Muut nimet: Behçetin syndrooma, Behçetin tauti, Syndroma Behcet, Morbus Behcet Relapsoiva polykondriitti Behçetin oireyhtymä on krooninen, uusiutuva systeeminen verisuonitulehdus, jolle tyypillisiä oireita ovat ihon ja limakalvojen sekä nivelten, verenkierron, silmien ja keskushermoston oireet. MISTÄ SAIRAUS JOHTUU? Tulehdus on kehon kannalta hyödyllinen reaktio, jonka avulla se suojautuu erilaisia tartuntoja vastaan. Behçetin oireyhtymässä geenien ja ulkopuolisten laukaisevien tekijöiden yhteisvaikutus saa aikaan epänormaalin tulehdustilan. Poikkeavan voimakas tulehdus-reaktio voi syntyä pienen vamman seurauksen tai ilman näkyvää syytä. Ei ole tiedossa, miksi näin tapahtuu, mutta siihen voivat olla yhteydessä osalla Behçetin oireyhtymää sairastavilla todettava geneettinen alttius (HLA-B51 kudosantigeeni) ja mm. koholla olevat tulehduksen välittäjäaineiden pitoisuudet. ESIINTYVYYS Behçetin oireyhtymää esiintyy yleisimmin historiallisen Silkkitien varrella Kaukoidästä Välimerelle: alueilla, joissa myös HLA-B51 vallitsevuus väestössä on suurempi. Siihen voi kuitenkin sairastua kuka vain maasta tai rodusta riippumatta. Se on hyvin harvinainen Pohjois-Euroopassa, jossa vuosittainen ilmaantuvuus on alle 1 /100 000 pohjoiseurooppalaista syntyperää olevilla. Sairastuneiden sukupuolijakauma vaihtelee eri maiden välillä, mutta miehille sairaus voi tulla rajumpana. Tavallisin sairastumisikä on 20 30- vuotiaana, mutta kaikenikäiset, myös lapset, voivat sairastua. OIREET Behçetin oireyhtymä on tulehdustila, joka kohdistuu kehon eri osiin. Suun ja genitaalialueen limakalvoissa voi olla haavaumia, aftoja. Aknemainen tai karvatupen tulehdusta matkiva ihottuma on yleistä. Iholla voi esiintyä myös kipeitä paukamia. Nivelkivut, päänsärky, väsymys ja vatsakivut ovat tavallisia. Osalla sairastuneista on myös isojen nivelten, silmän ja verisuonten tulehdusreaktioita. Harvoin esiintyy aivojen tai hermoston oireilua. Haavaumat Uusiutuvat, kivuliaat suun haavaumat, aftat ovat Behçetin oireyhtymän tyypillisin oire. Lähes kaikki sairastuneet saavat niitä jossain vaiheessa. Niitä voi esiintyä useita kuukausia, jopa vuosia ennen muita oireita. Haavaumat puhkeavat yleensä huulten sisäpintoihin, mutta niitä voi esiintyä myös kielessä, kitalaessa tai nielussa. Niitä ei tavallisesti tule huulten ulko-pinnalle. Haavaumat ovat useimmiten kivuliaita, mutta niistä
jää vain harvoin arpia. Useimmat haavaumat paranevat 10 14 päivässä. Uusia haavaumia voi muodostua saman-aikaisesti, kun vanhoja paranee. Genitaalialueen haavaumia esiintyy harvemmin kuin suun haavaumia. Yhden arvion mukaan noin 70 80 prosentilla eurooppalaisista Behçetin oireyhtymää sairastavista on niitä. Ne näyttävät samankaltaisilta kuin suun haavaumat ja ovat useimmiten kivuliaita. Niistä voi jäädä arpia, mikäli haavauma on syvä. Naisilla genitaalialueen haavaumia esiintyy ulkoisissa sukupuolielimissä, vaginassa ja joskus kohdunkaulassa. Miehillä haavaumia esiintyy kivespussien alueella. Genitaalialueen haavaumat voivat tulehtua ja haitata seksiä. Yhdyntä saattaa laukaista haavaumien ilmaantumisen. Iho Noin 80 prosentilla sairastuneista on