3/2005 Sir Roger ja Jyrki69 UNICEF-kävelyn avajaisissa VALO: Lapsen oikeus käydä koulua Jokaiselle lapselle Terveys, koulutus, tasa-arvo, turva LAPSISTA KASVAA MAAILMA 1
Afganistanin omenat Afganistanilaiset tytöt ja pojat odottavat malttamattomasti aikaa jolloin hallinnon kouluverkosto kattaa koko maan ja kaikki voivat käydä virallista koulua. Kunnes se päivä koittaa, monet lapset käyvät yhteisökoulua, epävirallista koulua, joka antaa valmiudet siirtyä viralliseen kouluun heti kun sellainen avataan paikkakunnalle. Vuoden 2003 tilastojen mukaan 60 prosenttia tytöistä ja yli 30 prosenttia pojista jää vielä kokonaan koulun ulkopuolelle. UNICEFin siipien alla maassa toimii yli tuhat yhteisökoulua. Tämä merkitsee, että lähes 60 000 lapsella on mahdollisuus oppia odotellessaan virallisen koulun tuloa. Bagramin maakunnassa sijaitsevassa yhteisökoulussa käy sekä tyttöjä että poikia. Binafsha tykkää omenista Binafsha on yhdeksän vanha. Kun pyydämme häntä kertomaan maastaan ja elämästään, hän piirtää paperille suuren omenan ja nauraa: Minä tykkään omenista ja Afganistanin omenat maistuvat hyvälle! Binafsha on käynyt yhteisökoulua Kamarin kylässä parin kuukauden ajan, siitä asti kun koulu avattiin kylän moskeijassa. Siellä käy 70 poikaa ja yhtä monta tyttöä. He oppivat darin kieltä ja matematiikka ja saavat ohjausta islamin uskonnossa ja elämäntaidoissa. Koulussa käydään kolme tuntia joka aamu. Mutta Binafsha on utelias, hän haluaa opiskella myös historiaa, sillä hän tietää, että maassa on käyty sotaa. Kukaan ei ollut turvassa ja kaikki kärsivät. Miksi? Sitä hän ei tiedä ennen kuin pääsee historian tunnille. Miten ylitän kadun? Kymmenvuotias Najila heittää väliin: Ja minä taas haluan oppia kemiaa, sillä minusta tulee lääkäri! Toistaiseksi Epävirallinen koulu antaa myös tytöille valmiudet jatkaa valtion koulussa. hän on kuitenkin tyytyväinen siihenkin, mitä on oppinut elämäntaitoluokassa: Olen oppinut kuinka kuljetaan kadun yli turvallisesti, olen oppinut, että vanhempia on kunnioitettava ja että ystävilleen pitää olla kiltti. Najila tuntee kyllä monta sellaistakin tyttöä, jotka eivät tule kouluun. Ja hän tietää miksi: vanhemmat eivät pidä tärkeänä, että tytöt käyvät koulua. Mutta se johtuu vaan siitä, senkin Najila tietää, etteivät tyttöjen vanhemmat ole käyneet koulua, eivätkä tiedä miten paljon hyötyä opista on. Minä ja isä olemme perheen ainoat miehet Ahmad, 13, on sitä mieltä, että tyttöjenkin pitää päästä kouluun, sillä kaikkihan ovat samanlaisia. Mutta Salim, joka on jo neljäntoista, on huolissaan siitä, että pojilla on myös paljon velvollisuuksia: Meidän perhe on iso, meitä on yksitoista. Minä ja isä ollaan ainoat miehet. Muut ovat naisia, eivätkä pysty hankkimaan rahaa. Salim saa euron, pari päivässä eri hanttihommissa. Kun hän on yhteisökoulussa kolme tuntia päivässä, se merkitsee automaattisesti, että perhe saa vähemmän rahaa. Salimin onkin tehtävä vaikea päätös: jatkaako itsepäisesti koulua vai taipua perheen toivomukseen, että hän lopettaisi ja tekisi töitä koko päivän. Eikä ole opettajallakaan helppoa Samalla kun Salim pähkäilee päätöstään, on kaksitoistavuotiaalla Ruhullahilla muita murheita. Hän tietää, että opettaja ei ole saanut palkkaa kolmeen kuukauteen. Sopimus UNICEFin kanssa on sellainen, että yhteisö maksaa opettajan palkan ja UNICEF kouluttaa hänet ja toimittaa oppimateriaalit. Opettaja Asad Ullah sanoo, että hänkin tarvitsee rahaa perheelleen. Kamarin kylän lapsilla on pian mahdollisuus päästä viralliseen kouluun naapurikylään. Teksti muokattu UNICEF/Kabulin alkuperäistekstistä. 2
Pääkirjoitus UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: Markkinointikari Kansikuva: Fabian Björk Perttulantie 6, 00210 Helsinki Bertasvägen 6, 00210 Helsingfors puhelin/telefon 09-584 501 www.unicef.fi information@unicef.fi Painopaikka/Tryckeri Libris Oy Painos/Upplaga 8000 ISSN 0786-3853 Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Sirpa Taskinen, vpj Lea Eklund Antti Heikinheimo Irma Isohanni Kari Raivio Maria Romantschuk Anja Snellman Markku Veijalainen Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Pave Maijanen, Eppu Nuotio, Micke Rejström, Jorma Uotinen, Eija Vilpas, Trio Töykeät: Iiro Rantala, Rami Eskelinen, Eerik Siikasaari Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi Sisällys Afganistanin omenat 2 Pääkirjoitus 3 Ylen Hyvä -kampanja 4 5 Valon lapset 6 8 Juttusilla Sir Rogerin kanssa 9 UNICEF-koulutoiminta avartaa mieliä 10 11 Kaverit kouluun -kampanja 12 Resumé på svenska 14 Yhteystiedot 15 Beninin pääkaupunki Cotonou sijaitsee aivan historiallisen orjarannikon vieressä. Syyskuussa tapasin siellä 11-vuotiaan Lidian, tasapainoisen ja onnellisen koulutytön. Toisinkin olisi voinut olla, sillä Lidian oli käydä huonosti. Vuosi sitten, ollessaan vasta kymmenen, hän asui kylässä maaseudulla pohjoisessa Beninissä. Eräänä aamuna äiti kertoi hänelle, että hän pääsisi tädin luokse pääkaupunkiin ja saisi siellä aloittaa koulunkäynnin. Mutta Lidia päätyikin tuhansien muiden lasten tavoin kauppiaan lapsityöläiseksi suurelle markkinatorille. Joka aamu hän hilasi suuren vadillisen erilaista pikkutavaraa päänsä päälle ja lähti kiertämään toria toivossa, että joku ostaisi. Mutta kauppa kävi vaihtelevasti, ja eräänä iltana kun kauppias ei ollut tyytyväinen hän pieksi Lidian. Lidia karkasi ja löysi tiensä pahoinpideltyjen lasten kokoamispisteeseen torin laidalle. Sieltä hänet toimitettiin kaupungin laidalla sijaitsevaan hoito- ja koulukotiin. Sitä ylläpitää katolilainen nunnajärjestö UNICEFin