oikea näyttää olevan suunta eli eteenpäin

oikea näyttää olevan suunta eli eteenpäin Pamausrasti 2019

Suunnistusjaosto: Kilpasuunnistus, varapuheenjohtaja: Heikki Kekoni Puheenjohtaja: Petri Alvoittu 040 7072082 heikki.kekoni[at]allaway.fi 050 5399796 petri.alvoittu[at]elisanet.fi Nuorisovastaava: Jari Liuha 050 5369121 jari.liuha[at]gmail.com Karttavastaava: Juha Lehtimäki k. 040 7199234, t. 010 3343842 juha.lehtimaki[at]poyry.com juha.lehtimaki[at]elisanet.fi Kuntosuunnistus: Kari Puurunen k. 040 7082257, t. 020 7177369 Muut jäsenet: Anneli Kovanen Taisto Kotila kari.puurunen[at]luukku.com Pamausrasti 2019 Toimittanut: Juha Niemistö Kirjoittajia: Elina Alvoittu, Petri Alvoittu, Risto Häkkinen, Heikki Kekoni, Henrik Karelo, Juha Lehtimäki, Jari Liuha, Kauko Salonen, Matti Virtanen Kuvia mm. Ismo Paukku, Elina Alvoittu, Petri Alvoittu, Juha Niemistö, Salla Turpeinen, Helena Liuha

Kesän rasteja odotellessa Tätä kirjoittaessani Vipan tämän kauden ensimmäiset iltarastit Vihtavuoressa ovat juuri alkamassa. Itse olen hetki sitten tullut hiihtolenkiltäni Luoston upeilta hiihtoladuilta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lunta on vielä 70 senttiä. Olosuhteet hiihdolle ovat mitä parhaimmat. Viime viikonloppuna 12. huhtikuuta Turun seudulla käynnistyi jo kansallinen kilpailukausi ensimmäisellä viestiliigan osakilpailulla, lähes lumettomalla suunnistusmaastolla. Kovin ovat erimittaiset suunnistuskaudet Turun Suunnistajilla ja Lapin Veikkojen suunnistajilla Sodankylässä. Luultavasti ensi vuoden Jukolassa Ounasvaaralla ei kuitenkaan enää lunta ole, vaikka eihän sitä Suomen kesästä koskaan tiedä. Tämän vuoden Jukolakarkelot käydään Kangasalan vaihtelevassa korpimaastossa, johon lähdetään vanhaan tapaan usean mies- ja naisjoukkueen voimin. Toivottavasti saisimme mukaan myös uusia suunnistajia, jotka käyvät Vipan kuntorasteilla. Onhan se Jukolan yö aika ainutlaatuinen tapahtuma, joka pitäisi jokaisen suunnistusharrastajan ainakin kerran kokea. Päätimme kevään kokouksessa käynnistää kahden uuden alueen kartoitustyön. Molemmat ovat Leppäveden taajaman tuntumassa ja tuovat kaivattua vaihtelua suunnistusmaastoihin. Suunnistuskartan teko maksaa seuralle useita tuhansia euroja ja tänä vuonna meillä on erityisen suuri haaste rahoituksen kanssa, koska Laukaan kunta on vähentänyt urheiluseuroille suunnattuja tukia. Lisäksi emme kykene tänä vuonna järjestämään Peurunka Rogaining suunnistustapahtumaa, koska vastuuhenkilöä ei löytynyt. Tapahtumasta olemme saaneet aiemmin tuiki tarpeellisia lisäeuroja seuran kassaan. Toivottavasti kuitenkin karttarahoitukset saadaan kuntoon. Ilman kunnan tukea uusien karttojen teko ei luultavasti olisi edes mahdollista. Suuri kiitos siis kunnalle jo tähänastisista kartoista. Iltarastitulot ovat seuralle entistäkin merkittävämpi tulonlähde. Suunnistus muuttuu koko ajan kuntosuunnistuspainotteisemmaksi. Kilpasuunnistajat vähenevät ja kilpailujen määrä vähenee, mutta vastaavasti kuntosuunnistajien ja -tapahtumien määrä lisääntyy. Ihmiset haluavat liikkua luonnossa ja suunnistus antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Polkujuoksutapahtumat ovat myös nostaneet suosiotaan, varsinkin Etelä-Suomen kaupunkikeskuksissa. Vipan iltarastit ovat aina olleet hyvin järjestettyjä ja hyvillä kartoilla. Tulevaisuudessa on pidettävä huolta siitä, että kartat ovat ajantasaisia ja pystymme tarjoamaan kuntosuunnistajille jatkossakin elämyksiä hyvin järjestetyillä iltarasteilla. Hyvää suunnistuskesää Suunnistusjaoston Pj Petri Alvoittu

RWR ja mielen hakkerointi Keväällä juoksemaan lähteminen on muutos. Jo Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi tekivät talven jalkalenkit valtaosin kävellen, tehokkaalla askeleella. Keväällä siirryttiin juoksuun. Juoksijalehdessä oli Run Walk Run -periaatteeseen (RWR) perustuva harjoitusohjelma. Juostaan huohottamiseen asti ja sitten kävellään. Itse kokeilin systeemiä minuutti juoksua puoliminuuttia kävelyä. Kokonaiskilometrivauhti oli yllättävän hyvä. Tunnin lenkillä juoksua tuli 40x1 min ja kävelyä 40x30 sek. Kävelyyn tuli lisää askelpituutta, juoksuun rentoutta ja vauhtia. Jalat eivät kipeytyneet. Ensimmäisissä sulassa metsässä tehdyissä lenkeissä riitti 20 min juoksua ja 10 min kävelyä. Liisa Peltolaa e Veijalainen moitittiin, kun hän MM-kisoissa nautti maisemista ja käveli ylämäkiä. Kokonaisvauhti ja suunnistuskyky vei kuitenkin kultamitaliin. Näinhän on meilläkin, että välillä on käveltävä eikä se haittaa rastivälien suunnittelussa tai rastipistettä lähestyessä. Päinvastoin monelta pummilta olisin säästynyt, jos olisin välillä kävellyt. Siis RWR-periaatetta voisi ihan suunnitellustikin käyttää iltarasteilla. Iltarastikävijöistä monelle maastosta nauttiminen ja juoksun kehittäminen on merkittävä tavoite. Jos Emit-tarkistuslipuke näyttää ajallisesti onnistuneita rastivälejä, nauttimiseen tulee lisää ulottuvuutta. Suunnilleen saman kuntoisen kaverin voittaminen rastivälillä tai kokonaisajassa voi sykähdyttää. Silti ajatuksiin voi jäädä harmituksia reitinvalinnan tai ajattelun laadun suhteen. Mårten Boström, maailmanmestari hänkin, suosittelee (Suunnistaja 3/19 s. 45) rastivälin aloittamiseen kolmea kohtaa: Rastipisteen hahmottaminen, rastivälin esteiden toteaminen ja parhaan reitin löytäminen. Myös näistä voi laittaa muistiin aikojen ja sijoitusten ohella kartan laitaan merkintöjä, missä muutosta suunnistusajattelussa parempaan on tapahtunut. Aivan toisenlaisessa kirjoituksessa, kokonaisessa kirjassa Mielen hakkerointi John Hargrave erittelee ajattelun päivittämistä ja muuttamista. Tällöin suunnistukseen sovellettuna tavoitteet ovat esim. eroon pelosta, ilon löytäminen, kielteisyydestä eroon pääseminen. Onhan tyypillistä, että jumiudumme esim. sateen tai helteen vaikutukseen tai kartan pieneen virheeseen. Voi, voi, kun olisi ollut helpompi keli tai jos kartta olisi ollut paremmin päivitetty. Kun jomotti sieltä ja jomotti täältä jne. Jospa iltarastin tavoite olisikin ilon tai positiivisen ajattelun kokeminen. Tämäkin voitaisiin merkitä kartan laitaan ihan samoin kuin esim. rastivälien aika. Millä välillä koin iloa. Millä välillä en esim. pelännyt, että kaveri löytää rastin ennen minua. Syksyllä voisi karttojen ja nettitulosten äärellä tehdä monipuolistakin arviointia. Miten juoksutaitoni tai muu kehonhallinta on kehittynyt? Miten suunnistusajatteluni on parantunut? Miten mieleni on tasapainottunut? Mukavaa ViPan 85 juhlavuotta ja suunnistuskautta Vipan kartoilla, sivuilla ja oman mielen syövereissä. Juha Niemistö

