Tilastokeskus; lisäselvitys K 22/2018 vp Hei, Pahoittelen, että esityksessäni ei ollut edustajan tilaamaa laajempaa selvitystä lähisuhdeväkivallasta. Sain kutsusta sellaisen kuvan, että toivottiin yleistietoa tilastoista. Nopeimman katsauksen poliisin tietoon tulleista tapauksista saa viimeisimmästä rikos- ja pakkokeinotilaston perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa käsittelevästä julkistuksesta http://tilastokeskus.fi/til/rpk/2017/15/rpk_2017_15_2018-05-31_tie_001_fi.html Julkaisu pdf-muodossa tämän viestin liitteenä. Tässä on vielä linkki tietokantataulukkoon, jossa on eritelty perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa rikostyypeittäin, uhrin ja epäillyn suhteen sekä sukupuolen mukaan. http://pxnet2.stat.fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/statfin oik rpk/statfin_rpk_pxt_004.px/?rxid=a1d0da31- b5dd-42bc-b183-48ed74cf180d Tilastokeskuksella ei valitettavasti ole muuta tietoa lähisuhdeväkivallasta. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos julkaisi 29.11.2018 kattavan tilastoraportin aiheesta http://www.julkari.fi/handle/10024/137215 Myös tämä julkaisu pdf-muodossa viestin liitteenä. Tähän raporttiin on koottu laajasti tietoa eri lähteistä: rikosuhritutkimus, rikos- ja pakkokeinotilasto, rikos- ja riitaasioiden sovittelu, Nollalinjan auttava puhelin sekä turvakodit. Ystävällisin terveisin Kimmo Haapakangas Kimmo Haapakangas yliaktuaari Tilastokeskus, väestö- ja elinolot 0295513252, kimmo.haapakangas@tilastokeskus.fi www.tilastokeskus.fi www.facebook.com/tilastotohtori https://twitter.com/tilastokeskus Luota tietoon. Tartu tilastoon.
Oikeus 2018 Rikos- ja pakkokeinotilasto Perhe- ja lähisuhdeväkivalta 2017 Avio- ja avopuolisoiden välisten tapauksien osuus perheja lähisuhdeväkivallasta laskussa Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2017 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 8 300 uhria, mikä on 5,4 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 68,1 prosenttia oli naisia. Syylliseksi epäillyistä 77,8 prosenttia oli miehiä. Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta 37,1 prosenttia oli avio- ja avopuolisoiden välistä väkivaltaa. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta uhrin sukupuolen mukaan vuosina 2010 2017 Vuonna 2017 tilastoidusta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta 37,1 prosenttia oli avio- ja avopuolisoiden välistä väkivaltaa, mikä on 3,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2016. Vastaava osuus vuonna 2009 oli 46,9 prosenttia ja se on ollut käytännössä laskusuunnassa siitä lähtien. Viidennes perhe- ja lähisuhdeväkivallasta tapahtui entisten avio- tai avopuolisoiden välillä. Osuus on ollut hienoisessa kasvussa viime vuodet. Avio- ja avopuolisoiden sekä entisten avio- ja avopuolisoiden välisessä väkivallassa uhri oli nainen hieman yli 80 prosentissa tapauksista. Lukumäärällisesti avio- ja avopuolisoiden sekä entisten avio- ja avopuolisoiden välinen väkivalta väheni edellisvuodesta vajaalla 500 tapauksella (8,8 prosentilla). Helsinki 31.5.2018 Tietoja lainattaessa lähteenä mainittava Tilastokeskus.
Vuonna 2017 tuli ilmi 4 800 tapausta. Tässä tilastossa henkilöt katsotaan entiseksi avopariksi, jos he ovat asuneet yhdessä tilastovuotta edeltävänä vuotena, mutta eivät enää tilastovuonna. Jos katsotaan vain täysi-ikäisiin kohdistunutta perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, tästä 32,6 prosenttia tapahtui aviopuolisoiden välillä, 17,8 prosenttia avopuolisoiden välillä, 14,1 prosenttia entisten aviopuolisoiden välillä ja 14,0 prosenttia entisten avopuolisoiden välillä. Kaikkiaan täysi-ikäisiin kohdistuneesta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta 78,5 prosenttia tapahtui nykyisten ja entisten avio- ja avopuolisoiden välillä. Miehillä tämä osuus oli 57,1 prosenttia ja naisilla 85,2 prosenttia. Miesuhreja oli 820 ja naisuhreja 3 900. Edellisvuoteen verrattuna miesuhrien määrä väheni 13,3 ja naisuhrien 7,6 prosenttia. Noin puolet henkirikoksen yrityksistä ja törkeistä pahoinpitelyistä kohdistui miehiin. Miehen ollessa uhri puolet epäillyistä oli miehiä. Naisen ollessa törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhri, epäilty oli mies vajaassa 90 prosentissa tapauksista. Törkeitä pahoinpitelyitä ja henkirikoksen yrityksiä oli vuonna 2017 yhteensä 253, joista miehiin kohdistui 135. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrit 2010 2017 Uhrin ja epäillyn suhde/vuosi 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Yhteensä 5 768 9 660 10 053 8 802 8 245 8 794 8 757 8 281 Epäilty uhrin vanhempi 1 393 1 876 2 311 1 862 1 799 2 315 2 274 2 212 Sisarukset 288 574 572 586 486 505 507 498 Lapsi kohdistanut vanhempaansa 289 510 505 469 487 470 502 484 Puolisoiden välinen yhteensä 2 469 4 444 4 424 3 805 3 572 3 581 3 554 3 069...Aviopuoliso 1 548 2 780 2 765 2 387 2 196 2 105 2 219 1 983...Avopuoliso 921 1 664 1 659 1 418 1 376 1 476 1 335 1 086 Entinen aviopuoliso 530 970 920 873 830 760 843 859 Entinen avopuoliso 606 979 1 014 948 885 915 840 850 Muu samassa taloudessa asuva 193 307 307 259 186 248 237 309 Kaikista tilastoiduista perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksista hieman yli puolet oli pahoinpitelyitä ja runsas viidennes lieviä pahoinpitelyitä. Laittomia uhkauksia oli runsaat 15 prosenttia ja lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä noin 1 prosentti kaikista tapauksista. Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta puolet tapahtui samassa asunnossa asuvien henkilöiden välillä. 2
Perhe- ja lähisuhdeväkivalta maakunnittain 10 000 asukasta kohti 2016 ja 2017 Alaikäiset uhrit Vuoden 2011 alussa voimaan tullut lainmuutos lisäsi kirjattujen pahoinpitelyiden määrää huomattavasti. Lainmuutoksen myötä alaikäiseen tai läheiseen kohdistetut lievät pahoinpitelyt tulivat virallisen syytteen alaisiksi. Lisäksi huhtikuun 2015 alussa tuli voimaan lastensuojelulain muutos (1302/2014), jolla laajennettiin ilmoitusvelvollisuutta tilanteissa, joissa on syytä epäillä lapsen henkeen tai terveyteen kohdistunutta rikosta. Vuonna 2017 tietoon tulleet vanhempien alaikäisiin lapsiinsa kohdistamat väkivaltatapaukset vähenivät 2,2 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Poikiin kohdistuvat teot lisääntyivät 5,1 prosenttia ja tyttöihin kohdistuneet vähenivät 10,0 prosenttia. Lainmuutokset näyttäisivät myös lisänneen naisten osuutta kaikista perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan syylliseksi epäillyistä. Vuonna 2010 perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan syylliseksi epäillyistä naisia oli 19,6 prosenttia ja vuonna 2017 vastaava osuus oli 22,2 prosenttia. Vanhempien alaikäisiin lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta noin kolmannes oli naisten tekemää. Naisten tekemän väkivallan osuus oli kuitenkin sitä suurempi, mitä nuorempi lapsi on uhrina. Kun uhri oli alle 6-vuotias, epäilty oli nainen (lapsen äiti) 36,6 prosentissa tapauksista. Kun uhri oli 15 17-vuotias, oli epäilty nainen 28,8 prosentissa tapauksista. Absoluuttiset luvut ovat melko pieniä, joten pienetkin muutokset voivat vaikuttaa prosenttiosuuksiin suuresti. 3
