Työturvallisuustoiminnan menestystekijät

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 1(1) 3T Ratkaisut Oy Raportti 31.12.2007 Työturvallisuustoiminnan menestystekijät Valtakunnallisen työturvallisuuskampanjan vaikutukset teknologiateollisuudessa Heikki Laitinen Antti Simola 1

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 2(2) 1. Tausta ja tavoitteet... 3 1.1. Tapaturmien torjuntatutkimus... 3 1.2. Teknologiateollisuuden Haastamme turvallisuuskilpailu 2002-2006... 5 1.3 Tutkimuksen viitekehys... 5 1.4. Raportin osatutkimukset ja niiden tavoitteet... 7 2. Teknologiateollisuuden ympäristön kehitys ja turvallisuuskilpailun vaikuttavuus... 9 2.1. Aineisto ja menetelmät... 9 2.1.1. Kilpailukampanjan toteutus... 9 2.1.2. Kilpailun ja seurantakierroksen osanottajat... 9 2.1.3. Kilpailun mittarit... 11 2.1.4. Arvioijien koulutus... 11 2.2. Tulokset... 13 2.2.1 Elmeri + -indeksin ja osaindeksien kehitys kilpailun aikana... 13 2.2.2. Elmeri + indeksit ja osaindeksit seurannassa 2007... 15 2.2.3. Työympäristön kehitys metalliteollisuudessa 1996-2007... 17 2.2.4. Tapaturmariskin kehitys kilpailun aikana... 18 2.2.5. Tapaturmatilanne seurantatyöpaikoilla 2006... 20 2.2.6. Vertailu toimialan yleiseen tapaturmatilanteeseen... 20 2.2.6. Metalliteollisuuden työympäristön, tapaturmariskin ja tuottavuuden kehitys 1996-2004... 22 3. Elmeri + ja tapaturmariski... 24 3.1. Aineisto ja menetelmät... 24 3.2. Tulokset... 24 3.2.1. Havainnoitujen työympäristötekijöiden yhteys tapaturmariskiin... 24 3.2.2. Sairaustunteihin yhteydessä olevat tekijät... 26 3.2.3. Työympäristön muutoksen yhteys tapaturmariskin muutokseen... 27 4. Kilpailuun osallistuneiden menestystekijät... 29 4.1. Tutkimusaineisto ja tiedonkeruu... 29 4.1.1 Työntekijäkysely kilpailu aikana... 29 4.1.2. Työsuojeluhenkilöstön kysely... 30 4.1.3. Työpaikkakäynnit... 31 4.2. Tulokset... 33 4.2.1. Työpaikan koon, toimialan ja alkutason vaikutus kehitykseen... 33 4.2.2. Työntekijöiden käsitykset työoloista kilpailun aikana... 34 4.2.3. Työsuojeluhenkilöstön kyselyn vv. 2006-2007 tulokset... 39 4.2.4. Työpaikkakäyntien tulokset... 44 5. Yhteenveto ja pohdinta... 52 Kirjallisuus... 58 Liite 1: Sanalliset vastaukset Kilpailun vaikutuksista ja konkreettisista toimenpiteistä työpaikoilla... 61 Liite 2: Työntekijöiden kyselyn tulokset kysymyksittäin ja yrityksittäin (työpaikkakäynnit 2007)... 64 2

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 3(3) 1. Tausta ja tavoitteet 1.1. Tapaturmien torjuntatutkimus Tapaturmatutkimuksen uranuurtaja Heinrich (1931) loi jo 1900-luvun alussa edelleen elinvoimaisen dominoteoriansa. Sen mukaan vammautumista edeltää useita erikseen estettävissä olevia tapahtumia tai syytekijöitä. Lähin niistä on äkillinen energian purkaus, esimerkiksi esineen putoaminen. Energian purkautumista edeltää työntekijän vaarallinen toiminta ja/tai mekaaninen tai fysikaalinen vaaratekijä. Näiden esiintyminen on mahdollista inhimillisten heikkouksien vuoksi, joita johdon tehtävänä on kontrolloida. Dominoteoriaa on menestyksellä sovellettu laajasti tapaturmien tutkintaan ja torjuntaan. Sen pohjalta on kehittynyt ajatus tapaturmien rinnastamisesta muihin toiminnan häiriöihin, kuten esinevahinkoihin, laatuvirheisiin ja ympäristövahinkoihin (esim. Bird & Germain 1985). Sen mukaan näitä kaikkia voidaan torjua samanlaisilla johdon toimenpiteillä, voidaan puhua yleisemmin vahingontorjunnasta (Loss Control, Schadenkontrolle), jonka soveltamista on tutkittu myös Suomessa (mm. Laitinen 1984). Teknisen torjunnan rinnalla korostetaan johdon roolia myös turvallisten työtapojen kehittämisessä ja yllä pitämisessä. Ovathan väärät työtavat esimerkiksi Birdin havaintojen perusteella syynä jopa 80 prosentissa tapaturmista. Inhimillistä turvallisuuskäyttäytymistä on sittemmin mallinnettu ja todettu, että se muodostaa fyysisen työympäristön ja työvälineiden kanssa systeemin, jossa kaikki osat vaikuttavat toisiinsa (esim. Surry 1969, Saari 1977, Häkkinen 1978, Salminen 1997). Systeemiajattelua on viime vuosikymmeninä laajennettu käsittämään myös johdon toiminta ja johtamisjärjestelmät (esim. Kjellén 1985, Reason 1989, Saarela 1991, Reese 2001, Simola 2005) ja koko yhteiskunnan ja globaalitalouden toiminta (esim. Rasmussen 1997). 1990-luvulta alkaen tutkijoiden kiinnostus on suuntautunut turvallisuusilmapiiriin ja turvallisuuskulttuuriin ja johtamisjärjestelmiin (esim. Seppälä 1992, Hale et all. 1998, Thompson et all. 1998, Simon et all. 1999, Saari, 1999, Ruuhilehto 2000, Davies et all. 2003, Väyrynen 2003). Turvallisuuskulttuurin käsite on kehittynyt siten, että sitä ei enää mielletä pelkäksi ilmapiiriasiaksi, vaan siihen sisältyvät myös organisaation toimintatavat. Esimerkiksi sopii UK s Health and Safety Commission toimesta vuonna 1993 laadittu teollisuuden eri toimialoilla sovellettavaksi tarkoitettu normatiivinen määritelmä: Organisaation turvallisuuskulttuuri muodostuu yksilöiden ja ryhmien arvoista, asenteista, taidoista ja käyttäytymisestä, jotka määräävät miten turvallisuuden johtamiseen sitoudutaa, sekä millä tavoin ja kuinka menestyksekkäästi sitä toteutetaan organisaatiossa. Hyvän turvallisuuskulttuurin omaavan organisaation ominaispiirteitä ovat keskinäiseen luottamukseen perustuvat viestintä, yhteinen käsitys turvallisuuden merkityksestä ja luottamus ennalta ehkäisevien toimien tehokkuuteen. Useat tutkijat ovat laatineet mittareita ja luokitteluasteikkoja turvallisuusjohtamisjärjestelmälle ja turvallisuuskulttuurille (esim. Freitag & Hale 1997, Zwetsloot 2000, Lappalainen et all. 2001, Levä 2003). Niiden testaaminen ja mittareiden kehittäminen on yksi tämän hetken tutkimuksen isoista haasteista. Käytännössä turvallisuuden kehittämisessä on edetty useita erilaisia linjoja. Varhaisin on lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan kehittäminen, jossa tapahtui Suomessa paljon varsinkin 1970-luvulla. Toinen linja on laaja-alainen tekninen turvallisuusstandardointi maa- 3

