EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 13.3.2019 C(2019) 2055 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 13.3.2019, direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista FI FI
PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Uudelleenlaaditussa uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä 1, jäljempänä direktiivi, esitellään uusi tapa käsitellä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon liittyvästä epäsuorasta maankäytön muutoksesta (ILUC) johtuvia päästöjä. ILUC-päästöjä voi syntyä, kun aiemmin ravinto- ja rehukasvien tuotantoon käytettyä laiduntai maatalousmaata aletaan käyttää polttoaineiden tuotantoon biomassasta. Ravinto- ja rehukasvien kysyntä on silti edelleen tyydytettävä joko tehostamalla nykyistä tuotantoa tai ottamalla tuotantoon muuta kuin maatalousmaata jossain muualla. Jälkimmäisessä tapauksessa epäsuora maankäytön muutos (muun kuin maatalousmaan muuttaminen maatalousmaaksi ravinto- tai rehukasvien tuotantoa varten) voi aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä 2, varsinkin jos se kohdistuu maahan, johon on sitoutunut paljon hiiltä, kuten metsiin, kosteikkoihin ja turvemaihin. Tällaiset kasvihuonekaasupäästöt voivat olla huomattavat, ja ne voivat kumota yksittäisillä biopolttoaineilla saavutetut kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset joko osittain tai kokonaan. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi direktiivissä vahvistetaan kansalliset rajat sellaisille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille, jotka on tuotettu ravinto- ja rehukasveista, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle. Nämä rajat alenevat asteittain nollaan vuoteen 2030 mennessä. Nämä rajat vaikuttavat siihen, kuinka suuri osuus näistä polttoaineista voidaan ottaa huomioon laskettaessa uusiutuvien energialähteiden kansallista kokonaisosuutta ja uusiutuvien polttoaineiden osuutta liikenteessä. Jäsenvaltiot voivat siten edelleen tuoda maahan ja käyttää polttoaineita, joita kyseiset rajat koskevat, mutta ne eivät voi pitää niitä uusiutuvana energiana eivätkä näin ollen voi myöskään ottaa niitä huomioon uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Direktiivissä säädetään poikkeuksesta näistä rajoista sellaisille biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille, jotka on sertifioitu polttoaineiksi, joista ei todennäköisesti aiheudu epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvää riskiä. Edellä kuvatun uuden toimintamallin panemiseksi täytäntöön tässä delegoidussa säädöksessä esitetään erityiset kriteerit, joiden perusteella 1. määritellään suuren ILUC-riskin raaka-aineet, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle; ja 2. sertifioidaan vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet. Delegoidun säädöksen ohella annetaan myös kertomus, jossa käsitellään merkityksellisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuista laajentumista. Kertomuksessa annetaan tietoja, joita jäsenvaltiot voivat käyttää delegoidussa säädöksessä vahvistettujen kriteerien kanssa, jotta voidaan määritellä suuren ILUC-riskin biopolttoaineet, bionesteet ja 1 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä. Puihin ja maaperään varastoitunut hiilidioksidi vapautuu, kun metsiä hakataan ja turvemaita kuivataan. FI 1 FI
biomassapolttoaineet ja sertifioida vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet 3. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄNEET KUULEMISET Koska direktiivin voimaantulon (24. joulukuuta 2018) ja delegoidun säädöksen antamiselle sen 26 artiklan 2 kohdassa asetetun määräajan välinen aika on lyhyt, säädöksen tueksi ei voitu laatia vaikutusten arviointia, vaikka asia on poliittisesti tärkeä. Merkityksellisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuista laajentumista käsittelevään kertomukseen sisältyy kuitenkin seikkaperäinen kirjallisuuskatsaus sekä analyysi saatavilla olevasta tieteellisestä näytöstä, joka koskee epäsuoraa maankäytön muutosta ja merkityksellisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuista laajentumista. Asiaan liittyvät tiedot mahdollistavat olemassa olevien vaihtoehtojen perusteellisen arvioinnin ja vertailemisen, jotta komissio voi käyttää sille direktiivin 26 artiklan 2 kohdassa siirrettyä valtaa. Delegoidussa säädöksessä on lisäksi otettu huomioon tulokset useista kuulemisista, joita komissio on toteuttanut direktiivin 26 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon yhteydessä. Niihin kuului muun muassa kaksi asiantuntijoiden ja sidosryhmien työpajaa 19. marraskuuta 2018 ja 5. maaliskuuta 2019. Niiden avulla pyrittiin helpottamaan sidosryhmien osallistumista ja saamaan mukaan alan johtavat tutkijat. Lisäksi järjestettiin kokous asiantuntijaryhmän kanssa, joka oli perustettu ottamaan vastaan palautetta jäsenvaltioiden asiantuntijoilta. Näiden kuulemisten perusteella vallitsee yksimielisyys siitä, että on tärkeää käyttää uusimpia tietoja ja varmistaa, että tulevat muutokset voidaan ottaa huomioon, esimerkiksi vuonna 2023 tehtävän uudelleentarkastelun yhteydessä. Eriäviä näkemyksiä ilmeni kuitenkin sen suhteen, että toiset halusivat ehdottomasti, että alueelliset erot otetaan huomioon, kun taas toiset suosivat maailmanlaajuista lähestymistapaa. Vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin osalta useimmat sidosryhmät painottivat, että sertifiointijärjestelmässä olisi taattava läpinäkyvyys ja estettävä väärinkäytökset. Lisäksi osallistujat pitivät yleisesti tärkeänä, että varmistetaan vähäisen ILUC-riskin raaka-aineiden tuottamiseksi toteutettavien toimenpiteiden täydentävyys eli se, että niissä mennään tavanomaisia toimenpiteitä pidemmälle. Delegoidun säädöksen luonnos julkaistiin paremman sääntelyn portaalissa, jossa se oli nähtävillä yleistä palautetta varten 8. helmikuuta ja 8. maaliskuuta 2019 välisen ajan, Myös merkityksellisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuista laajentumista käsittelevä kertomus julkaistiin energian pääosaston verkkosivuilla 14. maaliskuuta. Yleisen palautteen yhteydessä saatujen lukuisten kannanottojen avulla voitiin koota näkemyksiä kaikilta asianosaisilta sidosryhmiltä. Komissiota kehotettiin erityisesti harkitsemaan uudelleen sertifioitavien lisäraaka-aineiden ja 5 artiklassa säädettyjen tärkeimpien poikkeusten soveltamisalaa vähäisen ILUC-riskin polttoaineiden sertifioinnin yhteydessä. Etenkin poikkeuksia taloudellista täydentävyyttä koskevista kriteereistä, joita sovelletaan käyttämättömällä maalla ja pienviljelmillä tuotettuihin biopolttoaineisiin, kritisoitiin laajasti, koska ne voivat luoda mahdollisia porsaanreikiä suuren ILUC-riskin luokalle ja siten johtaa ILUC-riskeihin. Useissa kommenteissa käsiteltiin myös tarvetta ottaa käyttöön kullekin viljelykasvilajille asianmukaiset tuottavuuskertoimet, jotta 3 artiklassa esitetty kaava sopisi paremmin tarkoitukseensa ja sitä olisi helpompi käyttää sen määrittämiseen, mitkä raaka-aineet kuuluvat suuren ILUC-riskin luokkaan. 3 Kertomus julkaistaan pian seuraavalla verkkosivustolla: https://ec.europa.eu/energy/en/topics/renewable-energy/biofuels/sustainability-criteria FI 2 FI
Saadun palautteen perusteella 5 artiklasta poistettiin yleinen viittaus käyttämättömään maahan, jotta kyseinen poikkeus rajoitettaisiin ainoastaan viljelemättömän maan tai vakavasti huonontuneen maan rajallisiin luokkiin. Myös pienviljelijöiden määritelmää muutettiin, jotta suljettaisiin pois mahdollisen väärinkäytön mahdollisuus sellaisten yhtiöiden taholta, joilla on määräysvalta lukuisiin pieniin tuottajiin. Lisäksi sertifioitava lisätuotanto lasketaan sadon dynaamisen lähtötason perusteella, joka tuo paremmin esiin nykykehitystä paremmat tosiasialliset tuotannonlisäykset. Myös kaavaa tarkistettiin lisäämällä siihen kunkin viljelykasviryhmän tuottavuuskertoimet. Useita johdanto-osan kappaleita on laadittu uudelleen sen selkeyttämiseksi, että i) maakohtaisen lähestymistavan sijaan maailmanlaajuinen lähestymistapa kunkin yksittäinen raaka-aineen suhteen on paras keino saavuttaa direktiivissä asetetut