1907. V. M. Esit. N:o 19.

1907. V. M. Esit. N:o 19. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee suostuntaveroa mallasjuomain valmistamisesta. Edellä mainitun armollisen esityksen on Eduskunta lähettänyt Valtiovarainvaliokuntaan, joka myös on pyynnöstä saanut vastaanottaa asian käsittelyssä Keisarillisessa Senaatissa syntyneet asiakirjat ynnä pöytäkirjanotteen siellä toimitetusta äänestyksestä. Sen järjestyksen mukaisesti, jonka Valtiovarainvaliokunta on ottanut suostunta-asiain valmistelussa noudatettavaksi, on Valiokunta katsonut voivansa ryhtyä käsittelemään puheena olevaa armollista esitystä, vaikkei 1908 vuoden tulo- ja menoarvio vielä ole lopullisesti järjestettävissä. Viitaten niihin yleisiin näkökohtiin, jotka pelikorttisuostuntaa koskevassa Valiokunnan mietinnössä N:o 2 on esitetty sellaisen menettelyn tueksi, saa Valiokunta täten antaa mietintönsä tästä verokysymyksestä, jotta Eduskunta, edellyttämällä että mallasvero havaitaan myöskin vuonna 1908 tarpeelliseksi, voisi tehdä päätöksen tämän suostunnan suorittamisesta. Tässä ei Valiokunnalta ole jäänyt huomaamatta, että valtava kansan mielipide, joka on myös julkilausuttu näillä valtiopäivillä, vaatii kaiken väkeväin mallasjuomain valmistuksen ja myynnin laissa kiellettäväksi. Sitä tarkoittava lainsäädäntö ei kuitenkaan voine missään tapauksessa astua voimaan ennenkuin ensi vuoden päätyttyä. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5,

2 1907. V. M. Esit N:o 19. Käsillä olevassa armollisessa esityksessä on kaksi eri lakiehdotusta: toinen koskee suostuntaveroa mallasjuomaan valmistamisesta vuonna 1908 ja toinen mallasjuomain tehdasmaista valmistusta. Tähän asti voimassa olevaan verojärjestelmään ehdotetaan tärkeitä muutoksia: mallasveron korottaminen ja verovapauden suominen miedoille mallasjuomille. Mallassuostunta on meillä järjestetty raaka-aineen verotukseksi yleneväisyysperiaatetta noudattamalla. Veromäärät, jotka 1898 vuodesta lähtien ovat pysyneet muuttumattomina, ovat: l markka kultakin 10 kilolta maltaita, mikä vuoden kuluessa käytetään aina 50,000 kiloon saakka; l markka 10 penniä kultakin 10 kilolta, joka vuodessa kulutetaan yli 50,000 kilon ja aina 150,000 kiloon asti; sekä l markka 25 penniä kultakin päälle 150,000 kilon vuodessa käytetyltä 10 kilolta. Pysyttämällä nämä veroluokat korottaa armollinen esitys pohjamaksun 3 markaksi sekä muiden luokkain maksut 3 markaksi 15 penniksi ja 3 markaksi 40 penniksi. Syyksi tähän veronkorotukseen mainitaan, että olisi pyrittävä rajoittamaan väkeväin mallasjuomain kulutusta, saattamalla näitä juomia kohtaava verotus oikeampaan suhteeseen siihen tuntuvasti korotettuun verotukseen, jonka alaisena väkijuomat viime vuodesta lähtien ovat. Painavimmat mallasveron korotusta puoltavat syyt eivät kuitenkaan, Valiokunnan mielestä, tällä kerralla ole siveellis-yhteiskunnallista luonnetta, vaikka näilläkin näkökohdilla tietysti tulee tässä kohden olla suuri merkitys. Ei nimittäin ole varmaa, että mallasveron korotus suuremmassa määrässä vaikuttaisi väkeväin mallasjuomain kulutukseen. Lainsäätäjän on käytettävä toisia keinoja ja apuneuvoja voidakseen tehokkaasti ehkäistä alkoholin väärinkäyttöä. Niin kauvan kuin ei ole kokemusta korkeamman veron vaikutuksesta siveellisessä suhteessa, tulee, Valiokunnan mielestä, mallasjuomaveron tarkoituksena siis etupäässä olla

1907. V. M. Esit. N:o 19. 3 valtion rahatarpeitten tyydyttäminen ja tähän nähden on nyt käsiteltävänä olevaa kysymystä tarkastettava lähinnä valtiotulojen kannalta. Niinkuin Valtiovarainvaliokunta mietinnössään N:o 2 jo on huomauttanut, asettaa valtiovaraston asema tällä kertaa tuntuvasti lisääntyneitä vaatimuksia suostuntarahastolle. Armolliseen esitykseen N:o 22 sisältyvän suostuntatulo- ja menoarvion järjestämisehdotuksen mukaan olisi suostuntarahastolla vuonna 1908 tuloja, pääomasäästö lukuunotettuna, lähes 2,800,000 markkaa vähemmän kuin menoja, ja tämä vajaus on ehdotettu täytettäväksi Suomen Pankin voittovaroista. Yhdessä niiden rahamääräysten kanssa, jotka näillä valtiopäivillä voivat saavuttaa Eduskunnan hyväksymisen, vaatinee tämä vajaus varoja enemmänkin, kuin mitä mainitussa armollisessa esityksessä on edellytetty. Vaikkei vielä voida arvioida täytettävän tarpeen määrää, saattaa kuitenkin pitää varmana, että tarjona olevia verolähteitä on entistä tehokkaammin käytettävä, ja ovat mallasjuomat ehdottomasti sopivimpia verotusesineitä, mitä meillä voidaan ottaa huomioon. Armollisessa esityksessä ehdotettu veromäärän korotus, jonka on esityksessä arvioitu tuottavan 500,000 markan lisätulon, on sentähden tällä kertaa välttämätön. Alempana esitettyjen syiden nojalla on Valiokunta yhtynyt puoltamaan pohjaveron korotusta vieläkin korkeammalle eli 4 markkaan 50 penniin, pysyttämällä esitykseen otetut veroluokat ja lisämaksut. Vero tekisi siten: ensimäisessä veroluokassa 4 markkaa 50 penniä, seuraavassa 4 markkaa 65 penniä ja viimeisessä 4 markkaa 90 penniä kultakin 10 mallaskilolta. Valiokunnan ehdottamat veromäärät tietävät tuntuvaa veron lisäystä, mutta Valiokunnan mielestä niitä ei kuitenkaan voi pitää kohtuuttomina. Panimon-omistajain taholta on tosin koetettu osottaa, että armollisen esityksen mukainen veronkorotus jo järkyttäisi useampain panimojen toimeentuloehtoja. Valiokunta ei tahdo kieltää,

4 1907. V. M. Esit. N:o 19. että mallasveron korotus voisi tuntuvasti suoraan kohdata joitakuita maaseudulla olevia pienenlaisia panimoita, joilla jo nyt on taloudellisia vaikeuksia voitettavana. Mutta tuommoista muuttuvain olosuhteitten epätasaista vaikutusta yksityisiin liikkeenharjoittajiin ei milloinkaan voida verotuksessa täydellisesti välttää, ja enimmältä osaltaan tämä vero ei jää rasittamaan panimoita, vaan siirtyy hinnan korotuksen muodossa kuluttajain maksettavaksi. Ja vaikka verotus täten tulee ehkä tuntuvimmin koskemaan vähävaraisempia kansanluokkia, etenkin kaupunkilaisväestöä, ja siis tavallaan sotii terveitä verotusperiaatteita vastaan, ei Valiokunta kuitenkaan ole epäillyt veroa korottaa, koska olut meikäläisissä oloissa on katsottava terveydelle vahingolliseksi ylellisyysaineeksi. Sen sijaan että oluen käyttö monessa muussa maassa, esim. Saksassa, on sekä paljon yleisempi että kohtuullisempi, siellä kun työväkikin käyttää sitä ruokansa kanssa, on se meidän työväellä ainoastaan mitä turmiollisin juovutusjuoma. Valiokunnan mielestä ei ole sentähden kokonaan jätettävä huomioon ottamatta näin suuren korotuksen siveellistäkään vaikutusta, vaikkakin kokemus on osottanut, että houkutus oluenjuontiin raittiustyöstä huolimatta yhä edelleen on niin suuri, ettei voida otaksua tämänkään oluen hinnan korotuksen varsin suuresti vaikuttavan kulutukseen. Kotimaisten valmisteitten veronkorotus tietysti aiheuttaa arvelun, että korotettu vero mahdollisesti voi aikaansaada maan rajain ulkopuolella valmistetun tavaran tuonnin lisääntymisen. Arviolta nousisi Valiokunnan ehdottama korotus, verrattuna nykyään voimassa olevaan veroon, seuraaviin määriin: 5 6 /e penniin kokonaiselta pullolta sekä 8 3 U penniin litralta, joten vero vastedes olisi toisessa tapauksessa 7 Va ja toisessa 11 x /4 penniä. Valiokunnan ehdottama veromäärä tulisi olemaan vähän ylempänä Tanskan veroa, joka tekee 9 1 U penniä litralta, mutta tuntuvasti alempana Norjan veroa, joka tekee 17 pen- Valtiovarainvaliolcunnan mietintö N:o 5.