Kartoituskuulumiset Uusien kartta-alueiden suunnittelun eteneminen oli jäissä myöhälle lopputalveen, kun ei ollut varmuutta kunnan karttarahatuesta tulevalle vuodelle. Kunnan kanssa käydyn palaverin jälkeen päätimme kuitenkin käynnistää parin uuden kartta-alueen projektit, vaikka tuki puolittui edellisiin vuosiin nähden. Uusiksi alueiksi valitsimme Hallamäen ja Nojosmäen alueet. Maanomistajien kyselyt, pohja-aineistojen tekemiset ja kartoittajan löytäminen Nojosmäen alueelle piti saada lyhyellä ajalla läpi, joten siinä oli haastetta kerrakseen. Kaikki kuitenkin meni nappiin, kun maanomistajilta saatiin luvat melko nopeasti ja pohja-aineistojen tekijä sekä kartoittajakin saatiin vielä tälle vuodelle. Itse päätin ottaa Hallamäen työn alle ja siellä on tullut käytyäkin jo viikon verran maastotöissä. Luvassa molemmissa alueissa on avokallioiden sävyttämää pääosin mäntyvaltaista puustoa. Pohjaltaan alueet ovat paikoin hieman kivisiä, mutta mukavaa pohjaakin löytyy kyllä. Maakuntaviestin ratasuunnittelua Kevään tulo sai talvihorroksessa olleen ja maakuntaviestin pääratamestariksi lupautuneen karttavastaavankin viimein heräämään. Jotakin olisi ilmeisesti ryhdyttävä tekemään maakuntaviestin ratamestaroinnin eteen, vaikka lunta olikin maastossa paikoin ihan riittämiin. Viestistä ja sen hajontasysteemeistä oltiin puhuttu jo aiemmin suunnistusjaoston kokouksessa. Kokouksessa pohdittiin, josko suuremmille kunnille voitaisiin laittaa kaksi suunnistajaa osuuksille 2-5. Näin saataisiin pienten ja suurten kuntien välille hieman tasapuolisuutta. Tämä osoittautui hankalaksi tulospalvelua ajatellen, joten päätimme jatkaa entisellä systeemillä eli joka osuudella on vain yksi suunnistaja per joukkue. Viime syksynä am-yökisan jälkeen kävimme kilpailun johtajan ja apuratamestarin kanssa katsastamassa

kilpailukeskuksen paikan, kun alue, jossa radat meinattiin pyörittää, oli selvillä. Nyt keväällä maaliskuun puolella suunnittelin alustavat radat ja soittelin apuratamestarille, että eiköhän heitetä lumikengät jalkaan ja käydä katsomassa alustavat ja mahdolliset uudet rastipisteet läpi, kun on niin hyvät hankikelit. Starttasimme maaliskuun loppupuolella aamulla aikaisin maastoon ja kävimme noin 3 h aikana pisteet läpi. Iltapäivällä laitoimme sitten rastipisteet kartalle ja suunnittelimme lopulliset hajontaradat maakuntaviestiä varten. Rastiprikat heitin pisteille noin viikkoa myöhemmin. Valvoja antoi jo hyväksynnän radoille ja pisteetkin pitäisi olla läpikäytynä viikon 17 loppuun mennessä, joten seuraavaksi kehiin astuvat pukkien tekijät ja itse pääsen viimeistelemään kisakarttoja tulostusta varten. Rastit heitetään pisteille 1-2 päivää ennen kisaa ja kisakeskustalkoot pidetään edellisenä päivänä ennen H-hetkeä. Maakuntasuunnistus Laukaan Valkolassa maanantaina 20.5.2019 klo 18.00. 85-vuotta täyttävä Vihtavuoren Pamaus järjestää maakuntasuunnistuksen Valkolan kartalla. Laukaassa maakuntasuunnistus järjestetään nyt kolmannen kerran. 25.5.1995 kisattiin nykyisen Kataanmäen alueella, vuonna 2006 Vihtavuoren Urheilukeskuksen ympäristössä. Toimitsijoita tarvitaan. Jos olet kiinnostunut tällaisesta hommasta, ota yhteys Juha Niemistö, 0407664341. Tiistairastit pidetään samassa paikassa 21.5. Valkolan kyläyhdistys puh.joht. Juhani Anttosen kanssa on aktiivisesti mukana näissä geimeissä mm. puffetin pidolla. Se järjestää myös Laukaan kotiseutujuhlan saman viikon lopulla Valkolan koulun ympäristössä. Kaikkien sarjojen avausjuoksijoiden yhteislähtö klo 18.00. Kilpailukeskuksen osoite: Valkolantie 700. Paikoitus: Kilpailukeskuksen läheisyydessä hiekkakentällä. Kilpailukeskuksesta voi nähdä juoksijat useaan kertaan radallaan. Palkinnot: Jaetaan tulosten vahvistumisen jälkeen. Kuntajoukkueen voittajalle jaetaan kiertopalkinto ja kolmelle parhaalle joukkueelle joukkuepalkinto. Alle 5000 hengen kuntien parhaalle jaetaan kunniamainintapalkinto. Puulaakisarjassa voittajajoukkue palkitaan. Kilpailun taustaryhmät: Laukaan kunta sekä Vihtavuoren Pamaus yhteistyössä Valkolan karttaalueen maanomistajien sekä kyläyhdistyksen kanssa Kilpailun ratamestarit: Juha Lehtimäki ja Kari Puurunen, kilpailun valvoja: Juha Tolonen

Jukolan viestin ja suunnistuksen kehityksestä: Seppo Tammelan haastattelu Seppo (oik.) voittoisan Am-viestin avaajana (H 70 TikSu) 13.8.2017 Nykyisin Tikkakosken Suunnistajia edustava Seppo Tammela voitti H 75-sarjassa SM-hopeaa hiihtosuunnissprintissä Iisalmessa. Onnittelut. Seppo Tammelan suunnistusura on monella tapaa vertaansa vailla. Hän aloitti sen jo vuonna 1957 näin: Veljet edustivat ViPaa. Vihtavuoren Paloasemalle mentiin Laukaasta junalla (Tammelan perhe asui lähellä asemaa) ja siitä tehtaan autolla Ruuhimäkeen, missä oli piirikunnalliset suunnistukset, Seppo kertoilee. Ensimmäiseen Jukolan viestiin hän osallistui vuonna 1960 Laukaan Urheilijoiden joukkueessa Valkealassa. Netin nimilista on ankkurin osalta epävarma. 114 Laukaan Urheilijat, FIN Osuus Juoksija Sijoitus viestissa Tulos Ero Sijoitus osuudella Osuusaika 1 Martti Kaipainen 108 1:36:58 +23:33 108/132 1:36:58 2 Reino Vepsäläinen 119 (+11) 4:05:11 +1:11:59 120/132 2:28:13 3 Tauno Tammela 114 (-5) 5:35:06 +1:39:00 105/132 1:29:55 4 Lauri Salonen 111 (-3) 8:05:05 +2:31:42 101/132 2:29:59 5 Mikko Karvinen 121 (+10) 11:23:31 +4:32:08 122/132 3:18:26 6 Seppo Tammela 120 (-1) 13:27:55 +5:42:10 118/132 2:04:24 7 114 (-6) 16:25:06 +6:24:43 92/132 2:57:11