tuella. Lidian kävi paremmin kuin monelle muulle tytölle, jotka ovat joutuneet samanlaisen huijauksen uhreiksi. Lapsikauppa voi surullisen hyvin. Esimerkiksi Cotonoun markkinatorilla arvioidaan työskentelevän noin 25 000 lasta. Vanhemmat ovat joutuneet lähettämään heidät töihin tai myymään heidät, koska eivät ole pystyneet ruokkimaan perhettään. Beniniläiseen perheeseen syntyy vieläkin keskimäärin kuusi lasta. Monissa tapauksissa ostajat ovat luvanneet järjestää lapsille koulunkäynnin ja useimmissa tapauksissa jättäneet sen tekemättä. Monissa tapauksissa vanhemmat ovat olleet täysin tietoisia siitä, mihin lapset joutuvat. Maan hallitus tunnistaa ongelman ja on ryhtynyt toimiin yhteistyössä UNICEFin ja muiden kehitysjärjestöjen kanssa. Kouluoloja kohennetaan ja uusia turvakoteja ollaan avaamassa. Naapurimaa Nigerian kanssa on aikaansaatu lapsikaupan kieltävä sopimus rajan yli. Pitkä matka on vielä kuljettavana siihen, että väärinkäytön kohteeksi joutuneet tytöt olisivat Lidian tapaan koulussa. Tämän matkan helpottamisessa me kaikki voimme olla mukana. Pentti Kotoaro Lapsikauppa rehottaa 3
YLEn ja avustusjärjestöjen yhteinen Ylen Hyvä -kampanja järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Kolme kertaa kampanjassa olivat mukana UNICEF, Kirkon Ulkomaanapu ja Punainen Risti. Tänä vuonna on mukana yhdeksän järjestöä, edellisten lisäksi Pelastakaa Lapset, Plan Suomi Säätiö, Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö, Suomen Lähetysseura, Fida International sekä Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus. Kerätyt varat käytetään Itä-Afrikan ja Etelä-Aasian lasten auttamiseksi. Ylen Hyvä -kampanja huipentuu ennätyspitkään suoraan lähetykseen lokakuussa: Lapsi on lapsi kehitysma Kampanjan teema vuosina 2005 2007 on Lapsi on lapsi kehitysmaassakin. Teema on luotu muistuttamaan siitä, että kaikilla lapsilla kaikkialla maailmassa on samat oikeudet; oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon, ravintoon, turvalliseen elinympäristöön ja suojattuihin elinolosuhteisiin, joissa heitä ei pakoteta työhön tai sotimaan. Kehitysmaiden köyhyys koettelee erityisesti lapsia. Joka päivä 30 000 lasta kuolee turhaan puhtaan juomaveden tai riittävän ravinnon puutteeseen tai helposti hoidettaviin sairauksiin kuten malariaan, tuberkuloosiin tai ripuliin. 4 Aliravitsemus ja puhtaan juomaveden puute johtavat siihen, että lapset sairastelevat jatkuvasti, he eivät koskaan pääse täysipainoisesti kehityskaarelleen. Kehitys hidastuu ja lapsi ei kasva täyteen osaamiseensa. Köyhyys estää lasten ja erityisesti tyttöjen koulunkäynnin: 110 miljoonaa lasta jää joka vuosi koulun porttien ulkopuolelle, kehityksen sivustakatsojiksi. Köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia: sukupolvelta toiselle siirtyvän köyhyyden kierteen katkaisemiseksi köyhyyden vähentäminen on aloitettava lapsista. Vakavalla asialla mutta ei vakavalla naamalla Ylen Hyvän keräysohjelma lokakuun 28. päivänä on ennätyksellisen pitkä, klo 18.20 24. Illan ohjelma tarjoaa koko perheelle koskettavia tarinoita, tikahduttavan hauskaa huumoria ja huippuluokan viihdyttäjiä. Salla Paajasen ja Jan Anderssonin sekä yllätysjuontajien johdolla näemme Kari Mokon, Juri von Bonsdorffin ja Pasi Toivosen reportaasitarinoita afrikkalaisten lasten elämästä. Rauli Virtanen ja Rita Strömmer ovat tallentaneet tarinoita Nepalista. Tutut tvkasvot ja radioäänet Peltsistä Bettinaan
Ylen Hyvä auttaa myös katastrofissa Tammikuun 2005 ajan Ylen Hyvä keräsi varoja Aasian katastrofialueen jälleenrakennukseen. Otamme osaa -ohjelman yhteydessä kerättiin yli 500 000 euroa. Nämä varat kanavoidaan Ylen Hyvä -kampanjassa mukana olevien järjestöjen kautta Indonesiaan, Sri Lankaan ja Etelä-Intiaan. Indonesiassa järjestöt kunnostavat ja rakentavat kouluja ja orpokoteja. Koulujen rakentaminen on prioriteetti myös Sri Lankassa. Lisäksi järjestöt kunnostavat siellä asuntoja sekä vesi- ja saniteettihuoltoa, järjestävät terveydenhuoltoa ja terveyskasvatusta, hoitavat uhrien henkisiä traumoja ja perustavat lastensuojelukomiteoita. Etelä-Intiassa varoilla rakennetaan ja varustetaan toimintakeskuksia lapsille sekä huolehditaan heidän psykososiaalisesta kuntoutuksestaan. Avustusvarat kanavoidaan Eritreaan: UNICEF ja Kirkon Ulkomaanapu Etiopiaan: Pelastakaa Lapset ja Lähetysseura Keniaan: Fida International Ugandaan: Plan Suomi Säätiö ja Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö Pakistaniin: Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus Ruandaan ja Nepaliin: Suomen Punainen Risti assakin esiintyvät yllättävissä tilanteissa. Illan lähetyksessä on mukana myös useita maamme eturivin artisteja: Stratovarius, Humaine, Laura Malmivaara, Anna Eriksson, Paula Koivuniemi, Kärkiryhmä, Sara Nunes ja Fork viihdyttävät illan mittaan. Studiossa käydään myös mielenkiintoisia keskusteluja illan teeman ympäriltä: vieraiksi saapuvat mm. kampanjan suojelija, tasavallan presidentti Tarja Halonen, arkkipiispa Jukka Paarma, kehitysyhteistyöministeri Mari Kiviniemi sekä EU:n erityisedustajana Sudanissa toimiva Pekka Haavisto. Me suomalaiset voimme olla aidosti ylpeitä siitä, että asiamme ovat hyvin. Ei sen vuoksi pidä potea huonoa omaatuntoa, vaan iloita mahdollisuudesta auttaa muita, linjaa Ylen Hyvä -säätiön toiminnanjohtaja Riikka Kämppi. Mekään emme halua syyllistää ihmisiä tai aiheuttaa säälin tunteita. Uskomme, että hymyllä ja huumorilla on voimakkaampi vaikutus. Lähestymme ihmisiä heidän kotisohvallaan ja tarjoamme erittäin helpon tavan osallistua. Ylen Hyvä on jokaiselle suomalaiselle