1907. V. M. Esit. N:o 19. 5 niä litraa kohti. Oluen ja portterin tulli taas on Venäjältä tuotaessa 10 penniä pullolta ja 11 1 h penniä litralta sekä muista maista tuotaessa 50 penniä pullolta ja tynnyreissä 30 penniä kilolta (brutto). Valiokunnan ehdottama pohjavero olisi siis ainoastaan V* penniä litralta vähempi vastaavaa tullimaksua keisarikunnasta tuotaessa ja isompien panimoitten suoritettava veromäärä nousisi, vaikka tosin sangen vähän, ylikin mainitun tullimaksun. Rahtikustannusten vuoksi ei oluen tuonnin lisääntymistä keisarikunnasta kuitenkaan liene odotettavissa, ja mitä ulkomaiseen olueen tulee ei tähän pelkoon ole vähintäkään syytä. Ehdotetun veronkorotuksen rahallisen merkityksen valaisemiseksi, verrattuna nykyään voimassa oleviin ja armollisessa esityksessä ehdotettuihin veromääriin, pannaan tähän seuraavat taulut:

TAULU, joka osottaa panimoiden luvun sekä niissä kulutettujen maltaiden määrän vuosina 1905 ja 1906. Veroluokka. I. Enintään 50,000 kg.... II. Enintään 50,000.. /l 50,000 150,000.../ HL. Enintään 50,000..., 50,000 150,000...1 Yli 150,000.. J Yhteensä Panimoiden luku v. 1905 l 66 20 9 95 v. 1906 a 60 22 12 94 Kukin luokka %:ssa koko luvusta v. 1905 3 69.4 21.1 9.5 loo.o v. 1906 4 63.8 23.4 12.8 loo.o Yhteensä kulutettu maltaita; kg. v. 1905 5 1,220,385 t 1,000,000 712,666 ( 1,712,666, 450,000 j 900,000 j 1,394,667 1 2,744,667 5,677,718 v. 1906 6 1,196,939 1,100,000 763,250 1,863,250 600,000 1,200,000 1,864,409 3,664,409 6,724,598 Kussakin luokassa kulutettu mallasmäärä %:ssa koko kulutetusta mallasmäärästä v. 1905 7 21.5 1 30.8 1 48.3 loo.o v. 1906 8 17.8 27.7 54.5 100.0 6 1907. V. M. Esit. N:o 19.

TAULU, joka osottaa todellisen verotulon vuosina 1905 ja 1906 sekä lasketun verotulon, jaettuina veroluokittani. Veroluokka. I. Enintään 50,000 kg II. Enintään 50,000 50,000-150,000, HI. Enintään 50,000 50,000 150,000 Yli 150,000 yhteensä Todellinen verotulo ; Smk. V. 1905 123,662 100,000 78,283 45,000 99,000 174,403 620,348 V. 1906 2 119,968 110,000 83,955 60,000 132,000 233,391 739,314 Ann. esityksessä löytyväin veromääräin mukaan 3 Laskettu verotulo ; Smk. 362,389 330,000 241,017 180,000 378,000 650,719 2,142,125 Valiokunnan ehdottamain veromääräin mukaan 4 601,650 495,000 28.8 354,911 270,000 558,000 903,561 3,183,122 ) V. 1905 5 Tulo kussakin veroluokassa /o:ssa kokonaistulosta 19.9 [ 51.3 ) loo.o V. 1906 6 16.2 26.2 57.6 100.0 tf 1. et- 7 16.9 26.7 56.4 loo.o Valiok. ehdot, mukaan 8 18.9 26.7 54.4 loo.o Laskettu veronlisäys; Smk. B 1 il 9 242,421 377,062 783,328 1,402,811 Valiok. ehdot, mukaan 10 481,682 655,956 1,306,170 2,443,808 Laskettu veronlisäys kussakin veroluokassa ; %:ia B > EP i S. F 11 202.1 194.4 184.1 Valiok. ehdot, mukaan 12 401.5 338.2 307.1 189.8 330.5 keskimäärin 1907. V. M. Esit. N:o 19. 7

8 1907. V. M. Esit. N:o 19. Valiokunnan ehdotuksen mukainen veronkorotus siis tuottaisi, jos 1906 vuoden maltaiden kulutus pannaan laskelman pohjaksi, 2,443,808 markan lisätulon, mikä vastaa 330,5 /o lisäystä. Esimerkiksi mainittakoon, että maamme suurimmalle panimolle koituisi korotuksen johdosta veronlisäystä 369,112 markkaa ja sitä likinnä suurimmalle 236,981 markkaa. Keskikokoisen panimon, jonka maltaiden kulutus on noin 100,000 kg ja nykyinen vero 10,500 markkaa, olisi suoritettava veroa 45,750 markkaa, ja 25.000 kg maltaita kuluttavan panimon veromäärä kohoaisi 2,500 markasta 11,250 markkaan. Mitä sitten tulee tehdasmaisesti valmistettujen mietojen mallasjuomain verottamiseen tai verosta vapauttamiseen, ynnä sellaisten juomain valmistuksen valvontaan, niin on Valiokunta ensinnäkin mielihyvällä merkinnyt, että tämä kysymys, joka jo pitemmän aikaa on ollut päiväjärjestyksessä, nyt lähenee ratkaisuaan. Valtiosäätyjen viime väliaikaisilla valtiopäivillä tekemän anomuksen johdosta on Hallitus ryhtynyt tässä suhteessa tarkastamaan nykyistä mallasverojärjestelinää ja perustuvat käsillä olevaan armolliseen esitykseen sisältyvät mietoja mallasjuomia koskevat säännökset pääasiallisesti ehdotukseen, jonka Teollisuushallitus kutsumainsa asiantuntijain avulla on laatinut ja joka tämän mietinnön kerällä jaetaan Eduskunnan jäsenille. Tähän asti voimassa olevien määräysten mukaan olisi kaikkien myytäväksi valmistettujen mallasjuomain, kotona pantua kaljaa lukuunottamatta, pitänyt olla verotuksen alaiset, mutta tehdasmaiselle kaljan valmistukselle ei todellisuudessa ole pantu mallasveroa. Esitykseen liitetyn lakiehdotuksen kautta tämä aikaisemmilla valtiopäivillä usein huomautettu lain kirjaimen ja oikeudenkäytön välisen yhdenmukaisuuden puute vihdoin tulisi poistetuksi. Ennenkuin Valiokunta ryhtyy selvittämään kantaansa tässä kysymyksessä, lienee paikallaan luoda lyhyt silmäys

