1(6) MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen VASTINE 25.11.2015 HE 82/2015 vp Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS LAEIKSI VIERASLAJEISTA AIHEUTUVIEN RISKIEN HALLINNASTA SEKÄ LUONNONSUOJELULAIN JA METSÄSTYSLAIN MUUTTAMISESTA Vastine valiokunnalle annetuista asiantuntijalausunnoista Maa- ja metsätalousvaliokunta on pyytänyt maa- ja metsätalousministeriöltä vastinetta valiokunnalle annetuista asiantuntijalausunnoista, jotka koskevat hallituksen esitystä laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta sekä luonnonsuojelulain ja metsästyslain muuttamisesta (HE 82/2015 vp). Yleistä Valiokunnan kuulemat asiantuntijat kannattavat hallituksen esityksen tavoitteita sekä pääosin niiden ehdotettua toteuttamistapaa. Lausunnoissa on esitetty huoli riittävien voimavarojen osoittamisesta vieraslajiriskien hallintaan. Ehdotusta vieraslajilaiksi on esitetty tarkistettavaksi muun muassa siten, että kaikkien vieraslajien maahantuonti kiellettäisiin suoraan lailla ja että ympäristöjärjestöille annettaisiin vireillepano- ja muutoksenhakuoikeus eräissä asioissa. Oikeusministeriö on esittänyt ehdotettuun vieraslajilakiin eräitä säädösteknisiä muutoksia. Oikeusministeriön lausunto Lausunto koskee hallituksen esitykseen sisältyvää 1. lakiehdotusta vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annettavaksi laiksi. 4 Kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus Ministeriö toteaa, että lausuntokannanotto kohdistuu lähinnä säännöksen perustelutekstissä esitettyyn arvioon kiinteistön omistajan ja haltijan selonottovelvollisuuden laajuudesta. Ministeriö katsoo, ettei lausunto anna aihetta muuttaa ehdotettua säännöstä. Ministeriö on keskustelut lausunnosta myös oikeusministeriön asiantuntijan kanssa. 11 Kansallisesti merkitykselliset haitalliset vieraslajit Ministeriö esittää, että lakiehdotuksen 11 :n 3 momentin ensimmäiseen lauseeseen lisätään sana tarkemmin ja että momentin viimeisen virkkeen asetuksenantovaltuutta täsmennetään seuraavasti: 11 Kansallisesti merkitykselliset haitalliset vieraslajit Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, mitkä lajit tai mihin lajiryhmiin kuuluvat lajit ovat kansallisesti merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että haitalliseen vieraslajiin tai sen tiettyyn käyttötarkoitukseen ei sovelleta 2 momentin 2 kohdassa säädettyä kieltoa taikka 4 tai 5 :ssä säädettyä velvoitetta jossakin tai missään osassa maata, jos kieltoa tai velvoitetta ei voida pitää perusteltuna lajista aiheutuvan 1 momentissa tarkoitetun vahingon tai vaaran vähentämiseksi. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös, että 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kieltoa ei asetuksella säädettävän siirtymäajan kuluessa sovelleta lajin yksilöihin, jotka on saatu haltuun ennen asetuksen voimaantuloa. Asetuksella säädettävä siirtymäaika voi olla enintään kaksi vuotta asetuksen voimaan tulosta. Jos 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettu kielto koskee eläinlajia, asetuksella voidaan säätää, että omistaja saa pitää eläimen hallussaan sen luonnolliseen kuolemaan saakka.