annettu mahdollisuus auttaa. YLEn kanavat vahvasti mukana Ylen Hyvään osallistuvat useat YLEn tvja radiokanavat lähettämällä kampanjan teemaan liittyviä ohjelmia lokakuussa. YLE TV2:n suuren keräysillan lisäksi mm. YLE Radio Suomessa Puhelinlangat laulavat Ylen Hyvä -säveltä perjantaina 7. lokakuuta. Silloin lähetyksen toisena juontajana on Salla Paajanen, Ylen Hyvä -keräysohjelman juontaja. Terttu Lensu toimittaa viisiosaisen raporttisarjan Etiopiasta. Kysykää Ylen Hyvästä ja Kysykää Afrikasta -lähetykset antavat kuuntelijoille mahdollisuuden kysyä suoraan näkijöiltä ja kokijoilta. Aihetta käsitellään lisäksi mm. Radiouutisten tuottamissa Ajantasa-lähetyksissä. Myös YLEX, YLEQ ja Radio Vega lähettävät Ylen Hyvä -aiheista ohjelmistoa. Television puolelta mukana ovat lisäksi mm. Tuu juttuun, Onnimanni, Koulu-tv ja Kirpppis. www.ylenhyva.fi Teksti: Elina Ristmeri Kuvat: Guy Neveling 5
Aasian katastrofiapu Valon lap Kaija Juurikkalan uutuuselokuva on tarina roh Valo on lokakuussa ensi-iltansa saava uusi kotimainen lastenelokuva, joka puolustaa lapsen oikeuksia ja ylistää lapsen luovuutta. Kaija Juurikkalan ohjaama elokuva kertoo Aleksanteri Ahola-Valon yhdessä toisten lasten kanssa Viiritsan kylässä Inkerissä 1900-luvun alussa perustamasta omasta koulusta. 9-vuotiasta Ahola-Valoa esittää samanikäinen oululainen Vili Järvinen ja hänen ystäväänsä Ville Kabasta 11-vuotias oululainen Joni Kehusmaa. Elokuvassa Ali alias Aleksanteri Ahola-Valo on nimeltään lyhyesti ja ytimekkäästi Valo. Elokuva on yksi puheenvuoro UNICEFille tärkeästä teemasta: lapsen oikeudesta käydä koulua. Teksti: Eeva Kauppinen Kuvat: Periferia Productions/Kai Tirkkonen Aleksanteri Ahola-Valo (1900 1977) alkoi kirjoittaa päiväkirjaansa elokuun lopulla 1907 vähän ennen ensimmäistä koulupäiväänsä. Toisenlaisesta lapsuudesta kertovat päiväkirjat julkaistiin 80 vuotta myöhemmin nimellä Koulupojan päiväkirjat (Kustantaja Elpo ry). Päiväkirjojen kautta välittyy pienen lapsen sisäinen maailma aikuismaisin ajatuksin. Ahola-Valo huomasi jo varhain, kuinka lapseen vaikuttaa aikuisten suhtautuminen häneen. Minä ymmärrän kun rauhallisesti selitetään ja muistankin paremmin, mutta kun käsketään äkäisellä äänellä, niin en jaksa muistaa tarkkaan, vaan ajattelen 6 ei käskettyä asiaa, vaan kuinka äkäisesti on käsketty ja millä äänellä. Valo-elokuva kertoo lasten omatoimikoulusta ja muutenkin pienen kyläyhteisön arjesta. Tuona aikana Ahola-Valo joutui näkemään naisiin ja lapsiin kohdistunutta henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lisäksi hän oli silminnäkijänä Pietarissa 1905 todistamassa, kuinka tsaarin sotilaat ampuivat uskonnollisen kulkueen osanottajat. Pietarin verisunnuntai jätti Aliin lähtemättömän jäljen. Ahola-Valo purki traumaa puheissaan ja teoksissaan läpi elämänsä. Valo-elokuvan alussa tämä järkyttävä kokemus näytetään unenomaisena. Minä vannon, että omistan elämäni taisteluun kaikkea pahaa vastaan, sanoo elokuvan Valo-poika. Pian siihen yhtyvät Ville ja muutkin lapset. Valo-elokuva kuvattiin kesällä 2004 Haukiputaalla, Iissä, Yli-Iissä ja Ruotsin puolella Luulajassa. Lapsirooleja varten koekuvattiin 4500 lasta Oulussa ja Haukiputaalla. Valon rooliin valittiin 9-vuotias Vili Järvinen Oulusta. Hänen ystäviään esittävät oululaiset Joni Kehusmaa (11 vuotta), Sara-Maria Juntunen (11 vuotta), Alina Sakko (12 vuotta) ja haukiputaalainen Eveliina Uusitalo (8 vuotta).
set keista lapsista yhdesti sen isällekin ihan hirveästi, kun se maistoi viinaa, jatkaa Alin ystävää Ville Kabasta esittävä Joni Kehusmaa. Se ei puhunut isälleen moneen viikkoon sen jälkeen. Oliko tämä lapsen äänetön mielenosoitus toimiva ja tehokas temppu? Ainaskin aikuisetkin oppivat ymmärtämään lapsia. Alin piti tehdä aika äärimmäisiä temppuja, että hän sai sanansa kuuluviin. Pojat tuntevat Aleksanteri Ahola- Valon elämää Markku Flinkin elokuva-käsikirjoituksen lisäksi ohjaaja Kaija Juurikkalan kertomusten ja Alin julkaistujen päiväkirjojen kautta. Vili kertoo lukeneensa pieniä pätkiä päiväkirjoja ja katselleensa Alin niihin piirtämiä kuvia. Elokuvassa on synkkä paikka nimeltä Hatsina. Se on lasten vankila. Viime syksyn kuvausten aikana Vili vietiin sinne hevoskärryillä. Hatsinaksi oli lavastettu Martinniemen vanha saha Haukiputaalla. Millaista Hatsinassa oli? Oli se aika kolkkoa. Ei annettu kunnon vaatteita vangeille, ei kenkiä eikä mittään. Ei kunnon nukkumapaikkoja. Siellä oli kauheasti poikia, jotka olivat joutuneet sinne eri syistä ja jotkut ehkä syyttöminäkin, kertoo Vili elävästi. Hänkin oli Hatsinassa paljain varpain ja vähissä resuvaatteissa. Kylän poliisi Nikolai Konoplin määrää Valon sinne Hatsinaan, valaisee Joni Kehusmaa. Sen takia, koska se väittää vaunuliiterikoulua laittomaksi, selittää Vili Järvinen. Yhdessä yökohtauksessa me juostiin santarmeja karkuun. Sitten ne yht äkkiä tuli puun takaa ja otti niskasta kiinni ja alkoi rettuuttammaan, kuvailee Joni. Millainen käsitys teillä on elokuvan aikuisista? Valon isä Pekka Ahola, sairaanhoitaja Katariina Kusmina, kauppias Jürgensson ja opettaja Maria Neuvonen ovat kilttejä. Poliisit Nikolai Konoplin ja Konstantin Kabanen ovat semmoisia ilikeitä, luettelee Joni. Konstantin on Jonin esittämän pojan isä. Nikolai Konoplin on elokuvan pahis. Lapset perustavat koulun, ne taas kieltävät sen. Se on silleen epäreilua, Vili kiteyttää. Valo oli viisas ja järkevä lapsi Valon perustamassa koulussa käyvät elokuvassa myös 11-vuotias Sara-Maria Juntunen ja 12-vuotias Alina Sakko, molemmat Oulusta. Sara-Maria esittää Julia Warpusta ja