1907. V. M. Eslt. N:o 19. 9 niihin periaatteisiin, joihin edellämainitut lakiehdotukset nojautuvat. Laissa määritellään tarkoin mitä miedoilla mallasjuomilla on käsitettävä. Kun ei alkoholiraja ole tässä kohden yksinään liittävä määrääjä, on lisäksi pantu säännös, ettei vierreväkevyys saa nousta yli määrätyn prosenttiluvun, joten saadaan vakuus siitä ettei alkoholipitoisuus käymisen aikana mene yli rajan. Mietoihin mallasjuomiin ehdotetaan luettavaksi myös ne runsasekstraktiset juomat, joihin nähden on ryhdytty sellaisiin toimiin, ettei niiden alkoholipitoisuus missään tapauksessa voi nousta yli säädetyn alkoholirajan. Verosta vapaita olisivat niin hyvin valmistus varsinaisissa kaljatehtaissa kuin myös miedon mallasjuoman välittömään valmistukseen olutpanimoissa käytetyt raaka-aineet. Veronkavalluksen ehkäisemiseksi järjestettäisiin erityinen tarkka silmälläpito niihin panimoihin, jotka valmistavat sekä väkeviä että mietoja mallasjuomia. Yksinkertaisempi ja halvempi silmälläpito järjestettäisiin niitä panimoita varten, joissa valmistetaan yksinomaan mietoja mallasjuomia, ollen tämän silmälläpidon tarkoituksena ehkäistä laitonta alkoholirajan yli menemistä, estää lisäkkeiden käyttämistä sekä tarjota yleisölle vakuutta hankitun tavaran laadusta. Harkitessaan kysymystä mietojen inallasjuomain valmistuksen verottamisesta ja valvonnasta on Valiokunnalla ollut silmämääränä mallasjuomateollisuuden suuntaaminen sellaista kehitystä kohti, että todella hyvien ja samalla päihdy itämättömien eli mietojen mallasjuomain valmistaminen voittaisi alaa, niin että etenkin vähävaraisille kävisi yleisemmin mahdolliseksi kohtuullisella hinnalla hankkia ravitsevaa ja virkistävää juomaa. Sen ohessa on ollut tarkoituksena saada mahdollisimman laajalti aikaan siirtyminen olutteollisuudesta mietojen mallasjuomain valmistamiseen, koska siten tuntuvasti helpotettaisiin yleisen kieltolain voimaan saattamista. Edellisen tarkoitusperän saavuttamiseksi olisi Valio- Valtiovarainvaiiokunnan mietintö N:o 5.

10 1907. V. M. Esit. N:o 19. kunnan käsityksen mukaan toiselta puolen, mikäli mahdollista, vältettävä mietojen mallasjuomain valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden verottamista, samalla kun toiselta puolen mietojenkin mallasjuomain valmistus olisi asetettava tarpeellisen valvonnan alaiseksi. Mitä nyt puheena olevaan verotuskysymykseen tulee, niin on Yaliokunta ollut yksimielinen siinä kohden, että vapautus mallassuostunnasta on myönnettävä niille juomatehtaille, joissa valmistetaan yksinomaan mietoja mallasjuomia. Sitävastoin on Valiokunnassa ilmennyt erimielisyyttä siitä, olisivatko sellaisetkin juomatehtaat, joissa valmistetaan väkeviä mallasjuomia, vapautettavat suorittamasta suostuntaveroa niistä maltaista, jotka ne käyttävät mietojen mallasjuomain valmistamiseen. Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan ole havainnut olevan syytä verovapauden myöntämiseen maltaista, jotka sanottuun tarkoitukseen käytetään sellaisessa juomatehtaassa, jossa myös väkevien mallasjuomain valmistusta harjoitetaan. Valiokunnan mielestä on nimittäin aihetta epäillä, salliiko meillä noudatettu mallasverojärjestelmä ehdotettujen täydentävien valvontatoimenpiteidenkään avulla veroteknillisessä suhteessa lähimainkaan tyydyttävällä varmuudella erottaa toisistaan samassa tehtaassa verovelvollista ja verosta vapaata valmistusta. Sitäpaitsi on tässä Valiokunnan käsityksen mukaan otettava huomioon seuraavat asianhaarat. Asian nykyistä tilaa vastaan ei, Valiokunnan mielestä, oluttehtailijain puolelta pitäisi olla syytä muistutukseen. Sillä vaikkakaan kaljatehtaat eivät veroa suorita ja oluttehtaat suorittavat sitä koko kuluttamastaan mallasmäärästä, ovat viimemainitut, käyttämällä hyväkseen maltaista oluen valmistuksen jälkeen n. s. jälkihuuhtelun kautta saatua vierrevoimaa, saattaneet valmistaa mietoja mallasjuomia edullisemmin kuin varsinaiset kaljatehtailijat. Veron korotus taasen, jos se muuten katsotaan kohtuulliseksi, ei itsessään suinkaan velvoita myöntämään oluttehtaille, ikäänkuin jonkinlaiseksi korvaukseksi, etua,

1907. V. M. Esit. N:o 19. 11 jota niillä nykyäänkään ei ole, nimittäin osittaista verovapautta. Ei tosin sovi kieltää, että veronkorotus tekee miedon mallasjuoman valmistuksen veronalaisista maltaista entiseen verraten epä-edullisemmaksi, mutta toiselta puolen on edelleenkin jälkihuuhtelun kautta saatava vierrevoima käytettävissä, jotapaitsi oluttehtaat parempine koneineen ja laitteineen sekä ylipäätään siihen suurempaan ammattitaitoon nähden, jolla niitä hoidetaan, kykenevät supistamaan miedon mallasjuoman tuotantokustannukset suhteellisesti vähempään, kuin mikä alkeellisemmissa juomatehtaissa on mahdollista. Ja vihdoin jos miedon mallasjuoman valmistus veronalaisista maltaista, kuten vastoin Valiokunnan käsitystä on koetettu osottaa, todellakin tuottaisi tappiota se seikka, että kaljan valmistus oluttehtaissa lakkaisi, todennäköisesti joko kohottaisi varsinaiset kaljatehtaat kukoistukseen tahi pakottaisi pienemmät oluttehtaat siirtymään yksinomaan kaljan valmistamiseen. Viimeksi mainitussa tapauksessa olisi saavutettu toinen niistä ylempänä esitetyistä tarkoitusperistä, joihin Valiokunnan mielestä nykyisen mallasjuomalainsäädännön on kehitystä suunnattava. Armollisessa esityksessä on ehdotettu, että väkevän ja miedon mallasjuoman väliseksi rajaksi määrättäisiin 2, volyymiprosentin alkoholipitoisuus. Kun kuitenkin tämä raja raittiusnäkökantaa silmällä pitäen on katsottu jossain määrin liian korkeaksi, on Valiokunta päättänyt ehdottaa sen määräämistä 2 volyymiprosentiksi, joka vastaa 5 % ekstraktipitoisuutta Ballingin asteikon mukaan. Niinikään edellytetään armollisessa esityksessä, että mietojen mallasjuomain valmistuksessa olisi sallittu käyttää raaka-aineena ennen hiivanpanemista imeltämätöntä viljaa sekä lisäkkeenä, määrätyillä rajoituksilla ja ehdoilla, sokeria. Valiokunta puolestaan on katsonut, että vaikkakin ruokosokeri ravintoarvoonsa nähden vastaa mallassokeria, käyttämällä edellistä, joka on melkoisesti imeläm- pää kuin mallassokeri, yleisöltä riistettäisiin mahdollisuus