tavoitteet; ii) sertifioitaviin vähäisen ILUC-riskin polttoaineisiin liittyy joka tapauksessa tuotannonlisäys, joka on suurempi kuin nykykehitykseen perustuvassa skenaariossa; iii) taloudellista täydentävyyttä koskeva erityiskriteeri, jonka täyttyminen on osoitettava raaka-aineiden tuottavuutta lisäävien toimenpiteiden tapauksessa, perustuu Kioton pöytäkirjan nojalla kehitettyyn vakiintuneeseen puhtaan kehityksen mekanismiin; iv) pienviljelijöille annettu vapautus taloudellisen täydentävyyden kriteerin täyttämisestä perustuu siihen, että heillä tunnustetaan olevan paremmat mahdollisuudet saavuttaa tuottavuuslisäyksiä kuin suurilla tuottajilla; v) uuteen tuotantoon tehtävien investointien kuolettamisella on suuri merkitys sen määräajan määrittelyssä, johon saakka lisätoimenpiteet otetaan huomioon; ja vi) komissio määrittelee tarkemmin vähäisen ILUC-riskin sertifiointia koskevat säännöt ja yhdenmukaistaa niitä antamalla täytäntöönpanosäädöksiä. 3. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Delegoitu säädös hyväksytään direktiivin 26 artiklan 2 kohdan perusteella. Kyseisellä kohdalla komissiolle siirretään valta antaa delegoitu säädös, jolla vahvistetaan kriteerit sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvää riskiä, sertifioinnille ja sellaisten suuren epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvän riskin omaavien raaka-aineiden määrittelemiselle, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä. Delegoitu säädös perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, ja se liittyy kertomukseen, jossa käsitellään merkityksellisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuista laajentumista. Delegoidussa säädöksessä esitetään kyseiseen toimivallan siirtoon sisältyvät keskeiset tekijät, erityisesti (a) (b) määrittelykriteerit sellaisille suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaville raaka-aineille, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle 4 ; yleiset kriteerit vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille; 4 Laajentumisen merkittävyys määritetään kaavalla, jossa otetaan huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset, jotka on saavutettu sellaisista raaka-aineista tuotetuilla polttoaineilla, joita on viljelty paljon hiiltä sitovalla maalla, sekä samojen biopolttoaineiden välillisesti aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Tätä selitetään merkityksellisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuista laajentumista käsittelevässä kertomuksessa. FI 3 FI
(c) täydentäviä toimenpiteitä koskevat erityiskriteerit; (d) vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia koskevat tarkastus- ja todentamisvaatimukset. FI 4 FI
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 13.3.2019, direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11 päivänä joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 5 ja erityisesti sen 26 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Epäsuoraa maankäytön muutosta, jäljempänä ILUC, koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi direktiivissä (EU) 2018/2001 edellytetään, että komissio antaa delegoidun säädöksen, jossa vahvistetaan kriteerit suuren ILUC-riskin raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemiselle sekä vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille. Säädökseen olisi liityttävä kertomus merkityksellisten raaka-aineiden tuotannon maailmanlaajuisesta laajentumisesta, jäljempänä raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskeva kertomus. Komissio antoi kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle samana päivänä kuin tämän asetuksen. (2) Epäsuoraa maankäytön muutosta voi ilmetä, kun aiemmin ravinto- tai rehukasvien tuotantoon käytettyä maata muutetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon. Tällaisessa tapauksessa ravinto- ja rehukasvien kysyntä on edelleen tyydytettävä, mikä saattaa johtaa maatalousmaan laajentumiseen paljon hiiltä sitoville alueille, kuten metsiin, kosteikkoihin ja turvemaille, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY 6 ja direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetuissa kestävyyskriteereissä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevissa kriteereissä ei oteta huomioon ILUC-päästöjä. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1513 7 paitsi myönnetään, että ILUC-päästöjä esiintyy, myös tunnustetaan, niiden laskemiseen liittyvästä 5 6 7 EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1513, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin FI 5 FI