Joukkue kamppaili sijoituksesta 100:n sakkiin. Avausosuuden juoksijat, Martti Kaipainen siinä mukana, vietiin armeijan autoilla lähtöpaikalle. Aikaisemmin saatettiin lähteä jopa joka osuudelle eri paikasta, Seppo muistelee. Nyt Seppo on ollut mukana 59:ssä eri Jukolan viestissä, näistä parikymmentä oman perheen seitsemän veljeksen joukkueessa (vuodesta 1963 alkaen). Ensi kesänä olisi vuorossa juhlajukola eli 60. putkessa. Viimeisin Sepon Jukola-suunnistus sujui Suunta Jyväskylää edustaen. Minut oli merkitty ankkuriksi, onneksi seura suostui siirtämään 6. osuudelle, vaikka sekin kevään kaatumisen ja jalan vahingoittumisen jälkeen oli turhan pitkä. Seppo toivoo jatkossa vain lyhyitä osuuksia. Rastityöskentelyssä alkuvuosina avausosuudelle annettiin suunnistajalle kolme nk. prikkaa, jotka heitettiin ensimmäisten rastien luona olevaan koriin. Näin ei päässyt syntymään leimausruhkaa. Seuraavilla osuuksilla saattoi riittää yksikin prikka. Pitkään kartan reunassa oli ruudukko, johon leimattiin pihtikoodeja. Tarkistus vaati porukkaa. Nyt emittarkistus tapahtuu nopeasti. Ruuhkilta ei silti ole vältytty yhteislähtöjen suuren juoksijamäärän rynnistäessä samalle rastille. Sepolla on siis kymmeniä Jukola-karttoja. Niissä on tarkkoja merkintöjä reiteistä, osuusajoista ja sijoituksista. Karttojen avulla voitaisiin Jukolan historian joitakin virheitäkin korjata. Jukolatarinoiden äärellä menisi helposti koko päivä yhtä kyytiä. Kartat ovat muuttuneet kovasti. Alussa saattoivat jopa korkeuskäyrät puuttua. Vuonna 1959 suurleirillä Seppo näki ensimmäisen kerran venäläispohjaisen käyräkartan. Käyräsuunnistusta Seppo onkin suosinut. Värit karttoihin tulivat viisikymmentävuotta sitten. Kartoissa ei ollut erantoa, joten aluksi ennen usein pitkille rastiväleille lähtemistä piti vähentää eranto, Sepon mukaan n. yksi aste. Eranto tarkoittaa todellisen pohjoisnavan ja magneettisen pohjoisnavan eroa. Mittakaava oli 1:25 000 ja sitten 1:20 000 ja nyt jo 1:10 000. Matkaa mitattiin silloin askelpareina paljon, mutta karttojen epätarkkuuksien takia, saattoi tulla helposti ohijuoksuja. Niinpä Seppokin siirtyi tarkkaan kartanlukuun perustuvaan suunnistukseen juostuaan 600 metriä liian pitkälle. Kaikenlaisia apuvälineitä mm. vanerista ja langasta kehiteltiin matkamittauksen helpottamiseksi silloisilla, monesti krouveilla kartoilla. Ensimmäinen kompassi Sepolla oli marssikompassi ja suunta otettiin tarkasti. Levykompassien tultua ja mittakaavojen pienennyttyä matkan määritteleminen oli helpompaa niiden laidassa olleiden asteikkojen avulla. Otsalamput ovat ehkä kaikkein eniten kehittyneet suunnistuksen osat. Kaksi litteää taskulampun patteria tinattiin yhteen ja ne toimivat virtalähteenä. Polttimon paikalla pitämiseksi oli jousi, joka vapautettiin vaihtamiseen. Polttimo saattoi palaa kesken juoksun. Näin kävi Sepolle Kuoreveden Jukolassa vuonna 1978. 5. rastilla Sepolle tuttu rastimies sanoi, että polttimosi ei pala. Vaihdoin polttimon juostessa ja heitin palaneen metsään ja matka jatkui, Seppo muistelee. Seppo oli silti kolmannen osuuden kolmanneksi paras, mikä onkin Sepon kaikkien aikojen paras sijoituksellinen osuussuoritus (myös Vipan). Hän otti kärkeä kiinni peräti 13 minuuttia ja leimasi vain minuutin Juha Miedon perässä, joka tuli siltä osuudelta johdossa. Kengät saattoivat aluksi olla melkein mitä tahansa. Yhdessä vaiheessa tehtiin hyvin matalia suunnistuskenkiä maajoukkuemiehille ja niitä sitten muutkin ostivat. Kosteissa olosuhteissa ne haukkasivat vettä, muuttuivat raskaiksi ja myös pahasti nuljuavaksi. Niistä luovuttiin. Oli myös kenkiä, joissa oli suuri määrä kuminastoja. Seppo on nyt käyttänyt vuosia nilkkoja tukevia nastarivarsikenkiä. Puumalan Jukolassa 1974 oli kylmä yö ja vesistöä ylitettiin Ponttoonin kautta. Siinä sai olla tarkkana, ettei liukastunut. Siihen aikaan ei ollut vielä piikkareita. Samassa viestissä

Sepon äiti oli mukana ensimmäisen ja ainoan kerran. Perheen matka tuohon Jukolaan olisi ihan oman kirjoituksen arvoinen - olihan siellä koko veljessarja mukana ja sijoittuikin hienosti vähän yli sadan sakkiin. Sortavalasta lähtöisin ollut Hilma Tammela paistoi tuhannet makeat karjalanpiirakat ja pesi eräätkin pyykit Jukolan edellä ja jälkeen suunnistuslastensa ruokkimiseksi ja vaatteiden puhdistamiseksi. Matkat Jukolaan tehtiin linja-autolla. Siinä oli tunnelmaa ja mm. joukkueiden sijoitusveikkausta Seppo piti yllä. Veikkausvoitto saattoi olla vaikkapa jäätelö, mutta se kelpasi. Veljeksille (aakkosjärjestyksessä - Arvo, Erkki, Esko, Matti, Pentti, Seppo, Tauno) kannustava oli kamppailu muiden vastaavien mm. Hanhelan veljesten kanssa. Useita lehtijuttuja on tehty Tammelan veljeksistä eri julkaisuihin. Onpa oman suvun tyttö tehnyt laajemmankin selvityksen Tammelan poikien suunnistushistoriasta. On suoranainen ihme, että yhtään Jukolaa ei vuosikymmeniin Sepolla ole jäänyt väliin. Pieniin vaivoihin ei hommaa jätetty. Akillesjännevaivat olivat välillä hankalia. Hankalimmillaan piti juosta jalkapohjan laidalla, että selvisi. Akillesjänne saattoi olla kaksinkertaisen paksu ja ei auttanut kuin pyytää operaatiota. Molemmat akillekset on leikattu. Leikkaukset piti ajoittaa joulukuulle, että oli vähän lomaa toipua. Seppo Tammela on ratamestaroinut hulppean määrän suunnistuskisoja. Hän mainosti niitä rohkeasti ja piti mahdollisimman korkeaa tasoa. Mieleen tulee aikanaan järjestetty hiihtosuunnistuskilpailu Kuhaniemellä. Osanottajia oli yli 300. Mukaan tulivat kaikki maan parhaat Olavi Svanbergia myöten. Maanomistajat olivat hyvin innokkaita ja kisasta puhuttiin pitkään. Kerrankin kylällämme tapahtui jotakin. Sepon kirmaisu kiinnosti 2000-luvun alussa myös maailmanmestareita Jani Lakasta ja Pasi Ikosta. Pasi halusi käydä välttämättä harjoittelemassa jälkeenkin päin suunnittelemillani radoilla. Voisi sanoa, että Seppo on hiihtävä ja juokseva tietosanakirja Jukolan viesteistä. Häneltä voi kysyä tarkempaa ja sitäkin tarkempaa tietoa. Kuulemiseen pitää mieluusti varata hieman aikaa. Toivotamme Suomen kokeneimmalle Jukola-kävijälle Sepille menestystä suunnistuksessa eteenpäin ja onnea kohti Kangasalan Jukolaa. Juha Niemistö Suviyö Kangasalla Tuleva suvena on taasen aika kutsua venlat ja veljekset yhteen ja käyköön matka kohti Jukolan juhlaa, jota vietettäköön Heponiemen kylässä Kangasalan kunnassa. Kokoontukaamme Kangasala- Jukola juhlaan viikkoa ennen suven pääjuhlaa, Juhannusta. Jokainen ottakoon oman laavunsa suojaksi mukaan, päivän ollessa aurinkoinen ja kuuma, yön tuodessa viileyden ja kosteuden. Matkaan lähtekäämme yhteistuumin. Venlat aloittakoon omalla kisailullaan kun aurinko on jo kääntynyt iltapäivänpuolelle, päivän ollessa lämpöisimmillään ja veljeksien ollessaan loikoilemassa uuninpankolla pellavapäitään harojen ja mahojaan hieroen, lihaksiaan rentouttaen illan yön koitukseen. Ensimmäiseen koitokseen lähteköön venloista viisain ja kokenein. Toisen ja kolmannen koitukseen laittakaamme, venloista nuorimmat, joilla vikkelimmät jalat on. Viimeiseen koitokseen, jota ankkuri osuudeksi kutsutaan, lähteköön venloista vahvin ja rohkein pitkälle haastavaan koitokseen. Tulkoon kuitenkin metsässä pois ennen auringon käydessä levolle.

