Anjan etsintä REPORTAASI. Viisivuotiaan tytön katoaminen Kerässiepistä aiheutti Suomen ensimmäisen SUNNUNTAI

6 REPORTAASI MUISTOT PALAAVAT. Orvo Öhmanin kädessä on Marja Vuorelaisen keväällä 1963 Kerässiepissä ottama kuva, jossa on suuretsintään osallistuneita. Pöydällä on sivu poliisin tutkintapöytäkirjasta, jossa käytiin läpi etsinnän vaiheet. Seuraavilla sivuilla oleva juttu on koottu poliisin pöytäkirjoista, mukana olleiden haastatteluista ja Kalevassa 50 vuotta sitten julkaistuista uutisista. Anjan etsintä Viisivuotiaan tytön katoaminen Kerässiepistä aiheutti Suomen ensimmäisen

7 Perjantai 24/5-63 Kello 10.30 Kumpurinteen seitsemänlapsisen perheen toiseksi nuorin, viisivuotias Anja, leikkii kotipihansa laidalla Kerässiepissä niin kuin monesti ennenkin. Anjan äiti meni aamulla navettaan, isä lähti kokemaan kalanpyydyksiään noin kilometrin päähän Sieppijärvelle. Lapset jäävät sisälle pukemaan. Anja kertoo muille, että hänellä on kylmä. Siksi hän pukee leningin lisäksi ylleen siniset pitkät housut ja sinisen villatakin. Päähänsä tyttö laittaa sinisen pipon, jossa on valkoisia raitoja ja jalkoihinsa nahkaiset, kumipohjaiset pikkukengät, lipposet. Anjan isä käväisee järveltä palatessaan veljensä luona ja kiirehtii sitten kotiin vaihtamaan vaatteita. Muo nion posti menee kiinni puolilta päivin ja isän pitää ehtiä postiin ennen sitä. Anja seisoo aidalla, peltojen kulman ja metsän rajassa, noin 70 metrin päässä kotoaan. Kaksi vuotta Anjaa vanhempi veli, Reijo, on ulkona. Hän kutsuu Anjaa. Enkä tule, tyttö vastaa. Reijo menee sisälle. Navetasta tullessaan äiti ripustaa pyykit kuivumaan ja ehtii pirttiin puoli yhdentoista maissa. Mennessään äiti huutelee Anjalle. Täällä minä olen, tyttö vastaa. Hän on puiden takana näkymättömissä. ei unohdu suuretsinnän 50 vuotta sitten. PEKKA VUOLLO TEKSTIT, JARMO KONTIAINEN KUVAT Kello 11:n maissa Anjan isä on valmiina kirkolle lähtöön. Vaikka Kerässieppi on osa Enontekiötä, sieppiläiset asioivat parinkymmenen kilometrin päässä Muonion kirkolla. Enontekiön kirkonkylään, Hettaan, on maantietä matkaa liki sata kilometriä. Perheessä on tapana kutsua lapset sisälle isän lähtiessä. Äiti huutelee Anjaa. Kun lapsi ei vastaa, äiti ottaa mukaansa 11-vuotiaan isosiskon ja he menevät paikalle, missä Anja oli viimeksi. Lähellä on vesikuoppa, jonka äiti ja tytär käyvät tarkistamassa. Anjan isä lähtee etsimään tytärtään. Hän kävelee Kerässiepistä Puolitaipaleeseen johtavalle polulle. Sen hiekka- ja mutapaikoissa on pienten kenkien jäljet, jotka johtavat metsään, pois kylästä. Koska askelten väli on pitkä, isä arvelee Anjan juosseen. Isä pystyy seuraamaan tyttärensä jälkiä noin kilometrin verran suolle Raijanselän ja Raijanvaaran väliin. Siellä isä päättelee jäljistä, että tyttö on mennyt Puolitaipaleen polulta vasemmalle, lännen puolelle metsään. Isä huutelee tyttöä. Tuulen takia voimakas kaiku vastaa Raijanselästä. Isä lopettaa huutamisen, kun ajattelee kaiun johtavan tyttöä harhaan. Anjan isä palaa kylään ja hälyttää kyläläisiä avuksi etsimään. Tytön äiti on kuitenkin jo lähettänyt yhden tyttäristä naapuriin pyytämään apua. 12-vuotias viestinviejä juoksee naapuriin. Tyttö