12 1907. V. M. Esit. N:o 19. maun avulla arvostella eri juomain vierrepitoisuutta eli niiden ravintoarvoa toistensa rinnalla. Kun sitäpaitsi yleensä sijaisaineiden ja lisäkkeiden salliminen tuntuvasti vaikeuttaisi mallasjuomain valmistuksen valvontaa, on Valiokunta päättänyt puoltaa nykyään voimassa olevan sijais-aineiden käyttämiskiellon edelleen pysyttämistä, täydennettynä, armollisen esityksen mukaisesti, säännöksellä, joka tarkoittaa sakariinin tai muiden imeläin aineiden käyttämisen ehkäisemistä. Yllämainittuja yleisiä periaatteita noudattaen on Valiokunta ollut pakoitettu useissa kohdin muuttamaan armolliseen esitykseen sisältyväin lakiehdotusten sanamuotoa. Sen ohessa ehdottaa Valiokunta näihin lakeihin muutamia yksityiskohtaisia muutoksia, joista edempänä tehdään selkoa. Kun Valiokunnan on Valtiopäiväjärjestyksen 43 :n mukaisesti arvioitava mallassuostunnasta vuonna 1908 odotettavat tulot, näyttää tarpeelliselta luoda silmäys niihin asianhaaroihin, jotka vaikuttavat verotulojen lisääntymiseen ja vähenemiseen. Niinkuin aikaisemmilla valtiopäivillä on osotettu, ovat mallasverotulot viimeksi kuluneina kahtenakymmenenä vuotena vaihdelleet sangen paljon. Taloudellisesti edullisina vuosina 1887 1891 tapahtunutta yhtäjaksoista kohoamista 471,151 markan vuositulosta aina 788,962 markkaan seurasi kovina aikoina 1892 1894 tuntuva väheneminen aina 566,629 markkaan asti, sen jälkeen taas suuri kohoaminen vuoteen 1900, jolloin saavutettiin korkein määrä eli 948,692 markkaa. Vuosina 1901 1905 mallasverotulot taas vuosi vuodelta tasaisesti vähenivät, ollen viimeksi mainittuna vuonna ainoastaan 620,384 markkaa. Tämän nojalla arvioitiin viime valtiopäivillä mallasverosta saatavan tuloja vuonna 1906 ainoastaan 558,000 markkaa ja vuonna 1907 502,000 markkaa. Vuonna

1907. V. M. Esit. N:o 19. 13 1906 oli kuitenkin huomattavana tuntuva lisäys edelliseen vuoteen verraten, sillä tulot nousivat 739,314 markkaan.. Tämä odottamaton, mallasjuomain. tuotaroioiv ja kulutuksen lisääntyminen vuonna 1906 lienee johtunut samana vuonna tapahtuneesta paloviinaveron ja ulkomaisten väkijuomain tullin korotuksesta, vilkkaammasta toiminnasta liike-alalla ja sen aiheuttamasta osittaisesta palkkaetujen paranemisesta työmarkkinoilla ynnä muista erikoisista asianhaaroista. Mallas verotulo j en vaihtelut riippuvat ylipäätään tekijöistä, joiden vaikutus ei ole ennakolta arvattavissa. Taloudellinen asema, erittäinkin vuodentulo, jopa osaksi ilmasuhteetkin ovat tässä kohden etusijassa huomioon otettavat. Ne ehkäisevät lainmääräykset, i öitä tuon tuostakin J ' J on annettu mallasjuomain myyntiin nähden, ovat kyllä olleet omansa jonkun verran vähentämään mallasverotuloja, kun sitä vastoin väkevämpäin väkijuomain veronkorotus ja niiden saannin vaikeutuminen vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan. Näiden viimeksi mainittujen tekijäin merkitys ei kuitenkaan liene arvattava ylen suureksi. 1908 vuoden verotuloja arvioidessaan on Valiokunta edellyttänyt kulutuksen vuosina 1906 1908 pysyvän kutakuinkin tasaisena. Arvaamattomain mahdollisuuksien varalta sekä senkin vuoksi, että ennen veronkorotuksen voimaanastumista olutta valmistettanee tavallista runsaammat määrät varastoihin pantavaksi, on arviolasku kuitenkin tehtävä noudattamalla varovaisuuden vaatimuksia. Valiokunta on sentähden laskenut 1908 vuoden verotulon ainoastaan 2 miljoonaksi markaksi.

14 1907. V. M. Esit. N:o 19. Valiokunta siirtyy nyt selostamaan niitä armolliseen esitykseen sisältyvissä lakiehdotuksissa olevia erikoissäännöksiä, jotka edelläesitettyjen yleisten näkökohtien mukaan olisivat muutettavat, tai jotka muuten ovat kiinnittäneet Valiokunnan huomiota. Itse aineen jakoa vastaan kahteen eri lakiin ei Valiokunnalla puolestaan ole muistuttamista. Mitä ensinnä verolakiehdotukseen tulee, niin annetaan sen l!ssä veromäärästä säännöksiä, jotka Valiokunta on uudesti muodostanut ylempänä tehdyn veron korottamista tarkoittavan ehdotuksensa mukaisiksi. Koska Valiokunnan ehdotuksen mukaan veronalaisuus ei riipu yksinomaan siitä, käytetäänkö maltaita väkevän vai miedon juoman valmistamiseen, on täytynyt tehdä ero veronalaisten ja verosta vapaiden mallasjuomatehtaitten välillä ja on tähän :ään senvuoksi lisätty sanotussa suhteessa tarpeellinen määritelmä. 2 säätää jokaisen panimon vuosittain suoritettavaksi vähimmäksi veroksi 1,500 markkaa. Tämän säännöksen päätarkoituksena näyttää olevan estää pienten panimoiden syntymistä, joiden silmälläpitokustannukset nielisivät suurimman osan panimosta tulevaa veroa. Niinikään tulisi tämän säännöksen estää perustamasta näennäisiä panimoita, joiden tarkoituksena olisi päästä käyttämään hyväkseen panimoille kuuluvaa myyntioikeutta. Kun Valiokunnan ehdottama pohjaveron lisäys vaatii korottamaan alinta rajaa, on Valiokunta ehdottanut tämän rajan 3,000 markaksi. Tähän sekä 5 :ään on muodollisia muutoksia aiheuttanut Valiokunnan kanta verovapauskysymyksessä; 2 :ssä on sitä paitsi oikaistu eräs suomalaiseen tekstiin nähtävästi epähuomiossa tullut virheellisyys. Seuraa sitten lakiehdotus mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta. Valiokunnan ehdotus alkoholirajan määräämisestä 2 %:ksi ja siitä johtunut vierreväkevyyden suhteellinen alentaminen on vaikuttanut muutoksia l ja 3 :ään. 2 :ään otettu määräys kunnallisviranömaisten ratkaisuvallasta uusien olutpanimoiden perustamiseen

1907. V. Al. Esit. N:o 19. 15 nähden on tähän asti vastoin asian luontoa ollut 24 päivänä tammikuuta 1902 annetussa armollisessa asetuksessa, joka sisältää muutoksen erinäisiin mallasjuomaan myymistä ja anniskelua koskeviin määräyksiin. Kun armollisen esityksen ja vastamainitun asetuksen tähän kuuluvat säännökset osaksi ovat keskenään ristiriitaiset, on Valiokunta katsonut, että asetuksen l :än l mom. on nimenomaan kumottava lailla mallasjuomain valmistuksesta, sekä siinä tarkoituksessa uudesti muodostanut nyt käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen 18 (16) :än. 4, jonka säännökset nähtävästi tarkoittavat tehokkaan valvonnan aikaansaamista sen tapauksen varalle, että samassa tehtaassa olisi sallittu käyttää sekä veronalaisia että verosta vapaita maltaita, on katsottu tarpeettomaksi ja poistettu, jolloin seuraavain :äin järjestysnumero on muuttunut. 5 (nyt 4) :stä on poistettu viittaus 4 :ään. Ehdotuksen 9 on ennen mainitusta syystä poistettu, mikä jälleen on vaikuttanut sitä seuraavain :äin järjestysnumeroihin. 10 (nyt 8) :än 2 mom. poistuu sen johdosta mitä Valiokunta on ehdottanut sijaisaineiden ja lisäkkeiden kiellon suhteen; samasta syystä muuttuu tämän :än l momentin sanamuoto. 12 (nyt 10) :stä on sanat Verosta vapaata" harhaan viepinä poistettu. 13 (nyt 11) :än säännökset velvollisuudesta pitää panimon myy nti päiväkirjat kontrolliviranomaisten saatavissa on nähtävästi tarkoitettu kohdistumaan ainoastaan niihin tehtaisiin, joissa käytettäisiin sekä veronalaisia että verottomia raaka-aineita. Kun kuitenkin kysymyksessä oleva määräys on näyttänyt olevan paikallaan siinäkin tapauksessa, että väkeviä juomia valmistava panimo, kuten Valiokunta on ehdottanut, olisi veronalainen koko kulutetusta mallasmäärästä, on mainittu säännös pysytetty, asianmukaisesti muutettuna. 14 (nyt 12) :ssä säädettyä korvausta ei Valiokunnan mielestä voida vaatia veronalaisilta tehtailta, vaan yksinomaan verosta vapailta. Tästä on johtunut muutos :ään; toinen muutos on aiheutunut 10 (nyt 8) :än kohdalla mainitusta

