Vapauden Enkeli Kappale 10 - Pako Faeth oli nähnyt viime aikoina hyvin kummallisia unia. Niissä oli kaikenlaisia välähdyksiä menneisyydestä ja tyttö ei todellakaan pitänyt niistä. Hän heräsi aina huutaen, tai kiroten kuin hullu. Ray juoksi aina omasta teltastaan (he olivat sopineet, että pitävät suhteensa salassa vähän aikaa) tytön luokse. Monet muut olivat alkaneet kysellä, mikä oli ongelmana, mutta Faeth selitti sen olevan vain joku typerä painajainen ja muut samurait sitten menivät pois. Faeth oli aivan varma, että se jumalatar yritti saada tytön päästään sekaisin ennen pitkää, mutta siinä se kurja naikkonen ei kyllä onnistuisi. Faeth oli vannonut itselleen, ettei anna sen ämmän enää tulla härnäämään häntä. Faeth kuitenkin inhosi nukkumaanmenoa, mutta hän tiesi tarvitsevansa unta. Juuri nyt tytön ollessa hereillä hän istui omassa teltassaan. He olivat Rayn kanssa palanneet leiriin muutama päivä sitten ja siellä olleet kuichelaiset olivat kaikki aivan kauhuissaan. Kun Faeth itse oli katsonut ennen niin kauniin kaupungin raunioita, hän oli tuntenut olonsa todella huonoksi. Hän ei voinut ymmärtää, miten Roy saattoi myöntyä lähtemään sotaan ja tuhoamaan tuollaisen paikan kuin Kuiche? Kamalaa, kun pitää tuhota tuollainen kaupunki, Faeth mutisi itsekseen. Ray oli mennyt käymään jossakin, eikä ollut vielä tullut takaisin. Poika oli kuitenkin käskenyt Faethia pysymään aseistettuna koko ajan, koska ne tiedemiesten sotilaita saattoi olla vielä joka paikassa. Faeth ei voinut olla tuntematta olevansa onnellinen, kun Ray välitti Faethista niin kovasti. Tyttö hymyili itsekseen ja katseli ympärilleen. Hänen telttansa oli oikein mukava. Se oli väriltään hiekanruskea. Sisällä oli muutama yksinkertainen tuoli, sänky ja yöpöytä, sekä Faethin omat varusteet, joita hän tarvitsi. Faeth kuuli Rayn askeleet teltan ulkopuolelta ja pian tämä olikin istumassa Faethin vieressä tytön sängyllä hymyillen typerän näköisenä. Mikäs sinua hymyilyttää? Faeth kysyi. Sinä, Ray sanoi. Ai. Mikä minussa on niin ihanaa? Se, että sinä tunnustit rakastavasi minua. Faeth hymyili Raylle, joka suukotti tytön otsaa hellästi. Hei, mitä helvettiä täällä on tekeillä? Faraiyan ilkikurinen ääni kysyi. Ray oli juuri aikeissa suudella Faethia suulle, mutta perääntyi noituen äänen kuultuaan. Kauanko sinä olit siinä? Faeth kysyi kasvot punaisina. Tulin juuri kun Ray suuteli sinua otsalle, Faraiya sanoi hymyillen. En kuitenkaan tehnyt mitään ennen kuin näin, että Ray aikoi suudella sinua suulle. Isälle et mene kertomaan, Ray murisi. En tietenkään. Sitä paitsi minusta tuntuu, että Roy on myös jollakin tavalla ollut mukana tässä tiedeyhteisössä, joka intohimoisesti haluaa Faethimme. No, se ainakin selittäisi sen miksi se mulvero ei tehnyt mitään Faethin pelastamiseksi sodassa, Ray sanoi ja näytti kerrassaan loukkaantuneelta. Oikeasti, minä en voi uskoa, että isä on sellainen! No, sitä onkin hankala uskoa, Faeth myönsi. Minun kyllä pitäisi päästä katoamaan kokonaan jollain keinolla, koska ne tiedemiehet tulevat hakemaan minut pois La Fielistä, jos jään sinne. Minä voin aina uhrautua, Faraiya sanoi. Ei! Ray ja Faeth sanoivat samaan aikaan. Faraiya hymyili. Te kyllä näytätte kerrassaan suloisilta yhdessä. Toivottavasti pääsette pakoon ja menette naimisiin ja saatte liudan lapsia, tyttö sanoi. Faeth hymyili. Ehkä avioliitto Rayn kanssa ei olisi niinkään paha, ainakaan hän ei uskonut sen olevan, kun Ray oli koko ajan niin herttainen ja kiltti. Tietysti me mennään naimisiin, Ray virnisti. Tosin me ei varmaan voida ottaa jompaakumpaa sukunimeä vaan pitää keksiä oma.