on säikähtäneen oloinen ja hengästynyt. Naapuri, Iisakki Sieppi, kyselee syytä, ja tyttö kertoo pikkusiskonsa kadonneen metsään niin, ettei isä löydä häntä. Sieppi lähtee saman tien liikkeelle tarkistamaan lähellä olevaa maastonkohtaa, mutta joutuu palaamaan takaisin ilman havaintoja Anjasta. Noin kello 12.00 kyläläiset ovat saaneet kokoon jo 30 etsijän joukon. Iisakki Sieppi lähtee uudelleen hakemaan tyttöä. Nyt hän suuntaa Raijanselkään. Laskeutuessaan vaarasta Muonion ja Enontekiön rajalinjaa pitkin Pahajoen suuntaan hän istahtaa lepäämään ja kuulee itkunsekaisen äänen Pahajoen suunnasta. Hän»

8 REPORTAASI: ANJAN ETSINTÄ EI UNOHDU KERÄSSIEPIN ETSINTÄKESKUS. Etsinnöissä mukana ollut Oula Mäkinen kävelee pellolla, jonka kautta Anjan etsijät lähtivät pohjoiseen. Lähinnä oleva Iisakki Siepin talo oli etsintöjen keskuksena. Takana näkyvät Pallastunturit. nousee ja kiirehtii joelle. Mennessään hän kuulee saman äänen kolme kertaa. Mies kutsuu tyttöä saamatta vastausta. Kiirehtiessään joelle hän kompastuu ja loukkaa itsensä niin, ettei pysty jatkamaan matkaa. Kello 15.30 Iisakki Siepin miniä soittaa tämän pyynnöstä Kerässiepin ainoasta puhelimesta Muonion virkaatekevälle nimismiehelle Juhani Lihtoselle ja pyytää apua kadonneen tytön etsimiseksi. Lihtonen pyytää soittamaan kahden tunnin päästä uudelleen, ellei tyttöä löydetä sitä ennen. Kello 17.30 nimismiehelle soitetaan uudestaan. Lihtonen ei vastaa, mutta konstaapeli Hugo Spåre tavoitetaan. Hetken päästä nimismies soittaa ja kyselee tilanteesta. Kello 18.00 Lihtonen soittaa Muonion Särkijärvelle, Lapin rajavartioston kolmannen komppanian päällikölle Elja Toivoselle ja pyytää virka-apua. Kello 18.50 yksi kanta-aliupseeri, 16 rajajääkäriä ja kaksi koiraa lähtevät Kerässieppiin. Illalla Lihtonen soittaa Enontekiön lomalla olevalle nimismiehelle Bertil Öhmanille ja kertoo lapsen eksymisestä. Lihtonen ja Öhman sopivat, että etsintä on viisainta hoitaa Muonion suunnasta. Hettaan on Siepistä maantietä 98 kilometriä, Muonioon 20. Kello 19.00 20.00 Muoniosta tulee ensimmäinen 50 60 henkilön etsintäryhmä perille Kerässieppiin. Rajavartioston miehet ehtivät kylään samoihin aikoihin, ja ryhmä haravoi ketjussa maastoa Kerässieppi Puolitaival-polun suuntaisesti noin kahden kilometrin päähän Pahajoesta. Sen jälkeen haravoidaan Kerässieppi Muonio-tien sivuja. Rajan koira seuraa jälkeä Pahajoen rantaan. Etsijät eivät mene yli, koska tietojen mukaan Anja pelkää vettä eikä ylitä jokea. Kello 21.00 Muonion yhteiskoulun rehtori Aapo-Matti Salmi lähtee Kerässieppiin koululaisryhmän kanssa. Siepissä Iisakki Sieppi kehottaa Salmen ryhmää haravoimaan kuntien välisen rajalinjan suuntaan Pahajoelle. Joen rannasta löytyvät pienet yksinäiset jäljet, jotka johtavat yläjuoksulle. Jäljen pituudeksi mitataan 18,5 senttiä. Rehtorin ryhmä pystyy seuraamaan jälkiä Puolitaipaleen polulle saakka. Kun jäljet eivät enää näy ja ryhmä on väsynyt, he palaavat Kerässieppiin. Sieltä soitetaan Muonioon ja pyydetään lisää etsijöitä. Oli lämmin kevät, routakin jo sulanut. Olimme kaivamassa ojaa, kun kyläläiset hälytettiin Anjaa etsimään. Etsimme ensin läheltä mutta myöhemmin, kun