JAKAMAN REITIN (YLÖJÄRVI) KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSIEN SELVITYS VIRTAVESI- INVENNOINNILLA JA TAIMENEN ESIINTYMINEN SELVITTÄMINEN SÄHKÖKOEKALASTUKSILLA VUONNA 2015 Heikki Holsti Kirjenumero 949/15
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 VESISTÖN KUVAUS 2 3 YMPÄRISTÖOLOSUHTEET VUONNA 2015 3 4 JAKAMAN REITIN VIRTAVESI-INVENTOINTI 4 41 Aineisto ja menetelmät 4 42 Tulokset 6 421 Petäjäsluoma ja Sikkilänjoki (P1-P16) 8 422 Parkusoja ja Heinäjoki/Makkaraoja (P21-P39) 9 423 Hankalan joki, Kuusjoki ja Parkkuun joki 12 5 SÄHKÖKALASTUKSET 2015 13 51 Aineisto ja menetelmät 13 52 Tulokset 20 6 NÄSIJÄRVEN ALUEEN TAIMENKANTOJEN KARTOITUS DNA-NÄYTTEILLÄ 23 7 YHTEENVETO JA EHDOTUKSET JATKOTOIMEPITEIKSI 24 VIITTEET: LIITTEET: Liite 1 Jakaman virtavesi-inventoinnin kartat ja kohdekuvat Liite 2 Jakaman reitin sähkökoekalastusalojen tarkat paikat
Kalaosasto/HH 11122015 Kirjenumero 949/15 JAKAMAN REITIN (YLÖJÄRVI) KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSIEN SELVITTÄMINEN VIRTAVESI-INVENTOINNILLA JA TAIMENEN ESIINTYMI- SEN TODENTAMINEN SÄHKÖKOEKALASTUKSILLA VUONNA 2015 1 JOHDANTO Näsijärven kalastusalue on pyrkinyt aktiivisesti parantamaan Näsijärveen laskevien virtavesien ja niissä elävien taimenkantojen tilaa Eri toimenpiteitä on tehty säännöllisesti 2000-luvulla käytössä olevien resurssien puitteissa Yhteistyötä on tehty Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kanssa Näsijärven alueen virtavesien kalakantojen tilaa sekä taimenen esiintymistä on kartoitettu vuosina 2007 ja 2008 toteutetuilla sähkökoekalastuksilla (Nieminen 2008) (Taulukko 11) Näsijärven reitillä 1990-luvulla kalataloudellisesti kunnostettujen virtavesien taimenkantojen tilaa on puolestaan kartoitettu Virtain, Ruoveden-Kuoreveden ja Näsijärven kalastusalueen yhteistutkimuksessa vuonna 2012 (Holsti 2012, A) Sähkökalastusten yhteydessä Näsijärven alueen virtavesistä on kerätty taimenista DNA-näytteitä alkuperäisten taimenkantojen kartoittamiseksi Näsijärven kalastusalue on osallistunut myös tähän selvitystyöhön (Holsti ym 2014 ) Näsijärven kalastusalue aloitti taimenen kotiutusistutukset kahteen vesistöön mätirasiamenetelmällä vuonna 2012 Mätirasiaistutuksia on tehty vuosittain ja vuonna 2015 istutuksia tehtiin enimmäistä kertaa Ylöjärven taajama-alueella virtaavaan Myllypuroon Näsijärven kalastusalueen virtavesien ja luontaisesti lisääntyvien taimenkantojen hoidossa otettiin merkittävä askel vuonna 2014, kun Asuntilanjoen reittiin kuuluvalla Myllyojalla järjestettiin ensimmäinen talkookunnostustapahtuma Vuonna 2015 talkookunnostustapahtuma järjestettiin puolestaan Ylöjärven Myllypurolla (Taulukko 11) Kunnostuksen tarkoituksena oli luoda kohdevesistöön taimenelle lisääntymiseen tarvittavia kutusoraikoita Uomaa kiveämällä pyrittiin puolestaan lisäämään kalojen suojapaikkoja wwwkvvyfi etunimisukunimi@kvvyfi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere
2 Vuonna 2015 Näsijärven kalastusalueella virtavesi-inventointiin ja sähkökoekalastettiin Jakaman reitin virtavedet (Kuva 21) Jakaman reitin alaosassa sijaitseville kalojen nousuesteille on suunnitteilla rakentaa kalaportaat, jotka mahdollistaisivat kalojen vapaan liikkumisen Nousuesteiden poisto avaisi Jakaman reitin laajat virta-alueet lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi järvitaimenelle Taimenen elinkierron palauttamistavoitteiden edistämiseksi alueen virtavedet päätettiin kartoittaa virtavesiinventoinnilla Inventoinnin tarkoituksena oli selvittää virtavesien nykytila ja niiden kunnostusmahdollisuudet Sähkökoekalastusten tarkoituksena oli puolestaan selvittää, onko Jakaman reitin yläosille jäänyt eristyksiin luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja Tässä raportissa esitetään Jakaman reitin virtavesi-inventoinnin ja sähkökoekalastuksen tulokset Selvitystä ovat rahoittaneet Näsijärven kalastusalue, Ylöjärven Kaupunki ja Hämeen ELY-keskus Taulukko 11 Näsijärven kalastusalueella tehtyjä toimenpiteitä virtavesien ja taimenkantojen tilan parantamiseksi Näsijärven kalastusalue 2007 2008 2012 2013 2014 2015 Vesistö Toimenpide Karjulanjoki Sähkökoekalastus X Vahantajoki Sähkökoekalastus X Liutun Myllyoja Sähkökoekalastus X Peräjoki Sähkökoekalastus X X X X Mätirasia-istutus X X X X Asuntilanjoen reitti Virtavesi-inventointi X Sähkökoekalastus X X X X Mätirasia-istutus X X X Kunnostus X Myllypuro (Ylöjärvi) Virtavesi-inventointi X Sähkökoekalastus X X X Mätirasia-istutus X Kunnostus X Jakaman reitti Virtavesi-inventointi X Sähkökoekalastus X Mätirasia-istutus Kunnostus 2 VESISTÖN KUVAUS Jakaman reitti laskee Näsijärven keskiosaan lännestä päin Tämä vesireitti voidaan jakaa kahteen virtavesikokonaisuuteen Toinen virtavesikokonaisuus käsittää Sikkilänjoen, joka laskee pohjoisesta Jakama järveen Toinen virtavesikokonaisuus alkaa puolestaan Pitkäjärvestä ja laskee lopulta Kuusijärven kautta Jakamaan Pitkäjärvestä laskeva virtavesi on nimeltään Parkusoja Alaosiltaan virtavesi tunnetaan Heinäjokena ja Makkaraojana Jakama järvestä vedet virtaavat lyhyehkön jokiosuuden jälkeen Näsijärveen (Kuva 21)
3 4) 2) 1) 3) Kuva 21 Näsijärven alueella sijaitsevat vesistöt joille on tehty toimenpiteitä vesistön- ja taimenkantojen tilan parantamiseksi: 1) Peräjoki, 2) Asuntilanjoen reitti, 3) Myllypuro ja 4) Jakaman reitti 3 YMPÄRISTÖOLOSUHTEET VUONNA 2015 Virtavesi-inventoinnin aikana (237-2472015) Jakaman reitin virtavesien virtaamat ja veden määrät olivat hyvällä tasolla Sähkökoekalastusten (792015) aikana virtavesien virtaamat olivat laskeneet merkittävästi, mutta nämä eivät kuitenkaan kärsineet varsinaisesta kuivuudesta Vuosi 2015 oli vuoden 2014 tavoin poikkeuksellinen vesistöjen vedenpinnan korkeuksien ja virtaamien suhteen Molempina vuosina lumet sulivat pääosin jo varhain kevättalvella ja säännöstelemättömien järvien, kuten Näsijärven pohjoisosassa sijaitsevan Murolekosken, vedenpinnan korkeudet olivat helmimaaliskuussa korkealla tasolla (Kuva 31) Toukokuussa Murolekoskessa vedenpinta saavutti keskimääräisen tason ja veden korkeus laski normaalilla tavalla kesän aikana Syys-lokakuussa vedenpin-