Niin, koska teidän lapsia tullaan kiusaamaan, Faraiya myönsi. Mutta kyllä minä ainakin olen onnellinen teidän puolestanne. Kiitos, Faeth sanoi. Ray kietoi kätensä tytön olkapäiden ympärille ja veti hänet kainaloonsa. Noin onkin paljon parempi, Faraiya virnisti ilkikurisesti. Pitää mennä nyt. Faraiya lähti pois teltasta. No niin, nyt me jäätiin kiinni, Ray sanoi. Älä murehdi, Faeth sanoi. Mutta Faraiya kertoo Ronille ja Ron Filipille ja Filip äidille. Okei, no sitten se on vähän pahempi juttu, Faeth sanoi ja nousi seisomaan. Luulen, että lähden kävelylle. Tuletko mukaan vai jäätkö tänne? Minä voin tulla mukaan. Olen joka tapauksessa menossa tapaamaan äitiä, Ray sanoi ja nousi hänkin seisomaan. He lähtivät yhdessä ulos aurinkoiseen ja lämpimään ulkoilmaan. Heidän leiriään oltiin purkamassa, farnialaiset olivat jo aikoja sitten lähteneet pois omia aikojaan, Faethin mielestä he pelkäsivät hirviöherttuattaren kostoa. Kuichelaiset, jotka olivat selvinneet kotinsa tuhosta, olivat Paulan luomassa ruoka-avustuskeskuksessa. He olivat lähdössä kuka minnekin turvallisempaan ympäristöön. Suurin osa kuitenkin puhui kovasti jonkinlaisen salaisen linnakkeen rakentamisesta Farnian Metsään, jotta he voisivat käydä sissisotaa Farniaa vastaan. Faeth hyväksyi sen, koska ei pitänyt kovin paljon siitä Ce Luccan herttuattaresta, joka halusi tuhota niin kauniin kaupungin kuin Kuiche. Minä jään tähän auttamaan äitiä, Ray sanoi hymyillen suuren teltan edessä, jossa kaikki Kuichen pakolaiset olivat. Faeth hymyili Raylle. Hyvä on, minä kävelen täällä vähän, hän sanoi. Ray näytti siltä, että olisi halunnut suudella tyttöä, mutta onnistui pitämään itsensä taitavasti kurissa. Faeth lähti kävelemään ympäri leirialuetta. Hän näki Zachon mulkoilevan ohikulkevia samuraita, jotka ilmeisesti nauroivat hänelle, mutta ei jäänyt juttelemaan. Hän ei missään nimessä halunnut joutua tekemisiin Zacho Yenin kanssa, ei nyt eikä koskaan. Hän käveli ripeästi pojan ohi. Kun hän pääsi vähän matkan päähän hänestä, hänelle tuli outo tunne, että häntä tarkkailtiin. Faeth katsoi ympärilleen käsi tiukasti katanan kahvan päällä. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi. Hm, ehkä minun kannattaisi hieman olla varovaisempi, Faeth kuiskasi ja lähti takaisin päin. Hän käveli kiireesti telttaan, jossa Ray oli kuichelaisten ja Paulan kanssa. Poika oli opettamassa lapsille miekkailua. Ray olisi todella hyvä isä, Faeth ajatteli. Poika huomasi tytön tuijotuksen ja vilkaisi häneen. Faeth hymyili. Hei, Fae, Ray sanoi. Onko kaikki hyvin? Näytät kalpealta. Tuntui kuin joku tarkkailisi minua tuolla metsässä, Faeth sanoi