etsintäketjut jo liikkuivat, menimme Pahajokivarteen. Odotimme sillalla, jos Anja tulisi sinne. Myöhemmin selvisi jäljistä, että lähdettyämme tyttö oli mennyt siitä. Jos olisimme jääneet, hän olisi tullut syliin. Oula Mäkinen, Kerässieppi Lauantai 25/5-63 Kello 8.00 muoniolainen Heikki Roimaa ja neljä muuta miestä lähtevät Muoniosta Kerässieppiin etsimään Anjaa. Perillä Iisakki Sieppi kertoo muiden etsijäryhmien olevan Pahajoen itäpuolella. Roimaa ja muut kävelevät Puolitaipaleen polkua Pahajoelle, ylittävät joen ja lähtevät Pahajoenkangasta kohti Outtakkaa. 1,5 2 kilometrin päässä joesta miehet näkevät poropolulla pienten ken kien KATOAMISPAIKKA. Anjan katoamispaikasta on 35 kilometriä suoraa polkua Hettaan ja 17 kilometriä Ylikyröön. jäljet. Jäljet ovat kävelyjälkiä, suuntana Outtakka. Muita jälkiä ei havaita. Miehet jatkavat Outtakkaa kohti ja havaitsevat jäljet toistamiseen. He arvelevat jälkiä Anjan jättämiksi. Myöhemmin Anjan isä varmistaa olettamuksen oikeaksi. Ketju seuraa jälkiä Putkiojalle, noin 200 metrin päähän Pahajoesta. Viimeiset jäljet näkyvät 20 metrin päässä Putkiojasta. Jälkien löytöpaikasta on kymmenisen kilometriä Kerässieppiin. Kun muita jälkiä ei enää löydy, kaksi Roimaan ryhmän miestä lähtee viemään ilmoitusta jäljistä toisille. Roimaa ja kaksi muuta jatkavat Outtakankieliseen, jossa tarkastavat polkuja. Uusia jälkiä ei enää löydy. Kapteeni Toivonen on lauantaina yhteydessä Lapin Rajavartioston esikuntaan Rovaniemelle ja pyytää lentokalustoa apuun, koska etsinnästä tiedetään tulevan vaikean. Kopteri on kuitenkin rikki. Toivonen pyytää myös lisää rajamiehiä, sillä Särkijärveltä oli kaikki mahdollinen etsijävoima jo metsässä. Lauantaina Anjan etsinnöissä on noin sata ihmistä, rajamiesten ja poliisien lisäksi vapaaehtoisia.»

9 ENONTEKIÖ Periläjärvi Hetta Ullatievat Ullajärvi Ounasjärvi Villatakki löytyy 5.6. Anja löytyy 5.6. illalla Iso Onnasvaara ETSINT ÄALUE 440 ki sjo na Ou Onnasjärvet 684 urin unt läst s-yl alla ha P Van 711 Pyhäkero LUE ÄA INT jaus ETS n ra isto ispu sall kan Rautuvaara Ounastunturi 700 Tappuri Ketomella Pippokero 640 540 Outtakka 723 Epävarmoja jälkihavaintoja o Putki VANHA KUNTARAJA ENONTEKIÖ MUONIO Pahtajärvi 480 Suastunturi ja PuoliPuolitaival taival Pahakuru Putkiojalta löydetään jäljet 25.5. Ruototunturi 577 Saariselkä Puolitaipaleen polku Könkäsentunturi Pa ha jok i 552 Pahajoenkangas Lumikero 662 Yli-Kyrö Jälkiä Pahajokivarressa seurataan 24. 25.5. Vuontiskero Raijanselkä 500 672 Anjan pipo löytyy 27.5. 640 Keräskero Kerässieppi Anja katoaa 24.5.1963 kello 10.30 Sieppijärvi HA N VA A AJ R TA N KU E ÄALU TSINT Pallastunturi E 1 km 5 km Lähde: Poliisin tutkintapöytäkirjat Grafiikka LEA REMES, EIJA SARASTAMO

