PÄÄTÖS Nro 113/08/2 Dnro ISY-2007-Y-90 Annettu julkipanon jälkeen 18.11.2008 ASIA Pankakosken kalanviljelylaitoksen ympäristölupa, Lieksa. HAKIJA Savon Taimen Oy Pankakosken kalanviljelylaitos Äijäniementie 7 77700 Rautalampi TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Hakemus koskee Pankakosken kalanviljelylaitoksen toiminnan jatkamista ja laajentamista siten, että fosforikuormituksen raja nostetaan 700 kilosta 850 kiloon. Lisäksi laitoksella varaudutaan kolmen 50 m 2 :n altaan rakentamiseen. Laitos sijaitsee Lieksan kaupungin Pankakosken kylässä Lieksanjoen Pyörteen lahden rannalla hakijan vuokraamilla tiloilla Pankakoski RN:o 110:0 ja Hiomo RN:o 105:166. ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille 30.3.2007 ja sitä on täydennetty 8.8.2007 ja 19.9.2007.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN 2 Pankakosken kalankasvatuslaitosta koskevan Itä-Suomen vesioikeuden 29.5.1998 antaman päätöksen nro 26/98/3 mukaan luvan saajan oli pantava vireille hakemus 31.3.2007 mennessä, mikäli aikoo jatkaa kalankasvatusta. Hakemus käsitellään ympäristönsuojelulain ja veden laitokselle johtamisen osalta vesilain mukaisena asiana. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 11 c) mukaan kalanviljelylaitoksella on oltava ympäristölupa, kun toiminnassa käytetään kuivarehua vähintään 2000 kg/a tai kalan lisäkasvu on vähintään 2000 kg/a. Ympäristölupavirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 6) nojalla toimivaltainen viranomainen kalankasvatusta koskevassa asiassa. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Itä-Suomen vesioikeus on tehnyt 29.5.1998 päätöksen nro 26/98/3, joka koskee Pankakosken kalankasvatuslaitoksen lupaehtojen tarkistamista. Luvan mukaan Lieksanjoesta saa ottaa vettä enintään 2,0 m 3 /s. Vuodesta 2004 alkaen laitoksen fosforipäästö vesistöön sai olla enintään 700 kg/a. Kasvatettavien kalojen lisäkasvu on noin 100 000 kg vuodessa. Alueella on 18.11.1977 vahvistettu asemakaava. Laitos sijaitsee kartonkitehtaan alueella. Pyörteen vesialue on kaavoitettu teollisuusalueeksi. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET Alapuolinen vesistö ja sitä kuormittavat toiminnat Laitos sijaitsee Lieksanjoen varrella entisessä koskiuomassa. Lieksanjoki kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen ja Lieksanjoen valuma-alueeseen (4.42). Joki saa alkunsa Venäjän puolelta. Yläpuolisen valuma-alueen koko on 8 276 km 2. Lieksanjoen keskivirtaama on 96 m 3 /s, keskiylivirtaama 350 m 3 /s ja keskialivirtaama 33 m 3 /s.
3 Pankakosken voimalaitos estää kalan luontaisen nousun Pielisestä Pankajärveen. Myöskään veneliikenne ei ole mahdollista. Voimalaitoksella on Lieksanjoen ja Pankajärven säännöstelyoikeus, jolla on vaikutusta Lieksanjoen virtaamiin. Kalanviljelylaitoksen poistovedet johdetaan Lieksanjoen Tehtaanlahteen Pyörteen alueelle, joka on tehtaan entinen jälkiselkeytysallas. Lieksanjoen varrella on jonkin verran asutusta ja maataloutta. Kalanviljelylaitoksen ylä- ja alapuolinen valuma-alue on etupäässä maa- ja metsätalousaluetta. Laitoksen alapuolisen alueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse yleisiä vedenottamoita, yleisiä uimarantoja tai virkistysalueita. Laitoksen vaikutusalueella ei ole luonnonsuojelualueita. Veden laatu Lieksanjoen veden happitilanne on ollut vuosina 1990 2003 tyydyttävä ja keskimääräisessä happitilanteessa on havaittavissa tarkkailujakson lopulla jonkin verran kohentumista. Veden fosforipitoisuus on ollut melko pieni kaikilla havaintopaikoilla ja myös alueelliset erot ovat olleet pieniä. Lieksanjoessa pohjaeläinmassat ovat olleet 1980-luvulta lähtien suurempia Pankakosken alapuolella verrattuna yläpuolisiin vertailualueisiin, mikä ilmentää jonkinasteista rehevöitymistä tehtaan alapuolisella jokiosuudella. Biomassaerot ovat kuitenkin kaventuneet. Pielisen havaintopaikoilla vesi on ollut vuosina 1991 2003 melko hyvälaatuista. Veden ravinnepitoisuuksissa on havaittu ainoastaan vähäisiä eroja eri havaintopaikkojen välillä. Pienimmät fosforipitoisuudet on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta mitattu uloimmalta havaintopaikalta. Kohonneita pitoisuuksia on mitattu pohjanläheisestä vesikerroksesta lähinnä huonon happitilanteen aikana kerrostuneisuuskausien lopulla.