epävarmuudesta huolimatta, että epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrä voi olla niin suuri, että se kumoaa jotkin tai kaikki mainitussa direktiivissä määriteltyjen yksittäisten biopolttoaineiden ja bionesteiden ansiosta saavutetut kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset. Sen vuoksi direktiivillä otettiin käyttöön yleinen raja, jolla rajoitetaan viljakasveista ja muista paljon tärkkelystä sisältävistä kasveista, sokeri- ja öljykasveista sekä maatalousmaalla pääasiassa energiakäyttöön viljellyistä pääviljelykasveista tuotettujen niiden polttoaineiden määrää, joka voidaan ottaa huomioon direktiivissä 2009/28/EY asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Kyseisen rajan mukaan tällaisten polttoaineiden osuus raide- ja maantieliikenteen energian loppukulutuksesta saa olla kussakin jäsenvaltioissa enintään 7 prosenttia. (5) Direktiivissä (EU) 2018/2001 säilytetään liikenteessä kulutettavia ravinto- ja rehukasveista tuotettuja biopolttoaineita ja biomassapolttoaineita koskeva rajoitus ja tiukennetaan sitä ottamalla käyttöön erityiset kansalliset rajat sille, kuinka suuri määrä kyseisiä polttoaineita voidaan kaikkiaan ottaa huomioon unionin vuoden 2030 uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamisessa. Kyseiset rajat määritetään sen mukaan, mikä on kyseisten polttoaineiden osuus rautatie- ja maantieliikenteen energian loppukulutuksesta kussakin jäsenvaltiossa vuonna 2020, ja niitä on mahdollista korottaa yhdellä prosenttiyksiköllä enintään 7 prosenttiin. (6) Direktiivin (EU) 2018/2001 mukaan olisi myös vahvistettava erityinen raja sellaisten ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joihin liittyy suuri ILUC-riski ja joiden raaka-aineen tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, kulutuksen määrälle kussakin jäsenvaltioissa vuonna 2019. Niiden osuutta olisi vähennettävä 31 päivästä joulukuuta 2023 alkaen asteittain siten, että osuus on nolla prosenttia viimeistään vuonna 2030. (7) Vaikka yleisesti myönnetään, että ravinto- ja rehukasvien käyttöön polttoaineiden tuotannossa liittyy epäsuoran maankäytön muutoksen riski, tieteellinen kirjallisuus osoittaa, että ILUC-päästöjen taso riippuu monista eri tekijöistä, kuten uusiutuvan polttoaineen tuotantoon käytetyn raaka-aineen tyypistä, biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytön aiheuttamasta raaka-aineen lisäkysynnästä sekä siitä, missä laajuudessa paljon hiiltä sitovaa maata suojellaan maailmanlaajuisesti. (8) Tieteellisessä kirjallisuudessa osoitetaan myös, että epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutus siihen, kuinka paljon biopolttoaineilla, bionesteillä ja biomassapolttoaineilla voidaan saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, on erityisen merkittävä öljykasveilla. Näistä raaka-aineista tuotettuihin uusiutuviin polttoaineisiin katsotaan siten yleisesti liittyvän korkeampi epäsuoran maankäytön muutoksen riski. Tämä on otettu huomioon sekä direktiivin 2009/28/EY että direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä VIII olevassa A osassa. Myös raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevassa kertomuksessa, jossa on otettu huomioon viimeisimmät ja parhaat saatavilla olevat tutkimustiedot ravinto- ja rehukasvien tuotantoalan maailmanlaajuisesta laajentumisesta paljon hiiltä sitovalle maalle, vahvistetaan, että ylivoimaisesti suurin osa ravinto- ja rehukasvien tuotantoalan maailmanlaajuisesta laajentumisesta paljon hiiltä sitovalle maalle johtuu öljykasveista. olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1). FI 6 FI