iho-oireita, joista tyypillisimpiä ovat ihon punoitus ja nesterakkulat, pustulat, jotka muistuttavat aknea. Harvinaisempia ovat säärissä esiintyvät kyhmyt, jotka näyttävät mustelmilta ja joka johtuvat ihonalaisen suonen tulehduksesta (muistuttavat ns. kyhmyruusua). Patergia Patergialla tarkoitetaan suhteettoman suurta reaktiota pieneen vammaan, esimerkiksi neulan piston jälkeen esiintyvää pitkittynyttä tai voimakasta punoitusta vaurioituneella alueella. Tätä Behçetin oireyhtymälle tyypillistä oiretta voidaan selvittää patergiatestillä: Käsivarren alueelle tehdään steriilillä neulalla syvä pisto ihoon. Testi on positiivinen, jos pistokohtaan nousee 24 48 tunnin kuluessa paukama. Siitä voi erittyä myös märkää. Jos testin tulos on positiivinen, se auttaa diagnoosin tekoa, mutta usein se on negatiivinen. Jostain syystä tämän testin tulos vaihtelee maittain, esim. Japanissa selvästi yli puolella sairastuneista testi on positiivinen ja länsimaissa alle kolmanneksella. Silmät Noin 50 70 prosentilla Behçetin oireyhtymää sairastavista esiintyy silmätulehduksia. Silmäoireet ilmaantuvat yleensä 2 3 vuoden sisällä diagnoosin saamisesta. Noin 10 15 prosentilla sairastuneista silmätulehdus on ensimmäinen tai diagnoosin vahvistava oire. Tulehdukset ovat yleensä ennalta arvaamattomia ja toistuvia. Tulehdusreaktio ilmaantuu silmän sisälle joko silmän etuosiin tai silmänpohjaan. Pysyvien näkövaurioiden estämiseksi on syytä hakeutua hoitoon mahdollisimman pian silmäoireiden ilmaannuttua. Päänsärky Päänsärky on yleinen oire Behçetin oireyhtymässä. Tarkempaa tutkimusta tarvitaan, jos kipu on hyvin voimakasta ja haittaa arjessa selviytymistä, jos sen luonne muuttuu ja/tai tulee muita oireita kuten näön tai puheen ongelmia. Vakavia aivo-ongelmia esiintyy kuitenkin vain pienellä osalla sairastuneista. Lihas- ja nivelkivut Lihas- ja nivelkivut ovat tavallisia Behçetin oireyhtymässä. Satunnaisesti voi esiintyä nivelten turvotusta ja arkuutta, mutta oireet ovat tavallisesti lyhytkestoista. Niveltulehdusta voi
ilmetä jopa puolella sairastuneista, mutta se ei yleensä johda pysyviin nivelvaurioihin, eikä vaikuta liikuntakykyyn merkittävästi. Vatsakivut Monet Behçetin oireyhtymää sairastavista kärsivät vatsakivuista sekä oireista, jotka muistuttavat ärtyvän suolen oireyhtymää, kuten turvotuksesta, ripulista ja ummetuksesta. Tähystystutkimusten, kuten paksusuolen tähystyksen eli kolonoskopian tai mahalaukun tähystyksen eli gastroskopian, löydökset ovat usein normaaleja oireista huolimatta. Mahasuolikanavassa voi esiintyä samankaltaisia aftamaisia haavaumia kuin suussakin, joista tyypillisin esiintymisalue on paksusuolen ja ohutsuolen liitosalue. Mahasuolikanavan haavaumien esiintyvyys on harvinaista eurooppalaista syntyperää olevilla Behçetin oireyhtymää sairastavilla ja harvemmin kuin joka kymmenenneltä löydetään tähystyksessä selkeitä haavaumia tai tulehdusta. Verenkierto Alle 10 prosentilla eurooppalaisista Behçetin oireyhtymää sairastavista esiintyy verisuonten tulehdustiloja. Yleensä oireilevat suonet ovat laskimoita ja tulehduksia esiintyy erityisesti jalkojen syvissä laskimoissa, jolloin tulehdus voi