4 Kasviplanktonin perustuotantokyvyn ja klorofylliarvojen perusteella 80-luvulla Pielisen Mönninselkä oli pääosin lievästi rehevä vesialue. Tuotantokyky kasvoi kuitenkin huomattavasti ja vuonna 1989 Lieksanjoen lähimmät vesialueet olivat jo reheviä. 90- luvulla tuotantokyky pienentyi kaikilla havaintopaikoilla ja vuoden 2003 tulosten perusteella Mönninselkä kuuluu lievästi rehevään tai lähes karuun luokkaan. Kasviplanktonin biomassa oli vuonna 2002 hieman pienempi kuin edellisten tutkimusten aikana vuosina 1987, 1993 ja 1999, jolloin alue luokiteltiin lievästi reheväksi vesialueeksi. Vuonna 2002 levämäärät ilmensivät karua vesialuetta. Huolimatta pienentyneestä kasviplankton biomassasta lajikoostumuksessa on edelleen havaittavissa kuormituksen vaikutus. Pielisen pohjaeläinbiomassat ovat pääsääntöisesti olleet suurimmat kolmella Lieksan kaupunkia lähinnä olevalla havaintopaikalla ja pienimmät Lieksasta kauimpana sijaitsevalla vertailualueella. Lieksanjoen ja Pielisen vesi on pintavesien käyttökelpoisuuden arvioinnissa käytettyjen kokonaisfosforin ja näkösyvyyden luokkarajojen mukaan hyvään luokkaan kuuluva. Veden laatua heikentää edelleen hajakuormitus sekä asuma- ja teollisuusvesien vaikutus. Kalasto ja kalastus Tiedot kalastosta ja kalastuksesta perustuvat kirjanpitokalastukseen Mönninselällä ja kalastustiedusteluun Mönninselällä ja Lieksanjoella. Suurimmat saalisosuudet Lieksanjoella ja Mönninselällä muodostavat hauki, kuha ja ahven. Mönninselällä saatiin aiemmin paljon myös muikkua. Mönninselän kokonaissaaliista muikun osuus on laskenut selvästi ja kuhan osuus kasvanut. Muutokset kalakannoissa ovat olleet vähäisiä ja selitettävissä pitkälti kalastustapojen muutoksilla. Muutokset järvilohen ja taimenen sekä kuhan kannoissa ovat pitkälti selitettävissä istutusten vaikutuksella.
5 Selvin muutos kalastuksessa Mönninselällä on muikkuverkkojen käytön väheneminen. Harvempien verkkojen ja katiskan käyttö on pysynyt melko ennallaan. Lieksanjoella verkkopyynti on vähentynyt, mutta katiskojen käyttö on lisääntynyt. Suurimmaksi haitaksi kalastukselle on koettu pyydysten likaantuminen. Myös säännöstelyn on koettu haittaavan kalastusta. TOIMINTA, PÄÄSTÖT JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Yleiskuvaus toiminnasta ja laitoksen rakenteet Pankakosken laitos on aloittanut toimintansa vuonna 1965. Savon Taimen Oy on vuokrannut laitoksen vuonna 1995. Laitoksella kasvatetaan eri ikäluokkia kirjolohta, taimenta ja lohta. Laitoksella on perkaamo. Laitoksen kalojen lisäkasvu on ollut viime vuosina hieman alle 90 000 kg vuodessa. Tuotantoa on tarkoitus kasvattaa siten, että lisäkasvu olisi 115 000 125 000 kg vuodessa. Perattavien kalojen määrä olisi 25 000-75 000 kiloa vuodessa ja loput istukaspoikasia. Toiminnan laajennuttua kalojen ruokintaan käytetään vuodessa noin 140 000 kg kuivarehua, joka sisältää typpeä noin 10 500 kg ja fosforia 1 330 kg. Laitoksella käytettävä vähäfosforinen kuivarehu sisältää keskimäärin fosforia 0,92 % ja typpeä 7,5 %. Pienpoikasten rehu sisältää fosforia ja typpeä enemmän kuin ruokakalatuotannossa käytettävä rehu. Kalat ruokitaan valvotusti tietokone- ja ajastinohjatuilla ruokinta-automaateilla. Maa-altaissa kasvatettavia kaloja ruokitaan myös käsin ja pendeleillä.
