Sähköisesti suoritettaviin palveluihin EU:ssa sovellettavat alv-perussäännöt mikroyritysten näkökulmasta Televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluita verotetaan 1. tammikuuta 2015 alkaen aina hankkijan maassa 1 riippumatta siitä, onko hankkija yritys vai kuluttaja. Tässä asiakirjassa pyritään selittämään yksinkertaisesti tapaukset, joissa näitä sääntöjä sovelletaan, erityisesti EU:ssa toimivien mikroyritysten sähköisesti suorittamien palvelujen osalta. Tämä ei koske 1) tavaroiden luovutusta, jos sähköisiä järjestelmiä käytetään vain tilauksen tekemiseen, eikä 2) muiden kuin televiestintä-, lähetys- tai sähköisesti suoritettavien palvelujen suoritusta. Jos tarvitset tässä asiakirjassa esitettyjen tietojen ohella lisäselvennyksiä, voit perehtyä selittäviin huomautuksiin (ja mahdollisiin muihin asiaankuuluviin asiakirjoihin), joissa asiasta annetaan yksityiskohtaisempia tietoja. Jos tämänkin jälkeen jokin on epäselvää, on parasta ottaa yhteyttä paikalliseen veroviranomaiseen. (Tietoja kansallisista yhteyspisteistä annetaan tämän asiakirjan lopussa.) Sen selvittämiseksi, koskevatko vuoden 2015 uudet säännöt yritystäsi, kannattaa pohtia seuraavia kysymyksiä: 1. Voidaanko yrityksen tuotteeseen soveltaa sähköisesti suoritettavan palvelun määritelmää? 2. Keitä ja missä ovat palvelun hankkijat? 3. Kuinka alv-velvoitteet on täytettävä? 1. Mitä ovat sähköisesti suoritettavat palvelut? Palveluita tarjotaan internetissä tai sähköisessä verkossa. Palvelu täyttää kaikki seuraavat edellytykset: 1 Ks. lisätietoja sivulla 3. se on pääasiassa automaattinen se vaatii vain vähän ihmisen osallistumista sitä ei voida suorittaa ilman tietotekniikkaa Lisätietoja annetaan jäljempänä olevassa liitteessä. 1 Yritys osallistuu johonkin seuraavista toiminnoista (HUOM. Luettelo esimerkeistä ei ole tyhjentävä): verkkosivustojen toimittaminen ja isännöinti (hosting), ohjelmien ja laitteistojen etäylläpito ohjelmistojen toimittaminen ja niiden päivitys kuvien, kirjoitusten ja tietojen toimittaminen ja tietokantojen antaminen käyttöön musiikin, elokuvien ja pelien, myös uhka- tai rahapelien sekä poliittisten, kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede- tai viihdelähetysten ja -tapahtumien tarjoaminen etäopetuspalvelujen suorittaminen Katso esimerkkejä napsauttamalla edellä esitettyjä linkkejä.
Selvittääksesi, katsotaanko palvelu sähköisesti suoritettavaksi palveluksi, tarkista seuraavat seikat: Ensinnäkin: mainitaanko palvelu selkeästi alv-direktiivin 2 tai alvtäytäntöönpanoasetuksen 3 esimerkkiluetteloissa (ks. kaavio edellä ja esimerkit jäljempänä olevassa liitteessä). Seuraavaksi: jos palvelua ei mainita esimerkeissä, tarkista, mainitaanko palvelu niiden palvelujen joukossa, joita määritelmä ei kata (ks. jäljempänä oleva liite). Lopuksi: jos palvelua ei mainita missään näistä luetteloista, tarkista, täyttääkö se yleisessä määritelmässä esitetyt edellytykset (ks. kaavio edellä ja jäljempänä oleva liite). Esimerkkiluetteloa tarkasteltaessa on syytä muistaa, että siinä luetellut toiminnot on tarkoitettu esimerkeiksi yleisimmistä sähköisesti suoritettavista palveluista arvonlisäveroa koskevien säädösten laatimishetkellä. Jos palvelua ei ole niissä erityisesti mainittu, on käytävä läpi luettelo, jossa tietyt palvelut jätetään nimenomaisesti soveltamisalan ulkopuolelle, ja sen jälkeen tarkistettava, soveltuuko yleinen määritelmä kyseiseen palveluun. 