10 REPORTAASI: ANJAN ETSINTÄ EI UNOHDU MARJA VUORELAINEN/LAPIN MAAKUNTAMUSEO RASKAS VASTUU. Juhani Lihtonen oli Muonion vt. nimismiehenä Anjan etsintöjen alkaessa. MARJA VUORELAINEN/LAPIN MAAKUNTAMUSEO KOHTI KAIRAA. Pienen tytön katoaminen sai ihmiset liikkeelle. Enimmillään erämaassa oli yli tuhat ihmistä. RUUHKAA PIHALLA. Kerässiepissä ei ole koskaan ollut niin paljon väkeä ja liikennettä kuin Anjan etsintöjen aikaan. Etsijät lähtivät Iisakki Siepin pihalta erämaahan. Pihalla oli myös ruokailupaikka ja ensiapupiste, jossa hoidettiin helteessä hiertyneitä jalkoja. Sunnuntai 26/5-63 Kello 7.00 Muonion nimismiehelle Eero Koposelle ilmoitetaan Kerässiepin etsinnästä. Koponen on palannut työmatkalta Helsingistä myöhään edellisenä iltana. Hän lähtee heti Kerässieppiin. Sieltä hän soittaa rajavartiostoon Toivoselle ja pyytää häntä tulemaan Sieppiin. Lihtonen, Koponen ja Toivonen näkevät tilanteen vakavuuden. Etsijäryhmiä on jo paljon, ja jo kuljetusten ja muonituksen järjestämiseksi etsintäorganisaatio on välttämätön. Päivä on lämmin, mittari nousee pariinkymmeneen asteeseen. Putkiojalle, josta viimeiset varmat jäljet kadonneesta löytyivät, perustetaan etsintäkeskus. Rajamiehet vetävät viestiyhteydet Putkiojalta Kerässieppiin, noin kymmenen kilometrin päähän ja pystyttävät teltat Putkiojalle. Putkiojan vanhimmaksi määrätään rajaluutnantti Henttinen ja konstaapeli Veikko Rajalin Muoniosta. He jakavat etsijöille etsintäalueet. Koponen ja Toivonen jäävät Kerässieppiin. Varsinainen suuretsintä alkaa. Ylimuonion, Hetan, Raattaman ja Ketomellan suunnista lähtee etsintäryhmiä Putkiojaa kohti. Eero Koponen on yhteydessä apulaispoliisitarkastaja Korpiseen ja pyytää etsintäapua ja lentokalustoa avuksi. Sunnuntai-iltana Koponen menee Putkiojan tukikohtaan. Muonion apteekkari Sipilä jää Kerässiepin tukikohtaan ohjaamaan etsijöitä Putkiojalle. Putkiojalla Koponen toteaa etsinnän ulottuneen jo Outtakan pohjoispuolelle. Etsintä on tehty järjestelmällisesti maastokuvioittain ja ja etsityt alueet on merkitty keskuskarttaan. Maastossa olleet ryhmät ovat olleet radioyhteydessä tukikohtaan. Ilmoituksia varmoista jäljistä ei ole saatu. Sunnuntaina ja seuraavana yönä etsijöitä on jo nelisensataa. Maanantai 27/5-63 Anjan sinivalkoraitainen pipo löytyy Raijanselästä, noin kahden kilometrin päästä tytön kotoa. Etsijät arvelevat lakin pudonneen tytön päästä jo perjantaina. Maanantaina alueen itäpuolelle ilmestyy pieni lentokone, joka risteilee jonkin aikaa alueen yllä. Päivällä ALUSTA LOPPUUN. Orvo Öhman oli mukana etsinnöissä koko ajan. nimismies Koposelle ilmoitetaan, että Ilmavoimien helikopteri Utista tulee etsintöihin. Se laskeutuu Kerässieppiin iltakahdeksan maissa ja tekee etsintälentoja vielä illan mittaan. Maaston haravointi jatkuu herkeämättä. Yöt ovat valoisia ja päiviä viileämpiä eikä haravointia tarvitse keskeyttää. Etsittävä alue on valtava, noin 400 neliökilometriä. Osa siitä on tunturia, ja tiettömässä erämaassa on paljon pieniä jokia ja tiheää risukkoa. Osa alueesta haravoidaan uudelleen, koska sunnuntain haravointi oli epätarkka ja etsinnän johto tietää, että kadonnut saattaa palata jo etsitylle alueelle. Maanantaina etsijöitä on noin 700, ja suuri osa heistä on vapaaehtoisia. Lähes jokainen kynnelle kykenevä muoniolainen on mukana, ja auttajia ilmaantuu aina Etelä-Suomesta ja Ruotsista asti. Maanantaina sää lämpenee edelleen, kirkolla on 25,1 astetta lämmintä. Ensiapuasema Iisakki Siepin talon ulkorakennuksessa hoitaa hiertyneitä jalkoja. Illalla ukkoskuuro häiritsee etsintöjä tunnin verran. Tiistai 28/5-63 Etsintä jatkuu