Luoteis-Argentiinan lintumatka

Luoteis-Argentiinan lintumatka 23.11.-8.12.2018 teksti ja kuvat: Juha Honkala Black-legged Seriema, Moldes. Kontiki Toursin lintumatka suunnattiin Luoteis-Argentiinaan, Chilen ja Bolivian kainaloon, missä luontotyypit, pinnanmuodot ja korkeus vaihtelevat suuresti. Täällä Argentiinan linnusto on hyvin monipuolista ja lukuisaa ja mahdollisuus nähdä 2/3 Argentiinan 16 endeemistä linnusta on hyvä. Tällä alueella on myös huomattavan monia suppealla alueella eläviä lajeja, joiden levinneisyys ulottuu joko Bolivian tai Chilen puolelle. Vuotta aiemmin tehdyn opintomatkan perusteella oli tiedossa, että matkasta olisi tulossa loistava, sillä upeat maisemat, hyvät valo-olosuhteet ja lintujen runsaus ovat niitä elementtejä joista hyvä matka rakentuu. Ja kyllä matkallamme tulosta syntyikin: Argentiinan endeemien: Bare-eyed Ground Dove, Cordoba Cinclodes, Olrog's Cinclodes, White-throated Cacholote, Sandy Gallito, Whitebrowed Tapaculo, Salinas Monjita, Tucuman Mountain-Finch ja Yellow-striped Brushfinch lisäksi näimme mm. hienon valikoiman lajeja, joista monien levinneisyys joko rajoittuu tänne, Luoteis-Argentiinan, Etelä- Bolivian ja Pohjois-Chilen muodostamaan kolmioon tai jotka ovat ikonisia Andien lintuja, mahdottomia nähdä muualla: Puna Tinamou, Puna Teal, Andean Condor, Mountain Caracara, Black-legged Seriema, Giant Coot, Tawny-throated Dotterel, Diademed Sandpiper-Plover, Tucuman Parrot, Magellanic Horned Owl, Chaco Owl, Lyre-tailed Nightjar, Red-tailed Comet, Andean Hillstar, Wedge-tailed Hillstar, Slender-tailed Woodstar, Dot-fronted Woodpecker, Chaco Earthcreeper, Crested Hornero, Lark-like Brushrunner, Cordilleran Canastero, Olive-crowned Crescentchest, Zimmer's Tapaculo, Andean Negrito, Lesser Shrike- Tyrant, d'orbigny's Chat-Tyrant, White-tipped Plantcutter, Mountain Wren, Patagonian Mockingbird, Puna

Yellow-Finch, Red-backed Sierra-Finch, Many-colored Chaco Finch, Common Diuca-Finch, Rufous-bellied Mountain-Tanager, Long-tailed Meadowlark, Thick-billed Siskin. Kaiken kaikkiaan havaittuja lintulajeja oli yhteensä 367. Suurin odotuksin ja loppujen lopuksi ilmeisen tyytyväisinä Argentiinan lintumatkalle osallistuivat Gun ja Olof Biström, Timo Kairesalo, Kaarina ja Kari Kytö, Matti Kytö, Marita ja Hannu Maula, Marke ja Veli-Matti Multanen, Matti Soini ja tämän kirjoittaja, matkanjohtaja Juha Honkala. Argentiina on kooltaan jättimäinen ja maassa tavattujen lintulajien lista on noin 1 046 lajin pituinen. Suomea kahdeksan kertaa suuremmassa maassa linnusto vaihtuu monen kertaan täydellisesti matkattaessa koillisosien trooppisesta sademetsästä kauas etelään, 3 500 km päähän subarktiselle tundralle Tulimaahan. Näiden ääripäiden välissä on laajoja kosteikkoalueita, chaco-niminen hyvin laaja kasvillisuusvyöhyke hiekka- ja savimaan mataline pensaikkoineen ja vaihtelevien kosteusoloineen, pampan viljavat ruohomaat, Andien rinteiden puna ja altiplano ja subtrooppinen sademetsä yungas. Andien itäpuolella, laajalla vähäsateisella alueella leviää jättimäisen laaja Monte; puoliautiomaa, joka sateiden tultua viheriöi ja kukoistaa. Etelässä ovat vielä laajat araukariametsät ja Patagonian arot Argentiinan linnuista ei näin ollen siis yhdellä kertamatkalla vielä saa kokonaiskuvaa. Vaan jostainhan on aloitettava mielellään hyvän suunnitelman kanssa! Matkamme reitti suunniteltiin siten, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti yllä lueteltuja elinympäristöjä eri korkeuksilla. Ajokilometrejä meille kertyi n. 3 000. Aloituspaikkamme Buenos Airesissa, Costanera do Surin kosteikko, ei näy kartalla. Monipuolinen alavan maan kosteikko avovesialtaineen meren tuntumassa, Costanera do Sur, Buenos Airesin kaupungin keskustassa, oli aloituspaikkamme. Chaco pensaikkomaalla retkeilimme Capilla del Monten kaupungin lähistöllä. Täällä, noin 1 100 metrin korkeudessa alueen chaco luokitellaan sierran chaco tyyppiseksi erotukseksi alavan maan dry chacosta ja pohjoisempana tavattavasta humid chacosta arvatenkin retkeilyn arvoisia olisivat nuokin habitaatit! Cordoban kaupungin pohjoispuolella vierailimme Salinas Grande-nimisen hyvin laajan suolajärven rannalla, jota ympäröi dry chaco. 2

Subtrooppista yungas sademetsää näimme Tafi del Vallen lähistöllä, noin 1 600 metrin korkeudella sekä noin 1 000 metrin korkeudella Moldesin kaupungin tuntumassa Cuesta del Obispon tien alkupäässä. Myös Yala, Jujuyn kaupungin lähistöllä sijoittuu yungasin alueelle. Monten puoliautiomaahan saimme tuntumaa useaan otteeseen, mm. Cafayaten kaupungin ympäristössä niin Quilmesin rauniokaupungin lähistöllä kuin Quebrada de las Conchasin kallioalueella. Andien alarinteillä retkeilimme useina päivinä 2 000-3 500 metrin korkeudessa, nousten yhtenä päivänä 4 500 metrin yläpuolelle. Täällä luontotyypit muistuttavat avoimuudesta johtuen hiukan toinen toistaan. Alempana on prepuna rinnemaat, joiden yläpuolella aukeavia tasankoja kutsutaan altiplanoksi. Korkeimmalla on puna, jonka soramaalla matalia varpukasveja ja ruohoja kasvaa laikkuina. Täällä luontoa rikastuttaa niukasta kasvillisuudesta ravintonsa saavat vikunjat. Vikunja on ihmisen jalostaman laaman esiisä, pienehkö, mutta runsaslukuinen laumassa elävä kamelieläin, jonka yhteiskäymälöiden hajoavassa lannassa kuhisee hyönteisiä. Matkareittimme Google Maps-kartalla: https://goo.gl/maps/mnemokk7w5q2 Matkaohjelmamme 23.11.2018 lähtö Helsinki-Vantaalta Frankfurtin kautta Buenos Airesiin 24.11.2018 Costanera do Sur, Buenos Aires 25.11.2018 aamulento Cordobaan, päiväretki kaupungin lounaispuolelle vuoristoon, illaksi Capilla del Monte. 26.11.2018 Capilla del Monte 27.11.2018 Capilla del Monte-Dean Funes-Salinas Grande 28.11.2018 Dean Funes-Salinas Grande-El Mollar, Tafi 29.11.2018 Tafi del Valle 30.11.2018 Tafi del Valle- Infiernillo Pass-Cafayate-San Carlos Reservoir 1.12.2018 Cafayate-Quilmes-Quebra de las Conchas-Moldes 2.12.2018 Moldes-Cuesta del Obispo-Moldes 3.12.2018 Moldes-Caminho do Cornisa-Purnamarca-Humahuaca 4.12.2018 Humahuaca-Abra Pampa-La Quiaca 5.12.2018 La Quiaca-Yavi-Abra de Lizoites-Yavi-La Quiaca 6.12.2018 La Quiaca-Humahuaca-Yala 7.12.2018 aamuretki Yala, päivälento Jujuy-Buenos Aires, iltalento BA- Frankfurt 8.12.2018 saapuminen Helsinki-Vantaalle Päivien tapahtumia 23.11.2018 lähtö Helsinki-Vantaalta Frankfurtin kautta Buenos Airesiin Ryhmämme kokoontui perjantai-iltapäivällä Helsinki-Vantaan terminaali ykkösessä. Automaatti check in takelteli tuttuun tapaan. Jonain vuonna nuokin laitteet kai oikeasti toimivat Lento Frankfurtiin nousi kuitenkin aikataulussa, samoin jatkolentomme muutamaa tuntia myöhemmin Buenos Airesiin. 24.11.2018 Costanera do Sur, Buenos Aires Reitillämme tavatut punaviinit olivat vahvoja ja rotevia, kerrassaan mainioita. Laskeuduimme aikataulussa klo 8 aikoihin ja kaikkien matkatavarat löytyivät laukkuhihnalta. Argentiinaan tullessa ei ole tarvetta täyttää minkäänlaisia maahantulokortteja, edistystä kai tämäkin. Läpäisimme kaikki maahantulijoiden seulat ja saapastelimme tuloaulaan. Oikein mukavaa, että meitä oli vastassa yhteistyökumppanimme Seriema Nature Toursin edustaja Martin Vazquez-Edward, joka saman tien 3

