KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu ,

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 15.2.2017 C(2017) 735 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 15.2.2017, delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 muuttamisesta hampun viljelyyn liittyvien valvontatoimenpiteiden, viherryttämistukea koskevien tiettyjen säännösten, päätäntävaltaa oikeushenkilössä käyttävien nuorten viljelijöiden tukien, vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen yksikkökohtaisen laskennan, tukioikeuksien osien sekä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään ja vapaaehtoiseen tuotantosidonnaiseen tukeen liittyvien tiettyjen tiedoksiantovaatimusten osalta, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteen X muuttamisesta FI FI

PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Asetuksessa (EU) N:o 1307/2013, jäljempänä perusasetus, vahvistetaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevat säännöt. Asetuksella komissiolle siirretään valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. Näin tehtiin komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 639/2014, jäljempänä delegoitu asetus. Nyt esitettävä säädös sisältää delegoidun asetuksen säännöksiin useita erillisiä muutoksia (nuorten viljelijöiden tuki, vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä, perustukijärjestelmä, ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin tarkoitettu tuki eli ns. viherryttämistuki sekä hamppualojen tukikelpoisuus). Delegoidun asetuksen viherryttämisnäkökohtien muutokset heijastavat ensimmäisen soveltamisvuoden jälkeen tehtyä kohdennettua tarkastelua. Muut muutokset ovat lähinnä teknisiä, ja niiden tavoitteena on yksinkertaistaa tai selkeyttää nykyisiä sääntöjä. 1.1. Viherryttäminen Suoran viherryttämistuen osuus on 30 prosenttia unionin jäsenvaltioiden maksamien suorien tukien vuotuisista enimmäismääristä. Tuki maksetaan vuotuisena tukena tukikelpoista hehtaaria kohden, ja sen edellytyksenä on, että viljelijät toteuttavat kolmea ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisaa yksinkertaista, yleisluonteista, sopimukseen perustumatonta ja vuotuista toimea. Nämä vakiomuotoiset viherryttämiskäytännöt ovat ekologinen ala, joka kattaa 5 prosenttia peltoalasta, viljelyn monipuolistaminen ja alueiden pitäminen pysyvänä nurmena, mukaan lukien ympäristön kannalta herkkien pysyvien nurmien suojeleminen. Tietyissä tapauksissa viljelijät voivat noudattaa vastaavia käytäntöjä, jotka myös määritellään perusasetuksessa, vaihtoehtona vakiokäytännöille. Delegoidussa asetuksessa täsmennetään ja täydennetään viherryttämiskäytäntöjä koskevia tiettyjä teknisiä parametreja, määritelmiä ja menetelmiä. Kun delegoitu asetus hyväksyttiin, komissio sitoutui tarkastelemaan yhtä suoran viherryttämistuen järjestelmän osatekijää eli ekologista alaa ottaen huomioon ensimmäisen soveltamisvuoden aikaiset kokemukset ja arvioiden, miten paljon hallinnollista taakkaa uudet säännöt aiheuttavat, miten toteutus eri jäsenvaltioissa on vaikuttanut viljelijöiden tasapuolisiin toimintaedellytyksiin, ja millainen vaikutus on kohdistunut tuotantopotentiaaliin 1. YMP:n yksinkertaistamiseen tähtäävässä tarkastelussa arvioitiin muita viherryttämisen osatekijöitä laajemmin. Tavoitteena oli helpottaa viljelijöiden ja julkishallintojen tehtäviä viherryttämisen toteuttamisessa ja lisätä viherryttämisen hyväksyttävyyttä. Samalla haluttiin parantaa järjestelmän ympäristötehokkuutta. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (CSWD), joka hyväksyttiin 22. kesäkuuta 2016 2, arvioitiin, kuinka järjestelmää sovellettiin ensimmäisenä vuonna, yksilöitiin tiettyjä puutteita, jotka estävät järjestelmän täyden potentiaalin hyödyntämisen, ja pohdittiin, miten nämä puutteet kenties voitaisiin poistaa. Parannustoimina mainittiin muun muassa seuraavat: sen täsmentäminen tai 1 2 Komission lausuma, annettu 2. huhtikuuta 2014, http://ec.europa.eu/agriculture/newsroom/161_en.htm SWD(2016) 218 final. FI 2 FI

parempi selittäminen, mitä viljelijöiden odotetaan tekevän, tietyistä teknisistä vaatimuksista luopuminen, sillä ne ovat osoittautuneet työläiksi tuomatta ympäristön kannalta lisäarvoa, joustovaran lisääminen viljelijöille tai vaihtoehtoiset ratkaisut, jos tämä lisäisi viherryttämisen ympäristö- ja ilmastohyötyä, sekä vaatimusten ja edellytysten tietynlainen yhdenmukaistaminen. 1.2. Nuorten viljelijöiden tuki Tavoitteena on selkeyttää sitä seikkaa, että oikeushenkilöitä ja luonnollisia henkilöitä, jotka hakevat nuorten viljelijöiden tukea, tulisi kohdella yhdenvertaisesti. 1.3. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä Tavoitteena on yksinkertaistaa jäsenvaltioille asetettuja tiedoksiantovaatimuksia. 1.4. Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki Muutoksella on kaksi tavoitetta: yhtäältä yksinkertaistaa jäsenvaltioille asetettuja tiedoksiantovaatimuksia ja toisaalta selkeyttää sääntöjä, joita sovelletaan tuen yksikkökohtaisen määrän laskentaan. 1.5. Tukioikeuksien osa Tavoitteena on selkeyttää, että perusasetuksen 31 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi kokonaista tukioikeutta ja tukioikeuden osaa kohdellaan tasavertaisesti, kun kyse on niiden aktivoinnista pinta-alalla, joka on pienempi kuin vastaava tukioikeus tai tukioikeuden osa. 1.6. Hamppu Tavoitteena on siirtää komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 45 artiklan ja liitteen sisältö delegoituun asetukseen, sillä se kuuluu pikemminkin perusasetuksen 35 artiklan 3 kohdassa siirrettyyn toimivaltaan. Näitä säännöksiä halutaan myös mukauttaa, jotta voidaan ottaa huomioon kerääjäkasvina viljellyn hampun erityispiirteet. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄNEET KUULEMISET Sidosryhmien kuuleminen viherryttämislainsäädännön kohdennetussa tarkastelussa alkoi vuoden 2015 alussa ja jatkui vuoden 2016 huhtikuun puoliväliin. Kuulemismenettelyssä hyödynnettiin yhtäältä tietoja, joita oli saatavilla YMP:n yksinkertaistamismenettelystä ja sidosryhmien kanssa järjestetyistä keskustelufoorumeista, ja toisaalta toimia, jotka oli nimenomaisesti suunniteltu viherryttämislainsäädännön kohdennettuun tarkasteluun. Tärkeä tietolähde olivat näkemykset, joita muut unionin toimielimet ja jäsenvaltioiden hallinnot esittivät keskusteltaessa YMP:n yksinkertaistamisesta. Edellä mainitun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteessä 5 esitellään nämä kuulemistoimet yksityiskohtaisesti ja tehdään yhteenveto useiden erilaisten sidosryhmien esittämistä näkemyksistä. Komissio järjesti verkossa julkisen kuulemisen 15. joulukuuta 2015 ja 8. maaliskuuta 2016 välisenä aikana, ja sen tulokset ovat saatavilla Europa-verkkosivustolla 3. Kuulemista jatkettiin jäsenvaltioiden viherryttämisasiantuntijoiden kanssa asiantuntijaryhmässä komission yksiköiden esittämän delegoidun asetuksen luonnoksen (joka sisälsi viherryttämiseen liittyviä osatekijöitä) perusteella. On pidetty kolme kokousta: 6. ja 18. heinäkuuta ja 25. elokuuta 2016. Komission yksiköt selkeyttivät useita seikkoja ja 3 Sinun äänesi Euroopassa -verkkosivusto: http://ec.europa.eu/yourvoice/index_en.htm FI 3 FI