hiljaa. Hmm, ehkä ne olivat vain eläimiä? Eivät eläimet tuijota sillä tavoin, Ray. Se oli läpitunkeva ja selkää riipivä katse, josta en pidä. Hmm, siellä metsässä taitaa olla tiedemiesten sotilaita sitten, Ray totesi. Minun pitää vartioida sinua sitten, pikkuinen. Ray virnisti onnellisena. Faeth hymyili pojalle, nyt he ainakin saavat hyvän syyn olla kahden. Lapset, Paulan ääni sanoi. Ja nuori rakkaus. Milloin sinä tulit siihen? Ray kysyi. En kerro sitä sinulle, poikaseni. Olet kerrassaan rasittava äiti välillä, tiesitkö sen? Niin, Ray, mutta sinä rakastat minua kaikesta huolimatta, Paula sanoi hymyillen. Siinä olet kyllä oikeassa, Ray myönsi ja hymyili. Faeth arveli, että Paula tiesi jo tarkalleen, mitä hänen poikansa ja Faethin välillä oikein oli meneillään. Ainakaan La Fielin herttautar ei alkanut puhua asiasta, mutta hän hymyili Faethille
tietävän näköisenä. Myöhemmin illalla sinä samana päivänä Faeth oli istumassa hevosensa selässä ja koko porukka oli matkalla La Fieliin, jonne Faeth ja Ray eivät kumpikaan halunneet mennä. He ratsastivat vierekkäin, jälleen kerran ja pitivät myös vahtia ympäristöstä. He olivat Farnian Metsässä olevalla metsätiellä. Se näytti siltä kuin sitä olisi käytetty usein. Faeth näki jonkun vilahtavan puiden katveessa ja tunsi saman tien pelon kasvavan. Hänen hevosensakin tunsi sen ja alkoi hermostua. Faeth silitti sen päätä rauhoittavasti, mutta oli keskittynyt tuijottamaan metsään ympärillään. Joukko pysähtyi pian levähtämään pienelle aukiolle, joka oli keskellä metsää. Faeth käveli lähemmäs pensaita ja mulkoili haastavasti metsää. Faeth! Ray huudahti yhtäkkiä säikähtäneenä ja juoksi tytön luokse. Hän otti Faethia käsivarresta kiinni. Juostaan! Tuolla on helvetinmoinen joukko tiedeyhteisön sotilaita! poika huudahti. Faethia ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan hän lähti juoksemaan kohti hevostaan. Hei, mikä täällä on hätänä? Zachon hämmästynyt ääni kysyi, mutta hän ei saanut vastausta Raylta saati Faethilta. Kun tyttö oli hevosensa luona hän nousi kiireesti sen selkään. Hän kuuli oudon suhahduksen jostain ja ehti hädin tuskin kumartua kun nuoli jo meni hänen päänsä ohi Faethin takana olleeseen puuhun ja jäi siihen. Faeth, oletko kunnossa? Ray kysyi. Olen minä, säikähdin vain, Faeth sanoi. Tässä vaiheessa muut samurait olivat jo huomanneet tunkeilijan ja käyneet sen kimppuun. Faeth ja Ray ratsastivat hiljaa metsän reunaa kohti tietä. Mutta heidän epäonnekseen tielläkin oli sotilaita. Ja niitä oli paljon. Menossa pakoon vai? kysyi niiden johtaja. Pelkään pahoin, että emme voi suvaita sitä. Kuules, idiootti, kuka lahjoi sinut niin