osoittautui mukavaksi kaveriksi. Martin luotsasi meidät kovin hitaasti etenevään rahanvaihtajien jonoon. Lentoasemalla näytti olevan yhden pankin monopoli, joten homma sujui hitaasti. No, rahanvaihtajan tuskaa helpotti tieto turistille edullisesta valuuttakurssista. Argentiinan talous on ollut syöksyssä jo toista vuotta ja peson arvo on samassa ajassa puolittunut. Klo 10.30 olimme Lafayette-hotellin aulassa, valmiina ottamaan huoneemme vastaan, mutta sepä ei onnistunutkaan. Olisi odoteltava päätimme lähteä lounaalle. Iltapäivän vietimme Costanera do Surin kosteikolla. Costanera do Sur on jättimäinen 350 hehtaarin laajuinen puisto ja virkistysalue, todellinen keidas suurkaupungin sydämessä. Kaiken kaikkiaan se on aivan mainio paikka aloittaa pariviikkoinen lintumatka rasittavan yölennon jälkeen, sillä täällä, avoimessa ja puoliavoimessa maastossa lintujen katsominen on mukavan helppoa. Costanera do Surin avovesialtailla pesii, talvehtii ja levähtää muuttomatkallaan tuhansia vesi- ja rantalintuja. Altaiden välissä pensaikoissa ja puistoissa elelee papukaijoja, tikkoja ja varpuslintuja. Noin kuusituntisen iltapäivämme aikana ehdimme katsoa suurimman osan alueen altaista ja lajeja putoili hengästyttävään tahtiin. Päivän lajit yhteensä 87. Alla olevat lajit osoittautuivat arvokkaiksi, sillä niitä ei myöhemmin retkellä enää nähty. Southern Screamer, Maguari Stork, Rufescent Tiger-Heron, Blacknecked Swan, Brazilian Teal, Blackheaded Duck, Limpkin, Rufous-sided Crake, Spot-flanked Gallinule, Grayhooded Gull, Snowy-crowned Tern, Freckle-breasted Thornbird, Whitecrested Tyrannulet, Black-backed Water-Tyrant, Red-crested Cardinal. Costanera do Surin kosteikolla on useita altaita, joista osassa on runsaasti vesilintuja. 25.11.2018 aamulento Cordobaan, päiväretki kaupungin lounaispuolelle vuoristoon, illaksi Capilla del Monte. Hotel Lafayetessa oli ilmeisesti rauhallista ja vuoteissa mukavan pehmeät patjat, sillä kaikki vakuuttivat nukkuneensa hyvin. Aamiaisen jälkeen ajoimme Buenos Airesin kotimaan lentokentälle, joka sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Yllättävää oli nähdä lentokenttäterminaalin olevan ääriään myöten täynnä teiniikäisiä koululaisia vanhempineen ja opettajineen. Lomakauden alkaessa koululaiset näköjään matkustavat jonnekin. Mahduimme sinne sekaan, saimme boarding passimme ja nousimme koneeseen, joka laskeutui 1, 5 h myöhemmin Cordobaan. Täällä meitä oli vastassa Seriema Nature Toursin lintuopas Héctor Slongo, joka seuraavien kahden viikon aikana osoittautui kaikin puolin aivan erinomaiseksi oppaaksi ja luotettavaksi ryhmämme asioiden hoitajaksi. Héctorin aisaparina toimi autonkuljettajamme César, joka turvallisesti ja riskejä kaihtaen, täsmällisesti, avuliaasti ja hyväntuulisesti kyyditsi meitä tilavalla Mercedes Benz-bussilla. Klo 10 olimme bussissa, jonka nokka suuntasi länsilounaaseen, kohti vuoristoa. Nousimme Cordobasta (500 m) kiemurrellen ylös 1 600 m korkeudelle ja pysähdyimme lounaspaikkaan. Aivan mahtavat näkymät! Matkamme ensimmäiset andienkondorit nähtiin tuota pikaa, lounaspaikan katolla oli Long-tailed Meadow-Larkin reviiri, alhaalla rinteessä meitä viihdyttivät Spot-winged Pigeon, Red-tailed Comet, Great Pampa Finch ja Blue and Yellow Tanager oli vaikeaa keskittyä syömiseen! Lounaan jälkeen lähdimme Héctorin tietämälle kostealle niitylle, josta miltei saman tien löytyivät tavoitelajimme, endeemi Cordoba Cinclodes, sekä Spectacled Tyrant, Sedge Wren ja Plain-colored Seedeater. Seuraavalla pysähdyksellä tavoitelajina oli toinen endeemi, Olrog s Cinclodes. Kuinka ollakaan, senkin näimme aivan lähietäisyydeltä pariskunnan ruokaillessa pienen puron varressa. Cinclodesit hoidossa ja Andean Condor 4

nähtynä loistoalku Luoteis- Argentiinassa muutamassa tunnissa! César käänsi bussimme nokan alamäkeen, lähdimme ajelemaan kohti Capilla del Montea. La Cumbran kohdalla iltapäivä oli jo pitkällä tehdessämme piipahduksen maatalousalueella. Spotted Nothura nähtiin lyhyesti ja Firewood Gatherer ilmaantui atrapin houkuttelemana vain tullakseen erittäin kärttyisän Chalk-browed Mockinbirdin poisajamaksi. La Cumbrassa kävimme terveysasemalla hankkimassa mm. antibioottireseptin (onnistui sujuvasti) ja jatkoimme matkaa Capilla del Monten pikkukaupunkiin, jonka laitamilla oli viihtyisä majatalomme. Päivän lajit 51, retkilajit 111. Päivän lajit, joita ei nähty muina retkipäivinä: Spotted Nothura, Campo Flicker, Cordoba Cinclodes, Olrog's Cinclodes, Firewood-gatherer, Spectacled Tyrant, Sedge Wren, Plain-colored Seedeater, White-browed Meadowlark, Long-tailed Meadowlark. 26.11.2018 Capilla del Monte Olrog's Cinclodes, Pampa de Achala, Cordoba. Matkamme 2. endeemi, 1. oli Cordoba Cinclodes tuntia aiemmin! Aamu valkeni harmaana ja sateen uhka leijui ilmassa. Ajatuksena oli kompata majatalomme (nimeltään ytimekkäästi El 44) lähiympäristön pensaikkoja ja puistomaista pihapiiriä ennen klo 8.00 tarjoiltavaa aamiaista. Ja melko pian alkoi uusia lajeja löytymään. Scimitar-billed Woodcreeperiä saimme katsoa kunnolla, sen liikkuessa melko pelottomana edessämme maassa, seuraavaksi löytyi piileskelevä Chaco Earthcreeper, jota lopulta saatiin katsella oikein mukavasti kaukoputkella sen laulaessa vaatimatonta säettään ylhäällä puussa. Muita mukavia, ennen aamiaista nähtyjä, olivat White-tipped Plantcutter, Bluecrowned Parakeet, komea Blue-tufted Starthroat ja myöhemmin todella yleiseksi osoittautuva Slaty crowned Flycatcher. Majatalomme aamiaisjärjestely oli erikoinen: huonepalvelu oli aamuretkemme aikana vienyt huoneisiimme ison pajukorin, jonka sisuksista löytyi niin kahvit, teet, kuin aamiaisleivät juustoineen, kinkkuineen ja marmelaadeineenkin. Kävihän se näinkin! Puolta tuntia myöhemmin ja mukavasti vahvistuneina lähdimme taas maastoon. Luontotyyppi täällä 1 100 m korkeudessa oli sierran chaco, joten chacon lajistoa oli odotettavissa. Kävelimme kapeaa kärrytietä puoliavarassa pensaikkomaassa, jota siellä täällä rikastutti korkeampi puusto. Taivas oli harmaa ja pilvet alhaalla, ja pian alkoikin sataa tihuuttaa. Tästä huolimatta lintuja löytyi hienosti: Short-billed Canastero, Pale-breasted Spinetail, Tawny-crowned Pygmy-Tyrant ja Black-capped Warbling-Finch ensimmäisten joukossa. Spot-winged Falconetin ääni kulkui jostakin se tuli hetkessä atrapin Stripe-capped Sparrow, Capilla del Monte. houkuttelemana hyvin näkyville ja 5

