Kuolema elämän vastakohtana ajassa ja ikuisuudessa Luterilaisen, kalvinistisen ja eräiden muiden nimeltään kristittyjen ryhmien opin kritiikkiä Miksi Jumala ei sallinut Adamin syödä elämän puusta? Jumala karkotti syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiset pois paratiisista, etteivät nämä vain olisi syöneet siellä olevasta elämän puusta ja eläneet ikuisesti. (Gen 3:22-24) Miksi Jumala ei halunnut, että ihminen eläisi ikuisesti, jos se kerran on kuitenkin hänen tahtonsa? Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden ja eläisivät iankaikkisesti eli pelastuisivat tulevalta kadotukselta, toiselta kuolemalta, tuli- ja tulikivijärveltä. (1Tim 2:3-7; Ilm 14:9-11; 20:9-10) Jos kuolema tarkoittaisi vain ruumiin kuolemaa, niin Jumala olisi voinut pelastaa ihmiskunnan antamalla heidän jäädä suoraan paratiisiin ja käskemällä heitä syödä elämän puusta. Nyt Jumala piti sitä kuitenkin pahana asiana, jos ihminen olisi syönyt elämän puusta ja elänyt ikuisesti. Tässä täytyy olla jokin Jumalan viisaus, miksi hän näin teki. Jumalan viisaus on hyvin yksinkertainen. Mikäli ihminen olisi syönyt elämän puusta synnin vallassa ollessaan, olisi hän joutunut kärsimään synnistä ikuisesti. Paratiisi olisi muuttunut ennen pitkää synnin ja syntisten lisääntyessä helvetiksi tai joka tapauksessa äärimmäisen pahaksi paikaksi asua ja elää. Jumalan sanan mukaan ikuinen tietoinen olemassaolo synnin turmelemassa tilassa on siten mahdollinen ja tosiasia. Tämä ei tarkoita ikuista elämää vaan sen vastakohtaa, ikuista kuolemaa. Kuolema hengessä ja hengellinen kuolema Raamatussa kuolema ei tarkoita pelkästään ruumiin kuolemaa vaan myös hengen kuollutta tilaa, jolloin ihminen elää erossa Jumalasta. Vaikka Raamatussa ei ole sellaista termiä kuin kuolla hengessä tai hengellinen kuolema, ovat nämä hyviä termejä kuvaamaan sitä, mitä ihmiselle tapahtuu hänen joutuessaan synnin valtaan ja saatanan vangiksi, paholaisen valtaan. (2Tim 2:26; Apt 26:18) Jumalan sanat paratiisissa kumoavat samalla luterilaisen opin, jonka mukaan vauvojen ja sikiöiden kuolema todistaa perisynnistä. Raamatussa synnin palkka ei ole ruumiin kuolema vaan hengellinen kuolema. Jos synnin palkka olisi ruumiin kuolema, niin jokainen uskovainen saisi synnin palkan osakseen nukkuessaan pois. (Room 6:23) Jeesus sanoi kuitenkin, ettei kukaan häneen uskova koskaan kuole. Jos joku olisi ruumiillisesti kuollut, eläisi hän silti. (Joh 11:24-26) Nämä Jeesuksen sanat todistavat hengellisen kuoleman todellisuuden puolesta ja ruumiin kuolemaa vastaan synnin rangaistuksena. Miten ihmisestä tulee kadotuksen lapsi, joka on Paholaisesta? Kukaan ihminen ei synny kadotuksen lapsena luonnollisen syntymän perusteella. Paholaisen lapseksi tullaan hengellisen kuoleman kautta. Lapset ovat hengessään eläviä siihen asti, kunnes antautuvat palvelemaan syntiä. (Room 6:16) Vauvana ja leikki-ikäisenä lapset eivät palvele ketään vaan heitä palvellaan, hoidetaan ja heistä pidetään huolta. Lapset oppivat vähän kerrassaan erottamaan hyvän pahasta ja valitsevat toistuvasti pahan eli ovat tottelemattomia vanhempiaan tai auktoriteettista hyvää kasvattajaa vastaan. (Jes 7:14-16; 1Moos 5:39) Koska tämä johtaa ennen pitkää paatumukseen ja hengelliseen kuolemaan, on ensimmäinen käsky lapsille kunnioittaa ja totella vanhempiaan, sillä se varjelee heidät hengelliseltä kuolemalta. (Efe 6:1-4) Ymmärryksen ikään ehtineille vanhemmille lapsille ensimmäinen käsky on sama kuin vanhemmille: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. (Matt 22:34-40)
Puhu, palvelijasi kuulee! (1Sam 3:10) Leikki-ikäisen ymmärrys ei riitä käsittelemään abstraktioita kuten Jumalaa ja valitsemaan eri maailmankuvien tai uskontojen väliltä. Tästä teki aikoinaan tutkimusta T.P. Virkkunen, luterilaisen kirkon pappi. (Tom Kärnä: TP Virkkusen teosten Yksilön uskonnollinen kehitys sekä Uskonto ja maailmankuva pohjalta tekemä esitelmä. http://netti.nic.fi/~tomk/uskontojamaailmankuva.html) Hänen päätelmänsä eivät ole tietenkään Jumalan sanan totuus, sillä lapsi voi uskoa jo hyvin pienenä Jumalaan. Tästä ovat esimerkkinä mm. Samuel ja Jeesus. Samuelin kohdalla tapahtui niin, että hänen oli itse opittava erottamaan Jumalan ääni pappi Eelin äänestä. (1Sam 3:1ss) Saman pitää tapahtua kaikille lapsille. Heidän tulee oppia varttuessaan erottamaan ihmisten puhe Jumalan puheesta ja toimia Jumalan puheen ohjeiden mukaan. Silloin he voivat välittää viestejä Jumalalta vaikka omille kasvattajilleen, niin kuin Samuel teki. Samuelin kohdalla kannattaa huomioida kaksi seikkaa. 1) Hän oli palvellut pappi Eelin johdolla Herraa pienestä pojasta pitäen, heti, kun tuli vieroitetuksi äitinsä rinnoista. (1Sam 1:21-28) 2) Hän ei tuntenut silti Herraa, kun tämä kutsui Samuelia. Luterilaisen teologian mukaan Samuel olisi ollut kelpo uskovainen ja lihan ympärileikkauksen perusteella pelastunut juutalainen, mutta Raamatun ilmoituksen mukaan hän ei tuntenut vielä Herraa. Herran täytyi kutsua Samuelia ja opettaa tätä erottamaan hänen äänensä muista äänistä, etenkin pappi Eelin äänestä. Kristityn tulee oppia erottamaan Jumalan sanan opetus ihmisten perinnäissäännöistä ja armolle vieraista opeista, jotka vieroittavat hänet Kristuksesta. (Hebr 13:9; 2Piet 2:1ss.; Gal 4:1-5:13) Sitä on Jeesuksen äänen kuuleminen ja hänen seuraaminen. (Joh 10:1-10; Matt 7:21-29) Se on kuuliaisuutta Jumalan sanaa kohtaan. (Joh 14:20-24; Room 6:17; Jaak 1:18-27) Tämän lisäksi Jumala johdattaa kansaansa puhumalla heille profeettojen ja valitsemiensa opettajien kautta sekä joskus myös suoraan Pyhän Hengen sanojen tai enkelin välityksellä. (Apt 8:26; 10:3; 20:17-28; 21:11; Efe 4:11; Hebr 1:1) En väitä, että Samuel oli varmasti kadotetussa tilassa ennen kuin oppi erottamaan Herran puheen muista äänistä. Tahdoin vain tuoda esille sen, ettei isien oppeihin ja tekoihin ole aina luottamista. Pappi Eeli oli jättänyt kurittamatta poikiaan näiden pilkatessa Jumalaa. (1Sam 3:13) Jumala tahtoo kertoa tällä sanalla meille sen, miten tärkeätä oikea syyttäminen, nuhtelu, ojentaminen, kurittaminen, varoittaminen, kehottaminen ja tuomitseminen ovat. (1Tim 5:19-25; 1Tess 5:14-15; Gal 6:1-9; 1Kor 6:1-8; 2Tim 2:19-26; 4:1-4; Matt 18:15-18; Joh 7:24; Snl 24:23-25) Miksi he pitävät kiinni väärästä opista? On erittäin paha, että luterilaisten lapset eivät osaa eivätkä uskalla kyseenalaistaa isiensä opetusta vesikasteessa tapahtuneesta uudestisyntymisestä, syntien anteeksisaamisesta ja pelastuksesta. Heitä on aivopesty pienestä pitäen uskomaan paavin keksimiä valheita, joita Luther jatkoi vesittäen Jumalan sanaa yhä vaikeatajuisemmilla valheilla, mitä vihollinen hänen mieleensä syötti. Kun lapsia pelotellaan kadotuksella, mikäli he hylkäävät vauvana saamansa kasteen ja ottavat uskovaisina uuden kasteen, niin he eivät uskalla kyseenalaistaa saamaansa opetusta. Lisäksi voimakas usko isien kautta tulleisiin sanoihin, niin etteivät ne voi olla valhetta, edesauttavat valheessa elämistä vielä aikuisena. Muita syitä valheiden uskomiseen ovat pelko kirkon sisällä toimivasta yhteisöstä erotetuksi tulemisesta, perheen hylkäämisestä, lahkolaiseksi leimautumisesta, taloudellisen edun menettämisestä (leipäpapit), vainoista ja pilkasta.