2. Keitä ja missä ovat palvelun hankkijat? Sähköisesti suoritettavaa palvelua tarjotaan hankkijoille jossakin toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Jotkut toisessa EU:n jäsenvaltiossa olevat hankkijat eivät ole arvonlisäverovelvollisia, eli ne eivät ole toimittaneet palvelun tarjoajalle arvonlisäverotunnistetta. Palveluita ei tarjota markkinapaikan välityksellä. Jos kaikki edellä mainitut väittämät soveltuvat palveluun, yrityksen on suoritettava arvonlisäveroa kyseisessä toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Ohjeita arvonlisäverovelvoitteiden noudattamisesta annetaan tämän asiakirjan luvussa 3. Jos vähintään yksi väittämä ei sovellu palveluun, seuraukset poikkeavat tästä. Jos palvelulla on hankkijoita vain yrityksen sijaintijäsenvaltiossa, yritys suorittaa arvonlisäveroa vain kyseisessä jäsenvaltiossa (jos yritys siis on tai sen on oltava rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi). 2 Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä. 3 Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä. 2
Jos toiseen jäsenvaltioon kuuluvat hankkijat ovat arvonlisäverovelvollisia (eli ovat toimittaneet arvonlisäverotunnisteen), nämä asiakkaat vastaavat itse arvonlisäveron suorittamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa (käännetty verovelvollisuus). Jos palvelua tarjotaan markkinapaikalla, sitä oletetaan tarjottavan arvonlisäverovelvolliselle (eli kyseisen markkinapaikan toimijalle), joka puolestaan tarjoaa palvelua loppukuluttajalle, joka ei ole verovelvollinen. Markkinapaikan toimija on arvonlisäverovelvollinen niissä jäsenvaltioissa, joissa loppukuluttajat ovat. Ks. myös selittävät huomautukset luvussa 3, s. 22 44. 2.1. Palveluiden hankkijan sijainnin määrittäminen Palveluiden hankkijan sijainnin määrittämiseen sovelletaan kahta yleistä sääntöä: jos palveluiden hankkija on yritys (verovelvollinen), se sijaitsee joko valtiossa, jossa se on rekisteröity, tai valtiossa, jossa sillä on palveluita vastaanottavat kiinteät tilat; jos palveluiden hankkija on kuluttaja (ei-verovelvollinen), sijaintivaltio on valtio, jossa tämä on rekisteröitynyt tai jossa tämän kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee. Hankkijan sijaintipaikan määrittäminen varmuudella on käytännössä usein hankalaa. Tämän vuoksi arvonlisäveroa koskevassa täytäntöönpanoasetuksessa (24 a, 24 b, 24 d ja 24 f artikla) esitetään joitakin olettamia arvonlisäverosääntöjen soveltamisen helpottamiseksi. Seuraavassa esitetään yhteenveto selittävien huomautusten luvuissa 7 9, s. 54 73, esitetyistä yksityiskohtaisemmista selityksistä. 2.1.1 Hankkijasta käytettävissä olevien tietojen perusteella tehdyt olettamat sovelletaan vain yrityksen ja kuluttajan välisiin (B2C) palveluihin Kun palvelun vastaanottaminen ei edellytä hankkijan (eli ei-verovelvollisen) fyysistä läsnäoloa eikä palvelun tarjoaja voi varmuudella tietää, mihin valtioon hankkija on rekisteröitynyt tai missä tämän kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee, palvelun suorittaja voi tehdä olettaman hankkijasta saatavilla olevien tietojen perusteella. Useimmiten käytetty olettama on yleinen olettama, jonka mukaan hankkijan sijaintipaikka voidaan määrittää kahden keskenään ristiriidattoman todisteen perusteella jäljempänä kohdassa 2.1.3 esitetyllä tavalla. Vuodesta 2019 alkaen yksi todiste riittää, jos vuotuinen liikevaihto on enintään 100 000 euroa. Lisätietoja MOSS-portaalista annetaan asiakirjassa Mikä muuttuu 1. tammikuuta 2019? (napsauta linkkiä). Tätä käytetään yleisenä olettamana silloin, kun mitään jäljempänä esitetyistä erityisistä olettamista (myöskään fyysiseen sijaintiin perustuvia olettamia) ei voida käyttää. Muut B2C-palveluihin sovellettavat olettamat ovat seuraavat: palvelujen suoritus kiinteän verkon liittymän välityksellä kun palvelut suoritetaan hankkijalle tämän kiinteän verkon liittymän välityksellä, olettamana on, että hankkija sijaitsee paikassa, jossa palvelua käytetään, ja palvelun suorittaja voi luottaa tähän; 3