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 4(4) ilmanlaajuisesti ja Euroopassa. Sen pontimena turvallisuuden lisäksi on kaupan esteiden poistaminen. Kolmas linja on ollut työpaikkojen johtamisjärjestelmien markkinaehtoinen kehittäminen, alkaen laatujärjestelmistä. Laatujärjestelmien rinnalle tuli myöhemmin ympäristöjärjestelmiä ja turvallisuusjohtamisjärjestelmiä, joita ollaan viimeisimpänä kehitysvaiheena kokoamassa yhtenäisiksi toimintajärjestelmiksi (Häkkinen 2000, Väyrynen 2003). Torjuntastrategiat näyttävät myös tuoneen hyvää tulosta. Esimerkiksi Suomessa kuolemaan johtavien työtapaturmien määrä oli 1960 -luvulla keskimäärin 230, 1970 -luvulla 140, 1980 luvulla 80 ja 1990 luvulla enää alle 60 tapausta vuodessa. Suomen edellä mainittuja tapaturmalukuja tarkemmin analysoidessa havaitsee, että erityisesti koneturvallisuus on parantunut, koneiden aiheuttamat kuolemantapaukset ovat vähentyneet peräti yli 80 prosentilla (Laitinen H., julkaisematon luento Teknillisessä korkeakoulussa 2005). Sen sijaan putoamis- ja kaatumiskuolemat ovat vähentyneet vain 40 prosentilla. Tämän voisi tulkita niin, että automaatio ja tekniset turvallisuusstandardit ovat olleet tehokkaampia toimenpiteitä kuin turvallisten työtapojen kehittämisessä sovelletut keinot. Maailmalla on tehty varsin vähän tieteellisiä tutkimuksia tekijöistä, jotka vaikuttavat työpaikan tapaturmaisuuteen. Kanadalainen Harry Shannon julkaisi muutamia vuosia sitten yhteenvedon kymmenkunnasta tällaisesta tutkimuksesta, joista useimmat on tehty Pohjois-Amerikassa (Shannon 1997). Näiden tutkimusten mukaan työpaikan alhainen tapaturmaisuus on yhteydessä seuraaviin tekijöihin: hyvä siisteys ja järjestys, hyvätasoinen koneiden suojaus, ylimmän johdon aktiivisuus turvallisuudessa, turvallisuustarkastusten tekeminen, työntekijöiden osallistuminen, alhainen vaihtuvuus ja työntekijöiden korkea keski-ikä. Varonen (1997) totesi mekaanista metsäteollisuudessa tehtyä interventiota koskeneessa väitöskirjassaan, että tapaturmien vähenemiseen vaikutti erityisesti vaarojen ja tuotantohäiriöiden ennakointi, opastus ja ohjaus, työnjohdon koulutus, tiedottaminen ja tekniset parannustoimenpiteet. Työterveyslaitoksella 1990-luvun lopulla Työpaikka 2000 toimintaohjelman tutkimuksessa selvitettiin työtapaturmiin vaikuttavia tekijöitä Uudenmaan metalliteollisuudessa 50 työpaikalla (Laitinen, et all. 1999, Laitinen et all. 2000). Tulokset olivat osin samoja kuin edellä, osin ne poikkesivat. Näillä työpaikoilla johdon aktiivisuudella ei yllättäen ollut yhteyttä työpaikan tapaturmaisuuteen, kuten ei myöskään työntekijöiden keski-iällä. Vahvin yhteys tapaturmataajuuteen oli työpaikan Elmeri indeksillä. Tämä oli aiempien tutkimusten perusteella odotettu tulos. Lisäksi alhaiseen taajuuteen liittyi hyvä töiden sujuvuus (vähän keskeytyksiä, häiriöitä ja odottelua). Näyttäisi siis, että hyvin organisoitu työ olisi turvallisempaa kuin huonosti organisoitu. Tämä ei ole yllättävää, mutta merkittävänä tulosta voi pitää. Sehän näyttää olevan jälleen yksi osoitus siitä, että tuottavuus ei ole ristiriidassa turvallisuuden kanssa. 4

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 5(5) Kolmas alhaiseen tapaturmataajuuteen liittynyt asia oli työntekijöiden vahva sitoutuminen työnantajaansa (mm. kehuvat työpaikkaa ystävilleen). Tämä oli uusi ja yllättävä tulos, sillä psykososiaalisia asioita ei ole aiemmin turvallisuustutkimuksissa juurikaan selvitetty. Mikä tätä yhteyttä voisi selittää? Työskentelevätkö sitoutuneet työntekijät muita turvallisemmin? Se on mahdollista. Toinen selitys voisi olla, että sitoutuneet työntekijät eivät hakeudu hoitoon pienten vammojen vuoksi yhtä herkästi kuin muut, jolloin osa tapaturmista jää tilastojen ulkopuolelle. 1.2. Teknologiateollisuuden Haastamme turvallisuuskilpailu 2002-2006 Teknologiateollisuus on Suomen merkittävin teollisuudenala. Sen osuus viennistä on noin 60 %. Ala työllistää suoraan noin 270 000 henkeä, josta kone- ja metallituoteteollisuuden osuus on noin 130 000 henkeä, elektroniikka- ja sähköteollisuuden 60 000 henkeä ja metallien jalostuksen 16 000 henkeä. Teknologiateollisuus on ainoana teollisuuden alana kyennyt lisäämään henkilöstön määrää kymmenen viime vuoden aikana. Tämän on mahdollistanut tuottavuuden muita aloja nopeampi kasvu, kymmenen vuoden aikana tuotanto työtuntia kohti kaksinkertaistui. Positiivisen kehitykseen on osaltaan vaikuttanut alan työmarkkinajärjestöjen hyvä yhteistyö. Yhtenä osoituksena tästä on vuonna 2002 käynnistetty nelivuotinen kilpailumuotoinen turvallisuuskampanja MET HAASTAMME. Kilpailun tavoitteena oli nopeuttaa alan työturvallisuuden ja tuottavuuden myönteistä kehitystä. Hanketta toteutti Teknologiateollisuus ry:n yhteistyössä alan ammattijärjestöjen ja työsuojeluhallinnon kanssa (Tiihonen 2006). Kilpailun menetelmät poikkesivat aiemmissa turvallisuuskilpailuissa yleisesti käytetyistä. Aiemmin mittaus on perustunut pääosin sattuneisiin tapaturmiin, mikä varsinkin pienissä yrityksissä on hyvin epäluotettava mittari. Tässä kilpailun mittaristo oli monipuolinen ja siinä oli suurin paino työympäristön standardoidulla havainnoinnilla. Työympäristön havainnoinnin tekivät työsuojelupiirien työsuojelutarkastajat virkatyönä. Työsuojeluhallinnon intressinä hankkeessa oli edistää työpaikkojen omaehtoista turvallisuustyötä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Samalla hanke ja siihen liittynyt tarkastajien koulutus oli omiaan yhtenäistämään eri piirien olosuhdevalvontaa. Osanotto kilpailuun on ollut vapaa kaikille metalli- ja elektroniikka-alojen työpaikoille. Osanottajia oli kilpailun ensimmäisenä vuonna 158 ja lopussa 190 työpaikkaa. Osanottajat edustivat noin 10 prosenttia alan työvoimasta. Syksyllä 2007 toteutettuun seurantakierrokseen ilmoittautui 77 kilpailuun osallistunutta työpaikkaa. Lisäksi seurantakierrokselle ilmoittautui 77 työpaikkaa, jotka eivät olleet ottaneet osaa itse kilpailuun. 1.3 Tutkimuksen viitekehys Tutkimuksen viitekehyksessä työpaikan tapaturmatekijät ( syytekijät ) jaetaan dominoteoriaa mukaillen kahteen lohkoon: 1) välittömiin työoloissa ja työtavoissa oleviin tekijöihin, joiden taustalla vaikuttaa 2) turvallisuusjohtaminen (kuva 1). Turvallisuusjohtami- 5