(9) Raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevassa kertomuksessa korostetaan myös, että se, kuinka öljykasvien tuotantoalueen laajentuminen paljon hiiltä sitovalle maalle vaikuttaa mahdollisuuksiin saada aikaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden avulla, riippuu monista tekijöistä. Määritettäessä tällaisen laajentumisen merkittävyyttä direktiivin (EU) 2018/2001 soveltamiseksi näistä tekijöistä ovat ratkaisevia tietyn viitevuoden jälkeen tapahtuneen tuotantoalan laajentumisen absoluuttinen ja suhteellinen suuruus verrattuna kyseisen viljelykasvin kokonaistuotantoalaan, se osuus tästä laajentumisesta, joka on kohdistunut paljon hiiltä sitovaan maahan, sekä paljon hiiltä sitovan alueen tyyppi. Nämä tekijät, samoin kuin kullekin viljelykasviryhmälle määriteltävät tuottavuuskertoimet, olisi siten otettava huomioon, kun vahvistetaan määrittelykriteerejä sellaisille ravinto- ja rehukasveista tuotetuille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille, joiden raaka-aineen tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle. (10) Edellä mainitun perusteella ja ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tieteelliset tiedot ja tutkimukset, eri raaka-aineiden erot, eri hyödykemarkkinoiden maailmanlaajuinen luonne ja toimintatapa, niihin liittyvä tahattomien tai haitallisten poikkeamavaikutusten riski, kattavien tietojen suhteellinen saatavuus ja näiden tietojen määräaikainen ja tiheä uudelleentarkastelu sekä niihin liittyvät Euroopan unionin kansainväliset velvoitteet, sääntelyprosessin tässä vaiheessa sopivimpana, objektiivisimpana ja tasapuolisimpana pidetään menetelmää, joka perustuu kunkin raaka-aineen yleiseen maailmanlaajuiseen tilanteeseen, sellaisen lähestymistavan sijaan, jossa yksittäisiä maita käsiteltäisiin erikseen. Tämä muodostaa parhaan saavutettavissa olevan sääntelyllisen lähestymistavan suhteessa tämän asetuksen keskenään kilpaileviin mutta toisiaan täydentäviin tavoitteisiin. Lisäksi vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin mahdollisuus tasapainottaa tällaista lähestymistapaa asianmukaisella tavalla. (11) Direktiivin (EU) 2018/2001 26 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava tässä asetuksessa vahvistettuja kriteereitä sellaisten suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden määrittelemiseen, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä. Niiden olisi käytettävä tässä määrittelyssä liitteeseen sisältyviä tietoja, joita tarkastellaan uudelleen tämän asetuksen mukaisesti. Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevaa kertomusta muuttuvien olosuhteiden ja viimeisimmän saatavilla olevan tieteellisen näytön huomioon ottamiseksi. Liitettä olisi muutettava tarvittaessa. (12) Sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joiden katsotaan yleisesti aiheuttavan suurta ILUC-riskiä, ILUC-vaikutus voidaan välttää tietyissä olosuhteissa, ja niihin liittyvien raaka-aineiden viljely voi jopa osoittautua hyödylliseksi kyseisille tuotantoalueille. Tällaisia tapauksia varten on asianmukaista vahvistaa kriteerit, jotka mahdollistavat vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden määrittelyn ja sertifioinnin. Sertifioidut vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet olisi vapautettava ravinto- ja rehukasveista tuotetuille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille asetetusta rajasta ja huomioon otettavan osuuden asteittaisesta pienentämisestä sillä edellytyksellä, että ne täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit. FI 7 FI