Laitoksella käytetyn rehun määrä, kalojen kasvu ja rehukerroin vuosina 2002 2006: 6 Vuosi Rehumäärä Kasvu Rehukerroin kg/a kg/a 2002 110 646 85 112 1,30 2003 89 478 87 809 1,02 2004 95 486 87 000 1,10 2005 106 458 88 504 1,20 2006 109 913 85 235 1,29 Kasvatusmäärät on laskettu laitokselta poiskuljetettujen kalojen määrän mukaan. Suurin osa laitoksen tuotannosta myydään laitokselta vasta kasvatuskautta seuraavana kevättalvena tai keväänä. Kalat laihtuvat talviaikaan 5-10 %, joten todellinen lisäkasvu on hieman esitettyä suurempi. Laitoksella on viisi maa-allasta, joiden yhteispinta-ala on 9 370 m 2 ja tilavuus 24 350 m 3. Kahden betonialtaan yhteispinta-ala on 530 m 2 ja tilavuus 500 m 3. Hallissa 1 on yhdeksän 28 m 2 :n kokoista muoviallasta. Niiden yhteinen pinta-ala on 252 m 2 ja tilavuus 315 m 3. Hallissa 2 on kuusi 50 m 2 :n muoviallasta. Niiden yhteinen pinta-ala on 300 m 2 ja tilavuus 360 m 3. Laitos varautuu rakentamaan kolme uutta 50 m 2 :n muoviallasta, jotka varustetaan lietteenpoistojärjestelmällä. Lujitemuovialtaat ovat itsepuhdistuvia ja niistä voidaan poistaa lietettä erillistä putkistoa pitkin jatkokäsittelyyn. Tuotanto uusissa altaissa on 4 000-5 000 kg kalanpoikasia vuodessa, mikä sisältyy kokonaistuotantomääriin. Perkaamo Perattava kalamäärä on 25 000-75 000 kg vuodessa. Perkaamo on toiminnassa ympärivuoden, mutta pääosa kalasta perataan helmikuusta huhtikuuhun. Kalat tuodaan perkaamoon elävinä ja sijoitetaan allashalliin, jossa ne ovat virtaavassa vedessä aina perkaukseen saakka. Kalojen verestys tehdään verestyssäiliöissä, josta verivesi samoin kuin perkauksessa käytettävä vesi johdetaan kartonkitehtaan jätevesi-
verkkoon ja edelleen Lieksan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Verivesiä syntyy 25-75 m 3 vuodessa. Käyttövesi otetaan vesijohtoverkosta. 7 Kalat perataan käsin, jäähdytetään tarvittaessa, pakataan styrox-laatikoihin ja jäitetään, minkä jälkeen ne siirretään kylmiöön. Laitoksen vesien johtaminen ja käsittely Laitos saa voimassa olevan luvan mukaan ottaa vettä Lieksanjoesta enintään 2,0 m 3 /s. Vesi johdetaan painovoimaisesti padon yläpuolelta laitokselle. Veden käyttömäärä vaihtelee vuoden aikojen mukaan. Talvella käyttömäärä on noin 0,8 m 3 /s ja kalamassan kasvaessa määrä nousee jo kesäkuun alusta 2,0 m 3 /s. Laitoksen ohi Pyörteenlahteen juoksutetaan aina vähintään yksi kolmasosa kalanviljelylaitoksella käytettävästä vesimäärästä. Laitokselta poistuva vesi johdetaan mittapadon kautta Pyörteenlahteen. Laitoksen ohi juoksutettavan veden määrä luetaan tehtaan vedenottamossa sijaitsevien kolmen ylisyöksypadon mitta-asteikosta. Vesi laitokselle johdetaan Pankakosken päähaaraan rakennetun maapadon lävitse teräsbetonitunnelia pitkin. Osa vedestä johdetaan uusittua putkistoa pitkin vesitystorniin ja sieltä pyöröaltaille sekä kahdelle betonialtaalle (B4, B59) ja maa-altaalle (M3). Näiden kaikkien käyttämä vesi poistuu putkistoja pitkin maa-altaaseen (M4). Suurin osa käyttövedestä johdetaan ensin maa-altaalle M1, josta edelleen maa-altaiden M2 ja M4 kautta maa-altaalle M5. Pyöröaltaiden käyttämä vesimäärä on noin 270 l/s, betonialtaiden noin 30 l/s ja M3:n noin 40 l/s. Kasvatushallin altaat ovat itsepuhdistuvia lujitemuovialtaita, joista käyttövesi poistuu ns. pintapoistoputken kautta takaisin vesistöön ja altaaseen jäävä liete kulkeutuu altaan keskelle, mistä se poistetaan kasvatuskauden aikana päivittäin lieteputkistoa pitkin saostusaltaaseen. Saostusaltaaseen johdettavaan veteen lisätään saostuskemikaalia (alumiinikloridia) noin 1 kg/m 3. Kirkaste pumpataan turvesuodattimelle ja sieltä edelleen laitoksen poistovesiputkistoon. Saostusaltaaseen saostuva liete ajetaan jätevedenpuhdistamolle ja turvesuodattimen turve vaihdetaan vuosittain.