Vanhempien alaikäisiin lapsiinsa kohdistama väkivalta 2017 Uhrin ikä/epäilty Mies Nainen Epäillyt yhteensä lkm lkm lkm 0-6 494 63,3 286 36,6 780 7-14 660 62,7 392 37,2 1 052 15-17 163 71,1 66 28,8 229 Yhteensä 1 317 63,9 744 36,0 2 061 Vuoden 2011 lainmuutoksen myötä väheni niiden tapausten osuus, joissa asianomistaja ei vaadi rangaistusta tai peruu vaatimuksensa. Ennen vuotta 2011 noin 12 prosentissa perhe- ja lähisuhdeväkivaltailmoituksista asianomistaja ei vaatinut rangaistusta. Lainmuutoksen jälkeen osuus on pudonnut noin 4 prosenttiin. Samoin ennen lainmuutosta asianomistaja perui vaatimuksensa noin 11 prosentissa tapauksista kun lainmuutoksen jälkeen osuus on laskenut noin 4 prosenttiin. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan toistuvuus Vuosien 2009 2017 aikana perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneista 6 200 oli henkilöitä, jotka ovat olleet poliisin tiedon mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrina vähintään kahtena eri vuonna ja 1 400 kolmena eri vuonna. Vähintään kahtena vuonna uhriksi joutuneista naisia oli 77 prosenttia ja kolmena vuonna uhriksi joutuneista 86 prosenttia. Alaikäisiä useampana vuonna uhriksi joutuneita oli 780. Henkilö voi tilastoissa olla perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrina useamman kerran myös saman vuoden aikana. Vuoden 2017 perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksia oli 8 300 ja niissä oli 6 500 eri uhria. Uhreista noin 1 240 oli henkilöitä, jotka joutuivat perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhriksi useammin kuin kerran vuoden 2017 aikana. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrien ikä- ja sukupuolijakauma poikkeaa yleisesti väkivaltarikoksien uhrien ikä- ja sukupuolijakaumasta. Vuonna 2017 perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrit olivat naisia 68,1 prosentissa tapauksista kun yleisesti väkivaltarikoksien uhrit olivat naisia 45,9 prosentissa tapauksista. Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa uhri oli useammin mies kuin nainen ainoastaan alle 15 vuotiaiden uhrien tapauksessa. Yleisesti väkivaltarikoksien uhrit ovat useammin miehiä kuin naisia. Lisätietoja löytyy liitetaulukosta. Aineisto Perhe- ja lähisuhdeväkivalta-aineisto on muodostettu rekisteritietojen pohjalta. Poliisin Patja-järjestelmän rikosilmoitusaineiston uhrille ja epäillylle on yhdistetty Tilastokeskuksen aineistoista kotipaikkatietoja, tieto perheasemasta sekä lapsista, vanhemmista, aviopuolisosta ja rekisteröidystä puolisosta. Perheaseman ja asuintietojen perusteella on päätelty asuvatko uhri ja epäilty avoliitossa. Rekisteriaineistojen tiedot ovat tilastovuoden tietoja. Aineistossa on myös huomioitu sellaiset tapaukset, joissa uhri ja epäilty ovat tilastovuotta edeltävänä vuonna asuneet avoliitossa. Tilastoon on poimittu kaikki tilastovuonna ilmoitetut rikokset, joten rikos on voinut tapahtua myös aiempana vuonna. Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvinä rikoksina huomioidaan rikoslain 20 luvun seksusaalirikoksien ja 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikoksien lisäksi vapaudenriisto (RL 25:1 2 ), laiton uhkaus (25:7 ), vainoaminen (25:7a ) ja pakottaminen (25:8 ). Aineistossa näkyvät vain viranomaisille ilmoitetut tapaukset. Tilastossa on vain viranomaisten tietoon tulleet tapaukset, läheskään kaikkea perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ei ilmoiteta viranomaisille. Poliisin tietoon tullut rikollisuus tilasto ja pakkokeinot tilasto yhdistettiin maaliskuussa 2015. Tätä aiemmin julkaistut tiedot löytyvät tilastojen vanhoilta kotisivuilta. Poliisin tietoon tullut rikollisuus -tilaston www-sivut: http://www.tilastokeskus.fi/til/polrik/index.html ja Pakkokeinot-tilaston www-sivut: http://tilastokeskus.fi/til/pkei/index.html 4
Sisällys Taulukot Liitetaulukot Liitetaulukko 1. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrien ikä ja sukupuoli verrattuna eräiden väkivaltarikoksien uhreihin 2017...6 Laatuseloste: Rikos- ja pakkokeinotilasto...7 5
Liitetaulukot Liitetaulukko 1. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrien ikä ja sukupuoli verrattuna eräiden väkivaltarikoksien uhreihin 2017 Ikä/sukupuoli Mies Nainen Perhe- ja lähisuhdeväkivalta Väkivaltarikokset Perhe- ja lähisuhdeväkivalta Väkivaltarikokset Uhrin ikä yhteensä 31,9 54,1 68,1 45,9 0-14 57,0 57,4 43,0 42,6 15-17 36,9 52,1 63,1 47,9 18-20 23,9 56,6 76,1 43,4 21-24 25,3 56,1 74,7 43,9 25-34 21,5 54,2 78,5 45,8 35-44 19,4 50,4 80,6 49,6 45-54 25,2 52,0 74,8 48,0 55-64 30,3 55,2 69,7 44,8 65-39,0 55,0 61,0 45,0 6
Laatuseloste: Rikos- ja pakkokeinotilasto 1. Tilastotietojen relevanssi Rikos- ja pakkokeinotilasto keskittyy rikollisuutta koskevien alueellisten jakaumien sekä poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen käyttämien pakkokeinojen kuvaamiseen. Pakkokeinojen osalta alueluokituksena on poliisilaitos, rikosten osalta kunta. Rikosten osalta tilastossa kuvataan poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleita rikoksia. Tilastossa kuvataan ilmoitettujen rikosten lukumäärien lisäksi myös selvitettyjen rikosten määrä sekä selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäiltyjen määrä. Syylliseksi epäillyistä kerrotaan ikä, sukupuoli, kansalaisuus sekä joitain sosioekonomisia taustatekijöitä. Tilasto sisältää tietoja myös joidenkin rikosten uhreista sekä perheväkivallasta. Tilastolla kuvataan vain rikoksia, joista on tehty rikosilmoitus, sakkomääräys, rangaistusvaatimusilmoitus tai annettu rikesakko. Suuri osa rikoksista jää piiloon, toisin sanoen ne eivät tule tietoon tai niitä ei rikoksina ilmoiteta. Tilastoitujen rikosten määriin vaikuttavat esimerkiksi muutokset valvonnassa, lainsäädännössä sekä kansalaisten halukkuudessa ilmoittaa rikoksista poliisille. Tilasto kuvaa rikoksia, jotka ovat tulleet tietoon tilastokauden aikana. Rikos voi olla tapahtunut aiemminkin. Selvitetyt rikokset tilastoidaan rikoksen selvitysvuoden mukaan, vaikka rikos olisi tullut tietoon aiemmin. Rikoksella tarkoitetaan tekoa, josta lainsäädännössä on säädetty rangaistus. Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tehtävänä on tutkia rikos, suorittaa esitutkinta ja jättää selvitetty rikos syyttäjän harkintaan. Lievemmissä tapauksissa laissa säädetyin perustein voidaan rikos jättää ilmoittamatta syyttäjälle. Rikos kirjataan tehdyksi rikoksen tekopaikan mukaan. Pääsääntönä on, että henkilö esitetään tilastossa yhtä monta kertaa kuin häntä epäillään rikoksesta (henkilöiden bruttomäärä). Tilastoyksikkönä on käytetty rikosta. Mikäli useita henkilöitä on yhdessä ryhtynyt samaan rikokseen, rikosten lukumääräksi on merkitty yksi. Lukuihin sisältyvät rikoksen yritykset, poikkeuksena erillisenä ryhmänä esitettävät tapon, murhan ja surman yritykset sekä tuhotyön yritykset. Avunanto ja yllytys rikokseen esitetään sen rikoksen nimikkeellä, johon osallisuudesta on kysymys. Tilasto sisältää myös tietoja kunnallisesta pysäköinninvalvonnasta sekä eräistä poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen suorittamista tehtävistä kuten itsemurhien, hirvieläinkolarien, palonsyiden yms. tutkimuksista. Nämä luvut kuvaavat poliisin tehtäviä, eivätkä siten ole suoraan tulkittavissa esimerkiksi itsemurhien määräksi. Itsemurhien määrää kuvataan Tilastokeskuksen kuolemansyyt-tilastossa osoitteessa http://www.tilastokeskus.fi/til/ksyyt/index.html Pakkokeinot Tilasto sisältää tiedot pakkokeinolakiperusteisista pakkokeinoista. Niillä pyritään poikkeuksetta rikoksen selvittämiseen. Lisäksi tilasto sisältää ns. poliisilakiperusteiset kiinniotot, niillä taas pyritään suojaamaan kohteena olevaa henkilöä itseään tai estämään kohtuuton häiriön tai vahingon aiheuttaminen. Poliisilakiperusteisen kiinnioton kohteeksi joutuneista henkilöistä käytetään usein nimitystä 'päihtyneenä säilöönotetut', joita heistä on valtaosa. Poliisilakiperusteista kiinniottoa ei ole kuitenkaan rajattu pelkästään päihtyneisiin. Lisäksi tilasto sisältää ulkomaalaislakiperusteisia pakkokeinoja, joista esimerkkinä voidaan mainita 'ulkomaalaisen säilöönotto'. Osan pakkokeinoista voi päättää poliisi itse, osa edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Tilastossa pakkokeinot, joiden lyhenne päättyy O -kirjaimeen, ovat tuomioistuimen hyväksymiä. Lähestymiskielloista mukana ovat sekä poliisin määräämät väliaikaiset lähestymiskiellot että käräjäoikeuden määräämät lähestymiskiellot. Tilasto ei sisällä tietoja telekuuntelusta, televalvonnasta eikä teknisestä tarkkailusta pakkokeinona. Tilasto ei myöskään sisällä tietoja liiketoimintakielloista. Liiketoimintakielloista on saatavissa tietoa Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset tilastosta osoitteesta http://www.tilastokeskus.fi/til/syyttr/index.html. 7
Tilasto kuvaa pakkokeinoja, joita on käytetty kalenterivuoden aikana. Niiden taustalla oleva rikos on voinut tapahtua aiemmin. Pakkokeinoissa voi olla useampia yleisperusteita, mutta tilastossa ja tietokantataulukoissa esitetään vain yksi peruste pakkokeinoa kohden. Tähän ratkaisuun on päädytty tulkinnan helpottamiseksi ja koska tilastossa kuvataan pakkokeinon kohteiksi joutuneita henkilöitä. Pääasiallisen toiminnan käsite kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua. Tässä tilastossa pääasiallinen toiminta on ryhmitelty seuraavasti: työlliset työttömät opiskelijat, koululaiset eläkeläiset, työttömyyseläkeläiset muut työvoiman ulkopuolella olevat ei väestötietoja Luokitus perustuu tietoihin henkilön toiminnasta vuoden viimeisellä viikolla. Tiedot pääasiallisesta toiminnasta perustuvat eri rekistereistä saatuihin tietoihin. 0 14-vuotiaat kuuluvat ryhmään 'opiskelija, koululainen'. Tieto kuvaa henkilön toimintaa vuonna 2015. Koulutusaste on tässä tilastossa ryhmitelty seuraavasti: perusaste keskiaste alin korkea-aste alempi korkeakouluaste ylempi korkeakouluaste alle 15-vuotiaat ei väestötietoja Tiedot henkilön koulutuksesta saadaan Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä. Käytetyt tiedot ovat vuodelta 2016. Sosioekonomisen aseman muodostaminen henkilölle perustuu tietoihin henkilön pääasiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta sekä toimialasta. Sosioekonominen asema on tässä tilastossa ryhmitelty seuraavasti: yrittäjät ylemmät toimihenkilöt alemmat toimihenkilöt työntekijät opiskelijat eläkeläiset muut tuntematon ei väestötietoja 7 15-vuotiaat on sijoitettu ryhmään 'opiskelijat' ja 0 6-vuotiaat ryhmään 'muut'. Luokkaan 'muut' kuuluvat pitkäaikaistyöttömät ja muualla luokittelemattomat. Käytetyt tiedot ovat vuodelta 2015. Valtionveronalaiset tulot: Ansiotulot + pääomatulot. Tiedot perustuvat verohallituksen verotietokannan valtionveronalaisia tuloja koskeviin tietoihin. Ryhmään 'muut' sisältyy tulottomat ja tuntemattomat rekisteröityyn väestöön kuuluvat (vakinaisesti ja tilapäisesti Suomessa asuvat), mutta ei henkilötunnuksettomat. Käytetyt tiedot ovat vuodelta 2016. Käytettävissä olevat tulot: Käytettävissä olevat tulot = palkkatulot + yrittäjätulot + omaisuustulot + saadut tulonsiirrot - maksetut tulonsiirrot. Käytetyt tiedot ovat vuodelta 2016 ja niiden kuvaamiseen käytetään samaa luokitusta kuin valtionveronalaisien tulojen kuvaamiseen. 8
Syntyperä: Henkilö on suomalaista syntyperää, jos vähintään hänen toinen vanhempansa on syntynyt Suomessa. Ulkomaista syntyperää ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Lisäksi luokittelussa on henkilön syntymämaa: Suomessa tai ulkomailla. Pääasiallisen toiminnan, koulutusasteen, sosioekonomisen aseman ja valtionveronalaisten tulojen ryhmään 'ei väestötietoja' kuuluvat sellaiset henkilöt, joilla ei ole suomalaista henkilötunnusta. Tällaisia henkilöitä ovat Suomessa rekisteröityyn väestöön kuulumattomat, kuten turistit ja muut Suomessa väliaikaisesti vierailevat. 2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus Tilasto perustuu kokonaisaineistoon. Tilaston perusaineisto on saatu poliisin käytössä olevasta automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvasta rikosilmoitusjärjestelmästä, josta tässä yhteydessä käytetään lyhennettä PATJA. 3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus Tilastokeskukseen toimitettu neljännesvuosiaineisto tarkentuu tilastovuoden aikana poliisin tutkinnan edetessä. Vuosiaineistosta tilastovuotta seuraavan vuoden maaliskuussa poimittavat tiedot poikkeavat jossain määrin neljännesaineiston tiedoista. Tilastossa ovat kaikki edellä mainitut poliisin määräämät pakkokeinot ja kaikki poliisin tuomioistuimen päätettäväksi jättämät pakkokeinot. Suhteellisen harvinaiset tapaukset, joissa tuomioistuin ei ole hyväksynyt pakkokeinoa tai on muuttanut sitä, eivät välttämättä näy tilastossa. Nykyiset tilastot kuvaavat hyvin rikollisuutta ja sen muutoksia. Tilastokeskuksessa on analysoitu rikosilmoitusaineistosta tapausten selosteosat vuoden 1998 väkisinmakaamisten ja törkeiden pahoinpitelyjen sekä vuoden 2007 lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen ja törkeiden ryöstöjen osalta. Selosteet olivat laadultaan hyviä. Rikosten lukumäärätiedot ja rikoksista rekisteriin kirjatut tiedot olivat selosteiden kanssa yhtäpitäviä. PATJA-järjestelmään kirjattavat tiedot osoittautuivat luotettaviksi. Tilastojen perusaineistona PATJA-järjestelmää voidaan pitää hyvänä. Väärennysrikoksiin syylliseksi epäiltyjen määrä oli poikkeuksellisen suuri vuonna 2007. Tämä johtuu Imatralla ilmi tulleesta rikossarjasta. Vuonna 2010 Pohjanmaalla raiskausrikosten lisääntyminen johtui yhteen rikosilmoitukseen kirjatusta usean osateon käsittävästä tapahtumasarjasta. Lievät pahoinpitelyt siirtyivät vuoden 2011 alusta virallisen syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään. Tähän asti rankaiseminen lievästä pahoinpitelystä on edellyttänyt, että uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Jatkossa esitutkinnan käynnistäminen ja tekijän saattaminen vastuuseen eivät ole enää riippuvaista uhrin tahdosta 4. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus Tietoon tullutta rikollisuutta kuvaavat neljännesvuosiaineistot poimitaan poliisin PATJA-järjestelmästä kaksi kuukautta neljänneksen päättymisen jälkeen ja tiedot valmistuvat tilastokautta seuraavan kolmen kuukauden kuluessa. Tietoon tullut rikollisuus vuositilaston perusaineisto poimitaan poliisin PATJA-järjestelmästä tilastovuotta seuraavan maaliskuun puolivälissä. Tulokset valmistuvat toukokuun aikana. Pakkokeinojen aineisto poimitaan poliisin PATJA-järjestelmästä tilastovuotta seuraavan helmikuun alussa. Tulokset valmistuvat helmi-maaliskuun aikana. 5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys Tietoon tullut rikollisuus vuositilasto julkaistaan toukokuun loppuun mennessä. 9