Vauvakasteesta ja kirkon jäsenyydestä kiinni pitäminen johtuu siis enimmäkseen pelosta eikä rakkaudesta Jumalan sanan totuutta kohtaan. Myös mukavuuden halu ja helppous ovat vaikuttamassa siihen, ettei luterilainen suostu näkemään totuutta kasteesta, vaikka se kissan kokoisin kirjaimin hänen silmiensä eteen kirjoitettaisiin. Suurin syyllinen vanhurskaiden luterilaisten kohdalla on kuitenkin pitkäaikainen valtava mielipiteisiin vaikuttaminen ja systemaattinen aivopesu, mikä ei voi olla jättämättä jälkeä sydämen tuntemuksiin ja aivoituksiin. Nämä pelastuvat veljet ja sisaret ovat eksyneet uskomaan valheita, mutta he eivät ole yhtä kiivaita kasteopin levittäjiä kuin fanaattisimmat ja sokeimmat eksyttäjät. Eksyttäjä ja paatunut ei voi pelastua, mutta eksytetty ja harhaan mennyt vanhurskas veli tai sisar pelastuu. Moni luterilainen ei ole saanut koskaan kokea uudestisyntymisen ihmettä, kun on uskonut lapsesta pitäen valheellisiin lupauksiin syntien anteeksisaamisesta ja pelastumisesta vesikasteen toimitushetkellä. Näiden nimeltään kristittyjen, mutta sydämeltään Jumalan vihollisena häärivien fanaatikkojen, toivo ja perustus ovat väärässä kohteessa. He luulevat pelastuvansa sen vuoksi, että osallistuvat kirkon toimittamiin pyhiin toimituksiin, kasteeseen ja ehtoolliselle. He uskovat, että kaste ja ehtoollinen välittävät salatulla tavalla Jumalan armon. He ovat tulleet opin mukaan vanhurskaiksi vesikasteessa, missä heille on jaettu mitä erinomaisimmat Jumalan lupaukset syntien anteeksisaamisesta, Pyhän Hengen lahjasta ja pelastuksesta. Kaikki tämä on kuitenkin harhaluuloa ja väärää Raamatun tulkintaa. Näihin sakramentteihin toivonsa ja turvansa laittava sivuuttaa kokonaan Kristuksen sovitustyön uskon kohteena. Sen sijaan, että hän uskoisi Kristuksen tekemään vanhurskauden tekoon ja sen tuomaan sovitukseen, luulee hän tulleensa osalliseksi tuosta sovituksesta vesikasteessa, mitä ilman hän olisi kadotettu. Vesikaste on Jeesuksen sovitustyön ja ihmisen välillä Jumalasta erottavana tekijänä. Ihmisen ja Jumalan välille ei saa laittaa mitään ihmisen tekoa tai uskonnollista rituaalia, sillä vain yksi välimies Jeesus Kristus voi johdattaa meidät Isän tykö, jos uskomme häneen. (1Tim 2:3-7) On eri asia uskoa tulevansa pelastetuksi vesikasteen toimitushetkellä kuin uskoa Kristukseen Jeesukseen ja hänen verensä tuomaan lunastukseen, rikkomusten anteeksisaamiseen syntien sovituksen ja Jumalan Pojan kuolleista ylösnousemisen tähden. Meidän tulee uskoa suoraan Kristukseen ja hänen vereensä eikä vain kasteen kautta. Jos uskomme kasteen kautta, niin kaste syrjäyttää Jeesuksen emmekä ole hänen omiaan. Monen luterilaisen syy väärästä kasteopista kiinni pitämiselle on väärä uskon ja pelastuksen perustus. He eivät voi luopua näkemyksestään vauvakasteesta pelastavana tekona, koska he menettäisivät silloin omasta mielestään pelastuksen. Todellisuudessa asia on heidän kohdallaan juuri päinvastoin. Uskominen vauvakasteen hetkellä saatuun syntien anteeksiantoon ja pelastukseen estää heitä uskomasta evankeliumin sanomaan ja turvaamasta yksin Jumalan armoon uskon kautta. He eivät voi syntyä uudesti ylhäältä, koska luulevat olevansa sitä jo. Sellaisen ihmisen kääntyminen kristinuskoon ja Jumalan tykö on kaikkein vaikeinta, joka luulee jo valmiiksi olevansa uudestisyntynyt ja pelastunut. Otollisinta maaperää Jumalan sanalle ovatkin täysi maallistuneet ja kokonaan Jumalan kieltävät nimikristityt tai uskonnottomat ihmiset. Jos he eivät ole vannoutuneita antiuskonnon harjoittajia kuten vapaa-ajattelijoita, evolutionisteja ja ateisteja, niin heillä on paras ennuste kääntyä ja tulla uskoon. Mikään toinen uskomusjärjestelmä tai harhaoppi ei ole silloin sitomassa heitä kovin voimallisesti saatanan valtaan. Julkijumalattoman on helpompi pelastua kuin uskonnollisen juutalaisen. Vanhempien sana on lapsen totuus Lapset uskovat sen, mitä vanhemmat heille sanovat, koska heille olisi katastrofi, jos vanhemmat valehtelisivat. Tästä syystä lapset uskovat joulupukkeihin, tonttuihin, maahisiin, peikkoihin, hyviin
haltijoihin, kiltteihin sadun noitiin, velhoihin ja moniin muihin asioihin. Jos vanhemmat uskovat Allahiin, niin lapset pitävät heidän sanomaansa totena osaamatta kyseenalaistaa sitä. Jos vanhemmat ovat ateisteja, niin lapset uskovat heidän puheitaan, ettei Jumalaa ole, vaikka jokin sisäinen ääni sotiikin tätä väitettä vastaan ja saa heidät ennen pitkää kyseenalaistamaan vanhempiensa opetuksen sekä etsimään Jumalaa. (vrt. Apt 17:25-29; Room 2:4-5) Koska lapset luottavat sokeasti siihen, etteivät heidän vanhempansa valehtele heille, uskovat he melkein mitä vain. Lapset eivät osaa juksata ja valehdella syntymästään asti. Heidän täytyy oppia se tapa vanhempien esimerkin ja opetuksen kautta. Tätä vanhemmat myös pienestä pitäen harjoittavat ja juksaavat lapsiaan erilaisilla tempuilla. On ikävää, että lapsille uskotellaan esimerkiksi sitä, että joulupukki on totta eikä tarua. Kun totuus paljastuu, on se aina jonkinlainen shokki lapselle. Lapsi oppii tästä, että valehteleminen on oikein ja hyvä asia, ainakin tietyissä tapauksissa. Näin lapset opetetaan valehtelemaan pienestä pitäen. Jumala ei katso tätä suopein silmin. Lapsen usko Sylivauva ei kykene uskomaan Raamatun sanaa ymmärryksellään niin kuin varttuneemmat lapset, joten Jumala ei heiltä sellaista vaadi. Uskoa vaaditaan vasta sitten, kun lapsi on oppinut ymmärtämään hyvän ja pahan sekä valinnut pahan ainakin lankeemuksiin asti, sillä uskoa tarvitaan mm. syntien anteeksisaamiseksi. (Apt 10:43; 26:18) Siihen tarvitaan myös mielenmuutosta ja kääntymistä Jumalan tykö. (Apt 3:19; Mar 1:16; Luuk 24:47) Toki tätä ennen on mahdollista uskoa Jumalaan kaiken Luojana vanhempien opetuksen mukaisella tavalla. Muistan, miten itse uskoin Jumalan luoneen kaiken, mitä luonnossa näin, vaikka vanhempani eivät olleet uskossa, paitsi äitini, joka luopui pian: ehkä hän ei ollut aito Jumalan lapsi, koska niin pian luopui. (Luuk 8:4-18) Pienen pojan uskoon riitti se, että olin kuullut puhuttavan Jumalasta ja kokenut itse syntisyyttä sekä tunnustanut syntini Jumalalle. Kuulin evankeliumia noin kuusivuotiaana. Eräs sukulainen käytti meitä tuolloin Helluntaiseurakunnan teltoilla ja äitini kertoi Jeesuksesta minulle. Luovuin kuitenkin lapsen uskostani lyhyen taistelun jälkeen, kun kukaan perheestäni ei enää seurannut Jeesusta ja synti veti puoleensa. Jumala piti minulle tuolloin antamansa lupauksen ja tuli elämääni uudestaan ennen kuin täytin 30 vuotta. Sain silloin armon syntyä uudesti ylhäältä ja vaellan nyt Kristuksessa hänen palvelijanaan seurakunnan hyväksi. Lapsi voi jo hyvin varhaisessa vaiheessa uskoa Jumalan sanaan ja katua syntejään, niin että saa ne toistuvasti anteeksi hyvältä Isältä. Lapsi elää ikään kuin jatkuvassa mielenmuutoksessa ja katumuksessa niin kauan kuin tottelee vanhempiaan ja ojentautuu heidän kurituksensa alla. Jos lapsi on kuriton eikä tottele, niin hän paatuu lopulta ja joutuu eroon Jumalasta. (Hebr 3:12-4:13; Efe 4:17-19) Kaikki muut lapset kuuluvat Jumalan armon valinnan piiriin paitsi paatuneet ja sydämensä kovettaneet synnin tekijät. (Room 11:7) Kuolema on seurausta selän kääntämisestä Herralle ja paatumisesta Lapsi ei kuole hengellisesti yhteen pieneen rikkeeseen vaan moni peräkkäinen tahallinen rikkomus johtaa hengelliseen kuolemaan. Tässä suhteessa olemme erilaisia kuin Adam, jolla oli etuna kuitenkin se, että hän sai olla luoduksi tulosta asti selvästi tietoinen Jumalan läsnäolosta ja sai kuulla hänen sanansa. Adamin jälkeläiset joutuivat paratiisin ulkopuolella turvautumaan isiltä perittyyn sanomaan Jumalasta ja sisäisiin varoitusääniin kuten kykyyn tuntea häpeää synnin vuoksi, sisäiseen oikeudentajuun, omaantuntoon ja pelkoon synnin tekemisen mahdollisuuden edessä.
Jos lapsi on lapsi pahan tekemisessä, on hän vielä lapsenkaltainen ja pelastuu Jeesuksen vanhurskauden teon ansiosta. (1Kor 14:20; Room 5:12-21; 1Kor 15:21; Matt 19:14) Lapsi ei pelastu silloin oman vanhurskautensa vaan Jeesuksen syntien sovituksen ja kuolleista ylösnousemisen kautta. Ruumiin kuolema tuli kirouksena Adamin synnin kautta ihmissuvulle ja sitä seuraa katoavaisuus eli ruumis maatuu kuoleman jälkeen. (Apt 2:27,31; 1Moos 3:19) Ellei Jeesus olisi noussut ylös kuolleista, ei olisi ruumiin ylösnousemusta, mikä on kristittyjen toivo. (Room 8:17-25; Apt 24:16; 23:6; 1Kor 15:12-28,45-58) Ylösnousemusruumis ei kuole koskaan eikä se ole katoavainen, niin että muuttuisi maaksi jälleen. (Fil 3:10-11,20-21; 1Moos 2:19) Adamille langetettu kirous on silloin poissa. (Ilm 21:1-7; 22:1-5) Onko vauvoissa Pyhä Henki? Onko vauvoissa sitten Pyhä Henki syntymästä asti, jos he pelastuvat kuollessaan ikään kuin automaattisesti? Raamatun mukaan ne eivät ole Kristuksen Jeesuksen, joissa ei ole Jumalan ja Kristuksen Henkeä. (Room 8:9) Pyhä Henki saadaan uskon kautta. (Gal 3:1-14) Vauvoilla ei ole uskon puutteen tähden Pyhää Henkeä, mutta heidän oma henkensä ei ole vielä niin saastunut, että sitä voitaisiin pitää turmeluksen vuoksi Jumalasta erottavana tekijänä. (2Kor 7:1) Hengen saastutus erottaa ihmisen Jumalasta, mikä on yhtymistä tämän maailman tottelemattomuuden henkeen. (Efe 2:1-3; vrt. 1Kor 6:16) Vauvat eivät ole tehneet syntiä tietoisen rikkomuksen kautta, mikä vaaditaan hengelliseen kuolemaan, ihan niin kuin Adamin kohdalla. (Jes 59:1-3) Saastumaton henki on pyhä eli puhdas Jumala antaa ihmiselle hengen, elämän ja kaiken. (Apt 17:25) Ihmisellä on oma henki, minkä hän on saanut Jumalalta. (Job 32:8; 33:4; Snl 20:27; Snj 3:21; 12:7; 1Kor 2:11; 1Tess 5:23) Paavali kehotti uskovaisia puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta saattaen täydelliseksi Jumalan pyhyyden. (pyhityksen 2Kor 7:1) Pyhittäytyminen tarkoittaa erottautumista maailman tottelemattomuuden hengestä ja synnistä. Jos lapsi ei ole antautunut vielä palvelemaan syntiä, ei hänen henkensä ole synnin saastuttama vaan puhdas. Jumala ei anna ihmiselle saastaista henkeä, sillä se on vastoin hänen luonnettaan kaiken hyvän Luojana. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Jobin kirjassa kysellään sitä, voisiko saastaisesta syntyä puhdasta ja vastaus on: ei yhden yhtäkään. (Job 14:4) Tämä on viittausta ihmisen yleiseen taipumukseen periä vanhemmilta turha syntinen vaellus eli oppia tekemään isien tavoin pahaa ja vielä enemmän. Asiayhteydestä käy ilmi, ettei siinä puhuta mitään perisynnistä ja siitä, että vauvat olisivat saastaisia hengeltään. (Job 14:1-22) Tuo kohta on kuvausta varttuneen ihmisen syntisestä vaelluksesta. Tämä sama teema toistuu yhä uudestaan Israelin ja Juudan kuningasten historiassa. Lapset tekivät toinen toisensa jälkeen syntiä enemmän kuin isänsä eivätkä vaeltaneet esi-isänsä Daavidin jalanjälkiä. (1Kun 15:3; 2Kun 22:2) Ei Daavidkaan synnitön ollut, mutta häntä kuvataan vanhurskaaksi ja Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi. (1Kun 15:5) Sitten on toinen tapa lukea Jobin kautta tullutta Herran sanaa ilman, että vääristetään sanoma kauttaaltaan. Ainoastaan Jeesus on vaimosta syntyneiden joukossa puhdas eli syntisistä erotettu, koska ei ole miehen siemenestä syntynyt vaan hän sikisi Pyhästä Hengestä. (Matt 1:18-25; Gal 4:4) Näin Jeesus ei ole tätä syntistä ihmissukua eli Adamin perillinen vaan hän oli Jumalan Poika jo ennen kuin tuli alas taivaasta ja täytti Isän tahdon ihmisenä eläessään eikä langennut koskaan syntiin. (Joh 16:28; 17:4; Fil 2:5-8; Hebr 10:5-10) Muut tekevät syntiä varttuessaan paitsi Jeesus.