Alina Viktoria Baltasaaria. Se ei oo kiva, että aikuiset ovat niin julmia. Mutta se lasten koulu on aika kiva. Kaikki ovat siellä kavereita toisilleen, tytöt vertaavat. Valo oli hyvin viisas ja järkevä lapsi. Hän ei tehnyt ihan mitä sattuu, vaan ajatteli aina ennen kuin rupesi tekemään jotain. Se tiesi mitä se aikoo tehdä. Ali oli varmaan tavallaan aika erikoinen ihminen. Se oli kuiteskin lapsi, mutta se ajatteli niin kuin aikuiset. Ei ehkä jokainen lapsi olisi uskaltanut tai keksinytkään perustaa omaa koulua, pohtii Alina Sakko. Kirjailija Ahti Taposen romaanissa Messias on kertojana viisivuotias poika, Jusupohvi, joka kulkee konduktööri-isän mukana junissa tarkkaillen aikuisten maailmaa. Taponen kirjoittaa, että jos lapsi elää sodan keskellä, hänestä pakostakin tulee pikkuvanha. Myös päiväkirjojen Ali vaikuttaa pikkuvanhalta. Pienenä Ali näki rauhan- Aikuiset haluvat sulkea lasten koulun Ali oli vakava ja syvämietteinen lapsi, joka koki kutsumuksekseen ihmiskunnan herättämisen vuosituhantisesta tottumuksesta olla henkisesti kahlehdittuna epäoikeudenmukaisuuteen ja paheisiin. Mitä lapsinäyttelijät ajattelevat elokuvan päähenkilöstä ja hänen toimistaan. Millainen ihminen oli kuvattu Aleksanteri Ahola-Valo? Ei se kauhean ilkiä ollut. Se ajatteli toisia, kun se perusti sen koulunkin, arvioi Valoa esittävä Vili Järvinen. Sehän ei varmaan voinut edes itikkaa tappaa, se oli niin tarkka. Se suuttui Millaisen valonvälähdyksen tuomari Tuurman ja paha poliisi Nikolai tarvitsevat, jotta lasten oikeus toteutuisi. Valo ja Ville yhteistuumin koettavat heitä siinä auttaa. 7
omaisen mielenosoituksen muuttuvan teurastukseksi Talvipalatsin edustalla. Kotona äitipuoli poltti Alin piirustuksia, käytti niitä sytykkeenä, kun halusi keittää kahvia. Ali oli nähnyt niin paljon pahuutta ja julmuutta, että se varmaan sen takia oli jyrkästi oikeuden puolella. Aikuiset satuttivat niin paljon lapsia, tuumii Alina. Silloin oli niin paljon ruumiillista kuritusta. Jos pikkuisenkin sanoi äidille rumasti, heti saatettiin kotonakin ottaa vaikka piiska esiin, lisää Sara-Maria. Alin päiväkirjoissa kuvattu lasten kohtelu, kasvatus ja virallisen koulun kuri olivat hyvin ankaria. Tytöt arvioivat, että Ali ja toiset lapset olivat tosi päättäväisiä perustaessaan oman koulun. Tuskin nykyajan lapset sellaista tekisivät. Voiko koulussa tänä päivänä vaikuttaa tarpeeksi siihen, mitä lapsille opetetaan, vai onko se vieläkin niin, että aikuiset määräävät? On se niin oikeastaan. Mutta on se mennyt paljon parempaan suuntaan ja paljon parempia asioita opetetaan. Ei koulussa ole enää niin julmaa ja ruumiillista kuritusta. Kuunnellaanko teidän mielipiteitänne koulussa? Meijän opettaja ainakin on semmoinen, että me saadaan jossakin ympäristötiedon tunnilla tosi paljon kysellä, kertoo Alina Sakko. Kyllä muakin kuunnellaan hyvin koulussa, vakuuttaa Sara-Maria Juntunen. Missä kaikki kamerat ovatkaan? 8 Koulut keksivät UNICEF-kävelymoton: VALO tulee voittajakouluun! UNICEF-kävelyssä liikutaan hyvän asian puolesta, mutta mihin sanoihin koululaiset kiteyttävät UNICEFkävelytapahtuman ydinajatuksen? Kouluja kehotetaan lähettämään ehdotuksia UNICEFin raadille. UNICEF suosittelee oppilasäänestystä tai muuta kouludemokratiaa edistävää menettelyä. Raati valitsee 15.12. mennessä saapuneista ehdotuksista iskevimmän. Voittajamoton kynäillyt koulu saa omiin tiloihinsa VALO-lastenelokuvan erikoisnäytöksen sekä tekijät/ näyttelyvieraan keväällä 2006. Tutustu VALOON: www.valofilm.fi www.koulukino.fi Joni Kehusmaa ja ohjaaja Kaija Juurikkala. Lapsilla oli kuvauksissa kivaa. Kuvaustauoilla pelattiin noppapeli Yatzya, piirreltiin, leikittiin ja rupateltiin. Luulajassa pojat pääsivät yöksi hotelliin, vaikka teltassa olisi kyllä heidän mielestään ollut jännempää. Hotellissa oli myös uimaallas. Mutta vesi oli kylmää ja saunakin oli kylmä. Eihän se ollutkaan sauna vaan pakastin. Sellainen se on ruotsalainen sauna, ei mistään kotoisin, Vili murjaisi. Samalla hymykuoppa ilmestyi hänen poskeensa. Vili ja Joni olivat molemmat ensimmäistä kertaa mukana elokuvanteossa. Mitä kaverit ja luokkakaverit ajattelevat elokuvahommista? Ei ne oikein mitenkään eri lailla suhtaudu. Ne kyselee vaan, paljonko saa palkkaa. Vaan en minä kuitenkaan kerro, kertoo Joni. Palkka-asiathan ovat aivan henkilökohtaisia. Välillä kysellään elokuvasta, mutta en minä itse sitä hirveästi mainosta, niin sitten ei tule niin paljon kyselyä, koska minä inhoan kertoa saman asian monta kertaa peräkkäin, vastaa Vili. Elokuvasta voi tulla paljon julkisuutta. Voi olla, että kaikki yrittää olla kavereita, ketkä ei ole ennen ollut, pohtii Joni Kehusmaa. Toisaalta en minä täällä ole sen takia, että minä saisin julkisuutta, vaan sen takia että tämä on kiva kokemus, vakuuttaa Vili Järvinen. Poikien harrastukset eivät ole elokuvan piiristä. Vili harrastaa telinevoimistelua ja Joni karatea. Jonin lempielokuva on tähän mennessä Scary Movie 3 ja Vilin Greveholmin arvoitus. Ohjaaja Kaija Juurikkala kertoi kuvausten loppuvaiheessa, kuinka lapset jo etukäteen murehtivat, mitä sitten tapahtuu, kun leffan teko loppuu. Yhteiset automatkat kuvauspaikoilta olivat niin tärkeitä, että Iissäkin lapset odottivat vaikka monta tuntia, että pääsivät yhdessä kotimatkalle kikattamaan. Sara-Maria Juntunen ja Alina Sakko kuvasivat elokuvantekoa aivan mahtavaksi ja kivaksi uudeksi kokemukseksi. Koko työryhmä on tosi mukava. Meillä on tauoilla kaikki pelit ja saa käydä syömässä. Lapsille on tekemistä, ruokaa ja lämmittelyvaatteet. Elokuvan vastaava tuottaja Outi Rousu Periferia Productionsista paljasti, että lapsinäyttelijät keräsivät nimmareita kaikilta niiltä, jotka ovat tärkeitä elokuvan tuotannossa, myös muilta kuin aikuisnäyttelijöiltä. Valoa esittävälle Vili Järviselle kertyi kaikkiaan 45 kuvauspäivää. Kuvausten jälkeen tullee varmaan vähän sellanen ihmeellinen olo, että nyttenpä ne loppui ja missä kaikki kamerat ovatkaan, hän ennakoi filmausten päättymistä. Valo-elokuvan aatteellisia yhteistyökumppaneita ovat lastenoikeuksien järjestö UNICEF ja ihmistiedettä kehittäneen taiteilija Aleksanteri Ahola-Valon elämäntyötä vaaliva Valola-säätiö. Elokuva on suomalais-ruotsalais-norjalainen yhteistyö. Valon ensi-ilta on elokuvateattereissa 14.10.2005. Elokuva esitetään myös Ruotsissa ja Norjassa elokuvateattereissa ja televisiossa. Eeva Kauppinen Kalevan kulttuuritoimittaja