16 1907. V. M. Esit. N:o 19. syystä. Ehdotettujen rangaistusmäärien korottaminen on pidetty tehokkaana keinona veronkavalluksen estämiseksi. Tässä tarkoituksessa on 15 (nyt 13) :än säännökset muutettu siten, että veronkavalluksen seuraamuksena jo ensi kerralla olisi julistaminen kelpaamattomaksi panimoliikettä harjoittamaan tai johtamaan. Sen johdosta mitä edellä on lausuttu, saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa: että Eduskunta, edellyttämällä että puheena oleva suostunta havaitaan tarpeelliseksi, hyväksyisi näin kuuluvan lain: Laki suostuntaverosta tnallasjuomain valmistamisesta vuonna 1908. l Q. Veronalaisia tämän lain mukaan ovat ne juomatehtaat, joissa väkeviä mallasjuomia valmistetaan. (Poist.). Mallasjuoman valmistamisesta veronalaisessa juomatehtaassa on 1908 vuoden aikana suoritettava suostuntaveroa neljä markkaa viisikymmentä, penniä kultakin kymmeneltä kilogrammalta siihen käytettyjä maltaita. Jos veronalaisessa juomatehtaassa vuoden kuluessa (poist.) mallasjuomain valmistukseen käytetään maltaita enemmän kuin 50,000 kilogrammaa, kannetaan viidentoista pennin lisämaksu kultakin kymmeneltä kilogrammalta maltaita joka siinä käytetään yli sanotun määrän ja aina 150,000 kilogrammaan asti (poist.) sekä neljäkymmentä penniä jokaiselta kymmeneltä kilogrammalta maltaita, joka vuoden kuluessa käytetään päälle 150,000 kilogramman. 2 - Jos veronalaisessa juomatehtaassa (poist.) vuoden kuluessa ei ole käytetty wmwasjuoman valmistamiseen niin

1907. V. M. Esit. N:o 19. 17 paljon maltaita, että suostuntamaksu l :n mukaan (poist.) nousisi 3,000 markkaan, on tämä määrä kuitenkin suoritettava. Helpotusta tässä kohden voipi asianomainen Senaatin Toimituskunta myöntää, jos valmistaja kesken vuotta on alkanut tai lopettanut liikkeensä tahi tehdas muuten, vahingonvalkean tai muun tapaturman tähden, on pitemmän ajan vuotta ollut toimettomana. Suostuntaveroa on maksettava kunnes valmistaja on väkevän mallasjuoman valmistuksen lakkaamisesta tehnyt ilmoituksen läänin Kuvernöörille. Q J OO Samoin kuin armollisessa esityksessä. 5. Siitä, mitä väkevillä mallasjuomilla tarkoitetaan, sekä (poist.) mallasjuoman valmistamisesta ja (poist.) silmälläpidosta veronalaisessa tehtaassa, on voimassa mitä niistä on erittäin säädetty. O Q. Samoin kuin armollisessa esityksessä. Tämän ohella saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta puolestaan hyväksyisi näin kuuluvan lain: Laki mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta. l Q. Miedoksi kutsutaan tässä laissa mallasjuomaa, joka -j- 15 Celsiuksen asteisena ei sisällä enempää kuin kaksi

18 1907. V. M. Esft. N:o 19. volyymiprosenttia alkoholia (poist.) ja joka sen ohella joko on sellaisella vierteellä valmistettua, jonka ekstraktipitoisuiis hiivaa pantaessa ei ole suurempi kuin viisi prosenttia Ballingin asteikon mukaan, taikka, jos sen vierreväkevyys hiivaa pantaessa on noussut tätä rajaa ylemmäksi, on ollut sellaisen erityisen käsittelyn alaisena, ettei se voi saavuttaa korkeampaa kuin yllämainitun alkoholipitoisuuden. Muut mallasjuomat pidetään väkevinä. 2. Samoin kuin armollisessa esityksessä. 3. Joka aikoo mallasjuomia valmistaa, ilmoittakoon sen vähintään kuusi viikkoa ennen valmistuksen alkamista kirjallisesti läänin Kuvernöörille, oheenliittäen selvityksen: a) valmistajan postiosotteesta ja paikasta, jossa panimo sijaitsee, sekä, jos on aikomus valmistaa väkevää mallasjuomaa, myöskin siitä, että panimo on laillisesti perustettu; "b) niistä vuoden ajoista, joina valmistusta tullaan harjoittamaan; c) asiamiehestä, joka valmistajan poissa ollessa edustaa häntä tarkastusasioissa; sekä d) mitä lajia mallasjuomia on aikomus valmistaa ja, jos valmistus tarkoittaa mietoa mallasjuomaa, onko vierreväkevyys hiivaa pantaessa aiottu viittä prosenttia suuremmaksi. Jos on tarkoitus valmistaa mietoja mallasjuomia, joiden alkuperäinen vierreväkevyys on suurempi kuin viisi prosenttia, on ilmoitukseen sitäpaitsi liitettävä todistus siitä, että ne erityiset toimenpiteet, joita on aikomus käyttää panimossa alkoholipitoisuuden estämiseksi nousemasta yli kahden prosentin, ovat saaneet Teollisuushallituksen hyväksymisen.

1907. V. M. Esit. Nro 19. 19 (4 poist.). ± (5). Ilmoituksen tekemisestä antakoon Kuvernööri kahden viikon kuluessa todistuksen, joka sisältää myöskin 3 (poist.) :n mukaisesti ilmoitukseen liitetyt tiedot. 5 (6) Jos mallasjuomain valmistus lakkaa pitemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi, on se viimeistään kolme viikkoa ennen liikkeen lakkaamista ilmoitettava Kuvernöörille, jonka tulee tästä ilmoituksesta antaa tieto asianomaiselle kontrollöörille ja poliisiviranomaisille. Jos valmistus lakkaa pitemmäksi kuin yhden vuoden ajaksi, katsotaan liike lopetetuksi. 6 (7). Valmistajan vastuulla on kussakin panimossa pidettävä päiväkirjaa, joka on tehty Senaatin antamien määräysten mukaan, ollen valmistaja velvollinen asianomaisten vaatimuksesta valallaan vahvistamaan siinä olevien tietojen todenperäisyyden. 7 (8). Väkevien mallasjuomain valmistusta varten aiottuun panimoon tahi siihen kuuluvaan rakennukseen on valmistajan asetettava sekä senjälkeen kunnossa pidettävä automaattisella mallasmittarilla varustettu mylly tai rouhin, jonka Kuvernööri, saatuansa siitä selitelmän, on hyväksynyt. Tätä koskeva hakemus tulee Kuvernöörin ottaa tutkittavakseen kahden viikon kuluessa siitä, kuin se on hänelle annettu. Juomanpanossa käyteltäviä maltaita älköön muualla rouhittako kuin panimon omassa, sellaisella mallasmittarilla varustetussa myllyssä tahi rouhimessa.