Ihminen on Jumalan tekoa Kaikki ihmiset ovat Jumalan tekoa. Juutalaiset olivat Jumalan tekoa jo ennen uuden liiton aikakautta. (Jes 64:8) Ilman Jeesusta ei ole saanut olemistaan mikään, mikä on olemisen saanut. (Joh 1:3) Kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat Jumalan luomistyön tulosta ja hänen tekoaan. (Psa 139:14-16) Raamatussa sanotaan Jumalan tehneen koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voivat hapuilemalla hänet löytää. (Apt 17:26-27) Se, että ihminen etsii Jumalaa, on Jumalan vaikutusta ja hänen säätämänsä asia. Oppi vapaasta tahdosta ja sidotusta ratkaisuvallasta Martti Luther kirjoitti erittäin vaikeatajuisen ja monitulkintaisen kirjan Sidottu ratkaisuvalta. Jean Calvin kehitti hänen aikoinaan opin, jonka mukaan Jumala on määrännyt enne maailman perustamista toiset ihmiset kadotukseen ja toiset saamaan pelastuksen. Molemmille opeille on yhteistä ihmisen vapaan tahdon kieltäminen suhteessa pelastuksen vastaanottamiseen. Jotkut luterilaiset ovat lipsuneet tässä opissa ja hyväksyvät ihmisen myötävaikutuksen tahdon kautta pelastuksessa: pelastukseen tulee suostua. Näitä muutamia pietistisiä ja Kansanlähetykseen kuuluvia vanhurskaita kristittyjä lukuun ottamatta opettavat luterilaiset pohjimmiltaan samaa oppia kalvinistien kanssa. Kalvinisteihin kuuluvat mm. erityisbaptistit ja presbyteerit. Erityisbaptistit eli kalvinistiset baptistit ovat vähemmistönä baptistien nimeä kantavissa seurakunnissa. Esimerkiksi Suomen Baptistiyhdyskuntaan kuuluvat ja eräät vapaat baptistit (esimerkiksi Kokkolan Baptistiseurakunta) eivät kuulu näiden eksyneiden joukkoon. Muun nimisiä erityisbaptisteja ovat mm. Raamattu puhuu seurakunnat eri puolilla Suomea. Aloite on Jumalan Ihminen ei etsi omasta aloitteestaan Jumalaa, mutta kun Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen, voi hän tulla Jumalan tykö ja muuttua mieleltään. (Room 2:4-5; Joh 6:44) Jeesus on luvannut, että etsivä löytää, kun etsii koko sydämestään ja kolkuttavalle avataan, sekä anovalle annetaan. (Matt 7:7-8; vrt. Jer 29:11-14 Israelille annettu lupaus) Jumala sallii niiden löytää itsensä, jotka eivät ole etsineet häntä omasta aloitteestaan vaan jotka hän on itse vetänyt tykönsä rakkauden ikuisilla käsivarsilla. (Jes 65:1-2; Hoos 11:4; Room 10:20) Jumala vie alkamansa hyvä työn päätökseen Paavali oli varma siitä, että Jumala vie alkamansa hyvän päätöksen loppuun asti Filippin kaupungin kristityissä. (Fil 1:6) Jumalaan voikin luottaa täysin sydämin, mutta ihmisen liha on kiero vastustaja, mikä voi langettaa parhaimman uskonsankarin pois Kristuksesta. Mikään muu luotu ei sitä voisikaan tehdä, mutta ihminen voi itse luopua uskosta ja menettää pelastuksen. (Room 8:32-39) Tämä asia tulee erityisen selväksi Jeremian kirjan savenvalaja ja saviastia vertauksesta. Juuri tätä vertausta käytetään vapaan tahdon kieltävän opetuksen perusteena, mutta tosiasiassa Jumala vahvistaa vapaan tahdon sen vertauksen kautta. (Jer 18:1-12) Jos ihminen pysyy savenvalajan pöydällä eli on kuuliainen ja uskollinen Herralle, pysyy hän Kristuksessa. Jos hän kääntää selkänsä Herralle ja lähtee synnin teille esimerkiksi ylpeyteen ja
riivaajien oppeihin, niin Jumala aiheuttaa sille ihmiselle onnettomuuden ja riistää lopulta pelastuksen pois. (1Tim 4:1-12; 2Piet 2:22-24; Hebr 3:12-4:13; 6:1-8; 10:25-31) Jumalaan voi siis luottaa, mutta ihmiseen ei ei edes itseensä. Jumalattomien ase Jumalan tuntemista vastaan On surullista seurata, miten jotkut väärään edeltä määräämisen oppiin ja sidottuun ratkaisuvaltaan uskovat ihmiset kerskaavat sillä, miten he eivät löytäneet Jeesusta vaan Jeesus löysi heidät ja miten he eivät valinneet Jeesusta vaan Jeesus valitsi heidät. (Joh 15:16) Sitten he pilkkaavat ratkaisun tehneitä kristittyjä veljiään ja syyttävät heitä omavanhurskaudesta sanoen kutsutun valintaa ja päätöstä ottaa vastaan Jumalan sana perkeleestä olevaksi teoksi. He ovat silti itsekin ottaneet vastaan Jumalan sanan ja pelastuvat, jos ovat pysyneet Kristuksessa. Kun uskosta osaton kuuntelee eri koulukuntia edustavien kristittyjen välistä väittelyä, saa hän väkevän aseen Jumalan tuntemista vastaan väärästä vapaan tahdon kieltävästä opista. Mikä Jumala on ketään tuomitsemaan, koska ei ole valinnut juuri häntä ja löytänyt häntä? Hän ei piilottele vaan on siinä Jumalan nähtävänä, joten Jumalan kelpaa ottaa vastaan ja pelastaa, jos se kerran ei ole ihmisen valinnasta kiinni. Uskosta osaton on täysin oikeassa alkaessaan pilkata kristittyjä näiden eksyneiden harhaopin perusteella. Ihminen ei voi olla vastuussa Jumalalle sellaisesta, mihin ei ole kykenevä Jumalan oman päätöksen vuoksi ja Jumalan syyllisyyden vuoksi. Jos valituksi ja löydetyksi tuleminen on kiinni yksinomaan Jumalasta, niin ihminen ei ole ollenkaan vastuussa uskosta tai epäuskosta, vastaan ottamisesta tai torjumisesta. Silloin Jumala on yksin vastuussa siitä, mitä on tehnyt ja mitä ei ole tehnyt. Näin Jumala ei voi tuomita oikeudenmukaisesti jumalattomia heidän epäuskonsa ja väärien valintojen tähden, koska on jättänyt itse valitsematta ne, jotka kadotukseen joutuvat. Tuomio olisi tässä tapauksessa oikeudenmukainen vain muista tehdyistä synneistä johtuen, mutta ei Jumalan kieltämisen vuoksi. Luterilainen vapaan tahdon kieltävä opetus on täysin sama loppuun asti ajateltuna kuin Jean Calvinin kehittämä oppi valituista ja edeltä määräämisestä. Toiset on silloin määrätty edeltä saamaan pelastus ja toiset on tuomittu jo edeltä käsin ikuiseen kadotukseen ilman, että kukaan voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa päätöksillään tai valinnoillaan, sillä, miten suhtautuu kuulemaansa sanomaan. Tällainen hirveä oppi estää sanan kuulleita reagoimasta sanaan ja saa heidät odottamaan, että Jumala tekisi jotakin täysin heidän tahdostaan riippumatta, jos kerran tahtoo heidät pelastaa. Kalvinistit ovat tässä kohden rehellisempiä kuin luterilaiset eksytetyt, kun sanovat, ettei Jumala tahdo pelastaa ketään muita kuin valitut. Muut ihmiset Jumala tahtoo tuomita kadotukseen. Vaikka tämä oppi on rehellisempi kuin luterilaisten sekä eräiden erityisbaptistien kieroilevat selitykset yhdenkertaisesta tai jopa puolitoistakertaisesta predestinaatiosta, on se silti Raamatun sanan ja Jumalan tahdon vastainen. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1Tim 2:3-7) Jumala on pitkämielinen syntisiä ja jumalattomia kohtaan eikä tahdo, että yksikään tuhoutuu ja joutuu kadotukseen, vaan tahtoo, että kaikki tulisivat mielenmuutokseen. (2Piet 3:9) Kalvinistinen harhaoppi on helppo perustella Raamatun vastaiseksi, mutta myös luterilainen nöyristelevä oppi on mahdollista paljastaa vihollisesta lähtöisin olevaksi. Löytäminen ja löydetyksi tuleminen ovat ihmisen vastuulla
Jumalan sanan totuudellinen opetus on se, että ihminen löytää Jumalan, kun Jumala kutsuu häntä, ja valitsee seurata Jeesusta eli päättää ottaa uskossa vastaan Jumalan armon ja sovituksen sanan. Paavali tulkitsee Jesajaa aivan oikein ja kirjoittaa: Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet. (Room 10:20) Ihminen on aktiivinen tekijä eikä vain passiivinen vastaanottaja, joka ei voi vaikuttaa löydetyksi tulemiseen. Tässä kohden on huomattava se, että kaikki tämä tapahtuu mielen alueella eikä kyse ole niin sanotuista lain teoista eli ihmisen hyvistä töistä. Raamatussa puhutaan mielenmuutoksesta (kreikaksi metanoia ), mikä tarkoittaa toisin ajattelemista, kääntymistä ja mielen muuttamista. Ihmisen mieli muuttuu ja Jumala sallii hänen kääntyä, jos hän vain kääntyy. Tämäkin sanotaan suoraan Jumalan sanassa. (Jer 15:19; Sak 1:3) Luterilaisten ja kalvinistien Jumala on yksi piru ja perkele, kun kutsuu ihmisiä ja kehottaa heitä kääntymään, mutta ei salli heidän kääntyvän, koska ei ole valinnut heitä pelastukseen. (Jes 55:1-8; 45:22; Apt 2:38-40; Mar 1:15-16) Hukkaan menevät sellaiset kehotuspuheet ja ovat typerintä typeryyttä tai hirveintä sadismia, missä herätellään toisessa iankaikkisen elämän ja syntien anteeksisaamisen toivo, mutta sitten ei annetakaan sitä, mitä luvataan, jos joku sitä tahtoo. Monet jumalattomat sanovat, että haluaisivat kyllä uskoa, mutta eivät voi. Onko syy tähän Jumalan, joka ei anna heille uskoa eikä pelasta heitä? Ei. Syy on ihmisten, jotka torjuvat Jeesuksen ja Jumalan sanan pois luotansa. Jumala kyllä antaa lahjojaan ja pitää pelastuksen sanaa tarjolla, mutta ihminen ei ota vastaan. Jumala tahtoo vaikuttaa jokaisessa kutsutussa pelastavan uskon, mutta ei tee sitä vastoin kutsutun tahtoa. Tästä totuudesta ei päästä yli eikä ympäri, eikä siitä sovi tinkiä tuuman vertaakaan harhaoppisten eksytyksen hyväksi. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen Tässä kohden on turha vedota siihen, että Jumala vaikuttaa kutsutussa tahtomisen ja tekemisen. (Fil 2:12-13) Jos joku tahtoo saada synnit anteeksi ja pelastua Jumalan tahdon mukaan, niin se ei ole lainkaan kiinni ihmisestä itsestään vaan on Jumalan teko. Jeesus sanoi, että se on Jumalan teko, että joku uskoo häneen, jonka Jumala on lähettänyt. (Joh 6:29) Jumala kyllä tahtoo tehdä tämän ihmeellisen tekonsa ja lahjoittaa sekä vaikuttaa pelastavan uskon jokaisessa kutsumassaan henkilössä, mutta hän ei tee sitä vastoin kutsutun tahtoa. Jos Jumala toimisi pelkästään oman tahtonsa päättämän mukaan, niin hän pelastaisi kaikki ihmiset tai sitten Raamattu on ristiriitainen opettaessaan pelastuksesta ja valituksi tulemisesta. (Psa 115:3) Sitä Raamattu ei kuitenkaan ole vaan ihmiset ovat vääntäneet Jumalan sanaa vinoon omien oppiensa tueksi, mitkä ovat Jumalan tahdon vastaisia ja totiselle armolle vieraita. Jumalan tapa vaikuttaa ihmisen tahtoon ja tekemiseen on mielipidevaikuttaminen. Jumalan sana vetoaa ihmisen tahtoon ja kehottaa ihmistä mielenmuutokseen. Jumalan sana neuvoo ihmisille tien Isän tykö ja kertoo sen, miten ihmisen tulisi elää maan päällä. Jos ihminen torjuu nämä hyvät sanat, niin hän on itse syyllinen sanan hylkäämiseen. Hän olisi voinut valita toisin, mutta syntiin mielistyneenä ja oman itsensä herruutta rakastavana hän hylkäsi sanan, jossa oli Henki ja Elämä, niin että se sana olisi voinut hänet pelastaa. (Joh 6:63,68; Apt 11:14) Sen sijaan, että Jumalan sana pelastaisi hänet, on se tuomitseva hänet kadotukseen viimeisenä päivänä. (Joh 12:42-50) Näin on evankeliumi kuoleman haju kadotukseen matkalla oleville, mutta elämän tuoksu pelastuville. (Fil 1:27-30; 2Kor 2:14-3:6) Syyllinen Jumalan sanan torjumiseen ja hylkäämiseen on ihminen yksin eikä lainkaan Jumala. Jumala antaa sanaansa, uskoa, mielenmuutosta ja syntien anteeksiantoa, mutta ihminen torjuu sen pois luotansa. Jos Jumala haluaisi todella pelastaa jokaisen ihmisen eikä kysyisi lainkaan ihmisen tahtoa, niin hän pelastaisi kaikki ihmiset. Nyt hän pelastaa kuitenkin vain ne, jotka suostuvat tulemaan pelastetuiksi ja antavat sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Jokainen pelastunut on antanut
sovittaa itsensä Jumalan kanssa ja on antanut pelastaa itsensä. Jos tätä ei ole tapahtunut, niin silloin ihminen ei ole uskossa. Jos uskovainen kiistää sen, että on antanut pelastaa itsensä tai sovittaa itsensä ja on sen lisäksi ottanut vastaan Jumalan sanan, Herran Jeesuksen ja armon Kristuksessa, niin hän valehtelee tekopyhän nöyristelynsä vuoksi tai on sitten vilpittömästi eksynyt. Molemminpuolinen valinta Jumalaton ja syntinen saa pelastuksen, kun Jumala kutsuu häntä, (Apt 2:38-39) herättää synnin unesta sanansa nuhteiden ja elämän tuoksun kautta, (Snl 1:24; Efe 5:14; 2Kor 2:14-3:6) löytää hänet, (Matt 18:1-14) antaa synnit anteeksi, (Luuk 7:48-50) nostaa ylös synnin suosta, (Psa 40:1-6) kantaa käsivarsillaan, (Jes 46:4) vie perille asti taivaaseen ja pelastaa omalla voimallaan. (1Piet 1:5) Jos opetus jätetään tähän, niin kuin kalvinistit ja luterilaiset tekevät, niin opetus on yksipuolinen ja harhaan johtava. Tarvitaan myös ihmisen vastaus kutsuun ja toiminta sen mukaan. Puhumme jälleen mielen alueen asioista ja kääntymisestä, mikä tarkoittaa toisin ajattelemista, tahdon alistumista Herran tahtoon ja yhtymistä siihen, oman tahdon murtumista ja Jumalan tahdon mukaan vaeltamista, suostumista Jumalan vallan alle ja noudattamaan lakia Hengen uudessa tilassa, uskoa, vastaanottamista ja mielen muuttumista. Nämä eivät ole lain tekoja eivätkä omavanhurskauden saastaa vaan Jumalan vaikutusta kutsutuissa, ottivatpa nämä sitten sanan vastaan, niin että sen myös sydämessään säilyttivät, tai ei. Kukaan ei voi estää sanaa tunkeutumasta sydämeen, mutta jokainen voi kieltäytyä toimimasta sen mukaan. Tästä on kyse vapaaehtoisessa Jumalan palvelemisessa ja sanan säilyttämisessä ynnä uskossa pysymisessä. (1Peit 4:1-4; 1Kor 9:16-17; 15:1-3; Kol 1:21-23; Apt 14:22) Syntinen ja jumalaton pelastuu, jos hän vastaa myönteisesti kutsuun ja ottaa vastaan Jumalan sanan, (1Tess 1:5-6; 2:13) nousee ylös kuolleista, (Efe 5:14) löytää Jeesuksen, (Kork.v.3:4; Room 10:20) pyytää syntejä anteeksi, (Psa 32:1-5) nousee ylös synnin suosta, (Mka 7:8) suostuu pysymään Jumalan työpöydällä, (Jer 18:1-12; 2Tim 2:19-26) pysyy loppuun asti Jumalan pyhyydessä eli pyhityksessä, (1Tess 4:1-12; Hebr 10:37-39; 12:1-17) eikä kiellä Jumalan voimaa. (2Tim 2:12; 3:1-5) Niin kuin huomaat, pelastukseen tarvitaan molempia ja vastuu on yksin ihmisen, mutta aloite ja voima tulevat Jumalalta. Ihminen valitsee ja se ratkaisee sielun kohtalon Raamatussa kerrotaan, että Joosuan aikana Israel oli valinnut palvella Herraa. Lainaan Jumalan sanaa, mistä voit itse todeta, että näin todella tapahtui. Joosua: 24:21Mutta kansa sanoi Joosualle: Ei niin, vaan me palvelemme Herraa. 24:22 Silloin Joosua sanoi kansalle: Te olette itse todistajia itseänne vastaan, että olette valinneet itsellenne Herran palvellaksenne häntä. He vastasivat: Olemme. Voiko kukaan enää selvemmin sanoa sitä, miten hän on valinnut palvella Herraa? Jotenkin tämäkin kohta on väännetty luterilaisessa ja kalvinistisessa teologiassa siten, ettei kansa valinnut palvella Herraa vaan Herra valitsi kansan. Herra sanoo kuitenkin niin, että hän hylkää ne, jotka ovat ensin hylänneet hänet. (2Aik 24:20) Edes se selitys ei kelpaa, että tässä puhutaan uskovaisten ja valittujen tekemästä valinnasta. Kaikki juutalaiset eivät pelastuneet vaan osa lankesi epäjumalanpalvelukseen ja joutui kadotukseen. Huomaa vielä se, että liitossa ja uskollisuudessa pysyminen oli juutalaisten
oma valinta, ei Herran tekemä valinta! Kun sovellat tätä uuden liiton palvelijoihin, niin saatat ymmärtää, että Kristuksessa pysyminen on meistä kiinni eikä Jumalasta. Jumala on uskollinen ja pitää varmasti oman osansa liitosta eli sopimuksesta, mutta olemmeko me uskollisia kuolemaan saakka? Apostolit olivat ja saivat sen tähden palkinnoksi vanhurskauden seppeleen. Kuinka moni nykyisen ajan lepsuista ja penseistä nimikristityistä kieltää Herran ja luopuu totuudesta väärän voiton, pelon tai muun syyn vuoksi? On helppo puolustella itseään heikkoudellaan ja vajavaisuudellaan, mutta Jumalan voima on väkevämpi kuin se, mikä on tässä maailmassa. Jos Kristus asuu sinussa, niin sinä voitat maailman uskosi kautta. (1Joh 5:1-13) Tämä on Jumalan lupaus. Riipu siinä kiinni äläkä nöyristele tai vapise. Valinta pelastukseen toteutui vain niiden israelilaisten osalta, jotka olivat uskolliset Jumalalle kuolemaan asti. (vrt. Ilm 2:10) Tässä on puhe ihmisen uskollisuudesta, mitä Paavali myös vaati kristityiltä. (1Kor 4:2) Vaikka Jumala on uskollinen liitossaan kansaa kohtaa, pelastuu kustakin kansasta vain jäännös: ne, jotka pysyvät uskollisina ja uskovat loppuun asti. (Psa 89:31-46; Room 9:27; Kol 1:21-23; 1Kor 15:1-11; 2Tim 1:11-13) Jos joku kieltää Herran ja hänen voimansa, vaikka on ollut uskossa, niin joutuu hän kadotukseen. Uskosta on mahdollista luopua, minkä Jeesus sanoi selvästi. (Luuk 8:13) Huonoa hedelmää tuottava oksa katkaistaan, heitetään pois ja poltetaan tulessa. (Joh 15:1-6; Room 11:11-23) Hän oli silti oksa Kristuksessa sitä ennen. Toinen kohta, missä puhutaan ihmisen valinnasta, on se, kun Maria oli valinnut hyvän osan, mitä häneltä ei oteta pois. (Luuk 10:38-42) Jeesus viittasi tällä sanalla ikuiseen elämään Jeesuksen opetuslapsena, minkä Maria oli valinnut eikä sitä otettu häneltä pois. Toki sen voi itse antaa pois ja luopua Herrasta synnin pettämänä, niin että paatuminen