MUSEO-JA KULTTUURIYHTEISTYÖMATKA VIRON MULGIMAALLE 24-27.2.2015

MATKARAPORTTI MUSEO-JA KULTTUURIYHTEISTYÖMATKA VIRON MULGIMAALLE 24-27.2.2015

MATKARAPORTTI MUSEO-JA KULTTUURIYHTEISTYÖMATKASTA VIRON MULGIMAALLE 24-27.2.2015 Matkalla osallistujat Maria Hartikainen Ylä-Savon Veturin toiminnanjohtaja Maija-Leena Kemppainen, Vieremän kansalaisopiston rehtori/ museovastaava ja Ylä- Savon kulttuurivastaavien verkoston edustaja Riitta Marin, Lapinlahden taidemuseon museojohtaja ja paikallismuseoverkoston kehitystyön koordinoija Matkan tavoite Matkan tavoitteena on tutustua Viron Mulgimaan alueella maaseutumuseoihin ja niiden toimintaan sekä alueen kulttuurityöhön ja tapahtumiin. Yhtenä näkökulmana on museoiden ja kulttuuripalveluiden hyödyntäminen maaseutumatkailussa. Matkan toinen tärkeä tavoite on keskustella isäntäorganisaation kanssa yhteistyökuvioista, mahdollisesta yhteishankkeesta ja hankerahoituksesta. Isäntäorganisaatio MÜT Mulgimaa Adendurskoda Isäntäorganisaatiomme Mulgimaalla oli Veturia vastaava Leader ryhmä MÜT Mulgimaa Arenduskoda (LEADERi tegevusgrup). Ryhmän toiminta-alueeseen kuuluvat Abjan, Hallisten, Helmen, Hummulin, Karksin, Põdralan, Tarvastun ja Viljandin kunnat sekä Mõisakülan ja Tõrvan kaupungit. Oppaanamme vierailun aikana oli toiminnanjohtaja Anneli Roosalu. MÜT Mulgimaa Arenduskoda on yksi Viron 26 Leader -ryhmästä. Sen alueella on noin 28 000 asukasta. Toimintaryhmän alue on kasvanut. Kaudella 2007-2013 sen alue käsitti viisi kuntaa. Nyt se kattaa kymmenen kuntaa eli koko Mulgimaan alueen. Toimintaryhmän toimisto on Abja-Paluojalla kunnan virastotalolla. Työntekijöitä toimintaryhmällä on kaksi; toiminnanjohtaja Anneli Roosalu ja hankesihteeri-kirjanpitäjä Raili Uibopuu. Laajentuneen alueen palvelun varmistamiseksi toimintaryhmässä mietitään toisen toimipisteen avaamista ja henkilön palkkaamista sinne. Toimintaryhmän hallituksessa on 16 jäsentä, varajäseniä ei ole. Hallitukseen on valittu yksi edustaja jokaisesta kunnasta ja lisäksi toinen edustaja yli 2000 asukkaan kunnasta. Hallituksen puheenjohtaja on Viljandin kunnanjohtaja Ene Saar. Toiminnan painopisteet päättyneellä ohjelmakaudella olivat: Pienyrittäjyyden edistäminen Kyläympäristön ja asukkaiden aktiivisuuden kehittäminen Mulgimaan omaleimaisuuden tukeminen ja vetovoimaisuuden lisääminen Päättyneen kauden rahoituskehys oli 2,4 miljoonaa euroa. Tyypillisiä tuen kohteita ovat olleet kylätalojen ja kulttuurikohteiden kunnostaminen sekä yritysten tukeminen. Toimintaryhmällä on ollut myös omia hankkeita, näistä viimeisimpinä nuorisohanke ja Mulgimaan brändiä rakentanut hanke. Viimeksi mainitun hankkeen aikana mm. rakennettiin Mulgimaa portaali (www.mulgimaa.ee) ja järjestettiin Mulgimaa -merkkikilpailu. Toimintaryhmien ja strategioiden valinta ohjelmakaudelle 2014-2020 on Virossa vielä kesken Leader -ryhmien on jätettävä hakemuksensa huhtikuun loppuun mennessä. Mulgimaan toi-