vastasivat asiantuntijoiden esittämiin kysymyksiin. Luonnosta hienosäädettiin asiantuntijoiden kokouksissa tai kirjallisesti esittämien huomautusten perusteella. Samaan aikaan luonnos esiteltiin jäsenvaltioille suorien tukien asiantuntijaryhmän kokouksissa 29. kesäkuuta 2016 ja 25. elokuuta 2016 niiden seikkojen osalta, jotka eivät koskeneet viherryttämiseen liittyviä osatekijöitä eivätkä hamppua. Jäsenvaltiot suhtautuivat luonnokseen myönteisesti, eivätkä ne joko esittäneet uusia olennaisia huomautuksia tai esittivät huomautuksia, jotka voitiin ottaa huomioon lopullisessa versiossa. Hampun viljelyyn tehtävien muutosten osalta suorien tukien asiantuntijaryhmää kuultiin 28. syyskuuta 2016. Jäsenvaltiot suhtautuivat luonnokseen myönteisesti, eivätkä ne esittäneet uusia olennaisia huomautuksia. Kaikki muutokset sisältävä versio esiteltiin suorien tukien asiantuntijaryhmälle 21. lokakuuta 2016. Kun asiantuntijaryhmän kokoukset kutsuttiin koolle, tämän säädöksen luonnosversiot (viherryttämiseen liittyvät osat ja muut osat erikseen) toimitettiin myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Delegoidun asetuksen luonnos asetettiin 15. joulukuuta 2016 parempaa sääntelyä koskevaan komission portaaliin, ja palautteen antamiseksi annettiin neljä viikkoa aikaa. Huomautuksia saatiin 205 vastaajalta, joista lähes puolet oli yksityishenkilöitä ja loput viljelijöiden järjestöjä, maatalousalan yrityksiä, ympäristöalan ja kuluttaja-alan kansalaisjärjestöjä sekä tutkijoita. Lähes kaikessa palautteessa käsiteltiin viherryttämistä. Osa viherryttämisen osalta esitetyistä huomautuksista koski myös asiaan liittyvän delegoidun asetuksen luonnosta 4. Palaute keskittyi kasvinsuojeluaineiden käyttökieltoon useilla ekologisilla aloilla, erityisesti typpeä sitovien kasvien aloilla. Useissa viljelijöiden järjestöjen ja maatalousalan yritysten vastauksissa kyseenalaistettiin, olisiko teknisesti mahdollista tai taloudellisesti kannattavaa viljellä typpeä sitovia kasveja käyttämättä kasvinsuojeluaineita. Näissä vastauksissa katsottiin, että tällaisen lähestymistavan johdosta palkokasvien viljely itse asiassa vähenisi EU:ssa mikä heikentäisi tavoitetta lisätä tuotantoa, jonka vastaajat näkivät ekologisen alan perusteluna. Vastaajat varoittivat, että tuotannon väheneminen voisi uhata EU:n riippumattomuutta näiden kasvien tuotannossa. Joissakin vastauksissa nostettiin esille huoli tuholaisten torjunnasta kesantoalalla, jos kasvinsuojeluaineiden käyttö kiellettäisiin. Toisissa vastauksissa puolestaan huomiota kiinnitettiin pääkasvin alle kylvämistä koskevien luonnosteltujen säännösten sanamuotoon ja todettiin, että se saattaisi tahattomasti pidentää kasvinsuojeluaineiden käyttökiellon seuraavaan satovuoteen. Tämä olisi vastaajien mukaan ristiriidassa tavanomaisten viljelykäytäntöjen kanssa ja saattaisi lisäksi pidentää ja vaikeuttaa valvontamenettelyjä ja tämän myötä viivästyttää tukien maksua viljelijöille. Toisaalta osassa, lähinnä ympäristöalan, kuluttaja-alan ja mehiläishoitoalan järjestöiltä saaduissa vastauksissa kannatettiin selkeästi kieltoa ja sitä pidettiin olennaisena, jotta luonnon monimuotoisuutta voitaisiin suojella maatalousalalla ja edistää pölytystä, viljavuutta ja luonnonmukaista tuholaisten torjuntaa. Vastaajien mukaan käyttökielto olisi ainoa tapa varmistaa viherryttämistavoitteen toteutuminen. Ilman käyttökieltoa viherryttämistoimenpiteiden uskottavuus vaarantuisi. Samansuuntaisia vastauksia saatiin 4 Palaute KOMISSION DELEGOIDUSTA ASETUKSESTA (EU) /... Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta annetun delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 muuttamisesta (12. tammikuuta 2017 alkaen). FI 4 FI