Tietoon tullut rikollisuus neljännesvuositilasto julkaistaan 4 kertaa vuodessa tilastokautta seuraavan kolmen kuukauden kuluessa. Pakkokeinojen tilasto julkaistaan vuosittain helmi maaliskuussa. Perheväkivaltatilasto perustuu rikostilaston vuosiaineistoon sekä väestötilastoihin. Tilasto julkaistaan touko kesäkuussa. Tarkempia tietoja rikos- ja pakkokeinotilastosta löytyy tilaston www-sivuilta. Lisätietoja voi pyytää myös Tilastokirjaston tietopalvelusta sekä oikeustilastojen asiantuntijoilta. Mahdollisuudesta saada tilastoaineistoja tutkimuskäyttöön voi tiedustella Tilastokeskuksen tutkijapalvelusta. Tietoja poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleista rikoksista sekä pakkokeinoista on Tilastokeskuksen maksuttomassa StatFin-tilastopalvelussa osoitteessa http://pxnet2.stat.fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/statfin oik rpk/?tablelist=true. Rikos ja pakkokeinotilaston www-sivut: http://www.tilastokeskus.fi/til/rpk/index.html Tilastokirjaston tietopalvelu: http://www.tilastokeskus.fi/tup/tilastokirjasto/info.html tai puhelimitse arkena ma pe klo 9.00 16.00 numerosta 029 551 2220. Oikeustilastojen yhteydenottolomake: http://www.stat.fi/til/rpk/yht.html Poliisin tietoon tullut rikollisuus tilasto ja pakkokeinot tilasto yhdistettiin maaliskuussa 2015. Tätä aiemmin julkaistut tiedot löytyvät tilastojen vanhoilta kotisivuilta. Poliisin tietoon tullut rikollisuus -tilaston www-sivut: http://www.tilastokeskus.fi/til/polrik/index.html ja Pakkokeinot-tilaston www-sivut: http://tilastokeskus.fi/til/pkei/index.html 6. Tilastojen vertailukelpoisuus Tilastoissa käytetään julkaisuhetkenä voimassa olevaa alueluokitusta. Taulukoissa, joissa esitetään muutos edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan, aikaisempien vuosien luvut on muutettu vastaamaan uusinta alueluokitusta, jotta tilastot olisivat vertailukelpoisia. Pakkokeinoissa alueluokituksena käytetään julkistamishetkellä voimassa olevaa poliisilaitosluokitusta. Poliisilaitosten määrä väheni vuoden 2009 alusta 90:stä 24:ään. Vuodesta 2009 lähtien tiedot esitetään uuden poliisilaitosjaon mukaisesti. Tilastokeskuksen StatFin-tilastopalveluun jäävät lisäksi vuodet 2004 2008 aikaisempien poliisilaitosten mukaisesti tehtyinä. Vuonna 2014 poliisilaitosten määrä laski 12:sta ja vuoden 2013 pakkokeinot on tilastoitu uudella poliisilaitosjaolla. Lainmuutokset vaikeuttavat vertailua eri vuosien ja eri rikostyyppien välillä. Tilastoilla kuvataan yksittäisten rikosten määriä. Suuret rikossarjat saattavat paljastuessaan aiheuttaa kymmenien, joissain tapauksissa jopa tuhansien rikosten lisäyksen tilastossa. Seuraavana vuonna luvut useimmiten palaavat entiselleen. Ongelma korostuu, kun tehdään suhteellisen harvinaisista rikoksista alueellisia vertailuja rikollisuuskehityksestä. Rikosten määrän laskentaperusteissa tapahtuvat muutokset vaikeuttavat rikosten määrän vertailtavuutta eri vuosina. Kun esimerkiksi petosten lukumäärän laskentaperuste muuttui 1991, niin muutos ei vaikuttanut pelkästään petosten määrään, vaan myös rikosten kokonaislukumäärän vertailtavuus edellisiin vuosiin vaikeutui. Tilastoitujen rikosten määriin vaikuttavat esimerkiksi muutokset poliisin valvonnassa, lainsäädännössä sekä kansalaisten halukkuudessa ilmoittaa rikoksista poliisille. Suomen virallisessa tilastossa (sarja XXIII, uusi sarja Oikeus) on julkaistu Poliisin tietoon tullut rikollisuus -tilastoa vuodesta 1927 lähtien. Tietojen saanti perustuu valtioneuvoston päätökseen 11.12.1926 (nro 321/1926), jolla poliisipiirit on määrätty antamaan oikeustilastoja varten tiedot tietoon tulleista rikoksista. Sisäasiainministeriö ja Tilastokeskus ovat sopineet tiedonkeruun ja tietosisällön myöhemmistä muutoksista. Kaudelle 1971 1979 sisäasiainministeriö on antanut ohjeet Poliisin käskylehdessä nro 2/1971 ja vuodesta 1980 lähtien kiertokirjeessä 7.12.1979 nro 4616/402/79. Vuodelle 1991 ohjeet on annettu kirjeessä 15.3.1991 nro 900/69/91 ja vuodesta 1992 alkaen 31.1.1992 päivätyssä kirjeessä. Myös vuosina 1938, 1945 ja 1951 on tehty muutoksia, joilla on ollut huomattava vaikutus tilaston sisältöön. 10
Vuodesta 1954 lähtien Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tullut rikollisuus-tilaston yhteydessä on julkaistu tietoja myös tullirikoksista. Maksuttoman Statfin tietopalvelun poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tullut rikollisuus- tietojen aikasarjat alkavat vuodesta 1980. Vuoden 2010 alussa lukuihin lisättiin tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset. Nämä tiedot esitetään vuodesta 2009 alkaen. Muutos lisäsi kaikkien rikosten lukumääriä noin kaksi prosenttia. Huumausainerikokset lisääntyivät muutoksen johdosta 6-8 prosenttia. Vuoden 2012 loppuvuoden ja vuoden 2013 alkuvuoden liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevat luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä tuli ilmi, että automaattisen liikennevalvonnan loppuvuonna 2012 havaitsemia ylinopeuksia on kirjattu vuoden 2013 alkupuolelle. Pakkokeinoja on tilastoitu samankaltaisesti vuodesta 2002 lähtien. Lainmuutokset vaikeuttavat myös pakkokeinojen vertailua eri vuosien ja eri pakkokeinotyyppien välillä. Esimerkiksi henkilökatsastuksiin sisältyvä DNA-tunnisteiden ottoa koskeva lainsäädäntö muuttui 2004 alusta (Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimesta 22.8.2003/761 ja Pakkokeinolaki 27.6.2003/646). Muutos aiheutti sen, että DNA-tunnisteiden otto muuttui normaaliksi tutkimusrutiiniksi. Pakkokeinojen määriin voivat vaikuttaa esimerkiksi muutokset poliisin rikostutkimuskäytännöissä tai päihtyneiden huollossa. RIKOS: Uusi tieliikennelaki(267/81) tuli voimaan 1.4.1982. Tilastossa lakia sovellettiin vuoden alusta lähtien. Luvut eivät lainmuutoksesta johtuen vastanneet aikaisempien vuosien lukumääriä eri liikennerikostyypeissä. Rikesakkolaki (66/83) ja Laki rikesakosta tieliikenteessä (68/83) tulivat voimaan 1.9.1983. Lain mukaan voidaan tieliikennelain (267/81) tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomisesta antaa rikesakko, mikäli rikkomuksen katsotaan aiheuttaneen vain vähäistä vaaraa tai haittaa. Poliisin antamat rikesakot 1.9.1983 lähtien sisältyvät tilastoon. Kavallusrikosten tilastointikäytäntöä muutettiin vuodesta 1983 lähtien, usean osateon käsittävät kavallusrikokset tilastoidaan yhtenä rikoksena. 