mintaryhmässä on strategian kirjoittaminen parhaillaan käynnissä. Painopisteet pysyvät samoina kuin päättyneellä kaudella. Leader-ryhmän nettisivuja: http://www.mulgimaaarenduskoda.ee / www.mulgimaa.ee Toteutunut matka ja vierailukohteet Tiistai 24.2.2015 Matkustaminen ja omatoiminen tutustuminen Viljandin kaupunkiin Klo 6.50 Lähdimme Maija-Leena Kemppaisen kanssa Iisalmesta omalla autolla kohti Kuopion lentokenttää. Riitta Marinin otimme kyytiin Lapinlahdelta. Käytimme henkilöautoa, koska lentokenttäbussia ei ollut menomatkan lennolle eikä myöskään paluumatkan lennolle. klo 8:55 lento Kuopio-Helsinki klo 11:55 lento Helsinki-Tallinna (ti ei lentoja Tartoon) klo 12.25 kuljetus Viljandiin vuokra-autolla. Viron itsenäisyyspäivästä johtuen bussivuoroja oli tavallista vähemmän ja siksi päädyimme yksityiskuljetukseen. Kuljettajamme kertoili matkan aikana Viron itsenäissyyspäivän juhlallisuuksista ja perinteistä. Tänä vuonna itsenäisyyspäivän paraati pidettiin Narvassa ja presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto Jõhvin konserttitalossa. Noin klo 15:30 majoituimme Viljandin kaupungissa Grand Hotel Viljandiin. Iltapäivällä tutustuimme omatoimisesti Viljandin kaupunkiin, joka on vanha hansakaupunki. Asukkaita kaupungissa on noin 20 000. Se on Porvoon ystävyyskaupunki. Kävimme lounaalla kulttuuritalon, Sakala -keskuksen ravintolassa. Taloa oli kunnostettu EU-rahoilla. Kaupungilla näimme Viron ensimmäinen olympiamitalistin, painija Martin Kleinin patsaan. Klein voitti Tukholmassa 1912 hopeaa 11 tuntia ja 40 minuuttia kestäneessä hopeaottelussa. Kaupungin merkittävä kulttuurilaitos on Paul Kondas -keskus, missä on merkittävä naivistisen taiteen kokoelma. Valitettavasti keskus oli kiinni. Kävimme tutustumassa Viljandijärven rantatöyräällä olevaan keskiaikaisen linnoituksen raunioihin. Tapasimme sattumalta suomalaisen Harri Aaltosen, joka pyörittää Hansa Candle kynttiläfirmaa Viljandissa. Hän on kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Aaltonen esitteli meidät kahdelle valtuustokaverilleen; Viljandin museon johtajalle Jaak Pihlakille ja museon ystäviin kuuluvalle Heikki Raudlalle. www.viljandi.ee. Keskiviikko 25.2.2015 Ohjelmaa klo 8.45-19.30 Viljandin museo Tapasimme aamulla toiminnanjohtaja Anneli Roosalun hotellilla ja lähdimme ensimmäiseen kohteeseemme, Viljandin museoon. Oppainamme museossa olivat Heli Grosberg ja Marika Oder. Museorakennus on kaupungin vanhin kivitalo, joka alun alkaen vuonna 1780 rakennettiin apteekiksi. Museo on maakuntamuseo. Se perustettiin vuonna 1878 ja nykyiseen rakennukseen museo siirtyi vuonna 1942. Museossa on laaja-alainen perusnäyttely, joka esittelee niin luontoa kuin historiaa. Historia esitellään kivikaudesta kolhoosiaikaan saakka. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vuosittain useita vaihtuvia näyttelyitä. Vierailumme aikana siellä oli

vaihtuvana näyttelynä lampaista kertova näyttely. Museoon kuuluu päämuseon lisäksi säveltäjä Mart Saaren kotimuseo Karjasoon kylässä. Työntekijöitä Viljandin museolla oli yhdeksän (johtaja, 3 kuraattoria, 1 museolehtori, 1 museomestari ja 4 muuta työntekijää). Museon rahoitus on tullut valtiolta, mutta jatkossa Viljandin museon rahoituspohja muuttuu samoin kuin muilla maakuntamuseoilla. Tällöin rahoitus tulee vain osaksi valtiolta. Museosta lisää: www.muuseum.viljandimaa.ee Maakuntamuseon roolissa Viljandin museo auttaa paikallisia kotiseutumuseoita esimerkiksi avustusten hakemisessa. Paikallismuseot voivat myös tilata käyttöönsä maakuntamuseon vaihtuvia näyttelyitä. Kovin tiivistä yhteistyö paikallismuseoiden kanssa ei näyttänyt olevan. Sen sijaan valtakunnan muiden ammattimuseoiden kanssa yhteistyö oli säännöllistä. Mahdollisesta yhteistyöstä kysyttäessä esittelijämme totesivat, että he voisivat tulla