hetkeä myöhemmin superkähmynä tunnettu Olive-crowned Crescent-chest näyttäytyi nopeasti. Hieno aamu, jonka hohtoa kiihtynyt sade hiukan kuitenkin himmensi. Lounaan jälkeen ajoimme Capilla del Monten toiselle puolen. Yllättäen aivan taajaman reunasta löytyi sähkötolpasta Cream-backed Woodpecker pariskunta. Loistojuttu! Stripe-capped Sparrow lymysi kylän reunassa risukasassa ja pian oikealta chaco-alueelta löytyi Stripecrowned Spinetail, White-bellied Tyrannulet ja Black-capped Warbling-Finch. Parempaa oli kuitenkin tulossa. Varsinainen kohdelajimme oli Black-bodied Woodpecker, jonka ääntä oli soitettu houkutusmielessä koko aamu ja puolet iltapäivästäkin. Iso tikka lennähti atrappiäänestä kiinnostuneena laakson toisella puolen puusta toiseen. Saimme kaikki nähtyä sen kaukoputkesta. Pian se lensi lähemmäs ja lymyili ison kelopuun varjopuolella. Aivan Cream-backed Woodpecker, naaras. loistavaa! Argentiinan harvinaisin tikka tuli näin ollen nähdyksi. Kun vielä jättimäinen tapakulo Crested Gallito saatiin näkyviin lymypaikastaan isosta puusta, voitiin iltapäivää pitää kaikin puolin onnistuneena. Päivän lajit 67, retkilajit yhteensä 150. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Tataupa Tinamou, Ferruginous Pygmy-Owl, Short-billed Canastero, Southern Beardless-Tyrannulet, Bran-colored Flycatcher, Black-capped Warbling-Finch, Stripe-capped Sparrow. 27.11.2018 Capilla del Monte-Dean Funes-Salinas Grande Toinen harmaa aamu Capilla del Montessa! Olimme löytäneet suunnilleen kaikki ne chaco-lajit, joita saatoimme odottaakin, mutta eilinen, vain kuulohavainnon varaan jäänyt Black and Chestnut Warbling Finch ei oikein tyydyttänyt. Päätimme käyttää aamulla jonkin aikaa lajin esiintymispaikkojen kartoittamiseen eli kävelimme otolliseen näköiseen pensaikkoon, Héctor soitti 15 sekuntia atrappia ja sitten katsoimme lintua. Näin se välillä käy. Olikin korkea aika hoitaa tämä laji, sillä ihan kohta siirtyisimme pois levinneisyysalueelta. Mutta ennen aamiaista saimme vielä ihastella matkamme toista Black-bodied Woodpeckeriä! Lintu näkyi nyt eilistä paremmin, vaikka jälleen sateiseksi muuttunut sää hiukan latistikin tunnelmaa. Ja niin pakkasimme tavaramme autoon ja ajoimme tasaisessa tihkusateessa Capilla del Monten reunalla olevan tekojärven rantaan. Vesialueella kellui parisen sataa vesilintua, eri lajeja, kaikki entuudestaan tuttuja. Skannauksen tuloksena löytyi uusiksi retkilajeiksi Great Grebe, Ringed Kingfisher ja Tawny-headed Swallow. Sitten etsittiin eri puolilta kaupunkia yleensä niin tavallista Lark-like Brushrunneria, joka onneksi lopulta löydettiin. Nyt saatoimme jatkaa matkaamme rauhallisin mielin ja päiväohjelman mukaisesti kohti Dean Funesia. Kirjauduimme Hotel Boerin asiakkaiksi ja jätimme laukkumme huoneisiin. Aurinkokin ilmaantui jostakin ja suurin odotuksin suuntasimme kohti jättimäistä suolajärveä Salinas Grandea. San José de Las Salinasín kohdalla käännyimme valtatieltä kohti järveä. Tie oli päällystämätön ja ojittamaton itse asiassa se oli kuivan chaco pensaikon halki puskutraktorilla avattu leveä ura. Nyt olisi äkkinäisempi autonkuljettaja voinut tehdä ison virheen. Nimittäin, tiepohjan hiekkaan, ihan siihen kuivahkon näköisen pintakerroksen alle oli jäänyt viimeöinen sadekertymä hitaasti imeytymään ja haihtumaan. Siihen olisi pelottomampi kuski ajanut auton akseleita Salinas Monjita, Argentiinan endeemi. 6

myöten. Tie oli siis ajokelvoton. Suolajärvelle oli kuitenkin päästävä Héctorin mukaan järvelle olisi 1-2 km kävely. Lähdimme rämpimään upottavan ja liukkaan tien laitoja myöten kohti jossain pensaikon takana ilmeisesti olevaa järveä. Monia hyviä lintuja (Many-colored Chaco Finch, Black-crested Finch, Suiriri Flycatcher, Chaco Puffbird ym) ja 4 kilometriä myöhemmin saavuimme viimein suola-aukean laitaan, missä varpukasvillisuus oli hyvin matalaa. Kiikaroimme sinne tänne ja pian Gun löysi ensimmäisen Salinas Monjitan! Mikä helpotus! Ja hienosti tämän kauniin linnun näimmekin. Aikuinen lintu pyydysteli ahkerasti hyönteisiä ja näytti käyvän varvikon kätköissä, ilmeisesti pesällä. Kuvasimme Monjitaa kohtuulliselta etäisyydeltä ja ihmettelimme suolajärven outoa maisemaa. Kaukana ulapalla näytti olevan erilaista ruostumaan jätettyä suolannostolaitteistoa menneiltä ajoilta. Erikoinen paikka kaiken kaikkiaan. Paluutaipaleella varvikosta löytyi vielä harvinainen Lesser Shrike-Tyrant, jota saimme tarkastella kaukoputkella. Päätimme jäädä chacolle iltaan asti, koettamaan onneamme kehrääjien ja pöllöjen kanssa. Iltapäivän kuumina tunteina tieura oli kuivunut ja paluumatka oli kevyempi. Auringonlaskun aikaan automme viereen ilmaantui hehkuvan punainen Red Tanager-koiras! Upea lintu! Nautimme eväsleipämme pimeää odotellen. Ensimmäinen yölintu oli Tropical Screech-Owl, jonka pesäpuun viereen olimme sattuman kaupalla pysäyttäneet bussimme. Varsin hauskaa! Illan pimettyä kuulimme ensimmäisen Little Nightjarin, ja pian toisen ja kolmannen. Muutaman näistä kehrääjistä näimme lamppujemme valossa ja hetkeä myöhemmin myös Scissor-tailed Nightjarin. Chaco Owlista sen sijaan emme nähneet vilaustakaan tosin edellisestä havainnosta tältä paikalta oli Héctorin mukaan kulunut jo vuosia. Päivän lajit 78, retkilajit 163. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Little Nightjar, Lesser Shrike-Tyrant, Salinas Monjita. Havainnoinnin yhteydessä tehty äänitys, White-tipped Plantcutter: https://www.xeno-canto.org/446147 Red Tanager, koiras. Red Tanager on hiljattain erotettu omaksi lajikseen levinneisyydeltään pohjoisemmasta Hepatic Tanagerista Piranga hepatica. 7

28.11.2018 Dean Funes-Salinas Grande-El Mollar, Tafi Palasimme aamulla eilisiltaiselle tielle etsimään vielä puuttuvia chaco-lajeja. Kuulimme eilisen tapaan useita Brushland Tinamouita ja yhden Elegant Crested Tinamoun, mutta näköyhteyttä lintuihin ei saatu. Aamun hyviä lintuja olivat White-fronted Woodpecker, Crested Hornero, Southern Scrub-Flycatcher ja Red-crested Finch. Edessä oli pitkä, 450 km, ajomatka pohjoiseen, aina Tafiin saakka. Ennen puolimatkan lounaspaikkaamme Frías-nimisessä pikkukaupungissa saimme aiheen pysähdykseen Red-billed Scythebillin lentäessä auton editse. Saimme atrapilla linnun näkösälle ja kaikki pääsivät näkemään tämän upean kuovinokan. Samalta pysähdyspaikalta löytyi myös uusiksi retkilajeiksi Dark-billed Cuckoo ja Blue-black Grassquit. Iltapäivän ajomatkaa päätettiin keventää yrittämällä Dinelli s Doraditoa erään sivutien varrelta. Doradito oli kuulemma aiemmin ollut tienvarsikosteikolta helposti löydettävissä, vaan eipä ollut enää. Reilun tunnin verran etsiskelimme pientä keltaista lintua. Kaikenlaista muuta kyllä löytyi, vaan ei Doraditoa: mm. White-tailed Kite, Savanna Hawk, Aplomado Falcon ja Grassland Yellow-Finch. Matka jatkui ylös vuoristoon. Sopivasti ennen illallisaikaa pääsimme Tafin alueelle. Mukavan oloinen ja rauhallinen majatalomme oli El Mollar-nimisen kylän reunassa. Ja täällä ylhäällä tuntui olevan viileää: +13 C ja kosteaa. Päivän lajit 92, retkilajit 187. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: White-tailed Kite, Savanna Hawk, Swainson s Hawk, Chaco Chachalaca, Smooth-billed Ani, Dark-billed Cuckoo, Red-billed Scythebill, Crested Hornero, Grassland Yellow-Finch, Blue-black Grassquit, Red-crested Finch, Greyish Saltator. 29.11.2018 Tafi del Valle Angosturan tekojärvi Tafin laaksossa on loistava lintupaikka. Aloitimme lintupäivän Tafin ja El Mollarin välissä sijaitsevalta Angostura nimiseltä tekojärveltä. Järven matalat rannat suosivat hyvin monipuolista vesilintulajistoa, joten katsottavaa oli runsaasti. Kolean puoleisesta säästä johtuen lämpöväreilyä ei ollut, joten linnut olivat määritettävissä kaukaa. Tuota pikaa lajilistallemme lisättiin Andean Coot, Andean Gull, Cinnamon Teal, Red Shoveler, Yellow-billed Pintail ym. Järven rantaniityt näyttävät otolliselta kirvismaastolta, joita ei kuitenkaan saatu ponnahtamaan ilmaan, sen sijaan South-American Snipe saatiin näkyviin. Puolisentoista tuntia järven rannalla vierähti hetkessä ja 8