Kisailun jälkeen venlat saakoon arvailla, tuleeko kylätappelu veljesten Toukolaisten kanssa vain saadaanko kunnon kisailu korpikuusen kätköissä. Veljeksien kisailu, jos ovat heränneet, alkanee kun auringon säteet vielä kuta kuin näkyy Valkeisvuoren rinteillä. Ensimmäisenä lähteköön hämärään korpeen veljeksiltä harteikkain ja luonteeltaan vakain, Tuomas lähteköön. Toiseen koitokseen lähteköön veljeksistä harkitsevaisevin ja järkevin, Aapo lähteköön. Ottakoon mukaan tuohikontin, johon mukaan kuivia päreitä ja tulikivet, hämärässä pimeässä päreenliekki se keltainen valo on pelastus, silloin kun on tarve katsoa missä ollaan ja minne mennä. Kolmannelle, kun laulurastas laulaa aurinkoa ylös Pohjanvuoren juurelta ja usvan peittäessä vielä pellot ja niityt, lähteköön saarnamies Simeoni matkaan. Lähteköön seuraaville koituksille veljeksistä nuorimmat, ensin taitavin ja hiljaisin mutta metsässä hyvin viihtyvä Lauri ja sitten Eero nuorin, lyhyin ja älykkäin. Timo, Laurin kaksoisveli, hoitakoon kuudennen koitoksen kunnialla loppuun ja viimeiseen koitukseen lähteköön veljeksistä vanhin, kokenein ja vahvin Juhani. Viimeinen koitus on haastavin, kierretään, kolutaan Karhunkorpea, Horhan rotkoja ja kavutaan Pohjanvuoren huipulle. Tämä veljellinen koitus päätyköön sunnuntaina auringon ollessa ylimmillään. Viisaat kylän miehet, joita ratamestareiksi kutsuttakoon, ovat korpeen vieneet pellavapöksyistä tehtyjä punavalkoisia rättejä, näitä on laitettu kiviin ja notkoihin pilvin pimein. Näitä rättein sitten etsittäköön. Korvessa on myös peikot myös liikkeellä, niillä on pukinsarvet korvien päällä ja piiskahäntä selässä ja ne mumisevat hiljaisella äänellä koko ajan, jotain joko nyt, joko nyt, joko nyt. Peikot pysyvät paikoillaan mutta yrittävät kampitella muistilla nauhoilla, joita ovat virittäneet niiden valkopunaisten rättien ympärille. Nämä otuksen ovat harmittomia. Ilmassa puiden yläpuolella kuluu surinaa, surina liittää ilmojen halki kuin lepakko, punaiset silmät seuraavat ja tuijottavat alaspäin, tämäkin otus on harmiton, jos ei häiritä, otus on drone, joka on viisasten miesten alistama otus. Metsässä on kuusien kätköissä paikkoja, joissa kutsuvasti houkutellaan tulemaan nauttimaan virvokkeita. Tämä on menninkäisten tapa viivytellä kisailijoita, ei pidä jäädä kuuntelemaan eikä keskustelemaan vaan rohkeasti jos tarvetta on ottaa pari tuopposta vettä tai hunajaista mettä ja rohkeasti jatkaa matkaa. Vaan varoituksen sana olkoon tämä, sen kuka kisailun aikana eksyy Jukolan kylän tuoppipisteelle ja sieltä löydättäneen tuopin äärestä, saakoon sellaisen selkäsaunan, että muistaa aikakin seuraavaan Jukolaan asti ollessaan väärässä paikassa kisailun aikana. Asusta, jota venlat ja veljekset pitävät yllä, vanhat viisaat miehet sanovat, että pitää olla tumman kuusen vihreät, etteivät muut kisailijat näkisivät missä mennään, olkoot asut kuitenkin vaihtoehtoisesti vapaa. Käykäämme rehdisti juhlaa viettämään, tuolloin suvena. Selkokielisiä ohjeita voin JUKOLA 2019 sivuilta katsella. Terveisin Yli neljäkymmentä Jukolaan

Koe Jukolan kesäyön taika Kangasalla. Kangasala-Jukola 15. 16.6.2019. 42. VENLOJEN VIESTI Osuuspituudet 1. 6,0 km 2. 5,7 km 3. 7,3 km 4. 7,9 km Yhteensä 26,8 km Matkoihin sisältyy n. 1200 1300 m viitoitusta. Hajonta on kaikilla osuuksilla. Kilpailu alkaa yhteislähdöllä lauantaina 15.6.2019 klo 14.00. 71. JUKOLAN VIESTI Osuuspituudet 1. 10,9 hämärä/pimeä 2. 10,5 km pimeä 3. 13,2 km pimeä/hämärä 4. 7,3 km hämärä/valoisa 5. 7,8 km valoisa 6. 11,1 km valoisa 7. 12,9 km valoisa Yhteensä 73,7 km Matkoihin sisältyy n. 1200 1300m viitoitusta. Hajonta on kaikilla osuuksilla. Aurinko laskee 15.6.2019 klo 23.06 ja nousee 16.6.2019 klo 3.41. Kilpailu alkaa yhteislähdöllä lauantaina 15.6.2019 klo 23.00. Ilmoittautuminen Heikille sähköpostiin sunnuntaihin 5.5. mennessä: heikki.kekoni(at)allaway.fi Tärkeää ilmoittautua Jukolaan lähtijöiden listoille, jotta saadaan kartoitettua lisäjoukkueiden tarve. Lisäjoukkueiden ilmoittautuminen Jukolaan pitää suorittaa 9.5 mennessä. Majoitus omissa teltoissa, ViPan telttapaikat ovat MG01 MG07 MG13, paikat löytyvät Jukolan sivuilta. Meno Jukolaan tapahtuu omilla kyydeillä kuitenkin kimppakyytejä tarjoten. Kilpailukeskus sijaitsee Heponiemessä, Kangasalan keskustasta 12 km kaakkoon. Kilpailukeskus avataan perjantaina 14.6.2019 klo 10.00. Kilpailukeskuksessa on mm. ravintola, ensiapu ja info sekä myynti- ja esittelypisteitä. Kilpailukeskukseen ei voi majoittua ennen sen avaamista. Katso toukokuussa 2019 Kangasala-Jukolan internetsivuilla julkaistavassa Näin toimitaan Kangasala-Jukolassa -ohjeessa. Opastus on paikoillaan 14.6.2019 klo 10.00.

Kauko Salosen haastattelu 1. Miten innostuit suunnistus- ja hiihtosuunnistusharrastukseen? 2. Mitkä ovat parhaita kartta-alueita, joilla olet suunnistanut ja miksi? 3. Mitä mieltä olet sprinttisuunnistuksesta? 4. Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat saavutuksesi urheilussa ja suunnistuksessa erikseen? 5. Harrastat paljon hiihtoa. Miten hiihto tukee suunnistusta? 6. Olet päässyt uuteen sarjaan, mitkä ovat merkittävimmät tavoitteesi tulevalle kesälle? 7. Miten arvioisit iltarasteja meillä ja muualla? 1.Suunnistus- ja hiihtosuunnistus tulivat aluksi tukemaan ja monipuolistamaan hiihtoharjoitteluani. 2.Parhaita suunnistusalueita ovat mielestäni melko suuria korkeuseroja sisältävät vähäkiviset alueet. Nivelrikkoiset isovarpaani eivät oikein pidä kivikoista. 3.Aluksi siinä oli uutuuden viehätystä. Nyt ei juurikaan kiinnosta pelkkä betoniviidakko sumppuineen. 4.Vöyrin SM-pronssi hiihdossa perinteisen viideltä kympiltä kuluneena talvena on kenties kovin saavutukseni. Hartolan 100 km:n Suomi -juoksun kolmas sija vuodelta 1980 ehkä toiseksi arvokkain. Suunnistuksessa on yksi SM-hisuviestipronssi. 5.Hiihto tukee suunnistusharjoittelua erittäin paljon. Vapaakin antaa tehoja jalkoihin ja yläkroppaan. Näitä tehoja tarvitaan etenkin nousuissa. 6.Kesällä pitäisi mahdollisimman hyvät suoritukset kolmissa SM-kisoissa. Sprintti jäänee väliin. 7.Iltarasteja meillä ja lähiseudulla ja harvoin muuallakin käyneenä voin sanoa, että meillä on keskimääräistä paremmat maastot. Vielä kun joku maastohelmi saataisiin kartoitettua. Vielä entinen ikä 69 painoi jalassa Sonkajärvellä tammikuussa

Matti Virtasen haastattelu ViPan partaveikot nyt jo jälleen samassa sarjassa H 70 Iloinen H 70-sarjalainen laitettiin kysymysrulettiin: 1. Miten suunnistusharrastuksesi on lähtenyt käyntiin? 2. Millainen maasto Sinulle erityisesti tuntuu omalta? 3. Mitä mieltä olet sprinttisuunnistuksesta? 4. Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat saavutuksesi suunnistuksessa? Tässäkin nykyisin H 70-sarjalainen Matti lähdössä voittoisaan AM-partioon 2017 Tahvon ja Juhan kanssa Suunnistuksen aloitin ikämiehenä 80-luvulla, kun aloin käydä työporukan kanssa iltarasteilla. Silloin huomasin, että hyvä juoksukunto ja huono suunnistustaito ei ole hyvä yhdistelmä.

