1 (10) Arvoisa Tasavallan Presidentti Jäämeren käytävä Jäämeren käytävä on Suomesta Norjaan ja Venäjälle suuntautuva kansainvälinen liikenteen, energiahuollon ja elinkeinojen kehityskäytävä. Käytävän liikenteellisenä selkärankana toimii valtatie 4, joka jakaantuu Pohjois-Lapissa neljään Norjaan ja yhteen Venäjälle vievään tiehen. Käytävän kehittämistavoitteet kytkeytyvät kansainvälisiin tavoitteisiin kehittää Euroopan logistiikkaja energiahuoltoa. Jäämeren käytävän kautta kulkee EU:n tärkein ja nopein maayhteys Luoteis- Venäjän öljy- ja kaasuinvestointialueelle. Yhteys kulkee Suomen pohjoisimman virallisen rajanylityspaikan Raja-Joosepin kautta. Rajajoosepintiellä tarkoitetaan Ivalosta valtatie 4:ltä Venäjälle päin lähtevää kantatie 91:tä. Vaikka Rajajoosepintie on osa EU:n tärkeintä maayhteyttä Luoteis-Venäjälle, ei se kuulu nykyiseen TEN -verkkoon. TEN -statuksen saaminen on tärkeää Suomelle ja EU:lle, joka myös edesauttaa Venäjän puoleisen tieosuuden siirtymistä liittovaltion vastattavaksi. Jäämeren käytävän strategiset päätavoitteet paikallisesti ovat: Kansainvälinen käytävä Barentsin alueella, missä logistiikka, kuljetus- ja terminaalipalvelut, lentoliikenne sekä tieverkosto toimivat moitteettomasti Pohjois-Lapin taloudellinen kasvu erityisesti yritystoiminnan alihankintojen edistämisellä lisätä Pohjois-Lapin matkailualueen kiinnostavuutta myös Barentsin alueella toimiville lisätä energiayhteistyötä erityisesti Paatsjoen vesistöalueella. Inarin kunnan lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle ILO:n yleissopimuksen nro 169 hyväksymisestä Yleistä Hallituksen esityksen pääasiallisessa sisällössä todetaan yleissopimuksen tarkoituksena olevan varmistaa, että alkuperäis- ja heimokansat voivat nauttia täysimääräisesti ihmis- ja perusoikeuksia ilman esteitä ja syrjintää. Yleissopimuksen tarkoitukseksi todetaan myös olevan saattaa alkuperäis- ja heimokansojen oikeudet samalle tasolle muun väestön kanssa.
2 (10) Pääasiallisen sisällön esittelyssä myös todetaan, että osapuolten on tunnustettava alkuperäis- ja heimokansojen omistus- ja hallintaoikeudet niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat sekä käyttöoikeudet. Edellä oleviin toteamuksiin sisältyvät sopimuksen hyväksymisen keskeiset ongelmat yleensä ja Inarin kunnan osalta. Alkuperäiskansan oikeudet Hallituksen esityksen useissa kohdissa todetaan, että Suomen osalta alkuperäiskansaksi katsottujen saamelaisten oikeudet ovat samalla tai korkeammalla tasolla kuin muun paikallisen väestön oikeudet. Vain joidenkin oikeuksien kuten esim. kielellisten oikeuksien kohdalla, erityisesti inarinsaamen ja koltansaamen osalta, oikeuksien ei katsota täysin toteutuvan. Hallituksen esityksen perustelujen valossa voi perustellusti asettaa kyseenalaiseksi koko ILO 169 sopimuksen hyväksymisen, koska saamelaisten oikeudet yleisesti ottaen ovat samat tai paremmat kuin muun valtaväestön. Hallituksen esityksessä siteeratun ILO-oppaan mukaan yleissopimus ei edellytä, että alkuperäiskansalle tulisi myöntää muuhun väestöön nähden etuoikeuksia tai muita etuja. Tältä osin Suomessa on edetty pidemmälle kuin mitä ILO-sopimus edellyttää. Tätä tosin perustellaan perustuslain sallimalla positiivisella erityiskohtelulla. Tässä yhteydessä esityksessä tuodaan esille mm. