Radioteatteri esittää. Täällä Pohjantähden alla

Radioteatteri esittää Täällä Pohjantähden alla

Sisällysluettelo Täällä Pohjantähden alla muuttui kuunnelmaksi Pekka Kyrö: Miksi Täällä Pohjantähden alla tänään? Hannu Raittila: Kolme teemaa Pohjantähdestä Sarjan jaksot Sarjan tekijät

Täällä Pohjantähden alla muuttui kuunnelmaksi Väinö Linnan vuosina 1959-62 ilmestynyt laaja romaanitrilogia kuvaa pitkän ja käänteentekevän jakson Suomen historiaa perheen, suvun, yhteisön ja yhteiskunnallisen luokan näkökulmasta. Linna ei kirjoita historiaa, vaan kaunokirjallisuutta, jolla kuitenkin on erittäin vankat linkit todellisuuteen ja vahvat tarttumakohdat yleisön tajuntaan ja kokemuspiiriin. Jo tästä syystä Täälllä Pohjantähden alla on ollut syytä saattaa radiokuunnelman muotoon. Teossarja vie kuuntelijat Pentinkulmalle, 1900-luvun alun torppareiden, talollisten, kartanon ja pappilanväen elämänpiiriin, kansalaissodan vaiheisiin ja nuoren Suomen rakentamisen vuosikymmeniin aina 1950-luvulle asti. Radioteatterille trilogian ovat dramatisoineet kirjailijat Leena Lander, Juha Seppälä ja Hannu Raittila. Teoksella on myös kolme ohjaajaa: Tarja Jakunaho, Ari Kallio ja Sakari Kirjavainen. Näyttelijöitä sarjan tekemiseen on osallistunut yli 90. 21-osaisen Täällä Pohjantähden alla -sarjan ensilähetys on YLE Radio 1:ssä syksyllä 2009.

Radioteatteri on aina sodanjäkeisistä ajoista lähtien pitänyt yhtenä tehtävänään suomalaisen yhteiskunnallisen todellisuuden ja sen muutosten kuvaamista draamallisen fiktion muodossa. Suomalaisessa todellisuudessa maaseutu ja sen elinkeinot ovat olleet jonnekin 1970-luvulle saakka keskeisiä kulttuurin ja yhteiskunnan muokkaajia. Pekka Kyrö: Miksi Täällä Pohjantähden alla tänään? Radioteatterin ohjelmistosuunnittelijan näkökulma Teen Pohjantähden yhteydessä ehkä hämmentävän rinnastuksen Kantolan perhe -radiosarjaan. Se alkoi 1970- luvun puolivälissä ja jatkui kolmisenkymmentä vuotta. Se kuvasi suomalaisen maaseudun muutosta, mutta siinä rinnalla myös tuolloin jo väistämätöntä kaupungistumista. Sarjalla oli aikojen myötä monia kirjoittajia Antti Tuurista ja Alpo Ruuthista Marja Kurkelaan ja Hannu Raittilaan. Suomisen perhe -radiosarja alkoi 1930-luvun lopulla ja jatkui parikymmentä vuotta. Sen keskeinen sisältö oli porvarillinen konsensus. Ajatus yhtenäisestä Suomesta yhtenäisine arvoineen (aina sarjan nimeä myöten), usko keskiluokkaistumisen auvoisuuteen menneet kahtiajaot unohtaen. Sodan jälkeen Hella Wuolijoki toi radioon työläisperheen vastapainoksi Suomisen hyvinvoivalle virkamiesperheel-

le. Sarjan kesto jäi lyhyeksi, niin kuin Wuolijoen pääjohtajan toimikin Yleisradiossa. Nämä realistis-viihteelliset draamaohjelmat viljelivät jo menneinä vuosikymmeninä nykyään televisiosta erittäin tuttua sarjallisuutta, tuttujen henkilöiden vaiheiden ja kokemusten seuraamista viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne tiesivät ja täyttivät paikkansa kuulijoiden ajankäytössä. Tähän maisemaan Täällä Pohjantähden alla -romaanin pitkäkestoinen, sarjallinen radiodramatisointi sopii hyvin. Se peruuttaa Kantolan perheestä taaksepäin, antaa sen kuvaamalle maaseudun rakennemuutokselle perustan ja taustan. Koskelan torppariperheen vaiheet ja kokemukset täydentävät ja antavat rinnakkaiskuvaa Suomisen perheen valkoiselle maailmalle. Suurten tarinoiden radio Suurena linjana radiolle kirjoitettujen alkuperäisteosten ja populaarin sarjallisuuden ohella näkyy Radioteatterin pitkä traditio, suurten (eeppisten) kertomusten useampiosaiset dramatisoinnit. Pitkä epiikka soveltuu radioon paremmin kuin teatterin näytelmäklassikot. Romaaneille voidaan luoda kuulijaystävällinen sarjamuoto. Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, Kilven Alastalon salissa on sovitettu radiolle, samoin Raamattu. Romaanikirjallisuuden suuret kertomukset, klassikot, kuvaavat aikalaisuutta, tiettyjä aikakausia, historiallisia ja yhteiskunnallisia murroksia, sitä miten jokin aikakausi kulkee kohti loppuaan ja uusi työntyy esiin. Kun tämä kuvataan yksilöiden kautta, päähenkilön, perheen, suvun, yhteisön, luokan kautta, ja vieläpä siten, että yksilö on näiden elementtien tuote ja niiden synnyttämä, se luo oivat mahdollisuudet dramatisointiin, ihmiskontaktien ja -suhteiden kautta esittämiseen. Radio avaa luontevimmin tällaisten aikalais- ja aikakausiromaanien kuvaamat menneet ajat, maisemat ja vieraat kulttuurit, koska se näkymättömänä välineenä on visuaalisia vapaampi liikkumaan sekä ajassa että paikassa. Se antaa kuulijoiden kuvittelu- ja assosiaatiokyvylle suuremman vallan kuin visuaaliset välineet. Se suosii myös dramaturgista liikkuvuutta historiallisen lisäksi. Topeliuksen Välskärin kertomuksia, Kiven Seitsemän veljestä (useammankin kerran), Linnan Tunte-