Teksti: Veera Videnius Kuvat: Heikki Eskola Hotelli Tornin 12. kerroksen näköalakabinettiin kokoontui 2. syyskuuta tiivis toimittajien ja kuvaajien joukko. Tiedotusvälineillä olisi pian ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla UNICEFin Hyvän tahdon lähettilästä Sir Roger Moorea. 4-luokkalaiset Aamos Varesmaa ja Juha Eriksson Laurinlahden koulusta Espoosta ja 5-luokkalaiset Nicole Takkula ja Eeva-Liisa Wäre Munkkiniemen koulusta Helsingistä. Juttusilla Sir Rogerin kanssa Tähän seuraan liittyi myös Suomen UNICEFin kutsuma UNICEF-koulujen edustus: 4-luokkalaiset Aamos Varesmaa ja Juha Eriksson Laurinlahden koulusta Espoosta ja 5-luokkalaiset Nicole Takkula ja Eeva-Liisa Wäre Munkkiniemen koulusta Helsingistä. Kumpikin koulu oli valmistellut etukäteen kysymykset, jotka oli tarkoitus esittää englanniksi suoraan lähettiläälle itselleen. Oppilaidensa taustavoimina paikalla olivat myös rehtori Heikki Eskola Munkkiniemestä ja opettaja Liisa Vallenius Laurinlahdesta. Tasan klo 17 valoisaan ja päivän paahtamaan kabinettiin astui rivakoin askelin hämmästyttävän tutunoloinen Sir Roger Moore yhdessä vaimonsa Lady Kristinan kanssa. Kameroiden tiivis läsnäolo ja salamavalojen räiske eivät tilaisuuden keulahahmoa kummemmin hätkähdyttäneet. Hän liikkui tilassa tot- tuneesti ja tervehti kohteliaan rennosti läsnäolijoita. UNICEFin uusi puheenjohtaja, vuorineuvos Matti Honkala avasi tilaisuuden summaamalla, että kyseessä on UNICEFkävelykauden avaus. Sir Roger jatkoi kertomalla roolistaan UNICEFissa ja painottamalla, kuinka tärkeää on lasten osallistuminen ja mukaan kutsuminen avustustyöhön. Samalla hän haastoi kaikki Suomen koululaiset osallistumaan UNICEF-kävelyyn. Hän tähdensi myös, että ihan jokainen meistä on velvollinen auttamaan, sillä lapsissa on tulevaisuus asia, jonka me kaikki haluamme turvata. Lopulta koitti UNICEF-koululaisten tärkeä hetki. Sir Roger, lehdistö ja televisiokanavien edustajat kuuntelivat ääneti, kun laurinlahtelaiset halusivat tietää: Miten teistä tuli UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläs? Sir Roger kertoi, että hyvä ystävä Audrey Hepburn oli houkutellut hänet mukaan UNICEF-työhön. Munkkiniemi puolestaan tiedusteli: Mikä on Hyvän tahdon lähettilään tärkein tehtävä ja mitä tavallisten ihmisten pitäisi teidän mielestänne ajatella UNICEFista? Sir Roger arvioi, että lähettilään työssä tärkeintä on se, että keskustelee erilaisten ihmisten kanssa ja haastaa heitä mukaan UNICEFin työhön. Hän haluaisi, että kaikki ajattelisivat UNICEFista samalla tavalla kuin hän itse UNICEF tekee tärkeää ja välttämätöntä työtä maailman vähempiosaisten lasten hyväksi, ja ihan kaikkien, niin lasten kuin aikuistenkin, tulisi ottaa osaa näihin talkoisiin. Lisää UNICEF-koululaisten arjesta ja juhlasta seuraavalla sivulla. 9
UNICEF-koulut lukuvuosina 2005 2007 UNICEF-koulutoiminta avartaa mieliä UNICEF-koulut tempaisevat monin eri tavoin auttaakseen maailman lapsia. On lelukirpputoria ja yritysten virpomista. Mikä tärkeintä, tuottojen ohella avartuvat mielet ja sydämet. Teksti: Katja Alaja Kuva: Veera Videnius Suomessa on koko joukko opinahjoja, jotka ovat vahvasti sitoutuneita lasten oikeuksien ja maailman lasten käsittelemiseen opetuksessaan ja muussa koulutoiminnassaan. Suomen UNICEFin nimittämät UNICEF-koulut kokevat UNICEFin asiaa edistävän toiminnan mielekkääksi monesta eri syystä. UNICEFin periaatteissa ja perusteissa on yhtymäkohtia koulutyön perusteisiin lähimmäisten auttamiseen, köyhyyden torjumiseen ja nälänhädän estämiseen. UNICEF-koulutoimintaan osallistuminen onkin helppo perustella koululaisille, rehtori Heikki Eskola Munkkiniemen ala-asteelta Helsingistä sanoo. Kotitalousopettaja, UNICEF-yhteyshenkilö Riikka Hankonen Riihenmäen koulusta Mäntsälästä nostaa esiin kaverien auttamisen muualla päin maailmaa. ala-asteet: Hepolan koulu, Mäntsälä Kirkonkylän koulu, Lohtaja Laurinlahden koulu, Espoo Munkkiniemen ala-aste, Helsinki Myllyojan koulu, Oulu Männistön koulu, Kuopio Niinistön koulu, Valkeala Palosaaren koulu, Vaasa Pitkäsen koulu, Kalajoki Rauman freinetkoulu, Rauma Torkinmäen koulu, Kokkola yhtenäiskoulut ja yläasteet: Niemelän yhtenäiskoulu, Heinola Oulun kansainvälinen koulu, Oulu Riihenmäen koulu, Mäntsälä Toppilan yläaste, Oulu Vaajakosken koulu, Vaajakoski Tässä ei ole kyse lasten syyllistämisestä, vaan siitä, että he osaisivat arvostaa sitä, mitä heillä on. UNICEF-koulutoiminta toimii herättäjänä, sillä nuoret eivät seuraa näitä asioita kovin laajasti mediasta. Ehkä osalle muodostuu myönteinen mielikuva UNICEFista, joka auttaa heitä toimimaan samansuuntaisesti tulevaisuudessa. Luokanopettaja, UNICEF-yhteyshenkilö Miia Manun mukaan UNICEF niveltyy luontevasti Palosaaren kouluun Vaasassa ennen kaikkea siksi, että oppilaissa on paljon maahanmuuttajia. 10