tuntui kurjalta jättää hieno lintupaikka, mutta meillä oli edessä paljon kaikenlaista Ajoimme varttitunnin verran alamäkeen, Rio Sosan varteen. Olimme hetkessä siirtyneet ylängöltä rehevään subtrooppiseen yungas-sademetsään. Uusien lajien ilontulitus alkoi saman tien hetken aikaa oli vaikea tietää mitä pitäisi ensin tehdä, sillä samanaikaisesti oli näkyvillä Argentiinan endeemi Yellow-browed Brushfinch ja alhaalla kuohuvassa joessa Torrent Duck ja Rufous-throated Dipper! Kun näistä selvittiin, ohitse lensi parvi Tucuman Parrotteja ja ympärillämme pyöri White-throated Tyrannulet, Buff-banded Tyrannulet, Crested Becard ja Plumbeous Black Tyrant ainoastaan tihkusade hiukan sumensi tunnelmaa, muuten meillä meni loistavasti! Mountain Wrenin jälkeen päivä oli edennyt lounasaikaan, joten ajoimme majataloomme syömään. Iltapäivän aloitimme Tafin yläpuolella. Ajoimme 2 600 metrin korkeuteen ja aikamoisesta tihkusateesta huolimatta löysimme eräästä puronotkelmasta endeemin Tucuman Mountain Finchin, White-browed Tapaculon, Creamwinged Cinclodeksen ja Yellow-browed Brush-Finch, Luoteis-Argentiinan yungasmetsän endeemi. Black-winged Ground- Doven. Sade oli sen verran kiusallista, että päätimme ajaa Infiernillon solan (noin 3 040 m) yli vuoren harjanteen toiselle puolen katsomaan, saisimmeko siellä retkeillä kuivemmissa olosuhteissa. Ja kas, täällä aurinko lämmitti matalakasvuista prepuna ylänköä. Héctorin kanssa päätimme, että koettaisimme löytää Magellanic Horned Owlin eräästä kalliorotkosta. Homma ei olisi helppo, sillä rotko oli kapea ja mutkainen ja ryhmämme oli iso tällöin jonon ensimmäisen ja viimeisen välille tahtoisi väkisin kertyä välimatkaa. Magellanic Horned Owlia on vielä aivan hiljattain pidetty Great Horned Owlin alalajina, mutta lajit poikkeavat toisistaan monin tavoin. Lintuharrastajan silmin ja korvin on havaittavissa eroja lajien välillä niiden koossa, alapuolen juovituksessa, korvatupsujen muodossa, silmien värissä sekä äänissä, lisäksi erot perimässä puoltavat lajien erottamista. Ennen rotkoalueelle nousua eteemme osui mm. Mourning Sierra Finch, Grey-hooded Sierra Finch, Buff-breasted Earthcreeper ja Spot-billed Ground Tyrant. Rotkon pohja oli kapea ja joukkomme iso, yhteensä 13 henkeä, joten ison pöllön näkemisessä oli runsaasti haastetta ilmeisenä vaarana oli, että etujoukot säikäyttävät linnun ja taaempana tulijat jäisivät nuolemaan näppejään. No, sattui kuitenkin käymään niin, että kaikki näkivät pöllön lennossa, joten jatkoimme peräkanaa sokkeloisena kiemurtelevaa rotkon pohjaa. Vielä kahdesti pöllö lensi edestämme karkuun ja tuntui aivan mahdottomalta, että voisimme nähdä sen kunnolla. Pysähdyimme isoksi pulisevaksi ryhmäksi ja harmittelimme tilannetta. Kalliorinteestä löytyi D orbigny s Chat-Tyrant, hyvä. Toisaalta kalliorinteestä löytyi valkeita ulostepirskeitä siinä oli näköjään pöllön istumapaikka. Ja yhtäkkiä Marita sanoi: tuossa se pöllö on. No huh! Pöllö istui ehkäpä 25 m päässä meistä jyrkänteen seinämällä, katsellen meitä kyllästyneen oloisesti. Tuntui uskomattomalta, että se päätti sietää meitä. Otimme kuvia ja ihailimme lintua kymmenisen minuuttia ja juuri tehdessämme lähtöä, lähti pöllökin. 9

Jatkoimme iltapäiväretkeä vielä tunnin verran aurinkoisissa oloissa ja mm. Bare-eyed Ground Dove, Andean Hillstar, Scale-throated Earthcreeper, Rufous-banded Miner ja Ashy-breasted Sierra Finch lisättiin lajilistaamme. Päivän lajit 82, retkilajit 232. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Red Shoveler, South American Snipe, Magellanic Horned Owl, Rufous-banded Miner, Scale-throated Earthcreeper, Buffbanded Tyrannulet, White-throated Tyrannulet, Black Phoebe, Plumbeous Black-Tyrant, Spot-billed Ground-Tyrant, d'orbigny's Chat-Tyrant, White-browed Chat-Tyrant, Crested Becard, Mountain Wren, Rufous-throated Dipper, Tucuman Mountain-Finch, Yellow-striped Brushfinch. Magellanic Horned Owl on hiljattain erotettu omaksi lajikseen, aiemmin sitä pidettiin Great Horned Owlin Bubo virginianus alalajina. 30.11.2018 Tafi del Valle- Infiernillo Pass-Cafayate-San Carlos Reservoir Aamu valkeni pilvettömänä. Ajoimme Tafin ylängölle, paikkaan, jossa meillä edellisenä päivänä jäi hommat kesken sateen vuoksi. Nyt oli kohdelajina Andean Tinamou. Tämä oli sen vakioaluetta ja paras paikka reitillämme nähdä laji. Atrappia soittamalla selvisi, että kuuloetäisyydellä oli kolme Andean Tinamoua. Sen yksinuottinen ääni on sen verran lyhyt, että linnun paikallistaminen ei ollut helppoa. Kaikenlaisiin paikannusvirheisiin oli hyvä mahdollisuus. No, Héctor lähti rinteeseen paimentamaan tinamia katseluetäisyydelle. Se olikin vakuuttava suoritus: täällä, noin 3 000 metrin korkeudessa Héctor päätti hoitaa homman juosten. Joo o noinhan se tulee tietenkin nopeammin tehtyä. Aluksi nähtiinkin yhden tinamin lentopyrähdys, vaan aika kaukaa. Hetken päästä kuului yllättäen tinamin ääni melko läheltä. Héctor oli sopivasti hollilla ja ohjaili linnun lempeästi tiheään pensaaseen, jonka takana päivystimme. Ja aika mukavasti lintu käveli pensaan läpi, näyttäytyi meille ja hävisi sitten heinikkoon. Loistavaa! Seuraavaksi valmistauduimme nousemaan kolmisen sataa metriä ylärinteeseen jalan. Ajatuksena oli päästä Scribble-tailed Canasteron reviirille. Näissä korkeuksissa aina arveluttaa oma jaksaminen. Alavan maan asujalle 3 000 m on korkeus, jossa sydän, keuhkot ja koko ruumis joutuvat koetukselle, etenkin kun lähdetään kipuamaan rinnettä ylös. Niinpä otimme rauhallisesti meillähän ei ollut kiirettä, eikä minkäänlaista tarvetta testata omia rajojamme. Ja hienosti koko ryhmä nousikin ylös, vaikka aina välillä oli syytä pysähtyä hengähtämään. Ja koko ajan oli runsaasti katseltavaa: taivaalla Andean Condor ja Mountain Caracara, nousun varrella Puna Canastero, Cordilleran Canastero, Brown-capped Tit-Spinetail, Black Siskin, Thick-billed Siskin ja taas yksi Andean Hillstar. Vaan ylhäällä laiduntavat lehmät olivat syöneet paljaaksi sen korkeaheinäisen, kostean niityn, jossa Scribble-tailed Canastero aiemmin oli elellyt. Eli ihmistoiminnan sivuvaikutuksesta johtuen meiltä jäi tämä harvinainen Argentiinan pesimälintu näkemättä. Vaan ei se oikeasti tuntunut ketään harmittavan. Oli hienoa nousta tänne, olla täällä ylängöllä ja nauttia maisemasta. 10

ja nähdä täällä ylängöllä toinen harvinaisuus, Short-tailed Finch! Niitä oli jostain syystä alueella noin viisi tämä oli todellinen yllätys. Kapusimme siis varsin tyytyväisinä alas. Cafayaten viehättävässä kaupungissa olimme sopivasti lounasaikaan. Lounaan, hotellimajoittautumisen ja päivälevon jälkeen lähdimme San Carlosin tekojärvelle, halki Monten puoliautiomaan. Matkan varrelta löytyi varsin helposti endeemi White-throated Cacholote, hyvä! Burrowing Parrot oli alueella runsaslukuinen, kymmenpäiset parvet istuskelivat puiden latvoissa ja liikkuivat maassa smaragdinvihreänä mattona erikoisia papukaijoja nämä. Tekojärvellä oli taas hirmuisesti katseltavaa: satoja vesilintuja ja nokikanoja ruokaili, nukkui ja kellui järvellä. Uusia retkilajeja olivat mm. Andean Flamingo, White-cheeked Pintail ja Silvery Grebe. Joukossa uiskenteli myös outo hybridisorsa: se näytti lähinnä Bluewinged Tealin ja Cinnamon Tealin Short-tailed Finch, vaikeasti tavoitettava ylänkölaji. risteymältä. Olimme katsoneet rantalietteen jo moneen kertaan läpi, kun Olle löysi joukosta Collared Ploverin, joka jäi matkamme ainoaksi. Illallisen jälkeen lähdimme vielä pöllöretkelle. Ennusmerkit olivat hirveät. Jo lähtiessä sataa tihuutti. Etelän puolelta nousi hirmuisen näköisiä pilviä ja niistä näytti satavan rankasti. Salamat ja jyrinä olivat vaikuttavia. Koto-Suomessa tällainen pöllöretki olisi jo peruutettu. Olikohan tässä mitään järkeä? Ajettuamme 45 minuuttia, nousimme bussistamme ja avasimme sateenvarjot. Edessä oli parin kilometrin kävely. Olimme menossa Chaco Owlin reviirille. Sade putoili kevyenä varjoillemme, vettä ei vielä tullut rankasti. Kilometrin kohdalla sähkötolpan päässä istui Scissor-tailed Nightjar. Varsinaisella pöllöpaikalla oli aivan hiljaista. Héctor soitti atrappia. Kymmenen minuuttia kului, pöllöstä ei kuulunut mitään elonmerkkiä. Sade onneksi loppui. Päätimme vaihtaa paikkaa, sillä parin sadan metrin päässä oli toinen metsikkö, jossa pöllö saattaisi oleilla. Tallustelimme peräkanaa otsalamppujen valossa pensaikon välissä kiemurtelevaa polkua, kun Kaarina huomasi aivan polun vieressä kököttävän Chaco Owl, unelmalaji! kehrääjän. Siinähän oli Band-winged Nightjar 11