maton sotilas, Paavolaisen Eurooppalainen odysseia, Waltarin Sinuhe egyptiläinen - vain nämä mainitakseni, on dramatisoitu Radioteatterille. Ulkomaisia romaaniklassikoita on myös leegio. Vain muutama esimerkki: Flaubertin Madame Bovary, Dostojevskin suuret romaanit, Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Mannin Joosefsarja ja Taikavuori, Joycen Odysseus. Kolme kirjaa, kolme dramatisoijaa, kolme ohjaajaa Nämä taustat mielessä kysyin joskus vuoden 2005 tienoilla Radioteatterin ohjelmistosuunnittelukokouksessa, onko vielä olemassa sellaisia romaaneja, joista voisi tehdä esim. Waltarin Sinuhe egyptiläisen kaltaisen pitkän radiodramatisointisarjan. Sinuhe meni juuri silloin uusintana radiossa ja se sai erittäin paljon hyvää palautetta kuulijoilta. Heidän tarinanseuraamishaluunsa oli vastattu, heille kerrottiin viikosta toiseen mitä kullekin henkilölle tapahtuu ja millaisten olosuhteiden vallitessa. Täällä Pohjantähden alla oli ollut esillä vuosien mittaan, mutta muutama reaalielämän seikka oli aina noussut esille: 1) mistä suurelle sarjalle sen vaatima budjetti ja tuotantotapa? ja 2) ovatko romaanin sisällölliset ainekset sellaiset, että ne kantavat tässäkin ajassa ja saavat kuulijat seuraamaan tarinaa? Sellainenkin kysymys esitettiin, että olisiko Pohjantähden dramatisointi kuulijoiden mielestä vain entisten vasemmistolaisten nuorten viimeinen rypistys ja nostalginen paluu nuoruuden ideologiaan ennen eläkkeelle siirtymistä. Tähän pystyi vastaamaan lukemalla romaanin uudelleen ja havaitsemalla, että yksi dramatisointisarjan keskeisistä vaikutuksista tulee varmasti olemaan sen suoma mahdollisuus peilata omaa taustaa Pentinkulman tarinaan ja paikantaa itseään sukunsa kautta Suomen lähihistoriaan. Teoksen tarina kertoo vaiheista, jotka ovat historiaa kullekin meistä vain parin kolmen sukupolven verran taaksepäin. Linnan historianfilosofia, historialliset tulkinnat, yhteiskuntakuva, kehitysoptimismi, naiskuva ym. päätettiin jättää romaanin dramatisoijien tulkittavaksi. Romaanin kolme osaa teki luontevaksi mahdollisuuden käyttää kolmea dramatisoijaa ja kolmea ohjaajaa. Alunpitäen päädyimme siihen, että dramatisoinnista tulee laaja, Sinuhen luokkaa. Aivan mekaanisesti laskimme, että kustakin romaanin osasta tehdään seitsemän jaksoa, lainkaan pohtimatta sitä tekeekö tämä jako oikeutta romaanin sisäisille painopisteille ja erilaisille tärkeysjär- Ilkka Heiskanen ja Vinski Pyykönen

Kristiina Halttu jestyksille. Näin saatiin sarjan jaksojen yhteismääräksi 21. Dramatisoijat hyväksyivät tämän mekaniikan, samoin ohjaajat. Kolmen dramatisoijan ja ohjaajan ratkaisu oli myös hyvin keskeisesti tuotantotekninen. Sarja oli saatava valmiiksi jossakin kohtuullisessa ajassa. Dramatisoijiksi halusimme valita kirjailijoita, ja sellaisia kirjailijoita, joilla oli kosketus Radioteatteriin ja kokemusta kuunnelmasta. Toivoimme myös, ehkä suorastaan vaadimme, että heillä on oltava myös henkilökohtainen suhde Linnan romaaniin ja siihen aikakauteen, jota romaani kuvaa. Ja heidän piti myös tulla hyvin toimeen keskeneään. Näistä premisseistä me päädyimme Leena Landeriin (kirjan 1. osa), Juha Seppälään (2. osa) ja Hannu Raittilaan (3. osa). Raittilan sovittiin toimivan myös script editorina, eräänlaisena dramatisoinnin ylipäällikkönä ja yhteysmiehenä Radioteatterin tuotantokoneistoon päin. käytössä. Ohjaajiksi valittiin Tarja Jakunaho (jaksot 1-7, kirjan 1. osa), Ari Kallio (jaksot 8-14, kirjan 2. osa) ja Sakari Kirjavainen (jaksot 15-21, kirjan 3. osa). Äänisuunnittelijoina toimivat Tiina Luoma, Ari Mursula ja Anders Wiksten. Pohdimme myös eri vaihtoehtoja sarjan ulostuloaikatauluksi. Ensimmäinen ajatus oli saada dramatisointi eetteriin vuonna 2008, jolloin oli määrä viettää kansalaissodan 90-vuotismuistoa, mutta aikataulu osoittautui näin suureen yritykseen liian vaativaksi. Niinpä me päädyimme kanavan, YLE Radio 1:n, kanssa vuoteen 2009. Vaikka merkkipäivät eivät olekaan ohjelmistosuunnittelulle perustelu, niin yhtä kaikki romaanin ilmestymisestä tulee kuluneeksi 50 vuotta. Täällä Pohjantähden alla -romaanin ensimmäinen osa ilmestyi 10. syyskuuta vuonna 1959. Ohjaajien etsiminenkään ei ollut yksinkertaista. Suuren sarjan ohjaaminen ei ole teostyyppistä, individualistista auteur-työtä, vaan ryhmässä toimimista, tuotannollisten ehtojen ymmärtämistä ja ammatillista työskentelyä niiden rajoissa. Tämä tarkoitti tiukasti säädeltyjä tuotantoaikoja, yhdessä sovittavia roolimiehitysratkaisuja ja monia taloudellisia rajoituksia esim. avustajien ja musiikin

1. Hannu Raittila: Kolme teemaa Pohjantähdestä* Dramaturgin näkökulma Linnan Pohjantähti -trilogia on selkeästi maatalousyhteisön kuvaus. Erätalous esiintyy pelkkänä anakronismina lievästi koomisen Susi-Kustaan hahmossa. Esimodernin, omavaraisuuteen nojanneen maatalouden suhde rahaan henkilöityy Koskelan Jussissa. Jussille raha on vielä maaginen voima. Hän on saita ja nykyaikaisen investointivetoisen talouden näkökulmasta järjettömän varovainen käyttäessään rahaa menestyksen vipuna. Jotakin puhkeamassa oleva rahatalouden aika on sentään Jussillekin opettanut: tärkeimmästä voimanlähteestään hevosesta hän on valmis maksamaan. Aivan samalla lailla kuin hän tietää, että ruisleipää ei pidä säästellä, jos tahtoo että kivet nousevat ojakaivannon penkalle. Jussin taloudellinen primitiivisyys suhteessa kehittyneeseen kapitalismiin näkyy siinäkin, että hän ei itaruudestaan huolimatta ymmärrä säästää kaikessa johdonmukaisesti ja tuloshakuisesti. Jussi rakentaa ällistystä herättävän ison päärakennuksen vain siksi, että pitkiä tukkipuita sattuu olemaan saatavilla. Koskelan torppa on hämmästyttävän iso talo, yli kuusitoista metriä pitkä, pohjapinta-ala satakunta neliötä. Kustannustarkka kapitalismi olisi rakentanut paljon pienemmän Koskelan, 10