Mahdollisuus näkyvyyden lisäämiseen UNICEF-kouluna olo tuo mukanaan joitakin velvollisuuksia ja paljon oikeuksia. Koulutoiminnan suunnittelijan Veera Videniuksen mukaan UNICEFin ajatusmaailman tulee läpäistä opetus ja muu toiminta. Koulut ovat velvoitettuja järjestämään lukuvuoden aikana vähintään yhden UNICEF-tapahtuman, johon liittyy oppilaiden aktiivinen osallistuminen ja keräystuki UNICEFin työlle sekä raportoimaan Suomen UNICEFille. Vastineeksi koulu saa muun muassa paljon maksutonta oppimateriaalia, mahdollisuuden saada vierailija UNICEFista, mahdollisuuden organisoida UNICEFkouluverkoston oma opettajatapaaminen ja mahdollisuuden oman koulun esittelyyn Suomen UNICEFin verkkopalvelussa. Meillä on myös oikeus käyttää hienoa UNICEF-koulu-logoa. Aiomme lisätä sen virallisiin kirjeisiin, sillä se viestii toiminnan kaukokatseisuudesta, Eskola myhäilee. Manu antaa erityiskiitosta materiaaleille. Olemme saaneet mahtavia tuntisuunnitelmia, ideoita, videoita, pelejä ja toivomme niitä aina vaan enemmän. Toisaalta materiaalia on jo nyt niin paljon, että jonkun pitää perehtyä niihin ja tarjota niitä opettajien käyttöön, jotta ne tulevat hyödynnettyä tehokkaasti. Oman mielen mukaista toimintaa Mukavaa on saada myös Hyvän tahdon lähettiläs vieraaksemme. Tähän mennessä Eija Ahvo, Pave Maijanen, Micke Rejström ja Eija Vilpas ovat vierailleet koulullamme erilaisten tapahtumien yhteydessä, Hankonen kertoo. Hankonen lisää, että monet oppilaat käyvät vetämässä itse suunnittelemiaan UNICEF-oppitunteja Hepolan ja Kirkonkylän ala-asteen oppilaille. Hankonen ja Manu korostavat samaten arkisen toiminnan merkitystä teemapäivien rinnalla. Yksi hyvä esimerkki ovat UNICEF-aiheiset päivänavaukset. UNICEF-kävely innostaa yhä Sekä Palosaaren koulun että Munkkiniemen ala-asteen ehdoton suosikki on UNICEF-kävely. Toiset juoksevat hikipäässä, toiset kävelevät kaverien kanssa. Kyllä se käveleminen jaksaakin innostaa vuodesta toiseen, Manu ihmettelee. Eskolasta oppilaat ovat valmiit tekemään Kamu kameli -tarrojen eteen mitä tahansa. Eräänä vuonna eräs nuori mies juoksi Munkkiniemen liikkeet läpi jo ennen kävelyä ja hankki 1/15-osan sen vuotisesta potista. Itse osallistun kävelyyn hoitamalla juottoasemaa ja saan kosketuspintaa oppilaisiin ja vanhempiin. Tänä vuonna kumpikin koulu oli mukana UNICEF-kävelyn valtakunnallisessa alkupamauksessa 2.9.2005. Muitakin suunnitelmia riittää. Saamme UNICEF-kävelyn suojelijan Heli Krügerin vierailemaan koulullemme. Se on todella kiva yllätys, joka on antanut motivaatiota suunnitteluun, Manu iloitsee. Munkkiniemen koululla panostetaan koulun oman varainhankinnan tueksi pidettävään Sadonkorjuujuhlaan. Uutena elementtinä on lasten lelukirpputori, jonka tuotto ohjataan UNICEFille. Muuta toimintaa mietitään maltilla, sillä koululla on meneillään ensimmäinen UNICEFkouluvuosi. Isot joet tulevat pienistä puroista. Se riittää, että jokainen antaa vähän, Eskola päättää. UNICEF-koulut ideoivat, suunnittelevat ja toteuttavat UNICEF-toimintaa omaaloitteisesti ja itseohjautuvasti. Paljon onkin ehtinyt tapahtua viimeisen neljän vuoden aikana, jolloin Suomessa on ollut UNICEF-koulutoimintaa. Suomen ensimmäisen UNICEF-koulun Riihenmäen koulun UNICEF-toiminta on hyvin aktiivista. Perinteisten toimintamuotojen rinnalle tulee aina jotakin uutta, joka on lähtöisin oppilaista. Hankosen vetämässä UNICEF-toimintaryhmässä toimii noin 30 yläastelaista, ja aina välillä tehdään yhteistyötä Mäntsälän paikallisryhmän ja vanhempainyhdistyksen kanssa. Syysperinteisiimme kuuluvat oppilaskunnan kokous, johon kaikki koulun oppilaat osallistuvat. Katsomme jonkin videon ja minä kerron UNICEF-koulutoiminnasta. Lisäksi huomioimme lasten oikeuksien päivän jotenkin, esimerkiksi järjestämällä UNICEF-diskon. Keväällä oppilaat virpovat ja keräävät rahaa paikallisilta yrityksiltä sekä osallistuvat päivätyökeräykseen. Parasta on auttaminen Henriikka Repo, 14, Iiris Ikonen, 15 ja Annamari Muikku, 14, ovat aktiivisesti mukana Riihenmäen koulun UNICEF-tempauksissa. Henriikan ja Iiriksen idea UNICEF-diskosta toteutui ensimmäisen kerran toissa vuonna. Osallistujien määrä on pyörinyt sadan kieppeillä, joten tuottoja on kertynyt mukavasti kahden euron pääsylippujen, mehun ja karkin myynnistä. On hienoa yrittää auttaa lapsia, että he pääsisivät kouluun, tytöt sanovat. Annamari on käynyt vetämässä UNICEF-aiheisia aamunavauksia Myllymäen koulun oppilaille. Se on mukavaa puuhaa. On kiva, että pystyy auttamaan jotenkin, vaikka autettavat ovat kaukana. Joskus onkin käynyt mielessä, että mitä jos lähtisi kehitysyhteistyöhön. 11
Koululaiset, vapaaehtoiset ja yritykset keräsivät kevään ja kesän aikana yli 50 000 nimeä vetoomukseen maailman lasten koulutuksen puolesta! Vetoomuksen allekirjoittajat ovat yhdessä halunneet vaikuttaa Suomen hallitukseen, jotta lapsilla, erityisesti kehitysmaissa, olisi lähitulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet koulunkäyntiin. Tätä kautta jokaiselle lapselle luvattu oikeus peruskoulutukseen voisi toteutua. Kampanja huipentui tasavallan presidentti Tarja Halosen tapaamiseen Yksi kampanjan kohokohdista oli kuuden kampanjassa mukana olevan nuoren ja kolmen järjestön kampanjakoordinaattorien vierailu presidentin linnassa, tasavallan presidentin Tarja Halosen vieraana 6. syyskuuta. UNICEF-kouluja edustivat kahdeksasluokkalaiset Heidi Lille ja Inkeri Räsänen Riihenmäen koulusta Mäntsälästä. Nuoria tapaaminen jännitti, mutta alkujännitys karisi nopeasti, kun