naaras, ilmeisesti pesällään! Otimme pakolliset dokumenttikuvat ja lähdimme ripeästi jatkamaan matkaa, mutta joukon viimeisenä kävellyt Kari näki emon hermon kuitenkin pettävän ja linnun nousevan siivilleen, kahden poikasen päältä. Olimme juuri kokoontuneet kakkosmetsikköön, kun lähtöpaikkamme suunnasta kuului Chaco Owlin soidinhuhuilua. Teimme täyskäännöksen, ja palasimme samoja jälkiä myöten takaisin. Kokoonnuimme kehään ja valaisimme lampulla isoja puita. Ja siinä istui Chaco Owl, ehkäpä noin 30 metrin päässä, aivan rauhallisena. Oi, tämä oli hienoa! Upea pöllö. Päivän lajit 78, retkilajit 257. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Ornate Tinamou, White-cheeked Pintail, Collared Plover, Chaco Owl, Andean Flicker, White-winged Cinclodes, Puna Canastero, Cordilleran Canastero, Short-tailed Finch, Thick-billed Siskin, Black Siskin. Havainnoinnin yhteydessä tehty äänitys Short-tailed Finch: https://www.xeno-canto.org/446152 1.12.2018 Cafayate-Quilmes-Quebra de las Conchas-Moldes Cafayatessa, Hotel Asturias in aamiaispöydässä taisi olla matkamme antoisin kattaus jätettyämme sen taa, suuntasimme Quilmesin suuntaan. Aamu oli tyyni ja aurinkoinen ja ympärillämme aukesi Monten puoliautiomaa. Kävelimme pensaikkoon. Muutaman sadan metrin päästä kuului Sandy Galliton yksinkertainen laulunsäe. Kävelimme ääntä kohti. Héctor soitti hiukan atrappia. Hetken päästä lintu löytyi ylhäältä pensaasta, jonne se oli noussut, paremmin tunkeilijan nähdäkseen. Saimme vilkaistua lintua kaukoputkella, kunnes se sai meistä tarpeekseen. Hienosti alkoi uusi päivä. Korkeiden pensaiden latvuksista löytyi harvinainen Black-crowned Monjita ja jälleen myös White-throated Cacholote, joka päivysti pesänsä tuntumassa. Elegant Crested Tinamou vihelteli, mutta Black-legged Seriemaa emme onnistuneet löytämään erilaisista yrityksistä huolimatta. Kuulimme sen huutosarjan kaukaa, mutta se lämmitti vain hiukan. Lounastimme Cafayatessa ja jatkoimme matkaa pohjoiseen, kohti Moldesia. Matkalla pysähdyimme äärimäisen karuun, kuivaan ja kuumaan paikkaan, Quebrada de las Conchasin hiekkakivikallioille. Quebrada de las Conchas täällä tuuli ja paahtava kuumuus tekivät tyhjiksi innokkaat ja ytimekkäät hankkeemme... 12

Kävelimme näiden ihmeellisten punaruskeiden kallioiden välissä ja koetimme löytää hyvin harvinaisen Steinbach s Canasteron. Lintu on tällä paikalla joskus aiemmin ollut, mutta huolellisen etsintämme perusteella ei enää. Juuri ennen Moldesiin saapumista myöhään iltapäivällä meitä onnisti: tienvarressa, aitatolpalla seisoskeli Black-legged Seriema! Toimimme kylmän viileästi: emme pysähtyneet linnun kohdalla, vaan ajoimme ensin reilusti ohi ja pysäytimme niin, että kaikki ehtivät kunnolla katsomaan lintua. Tämän jälkeen teimme u- käännöksen ja sivuutimme linnun hitaasti. Se valpastui ja aikoi lähteä pensaikkoon, mutta Héctor soitti kevyesti atrappia, ja lintu kiinnostui meistä. Se käveli automme ohitse, ylitti tien ja katosi pensaikkoon. Se oli hieno kohtaaminen varsin aran linnun kanssa. Red-tailed Comet, naaras, Cuesta del Obispo. Moldesissa ajoimme aivan ensimmäiseksi ison jalkapallokentän laitaan, sillä paikasta oli hyvä näkyvyys ympäristöön. Taivaalle lensi kiitäjiä, sekä White-collared Swiftejä, että Rothschild s Swiftejä muuta uutta ei näkynyt, joten ajoimme vielä päivän viime tunniksi ison tekojärven rantaan. Rannalla ja vesialueella ui iso joukko tuttuja vesilintuja, mutta mitään uutta emme onnistuneet löytämään. Maja-talossamme saimme jätettyä pyykit pesuun ja ravintolassa meille tarjoiltiin erinomaista grillattua kalaa. Päivän lajit 73, retkilajit 263. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Black-legged Seriema, Rothschild's Swift, Sandy Gallito, Black-crowned Monjita. 2.12.2018 Moldes- Cuesta del Obispo-Moldes Retkeilimme koko päivän reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Moldesista, Cuesta del Obispon tiellä, 1600-2800 metrin korkeusvälillä. Aloitimme aamun tihkusateessa alhaalta. Kävelimme tietä myöten yungasmetsän halki ja uusia lajeja tuli vastaan mukavasti: mm. Saffron-billed Sparrow, Two-banded Warbler, Swainson s Thrush, Dusky-legged Guan, Mottle-cheeked Tyrannulet ja Black-backed Grosbeak. Ajettuamme tietä ylemmäs jäi metsä alapuolellemme ja maasto muuttui pensaikkoiseksi rinnemaaksi ja ylempänä matalaksi prepunaksi. Yellow-billed ja Tufted Tit-Tyrant löydettiin samasta pensaasta, ja Zimmer s Tapaculon viereen ilmaantui Rock Earthcreeper, ison kiven päälle, kuinkas muutenkaan. Maquis Canastero löytyi vähällä vaivalla, mutta Rufous-bellied Mountain Tanagerin eteen jouduimme hiukan tekemään töitä. Tämän jälkeen olimme niin sanotusti tyhjentäneet pajatson eli nähneet kaikki tavoitelajit. Yllättäen tienvarsipensaikosta kuului harvalukuinen Olive-crowned Crescent-Chest (matkamme toinen yksilö) ja lintu olikin aivan ihmeen täynnä energiaa. Se lauloi säettään loputtomiin, nousten jopa aidantolpalle näkyviin. Uskomaton show tältä tunnetulta piileskelijältä! Hyvillä mielin ajoimme alaspäin yungasvyöhykkeelle, missä vietimme iltapäivän lopun. Varsin mukavasti tulivat eteemme vielä Cream-backed Woodpecker, Green-olive Woodpecker, Spot-breasted Thornbird ja Sclater s Tyrannulet. Ja Tucuman Parrotteja laskimme yhteensä noin 100! Päivän lajit 80, retkilajit 297. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Huayco Tinamou, Swallow-tailed Kite, Gray-hooded Parakeet, Rock Earthcreeper, Maquis Canastero, Zimmer's Tapaculo, Sclater's Tyrannulet, Chilean Elaenia, Yellow-billed Tit-Tyrant, Rufous-bellied Mountain-Tanager, 13

Tropical Parula. Havainnoinnin yhteydessä tehty äänitys Olive-crowned Crescent-Chest https://www.xenocanto.org/446150 3.12.2018 Moldes-Caminho do Cornisa-Purnamarca-Humahuaca Ajoimme Moldesista Saltan suuntaan vanhaa tietä eli Old Cornisa Roadia, joka halkoo yungas metsää. Aloitimme aamun kuitenkin ison tekojärven rannalta. Tutunoloista vesilintuvalikoimaa täydensivät matkan ensimmäiset amerikanvesipääskyt, joita ruokaili viiden touhukkaan linnun parvi järven rantaviivassa. Jostain kohtuullisen kaukaa kuului Red-legged Serieman huutosarjat ja rantaniityltä saatiin näkyviin Yellowish Pipit, joka lähestyi atrappia kävellen. Kari ja Matti K. häärivät kuvaustouhuissa pääjoukosta erillään. Homma palkittiin kahdella Vermilion Flycatcherilla, joita me muutkin pääsimme onneksi ihastelemaan. Yungasmetsässä tärkein tavoitelajimme oli Dot-fronted Woodpecker, joka löytyikin aika vaivattomasti. Muita mukavia metsälajeja olivat mm. Slaty Elaenia, Pale-legged Warbler ja Two-banded Warbler. Eräältä sekundääripensaikkoalueelta kuittasimme uusiksi matkalajeiksi vielä Toco Toucanin, Pearly-vented Tody- Tyrantin ja Sick s Swiftin. Päivän lintutavoitteiden täytyttyä päätimme käydä pienessä Purnamarcan kylässä, ihan vain jaloittelemassa ja ostoksilla käsityöläispuodeissa. Iltapäivän lopulla pääsimme Humahuacaan. Täällä 3 000 m korkeudessa nukkuisimme seuraavan yömme. Illastimme hienostuneen oloisessa pikkuravintolassa, jossa Olle tilasi annoksen laamaa. Se oli kuulemma oikein hyvää, kuten myös oheen tilattu paikallinen punaviini. Päivän lajit 90, retkilajit 312. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Roadside Hawk,Red-legged Seriema, Sick's Swift, Toco Toucan, Dot-fronted Woodpecker, Slaty Elaenia, Pearly-vented Tody-Tyrant, Euler's Flycatcher, Vermilion Flycatcher, Piratic Flycatcher, Yellowish Pipit, Pale-legged Warbler. 4.12.2018 Humahuaca-Abra Pampa-La Quiaca Aamu valkeni kirkkaana, tyynenä ja viileänä. +4 C tuntui kirpeältä, mutta aamun edetessä lämpötila kohosi nopeasti. Teimme kolme lintupysähdystä ennen Abra Pampaa, joista kaksi kuivalla maalla ja kolmannen Giant Coot oli melko runsas Abra Pampan kosteikolla, jossa näimme noin 20 yksilöä. 14