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 6(6) sen vaikeutena on tuloksia koskevan ohjaustiedon puutteellisuus. Perinteisesti tulosta mitataan tapaturmien määrällä suhteessa tehtyyn työaikaan. Vahinkoja, varsinkin vakavia vahinkoja on nykyisessä teknologisessa kehitysvaiheessa jo niin vähän, että niistä saatava ohjaustieto ei ole riittävää. Tapaturmailmiöön kuuluu olennaisena osana myös sattuman vaikutus. Suojaamaton vaaranpaikka ja vaarallinen työskentelytapa eivät suinkaan joka kerta johda tapaturmaan. Myös tapaturmasta seuraava vamma voi olla sattumasta kiinni, usein hyvä onni pelastaa vakavimmalta mahdolliselta vammalta. Tapaturmailmiöön kuuluvan satunnaisuuden vuoksi tapaturmataajuus vaihtelee vuosittain huomattavasti pelkän tilastollisen satunnaisvaihtelun takia. Johdolla ei ole juuri keinoja välittömästi estää tapaturmia ja muita vahinkoja. Sen on tyydyttävä toimenpiteisiin, joilla kontrolloidaan ja kehitetään fyysistä työympäristöä, työmenetelmiä, turvallisia työtapoja ja psykososiaalisia tekijöitä työpaikalla. Myös tämän vuoksi on tarpeen kehittää johdon mittareita näiden seikkojen seuraamiseen. Työturvallisuusjohtaminen on työpaikan ylimmän johdon ja muiden esimiesten sekä heidän apunaan toimivien työsuojelun ja työterveyden asiantuntijoiden toimintaa olosuhteiden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tutkimuksen yhtenä perusajatuksena on, että omistajien ja johdon suhtautuminen turvallisuuteen vaikuttaa ratkaisevasti koko organisaation toimintaan. Tämän pitäisi näkyä mm. esimiesten toiminnassa ja siinä miten turvallisuus nivotaan työntekijöiden koulutukseen, kunnossapitoon ja hankintoihin. Tämän lisäksi sillä on ilmeisesti vaikutusta siihen, miten perusteellisesti työpaikka toteuttaa erikseen työturvallisuuslainsäädännössä vaadittuja turvallisuustoimia, kuten riskinarviointia. Työpaikan toimintaan vaikuttavia ulkopuolisia asioita ovat edellä mainitun lainsäädännön ja sen valvonnan lisäksi suoraan asiakkaiden turvallisuudelle mahdollisesti asettamat vaatimukset. Siihen vaikuttavat myös työmarkkinat ja yhteistyö alan järjestöjen välillä. Alan teknologinen kehitys ja kilpailijoiden toiminta vaikuttavat myös. Yritysjohto pyrkii säilyttämään kilpailuasemansa ja parantamaan sitä mm. seuraamalla kilpailijoiden ja yleistä kehitystä ja etenkin edelläkävijäyrityksiä. Turvallisuuden osalta tässäkin on ollut vaikeutena sama mittausongelma kuin työpaikan sisäisessä seurannassa, käytetyt tapaturmamittarit ovat epäluotettavia. Teknologiateollisuuden Haastamme kampanjassa alan työmarkkinajärjestöt ottivat yhteistyössä aktiivisen roolin tavoitteenaan nopeuttaa alan työolojen ja samalla tuottavuuden kehitystä. Tähän pyrittiin tarjoamalla yritysjohdolle mahdollisuus saada luotettavaa vertailutietoa toimialan muiden yritysten työoloista ja lupaamalla julkisesti palkita kunniakirjoilla parhaat työpaikat. Hankkeen teki mahdolliseksi se, että myös Työsuojeluhallinto lähti siihen mukaan. Työympäristön vertailumittarina käytettiin hallinnon muutenkin käyttämää Elmeri + havaintomenetelmää. Haastamme kampanjassa oli elementtejä kolmesta kuvan 1 työpaikan ulkopuolisesta vaikuttajasta, järjestöjen yhteistyö, valvontaviranomaisen mukanaolo ja vertailutiedon saaminen toimialan ja kilpailijoiden tilanteesta, johon omaa tilannetta voi suhteuttaa. 6

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 7(7) Tuotemarkkinat Asiakkaiden vaatimukset Toimialan kehitys Kilpailijoiden toiminta Teknologia Työmarkkinat Järjestöjen toiminta Työturvallisuus -lainsäädäntö Työsuojelun valvonta Turvallisuusjohtaminen Omistajien vaatimukset Johdon sitoutuminen Esimiestointa Työnopastus Kunnossapito, hankinnat Työsuojelutoiminta Fyysinen työympäristö Työskentelytavat Työilmapiiri Vakavat terveyshaitat Lievät terveyshaitat Vaaratilanteet Kuva 1. Tutkimuksen viitekehyksenä oleva työpaikan turvallisuusjohtamisen malli 1.4. Raportin osatutkimukset ja niiden tavoitteet Teknologiateollisuuden ympäristön kehitys ja turvallisuuskilpailun vaikuttavuus Kilpailuun osallistuneiden työpaikkojen havainnoitu työympäristö koheni nopeasti ja samalla tapaturmat näyttivät vähenevän (Tiihonen 2006) J (toim.): Tuottavuus ja turvallisuus huipputasolle. Teknologiateollisuus, Tampere 2006. s 67-79). Kilpailun vaikuttavuuden arvioimiseksi tarvitaan kuitenkin myös vertailutietoa alan muilta työpaikoilta. Elmeri + menetelmä ja sitä vastaava Elmeri menetelmä ovat olleet tutkijoiden ja työsuojeluhallinnon tarkastajien käytössä vuodesta 1996. Työterveyslaitos kartoitti Elmeri menetelmällä metalliteollisuuden työympäristön tasoa 54 työpaikalla vuosina 1996 ja 1998. Työsuojelutarkastajat puolestaan mittasivat Elmeri + tason 32 metallin työpaikalla vuonna 2006. Nämä tiedot yhdessä kilpailun ja sen seurantakierroksen aikana tehtyjen havaintojen kanssa antavat mahdollisuuden kuvata alan työturvallisuuden kehitystä kymmenen vuoden aikana ja selvittää poikkesiko kilpailun osanottajien kehitys edukseen yleisestä kehityksestä. Tämä on tavoitteena osatutkimuksessa yksi. Elmeri + havaintomenetelmän pätevyys ennustaa työpaikan tapaturmariskiä Kilpailun yhteydessä saatiin laaja aineisto työpaikkakohtaista Elmeri + havaintotietoa ja tapaturmatietoa. Aineisto on hyvä sekä työpaikkojen suuren määrän vuoksi, että ajallisen ulottuvuuden vuoksi, sillä samoja työpaikkoja seurattiin useita vuosia. Tämä mahdollistaa poikkileikkaustutkimuksen lisäksi pitkittäistutkimuksen. Toisen osatutkimuksen tavoitteena olikin selvittää yhtäältä ennustaako hyvä Elmeri + indeksi alhaista tapaturmariskiä ja toisaalta alenevatko työpaikan tapaturmaluvut, kun se onnistuu kohentamaan Elmeri + in- 7

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 8(8) deksiä. Lisäksi selvitetään mitkä seikat erityisesti fyysisessä työympäristössä (Elmeri + osaindeksit) vaikuttavat tapaturmien esiintymisen. Työpaikan turvallisuusjohtamisen menestystekijät Kilpailun aikana siihen osallistuneiden työpaikkojen työympäristöä mittaava Elmeri + indeksi parani keskimäärin 18 prosenttiyksikköä. Osa työpaikoista kehittyi kuitenkin selvästi enemmän ja osa vähemmän. Kolmannessa osatutkimushankkeessa selvitetään millä tavoin turvallisuustoiminta poikkesi näillä eri tavoin kehittyneillä työpaikoilla. Tämän Työturvallisuuden menestystekijät tutkimuksen toteutti vuosina 2006 2007 3T Ratkaisut Oy ja sitä rahoitti Työsuojelurahasto. Tavoitteena oli selvittää mm. seuraavia menestykseen mahdollisesti vaikuttaneita asioita: 1. omistajien ja johdon sitoutuminen 2. henkilöstön ja johdon yhteistyö 3. organisaation yleinen kehittämistoiminta 4. esimiestoiminnan käytännöt 5. turvallisuusjohtamisen eri käytännöt 8