tutustumaan Ylä-Savon museotoimintaan. Suomeen opiksi otettavaa oli tapa, millä historiaa oli elävöitetty lapsille mielenkiintoiseen muotoon. Museosta mieleen jäänyttä: - havainnolliset piirrokset ja dioraamat - maatalouskoneiden pienoismallit kolhoosiviljelystä kertovissa vitriineistä - lapsille/koululaisille tarjotut museotunnit - isot kokoelmat; yli 140 000 esinettä ja 4000 taideteosta - museo toi näyttelyissään hyvin esille sen, miten kaupunki on ollut kehityksen kärjessä - museo on julkaissut vuosikirjoja tai vuosikalentereita. - aktiivisesti toimivat museon ystävät (mm. luentoja joka toinen kuukausi) Heimtalin kotiseutumuseo (Heimtali koduloomuuseum) Seuraava kohteemme oli vanhassa koulurakennuksessa sijaitseva Heimtalin kotiseutumuseo. Pihapiirissä on kolme muuta rakennusta, navetta ja kaksi kunnostusta vaativaa vanhaa asuintaloa. Museon perusti tekstiilitaiteilija, Viron Taideakatemian professori emerita Anu Raud. Myöhemmin hän lahjoitti museon Tarton kansallismuseolle (Eesti Rahva Muuseum), jonka filiaali se nykyisin on. Museon omistuksessa ovat päärakennus ja vanha navetta. Heimtalin museon ystävät omistavat kaksi muuta rakennusta. Museolla on kaksi työntekijää. Oppainamme museossa olivat tekstiilitaiteilija Anu Raud ja museo-opas Merle Puusep. Museolla on iso virolaisten perinnetekstiilien kokoelma. Näyttelytilat ovat pienet, joten suurin osa tekstiileistä on kaapeissa. Vieraileville ryhmille järjestetään kaappien kätköistä löytyvistä aarteista pikanäyttelyitä. Museon kokoelmiin kuuluu myös kouluun ja maalaiselämään liittyvää esineistöä. Mutta museo profiloituu voimakkaasti perinnetekstiilien ja tekstiilikäsitöiden museoksi. Kävijöitä museossa on vuosittain 4000-8000, iso osa kävijöistä tulee vierailevina ryhminä.

Viime vuosina vierailijoiden määrä on ollut laskussa. Merle Puusep arveli sen johtuvan siitä, että seutukunnalle on kehittynyt muita käyntikohteita matkailijoille. Museon pihapiirissä järjestetään kesällä käsityömarkkinat, minne käsityöläiset voivat tulla myymään tuotteitaan. Merkittävää, museota monella tapaa elävöittävää toimintaa on Anu Raudin taideakatemian tekstiilialan opiskelijoille järjestämät työpajat. Näiden työpajojen teemoina ovat luonnosta ja perinteisistä kuvioista kehitellyt uudet mallit. Anu Raudilla on myös vahva pedagoginen näkemys siitä, miten perinteisiä käsityömalleja voidaan opettaa lapsille. Museon yläkerrassa oli esillä viehättävä, perinteisillä kuvioilla neulottujen pehmoeläinten ja käsinukkejen näyttely. Käsinukeista oli tehty myös kuvakirja teko-ohjeineen. Anu Raudilla oli unelma saada museon pihapiirin vanhan, ränsistyneet asuinrakennukset kunnostettua majoitustiloiksi työpajoihin osallistuville opiskelijoille ja muille kävijöille. Tällä hetkellä hän majoittaa opiskelijoita kotonaan läheisellä maatilallaan. Museoalueen vetovoimaa lisäämään valmistuu ensi kesänä Anu Raudin maille, kukkulalle rakennettava ideamaja. Heimtalin museon ystävien yhdistyksessä on jäseniä noin 50. Jäsenet ovat eri puolilta maata ja maailmaa. Museoon tutustumisen jälkeen pistäydyimme pikaisesti Anu Raudin maatilalla. Siellä hän esitteli omia, perinteisistä malleista modernisoituja tekstiilitöitään. Pääsimme myös näkemään kutojat, jotka valmistivat Anu Raudin tekstiilitaiteen näyttelyyn Tampereelle tulevia töitä. Mahdollisesta yhteistyöstä kysyttäessä oppaamme