kosteikolla. Lintuja löytyi taas hyvin läpi päivän. Kuivan maan paikoilta löytyi mm. Greenish Yellow Finch, joka näytti pesivän kalliojyrkänteen koloissa ja erikoisen onnistuneesti suojavärin suojaama Golden-spotted Ground Dove. Muita hienoja aamun lajeja olivat Giant Hummingbird ja Straight-billed Earthcreeper. Käynti kosteikolla oli tuloksekas. Tämä sama kosteikko oli rutikuiva vuotta aiemmin, mutta kuluneen vuoden normaali sademäärä oli saanut paikan kukoistamaan. Vesilintujen ja nokikanojen joukossa olivat mm. Puna Teal, Giant Coot (runsas, lukuisia poikueita) ja rantaviivassa juoksenteli Andean Negrito. Ruovikosta saatiin näkyviin Wren-like Rushbird, se nousi mukavasti ruo on nokkaan napsuttamaan vaatimatonta säettään. Abra Pampan kaupunki on matala, sen perustunnelma on hiljainen, pölyinen ja kulunut. Vaan, on se jotenkin sympaattinen paikka. Héctor sanoi sen näin: se näyttää Bolivialta ja sehän oli pelkästään myönteistä, eikö. Lounasravintolamme oli vain talo jonkin kadun varrella, minkäänlaista kylttiä ei ollut katsottu tarpeelliseksi kiinnittää ulkoseinään. Konstailematon paikka. Lounaan jälkeen kävelimme kadun päähän, jossa kaupunki loppui ja tasanko alkoi. Maassa ja aidoilla oli muutamia tavoitelajimme Bright-rumped Yellow Finchin edustaja. Ajoimme pari, kolme kilometriä kaupungin länsipuolelle, missä karjalaitumien keskellä oli kosteikko. Eskimosirrien ja amerikanvesipääskyjen lisäksi kosteikolla oli kolme lajia flamingoja ja kaksi upeaa Andean Avocet tia. Matalakasvuiselta niityltä löytyi Short-billed Pipit emo maastopoikasineen. Jatkoimme matkaa parisenkymmentä kilometriä ohi La Quiacan kaupungin (korkeus 3 600 m) ja suuntasimme Laguna Coloradon näköalapaikalle. Kovassa tuulessa kiikaroimme ja haroimme kaukoputkilla edessämme aukeavaa puna tasankoa. Ja lopulta hyvin kaukaa, kilometrien päästä, Matti S. löysi Lesser Rhean. Vaan varsin nopeasti lintu käveli maisemassa näkyvistä pensaista toisen taa, ja siellä se kyhjötti näkymättömissä seuraavat puoli tuntia. Rhean lopulta tultua uudelleen esiin onnistuivat kaikki näkemään sen, vaan on myönnettävä, että lintu oli tavattoman kaukana. Muita Laguna Coloradon hyvä lajeja olivat Tawny-throated Dotterel ja Black-billed Shrike-tyrant. Päivän lajit 68, retkilajit 345. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Lesser Rhea, Tawny-throated Dotterel, Greater Yellowlegs, Golden-spotted Ground Dove, Giant Hummingbird, Common Miner, Straight-billed Earthcreeper, Wren-like Rushbird, Plain-mantled Tit-Spinetail, Black-billed Shrike- Tyrant, Short-billed Pipit, Puna Yellow- Finch, Bright-rumped Yellow-Finch. 5.12.2018 La Quiaca-Yavi-Abra de Lizoites-Yavi-La Quiaca Wedge-tailed Hillstar, koiras, Yavi. Nautimme aamiaisen vasta klo 7.30 (sitä ei saatu järjestettyä varhaisemmaksi), mutta sepä ei haitannut päivämme ohjelmaa tänään oli otettava rauhallisesti joka tapauksessa. Aamu oli kylmä ja pilvetön. Ajoimme ensin Yavin kylään, josta löysimme melko vaivattomasti neljä hyvää lajia: Bare-faced Ground Dove, Wedge-tailed Hillstar, Common Diuca Finch ja Citron-headed Yellow Finch. Tämä oli hyvä alku. Nousimme autoon ja lähdimme kohti Abra de Lizoitea. Tämä kohde on vaativa monella tapaa. Korkeus yksin voi olla matalan paikan asukkaalle ylitsepääsemätön ongelma. Liikenne 15

Abra de Lizoiten tiellä on hyvin vähäistä eikä puhelinverkko toimi, joten kaikki saa mieluimmin mennä nappiin, kuin jotenkin toisin. Olimme nousseet tähän korkeuteen hitaasti totutellen Tafista alkaen, eli viikon ajan. Saltasta olimme ottaneet autoomme varmuuden vuoksi toisenkin vararenkaan. Ja nyt ajaa rytyytimme hiljalleen ylöspäin! Tuntui erikoiselta, että tässä karussa, matalakasvuisessa maisemassa mikään lintu haluaisi vapaaehtoisesti elellä. Vaan melko pian tien varresta löytyi Grey-breasted Seedsnipe-pari, erinomaisen suojavärisinä. Grey-breasted Seedsnipe, koiras, Abra de Lizoite. Red-backed Sierra Finch, Abra de Lizoite. Abra de Lizoiten solassa, 4 580 metrin korkeudella nousimme autosta. Karuna ja avarana aukesi maisema ympärillämme, ja tuuli puhalsi navakasti. Mutta täällä oli lintuja! Kauniin punatakkiset Redbacked Sierra Finchit ruokailivat pelottomina vikunjan jätöksissä, Slender-billed Miner lauloi ja Blackthroated Ground Tyrant lensi soidinlentoa. Ajoimme alas puronotkoon, jonne César laittoi auton parkkiin. Kaksi pelotonta Mountain Caracaraa nousi siivilleen edestämme. Löytyi Puna Ground-Tyrant, Buff-breasted Earthcreeper (alalajia jelskii), Cream-winged Cinclodes ja lisää Red-backed Sierra Finchejä oikein hyvä. Kohdelajimme oli kuitenkin Diademed Sandpiper Plover, jonka onnistuimme edellisvuoden tiedustelumatkalla täältä löytämään. Viimevuotinen paikka oli kuitenkin tyhjä. Héctor lähti kapuamaan rinteille tarkistaakseen alas laskevien norojen varret, me muut jäimme aloillemme laakson pohjalle odottelemaan tuloksia. Aika mukavaa vauhtia hän jaksoikin edetä vaan mitään ei näyttänyt löytyvän. Oli tehtävä jotakin. Ja kas, viidenkymmenen metrin eteneminen sai sammalikossa, puron vasemmalla puolen jotakin liikkeelle. Nopea tarkistus kiikarilla ja siinä se oli, kaunis Diademed Sandpiper Plover, jota saimme hetken päästä koko ryhmällä katsoa kaukoputkella. Tässä vaiheessa selvisi, että lintuja oli kaksi. Niillähän oli yksi tumman untuvainen maastopoikanen ja kuoriutumaton muna pesässä! Peräännyimme saman tien parisen kymmentä metriä ja niin emo saattoi palata pesälleen hautomaan. Otimme nopeasti pakolliset valokuvat ja jätimme tyytyväisinä tämän harvinaisen linnun rauhaan. Héctor liittyi ryhmäämme ja toi tervetulleen uutisen, hän oli kuullut etäältä Puna Tinamoun ääntä. Lähdimme kapuamaan äänen suuntaan, hitaasti. Varttituntia myöhemmin pystyimme paikallistamaan äänen lähteen: kolme Puna Tinamoua käveleskeli rauhallisesti ylärinteen kivikossa. Ne olivat erinomaisen suojavärisiä ja muistuttivat kovasti harmaanruskeita kivenlohkareita. Erittäin tyytyväisinä katselimme tinamien touhuja kaukoputkella! Lounasvoileivät nautittuamme päätimme palata Yaviin. Kiersimme kävellen kylän reunalla pystysuorana kohoavan kallioisen mäen ympäri. Kallioseinämissä oli ammoisten asukkaiden tekemiä kalliomaalauksia. Tähyilimme vastarinteille. Löytyi erikoinen nisäkäs, Mountain Viscacha, 16