8 Pienistä maa- ja betonialtaista liete poistetaan 1-2 kertaa vuodessa kuivatyönä. Isoista maa-altaista lietettä poistetaan veden alta pumppaamalla paikoista, joihin lietettä kerääntyy, 2-3 kertaa kasvatuskauden aikana. Lietevesi pumpataan saostusaltaaseen ja käsitellään samalla tavalla kuin kasvatushallista poistettava lietevesi. Lisäksi maaaltaat puhdistetaan kuivatyönä 2-3 vuoden välein. Yksittäisen maa-altaan vesitys voidaan tilapäisesti sulkea puhdistuksen ajaksi, ilman että se keskeyttäisi muiden altaiden vesityksen. Turvesuodattimelle johdetaan vesiä noin 400 m 3 vuodessa eli noin 20 m 3 viikossa. Muiden yhtiön laitosten tarkkailujen perusteella veden fosforipitoisuus turvesuodatuksen jälkeen on 3 000-4 000 µg/l. Fosforipäästö turvesuodattimelta olisi näin ollen 1,5-2,0 kg/v. Turvesuodattimen päästöjä ei tarkkailla. Jätteet, kemikaalit ja varastointi Toiminnassa syntyy vuodessa noin 3 000 kappaletta rehusäkkejä, jotka toimitetaan kaatopaikalle. Muu pakkausmateriaali kierrätetään soveltuvin osin. Talousjätettä syntyy noin 4 m 3 vuodessa ja se toimitetaan kaatopaikalle. Kuolleet kalat noin 5 000 kg vuodessa hapotetaan umpisäiliöissä ja viedään kaatopaikalle käsiteltäväksi jätehuoltoviranomaisten ohjeiden mukaisesti (kompostointi/hautaaminen). Ongelmajätteet, kuten paristot, akut, loisteputket, kuljetetaan kunnan keräyspisteeseen. Perkaamolla syntyvät perkausjätteet 3-8 t vuodessa hapotetaan muurahaishapolla ja toimitetaan turkiseläinten rehuksi. Turvesuodattimen turve 100-150 m 3 toimitetaan kysynnän mukaan virherrakentamiseen (esim. nurmialueiden pohjat) tai maanparannusaineeksi. Laitoksella käytetään formaliinia noin 100 l vuodessa ja merisuolaa. Rehu varastoidaan kuivavarastossa säkeissä.