totesivat, että voimme tuoda museoon ryhmiä vierailulle. Me mietimme mahdollisuutta lähettää käsityönopettajia tutustumaan perinteisiin virolaisiin käsitöihin. Heimtalin kartano (Heimtali mõis) Päivän kolmas kohteemme oli Heimtalin kartanokoulu. Virossa on neljäkymmentä entisissä kartanoiden päärakennuksissa olevaa koulua. Heimtalin kartano on 1580 luvulta. Se kuului pitkään von Sieversin suvulle. Kartanon komea päärakennus rakennettiin 1850-luvulla. Nykyään kartanon päärakennus on kouluna. Oppilaita ala- ja yläasteella on 122. Tapasimme Viljandin kunnanjohtajan Ene Saaren, rehtori Eero Metsvahin ja eläkkeellä olevan historian opettaja Impi Sirjen. Ruokailimme koulun ruokalassa ja opimme, että kouluruoka saa maksaa 78 senttiä/oppilas. Ruokana vierailupäivänämme oli perinteinen peruna- ohra- lihamuhennos.

Pistäydyimme musiikkiluokassa ja tutustuimme Impi Sirjen tekemään historia- ja kotiseutuopetukseen. Sirje on jo eläkkeellä, mutta hän käy yhä edelleen koululla kerran viikossa pitämässä kotiseutu- ja historiakerhoa. Pitkän opetusuransa aikana Impi Sirje on teettänyt 180 historiaan tai kotiseutuun liittyvää oppilastyötä. Teemat vaihtuvat vuosittain. Tämän vuoden teeman on Kaikk yhes paatis. Oppilastöistä on näyttely ensi elokuussa Viron toisen itsenäisyyspäivän aikoihin. Tämän intohimoisesti työhönsä suhtautuvan pedagogin tavoitteena on tehdä historian opetus mielenkiintoiseksi ja opettaa lapset arvostamaan kotiseutuaan. Kouluvierailun jälkeen kävimme tutustumassa kartanon vanhan tallirakennuksen muurien sisään rakennettuun liikuntahalliin. Rakennuksessa oli liikuntatilojen lisäksi kirjasto ja kolme opetusluokkaa. Liikuntatilat ja kirjasto ovat kaikkien kuntalaisten käytössä. Kunnanjohtaja Ene Saar kertoi, että liikuntahallin käyttöä halutaan lisätä kesäaikana esimerkiksi urheiluleirejä pitämällä. Tarvastun käsityötupa ja Tarvastun museo (Tarvastu käsitöökoda ja muuseum) Tarvastun käsityöpaja ja museo toimivat samassa pihapiirissä kunnanviraston läheisyydessä, kunnan omistamissa kiinteistöissä. Käsityötupa on Leader -rahoituksen tuella remontoitu vuosina 2006-2008 vanhasta kivirakennuksesta. Oppainamme Tarvastun käsityötuvalla ja museossa olivat käsityötuvan ohjaaja Riina Salmi, kirjastonhoitaja Aili Anderson ja kirjastovirkailija Annika Liivamägi. Anderson ja Liivamägi toimivat myös museon esittelijöinä. Käsityötupa näyttää toimivan samaan tapaan kuin käsi- ja taideteollisuusyhdistysten neuvonta-asemat. Vierailumme aikana käsityötuvalla oli kutomassa tai kirjonta- ja pirtanauhatöitä tekemässä kuusi naista. Valtaosa naisista teki käsitöitä itselleen, mutta muutama teki tuotteita myös myyntiin. Käsityökodalla oli talkootöinä tehty peruskoulun ala-asteen oppilaille esiintymisasut. Ne olivat kansallispuvuista modernisoituja versioita. Rakennuksen alakerrassa oli pieni tuotemyymälä sekä kokoustilat, joita vuokrataan myös ulkopuolisille. Käsityötupa on auki 3 päivänä viikossa, mutta kutojat saavat tarvittaessa avaimet työpajalle ja voivat työskennellä muulloinkin kuin aukioloaikoina. Tarvastun museo on perustettu vuonna 2011. Museon tilojen kunnostukseen on saatu Leader- rahoitusta. Museo toimii lähinnä kokoelmanäyttelynä. Se sijaitsee kirjastorakennuksen yläkerrassa. Kirjastosalin vieressä oli myös pieni näyttelytila. Siellä on kuukausittain vaihtuva pienimuotoinen taidenäyttely.