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 9(9) 2. Teknologiateollisuuden ympäristön kehitys ja turvallisuuskilpailun vaikuttavuus 2.1. Aineisto ja menetelmät 2.1.1. Kilpailukampanjan toteutus Kilpailu 2002 2005 Kilpailun organisoivat alan työmarkkinajärjestöt Teknologiateollisuus ry:n johdolla. Johtoryhmään osallistuivat lisäksi työsuojeluhallinnon, Työturvallisuuskeskuksen ja 3T Ratkaisut Oy:n edustajat. Osanotto kilpailuun oli vapaaehtoista. Se oli avoin kaikille metalli- ja elektroniikka alojen työpaikoille riippumatta niiden kuulumisesta työnantajajärjestöön. Järjestöt tiedottivat kilpailusta kukin omille jäsenilleen, lisäksi järjestettiin alueellisia tiedotustilaisuuksia. Kilpailuun saattoi tulla mukaan ja siitä saattoi jäädä pois milloin vain kilpailun aikana. Kilpailu perustui työpaikkojen itse ilmoittamiin tapaturma- ja sairaustietoihin sekä kahdesti vuodessa tapahtuvaan työpaikkakäyntiin. Erityisesti tehtävään koulutetut työsuojelupiirien tarkastajat tekivät kaikki arviointikäynnit. Koulutettuja tarkastajia oli yhteensä 29. Arviointikäynnillä havainnoitiin satunnainen otos työpisteitä Elmeri + menetelmän mukaisesti. Samojen työpisteiden työntekijät vastasivat lisäksi työsuojelutietoja mittaaviin monivalintakysymyksiin. Kunkin vuoden arviointikierrosten tuloksista laskettiin työpaikkakohtaiset keskiarvot, jotka määräsivät työpaikan sijoituksen. Kaikissa sarjoissa kolme parasta palkittiin kunniakirjoilla vuosittain julkisissa seminaareissa. Vuosittain laadittiin julkinen raportti kilpailun tuloksista. Seurantakierros 2007 Seurantakierros organisoitiin samalla tavalla kuin itse kilpailu. Kierrosta markkinoitiin keväällä ja kesällä 2007 koko teknologiateollisuuden kenttään, myös niille työpaikoille, jotka eivät olleet ottaneet osaa itse kilpailuun. Seurantakierroksen toteuttivat samat työsuojelutarkastajat kuin kilpailun arvioinnit. Arviointikäynnillä havainnoitiin satunnainen otos työpisteitä Elmeri + menetelmän mukaisesti, mutta tietokyselyä työntekijöille ei tehty. Työpaikat ilmoittivat tapaturmatietonsa vuodelta 2006 suoraan Teknologiateollisuus ry:lle. 2.1.2. Kilpailun ja seurantakierroksen osanottajat Osanottajat jaettiin kuuteen sarjaan seuraavasti: 1) metallien jalostus, 2) metallituoteteollisuus, 3) koneteollisuus, 4) elektroniikka- ja sähköteollisuus, 5) kunnossapito ja 6) oppilaitokset. 9

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 10(10) Ensimmäisenä vuonna 2002 kilpailussa oli mukana 158 työpaikkaa (taulukko 1). Seuraavina vuosina osanottajien määrä vaihteli 185:stä 194:ään työpaikkaan. Mukaan tuli kaikkina vuosina uusia osanottajia. Osanottajien määrä väheni kunnossapitosarjassa osin sen vuoksi, että jotkin yritykset ryhmittivät aluksi erillisiä pieniä yksiköitä alueellisiin ryhmiin. Osa kunnossapidon pienistä yksiköistä lopetti toimintansa tai niiden toiminta supistui arvioinnin toteutuksen kannalta liian pieneksi. Muissa sarjoissa poisjäämiset kesken kilpailun olivat harvinaisia, niitä tapahtui lähinnä vain työpaikkojen lopettamisen tai omistajanvaihdoksen vuoksi. Henkilöstöä kilpailutyöpaikoilla oli eri vuosina yhteensä 24 000 29 000. Henkilöstöstä noin kolmasosa oli toimihenkilöitä ja kaksi kolmasosaa työntekijöitä. Taulukko 1. Kilpailutyöpaikkojen lukumäärä ja henkilöstö sarjoittain Työpaikkoja Henkilöstöä Sarja 2002 2003 2004 2005 2001 2002 2003 2004 1 Metallien jalostus 13 17 17 17 2 643 3 633 3 467 3375 2 Metallituoteteollisuus 42 55 64 67 7 133 7 837 8 466 9145 3 Koneteollisuus 31 43 44 42 4 977 7 832 7 934 5871 4 Elektroniikka & sähkö 24 33 34 33 7 044 6 632 6 704 6797 5 Kunnossapito 39 35 30 25 2 460 3 168 2 422 2357 6 Oppilaitokset 2 2 5 6 Kaikki yhteensä: 158 185 194 190 24 257 29 158 28 993 27545 Seurantakierrokseen osallistui yhteensä 154 työpaikkaa, joista puolet oli osallistunut kilpailuun ja toinen puoli oli uusia (taulukko 2). Seurantakierroksella työpaikoilta kysyttiin vain työntekijöiden määrä, ei toimihenkilöitä. Tulosten analyyseista jätettiin pois yksi seurantaan osallistunut oppilaitos. Taulukko 2. Seurantakierroksen työpaikkojen yritykset ja henkilöstö sarjoittain, vanhat= osallistunut kilpailuun, uudet= ei osallistunut kilpailuun työpaikkoja työntekijät vanhat uudet vanhat uudet 1 Metallin jalostus 6 4 667 2 585 2 Metallituoteteollisuus 24 27 2378 3 888 5 3 Koneteollisuus 16 18 2836 1664 4 Elektroniikka & sähkö 15 12 1854 4 1249 6 5 Kunnossapito 15 16 220 276 6 Oppilaitos 1 0 Kaikki yhteensä 77 77 8058 4662 1) tiedot 4 työpaikalta 2) tiedot 22 työpaikalta 3) tiedot 13 työpaikalta 4) tiedot 22 työpaikalta 5) tiedot 10 työpaikalta 10

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 11(11) 2.1.3. Kilpailun mittarit Kilpailussa käytettiin seuraavia neljää mittaria: 1. Arvioijien havainnoima Elmeri + -indeksi (painoarvo 60 %) Menetelmässä havainnoidaan kunnossa/ei kunnossa periaatteella kussakin työpisteessä 14 asiaa, jotka koskevat työskentelytapoja, ergonomiaa, koneturvallisuutta, liikkumisturvallisuutta ja työhygieenisiä ympäristötekijöitä. Indeksi on kunnossa olevien asioiden prosenttiosuus kaikista havainnoista 2. Tietoindeksi (painoarvo 20 %) käyntien yhteydessä otos työntekijöistä vastasi työsuojelutietoja koskeviin kysymyksiin, oikeasta vastauksesta sai yhden pisteen ja väärästä sekä puuttuvasta vähennetään piste indeksi laskettiin työpaikan saaman pistemäärän prosenttiosuutena maksimipisteistä 3. Työntekijöiden tapaturmien vuoksi menetetyt työtunnit työntekijää kohti edeltävänä vuonna (painoarvo 10 %) Työpaikkoja pyydettiin ilmoittamaan vain vähintään 3 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat, työmatkatapaturmat mukaan lukien Toimihenkilöiden tapaturmat ilmoitettiin erikseen ja ne eivät vaikuttaneet työpaikan sijoitukseen 4. Työntekijöiden sairauden vuoksi menetetyt työtunnit työntekijää kohti edeltävänä vuonna (painoarvo 10 %) Oman sairauden vuoksi poissaolot, ei esim. lapsen syntymän tai sairauden vuoksi. Toimihenkilöiden sairaudet ilmoitettiin erikseen ja ne eivät vaikuttaneet työpaikan sijoitukseen Seurantakierroksella syksyllä 2007 käytettiin edellä kuvatuista mittareista vain Elmeri + indeksiä ja tapaturmissa menetettyjä työtunteja keskimäärin työntekijää kohti. Erona oli myös. että kysyttiin kaikissa työpaikkatapaturmissa menetettyjä tunteja, ei ainoastaan 3 päivän tapausten. 2.1.4. Arvioijien koulutus Ennen kilpailun alkua arvioijat saivat viiden päivän koulutuksen. Sen yhteydessä Elmeri + -menetelmästä laadittiin soveltamisohje teknologiateollisuuteen. Joka vuosi kilpailun aikana heille järjestettiin lisäksi kaksi päivän mittaista kalibrointikoulutusta. Ennen syksyn 2007 seurantakierrosta järjestettiin yksi päivän mittainen kalibrointikoulutus. Kalibroinnissa tarkastajille näytettiin arvioitavaa työpistettä kuvaava lyhyt video ja valokuvia 2-3 kertaa peräkkäin. Jokainen teki niiden perusteella itsenäiset arviot Elmeri + lomakkeelle. Näin käytiin läpi 4-5 työpistettä, minkä jälkeen lomakkeet kerättiin pois ja arviointien yhteneväisyys laskettiin niiden perusteella jälkikäteen. Kalibrointitilaisuus jatkui samojen työpisteiden uudella läpikäynnillä, mutta nyt ryhmässä keskustellen ja yhteiset kannanotot muodostaen. 11