palvelujen suoritus matkaviestinverkkojen välityksellä kun palvelut suoritetaan matkaviestinverkkojen välityksellä, hankkijan oletetaan sijoittautuneen palvelujen vastaanottamiseen käytettävän SIM-kortin matkaviestinnän maatunnusta vastaavaan valtioon; palvelujen suoritus dekooderia käyttämällä palveluiden edellyttäessä dekooderin tai vastaavan laitteen tai katselukortin käyttöä palvelujen hankkijan voidaan katsoa sijaitsevan paikassa, jossa laite sijaitsee tai johon katselukortti lähetetään käytettäväksi. Tätä sovelletaan vain, kun kiinteän verkon liittymää ei käytetä. 2.1.2 Palvelujen suoritusta suorittajan fyysisessä sijaintipaikassa ja kulkuneuvossa koskevat olettamat sovelletaan yritysten välisiin (B2B) sekä yritysten ja kuluttajien välisiin (B2C) suorituksiin Suoritusta suorittajan fyysisessä sijaintipaikassa koskevan olettaman mukaan palvelujen suorittaja voi olettaa, että palvelujen hankkija on sijoittautunut siihen paikkaan tai hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa sijaitsee siinä paikassa, jossa suorittaja tarjoaa palvelua ja jossa hankkija on fyysisesti läsnä, koska fyysinen läsnäolo on välttämätöntä palvelun vastaanottamiseksi. Näin ollen suorittajan suorittama palvelu olisi verotettava kyseisessä paikassa. Tämä koskee esimerkiksi puhelinsuojien, puhelinkioskien, langattomien alueiden, internetkahviloiden, ravintoloiden ja hotellien aulojen kaltaisia paikkoja, mutta ei yksinomaan niitä. Jos suoritettujen palvelujen fyysinen suorituspaikka on vesi- tai ilma-aluksessa tai junassa, jota käytetään matkustajakuljetuksen suorittamiseen EU:ssa, suorituspaikaksi katsotaan kuljetuksen lähtömaa. 2.1.3 Näyttö hankkijan sijaintipaikan määrittämiseksi Hankkijan sijaintipaikan määrittämiseen tapauksissa, joissa sovelletaan yleistä olettamaa (kaksi keskenään ristiriidatonta todistetta) tai kun palvelun suorittajan on kumottava tai tämä haluaa kumota olettaman, sovelletaan ei-tyhjentävää luetteloa näytöstä. Havainnollistava todisteluettelo on seuraavanlainen: palvelujen hankkijan laskutusosoite; palvelujen hankkijan käyttämän laitteen IP-osoite tai muu maantieteellisen paikannuksen menetelmä; pankkitiedot, kuten maksun suoritukseen käytetyn pankkitilin sijaintipaikka tai kyseisen pankin tiedossa oleva hankkijan laskutusosoite; hankkijan käyttämälle SIM-kortille tallennetun kansainvälisen matkaviestintilaajan tunnuksen (IMSI) matkaviestinnän maatunnus (MCC); sellaisen hankkijalle kuuluvan kiinteän maayhteyden sijaintipaikka, jonka välityksellä palvelut suoritetaan hänelle; muut kaupallisesti merkittävät tiedot. 4
2.1.4 Olettamien kumoaminen Olettama voidaan kumota, jos käytettävissä on kolme (edellä lueteltua) keskenään ristiriidatonta todistetta, jotka osoittavat, että suorituspaikka hankkijan sijaintivaltio ei ole olettaman mukainen. Olettamaa ei ole pakko kumota. Vaikka näyttöä päinvastaisesta olisi, palvelun suorittaja voi päättää toimia sovellettavan olettaman mukaisesti määrittäessään hankkijan sijaintipaikkaa. Veroviranomainen voi kumota olettamat vain, jos on viitteitä siitä, että palvelujen suorittaja on syyllistynyt väärinkäytöksiin. 