Karksin kulttuurikeskus (Kultuurikeskus Karksi- Nuia) Tapasimme kulttuurikeskuksella toiminnasta vastaavan kulttuurispesialisti Kai Kannistun. Kulttuurikeskus sijaitsee samassa talossa kunnan viraston ja kirjaston kanssa. Talo on 10 vuotta vanha. Kulttuurikeskus on vilkkaassa käytössä. Siellä kokoontuu 17 erilaista harrastuspiiriä ja siellä on kaksi näyttelytilaa, joissa on vaihtuvia näyttelyitä. Käyntimme aikana keskuksella oli menossa nuorten kansantanssiryhmän tanssiharjoitukset. Näyttelytiloissa on 24 näyttelyä vuodessa. Kai Kannistu etsii aktiivisesti ilmaisia kiertäviä näyttelyitä, koska määrärahat näyttelytoimintaan ovat pienet. Alakerran näyttelytilassa oli esillä kuvataiteilija Kuulo Vahterin näyttely "22 EESTIÄ. Yläkerran näyttelytilassa oli käsityöharrastajien näyttely. Työntekijöitä kulttuurikeskuksella on 4, näistä kolme kiertää kylillä. Lisäksi ovat harrastuspiirien vetäjät. Kulttuurikeskuksen näyttelyissä ja kulttuuritilaisuuksissa on vuosittain noin 5000 kävijää. Yhteistyötä koulujen kanssa tehdään paljon. http://www.kultuurikeskus.karksi.ee Kulttuurikeskuksen toiminta on yhdistelmä suomalaisen kansalaisopiston ja kulttuuritoimen tehtäviä. Virossa ei ole kansalaisopistoja. Siellä kuntien kulttuurikeskukset järjestävät erilaista harrastustoimintaa. Harrastuspiirit ovat ilmaisia. Mõisakülan museo Seuraava kohteemme oli Latvian ja Viron rajalla sijaitsevan, maan pienimmän kaupungin Mõisakülan museo. Museota esitteli meille museon hoitaja ja samalla museon ainut työntekijä Anu Laarman. Mõisakülan museo on perustettu 1970-luvulla. Se sijaitsee Mõisakülan kaupungintalolla. Museossa on vuosittain 6-7 pienimuotoista vaihtuvaa näyttelyä. Kesällä esitellään Mõisakülan historiaa ja talvikaudella muuta. Museon esinekokoelma on 9000 esinettä, niistä esillä on 1200. Kävijöitä museossa on vuosittain noin 1100. Museon toimintabudjetti on minimaalinen, mutta rahanpuute korvataan luovuudella. Koululuokat vierailevat museossa ja historiaa esitellään lapsille mielenkiintoisella tavalla. Anu Laarmanin tavoitteena on toimia niin, että lapsilla on matala kynnys museoon. Hän koki onnistuneensa tässä. On lapsia, jotka tulevat pistäytymään museossa muulloinkin kuin koululuokan mukana. Aiemmin Mõisaküla oli tärkeä kapearaiteisen rautatien risteysasema. Ensimmäinen rata kulki Pärnusta Valgaan. Mõisakülaan rakennettiin myös rautatien pääkonepaja. Kapearaiteisen rautatien toiminta Mõisakülassa päättyi vuonna 1975 kestettyään miltei 80 vuotta. Uusi Riian ja Tallinnan välinen leveäraiteinen rautatie ei koskaan saavuttanut sitä asemaa joka sille oli kaavailtu. Viron ja Latvian uudelleen itsenäistyminen pysäytti Mõisakülan kautta tapahtuneet kuljetukset miltei kokonaan. Henkilöliikennettä radalla ei ole enää ollenkaan. Museossa rautatiehistoria on esillä pienoismalleissa ja maalauksissa.