useita, ja niissä myös korostettiin, että käyttökielto koskisi ainoastaan vähäistä määrää maatalousmaata eikä viherryttämisen tavoitteena kuitenkaan ollut tuotannon tukeminen. Viljelijöiden järjestöillä ei ollut yhteistä kantaa siitä, pitäisikö kerääjäkasvien kylvämisen määräaika korvata pakollisella ajanjaksolla, jona kasvit on säilytettävä alalla. Vaikka monet pitivät muutosta myönteisenä, jotkut katsoivat, että se mutkistaisi talvilajien kylvöä. Muihin ehdotuksen näkökohtiin esitettiin hyvin vähän huomautuksia, vaikka useita myönteisiä kehityssuuntauksia tuotiin esille, kuten ehdotetut muutokset typpeä sitovien kasvien koostumuksen määritelmään taikka ekologiseksi alaksi katsottavissa olevia maakaistoja koskevien säännösten virtaviivaistaminen. Myönteistä palautetta saatiin myös ehdotuksesta laajentaa säännösten soveltaminen muihin ekologisen alan viereisiin piirteisiin, määrittää ajanjakso, jona maa on pidettävä kesannolla, ja selkeyttää sitä, mitä tarkoitetaan maataloustuotannolla. Jotkut olivat myös pettyneitä siihen, ettei muutoksia viety tarpeeksi pitkälle. Osa vaati höllempiä tarkastuksia ja seuraamuksia, kun taas toiset halusivat pysyvän nurmen vaatimuksen selkeyttämistä. Saadun palautteen ansiosta kasvinsuojeluaineiden käyttökiellon pituus pääkasvin alle kylvämisessä on nyt määritelty selkeästi (10 c kohta). Vaihtoehtona annetaan myös mahdollisuus yhdenmukaistaa tämä ajanjakso sen ajanjakson kanssa, jota sovelletaan seoksia kylvämällä muodostettuihin kerääjäkasvien ja kasvipeitteen aloihin, jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus tavanomaisten viljelykäytäntöjen kanssa, tarjottaisiin oikeusvarmuutta ja vältettäisiin aiheuttamasta hallinnollisia vaikeuksia viljelijöille ja kansallisille viranomaisille. 3. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ 3.1. Viherryttäminen 3.1.1. Viljelyn monipuolistaminen Delegoidun asetuksen 40 artiklassa tarkennetaan, miten eri viljelykasvien osuudet lasketaan viljelyn monipuolistamista varten, ja miten suhtaudutaan viljelyaloihin, joilla viljellään eri viljelykasveja (sekaviljely). Viljelijöiden on täytettävä tämä vaatimus jäsenvaltioiden vahvistamalla niin kutsutulla viljelyn monipuolistamisen ajanjaksolla. Ehdotetaan, että jäsenvaltiot voisivat eriyttää tämän viljelyn monipuolistamisen ajanjakson alueellisella tai aluetta alemmalla tasolla, jotta erilaiset ilmasto-olosuhteet voidaan ottaa huomioon. Jotta viljelyilmoitusten tekeminen olisi lisäksi viljelijöille yksinkertaisempaa, viljelijöillä tulisi olla mahdollisuus ilmoittaa vähäisellä pinta-alalla viljellyt kasvit seoskasvustona (yhtenä viljelykasvina). 3.1.2. Ekologinen ala Delegoidun asetuksen 45 artiklan 2 kohdan mukaan kesantoalalla ei saa harjoittaa maataloustuotantoa, jotta ala voidaan laskea ekologiseksi alaksi. Ehdotetaan, että tämän rajoituksen kesto mainittaisiin tarkasti ottaen samalla huomioon, että viljelijöiden tulisi pystyä jatkamaan pääkasvin viljelyä ennen vuoden loppua. Tämä muutos on sen tulkinnan mukainen, joka on jo esitetty jäsenvaltioille. Delegoidun asetuksen 45 artiklan 4, 5 ja 7 kohdassa vahvistetaan säännöt useista ekologisen alan tyypeistä. Näihin sääntöihin ehdotetaan muutoksia määritelmien yhdistämiseksi ja/tai asiaan liittyvien edellytysten yhtenäistämiseksi. Perusasetuksessa esitetyssä luettelossa annetuissa rajoissa ehdotetaan, että yhtäältä ryhmiteltäisiin yhteen erilaiset maakaistat ja toisaalta elementit, joihin sisältyy puita. Samalla selkeytetään, miten lasketaan osatekijät, jotka ylittävät samaisessa artiklassa vahvistetut enimmäismitat. Tällaisten muutosten tarkoituksena on tehdä näiden FI 5 FI

ekologisen alan tyyppien määrittämisestä viljelijöille helpompaa, ja muutosten ansiosta viljelijät myös voivat laskea ekologiseksi alaksi ympäristön kannalta arvokkaat piirteet, jotka on tähän mennessä jätetty ekologisen alan ulkopuolelle niiden liiallisen koon vuoksi. Asetuksen 45 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 a kohta, jolla selkeytettäisiin ja tarkennettaisiin ekologisen alan maisemapiirteiden vierekkäisyyden käsitettä ja sallittaisiin se, että ekologiseen alaan lasketaan muitakin viljelijän käytössä oleviin aloihin liittyviä ympäristön kannalta arvokkaita elementtejä. Asetuksen 45 artiklan 8 kohta koskee lyhytkiertoisen energiapuun aloja, ja sen osalta ehdotetaan selkeytettävän, että jäsenvaltioiden on vahvistettava tuotantopanosten (lannoitteet tai kasvinsuojeluaineet) käyttöä koskevat vaatimukset, jos tuotantopanoksen käyttöä ei ole kielletty. Delegoidun asetuksen 45 artiklan 9 kohtaan ehdotettujen muutosten lisäksi korvataan kerääjäkasvien tai kasvipeitteen kylvämisen määräajaksi asetettu 1. päivä lokakuuta pakollisella vähimmäisajalla, jona nämä kerääjäkasvit/kasvipeite on säilytettävä. Jäsenvaltioiden tehtävänä on vahvistaa kansallisella tasolla tai kansallista tasoa alemmalla tasolla sovellettava konkreettinen aikajana. Syyt tähän ovat kaksinaiset: parempi ympäristötehokkuus ja enemmän joustavuutta jäsenvaltioille ottaa huomioon kausiluonteiset sääolot. Delegoidun asetuksen 45 artiklan 10 kohdan muutosten ansiosta ekologiselle alalle voidaan kylvää seoksia, joissa on typpeä sitovia kasveja ja muita viljelykasveja, edellyttäen että typpeä sitovilla kasveilla on enemmistöosuus. Tähän saakka on voitu kylvää ainoastaan kasveja, jotka ovat puhtaasti typpeä sitovia, mutta tässä ei oteta huomioon typpeä sitovien kasvien tiettyjä perinteisiä viljelykäytäntöjä, jotka edellyttävät seosta muiden viljelykasvien kanssa. Olisi myös poistettava jäsenvaltioille asetettu vaatimus vahvistaa säännöt siitä, missä tämäntyyppiseksi ekologiseksi alaksi katsottavia typpeä sitovia kasveja voidaan viljellä. Tällä vaatimuksella haluttiin puuttua typen mahdolliseen huuhtoutumisriskiin, mutta se on osoittautunut päällekkäiseksi jäsenvaltioiden niiden sääntöjen kanssa, joilla pannaan täytäntöön unionin nitraatti- ja vesilainsäädäntö. Sen sijaan ehdotetaan selkeytettävän, että jäsenvaltiot voivat jatkossakin puuttua typen mahdolliseen huuhtoutumiseen vahvistamalla asiaankuuluvat tuotantomenetelmät. Muilla kerääjäkasveja/kasvipeitettä ja typpeä sitovia kasveja koskevien 45 artiklan 9 ja 10 kohdan muutoksilla pyritään vastaavien käytäntöjen kohtelun yhdenmukaistamiseen, jotta viljelijöitä kohdeltaisiin tasavertaisesti riippumatta siitä, noudattavatko he vakiokäytäntöjä vai vastaavia käytäntöjä. Uudella 45 artiklan 10 a kohdalla selkeytetään, mitä tarkoitetaan tiettyihin ekologisen alan tyyppeihin sovellettavalla vaatimuksella siitä, ettei tuotantoa saa harjoittaa, siltä osin, mitä viljelijöiltä edellytetään, ja miten tämä rajoitus liittyy muiden YMP:n välineiden mukaisiin sääntöihin. Ehdotetaan, että kasvinsuojeluaineiden käyttö kiellettäisiin joillakin ekologisilla aloilla. Tämä tehdään lisäämällä 45 artiklaan uusi 10 b ja 10 c kohta. Perusteena on tarve parantaa viherryttämisen ympäristötehokkuutta ja erityisesti maksimoida se vaikutus, joka ekologisilla aloilla on luonnon monimuotoisuuteen. Perusasetuksen liitteessä X olevassa taulukossa luetellaan ekologisen alan tyypit ja sovellettavat paino- ja muutoskertoimet. Kyseistä taulukkoa olisi muutettava, jotta siinä otettaisiin huomioon tällä säädöksellä ekologisen alan tyyppeihin tehdyt FI 6 FI