mutta taloudellisemmalla tilanjaolla ja rakentanut ylijääneistä hirrenpätkistä vaikka saunan. Muutenkaan Jussi ei pärjää kustannustehokkuudessa kapitalismille. Hän kerää kyllä talteen kerran käytetyt prässinaulat ja hevosen maantielle pudottamat sontakokkareet, mutta sahanpurusta hän ei osaa tehdä mitään tarpeellista. Nykyaikainen huonekaluteollisuus tekee siitä pöytiä ja kaappeja. Rakentamastaan mahtitalon mittoja tavoittelevasta päärakennuksesta huolimatta Jussi on kylän silmissä koomisuuden eli uskottavuuden rajoilla liikkuva saituri, joka on koko ajan vaarassa suistua samaan lokeroon Molièren näytelmän päähenkilön kanssa. Kyläyhteisö taitaa pitääkin Jussia Harpagonin tai commedia dell arte -traditiosta tutun Pantalonen tapaisena koomisena saiturina. Koskelan nuukan Jussin poika sinä vaan olet, uhoaa nuori Laurilan Uuno Akselille kutsuttuaan tätä aikaisemmin Koskelan ojalapion varrenjatkoksi. Toisaalta Pentinkulma on kyläyhteisöjen tapaan myös kateellinen ja kylällä ollaan tietävinään yhtä ja toista Koskelan Jussin kätköistä ja aarteesta, joka ei tietenkään ole mikään muu kuin miehen terveytensä hinnalla raivaama suo. Akselin suhde rahaan on jo paljon rationaalisempi. Akseli on torpan poika ja päätyy itse torppariksi eli työtä ja maantuotteita vaihdon välineenä käyttäväksi taloussubjektiksi. Silti rahatalous murtautuu Linnan kuvauksessa Akselin elämään suorastaan ryskyen ja korskuen. Akselin työn sankaruus nousee oraalle poikasena isän määräämiä kototöitä suoritettaessa. Se kehittyy täyteen miehuuteensä torpanverona suoritettavia taksvärkkiurakoita tehdessä miehen itsensä ollessa vielä biologisesti ja sosiaalisesti keskenkasvuinen. Lopulliseen herooisuuteensa Akselin työmiehenominaisuudet kuitenkin kohoavat tukkisavotoiden ajourakoissa. Niissä miehen kunnia ja raha yhdentyvät työmaan suurimmaksi tiliksi, jonka Akseli säännönmukaisesti kuittaa. Rahaa, rahaa, huutaa maailman lapset, saatana! Kivivuorelaisissa Linna kuvaa suomalaisen palkkatyöläisyyden synnyn. Otto Kivivuori on Koskelan Jussin tavoin torppari, mutta käsistään taitavana miehenä hän tekee ihmisille tarvekaluja, rakentelee rahasta ja päätyy sivutoimiseksi muurariksi. Kun Paroni häätää Kivivuoret torpastaan, vain naiset hätääntyvät. Otolle ja hänen pojilleen on selvää, että perhe pärjää kyllä tekemällä rakennustöitä vieraille rahasta. 11

Etevyydestään huolimatta Otto jää puolittain kiinni maahan. Hänen rahanansaintakykynsä ilmenee siinä, että Kivivuoressa on muita torppia paremmat mahdollisuudet hankkia rahanalaista tavaraa kuten kahvia. Toisaalta Otto ei ole kaksinen maamies. Kartanon työnjohtaja haukkuu sekä miehen että hevoset, ja oma poika toteaa, että ei valttari niin väärässä tainnut ollakaan. Kuolinvuoteellaan Otto tunnustaakin Akselille, että hänen sydämensä ei ollut sitoutunut omavaraisuuden periaatteeseen ja maatalouteen: minun meni tarmoni siinä, ei tullut oikein mitään koitettua. Jos Linna kuvaa kivivuorelaisissa rahatalouden läpimurron palkkatyön muodossa, edustaa Kiviojan suku rahatalouden toista puolta, yksityistä yritteliäisyyttä. Pääoman alkuperäinen kasautuminen tapahtuu Marxin ajatusten mukaisesti kauppavoittojen kautta. Tosin Vikin rähjäävä, uhoava ja riskialtis kauppatapa ei kerryttäisi pääomaa ellei toimintaympäristö muuttuisi kiviojalaista puliveivariutta suosivaksi. Kieltolaki säädetään kuin tilauksesta. Kiviojan miehet muuttuvat osaksi suomalaiskansallista legendaa. Hurjasti kiitävät spriiautot tempaavat pelaamisen ja pelkäämättömyyden yhtälöä toteuttavien rämäpäisten miesten vaurastumisen ennennäkemättömään vauhtiin. Vikin ja Laurin rähisevässä menestystarinassa Linna esittää talous- ja sosiaalihistoriallisesti edustavan joskin lievästi parodisen kuvan kieltolain siunauksellisesta vaikutuksesta suomalaisen kapitalismin alkuperäisen kasautumisen viimeisenä kiihdytyksenä. Kiviojan suvun kolmannessa polvessa toteutuu gangsterielokuvien perustajaisien ikiaikainen toive: perhe muuttuu lailliseksi. Aulis Kivioja ei enää joudu liiketoimissaan rikkomaan lakia systemaattisesti. Pientä petosta hän kaupoissaan kylläkin kuvauksen mukaan harjoittaa eikä Aulis esimerkiksi Akselin silmissä koskaan vapaudu isältä ja isoisältä peritystä huijarin manttelista. Akseli ei muutenkaan ymmärrä johdannaisiin, optioihin ja velkajärjestelyihin perustuvan yritteliäisyyden dynamiikkaa. Kiviojan yläviistoon etenevä pyörille rakennettu valtakunta on taakse ja alaspäin katsovalle Akselille kuin tuuli ja ruoho, jotka eivät pysy. Pysyvää on vain maa ja ainoastaan maaomaisuus on omaisuutta. Carl-Kristian Rundman 12

13

2. Leenalta (Lander, dramaturgi) on tullut kirje, jossa hän pohtii Koskelan Jussin perhesuunnittelua ja Pentinkulmalla harjoitettuja ehkäisymenetelmiä ylimalkaan. Leena on kiinnittänyt huomionsa siihen, että perheissä ei ole isoja lapsilaumoja. Kivivuoressa on kolme lasta, Koskelassa samoin. Kiviojan tai Kankaanpään lapsiluvut jäävät määrittelemättä, mutta missään emme kohtaa Ryysyrannassa tai Putkinotkossa kuvailtuja jälkeläismääriä. Myöskään vähälapsisuutta osaltaan selittäviä pienokaisten kuolemia ei kuvata, mikä on jossain määrin sosiaalihistoriallisten tosiasioiden vastaista. Melkein joka perheessä oli tuohon aikaan ainakin yksi varhain menetetty lapsi. Johtopäätös kaikesta on, että trilogian todellisuudessa on täytynyt olla jonkinlaisia menetelmiä syntyvyyden säännöstelemiseksi. Mikä Koskelan nuukan Jussin menetelmä on ollut, on Leenan mielestä itsestään selvää. Jussin hahmoon ei yksinkertaisesti sovi mikään muu kuin pidättäytyminen. Sen sijaan voi kysyä, mikä on ollut esimerkiksi viriiliksi kuvatun Kivivuoren Oton metodi. Uudelle alttiina ja rahan suhteen holjana miehenä Otto on voinut omaksua käyttöönsä ehkäisyvälineitä, jos sellaisia on ollut. Mutta onko niitä ollut ja minkälaisia? Juuri tästä kysymyksestä Leenan pohdinnat lähtivät liikkeelle. Hän on löytänyt tekstistä epäsuoran maininnan kondomipaketista, jollaisia työväentalojen ympäristöistä olisi ollut löydettävissä viime vuosisadan ensimmäisellä kymmenluvulla. Kun Leena epäilee tällaisen kuvauksen kulttuurihistoriallista tosiasiallisuutta, en voi muuta kuin kehottaa häntä tekemään tutkielman ehkäisyn historiasta Suomessa yleensä ja kondomien rantautumisesta erikseen. Sitä Leena ei kuitenkaan aio tehdä, koska hänen mielenkiintonsa varsinaisena kohteena on Alman ja Jussin suhde. Jussin yksioikoinen syntyvyyden säännöstelykeino saattaa näet miettimään kuinka kolme pidättyvyyden vuotta ovat kuluneet Alman näkökulmasta. Leena on päätynyt varmuuteen yhdestä asiasta: Alman on täytynyt rakastaa Jussia syvästi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Jussi ei ole voinut läpeensä olla sellainen menninkäinen ja mörökölli kuin Edvin Laineen elokuvan roolihenkilö ja vähän Linnan omakin kuvaus saattavat ajattelemaan. Leena on huolissaan produktion tulevasta roolituksesta. Castingia suunnittelevat tuottajat ja ohjaajat eivät saisi nuoren Jussin näyttelijää valitessaan kiinnittyä Risto Taulon roolityön synnyttämiin mielikuviin. Kolmekymmentävuotias Jussi on Alman silmissä vetovoimainen 14