ja katkeroituminen johtavat kadotukseen, mutta Herra ei hylkää ensin sitä, joka hänen luoksensa tulee. (Hebr 3:12-4:13; 13:4-8; Joh 6:37) Tämän kun muistaa, niin Jumalan sanan opetus pysyy jatkuvasti sopusoinnussa ja on loogista. Luterilaisten ja kalvinistien opetus on ristiriitaista ja kumoaa itse itsensä. Sen tähden se ei voi olla Jumalasta. Salomo kirjoittaa Kristuksen morsiamen vuorosanoiksi: Minä löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa. Kork.v.3:4) Raamattu vahvistaa näin monen todistajan kautta, että morsian on aktiivinen vastaanottaja ja löytää Jeesuksen. Ellei ihminen ota vastaan Jumalan sanaa, ei hän voi pelastua. Ellei Jumala anna sitä sanaa, ei sitä voida ottaa vastaan. Ellei Jumala vaikuta sanan vastaanottamista, ei sitä voida ottaa vastaan. Jos Jumala ei vaikuta sanan vastaanottamista ja vastaanottaminen on yksin Jumalan päätöksen vallassa, niin silloin Jumala on yksin syyllinen siihen, että joku torjuu sanan. En tiedä, miten tämän enää selvemmin voisin sanoa. Jos joku vielä tämän luettuaan jatkaa väärän oppinsa levittämistä, jonka mukaan ihminen ei voi päättää sitä, ottaako vastaan sanan uskossa vai ei, niin minä olen syytön hänen vereensä. Jumala vaikuttaa jokaisessa uskoa sanansa kautta ja tahtoo, että ihminen ottaa uskossa vastaan hänen armonsa, mutta sitä ei ole pakko tehdä. Tekeminen on tässäkin mielenalueen tapahtuma ja kuvaa muutosta ajatuksissa ynnä sydämen tilassa. Meidän tehtävämme on julistaa evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta, kuulijoiden tehtävä on tulla vakuutetuiksi kuulemastaan sanasta ja uskoa se tai sitten torjua sana ja jäädä epäuskon valtaan. (Apt 28:17-31) Ei ansiota vaan armoa
Jumala tahtoo vaikuttaa pelastavan uskon jokaisessa ihmisessä, mutta valitsee vain ne pelastukseen, jotka suostuvat ottamaan vastaan Jumalan lahjan, olipa se sitten uskoa, armoa, sanaa tai mitä tahansa. Jumala antaa, mutta ihminen ei ota vastaan. Vastuu on silloin yksin ihmisen. Jumala antaa ja ihminen ottaa vastaan. Ansio on silloin yksin Jumalan, sillä eihän ihmisellä ollut mitään annettavaa vaan ainoastaan vastaanotettavaa. Minkä hyvän teon ihminen tekee, millä pyyhkii pois syntinsä ja sovittaa itsensä Jumalan kanssa, kun ottaa uskon kautta vastaan armon ja uskoo sovituksen sanan? (Room 5:1-2; 2Kor 5:17-6:2) Eihän se ihmisen päätös uskoa evankeliumia tarkoita sitä, että hän sovitti itse omat syntinsä vaan se tarkoittaa nimenomaan sitä, että hän uskoo toisen ihmisen sovittaneen hänen syntinsä! Ihminen, Jeesus Kristus, antoi itsensä alttiiksi kuolemalle ja nousi ylös kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. (1Tim 2:3-7; Room 4:25) Jos joku uskoo tämän, niin hän ei pelasta silloin itse itseään tekemällä hyvän teon eikä sovita itseään Jumalan kanssa. Mitä uskoon tulee, että se on Jumalan teko, niin Jumala ei tee tekoaan niille, jotka jatkavat itsepintaisesti vastaanhangoittelua eivätkä käänny takaisin Jumalan tykö. (Joh 6:29) Jos joku kääntyy ja muuttaa mielensä, niin hänen syntinsä pyyhitään pois ja virvoituksen ajat koittavat Herran Jeesuksen kasvoista. (Apt 3:19) Mitä jos sinäkin kokeilisit hypätä pelkästään puhtaan Jumalan vaikuttaman uskon varaan lisäämättä siihen mitään ihmistekoja, uskonnollisia rituaaleja, sanaa ja sakramentteja, oppia kasteen ja ehtoollisen välittämästä armosta? Saatat yllättyä, kun sen tempun teet ja muutut mieleltäsi toiseksi ihmiseksi, Jumalan luomaksi uudeksi luomukseksi. (2Kor 5:17; Gal 6:15; Efe 4:20-24; Kol 3:10-11) Silloin loppuvat selitykset ja väärien oppien levittäminen. Saat vihdoinkin mielenrauhan ja pelastut tulevalta vihalta sekä kadotustuomiolta. Vastaanottaminen ei tee ihmisestä ansioitunutta, niin että hän ansaitsee pelastuksen, koska ottaa vastaan armon. Armon vastaanottaminen ei muuta miksikään ihmisen syyllisyyttä tekemiensä syntien vuoksi. Syntiä tehnyt on aina itse itsensä tuominnut ja ansainnut pelkän kadotuksen. (Tiit 3:9-11) Armon vastaanottaminen tarkoittaa vain sitä, ettei häntä tuomita kadotukseen, koska hänet on armahdettu ja synnit annetaan hänelle anteeksi. Eihän tätä sanaa ole pakko kenenkään uskoa vaan joku voi jatkaa kuolemaansa asti Jumalaa vastaan väittämisen ja sanoa, ettei Jumala anna syntejä anteeksi, en voi pelastua. Sen lisäksi väärämielinen ihminen voi sanoa, ettei Jumala ole oikeudenmukainen, koska ei pelasta kaikkia ihmisiä yksin oman valintansa mukaan. Vastaan väittäminen ei tarkoita sitä, että ihminen olisi oikeassa ja Jumala väärässä. (Job 40:3) Mitkään vastaväitteet eivät tee Jumalasta väärämielistä tuomaria. Jumala antaa, mutta ihminen ei ota vastaan: kenen on siis syy kadotukseen joutumisessa? Ihminenhän sitä syntiä tekee eikä Jumala! Miksi Jumalan ylipäätään pitäisi antaa anteeksi ja pelastaa syntisiä? Eihän siihen ole mitään muuta syytä kuin se, että Jumala rakastaa ihmisiä niin paljon, että tahtoo heidän muuttuvan ja tulevan hänen kuviksensa jälleen, vaikka ovatkin syntisiä ja tehneet syntiä. (2Kor 3:17-18; Joh 3:16) Synnin tekemisen alku ja mihin se johtaa Synnin tekeminen alkaa syntisten jälkeläisillä jo varhaisesta vaiheesta. Synti tarkoittaa ohi maalin menemistä: tuhmia ajatuksia ja tottelemattomuutta vanhempia vastaan. Lapsi valitsee tämän pahan yhä uudestaan. Ellei häntä kasvateta Herran kurissa ja nuhteessa, niin että hän saa tuntea terveellä tavalla syyllisyyttä oikeiden tuomioiden perusteella, paatuu hän nopeasti ja hänestä tulee kuriton sekä kelvoton lapsi. Jos joku katuu aina syntejään ja palaa oikeamieliseen sekä puhtaaseen elämään hetkellisten lankeemusten jälkeen, voi hän säilyä hengeltään saastumattomana kuolemaansa asti eikä kuole koskaan hengellisesti synteihin ja rikoksiin. (Efe 2:1-3) Hänen henkensä ei ole silti
täysin puhdas ja saastumaton, koska hän on kuitenkin tehnyt syntiä eläessään. Jumala on silloin vain antanut hänen syntinsä anteeksi pienestä pitäen. Ihmisen synnit erottavat hänet Jumalasta, mutta niin kuin uskovainenkaan ei kuole yhteen lankeemukseen, ei myös leikki-ikäinen lapsi kuole hengessään yhteen rikkomukseen. (Jes 59:1-3; 1Joh 1:7-2:2; 5:15-21; Gal 2:11-14; Jaak 5:14-20) Hengelliseen kuolemaan tarvitaan paljon syntiä ja tahallista tottelemattomuutta, suoranaista kapinamieltä hyviä käskyjä ja elämän ohjeita vastaan. Tästä syystä lapset kuolevat hengessä vasta leikki-iän jälkeen, mutta mitään tarkkaa aikaa ei tälle voitane antaa. Jumala näkee kyllä oikein ja tuomitsee ihmiset tekojen mukaan oikeudenmukaisesti, sanoivatpa kirkon sakramentalistit sitten mitä tahansa vauvojen kohtalosta. Olisihan se vallan väärämielistä, että luterilainen uskovainen saa tehdä paljon pahaa kymmenien vuosien ajan, mutta pieni vauva tai sikiö heitettäisiin kadotukseen, vaikka ei ole tehnyt vielä hyvää eikä pahaa. Kadotus tulisi tavallaan sen vuoksi, että lapsi on syntynyt, mitä hän ei ole pyytänyt ja on syytön olemassaoloonsa. Pieni vauva ei tee syntiä äitinsä kohdussa, niin kuin monet ovat väittäneet. Synnin tekemiseen tarvitaan ohi maalin ampumista, (kreikankielen hamartian eli sanan synti merkitys) mikä tarkoittaa mielen alueella tapahtuvaa liikehdintää pois Jumalan käskyjen tottelemisesta. Näitä käskyjä voi kuka tahansa totella, vaikkei niitä julistettaisi ja opetettaisi yhteiskunnassa, sillä ne ovat ilmoitetut ihmiselle sisäisen oikeudentajun kautta, mikä on synnynnäinen ominaisuus lapsissa, kun varttuvat. Jos vanhempi pyytää lastaan tappamaan, juopottelemaan tai tekemään jotakin pahaa, niin tämä voi luonnostaan vastustaa sellaisia käskyjä ja pitää niitä väärinä. Hän aistii pahan ja hyvän sekä voi ojentautua aina hyvän mukaan, jos vain tahtoo. Pakanoiden kohtalo Luterilaisten evankeelisten ja lestadiolaisten teologian mukaan Jumala tuomitsee ne pakanat suoraan kadotukseen, jotka eivät ole kuulleet evankeliumin sanaa tai vanhan liiton kirjoituksia. Tämän teorian mukaan Jumala olisi väärämielinen tuomari, koska tuomitsee ihmisen sellaisesta, mihin ihminen ei pysty. Jumala ei vaadi evankeliumin tai kirjoituksien uskomista niiltä, jotka eivät ole mitään kirjoituksista tai Jeesuksesta kuulleet. Jumala vaatii ihmiseltä vain sen verran uskoa ja vanhurskasta vaellusta, mitä itse vaikuttaa ja mihin antaa mahdollisuuden. Jumala ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle luonnossa luomistöiden kautta. Paavali kirjoittaa tästä näin: Roomalaiskirje: 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus paljastuu (apokalyptoo) uskosta ja päättyy uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta." 1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy (apokalyptoo) taivaasta kaikkea niiden ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, 1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä (faneros) heissä, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut (faneeroo). 