Päästöt 9 Kalanviljelylaitoksen fosforikuormitus, kuormituksen raja-arvo ja ominaiskuormitus vuosina 2002 2006: Fosforipäästö kg/a Kuormitusraja kg/a Ominaiskuormitus gp/kala-kg 2002 632 800 7,4 2003 451 800 5,1 2004 600 700 6,9 2005 676 700 7,6 2006 713 700 8,1 Toiminnan laajennuksen jälkeen fosforipäästö olisi 850 kg vuodessa. Laitoksella on kuormituslaskenta, joka perustuu tulevan ja lähtevän veden fosforipitoisuuksiin sekä tarkkaan virtaamatietoon. Fosforikuormituksen nousu 150 kg:lla johtaa vuorokausipäästön nousuun 1,9 2,0 kilosta noin 2,3 kiloon. Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Lieksanjoesta havaittavasta vuotuisesta fosforimäärästä ja Lieksanjoen kautta purkautuvasta fosforikuormituksesta on noin 2 % kalanviljelylaitoksen aiheuttamaa. Laitoksen toiminta on aiheuttanut 10 28 µg/l fosforin pitoisuuslisän laitokselta Pyörteeseen poistuvaan veteen. Lieksanjoessa ei pitoisuuden lisäystä enää havaita, koska laimenemisolosuhteet ovat erinomaiset. Fosforipäästön ylärajan nostaminen 850 kiloon vuodessa merkitsisi noin 0,2 0,6 µg/l pitoisuuden nousun laitokselta Pyörteeseen poistuvaan veteen. Mönninselällä ei fosforikuormituksen vaikutuksia havaita. Lieksanjoen ja Mönninselän veden laadun määrittää valuma-alueen hajakuormitus, joka vastaa noin 97 % mitatusta kokonaisfosforista. Kalataloudellisten tarkkailujen perusteella pistekuormittajien mahdollisesti aiheuttamat kalataloushaitat ovat vähäisiä eikä niitä ole voinut selvästi havaita. Sekä kokonais- että hehtaarisaalis ovat laskeneet Mönninselällä. Saaliin pienenemiseen on
syynä muikkukantojen taantuminen. Suurimmaksi haitaksi on koettu verkkojen likaantuminen, mikä on humuspitoisissa vesissä tavanomaista. 10 Mahdollisuudet vesistökuormituksen alentamiseen ja paras käyttökelpoinen tekniikka Laitoksella noudatetaan ympäristön kannalta teknisesti ja taloudellisesti parasta mahdollista tuotettavien kalalajien viljelyyn soveltuvaa tekniikkaa ja käytäntöä. Laitoksen kuormitus pidetään mahdollisimman pienenä pitämällä kalojen elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä, käyttämällä kalojen ravinne- ja terveysvaatimukset huomioiden mahdollisimman vähäfosforista, myös pienille kalanpoikasille sopivaa korkeatasoista rehua, pitämällä kalojen ruokinta optimaalisena atk- ja ajastinohjatulla ruokintajärjestelmillä ja ruokinnan tarkkailulla, poistamalla poikaskasvatusaltaisiin kertyvä liete kasvukaudella päivittäin lietteenpoistojärjestelmän kautta, johtamalla lietevesi laskeutuksen kautta ja käsittelemällä jätteet asianmukaisesti. TARKKAILU Kuormitus- ja laitostarkkailu tehdään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen 3.9.1998 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Laitoksella pidetään käyttöpäiväkirjaa, johon merkitään käytetty vesimäärä, ohijuoksutettu vesimäärä, laitokselle tuotujen ja poissiirrettyjen kalojen määrät, kalakuolemat ja kuolleiden kalojen määrä, käytetty rehumäärä viikoittain, altaista poistetun lietteen määrä sekä tieto sellaisista tapahtumista, jotka vaikuttavat poistovesien laatuun, kalojen hoitoon käytettyjen kemikaalien ja mahdollisten lääkkeiden ja rokotteiden laatu ja määrä sekä todetut kalataudit. Laitoksella käytetyn veden määrä merkataan päiväkirjaan toukokuusta lokakuuhun päivittäin ja muuna aikana viikoittain. Tulo- ja poistovedestä otetaan kasvatuskauden (1.5. 31.10.) aikana seitsemän vuorokauden pituinen kokoomanäyte joka toinen viikko. Poistoveden kokoomanäyte muodostuu vuorokauden mittaisista, automaattisella näytteenottimella otetuista kokoomanäytteistä, jotka puolestaan muodostuvat yhden tunnin välein otetuista osanäytteistä. Tuloveden kokoomanäyte koostuu kerran vuorokaudessa otetusta osanäytteestä. Kas-