Abja-Paluojan kulttuuritalon harrastusryhmät Päivän päätteeksi vierailimme Abja - Paluojan kulttuuritalolla katsomassa harrastuspiirien toimintaa. Kulttuuritalo on vuonna 1958 rakennettu, tyyliltään stalinistinen rakennus. Talossa toimii musiikkikoulu ja kirjasto ja siellä on iso kulttuurisali. Kävimme kulttuurisalissa seuraamassa naiskuoron harjoitusten alkua. Erilaisia harrastuspiirejä on runsaasti. Taloa esitelleet työntekijät kertoivat, että naiset ehtivät harrastamaan, kun miehet ovat Suomessa töissä. Kunnassa toimii myös kolme harrastajateatteria, jotka kaikki käyttävät kulttuurisalia. Kulttuuritalossa on kaksi työntekijää, jotka huolehtivat tiloista ja ohjelmistosta. Paikallisten esiintyjien lisäksi talolla käy vierailevia teatteri- ym. ryhmiä. Noin klo 19 30 majoituimme Abja-Paluojalla Mulgi Mörts- vierasmajaan. Yritys oli saanut Leader -tukea rakennuksen kunnostukseen. Tostai 26.2.2015 Ohjelmaa 8.30-17.30 Ennen päivän vierailuohjelman alkua pistäydyimme Leader-ryhmän toimistolla. Se sijaitsee Abjan kunnantalon siipirakennuksessa. Toimistossa oli työtilat kahdelle työntekijälle, kokouspöytä ja tilat Mulgimaan tuotteita esitteleville vitriineille. Helmen Museo (Helme koduloomuuseum) Päivän ensimmäinen kohteemme oli Kirikükylassa sijaitseva Helmen kotiseutumuseo, jota meille esittelivät kunnanjohtaja Tarmo Tamm ja museo-opas Kalev Elerand. Museo on perustettu 1975. Museorakennus on seurakunnan omistama, entinen pappila, jonka kunta on vuokrannut museokäyttöön. Museon läheisyydessä on Helmen keskiaikaisen kirkon rauniot. Kirkko tuhoutui toisessa maailmansodassa eikä sitä sodan jälkeen korjattu. Museo on avoinna vain kesäisin 4 kuukautta, koska rakennuksessa ei ole toimivaa lämmitystä eikä sikäläiseltä museovirastolta ole saatu lupaa rakentaa uudenlaista lämmitysjärjestelmää. Museolla on kaksi osa-aikaista työntekijää Kalev Ereland ja Hilma Karu. Museon kokoelma on ns. käyttökokoelma. Museossa ei ole vaihtuvia näyttelyitä. Museon arkistot ovat Törvassa, koska rakennus on talvet kylmillään. Kävijöitä museossa on vuosittain n. 2000. Keväisin on paljon koululaisten ryhmiä. Kesällä museossa käyvät kesälomalaiset, jotka tulevat lomailemaan synnyinseudulleen. Varsinaisten museokävijöiden lisäksi historian opiskelijat käyttävät museota. Museolla on myös museon ystäviä, 5-6 vapaaehtoista, jotka auttavat museon työntekijöitä. Tallinnassa arkistoja tutkii yksi Helmen historiasta kiinnostunut ja hän toimittaa uutta materiaalia museolle. Helmen museossa historia oli rohkeasti esillä. Itse rakennukseen on jätetty osa huoneista sellaisiksi kuin ne olivat talon toimiessa lastenkotina. Neuvosto Viron aikaa esitellään yhtälailla kuin itsenäisyyden aikoja tai vanhaa maatalouskulttuuria. Pellavanviljely ja jalostus ovat olleet alueella tärkeää ja kokoelmissa onkin mm. isompi rukkikokoelma kuin kansallismuseossa. Suomalaisittain mielenkiintoisena yksityiskohtana oli Hella Vuolijoki (Murrik) Helmestä lähtöisin olevia merkkihenkilöitä esittelevässä taulussa. Hella Vuolijoen syntymäkoti on Helmen kunnan Taageperassa.