Pahimmillaan juoksin polkua pitkin yli kilometrin rastin ohi. Ensimmäiseen Jukolan viestiin osallistuin aivan noviisina vuonna 1985. Sen jälkeen vain yksi Jukola on jäänyt väliin, kun reisilihaksen jänne katkesi Multamäen iltarasteilla toukokuussa 2005. Nyt kun katsoo vanhoja 1:15000 Jukolan karttoja, ihmettelee kuinka ihmeessä olen rastit löytänyt. No tietysti uria pitkin muiden perässä. Kilpailulisenssin lunastin vasta 55-vuotiaana ja sen jälkeen kisojen tunnelma ja viehätys on vienyt mennessään. Mieleen ovat jääneet ensimmäinen AM-mitali 2007, kun pääsin varamiehenä ViPan viestijoukkueeseen H50-sarjassa. Pari vuotta myöhemmin yllätin muut ja ennen kaikkea itseni ensimmäisellä AM-voitolla H60-sarjassa. Kisoihin houkuttaa myös se, että pääsee uuteen maastoon ja saa hyvän kartan. Iltarastimaastot on tullut koluttua jo läpikotaisin, eikä kartatkaan aina ole ihan ajan tasalla. Minulla on suunnistuksessa kolme periaatetta. Aina pitää pysyä mukavuusalueella, eli nenähengityksellä kuten Jauhojärvi sanoo. Toiseksi tossujen kastumista pitää välttää, jos vain mahdollista. Kolmanneksi teitä pitää välttää. Tiellä saa vain jalkansa kipeiksi, eikä minulla vauhti kasva yhtään. Kettusen Heikkikin sanoo, että tiellä voi juosta talvellakin. Samasta syystä en ole ihastunut sprinttisuunnitukseen, vaikka sitä mielelläni kyllä seuraan. Satunnaisia onnistumisia suunnistuskisoissa olen selitellyt siten, että en ole kovakuntoinen enkä taitava suunnistaja, mutta ikäisekseni ketterä metsässä liikkuja. Mitä kivikkoisempi maasto, sen parempi minulle. Sen olen huomannut, että jos asettaa itselleen tavoitteita, ei suunnistuksesta tule oikein mitään. Pitää lähteä vain nautiskelemaan. Lopuksi pitää kehua eritysesti yösuunnistusta. On sanottu, että se on parasta mitä ihminen voi lamppu päässä tehdä. Siinä vanhasta papastakin tulee jälleen seikkaileva pikku poika! Pamauksen nuorisotoimintaa Kunnanmestaruuskisojen lähtöpaikalta

Ensimmäiset kuntorastit ovat ja takana. Ilahduttavan moni perhe oli mukana lastensa kanssa. Suunnistus onkin perheiden laji, jossa perustaidot opitaan useimmiten yhdessä suunnistavan vanhemman tai sisaren kanssa. Kuntorastit ja kilpailut ovat usein automatkan päässä kotoa, jolloin vanhempien mukana olo helpottaa osallistumista. Pamaus tarjoaa suunnistusopetusta 7-14-vuotiaille lapsille ja nuorille alkukesän kuntorastien yhteydessä 7.5-4.6. Ohjaajina toimivat nuoret seuratyöntekijät. Ohjausta on tarjolla klo 17.00-18.15 välisenä aikana. Yhteinen aloitus klo 17.00 sisältää pienen alkuverryttelyn tai -leikin, jonka jälkeen siirrytään maastoon suunnistamaan. Pukeutuminen sään mukaan, kuitenkin kevyillä kengillä, joilla maastossa juokseminen onnistuu. Sadekelillä kannattaa varata vaihtovaatteet ja -kengät mukaan. Muista oma juomapullo harjoituksiin! Nuorimpien lasten kanssa vanhemman mukanaolo on toivottavaa, koska maastoon mennään pienissä ryhmissä ohjaajan kanssa. Kompassit kannattaa jättää kotiin - ainakin aluksi. Opetuksessa keskitytään karttamerkkeihin, kartan suuntaamiseen maaston mukaan ja yksinkertaisten suunnistustehtävien (reitinvalinta ja toteutus) ratkaisuun. Jos suunnistus lajina alkaa innostamaan enemmänkin, on mahdollista lunastaa lisenssi Suomisportpalvelusta ja ilmoittautua kisoihin Suunnistusliiton Irma-palvelun kautta. Seura maksaa kaikki alle 18-vuotiaiden ilmoittautumismaksut. Lisätietoa näistä saat seuran kilpasuunnistusvastaavalta Heikki Kekonilta. Vipan yhteystiedot: https://www.vihtavuorenpamaus.net/node/37 Suomisport: https://info.suomisport.fi/ Irma: https://irma.suunnistusliitto.fi/irma/public/competitioncalendar/view Keski-Suomen alueen oravapolkuleiri järjestetään 9.-11.6. Viitasaaren Haapaniemen koulukeskuksella. Leiri on tarkoitettu 7-14-vuotiaille nuorille ja yli 15-vuotiaat voivat osallistua apuohjaajina. Seura maksaa leirin osallistumismaksut ja myös yhden yhteisen aikuisen huoltajan leirimaksun. Leirille haluavien lasten ja huoltajien tulee ilmoittautua nuorisovastaavalle pe 23.5. Mennessä. Tarkempaa tietoa leiristä ViiSun sivuilla: http://www.viitasaarensuunta.net/index_oravapolku_2019_leirikutsu.php Oravapolkuleirille sen yhteydessä järjestettäviin kisoihin osallistuminen ei vaadi lisenssiä. Leirin yhteydessä suunnistetaan myös alueen oravapolkukilpailut (henkilökohtainen ja viesti). Hauskaa suunnistuskesää! nuorisovastaava Jari Liuha

Kesästä 2018 ja suunnistusmenestyksestä Vihtavuoren Pamaus järjesti syyskuussa kaksi kilpailua Valkolassa aluemestaruusyön 18.9. ja Peurungassa Rogainingin 30.9. Molemmat kilpailut saivat runsaasti kiitosta, josta suuri osa lankeaa kilpailunjohtajille, ratamestareille ja muille toimihenkilöille. Valkolasta saatiin nyt tuore, selvälukuinen kartta. Aluetta voidaan käyttää sekä kevään maakuntaviestin että kesän iltarastien alueena ja liitettynä Harisenmäen karttaan Valkolan alueen harjoitusmahdollisuudet ovat erinomaiset. Kesäauringossa, ViPan lippu ja Arttu Alvoittu. Viestit: Pihkaniskamme osallistuivat Lahti-Hollola Jukolaan 40 juoksijan voimin. Venlojen Viestin tulos oli: II joukkue 701., III joukkue 1321. ja I joukkue hylätty. Jukolan viestin: I joukkue 222. II joukkue 720., III joukkue 1171. ja IV joukkue 1439. Aluemestaruusviesteistä saimme kaksi voittoa eli H 180 ja 210 sarjoissa. H 14 ja H 120 sarjoissa saatiin pronssia. Maakuntaviestissä Laukaan 1. joukkue oli neljäs joukkueella Antti Turpeinen, Juha Lehtimäki, Ismo Paukku, Anu ja Maiju Kovanen sekä Jari Liuha. Ismo juoksi osuutensa kärkiajan. Vipalaiset osallistuivat yksilötasolla kansainvälisiin rastiviikkoihin, SM, AM ja kansallisiin kilpailuihin. Parhaita tuloksia: Topi Turpeinen H 10RR ja Mikko Turpeinen H 10 olivat molemmat 6. Am-pitkillä. Otto Liuha oli hopealla Am-keskimatkoilla. Otto ja Matias Liuha H 14 olivat Am-pitkillä 3. ja 4.

Tatu Kyrönlahti H 16B oli Kainuun Rastiviikoilla kolmannen päivän keskimatkalla hienosti 2. ja yhteistuloksissa 3. Tomi Kyrönlahti H18E otti Kainuun Rastiviikoilla neljännen sijan ensimmäisessä osakilpailussa ja koko rastiviikollakin 10. sijan kovassa seurassa. Marko Kivelä H 35 voitti Keuruun ja Perhon kansalliset ja oli kolmas Jämsän tanssikalliorasteilla. Kainuun Rastiviikoilla hän sijoittui H35A:ssa yhteistuloksissa viidenneksi. Sprintissä Marko voitti Aluemestaruuden ja oli Jyvässprintissä toinen. Jari Liuha juoksi H 40 sarjassa kaksi keskimatkan voittoa Terveruukinsalon suppamaastoissa toukokuussa. Kainuun Rastiviikoilla hän oli 4. H 40A:n yhteistuloksissa ja voitti aluemestaruuden pitkillä matkoilla H 40. Juha Lehtimäki H 40 juoksi JRV:n kansallisissa neljänneksi. Heikki Kettunen juoksi hienosti kolmanneksi yhteistuloksissa H45A:ssa sekä Kainuun Rastiviikoilla että Fin5-rastiviikolla. Yksittäisissä osakilpailuissa heltisi useampia paikkoja kolmen joukkoon. Koillismaan rastipäivillä Heikki oli yhteistuloksissa toinen. Tampere-suunnistuksen H40 Heikki voitti yhteistuloksissa. AM-tasolla paras sijoitus oli sprintin kakkossija H 45. Ismo Paukku voitti H 60 Sisä-Suomen rastipäivien toisen päivän kilpailun ja oli yhteistuloksissakin toinen, samoin toinen yhteistuloksissa S-JKL:n kahden keskimatkan kansallisissa. Jämsän tanssikalliorasteilta 3.6. irtosi voitto. AM-sprintissä ja AM-pitkällä Ismo otti pronssia. Tapani Rautavuoma otti pronssia Am-keskimatkalta Kangasniemeltä. Matti Virtanen H 65 oli toinen JRV:n tanssikalliorasteilla. Juha Niemistö H 65 sijoittui kolmasti pronssille eli Keuruun ja Sisä-Suomen rastipäivien yhteistuloksissa sekä AM-sprintissä. Äänekoski-sprintissä tuli voitto. Risto Häkkinen H 70 voitti Sisä-Suomen rastipäivien ensimmäisen osakilpailun ja oli yhteistuloksissa toinen. Am-keskimatkalta ja Am-pitkiltä tuli kummastakin hopeaa. Anu Kovanen D 18 voitti Kangasniemen keskimatkat ja samalla Am-keskimatkan sekä Amsprintin Keuruulla. Salla Turpeinen D 35 A teki tasaista työtä Kainuun Rastiviikoilla ollen kolmena päivänä neljäs ja yhteistuloksissa neljäs. Am-pitkillä Salla oli 2. Hanna Alvoittu oli sarjassa D 50B neljäs toisessa osakilpailussa Kainuun Rastiviikoilla. Päivi Anttonen D 60 voitti yösuunnistuksen aluemestaruuden. Yhteensä aluemestaruusmitalisijoja kertyi 19 (v.2017 15).