mies ja nuorta Jussia esittävän näyttelijän tulee huomioida tämä. Asiasta on helppo olla samaa mieltä. Alman rakkaus mieheensä tulee pitkin trilogiaa esiin koskettavasti. Vielä kolmannessa osassakin ruustinna Salpakaria haudattaessa Linna lopettaa hautajaiskuvauksen Alman näkökulmaan ja sanoihin: Oikeastaan hän alitajuisesti koko ajan ajatteli Jussia. Ei tuollaisen elinikäisen rakkauden kohde voi olla yksioikoisesti pelkkä kivulloinen köntys. Lapsenpäästäjäksi Akselin syntyessä saapuva Hieroja-Priita sanoo Jussia mäyräksi, takkutukaksi ja möröksi. Leenan mielestä Alma näki miehensä toisin silmin. Ehkäisyproblematiikka on saanut Leenan miettimään myös Halmeiden lapsettomuutta ja sitä kautta Adolf Halmeen sukupuolista suuntautumista. Halmeen elämänhistorian kuvauksen johtava teema on henkistyminen. Se alkaa erilaisuuden korostamisena ja eräänlaisen tehdyn herraskaisuuden kuvailuna, joka on ennen kaikkea ensimmäisen luvun päättävässä talkookohtauksessa koomisen rajoilla. Samoilla rajamailla ollaan myöhemmin, kun Halme ryhtyy harrastamaan teosofiaa ja kasvissyöntiä, alkaa purra lehtikerppoo. Itseoppineessa kyläräätälissä on kuitenkin sisäistä arvokkuutta, jonka ansiosta hän ei loppujen lopuksi missään kohdassa suistu pellen rooliin. Halmeen omatekoisena sivistyneisyytenä alkanut henkistyminen kasvaa aidoksi suuruudeksi, joka punnitaan ja havaitaan painavaksi kevään 1918 jälkiselvittelyissä. Kun Linna lopun lähestyessä alkaa pikkuhiljaa korostaa Halmeen kristusmaisia piirteitä, ei lukijaa naurata yhtään. Halmeen hahmon henkistyneisyys riittäisi tavallaan selittämään tai tekemään luontevaksi hänen ja Emman lapsettomuuden. Halmeen voi ajatella sublimoivan sukupuolisuutensa joksikin, mitä hän pitää aistillista rakkautta korkeampana arvona. Toisaalta Halmeen henkilön kuvaus tukee joissakin kohdissa hypoteesia hänen homoseksuaalisuudestaan, joka kuitenkin ehdottomasti olisi latenttia. Halme määritellään tavan takaa feminiiniseksi mieheksi, mikä on yhdistettävissä sovinnaisiin stereotypioihin homomiesten olemuksesta. Kun Akseli teettää ensimmäisen pukunsa Halmeella, tämä kehuu nuorukaisen vartaloa kreikkalaisen ihanteen mukaiseksi. Kohtaus on kieltämättä aavistuksen kiusallinen ja sen voi lukea vihjeenä Halmeen piilohomoudesta. Ehdotan kaikesta huolimatta Leenalle, että emme tässä produktiossa lähde kehittämään tulkintoja Adolf Halmeen sukupuolisesta suuntautumisesta. 15

Olen muuten havaitsevinani, että Linnan trilogian toista osaa dramatisoiva Juha Seppälä on loppua kohti korostanut Halmeen kristusmaisuutta ja messiaanisuutta. Hänen kirjoittamassaan dialogissa Halmetta esimerkiksi puhutellaan johdonmukaisesti mestariksi. Tämän lisäksi kerron Leenalle Seppälän ajatuksista, jotka koskevat Pohjantähden rakkaustarinoita. Hänhän pitää Akselin ja Elinan rakkauden kuvausta sovinnaisena ja vähän imelänä. Trilogian suuri rakkaustarina on Juhan mielestä Koskelan Akustin ja Elman onneton, epäsäätyinen ja toisten ivalle altis leimahtava ja äkkiä loppuun palava tragedia. Leena vastaa saman tien ja on aivan samaa mieltä. Hän itse on aikeissa painottaa Leppäsen Aunen näkökulmaa tämän salaisissa eroottisissa suhteissa toisaalta Akseliin, toisaalta Kivivuoren Oskariin. Leenan tuomion mukaan Akseli on tyly ja pelkurimainen, kun taas Osku on aidosti hyvä ja hellä, vaikka luikurimaisesti kiistääkin olevansa varmuudella Aunen pojan isä. Valtun kaaduttua talvisodassa Aune puhuu Oskusta sulhasenaan. Ehkäpä Oskarin ja Aunen tarinan voisi nostaa Elman ja Akustin tragedian rinnalle trilogian koskettavana ja askarruttavana rakkauskertomuksena. Itsensä moneen kertaan häpäisemään joutuva Aune on kiistämättä jollain tavalla uhrin ja syntipukin asemaan ajautuva hahmo ja sikäli messiaaninen hänkin. Aune on myös madonnan roolissa synnyttäessään lapsen, joka on tavallaan koko kylän yhteinen ja ensimmäisenä sankarivainajana myös eräänlainen kaikkien lunastaja. Leena sanoo olevansa iloisesti yllättynyt Juhan vivahteikkaasta kiinnostuksesta dramatisointikohteemme rakkaustarinoihin. Aion muuten omassa dramatisointiosuudessani tehdä selväksi, että Aunen poika ei ole kenenkään muun kuin Pappilan Ilmarin alulle panema. Ajattelin rakentaa Valtun tragikoomisiin sotilashautajaisiin lyhyitä takaumia, tai ainakin yhden. Kun kirkkoherra siunauspuheessaan sanoo, että tämä vainaja on tavallaan meidän kaikkien yhteinen, mennään lyhyessä välähdyksessä Valtun siittämisen aikaan ja paikkaan, kahdenkymmenenneljän vuoden takaiseen pyykkirantaan, jossa Ilmari oikeastaan raiskaa Aunen käyttäen väkivallan sijasta hyväksi sosiaalista asemaansa. Takaumassa voidaan hyödyntää Leenan dramatisoiman kohtauksen materiaalia. Toisin sanoen leikataan yksinkertaisesti pätkä pyykkirantakohtausta keskelle talvisodan sankarihautajaisia ehkä lievästi kaiutettuna tai muuten vääristyneenä. Tarja Jakunaho ja Anders Wiksten 16