Museota esittelevät nettisivut: http://helmemuuseum.edicypages.com/helme-parish Barclay de Tolly Mausoleum Helmen museolta jatkoimme Barcley de Tollyn Mausoleumille. Mausoleumi on yksi Etelä- Virossa keltaisilla ikkunoilla merkitty nähtävyys. Keltaisten ikkunoiden projekti alkoi Tarton toimintaryhmän kansainvälisestä yhteistyöhankkeesta, joka toteutettiin National Geographyn ja paikallisten matkailunkehittäjien kanssa. Ikkunoilla halutaan merkitä näkemisen arvoisia paikkoja. Tarton, Põlvan, Võrun ja Valgamaan alueelta se on levinnyt myös Mulgimaalle. Idea merkitä arvokkaat paikat suurilla keltaisilla ikkunoilla syntyi alun perin Hollannissa Itä-Groningenissa. Paikalliset asukkaat halusivat kiinnittää kävijöiden huomion paikkoihin, jotka parhaiten kertovat alueen tarinaa ja vetävät puoleensa turisteja. Barcley de Tollyn Mausoleumia Jögevesten kylässä meille esitteli Estikke Uibopuu. Hän oli innostunut asiastaan ja hänellä oli paljon mielenkiintoisia tarinoita ruhtinas Barcley de Tollysta. Sotamarsalkka Michael Andreas Barclay de Tolly (1761 1818) on tunnetuimpia Viroon liittyviä henkilöitä ja kenties merkittävin sotapäällikkö, joka lepää Virossa mullissa. Baltiansaksalaisesta aatelissuvusta polveutunut venäläinen sotapäällikkö, jolla oli skottilaisia sukujuuria, toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1809 1810 ja näytteli tärkeää roolia taistelussa Napoleonia vastaan vuosina 1812 1814. Jõgevesteen Barclay de Tollyn nimi liittyy vuodesta 1791, jolloin hän meni naimisiin Helene Auguste Eleonore von Smittenin kanssa ja tuli siten Jõgevesten kartanon omistajaksi. Mausoleumin rakennutti ruhtinas Barclay de Tollyn leski vuonna 1823 puolisonsa muistoksi. Barclay de Tollyn sarkofagi ovat säilyneet hautakammiossa alkuperäisessä muodossaan. Vaimon sarkofagi oli ryöstetty ja päällinen on jouduttu uusimaan. Mausoleumista lisää: http://www.visitestonia.com/fi/kiosk/barclay-de-tollyn-mausoleumi Hummulin kartanokoulu (Hummuli mõis) Hummulin kartano mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1470. Tunnetuin myöhemmistä omistajasuvuista on von Samson - Himmelstjernan suku. Kartanon nykyinen päärakennus on 1860-luvulta. Se on rakennettu punatiilestä ja on tyyliltään uusgoottilainen. Kartanorakennus on toiminut kouluna 1930- luvulta lähtien. Koulussa on 68 oppilasta ja 13 opettajaa, joista osa on osaaikaisia. Tapasimme koululla rehtori Ene Ventin ja kunnan kulttuurispesialistin Anne Pain. Söimme lounaan koulun ruokalassa, tutustuimme koulurakennukseen ja vierailimme poikien ja tyttöjen käsityötunneilla. Kartanosta lisää: http://www.mois.ee/english/vilj/hummuli.shtml Kierroksemme jälkeen keskustelimme rehtorin ja kulttuurispesialistin kanssa mahdollisesta yhteistyöstä. Koulun kanssa yhteistyötä voisi tehdä esimerkiksi käsityönopettajien vaihdossa.