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen perustaminen ja saamelaiskulttuurikeskus Sajos. Maaoikeudet Hallituksen esityksessä on sivuutettu alkuperäis- ja heimokansojen omistus- ja käyttöoikeudet heidän perinteisesti käyttämiin tai asuttamiin maihin. Tämä on ymmärrettävää, koska suomalainen maaoikeusjärjestelmä ei ole sovitettavissa ILO-sopimuksen tarkoitukseen. Maaoikeuskysymyksen ongelmallisuutta kuvaa asian käsittely Suomessa. Asiaa on pohtinut mm. selvitysmies Vihervuori ja Pokan komitea. Asiaa on pohdittu ja päätetty Norjassa, jossa asiantuntijakomitea totesi vuonna 2003 Finnmarkin alueen maaoikeuksien osalta, että Maaoikeudet on taattava yhdenvertaisesti sekä saamelaisille että alueen muulle väestölle, ja ratkaisun on oltava reilu niin saamelaisten kuin muun väestön kannalta. Tämän periaatteen toivoisi toteutuvan asian valmistelussa myös Suomessa. Myönteistä hallituksen esityksessä on, että siinä ei puututa kunnan kaavoitusmonopoliin. Esityksen perustelujen toteamus, että Kaavoitusmonopoliin kuuluu siis myös se, ettei yhdelläkään maanomistajalla tai muulla intressitaholla, kuten saamelaiskäräjillä, ole subjektiivistä oikeutta saada hyväksytyksi haluamansa sisältöistä kaavoitusratkaisua.
3 (10) Inarin alkuperäiskansa Ehkäpä ongelmallisin ja yksistään ILO sopimuksen hyväksymisen esteenä oleva kohta on nykyinen saamelaismääritelmä ja erityisesti saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnössä (55/2013) esitetty saamelaismääritelmän muutos, jossa saamelaismääritelmää ollaan vielä nykyisestään kaventamassa. Inarin kunta on lausunnossaan saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä 19.12.2013 todennut, että kunta ei pidä oikeana sitä, että saamelaisiksi ei hyväksytä esim. kaikkia niitä saamelaista sukua olevia inarilaisia, jotka edelleenkin pitävät itseään saamelaisina. Esitetyn saamelaiskäräjälain 3 :n 1 mom. ja kohdan muutosesitys polveutumisperusteen poistamisesta heikentää sellaisten saamelaista sukua olevien syntyperäisten inarilaisten tilannetta, jotka eivät ole Saamelaiskäräjien vaaliluettelossa. Hallituksen esityksessä todetaan, että Kansainvälisessä oikeudessa ei ole toistaiseksi yleisesti hyväksyttyä muodollista määritelmää alkuperäiskansasta tai siihen kuuluvasta henkilöstä. Kansainvälisen oikeuden ja käytännön mukaista ei voi olla, että alkuperäiskansaksi ei katsota saamelaista sukua olevia alkuperäisiä inarilaisia. Ennen yleissopimuksen hyväksymistä saamelaismääritelmä on muutettava sellaiseksi, että sen piiriin kuuluvat myös kaikki ne saamelaista sukua oleva inarilaiset, jotka edelleenkin pitävät itseään saamelaisina. Inarin kunnan aikaisemmat kannanotot Kunnanhallitus on kannanotossaan 5.2.2013 saamelaiskäräjälakityöryhmälle todennut mm. seuraavaa: Inarin kunta on useissa eri yhteyksissä (mm. antaessaan lausuntoa 20.3.2000 selvitysmies Pekka Vihervuoren raportista ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta) esittänyt, että mahdollinen ILO 169-sopimuksen voimaansaattaminen ilman laajaa selvitystyötä sen vaikutuksista johtaisi kunnan kannalta kestämättömään tilaan sekä väestöryhmien elinolojen kehittämisen että kuntatalouden ja muiden ratkaisemattomien kysymyksien osalta. Kunta on silloin korostanut, että ennen mahdollista sopimuksen ratifiointia Suomen valtion tulee ryhtyä raivaamaan ILO sopimuksen ratifioinnin esteitä, joita mm. kunta toi lausunnossaan esille. Kunta on korostanut silloin, että saamelaisten sekä ei saamelaisrekisterissä olevien syntyperäisten inarilaisten ja muiden saamelaisalueella asuvien oikeudet ja etuudet ja mahdollisen sopimuksen ratifioinnin vaikutukset niihin tulisi ennen ratifiointia selvittää. Syntyperäisillä inarilaisilla tarkoitettiin ja tarkoitetaan sellaisia saamelaista sukua olevia inarilaisia (kantainarilaisia), jotka ovat vaaliluettelon ulkopuolella. Selvitystyön kunta katsoi kuuluvan valtiolle. Tätä selvitystyötä ei ole tehty, vaikka oikeusministeriö on itse teettänyt oikeuksia selvittäviä, poliittisia päätöksiä tukevia tutkimuksia (esim. professori Vahtolan johtamat selvitykset), ja vaikka niiden jälkeenkin on tullut uutta saamelaisuuteen ja ILO-sopimuksen soveltamiseen liittyvää tutkimustietoa (esim. tutkija Tanja Joona).