3. Arvonlisäverovelvoitteiden täyttäminen Sähköisesti suoritettaviksi katsottujen palvelujen suorittajan, joka suorittaa palveluja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille muille kuin arvonlisäverovelvollisille, jotka vastaanottavat palvelut suoraan palvelujen suorittajalta (ei markkinapaikan kautta), on veloitettava ja suoritettava arvonlisäveroa kyseisissä toisissa EU:n jäsenvaltioissa. Palvelujen suorittajan on siis veloitettava arvonlisäveroa hankkijalta sen jäsenvaltion verokannan mukaan, jossa tämä sijaitsee. On tärkeää ottaa huomioon, että vaikka yritystä ei ole rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi kotijäsenvaltiossa, sen on suoritettava arvonlisäveroa niissä muissa jäsenvaltioissa, joihin palvelujen hankkijat ovat sijoittautuneet. Velvoitteiden noudattamiseen on kaksi vaihtoehtoa: rekisteröityminen arvonlisäverovelvolliseksi kussakin jäsenvaltiossa, jossa hankkijat sijaitsevat; rekisteröityminen arvonlisäverovelvolliseksi arvonlisäveron erityisjärjestelmään vain kotijäsenvaltiossa. Tässä asiakirjassa ei tarkastella ensimmäistä vaihtoehtoa rekisteröitymistä arvonlisäverovelvolliseksi toisessa jäsenvaltiossa. Koska mikroyritykset yleensä haluavat välttää arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymistä toisissa jäsenvaltioissa, seuraavassa keskitytään vain jälkimmäisen vaihtoehdon mahdollistamaan yksinkertaiseen menettelyyn: arvonlisäveron erityisjärjestelmään (MOSS). Arvonlisäveron erityisjärjestelmä on tietokoneistettu järjestelmä, jonka avulla televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluja muissa jäsenvaltioissa sijaitseville hankkijoille suorittavat yritykset voivat vastata näitä palveluja koskevan arvonlisäveron suorittamisesta oman jäsenvaltionsa verkkoportaalin kautta. 5
Jos yritys on jo rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi kotijäsenvaltiossa, se voi rekisteröityä myös arvonlisäveron erityisjärjestelmään samalla arvonlisäverotunnisteella, jota se käyttää alv-palautuksiin. Jos yritystä ei ole rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi kotijäsenvaltiossa (esimerkiksi koska rekisteröitymiskynnys ei ylity kotimaassa), myös pelkästään arvonlisäveron erityisjärjestelmään rekisteröityminen on mahdollista. Myynti kotijäsenvaltiossa on edelleen vapautettu arvonlisäverosta niin kauan kun se ei ylitä kansallista kynnystä. Yritys antaa neljännesvuosittain arvonlisäveron erityisjärjestelmän sähköiset alvilmoitukset 20 päivän kuluessa palautuskauden päättymisestä (esimerkiksi ilmoitus vuoden ensimmäisen neljänneksen osalta on toimitettava 20. huhtikuuta mennessä). Arvonlisäveroilmoituksessa on ilmoitettava kokonaisliikevaihto ilman arvonlisäveroa, sovellettu arvonlisäverokanta sekä suoritettujen palvelujen hankkijoilta veloitetun arvonlisäveron kokonaismäärä kutakin sellaista jäsenvaltiota kohden, johon palveluja on suoritettu. Yrityksen on maksettava arvonlisäveroilmoituksen mukainen arvonlisävero kokonaisuudessaan verohallinnolle arvonlisäveroilmoituksen toimittamisen määräaikaan mennessä (esimerkiksi vuoden ensimmäisen neljänneksen osalta 20. huhtikuuta mennessä). Kotijäsenvaltio välittää arvonlisäveroilmoituksen tiedot kaikille niille jäsenvaltioille, joissa palveluja on suoritettu, ja jakaa arvonlisäverotulot vastaavasti näille jäsenvaltioille. Arvonlisäveron erityisjärjestelmään rekisteröitymisen määräaika 4 Yrityksen olisi periaatteessa rekisteröidyttävä arvonlisäveron erityisjärjestelmään ennen kuin se alkaa suorittaa järjestelmän piiriin kuuluvia sähköisiä palveluja. Rekisteröinti tulee voimaan sitä kalenterivuosineljännestä seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisenä päivänä, jona verovelvollinen ilmoittaa verohallinnolle haluavansa alkaa käyttää järjestelmää. Yrityksellä on kuitenkin voinut olla hankkija toisessa jäsenvaltiossa jo ennen, kuin se on päättänyt alkaa käyttää järjestelmää. Tässä tapauksessa yrityksen on ilmoitettava ensimmäisestä palvelun suorituksesta kotijäsenvaltionsa viranomaiselle ensimmäistä suoritusta seuraavan kuukauden kymmenenteen päivään mennessä, ja rekisteröinti tulee voimaan ensimmäisestä suorituspäivästä alkaen. 4. Euroopan komission MOSS-järjestelmää ja sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavia alv-sääntöjä koskeva portaali Asiasta annetaan yksityiskohtaisempaa tietoa tällä verkkosivustolla. Sieltä löytyy mm. useita oppaita, jotka on käännetty kaikille EU:n virallisille kielille, MOSS-järjestelmään liittyvää 4 Ks. myös Opas arvonlisäveron erityisjärjestelmään, kohta 5) Milloin rekisteröinti tulee voimaan? sivulla 8. 6