Iltarastit 2018 Iltarasteja pidettiin 19 ja kävijämäärä oli yhteensä 2038 suunnistajaa plus ratamestarit ym. Valtaosassa iltarasteja oli yli 100 osanottajaa. Tämä laittoi välillä paikoituksen koville. Korkeimmat kävijämäärät saatiin toukokuun ja kesäkuun sekä elokuun lopun rasteille. Näistä kolmessa oli lähes 200 juoksijaa, max. 192. Juhannusviikolla iltarastit järjestettiin rogainingtyylisenä. Harri Lamminsivu voitti 70 pisteellä. Yhteensä roggaajia oli 31. Vipa järjesti myös nk. Kurkocupin yösuunnistusosakilpailun 1.11. Valkolan kartalla. Mukana oli lähes 100 suunnistajaa. Tarkat kävijämäärät eri radoilta löytää Vipan iltarastisivuilta. Muuta mainittavaa Vipalaisia oli mukana talven hiihdossa, hiihtosuunnistuksessa jne. edustamassa eri seuroja. Mainittakoon näistä Ismo Paukun kaksi Suomen mestaruutta hiihtosuunnistussprinttiviestissä ja normaalissa viestissä IPR:n riveissä, Kauko Salosen henkilökohtainen H 70 SM-pronssimitali Vöyrillä hiihdossa perinteisen viidelläkympillä Laukaan Urheilijoiden riveissä sekä Tomi Kyrönlahdelta monta kovaa hiihtoa, joista mm. H 20 voitto Joutsan Pommin kisoissa Jämsänkosken Petotiimin riveissä. Näiden kilpailumenestysten rinnalla on mainittava monien Vipan toimihenkilöiden työ suunnistuksen ja liikunnan kannalta. Ilman kartoitusta, nettikirjoitusten julkaisemista, reittihärveleiden ylläpitoa, talouden hoitamista, jaoston vetämistä ja toimihenkilönä olemista, kannustamista, kuljettamista ja siivoamistakin toiminta olisi hyvin kituliasta. Siksi kaikille suunnistusperheiden ja yksityisten talkootyölle pitää antaa kunniamaininta ja tämä on noteerattu myös seura- sekä kuntatasolla. ViPan suunnistus on ennen muuta yhteistyön tulosta.

Suunnistusjaoston tilastoja (- merkittyinä vuosina ko. palkintoa ei jaettu) Paras suunnistaja 1981 Tarja Hämäläinen 1982 Kari Kekoni 1983 Tauno Väisänen 1984 Kari Puttonen 1985 Matti Suutari 1986 Hannu Natri 1987 Janne Häkkinen 1988 Hannu Natri 1989 Hannu Natri 1990 Hannu Väätäinen 1991 Jussi Karelo 1992 Teemu Pynnönen 1993 Jussi Karelo 1994 Jussi Karelo 1995 Kari Kekoni 1996 Jussi Karelo 1997 Juha Lehtimäki 1998 Jussi Karelo 1999 Juha Lehtimäki 2000 Juha Lehtimäki 2001 Juha Lehtimäki 2002 Juha Lehtimäki 2003 Hannu Väätäinen 2004 Petri Ström 2005 Pentti Harjula 2006 Elina Alvoittu 2007 Heikki Kettunen 2008 Heikki Kettunen 2009 Markus Kettunen 2010 Heikki Kettunen 2011 Matti Virtanen 2012 Risto Häkkinen 2013 Matti Virtanen 2014 Tomi Kyrönlahti 2015 Heikki Kettunen 2016 Jari Liuha 2017 Antti Turpeinen 2018 Jari Liuha Lupaava nuori suunnistaja 1982 Heli Suutari, Kari Puttonen 1983 Janne Häkkinen 1984 Juha Lehtimäki 1985 Juha Häkkinen 1986 Pasi Lehtimäki 1987 Teemu Pynnönen 1988 Jussi Karelo 1989 Jussi Häkkinen 1990 Jani Senilä 1991 Kirsi Hyvärinen 1992 Olli Väätäinen 1993-1994 Tuomo Pynnönen 1995-1996 Tuomas Paukku 1997 Aapo Väätäinen 1998 Petri Ström 1999-2000 - 2001-2002 Elina Alvoittu 2003 Emmi Alvoittu 2004-2005 Oskari Leppäaho 2006 Arttu Alvoittu 2007-2008 - 2009-2010 - 2011-2012 Maiju Kovanen 2013 Tomi Kyrönlahti 2014-2015 Otto Liuha 2016-2017 Topi Turpeinen 2018 -

Aikuisten tiistairastiaktiivisuus 1983 Anni Suutari 1984 Anni Suutari 1985 Aimo Lehtimäki 1986 Juha Niemistö 1987 Marja Häkkinen 1988 Risto Häkkinen 1989 Janne Valkonen 1990 Juha Lehtimäki 1991 Matti Suutari 1992 Henrik Karelo 1993 Juha Häkkinen 1994 Risto Häkkinen 1995 Risto Häkkinen 1996 Risto Häkkinen 1997 Risto Häkkinen 1998 Pentti Harjula 1999 Tarmo Ahola 2000 Kalevi Ström 2001 Kauko Pynnönen 2002 Kari Puurunen 2003 Heikki Kekoni 2004 Jyrki Puttonen 2005 Toivo Valkonen 2006 Taisto Kotila 2007 Petri Ström 2008 Risto Häkkinen 2009 Taisto Kotila 2010 Risto Häkkinen 2011 Taisto Kotila 2012 Tarmo Ahola 2013 Ismo Paukku 2014 Taisto Kotila 2015 Taisto Kotila 2016 Taisto Kotila 2017 Taisto Kotila 2018 Risto Häkkinen Lasten tiistairastiaktiivisuus 1986 Heli Suutari 1987 Jussi Häkkinen 1988 Teemu Pynnönen 1989 Teemu Pynnönen 1990 Teemu Pynnönen 1991 Jussi Häkkinen 1992 Jussi Häkkinen 1993 Jussi Karelo 1994 Jussi Häkkinen 1995 Petri Ström 1996 Jussi Häkkinen 1997 Petri Ström 1998 Petri Ström 1999 Petri Ström 2000 Petri Ström 2001 Petri Ström 2002 Petri Ström 2003 Elina Alvoittu 2004 Aapo Paukku 2005 Elina Alvoittu 2006 Oskari Leppäaho 2007 Topi Meriö 2008 Topi Meriö 2009 Ari Anttonen 2010 Ari Anttonen 2011-2012 Anu Kovanen 2013 Tomi Kyrönlahti 2014 Tomi Kyrönlahti 2015 Tatu Kyrönlahti 2016 Lassi Salmi 2017 Vilma Teiskonen 2018 Inka Laitinen Seuran mestaruus 1996-98 Vappu Hyvärinen 1999 Ismo Paukku 2000 Yrjö Rautavuoma 2001 ja 2003 Kauko Salonen 2002, 2011 ja 2013 Juha Lehtimäki 2004 Petri Ström 2005 Petri Alvoittu 2007 ja 2008 Risto Häkkinen 2009 Sari Anttonen 2010 Heikki Kettunen