1.1.1991 tuli voimaan laki rikoslain muutoksesta (769/90), muutos koski omaisuus-, vaihdanta- ja talousrikoksia. Muutos oli rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäinen vaihe, se sisälsi myös senkaltaisia periaatteellisia muutoksia, että eräiden rikosluokkien osalta vertailtavuus aikaisempiin vuosiin katkesi. Tuli uusia rikosnimikkeitä, ja osin myös samoina säilyneiden nimikkeiden sisältö muuttui. Ongelmallisia tässä suhteessa ovat irtaimen omaisuuden luvatonta käyttöä koskevat rikokset, ja niistä erityisesti ns. moottoriajoneuvojen anastukset, petos- ja maksuvälinepetosrikokset ja väärennysrikokset. Muiden yleisten tavanomaisten omaisuusrikosten osalta vertailukelpoisuus aikaisempiin vuosiin säilyi. Tilaston tietosisältöä muutettiin vastaamaan uudistettua lainsäädäntöä. Maksuvälinepetosten tilastointikäytäntö muuttui vuonna 1991. Muutos vähensi tilastoitujen rikosten määrää. Rikoksen yhtymistä koskevan lainsäädännön uudistamisen (697/91) johdosta ei tilastoinnissa vuoden 1992 alusta lukien otettu huomioon käsitettä yksin teoin tehdystä rikoksesta. Aikaisemmin yksin teoin tehdyt rikokset oli tilastoitu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vain päärikoksen mukaan. Päärikoksella tarkoitetaan rikosta, josta laissa määrätty rangaistus on ankarin. Tilastointitavan muutos lisäsi jossain määrin tilastoitujen rikosten määrää. Huumausainerikoksia koskevat uudet säädökset tulivat voimaan 1.1.1994. Ne muodostavat rikoslain 50 luvun. Lainmuutoksen takia ainoastaan huumausainerikosten kokonaismäärät ovat vertailukelpoisia edellisten vuosien vastaaviin lukuihin. Vaikka tilastointikäytäntöä ei lainmuutoksen seurauksena muutettu oli vuoden 1994 huumausainerikosten tilastointi poliisipiireissä jossain määrin epäyhtenäistä. Huumausainerikoksia arvioidaan kirjatun kymmenisen prosenttia todellista enemmän. 1.9.1994 tulivat voimaan liikennejuopumuksia koskevat uudet säädökset. Törkeän rattijuopumuksen promilleraja laski 1,5:sta 1,2:een. Lainmuutoksen vuoksi vain rattijuopumusten yhteismäärät ovat vertailukelpoisia edellisiin vuosiin. Vesiliikennejuopumuksen uudeksi rajaksi vahvistettiin yksi promille entisen 1,5 promillen asemesta. 11
1.9.1995 tuli voimaan laki Rikoslain muutoksesta (578/95). Rikosnimikkeistön muutoksen vaikutukset tietojen vertailtavuuteen aikaisempiin vuosiin olivat vähäiset. Seuraavassa esitetään uuden nimikkeen vastaavuus aikaisemmin käytössä olleeseen nimikkeeseen: Vanha nimike --> Uusi nimike - Tappo --> Tappo - Tappo --> Surma - Tapon tai murhan yritys --> Tapon, murhan tai surman yritys - Lapsentappo --> Lapsensurma - Kuolemantuottamus --> Kuolemantuottamus, törkeä kuolemantuottamus - Ruumiinvamman tai sairauden tuottamus --> Vammantuottamus, törkeä vammantuottamus - Murhapoltto --> Tuhotyö, liikennetuhotyö, törkeä tuhotyö - Murhapolton yritys --> Tuhotyön, liikennetuhotyön, törkeä tuhotyön yritys Tuhotyötä ja murhapolttoa koskevat rikosnimikkeet eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia. Tuhotyö käsittää murhapolton lisäksi myös aiemmin muihin nimikkeisiin kuuluneita tapauksia. 1.1.1995 voimaan tullut uusi Alkoholilaki (1143/94) aiheutti muutoksia rikosluokitteluun. Käytöstä poistettiin nimike 'alkoholipitoisen aineen nauttiminen yleisellä paikalla'. Vuoden 1995 huumausainerikosten tilastointi oli poliisipiireissä jossain määrin epäyhtenäistä. Vuonna 1996 otettiin käyttöön seuraavat uudet rikosnimikkeet: sotilasrikokset, työrikokset, ympäristörikokset, eräiden aineettomien oikeuksien loukkaaminen. Uusina tietoina esitetään syylliseksi epäiltyjen naisten ikäjakauma sekä henki- ja pahoinpitelyrikosten tapahtumapaikka. Vuodesta 1997 lähtien esitetään tieto syylliseksi epäillyn kansalaisuudesta. Rikoksia oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan sekä seksuaalirikoksia koskevat uudet säädökset tulivat voimaan 1.1.1999. Ne muodostavat rikoslain 15, 16, 17 ja 20 luvun. 1.10.1999 tulivat voimaan liikennerikoksia koskevat uudet säädökset rikoslain 23 lukuun. Taulukon rikosnimikkeet on ryhmitelty uuden lainsäädännön mukaan. Nyt esitettävät rikoslakirikokset sisältävät aiemmin tieliikennelakiin kuuluneita rikoksia. 1.4. 2000 muutettiin eräiden rikostyyppien tilastointikäytäntöä. Rauhanrikkomiset (Rikoslaki 24 luku) tilastoidaan siten, että usean osateon käsittävä tapahtumasarja merkitään yhtenä rikoksena. Samalla tavoin tilastoidaan hautarauhan rikkomiset ja lähestymiskiellon rikkomiset. Viimeksi mainitut sisältyvät rikosryhmään `muut rikokset oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan'. 1.9.2001 tuli voimaan uusi huumausainerikoksia koskeva säädös. Rikosluokitukseen lisättiin nimike huumausaineen käyttörikos. 1.10.2002 tulivat voimaan uudet moottorikulkuneuvon käyttövarkauksia koskevat säädökset. Rikosluokitukseen lisättiin kaksi uutta nimikettä: moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus sekä törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus. Aiemmin nämä rikokset tilastoitiin moottoriajoneuvoon kohdistuviksi luvattomiksi käytöiksi. 1.1.2003 uutena rikosnimikkeenä otettiin käyttöön muu ajoneuvorikkomus. 1.10.2003 tuli voimaan uusi Järjestyslaki. Rikosluokitukseen lisättiin nimike järjestyslain rikkomiset. Vuodesta 2003 lähtien esitetään rattijuopumusten yhteydessä tieto syylliseksi epäillyn käyttämästä päihteestä. Vuodesta 2004 lähtien esitetään syylliseksi epäillyn käyttämää päihdettä koskeva tieto: muun päihteen ja alkoholin yhteiskäyttö (sekakäyttö). Aiemmin nämä tiedot esitettiin kohdassa muun päihteen vaikutuksen alaisena. 1.1. 2004 otettiin käyttöön uutena rikosnimikkeenä järjestyslain rikkomiset. Nimikkeistöstä poistettiin järjestyssääntörikkomus, poliisimääräyksen rikkominen. Aserikoksia koskeva rikoslain 41 luku tuli voimaan 1.6. 2007. Nämä rikokset sisältyvät uudistettuun rikosnimikkeeseen rikokset rikoslain 41, 42 ja 43 lukua vastaan. Muutos ei vaikuta rikosten kokonaismäärään. 12