17

3. Leena puhuu taas Koskelan Alman äidinosasta. Hänen mielestään Alma on käsittämättömän passiivinen tilanteessa, jossa hänen kahta nuorinta poikaansa viedään ammuttaviksi. Alman itsensä olisi pitänyt lähteä pelastamaan poikia eikä panna aikaansaamatonta Jussia asialle. Joudun muistuttamaan, että ei Alma pane Jussia anelemaan armoa pojilleen, vaan Väinö Linna. Eikä Linnakaan tee niin pahuuttaan tai saamattomuuttaan, vaan sen vuoksi, että draaman ankarat lait täyttyisivät ja veljessodan kamala todellisuus välittyisi elämyksellisesti lukijalle. Leena myöntää ammatti-ihmisenä näkökulmani oikeiksi, mutta yksityishenkilönä ja äitinä hän ei kerta kaikkiaan hyväksy kevään kahdeksantoista Almaa. Samalla hän toteaa, että tässä kai klassikoksi jääneen dramatisointikohteemme arvo onkin: se onnistuu liikuttamaan, suututtamaan, askarruttamaan, itkettämään ja naurattamaan lukijoitaan vuosikymmenestä toiseen. Muistutan myös, että Jussi ei Leenan oman analyysin mukaan ollut niinkään aikaansaamaton, vaan rakastamisen arvoinen täysi mies. Seuraa myös keskustelu, jossa yritän todistella, että toistasataa vuotta sitten äidit menettivät lapsiaan tautien ja huonojen olojen uhreina. Pohjantähdessä tällaista ei kylläkään kuvailla, ehkäpä juuri dramaturgisista syistä: kohtalon iskut ovat sitä ankarampia, kun niitä ei ennakoida pienokaisten varhaisten kuolemien kuvauksilla. Väitän silti, että Koskelan Almalta ei voida edellyttää samanlaista yksittäisen ihmiselämän pysyvyyden ehdotonta vaatimusta, johon meidän aikamme turvayhteiskunnassa on totuttu. Alma on mukautunut siihen, että kamalia tapahtuu: sotia tulee, halla vie viljan ja lapsia kuolee. Kaikki on Jumalan sallimusta. Leena on leppymätön ja käy vaikka Jumalaa vastaan. Hän ei vain voi hyväksyä sitä, että Alma ei saa estetyksi poikiensa teloitusta. Vertaan häntä ruotsalaiseen yhteiskuntaan, joka ei kyennyt hyväksymään Estonian uhreja, vaan vaati, että hyvinvointivaltion olisi jollakin tavalla otettava pois paha ja tehtävä tapahtunut tapahtumattomaksi. Seuraa melkein riita, koska Leenan asenne on minusta jotenkin ärsyttävä. Minä olen elämässäni joutunut tottumaan kohtalon armottomuuteen enkä usko voivani isojakaan sen edessä. Jaan ehdottomasti Veikko Huovisen käsityksen: Ihmisellä on maailmankaikkeudessa kusiaisen valtuudet. Leena huomauttaa Alman olevan koko trilogian kantava hahmo siinäkin mielessä, että hän elää koko kerrotun 18

ajan ja jää elämään myös romaanin loppuhimmennyksen jälkeen ikään kuin ikuisesti, jo lähes sata vuotta vanhana, mutta edelleen almamaisesti elämää kantavana vanhuksena. Leena kertoo poimineensa Alman henkilökuvaa luonnehtivia detaljeja pitkin trilogian mittaa, myös minulle langenneesta kolmannesta osasta. Uskon kyllä, että Alman näkökulma jää helposti miesten temmellyksen varjoon. Omiakin tyttäriäni ajatellen kovin koskettava on esimerkiksi eräs Leenan osoittama kohtaus trilogian kolmannen osan lopusta. Siinä jo ikääntynyt Alma ystävällisesti ja lämpimästi, mutta myös eräänlaisella kansannaisen suoraviivaisuudella puhuttelee poikansa Akselin nuorinta lasta. Kaarina saa kuulla mikä hän on laadultaan naisena. Asian vastaanottaminen on ujostuttavaa, mutta samalla itsetuntoa kohottavaa. Seuraavassa hetkessä Alma yllyttää pojanpoikiaan naisiin ja ottaa heidän puolestaan vastaan äiti Elinan sovinnaisen paheksunnan. Pohjantähden radiodramatisoinnin tilanneen Pekka Kyrön yli vuosi sitten heti kättelyssä ilmoittamalla piruuttaan, että hän sitten pelastaa Koskelan nuoremmat pojat sorakuopan reunalta teloittajien kiväärinpiippujen edestä ja myös Elinan pojat sankarikuolemalta myöhemmissä sodissa. Hänen kirjoittamassaan jutussa ei äideiltä viedä lapsia. Vielä vähemmän lapsille välttämättömät äidit menehtyvät hänen vahtivuorollaan. * Tekstit ovat lainauksia Hannu Raittilan teoksesta Ulkona (Siltala 2008) Almasta Leena siirtyy taas minun osaani äidittömänä poikana. Kirjeeni järkyttää ja askarruttaa häntä edelleen. Hän ei taaskaan tahdo ollenkaan hyväksyä äidin menettäneen kohtaloa, vaikka minä yritän selittää, että asia on kohdallani jo melkein viisikymmentä vuotta vanha enkä osaa oikein muunlaista tilannetta edes kuvitella. Leena säikäytti 19

20

Jussi, Alma, Akseli, Elina... puoli vuosisataa Suomen historiaa Täällä Pohjantähden alla -sarja alkaa YLE Radio 1:ssä sunnuntaina 9.8.2009 ja jatkuu siitä viikottain vuoden loppuun asti. Kullakin jaksolla on kolme lähetyskertaa: sunnuntaina klo 15.00, maanantaina klo 19.03 ja tiistaina klo 11.00. Jaksot ovat myös kuunneltavissa netissä 30 vrk ajan ensilähetyksestä, yleradio1.fi/taallapohjantahdenalla, yle.fi/areena 21

Jaksot 1-7 Dramatisointi Leena Lander Ohjaus Tarja Jakunaho Äänisuunnittelu Anders Wiksten ja Ari Mursula 1/21: Äreetä meininkiä pappilan suolla Pappilan renki Jussi haaveilee virkatalon maihin kuuluvasta suosta. Jussi saa kirkkoherralta luvan ja alkaa raivata perustaakseen torpan raakaan suohon. Valtaojaa syntyy ja rakennukset nousevat. Uudistorpan katto rakennetaan talkoilla. Torppa ja sen asukkaat, Alma ja Jussi saavat nimen: Koskela. Jussi ostaa Kiviojan Vikiltä hevosen Kivivuoren Oton puheiden siivittäessä kauppoja. Kun Alma synnyttää esikoispojan Akselin, ovat elämän perusteet olemassa. 2/21: Ellei virkatalon etu toisin vaadi Jussin toiseksi pahin pelko toteutuu: halla vie ruissadon. Alman sitkeä optimismi kantaa kuitenkin pahimman yli. Elämä jatkuu. Syntyy toinen poika Aleksi. Sitten kuolee vanha rovasti ja uhkaa kaikkein pahin: jatkuuko torpan kontrahti? Vanha rovasti haudataan ja uusi astuu virkaansa. Torpankontrahtia luvataan jatkaa, mutta Jussin epäluulo ei hälvene. Kun kirkkoherran rouva saapuu, Jussi toteaa saaneensa vasta nyt varsinaisen isäntänsä. Fennomaanirouvan toimesta kylälle aletaan rakentaa kansakoulua. Tarja Jakunaho Leena Lander 22