hyvin, että uskalsit tulla tänne? Faeth kysyi. Zacho Yenin isä on hyvin antelias mies. Jaaha, vai että oikein sen pölvästin pölvästi isä, Faeth sanoi hyytävällä äänellä. Ehkä minun pitäisi mennä teurastamaan hänetkin ihan kuten Paeoninkin. Hän näki, että tämä sotilaiden kapteeni kalpeni silmän räpäyksessä kuultuaan sellaista puhetta. Ray noitui Faethin vierellä. Faeth, meidät on saarrettu. Noilla on nuolia, hän sanoi. Faeth katsoi taakseen ja näki miehiä, joilla oli jousipyssyt ja ne osoittivat Faethiin. Mielenkiintoinen pattitilanne, eikö? kuului ääni, Zachon isän ääni. Faeth katsoi häntä ja huomasi todella tuskissaan olevan Zachon isänsä vierellä. Mitä sinä olet tehnyt minun pojalleni, Satimaya? Hän ei enää ota käskyjä vastaan keneltäkään, mies ärisi. Pilasit koko suunnitelman, senkin vätys, hän raivosi Zacholle. Voi anteeksi, olisitko todella halunnut, että minä kuolen sinne? Zacho intti vastaan. Voisin tappaa teidät molemmat, Faeth ärähti heille lopulta kuunneltuaan jonkin aikaa isän ja pojan tappelua. Olette kumpikin niin hemmetin säälittäviä, hän lisäsi ja mulkoili kumpaakin niin julmasti, että nämä värähtivät silmiin nähden. Sotilaat heidän ympärillään myös säikähtivät katsetta, jonka Faeth heihin loi. Rynnitään niiden läpi! Ray huudahti. Faeth nyökkäsi ja kaksikko ratsasti suoraan metsään, jonne Ray oli suunnannut hevosensa. Faethin hevonen kuitenkin lensi pian maahan ja Faeth voltilla vähän matkan päähän. Hän huomasi, että hänen hevosensa oli saanut nuolen kaulaansa. Rayn hevoselle oli käynyt samalla tavalla. Ja nyt me juostaan, voi herranjestas sentään, Faeth murisi juostessaan pakoon. Ottakaa heidät kiinni! kuului Zachon isän raivoisa karjuminen jostain kaukaa. Kiivetään puuhun, Ray sanoi ja pysähtyi yhden tammen juurelle. Faeth nousi pojan perässä ylös. Lopulta poika jäi istumaan yhdelle oksalle selkä puunrunkoa
vasten ja paineli kylkeään äreä ilme kasvoillaan. Mikä sinua vaivaa? Faeth kysyi huolestuneena. Taisin murtaa kylkiluun, kun hevonen kaatui, Ray sanoi. Se saattaa repiä minulta keuhkot auki. En minä aio menettää sinua, Faeth sanoi. En enää uudestaan, kuuletko? Kuulen minä ja minusta se on mukava tietää, Ray sanoi ja halasi tyttöä. Minne ne menivät?! kuului huutoja alhaalta. Faeth ja Ray pidättivät hengitystään, etteivät sotilaat alhaalla kuule mitään. Mennään eteenpäin! Jossakin täällä ne kaksi paskiaista ovat! joku toinen huusi. Sitten tuli hiljaista kuin haudassa. Menivätköhän ne jo? Faeth kuiskasi. Ehkä, Ray sanoi ja oli aikeissa alkaa laskeutua alas puusta, kun he kuulivat askelia. Täällä on joku, Faeth sanoi hiljaa. Älkää tappako minua, Zacho sanoi