4 nan korkeus jatkoi kuitenkin laskuaan, jolloin vedenpinta laski selvästi keskimääräistä alhaisemmalle tasolle 2015 2014 Kuva 31 Näsijärven reitin kuuluvan Tarjanneveden vedenpinnan korkeus Muroleenkosken havaintopaikalla (Lähde: http://wwwi2ymparistofi/i2/35/q3506200y/wqfihtml vuotta 2014 koskeva 12112014 ja vuotta 2015 koskeva 23102015) 4 JAKAMAN REITIN VIRTAVESI-INVENTOINTI 41 Aineisto ja menetelmät Jakaman reittiin kuuluvat virtavedet inventointiin 237 ja 2472015 Tutkittu vesireitti koostuu kahdesta erillisestä virtavesikokonaisuudesta sekä vesireittiin kuuluvien järvien välisistä lyhemmistä virtavesiosuuksista Jakama järveen laskee pohjoisesta Sikkilänjoki, joka inventoitiin Katajiston alueelta aina Jakama järveen asti (Kuva 41) Sikkilänjoen yläosa tunnetaan nimellä Petäjäsluoma Toinen vesistökokonaisuus alkaa Pitkäjärvestä ja laskee Parkusjärven, Pitkäjärven (toinen Pitkäjärvi) sekä Hankalan Isolammin ja Hankalan Pikkulammin kautta Kuusjärveen (Kuva 41) Pitkäjärvestä lähtevä virtavesi tunnetaan nimellä Parkusoja Pitkäjärven ja Hankalan Isolammin välinen joki tunnetaan puolestaan yläosaltaan nimellä Heinäjoki ja alaosaltaan Makkaraojana
5 Hankalan Pikkulammista lähtevä ja Kuusjärveen laskeva virtavesi nimettiin tässä raportissa Hankalan joeksi Kuusjärven ja Jakama järven välinen jokiosuus on nimeltään Kuusjoki Jakama järven ja Näsijärven välissä sijaitsee vielä jokiosuus, jolla ei ollut kartassa nimeä Vesireitillä olevat jokiosuudet käveltiin jokivartta pitkin kokonaisuudessaan Inventoinnin aikana kaikki kosket, virtapaikat ja nousuesteet valokuvattiin Inventoinnin aikana tehdyt havainnot merkittiin karttaan Tämän lisäksi inventoinnin yhteydessä kohdevesistön veden lämpötiloja mitattiin elektronisella lämpömittarilla Tämän tarkoituksena oli selvittää, miten veden lämpötila muuttui reitin eri osien välillä Koski- ja virta-alueiden uoman leveydet ja pituudet arvioitiin silmämääräisesti Uoman pohjanlaatu selvitettiin uomassa kävelemällä Pohjanlaatua koskevia tietoja täydennettiin sähkökoekalastusten yhteydessä Virtavesi-inventoinnin kohdekartat ja niihin liittyvät valokuvat on esitetty liitteessä 2 Kuvan edessä oleva PX merkintä viittaa kartassa esitettyä kohtaa Kuusjoki Hankalan joki Kuva 41 Jakaman reitin virtavesien nimet ja sijoittuminen alueelle
6 42 Tulokset Jakaman reitin virtavesi-inventointi osoittaa, että kohdevesistössä on poikkeuksellisen paljon hyvin virtaavia ja kovapohjaisia virta- ja koskialueita, jotka sopisivat taimenen elinalueeksi Merkittävä havainto kuitenkin on se, että lähes kaikki virta- ja koskialueet on voimakkaasti perattu Alueella havaittujen lukuisien uittorakenteiden perusteella perkaukset on toteutettu tukinuittoa varten Virtaalueiden kivet on nostettu uoman törmälle Perkauksien lisäksi ihmisen toiminta virtavesissä näkyy patorakenteina, jotka vaikeuttavat ja estävät kalojen vapaata liikkumista vesireitillä Lisäksi alueella on luontaisia kalojen kulkua rajoittavia esteitä Merkittävimmät kalojen nousuesteet sijaitseva Jakaman reitin alimmalla koskialueella Parkkuun joessa sijaitsee kaksi kalojen nousun totaalisesti pysäyttävää estettä (Kuva 44 ja Kuva 43) Sikkilänjoen reitillä sijaitsee vain yksi kalojen totaalinen nousueste Tämä luonnollinen nousueste on putous, joka sijaitsee Sikkilänjoen yläosassa Petäjäsluomassa Muutoin kaloilla on vapaa liikkuminen Sikkilänjoessa Parkusojan haarassa sijaitsee useita osittaisia ja totaalisia kalojen nousuesteitä Alin kalojen osittainen nousueste sijaitsee Hankalanjoessa Hankalanjoen luusuan alueella on betoninen pohjapato Parkusojassa sijaitsee puolestaan 3 osittaista ja 3 totaalista kalojen nousuestettä Vaikka tutkituista virtavesistä löydettiin lukuisia kalojen nousuesteitä ja vaikka kohdevesistöt olivat suurimmalta osin perattu voimakkaasti, oli alueella erittäin paljon taimenen elinalueeksi soveltuvia virta- ja koskialueita Yhteensä Jakaman reitillä oli 4,7 kilometriä taimenelle soveltuvia virta- ja koskialueita, mikä vastaa noin 26 % reitin uomaverkoston kokonaispituudesta Karkeasti laskettuna taimenen elinympäristöksi soveltuvan jokiosuuden kokonaispinta-ala on noin 13 000 m 2 Kunnostustoimilla voidaan merkittävästi parantaa Jakaman reitillä olevien virta- ja koskialueiden laatua taimenen elinmahdollisuuksia ajatellen Kunnostustoimien lisäksi alueella olevien nousuesteiden poisto mahdollistaisi vesireitin palauttamisen järvivaelteisen taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueeksi Kuva 42 Jakaman reitin alimmassa koskessa (Parkkussa) on jyrkkä koski ja betonista tehdyt patorakenteet, jotka estävät kalojen vapaan liikkumisen
7 Kuva 43 Parkuun joessa on vanha mylly, jonka patorakenteet estävät kalojen vapaan liikkumisen Kuva 44 Sikkilänjoen yläosassa Petäjäsluomassa on korkea putous, joka on kalojen totaalinen nousueste Kuva 45 Parkusojan alaosassa, Myllylän alueella, on kivistä tehty pato joka on kalojen totaalinen nousueste
421 Petäjäsluoma ja Sikkilänjoki (P1-P16) 8 Sikkilänjoen merkittävimmät virta- ja koskialueet sijaitsevat vesireitin yläosassa Petäjäsluomassa Vesireitin keski- ja alaosassa sijaitsee vain kaksi lyhyttä taimenen elinalueeksi soveltuvaa jokiosuutta (Yläkoski ja Karuselli) Yhteensä Petäjäsluoma-Sikkilänjoki reitillä on 1,4 kilometriä taimenen elinympäristöksi soveltuvia virta- ja koskialueita, mikä vastaa noin 20 % reitin uomaverkoston kokonaispituudesta (Taulukko 41) Karkeasti laskettuna taimenen elinympäristöksi soveltuvan jokiosuuden kokonaispinta-ala on noin 2 900 m 2 Vesireitillä on vain yksi nousueste, joka sijaitsee Petäjäsluoman yläosassa Alueella oleva korkea vesiputous on kalojen totaalinen nousueste Taulukko 41 Petäjäsluoman ja Sikkilänjoen virtavesi-inventoinnin tulokset Jakaman reitti, Petäjäsluoma ja Sikkilänjoki (Ylöjärvi) Inventoitu ja sähkökoekalastettu vuonna 2015 Luokka Nimi Pituus (inveyläraja-jakama 7,2 km koski P1-P3 2 400 800 Pudotuskorkeus m virta Katajisto P3-P5 2 400 800 Totaaliset nousuesteet 1 kpl koski P5-P8 2 360 720 Osittaiset nousuesteet 0 kpl virta P10 2 90 180 Sähkökoekalastettuja aloja (2015) 2 kpl virta Yläkoski P13 3 80 240 Koskialueiden määrä 3 kpl koski Karuselli P14 2 90 180 Koskialueiden pituus 850 m Koskialueiden pinta-ala 1700 m 2 Virta-alueiden määrä Virta-alueiden pituus 3 kpl 570 m Virta-alueiden pinta-ala 1220 m 2 Yhteensä 1420 2920 Taimenelle soveltuvaa elinaluetta nyt 2920 m 2 Taimenelle soveltuvaa elinaluetta kunnostusten jälkeen 2920 m 2 Karttapist e Uoman leveys (m) Alueen pituus (m) Alueen pinta-ala (m 2 ) Sikkillänjoen