3/21: Rouva se määrää eikä mies pysty pitään päätänsä Pentinkulman kansakoulu valmistuu ja saa ensimmäiset oppilaansa. Nikolai II antaa manifestinsa. Pentinkulmallakin kerätään kirkkoherran rouvan johdolla nimiä kansalaisadressiin. Töyryn ja hänen torpparinsa Laurilan Anttoon välit kiristyvät. Vuosisata vaihtuu Akselin osalta Kivivuoren Oton kylän pojille järjestämissä juhlissa. 4/21: Sortajaa vastaan Halmeen Emman punaisen alushameen perässä Jussi saa pappilan herrasväen hommaaman raivaajamitalin. Seuraavassa hetkessä herrasväki hommaa kolmanneksen Jussin raivaamasta maasta itselleen. Maan syöjä Bobrikov ammutaan herrasväen isänmaalliseksi iloksi. Akseli alkaa tehdä taksvärkkejä ja ajaa kohta niittokonetta pappilassa. Puhkeaa suurlakko ja Laurilan Anttoo kysyy herroilta, kuinka semmoiset voi töistä lakata, jotka ei ole niitä koskaan tehneetkään. Pentinkulmalle perustetaan Halmeen johdolla työväenyhdistys Riento. Sen ensimmäisenä taistona osoitetaan mieltä Lauriloiden häätöä vastaan. 5/21: Jumalauta minä nautin tosta sosialismista Laurilan häätöä vastustaneessa mielenosoituksessa lippua kantanut Akseli saa sakot, joihin isä Jussi yllättäen antaa rahaa. Samalla Jussi ilmaisee valmiutensa luopua torpan pidosta. Työväenjohtaja Salin tulee Pentinkulmalle. Puhetilaisuudessa Akseli saa turhautuneena seurata Kivivuoren Oskun menestystä Leppäsen Aunen liehittelyssä. Pidetään vaalit, joissa sosialistit saavat varsinkin herrasväen mielestä yllättävän suuren voiton. Jussi hankkii villin varsan, josta tulee Akselin nimikkohevonen Poku. 6/21: Olen minä kattellu tätä tölliäkin Aleksi pääsee ripille ja hänen rinnallaan alttarille polvituvat Pappilan Ilmari, Töyryn Arvo, Kankaanpään Elias ja Kivivuoren Elina. Työväentalon rakennuspuita aletaan kaataa. Akseli on kateellinen Oskarille, joka seurustelee Aunen kanssa. Työväentaloa aletaan rakentaa ja Akseli veistää hirsiä kaikki illat. Hän solmii eroottisen suhteen Auneen, mutta on saman aikaisesti yhä kiinnostuneempi Elinasta. Janne kihlautuu. Elinan romantiikannälkä kiinnittyy hetkeksi ison veljen uuteen suhteeseen. 7/21: Kun minä tämmönen yksoikonen olen, minä olen ihan tosissani Otto laiskottelee taksvärkkityömaalla ja saa häädön. Mieltään osoittaakseen Otto palkkaa Akselin puolestaan rukiinniittoon kartanon pellolle. Niitosta tiedetään tulevan kilpailu. Akseli voittaa sen ja saa huomiota ja suosiota, myös Elinalta. Kivivuoren Janne menee naimisiin kirkonkyläläisen sosialistin Silanderin tyttären kanssa. Akselin ja Elinan lähentyminen alkaa ja päätyy suudelmiin laskiaisiltana. Akseli pyytää Otolta tyttären kättä ja tämä lupaa sen viinapullosta. Vietetään Akselin ja Elinan häät. Nuoripari muuttaa Koskelan ja Jussi muuttaa Alman kanssa vastarakennettuun vaarinpirttiin. 23

Jaksot 8-14 Dramatisointi Juha Seppälä Ohjaus Ari Kallio Äänisuunnittelu Tiina Luoma ja Anders Wiksten 8/21: Lopullinen päämäärä on tietysti kapina Elina siirtyy miniäksi Koskelaan. Almalle ja Jussille rakennetaan oma vaarinpirtti. Maanvuokralain raukeaminen kiristää Akselin ja pappilan välejä. Työväenyhdistyksen toiminta kituu ja Akseli valitaan yhdistyksen johtokuntaan. Leppäsen Valenti lähtee Amerikkaan. Syttyy ensimmäinen maailmansota. Pappilan Ilmari viettelee Leppäsen Aunen, mikä ei ole vaikea tehtävä. Halme saa vankeustuomion sodanvastaisista puheista. Ilmari lähtee Saksaan jääkärikoulutukseen. Venäjän armeija aloittaa Ketunmäellä vallitustyöt. Vallityömaasta tulee kylän nuorison kokoontumispaikka. Koskelan Aku iskee silmänsä Laurilan Elmaan. Ketunmäen korttiringissä Laurilan Uuno puukottaa miehen kuoliaaksi. 9/21: Se maamies kehno ompi, ken ei käy auraltaan Halme tuo tiedon Venäjän vallankumouksen alkamisesta. Työväentalolle kokoontuu riehakas joukko. Maatalouslakot leviävät pitäjään. Lakkorettelöt kiihtyvät väkivaltaisiksi yhteenotoiksi ja poliittiset rintamalinjat järjestyvät. Pentinkulmalla ammutaan ensimmäiset laukaukset. Maatyöläisten oikeuksia puolustetaan joukkovoimalla, jota vastaan asettuvat talolliset, rikkurit ja säätyläistö. Lakko sovitellaan, mutta saavutettu vapaa, kansanvaltainen Suomi alkaa jakaantua uhkaavasti kahtia kun eduskunnan porvarilliset senaattorit yhdessä kenraalikuvernöörin kanssa promulgeeraavat eduskunnan hajotusjulistuksen: Porvarillinen taho päättää perustaa suojelusyhdistyksen. Aletaan olla tilanteessa, jossa on valittava väri - punainen tai valkoinen. 10/21: Ei se ole sairas, sen on nälkä Lakkorettelöistä luetaan tuomioita. Tilanne jännittyy lisää, kun porvarit voittavat vaalit. Uhkaavan yleislakon myötä työväenliike ryhtyy aseistamaan kaartiaan. Mestari Halme ja Janne Kivivuori jäävät vähemmistöön. Akseli hankkii aseita. Vallankumous alkaa. Toisen plutoonan päällikkö Akseli Koskela saa käskyn takavarikoida kylän aseet. Hän suorittaa miehineen tehtävän kylän isoimmissa taloissa, pappilassa ja kartanossa, josta aseita ei löydy. Pentinkulmalla kaarti pystyttää keskuksensa työväentalolle. Halme haluaa pysyä kapinasta erillään. Akusti yhyttää tienvarresta kaksi valkoista, joilla ei ole kulkulupaa ja jotka Akseli lähettää kirkonkylän esikuntaan. 24