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 12(12) Arviointien yhdenmukaisuutta selvitettiin laskemalla tarkastajien havainnoista Elmeri + keskiarvot ja tarkastajien väliset indeksien keskihajonnat. Yhdenmukaisuus on hyvä, kun keskihajonta on pienempi kuin 10 prosenttia keskiarvosta. Taulukon 3 mukaan keskihajonta vaihteli 8,6:n ja 5,6:n välillä ja keskivirhe välillä 8-14 %. Tarkastajien välillä ei ollut systemaattista eroa, vaan yhdellä kertaa tiukkaa linjaa noudattanut saattoi toisella kerralla olla keskimääräistä löysempi arvioissaan. Myöskään piirien välillä ei ollut systemaattista eroa. Heti testin jälkeen syntyneistä eroista keskusteltiin ja ryhmässä tehtiin ratkaisut ja tarvittaessa täsmennettiin havainto-ohjeita. Työpaikkavideot ja kuvat osoittautuivat sopivaksi tavaksi kouluttaa ja testata arvioitsijoita. Niiden perusteella kaikki arvioitavat asiat eivät kuitenkaan selviä yhtä hyvin kuin aidolla työpaikalla, jossa asiaa voi tarkastella lähemmin ja siitä voi kysyä. Osa arviointien eroista johtuikin tästä menetelmän puutteesta. Henkilön vaikutuksen minimoimiseksi arvioinnit tehtiin kuitenkin kahden hengen pareissa niin, että toinen oli pääarvioija ja toinen avusti. Samaa työpaikkaa ei arvioinut kahta kertaa peräkkäin sama pääarvioija. Taulukko 3. Elmeri + menetelmän kalibrointitulokset Kalibrointi-kerta Tarkastajia kpl Työpisteitä kpl Elmeri + keskiarvo, % Elmeri + keskihajonta Elmeri + keskivirhe, % kevät 2003 24 5 61 8,63 14 syksy 2003 24 6 71 7,23 10 kevät 2004 27 5 62 4,96 8 syksy 2004 24 5 38 5,64 15 kevät 2005 24 5 66 5,89 9 syksy 2005 27 4 51 6,05 12 syksy 2007 22 5 61 6,87 11 Arviointikäynnit ohjeistettiin toteuttamaan seuraavasti: 1) Sovitaan käynnistä työpaikan yhdyshenkilön kanssa noin viikkoa ennen käyntiä. 2) Käynnin alkupalaverissa työsuojelupäällikön ja työsuojeluvaltuutettujen kanssa sovitaan havaintokierroksen ja tietokyselyn toteutuksesta. 3) Arviointikierroksella havainnoidaan edustava otanta työpisteitä, pääsääntöisesti eri työpisteet kuin edellisellä arviointikäynnillä. Otoksen valintaan annettiin seuraavia ohjeita: 1. Kierros suunnitellaan niin, että tehdään havaintoja ulkoalueella ja kaikilla osastoilla (lukuun ottamatta konttoreita) havaintoja tehdään mahdollisuuksien mukaan kaikista erityyppisistä töistä ja alueista (päätyypit), joita työpaikalla esiintyy 2. Kierroksella arvioija valitsee havainnoitavat alueet / työpisteet itse satunnaisesti (ei systemaattisesti heikoimpia tai parhaita) esimerkiksi ovelta lähtien ensimmäinen pilariväli (tai työpiste) ja sen jälkeen joka toinen tai joka kolmas varmistetaan, että havainnot kattavat myös varsinaisten työpisteiden välisiä ja ulkopuolisia alueita 12

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 13(13) 3. Jos mahdollista, arvioija valitsee havaintokohteita eri osastoilta / eri töistä määrällisesti samassa suhteessa kuin niissä on työntekijöitä 4) Loppupalaverissa työpaikan edustajille esitetään havaintotulosten yhteenveto ja selostetaan mitä puutteita kierroksella havaittiin. Koulutuksessa tuotiin esille myös arvioijien asema lainsäädännön noudattamista valvovina virkamiehinä. Siksi tarkastuksella esiin tulleisiin epäkohtiin tulee puutua lain edellyttämällä tavalla riippumatta siitä sisältyykö kyseinen asia Elmeri + havaintomenetelmään vai ei. 2.2. Tulokset 2.2.1 Elmeri + -indeksin ja osaindeksien kehitys kilpailun aikana Syksyn 2002 ensimmäisellä arviointikierroksella keskimääräinen Elmeri + -indeksi oli 68 % (taulukko 4). Seuraavana keväänä se oli noussut 9 prosenttiyksikköä. Myöhemmillä kierroksilla nousu jatkui, mutta selvästi hitaampana kuin alussa. Syksyn 2005 kierroksella keskitaso oli jo 86 %. Nousu oli voimakkainta kunnossapidon ja metallien jalostuksen sarjoissa, jotka aluksi olivat heikoimmat sarjat. Taulukko 4. Elmeri + -indeksin kehitys sarjoittain v. 2002-2005. Sarja 1 Metallien jalostus 2 Metallituote-teollisuus 3 Koneteollisuus 4 Elektroniikka 5 Kunnossapito 6 Oppilaitokset Kaikki yhteensä Syksy Kevät Syksy Kevät Syksy Kevät Syksy 2002 2003 2003 2004 2004 2005 2005 66 74 76 78,8 81,0 82,2 85,8 67 76 79 79,2 80,4 82,9 84,9 70 75 80 81,3 83,3 85,0 85,9 76 86 88 90,1 91,5 92,1 93,1 60 68 72 76,2 76,7 79,8 81,6 73 84 82 82,4 85,4 84,9 86,4 68 77 80 81,2 82,6 84,5 86,2 Jokaisella arviointikierroksella todettu kehitys verrattuna edelliseen kierrokseen oli myös tilastollisesti erittäin merkitsevä. Tämä testattiin pareittaisella t-testillä, ottaen huomioon vain kummallakin testikierroksilla mukana olleet työpaikat (t-arvo vaihteli välillä 3.05 9.19 ja p välillä 0.003-0.000). Myönteinen kehitys näkyy selvästi myös kuvassa 2. Siinä kilpailutyöpaikkojen Elmeri + - indeksit ovat vuosikeskiarvoina siten, että työpaikat on järjestetty erikseen kunakin vuonna huonoimmasta indeksistä parhaimpaan. Jokainen kuvan piste esittää yhtä kilpailutyöpaikkaa. Taso on parantunut vuosi vuodelta. Heikommassa päässä kehitys on ollut nopeampi kuin paremmassa päässä, eli erot yritysten välillä ovat keskimäärin pienentyneet. 13

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 14(14) 100 90 80 ka. 85 % 70 60 ka. 68 % 50 40 30 2002 2003 2004 2005 Kuva 2. Kilpailuun osallistuneiden Elmeri + -indeksit työpaikoittain vuosina 2002-2005, kaikki yritykset 30 40 50 60 70 80 90 100 Lämpöolosuhteet Jäteastia Valaistus Fyysinen kuormitus Kulkuteiden rakenne Poistumistiet Koneiden hallintalaitteet Koneiden suojalaitteet Riskinotto Ilman puhtaus Työpiste-ergonomia Melu Pöytien järjestys Kulkuteiden järjestys syksy 2002 syksy 2005 Kuva 3. Kilpailuun osallistuneiden Elmeri + -osaindeksit syksyllä 2002 ja syksyllä 2005 Elmeri + indeksi kohosi syksystä 2002 syksyyn 2005 keskimäärin 18 prosenttiyksikköä. Kaikki osaindeksit paranivat merkittävästi (kuva 3). yhdeksänkymmenenviiden prosentin tason saavuttivat lämpöolosuhteet, jäteastioiden järjestys, valaistus, fyysinen kuormitus, kulkuteiden rakenne ja poistumistiet. Kahdeksankymmenenviiden prosentin tason ylittivät 14