inventoinnin yläraja sijaitse Petäjäsluoman ylittävän retkeilysillan yläpuolella Pisteen P1 kohdasta alkaa vesiputouksen yläpuolella sijaitseva koski Koski on kokonaisuudessaan perattu, eikä kosken niskalla ole taimenen lisääntymiseen soveltuvaa kutusoraa Voimakkaan perkauksen lisäksi koskessa on nähtävissä puisia uittorakenteita Pisteen P2 kohdassa on erittäin näyttävä ja korkea vesiputous, joka toimii kalojen totaalisena nousuesteenä Putouksen jälkeen uoma jatkuu hyvin virtaavana ja koskimaisena Uoma on kohtalaisen kivinen, vaikka perkauksen jäljet on selvästi nähtävissä Alue soveltuu uoman rakenteeltaan ja virtausominaisuuksiltaan hyvin taimenen elinalueeksi Pisteen P3 kohdassa Petäjäsluomaan yhtyy Myllyoja Uomien risteyskohdassa uomassa on puisia uittorakenteita Yhtymäkohdan alapuolella Petäjäsluoma haarautuu kahteen uomaan, jossa toisessa on uitettu todennäköisesti tukkeja Hieman alempana uomat laskevat pieneen suvantoon Suvannon jälkeen pisteen P4 kohdasta alkaa virta-alue, joka jatkuu aina pisteeseen P5 asti Tässä virta-alueella vesi virtaa säännöllisessä ja syvähkössä uomassa Uoman pohja muodostuu ajoittain hiekasta ja sorasta Pisteen P6 kohdasta alkaa kiivasvirtainen koskialue, joka jatkuu aina pisteeseen P8 asti Koski alkaa peratulla niskalla, jossa ei ole taimenen lisääntymiselle soveltuvaa kutusoraikkoa Niskan jälkeen uoma jatkuu perattuna Perkauksen jälkiä on nähtävissä koko koskiosuudella ja uomasta nostetut kivet on uoman törmällä Lisäksi koskialueella on useassa kohdassa havaittavissa puisia uittorakenteita
9 Pisteen P8 kohdassa koskialue laskee pieneen suvantoon, jonka jälkeen uoma muuttuu hitaasti virtaavaksi uomaksi Vesisyvyys on suuri, joten alue soveltuu kalojen talvehtimisalueeksi Pisteen P10 kohdassa on noin sadan metrin pituinen virta-alue Virta-alue on perattu Uoman pohja muodostuu kuitenkin kovasta kiviaineesta Sikkilänjoen keski- ja alaosa ovat pääosin leveää ja hitaasti virtaavaa uomaa Vesireitillä on useita pieniä järvialtaita (Perijärvi, Yläjoenlammi, Vastalammi ja Lamminlammi), joiden rannat ovat soistuneet Pisteen P12 kohdassa Lamminlammin alaosassa uoma on voimakkaasti umpeenkasvanut Tässä kohdassa kelluva sammalkasvusto on kasvanut lähes koko uoman leveydeltä umpeen Sikkilänjoen keskikohdassa pisteen P13 kohdassa on lyhyehkö (80 m) virta-alue Yläkoski nimisen virta-alueen niska on perattu ja uomasta nostetut kivet on joen törmällä Niskan jälkeen uoma jatkuu hyvin virtaavana, mutta kivettömänä Uoman pohja muodostuu kovasta kiviaineesta Yläkoskella voitaisiin toteuttaa kalataloudellisia kunnostustoimia Seuraava ja samalla alin koskialue sijaitsee Lamminperäntien sillan alapuolella Karuselliksi nimetty koskialue on pituudeltaan noin 100 metriä Koskea on voimakkaasti perattu ja joen törmällä on runsaasti uomasta nostettua kiviainesta Karusellin koskesta vedet laskevat pieneen suvantoon, jonka jälkeen vedet virtaavat leveässä ja hitaasti virtaavassa uomassa Vähä-Jakama järveen Vähä-Jakama järvestä vedet vielä virtaavat hiljalleen leveässä uomassa lopuksi Jakama järveen Joen alaosalla ei ole kalojen liikkumista rajoittavia esteitä 422 Parkusoja ja Heinäjoki/Makkaraoja (P21-P39) Pitkäjärvestä alkunsa saava ja Parkusjärveen laskeva Parkusoja on erittäin hieno purokokoluokan virtavesi, jossa on paljon taimenelle soveltuvia virta- ja koskialueita Parkusjärvestä lähtevä nimetön jokiuoma ja Hankalan Isolammesta laskeva Heinäjoki-Makkaraoja ovat sitä vastoin hitaasti virtaavaa pehmeäpohjaista taimenelle soveltumatonta jokiuomaa Noin kuuden kilometrin pituisessa Parkusojassa on 1,9 kilometriä taimenen elinalueeksi soveltuvaa uomaa (32 %) Karkeasti laskettuna taimenen elinympäristöksi soveltuvan jokiosuuden kokonaispinta-ala on noin 4 800 m 2 Alueella on 7 erillistä koskea ja 2 virta-aluetta Parkusojassa on myös 3 totaalista kalojen nousuestettä ja 3 kalan kulkua vaikeuttavaa estettä Taulukko 42 Parkusojan ja Heinäjoen-Makkaraojan virtavesi-inventoinnin tulokset Jakaman reitti, Parkusoja (Ylöjärvi) Luokka Nimi Inventoitu ja sähkökoekalastettu vuonna 2015 Pituus (Pitkäjärvi-Parkusjärvi) 6 km koski Tuomikoski P18-P20 2 250 500 Pudotuskorkeus (Pitkäjärvi-Parkusjärvi) 40,2 m koski Haralantie P21-P23 2 240 480 Totaaliset nousuesteet (P20, P35, P43) 3 kpl koski Kala-allas P24-P25 2 120 240 Osittaiset nousuesteet (P19, P31, P38) 3 kpl koski P26-P27 3 120 360 Sähkökoekalastettuja aloja (2015) 4 kpl koski Joensuu P28-P30 3 190 570 Koskialueiden määrä 7 kpl virta P31-P34 3 300 900 Koskialueiden pituus 1460 m koski Myllymaa P36-P39 2 350 700 Koskialueiden pinta-ala 3420 m 2 virta Myllylä P40-42 3 170 510 Virta-alueiden määrä 2 kpl koski Myllylä P24-P30 3 190 570 Virta-alueiden pituus 470 m Virta-alueiden pinta-ala 1410 m 2 Yhteensä 1930 4830 Taimenelle soveltuvaa elinaluetta nyt 4830 m 2 Taimenelle soveltuvaa elinaluetta kunnostusten jälkeen 4830 m 2 Karttapiste Uoman leveys (m) Alueen pituus (m) Alueen pinta-ala (m 2 )
10 Parkusojan luusua on avoin ja kaloilla on vapaa kulku Parkusojan ja Pitkäjärven välillä Pisteen P18 kohdasta alkaa ensimmäinen koskialue Uoman niska-alue ja kosken yläosa on voimakkaasti perattu Alueella on louhittu myös kalliota Pisteen P19 kohdassa on betoninen säännöstelypato, joka vaikeuttaa kalojen liikkumista Padon jälkeen koski jyrkkenee ja muuttuu luonnonmukaisen näköiseksi Koski on nimeltään Tuomikoski Koski on erittäin hieno ja se soveltuu virtausominaisuuksiltaan ja uoman rakenteeltaan taimenen elinalueeksi hyvin Koskessa on nähtävissä puisia uittorakenteita Tuomikosken keskivaiheilla pisteen P20 kohdassa vesi virtaa jyrkän kallion päällä Kohta muodostaa kaloille luontaisen totaalisen nousuesteen Tämän nousuesteen jälkeen koski jatkuu hyvin virtaavana ja vuolaana Kosken alla veden virtausnopeus hidastuu ja uoma muuttuu virtamaiseksi Kosken alla on hiekka ja sora-alueita, jossa taimenen luontaista lisääntymistä voisi tapahtua Haralantien sillan yläpuolella pisteen P21 kohdasta alkaa yhtämittainen virta- ja koskialue, joka ulottuu pisteeseen P23 asti Sillan pohjoispuolella uoma on perattu, mutta uoman pohja muodostuu kovasta kiviaineesta ja veden virtausnopeus on kohtalaisen hyvä Sillan alapuolella veden virtausnopeus kasvaa ja uoma muuttuu koskimaiseksi Alueella on hiekka- ja sora-alueita, jotka voisivat toimia taimenen lisääntymisalueina Sillan