(13) Biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita olisi pidettävä vähäistä ILUCriskiä aiheuttavina ainoastaan, jos niiden tuotannossa käytetyn raaka-aineen viljelyssä on sovellettu asianmukaisesti todennettavissa olevia toimenpiteitä, joilla tuottavuutta parannetaan niitä parannuksia enemmän, jotka joka tapauksessa saavutettaisiin nykykehitykseen perustuvassa skenaariossa. Näillä toimenpiteillä olisi lisäksi varmistettava raaka-aineiden kestävyys ottaen huomioon kaikki direktiivissä 2009/28/EY tai direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut uusiutuvan energian tavoitteisiin liittyvät vaatimukset. (14) Lisätakeena vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin myönteisistä vaikutuksista vähäisen ILUC-riskin polttoaineiden tuotannossa käytettävä lisäraaka-aine olisi otettava huomioon ainoastaan, jos se on tulosta rajallisesta luokasta toimenpiteitä. Erityisesti huomioon olisi otettava ainoastaan toimenpiteet, jotka ovat taloudellisesti houkuttelevia, koska niiden avulla voidaan hyödyntää tällaisesta sertifioinnista seuraavaa taloudellista arvonlisää, analogisesti Kioton pöytäkirjan mukaisessa puhtaan kehityksen mekanismissa sovellettavien taloudellista täydentävyyttä koskevien kriteerien kanssa. (15) Lisäksi on asianmukaista, että taloudellisen täydentävyyden kriteeriä ei sovelleta lisäraaka-aineeseen, jota viljellään viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla tai jota viljelevät riippumattomat pienviljelijät. Tämä aiheuttaisi itse asiassa kohtuuttoman hallinnollisen taakan, kun otetaan huomioon huomattavat mahdollisuudet tuottavuuden parantamiseen ja tarvittavien investointien rahoittamiseen kohdistuvat esteet. Siksi viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla toteutetut toimenpiteet tai riippumattomien pienviljelijöiden toteuttamat toimenpiteet olisi vapautettava taloudellisen täydentävyyden kriteerin täyttämisen toteennäyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lisäraaka-aineen tuottamista ja kestävyyskriteerien täyttämistä koskevan vaatimuksen noudattamista. Useissa analyyseissa, mukaan lukien FAOn pienviljelijöiden datamuotokuva, tehdyn tilastollisen työn perusteella tässä yhteydessä pientiloina olisi pidettävä alle kahden hehtaarin tiloja. (16) Huomioon olisi otettava ainoastaan nykyisissä tai uusissa hankkeissa saavutetut todelliset tuottavuuden parannukset, jotka ovat seurausta lisätuottojen saavuttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Sertifiointijakso olisi siksi rajattava kohtuulliseen aikaan ja laajuuteen, joka mahdollistaa asiaan liittyvien investointien täydellisen kuolettamisen ja luotettavien menettelyjen käytön sertifioinnin vaikuttavuuden seuraamiseen. (17) Jotta voidaan varmistaa vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sujuva sertifiointiprosessi, talouden toimijoiden olisi voitava luottaa vankkoihin ja luotettaviin sertifiointisääntöihin. Näissä säännöissä olisi otettava huomioon vapaaehtoisten kansallisten tai kansainvälisten järjestelmien rooli direktiivin (EU) 2018/2001 uudelleenlaaditun 30 artiklan mukaisesti. Mainitussa artiklassa parannetaan talouden toimijoiden tehtäväksi annetun varmentamisen luotettavuutta direktiivin 2009/28/EY vastaaviin säännöksiin verrattuna. Niiden kansallisten järjestelmien lisäksi, jotka komissio on hyväksynyt direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 6 kohdan mukaisesti, vapaaehtoisia järjestelmiä voidaan käyttää vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointiin samalla tavoin kuin niitä käytetään direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistettujen kestävyyskriteerien täyttymisen sertifiointiin. (18) Sen varmistamiseksi, että talouden toimijoiden toimittamat tiedot ovat läpinäkyviä, paikkansapitäviä ja luotettavia ja että ne on suojattu väärinkäytöksiltä, olisi otettava FI 8 FI
käyttöön vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia koskevat kattavat säännöt, joissa säädetään talouden toimijoiden esittämien väitteiden riittävän tasoisesta riippumattomasta tarkastuksesta. Tällaisia sääntöjä, joihin sisältyy myös ryhmäsertifiointi, voidaan edelleen tarkentaa ja yhdenmukaistaa hyväksymällä täytäntöönpanosäädöksiä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 8 kohdan mukaisesti, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan kriteerit sellaisten suuren ILUC-riskin raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemiselle sekä vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille. Tässä