kaikki joimme presidentin tarjoamaa mansikkamehua. Nuoret olivat valmistelleet etukäteen kysymyksiä, joista halusivat presidentin kanssa keskustella. He toivat esille erityisesti sen, että tälläkään hetkellä yli 100 miljoonaa lasta ei pääse kouluun mm. köyhyydestä johtuvista syistä. Erityisen huolen alla ovat tytöt, 12 joiden kouluun pääsymahdollisuudet ovat selvästi poikia huonommat. Nuorten mielestä Suomenkin kouluissa pitäisi olla enemmän keskustelua lasten oikeuksista. Presidentti Tarja Halonen kertoi kehitysyhteistyön tärkeydestä kehitysmaissa ja että erityisesti tyttöjen asemaan on tärkeää kiinnittää huomiota, jotta todellista kehitystä ja edistymistä maan hyvinvoinnissa voisi tapahtua. Presidentti oli myös kiinnostunut kuulemaan, miten nuoret olivat innostuneet lähtemään mukaan kampanjaan ja kiitti nuoria hyvästä työstä tärkeän asian puolesta. Tapaamisen lopuksi nuoret ojensivat presidentille itse askartelemansa lapsihahmot, jotka kuvasivat kehitysmaiden lapsia, jotka eivät ole päässeet kouluun. Kaverit kouluun -kampanja on Suomen UNICEFin, Suomen World Visionin ja Plan Suomi Säätiön yhdessä toteuttama kampanja, jossa tavoitteena on vaikuttaa Suomen hallitukseen, jotta peruskoulutukseen suunnattavat kehitysyhteistyövarat kaksinkertaistettaisiin vuoteen 2010 mennessä. Vetoomusnimet luovutettiin Helsinki-konferenssin lapsityövoima- ja lapsiköyhyys-aiheisessa seminaarissa Finlandia -talolla keskiviikkona 7. syyskuuta ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemelle. Lämmin kiitos kaikille Kaverit kouluun -kampanjaan osallistuneille! Teksti: Emili Osara Kuva: Anne Pönni
13
Svensk resume Ledaren Barnhandeln fortsätter Benins huvudstad Cotonou befinner sig alldeles invid den historiska slavkusten. Där träffade jag i september 11-åriga Lidia, en balanserad och lycklig skolflicka. Det kunde ha varit annorlunda, för det höll på att gå illa för Lidia. För ett år sen, då var hon ju bara tio år gammal, bodde hon ännu i en by på landet i norra Benin. En morgon sade mamma att Lidia skulle få bo hos en moster i huvudstaden och börja gå i skolan. Men så blev det inte, och Lidia hamnade likt tusentals andra barn som slavarbetare hos en handelsman. Hennes arbetsplats blev det stora marknadstorget i stan. Varje morgon hissade hon ett stort fat med småprylar upp på huvudet och begav sig förhoppningsfullt till torget. Ibland gick kommersen inte så bra, och en kväll när handelsmannen inte var tillfreds misshandlade han Lidia illa. Hon rymde och sökte sig till en uppsamlingsplats för misshandlade barn. Därifrån flyttades hon till ett vård- och skolhem i utkanten av staden. Hemmet uppehålls av en katolsk nunneorganisation och det får stöd av UNICEF. Det gick bättre för Lidia än för många andra flickor som råkat ut för samma bedrägeri. Barnhandlen frodas tyvärr. Det beräknas t.ex. att på marknadstorget i Cotonou arbetar 25 000 barn. Föräldrarna har blivit tvungna att skicka dem ut och arbeta eller att sälja dem för att de inte varit kapabla att försörja hela familjen. I Benin föder kvinnorna fortfarande i medeltal sex barn, så familjerna är stora. I många fall har barnhandlarna lovat se till att barnen får gå i skola och i de flesta fall har de inte hållit sitt löfte. Ofta har föräldrarna varit fullt medvetna om vad som kommer att ske. Landets regering erkänner problemet och har skridit till åtgärder tillsammans med UNICEF och andra organisationer. Man satsar på att förbättra skolsystemet och kommer att öppna flera skyddshem. Med grannen Nigeria har man slutit en överenskommelse som förbjuder barnhandel över gränsen. Vi har ännu en lång väg att gå innan all flickor som råkat ut för missbruk får gå i skola. Vi kan alla hjälpas åt att nå målet så att alla flickor får gå i skola precis som Lidia. Pentti Kotoaro generalsekreterare Du kan delta och förändra ett barns liv genom att donera Foto: Fabian Björk UNICEF-rundorna har börjat 14 läskunskap Att få gå i skola förändrar flickornas liv. Varje år blir över 100 miljoner barn utanför skolporten. De flesta av dem är flickor. Uländernas flickor har det ofta illa ställt på många sätt. Skolning är det bästa sättet att göra livet bättre för dem både ekonomiskt och socialt. läs mera på www.unicef.fi Den andra september var en viktig dag. Då sparkades UNICEF-rundorna igång och Finska UNICEF hade den stora äran att få besök av UNICEFs Goodwill ambassadör, Sir Roger Moore, som utmanade alla skolor att delta i rundan. Han betonade hur viktigt det är att barnen här hos oss deltar i UNICEFs arbete för att barnens rättigheter skall bli sant överallt i världen. Vid Sir Rogers presskonferens deltog elever från två UNICEF-skolor: Aamos Varesmaa och Juha Eriksson från Laurinlahden koulu i Esbo samt Nicole Takkula och Eeva-Liisa Wäre från Munkkiniemen koulu i Helsingfors. Eleverna hade förberett frågor till Sir Roger. Sir Roger, press och tv lyssnade andäktigt när Sir Roger svarade på frågan: Hur blev ni Goodwill ambassadör. Sir Roger berättade, att det var hans goda vän Audrey Hepburn som hade lockat honom med i arbetet. Den andra frågan löd: Vad är en Goodwill ambassadörs viktigaste uppgift och vad tycker ni att vanliga mänskor bör veta om UNICEF? Sir Roger tyckte, att det viktigaste i ambassadörsjobbet är det att man diskuterar med olika mänskor och utmanar dem att delta i UNICEFs arbete. Han vill att alla ska tänka om UNICEF såsom han gör själv: UNICEF gör ett viktigt och oumbärligt arbete för barn som har det dåligt ställt, och att alla, såväl barn som vuxna bör ta del i detta arbete.