alapuolella olevaa uomaa on voimakkaasti perattu Kolmas koskialue alkaa pisteen P24 kohdasta Kosken niska ja koko koski on perattu Niska-alueella ei ole taimenen lisääntymiselle soveltuvaa kutusoraa Koskessa on nähtävissä puisia uittosuisteita Pisteen P25 jälkeen uoma muuttuu hitaasti virtaavaksi, jonka pohja muodostuu hiekasta Pisteen P26 kohdasta alkaa seuraava hyvin virtaava koskialue, joka on kuitenkin voimakkaasti perattu Alueella ei havaittu taimenen lisääntymiselle soveltuvaa kutusoraikoita Jokijärven luusuan alueelta pisteen P28 kohdasta alkaa seuraava koskialue Kosken yläosassa vesi virtaa kapeassa peratussa uomassa Uoman virtausnopeus on hyvä taimenta ajatellen Uoman törmällä on runsaasti uomasta nostettua kiviainesta Hieman alempana Parkusoja alkaa virrata peltomaiden ympäröimänä Tällä kohtaa uoma levenee ja vesisyvyys pienenee Alue soveltuisi sekä virtaaman että vesisyvyyden puolesta hyvin pienten taimenten elinalueeksi Perkauksen jäljet on selvästi nähtävissä tällä alueella Parkusojan ylittävän Mäkisentien sillan alapuolelta alkaa seuraava virta-alue Alueen yläosassa pisteen P31 kohdassa on pieni kivistä tehty pato, joka vaikeuttaa kalojen vapaata liikkumista Padon jälkeen Parkusoja jatkuu hyvin virtaavana Uoma on voimakkaasti perattu, minkä takia uomassa ei ole kaloille sopivia suojapaikkoja Pisteiden P32 ja P34 välissä Parkusoja virtaa puuston suojaamana peltojen välissä Alue soveltuu hyvin ympäristöolosuhteiltaan taimenen elinalueeksi Pisteen P34 jälkeen veden virtausnopeus heikkenee ja uoma muuttuu hitaasti virtaavaksi Pisteen P35 kohdassa on majavan tekemä pato, jota toimii kalojen totaalisen nousuesteenä Lamminlammin luusuasta (P36) alkaa Myllymaaksi nimetty koskialue, joka ulottuu aina pisteeseen P39 Pisteen P37 kohdassa on vanhat betoniset patorakenteet, jotka eivät kuitenkaan estä kalojen liikkumista Padon alapuolella Parkusoja haarautuu kahteen uomaan Vasemman puoleinen uoman alaosassa on louhikko, josta kalat eivät pääse nousemaan Oikean puoleinen uoma toimii pääuomana Oikeanpuoleisessa uomassa on jyrkkä köngäs, joka vaikeuttaa kalojen liikkumista Uomien yhtymisen jälkeen Parkusoja jatkuu hetken matkaa kiivaana koskena Hieman alempana uoman levenee ja veden virtausnopeus heikkenee Peltomaiden välissä Parkusoja virtaa puuston suojaamana Uoman rakenne ja virtaamaolosuhteet ovat taimenelle hyvin soveltuvat Pisteen P39 jälkeen veden virtausnopeus heikkenee edelleen ja pohja muuttuu pehmeäksi
11 Pisteen P40 kohdasta alkaa Parkusojan alin virta- ja koskiosuus, joka ulottuu aina Parkusjärveen asti Koskialueen yläosa on virtamainen aina pisteelle P42 asti Uomaa on tältä kohtaa voimakkaasti perattu, eikä uomassa ole kaloille sopivia suojapaikkoja Pisteen P42 jälkeen uoma muuttuu koskimaiseksi Pisteen P43 kohdassa on kalojen totaalinen nousueste Tähän kohtaan on tehty suurista kivistä pato ja vesi virtaa kivien raoista Padon jälkeen alkaa jyrkkä koskiosuus, joka ulottuu Paulajärven sillalle asti Sillan alapuolella Parkusoja haarautuu kahteen uomaan, jotka laskevat lopuksi Parkusjärveen Padon alapuoleinen koskiosuus soveltuu kokonaisuudessaan hyvin taimenen elinalueeksi Parkusjärvestä lähtevä ja Pitkäjärveen laskeva nimetön jokiosuus on kokonaisuudessaan hitaasti virtaavaa leveähköä uomaa, joka on todennäköisesti perattu joskus Pitkäjärvestä lähtevä ja Hankalan Isolammiin laskeva Heinäjoki-Makkaraoja on koko joen osuudelta leveää hitaasti virtaavaa ja pehmeäpohjaista virta-aluetta, joka soveltuu huonosti taimenen elinalueeksi Jokiosuudella ei ole kalojen kulkua rajoittavia esteitä Heinäjoki-Makkaranoja laskee Hankalan Isolammiin, joka on erittäin voimakkaasti umpeenkasvanut (Kuva 46) Umpeenkasvu haittaa todennäköisesi kalojen vapaata liikkumista Hankalan joki Hankalan Pikkulammi Hankalan Isolammi Kuva 46 Parkusojan ja Heinäjoen/Makkarajoen vesireitin alaosassa sijaitsee Hankalan Isolammi ja Hakalan Pikkulammi, jotka ovat voimakkaasti umpeenkasvaneita Voimakas umpeenkasvu vaikeuttaa taimenen luontaisen elinkierron palauttamispyrkimyksiä tälle vesireitille
12 423 Hankalan joki, Kuusjoki ja Parkkuun joki Jakaman reitin alaosassa sijaitsevien järvialtaiden välissä on kolme erillistä jokiosuutta Hankalan Pikkulammin ja Kuusjärven välissä oleva joki nimettiin tässä selvityksessä Hankalan joeksi Kuusjärven ja Jakaman järven välissä sijaitsee Kuusjoki sekä Jakaman ja Näsijärven välissä Parkkuunjoki Hankalan joki saa alkunsa Hankalan Pikkulammista Joki on todennäköisesti perattu, sillä uoma on koko joen pituudelta avoin ja kivetön On todennäköistä, että perkauksilla on pyritty laskemaan Hankalan Isolammin ja Hankalan Pikkulammin vedenpinnan korkeutta Veden laskun negatiivisia vaikutuksia on pyritty vähentämään Hankalan joen luusuan alueelle tehdyn betonisen pohjapadon avulla Pato vaikeuttaa kalojen vapaata liikkumista Padon alapuolella Hankalan joki jatkuu kohtalaisen hyvin virtaavana Uoman vesisyvyys on korkea ja uoman pohja muodostuu kovahkosta kiviaineesta Hankalantien sillan yläpuolella veden virtausnopeus kasvaa ja uoma muuttuu koskimaiseksi Uoma on voimakkaasti perattu, minkä takia se on avoin ja kivetön sekä sillan ylä- että alapuolella Kunnostustoimilla alue voidaan palauttaa koskimaiseksi, jonka jälkeen se soveltuisi taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueeksi Uoman korkean syvyyden ja hyvän virtaaman ansiosta alue soveltuisi todennäköisesti myös suurempikokoisten taimenten elinalueeksi Kuusjärven ja Jakama järven välissä virtaava Kuusjoki on erittäin vuolaasti virtaava jokiosuus Joki uoma on koko matkalta erittäin voimakkaasti perattu Joesta nostettuja kiviä on runsaasti sekä joen ylä- keski- ja alaosan törmällä Kosken alaosalla on jyrkkä kohta, jossa vesi virtaa kallion yli Vaikka kohta on haastava kaloille nousta, se ei toimi kalojen nousuesteenä Tässä kohtaa koskea uomassa on nähtävissä puisia uittorakenteita Kunnostustoimien jälkeen Kuusjoki soveltuisi kokonaisuudessaan erittäin hyvin taimenen lisääntymis- poikastuotantoalueeksi Hyvän virtaaman ja korkean vesisyvyyden ansiosta alue soveltuisi todennäköisestä myös isompikokoisten taimenien elinalueeksi Kuusjoki olisi kunnostustoimilla helposti palautettavissa luonnontilaisen kaltaiseksi Jakaman reitin alaosassa Jakama järven ja Näsijärven välissä on viimeinen koskialue Parkkuun joeksi nimetyn joen