Vuoden 2009 alusta otettiin käyttöön uusi rikosten ryhmittely. A Omaisuusrikokset B Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset C Seksuaalirikokset D Rikokset oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan E Eräät liikennerikokset F Muut rikokset Myös rikosnimikkeistön rakennetta on muutettu: Eräät liikennerikokset ryhmässä (E) ei esitetä liikenneturvallisuuden vaarantamisia eikä liikennepakoja tieliikenteessä. Muut rikokset ryhmä (F) koostuu ryhmiin A-E kuulumattomista rikoslakia vastaan tehdyistä rikoksista sekä rikoslain ulkopuolisista rikoksista. Tilastoon on muodostettu omana ryhmänään liikenneturvallisuuden vaarantamiset, liikennepaot tieliikenteessä, liikennerikkomukset, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomiset ja ajoneuvorikkomukset. Uudistuksen tavoitteena on parantaa rikosten vertailtavuutta eri vuosien kesken sekä edistää niiden kansainvälistä vertailukelpoisuutta. Alkoholirikoksia koskeva rikoslain 50a luku ja alkoholilain muutos tulivat voimaan 1.11. 2009 Uusina rikosnimikkeinä otettiin käyttöön alkoholirikos, törkeä alkoholirikos, lievä alkoholirikos ja alkoholirikkomus. Lainmuutoksen vuoksi vain alkoholirikosten ja -rikkomusten yhteismäärä on vertailukelpoinen edellisiin vuosiin. Tapahtumakertatietoja ei tässä taulukossa esitetä. Vuonna 2010 muutettiin asunnosta luvatta tunkeutuen tehtyjen varkausrikosten tilastointikäytäntöä. Vuodesta 2009 lähtien vapaa-ajan asuntoon ja muuhun asuntoon kohdistuneet varkausrikokset esitetään erillisinä tietoina. Vuonna 2010 lisättiin tekopaikkaa kuvaavia tietoja seuraaville rikoksille: ryöstörikokset, vahingontekorikokset, tapon, murhan tai surman yritykset ja raiskausrikokset. Tiedot esitetään vuodesta 2009 alkaen. Vuonna 2012 lisättiin syylliseksi epäiltyjen taustoja kuvaavia tietoja syylliseksi epäiltyjen valtionveronalaisista tuloista, koulutusasteesta, pääasiallisesta toiminnasta ja sosioekonomisesta asemasta. Sosioekonomista asemaa kuvaavan liitetaulukon 5. ja pääasiallista toimintaa kuvaavan liitetaulukkon 6. väestötiedot ovat vuodelta 2012. Muissa liitetaulukoissa koko väestön tiedot ovat vuodelta 2013. Vuonna 2013 lisättiin tieto syylliseksi epäiltyjen syntyperästä. Vuoden 2013 elokuussa tulivat voimaan lait toisen henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta, törkeän ryöstön valmistelusta sekä panttivangin ottamisen valmistelusta. Vainoaminen kriminalisoitiin 1.1.2014 alkaen. 1.9.2014 Rikoslain 20. luku (seksuaalirikoksista) uudistui. Rikoksien rangaistusasteikkoa kovennettiin ja 20:3 (pakottaminen sukupuoliyhteyteen) kumottiin. Lakiin lisättiin 20:5a seksuaalinen ahdistelu. 4.9.2015 rikoslakiin lisättiin identiteettivarkaus (RL 38:9a ). PAKKOKEINOT: Vuoden 2014 alussa tulivat voimaan laite-etsintää ja paikan etsintää koskevat pakkokeinot. Näiden pakkokeinojen käyttöönotto vaikutti mm. käytettyjen kotietsintöjen ja takavarikkojen määriin laskevasti. Vuoden 2016 alussa tuli voimaan pakkokeino ulkomaalaisen säilöönotosta. Henkilötarkastuksiin ja kotietsintöihin liittyvistä takavarikoista esitetään vuodesta 2009 lähtien vain kokonaismäärät. Tarkempaa luokittelua ko. pakkokeinoista ei ole käytettävissä. Poliisilakiperusteisten säilöönottojen määrä ei määritelmällisistä syistä ole täysin sama kuin tietoon tullut rikollisuus -tilastossa esitetty päihtyneenä säilöönotettujen määrä. Verikokeesta tehdyt humalatilan selvitysten määrät olivat vuosina 2009 2010 kirjautuneet järjestelmään puutteellisesti. Tämä usean tuhannen tapauksen poikkeama on huomioitava vertailtaessa pakkokeinojen 13
kokonaismääriä. Vuoden 2010 luku oli vain 975, kun sen olisi pitänyt olla lähempänä vuoden 2011 lukua, joka oli 8 323. Tuomioistuinten päättämistä pakkokeinoista on saatavissa tietoja tuomioistuintilastoista vuoden 2013 tilastoihin saakka. 7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys Vuositilaston tiedot poikkeavat neljännesvuosittain esitetyistä ennakollisista tiedoista. Keskusrikospoliisi ja yksittäiset poliisilaitokset julkaisevat tietoja rikollisuudesta. Nämä luvut eroavat Tilastokeskuksen tiedoista aineiston poiminta-ajankohdasta ja erilaisista tiedonkeruukriteereistä johtuen. Tilastokeskuksen tiedoissa on lisäksi mukana tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset. Tilastossa käytetyt rikosluokitukset vuosilta 2004 2014 ovat Tilastokeskuksen verkkosivuilla osoitteessa http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/rikokset/versio.html. Tilastossa käytetyt käsitteet ja määritelmät on kuvattu verkko-osoitteessa http://www.tilastokeskus.fi/til/rpk/kas.html. 14
Oikeus 2018 Lisätietoja Kimmo Haapakangas Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma 029 551 3252 rikos@tilastokeskus.fi www.tilastokeskus.fi Lähde: Rikos- ja pakkokeinotilasto 2017, Tilastokeskus Asiakaspalaute: www.tilastokeskus.fi/palaute Tietopalvelu ja viestintä, Tilastokeskus puh. 029 551 2220 www.tilastokeskus.fi ISSN 1796-0479 = Suomen virallinen tilasto ISSN 2342-9151 (pdf) Julkaisutilaukset, Edita Publishing Oy puh. 020 450 05 asiakaspalvelu.publishing@edita.fi www.editapublishing.fi
40 2018 29.11.2018 Päälöydökset Rikosuhritutkimuksen mukaan naisista 4,8 ja miehistä 2,5 on joutunut väkivallan ja uhkailun kohteeksi entisen tai nykyisen puolison tai seurustelukumppanin taholta. Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan viranomaisten tietoon tulleista lähisuhdeväkivallan täysi-ikäisistä uhreista 83,6 on naisia ja 17,4 miehiä. Rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjatuissa lähisuhdeväkivaltarikoksissa epäillyistä 72 oli miehiä ja 28 naisia. Nollalinjan auttavaan puhelimeen tuli lähes 8 000 puhelua ensimmäisenä toimintavuotena. 77 :ssa tapauksista väkivallan tekijänä oli mies, 15 :ssa nainen ja 8 :ssa mies ja nainen. Turvakodeissa oli yhteensä 4 333 asiakasta vuonna 2017. Aikuisia oli 2 274 ja lapsia 2 051. Aikuisista 94 oli naisia. Nollalinjan auttavan puhelimen ja turvakotien kysyntä on kasvanut Parisuhteessaan uhkailun ja väkivallan kohteeksi joutui rikosuhritutkimuksen mukaan 15 74-vuotiaista miehistä 2,5 prosenttia ja naisista 4,8 prosenttia. Muun läheisen tekemää väkivaltaa ja uhkailua koki miehistä 5,5 prosenttia ja naisista 4,7 prosenttia. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille suunnatuista palveluista haetaan apua useimmiten parisuhdeväkivaltaan ja yleensä hakijana on väkivallan kohteena ollut nainen. Myös miehet hakevat ja käyttävät vastaavia palveluja. Naisten osuus on suuri niin turvakotien (94 ), valtakunnallisen auttavaan puhelimeen Nollalinjaan soitettujen puheluiden (87 ) kuin myös Helsingissä HUS:ssa avatun seksuaalista väkivaltaa kokeneille tarkoitetun Seritukikeskuksen (97 ) asiakaskunnassa. Yli puolella (60 ) terveyskeskuksen neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa on käytössä kirjallinen toimintamalli parisuhdeväkivallan tunnistamiseen, kun taas lapsiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen kirjallinen toimintamalli oli kahdessa viidesosassa terveyskeskuksista. Tällä hetkellä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa, eikä lähisuhdeväkivallan vuoksi asiakkaina olleiden määrästä. Valtio on kustantamaan Nollalinjan auttavaan puhelimeen tuli ensimmäisenä toimintavuotena 2017 noin 8 000 puhelua. Saapuneiden puheluiden määrä kasvoi viisinkertaiseksi tammikuusta joulukuuhun (kuvio 1). Tilastoraportti kokoaa yhteen tilasto- ja tutkimustietoa lähisuhdeväkivallasta. Lähisuhdeväkivaltaa kuvataan tarkastellen sen esiintymistä väestötutkimuksissa sekä viranomaisten tietoon tulleiden lähisuhdeväkivallan uhrien määriä, ja lähisuhdeväkivallan vuoksi rikosja riita-asioiden sovitteluun ohjattujen määriä. Lisäksi tilastoraportti sisältää tietoa lähisuhdeväkivaltaan tarkoitettujen erityispalvelujen asiakasmääristä ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen kehitetyistä toimintamalleista. Kuvio 1. Nollalinjan puhelut 2017 Johanna Hietamäki etunimi.sukunimi@thl.fi ISSN 1798-0887 Lähde: Nollalinja, THL.