4 (10) Yhteenveto Hallituksen esityksessä on monipuolisesti esitelty ILO 169 yleissopimuksen hyväksymistä puoltavia seikkoja. Esityksestä käy myös ilmi, että sopimus sellaisenaan hyvin huonosti soveltuu Suomeen ja suomalaiseen oikeusjärjestelmään erityisesti maaoikeuksien osalta. Myöskään nykyinen, eikä esitetty uusi saamelaismääritelmä paranna alkuperäisten inarilaisten tilannetta. Esitys on myös eräiltä osin keskeneräinen tai puutteellinen ainakin maaoikeuksien ja inarilaisen alkuperäiskansan osalta. Myös esim. esityksen kohta 4 Esitysten vaikutukset on puutteellisesti valmisteltu. Perustellusti voi väittää, että esityksellä on vaikutuksia esim. kunnan toimintaan muultakin kuin neuvotteluvelvoitteen osalta. Esityksessä viitataan vireillä oleviin saamelaiskäräjälain tarkistamiseen ja metsähallituslain uudistamiseen. Vireillä olevien muutosten vaikutuksia paikallisesti ja yleisesti ei ole arvioitu. Inarin kunta ei näe olevan edellytyksiä ILO:n alkuperäiskansasopimuksen voimaansaattamiselle. Inarin kunta haluaa tuoda esille käsityksenään, että sopimuksen hyväksyminen ilman, että selvitetään mm. maaoikeuksien ja sopimuksen vaikutusten lisäksi ainakin inarilaiseen alkuperäiskansaan liittyvät kysymykset, ei ole mahdollista. Inarin kunnan lausunto saamelaiskäräjälakiluonnoksesta Inarin kunta on antanut oikeusministeriölle 19.12.2013 lausunnon saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä. Lausunnossaan Inarin kunta on esittänyt, että saamelaismääritelmää (3 ) ei tulisi muuttaa työryhmän esittämään suuntaan. Muutosta kunta pitää muutoin tarpeellisena, koska nykyinen määritelmä ei ota riittävästi huomioon syntyperän merkitystä. Inarin kunta ei pidä oikeana sitä, että saamelaiseksi ei hyväksytä esim. kaikkia niitä saamelaista sukua olevia inarilaisia, jotka edelleenkin pitävät itseään saamelaisina. Inarin kunta pitää sen toiminnan kannalta merkittävimpänä muutosesitystä, jossa nykyinen neuvotteluvelvoite esitetään muutettavaksi yhteistoimintavelvoitteeksi (9 ). Lakiluonnoksen nykyisestä laajennettua yhteistoimintavelvoite-esitystä Inarin kunta ei pidä tarpeellisena vaan jopa kunnan kaavoitusoikeutta ja -velvollisuutta rajoittava. Inarin kunta pitää tärkeänä, että kaikissa olosuhteissa kunnallisen itsehallinnon toimivaltuudet ja toimiala säilyvät. Maankäytön yleinen ja yksityiskohtainen suunnittelu ovat kunnan perustehtäviä.