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 15(15) koneiden hallintalaitteet ja suojalaitteet, työskentelytavat ja ilman puhtaus, ja sen lähestulkoon saavutti työpiste-ergonomia. Seitsemänkymmenen prosentin tasolle nousivat melu sekä pöytien ja kulkuteiden järjestys. 2.2.2. Elmeri + indeksit ja osaindeksit seurannassa 2007 Seurantaan ilmoittautuneiden kilpailun osanottajien vuoden 2005 Elmeri + indeksit olivat keskimäärin samat kuin kilpailun koko osanottajajoukon (taulukko 5). Kunnossapitosarjassa seurantaan osallistuneet olivat kuitenkin kilpailun keskiarvoa heikompia työpaikkoja. Kilpailuyritysten työympäristön taso oli seurannassa samalla tasolla kuin kilpailun viimeisenä vuotena (taulukko 5). Havaitut pienet erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä missään sarjassa (pareittainen t-testi, t-arvo välillä 0.220 1.039, p-arvo välillä 0.83 0.31). Taulukko 5. Kilpailuun ja seurantaan osaa ottaneiden työpaikkojen Elmeri + indeksien keskiarvot sarjoittain 2005 ja 2007 Sarja Kaikki kilpailun osanottajat 2005 N=184 Seurannan osanottajat 2005 N=76 Seurannan osanottajat 2007 N=76 1 Metallien jalostus 84,0 83,7 80,4 2 Metallituoteteollisuus 83,9 84,8 84,5 3 Koneteollisuus 85,5 87,4 88,8 4 Elektroniikka 92,6 92,4 90,3 5 Kunnossapito 80,7 77,7 79,5 Kaikki yhteensä 85,3 85,4 85,8 Seurantakierroksella 2007 kilpailuun osaa ottaneiden (vanhojen) työpaikkojen työympäristöindeksi oli keskimäärin 5,6 prosenttiyksikköä parempi kuin uusien työpaikkojen (taulukko 6). Metallituoteteollisuuden, koneteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden sarjoissa vanhat osanottajat olivat 6-9 prosenttiyksikköä parempia kuin uudet. Nämä erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Myös metallien jalostuksessa vanhat olivat parempia kuin uudet, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kunnossapitosarjassa uudet olivat hieman vanhoja parempia, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. 15

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 16(16) Taulukko 6. Elmeri + havainnot ja indeksit sarjoittain seurantakierroksella syksyllä 2007, vanhat= osallistunut kilpailuun, uudet= ei osallistunut kilpailuun Vanhat Uudet Sarja kunnossa, kpl ei kunnossa, kpl indeksi, % kunnossa, kpl ei kunnossa, kpl indeksi, % 1 Metallien jalostus 679 166 80,4 413 128 76,3 2 Metallituoteteollisuus 2902 532 84,5 2827 762 78,8*** 3 Koneteollisuus 2144 271 88,8 1852 476 79,6*** 4 Elektroniikka 1791 192 90,3 1223 226 84,4*** 5 Kunnossapito 900 232 79,5 1210 267 81,9 Kaikki yhteensä 8416 1393 85,8 7525 1859 80,2*** *** p<0.001, khiin neliötesti Kuvassa 4 näkyy jokaisen seurantaan osallistuneen työpaikan Elmeri+ indeksi pisteenä. Kilpailuun osallistuneet vanhat työpaikat erottuvat selvästi uusista. Yli 90 prosentin työpaikkoja on vanhoissa kolminkertainen määrä ja alle 80 prosentin työpaikkoja puolta vähemmän uusiin verrattuna. 100 90 80 ka. 86 % ka. 80 % 70 60 50 40 30 vanhat uudet Kuva 4. Seurantakierrokseen osallistuneiden työpaikkojen Elmeri + indeksit työpaikoittain, vanhat= osallistunut kilpailuun, uudet= ei osallistunut kilpailuun Neljästätoista osaindeksistä kuudessa kilpailuun osallistuneet vanhat työpaikat olivat vähintään viisi prosenttiyksikköä parempia kuin uudet (taulukko 7). Suurimmat erot olivat poistumisteissä, lattioiden ja kulkuteiden järjestyksessä, koneiden suojalaitteissa, työskentelyssä, ilman puhtaudessa & kemikaaleissa sekä koneiden hallintalaitteissa. Muissa havainnoiduissa työympäristötekijöissä ei ollut merkittävää eroa. 16

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 17(17) Taulukko 7. Seurantakierrokseen syksyllä 2007 osallistuneiden työpaikkojen Elmeri + osaindeksit, vanhat= osallistunut kilpailuun, uudet= ei osallistunut kilpailuun osaindeksit 2007 Vanhat, % Uudet, % Erotus, %-yksikköä työskentely 85,9 76,8 9,1 fyysinen kuormitus 96,8 94,8 2 työpiste-ergonomia 85,9 86,2-0,3 konesuojaus 86,1 75,9 10,2 koneiden hallintalaitteet 83,6 78,3 5,3 kulkuteiden rakenne 90,3 88,5 1,8 poistumistiet 93,6 78,8 14,8 lattian ja kulkutien järjestys 67,2 53,3 13,9 pöytien järjestys 74 63,5 10,5 jäteastia 95,3 93,1 2,2 melu 69,7 72,7-3 valaistus 93,3 91,4 1,9 lämpö 96,9 98,2-1,3 ilman puhtaus ja kemikaalit 76,1 70,2 5,9 2.2.3. Työympäristön kehitys metalliteollisuudessa 1996-2007 Vuodesta 1996 alkaen Elmeri ja Elmeri+ menetelmillä tehdyt metalliteollisuuden työympäristön mittaukset tekevät mahdolliseksi arvioida alan yleistä kehitystä. Uudellamaalla havainnoitiin samojen 50 työpaikan työympäristö Elmeri menetelmällä (Laitinen ym. 2000) vuosina 1996 ja 1998. Työpaikoista puolet valittiin satunnaisesti niin että ne edustivat eri kokoisia työpaikkoja. Toinen puoli valittiin pyrkien saamaan otokseen erityisesti tapaturmataajuudeltaan hyviä ja huonoja työpaikkoja (Laitinen ym. 2000). Elmeri menetelmän tulokset muunnettiin vastaamaan Elmeri + menetelmän tuloksia. Vuonna 1996 Elmeri + tasoksi muunnettu indeksi oli 58 % ja se oli kohonnut kahta vuotta myöhemmin samoilla työpaikoilla 62 %:iin. Vuonna 2002 taso oli ensimmäisissä kilpailumittauksissa oli 68 prosenttia. Vuonna 2006 Tarkastajien mittaukset kilpailun ulkopuolisilla alan työpaikoilla antoivat tulokseksi 78 prosenttia. Kilpailuun osallistumattomien mutta seurantaan osallistuneiden tulos vuonna 2007 oli 79 prosenttia. Edellä kuvattujen mittausten mukaan estimoitiin kehitystrendi (kuva 5). Elmeri + -indeksi ei voi saada sataa suurempaa arvoa, joten estimaatti ei voi olla lineaarinen suora. Paremmin sopiva on 2 asteen polynomi, joka lähestyy hidastuen sataa. Ajanjaksolla 1996-2007 kehitys on kuitenkin ollut lähes lineaarista keskimääräinen parannus 1,9 %-yksikköä vuodessa (kuva 5). Kilpailuyritysten kehitys poikkeaa selvästi yleisestä trendistä koko kilpailun ajan. Kilpailun päätyttyä niiden kehitysvauhti näyttää hidastuneen. 17