1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa on maailman luomisesta asti selvästi nähtävissä. Se voidaan ymmärtää hänen teoistaan hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa niin etteivät he voi itseään millään puolustaa. 1:21 He eivät ole kunnioittaneet eivätkä kiittäneet Jumalaa Jumalana, vaikka ovat tunteneet hänet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille luonnon todistuksen kautta. Kaikki, mitä näemme, vaikuttaa tarkoin suunnitellulta ja sopii tismalleen käyttötarkoitusta varten. Jos maailma olisi sattumanvaraisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan tulosta niin kuin evoluutioteoria väittää, olisi nykyisen kaltaisen järjestyksen olemassaolo todennäköisyyslaskennan periaatteiden mukaan mahdotonta olla olemassa. Evoluutioteorian mukaan elämä syntyi itsestään ilman ohjailevaa tekijää kuolleesta aineesta ja aine on ollut aina olemassa tai alkuräjähdys synnytti aineen tyhjästä, niin kuin myös avaruuden, ajan, energian ja luonnonlait. Lajien paljous on evolutionistien mukaan 3,5 miljardin vuoden kehityksen tulosta, missä yhdestä bakteerin kaltaisesta alkueliöstä on kehittynyt kaikki, mitä näemme nyt luonnossa: hiivat, homeet, levät, bakteerit, virukset, kotilot, nilviäiset, madot, hyönteiset, kalat, selkärankaiset matelijat, sammakot, nisäkkäät ja linnut. Jos joku uskoo tähän eikä luomiseen, niin hänen uskonsa on todella voimakas, sillä evoluutioteoria on vastoin kaikkea tieteellistä ja rehellistä tutkimusta, mikä todistaa sen mahdottomaksi ja teoria kumoaa itse itsensä. Luomakunnan todistuksen mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä ihmisissä, heidän sydämissään. Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle syntymälahjana puolustusjärjestelmän syntiä vastaan ja mahdollisuuden vaeltaa vanhurskaasti eli oikeamielisesti, kun ihminen varttuu ja oppii erottamaan hyvän pahasta. (Jes 7:14-16; 5Moos 1:39) Näitä puolustuskeinoja ovat kyky tuntea häpeää ja syyllisyyttä synnin teon jälkeen, omatunto, kyky katua syntiä ja pelko, mikä ilmenee heti, kun lapsi lähtee ensi kertaa tottelemattomuuden tielle. Moni ihminen tuntee vielä aikuisenakin sen, että joku katsoo häntä hänen tehdessään syntiä. Kaikkien näiden mekanismien avulla olisi mahdollista hyljätä synti, kun siihen on langennut ja elää katumuksessa hyvää tehden näkymättömän Jumalan Hengen avulla. Kun ihminen valitsee toistuvasti synnin tekemisen ja alkaa palvella tottelemattomuutta, paatuu hän ja joutuu eroon Jumalasta. (Room 6:16; Efe 4:17-19; Hebr 3:12-4:13) Sen jälkeen puolustusjärjestelmä ei toimi enää kunnolla. Omatunto syyttää joskus, kun sen ei pitäisi syyttää, joskus se taas ei syytä ollenkaan ja ihminen ei osaa hävetä syntejään vaan tuo ne julki jopa kerskuen niillä. Tähän johtaa se, että ihminen hylkää Jumalansa silloin, kun tämä tahtoisi häntä tiellä kuljettaa. Pelastukseen vievä tie on vanhurskauden kaita polku ja se kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään asti. (Snl 4:23) Harvat ovat, jotka sitä pitkin käyvät, mutta jokaisesta kansasta löytyy niitä, jotka Jumala valitsee sen vuoksi, että he tekevät vanhurskautta ja pyrkivät siihen. (Matt 7:13-14; Apt 10:34-35; Snl 21:21) Tämä ei tee tyhjäksi armon kautta pelastumista, sillä armo vaikuttaa tämän kaikissa ihmisissä, jotka siihen pystyvät. (Tiit 2:11-14) Luterilaiset rajaavat armon ja Jumalan toimintamahdollisuuden niihin ihmisiin, jotka ovat kuulleet Jeesuksesta ihmisten todistuksen kautta tai vanhan liiton kirjoituksista. Jumala on kuitenkin voimallinen pelastamaan myös niitä, jotka eivät ole ihmisten kautta todistusta hänestä kuulleet. Jumala puhuu ihmisille siis luonnon ja sisäisen oikeudentajun ynnä synnin puolustusjärjestelmän kautta. Tämän lisäksi hän kurittaa ihmistä yöllisessä näyssä ja unissa, jotta ihminen kääntyisi pois pahalta tieltään. (Job 33:14-33) Jumala puhuu tavalla ja toisella, mutta ihminen ei tahdo ottaa vaarin hänen nuhtelustaan. (Snl 1:20-33) Jumalan sana ei ole sidottu Raamatun kirjoituksiin vaan Herra voi puhua myös niiden ulkopuolella, suoraan Pyhän Hengen kautta ihmisen ajatuksille tai luonnollisin korvin kuuluvalla äänellä, enkelien tai profeetan välityksellä, evankeliumin julistajien kautta, Jumalan Pojan ilmestymisen kautta, unien ja ilmestysten kautta, tai luonnonilmiöiden avulla. (2Moos 3:2-6; 1Sam 3:1-14; 2Sam 23:2-3; 1Kun 19:11-12; Matt 1:20; Apt 2:17-21; 4:25; 9:1-20; 10:3; 21:11; 1Tess 1:5-6; 2:13; 2Kor 2:14-3:6) Jumala puhuu siis monilla eri tavoilla, mutta ihmiset eivät tahdo sitä huomata. Jumalan sana pysyy iankaikkisesti vahvana taivaissa. (Psa 119:89) Herra ei ole sitonut ilmoitustaan heikon ihmisen varaan vaan voi todistaa suoraan Pojastaan ja itsestään ihmisille. (1Joh 5:1-13)
Jumala voi vaatia ihmiseltä uskoa häneen sen verran kuin mitä hän uskoa itse vaikuttaa eli antaa mahdollisuuksia uskoa häneen. Edellä on lueteltu niitä keinoja, minkä kautta ihminen voi uskoa Jumalaan ja Jumala voi vaatia häneltä vanhurskasta vaellusta. Jokainen ymmärtää rehellinen ollessaan, että väkivallan teot, varkaudet, petturuus, valheet, aviorikokset ja kiusaaminen ovat syntiä. Silti ihmiset tekevät näitä syntejä eivätkä suostu edes katumaan tai eivät ainakaan pyydä niitä anteeksi Jumalalta. Ihminen pakenee Jumalaa, koska ei halua tulla nuhdeltavaksi ja muuttaa mieltään suhteessa syntiin sekä Herraan. Jokainen tekee sitä, mikä on omasta mielestä oikein ja kieltää näin Jumalan voiman. He rakastavat syntiä enemmän kuin Jumalaa, mistä syystä heidät on oikeudenmukaista tuomita kadotukseen. (Joh 3:15-21; Tuom 21:25) Jumala tuomitsee ne pakanat omantunnon todistuksen perusteella, jotka eivät ole kuullee evankeliumia. Tuomiossa käytetään hyväksi ns. kolmen V:n periaatetta. Nämä ovat valo, vapaus ja vastuu. Valo on se tieto Jumalasta, mikä ihmisellä voi Jumalan ilmoituksen ja todistuksen kautta olla sekä ymmärrys hyvän ja pahan erottamisen välillä ennen paatumusta. Vapaus on valita sen tiedon perusteella joko synnin tai vanhurskauden palveleminen. (Room 6:16) Vastuu tulee näistä kahdesta eikä voi olla suurempi tai pienempi kuin valo ja vapaus vaan on yhtä suuri. Paavali kirjoittaa pakanoiden kohtaamasta tuomiosta näin: Roomalaiskirje: 2:11 Sillä Jumala ei katso henkilöön. 2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; 2:13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. 2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - 2:16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. Luvun lopusta voisi päätellä jopa sellaista, että joku pakana voisi olla uudestisyntynyt eli sydämeltään ympärileikattu Hengessä, kun noudattaa rakkauden suurinta käskyä luonnostaan. (Room 2:28-29) Vaikka näin ei olisi, on Jumala voimallinen pelastamaan yksin armosta ne, jotka pyrkivät vanhurskauteen ja sitä tekevät. (Apt 10:34-35; Snl 21:21) Tarvitaanko ymmärrystä uskoon? Luterilaiset väittävät kiven kovaan, ettei uskomiseen tarvita ymmärrystä. Perustelut ovat naiiveja. Jos ymmärrystä tarvittaisiin, niin uskovainen joutuisi kadotukseen nukkuessaan tai tajuttomana ollessaan, koska ei ymmärrä silloin mitään. Dementoitunut vanhus ei voisi pelastua, vaikka olisi uskonut koko ikänsä ennen sairauttaan. Kehitysvammaiset ja koomapotilaat olisivat niin ikään kadotettuja. Tällaiset perustelut ovat turhia, sillä Jumala ei tuomitse ihmistä sellaisesta, mihin tämä ei kykene. Jos ihminen ei voi ymmärtää asioita hänen tahdostaan riippumattomista tekijöistä, niin häntä ei sen vuoksi kadotukseen tuomita.