muutokset. Lisäksi ehdotetaan, että lisättäisiin uusi taulukko, jossa vahvistettaisiin ekologista alaa vastaavien käytäntöjen paino- ja muutoskertoimet. Näin halutaan varmistaa vakiokäytäntöjä ja vastaavia käytäntöjä soveltavien viljelijöiden oikeusvarmuus ja tasavertainen kohtelu. 3.1.3. Viherryttämiseen liittyvät tiedoksiannot Delegoidun asetuksen 65 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15. joulukuuta asianomaiselta hakuvuodelta tiedot siitä, miten viljelijät ovat soveltaneet viherryttämisvelvoitteita. Viherryttämisen täytäntöönpanon seurannasta saatu kokemus osoittaa, että paremman kuvan saamiseksi viherryttämisestä ja sen myötä viherryttämisen ympäristövaikutuksista tarvitaan myös tiedot viljelijöistä, jotka on vapautettu viherryttämisvelvoitteesta pienviljelijäjärjestelmässä, ja pysyvän nurmen aloista Natura 2000 -järjestelmässä. Sen vuoksi 65 artiklan c kohdan ii ja vi kohtaa olisi muutettava. Lisäksi ehdotetaan, että kyseiseen säännökseen lisättäisiin e alakohta tietojen saamiseksi ajanjaksoista, jotka jäsenvaltiot ovat vahvistaneet viljelykasvien monipuolistamiseksi. 3.1.4. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset Tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa ehdotetaan joustavuutta viherryttämisääntöjen muutosten voimaantuloon, jotta jäsenvaltiot voisivat hoitaa tarvittavat sisäiset järjestelyt. Lisäksi 3 artiklan 2 kohdassa ehdotetaan, että kerättäisiin tiedot muutoksista, joita jäsenvaltiot tekevät kansalliseen lainsäädäntöönsä tämän asetuksen perusteella. 3.2. Nuorten viljelijöiden tuki Delegoidun asetuksen 49 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan perusasetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ensimmäisen hakemuksen jättämistä perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä on pidettävä ensimmäisenä tukihakemuksena nuorten viljelijöiden järjestelmässä. Delegoidun asetuksen 49 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei viitata perusasetuksen 50 artiklan 2 kohdan b alakohtaan. Viimeksi mainitussa b alakohdassa kuitenkin viitataan a alakohdassa tarkoitettuun hakemukseen. Tämä saattaa aiheuttaa sen käsityksen, että 49 artiklan 3 kohdan b alakohdassa vahvistettua poikkeusta sovelletaan perusasetuksen koko 50 artiklan 2 kohtaan (eli myös oikeushenkilömuotoisen nuoren viljelijän on täytettävä ikäkriteeri vuonna, jona se hakee nuoren viljelijän tukea). Tällainen tulkinta johtaisi oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden erilaiseen kohteluun. Ikäkriteeri on kuitenkin täytettävä vuonna, jona tukea haetaan perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ensimmäisen kerran. Ehdotetaan, että 49 artiklan 3 kohdan b alakohtaan lisättäisiin uusi alakohta sen selkeyttämiseksi, että perusasetuksen 50 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen järjestelmään liittymisen ikärajoituksen olisi täytyttävä hetkellä, jolloin nuoren viljelijän päätäntävallassa oleva oikeushenkilö hakee tukea perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ensimmäisen kerran. Koska muutoksen tarkoituksena on yksinomaan selkeyttää voimassa olevaa sääntöä, on aiheellista soveltaa muutosta hakuvuoden 2015 alusta alkaen. FI 7 FI

3.3. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä Delegoidun asetuksen 64 artiklan 5 kohdan mukaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1. syyskuuta asianomaiselta hakuvuodelta viljelijöiden järjestelmässä ilmoittamien hehtaarien kokonaismäärä. Komissio saa nämä tiedot myös CATS-tietokannan 5 välityksellä. Koska ilmoituksen määräaika on myöhäisempi, CATS-tiedot ovat luotettavampia, joten delegoidun asetuksen 64 artiklan 5 kohta voidaan poistaa. Tätä poistoa olisi sovellettava hakuvuoden 2016 ja sen jälkeisten hakuvuosien tiedoksiantoihin. 3.4. Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki 3.4.1. Vuotuinen selvitys Delegoidun asetuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi jokaisen tuotantosidonnaisen tukitoimenpiteen osalta tuensaajien kokonaismäärä, myönnettyjen tukien määrä sekä kokonaisala tai eläinten kokonaismäärä, joista tukea on maksettu. Perusasetuksen 67 artiklan 1 kohdan mukaan komissio ottaa edellytettyjen ilmoitusten osalta huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välisen synergian. Delegoidun asetuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellytetyt tiedot ovat myös saatavilla muista tietolähteistä: Yhtäältä vuotuisen selvityksen sisältämät määrälliset osatekijät (eli tuensaajien kokonaismäärä sekä kokonaisala tai eläinten kokonaismäärä, joista tukea maksetaan) kerätään myös tilintarkastusta varten Statel/eDamis-järjestelmälllä ja ovat saatavilla CATS-järjestelmän kautta. Toisaalta, tosin vain hakuvuodesta 2016 alkaen, vuotuisen selvityksen sisältämät varainhoidolliset osatekijät (eli toimenpidekohtaisesti myönnettyjen tukien määrä) saadaan myös jäsenvaltioiden AGREX-järjestelmän 6 kautta tekemistä varainhoidon ilmoituksista. Sen vuoksi tiedoksiantovaatimusten yksinkertaistamiseksi delegoidun asetuksen 67 artiklan 2 kohta voidaan kumota hakuvuodesta 2016 alkaen (vuotuinen selvitys on tarkoitus antaa viimeistään 15. syyskuuta 2017) ilman, että aiheutuisi riski sen seurannalle, miten jäsenvaltiot hoitavat täytäntöönpanon. 3.4.2. Yksikkökohtaisen määrän laskenta Delegoidun asetuksen 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan yksikkökohtainen tuen määrä lasketaan seuraavien tekijöiden välisen suhteen perusteella: toimenpiteen rahoitusta varten vahvistettu määrä ja joko sovellettava määrällinen raja tai hehtaarien/eläinten lukumäärä, joka on tukikelpoinen kyseisenä vuonna. Nämä vaihtoehdot jättävät jäsenvaltioille huomattavasti liikkumavaraa tuen 5 6 Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 69), 9 artikla. Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014, annettu 6 päivänä elokuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 59), 10 artikla. FI 8 FI