11/21: Vallankumoussoturit, eteenpäin! Pitäjän valkoiset saavat tiedon että hallituksen joukot ovat edenneet Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa. Mestari Halme lupautuu auttamaan punakaartilaisia, mutta joutuu vedetyksi mukaan kapinaan. Akselin kirkolle lähettämät kaksi valkoista on teloitettu, mistä tälle ja Halmeelle muodostuu moraalinen ristiriitatilanne. Pentinkulman plutoona lähtee rintamalle. Sota tulee tutuiksi amatööripohjalta johdetuille amatöörisotilaille. Hellberg antaa esikunnasta Halmeelle tehtäväksi varoittaa kirkkoherraa tämän poliittisluontoisista saarnoista ja vaatia paronilta sitoumuksen, ettei tämä vehkeile työväen valtaa vastaan. Paroni kieltäytyy, jolloin Hellberg sanoo laittavansa asialle miehet jotka paneevat asian selville. 12/21: Mitä heikompi on ruumis, sitä valmiimpi on henki Leppäsen Preeti löytää paronin ruumiin. Levottomuus valtaa punaisten pentinkulmalaisten mieliä. Punaiset vangitsevat kirkkoherran paronin. Elina synnyttää kolmannen poikansa, Voiton. Laurilan Uuno vapautuu vankilasta, poikkeaa kotona ja käy Anttoon kanssa uhkailemassa Töyryn pariskuntaa. Rintamalla punaiset joukot perääntyvät koulutetumman valkoisen armeijan tieltä. Akseli Koskela huudetaan komppanianpäälliköksi. Viimeinen hyökkäysyritys Tampereen valtaamiseksi valuu hiekkaan. Komppania pääsee käymään kotipitäjässä. Aku jää kotiin, mutta Elma lähtee pakolaisten mukaan. Pentinkulman punaiset ja mestari Halme löydetään piilostaan. Valkoiset joukot saapuvat kylään. 13/21: Ne on maan alla, ja siellä olette pian tekin Pentinkulman punaisia vangitaan kirkonkylän vaivaistalolle. Kenttäoikeus jakaa kuolemantuomioita, joita aletaan panna täytäntöön. Valkoiset juhlivat voittoa. Elina poikineen joutuu muuttamaan Kivivuoreen, kun Akseli sanotaan irti torpasta. Akseli johtaa pakolaiskolonnaa Hämeenlinnasta Lahteen. Kaaoksen keskellä edennyt matka päättyy punakaartilaisten ja valkoisten ja saksalaisten väliseen taisteluun. Punaiset vangitaan. Hennalan kopeista vankeja viedään tasaiseen tahtiin teloitettaviksi, mutta Akseli pidetään leirillä kuulusteltavana. Vangit yrittävät selviytyä kukin omalla tavallaan. 14/21: Vieläkö tunnette minun? Hennalassa teloitetaan vankeja. Leppäsen Valenti menehtyy nälkään ja Akseli vetäytyy kuoleman odotukseen, jota tuskalliset muistot ja Elinan kirjeet järkyttävät. Otto palaa kotiin huonossa kunnossa. Elina menee tolaltaan, kun saa tiedon Akselin kuolemantuomiosta. Pentinkulmalaisia hoippuu Hennalasta kotiin: Kiviojan Lauri, Kankaanpään Elias ja Leppäsen Aune. Lopulta odotus päättyy Akselin kirjeeseen, jossa tämä ilmoittaa, että hänen kuolemantuomionsa on muutettu elinkautiseksi vankeudeksi. Tieto palauttaa Elinan takaisin elämään ja hän muuttaa takaisin Koskelaan. Marraskuisena, tihkusateisena iltana Akseli palaa kotiin. 25 Juha Seppälä Ari Kallio

Jaksot 15-21 Dramatisointi Hannu Raittila Ohjaus Sakari Kirjavainen Äänisuunnittelu Ari Mursula ja Tiina Luoma 15/21: Ihmisen pitää osata tyytyä Vankileiriltä kotiutunut Akseli aloittelee töitä ja toteaa tuskaisana voimattomuutensa. Elämä jatkuu Elinan optimismin varassa. Kivivuoressa sovitaan perinnön jaosta. Janne ilmoittaa luopuvansa oikeudestaan torppaan, jos Akseli ja Elina huolehtivat vanhusten elatuksesta. Maanlunastuslautakunta suorittaa katselmuksen Koskelassa. Akseli saa arvelunsa vastaisesti havittelemansa lisämaat. Itsenäistyvän torpan maat mitataan ja rajakivet lohkotaan. Elämässä on eteenpäin menon tuntu. Jussi halvaantuu ja kuolee vähän aikaa sairastettuaan. Jussin hautajaiset pidetään samaan aikaan kuin Pappilan Ilmarin häät. 16/21: Minulla on lapset pieniä ja avuttomia Elina on raskaana. Akseli alkaa metsänajoon Pappilan hakkuutyömaalla. Kaatomiehenä on vankilastat kotiutunut kommunisti Siukola. Työmaalla Akseli koettelee vankileirillä huvenneita voimiaan. Myös henkinen kantti on koetukselle, kun Siukolan puheet palauttavat mieleen katkerat muistot. Akseli menee kirkonkylälle ilmoittautumaan ehdonalaista valvovalle nimismiehelle ja joutuu todistamaan vapaussoturipatsaan paljastusta. Elinan synnyttää tytön. Hellberg ilmestyy Halmeen Emman luo ja tahtoo tavata Akselin värvätäkseen hänet vallankumoukselliseen työhön. Kohtaaminen päättyy Akselin katkeriin syytöksiin. Akseli mieltä painaa epämääräinen syyllisyys veljien ja Halmeen kohtalosta. Hän saa synninpäästön sekä Alalta että Emmalta. 17/21: Kuuskymmentä hummaa pyörii nokalla Kiviojan miehet lyövät ällikällä koko Pentinkulman. Lauri on loputtoman aikomisen jälkeen hankkinut kuorma-auton. Vikki organisoi meluisan neitsytajelun kirkonkylälle. Pidetään kokous, jossa Kiviojat käyvät muun kylän kanssa kauppaa meijerikuljetuksista. Akseli ja kirkkoherra löytävät toisensa yhteisestä rintamasta hintaneuvotteluissa. Laurin autolla kuljetetaan Sakari Kirjavainen Hannu Raittila 26

kaikenlaista rahtia, myös pirtua. Koskelaan Lauri tuo uuden puimakoneen. Pentinkulmalle ilmestyy uusi opettaja, joka osoittautuu pappilan rouvan silmissä yhdeksi isänmaan parhaista pojista. Isänmaallinen opettaja sylkäisee työväentalon portaille juostessaan kuntolenkillään talon ohi. Leppäsen Valtu ei alistu uuden opettajan komentoon, mutta Kivivuoren Janne painostaa Aunen panemaan pojan kouluun.voimiinsa kasvava Vilho sopii Oton kanssa, että hän alkaa metsänajot vaarin hevosella. 18/21: Se ei ole enää leikkiä, kun mies pyytää leipää kotio viedä On pula-aika. Siukola on töissä Koskelan metsässä. Mies pyytää saada viedä pöydästä leipää kotiin lapsille. Janne tulee muuraamaan navettaa. Pitäjän lapualaiset tulevat hakemaan Siukolaa, mutta joutuvat perääntymään. Siukola muilutetaan kuitenkin. Samoin käy Jannenkin. Otto kuolee keuhkosyöpään. Kivivuori jää koskelalaisten viljeltäväksi. Hyvät ajat palaavat. Akselin pojat tienaavat taloon rahaa metsänajoissa. Koskelassa on uusi tiilinavetta, puimalato ja päärakennustakin laajennetaan. Juhannuksena 1939 Elina saa huokaista, että viimeinkin heidän kelpaa. Lokakuussa poliisi tulee Koskelaan pitkin kuraista tietä ja tuo poikien palvelukseenastumismääräykset. 19/21: Oi kallis Suomenmaa Kylän nuoret miehet joutuvat ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Heitä johtaa vänrikkinä opettaja Rautajärvi. YH venyy ja poikia odotellaan jo kotiin. Sota alkaa yllättäen. Samana päivänä kuolee Kivivuoren Anna. Koskelan Eero haavoittuu lievästi sotansa ensimmäisenä päivänä, mutta palaa muutaman päivän päästä etulinjaan. Leppäsen Valtu kaatuu. Valtu on pitäjän ensimmäinen sankarivainaja. Seuraa sankarihautajaiset ja paljon puheita. Aunelle kerätään rahalahja. Eero kaatuu Vuosalmella. Akseli ja Elina menevät asemalle, minne kaatuneiden arkkuja tuodaan. Ilmoitetaan, että täällä on kaks Koskelaa. Voittokin on kaatunut. Arkkua ei saa avata, koska on sattunut pahasti. Elina pyörtyy. 20/21: Sitä ei tiedä, missä sitä vielä seisotaan Talvisota on loppunut ja Vilhokin tulee viimein kotiin - vain ilmoittaakseen, että hänet on määrätty reserviupseerikouluun. Kaarina tahtoisi tansseihin, mutta ei uskalla kysyä lupaa. Vilhon tuella lupa heltiää. Kylän tavoitelluin poika Kiviojan Aulis hakee Kaarinaa ja pyytää saatille. Erotessa Aulis tinkii lupauksen lähteä autoajelulle. Ajelu päätyy ikävästi, kun liikekannallepanoilmoituksen nähnyt Aulis menee liian pitkälle ja haukkuu torjutuksi tultuaan Kaarinan. Sota alkaa ja jatkuu. Aulis on onnistunut paikkaamaan välit Kaarinaan ja vierailee lomilla Koskelassa. Vilhokin käy ja muuttuu yhä skeptisemmäksi sodan lopputuloksen suhteen. Kannas murtuu. Pappilan Ilmari komentaa rykmenttiä ja haavoittuu vaikeasti. Ilmari ampuu itsensä kenttäsairaalassa. Heinäkuussa 1944 Vilho kaatuu Aunuksen torjuntataisteluissa. 21/21: Mihinkäs se isä sieltä hävis? Rauha on tullut. Koskelaan ilmestyy mies, joka esittelee itsensä Rokaksi. Hän tahtoisi ostaa porsaita. Akseli ja Rokka siirtyvät siankarsinan ääreen valikoimaan pahnueesta myytäviä. Rokka ilmoittaa olevansa Vilhon asetoveri ja kertoo tämän viimeisistä vaiheista. Aulis ja Kaarina menevät kihloihin. Janne kiertää työväenyhdistyksiä, joita Siukola yrittää kaapata kommunisteille. Akselin elämänhalu on murtunut Vilhon kaatumiseen. Kaarina ja Aulis menevät naimisiin. Akseli saa sovittua, että Pappilalle aikanaan luovutetut maat palautetaan, kun osa Kivivuoren pelloista annetaan evakoille. Akseli piristyy iankaikkisen riitamaan palautuksesta ja lähtee katsomaan purkutuomion saanutta raja-aitaa. Aidalla hän saa sydänkohtauksen ja kuolee. Janne saapuu 50-luvun alussa Pentinkulmalle pojanpoikansa Joukon kanssa. He vierailevat Koskelassa. Janne toteaa maaseudun murroksen, minkä ansiosta Koskelastakin on tullut keskisuuri maatila. 27