5 (10) Nykyistä neuvotteluvelvoitepykälää Inarin kunta pitää parempana kuin esitettyä yhteistoimintavelvoitetta. Esim. nykyisen lain maininta siitä, että Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä, on selkeä. Sitä ei tulisi poistaa. Inarin kunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota myös siihen, että sekä nykyisessä laissa että uudessa laissa (10 ) ei Saamelaiskäräjien kokoonpanossa toteudu alueellinen ja väestöllinen edustus. Työryhmä toteaa mietinnössään, että Saamelaiskäräjien kokoonpanoa ja sääntelyä kiintiöistä olisi aiheellista tarkistaa siten, että ne vastaisivat nykyistä paremmin kuntakohtaista äänioikeutettujen lukumäärää". Työryhmän laskelmien mukaisesti käräjien kokoonpano tulisi olla seuraava: Enontekiöltä 1 (391 äänioikeutettua), Inari 7 (2137 äänioikeutettua), Utsjoki 3 (768 äänioikeutettua) ja Sodankylä 1 (169 äänioikeutettua). Työryhmä esittää kuitenkin, että saamelaiskäräjille valittaisiin Inarin kunnasta 5, Utsjoen kunnasta 3, Enontekiöltä 2 ja Sodankylästä 1 edustajaa sekä vähintään yksi saamelaisalueen ulkopuolinen edustaja. Työryhmän esitys ei ole omiaan edistämään demokratian toteutumista saamelaiskäräjien toiminnassa. Lausunto Hallituksen esityksestä eduskunnalle Metsähallituksen uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki Metsähallituksesta. Lakiehdotuksen johdannon mukaan Metsähallitus olisi ehdotettavalla lailla perustettava valtion liikelaitos, johon ei sovellettaisi vuoden 2010 lakia valtion liikelaitoksista. Metsähallitus olisi perustuslain 84 :n 4 momentissa tarkoitettu valtion liikelaitos, jota koskevat tarkemmat säännökset sisältyisivät Metsähallituksesta annettavaan lakiin. Ympäristöministeriön toimialaan kuuluvissa julkisten hallintotehtävien hoitoa koskevissa asioissa Metsähallitus olisi ympäristöministeriön ohjauksessa. Lakiin otettaisiin säännökset saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvasta valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä koskevasta suunnittelusta ja heikentämiskiellosta. Yhteiskunnalliset velvoitteet otettaisiin huomioon Metsähallituksen palvelu- ja muiden toimintatavoitteiden asettamisen yhteydessä. Lakiin otettaisiin myös säännökset luonnon virkistyskäytön sekä tutkimuksen, opetuksen, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen maankäytön tarpeiden huomioon ottamisesta. Euroopan unionin kilpailulainsäädäntöön liittyvien vaatimusten toteuttamiseksi esitykseen sisältyy ehdotus laiksi valtion metsätalousosakeyhtiöstä. Esityksen mukaan valtioneuvosto oikeutettaisiin luovuttamaan perustettavalle metsätaloutta harjoittavalle osakeyhtiölle Metsähallituksen hallinnassa olevaan, tuottovaateen alaiseen maa- ja vesiomaisuuteen kohdistuva siirtokelvoton oikeus metsätalouden harjoittamiseen, Metsähallituksen metsätalousliiketoiminta ja metsätalouden harjoittamiseen liittyvä muu omaisuus. Valtioneuvosto määräisi yhtiöön luovutettavan omaisuuden ja sen arvon sekä luovutusehdot. Metsähallituksesta annettavaan lakiin liittyen tarkistettaisiin