20 1907. V. M. Esit. N:o 19. (9 poist.). 8 (10). Mallasjuomain valmistuksessa älköön (poist.) käytettäkö muita aineita maltaiden sijasta, eikä myöskään sakariinia tai muita imeliä aineita. (2 mom. poist.). 9 (11). Tämän lain säännökset eivät koske kotipanoisia, ainoastaan oman kotiväen tai omien palvelijain avulla ja taloustöitä varten tavallisuuden mukaan sisustetuissa rakennuksissa valmistettuja mallasjuomia. 10 (12). Panimosta saa mietoa mallasjuomaa, ellei ostaja sitä nouda avoimessa astiassa, antaa ainoastaan astioissa, joissa on panimon nimi ja sanat: (poist.) Mietoa mallasjuomaa". Kun sellainen juoma on pullossa, voidaan tämä merkitä korkille taikka pulloon kiinnitetylle nimilipulle. 11 (13). Tämän lain noudattamista sekä panimoiden silmälläpitoa hoitavat lähinnä ylikontrollöörin valvonnan alaiset kontrollöörit, joita asianomainen Kuvernööri, vaadittuaan ylikontrollöörin lausunnon, asettaa tarpeellisen määrän. Jokaisen mallasjuomain valmistajan tulee sallia kontrolliviranomaiselle pääsy kaikkiin panimon osiin ja siihen kuuluviin huoneistoihin sekä korvauksetta hankkia hänen tarvitsemansa työkalut ynnä apua maltaiden, vierteen ja valmiin juoman kontrollipunnitsemiseen ja mittaukseen sekä astioiden mittaukseen ynnä muuhun. Panimossa, jossa valmistetaan (poist.) väkeviä (poist.) mallasjuomia, ovat sitäpaitsi panimon kaikki myyntipäiväkirjat vaadittaessa pidettävät kontrolliviranomaisen saatavissa.

1907. V. M. Esit N:o 19. 21 12 (14). Se, joka valmistaa mallasjuomaa verostavapaassa tehtaassa, suorittaa panimon silmälläpidosta johtuvien kustannusten korvaamiseksi 2 penniä kultakin kilogrammalta (poist.) mallasjuoman valmistamiseen käytettyjä maltaita (poist.). 13 (15). Tätä lakia vastaan tehty rikkomus rangaistaan, ellei se käsitä rikosta, josta Rikoslain mukaan on ankarampi edesvastaus, vähintään sadan ja enintään tuhannen markan sakolla. Jos rikkomus on tarkoittanut suostuntaveron kavaltamista, julistettakoon mallasjuomain valmistaja sitä paitsi kelpaamattomaksi panimoliikettä harjoittamaan ja johtamaan, (2 mom. poist.). 14 (16). Tätä lakia on aina suomen- ja ruotsinkielinen kappale pidettävä julkipantuna sopivassa paikassa kussakin panimossa. 15 (17). Senaatin asiana on antaa niitä tarkempia määräyksiä ja ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joita tämän lain täytäntöönpanoa sekä sen noudattamisen silmälläpitoa varten katsotaan tarvittavan. 16 (18). Tämä laki, jolla kumotaan 24 päivänä tammikuuta 1902 mallasjuomain myymisestä ja anniskelemisesta annetun armollisen asetuksen l ;n l mom., tulee noudatettavaksi l päivästä tammikuuta 1908.

22 1907. V. M. Esit N:o 19. Sen tapauksen varalle, että Eduskunta hyväksyy edellä olevan verolainehdotuksen, saa Valiokunta tämän lisäksi ehdottaa: että Eduskunta mallassuostunnan kokonaistulon vuodelta 1908 arvioisi 2,000,000 markaksi. Asiasta voimassa olevan lainsäädännön mukaan on mietojen mallasjuomain myynti eräitten rajoittavain määräysten alainen, joiden soveltaminen näyttää sitä vähemmän asianmukaiselta mikäli ehkäiseviä säännöksiä kovennetaan. Kaljan myyntiä ei kuitenkaan ole käynyt vapaaksi julistaminen, ennenkuin laissa on säädetty selvä erotus mietojen ja väkeväin mallasjuomain valmistukseen nähden. Kun käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen hyväksyminen nyt poistaisi mainitun esteen, on Valiokunnan mielestä aivan välttämätöntä että, samalla kun tämä lainsäädäntö astuu voimaan, mietojen mallasjuomain myynti vapautetaan kaikista näiden juomain leviämistä ehkäisevistä rajoituksista ja asetetaan ainoastaan yleisen elinkeinolainsäädännön määräysten sekä terveydenhoidolliselta kannalta tarpeellisen silmälläpidon alaiseksi. Kun asian tämän puolen käsittely ei kuulu Valtiovarainvaliokunnalle, on Valiokunta tahtonut Eduskunnan harkittavaksi esittää, eikö tämä kysymys olisi lykättävä asianomaiseen valiokuntaan valmistelua ja ehdotuksen tekemistä varten. Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara, v. Alfthan, Antila, Hakulinen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, Lagerlöf (osittain), A. Neovius, Partanen, Rapola, Rissanen, Tainio

1907. V. M. Esit N:o 19. 23 (osittain), Tanner, Tokoi (osittain), Wiitanen, "W". Wuolijoki ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Arajärvi (osittain), Kanervo, Olkkonen (osittain), Riihelä (osittain) ja A. Suomalainen (osittain). Helsingissä, syyskuun 28 p:nä 1907. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o S.

24 1907. V. M. Esit. N:o 19. Vastalauseita. L Kun Valtiovarainvaliokunnan enemmistö on päättänyt kokonaan hyljätä sen pohjan, johon Hallituksen esitys suostuntaverosta mallasjuomaan valmistamisesta ja laista mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta nojaa, täytyy minun tätä päätöstä vastaan panna vastalauseeni sekä tässä alempana esittää ne syyt, joiden vuoksi mielestäni armollinen esitys asiasta on pääasiallisesti hyväksyttävä. Valiokunta on päättänyt korottaa veromäärän jokaiselta kymmeneltä mallaskilolta Hallituksen ehdottamasta kolmen markan määrästä neljään markkaan viiteenkymmeneen penniin eli samaan määrään, mikä oluesta nykyään maksetaan tullia Keisarikunnasta maahan tuotaessa. Tämä veronkorotus, jonka jotkut Valiokunnan jäsenet arvelevat vaikuttavan erittäin ehkäisevästi kulutukseen, on minun mielestäni pääasiallisesti omansa yhäkin rasittamaan kansankerroksia, jotka jo ennestään ovat epäoikeudenmukaisesti verotettuja yleisten kulutustavarain korkeitten tullien kautta. Yksikään valtio ei tule nykyaikaan toimeen kokonaan ilman välillisiä veroja, joiden edullisuus on siinä, että määrä suoritetaan vähitellen ja jakautuu pitkin vuotta, mikä tuntu-

1907. V. M. Esit. N:o 19. 25 vaati helpottaa veronmaksua. Nämä veromuodot, jotka pääasiallisesti kohdistuvat yleisiin kulutustavaroihin, kohtaavat kuitenkin veronmaksajia erittäin epätasaisesti heidän veronmaksukykyynsä verraten. Terveen valtiotaloudenhoidon täytyy kuitenkin koettaa tasoittaa tätä epäkohtaa sellaisilla välittömillä veroilla, joiden säätämisessä on erityisesti kiinnitetty huomiota suorittajain maksukykyyn. Suomessa suoritetaan suurin osa veroja välillisenä verona, erittäinkin sokerin, kahvin ja tupakan y. m. yleisten kulutustavarain tullina, sekä sen ohella paloviinan ja mallasjuomani valmistusverona. Tämän epäkohdan korjaamiseksi on vastarnainittuja välillisiä veroja ehdottomasti mitä pikemmin huojennettava sekä tulojen väheneminen ynnä ilmenevät uudet rahatarpeet korvattava järkiperäiseen perustukseen nojaavalla välittömällä verolla. Paraikaa koossa oleva Eduskunta ei kuitenkaan voi saada toimeen sellaista veronuudistusta, syystä ettei tarpeellisia valmistelutöitä ole tehty, vaan on verotarve tällä kertaa tyydytettävä hyväksi käyttämällä olemassa olevia verolähteitä. Vaikka Hallituksen esittämä veronkorotuskin joutuu suurimmaksi osaksi kaupunkilaistyöväen suoritettavaksi, jonka tähden sitä täytyy pitää yhteiskuntataloudelliselta kannalta huonosti valittuna, lienee siihen kuitenkin vastamainituista syistä tällä kertaa myönnyttävä. Veron korottaminen tämän lisäksi Valiokunnan ehdottamaan määrään täytyy sitä vastoin merkitä kohtuuttomaksi ja on oleva omansa aikaansaamaan häiriöitä ja pulia mallasjuomain valmistuksessa sekä lisääntynyttä yhteiskunnallista tyytymättömyyttä jo nyt epäoikeudenmukaisesti verotetussa vähävaraisessa väestössä. Tässä on myös otettava huomioon, että mallasveron tulot siten nousisivat määrään, joka vieläkin enemmän vaikeuttaisi siirtymistä varainhoitojärjestelmään, jonka mukaan tästä verolähteestä ei olisi oleva mitään tuloja odotettavissa.