vukauden ulkopuolella viikon mittaiset kokoomanäytteet otetaan kerran kuussa. Kasvatuskaudella näytteenottojaksoja on 13 ja kasvatuskauden ulkopuolella 6. 11 Kuormitustarkkailun tulokset raportoidaan viimeistään kuukauden kuluessa näytteenotosta ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristölautakunnalle. Lisäksi laaditaan vuosittain yhteenvetoraportti. Vesistötarkkailu ehdotetaan suoritettavaksi yhteistarkkailuna alueen muiden pistekuormittajien kanssa. Ympäristökeskus on hyväksynyt 2.2.1999 Lieksanjoen ja Pielisen Mönninselän vesistön yhteistarkkailuohjelman. Fysikaalis-kemiallisen tarkkailun näytteet otetaan Lieksan- ja Mähkönjoesta maaliskuussa, touko-kesäkuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa. Mönninselältä näytteet otetaan maaliskuussa ja elokuussa. Jokialueella on kuusi näytteenottopaikkaa ja järvellä neljä. Kasviplankton, klorofylli-a ja perustuotantokyky sekä pohjaeläinselvitys tehdään joka kolmas vuosi. Tarkkailuohjelman sisältö sovitaan ympäristökeskuksen kanssa ja sitä voidaan muuttaa ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Tulokset raportoidaan kuukauden kuluessa näytteenotosta ympäristökeskukselle ja ympäristölautakunnalle. Kalastotarkkailu esitetään jatkettavaksi yhteistarkkailun muiden tarkkailuvelvollisten kanssa voimassa olevan ohjelman mukaisesti. Pohjois-Karjalan TE-keskus on hyväksynyt 26.4.1999 Pankakosken kalaviljelylaitoksen kalataloudellisen tarkkailuohjelman. Kalastustiedustelulla ja kirjanpitokalastuksella selvitetään kalastusolojen muutoksia ja vaikutuksia kalastoon ja kalastuksen. Kirjanpitokalastus toteutetaan jatkuvana ja kalastustiedustelu joka viides vuosi. HAKIJAN ESITYS KESKEISIKSI LUPAEHDOIKSI Hakija hakee muutosta voimassaolevaan lupaan siten, että fosforikuormitus on enintään 850 kg vuodessa.
HAKEMUKSEN KÄSITTELY 12 Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Lieksan kaupungissa 1.11. 3.12.2007 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Hakemusta koskeva ilmoitus on julkaistu 1.11.2007 Lieksan Lehdessä. Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselta, Pohjois-Karjalan TE-keskukselta, Lieksan kaupungin ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta ja Lieksan kaupungilta. Lausunnot 1. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vaatii, että toiminnasta aiheutuva fosforipäästö saa olla enintään 700 kg vuodessa. Vaikka vaikutukset ovat olleet vähäiset, laitoksen fosforipäästö on 64 % pistekuormittajien kokonaispäästöstä. Laitoksen ominaiskuormitus on ollut suurempi kuin kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeen mukaisesti olisi tavoiteltavaa (6 g fosforia tuotettua kalakiloa kohden). Kasvatusaltaista osa eli lujitemuoviset pyöröaltaat ja niiden talteenottojärjestelmä täyttää ympäristökuormituksen kannalta hyvän kalanviljelytekniikan kriteerit. Maa-altaissa puhdistusta ja samalla kasvatusolosuhteita ei voida toteuttaa parhaan käytettävissä olevan kalankasvatustekniikan mukaisesti. Tämä saattaa olla syynä suhteellisen huonoon ominaiskuormitusarvoon. Pankakosken kalanviljelylaitoksella on teknisesti mahdollista vähentää laitoksen ominaiskuormitusta nykyisestä ja tätä kautta lisätä laitoksella tuotettavaa kalamäärää ilman, että vesistöön johdettava kokonaispäästö kasvaa. Turvesuodatuksesta tulevia vesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön. Ne tulee johtaa laitoksen vesikiertoon laitoksella olevan päästömittauspisteen yläpuolelle siten, että myös turvesuodattimelta poistuvat vedet ovat mukana laitoksen päästömittauksessa. Jätteistä tulee olla kirjanpito, josta ilmenee jätteiden laji, laatu, määrä, käsittely- ja hyödyntämistavat, vastaanottaja/kuljettaja ja sijoituspaikka. Kirjanpito on säilytettävä vähintään kolme vuotta ja on pyydettäessä esitettävä asianomaisille valvontaviran-