MYYNTIPISTEET JA YSTÄVÄMYYJÄT UNICEFIN VAPAAEHTOISET FORSSA Luontopuoti, Torikatu 8, puh. 03-422 5715, Eija Ahtiainen, ark. 9.30 17, la 9.30 13 HAAPAJÄRVI Käsityökeskus, Kauppakatu 21, ma pe 9 17 HALIKKO Suunnittelutoimisto Onni, Rikalanmäki, Rikalantie 74, puh. 050-411 6827, Liisi Huotari HELSINKI UNICEF, Perttulantie 6, ark. 9 16.30 HYVINKÄÄ Uusi Apteekki, Pellervontie 9, ark. 9 20, la 10 15 HÄMEENLINNA Aarikka, Raatihuoneenkatu 13, puh. 03-682 3892, Paula Laine, ark. 9 18, la 9 15 Parturi-Kampaamo Pääpaikka, Hallituskatu 12, puh. 03-675 6900, Arja Salmenoja, ark. 9 17, la 9 13 Petula, Kasarminkatu 9, puh. 03-653 3313, Ulla Timonen, ark. 10 17, la 10 14 Maailmankauppa Kirahvi, Palokunnankatu 15, puh. 03-654 4980, Silja Järvelä, ark. 10 17 la 10 14 ILMAJOKI Lelukauppa Pii Poo, Ilkantie 11, puh. 06-424 8257, Maija Heikkinen-Ranto, ma to 10 17, pe 10 18, la 10 14 IMATRA Sormilla, Torkkelinkatu 1, ma pe 9 17, la 9 13 Ompelimo Tekstiilistudio Birgetta, Vuoksenniskantie 62, liikkeen aukioloaikoina, puh. 040-821 1055 JOENSUU UNICEF-myymälä, Suvantokatu 2, ke 15 17 JYVÄSKYLÄ UNICEF-kioski, Kaupunginkirjaston aula, Vapaudenkatu 39 41, puh. 040-772 7509, ark. 12 18 KOKKOLA Kehitysmaakauppa, Nuorisotalo Hansa, Torikatu 13, puh. 06-831 3264, Mika Pietilä, ark. 10 19, la 10 14 KOUVOLA UNICEF/Unifem-puoti, Pohjolatalo, puh. 040-759 2557, Sinikka Larimo, ke 11 14 KRISTIINANKAUPUNKI Marita Storsjö, Metsälä, puh. 06-222 9562 Virve Mäkelä, Itäinen Pitkäkatu 6, puh. 06-221 2894 KUOPIO H-tavaratalo, auki kausiluontoisesti klo 10 18, puh. 050-562 3439, Marja-Leena Markkanen KURIKKA UNICEF-kauppa, Lehtocenter, Seurapuistikko 6, puh. 06-450 2790, Maija Myllykoski, ark. 12 17, la 10 13 KUUSAMO Vaihtoehtokauppa Kameli, Kitronintie 2, puh. 08-851 2526, Seija Ahava, ma 14 17 KUUSANKOSKI Marja Suojalehto, puh. 05-374 8232 LOHJA Lohjan Kirjakauppa, Laurinkatu 48 MÄNTSÄLÄ Anne Karesti-Taskinen, Iivarintie 6, puh. 019-688 0112 Oili Laine, Jerpinmäentie 340, puh. 03-765 4468 OULU Juuttiputiikki, Hallituskatu 11, puh. 044-307 4321, Merja Myllymäki, ark. 10 18, la 10 14 PARIKKALA Kampaamo Siro/Käskynkkä, puh. 05-430 910 PORI Marjatta Landgren, puh. 040-541 2798 PORVOO Kitty Långström, Piispankatu 8 10 D 30, puh. 019-582 219 RAUMA Marketta Mäkitalo, Puolukkatie 22, puh. 02-825 0303 ROVANIEMI Rovaniemen I Apteekki, Rovakatu 27, puh. 016-312 005, Hannele Liikamaa, ark. 9 17.30 SAVONLINNA Päivärannan ruusu, Olavinkatu 35, ark. 8 18 SEINÄJOKI Kotimyynti Petra Berghäll, Laaksotie 1 A 2, avoinna sopimuksen mukaan, puh. 040-705 1454 TAMPERE UNICEF-myymälä, Suvantokatu 4, puh. 03-213 1660, ti pe 11 17, la 11-15 TURENKI Aira Lindroos, Puistokuja 11, puh. 03-688 3295 TURKU Pelastakaa lapset myymälä, Hämeenkatu 32, ti to 10 17 la 10 14 VAASA Kehitysmaakauppa Endelea, Raastuvankatu 25, puh. 06-312 7547, Sol-Britt Ehn, ark. 11 17, la 11 14 VARKAUS Vilma Vaahterikko, Antinpuisto 5, puh. 044-292 1140 YLIVIESKA Kototuote, Juurikoskenkatu 6, puh. 08-410 027, Ritva Halme, ma-pe 10-16.30 ÄHTÄRI UNICEF Kirpputori, Ylätori, Otsolantie 4, puh. 06-533 0986, Tuula Riikala, ark. 10 16, la 10 13 Monitori, 06-533 0434, Raija Pohjola, ark. 10 16 Olemme Suomen UNICEFin vapaaehtoisia. Me toimimme, jotta maailman lapsi voisi hiukan paremmin huomenna kuin tänään; keräämme varoja ja tiedotamme lasten oikeuksista. Meitä UNICEFin paikallisryhmiä toimii 41 eri paikkakunnalla, tule sinäkin mukaan! Paikallisryhmien yhteyshenkilöt Lokalgruppernas kontaktpersoner ESPOO Tuula Dahlström, 040-533 0330 tuula.dahlstrom@netsonic.fi FORSSA Mari Paajanen, 040-738 3014 paamari@netti.fi HEINOLA Kaija Seppänen, 050-348 4152 HELSINKI Emma Terämä, 050-544 9241 terama@pcu.helsinki.fi HYVINKÄÄ Salme Laitinen 0400-104 013 HÄMEENLINNA Anja Leino, 050-590 1471 anja.leino@om.fi ILMAJOKI Jaana Ala-Huissi, 06-424 8523 IMATRA Hanna Viitikko, 0400-156 809 JOENSUU Pirjo Hyvärinen, 050-331 7271 pirjo.hyvarinen@luukku.com JYVÄSKYLÄ Kirsi Suokas, 040-729 0443 kirsi_suokas@hotmail.com KAJAANI Anita Sinisalo, 08-638 091, Viena Lompolo, unicef2005@kajaani.fi KEMI Hellevi Alamäki, 040-705 6123 KOILLIS-SAVO Päivi Marttila, 050-591 3657 KOKKOLA Irma Isohanni, 040-580 7394 irma.isohanni@jippii.fi KOTKA Airi Päivinen, 040-523 3469 KOUVOLA Kaisa Juvonen, 040-505 4973 KRISTIINANKAUPUNKI Gunilla Sjöblom, 06-222 3781 KUHMO Heli Komulainen, 050-372 1128 KUOPIO Airi Michael, 017-364 2111 KURIKKA Satu Rannisto, 0500-862 042 satu.rannisto@sarastus.fi KUUSAMO Seija Ahava, 08-851 2526 LAHTI Tuula Hölttä, 040-823 8052 LAPPEENRANTA Markku Aalto, 044-595 3348 MÄNTSÄLÄ Carita Lindholm, 0400-528 276 carita.lindholm@luukku.com OULAINEN Helena Pysäys, 040-731 1779 helena.pysays@gmail.com OULU Tuula Tuisku, 040-861 7917 tuula.tuisku@oulu.fi PIEKSÄMÄKI Marja Janhunen, 050-537 3121 PIETARSAARI Riitta Palovuori, 06-724 6035 riittapalovuori@luukku.com PORI Tarja Salmi, 040-593 7631 saltar@dnainternet.net PORVOO Beatrice Wahlström, 019-580 711 ekonom@boffis.fi ROVANIEMI Mervi Pöykiöniemi, 040-820 8392 SAVONLINNA Maija-Liisa Puustinen, 015-533 075 SEINÄJOKI Petra Berghäll, 040-705 1454 petra.berghall@h-y.fi TAMPERE Irja Mäki-Maukola, 040-553 9903 irja.maki-maukola@netti.fi TURKU Riitta Mehtonen, 044-537 0915 rmehtonen@luukku.com VAASA Hertta Mauriala, 050-349 7127 hertta.mauriala@vaasa.fi VANTAA Raija Honkola, 050-364 9073 raija.honkola@luukku.com VARKAUS Anu Aho, 0400-128 660 VIHTI Eeva Franssila, 09-222 4517 YLIVIESKA Marja-Leena Kallio, 08-421 531 marjaleena.kallio@dnainternet.net ÄHTÄRI Maija Källi, 06-533 0616 maijakalli@hotmail.com Lisätietoja vapaaehtoistoiminnasta Mer information om frivilligverksamhet Mia Granqvist, 09-5845 0212, mia.granqvist@unicef.fi 15
M Joululahja, joka muuttaa lapsen elämän! LAH- JOITA LUKU- TAITO! Koulutus muuttaa tyttöjen elämän Joka vuosi yli 100 miljoonaa lasta jää koulun ulkopuolelle. Suurin osa heistä on tyttöjä. Kehitysmaissa tytöt ovat usein heikoimmassa asemassa. Koulutus on tehokkain tapa vahvistaa heidän taloudellista ja sosiaalista asemaansa. www.unicef.fi/koulutus Jokaiselle lapselle Terveys, koulutus, tasa-arvo, turva LAPSISTA KASVAA MAAILMA