entiseen tapaan. Yhä lisää vapaaehtoisia tulee avuksi, ja väsyneiden tilalle löytyy levänneitä kävelijöitä. Lapin rajavartioston kaikki voimat on värvätty etsintään. Enimmillään rajamiehiä on mukana 168. Eero Koponen pyytää Ruotsin maaviskaalin välityksellä yksityistä helikopteria apuun, ja se tulee Kiirunasta tiistaina. Ruotsalaiskopteri lentää etsintälentoja kaksi vuorokautta. Helikopterit keskittyvät haravoimaan tunturialueita ja etsintäalueiden reunoja. Lisäksi tarkastetaan joet ja purot. Minut määrättiin ilmavoimien helikopteriin tähystäjäksi. Kopterissa oli konekivääriampujan lasikuvullinen kotelo alla, ja kuvusta oli mahdottoman hyvä näkyvyys maahan. Minulle kerrottiin, että tyttö saattaa pelätä kopteria ja piiloutua. Ei jäänyt sellaista oloa, että mentiin tytön yli havaitsematta häntä. Orvo Öhman, Muonio Kuljimme yhden hyväkuntoisen kaverin kanssa poropolkua Pahakuruun. Noin puolen kilometrin

11 MARJA VUORELAINEN/LAPIN MAAKUNTAMUSEO päässä kämpästä näimme rapakossa pikkulapsen jäljet ja olimme varmoja, että Anja on mennyt siitä. Jäljistä ilmoitettiin Koposelle ja hän olisi mielellään lisännyt etsijöitä Enontekiön puolelle aluetta. Siellä oltiin sitä mieltä, ettei lisäväki ole tarpeen. Kun menimme myöhemmin kopterilla tarkastamaan jälkiä, ne oli tallattu näkymättömiin. Jaakko Martimo, Muonio Keskiviikko 29/5-63 Keskiviikkona maastossa on 400 500 ihmistä. Rovaniemeltä tuodaan kumiveneitä. Muonion kunnanlääkärin Saga Palmbergin välittämän arvion mukaan Anja voi hyvinkin pysyä hengissä ainakin kymmenen vuorokautta, jos saa vettä juodakseen eikä ole loukkaantunut. Tieto antaa lisää virtaa etsijöille. Etsintäorganisaation johdon pitää miettiä etsintöjen rahoitusta. Nimismies Koposen arvion mukaan lähinnä muonitukseen menee 2 500 markkaa päivässä. Muonion KOP:n konttoriin avataan tili kulujen kattamiseksi. Koponen yritti saada valtioneuvostolta jonkinlaisen lupauksen KAIKKI TEHTIIN. Jaakko Martimon mukaan Anjan etsintäorganisaatio toimi niin hyvin kuin se voi siihen aikaan toimia. rahasta. Sieltä tuli kielteinen vastaus. Olin mukana palaverissa, jossa Koponen kysyi, miten me jatkamme tätä vai jatkammeko ollenkaan, kun avustusta ei tule. Olimme kaikki yhtä mieltä, että otamme rahoituksen yhdessä vastuullemme, ettei Eeron tarvitse yksin vastata kuluista. Jaakko Martimo Torstai 30/5-63 Etsintäketjut jatkavat haravoimista. Suuri osa etsijöistä on ollut mukana alusta asti, nukkuen vain muutamia tunteja. Torstaina helle hellittää ja lämmintä on enää noin 14 astetta. Sisäasiainministeriö ilmoittaa, että kulut korvataan. Neste Oy lupaa maksaa polttoaineet. Etsintään osallistuvilla on mukanaan vähintään kahden päivän muonat. Lisäksi ulkopuolinen muonitusapu, etenkin säilykkeet ja mehutiivisteet, ovat tarpeen. Niitä saatiin kauppiailta ja Ruotsistakin Kerässieppiin. Torstaina helikopteri tarkastaa muun muassa maakotkan pesän. Vesistöjä naarataan. Oululainen leskirouva tekee kartan, jossa hän kuvailee Anjan kulkureittiä ja pyytää tarkastamaan paikan kahden kilometrin päästä Anjan kotipihalta. Kartta toimitetaan etsijöille. Selvänäkijä Aino Kassiseltakin tulee viesti, jonka mukaan Anja löytyy vanhan