aiheuttaa syvän laskimotukoksen. Valtimoiden tulehdustilat ovat harvinaisempia. Joskus esiintyy myös valtimonpullistumia. Väsymys Monet Behçetin oireyhtymää sairastavista kertovat uupumuksen tunteesta, joka voi vaikuttaa voimakkaastikin elämänlaatuun. Uupumuksen syyt voivat olla moninaisia ja liittyä esimerkiksi tulehdukseen, fyysisen kunnon heikentymiseen, kipuihin sekä huonoon unenlaatuun. DIAGNOSOINTI Behçetin oireyhtymää ei voida diagnosoida yksittäisellä laboratorio- tai kuvantamismenetelmällä, mutta niitä voidaan käyttää muiden sairauksien poissulkemiseksi. Behçetin oireyhtymän diagnoosi perustuu sairastuneen oireisiin sekä lääkärin tekemään tutkimukseen. Verestä mitattavat tulehdusarvot eivät nouse tai nousevat vain vähän Behçetin oireyhtymässä, joten niillä ei ole juurikaan merkitystä diagnoosin teossa. Solujen pinnalla on erilaisia HLA-proteiineja, ja niiden koostumus vaihtelee yksilöittäin. HLA B51-proteiinia löytyy 50 70 prosentilla Behçetin oireyhtymää sairastavista. Sen mittaamisesta voi olla hyötyä, mutta toisaalta kaikilla sairastavilla ei sitä ole, ja sitä voi esiintyy myös henkilöillä, joilla ei ole sairautta. Tutkimustyötä varten kehitettiin 1990-luvulla Behçetin oireyhtymän kliiniset luokittelukriteerit. Niiden mukaan Behçetin oireyhtymä voidaan asettaa diagnoosiksi, jos henkilöllä esiintyy suun haavaumia vähintään kolmesti vuodessa ja lisäksi hänellä on kaksi seuraavista oireista: toistuvia genitaalialueen haavaumia, silmälääkärin toteamia silmän-
sisäisiä tulehduksia tai niiden jälkeisiä vaurioita ja Behçetin oireyhtymälle tyypillisiä ihottumia, eikä hänellä ole muuta systeemistä sairautta, joka selittäisi oireet. Tämä luokittelu ei kuitenkaan ole aukoton. Henkilöllä voi olla Behçetin oireyhtymä, vaikka oireisto ei vastaisi tätä luokittelua. Mikäli epäillään Behçetin oireyhtymän neurologista muotoa, tehdään selkäydinpunktio. Lisäksi pään magneettikuvauksella voidaan selvittää, onko aivojen alueella tulehduksen aiheuttamia muutoksia. HOITO Hoidon yhtenä tavoitteena on vähentää haavaumien ilmaantumista ja lieventää niihin liittyviä oireita. Aluksi käytetään paikallishoitoja, erityisesti lievissä tapauksissa. Suun hygienian parantaminen voi vähentää suun bakteerikasvustoa sekä haavaumia ja tulehdusta. Myös kortikosteroideja voidaan käyttää. Niiden annosteluun on erilaisia tapoja, kuten inhalaattori tai hydrokortisonia sisältävät imeskelypastillit. Kortikosteroidivalmisteita käytetään myös genitaalialueen haavaumiin suihkeena tai geeleinä. Sukralfaattia voidaan käyttää suuhuuhteena tai genitaalialueen haavaumiin levitettynä. Kun paikallisesti haavaumiin annosteltavat valmisteet eivät vaikuta, ensimmäisenä tablettihoitona käytetään usein kolkisiiniä, joka auttaa myös limakalvojen haavaumien ohella niveltulehduksien hillitsemisessä. Monet sairastuneet tarvitsevat lisähoitoa. Hoito perustuu tulehdukseen vaikuttaviin kortikosteroideihin ja muihin kehon immuunijärjestelmää hillitseviin lääkkeisiin kuten atsatiopriiniin, metotreksaattiin ja talidomidiin. Niiden vaikutus tulee näkyviin vasta pidemmän ajan kuluessa. Silmän suonikalvoston tulehduksen hoidossa voidaan