6 (10) teknisesti muussa lainsäädännössä olevat maininnat valtion liikelaitoksista siten, että lainsäädännössä mainittaisiin yleisesti valtion liikelaitos ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. Metsähallituslain perusteluissa todetaan, että Perustuslain 17 :n 3 momentin sääntely turvaa saamelaisten aseman alkuperäiskansana siihen liittyvine kansainvälisistä sopimuksista ilmenevine oikeuksineen. Kulttuuri ymmärretään säännöksissä laajana käsitteenä. Sääntely ei rajoitu ainoastaan kielellisten oikeuksien turvaamiseen ja kehittämiseen, vaan se ulottuu laajemmin turvaamaan saamelaisten kulttuurimuotoa, johon kuuluvat myös saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys. Edellä mainittuun tulkintaan sisältyy kansainvälisten alkuperäiskansojen oikeuksien kannalta ristiriita, koska saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä perustuu kieleen. Esimerkiksi Inarin alueella on suuri joukko saamelaisluetteloon kuulumattomia syntyperäisiä inarilaisia, joiden paikallinen sukuhistoria ulottuu aina 1600- luvulle asti, jolloin väestötietoja alueelta on löydettävissä. Monet näistä henkilöistä harjoittavat tai hankkivat osaksi toimeentulostaan perinteisillä ammateilla kuten kalastuksella, metsästyksellä ja / tai poronhoidolla. Tämä ryhmä on jäänyt saamelaisluettelon ulkopuolelle, koska heidän äidinkielensä on aikojen kuluessa muuttunut suomeksi. Tämä muutos on tapahtunut elämän säilyttämisen välttämättömyytenä varsinkin perheissä, joissa vaimo on saamelaisena muuttanut taajamaan ja perustanut perheensä suomenkielisen puolison kanssa. Toisaalta puoliso, joka on integroitunut yhteisöön haja-asutusalueella on saattanut omaksua saamen kielen ja kuuluu nyt saamelaisluetteloon. Historiansa ja verenperintönsä puolesta molemmissa tapauksissa henkilöt ovat kansainvälisien oikeuksien mukaan samanarvoisia ja heillä tulisi olla samat vaikuttamisoikeudet alueensa asioihin. Perustuslain ja kansainvälisten sopimusten perusteena on ihmisten tasavertaisuus. Tasavertaisuus tarkoittaa, että tasapuolisuus on kaksi suuntaista. Vaikka perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa turvataan vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen osallistumismahdollisuus, kaikissa laissa ja sopimuksissa lähtökohtana on tasapuolisuus. Mikä oikeus ja vaikuttamismahdollisuus annetaan yhdelle, tulee perustuslain 6 :n periaatteita noudattaen antaa myös muille samassa asemassa oleville. Perustuslain 6 :ssä luetellaan ne kielletyt ehdot, joihin etuus ei saa perustua. Edellä kerrotun perusteella Inarin kunta katsoo, että Saamelaiskäräjät eivät edusta kieliperusteisen saamelaismäärityksen vuoksi Inarin alueen kaikkia alueen alkuperäisistä asukkaista polveutuvia kansalaisia. Saamelaiskäräjien nykyinen kokoonpano alueellisesti epädemokraattisena toimielimenä (kuntakiintiöt) heikentää entisestään Inarin saamelaisten ja heidän jälkeläistensä vaikuttamismahdollisuuksia. Nykyisessä tilanteessa Inarin saamelaisten ääni ei kuulu oman kuntansa asioita käsiteltäessä saamelaiskäräjien toimielimissä. Tämän vuoksi Inarin kunta esittää, että esityksen tavoitteeksi muutetaan
7 (10) turvata säädösperusteisesti alkuperäisten asukkaiden oikeus osallistua saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevien päätösten valmisteluun. Esitys ei rajaa saamelaisten oikeutta, mutta ottaa huomioon tasavertaisesti perustuslain ja kansainvälisten sopimuksien mukaisesti myös alueen muiden alkuperäisistä asukkaista polveutuvien oikeudet. Maa- ja metsätalousministeriön lakiehdotuksessa Metsähallitus säilyisi nykyisenä liikelaitoksena siten, että markkinoilla kilpailutilanteessa toimivat liikelaitokset yhtiöitetään