Sisällys LÄHISUHDEVÄKIVALLAN ESIINTYMINEN SUOMESSA... 3 LÄHISUHDEVÄKIVALTA RIKOKSENA... 7 VIRANOMAISTEN TIETOON TULLEET LÄHISUHDEVÄKIVALTARIKOKSET... 7 LÄHISUHDEVÄKIVALTA RIKOS- JA RIITA-ASIOIDEN SOVITTELUSSA... 9 AVUN HAKEMINEN LÄHISUHDEVÄKIVALTAAN POLIISILTA JA TURVAKODEISTA... 10 LÄHISUHDEVÄKIVALLAN KOHTAAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA... 11 LÄHISUHDEVÄKIVALLAN TUNNISTAMISEN TOIMINTAMALLIT NEUVOLASSA JA KOULUTERVEYDENHUOLLOSSA... 11 AUTTAVA PUHELIN NOLLALINJA... 13 Nollalinjaan soittivat eniten väkivallan kohteena olleet naiset... 13 Lähisuhdeväkivalta on usein parisuhdeväkivaltaa... 14 Apua haettiin useimmiten hiljattain tapahtuneen väkivallan jälkeen... 14 Henkinen ja fyysinen väkivalta keskeisiä Nollalinjaan soitetuissa tapauksissa... 15 Palveluihin ohjaaminen Nollalinjan puheluissa... 16 TURVAKOTIPALVELUT... 17 HELSINGIN SERI-TUKIKESKUKSEN ASIAKKAAT VUONNA 2017... 20 LÄHISUHDEVÄKIVALTA 2017 TILASTORAPORTIN TUOTTAJAT... 21 KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT... 22 TAULUKOISSA KÄYTETYT SYMBOLIT... 23 KIRJALLISUUS... 23 LIITETAULUKOT... 24 LAATUSELOSTE... 27 Menetelmäkuvaus ja tilastotietojen relevanssi... 27 Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus... 29 Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus... 30 Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys... 30 Tilastojen vertailukelpoisuus... 30 Selkeys ja eheys/yhtenäisyys... 30 -tilastoraportin erityiskysymykset... 30 Liite 1... 32 THL- TILASTORAPORTTI 40 2018 2
Lähisuhdeväkivallan esiintyminen Suomessa Suomessa tehdään vuosittain Kansallinen rikosuhritutkimus 1. Vuonna 2017 rikosuhritutkimukseen vastasi yhteensä 6 222 Suomessa vakituisesti asuvaa 15 74-vuotiasta henkilöä. Väkivallan ja sillä uhkailun kohteeksi oli joutunut lähes viidesosa kaikista tutkimukseen osallistuneista viimeisen vuoden aikana (taulukko 1). Tekijänä saattoi olla tuttu tai tuntematon henkilö. Naisista ja miehistä lähes yhtä suuri osa oli kokenut väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Naisista suurempi osa oli kokenut seksuaaliväkivaltaa ja miehistä puolestaan suurempi osa oli kokenut väkivallalla uhkaamista. Nuoremmat olivat kokeneet enemmän kaikkia tarkasteltuja väkivallan muotoja verrattuna vanhempiin ikäryhmiin. (Danielsson & Näsi 2018.) Taulukko 1. Uhkailun ja väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt sukupuolen ja iän mukaan 2017, Kaikki Sukupuoli Ikä Mies Nainen 15 24 25 34 35 54 55 74 Väkivallalla uhkaaminen 10,3 11,1 9,4 16,5 15,2 10,5 4,8 Liikkumisen estäminen, kiinni tarttuminen tai töniminen 11,7 10,5 12,8 22,0 16,2 11,6 4,7 Vähintään läimäisyn käsittävä fyysinen väkivalta 6,3 6,2 6,4 11,0 7,9 7,3 2,3 Fyysinen väkivalta yht. 1 13,5 12,5 14,6 24,7 18,5 13,9 5,6 Seksuaalinen väkivalta tai sen yritys 1,3 0,5 2,2 3,9 1,6 0,9 0,5 Kaikki tekomuodot yht. 19,2 18,5 19,8 33,9 26,9 19,1 8,6 Vastaajat yhteensä 6 141 2 787 3 354 609 762 1 878 2 892 Lähde: Danielsson & Näsi 2018. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2017. 1 Sisältää kohdat: Liikkumisen estäminen, kiinni tarttuminen tai töniminen. Vähintään läimäisyn käsittävä fyysinen väkivalta. Väkivalta- ja uhkailukokemusten esiintyvyys on ollut suhteellisen vakaata vuosina 2012 2017 (kuvio 2). Lähes kaikissa tekomuodoissa keskeinen tulos on tekojen esiintyvyyden suhteellinen vakaus yli ajan: esimerkiksi uhkailujen yleisyys on tarkastelujaksolla pysynyt samalla tasolla niin miehillä kuin naisillakin. Miesten kokeman fyysisen väkivallan yleisyys laski välillä 2012 2014, mutta on sen jälkeen pysynyt vakaana. Naiset ovat ilmoittaneet miehiä useammin lievemmistä fyysisen väkivallan muodoista, kuten kiinni tarttumisesta ja tönimisestä, mutta vakavamman fyysisen väkivallan osalta sukupuolten välillä ei ole ollut eroa. Seksuaalisen väkivallan osalta sukupuolten välinen ero on selvä: naisista noin kaksi prosenttia ja miehistä alle prosentti on ilmoittanut joutuneensa seksuaalisen väkivallan tai sen yrityksen kohteeksi. (Danielsson & Näsi 2018.) 1 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/260559 THL- TILASTORAPORTTI 40 2018 3
Kuvio 2. Uhkailun ja väkivallan kohteeksi joutuneet väkivallan muotojen ja uhrin sukupuolen mukaan 2012 2017 (miehet N = 2 758 3 461, N = naiset 3 354 4 285, yhteensä N = 6 141 7 746), UHRINA MIEHET, 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2013 2014 2015 2016 2017 Väkivallalla uhkaaminen Kiinni tarttuminen, töniminen Vähintään läimäisy Seksuaalinen väkivalta UHRINA NAISET, 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2013 2014 2015 2016 2017 Väkivallalla uhkaaminen Kiinni tarttuminen, töniminen Vähintään läimäisy Seksuaalinen väkivalta Lähde: Danielsson & Näsi 2018. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2017. Väkivaltakokemusten ohella Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa tarkastellaan vastaajien pelkoa joutua väkivallan uhriksi erilaisissa tilanteissa sekä paikoissa. Lähisuhdeväkivallan pelkoa mitattiin kysymällä, oliko vastaaja pelännyt joutuvansa väkivallan kohteeksi jonkun perheenjäsenen 2 taholta. Perheenjäsenen tekemän väkivallan kohteeksi joutumista pelkäsi vähintään kerran vuoden aikana naisista 5,4 prosenttia ja miehistä 2,9 prosenttia kyselyyn vastanneista. Kodin ulkopuolella iltaisin tapahtuvaa väkivaltaa pelkästi vähintään kerran vuoden aikana naisista 42,0 prosenttia ja miehistä 24,3 prosenttia. (Danielsson & Näsi 2018, 17.) Rikosuhritutkimukseen osallistuneet naiset raportoivat miehiä useammin joutuneensa viimeisen vuoden aikana entisen tai nykyisen puolisonsa tai seurustelukumppaninsa uhkailun tai väkivallan kohteeksi (taulukko 2). Naiset olivat kokeneet miehiin verrattuna useammin sekä väkivallalla uhkaamista että fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa entisen tai nykyisen kumppanin taholta. (Danielsson & Näsi 2018.) 2 Perheväkivallan pelkoa mitattiin kysymällä, oliko vastaaja pelännyt joutuvansa väkivallan kohoteeksi jokun perheenjäsenen taholta. Tekijä saattoi olla esimerkiksi vastaajan puoliso, vanhempi, sisar tai lapsi (Danielsson & Näsi 2018). THL- TILASTORAPORTTI 40 2018 4