käyttää siklosporiinia, atsatiopriiniä ja kortisonia sekä tarvittaessa infliksimabia tai alfainterferonia. Syklofosfamidihoitoa käytetään lisäksi vaikeissa verisuonitulehduksissa ja hankalissa silmän tulehdusreaktioissa. Syvissä laskimotukoksissa käytetään hoitona veren hyytymistä estävää lääkitystä, mutta ennaltaehkäisevää veren hyytymistä estävää lääkitystä ei suositella. Ärtyvän suolen oireyhtymään tarkoitettuja hoitoja voidaan käyttää, jos sellaisia oireita esiintyy. Hankalissa ja pitkittyneissä vatsakivuissa, erityisesti jos niihin liittyy hankalaa ripulia, laihtumista ja/tai verta ulosteissa, voidaan tähystystutkimuksilla kuitenkin poissulkea suoliston haavaumia ja muita mahasuolikanavan sairauksia, jotka edellyttäisivät immuu-nijärjestelmään vaikuttavan lääkityksen tehostamista. Toimenpiteet voivat joskus lisätä kuitenkin tulehdusreaktioita (kts. seuraava kappale). Kirurgisessa hoidossa huomioon otettavaa Koska Behçetin oireyhtymää sairastavat saavat usein voimakkaita tulehdusreaktioita, pienistäkin vammoista, leikkaushoitoja tulisi välttää, jos muita vaihtoehtoja on käytettävissä. Kirurgisen toimenpiteen yhteydessä voidaan harkita kortikosteroidihoitoa, joka aloitetaan 7 10 päivää ennen leikkausta ja lopetetaan heti sen jälkeen. Se voi estää
leikkauksen jälkeiset tulehdukset. Hoidon riskit ja hyödyt tulee kuitenkin punnita tarkkaan, koska kortikosteroidit voivat myös lisätä tulehdusalttiutta. Valtimokatetrointia tulisi välttää, mikäli mahdollista, sillä katetrin asettamisalueelle voi tulla valtimonpullistuma. Behçetin oireyhtymää sairastavat ovat usein raportoineet myös suun haavaumien puhkeamisesta hammaslääkärillä tai suuhygienistillä käynnin jälkeen. Tämä voidaan usein välttää lyhyellä kortikosteroidihoidolla ennen hammashoitoa. ENNUSTE Behçetin oireyhtymä on vakava sairaus. Hoitamattomina silmäoireet voivat johtaa sokeutumiseen, verenkierron oireet aiheuttaa harvinaisia hengenvaarallisia komplikaatioita ja neurologiset oireet erilaisia kognitiivisen ja motorisen toiminnan häiriöitä. Behçetin oireyhtymää sairastavan tulee olla säännöllisessä lääkärin seurannassa. Silmälääkärin, seuranta yhdistettynä immunosuppressiiviseen hoitoon on parantanut sairauden ennustetta ja vähentänyt vammautumisriskiä merkittävästi. Teksti: Jaana Hirvonen Lääketieteellisinä asiantuntijoina ovat toimineet professori Tom Pettersson ja sisätautien erikoislääkäri Sampsa Pikkarainen, HUS Lähteet ja lisätietoa: Päälähde: Nicola Ambrose: Behçet's Syndrome: http://www.vasculitis.org.uk/aboutvasculitis/behcets-disease David Saadoyn: Behçet disease 10/2012, Orphanet: http://www.orpha.net/consor/cgibin/disease_search.php?lng=en&data_id=703&disease_disease_search_diseasegroup =Behcet-disease&Disease_Disease_Search_diseaseType=Pat&Disease(s)/group of diseases=behcet-disease&title=behcet-disease&search=disease_search_simple http://www.socialstyrelsen.se/rarediseases/behcetdisease (2014) American Behcet Disease Association: http://www.behcets.com/site/pp.asp?c=bhjijsocjrh&b=260521 http://www.printo.it/pediatric-rheumatology/information/finlandia/10.htm Claes Friman. Vaskuliitit. 2007. Suomen Reumaliitto