alhaalta. Mitä helvettiä? Ray sanoi ja tuijotti. Faeth oli ihan yhtä hämillään. Mitäs sinä oikein yrität, Yen? kuului Ronin ääni. Minä en aikonut käydä kenenkään kimppuun, Zacho sanoi. Miksi sinä lymyät tämän tammen alla? Ajattelin kiivetä. Miksi ihmeessä? Se ei kuulu sinulle. Ray kiipesi alas puusta ja auttoi Faethin maahan. Aijaa, Ron virnisti. Karkulaiset. No joo, Ray sanoi. Me yritämme päästä karkuun Faethin perässä juoksevia sekopäitä. Sankarileikkejä taas, loistavaa. Voinko auttaa? Me tarvitsemme harhautuksen, Faeth sanoi. Ron nyökkäsi ja vilkaisi Zachoon. Ha, Yen, nyt kun sinäkin olet iloisesti täällä, saat auttaa, hän sanoi järkyttyneen näköiselle Zacholle ja virnisti häijysti. Zacho mulkoili takaisin, mutta ei tehnyt elettäkään liikkuakseen mihinkään suuntaan. Faeth ajatteli heti, että poika on aivan kauhuissaan ja pelkäsi, että jumalatar tappaa hänet. No niin, Ron sanoi. Lähtekääpä te kulkemaan tuohon suuntaan, hän näytti suunnan, niin minä ja Zacho keksitään joku aivan mahtava harhautussuunnitelma täällä. Faeth ja Ray nyökkäsivät ja lähtivät kulkemaan itään. He kävelivät hitaasti ja äänettömästi eteenpäin, kun Ray pysähtyi ja istui maahan selkä kiveä vasten. Hemmetti, minä en jaksa enää, hän sanoi. Levähdetään vähän aikaa, jooko? Faeth nyökkäsi ja kyykistyi pojan viereen. Rayn oli hankala hengittää ja hänen kasvoiltaan paistoi tuska. Faeth otti toisen hanskan kädestään ja silitti pojan poskea. Ray hymyili ja painoi oman kätensä Faethin käden päälle. Minä en muistakaan, milloin sinä olisit minua tuolla tavalla koskettanut, poika sanoi. En minäkään, mutta onko sillä mitään väliä? Faeth kysyi hymyillen. Ei sillä ole mitään väliä. Mutta kivalta tuo ainakin tuntuu... Faeth nousi vähän ajan kuluttua seisomaan ja käveli ympäriinsä lähiympäristössä. Ray seurasi tyttöä katseellaan hyvin tarkasti. Faeth ei koskaan ollut pitänyt siitä kun häntä tuijotetaan sillä tavalla, mutta Ray teki niin siksi, kun hän vahti tyttöä. Faeth näki kauniin keltaisen kukan maassa vähän matkan päässä ja jäi katselemaan sitä. Se oli hyvin kaunis. Hän vaipui ajatuksiinsa täysin. Faeth, juokse! kuului jonkin ajan päästä huuto hänen takaansa. Faeth kääntyi katsomaan ja näki Rayn makaavan maassa vatsallaan kahden vihreäpukuisen sotilaan pitelemänä. Hän huomasi myös Ronin ja Zachon tajuttomat hahmot jossain häkissä. Ilmeisesti Zachon isä oli päättänyt, että hänen poikansa on petturi ja hakannut hänet tajuttomaksi. Faeth, juokse tai ne vievät sinut! Ray huusi pakokauhun vallassa. Faeth kirosi ja lähti juoksemaan eteenpäin. Hänen peräänsä lensi nuolia, mutta ne eivät osuneet. Hän törmäsi johonkin kovaan.