luusuassa on hiljattain tehdyn näköinen kivinen pohjapato Pohjapadon jälkeen uoma jatkuu hyvin virtaavana Uomaa on erittäin voimakkaasti perattu ja alueella on louhittu myös kalliota Hieman alempana on alkaa kiivasvirtainen koski, jonka yläosassa on betonista tehty pato Pato on säännöstellyt vettä alueella olevalle vanhalle myllylle Pato toimii kalojen totaalisena nousuesteenä Padon alapuolella joki jatkuu hetken matkaa kiivasvirtaisena koskena, kunnes se laskee pieneen suvantoon Parkkuunjoen toinen virta-alue sijaitsee joen alaosassa joen ylittävän sillan alueella Parkkuuntien sillan ylä- ja alapuolella joki on voimakkaasti perattu, eikä uomassa ole kaloille soveltuvia suojapaikkoja Sillan alapuolella uoma jatkuu kivettömänä hetken matkaa Sillan alapuolella aivan Parkkuun joen alaosassa on jyrkkä koskiosuus, johon on rakennettu betoninen patorakennelma Alue toimii kokonaisuudessa kalojen totaalisena nousuesteenä Tämä nousueste on merkittävin yksittäinen tekijä Jakaman reitin vaeltavan järvitaimenkannan palauttamiselle
13 Taulukko 43 Hankala joen, Kuusjoen ja Parkkuun joen virtavesi-inventoinnin tulokset Jakaman reitti, Hankalan joki, Kuusjoki ja Parkkuun joki (Ylöjärvi) Inventoitu ja sähkökoekalastettu vuonna 2015 Vesistö Pituus 4,8 km Hankalan joki virta P53-P55 4 450 1800 Pudotuskorkeus (Parkusjärvi-Näsijärvi) 13,8 m koski P55-P56 4 200 800 Totaaliset nousuesteet 2 kpl Kuusjoki koski Kuuskoski P58-P61 4 300 1200 Osittaiset nousuesteet 1 kpl Parkkuun joki koski Yläosan kosi P62-P64 4 200 800 Sähkökoekalastettuja aloja (2015) 1 kpl koski Alaosan koski P65-P6 4 150 600 Koskialueiden määrä 3 kpl 0 Koskialueiden pituus 850 m 0 Koskialueiden pinta-ala 3400 m 2 0 Virta-alueiden määrä 1 kpl 0 Virta-alueiden pituus 450 m Virta-alueiden pinta-ala 1800 m 2 Yhteensä 1300 5200 Taimenelle soveltuvaa elinaluetta nyt 5200 m 2 Taimenelle soveltuvaa elinaluetta kunnostusten jälkeen 5200 m 2 Luokka Nimi Karttapiste Uoman leveys (m) Alueen pituus (m) Alueen pinta-ala (m 2 ) 5 SÄHKÖKALASTUKSET 2015 51 Aineisto ja menetelmät Jakaman reittiin kuuluvat virtavesistöt sähkökoekalastettiin virtavesi-inventointien jälkeen Tavoitteena oli, että inventointien yhteydessä havaitut taimenen kannalta parhaat koski- ja virta-alueet sähkökoekalastettaisiin (Kuva 51) Jakaman reitin sähkökalastukset toteutettiin 792015 Alueella sähkökalastettiin yhteensä 7 koealaa, joista neljä sijaitsi Parkusojassa, kaksi Sikkilänjoessa ja yksi Kuusjoessa (Taulukko 51) Kaikki sähkökalastetut virta- ja koskialueet katsottiin uoman rakenteensa sekä virtaus- ja ympäristöolosuhteidensa puolesta olevan taimenen elinalueeksi soveltuvia Tarkemmin koealat on esitetty liitteessä 2 Sähkökalastusten aikana vallitsivat hyvät sääolosuhteet Vaikka vesistöjen virtaamat olivat alhaisella tasolla, eivät ne kärsineet varsinaisesta kuivuudesta Veden lämpötila vaihteli koealojen välillä 10,4 15,3 C Sähkökalastukset toteutettiin kahden koekalastajan voimin Sähkökalastukset tehtiin akkukäyttöisellä Hans Grassl 1G-200/2-C sähkökalastuslaitteella Sähkökalastuksissa ei käytetty sulkuverkkoja Koealat sähkökalastettiin kertaalleen Sähkökalastusten yhteydessä koealat valokuvattiin Sähkökalastusten tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin (https://portaaliymparistofi/koekalastus_sahko/defaultaspx) Taulukko 51 Jakaman reitin sähkökoekalastusalojen ominaisuustietoja vuonna 2015 Jakaman reitti 2015 Veden lämpötila Sähkökoekalastusala Vesistö Koeala Aika ( C) Koekalastuskerrat Pituus (m) Leveys (m) Pinta-ala (m 2 ) Sikkilänjoki Katajisto 792015 10,4 1 70 1 70 Karuselli 792015 13,2 1 60 2 120 Parkusoja Haralantie alapuoli 792015 13,3 1 80 2 160 Kala-allas 792015 13,4 1 60 2 120 Myllymaa yläosa 792015 13,3 1 80 2 160 Myllylä alaosa 792015 14,0 1 65 2 130 Kuusjoki Kuustaipale 792015 15,3 1 60 4 240 Yhteensä 7 475 1000
Orgaaninen Hieno (0-2 mm) Sora (2-16 mm) Pieni kivi (16-64 mm) Iso kivi (64-256 mm) Pieni lohkare (256-1024 mm) Iso lohkare(> 1024 mm) Kallio Syvyysluokka (cm) Perattu Kunnostettu Luonnontilainen Kalastettu uoman leveys hidas (<0,2) keskimääräinen (0,2-0,7) voimakas (> 0,7) Veden suhteellinen korkeus Kalastettavuus Vesisammaleet (%) Putkilokasvit (%) Puiden/pensaiden peitto (%) 14 Kuva 51 Sähkökoekalastusalojen sijoittuminen Jakaman reitillä vuonna 2015 Taulukko 52 Jakaman reitin sähkökoekalastusalojen uoman rakenteen ominaisuustietoja vuonna 2015 Jakaman reitti 2015 Pohjan karkeus (%) Uoman Virtausnopeu Vesistö Koeala Sikkilänjoki Katajisto 50 20 20 10 0-20 X On X normaali helppo 10 80 Karuselli 20 50 30 21-40 X On X normaali helppo 10 60 Parkusoja Haralantie alapuoli 10 10 20 50 10 21-40 X On X normaali helppo 20 90 Kala-allas 50 50 21-40 X On X normaali helppo 80 60 Myllymaa yläosa 20 40 30 10 21-40 X On X normaali helppo 10 90 Myllylä alaosa 10 10 30 20 20 10 0-20 X On X normaali helppo 10 70 Kuusjoki Kuustaipale 20 50 30 21-40 X On X normaali helppo 0 60
15 Sikkilänjoen haarasta sähkökoekalastettiin kaksi koealaa, joista toinen sijaitsi Petäjäsluomassa (Katajisto) ja toinen Sikkilänjoen alimmalla koskialueella (Karuselli) Vesistöjen virtaamat olivat alhaisella tasolla Petäjäsluoman Katajiston koeala sijaitsi jyrkällä koskiosuudella Koskiosuutta sähkökalastettiin noin 70 metrin matkalta Koeala oli kivinen ja virtausolosuhteet olivat pienestä virtaamasta huolimatta taimenelle soveltuvat (Kuva 52) Sikkilänjoen Karusellin alueella sähkökalastusala kattoi melkein koko koskialueen Uomaa sähkökalastettiin 60 metrin matkalta Uoman virtaama oli alhaisella tasolla (Kuva 53) Uoma oli kohtalaisen kivinen ja koealalla oli syviä monttuja, joten alue soveltui ulkoisiltaan ominaisuuksiltaan taimenen elinalueeksi Kuva 52 Sikkilänjoen Katajiston sähkökoekalastusalan ylä- ja alaraja vuonna 2015
16 Kuva 53 Sikkilänjoen Karusellin sähkökoekalastusala vuonna 2015 Parkusojan ylin sähkökalastusala sijaitsi Haralantien sillan alapuoleisella koskialueella Koskialue oli voimakkaasti perattu, mutta uomassa oli kohtalaisesti suojapaikkoja kaloille (Kuva 54) Uoman virtausolosuhteet olivat alhaisesta virtaamasta huolimatta kohtalaisen hyvät taimenta ajatellen Koskea kalastettiin 80 metrin matkalta Seuraava sähkökoekalastusala sijaitse hieman alempana Parkusojassa Kala-altaaksi nimetty koeala sijaitsi kiivasvirtaisessa koskessa (Kuva 55) Uoma oli varsin kivinen ja kaloille sopivia suojapaikkoja oli kohtalaisesti Koealalla kasvoi erittäin paljon vesisammalta, joka loi osaltaan suojapaikkoja kaloille Uoman rakenne ja virtausominaisuudet olivat hyvät taimenta ajatellen