Vitsejä sieltä sun täältä: Kuka on kenkäkauppiaan ihanneasiakas? Tuhatjalkainen. Sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhteyttä tuohon toiseen laivaan. Olette kurssillamme, väistäkää! Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus. Kapteeni hämmästyi ja suutahti: Täällä puhuu kapteeni. Siirtykää heti kurssiltamme. Me emme aio väistää, kuului taas vastaus. Nyt kapteeni suuttui tosissaan. Väistäkää heti! Tämä on sotalaiva! Väistäkää itse. Tämä on majakka. Poliisi: "Teidän golfpallonne lensi kadulle ja rikkoi erään auton tuulilasin. Auto törmäsi paloautoon, joka syöksyi puuta päin. Talo, jota se oli menossa sammuttamaan, paloi maan tasalle. Mitä sanottavaa Teillä on tähän?" Golfin pelaaja: "Missä pallo on?" Mistä tietää, että koira on viisaampi kuin ihminen? Koira ei astu ihmisen kakkaan. Suomeksi: "Kolme noitaa katselee kolmea Swatch-kelloa. Mikä noita katsoo mitä Swatch- kelloa?" Sama englanniksi: "Three witches are watching three Swatch watches. Which witch watch which Swatch watch?" Mies valokuvausliikkeessä: Suurennatteko kuvia luonnolliseen kokoon? Kyllä, se on erikoisalamme. Hienoa. Minä olen kuvannut sinivalaan. Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kosivat maailman kauneinta naista. Nainen vastaa miehille: "Se, joka hyppää pilvenpiirtäjän katolta ja selviää hengissä, saa minut." Koko porukka meni pilvenpiirtäjän katolle. Norjalainen hyppäsi ja kuoli. Sitten ruotsalainen hyppäsi ja kuoli. Kun oli suomalaisen vuoro, suomalainen sanoo naiselle: "Naiset ensin" Opettaja kysyi Jussilta kemian tunnilla: Mikä aine on H2SO4? Jussi vastasi: En taida muistaa, mutta se on aivan kielen päällä. Opettaja huusi hädissään: Jussi! Se on rikkihappoa, sylje se äkkiä pois. Kaksi hölmöläistä seisoivat järven vastakkaisilla rannoilla. Hei, miten mä pääsen toiselle puolelle, huusi toinen. Sinähän olet jo toisella puolella, vastasi toinen. Mummo ja pappa pelasivat tennistä. Pappa hävisi. Etsinnät jatkuvat yhä! Valtteri leikki junaradallaan ja kuulutti: Juna saapuu Toijalaan, ja kaikki Toijalaan jäävät tollot voivat hypätä junasta. Hetken kuluttua tuli uusi kuulutus: Kaikki ääliöt, jotka haluavat jäädä Tampereelle, suksikaa vauhdilla laiturille! Äiti tuli paikalle ja sanoi: Nyt tämä leikki loppui tähän, kun käytät noin siivotonta kieltä. Saat mennä kolmeksi tunniksi nurkkaan miettimään kielenkäyttöäsi. Kolmen tunnin kuluttua Valtteri palasi junaleikkeihinsä ja kuulutti: Arvoisat matkustajat! Olkaa hyvät ja nouskaa vaunuihin. Ja jos teitä ottaa kaaliin, että olemme kolme tuntia myöhässä, niin se johtuu tuosta eukosta, joka vakoilee keittiössä! Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen istuivat junassa. Ruotsalainen kävi kerskumaan, että ruotsissa henkselit ovat niin vahvoja, että niitä pystyy käyttämään köyden vetoon. Norjalainen sanoi taas, että norjalaiset henkselit olivat niin vahvoja, että niitä pystyi käyttämään kuorma-auton vetoon. Suomalainen ei sanonut mitään. Yht äkkiä juna lähti taaksepäin Suomalainen sanoi: Oho, henkselini taisivat jäädä rautatieaseman oven väliin.

Elina Alvoitun haastattelu 1. Kerro suhteestasi liikuntaan ja suunnistukseen, paras saavutus 2. Millaisessa maastossa suunnistat mieluiten: kesä, talvi 3. Mukavia muistoja Venlojen viestistä 4. Millainen on hyvä iltarastirata? 5. Miten harjoittelet suunnistusta? 6. Tulevaisuuden suunnitelmia Perheemme asuu tällä hetkellä Laukaassa, jonne muutimme puolitoista vuotta sitten. Teimme sitä ennen reilun vuoden mittaisen visiitin Varsinais-Suomeen, mutta palasimme Innan syntymän jälkeen takaisin Keski-Suomeen lähemmäs tukiverkostoja. 1. Olen harrastanut lapsena liikuntaa monipuolisesti kokeillen muun muassa satubalettia, yleisurheilua, hiihtoa, suunnistusta ja judoa. Suunnistus on kuitenkin aina ollut itselleni se lempiharrastus ja se onkin ollut lapsuuden perheessäni koko perheen yhteinen juttu. Myös mieheni harrastaa suunnistusta, samoin kuin hänen vanhempansa, joten suunnistuksen parissa olemme päässeet luomaan monia yhteisiä muistoja. Olen aina määritellyt itseni suunnistajana kilpakuntoilijaksi. Suunnistusharrastukseeni on oleellisena osana liittynyt kilpaileminen, mutta ilman kovia tavoitteita. Kilpailuissa on usein mahdollisuus päästä hyville radoille ja uusiin maastoihin, mikä tuo mukavasti vaihtelua harrastukseen. Oman tähän astisen huippusuoritukseni olen onnistunut tekemään hiihtosuunnistuksen SM-pikakisassa Luumäellä D16 sarjassa. Tuolloin suksi luisti ja suunnistus sujui kuin ajatus. Tästä on muistona plakettisija, jota on mukava muistella vielä jälkikäteenkin. 2. Junnuikäisenä hiihtosuunnistus oli itselleni mieluisin suunnistuksen muoto. Kiersimme koko perheen kanssa ympäri Suomea hisukisojen perässä. Nykyisin suunnistan vain kesällä, vaikka mieli tekisi vielä jossain vaiheessa hiihtosuunnistustakin kokeilla. Sen lajin osalta mahdollisuudet ovat

kuitenkin vähentyneet huomattavasti heikkojen talvien myötä. Itselleni mieluisimmat suunnistusmaastot ovat Varsinais-Suomen avokalliot. Tykkään ylipäänsä haastavista maastoista, joissa suunnistustaitoa pääsee haastamaan vähän hiljaisemmallakin vauhdilla. Tuo vauhti, kun ei ole koskaan ollut oma valttini. 3. Olen osallistunut Venlojen viestiin joka kerta siitä lähtien kun ikä täyttyi. Mieluisia muistoja on paljon ja ne liittyvät niin itse suunnistamiseen kuin Jukolan viestin tapahtumaan ylipäänsä. Mieleen ovat jääneet niin onnistuneet henkilökohtaiset suoritukset kuin läpi yön kilpailukeskuksessa seuratut Jukolan viestit. Itselleni Jukolan viestin viikonloppu on yksi joka kesän kesän odotetuimmista viikonlopuista. 4. Itse tykkään suunnistuksellisesti haastavista radoista niin iltarasteilla kuin muutenkin suunnistaessani. Etenkin nykyään, kun metsässä käydään usein vuorotellen lapsen hoidon lomassa, en kaipaa kovin pitkiä ratoja. Useimmiten kiersinkin viime kesänä BL-rataa. 5. Käyn kesällä lähes viikottain iltarasteilla ja lisäksi joissakin kilpailuissa. Itselleni tärkeä osa suunnistusta on jälkispekulaatiot, joita harrastamme joka kerta suunnistuksen jälkeen kotona. Käymme läpi molempien radat ja reitinvalinnat. Etenkin sprinttiradoilla läpikäynti on mielenkiintoista ja myös pöydän ääressä tehdyt reitinvalintapäätökset kehittävät. 6. Tällä hetkellä olen kotona hoitovapaalla ja liikun pääasiassa lapsen kanssa ja ehdoilla. Kesällä kierrämme koko perheen voimin iltarasteja ja luomme toivottavasti suunnistuksesta myös meidän perheellemme mukavan yhteisen harrastuksen. Aion jatkaa suunnistusta ja kilpailemista läpi elämäni. Olenkin sanonut puolileikillään, että tavoitteeni olen asettanut D80 sarjaan, joten aikaa on. Henrik Karelon haastattelu Henrik Karelo perheineen asustelee Tampereella. Kangasalla käydään Jukolan ja venlojen viesti. 1. Olet harrastanut vuosikymmenet suunnistusta, mitkä ovat parhaita muistoja? Parhaat muistot liittyvät varmasti suunnistusreissuihin Tiomilaan ja kevätleireille. 2. Onko Sinulla tavoitteita tälle kesälle? Jukolan viesti kunnialla läpi ja Kainuun Rastiviikko. 3. Jukolan viesti käydään tänä kesänä lähellä kotipaikkakuntaasi, mitä mielestäsi meidän tulisi ottaa huomioon tullessamme Kangasalan maastoon? Hämäläisessä maastossa kulkukelpoisuus saattaa vaihdella hyvinkin nopeasti. Lisäksi tiheät kuusikot ovat vaativia varsinkin yöllä. Sitkeyttää jaksaa mennä eteenpäin varmasti tarvitaan. 4. Missä mielestäsi on vaativimmat maastot suunnistukselle? Vaativia maastoja löytyy ympäri Suomea mutta pienipiirteiset kallio ja jyrkänne maastot, jossa pitäisi osata luovia oikea reitti kallioiden ja jyrkänteiden välistä ovat olleet minulle haastavia. Tuollaisessa maastossa olen useasti huomannut ihmetteleväni, että missähän nyt oikein olen. 5. Minkälainen muisto Sinulle on jäänyt Kytäjän Jukolasta? Olihan se ainutlaatuinen ja hieno kokemus lähteä 2. osuudelle maailman huippujen kanssa sijalta 7. Kiitokset vaan Heikille (Heikki Kettunen toi viestin aivan kärkiletkassa Henkalle). Terveisin, Henrik