omaisille. Jätekirjanpidosta tulee toimittaa yhteenvetotiedot ympäristökeskukselle laitoksen toimintaa koskevan vuosiraportin yhteydessä. 13 Laitoksen vesistövaikutusten tarkkailu toteutetaan yhteistarkkailuna vaikutusalueen muiden pistekuormittajien kanssa ympäristökeskuksen erikseen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Hakijan tulee mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta velvoittaa osaltaan saattamaan ohjelman uudistaminen vireille hyvissä ajoin ennen vuoden 2008 loppua. Hakijan tulee toimittaa kuukauden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta ympäristökeskuksen tarkastettavaksi laitoksen toiminnan ja päästöjen tarkkailuohjelma korjattuna vastaamaan lupapäätöksessä mahdollisesti annettavia tarkkailua koskevia määräyksiä ja tarkennuksia. Koska laitos ei kaikilta osin ole parhaan kalankasvatustekniikan mukainen, pitää ympäristökeskus hakijan esitystä vuoteen 2020 ulottuvasta luvan voimassaoloajasta liian pitkänä. Tarkistettavana olevan luvan määräyksen 8 mukaan lupahakemukseen tuli liittää jätevesipäästön edelleen pienentämistä koskeva suunnitelma kustannusarvioineen. Tätä ei ole esitetty, joten tältä osin hakemus on puutteellinen. 2. Pohjois-Karjalan TE-keskus vaatii, että laitoksen fosforikuormitusta ei lisätä. Laitos on alueen suurin fosforin pistekuormittaja. Kuormituksen vaikutusalue on kalataloudellisesti tärkeä vesistö. Hakijan esittämä kalatuotannon lisäys voidaan saavuttaa nykyisellä kuormitustasolla ominaiskuormitusta pienentämällä eli mm. tehostamalla laitokselta johdettavan veden puhdistusta. Uuteen lupaan tulee sisällyttää kalatalousvelvoite kompensoimaan kuormituksen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia haittoja. Purkuvesistöön tulee istuttaa vuosittain 2 500 kappaletta keskipainoltaan yli 300 g:n painoisia kolmivuotiaita järvitaimenia. Toissijaisesti on maksettava 5 000 euron suuruinen kalatalousmaksu.
Jätevesien vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Kalataloustarkkailu on pyrittävä toteuttamaan yhteistarkkailuna. 14 Hakijan tulee selvittää, voitaisiinko käytössä olevaa jätevesien puhdistustekniikkaa parantaa nykyisestään. 3. Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu ravinnekuormituksen kasvua. Fosforipäästö saa olla enintään 700 kg/a. Ominaiskuormitus ei saa ylittää vesiensuojelun tavoiteohjelmassa esitettyä tavoitearvoa 7 g fosforia tuotettua kalakiloa kohti. Laitoksen toimintaa ja päästöjen hallintaa on parannettava niin, että se vastaa ympäristönsuojelulaissa edellytettyä parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Turvesuodattimelta lähtevä vesi on johdettava nykyisen pyöröaltaan mittapadon ja näytteenottopisteen kautta. Vaihtoehtoisesti turvesuodattimen jälkeen on tehtävä oma mittapato ja näytteenottopiste niin, että myös näistä vesistä aiheutuvaa kuormitusta voidaan seurata. Isojen maa-altaiden lietteen poistoa tulee tehostaa niin, että liete poistetaan vuosittain. Perkausjätteen ja kuolleiden kalojen käsittelyssä on noudatettava sivutuoteasetuksen ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1374/2004 määräyksiä. Kalanperkausjätteet ja kuolleet kalat on toimitettava Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymään laitokseen. Vesistövaikutusten tarkkailua on järkevää jatkaa yhteistarkkailuna. Käyttö- ja kuormitustarkkailutulokset ja niiden vuosittaiset yhteenvedot on toimitettava ympäristökeskuksen lisäksi myös Lieksan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ympäristönsuojeluviranomaiselle on kesällä 2006 tehty valitus, jonka mukaan veden pinnassa on ollut rasvaista haisevaa jätettä. Sen epäiltiin olevan peräisin kalanviljelylaitokselta. Myös siitä on valitettu, että laitoksesta aiheutuu hajuhaittaa Hangaspuron alueelle.