17 Kuva 54 Parkusojan Haralantien alapuolen sähkökoekalastusalan ala- ja yläraja vuonna 2015 Kuva 55 Parkusojan Kala-allas sähkökoekalastusalan alaraja vuonna 2015
18 Parkusojan neljäs sähkökalastusala sijaitsi Myllymaaksi nimetyllä koskialueella (Kuva 56) Koealan alaosa oli leveä, mutta vesisyvyys ja virtaama olivat hyviä taimenta ajatellen Kun koealalla siirryttiin ylemmäksi uoma kapeni ja se muuttui koskimaiseksi Sähkökalastusalan ylärajana oli kallion köngäs, joka toimii kalojen nousuesteenä Koealan pituus oli noin 80 metriä Parkusojan alin sähkökalastusala sijaitsi virtavesistön alimman koskialueen alaosassa Koealan alarajana oli käytännössä Parkusjärvi ja koealan yläosa sijaitsi Parkusojan ylittävän Paulajärventien sillan yläpuolella oleva köngäs (Kuva 57) Sillan alapuolella Parkusoja haarautuu kahteen uomaan, josta oikeanpuoleisena pääuoman toimiva poli sähkökalastettiin Kuusjoen sähkökalastusala oli koko matkaltaan voimakkaasti perattu Uoman pohja muodostui erikokoisesta kivistä Uoman vesisyvyys oli varsin korkea ja veden virtausnopeus hyviä virtavesikalalajeille (Kuva 58) Kuva 56 Parkusojan Myllymaan yläosan sähkökoekalastusalan ala- ja yläraja vuonna 2015
19 Sillan yläpuoli Sillan alapuoli Kuva 57 Parkusojan Myllylä alaosan sähkökoekalastusalan ala- ja yläraja vuonna 2015 Kuva 58 Kuusjoen Kuustaipaleen sähkökoekalastusalan alaraja vuonna 2015
20 52 Tulokset Jakaman reitin virtavesien sähkökoekalastuksilla ei saatu yhtään taimenta saaliisi eikä taimenista myöskään tehty näköhavaintoja sähkökalastusten aika Tulos oli ennakko-odotusten vastainen, sillä inventoinnin perusteella alueella sijaitsee erittäin hienoja virta- ja koskialueita, jossa taimen olisi voinut luontaisesti esiintyä Koekalastuksen aikana sähkökoekalastettiin yhteensä 7 koealaa joiden yhteispituus oli 475 metriä (1 000 m 2 ) Vaikka nyt tehdyillä sähkökoekalastuksilla ei voida pois sulkea, sitä mahdollisuutta etteikö jossakin Jakaman reitin virtavesissä voisi edelleen esiintyä taimenta, antaa tutkimustulos vahvan epäilyksen siitä, että alueella ei esiinny enää luontaisesti taimenta Sähkökoekalastuksen toinen merkittävä havainto on, että Jakaman reitin virta- ja koskialueiden kalaston tila on heikko Kuusjoen koealaa lukuun ottamatta koealojen kalakannan tiheydet ja biomassat jäivät alhaiselle tasolle (Kuva 59 ja Kuva 510) Koealoilta saatiin vain muutamia kaloja saaliiksi ja Sikkilänjoen ja Parkusojan ylimmät koealat olivat kalattomia Kolmas merkittävä havainto on, että koealojen kalasto koostui pääasiassa vain tavanomaisista järvikalalajeista Virtavesikalalajeiksi luokiteltuja kaloja saatiin erittäin vähän saaliiksi Esimerkiksi kivisimppua saatiin saaliiksi vain Parkusojan alimmalta koealalta (Myllylä alaosa) ja Kuusjoen sähkökalastusalalta KPL/100m 2 Jakama reitin koealojen kalakannan tiheydet (kpl/100m 2 ) 25 20 15 10 5 0 Katajisto Karuselli Haralantie alapuoli Kala-allas Myllymaa yläosa Myllylä alaosa Kuustaipale Sikkilänjoki Parkusoja Kuusjoki Hauki Särki Ahven Kivisimppu Kuva 59 Jakaman reitin sähkökoekalastusalojen kalakannan tiheydet (kpl/100m 2 ) vuonna 2014
21 g/100m 2 Jakama reitin koealojen kalakannan biomassat (g/100m 2 ) 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Katajisto Karuselli Haralantie alapuoli Kala-allas Myllymaa yläosa Myllylä alaosa Kuustaipale Sikkilänjoki Parkusoja Kuusjoki Hauki Särki Ahven Kivisimppu Kuva 510 Jakaman reitin sähkökoekalastusalojen kalakannan biomassat (g/100m 2 ) vuonna 2014 Taulukko 53 Parkusojan Haralantie alapuolen koealan sähkökoekalastussaalis vuonna 2015 Parkusoja, Haralantie alapuoli (160 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2015 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven Särki Hauki Yhteensä kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 EI KALAA Taulukko 54 Parkusojan Kala-altaan koealan sähkökoekalastussaalis vuonna 2015 Parkusoja, Kala-allas (120 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2015 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven Särki Hauki 1 100,0 0,8 7 100,0 5,8 Yhteensä 1 100,0 0,8 7 100,0 5,8 Taulukko 55 Parkusojan Myllymaan yläosan koealan sähkökoekalastussaalis vuonna 2015 Parkusoja, Myllymaa yläosa (160 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2015 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven 2 33,3 1,3 136 60,4 85,0 Särki 3 50,0 1,9 53 23,6 33,1 Hauki 1 16,7 0,6 36 16,0 22,5 Yhteensä 6 100,0 3,8 225 100,0 140,6
22 Taulukko 56 Parkusojan Myllylä alaosan koealan sähkökoekalastussaalis vuonna 2015 Parkusoja, Myllylä alaosa (130 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2015 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu 2,0 28,6 1,5 9 11,0 6,9 Ahven 3 42,9 2,3 33 40,2 25,4 Särki 1 14,3 0,8 32 39,0 24,6 Hauki 1 14,3 0,8 8 9,8 6,2 Yhteensä 7 100,0 5,4 82 100,0 63,1 Taulukko 57 Sikkilänjoen Katajiston koealan sähkökoekalastussaalis vuonna 2015 Sikkilänjoki, Katajistoi (70 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2015 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven Särki Hauki Yhteensä kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 EI KALAA Taulukko 58 Sikkilänjoen Karusellin koealan sähkökoekalastussaalis vuonna 2015 Sikkilänjoki, Karuselli (120 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2015 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu Ahven 14 100,0 11,7 264 100,0 220,0 Särki Hauki Yhteensä 14 100,0 11,7 264 100,0 220,0 Taulukko 59 Kuusjoen Kuutaipaleen koealan sähkökoekalastussaalis vuonna 2015 Kuusjoki, Kuustaipalei (240 m 2, kalastuskertoja 1), vuosi 2015 kpl % kpl/100m 2 g % g/100m 2 Taimen 0+ Taimen Taimen yhteensä Kivisimppu 1 2,1 0,4 96 9,0 40,0 Ahven 6 12,8 2,5 61 5,7 25,4 Särki 40 85,1 16,7 912 85,3 380,0 Hauki Yhteensä 47 100,0 19,6 1069 100,0 445,4