Jumalan sana pitää sisällään paljon Jumalan viisautta ja ymmärrystä. (1Kor 2:6-16) Kun Jumalan sanat avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. (Psa 119:130) Paavali kirjoitti efesolaisille: Älkää olko mielettömiä vaan ymmärtäkää, mikä Jumalan tahto on. (Efe 5:17) Jotta Jumalan tahdon voi tehdä, täytyy se ensin ymmärtää. Evankeliumi on saarnattu uskon kuuliaisuuden eli Jumalan tottelemisen aikaansaamiseksi. (Room 1:5; 6:17; 16:19,25) Uskovien tulee palvella Jumalaa järjellään ja antaa ruumiinsa uhriksi Herralle eli luopua ruumista saastuttavista synneistä kuten haureus ja juopottelu. (1Kor 6:9-7:1; Room 12:1-3; 6:1-23) Me emme saa mukautua tämän maailman menon mukaan vaan meidän tulee tutkia, mikä on hyvää, täydellistä ja otollista Jumalan edessä. Kun Jeesus opetti opetuslapsille Jumalan valtakunnan salaisuuksia ja selitti vertauksia, niin hän sanoi ensi töikseen: Kuulkaa ja ymmärtäkää! (Matt 15:10ss.) Me emme saa olla niin kuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ohjataan. (Psa 32:9) Jumala lisää meille kaikkinaista hengellistä ymmärrystä, tietoa, viisautta ja käsittämistä Kristuksen rakkaudessa. (Fil 1:9-11; Efe 1:3,8) Ymmärrystä tarvitaan myös sanan vastaanottamiseksi. Evankeliumia ei voi uskoa, ellei kukaan julista ja puhu selkeällä ymmärrettävällä kielellä. (Room 10:5-17; 1Kor 14:1-11) Luterilaiset väittävät, ettei vauvan tarvitse ymmärtää evankeliumia voidakseen uskoa siihen. Jos tämä olisi totta, niin silloin kenenkään muunkaan ei tarvitsisi sitä ymmärtää. Raamatun kääntäminen eri kielille olisi täysin turhaa ja aikaa vievää työtä. Sanaa voitaisiin julistaa jokaiselle maailman ihmiselle hepreaksi, kreikaksi ja arameaksi, riippumatta siitä, mihin kansanheimoon ja kieleen hän kuuluu. Usko syntyisi ilman ymmärrystä, jos luterilaiset ovat oikeassa. Toivottavasti luterilaiset ymmärtävät tämän lukiessaan, että tämäkin opin puolustus on nyt kumottu ja perustelu on järjetön. Luopuneita äitinsä kohdusta asti Psalmin kirjoittaja sanoo, että jumalattomien lapset ovat luopioita äitinsä helmasta asti. Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta. (Psa 58:4) Daavid käyttää tässä laulussaan runollista ja liioiteltua ilmaisutapaa kuvatessaan ihmisen syntiturmelusta. Mitkään Psalmissa kerrotut asiat eivät sovi vauvojen kuvaamiseen. Vauvat eivät osaa valehdella, tuomita väärin tai käyttää väkivaltaa. Daavid puhuu vain siitä, miten jumalattomien lapset omaksuvat vanhemmiltaan vääriä käytöstapoja ja oppivat elämään synnissä. Jesajan kautta tuli tämä Herran sana: Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt, ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut; sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta. (Jes 48:9) Herra sanoo tämän sanan Israelin heimosta. (Jes 48:1) Hän tietää, että se on paatunut. (48:4) Tässä on jälleen kerran kuvausta aikuisten ihmisten tekemästä synnistä ja paatumuksesta ei vauvoista. Jumalan sanassa puhutaan synnyttämisestä, mutta sillä ei tarkoiteta sitä, kun äiti synnyttää luonnollisella tavalla lapsen. Se on kuvausta siitä, miten vaikea on syntyä uudesti ylhäältä tai elää hengellistä elämää Jumalan tahdon mukaan. (Job 15:34-35; Psa 7:15; Jes 21:3; 23:4; 26:17-18; 33:11; 37:3; 42:14; 49:15-20-22; 54:1; 66:7) Kun tutkit näitä jakeita asiayhteyden huomioiden, niin näet, ettei niissä puhuta biologisesta synnyttämisestä tai vauvojen jumalattomuudesta. Nämä ovat
kuvaannollista puhetta Israelin kansan ja jumalattomien aikuisten synneistä sekä kärsimyksestä ja vaikeudesta päästä niistä eroon. Synnissä siinnyt Daavid kirjoitti synnin tunnossa, että hän oli synnissä syntynyt ja hänen äitinsä on hänet synnissä hedelmöittänyt. (Psa 51:7) Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että Daavidin isä tai äiti olisi tehnyt syntiä, kun Daavidin äiti tuli raskaaksi. Mikään ei viittaa Raamatussa sellaiseen. Daavid ei kerro myöskään sitä, että hän olisi ollut perisynnin vuoksi kadotettu syntyessään. Daavid korostaa jälleen kerran runollisella ja kuvaannollisella kielellä sitä, miten hän on omaksunut isiensä synnit ja tehnyt paljon pahaa. Nuoruudesta asti paha Herra puhuu Mooseksen kirjan alussa, että ihmisten ajatukset ovat pahoja kaiken aikaa nuoruudesta lähtien. (1Moos 6:3; 8:21) Nämäkään jakeet eivät yhdistettynä puolla sitä näkemystä, että ihminen on syntymästä tai äitinsä kohdusta asti läpeensä mätä ja synnin turmelema. Syntiturmelus tarttuu lapseen ajan myötä, kun hän alkaa palvella syntiä ja valitsee tietoisesti tottelemattomuuden tien. Sellainen paaduttaa ja johtaa ihmisen tuomion alaisuuteen. (Room 6:16-23) Herra sallii nuorille kaiken pahan tekemisen, mutta ilmoittaa samalla, että saattaa heidät tuomiolle pahojen tekojen takia. (Snj 11:9-12:2,13,14) Haagar vai Saara Paavali kertoo kahdesta eri äidistä, orjattaresta ja vapaasta vaimosta. (Gal 4:21-5:1) Orjatar on Haagar ja se synnyttää lapsia lihan mukaan orjuuteen, mutta Saara on vapaa ja synnyttää Hengen mukaan vapaita lapsia. Vanhassa Testamentissa ei ole missään kohden kerrottu, että nämä kaksi todella elänyttä vaimoihmistä olisivat olleet kuvaannollista puhetta kahdesta eri liitosta. Paavali on saanut tämän ilmoituksen Pyhältä Hengeltä. Näemme tästä sen, ettei kaikki kirjaimen perustasolla oleva puhe ole kirjaimellisesti ymmärrettävää vaan sillä on hengellinen kuvaannollinen merkitys. Äidin kohtua käytetään vertauskuvana eri hengen mukaan vaeltavista ihmisistä. Toinen on hedelmätön eli Saara, mutta hän sai paljon lapsia, kun luotti Jumalan oikeaan lupaukseen. Toinen on hedelmällinen Haagar, joka sai myös lapsia, mutta siitä koitui vain harmia, koska lapset oli siitetty lihan tahdon eikä Jumalan tahdon mukaan. Näin on myös ymmärrettävä ne kohdat ilmoituksesta, missä puhutaan luopioista ja jumalattomista äidin kohdussa tai synnissä sikiämisestä. (Psa 51:7; 58:4; Jes 48:9) Yleensä asiayhteyden lukeminen ja avoin mieli riittävät kertomaan, mikä on tekstin alkuperäinen merkitys. Jos joku lukee näitä kohtia ennalta valitun oppinsa tueksi ja on fanaattinen, ei hän voi nähdä totuutta, koska ei malta hiljentyä sanan ääreen ja tutkimaan omaa sydäntään, voisiko hän sittenkin olla väärässä ja se toinen oikeassa? Kuka itse asiassa vainoaa ja ketä: kuka on syntynyt lihan mukaan ja kuka Hengestä? Kaikki lankeavat syntiin Valitettavasti jokainen lankeaa rikkomuksiin eikä pysy sen vuoksi puhtaana vaelluksensa puolesta. Tarvitsemme jo pienestä pitäen Jumalaa syntien anteeksiantajana. Jumalan sijaisena tässä tehtävässä toimivat lapsen vanhemmat tai kasvattajat, vaikka eivät tietäisi sitä. Heidän tehtävänsä on opettaa lapsi hyville tavoille eikä maailmassa ole kovin monta niin paatunutta kasvattajaa, että opettaisivat lapsia pienestä pitäen tekemään syntiä, varastamaan, tappamaan, pornoa harjoittamaan ja muuta
ilkeyttä tekemään. Näitä syntiin viettelijöitä löytyy kyllä hyvin varhaisessa vaiheessa lasten kehitystä, mutta ne eivät tule yleensä kasvattajien joukosta vaan vähän vanhempien lasten taholta. Nämä viettelevät muita kanssaan syntiin ja saavat lapset kurittomiksi, lankeamaan synnin teille. Sananlaskujen kirja varoittaa tästä uskovan perheen lapsia ja neuvoo karttamaan pienestä asti kaikenlaista pahaa. Ehkä joku säilyy hengessään elävänä, vaikka ei ole kuullut kirjoitetusta Jumalan sanasta mitään? Sellainen voi pelastua, vaikka on syntiä tehnyt, kun vain katuu sitä ja pyrkii jatkuvasti elämään sisäisen oikeudentajun mukaan, mikä ohjaa häntä Jumalan näkymättömän käden auttamana kohden oikeata ja puhdasta päämäärää. Jumalan armo voi tehdä työtä myös niissä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia tai saaneet kristillistä kasvatusta. Kovin montaa tällaista ihmistä ei ole olemassa, mutta kenties muutama. Näidenkään pelastus ei ole omavanhurskaassa vaelluksessa vaan syntien anteeksisaamisessa ja Jeesuksen ylösnousemuksessa. Ilman sitä ei kukaan tulisi sovitetuksi Jumalan kanssa ja saisi parempaa ylösnousemusta. (Room 5:12-21; 1Kor 15:21) Jumala ei vaadi kuitenkaan uskoa evankeliumin sanaan, jos sitä ei ole kuultu. Jumala ei ole väärämielinen tuomari, joka tuomitsee ihmisen jostakin sellaisesta, mihin ei ole ensin antanut ihmiselle kykyä. Lapsien tuomitseminen kadotukseen sen vuoksi, että ovat mukamas syntiä äitinsä kohdussa tai vauvana tehneet, ei ole sen Jumalan teko, mitä Raamatussa meille ilmoitetaan. Jumala tuhosi pakanoiden ja jumalattomien lapset vedenpaisumuksessa vauvat mukaan lukien, mutta mikään ei viittaa siihen, että nämä olisivat joutuneet kadotukseen kuolemansa jälkeen. Pelastuminen vedenpaisumukselta pelasti Nooan perheineen ruumiin kuolemalta. Siinä ei puhuta mitään hengellisestä kuolemasta ja sitä seuraavasta tuomiosta sekä rangaistuksesta. Vauvat eivät ole myöskään paatuneita, joten heidän voidaan katsoa olevan hengessään eläviä. Heissä on silloin vielä Jumalan heille antama elämä, minkä johdosta he pystyvät elämään katuvina ja hylkäämään pahan tekemisen, kun heitä nuhdellaan ja kuritetaan. Ihminen vieraantuu Jumalan meille antamasta elämästä vasta paatumisen kautta, kun tekee toistuvasti ja tahallaan syntiä eli on tottelematon. (Efe 4:17-19; Hebr 3:12-4:13) Kaikki ovat syntiä tehneet Nämä ovat luterilaisten lempijakeita heidän puolustaessaan sitä, että vauvat tekevät syntiä äitinsä kohdussa. Roomalaiskirje: 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet Sanojen `kaikki, `jokainen, `yhtäkään, `ketään ja `koko käytössä tulee olla tarkka. Raamattu on kirjoitettu ihmisten tavalla ihmisille. (Room 3:5) Kaikki ei tarkoita ihmisten puhekielessä tai edes kirjoitetussa sanassa aina kirjaimellisesti kaikkia jonkin ryhmän yksilöitä. Kun sanotaan, että jokainen ihminen on valehtelija, niin se ei tarkoita lapsia, koska he eivät osaa puhua: miten he voisivat sitten valehdella? (Room 3:4) Yritäpä sitten sovittaa sana vauva seuraaviin jakeisiin. (Room 3:10-18) Tuskinpa yksikään vauva on sellainen, mitä tuossa alun perin runollisessa laulussa