yksikkökohtaisen määrän laskentaan. Tässä säännöksessä voitaisiin kuitenkin vielä selkeyttää, että jäsenvaltiot voivat myös päättää soveltaa yksikkökohtaista määrää, joka sijoittuu edellä määriteltyjen kahden arvon välille, kun tukikelpoisten hehtaarien/eläinten lukumäärä jää alle sovellettavan määrällisen rajan. Tämä vastaisi politiikan tavoitetta, ja vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea koskevia toimenpiteitä voitaisiin tehostaa. 3.5. Tukioikeuksien osat On aiheellista täsmentää delegoidun asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa vahvistettua sääntöä niin, että perusasetuksen 31 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi tukioikeutta tai tukioikeuden osaa, joka on aktivoitu pinta-alalla, joka on pienempi kuin vastaava tukioikeus tai tukioikeuden osa, pidetään täysin aktivoituna, kun se samalla antaa oikeuden tukeen, joka on laskettu suhteessa määritettyyn pinta-alaan (ks. määritelmä asetuksen (EU) N:o 640/2014 2 artiklan 1 kohdan 23 alakohdassa). 3.6. Hamppu On aiheellista siirtää komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 45 artiklan ja liitteen sisältö delegoituun asetukseen, sillä se kuuluu pikemminkin perusasetuksen 35 artiklan 3 kohdassa siirrettyyn toimivaltaan. Samalla on tehtävä joitakin mukautuksia, jotta voidaan ottaa huomioon kerääjäkasvina viljellyn hampun ominaispiirteet. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET 4.1. Viherryttäminen Ei ole 4.2. Nuorten viljelijöiden tuki Ei ole 4.3. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä Ei ole 4.4. Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki Ei ole 4.5. Tukioikeuksien osat Ei ole 4.6. Hamppu Ei ole FI 9 FI

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 15.2.2017, delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 muuttamisesta hampun viljelyyn liittyvien valvontatoimenpiteiden, viherryttämistukea koskevien tiettyjen säännösten, päätäntävaltaa oikeushenkilössä käyttävien nuorten viljelijöiden tukien, vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen yksikkökohtaisen laskennan, tukioikeuksien osien sekä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään ja vapaaehtoiseen tuotantosidonnaiseen tukeen liittyvien tiettyjen tiedoksiantovaatimusten osalta, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteen X muuttamisesta EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 7 ja erityisesti sen 35 artiklan 2 ja 3 kohdan, 44 artiklan 5 kohdan b alakohdan, 46 artiklan 9 kohdan a ja c alakohdan, 50 artiklan 11 kohdan, 52 artiklan 9 kohdan a alakohdan sekä 67 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 35 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle siirretään toimivalta antaa delegoituja säädöksiä, joilla asetetaan tukien myöntämisen edellytykseksi tiettyjen hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttö sekä vahvistetaan menetelmä hamppulajikkeiden määrittämiseksi ja mainitun asetuksen 32 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun tetrahydrokannabinolipitoisuuden (THCpitoisuuden) tarkastamiseksi näistä lajikkeista. Nykyään komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 8 9 artiklassa säädetään ainoastaan velvoitteesta käyttää viljelykasvilajien yleisessä lajikeluettelossa lueteltuja lajikkeita ja neuvoston direktiivin 2002/57/EY 9 mukaisesti varmennettuja siemeniä. Hamppulajikkeiden määrittämistä ja THC-pitoisuuden tarkastamista koskevat säännöt, jotka nykyisin vahvistetaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 10 45 artiklassa ja mainitun asetuksen liitteessä, olisi sisällytettävä delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 9 artiklaan. 7 8 9 10 EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608. Komission delegoitu asetus (EU) N:o 639/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 täydentämisestä ja mainitun asetuksen liitteen X muuttamisesta (EUVL L 181, 20.6.2014, s. 1). Neuvoston direktiivi 2002/57/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2002, öljy- ja kuitukasvien siementen pitämisestä kaupan (EYVL L 193, 20.7.2002, s. 74). Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 69). FI 10 FI