6 NÄSIJÄRVEN ALUEEN TAIMENKANTOJEN KARTOITUS DNA-NÄYTTEILLÄ 23 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on vuodesta 2011 lähtien kerännyt systemaattisesti sähkökoekalastuksilla saaliiksi saaduista taimenista DNA-näytteitä (Holsti ym 2014) Näytteiden keräämisen tavoitteena on ollut kartoittaa Kokemäenjoen vesistöalueella vielä esiintyviä alkuperäisiä taimenkantoja ja pyrkiä oikeilla toimenpiteillä vahvistamaan näiden kantojen tilaa Kalastusalueet ovat olleet aktiivisesti tässä työssä mukana Vuonna 2015 näytteitä kerättiin 102 kappaletta ja näytteitä on yhteensä kerätty tällä hetkellä 411 kpl Jakaman reitiltä ei saatu yhtään taimenta saaliiksi, siksi alueelta ei saatu kerättyä yhteään DNA näytettä Vuonna 2014 Näsijärven alueelta näytteitä kerättiin Asuntilanjoen reitiltä Kaikista Asuntilanjoen reitin sähkökalastuksilla saaliiksi saaduista taimenista (23 kpl) otettiin DNA-näyte taimenkannan selvittämiseksi Näytteitä on kerätty myös Peräjoesta ja Myllyojasta, joissa on toteutettu myös taimenen mätirasiaistutuksia DNA-näytepala on laitettu purkkiin, jossa oli denaturoimatonta etanolia Ennen näytteiden analysointia ne säilytettiin pakastettuina DNA-näytteet analysoitiin Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen ja RKTL:n genotyypityslaboratoriossa (nyk LUKE) Määritystyön ja tulosten analysoinnin on suorittanut Jarmo Koskiniemi (Koskiniemi 2015) Asuntilanjoen reitillä luontaisesti lisääntyvä taimenkanta sijoittuu dendrogrammikuvassa samaan haaraan Rautalammin viljelykannan kanssa (Kuva 61) Yleisesti voidaan ajatella, mitä pidempi taimenkannan puun oksa on, sitä eriytyneempi ja omalaatuisempi taimenkanta on Asuntilanjoen reitillä esiintyvän ja luontaisesti lisääntyvän taimenkannan etäisyys ( puun oksan pituus) on Rautalammin reitin viljelyksessä olevaan kantaan nähden tilastollisesti merkitsevä Kaikki Asuntilanjoen reitiltä pyydetyt yksilöt sijoittuivat omaan kantaansa Asuntilanjoen reitin taimenista löytyi 3 privaattialleelia, kun niitä keskimäärin havaittiin 1,2 kpl/kanta DNA-tutkimusten perusteella voidaan todeta, että Asuntilanjoen reitin taimenkanta poikkeaa selvästi muista Pirkanmaan tutkituista kannoista ja myös kaikista vertailunäytteistä sekä geneettisten etäisyyksien että individual assignment testauksen perusteella Koskiniemi toteaa tutkimusselosteessa, että Asuntilanjoen reitin kannasta löytyi myös keskimääräistä enemmän privaattialleeleita, mikä korostaa kannan omaleimaisuutta Hän jatkaa myös, että tutkittujen kalojen sukulaisuudet eivät indikoineet merkittävää sukusiittoisuutta Geneettisen muuntelun määrä oli koko aineiston keskiarvojen tasolla, mikä yhdessä pienehkön keskimääräisen sukulaisuuden kanssa indikoi kohtalaisen suurta efektiivistä kannan kokoa Niissä Näsijärveen laskevissa virtavesissä, joissa on toteutettu taimenen mätirasiaistutuksia (Peräjoki, Myllyoja) taimenkannat ovat läheisintä sukua Rautalammin reitin taimenkannalla Tulos on sinänsä selvää, sillä mätirasia istutuksissa on käytetty Rautalammin reitin taimenen mätiä
24 Kaartjoki TPy Vääräoja Loi Ilmetynjoki Loi Lapinjoki Längelmäen Leppähampaanreitti Lan Hanhijoki Kok Koronoja Vir Luutajoki Mutioja Vir Asuntilanjoenreitti Nas Aurejoki Kyr Pääskylänjoki Lan Rynkäjoki Herraskoski Vir Rautalamminreitti Sipsiönreitti Kyr Jyllinjoki Kyr Isojoki Peräjoki Nas Myllyoja Nas Ähtärijärvenreitti Vir Moksinjoki 01 Myllyjoki Kihniö Kyr Koikero oja Kuva 61 Taimenkannan eriytymistä kuvaava dendrogrammi Dendrogrammin oksan pituus osoittaa, kuinka eriytynyt taimenkanta on muista tunnetuista kannoista Punaisella on ympyröity ne Näsijärven alueen virtavedet josta näytteitä on kerätty 7 YHTEENVETO JA EHDOTUKSET JATKOTOIMEPITEIKSI Virtavesi-inventoinnin perusteella Jakaman reitillä on erittäin paljon virtavesiä, jotka uoman virtaamaolosuhteiltaan, pohjan laadultaan ja muilta ympäristöolosuhteiltaan sopisi taimenen lisääntymisja poikastuotantoalueiksi Vesireitin alaosassa sijaitsevat suuremmat jokiosuudet (Hankalan joki, Kuusjoki ja Parkkuun joki) soveltuvat suuremman virtaaman ja hyvien vesiolosuhteiden puolesta myös suurempikokoisten taimenien elinalueeksi ja koskilla voidaan katsoa näin ollen olevan myös kalastuksellista arvoa Tukin uittoa varten tehtyjen laajojen ja voimakkaiden perkausten takia alueen olevat virtavedet ovat kuitenkin nykyisin heikossa tilassa Jakaman reitillä taimenelle soveltuvan virtavesien yhteispituus on 4,7 kilometriä ja pinta-ala karkeasti laskettuna noin 13 000 m 2 Eniten taimenelle soveltuvaa virtavettä on Parkusojassa (1,9 km, 4 830 m 2 ) Myös Sikkilänjoessa on paljon taimenelle soveltuvia virta-alueita (1,4 km, 2 900 m 2 ), mutta käytännössä suurin osa näistä alueista sijaitsee vesistön yläosassa Petäjäsluomassa Sikkillänjoen ala- ja keskiosalla on vain kaksi
25 lyhyttä koskialuetta (Yläkoski ja Karuselli), jotka soveltuva taimenen elinalueeksi Karusellin koskialue on 90-luvulla toiminut erityiskalastuskohteena Jakaman reitin järvialtaiden välissä on kolme erillistä jokialuetta, jotka kunnostusten jälkeen sopivat hyvin taimenen elinalueeksi Hankalan joen, Kuusjoen ja Parkkuun joen yhteispituus on 1,3 kilometriä ja pinta-ala on 5 200 m 2 Jakaman reitillä on huomattavan paljon kalojen kulkua rajoittavia tai kokonaan estäviä nousuesteitä Alueelta löydettiin yhteensä 6 totaalista kalojen nousuestettä ja 4 kalojen osittaista nousuestettä Vaeltavan järvitaimenen merkittävimmät luontaisen elinkierron estävät nousuesteet sijaitsevat Jakaman reitin alaosassa Parkkuun joessa Aivan Näsijärven laskusuussa on jyrkkä kalliokoski ja siihen tehdyt patorakenteet Hieman ylempänä on vanha mylly, jonka betoniset patorakenteet estävät kalojen vaellukset Näiden kahden vaellusesteen muuttaminen kalankulun mahdollistaviksi rakenteiksi avaisi taimenille vaellusreitin Näsijärven ja Jakaman reitin virtavesien välillä Myös muut alueella havaitut nousuesteet tulisi poistaa tai muuttaa kalan kulun mahdollistaviksi rakenteiksi, jotta taimenet pääsevät vapaasti liikkumaan vesireitillä Vaikka Parkusoja on kokonaisuudessaan erittäin potentiaalinen ja hyvä vesistö taimenen elinmahdollisuuksien kannalta, sijaitsee tämän vesireitin alaosassa kaksi voimakkaasti umpeenkasvanutta lampea, jotka heikentävät merkittävästi taimenen luontaisen elinkieron toteutumista Hankalan Isolammin ja Hankalan Pienilammin voimakas umpeen kasvu voidaan katsoa vaikeuttavan sekä Parkusojaan nousevien lisääntymiskykyisten taimenien liikkumista että Parkusojasta Näsijärveen vaeltavien pienten taimenenpoikasten vaelluksia Mikäli kalataloudellisia kunnostuksia tai taimenen kotiutusistutuksia suunnitellaan toteutettavaksi Parkusojassa, tulisi Hankalan Iso- ja