valtion periaatelinjausten mukaisesti. Perustettava metsätalousyhtiö hoitaisi metsien hoitotyöt, puunkorjuun, puun myynnin ja puutoimitukset sekä paikallisen yhteistyön alueilla (sidosryhmät, kansalaiset). Vaikka maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosasto korostaa asiakirjassa Metsähallituslain uudistamisen päälinjat sitä, että valtion maa- ja vesiomaisuus säilytetään valtion suorassa omistuksessa, käytännössä luonnoksessa laiksi Metsähallituksen metsätalousliiketoiminnan yhtiöittämisestä 3 :ssä todetaan, että perustettava metsätalous Oy käyttää omistajalle kuuluvaa puhevaltaa hallitsemillaan alueilla. Lakiluonnoksessa esitetty ratkaisu on ministerityöryhmän linjauksien vastainen, koska maan omistajuuden tärkein elementti on omistajalle kuuluva puhevalta. Mikäli puhevalta siirtyy perustettavalle yhtiölle, valtion rooli maan omistajana on vähintäänkin epäselvä. Epäselvyyttä ei selvennä Metsähallituksesta laaditun lakiluonnoksen 5, jonka mukaan julkiset hallintotehtävien toimialana on hoitaa ja käyttää sen hallintaan uskottua valtion maa- ja vesiomaisuutta ilman tuottovaatimuksia. Samassa pykälässä on lueteltu Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät. Pykälän sanamuodosta on pääteltävissä, että julkiset hallintotehtävät ei ole toimivaltainen metsätalousalueilla, joilla puhevalta olisi perustettavalla osakeyhtiöllä. Lakiehdotuksen eräänä periaatteena on mainittu, että Esityksellä pyritään saattamaan Metsähallituksen markkinoilla tapahtuva liiketoiminta kilpailuneutraaliksi siten, että konkurssikelvottomuuteen ja verotukseen liittyvät kilpailuedut poistetaan. Kilpailua vääristävien tekijöiden poistaminen parantaa kaikkien metsätaloutta harjoittavien yritysten toimintaedellytyksiä. Käytännössä lakiluonnosten perusteella syntyy uusi yhtiömuotoinen konkurssisuojattu monopoli, jonka kilpailuneutraliteetti ei ole sen avoimempi tai läpinäkyvämpi kuin nykyinenkään organisaatiomuoto. Lakiehdotuksien perusteella valtion maiden puhevalta vain siirtyisi merkittävältä osalta osakeyhtiölle, jota ohjaa osakeyhtiölaki. Valtion omistajaohjaus osakeyhtiöissään ei ole osoittautunut viimeaikaisten tapahtumien perusteella kovinkaan avoimeksi. Mikäli ministerityöryhmän asettamia tavoitteita ja EU kilpailulainsäädäntöä halutaan noudattaa sekä varmistaa toimintojen riittävä läpinäkyvyys ja kilpailuneutraliteetti muihin toimijoihin verrattuna ainoa tapa toimia on erottaa maaja vesialueiden omistaminen ja hallitseminen omaksi kokonaisuudekseen siten,
8 (10) että valtio omistaa ja Metsähallitus-liikelaitos hallitsee valtion maita kuten tähänkin asti. Metsähallitus jakautuisi julkisiin hallintotehtäviin ja liiketoiminnan ohjaukseen. Julkiset hallintotehtävät vastaisivat viranomaistehtävistä esitetyn mukaisesti. Liiketoiminnan ohjaus vastaisi metsätalouden, maa-ainesten ja maanmyynnin osalta suunnittelusta ja omistajavastuusta, mutta varsinaisen hakkutoiminta / maa-ainesten ottaminen perustuisi yksityiseen yritystoimintaan ilman, että metsänhakkuuoikeuteen liittyisi muita oikeuksia kuin oikeus hakata sovittu leimikko tai ottaa sovittu määrä maa-aineksia vastaavasti kuin yksityisillä mailla on toimittu vuosisatoja. Maanomistaja omistaa maan ja myy hakkuu tai maa-ainesten otto-oikeuksia tekemiensä suunnitelmien pohjalta. Edellä kerrotun perusteella Inarin kunta katsoo, että Ylä-Lapin