bolivianvuoriviskatsa Lagidium viscaria, eräänlainen jäniksen ja ison oravan välimuoto. Eläin oli päivälevolla lähes pystysuoralla kalliojyrkänteellä silmät puoliummessa. Ja tämän pupun yläpuolella, kallioharjanteella oli Rufous-naped Ground-Tyrant. Hieno juttu! Paluumatkalla La Quiacaan Héctor tähysteli tienvarsipensaita silmä kovana, ja pian selvisi miksi. Löytyi Grey-bellied Shrike-Tyrant. Diademed Sandpiper Plover. Emo asettuu juuri hautomaan. Abra de Lizoite. Päivän lajit 45, retkilajit 355. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Puna Tinamou, Grey-breasted Seedsnipe, Diademed Sandpiper Plover, Wedge-tailed Hillstar, Slender-billed Miner, Puna Ground-Tyrant, Black-fronted Ground-Tyrant, Gray-bellied Shrike-Tyrant, Citron-headed Yellow-Finch, Redbacked Sierra-Finch, Common Diuca-Finch. 6.12.2018 La Quiaca-Humahuaca-Yala, Parque Provincial Potrero de Yala Klo 6 aamiaisen jälkeen jätimme La Quiacan ja ajoimme Abra Pampan laidunmaiden keskellä olevalle kosteikolle. Uusiksi retkilajeiksi löytyi suopöllö, amerikankurmitsa ja suohaukka (ilmeinen Cinereous Harrier). Humahuacan kaupungista Olle sai ostettua postimerkkejä ja niin tärkeät postikortit lähtivät maailmalle. Iltapäivän alussa poistuimme kuivalta ja aurinkoiselta vyöhykkeeltä ja ajoimme keskelle harmautta. Majoituimme Luzanon kylään, Yalan tuntumaan. Iltapäiväretkelle Yalan yungasmetsään varustauduimme sadetakein ja sateenvarjoin. Täällä olisi vielä monta tärkeää lajia, mutta säätilanne vaikutti huonolta. Pikku hiljaa uusi lajeja kuitenkin löytyi, vaikka pensaikoissa olikin hyvin hiljaista: Highland Elaenia ja Rusty-browed Warbling-Finch tulivat vastaan ensimmäisinä. Usean paikanvaihdon jälkeen löytyi Rustand-yellow Tanager ja odotettu Slender-tailed Woodstar. Illan hämärtyessä kuulimme Red-faced Guanin rumanpuoleista ääntelyä ylärinteeltä ja odottelun jälkeen yksi lintu nähtiinkin lyhyesti. Kellon lähestyessä seitsemää päätimme nousta autoon ja vaihtaa paikkaa. Ajatuksena oli yrittää Lyre-tailed Nightjaria eräälät tietyltä vakiopaikalta. Odottelimme kärsivällisesti sateenvarjojemme alla tihkusateessa illan pimenemistä. Ja niin vain jostain lennähti esiin naaras Lyre-tailed Nightjar. Se laskeutui paljaalle oksalle ja koetimme ottaa 17

lampun valossa jonkinlaisia dokumenttikuvia, mutta tulokset taisivat jäädä kaikilla melko vaatimattomiksi. Odottelimme vielä jonkin aikaa koiraslinnun ilmaantumista, mutta turhaan. Oli aika lähteä majataloon matkamme viimeiselle illalliselle. Päivän lajit 70, retkilajit 364. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Cinereous Harrier, American Golden Plover, Short-eared Owl, Lyre-tailed Nightjar, Slender-tailed Woodstar, Highland Elaenia, Smoke-coloured Pewee, Rust-and-yellow Tanager, Rusty-browed Warbling-Finch. 7.12.2018 aamuretki Yala, päivälento Jujuy-Buenos Aires, iltalento BA-Frankfurt, 8.12.2018 saapuminen Helsinki-Vantaalle Matkamme viimeisenä aamuna retkiaikaa oli jäljellä vain niukasti, sillä lentomme Jujuysta pääkaupunkiin Buenos Airesiin lähtisi puolilta päivin. Varhaisaamiaisen jälkeen puolet ryhmästämme päätti ottaa vielä käytettävissä olevan ajan rauhallisesti majatalomme puutarhassa, kun toinen puoli oli sitä mieltä, että Yalaan on vielä päästävä. Parinkymmenen minuutin ajomatkan aikana nousimme juuri sen verran, että ajoimme sisälle tihkusateiseen pilveen. Lintujen aktiivisuus ei ollut eilisiltapäivästä muuttunut miksikään. Koetimme etsiä Red-faced Guania, sillä olisihan se hienoa nähdä tuo iso ja harvinainen lintu kunnolla. Ensin löytyi uudeksi retkilajiksi Golden-winged Cacique, vaan sitten oli pitkään hiljaista. Vaihdoimme paikkaa. Löytyi Dusky-legged Guan ja vaihdoimme taas paikkaa. Fulvous-headed Brushfinch ilahdutti meitä suuresti, mutta sitten ei tapahtunutkaan enää yhtään mitään. Laskimme minuutteja ja päätimme takarajaksi klo Fulvous-headed Brushfinch, Yala. 8.20, jolloin olisi lähdettävä suorinta tietä kohti majataloa. Ja näin teimmekin. Vaan klo 8.25 Héctor huomasi Guan-tyyppisen linnun tien laidassa, ison puun keskellä. César pysäytti auton, tarkistimme linnun ja sehän oli Red-faced Guan! Jostain syystä lintu vaihtoi paikkaa puun latvukseen tullen hyvin näkyviin ja saimme katsoa sitä lähietäisyydeltä viitisen minuuttia, kunnes totesimme, että oli korkea aika jatkaa matkaa. Majatalomme puutarhassa kohtasimme tyytyväisiä matkakumppaneitamme: täällä oltiin oltu sateettomissa oloissa ja kuvattu ja katseltu kaikessa rauhassa puutarhan lintuja. Klo 9.30 nousimme 18

tavaroinemme autoon ja ajoimme Jujuyn lentokentälle, jossa söimme kevyen empanadas lounaan. Hyvästelimme maanmainiot kumppanimme Césarin, joka jatkoi matkaa kotiinsa Saltaan, ja Héctorin, jolla oli tiedossa yli 14 h matka kotiinsa Cordoban seudulle. Buenos Airesin lentokentällä teimme sen oleellisen havainnon, että kaikki tuliaiseksi ajateltu matkamuisto- ja käsityötavara kannattaa taloudellisuussyistä ostaa ennen turvatarkastusta. Tuon rajan toisella puolen hinnat nousevat moninkertaisiksi. Päivän lajit 40, retkilajit 367. Päivän lajit, joita ei havaittu muina retkipäivinä: Yellow-browed Red-faced Guan, Yala. Harvinainen yungas-metsän laji. Tyrant, Fulvous-headed Brushfinch, Golden-winged Cacique. Matkamme lajilista Matkamme neljänätoista maastopäivänä päivälajien summa vaihteli välillä 40-92. Vähiten lajeja kertyi viimeisenä matkapäivänä, jolloin maastotuntejakin oli vain muutama. Ajokilometrejä bussimme matkamittariin kertyi 3 000. Argentiinan 16 endeemistä lintulajista näimme 9: Bareeyed Ground Dove, Cordoba Cinclodes, Olrog's Cinclodes, White-throated Cacholote, Sandy Gallito, White-browed Tapaculo, Salinas Monjita, Tucuman Mountain-Finch ja Yellow-striped Brushfinch. Tämän matkakertomuksen ensisivulle on poimittu yllä olevien endeemien lisäksi 35 lajia, jotka edustivat 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Lajien kertymä, 14 maastopäivää, 367 lajia 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 19

päiviemme huippuhetkiä. Rehellisyyden nimissä on kyllä mainittava, että lajilistastamme olisi ollut melko helppoa poimia vielä 35 lajia lisää kuvaamaan lajiston ainutlaatuisuutta ja päivien huippuhetkiä. Edempänä olevaan taulukkoon listattu päiväkohtainen lajiluettelomme ei noudata mitään tiettyä taksonomista järjestystä, vaan noudattelee vanhanaikaista lajien järjestystä, jossa mm. kaikki petolintutyyppiset lajit kondoreista jalohaukkoihin ovat yhtenä ryhmänä. Lista seuraa IOC: n tämän hetkistä, aivan viimeisintä lajikäsitystä. Tässä kommentit eräistä lajeista, joiden kohdalla on hiljattain tapahtunut taksonomisia muutoksia tai niitä voidaan hyvällä syyllä ennustaa tapahtuviksi. Huayco Tinamou Rhynchotus maculicollis Pidettiin aiemmin Red-winged Tinamoun alalajina, mutta erotettu omaksi lajikseen hyvän aikaa sitten. IOC, Howard & Moore 4, BirdLife, SACC, Clements pitävät validina lajina. https://avibase.ca/94af5dc7 Puna Teal Spatula puna Pidettiin aiemmin Silver Tealin Spatula versicolor alalajina, josta erotettu omaksi lajikseen 1990-luvulla. Vuonna 2009 siirretty Anas suvusta nykyiseen Spatula sukuun, tosin South American Classification Committee SACC pitäytyy ainakin toistaiseksi pitämään lajin Anas suvussa. IOC, Howard & Moore 4, BirdLife, SACC, Clements pitävät validina lajina. Andean Duck Oxyura ferruginea Lajin taksonominen asema on turbulenssissa. Useissa taksonomioissa lajia on pidetty aiemmin tai pidetään kuparisorsan Oxyura jamaicensis alalajina. IOC, Howard & Moore 4 ja BirdLife pitävät andienkuparisorsaa kuitenkin ainakin toistaiseksi validina lajina, Clements ei taksonomisten huhupuheiden mukaan on mahdollista, että andienkuparisorsasta olisi tulossa kuparisorsan alalaji. https://avibase.ca/1798573a Common Gallinule Gallinula galeata Tämä laji ja kotoinen liejukanamme Gallinula chloropus erotettiin omiksi lajeikseen 2011. Käytäntö on laajalti hyväksytty, mm. IOC, Howard & Moore 4, Clements ja BirdLife. https://avibase.ca/3ef081a8 White-backed Stilt Himantopus melanurus Matkallamme monin paikoin runsaslukuinen pitkäjalka White-backed Stilt jakaa taksonomistien kahteen leiriin. Osa pitää lajia Himantopus mexicanuksen alalajina, osa ei. Validina lajina sitä pitää IOC. Howard & Moore 4 ja Clements pitävät sitä mexicanuksen alalajina, BirdLife ilmeisesti myös. https://avibase.ca/e28480d7 Magellanic Horned Owl Bubo magellanicus Tämän upean pöllön näkeminen tuskin unohtuu yhdeltäkään matkalaisistamme. Aivan kaikki taksonomiat eivät ole lajia vielä lisänneet tuoreimpaan lajikäsitykseensä, mutta joukko yhtenäistynee pian. IOC on antanut lajille englanninkielisen nimen Lesser Horned Owl Bubo magellanicus, kun muut (BirdLife ja Clements) käyttävät nimeä Magellanic Horned Owl. Howard & Moore 4 listalla laji on yhä Great Horned Owlin Bubo virginianus alalaji. https://avibase.ca/15f7ce4c Buff-breasted Earthcreeper Upucerthia validirostris ja Plain-breasted Earthcreeper Upucerthia jelskii Näimme näitä molempia Earthcreepereitä matkallamme useita ja useina päivinä. Alkumatkasta alempana nähdyt linnut olivat Buff-breasted Earthcreeper Upucerthia validirostris ja myöhemmin, mm. Abra Pampan ja Abra de Lizoiten seudulla nähdyt olivat Plain-breasted Earthcreeper Upucerthia validirostris jelskii. Nämä kaksi taksonia ovat nykyään saman lajinimen validirostris alla. Vuonna 2013 julkaistun artikkelin mukaan perusteita kahdelle lajille ei ole, vaan nämä kaksi olisi syytä pitää yhden lajin eri muotoina eli alalajeina. 20