tietoa kansallisista alv-säännöistä sekä MOSS-järjestelmän kansallisia yhteyspisteitä koskevat tiedot. 7
Liite Yksityiskohtaiset säännöt: Sähköisesti suoritettavien palvelujen määritelmä ja esimerkkejä Sähköisesti suoritettavien palvelujen määritelmä esitetään alv-täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklan 1 kohdassa: sähköisiin palveluihin kuuluvat palvelut, jotka suoritetaan internetin tai sähköisen verkon välityksellä ja joiden luonteesta johtuu, että ne ovat pääasiassa automatisoituja ja vaativat vain vähän ihmisen osallistumista eikä niitä voida suorittaa ilman tietotekniikkaa. Seuraavissa 7 artiklassa esitetyissä kohdissa luetellaan palvelut, jotka määritelmä kattaa ja joita se ei kata. Luettelo ei ole tyhjentävä. Määritelmän soveltamisalaan kuuluvat erityisesti seuraavat: a) digitaalisten tuotteiden luovutukset yleensä, mukaan lukien ohjelmistojen ja niiden muutosten ja päivitysten luovutukset; b) palvelut, joilla järjestetään yrityksille tai yksityishenkilöille esilläolo sähköisessä verkossa (kuten verkkosivusto tai -sivu) tai tuetaan sitä; c) tietokoneen automaattisesti vastaanottajan syöttämien tietojen pohjalta internetin tai sähköisen verkon välityksellä tuottamat palvelut; d) oikeuden antaminen vastiketta vastaan asettaa tavara tai palvelu myytäväksi onlinemyyntipaikkana toimivalle internetsivustolle, jossa mahdolliset ostajat tekevät tarjouksensa automatisoitua menettelyä noudattaen ja jossa osapuolille ilmoitetaan myyntitapahtuman toteutumisesta tietokoneen automaattisesti lähettämällä sähköpostilla; e) internetpalveluntarjoajien palvelupaketit (ISP), joissa televiestinnällä on liitännäinen ja toissijainen merkitys (eli paketit, jotka ovat muutakin kuin pelkkiä internetyhteyksiä ja joihin kuuluu muitakin palveluja kuten pääsy uutissivuille sekä sää- tai matkailutietoihin, pelipaikkoja, verkkosivustojen isännöintiä (hosting), pääsy online-keskusteluryhmiin jne.); f) [alv-täytäntöönpanoasetuksen] liitteessä I luetellut palvelut [jotka esitetään jäljempänä kohdassa Esimerkkejä]. Määritelmän soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat: a) lähetyspalvelut; b) televiestintäpalvelut; c) tavarat, joiden tilaaminen ja tilauksen käsittely tapahtuu sähköisesti; d) CD-ROM-levyt, levykkeet ja niiden kaltaiset aineelliset välineet; e) kirjojen sekä tiedotus-, sanoma- ja aikakauslehtien kaltaiset painotuotteet; f) CD-levyt ja äänikasetit; g) videokasetit ja DVD-levyt; h) CD-ROM-pelit; i) ammatinharjoittajien palvelut, kuten asiakkaitaan sähköpostitse neuvovien asianajajien ja rahoituskonsulttien palvelut; j) opetuspalvelut, joissa opettaja toimittaa kurssimateriaalin internetin tai sähköisen verkon välityksellä eli etälinkin kautta; k) atk-laitteistojen fyysiset offlinekorjauspalvelut; l) offline-tiedonvarastointipalvelut; m) mainospalvelut erityisesti sanomalehdissä, julisteissa ja televisiossa; n) puhelimitse suoritettavat käyttötukipalvelut; o) yksinomaan kirjeenvaihtona suoritettavat opetuspalvelut käyttäen erityisesti postipalveluja; 8