kenttäsahan alueella olevan lautaläjän alta. Vihje tarkistetaan, jottei myöhemmin tule sanomista. Perjantai 31/5-63 Epäilyt Anjan hukkumisesta hälvenevät hieman, kun naaraukset eivät johda tulokseen. Etsintäaluetta laajennetaan ja naarauksia jatketaan. Merivartiolaitoksen vesitaso tulee tekemään etsintälentoja. Lisää apua tulee Sodankylästä, Rovaniemeltä, Pirttikoskelta ja Kolarista. Väkeä tulee niin paljon, että sorapintainen tie pettää paikoin. Etsijöitä tuli Helsingistä asti. Olin Ruototunturin laidalla ketjussa, jossa toisella puolella oli helsinkiläinen professori ja toisella puolella joku metallimies Jyväskylästä. Professorin vieressä oli paikallinen, joka neuvoi professoria miten kuljetaan. Taisi joku paikallinen kannattaa reppunsakin professorilla. Orvo Öhman Lauantai 1/6-63 sunnuntai 2/6-63 1. divisioonasta Oulusta komennetaan 30 miehen etsintäjoukko Anjan etsintöihin. Edessä on helluntai ja kaksi pyhää, ja niiden aikana on tarkoitus tehostaa haravointia vielä entisestään. Myös sukeltajia on apuna. He tutkivat ainakin kaksi tunturijärveä. Maaherra Martti Miettunen lentää etsintäalueella. Sunnuntaina maastossa on 60 etsintäketjua eli yli tuhat ihmistä. Pahakuruun helikopterilla tuodulta sukeltajalta puuttui toinen räpylä. Maaherra oli lähdössä Hetasta lentokoneella tutustumaan etsintään ja räpylä laitettiin maaherran koneeseen mukaan. Olin silloin radistina opastamassa lentäjää. Hän kallisti koneen siipeä maata kohti ja pudotti räpylän juuri oikeaan paikkaan. Maaherra piti tiukasti kahvoista kiinni. Orvo Öhman»

12 REPORTAASI: ANJAN ETSINTÄ EI UNOHDU MATKAN PÄÄ. Anja löytyi Ounasjoesta, sen pohjoiselta rannalta illalla 5.6.1963. Arvelen, etteivät äiti ja isä ole koskaan päässeet yli Anjan kuolemasta. Etenkin nyt, kun tapauksesta on kulunut 50 vuotta, olen miettinyt itsekin asioita tavallista enemmän. Muistelen, että Anja halusi olla joskus omissa oloissaan ja minulle on tullut käsitys, että hän oli vähän taiteellinen. Hän olisi nyt 56-vuotias, ja uskon, että hän saattaisi olla vaikka taiteilija. Reijo Kumpurinne, Anjan kaksi vuotta vanhempi veli Toinen helluntaipyhä 3/6-63 Suuretsintä lopetetaan tuloksettomana. Keskiviikko 5/6-63 Bernt Granqvist on tullut tiistai-iltana kalastamaan Perilänjärvelle. Kello 5.00 hän lähtee järveltä Ullatievassa olevalle metsäpalstalleen. Häneltä on jäänyt sinne kirves ennen Anjan katoamista. Granqvist on ollut Anjan etsinnöissä, ja kun ne loppuvat, Granqvist palaa jatkamaan latvusten raivausta noin kuuden kilometrin päässä Hetasta olevalle palstalle. Granqvistin tullessa Perilänjärveltä Ullajärvelle johtavalle polulle hän näkee harjun laella, polun ylittävän talvitien sivulla sinisen vaatteen. Lähempänä Granqvist näkee sen olevan pieni sininen villatakki. Takki on noin puolimetrisen maaleikkauksen reunalla niin kuin se olisi siihen asetettu. Maa on karkeaa soraa, eikä jälkiä näy. Villatakki toimitetaan aamulla nimismies Bertil Öhmanille Hettaan. Hän lähettää sen poliisiautolla Kerässieppiin, jossa Anjan vanhemmat tunnistavat takin. Saatuaan tiedon siitä, että kyse on ENKELI. Anjan hautakivellä lepää enkeli. Anjan villatakista ja koska vieläkin on pieniä toiveita tytön löytymisestä elävänä, Öhman pyytää virka-apua kollegaltaan Eero Koposelta. Suuretsintä alkaa uudestaan. Granqvist jää etsimään Anjaa. 