on kerrottu. Vauvat eivät osaa puhua tai vuodattaa toisten verta väkivalloin. Puhe on selvästi aikuisista ihmisistä, ei vauvoista. Kun Suomi kävi talvisotaa Neuvostoliittoa vastaan, niin joku voi kuvata niitä aikoja romaanissaan vaikka näin: Kaikki suomalaiset olivat kuin yksi mies ja sotivat antaumuksella isänmaansa puolesta maahan tunkeutujaa vastaan. Tämäkin on ihmisten tavoin ilmaistu liioiteltu asia. Kaikki suomalaiset eivät ole ensinkään miehiä ja toisekseen, suomalaisten joukossa oli myös niitä, jotka kieltäytyivät tarttumasta aseeseen venäläisiä vastaan. Joku lähti jopa rintaman toiselle puolelle sotaan Suomea vastaan. Niinpä kaikki suomalaiset ei tarkoittanutkaan kirjaimellisesti kaikkia suomen kansan yksilöitä vaan ainoastaan valtaosaa heistä. Kun sovellat tätä Raamatun tulkintaan, et eksy kirjaimen ansoihin, joiden avulla sielun vihollinen koettaa langettaa sinut väärään kiivauteen: kiivailemaan valheen sanan puolesta. Olen kirjoittanut erillisen artikkelin sanan kaikki käytöstä Raamatussa. Mainittakoon yksi selvä esimerkki, missä sana kaikki ei voi tarkoittaa kaikkia ihmisiä. Väärä profeetta eli toinen peto saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa. (Ilm 13:16) Jos kaikki elossa olevat ihmiset panisivat merkin käteensä tai otsaansa tuon jakeen mukaan, niin silloin moni jae olisi sen kanssa ristiriidassa. Pedon valtakunnan ja suuren ahdistuksen aikana on vielä olemassa ihmisiä, jotka saavat voiton pedosta eivätkä kumarra petoa ja ota sen merkkiä. (Ilm 14:9-11; 15:2; 20:4) Jos kaikki ottaisivat pedon merkin (ja kumartaisivat petoa), eivät he voisi voittaa sitä. Muita esimerkkejä ovat sanontojen kaikki maailma ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö käyttäminen. (Luuk 2:1; Matt 3:5) Verollepano koski vain Rooman valtakunnan alaisuudessa olevia maita, ei koko maailmaa. Johannes Kastaja kieltäytyi kastamasta tekopyhiä fariseuksia ja osa heistä ei itse ottanut kastetta vaan tekivät tyhjäksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan. (Matt 3:1-12; Luuk 7:29-30) Nämä kohdat kertovat selvästi sen, ettei sanaa kaikki tule ymmärtää aina kirjaimellisesti tarkoittamaan kaikkia kansan tai ryhmän yksilöitä. Jos sana kaikki pitäisi kuitenkin ymmärtää siten, että se koskee kaikkia maailman ihmisiä eikä sanaa tulkita kokonaisuutena kaikki jakeet huomioiden, niin pääsemme lopputulokseen, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat. Sehän on sanottu monessa eri kohdassa! (Tiit 2:11; Room 11:32; 1Tim 4:10) Jopa ne jakeet, mitä käytetään tukemaan vauvojen perisyntiä, pelastaisi heidät saman tien ilman uskoa, koska Jeesuksen vanhurskauden teko koitui kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi! (Room 5:12-21) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (Room 3:23-24) Te olette isästä perkeleestä Jeesus sanoi paatuneita juutalaisia fariseuksia ja vihollisiaan Paholaisen lapsiksi. Te olette isästä Paholaisesta (Diabolos, ent. käännös perkeleestä ) ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. (Joh 8:44) Uudestisyntyminen Jumalan sanan ja Hengen kautta
Jeesus ja apostoli Johannes erottavat toisistaan Paholaisen lapset ja Jumalan lapset. (1Joh 3:1,8-10) Nämä ovat toisiaan vastaan myös Paavalin opetuksessa. (Gal 4:19-31; Room 8:4-9; 2Kor 6:14-7:1) Jumalan lapseksi tullaan Pyhän Hengen uudistuksen ja uudestisyntymisen pesun kautta. (Tiit 3:5) Tätä tapahtumaa nimitetään monella eri nimellä. Se on uudestisyntyminen ylhäältä, sydämen ympärileikkaus Hengessä, Kristuksen ympärileikkaus, joka on kaste yhdessä Hengessä Kristuksen ruumiin jäseneksi sekä lopuksi kaste Kristukseen ja hänen kuolemaansa. (Joh 3:3-8; Room 2:28-29; Kol 2:11-12; 1Kor 12:12-13; Room 6:3; Gal 3:27) Ihminen syntyy uudesti ylhäältä uskomalla Jumalan sanan ja tulemalla mielenmuutokseen kääntymyksen seurauksena. (Apt 3:19,26; 10:43-48; 26:17-20; Efe 1:13-14; 1Piet 1:23) Sydämen paaduttaminen johtaa hengelliseen kuolemaan Valheen sanan uskominen ja noudattaminen aiheuttaa ihmisen kuoleman hengessään. Tätä voidaan kutsua hyvällä syyllä myös paatumukseksi, kunhan vain muistetaan, että myös uskovainen voi olla tiettyyn rajaan asti paatunut ennen kuin menettää Jumalan armon. (Mar 6:52; 16:14; Hebr 3:12-4:13) Tahallinen tottelemattomuus ja selän kääntäminen Jumalalle Jumalan sanan hylkäämisen kautta johtavat paatumukseen. Tahaton synti ja erehdykset sekä vilpitön väärässä oleminen eivät aiheuta vielä hengellistä kuolemaa, mutta voivat johtaa siihen ennen pitkää, ellei ihminen hylkää vääryyttä, kun se hänelle Jumalan sanasta paljastetaan. Kaksi kertaa kuollut Jumalan lapsesta tulee luopuessaan Paholaisen lapsi ja kadotuksen lapsi. (Joh 12:7; Hebr 6:1-8) Juuda sanoo näitä uudestisyntyneitä, mutta sitten kuolleita ihmisiä kahdesti kuolleeksi. (Jda 1:12) Jotta ihminen voisi olla eläessään ruumiillista elämää kahdesti kuollut, täytyy olla olemassa muutakin kuolemaa kuin vain ruumiin kuolema. Muussa tapauksessa Raamatun ilmoitus on järjenvastainen ja valhetta, mitä se ei kuitenkaan ole. Paholainen vain yrittää saada kristityt uskomaan valheita ja muunneltua totuutta, mikä estää ihmisiä tuntemasta Jumalaa sellaisena kuin hän on: ankarana tuomarina ja oikeudenmukaisena kostajana sekä rankaisijana niitä kohtaan, jotka luopuvat, mutta laupiaana ja armahtavana Isänä niille, jotka hänessä pysyvät. (Room 11:21-23; 12:17-21; Hebr 10:25-31; Psa 94:1; 103:1-11; Jda 1:5-7) Paholaisen valheet Paholainen syöttää ihmisen mieleen ajatuksia, jotka eivät pysy Jumalan sanan totuudessa. Hän sijoittaa puheisiin Jumalan sanaa höysteeksi, jotta ne näyttäisivät olevan ikään kuin totta, mutta jättää tärkeitä osia pois Jumalan sanasta tai väärentää sanoja, niin että ihminen eksyy, jos seuraa näitä valheita. Ette te suinkaan kuole vaan tulette tietämään hyvän ja pahan niin kuin Jumala! (Gen 3:5) oli Paholaisen valhe paratiisissa, millä hän viekoitteli Eevan syömään kielletystä puusta. Ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan niin kuin saatana - ei niin kuin Jumala - sillä Jumala ei tiedä hyvää ja pahaa siten, että on tehnyt itse syntiä. (Gen 3:22) Joku meistä Herran sanojen mukaan tarkoittaa saatanaa, joka oli Jumalan edessä Jumalan poikien kokouksessa syntiin lankeemuksen jälkeen. Saatanalla oli tuolloin pääsy Jumalan eteen aivan niin kuin Jobin kirjassa ja myöhemmin Ilmestyskirjassa sanotaan. (Job 1:6-12; 2:1-6; Ilm 12:7-10; vrt. Psa 89:7-9; 82:1-6) Jumalan pojista eli Korkeimman pojista käytetään hepreankielistä nimeä Elohim. (Psa 82:6) Samaa sanaa käytetään myös itsestään Jumalasta, mm. Israelin uskontunnustuksessa. Kuule, oi Israel: Jahve (tai Jehova eli JHWH) meidän Jumalamme (elohim), on yksi Jahve (JHWH). (5Moos 6:4)
Elohim on monikko ja tarkoittaa suomeksi Jumalat. Jumalasta käytetään tätä monikkomuotoa luomiskertomuksen ensimmäisessä luvussa, kun Jumala loi kaiken, mitä maan alla, maan päällä ja taivaissa on. Myös verbi on hepreankielessä monikossa, kun hän sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme... (Gen 1:26) Suoran sanajärjestyksen mukaan sama asia voidaan ilmaista verbin infinitiivissä näin: Me teemme. Luomisessa oli siten mukana useampi Jumala tai Jumaluus, josta käytetään nimeä Elohim. Raamatun kokonaisilmoituksen mukaan Isä Jumala loi kaiken sanallaan ja Poikansa kautta: Kristuksessa, Kristuksen kautta ja Kristukseen. (Kol 1:16; Room 11:36; 1Kor 8:6) Kristus oli työmestarina Isänsä luona, kun teki kaiken, mitä on maan päällä ja taivaissa. (Snl 8:21-30) Isä Jahve tunnustaa, että Poika on kaiken tehnyt. (Hebr 1:10) Poika ei kuitenkaan tehnyt kaikkea yksin vaan yhdessä Isänsä kanssa, Isää totellen ja palvellen. Isä on Luojana ja Kaikkivaltiaana Jumalana kaiken yläpuolella, myös Poikansa Herra ja Kuningas. (Ilm 4:11; 1Kor 6:8; 15:27-28; Efe 4:4-6; 1Tim 6:13-16; Jda 1:24-25) Edellä oli lyhyt kuvas yhdestä katolisen kirkon ja luterilaisten opettamasta valheesta eli oppi pyhästä kolminaisuudesta, missä opetetaan Jumalan kolmea persoonaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Nämä ovat opin mukaan jakamattomalla tavalla yhtä ja jokainen erikseen on yhtä suuri vallassa, voimassa ja kirkkaudessa. Raamatussa opetetaan kuitenkin selvää valtahierarkiaa järjestyksessä Isä, Poika ja Pyhä Henki. (Joh 16:13-16; 1Kor 15:28; Efe 4:4-6) En kirjoita tästä nyt enempää, mutta löydät aiheesta opetusta kotisivultani etusivun valikosta kohdan Yksi Jumala alta. Adamin synti toi kuoleman ja kadotuksen Adam kuoli hengessään välittömästi sinä päivänä, kun söi kielletystä puusta. (Gen 2:17) Ruumiin kuolema on kirous, mikä tuli ihmiselle Adamin lankeemuksen tähden ja sitä kautta myös katoavaisuus. Ihminen on katoavainen, mikä tarkoittaa ruumiin kuolemaa ja maatumista. Jumala sanoi ihmiselle, että Pietari opetti tästä asiasta selvästi todistaessaan Jeesuksen ylösnousemuksesta. (Apt 2:27,31) Kun Adam söi kielletystä puusta, teki hän ensimmäisen tietoisen ja tahallisen rikkomuksen Jumalaa vastaan. Eeva ei tehnyt yhtä vakavaa rikettä, koska hänet petettiin ja hän söi viettelyksen tähden. (2Kor 11:3; Gen 3:1-6; 1Tim 2:14) Adam oli kuullut Jumalan kiellon suoraan Jumalalta jo ennen kuin Eeva oli tehty hänen kylkiluustaan. (Gen 2:15-25) Ehkä Eeva oli kuullut sen vain Adamilta? Näin ollen Adamin synti oli mahdollisesti siltäkin osin suurempi kuin Eevan. Joka tapauksessa, Paavali piti Adamin syntiä ratkaisevana sen suhteen, että koko luomakunta on tullut katoavaiseksi ja joutunut turmeluksen tilaan. (Room 5:12-21; 8:18-24; 1Kor 15:21) Koko maailma on pahan vallassa: saatana tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa pimeyden henkivaltojen kautta. (Efe 2:1-3; 6:12; 1Joh 5:19; 2Kor 12:11; 1Kor 2:11) Koko ihmiskunta olisi kadotettu ja jäänyt ilman ruumiin ylösnousemusta, ellei Jeesus olisi sovittanut meitä Isän kanssa ja noussut ylös kuolleista. Niin kuin kuolema tuli yhden ihmisen kautta, on kuolleista ylösnouseminen tullut myös yhden ihmisen, Kristuksen Jeesuksen, kautta. (1Kor 15:21; 1Tim 2:3-7) Jeesuksen ylösnousemus toi meille samalla vanhurskautuksen eli kukaan ei kelpaisi Isälle, ellei Jeesus olisi noussut ylös kuolleista. (Room 4:25) Ja minä kuolin, Room 7:10