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 18(18) 100 90 80 70 60 50 40 30 1996 n=54 1997 1998 n=54 1999 2000 2001 2002 n=75 2003 n=102 2004 n=121 2005 n=121 2006 n=32 2007 n=95 kilpailun osanottajat yleinen taso Polyn. (yleinen taso) Kuva 5. Elmeri/Elmeri + indeksin kehitys 1996 2007 metalliteollisuudessa. Vuosien 1996 ja 1998 tulokset ovat tutkijoiden Uudellamaalla Elmeri menetelmällä mittaamia ja ne on muunnettu vertailukelpoisiksi Elmeri + menetelmän kanssa. Muut tulokset ovat työsuojelutarkastajien Elmeri + menetelmällä koko maassa mittaamia. 2.2.4. Tapaturmariskin kehitys kilpailun aikana Ennen kilpailua vuonna 2001 osanottajayrityksissä sattui työntekijöille 1377 tapaturmaa, eli 8.2 tapaturmaa 100 työntekijää kohti. Vuonna 2004 työntekijöille sattui 1181 tapaturmaa, eli 6,3 tapausta 100 työntekijää kohti. Sattuneet tapaturmat olivat vuonna 2004 myös aiempaa lievempiä, tapaturmaa kohti menetettiin 98 tuntia, kun vastaava luku vuonna 2001 oli 109 tuntia. Ennen kilpailua yrityksissä menetettiin tapaturmien vuoksi keskimäärin 10 tuntia jokaista työntekijää kohti (kuva 6). Vuonna 2004 menetettiin enää 6 tuntia työntekijää kohti. Tämä 40 prosentin vähennys merkitsi noin 76 000 työtunnin, eli noin 48 henkilötyövuoden vuosittaista säästöä. Kehitys on ollut myönteinen kaikissa sarjoissa. 18

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 19(19) 2001 2002 2003 2004 Tapaturmatunnit / työntekijä 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Metallien jalostus Metallituote Kone Elektroniikka Kunnossapito Kuva 6. Kilpailuyritysten työntekijöiden poissaolotunnit henkeä kohti tapaturman vuoksi sarjoittain v. 2001-2004. Työpaikkakohtainen hajonta on ollut kaikissa sarjoissa ja kaikkina vuosina suuri. Kuvassa 7 on kaikkien osanottajien työpaikkakohtaiset tiedot vuosilta 2001 ja 2004. Yhteensä 0- tapaturma työpaikkojen lukumäärä lisääntyi tuona aikana yhdeksästä kahteenkymmeneenviiteen. Enimmillään menetettiin viikon työpanos jokaista työntekijää kohti. Tap aturm atuntia / ty öntekijä 40 30 20 10 0 2001 2004 Kuva 7. Työntekijöiden poissaolotunnit henkeä kohti tapaturman vuoksi työpaikoittain vuosina 2001 ja 2004. 19

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 20(20) 2.2.5. Tapaturmatilanne seurantatyöpaikoilla 2006 Seurantaan osallistuneilla kilpailutyöpaikoilla (vanhat) oli noin 8000 työntekijää ja uusilla työpaikoilla puolta vähemmän. (taulukko 8). Tapaturmia niillä sattui vuonna 2006 yhteensä 651 ja niiden vuoksi menetettiin noin satatuhatta työtuntia. Taulukko 8. Seurantakierrokseen osallistuneiden työpaikkojen tapaturmatiedot sarjoittain 2006, vanhat= osallistunut kilpailuun, uudet= ei osallistunut kilpailuun Vanhat Uudet Sarja tapaturmia 4 pv, kpl tapaturma tunteja, h työntekijöitä työntekijöitä tapaturmia 4 pv, kpl tapaturma tunteja, h 1 Metallien jalostus 667 35 7176 585 88 12720 2 Metallituoteteollisuus 2378 145 18917 888 43 6405 3 Koneteollisuus 2836 159 17965 1664 77 15889 4 Elektroniikka 1854 41 4732 695 19 1940 5 Kunnossapito 220 21 3176 276 23 2272 Kaikki yhteensä 7955 401 51966 4108 250 39226 Seurannan uusien työpaikkojen tapaturmariski oli kaikilla mittareilla korkeampi kuin kilpailuun osaa ottaneiden (taulukko 9). Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Ero selittyy pitkälti metallin jalostuksen uusien korkeasta riskistä. Taulukko 9. Seurantakierrokseen osallistuneiden työpaikkojen tapaturmariski sarjoittain 2006, vanhat= osallistunut kilpailuun, uudet= ei osallistunut kilpailuun Tapaturmatunnit työntekijää kohti 1 Tapaturmat (4pv) sataa työntekijää kohti 1 Tapaturmataajuus 4p tapaturmat miljoonaa tuntia kohti 2 Tapaturmataajuus kaikki tapaturmat miljoonaa tuntia kohti 2 Sarja Vanhat Uudet Vanhat Uudet Vanhat Uudet Vanhat Uudet 1 Metallien jalostus 10,8 21,7 5,2 15,0 24,7 70,7 52,8 149 2 Metallituoteteollisuus 8,0 7,2 6,1 4,8 27,2 21,6 50,4 50,1 3 Koneteollisuus 6,3 9,5 5,6 4,6 21,9 18,1 38,4 46,7 4 Elektroniikka 2,6 2,8 2,2 2,7 9,1 11,3 16,5 14,8 5 Kunnossapito 14,4 8,2 9,5 8,3 43,5 38,0 Kaikki yhteensä 6,5 8,5 5,0 6,5 21,7 27,2 37,6 55,5 1) ei sisällä toimihenkilöitä 2) Sisältää estimoituna toimihenkilöt 2.2.6. Vertailu toimialan yleiseen tapaturmatilanteeseen Tapaturmavakuutuslaitosten liiton tilaston mukaan teknologiateollisuuden työtunnit ja tapaturmat vähenivät hitaasti koko ajanjakson 2001-2005. Kaikkien työpaikkatapaturmien 20

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 21(21) taajuus aleni tuona aikana noin viidellä tapauksella ja vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneiden kolmella tapauksella miljoonaa tuntia kohti (taulukko 10). Taulukko 10. Teknologiateollisuuden työpaikkatapaturmien taajuus vuosina 2001-2005, tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti. Toimialat 28-35. Lähde Tapaturmavakuutuslaitosten Liitto, Tapaturmapakki 23.10.2007 2001 2002 2003 2004 2005 1 Työtunnit, 1000 h 331766 322477 307249 299304 273304 Tapaturmat, kaikki, kpl 14733 13661 12381 11739 11840 Tapaturmat, 4 pv, kpl 7337 6571 5969 5641 Taajuus, kaikki 44,4 42,4 40,3 39,2 43,3 Taajuus, 4 pv 22,1 20,4 19,4 18,8 1) poissaolon pituus ei vielä tiedossa Taulukossa 11 on kilpailuyritysten tapaturmataajuuden kehitys 2001-2004. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoiset useasta syystä koska osanottajilta kysyttiin vanhan tavan mukaisesti ensi sijassa vähintään kolmen päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia, kun tilastoperuste on nykyään 4 päivää. Erosta huolimatta kehityksen suuntaa ja voimakkuutta voi lukujen perusteella voi hyvin vertailla. Kilpailuyrityksissä tehtiin vuonna 2001 noin 11 % ja vuosina 2002-2004 noin 15 % koko toimialan työtunneista. Vuosina 2001 ja 2002 niiden tapaturmatiheys oli noin 37 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti. Vuonna 2003 tapaturmatiheys putosi 28,3:een ja vuonna 2004 edelleen 27,9:ään. Taulukko 11. Kilpailun osanottajien tapaturmataajuus vuosina 2001-2004, tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti. 2001 2002 2003 2004 2006 1 Työtunnit, 1000 h 38263 46029 47348 44650 18500 Tapaturmat, 3 pv, kpl 1419 1711 1339 1247 401 2 Taajuus, 3 pv 37,1 37,2 28,3 27,9 21,7 2 1) sekä kilpailussa että seurannassa mukana olleet 2) tapaturmat 4pv Kilpailuyritysten tapaturmataajuuden kehitys poikkesi selkeästi alan yleisestä kehityksestä vuodesta 2002 vuoteen 2003 (kuva 8). Tuolloin taajuus aleni noin neljänneksellä. Kilpailun ensimmäinen arviointikierros ajoittui syksyyn 2002 ja työympäristön Elmeri + taso kohosi voimakkaasti juuri sen ja kevään 2003 toisen kierroksen välillä. Muutosten ajoittuminen samaan aikaan tukee hypoteesia kilpailun vaikutuksesta osanottajien tapaturmakehitykseen. 21