2 (6) 13 Luvan peruuttaminen Ministeriö toteaa, että ehdotetun 13 :n mukaan luvan peruuttamisessa noudatettavaan menettelyyn sovellettaisiin hallintolakia (434/2003). Menettelyn perussäännös sisältyy siten hallintolakiin. Ministeriö katsoo, ettei lausunto anna aihetta muuttaa ehdotettua säännöstä. Ministeriö on keskustelut lausunnosta myös oikeusministeriön asiantuntijan kanssa. 14 Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus Ministeriö esittää, että lakiehdotuksen 14 :n 3 momentiksi lisätään seuraava viittaussäännös hallintolain 39 :ään, jolloin alkuperäiset 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi. 14 Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus Tarkastuksessa on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 :ssä säädetään. 19 Muutoksenhaku Ministeriö esittää, että lakiehdotuksen 19 :n 1 momenttiin lisätään vaatimus korkeimman hallinto-oikeuden valitusluvasta. 19 Muutoksenhaku Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 23 Voimaantulo Lakiehdotuksen 4 ja 5 :n voimaantulosta on valtioneuvoston asetuksen sijaan säädettävä ehdotetussa laissa. Ministeriö esittää, että lain voimantulosäännöstä muutetaan seuraavasti: 23 Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Lain 4 ja 5 tulevat kuitenkin voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana vasta päivänä kuuta 20. Ministeriö toteaa, että lain 4 ja 5 :n on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017 eli vuoden kuluttua muun lain voimaantulosta, kun näiden säännösten toimeenpanon tueksi tarvittavat tiedot haitallisten vieraslajien hallitsemiseksi soveltuvista toimenpiteistä sekä toimenpiteiden kustannuksista ja niiden kustannustehokkuudesta olisivat käytettävissä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto Varsinais-Suomen ELY-keskus katsoo, että vieraslajitehtävien vaatimien pakkokeinojen vuoksi ELY-keskusten vastuualueiden toimivaltaa tulee selventää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annettua asetusta (1392/2014) muuttamalla. Vaihtoehtoisesti tehtäviä tulee keskittää valtakunnallisesti joillekin niistä keskuksista, joissa hoidetaan sekä ympäristö- että kalataloustehtäviä.
3 (6) ELY-keskus katsoo, että ehdotus metsästyslain 42 :n muuttamiseksi poistaa vieraslajeihin kuuluvien lintu- ja nisäkäslajien maahantuonnin harkinnanvaraisuuden muiden kuin riistalajien osalta ja vähentää merkittävästi viranomaisten mahdollisuuksia kontrolloida maahan tuotavia lajeja. Ehdotetussa vieraslajilaissa säädettyjen pakkokeinojen käyttö kuuluisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 3 :n 1 momentin 9 kohdan ja asetuksen 2 :n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen tehtäviin. Vieraslajilailla ei muutettaisi muiden lakien kuten kalastuslain (379/2015) mukaista tehtäväjakoa ELY-keskusten vastuualueiden välillä. Vieraslajilain mukaisten tehtävien keskittämistä tiettyyn tai tiettyihin ELY-keskuksiin selvitetään parhaillaan. Suomen riistakeskus käsittelee vuosittain 15 20 hakemusta vierasperäisten lintu- ja nisäkäslajien maahantuomiseksi voimassa olevan metsästyslain 42 :n mukaisesti. On ilmeistä, että hakemusten määrä on vähäinen osa todellisen maahantuonnin määrästä. Koska metsästyslain 42 :n mukainen lupajärjestelmä koskee kaikkia vierasperäisiä lintu- ja nisäkäslajeja, valvonnan tehostaminen lisäisi viranomaisille ja