(2) Hamppulajikkeiden määrittämistä ja THC-pitoisuuden tarkastamista koskevat säännöt perustuvat siihen oletukseen, että hamppua viljellään pääkasvina, mutta säännöt eivät täysin sovellu hampun viljelyyn kerääjäkasvina. Koska viimeksi mainittu viljelymenetelmä on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi teollisen hampun viljelymenetelmäksi ja se on ympäristövaatimusten mukainen, on perusteltua mukauttaa molempia säännöksiä, jotta voitaisiin ottaa huomioon kerääjäkasvina viljellyn hampun ominaispiirteet. Tässä yhteydessä on myös aiheellista esittää kerääjäkasvina viljellyn hampun määritelmä. (3) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 24 artiklassa säädetään tukioikeuksien aktivoimista koskevista vaatimuksista. Jottei tulkinnassa olisi eroja, on aiheellista selkeyttää, että asetuksen (EU) N:o 1307/2013 31 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi myös tukioikeuksien osaa pidetään täysin aktivoituna. Olisi kuitenkin todettava nimenomaisesti, että tuki lasketaan vastaavan tukikelpoisen hehtaarin osan perusteella. (4) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 38 48 artiklassa vahvistetaan säännöt, joilla täydennetään asetuksessa (EU) N:o 1307/2013 vahvistettuja viherryttämisen vakiokäytäntöjä. Sen kokemuksen perusteella, jota saatiin kyseisten käytäntöjen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana, on tarpeen muuttaa tiettyjä näiden sääntöjen näkökohtia, jotta voitaisiin yksinkertaistaa viherryttämiskäytäntöjen täytäntöönpanoa viljelijöiden ja kansallisten hallintojen eduksi, säilyttäen samalla ympäristö- ja ilmastovaikutus tai parantaen sitä. Erityisesti muutoksilla olisi pyrittävä ottamaan huomioon luonnon monimuotoisuutta koskevan, vuoteen 2020 ulottuvan EU:n strategian väliarvioinnin 11 päätelmät ja mahdollistettava edistyminen siinä, että yhteisessä maatalouspolitiikassa sovelletaan maatalousmaahan luonnon monimuotoisuuteen liittyviä toimenpiteitä. (5) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 40 artiklassa vahvistetuissa säännöissä, jotka koskevat eri viljelykasvien osuuksien laskemista viljelyn monipuolistamiseksi, viljelyn monipuolistamisen ajanjakso perustuu jäsenvaltioiden perinteisiin viljelykäytäntöihin. On aiheellista sallia se, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa erilaisia ajanjaksoja alueellisella tai aluetta alemmalla tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset erilaiset ilmasto-olosuhteet jäsenvaltioiden eri alueilla. Joissakin erityistilanteissa, kun pienellä alalla on paljon eri viljelykasveja, olisi mahdollistettava se, että viljelykasvit voi ilmoittaa yhtenä seoskasvustona, jotta viljelyilmoitusten tekeminen olisi yksinkertaisempaa. (6) On olennaista vahvistaa delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 2 kohdassa kesannointijakso, jonka kuluessa maataloustuotantoa ei tulisi harjoittaa, jotta voidaan varmistaa tällaisen alan tehokas ympäristövaikutus ja välttää sekaantuminen muihin aloihin, kuten nurmeen. Jotta voidaan ottaa huomioon unionin erilaiset viljely- ja ilmasto-olosuhteet, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vahvistaa ajanjakso niin, että viljelijät voivat jatkaa pääkasvin viljelyä ennen vuoden loppua. Tällainen ajanjakso ei kuitenkaan saisi olla alle kuutta kuukautta lyhyempi, jotta täytettäisiin ympäristötehokkuuden tavoitteet ja vältettäisiin sekaannus muihin aloihin. (7) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 4 kohdassa lueteltujen eri maisemapiirteiden erot aiheuttavat viljelijöille epävarmuutta ilmoitettaessa ekologisia 11 Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Väliarviointi luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n strategiasta vuoteen 2020, COM(2015) 478 final. FI 11 FI

aloja. Jotta vähennettäisiin tätä epävarmuutta ja yksinkertaistettaisiin järjestelmän hallintoa jäsenvaltioiden viranomaisten kannalta samoin kuin ekologisten alojen ilmoittamista viljelijöiden kannalta, kyseisen säännöksen a alakohdassa tarkoitetut pensasaidat ja puustoiset kaistat sekä kyseisen säännöksen c alakohdassa tarkoitetut rivissä olevat puut olisi ryhmiteltävä yhdeksi maisemapiirteiden tyypiksi niin, että niihin sovelletaan yhtä ainoaa kokorajaa. Lisäksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetut alat olisi samoista syistä ryhmiteltävä metsäsaarekkeiksi. (8) Lisäksi vaikka, kuten delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 johdanto-osan 51 kappaleessa todetaan, maisemapiirteiden enimmäismittoja tarvitaan sen varmistamiseksi, että ala on pääasiassa maatalousmaata, tällaisten kokorajojen ei tulisi johtaa siihen, että suljetaan pois tällaiset mitat ylittävät mutta kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta hyödylliset piirteet. Sen vuoksi ala, joka voidaan katsoa maisemapiirteeksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisi otettava huomioon enintään kyseisen maisemapiirteen enimmäismittaan asti. (9) Kun otetaan huomioon delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 4 kohdan viidennessä alakohdassa ja 45 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun vesistöjen varsilla olevan rantakasvillisuuden suuri ympäristöhyöty, on aiheellista säätää, että kaikki vesistöjen varrella oleva rantakasvillisuus olisi otettava huomioon ekologisten alojen laskennassa. (10) Samoista syistä kuin esitetään johdanto-osan 7 ja 8 kappaleessa delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 4 kohdan suhteen olisi pellonpientareet, joihin nykyisin viitataan kyseisen säännöksen e alakohdassa, yhdistettävä mainitun asetuksen 45 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin suojakaistoihin sekä suojakaistoille ja pellonpientareille olisi vahvistettava yksi ainoa kokoraja. Kun puhutaan tällaisista suojakaistojen ja pellonpientareiden enimmäismitoista, olisi tarkoitettava aloja, jotka voidaan katsoa suojakaistoiksi ja pellonpientareiksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Jotta lisättäisiin viljelijöiden käytössä olevaa joustovaraa, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II tarkoitettua suojakaistan määritelmää (ks. maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskeva toimenpidevaatimus 1, lakisääteinen hoitovaatimus 1 tai lakisääteinen hoitovaatimus 10) ja kyseisessä liitteessä tarkoitettua suojeltujen pellonpientareiden määritelmää (ks. maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskeva toimenpidevaatimus 7, lakisääteinen hoitovaatimus 2 tai lakisääteinen hoitovaatimus 3) olisi täydennettävä muilla suojakaistoilla ja pellonpientareilla. Tällä tarkoitetaan mitä tahansa kaistoja, jotka eivät kuulu kyseisten kahden luokan piiriin täydentävien ehtojen nojalla. (11) Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan maisemapiirteitä ja suojakaistoja, jotka sijaitsevat peltoalan vieressä, on pidettävä ekologisena alana. Jotta maksimoitaisiin delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen suojakaistojen ja pellonpientareiden ympäristöhyöty ja kannustettaisiin suojelemaan ja ylläpitämään muitakin osatekijöitä, tätä säännöstä olisi täydennettävä joustovaraa tarjoavilla säännöillä ottamalla huomioon muut ympäristön kannalta arvokkaat osatekijät, jotka täyttävät näiden ekologisten alojen tyyppien määritelmän ja jotka eivät ole tilan peltoalan vieressä. Sen vuoksi, jos tällaiset suojakaistat ja pellonpientareet tai maisemapiirteet ovat sellaisen ekologisen alan vieressä, joka on suoraan tilan peltoalan vieressä, myös ne olisi katsottava ekologiseksi alaksi. FI 12 FI