alueella valtion maanomistus tulisi olla yhtenäistä, jolloin alueella toimivat viranhaltijat, kansalaiset ja muut osalliset tietäisivät kenen kanssa toimivat ja asioinnissa toteutuisi ns. yhden luukun periaate. Mikäli edellä esitetty ei ole mahdollista koko Ylä-Lapin alueella, käytäntö tulisi kuitenkin ottaa käyttöön Saamelaiskäräjälaissa määritellyllä saamelaisten kotiseutualueella. Inarijärven säännöstely ja kalanviljelytoimenpiteet sekä Paatsjoen energiatalous Venäjän osallisuus kalanviljelytoimenpiteisiin vuoden 2005 loppuun Vuonna 1947 24.4. päivätyn Inarijärven säännöstelyä koskevan sopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa sanotaan, että kaikenlaatuisista vahingoista ja haitoista, jotka aiheutuvat Inarijärven vedenpinnan Ohjeiden mukaisesti suoritettavasta säännöstelystä Suomen valtion, kuntien sekä yksityisten henkilöiden omistamille maa- ja vesialueille, rakennuksille ja kaikenlaatuiselle muulle omaisuudelle sekä korvauksena niistä Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön tekemistä töistä, joita sopimuksen mukaiset säännöstelyohjeet edellyttävät, Neuvostoliiton hallitus maksaa Suomen hallitukselle ennen Niskakosken säännöstelypadon jälleenrakennustöiden aloittamista kertakaikkisena maksuna 75 miljoonan Suomen markan suuruisen summan. Vuonna 1959 29.4. päivätyllä, Inarijärven säännöstelyä koskevalla sopimuksella vahvistettujen uusien säännöstelyohjeitten kohtaan 11 on kirjattu, että SNT-Liiton Ministeriö tulee Suomen Ministeriön kanssa tehtävien sopimusten perusteella ottamaan osaa niihin toimenpiteisiin kalan viljelemiseksi, jotka kalakannan säilyttämisen kannalta mahdollisesti katsotaan välttämättömiksi.. Vuonna 1983 14.12. allekirjoitettiin useita vuosia käytyjen neuvottelujen tuloksena Moskovassa Neuvostoliiton ja Suomen tasavallan välinen pöytäkirja, jossa sovittiin neuvostoliittolaisten järjestöjen osallistumisesta kalanviljelytoimenpiteisiin Inarijärven kalakantojen säilyttämiseksi toimittamalla Suomeen vastikkeettomasti sähköenergiaa vuosina 1983-1993 yhteensä 150 milj. kwh. Edellä mainitun pöytäkirjan mukaisesti neuvostoliittolainen ulkomaankauppayhtymä Energomashexport ja suomalainen Inarin kunnan sähkölaitos
9 (10) solmivat 8.2.1983 päivätyn sopimuksen vastikkeettomasta sähköenergian toimittamisesta Kolenergosta 1.1.1984-31.12.1988 välisenä aikana 20 milj. kwh vuosittain sekä 1.1.1989-31.12.1993 välisenä aikana 10 milj. kwh vuosittain. Vuonna 1995 29.11. ja 17.11.1997 käytiin Helsingissä neuvottelut, joiden tuloksena laadittiin Suomen tasavallan ja Venäjän Federaation hallituksen välinen pöytäkirja venäläisten organisaatioiden osallistumisesta myös jatkossa Inarijärven kalakannan säilyttämisen kannalta välttämättömiin kalanviljelytoimenpiteisiin. Näissä neuvotteluissa vahvistettiin, että 29.4.1959 päivätyn Neuvostoliiton ja Suomen tasavallan hallitusten kahdenkeskisen lisäpöytäkirjan perusteella venäläisen osapuolen ei ole kannettava vastuuta Inarinjärven säännöstelyn yhteydessä aiheutuneista ja aiheutuvista vahingoista ja menetyksistä. Sen sijaan sillä on sopimuksen perusteella osallistumisvelvoite kalakantojen säilyttämistä koskeviin toimenpiteisiin. Edellä mainittu pöytäkirja allekirjoitettiin Moskovassa 27.11.1997 ja sen mukaan venäläisten organisaatioiden osallistuminen Inarijärven kalanviljelytoimenpiteisiin jatkui