26 1907. V. M. Esit N:o 19. Paitsi niitä kauppapoliittista laatua olevia epäilyksiä, joita veron korottaminen Keisarikunnan tullirajaan asti on omansa herättämään, on myös huomattava, että Hallituksen ehdottama veronkorotus l markasta 3 markkaan perustuu siihen edellytykseen, että kaikki maltaat, jotka olutpanimoissa käytetään kaljan valmistukseen, tulisivat verosta vapaiksi, kun taas Valiokunta on päättänyt ehdottaa esityksen ehdotuksen muutettavaksi tässä kohden ja siten tekee olutpanimoille vastedes aivan mahdottomaksi valmistaa vähäalkoholisia mallasjuomia. Saavuttamatta sitä että olutpanimot vähitellen totutettaisiin siirtymään verostavapaiden vähäalkoholisten mallasjuomaan valmistukseen, joten vastedes mahdollisesti voitaisiin välttää panimoiden pakkolunastus, estää Valiokunnan ehdottama lainsäädäntö mallasjuomateollisuuttamme kehittymästä mainittuun toivottavaan suuntaan. Valiokunnan enemmistö nojaa Ruotsin lainsäädäntöön ja sanoo varovansa että, jos sallittaisiin samassa panimossa valmistaa sekä verostavapaita että veronalaisia mallasjuomia, olisi siitä oleva seurauksena suuria veronkavalluksia. Tässä on huomattava, että B/uotsin mallasjuomalainsäädäntö on laadittu yksinomaan sitä tarkoitusta silmällä pitäen, että valtiorahastolla olisi mahdollisimman suuret tulot, jonka tähden siellä ei ole ryhdytty kustantamaan verrattain kalliiksi käyvää ja tehokasta valvontaa, vaan on raittiusnäkökanta syrjäytetty ja heikompain mallasjuomain edut asetettu toiseen sijaan. Seurauksena onkin ollut, etteivät nämä juomat Buotsissa voi menestyksellä kilpailla oluen kanssa. Tehokkaan silmälläpidon aikaansaaminen tietysti kohtaa vaikeuksia. Nykyään käytännössä oleva silmälläpitojärjestelmä nojaa oleellisesti luottamukseen ja on kuitenkin toiminut oivallisesti. Uusi järjestelmä tarkoittaa kaksinkertaisen silmälläpidon käytäntöön saattamista. Toiselta puolen pidetään ValtiovarainvalioJcunnan mietintö N:o 5.

1907. V. M. Esit. N:o 19. 27 silmällä maltaiden menekkiä ja toiselta puolen määrättyä alkoholi- ja vierrepitoisuutta olevan oluen valmistusmäärää. Jos, niinkuin Valiokunnan enemmistö arvelee, verostavapaita ja veronalaisia maltaita sekotettaisiin toisiinsa, niin tulisi sellainen kavallus paikalla ilmi sen kautta, että määrättyä alkoholi- ja vierrepitoisuutta olevan oluen määrä nousisi yli sen määrän, joka olisi voitu valmistaa verotetuista maltaista. Sitä paitsi voitaisiin, niinkuin Valiokuntakin ehdottaa, korottaa mahdollisesti ilmenevän veronkavalluksen seuraamuksena tuomittavia rangaistusmääriä. Hallituksen esittämä laki on valmistettu sen mukaisesti, että viime säätykokous päätti yksimielisesti anoa Keisariselta Majesteetilta kaikinpuolisen selvityksen hankkimista siitä, millä ehdoilla ja millä tavalla vähäalkoholisille mallasjuomille voitaisiin suoda verovapaus, sekä että ehdotus lainsäädäntötoimeksi tästä asiasta annettaisiin ensituleville valtiopäiville. Sittenkun teknillis-lainopillinen komitea on täysin selvittänyt ehdotuksen toteuttamisen mahdollisuuden veroteknilliseltä kannalta, ei paraikaa koolla olevan Eduskunnan tulisi hyljätä ehdotusta pakottavitta syittä ja teknillisittä perusteitta. Sen nojalla mitä tässä edellä olen lausunut, saan kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta hylkäämällä Valiokunnan ehdotuksen asiassa päättäisi hyväksyä l :n ehdotuksessa laiksi suostuntaverosta mattasjuomain valmistuksesta samoin kuuluvana kuin armollisessa esityksessä. Suostuntaverolain 2 :ään nähden olen samaa mieltä kuin Valiokunta, että vähin maksu olisi korotettava 3,000 markkaan, joka määrä minusta näyttää sopivalta siinäkin tapauksessa että veromäärä on 3 markkaa 10 mallaskilolta, ja saan sentähden kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta päättäisi

28 1907. V. M. Esit. N:o 19. hyväksyä 2 :n armollisessa esityksessä siten muutettuna että jokaisen panimon suoritettava vähin maksu määrätään 3,000 markaksi. Valiokunta on arvioinut mallasveron bruttotulot 2,000,000 markaksi, siinä tapauksessa että pohjamaksu korotetaan 4 markkaan 50 penniin 10 mallaskilolta. Valiokunnan ehdottama veromäärä kuitenkin tuottaisi, jos pohjaksi pannaan 1906 vuoden kulutus, 3,183,000 markkaa. Oluen myyntihinta kohoaisi Valiokunnan ehdottamin veromäärin 5 penniä puolelta ja 10 penniä koko pullolta. Niin vähäisen hinnankorotuksen ei saata katsoa vähentävän kulutusta enempää kuin kolmannen osan. Eräistä panimoista, erittäinkin sellaisissa kaupungeissa sijaitsevista, missä kunnallinen paloviinankielto on voimassa, saatujen tietojen mukaan on oluen kulutus suuresti Lisääntymässä. Jos tässä otetaan huomioon, että Valiokunnan kaljatehtaisiin nähden ehdottama ankara rajoitus on tuntuvasti huonontava tavaran laatua, joten olut on oleva vastaavassa määrässä halutumpaa, lienee varovaisimmankin arvion mukaan bruttotulot Valiokunnan veroehdotuksen pohjalla laskettava vähintään 2,500,000 markaksi. Siinä tapauksessa että Eduskunta hylkäämällä Valtiovarainvaliokunnan ehdotuksen hyväksyisi armollisen esityksen määräykset, pyydän minä, viitaten Valiokunnan laatimaan tauluun, kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta mallasjuomasuostunnan kokonaistulon vuodelta 1908 arvioisi 1,700,000 markaksi.