Anne Pai toi esille sotahistorian ja Struven ketjun matkailullisen hyödyntämisen mahdollisina yhteistyön muotoina. Alueella on runsaasti eri aikakausien sotahistoriaa, ja sitä voisi hyödyntää nykyistä enemmän. Yksi Struven ketjuksi nimetyn kolmioketjun mittauspisteistä sijaitsee Hummulissa. Struven ketju on yksi Unescon perintökohteita. Suojeltavaksi kohteeksi on valittu 34 mittauspistettä, joista kuusi on Suomen alueella ja kolme Virossa. Hummulin mittauspiste ei ole suojeltu. Ylä-Savossa ainakin Kiuruvedellä on ketjun mittauspiste, mutta sitä ei ole merkitty maastoon eikä se kuulu suojeltujen joukkoon. Loppukeskustelut Törvan kaupungintalolla Iltapäivällä siirryimme Hummulista Törvan kaupungintalolle, missä oli loppukeskustelut. Loppukeskusteluissa olivat kanssamme kulttuurispesialisti Anne Pai, kunnanjohtaja ja Leader yhmän puheenjohtaja Ene Saar, toiminnanjohtaja Anneli Roosalu, Törvan apulaiskaupunginjohtaja Piret Karu ja Helmen museon opas Hilma Karu. Keskustelussa totesimme, että mahdollisia yhteistyönmuotoja löytyy. Yksi yhteistyön muoto voisi olla nuorten tai aikuisten kansainväliset leirit, joita voitaisiin toteuttaa eri teemoilla. Toinen suhteellisen helposti toteutettava yhteistyön muoto on opettajien vaihto esim. Erasmus-ohjelmaa hyödyntäen. Molemmat osapuolet totesivat, että Leader -rahoitus ei ole ainut rahoitusmuoto vaan muita rahoituslähteitä kannattaa myös hakea. Ene Saar toi esille European towns- ohjelman, josta voisi hakea rahoitusta. Ohjelman rahoituksen ehtona on, että partnereita on kolmesta maasta. Mulgimaalaisilla on jo tiedossa Saksasta mahdollinen kolmas yhteistyökumppani. INTER- REG -ohjelman rahoitus on myös selvitettävä. Keskustelussa sovimme seuraavista jatkotoimenpiteistä - Ylä-Savon museo- ja kulttuuritoimijat keskustelevat vierailun annista ja miettivät konkreettiset yhteistyötoimet, joita ehdotetaan jatkotoimiksi. - Mulgimaan Leader -ryhmä selvittää tarkemmin European towns ohjelman rahoitusta sekä INTERREG -rahoitusta - Opettajien vaihdon suunnittelu aloitetaan. Matka Tartoon Seuraavan päivän paluulennon vuoksi oli järkevintä majoittua Tartossa. Lähdimme Törvasta klo 17: 50 bussilla Tartoon, missä majoituimme Hotel Barclayssa perjantai 27.2.2015 klo 11:30 klo 13:20 lento Tarto-Helsinki lento Helsinki-Kuopio, omalla autolla Iisalmeen Arvioita matkan annista; opittavaa ja annettavaa Virosta opittavaa oli museoiden yhteistyö koulujen kanssa. Historian opetusta ja kotiseututyötä tehtiin intohimoisesti. Vaikuttavaa oli myös kekseliäisyys, millä korvattiin rahallisten resurssien puutetta Toisin kuin meillä Mulgimaalla on paikallismuseoissa ympärivuotisesti palkattua ammattihenkilökuntaa, jotka tekevät talvikaudella tekevät muun muassa kokoelma- ja arkistotyötä

ja valmistelevat näyttelytoimintaa. Työntekijäkustannus on toki hyvin toisenlainen Virossa kuin Suomessa. Museonäyttelyn (pysyvän kokoelmanäyttelyn) sijoittaminen muun kulttuuritoiminnan, kuten kirjaston, yhteyteen on hyvä ajatus ympärivuotisen saavutettavuuden ja valvonnan kannalta. Meillä on kirjastoissa lähinnä vaihtuvaa näyttelytoimintaa. Mulgimaa -brändi on hyvä esimerkki alueen ja sen tuotteiden esille tuomisessa Matkailun edistämisessä mielenkiintoinen oli Etelä-Viron keltaiset ikkunat Ylä-Savosta Mulgimaalle voisi viedä museoiden ja myös alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyöverkostot. Myös kulttuurisektorilla työskentelevien monipuolisten, sektorirajat ylittävien toimenkuvien hyötyjä voisi esitellä. Mahdollisena yhteistyömuotona Ylä-Savo voi käynnistää pienimuotoiset kiertonäyttelyt (esim. salkkunäyttelyt), joilla edistetään kulttuurivaihtoa ja osaamista. Raportin kuvat: Maija-Leena Kemppainen ja Maria Hartikainen Iisalmessa 16.3.2015 Maria Hartikainen