Pienilammessa toteuttaa vesikasvillisuuden niittoa tai ruoppauksia kalojen vaellusväylän avaamiseksi Potentiaalisista ja lupaavista virtavesi-inventoinnin tuloksista huolimatta sähkökoekalastuksilla ei saatu saaliiksi yhtään taimenta Jakaman reitin virtavesistä Taimenista ei myöskään tehty näköhavaintoja sähkökalastusten tai virtavesi-inventointien aikana Vaikka nyt toteutetuilla sähkökalastuksilla ei voida poissulkea sitä mahdollisuutta, ettekö jossakin alueen virtavesissä voisi edelleen esiintyä taimenta luontaisesti, antaa tulos selvän viestin siitä, että taimenkanta näyttäisi hävinneen alueelta Jakaman reitin taimenkannan muodosta tai sen viimeisestä esiintymisestä ei ole tarkkaa tietoa, eikä voida tarkalleen arvioida mikä yksittäinen tekijä on aiheuttanut taimenkannan häviämisen Jakaman reitillä olevat kalojen nousuesteet eivät ole yksittäinen taimenkannan hävittänyt tekijä, sillä esimerkiksi Kyrösjärveen laskevassa ja nousuesteitä omaavassa Kovesjoessa todettiin esiintyvän vuonna 2015 toteutetuilla sähkökoekalastuksilla elinvoimainen ja luontaisesti lisääntyvä taimenkanta (julkaisematon tieto KVVY) Onkin todennäköistä, että nousuesteet yhdessä uoman perkausten sekä veden laadullisten tekijöiden kanssa ovat vaikuttaneet siihen että Jakaman reitin taimenkanta on ajan saatossa taantunut ja hävinnyt Petäjäsluomasta-Sikkilänjoesta ja Parkusojasta ei ole otettu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan vesinäytteitä, mutta vesireitin järvialtaista otettujen vesinäytteiden perustella Jakaman reitin vedet ovat happamia Veden happamuus voi olla yksi tekijä, jonka selittää virtavesien suppean kalalajiston sekä koealojen kalaston alhaiset tiheydet ja biomassat Taimen on kalalaji, jonka on todettu kestävän kalalajeista kaikkein alhaisimpia veden ph arvoja On kuitenkin syytä muistaa, että taimenkannoissa saattaa olla suuria eroja, miten ne kestävät ph vaihteluita Taimenista otettujen DNA-näytteiden perusteella happamissa virtavesissä luontaisesti elävät ja niissä lisääntyvät taimenkannat näyttäisi eroavat selvästi istutuksissa eniten käytetystä Rautalammin reitin taimenkannasta
26 Paras tapa kotiuttaa taimen Jakaman reitin virtavesiin olisi siirtoistuttaa Näsijärven tai Virtain alueen happamissa vesissä luontaisesti esiintyvää taimenkantaa Jakaman reitille Jos tämän kaltaista istutustoimintaa ei voida toteuttaa, on kotiutusistutus mahdollista tehdä myös mätirasiamenetelmällä Mätirasia-istutuksilla tulisi tässä tapauksessa käyttää taimenkantaa, joka kestää veden alhaisia ph arvoja Varsin haastavista lähtökohdista huolimatta Jakaman reitin virtavedet tulisi pyrkiä palauttaan luonnontilaisen kaltaisiksi kunnostustoimilla Kunnostustoimien ja nousuesteiden poiston tavoitteena on palauttaa vesistöt tilaan, mikä loisi mahdollisuudet järvivaelteisen taimenkannan luontaiselle elinkierrolle Kunnostustoimet olisi järkevintä aloittaa vesireitin alimpien nousuesteiden poistolla Seuraavina toimina olisi reitin alaosassa sijaitsevien jokiosuuksien kalataloudelliset kunnostukset Hankalan joen, Kuusjoen ja Parkkuun joen kunnostuksilla saataisiin merkittävästi parannettua noin 5 200 m 2 suuruinen alue taimenen elinalueeksi Näiden virtavesien kunnostusten jälkeen kunnostustoimia voitaisiin toteuttaa Sikkilänjoen ja Parkusojan haaroissa Taimenen kotiutusistutukset kannattaisi aloittaa Kuusjoesta, sillä joki soveltuu nykyiselläänkin kohtalaisen hyvin taimenen elinalueeksi ja uoman hyvät virtaamanolosuhteet luovan otolliset lähtökohdat taimenkannan palauttamiselle Kotiutusistutusten onnistumista voisi kokeilla myös Sikkilänjoen yläosassa, mutta tämä vaatisi taimenkantaa, joka kestää alhaisia veden ph arvoja Istutusten tuloksellisuutta ja onnistumista olisi hyvä seurata haastavista olosuhteista johtuen sähkökoekalastuksilla Jakaman reitin virtavesien tilan parantamisen jatkotoimenpide-ehdotukset: 1 Jakaman reitin alaosassa olevien nousuesteiden muuttaminen kalan kulun mahdollistaviksi rakenteiksi Tämä vapauttaisi vaellusmahdollisuuden virtavesien ja Näsijärven välillä 2 Kalataloudellisten kunnostusten toteuttaminen Hankalan joessa, Kuusjoessa ja Parkkuun joessa Koskialueiden kunnostuksilla voidaan merkittävästi parantaa näiden virtavesien tilaa ja taimenen luontaisen lisääntymisen mahdollisuuksia 3 Koska Jakaman reitillä ei esiinny todennäköisesti enää alkuperäistä luontaisesti lisääntyvää taimenkantaa, voidaan taimen kotiuttaa vesistöön joko siirtoistutuksilla tai mätirasiaistutuksilla Jakaman reitin veden happamuudesta johtuen istutettava taimenkanta tulisi olla sellainen, että se kestää veden alhaisia ph arvoja Istutuksia voisi toteuttaa sekä Kuusjoessa että Sikkilänjoen yläosalla 4 Kotiutusistutusten ja kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia tulisi seurata säännöllisin väliajoin toteutettavilla sähkökalastuksilla KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Heikki Holsti Hyväksynyt: Kalaosaston johtaja Olli Piiroinen
VIITTEET Holsti, H 2012 Virtain, Ruoveden-Kuoreveden ja Näsijärven kalastusalueiden kunnostettujen virtavesien sähkökalastustutkimus vuonna 2012 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere Kirje nro 906/12, 17 s + liitteet Nieminen, M 2008 Viitapohjan virtavesien sähkökalastukset vuonna 2008 Näsijärven kalastusalueen tutkimuksia 8 s + liitteet Holsti, H, Väisänen, A ja Westermark, A 2014 Kokemäenjoen vesistöalueen alkuperäisten taimenkantojen kartoitushanke 2013 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere Kirje nro 54/14, 21 s + liitteet Holsti, H 2015 Myllypuron (Ylöjärvi) kunnostusmahdollisuuksien selvitys virtavesi-inventoinnilla ja taimenen esiintymisen selvittäminen sähkökoekalastuksilla vuonna 2014 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere Kirje nro 907/14, 29 s + liitteet Koskiniemi, J 2015 KVVY:n taimennäytteiden geneettinen analyysi 2432015 Maataloustieteiden laitos, Helsingin yliopisto 8 s Kivinen, S 2011 Vääräojan ja Ilmetynjoen sähkökoekalastukset vuonna 2011 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere Kirje nro 777/SK, 8 s
LIITE 1 Jakaman reitin, Petäjistönluoman ja Sikkilänjoen virtavesi-inventoinnin kartta ja kohdekuvat KARTTA MERKINNÄT P3 P1 P5 P2 P4 = Hitaasti virtaavaa aluetta = Nousueste tai kalan kulkua rajoittava este = Koski- tai virtapaikka P6 P7 P8 P9 P10 P11 P12 P13 P14 P15 P16