1907. V. M. Esit. N:o 19. 29 Mallasjuomain tehdasmaista valmistusta koskevaan lakiin nähden on Valiokunta päättänyt ehdottaa verostavapaiden mallasjuomain alkoholirajan 2 volyymiprosentiksi sekä sen vierrepitoisuuden, joka on sallittu pantua juomaa pasteuriseeraamatta, 5 %:ksi Ballingin asteikon mukaan. Tähän on huomautettava, että kaljassa, jota yhteinen kansa yleisesti pitää kaupan, on alkoholia tavallisesti 2,2 2,8 volyymiprosenttia. Mallasjuoman maku ja ravintoarvo riippuu oleellisesti alkoholi- ja vierrepitoisuudesta. Tanskassa, missä verostavapaat mallasjuomat ovat päässeet laajaan käytäntöön, on alkoholiraja määrätty 2,2* painoprosentiksi, mikä vastaa 2,sa volyymiprosenttia ja sallii vierrepitoisuuden nousta hiukan yli 7 %:n Ballingin asteikon mukaan. Ruotsissa, missä alkoholiraja on 2 V* volyymiprosenttia ja vierrepitoisuus 6 % Ballingin asteikon mukaan, eivät vähäalkoholiset mallasjuomat mauttomuutensa vuoksi ole saavuttaneet mainittavaa menekkiä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan 2 Va volyymiprosentin alkoholipitoisuus ja 7 prosentin vierrepitoisuus ylärajaksi ja on tämä keskitie, jonka kokeneet ammattimiehet mainitsevat riittäväksi yhtä edullisten tulosten saavuttamiseen kuin Tanskassa on saavutettu. Yaliokunta on vähintäkään ammattiselvitystä hankkimatta päättänyt ehdottaa mentäväksi alle sen rajan, jonka kokemus Ruotsissa on osottanut liian alhaiseksi. Täten saatetaan käytäntöön rajoitus, joka asettaa kaljapanimomme erittäin epäedulliseen asemaan ja on omansa vähentämään kaljan ja lisäämään oluen kulutusta. Tähän asti ovat kaljatehtaamme tosin pitäneet kaupan sekä vähäalkoholista että vähävierteistä tuotetta, jonka on onnistunut saavuttaa menekkiä ainoastaan sen kautta että tuotetta on, vastoin lain selvää säännöstä, mitä suurimmassa määrässä väärennetty sakariinia käyttämällä, joka väärennys on käynyt mahdolliseksi sen kautta, että kalja-

30 1907. V. M. Esit. N:o 19. tehtaat, vaikka tästä asianlaidasta on valtiopäivillä huomautettu, eivät ole suorittaneet veroa eivätkä olleet silmälläpidon alaisia, vaikka se on ollut selvästi säädettynä asiasta voimassa olevassa asetuksessa. Yleisö on siten totutettu käyttämään makeanmakuista kaljaa. Kun nyt kaljatehtaat vastedes asetettaisiin silmälläpidon alaisiksi sekä sakariinin käyttäminen siten estettäisiin, on Hallituksen asettama asiantuntrjain-komitea ottanut harkittavaksi, eikö sokerilisäkkeen käyttämistä voitaisi erityisillä ehdoilla sallia, jotta siten helpotettaisiin kaljatehtaitten siirtymistä uuteen järjestelmään. Kun lakiehdotuksessa on täydet takeet siitä, ettei sokerin lisääminen ole voiva nostaa alkoholipitoisuutta yli säädetyn rajan, ei näy olevan esitettävissä ainoatakaan painavaa syytä kieltoon käyttämästä sokeria mainittuun tarkoitukseen. Sokerikilon hinta on nimittäin mallassokerikilon hintaa kalliimpi, jonka tähden sokerin käyttäminen käy kalliimmaksi tehtailijalle, joka on käyttävä sokeria ainoastaan vähäisiä määriä voidakseen menestyksellä kilpailla oluen kanssa, jonka valmistuksessa, esityksen mukaan, sokerin käyttäminen edelleen olisi kiellettyä. Mallassokerin ja tavallisen sokerin hintasuhteet näkyvät seuraavasta sokeriteollisuuden alaa tuntevan ammattimiehen valmistamasta laskelmasta: 100 kg maltaita antaa tehdastelussa 63 jopa 71 % vierrettä eli mallassokeria. Laboratoriokokeiluissa on vierrepitoisuus noussut jopa 80 /o:iin, mutta ei teknillisessä tehdastelussa. Aikaisempain hintain mukaan maksoi 100 kg maltaita 30 markkaa, josta seuraa että 100 kg mallassokeria 63 /o:n mukaan maksoi 48 mk ja 71 %:n mukaan 42 mk. Nykyisen maltaitten hinnan 37 markan 50 permin mukaan on 100 kg mallassokeria maksava vastaavat 60 ja 53 markkaa. Raakasokeri maksaa nykyään 70 72 markkaa 100 kilolta. Mallassokerin käyttäminen tulee niinmuodoin hal- Vattiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5.

1907. V. M. Esit. N:o 19. 31 vemmaksi kuin raakasokerin käyttäminen, johon nähden Esaksi on huomattava, että valtiovarastolla on tuloja sokerin tullista, mutta ei tullivapaista maltaista. Ravintoarvoltaan ovat mallassokeri ja tavallinen sokeri saman arvoiset, jonka tähden tavallisen sokerin käyttäminen lisäkkeenä ei tiedä mitään petosta kuluttajia kohtaan, niinkuin nykyään on laita Sakariini a käytettäessä. Tässä käsiteltyä asiaa koskevan lakiehdotuksen 10 :n ruotsalaisessa tekstissä on pieni kielellinen virhe, jonka tähden sen sanamuotoa olisi korjattava. Kun lakiehdotuksen 15 :ssä olevia rangaistusmääräyksiä tämän asetuksen rikkomisesta sietää koventaa, voin minä tässä kohden yhtyä Valiokunnan ehdotukseen. Lakiehdotuksen 18 :ään niinikään olisi tehtävä Valiokunnan ehdottama muutos. Sen nojalla mitä minulla on ollut kunnia edellä esittää, saan kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta, pääasiallisesti hyväksymällä armollisen esityksen asiasta, päättäisi hyväksyä näin kuuluvan lain: Laki mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta. l 9 armollisen esityksen mukaisesti. 10. Mallasjuomain valmistuksessa älköön, allamainituilla poikkeuksilla, käytettäkö muita aineita maltaiden sijasta, eikä myöskään sakariinia tai muita imeliä aineita. Mietojen mallasjuomain valmistuksessa olkoon kuitenkin sallittu raaka-aineena käyttää ennen hiivan panemista imeltämätöntä viljaa niin myös lisätä sokeria. Jos sokeria on lisätty enemmän kuin kymmenen prosenttia vierreväkevyydestä, sokerilisäys siihen luettuna, on valmistuksessa noudatettava niitä erityisiä määräyksiä, jotka koskevat enemmän kuin Ballingin kaavan mukaan seitsemänprosenttisella vierteellä pantuja mallasjuomia.

32 1907. V. M. Esit. N:o 19. 11 14 armollisen esityksen mukaisesti. 15 Valiokunnan ehdotuksen mukaisesti. 16 ja 17. armollisen esityksen mukaisesti. 18 Valiokunnan ehdotuksen mukaisesti. K. von Alfthan. Edellä olevaan vastalauseeseen yhtyy pääasiassa: Arvid Neovius. Edelliseen vastalauseeseen yhtyy mikäli tulee veronvapauden myöntämiseen kaikille miedoille mallasjuomille, sekä sokerin käyttämiseen mietojen mallasjuomain valmistamisessa. P. Ahmavaara.

1907. V. M. Esit. N:o 19. 33 n. Täydelleen yhtyen niihin periaatteisiin, joiden inukaan raittiusrientojen hyväksi koetetaan ehkäistä mallasjuomain käyttämistä juovutusaineena, olen kuitenkin arvellut olevan siihen pyrittävä varovaisin askelin. Jos vero käytetystä kymmenestä kilosta maltaita nyt korotetaan yhdestä markasta kolmeksi markaksi, voidaan sekä yleisen järjestyksen ja tehtaitten tarpeellisen valvonnan että odotettavan verotulon kannalta katsoen kysyä, eikö jo siinä ole askel, jonka seurauksia ei voida varmuudella arvata. Vähimpiäkin veronkorotuksia edellisillä valtiopäivillä kohdannut sitkeä vastarinta joka tapauksessa tällä kertaa tekee suhteellisen jyrkän muutoksen välttämättömäksi. Mutta kun Valiokunnan enemmistö kokemuksen vielä puuttuessa menee enentämään ehdotettua veromäärää 4 markaksi 50 penniksi, saattaa muutoksella tarkoitettu siveellinen ja aineellinen hyöty mennä hukkaan. Kysymyksen eetillinen puoli kuuluu oikeastaan toisen valiokunnan alaan, mutta verotekniikan kannalta olisi minusta parempi tällä kertaa tyytyä ehdotettuun 3 markan veroon; voisihan saavutetun kokemuksen perusteella paljon suuremmalla varmuudella päättää vastaisista veronkorotuksista, samoin kuin paloviinaan nähden on tehty. E. G. Paimen.