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 22(22) kpl/miljoona tyštuntia 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 2001 2002 2003 2004 Teknologiateolisuus kaikki tapaturmat Teknologiateollisuus 4 pv tapaturmat Kilpailuyritykset 3 pv tapat Kuva 8. Teknologiateollisuuden (toimialat 28-35) yleinen tapaturmataajuus ja kilpailuyritysten tapaturmataajuus vv. 2001-2004 2.2.6. Metalliteollisuuden työympäristön, tapaturmariskin ja tuottavuuden kehitys 1996-2004 Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Standardoiduilla Elmeri ja Elmeri + havaintomenetelmillä mitattua metalliteollisuuden työympäristön tasoa vuosina 1996, 1998, 2002, 2006 ja 2007. Kaksi ensimmäistä otosta olivat samat, ja ne oli suunniteltu edustamaan hyvin Uudenmaan metalliteollisuutta. Sen sijaan vuoden 2006 otokseen työsuojelupiirien tarkastajat olivat valinneet työpaikat valvontatarkoituksessa. Vuosien 2002 ja 2007 otoksiin työpaikat olivat itse ilmoittautuneet saadakseen ulkopuolisen arvion ja vertailumahdollisuuden työympäristöstään. Viimemainitut otokset eivät siten välttämättä ole koko alaa edustavia ja niistä puuttuvat erityisesti pienet alle 10 hengen työpaikat. Otosten koko on kuitenkin riittävä ja tuloksia voi pitää ainakin suuntaa-antavina. Edellä on kuvatut Elmeri menetelmillä mitattu metalliteollisuuden työympäristön kehitys ja tapaturmataajuuden kehitys ovat molemmat olleet hyvään suuntaan, työympäristö on parantunut ja tapaturmataajuus alentunut. Samaan aikaan on myös alan tuottavuuden kehitys ollut myönteinen (Teknologiateollisuuden tilastollinen vuosikirja 2007). Kuvassa 9 on esitetty näiden kolmen asian suhteellinen kehitys vuodesta 1996. Työympäristön taso ja tuottavuus näyttävät parantuneen suunnilleen samaa tahtia. Tapaturmataajuuden aleneminen on ollut noin puolta hitaampaa. 22

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 23(23) 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Työympäristön taso Tapaturmataajuus (4pv) tuottavuus Polyn. (Työympäristön taso) Kuva 9. Metalliteollisuuden työympäristön, tapaturmariskin ja tuottavuuden suhteellinen kehitys, v. 1996=100 23

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 24(24) 3. Elmeri + ja tapaturmariski 3.1. Aineisto ja menetelmät Tässä osatutkimuksessa Teknologiateollisuuden kilpailuun osallistuneista rajattiin pois oppilaitokset ja kunnossapitoyritykset. Perusteena olivat erityisesti tapaturmatietojen ja työympäristöhavaintojen yhdistämisen ongelmat. Oppilaiden tapaturmatietoja ei ollut käytettävissä. Kunnossapitoyritysten työympäristöä havainnoitiin kilpailussa lähinnä vain niiden omissa työpajoissa, kun taas tapaturmista huomattava osa sattuu asiakkaiden tiloissa. Aineistoon jääneistä tuotannollisista työpaikoista otettiin analyysiin mukaan ne, jotka olivat tulleet mukaan kilpailuun viimeistään vuoden 2003 keväällä ja jatkaneet siinä ainakin vuoden 2005 kevääseen. Siten niistä oli käytettävissä ainakin vuosien 2002, 2003 ja 2004 tapaturmatiedot. Tällaisia työpaikkoja oli 128 kappaletta, sarjoittain ne jakautuivat seuraavasti: metallien jalostus 15, kone- ja laiteteollisuus 87 ja elektroniikka ja sähköteollisuus 26 työpaikkaa. 3.2. Tulokset 3.2.1. Havainnoitujen työympäristötekijöiden yhteys tapaturmariskiin Elmeri + -indeksillä ja tapaturmariskillä oli koko aineistossa erittäin merkitsevä yhteys kaikkina vuosina (taulukko 12). Vahvin korrelaatio oli kaikkien kolmen vuoden keskiarvoluvuilla. mahdollisesti koska niissä tapaturmien satunnaisvaihtelu on tasoittunut yhden vuoden lukuja pienemmäksi. Sarjoittain analysoitaessa elektroniikkateollisuus näytti poikkeavan muista toimialoista, sen työpaikoilla Elmeri + -indeksin ja tapaturmariskin korrelaatiota ei todettu, vaikka muissa sarjoissa todettiin (taulukko 15). Taulukko 12. Elmeri + -indeksin ja tapaturmissa menetettyjen työtuntien / työntekijä 1 välinen Pearsonin korrelaatio eri vuosina (kunnossapitosarja ei mukana) vuosi 2002 vuosi 2003 vuosi 2004 vuodet 2002-04 Työpaikkoja, kpl 95 128 151 128 korrelaatio -0,418*** -0,326*** -0,378*** -0,452*** 1) Toimihenkilöiden luvut eivät ole mukana laskuissa *** p<0.001 Metallien jalostuksessa työympäristöindekseillä oli vahvimmat korrelaatiot tapaturmariskin kanssa (taulukko 13). Tilastollisesti merkitseviä olivat yhteydet kokonaisindeksin, lattioiden järjestyksen, kulkuteiden rakenteen, pöytien järjestyksen, jäteastian ja fyysisen kuormituksen kanssa. 24

3T Ratkaisut Oy Työturvallisuuden menetystekijät raportti 31.12.2007 25(25) Taulukko 13. Elmeri + -osaindeksit sekä niiden ja tapaturmissa menetettyjen työtuntien / työntekijä välinen Pearsonin korrelaatio metallien jalostuksessa, vuosien 2002-2004 keskiarvot, n=15 työpaikkaa Metallien jalostus Indeksin keskiarvhajonta Indeksin keski- r Elmeri+ keskiarvo 75,1 8,3-0.625*** työskentely 74,4 16,6-0.219 fyysinen kuormitus 85,0 10,9-0.499* työpiste-ergonomia 70,6 17,4-0.359 konesuojaus 76,0 11,3-0.392 koneiden hallintalaitteet 73,0 16,8-0.251 kulkuteiden rakenne 86,1 8,5-0.602** poistumistiet 83,8 13,3-0.203 lattian ja kulkutien järjestys 55,1 20,3-0.664*** pöytien järjestys 62,4 19,7-0.600** jäteastia 91,4 8,4-0.573** melu 45,4 14,8-0.320 valaistus 93,1 4,7-0.232 lämpö 84,4 6,8-0.227 ilman puhtaus ja kemikaalit 72,2 18,4-0.289 * p<0,05 ** p<0,01 *** p<0,001 Kone- ja laiteteollisuudessa tapaturmariskin kanssa korreloivat tilastollisesti merkitsevästi kokonaisindeksin ohella melu, jäteastia, pöytien järjestys, lattian järjestys sekä työskentely (taulukko 14). Taulukko 14. Elmeri + -osaindeksit sekä niiden ja tapaturmissa menetettyjen työtuntien / työntekijä välinen Pearsonin korrelaatio kone- ja laiteteollisuudessa, vuosien 2002-2004 keskiarvot, n=87 työpaikkaa Kone- ja laiteteollisuus Indeksin keskiarvhajonta Indeksin keski- r Elmeri+ keskiarvo 76,1 7,8-0.339*** työskentely 71,5 15,3-0.235* fyysinen kuormitus 92,3 9,8-0.153 työpiste-ergonomia 77,8 15,9-0.160 konesuojaus 77,0 12,7-0.136 koneiden hallintalaitteet 73,3 15,3-0.024 kulkuteiden rakenne 85,6 14,0-0.038 poistumistiet 82,3 16,7-0.167 lattian ja kulkutien järjestys 47,4 19,0-0.229* pöytien järjestys 55,2 18,6-0.294** jäteastia 93,2 6,4-0.325*** melu 58,4 23,4-0.347*** valaistus 91,4 10,0-0.213 lämpö 94,9 7,2-0.171 ilman puhtaus ja kemikaalit 75,2 16,0-0.234* * p<0,05 ** p<0,01 *** p<0,001 25