Taulukko 2. Uhkailun ja väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt sukupuolen sekä tekijän mukaan 2017 (miehet N = 2 787, naiset N = 3 354), Entinen tai nykyinen puoliso tai seurustelukumppani Muu uhrin lähemmin tuntema henkilö¹ Tuntematon tai puolituttu² Mies Nainen Mies Nainen Mies Nainen Väkivallalla uhkaaminen 0,8 2,3 2,2 1,6 8,6 6,0 Fyysinen väkivalta yht. 1,9 3,6 4,0 3,5 8,0 8,9 Vähintään läimäisyn käsittävä fyysinen väkivalta 1,2 1,6 2,5 1,7 3,1 3,6 Seksuaalinen väkivalta tai sen yritys 0,1 1,0 0,1 0,6 0,3 0,9 Kaikki tekomuodot yht. 2,5 4,8 5,5 4,7 13,0 12,8 Lähde: Danielsson & Näsi 2018. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2017. ¹ Veli, sisko, isä, äiti, lapsi, ystävä, tuttava tai työtoveri. ² Uhrin satunnaisesti kohtaama henkilö, työssä kohtaama asiakas, potilas tai vastaava. Taulukossa esiintyviä eri tekotyyppien lukuja ei voi laskea yhteen, koska sama vastaaja on voinut kokea sekä uhkaamista että fyysistä väkivaltaa. Kohta fyysinen väkivalta yhteensä käsittää vastaajat, jotka ilmoittivat kokeneensa mitä tahansa fyysistä väkivaltaa, pois lukien seksuaalinen väkivalta. Rikosuhritutkimuksessa muun uhrin lähemmin tunteman henkilön tekemää väkivaltaa raportoi vähän suurempi osa miehistä kuin naisista, kun otetaan huomioon kaikki tarkastellut väkivallan muodot (taulukko 2). Poikkeuksen muodostaa seksuaalinen väkivalta tai sen yritys, jonka kohteeksi naiset kertoivat joutuneensa miehiä useammin, kun tekijänä oli muu uhrin lähemmin tuntema henkilö. Tuntemattoman tai puolitutun tekemän väkivallan suhteen naisten ja miesten välillä ei ollut eroa, kun tarkastellaan väkivallan kaikkia tekomuotoja yhteensä. (Danielsson & Näsi 2018.) Merkittävänä sukupuolten välisenä erona havaitaan, että naiset ovat joutuneet miehiä useammin väkivallan tai uhkailun kohteeksi nykyisen tai entisen kumppanin taholta (kuvio 3). Muiden tekijäryhmien, kuin parisuhdeväkivallan, kohdalla sukupuolten välistä eroa ei ole havaittavissa. Sekä miesten että naisten kokema nykyisen tai entisen kumppanin tekemä väkivalta ja uhkailu näyttäisi vähentyneen vuosina 2012 2017, kun taas tuntemattoman tekemä väkivalta ja uhkailu on lisääntynyt. (Danielsson & Näsi 2018.) THL- TILASTORAPORTTI 40 2018 5
Kuvio 3. Uhkailun ja väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt sukupuolen sekä tekijän ja uhrin suhteen mukaan 2012 2017 (miehet N = 2 758 3 461, naiset N = 3 354 4 285, yhteensä N = 6 141 7 746), UHRINA MIEHET, 14 12 10 8 6 4 2 0 2013 2014 2015 2016 2017 Entinen tai nykyinen kumppani Muu tuttu Tuntematon tai puolituttu UHRINA NAISET, 14 12 10 8 6 4 2 0 2013 2014 2015 2016 2017 Entinen tai nykyinen kumppani Muu tuttu Tuntematon tai puolituttu Lähde: Danielsson & Näsi 2018. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2017. Väkivaltakokemuksista on kysytty sekä viimeisen vuoden ajalta että 15 vuotta täyttämisen jälkeen 3 tapahtuneesta väkivallasta vuonna 2012 toteutetussa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevassa tutkimuksessa 4. Tässä tarkastellaan suomalaisten antamia vastauksia. Viimeisen vuoden aikana fyysistä tai seksuaalista vakivaltaa oli kokenut nykyisen tai entisen kumppanin tekemänä viisi prosenttia ja muun henkilön tekemänä seitsemän prosenttia kyselyyn vastanneista suomalaisista naisista. 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista naisista 31 prosenttia oli kokenut elämänsä aikana fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppanin tekemänä ja 33 prosenttia muun henkilön tekemänä. (FRA 2014a.) Vuonna 2017 toteutetussa tasa-arvobarometrissa 5 (N = 1 678) kysyttiin kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä kahden edeltävän vuoden aikana. Seksuaalista häirintää ilmoitti kokeneensa naisista 38 prosenttia ja miehistä 17 prosenttia. Seksuaalista häirintää kokeneet kertoivat useimmiten tekijän olevan heille entuudestaan tuntematon (46 naiset, 35 miehet) tai muu tuttava 6 (32 naiset, 32 miehet). Noin viidesosassa ilmoitti häiritsijän olleen työtoveri (20 naiset, 21 miehet) tai ystäväpiiriin kuuluva henkilö (17 naiset, 17 miehet). Seksuaalista häirintää kokeneista pienempi osa ilmoitti tekijäksi entisen puolison tai seurustelukumppanin (6 naiset, 4 miehet) tai nykyisen puolison tai seurustelukumppanin (2 naiset, 2 miehet). Lukuja vertaillessa on hyvä huomioida, että samaa vastaajaa on voitu häiritä monella eri tavalla ja hän on voinut joutua useamman kuin yhden henkilön häiritsemäksi. (Attila, Pietiläinen, Keski-Petäjä, Hokka, Nieminen 2018.) 3 Väkivaltakokemuksista kysyttiin viimeisen vuoden ajalta. Lisäksi kysymykset koskivat 15 ikävuoden jälkeen heidän elämänsä aikana tapahtunutta väkivaltaa. 4 http://fra.europa.eu/en/publication/2014/violence-against-women-eu-wide-survey-main-results-report 5 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-00-3932-5 Tasa-arvobarometriin osallistui yhteensä 1682 henkilöä, joista oli 50 naisia ja 50 miehiä. 6 Muu tuttava tarkoittaa tuttavaa, joka ei liity haastateltavan työhön (esimies, kollega, alainen) tai opiskeluun (opettaja, opiskelukaveri, oppilas) eikä kuulu haastateltavan naapureihin tai ystäväpiiriin mutta ei kuitenkaan ole haastateltavalle tuntematonkaan. Muu tuttava oli tutkimushaastattelussa viimeisiä tekijävaihtoehtoja. THL- TILASTORAPORTTI 40 2018 6