Tekijät Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, 1-3 Dramatisointi Leena Lander (1. kirja, jaksot 1 7) Juha Seppälä (2. kirja, jaksot 8-14) Hannu Raittila (3. kirja, jaksot 15-21, script editor) Ohjaus Tarja Jakunaho (jaksot 1-7) Ari Kallio (jaksot 8-14) Sakari Kirjavainen (jaksot 15-21) Äänisuunnittelu Anders Wiksten, Ari Mursula ja Tiina Luoma Tuotantojärjestäjä Lasse Lehtonen Tuottaja Eero Aro Vastaava tuottaja Pekka Kyrö Näyttelijät Jussi Koskela - Jorma Tommila ja Markku Huhtamo Alma Koskela - Kristiina Halttu ja Tarja Keinänen Akseli Koskela - Kirmo Komulainen, Mauno Malmivaara, Johannes Korpijaakko ja Ilkka Heiskanen Elina Koskela - Anna-Leena Sipilä Aleksi Koskela - Vinski Pyykönen, Eetu Vienonen ja Eero Milonoff Akusti Koskela - Juho Milonoff Vilho Koskela - Aku Hirviniemi Eero Koskela - Lauri Ketonen Juhani Koskela - Antti Virmavirta Kaarina Koskela - Eeva Putro Voitto Koskela - Jussi Nikkilä Otto Kivivuori - Esko Roine Anna Kivivuori - Pia Runnakko Oskari Kivivuori - Niko Saarela Janne Kivivuori - Hannes Suominen ja Otto Kanerva Anttoo Laurila - Jari Hietanen 28

Aliina Laurila - Irina Pulkka Elma Laurila - Elsa Saisio Uuno Laurila - Valtteri Tuominen Preeti Leppänen - Juha Muje Aune Leppänen - Eeva Soivio ja Sari Mällinen Valenti Leppänen - Riku Kemppinen Valtu Leppänen - Antti Lang Räätäli Halme - Heikki Nousiainen Emma Halme - Seela Sella Vikki Kivioja - Rauno Ahonen Lauri Kivioja - Juha Varis Aulis Kivioja - Tuomas Uusitalo Hellberg - Markku Toikka Elias Kankaanpää - Tero Jartti Rovasti Valleen - Ismo Kallio Paroni - Gustav Wiklund Paronitar - Lilga Kovanko Valttari - Göran Schauman Kalle Töyry - Juhani Laitala Töyryn emäntä - Eija Nousiainen Arvo Töyry - Tuomas Rinta-Panttila Yllön isäntä - Jukka Voutilainen Kalle Ylöstalo - Taisto Oksanen Mellola, sahanpatruuna - Simo Tamminen Kirkkoherra Salpakari - Carl-Kristian Rundman Ellen Salpakari - Erja Manto Ilmari Salpakari - Kristo Salminen Aarne Siukola - Timo Mann Pentti Rautajärvi - Riko Eklundh Priita, kätilö - Milka Ahlroth Tuomari - Matti Rasilainen Opettaja - Petja Lähde Nimismies - Pekka Valkeejärvi Eetu Salin - Markku Maalismaa Varatuomari - Pekka Huotari Sanni Silander - Marja Salo

Nimismies - Voitto Nurmi Tiedustelupäällikkö - Markku Hyvönen Pistinmiehet - Jorma Hellström ja Mikko Rokka Reunanen - Tuukka Leppänen Tuomari - Ari-Kyösti Seppo Upseeri - Ville Sandqvist Maanmittausinsinööri - Niklas Groundstroem Päkki - Petteri Pennilä Rautala - Matti Onnismaa Reserviläinen - Jari Hämäläinen Antti Rokka - Mikko Korsulainen T.y. Riennon pj. - Kimmo Saares Jouko - Antti Holma Apumies - Juha Vuorinen Upseeri - Heikki Peltonen Kaiutinääni - Pekka Kyrö Poliisi - Esko Salervo Hevosmies - Lasse Lehtonen Sairaanhoitaja - Tuula Hyttinen Sotamies - Sakari Kirjavainen Kellokosken VPK:n soittokunta, joht. Paul Jaavamo Laulut ja väkijoukot - Järvenpään Teatteri, joht. Jani Uhlenius Laulut Narrin näyttämön nuoret ja Vuosaaren ala-asteen oppilaat 30

YLE Radio 1 on kulttuurin, taiteen ja asiapuheen kanava. Musiikkitarjonta ulottuu klassisesta ja hengellisestä musiikista jazziin ja maailmanmusiikkiin. YLE Radio 1:n perustarjontaan kuuluu myös Radioteatteri. Öisin kanavalla soi klassinen musiikki. YLE Radio 1 kuuluu kaikkialla Suomessa ja internetissä 24 tuntia vuorokaudessa. YLE Radio 1 Radiokatu 5, Helsinki PL 6 00024 Yleisradio yleradio1.fi yle.radio1@yle.fi Tiedotus: (09) 1480 4795 YLE Radion ohjelmapäivystys: puh. 020 690 414, ohjelmapalaute@yle.fi YLEn Teksti-TV:ssä: s. 340, 344 346 Internetissä: yleradio1.fi, yle.fi/areena