vastikkeettoman sähköenergian toimittamisen muodossa Venäjän Federaatiosta Suomen tasavaltaan Suomen rakentamia kalankasvatusaltailla varustettuja kalanviljelylaitoksia varten. Sähköenergian toimittaminen toteutettiin vuodesta 1997 alkaen siten, että viiden ensimmäisen vuoden aikana (1997-2001) toimitusten määrä oli 16 milj. kwh / a eli yhteensä 80 milj. kwh, josta 30 milj. kwh oli korvausta vuosilta 1994-1996. Seuraavan neljän vuoden aikana (2002-2005) sähköntoimitusten määrä oli 10 milj. kwh / a. Pöytäkirjan voimassaolo päättyi siten 31.12.2005. Venäjän osallistuminen kalanviljelytoimenpiteiden rahoitukseen vuodesta 2006 lukien? Inarijärveä säännöstellään Paatsjoessa Venäjän puolella sijaitsevan Kaitakosken voimalaitoksella ja padolla. Säännöstelyn tavoitteena on Suomen, Venäjän ja Norjan välillä vuonna 1959 tehdyn sopimuksen mukaisesti Paatsjoen vesivoimalaitosten sähköntuotannon lisääminen. Viimeisin solmittu sopimus on Moskovassa 27 päivänä marraskuuta 1997 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation hallituksen välillä tehty pöytäkirja venäläisten yhteisöjen osallistumisen jatkumisesta kalanviljelytoimenpiteisiin Inarijärven kalakantojen säilyttämiseksi. Pöytäkirjan mukaan Venäjän federaation hallitus suostuu siihen, että venäläiset yhteisöt jatkavat osallistumistaan kalanviljelytoimenpiteisiin Inarijärven kalakantojen säilyttämiseksi toimittamalla korvauksetta Venäjän federaatiosta Suomen tasavaltaan Suomen rakentamia kalanviljelylaitoksia varten sähköenergiaa. Pöytäkirjan voimassaolo päättyi kuten edellä on kuvattu 31.12.2005.
10 (10) Inarin kunnan perustavoitteena on ollut, että venäläiset yhteisöt edelleen jatkaisivat osallistumistaan kalanviljelytoimenpiteisiin Inarijärven kalakantojen säilyttämiseksi toimittamalla joko korvauksetta Venäjän federaatiosta Suomen tasavaltaan Suomen rakentamia kalanviljelylaitoksia varten niiden energiatarvetta vastaavan määrän sähköenergiaa tai suorittamalla rahallisen taloudellisen korvauksen. Inarin kunnan tavoite on ollut, että Venäjän osallistuminen olisi takautuvaa vuoden 2006 alusta lukien. Inarin kunnanhallitus on perustavoitteensa mukaisesti ehdottanut valtioneuvostolle, ulkoasiainministeriölle ja maa- ja metsätalousministeriölle, että ne jatkaisivat neuvotteluja Suomen tasavallan ja Venäjän federaation hallituksen välillä Inarijärven kalakantojen säilyttämiseksi ja siihen tarvittavien resurssien turvaamiseksi myös siten, että venäläiset yhteisöt jatkavat osallistumistaan kalanviljelytoimenpiteiden rahoitukseen. Vuoden 2005 sähköenergian 10 milj. kwh / a rahallinen arvo oli nyt arvioiden 300 000 euroa eli rahallisen osuuden kalanviljelytoimenpiteiden rahoitukseen tulisi olla 300 000 euroa vuodessa. Paatsjoen energiatuotanto, tuotannon tehostaminen ja sähkön siirto Inarin kuntakonsernin tavoitteena on Paatsjoen energiatuotannon kehittyminen ja teknisen tason turvaaminen yhdessä siirtokapasiteetin vahvistamisen Paatsjoelta Ivaloon. Tavoitteiden saavuttamiseksi Inarin kuntakonsernin Inergia Oy toimii yhteistyössä venäläisen TGC-1 yhtiön ja norjalaisen Varanger Kaft yhtiön kanssa. Perustavoitteena on sähkön tuontisiirron jatko Venäjältä ja kapasiteetin nosto 120 MW:iin. Ivalossa 9. syyskuuta 2014 Inarin kunta Anu Avaskari Jari Huotari Reijo Timperi valtuuston puheenjohtaja kunnanhallituksen kunnanjohtaja puheenjohtaja