asetuksessa tarkoitetaan 2 artikla Määritelmät 1) öljykasveilla ravinto- ja rehukasveja, kuten rapsia, öljypalmua, soijapapua ja auringonkukkaa, jotka eivät ole paljon tärkkelystä sisältäviä kasveja eivätkä sokerikasveja ja joita käytetään yleisesti raaka-aineena biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotannossa; 2) käyttämättömällä maalla alueita, joita ei ole käytetty ravinto- ja rehukasvien ja muiden energiakasvien viljelyyn eikä laiduntavien eläinten merkittävien rehumäärien kasvattamiseen viiden peräkkäisen vuoden aikana ennen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon käytettävän raaka-aineen viljelyn aloittamista; 3) viljelemättömällä maalla käyttämätöntä maata, jota on aiemmin käytetty ravinto- ja rehukasvien viljelyyn, mutta jossa ravinto- ja rehukasvien viljely on lopetettu biofysikaalisten tai sosioekonomisten rajoitusten vuoksi; 4) vakavasti huonontuneella maalla direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä V olevan C osan 9 kohdassa määriteltyä maata; 5) täydentävällä toimenpiteellä mitä tahansa maatalouskäytäntöjen parantamista, joka johtaa kestävällä tavalla ravinto- ja rehukasvien satojen parantumiseen maalla, jota jo käytetään ravinto- ja rehukasvien viljelyyn, sekä kaikkia toimia, jotka mahdollistavat ravinto- ja rehukasvien viljelyn käyttämättömällä maalla, mukaan lukien viljelemätön maa, biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoa varten; 6) lisäraaka-aineella selvästi rajatulla alueella tuotettua ravinto- ja rehukasvien lisämäärää sadon dynaamiseen lähtötasoon verrattuna, kun kyseinen lisämäärä on välitön seuraus täydentävän toimenpiteen soveltamisesta; FI 9 FI
7) sadon dynaamisella lähtötasolla sellaisen rajatun alueen keskisatoa, jolla on toteutettu täydentävä toimenpide, laskettuna sitä vuotta välittömästi edeltävältä 3 vuoden ajanjaksolta, jona tällainen täydentävä toimenpide on toteutettu, ottaen huomioon kyseisellä raaka-aineella edeltävän vuosikymmenen aikana havaittu keskisadon kasvu ja pysyvien kasvien tapauksessa eliniän aikaiset satokäyrät, satovaihteluja lukuun ottamatta; 8) paljon hiiltä sitovalla maalla direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja kosteikkoja, mukaan lukien turvemaa, ja pysyvästi metsän peittämiä alueita; 9) pienviljelijöillä viljelijöitä, jotka harjoittavat riippumattomasti maataloustoimintaa maatilalla, jonka maatalousala on alle 2 hehtaaria ja johon heillä on omistus- tai maaoikeudet tai mikä tahansa muu vastaava saanto, joka antaa heille hallintaoikeuden maahan, ja jotka eivät ole minkään yhtiön palveluksessa, lukuun ottamatta osuuskuntaa, jonka jäseniä he ovat muiden pienviljelijöiden kanssa, edellyttäen, että tällainen osuuskunta ei ole kolmannen osapuolen määräysvallassa; 10) pysyvillä kasveilla viljelykiertoon kuulumattomia kasveja, jotka eivät ole pysyviä nurmia eivätkä pysyviä laitumia ja joita kasvatetaan vähintään viiden vuoden ajan. 3 artikla Määrittelykriteerit sellaisille suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaville raaka-aineille, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle Suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavat raaka-aineet, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määritellään seuraavien kumulatiivisten kriteerien perusteella: a) raaka-aineen maailmanlaajuisen tuotantoalueen keskimääräinen vuotuinen laajentuminen vuodesta 2008 on yli 1 prosenttia ja koskee yli 100 000:ta hehtaaria; b) se osuus tästä laajentumisesta, joka kohdistuu paljon hiiltä sitovaan maahan, on yli 10 prosenttia seuraavan kaavan mukaisesti: Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen kriteerien soveltamisen on perustuttava liitteessä annettuihin tietoihin, siten kuin niitä on tarkistettu 7 artiklan mukaisesti. FI 10 FI