Yö Himoksella 27.-28.9.2019 Tämä ei ole matkailumainos. Jämsän Retkiveikot nimittäin isännöin yösuunnistuksen SM-kilpailuja Jämsän Himoksella syyskuun lopulla. Nyt on hyvä hetki aloittaa valmistautuminen hienoon yökilpailuun arvokilpailun arvoisessa maastossa. Kilpailumaasto (Kuva 1) on monipuolista keskisuomalaista mäkimaastoa. Korkeuseroja on ymmärrettävästi paljon tarjolla ja monipuolisia suunnistustehtäviä. Radat ja maasto tulevat varmasti tarjoamaan reitinvalintaa, tarkkaa suunnassa kulkua sekä tiukkaa rastinottoa rinteissä ja tasaisilla mäenpäällyksillä. Pienipiirteistä avokalliotakin löytyy. Kuva 1: Himosvuoren kilpailumaasto Perjantain karsintakilpailu koskettanee vain miesten pääsarjaa, jolloin maastosta käytetään vain pientä osaa. Lauantain finaalit viedään varmasti kaikille parhaille alueille. Maaston pohjoisosa (kuva 2) on jyrkkää rinnemaastoa Pohjois-Himoksen itäpuolella. Siellä korostuu rinnesuunnistuksen hallinta. Kuinka pysyt oikealla tasolla lähestyessäsi rastipistettä tai minkä ohjaavan kohteen kautta rasti on nopeasti löydettävissä. Myös reitinvalinnalla voi säästää voimia välttämällä jyrkällä könyämistä.

Kuva 2: Maaston pohjoisosan rinnettä Länsihimokselle (kuva 3), jossa laskettelukeskus sijaitsee, on tyypillistä rikas polku- ja tieverkosto. Tämä tuo lisää mahdollisuuksia reitinvalintaan ja juoksuvoiman käyttöön. Yöllä täytyy kuitenkin malttaa vauhdin kanssa, jottei juokse itseään pihalle. Pidemmillä reitinvalintaväleillä kannattanee lukea pahoja rastipisteitä ja tulevia valintoja valmiiksi. Kuva 3: Länsi-Himoksen rinnettä Kilpailumaaston eteläosa, Paljakka (kuva 4), tarjoileekin aivan toisenlaista herkkua. Mäen päällinen on melko nopeakulkuista ja loivapiirteisempää. Keski-Suomessa harvinaisia avokalliomuodostelmiakin esiintyy. Vauhti ja näennäinen helppous voi kostautua suurinakin virheinä, ellei suunnassakulku onnistu. Selkeät ennakot nopeuttavat ja varmistavat etenemistä.

Kuva 4: Rastiväli parhaalta Paljakalta Tällaisia ennakoita voi harjoitella ihan pöydän ääressä kynällä ja paperilla. Ota yksi haastava rastiväli käsittelyyn kerrallaan. Katso rastivälin tärkeimmät maastonmuodot ja yksittäiset kohteet, jotka havainnoimalla eteneminen on varmaa ja nopeaa. Yöllä havainnointi on puutteellisempaa eikä kohteita voi hakea kovin kaukaa kulku-uralta. Tällöin on tärkeää pysyä esim. rinteessä oikealla tasolla - nousematta tai laskematta liikaa. Alla (kuva 5) on esimerkki yksinkertaistetusta ennakoinnista tuolta 28-29 rastivälistä. Vihreillä ympyröillä on merkattu suunnistuksen kannalta olennaiset kohteet, jotka täytyy havainnoida edetessään. Kuva 5: Ennakoi selkeimmät kohteet rastiväliltä ja rastinotto Suunnistaja voisi ajatella suorituksen aikana tähän tapaan: Ota kompassilla lähtösuunta ja tarkista, että lähdet ison kiven suuntaan rinteeseen. Varo, ettet laske oikealla jyrkkään rinteeseen, vaan etenet tasolla jyrkän reunalla. Ensimmäisen notkon jälkeen nouset nenätasanteelle ja törmäät terävään vinonotkoon, jonka takareunalla on viivajyrkänne. Ylitä notkon takareuna/jyrkänne säilyttäen

suunta ja taso rinteessä. Seuraava nenätasanne on hieman pidempi. Oikealla jyrkän rinteen reunalla pitäisi havaita ensin viivajyrkänne kumpareessa, sitten kivi ja lopulta terävä notko edessä. Terävän notkon jälkeen alkaa rastin lähestyminen eli rastinotto. Oikealla alhaalla näet nenässä pistekumpareen ja vasemmalla ylhäällä pienen ja ison kiven. Pidä suunta rinteessä ja nouse viimeisestä notkosta rastisuon tasolle. Ennen kuin kumarrut ottamaan leimaa suorastilta näet vasemmalla jyrkän kumpareen ja oikealla perättäiset pistekumpareet! Ennen leimaamista ehdit tarkastaa lähtösuunnan seuraavalle välille valmiiksi. Sitten vaan kaikki samat asiat uudelleen nöyrästi jokaisella välillä. Älä nukahda - vaikka on yö! Onnistuneen rastivälin jälkeen suunnistajan ajatusmylly pyörii kuten aiemminkin. Muista, ettet annan häiriötekijöiden viedä huomiota. Tyypillistähän on, että varsinkin yöllä saatat rynnätä toisen valon suuntaan, luullen, että rasti on siellä. Siitä huolimatta, että juuri teit tarkkoja ennakoituja havaintoja...vai teitkö...menitkö pelkällä kompassisuunnalla...vai jopa tuurilla? Yösuunnistuksessa ajatus siitä mitä edessä odotat näkeväsi, korostuu, koska näkökenttä on päivään verrattuna rajallinen. Toki tämän päivän ledivalaisimet ovat valoteholtaan ihan eriluokkaa kuin parhaatkaan halogeenit 25 vuotta sitten. Joka tapauksessa kompassia pitää käyttää ahkerasti suunnassa pysymiseksi ja etenemisen nopeuttamiseksi. Kaikkea pientä ei pidä alkaa lukemaan, vaan edetä isoilta kohteilta toiselle joutuisasti. Ennen rastia sitten pieni hiljennys ja varmistus, että tietää missä rasti sijaitsee. Himos siis odottaa yösuunnistajia. Kun teet näitä ajatusleikkejä niin yö- kuin päiväsuunnistuksessakin, niin olet varmasti valmiimpi ja rauhallisempi H-hetkellä. Fyysistä kuntoa voi käydä viimeistelemässä, vaikka Himos Trail -polkujuoksutapahtumassa elokuussa. SM-yön TA Jaakko Lajunen on antanut suunnistajille luvan osallistua ko. kisaan ennen SM-yötä, kunhan pysyy merkityllä reitillä ja käyttää vain järjestäjän tarjoamaa vaelluskarttaa. Tsemppiä valmistautumiseen kaikille yösuunnistuksen ystäville! Jari Liuha Palkinnoillekin on mukava päästä, Jari, Matias ja Otto Liuha, Katri Kastikainen-Kivelä

TIISTAIRASTIT 2019 (LI=Laukaan iltarastit, KM=kunnanmestaruuskisa, IRV=iltarastiviikko) Päivämäärät, kartta ja opastus: 7.5. Hietasyrjä kt 637 Kuusa-Äijälä 1:10000/tulostekartta LI 14.5. Näätämäki kt 637 Leppävesi 1:10000/tulostekartta IRV21.5. Valkola tie 6375 Peurunka-golfin risteys 1:10000/tulostekartta LI 28.5. Kuusa/Oitinmäki kt 637 Peurungan rt -Kuusa 1:10000/ LI 4.6. Jyrylänkangas kt 637 Kuusa-Äijälä 1:10000/tulostekartta 11.6. Harisenmäki tie 6375 Peurunka-golfin risteys 1:10000/tulostekartta 18.6. Peurunka kt 637 Peurungan rt 1:10000/ 25.6. Siikakangas kt 637 Leppävesi-Vihtavuori 1:10000/tulostekartta 30.7. Kiikkuharju kt 640 Tarvaalan rt (Vuontee) 1:10000/tulostekartta 6.8. Harisenmäki tie 6375 Peurunka-golfin risteys 1:10000/tulostekartta LI, KM 13.8. Hietasyrjä kt 637 Kuusa-Äijälä 1:10000/tulostekartta LI 20.8. Multamäki kt 637 Peurungan rt 1:10000/tulostekartta LI 27.8. Kattamäki kt 637 Kuusa 1:10000/tulostekartta 3.9. Syömäsijanmäki kt 637 Kuusa-Äijälä 1:10000/tulostekartta 10.9 Vuontee kt 640 Tarvaalan rt (Vuontee) 1:10000/tulostekartta 17.9. Kuhajärvet kt 637 Vihtavuori-Laukaa 1:5000/tulostekartta Tarkemmin Vipan sivuilta https://vihtavuorenpamaus.net/suunnistus Jussi ja Jaakkokin saatetaan tavata kesän iltarasteilla