maahantuojille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa resurssien käytön ja riskien hallinnan kannalta epätarkoituksenmukaisella tavalla. Ministeriö katsoo, että lintu- ja nisäkäsvieraslajeista aiheutuvien riskien hallintaa voidaan parantaa sisällyttämällä vahinkoriskiä aiheuttavat vieraslajit valtioneuvoston asetuksella säädettävään haitallisten vieraslajien luetteloon. Samalla maahantuonnin valvontaa voidaan laajentaa lintujen ja nisäkkäiden lisäksi muihin eläinvieraslajeihin. Suomen riistakeskuksen lausunto Riistakeskuksen mukaan metsästyslain 42 :n mukaista lupamenettelyä vierasperäisten riistaeläinten ja riistaeläinkantojen maahantuomiseksi ja luontoon laskemiseksi voitaisiin edelleen keventää luopumalla pykälässä säädetystä vaatimuksesta pyytää Suomen ympäristökeskuksen lausunto. Yksittäisissä lupa-asioissa annettavien lausuntojen sijaan asia voitaisiin järjestää viranomaisten välisin linjausneuvotteluin vähemmällä byrokratialla, jolloin myös päätöksenteko ja asiakaspalvelu nopeutuisivat. Ministeriö on keskustellut ehdotuksesta ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa ja pitää ehdotusta kannatettavana. Ministeriö esittää, että 3. lakiehdotuksen 42 :n 2 momentista poistetaan vaatimus Suomen ympäristökeskukselta pyydettävästä lausunnosta seuraavasti: 42 Vierasperäisen riistaeläimen ja riistaeläinkannan maahantuonti ja luontoon laskeminen Vierasperäisen riistaeläimen ja vierasperäisen riistaeläinkannan tuonti Euroopan unionin ulkopuolelta ja Euroopan unionin jäsenvaltiosta sekä niiden laskeminen luontoon on kielletty ilman Suomen riistakeskuksen lupaa. Lupahakemuksesta on pyydettävä Suomen ympäristökeskuksen lausunto. Lupa on evättävä, jos toimenpiteestä voi aiheutua haittaa luonnolle tai luonnonvaraiselle eläimistölle. Luvassa voidaan antaa määräyksiä siitä, miten maahantuonti ja tuonti toisesta jäsenvaltiosta sekä luontoon laskeminen on suoritettava. Kalatalouden Keskusliiton lausunto Liitto katsoo, että ehdotetun vieraslajilain 4 ja 17 :n säännökset kiinteistönomistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuudesta ja sen toimeenpanosta antavat mahdollisuuden merkittävällä tavalla puuttua perustuslailla säädettyyn omaisuudensuojaan, minkä vuoksi merkittävän julkisen vallan delegointi viranomaiselle pitäisi rajata tarkemmin. Liitto esittää, että ehdotuksen 4 :ssä
säädetyn kiinteistönomistajan huolellisuusvelvollisuuden ulkopuolelle rajattaisiin lintujen ja nisäkkäiden lisäksi kalat. 4 (6) Ehdotetun 4 :n suhdetta perusoikeuksien suojaan on arvioitu hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa 4. Lausunnossa ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden perusteella arviota tulisi muuttaa. Lausunnossa tarkoitetussa sääntelyssä ei myöskään ole kyse julkisen vallan delegoinnista. Kiinteistönomistajan velvollisuus hävittää kiinteistöllä esiintyviä haitallisia lintu- ja nisäkäsvieraslajeja tarkoittaisi käytännössä pesien ja niissä olevien yksilöiden hävittämistä. Ehdotuksen 4 :n perusteluissa esitetyistä syistä linnut ja nisäkkäät on kuitenkin rajattu hävittämisvelvollisuuden ulkopuolelle. Tällaista rajausta ei sen sijaan ole tarpeen säätää kalojen osalta, jotka eivät muodosta vastaavalla tavalla tunnistettavia tai havaittavissa olevia lisääntymisyksiköitä kiinteistön vesialueella. Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto 1) Liitto katsoo, että ehdotetun vieraslajilain 3 :n 1 momentin kieltoihin, jotka koskevat muita kuin haitallisiksi luokiteltuja vieraslajeja, tulisi lisätä lajien maahantuonti, jotta metsästyslain 42 :n ehdotetusta muutoksesta aiheutuva säädösaukko voidaan korjata. Kiellon ei tulisi kuitenkaan koskea yleisimmin maahan tuotavia kotieläimiä, joista voitaisiin säätää vieraslajeista annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. 2) Liitto pitää tärkeänä, että viranomaisille varmistetaan riittävän nopeat toimintavaltuudet Suomessa ensimmäistä kertaa havaittavien haitallisten vieraslajien hävittämiseksi. Toimivaltuuden voisi antaa esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriölle tai säätää asetuksenantovaltuudesta menettelyn yksityiskohdista säätämiseksi. 3) Ehdotetun vieraslajilain 10 :ssä tarkoitetusta komission hyväksynnän hakemisesta tulisi päättää valtioneuvostossa. 4) Ympäristöjärjestöille tulisi säätää vireillepano- ja muutoksenhakuoikeus ehdotuksen 17 :ssä tarkoitetuissa hallintopakkoasioissa. 1) Ehdotettu metsästyslain 42 muuttaisi voimassa olevaa sääntelyä siten, että vieraslajeina pidettävien lintujen ja nisäkkäiden ympäristöön päästämiseen ei voitaisi enää myöntää lupaa. Lisäksi sääntelyä muutettaisiin niin, että sellaisten vieraslajeina pidettävien lintujen ja nisäkkäiden maahantuonti, joista voisi aiheutua ehdotetun vieraslajilain 11 :ssä tarkoitettua vahinkoa, kiellettäisiin valtioneuvoston asetuksella nykyisen tapauskohtaisen lupaharkinnan sijaan. Metsästyslain 42 :n muutoksesta ei aiheutuisi lausunnossa väitettyä sääntelyaukkoa nykytilanteeseen verrattuna. Sen sijaan vieraslajilain 11 :n avulla täydennettäisiin nykyistä sääntelyä, kun myös muiden vahinkoa aiheuttavien eläinvieraslajien kuin lintujen ja nisäkkäiden maahantuonti voitaisiin tarvittaessa kieltää. Kuten Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnossakin todetaan, vieraslajilain 3 :ään mahdollisesti otettavan yleisen maahantuontikiellon ulkopuolelle olisi välttämätöntä rajata vieraslajeja, joiden maahantuonnista ei laissa säädettävin perustein arvioitaisi aiheutuvan vahinkoa. Erona ehdotuksessa valittuun sääntelyratkaisuun olisi se, että maahantuontia säänneltäisiin yleiskiellon ja siitä säädettävien lajikohtaisten poikkeusten avulla. Hallituksen esitystä valmisteltaessa tarkasteltiin myös tätä lausunnossa esitettyä vaihtoehtoa. Ministeriön käsityksen mukaan ehdotetun vieraslajilain 11 :n mukainen sääntelytapa on perustellumpi, koska potentiaalisesti vahinkoa aiheuttavien vieraslajien määrä on olennaisesti vähäisempi kuin vieraslajiriskien hallinnan näkökulmasta haitattomien vieraslajien määrä.
5 (6) 2) Vieraslajilain 7 :n 1 momentin mukaan ELY-keskus päättäisi nopeiden hävittämistoimenpiteiden toteuttamisesta EU:n vieraslajiasetuksen 17 ja 18 artiklan mukaisesti. Sujuvan menettelyn varmistamiseksi tehtävä on suunniteltu keskitettäväksi yhdelle ELY-keskukselle, minkä lisäksi toimenpiteistä päättämistä ja niiden toteuttamista varten laaditaan toimintamalli. 3) Komission hyväksynnän hakeminen vieraslajilain 10 :n mukaisesti ei olisi sisällöltään eikä merkitykseltään sellainen asia, joka tulisi valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 3, 4 tai 7 :n mukaan ratkaista valtioneuvoston yleisistunnossa. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuitenkin vieraslajilain 6 :n mukaisesti koordinoitava hyväksymishakemuksen valmistelu ympäristöministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Asia ratkaistaisiin valtioneuvoston ohjesäännön 8 :n 3 kohdan mukaisesti yleisistunnossa silloin, jos ministeriöt eivät pääsisi keskenään sopuun hyväksynnän hakemisesta. 4) Vireillepano- ja muutoksenhakuoikeus perustuvat lähtökohtaisesti asianosaisuuteen. Ympäristölainsäädännössä nämä oikeudet on tämän lisäksi voitu laajentaa koskemaan myös luonnonsuojelu- tai ympäristöjärjestöjä eli tahoja, joiden oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen asiassa annettava ratkaisu ei välittömästi vaikuta. Vireillepano- ja muutoksenhakuoikeuden laajennuksen taustalla on kuitenkin aina vastaava asianosaiselle kuuluva oikeus. Vieraslajilain 17 :n mukaan yksityisillä tahoilla ei olisi oikeutta hakea ELY-keskukselta määräystä pykälässä tarkoitetun rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemiseksi. EU:n vieraslajiasetuksen 7 artiklassa säädetyillä rajoituksilla sekä vieraslajilain 3, 4 ja 5 :ssä säädetyillä kielloilla ja velvoitteilla pyritään estämään luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvia vahinkoja. Luonnon monimuotoisuus ja ihmisten terveys ja turvallisuus ovat vieraslajien hallinnan näkökulmasta yleisenä etuna suojattavia arvoja, joihin kohdistuvaa vahingon riskiä ei ole perusteltua määritellä yksityisen oikeuden tai edun loukkauksena. Pykälässä olisi siten kyse hallintopakon käyttämisestä yleisen edun turvaamiseksi. Vieraslajiasetuksen tai ehdotetun lain toimeenpanoa koskevassa valvonta-asiassa ei olisi myöskään kyse sellaisesta ympäristöpäätöksenteosta, josta säädetään direktiivissä 2003/35/EY eli niin sanotussa osallistumisoikeusdirektiivissä ja joka edellyttäisi vireillepano-oikeuden varaamista yleisölle. Koska vieraslajilain mukaisessa hallintopakkoasiassa ei edellä todetuista syistä olisi velvoitetun lisäksi muita asianosaisia, joille hallintopakkomenettelyn vireillepano- ja siihen liittyvä muutoksenhakuoikeus tulisi varata, tällaista oikeutta ei ministeriön käsityksen mukaan ole perusteltua varata myöskään kansalaisjärjestöille. Suomen luonnonsuojeluliton mukaan ympäristöjärjestöjen vireillepano- ja muutoksenhakuoikeus olisi tarpeen passiivisen valvontaviranomaisen aktivoimiseksi tarvittaessa. Ministeriö ei pidä perusteltuna eikä hyväksyttävänä, että viranomaisvalvontaan kohdistuvan tyytymättömyyden vuoksi olisi mahdollista käynnistää hallintopakkomenettely toista yksityistä tahoa vastaan. Ministeriö toteaa, että viranomaistoiminnan laillisuuden valvomiseksi on käytettävissä hallintolain mukainen hallintokantelu. Suomen Metsästäjäliiton lausunto Liiton näkemyksen mukaan on tärkeää, että säädöksissä tehdään selvä ero tulokaslajien ja vieraslajien välille. Suomen haitallisimpien vieraspetojen eli minkin ja supikoiran pyynnissä tulisi sallia keinovalon käyttö. Luontoon on levinnyt ja leviämässä esimerkiksi suden ja koiran hybridejä, ja edellyttänyt viranomaisilta tarpeellisia toimia. Liiton maa- ja metsätalousministeriölle joitakin vuosia sitten esittämä supikoiran ja minkin pyyntikorvausjärjestelmä tulisi ottaa uudelleen harkittavaksi. Liitto pitää tärkeänä, että uusilla Suomeen suunnitelluilla luonnonsuojelualueilla minkin ja supikoiran pyynti sallitaan ilman hankalaa poikkeuslupakäytäntöä.