4 artikla Yleiset kriteerit vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille 1. Biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet voidaan sertifioida vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaviksi polttoaineiksi ainoastaan, jos kaikki seuraavat kriteerit täyttyvät: a) biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit; b) biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet on tuotettu lisäraakaaineesta, joka on saatu 5 artiklassa vahvistetut erityiset kriteerit täyttävillä täydentävillä toimenpiteillä; c) asianomaiset talouden toimijat kokoavat lisäraaka-aineen yksilöimiseksi ja sen tuotantoa koskevien väittämien todentamiseksi tarvittavan näytön ja dokumentoivat sen perusteellisesti. 2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun näyttöön on sisällyttävä vähintään tiedot lisäraaka-aineen tuottamiseksi toteutetuista täydentävistä toimenpiteistä, rajatuista alueista, joilla näitä toimenpiteitä on sovellettu, sekä keskisadosta, joka on saavutettu maalla, jolla näitä toimenpiteitä on sovellettu, välittömästi sitä vuotta edeltävänä 3 vuoden ajanjaksona, jona täydentävää toimenpidettä sovellettiin. 5 artikla Täydentävät toimenpiteet 1. Biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet voidaan sertifioida vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaviksi polttoaineiksi ainoastaan, jos a) lisäraaka-aineen tuottamiseksi toteutetut täydentävät toimenpiteet täyttävät vähintään yhden seuraavista ehdoista: i) niistä tulee taloudellisesti houkuttelevia tai niiden toteuttamiselle ei ole esteitä ainoastaan sen vuoksi, että lisäraaka-aineesta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet voidaan ottaa huomioon direktiivissä 2009/28/EY tai direktiivissä (EU) 2018/2001 asetettujen uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; ii) iii) ne mahdollistavat ravinto- ja rehukasvien viljelyn viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla; niitä toteuttavat pienviljelijät; b) täydentäviä toimenpiteitä toteutetaan enintään 10 vuotta ennen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaviksi polttoaineiksi. FI 11 FI
6 artikla Vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia koskevat tarkastus- ja todentamisvaatimukset 1. Vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia varten talouden toimijoiden on a) toimitettava väitteidensä tueksi luotettavia tietoja, joissa varmistetaan, että kaikki 4 ja 5 artiklassa säädetyt vaatimukset on täytetty asianmukaisesti; b) järjestettävä toimitettujen tietojen riittävän tasoinen riippumaton tarkastus ja varmistettava riittävä läpinäkyvyys, joka vastaa tarkastuksiin sovellettavan lähestymistavan julkisen valvonnan tarvetta; ja c) esitettävä todisteet tarkastusten suorittamisesta. 2. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden toimittamat tiedot ovat paikkansapitäviä ja luotettavia ja että ne on suojattu väärinkäytöksiltä. 3. Talouden toimijoiden on käytettävä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ainetasemenetelmää sen osoittamiseksi, että erää on pidettävä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavana biopolttoaineena, bionesteenä tai biomassapolttoaineena. Edellä 4 6 artiklassa vahvistettujen kriteerien noudattamisen osoittamiseen voidaan käyttää vapaaehtoisia järjestelmiä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan mukaisesti. 7 artikla Seuranta ja uudelleentarkastelu Komissio tarkastelee 30 päivään kesäkuuta 2021 mennessä uudelleen kaikkia raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevan kertomuksen merkityksellisiä näkökohtia, etenkin raakaaineiden tuotantoalueen laajentumista koskevia tietoja, sekä niihin tekijöihin liittyvää näyttöä, jotka oikeuttavat 5 artiklan 1 kohdassa annetun pienviljelijöitä koskevan säännöksen, ja tarvittaessa muuttaa tätä asetusta. Tarkistettu kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja se muodostaa pohjan 3 artiklassa vahvistettujen kriteerien soveltamiselle. Komissio tarkastelee tämän jälkeen uudelleen kertomukseen sisältyviä tietoja muuttuvien olosuhteiden ja viimeisimmän saatavilla olevan tieteellisen näytön valossa. 8 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. FI 12 FI
Tehty Brysselissä 13.3.2019 Komission puolesta Puheenjohtaja Jean-Claude JUNCKER FI 13 FI