Ai hemmetti, mikä tämä on? hän mutisi hieroen nenäänsä. Hän huomasi sen olevan korkea kallioseinämä. Tuolla se on! Ottakaa kiinni! kuului huuto tytön takaa. Faeth kuitenkin tajusi olevansa umpikujassa. Hän joutuisi tappelemaan noita idiootteja vastaan. Olisi pitänyt jäädä sinne helvetin puuhun istumaan niin kauaksi aikaa, että ne paskiaiset luovuttaa, Faeth ajatteli. Hän veti katanan huotrastaan huokaisten ja hyökkäsi vihreäpukuisten sotilaiden kimppuun ennen kuin nämä ehtivät edes tajuta mitä tapahtui. Verta lensi taas joka paikkaan, mutta tällä kertaa Faeth ei tuntenut mitään sympatiaa ketään kohtaan. Ja Ray oli vankina! Faeth halusi mennä auttamaan hänet pakoon. Hemmetti! Faeth huudahti ja pinkaisi takaisin metsään, samaan suuntaan josta oli tullutkin. Hän saapui pian kohtaan, jossa Ray, Zacho ja Ron olivat köytettyinä tolppaan. Ray oli hereillä ja kärsivän näköinen, mutta tuijotti Zachon isää raivokkaasti. Faeth pysähtyi. Lopettakaa! hän huudahti. Tulithan sinäkin takaisin, Zachon isä sanoi. Me odottelimmekin jo sinua, Satimaya. Faeth huomasi, että miehen kädessä oli miekka ja toisessa jousipyssy. Mitä sinä aiot tehdä heille? Faeth ärähti. Mitäs minä aioinkaan? Niin, ensin tapan Fromiyan pojan, sitten kuichelaisen ja Zachon, mahdollisesti. Sinä et koske Rayhyn! Enkö? Zachon isä sanoi ja kääntyi Rayhyn päin. Faeth huomasi, mitä tämä aikoi tehdä ja lähti juoksemaan kaksikkoa päin. Rayn kasvoilla oli järkyttynyt ilme, kun hän katsoi Faethin juoksevan miekka kohotettuna kohti Zachon isää. Zacho itsekin tuijotti säikähtäneenä Faethiin. Faeth hyppäsi ilmaan ja laskeutui keveästi tolpan päälle, johon Ray oli sidottu. Vasta silloin Faeth tajusi, ettei ollut enää oma itsensä vaan se jumalatar. Faeth tunsi tietoisuutensa olevan jossain todella syvällä oman mielensä uumenissa. Hm, olen aina halunnutkin juuri tämän tytön ruumiin, jumalatar sanoi kylmästi. Tuo ei ole Faeth! Ray ajatteli. Tuo ei todellakaan ole Faeth Satimaya! Jumalatar katsoi Rayhyn. Niin, minä en todellakaan ole Faeth Satimaya, hän sanoi. Kuka sinä sitten olet? Ray kysyi kohteliaasti tajuttuaan, ettei heillä ollut mitään hajua jumalattaren nimestä. Kertoisinko sen sinulle? jumalatar heitti vastaan ja kyykistyi tolpan päällä. Niin, voisin kyllä. Zacho näytti siltä, että oli pyörtyä. Jumalatar hyppäsi alas tolpalta ja siirsi itsensä salaman nopeasti Zachon eteen. Niin, sinuthan minun piti tappaa, hän sanoi ja kohotti sormensa, se piteni ja muuttui täysin mustaksi, mutta, et sinä todella ansaitse sitä. Isäsi taas... jumalatar kääntyi herra Yeniin puoleen. Teidän jumalaisuutenne, tämä sanoi, kun julma nainen Faethin ruumiissa käveli kohti häntä, minä voisin olla nöyrä palvelijanne. Sinä valehtelet, jumalatar sanoi. Ihan kuin poikasikin, sinä valehtelet myös. Jumalatar nousi ilmaan ja lensi kiireesti herra Yenin ohi. Ray kuitenkin näki kuinka se musta terävä piikki veti miehen kaulavaltimon auki. Zacho tuijotti järkyttyneenä tapahtunutta kun hänen isänsä alkoi hitaasti kaatua maahan. Ray taas tajusi, että hän ei välttämättä enää saa Faethia takaisin. Tytön raivo oli ollut ennennäkemätön ja luultavasti se aiheutti sen jumalattaren ilmestymisen jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Raysta myös tuntui siltä, että tämä oli lopullinen ilmestyminen, jota Faeth ei millään saa pois enää. Hei, minä en vieläkään tiedä sinun nimeäsi, Ray sanoi. Niin, jumalatar sanoi ja kääntyi Rayhyn päin. Jumalatar oli hyvin julma, mutta yhtä kaunis kuin Faethkin on. Minä olen Maierien, jumalatar sanoi.