(12) Samoista syistä kuin esitetään johdanto-osan 7 ja 8 kappaleessa delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 4 kohdan suhteen, kun puhutaan mainitun asetuksen 45 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen metsien reunassa sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien kaistaleiden enimmäismitoista, olisi tarkoitettava alaa, joka voidaan katsoa tällaisiksi kaistaleiksi kyseisen säännöksen mukaisesti. (13) Ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdan säännökset on aiheellista selkeyttää, että kivennäislannoitteiden ja/tai kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevien vaatimusten vahvistaminen tulee kyseeseen vain, jos tällaisten tuotantopanosten käyttö on sallittua. (14) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 9 kohdassa vahvistettu nykyinen kerääjäkasvien ja kasvipeitteen kylvämisen määräaika ei aina sovellu viljely- ja ilmasto-olosuhteisiin. Jotta saavutettaisiin paremmin tämäntyyppisen ekologisen alan ympäristötavoitteet, on aiheellista korvata kerääjäkasvien ja kasvipeitteen kylvämisen määräaika vähimmäisajalla, jona alat, joilla kasvaa kerääjäkasveja tai kasvipeitettä, on säilytettävä. Jotta sallittaisiin tarpeeksi joustovaraa ottaa huomioon kausiluonteiset sääolot, jäsenvaltioiden olisi sallittava vahvistaa kyseinen ajanjakso sopivimmalla maantieteellisellä tasolla. Kyseisen ajanjakson vähimmäispituus olisi kuitenkin vahvistettava unionin tasolla, sillä kerääjäkasvien ja kasvipeitteen pitäminen maassa on olennainen tekijä sen varmistamiseksi, että jäännösnitraatti sitoutuu tehokkaasti ja että maa on peitossa silloin, kun sillä ei ole pääkasvia. Jotta säilytettäisiin yhdenmukaisuus asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetyn heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien määritelmän tulkinnan kanssa, palkokasvien kylvämisen pääkasvin alle olisi myös oltava mahdollista. Jotta lisäksi varmistettaisiin johdonmukaisuus niiden vastaavien käytäntöjen välillä, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja sitoumuksia ja b alakohdassa tarkoitettuja sertifiointijärjestelmiä, olisi yhdenmukaistettava säännöt, jotka koskevat kerääjäkasvien tai kasvipeitteen katsomista ekologiseksi alaksi. (15) Yleisenä sääntönä ainoastaan alat, joilla on typpeä sitovia kasveja yksinomaisena lajina, olisi katsottava ekologiseksi alaksi. Ottaen kuitenkin huomioon, että perinteisissä viljelykäytännöissä tällaisia viljelykasveja viljellään usein seoksena muiden viljelylajien kanssa, on aiheellista sallia delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 10 kohdassa, että alat, joilla kasvaa seoksia, voidaan myös katsoa ekologiseksi alaksi edellyttäen, että varmistetaan typpeä sitovien kasvien enemmistöosuus tällaisissa seoksissa. Lisäksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella ja ottaen huomioon neuvoston direktiivin 91/676/ETY 12 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 13 täytäntöönpano on turhaa säätää erityisiä sääntöjä siitä, missä näitä typpeä sitovia kasveja olisi viljeltävä. Sen sijaan ja jotta voitaisiin lujittaa jäsenvaltioiden pyrkimyksiä puuttua typen huuhtoutumisriskiin syksyllä, jäsenvaltioiden olisi sallittava tarpeen mukaan vahvistaa typpeä sitovia kasveja koskevia lisäedellytyksiä. Jotta lisäksi varmistettaisiin johdonmukaisuus niiden vastaavien käytäntöjen välillä, joihin sovelletaan asetuksen 12 13 Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1). FI 13 FI

(EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja sitoumuksia ja b alakohdassa tarkoitettuja sertifiointijärjestelmiä, olisi yhdenmukaistettava säännöt, jotka koskevat typpeä sitovien kasvien katsomista ekologiseksi alaksi. (16) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 soveltamisesta saatu kokemus on osoittanut, että tiettyjä ekologisen alan tyyppeihin liittyvä säännöksiä on täsmennettävä tuotantokiellon osalta, mukaan lukien niittämistä ja laiduntamista koskevat säännöt, jotta täytettäisiin tavoite luonnon monimuotoisuudesta ja varmistettaisiin johdonmukaisuus yhteisen maatalouspolitiikan muiden välineiden kanssa. Erityisesti kun kyseessä on delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 45 artiklan 2 kohdassa, 4 kohdan e alakohdassa sekä 5 ja 7 kohdassa tarkoitettuihin ekologisen alan tyyppeihin sovellettava maataloustuotantokielto, olisi selkeytettävä, että tuotantona olisi pidettävä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettua maataloustoimintaa, eikä sitä olisi ymmärrettävä mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitetussa laajemmassa merkityksessä, eikä tuotantokiellon tulisi vaikuttaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II tarkoitettuihin maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevan toimenpidevaatimuksen 4 mukaisiin vähimmäiskasvipeitettä koskeviin sääntöihin. Lisäksi olisi ympäristöhyötyjen maksimoimiseksi kannustettava viljelijöitä toimiin, joilla erityisesti helpotetaan pölytystä tavoitteena luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja parantaminen tai pyritään kasvipeitteen muodostamiseen tai jotka esimerkiksi kuuluvat maatalouden ympäristösitoumuksen piiriin. (17) Kun otetaan huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan ensimmäisen soveltamisvuoden aikana viljelijöiden ilmoittaman ekologisen alan kolme päätyyppiä ovat aloja, jotka ovat tai voivat olla tuottavia, eli kesantoala, kerääjäkasvit tai kasvipeite sekä typpeä sitovat kasvit, on todennäköistä, että ekologisilla aloilla käytetään kasvinsuojeluaineita. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja parantamiseksi viherryttämistavoitteiden mukaisesti on sen vuoksi aiheellista kieltää kasvinsuojeluaineiden käyttö seuraavilla ekologisilla aloilla, jotka ovat tai voivat olla tuottavia: kesantoala, tuotannossa olevat metsän reunan tukikelpoisten hehtaarien kaistaleet, kerääjäkasvit tai kasvipeite sekä typpeä sitovat kasvit. Jos ala, jolla kasvaa kerääjäkasveja tai kasvipeitettä, on perustettu kylvämällä nurmea tai palkokasveja pääkasvin alle, tällaista kieltoa olisi sovellettava pääkasvin korjuuhetkestä, jotta vältettäisiin, kohtuullisuuden vuoksi, pääkasvin hoidolle aiheutuvat seuraukset. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus tavanomaisten viljelykäytäntöjen kanssa, varmistettaisiin oikeusvarmuus ja vältettäisiin aiheuttamasta hallinnollisia vaikeuksia viljelijöille ja kansallisille hallinnoille, olisi täsmennettävä, että pääkasvin alle kylvämisen osalta kieltoa olisi sovellettava tietty vähimmäisaika, joka vastaa vähimmäisaikaa, jona alat, joilla kasvaa kerääjäkasveja tai kasvipeitettä, on säilytettävä, kun ne on perustettu kylvämällä viljelykasvien seosta, tai seuraavan pääkasvin kylvöön saakka. (18) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 49 artiklassa vahvistetaan säännöt oikeushenkilöiden pääsystä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan 1 kohdassa säädettyyn nuorten viljelijöiden tukeen. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 49 artiklan 3 kohdan soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella olisi vielä selkeytettävä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn vaatimuksen tulkintaa siitä ajankohdasta, jona nuoren viljelijän, jolla on tosiasiallinen ja jatkuva päätäntävalta oikeushenkilössä, on täytettävä ikärajoitus. Erityisesti on aiheellista selkeyttää, että nuori viljelijä saa olla enintään 40-vuotias FI 14 FI