6 (6) Muuta EU:n vieraslajiasetuksen mukainen vieraslajin määritelmä, joka sisältyy myös ehdotettuun vieraslajilakiin, ei koske lausunnossa tarkoitettuja tulokaslajeja. Haitalliseksi luokitellun vieraslajin pyynnissä voitaisiin vieraslajilain 16 :n mukaan käyttää myös keinovaloa. Kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista säädettäessä selvitetään, onko esimerkiksi minkkiä, supikoiraa tai koirasutta perusteltua määritellä tällaiseksi lajiksi. Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa on linjattu, että koirasusien maahantuontia ja kasvatusta varten luodaan lainsäädäntöä ja että tämän sääntelyn yksityiskohdista sovitaan eläinsuojelu-, metsästys- ja vieraslajilainsäädäntöä uudistettaessa. Maa- ja metsätalousministeriö kannattaa koirasusien liittämistä osaksi kansallista haitallisten vieraslajien luetteloa tarkoituksena rajoittaa tai kieltää koirasusien maahantuonti sekä jo lemmikkieläiminä olevien yksilöiden lisääntyminen. Luonnossa mahdollisesti ajoittain esiintyvien risteymien osalta ministeriö toteaa, että hoitosuunnitelmassa on linjattu, että epäillyt luonnossa esiintyvät koirasudet varmistetaan yksilön DNA-analyysien perusteella ja tapetaan Suomen riistakeskuksen myöntämällä luvalla. Ministeriö toteaa, että julkisessa keskustelussa on selvästi yliarvioitu ja jopa liioiteltu mahdollisten risteymien määrää luonnossa. Tiedossa on varmuudella ainoastaan kolme tapausta 2000- luvulla. Ministeriö toteaa, että yleistä tarvetta haitallisten vieraslajipienpetojen pyyntikorvauksen käyttöönotolle ei ole. Metsästäjät saavat saaliiksi vuosittain yli 200 000 minkkiä ja supikoiraa. Metsästäjille on tähän selkeä oma intressi. Mahdollisen palkkion tuoma lisäys pyyntimääriin jäisi todennäköisesti merkityksettömäksi. Erityiskohteilla - kuten luonnonsuojelualueilla, joilla vesilintuja ei saa metsästää - saattaa olla perusteltua jatkaa Metsähallituksen käytäntöä pienen korvauksen maksamisesta metsästäjälle. Ministeriö katsoo, että pyyntikorvauksen käyttöönottoa samoin kuin lausunnossa tarkoitettua minkkien ja supikoirien pyyntilupamenettelyn helpottamista uusilla luonnonsuojelualueilla tulisi tarvittaessa selvittää luonnonsuojelulain säännöksiä uudistettaessa. Ministeriö katsoo kuten Luonnonvarakeskuskin, että erillisrahoitus on tarpeen haitallisten vieraslajien systemaattisen seurannan järjestämiseksi ja lajikohtaisten selvitysten tekemiskeksi. Toisin kuin Luonnonvarakeskuksen lausunnossa todetaan, selvityksen tekeminen laajalle levinneistä unionin luetteloon kuuluvista haitallisista vieraslajeista sekä kustannustehokkaista toimenpiteistä niiden hallitsemiseksi ei esityksen mukaan ole Luonnonvarakeskukselle osoitettu tehtävä, vaan selvitys toteutetaan kilpailutettuna tutkimushankkeena. Ministeriö toteaa, että 1. lakiehdotuksen ruotsinkielisen tekstiversion 21 :n 2 momentissa on virheellinen säännösviittaus, joka ehdotetaan korjattavaksi seuraavasti: 21 Straff Om strängare straff för gärningen inte föreskrivs någon annanstans i lag, för brott mot bestämmelserna om invasiva främmande arter dömas också den som uppsåtligen eller av oaktsamhet i strid med artikel 7 i förordningen om invasiva främmande arter eller i strid med 3 1 mom. eller 10 2 mom. 11 2 mom. 1 punkten i denna lag släpper ut i miljön en invasiv främmande art som ingår i unionsförteckningen eller en invasiv främmande art av nationell betydelse eller en främmande art som avses i 3 1 mom.