2 3 tunnin etsintä ei tuota tulosta. Kello 13.30 kapteeni Toivonen, joukko rajamiehiä ja koira lähtevät Särkijärveltä uudelleen etsintään. Muoniossa tehdään hälytys etsijöiden kokoamiseksi. Enontekiöltä, Muoniosta ja rajavartiostosta kokoontuneiden etsi jöiden tukikohta perustetaan Perilänjärven rantaan. Väki jaetaan ryhmiin ja niille jaetaan haravoitavat maastokuviot. Sovitaan, että etsinnän päättymisen merkiksi ammutaan yksi laukaus. Kello 19.30 Enontekiön Vuontisjärvellä asuva Samuel Keskitalo saa tiedon Ullatievasta löytyneestä Anjan takista. Hän kerää etsijäryhmän, johon kuuluvat myös Aatu Vuontisjärvi, Eino Kangasperko ja Eino ja Reino Keskitalo. He menevät veneellä etsintäalueelle. Ensin he käyvät katsomassa, onko Anja käynyt Eino Keskitalon laavulla. Merkkejä siitä ei ole, ja miehet lähtevät ketjussa etenemään Ounasjokivartta ylävirran suuntaan. Samuel on ketjussa lähimpänä jokea. Noin 300 metrin päässä Ullajoen suusta etelään hän näkee punaruutuisen vaatteen ja lähempänä toteaa löytäneensä pienen tytön ruumiin. Anja oli matalassa rantavedessä, vasen jalka kevyesti kivenkolossa ja oikea käsi kiinni jokirannan pajussa. Pää on osittain pinnalla. Vettä on nelisenkymmentä senttiä. Anja löydetään iltayhdeksältä. Nimismies käy paikalla ennen kuin pieni vainaja kuljetetaan Hettaan nimismiehen virkatalolle. Äiti ja isä tunnistavat hänet, ja sen jälkeen kajahtaa laukaus merkiksi metsässä oleville. Myöhemmin todetaan Anjan kuolleen todennäköisesti kaksi tai kolme päivää ennen löytymistä. Hän oli elossa, kun päätös suuretsinnän lopettamisesta tehtiin. Anja vaelsi paljon kauemmaksi kuin etsijät uskoivat ja mihin etsinnät kohdistettiin. Arvioiden mukaan pieni tyttö vaelsi 60, ehkä jopa 80 kilometriä veden ja ylivuotisten marjojen turvin. Niitäkään hän ei enää viimeisinä päivinään syönyt. Aatu Vuontisjärvi soitti minulle Anjan löytymistä edeltävänä iltana ja kertoi unesta, jossa Eino Keskitalo oli tarkasti nähnyt, missä tyttö on. Hän sanoi, että viisi Vuontisjärven miestä oli seuraavana päivänä lähdössä tarkistamaan paikkaa ja pyysi mukaan. Sanoin, etten voi lähteä, koska olen radistina. Tyttö löydettiin paikasta, josta uni kertoi. Orvo Öhman Torstai 13/6-63 Anjan hautajaispäivä on kylmä. Muoniossa sataa 15 senttiä lunta. Hautajaisväellä on vaikeuksia päästä kesärenkailla kirkkoon. Anjan siunaustilaisuudessa on 800 ihmistä Enontekiöltä ja Muoniosta. Yhteiskoulun pojat kantavat pienen arkun kulleroin koristettuun kuoriin. Siunauksen jälkeen arkku kuljetetaan Reuhalanmaan hautausmaalle. Muistotilaisuus on Kerässiepissä. Tulin aamulla etelästä. Levin kohdalla huomasin, että tunturi oli aivan ruskassa, oranssina. Pallaksetkin olivat osittain ruskassa. Tuli semmoinen mieleen, että luontokin suree. Orvo Öhman