ensimmäisenä vuonna, jona nuoren viljelijän päätäntävallassa oleva oikeushenkilö tekee hakemuksen perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. (19) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen yksikkökohtainen määrä lasketaan seuraavien tekijöiden välisen suhteen perusteella: toimenpiteen rahoitusta varten vahvistettu määrä ja joko määrällinen raja, joka on vahvistettu 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, tai hehtaarien/eläinten lukumäärä, joka on tukikelpoinen kyseisenä vuonna. On aiheellista muotoilla kyseinen säännös uudelleen siten, että jäsenvaltio voi vahvistaa yksikkökohtaisen määrän kyseisten kahden arvon välille, jos tukikelpoisten yksiköiden lukumäärä jää alle määrällisen rajan. (20) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 64 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää asetuksen (EU) N:o 1307/2013 36 artiklan mukaisesti, on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä syyskuuta viljelijöiden kyseisessä järjestelmässä ilmoittamien hehtaarien kokonaismäärä. Kyseiset tiedot kuitenkin annetaan komissiolle vuosittain tiedoksi yksityiskohtaisemmin täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 9 artiklan 1 kohdan nojalla. Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 64 artiklan 5 kohta voidaan poistaa. (21) Sen kokemuksen perusteella, jota komissio on saanut delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 65 artiklan mukaisten viherryttämiseen liittyvien tiedoksiantojen hallinnoinnista, olisi tehtävä joitakin mukautuksia tiedoksiantojen sisältöön, mukaan lukien delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 viherryttämistä koskevat säännökset sellaisina kuin ne ovat tällä asetuksella muutettuina. (22) Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 67 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi jokaisen tuotantosidonnaisen tukitoimenpiteen ja tietyn maatalouden muodon tai alan osalta tuensaajien kokonaismäärä, myönnettyjen tukien määrä sekä kokonaisala ja eläinten kokonaismäärä, joista tukea on tosiasiallisesti maksettu. (23) Hakuvuodesta 2015 alkaen jäsenvaltiot antavat tiedoksi jokaisen tuotantosidonnaisen tukitoimenpiteen osalta tuensaajien kokonaismäärän sekä haetun ja määritetyn kokonaisalan tai eläinten kokonaismäärän täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 9 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti. Lisäksi hakuvuodesta 2016 alkaen tiedot jokaisen tuotantosidonnaisen tukitoimenpiteen osalta myönnettyjen tukien määrästä sisällytetään jäsenvaltioiden komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 14 10 artiklan mukaisesti lähettämiin tietoihin. Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 67 artiklan 2 kohta olisi poistettava. (24) Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) N:o 639/2014 olisi muutettava. (25) Koska ekologisen alan tyyppejä koskevia delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 tiettyjä säännöksiä muutetaan, on muutettava asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitettä X, erityisesti mukauttamalla tarpeen mukaan ekologisen alan tyyppien luetteloa ja vastaavia kertoimia. Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 johdanto-osan 45 kappaleessa korostetaan, että on tärkeää perustaa ekologiset alat johdonmukaisesti. Sen vuoksi 14 Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014, annettu 6 päivänä elokuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 59). FI 15 FI

muunto- ja painokertoimien, joita sovelletaan vastaaviin käytäntöihin, on oltava johdonmukaiset niiden kertoimien kanssa, joita sovelletaan samankaltaisiin tai samanlaisiin vakiokäytäntöihin. Viljelijöiden oikeusvarmuuden ja tasavertaisen kohtelun vuoksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitettä X olisi muutettava. (26) Tämän asetuksen olisi tultava voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu. Koska delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 49 artiklan 3 kohdan selkeyttäminen ja mainitun asetuksen 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan uudelleenmuotoilu ilmentävät tulkintaa, joka kyseisistä säännöksistä on tehty siitä lähtien, kun mainittua asetusta on sovellettu, on aiheellista soveltaa kyseisiä muutoksia takautuvasti. Kun otetaan huomioon aika, jonka kansalliset viranomaiset tarvitsevat päivittääkseen nykyiset hallinnolliset välineensä ja tiedottaakseen viljelijöille riittävän ajoissa muutoksista, joita tällä asetuksella tehdään viherryttämissäännöksiin, kyseisiä muutoksia olisi sovellettava ainoastaan tukihakemuksiin, jotka liittyvät 1 päivänä tammikuuta 2018 ja sen jälkeen alkaviin kalenterivuosiin. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin sallittava mahdollisuus soveltaa niitä tukihakemuksiin, jotka liittyvät kalenterivuoteen 2017, pitäen kuitenkin mielessä, että tähän liittyvien valintojen olisi oltava viljelijöiden näkökannalta johdonmukaisia. Olisi säädettävä tiedoksiantovelvoitteesta, joka koskee tästä johtuvia muutoksia kyseiseen kalenterivuoteen liittyviin aiempiin tiedoksiantoihin, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 muuttaminen Muutetaan delegoitu asetus (EU) N:o 639/2014 seuraavasti: 1) Korvataan 9 artikla seuraavasti: 9 artikla Hamppu 1. Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi hampun tuotantoon käytettävien pinta-alojen tukikelpoisuuden edellytyksenä on neuvoston direktiivin 2002/53/EY* 17 artiklan mukaisesti julkaistussa viljelykasvilajien yleisessä lajikeluettelossa sen vuoden 15 päivänä maaliskuuta, jolle tukea myönnetään, lueteltujen lajikkeiden siementen käyttö. Siemenet on varmennettava neuvoston direktiivin 2002/57/EY** mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä hamppulajikkeiden delta-9- tetrahydrokannabinolipitoisuuden, jäljempänä THC-pitoisuus, määrittämiseksi siten, että ne voivat soveltaa liitteessä III vahvistettua menetelmää. 3. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä tiedot THC-pitoisuutta koskevista havainnoista. Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä kustakin lajikkeesta vähintään kunkin näytteen THC-pitoisuutta koskevat tulokset ilmaistuna prosentteina kahden desimaalin tarkkuudella, käytetty käytäntö, tehtyjen testien lukumäärä, kehitysvaihe, jossa näyte otettiin, ja kansallisella tasolla toteutetut toimenpiteet. 4. Jos tietyn lajikkeen kaikkien näytteiden keskiarvo ylittää asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa säädetyn THC-pitoisuuden, jäsenvaltion on käytettävä kyseiselle lajikkeelle seuraavan hakuvuoden aikana tämän asetuksen liitteessä III kuvattua käytäntöä B. Kyseistä käytäntöä on käytettävä seuraavina FI 16 FI