Hetkinen, Ray sanoi. Maierien? Se Kuichen muinainen kuningatar? Aivan, se sama, Maierien sanoi. Sen sanottuaan hän kohosi ilmaan ja hävisi jälkiä jättämättä. Ray tuijotti hänen peräänsä. Se narttu vei Faethin! hän karjui. Tiedemiesten sotilaat lähtivät pakoon saman tien. Ron, miten me päästään irti? Ray kysyi. Paha sanoa. Me kuitenkin kuollaan tänne, jos emme pian pääse pois, Ron sanoi. Zacho ei kommentoinut asiaa millään tavalla. Hän oli vieläkin shokissa koko tapahtumista. Onko kellään puukkoa? Ray kysyi. Ei minulla ainakaan, Ron sanoi. Zacho, onko sinulla puukkoa? Ei, Zacho sanoi. Joo, kuolema tuli, Ray totesi. He jäivät kaikessa hiljaisuudessa odottelemaan muita, tai edes jotakin ystävällistä sielua, joka voisi auttaa kolmikon irti. Joskus auringonlaskun aikaan, kun Ray oli jo vaipunut unen ja hereillä olon rajaseuduille, hänen korviinsa kantautui askelten ääniä. Täällä he ovat! kuului Filipin ääni. Faethistä ei ole jälkeäkään tosin. Onhan Ray kunnossa? kuului Paulan huolestunut ääni. Ray tunsi kun joku heitti hänen kasvoilleen kylmää vettä. Hänen näkökenttäänsä ilmestyi Filipin kasvot, jotka näyttivät huolestuneilta. Paula oli hänen kanssaan. Ray! hän sanoi ja halasi poikaansa tiukasti. Pojalla ei ollut mitään sitä vastaan, kun hänen ylitseen tuntui humahtavan taas sellainen tuttu menetyksen tunne, tällä kertaa vielä voimakkaampana. Se helvetin jumalatar otti Faethin, Ray mutisi surullisena. Mitä? Paula kysyi. Se jumalatar oli Maierien, se Kuichen muinainen kuningatar, joka tuomittiin kuolemaan sortumisesta pimeän magian käyttöön, Ray sanoi. Hän tappoi Zachon isän ja lähti pois. Miten hän sai Faethin valtaansa? Minä luulin, että hän oli jo mennyt pois. Faeth oli hyvin vihainen. Hän yritti ensin itse tappaa Zachon isän, mutta Maierien otti vallan ihan noin vaan. Huomasiko Faeth mitään? En usko. Kertoiko Maierien minne hän meni? Ei. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan missä hän on. No, tällä hetkellä meidän pitää saada sinut kuntoon, Ray, Paula sanoi ja auttoi Rayn seisomaan. Sitten voimme ottaa selvää, minne Maierien meni. Sopii minulle, kunhan saan Faethin takaisin, Ray sanoi. He saapuivat La Fieliin viikkoa myöhemmin ja Ray makasi sairaalaosastolla. Paula tuli poikansa luokse kasvoillaan päättäväinen ilme. Ray, oletko nähnyt tavallisesta poikkeavia unia? hän kysyi. En, Ray sanoi hämillään. Miksi? Se yhteys sinun ja Faethin välillä on hyvin voimakas. Sinun pitää käyttää sitä ja saat tietää, missä Faeth on, Paula selitti. Miten? Joudumme hypnotisoimaan sinut, jotta näet unia, epätavallisia sellaisia. Uskoisin niiden aukaisevan tien Maierien mieleen, niin näet missä hän on. Minä en todellakaan ole menossa sen idiootin irstaaseen mieleen. Entä jos se hoksaa, että se olen minä? Kun Faeth huomaa sinun läsnäolon siellä, hän pitää sinut tavallaan piilossa Maierienilta, Paula sanoi. Okei.
Minä taidan tietää, miten se akka tapetaan, mutta en kerro sitä vielä. Ensin sinun pitää saada tietää se paikka, jossa Maierien ja Faeth ovat. Minä tosin veikkaan, että Maierien aikoo jakaa Faethin ruumiin kahdeksi, jotta hän saa oman ja Faeth oman. Eikö se tapa Faethin? Saattaa olla, mutta hyvällä tuurilla ehdit hänen luokseen ennen sitä. Se on kyllä varmasti hyvin vaarallinen homma. No varmasti, mutta minä teen sen Faethin takia, enkä itseni, Ray hymyili.