Areta, J.I. & M. Pearman. 2013. Species limits and clinal variation in a widespread high Andean Furnariid: the Buff-breasted Earthcreeper (Upucerthia validirostris). Condor 115:131-143. https://avibase.ca/46cba0f9 https://avibase.ca/e3da2064 Cream-winged Cinclodes Cinclodes albiventris Tätä lajia on aiemmin pidetty Bar-winged Cinclodes in alalajina, josta erotettu jo hyvän aikaa sitten, tämän vahvistavat IOC, BirdLife, Howard & Moore 4 ja Clements. https://avibase.ca/0f46c5db Chilean Elaenia Elaenia chilensis Tätä lajia on pidetty White-crested Elaenian E. albiceps alalajina, mutta IOC:n mukaan kyseessä on validi laji. https://avibase.bsc-eoc.org/species.jsp?avibaseid=290f13ec4ec0a925 Straneck s Tyrannulet Serpophaga griseicapilla Tämä laji on kuvattu tieteellisesti vasta 2008, jonka jälkeen sen ovat hyväksyneet validiksi lajiksi mm. IOC, Howard & Moore 4, BirdLife, SACC ja Clements. https://avibase.ca/f0d27274 Salinas Monjita Xolmis salinarum Muun muassa seuraavat auktoriteetit pitävät Salinas Monjitaa validina lajina: IOC, Howard & Moore 4, BirdLife, SACC, Clements. Joskus aiemmin sitä on pidetty Rusty-backed Monjitan Xolmis rubetra alalajina ja sellaisena se esiintyi vielä vuosituhannen vaihteessa Howard & Moore 3 listauksessa. https://avibase.ca/4c43dbfb Chivi Vireo Vireo chivi Matkallamme nähdyt lukuisat Vireot kuuluvat taksoniin Chivi Vireo, jota aiemmin pidettiin Red-eyed Vireon Vireo olivaceus alalajina, mutta joka viimeisimpien tietojen mukaan on läheisempää sukua Black-whiskered Vireolle. Lyhyt tiivistelmä lajista löytyy täältä: https://neotropical.birds.cornell.edu/species- Account/nb/species/chivir1/overview IOC:n maailman lajilistan tuorein päivitys 20.1.2019 pitää Chivi Vireota validina lajina. Perusteena artikkeli: Chivi Vireo is split from Red-eyed Vireo based on lack of introgression and not monophyletic (Battey and Klicka 2017, NACC 2018-B-4) Andean Slaty Thrush Turdus nigriceps Nimellä Slaty Thrush aikoinaan tunnetun lajin alle kätkeytyi kaksi lajia: läntinen, Andien alueella tavattava Andean Slaty Thrush, ja itäinen, Etelä-Brasiliassa ja Paraguayssa tavattava Eastern Slaty Thrush Turdus subalaris. Tämän lajikäsityksen tunnustaa oikeaksi mm. IOC, BirdLife, Howard & Moore 4 ja Clements. Rufous-bellied Mountain-Tanager Pseudosaltator rufiventris Tätä laji pidettiin aiemmin Saltatorina Rufous-bellied Saltator Saltator rufiventris, mutta sen on hiljattain todettu kuuluvan Mountain-Tanagereihin. Red Tanager Piranga flava Red Tanager on erotettu omaksi lajikseen levinneisyydeltään pohjoisemmasta Hepatic Tanagerista Piranga hepatica. Tämän lajikäsityksen vahvistaa IOC, BirdLife, Howard & Moore 4 ja Clements. https://www.hbw.com/species/red-tanager-piranga-flava Southern Yellowthroat Geothlypis velata Southern Yellowthroat on erotettu kymmenisen vuotta sitten omaksi lajikseen Masked Yellowthroatista Geothlypis aequinoctialis, mutta tämän lajikäsityksen on toistaiseksi hyväksynyt vain IOC. 21

Black-and chestnut Warbling Finch Poospiza whitii Tämä laji on erotettu melko hiljattain Black-and-rufous Warbling-finchista Poospiza nigrorufa. Tämän tuoreen lajikäsityksen ovat ehtineet hyväksymään IOC ja BirdLife. Sierran Chaco, Capilla de Monte. Tällaisessa maisemassa retkeilimme pari päivää. Monte desert eli Monten puoliautomaa. Quilmes. 22

Purmamarca, pieni ja rauhallinen kylä Humahuacan lähistöllä. Ryhmämme Abra de Lizoitessa. Eturivissä vasemmalta oikealle César, Matti K., Héctor ja Juha. Takarivissä vasemmalta oikealle Kaarina, Kari, Matti S., Timo, Veli-Matti, Marke, Marita, Hannu, Olof ja Gun. 23

Puna Tinamouta etsimässä, Abra de Lizoite, korkeus noin 4 500 m. San Carlos reservoir, Cafayate. Tyypillinen vesi- ja rantalintuvalikoima, silti paljon katsottavaa. Täältä löytyi mm. seitsemän lajia sorsalintuja, kolme lajia nokikanoja ja kolme lajia uikkuja. 24

Olive-crowned Crescent-chest, Capilla del Monte. Chaco-vyöhykkeen harvalukuinen pesimälintu. Andean Tinamou, Tafi del Valle. Tinamin näkeminen on aina huippua. 25

Yellow-billed Pintail, Abra Pampa. Tämä kaunis sorsa oli yleinen Luoteis-Argentiinassa. Andean Goose, Abra Pampa. Tämä hanhi ei ole erityisen: näimme niitä neljänä matkapäivänä yhteensä 63. Mutta jokainen lintu, jonka nimi alkaa määreellä "Andean" on ilman muuta huipputapaus! 26

Torrent Duck, Rio Sosa, Tafi. Vasemmalla koiras, keskellä poikanen, oikealla naaras. Abra de Lizoiten vuoristomaisemaa Luoteis-Argentiinassa. 27

Spot-winged Pigeon, Pampa de Achala, Cordoba. White-throated Cacholote, Argentiinan endeemi pesällään. Monte desert, Quilmes. 28

Argentiina 2018 24.11. 25.11. 26.11. 27.11. 28.11. 29.11. 30.11. 1.12. 2.12. 3.12. 4.12. 5.12. 6.12. 7.12. Lesser Rhea Rhea pennata 1 Tataupa Tinamou Crypturellus tataupa Ä2 Huayco Tinamou Rhynchotus maculicollis Ä3 Ornate Tinamou Nothoprocta ornata 3 Brushland Tinamou Nothoprocta cinerascens Ä 10 Ä4 Andean Tinamou Nothoprocta pentlandii Ä 2,Ä2 2,Ä1 Spotted Nothura Nothura maculosa 1 Elegant Crested-Tinamou Eudromia elegans Ä1 Ä Puna Tinamou Tinamotis pentlandii 3 Southern Screamer Chauna torquata 4 White-tufted Grebe Rollandia rolland 50 16 2 65 40 Neotropic Cormorant Phalacrocorax brasilianus 10 1 9 2 150 5 20 Pied-billed Grebe Podilymbus podiceps 3 3 1 20 1 20 20 Great Grebe Podiceps major 2 1 6 5 Silvery Grebe Podiceps occipitalis 10 40 Maguari Stork Ciconia maguari 2 Wood Stork Mycteria americana 2 11 1 6 Rufescent Tiger-Heron Tigrisoma lineatum 1 Black-crowned Night-Heron Nycticorax nycticorax 1 1 1 2 1 1 Striated Heron Butorides striata 2 Cattle Egret Cocoi Heron Great Egret Bubulcus ibis 10 14 20 5 60 Ardea cocoi 3 2 2 2 3 2 1 3 2 Whistling Heron Syrigma sibilatrix 1 1 Snowy Egret Ardea alba Egretta thula 5 5 20 15 3 10 8 10 6 Little Blue Heron Egretta caerulea 1 White-faced Ibis Plegadis chihi 5 3 1 Puna Ibis Costanera do Sur, BA Pampa de Achala, Cordoba Plegadis ridgwayi 15 50 Bare-faced Ibis Phimosus infuscatus 4 1 Buff-necked Ibis Theristicus caudatus 9 10 1 Roseate Spoonbill Platalea ajaja 2 1 1 4 Fulvous Whistling-Duck Dendrocygna bicolor 25 60 60 Capilla del Monte C.d.Monte- Salinas Grande Salinas Grande-Tafi Tafi del Valle Tafi del Valle- Cafayate Cafayate- Quilmes- Moldes Cuesta del Obispo CdCornisa- Humahuaca Humah- Abra Pampa- La Quaica La Quiaca- Yavi-Abra de Lizoite La Quiaca- Abra P-Yala Yala