13 KILPI KUNTOON. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun väki kävi Anjan löytöpaikalla viikko sitten lauantaina. Rovaniemeläinen Pekka Koivukangas kiristi muistokyltin ruuveja. Hänen oikealla puolellaan on Antero Rantala Lumijoelta ja takana SPR:n valmiuspäällikkö Markku Grip Oulusta. Etualalla on Sakari Siniluoto Reisjärveltä. Raskas vaellus ei ollut turha Ullatievan kevytkulkuinen jäkälikkö vaihtuu ensin suoksi ja sitten jokivarren vaikeakulkuiseksi pajukoksi. Ullajoen yli pääsee helposti puunrungoista tehtyä siltaa myöten. On lämmintä, hilla kukkii ja Ounasjoki virtaa vasemmalla puolella. Anjan löytöpaikalla on kaksi korutonta kylttiä, joissa kerrotaan tapahtumasta 50 vuotta ja 10 päivää sitten. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun yli 30-henkinen retkikunta korjailee kylttejä ja hiljenee sitten. Sytytetään kaksi kynttilää ja SPR:n Oulun piirin valmiuspäällikkö Markku Grip pitää lyhyen puheen. Anjan etsintä oli ensimmäinen suuretsintä Suomessa. Se oli ankara opetus siitä, että maassa tarvitaan tehokas organisaatio samanlaisten tapausten varalta. Maaseudun Sivistysliitto esitti, että maahan perustetaan organisaatio, joka voisi viranomaisten kanssa järjestää nopean ja tehokkaan etsinnän katoamistapauksissa. MSL:n mielestä Suomen Punainen Risti voisi HYVÄ ARVOSANA. Lauri Ratavan mielestä Anjan etsintä pystyttiin aikanaan järjestämään jopa yllättävän hyvin. ottaa koordinoinnin hoitaakseen. Aloite johti vapaaehtoisen pelastuspalvelun perustamiseen vuoden 1964 maaliskuussa. Silloin mukaan lähti kolmisenkymmentä järjestöä, nyt niitä on 50. Vapepalaisten retken Enontekiölle järjestänyt vaalalainen Vapepaaktiivi ja kouluttaja Lauri Ratava on perehtynyt tarkasti Anjan etsintään. Hän on kulkenut samoissa maastoissa kuin Anja aikoinaan ja haastatellut monia etsinnässä mukana olleita. Ratava antaa Anjan etsinnän organisoinnille hyvän kouluarvosanan, kahdeksikon ja yhdeksikön väliin. Etsintä tehdään aina sen hetkisen tietämyksen mukaan, ja aikoinaan oli tieto, että Anja pelkää vettä. Etsintää ei osattu laajentaa aluksi riittävän laajaksi eikä luotettu tarpeeksi koiran vainuun, Ratava sanoo. Ratavan mukaan rajamiesten, poliisien ja muualta tulleiden vapaaehtoisten voimin Anjan katoamispäivänä aloitettu etsintä alkoi ihan oikein lähietsinnällä, vaikka Anjan omaiset ja kyläläiset olivat sitä jo tehneet. Nykyistenkin oppien mukaan etsiminen aloitetaan lähietsinnällä ja apuna käytetään koiria. Nykyään käytetään usein niin sanottuja id-koiria, jotka tunnistavat yksittäisen hajun ja pystyvät seuraamaan sitä jopa vuorokauden päästä. Perinteisesti etsintä on tehty kymmenien ihmisten muodostamien etsintäketjujen avulla. Ratava uskoo että tulevaisuudessa käytetään yhä useammin etsintätapaa, jossa kolmen hengen porukalle annetaan oma, pieni lohko. Näin etsintä saadaan nopeasti ja tehokkaasti käyntiin. Lisäksi kolmen hengen porukka on tarkempi. Vapepan rahoitus tulee Raha-automaattiyhdistyksen kautta. Ratavan mielestä rahoituksen pitäisi tulla sisäministeriöltä ja summan pitäisi olla 1,5 2 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt Oulun ja Kainuun piirin 2 000 vapaaehtoisen vapepalaisen työ hoidetaan 10 000 eurolla vuodessa. Poliisi maksaa etsijöiden matkakulut, mutta muuta he eivät vaivoistaan saa, saavat sentään ruuan koulutuspäivinä. Sitä oikein ihmettelee, että silti jaksavat tehdä tätä työtä.