p) perinteiset huutokaupanpitäjän palvelut, jotka perustuvat ihmisen välittömään osallistumiseen, tarjoustentekotavasta riippumatta; t) kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaavien tapahtumien verkossa ostettavat pääsyliput; u) verkossa varattava majoitus, autonvuokraus, ravintolapalvelut, matkustajakuljetus tai vastaavat palvelut. Esimerkkejä Tässä esitetään kokoelma arvonlisäverodirektiivin liitteessä II lueteltuja toimintoja ja alvtäytäntöönpanoasetuksen liitteessä I niistä esitettyjä esimerkkejä. 1) Verkkosivustojen toimittaminen ja isännöinti (hosting), ohjelmien ja laitteistojen etäylläpito: a) verkkosivustojen ja -sivujen isännöinti (hosting); b) ohjelmien automatisoitu online-etäylläpito; c) järjestelmien etähallinta; d) online-tietovarastointi (erityisten tietojen sähköinen varastointi ja haku); e) tilauspohjaisen levymuistin online-toimittaminen. 2) Ohjelmistojen toimittaminen ja niiden päivitys: a) ohjelmistojen käyttö tai lataus (esimerkiksi hankinta- ja kirjanpito-ohjelmat, virustentorjuntaohjelmistot) sekä niiden päivitykset; b) mainospalkkien esto-ohjelmistot (ohjelmistot, joilla estetään mainospalkkien näkyminen); c) ohjaimien lataus, esimerkiksi ohjelmistot, joilla tietokone liitetään oheislaitteisiin (esimerkiksi tulostimet); d) verkkosivustojen suodattimien automatisoitu online-asentaminen; e) palomuurien automatisoitu online-asentaminen. 3) Kuvien, kirjoitusten ja tietojen toimittaminen ja tietokantojen antaminen käyttöön: a) näyttöteemojen käyttö tai lataus; b) valokuvien tai muiden kuvien tai näytönsäästäjien käyttö tai lataus; 9
c) digitaalimuotoinen kirjojen sisältö ja muut sähköiset julkaisut; d) online-sanoma- ja aikakauslehtien tilaaminen; e) web-lokit ja verkkosivustotilastot; f) online-uutiset sekä liikenne- ja säätiedotukset; g) sellainen online-informaatio, jonka ohjelmisto tuottaa automatisoidusti asiakkaan syöttämien tietojen perusteella, kuten oikeudelliset tiedot ja finanssitiedot (esimerkiksi jatkuvasti päivitettävät pörssitiedot); h) mainostilan tarjonta (esimerkiksi mainospalkit verkkosivustolle tai -sivulle); i) hakukoneiden ja internethakemistojen käyttö. 4) Musiikin, elokuvien ja pelien, myös uhka- tai rahapelien sekä poliittisten, kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede- tai viihdelähetysten ja -tapahtumien tarjoaminen: a) musiikin kuuntelu ja lataus tietokoneisiin ja matkapuhelimiin; b) tunnussävelmien, lyhyiden katkelmien ja soitto- tai muiden äänien kuuntelu ja lataus; c) elokuvien katselu ja lataus; d) pelien lataus tietokoneisiin ja matkapuhelimiin; e) pääsy automatisoituihin online-peleihin, joiden toiminta riippuu internetistä tai muista sen kaltaisista sähköisistä verkoista ja joissa pelaajat ovat kaukana toisistaan; f) radio- tai televisioverkon, internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä jaettavien radio- tai televisio-ohjelmien vastaanotto kuunneltaviksi tai katsottaviksi käyttäjän valitsemana ajankohtana ja tämän henkilökohtaisesta pyynnöstä mediapalvelun tarjoajan laatiman ohjelmaluettelon perusteella, kuten tilaustelevisiotai tilausvideopalvelu; g) internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä (IP-suoratoisto) jaettujen radio- tai televisio-ohjelmien vastaanotto, jollei niitä lähetetä tai edelleenlähetetä samanaikaisesti radio- ja televisioverkoissa. 5) Etäopetuspalvelujen suorittaminen: a) automatisoitu etäopetus, jonka toimiminen riippuu internetistä tai sen kaltaisesta sähköisestä verkosta ja jonka toimitus vaatii vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen osallistumista, virtuaaliluokkahuoneet mukaan luettuina, paitsi jos internetiä tai samanlaista sähköistä verkkoa käytetään ainoastaan yhteydenpitovälineenä opettajan ja oppilaan välillä; 10
b) harjoituskirjat, joiden harjoitukset oppilas tekee verkossa ja jotka tarkastetaan automaattisesti ilman ihmisen osallistumista toimintaan. 11