4. Lieksan kaupunginhallitus yhtyy rakennus- ja ympäristölautakunnan asiasta antamaan lausuntoon. 15 Muistutukset 1. Pielisen kalastusalue vastustaa vuotuisen fosforikuormituksen lisäämistä 700 kilosta 850 kiloon. Kuormitusta ei tulisi lisätä, vaan pienentää ominaiskuormitusta parantamalla kala-altaissa syntyvän lietteen puhdistustekniikkaa ja kalojen kasvun optimointia. Kuormitusta voitaisiin alentaa pinnoittamalla maa-altaat tai korvaamalla ne betoni/muovialtailla, joista liete on mahdollista saada nykytekniikalla tehokkaasti pois. Lisäksi on asetettava kalataloudellinen tarkkailuvelvoite ja kalataloudelle aiheutuvien haittojen kompensointivelvoite (kalatalousmaksu). 2. AA (Törmälä RN:o 29:37) vaatii, että kalankasvatustoiminnan lupaa ei jatketa, eikä varsinkaan toiminnan laajentamislupaa myönnetä. Kalankasvatuslaitoksen toiminnan aikana on vesistössä tapahtunut muutoksia, kuten vesistön rehevöitymistä. Veden pinnalla on toistuvasti ollut laajoja öljymäisiä lauttoja, jotka tarttuvat kiinni rantakasveihin ja laituriin. Hakijakin on myöntänyt, että lautta on todennäköisesti peräisin kalan rehusta. Vesinäytteen perusteella Lieksan Elintarvikevirasto on todennut näytteessä olevan todennäköisesti kalanrehun joukossa olevaa öljyä. Toiminnan laajenemisen myötä vaikutukset vesistöön lisääntyisivät ja mahdollisuudet vesistön virkistyskäyttöön huononisivat. 3. Lieksan kalastuskunta ei vastusta tuotantomäärän lisäämistä, mikäli Lieksanjokeen päästettävä fosforikuormitus ei nouse nykyisestään. Suhteellisen pienillä investoinneilla olisi jopa nykyiset lupaehdot mahdollista alittaa. Lieksanjoen suualue, Mönninselkä, on lieksalaisille merkittävä kalastus- ja virkistäytymisalue, joka on jo jossain määrin rehevöitynyt johtuen yläpuoliseen vesistöön lasketuista päästöistä. Lisäksi on asetettava tarkkailuvelvoite ja kalataloudelle aiheutuvien haittojen kompensaatiovelvoite (kalatalousmaksu).
HAKIJAN SELITYS 16 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on esittänyt, että hakemus on ollut puutteellinen, koska hakemuksessa ei ole esitetty jätevesipäästön edelleen pienentämistä koskevaa suunnitelmaa kustannusarvioineen. Ympäristökeskuksen huomautus on aiheeton. Hakija on todennut hakemuksen kohdassa 7, että vesistöpäästöjä pyritään pienentämään laitoksen huolellisella hoidolla, ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä, mutta laitoksella tuotettaville kaloille ja kalakoolle soveltuvia rehuja. Tutkimusten mukaan kirjolohenkasvatuksen ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä rehujen koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Rehujen kehittäminen on myös RKTL:n viimeisimpien tutkimusten mukaan taloudellisesti edullisin tapa vähentää ravinnekuormitusta. Laitoksen tuotannon rakenne huomioiden laitoksen toiminta edustaa teknisesti ja taloudellisesti ympäristön kannalta parasta tekniikkaa ja käytäntöä. Hakija on vähentänyt päästöjä lupakaudella lupaehtojen mukaisesti siten, että fosforipäästö on voimassa olevan luvan mukainen eli 700 kg/a. Päästöjä on vähennetty pääasiassa tuotantoa vähentämällä, mikä käy ilmi hakemuksessa esitetyissä tuotantomäärissä. Päästöjen vähentämissuunnitelmaa ei ole tehty, sillä edellisen lupakauden lopussa vuonna 1995-1996 tehdyt poikasallasinvestoinnit ja ruokinnan automatisointiin liittyvät toimenpiteet tähtäsivät tulevan lupakauden (1997 2006) aikaisiin päästöjen vähentämisiin. Nykyisellä lupajaksolla on toteutettu veden johtamisessa muutoksia, joiden tavoitteena on ollut jakaa käytettävissä oleva vesimäärä kasvatusaltaisiin oikeassa suhteessa altaissa tuotettavien kalojen koon ja biomassan tarpeiden mukaan. Riittävä veden saanti lisää kalojen hyvinvointia ja pienentää rehukerrointa, mikä johtaa pienempiin ominaiskuormituksiin. Toteutetut muutokset pitävät sisällään mm. vedenjakotornin sekä lisävesitysputket altaille. Nykyisten maa-altaiden korvaaminen keinoaltailla isojen kirjolohien ja pyyntikokoisten taimenten tuotannossa ei ole taloudellisesti mahdollista.
17 Huomattava osa laitoksen tuotannosta on onkikokoista kirjolohta. Laitoksen ruokakalatuotanto perataan vasta kevättalvisin ja alkukeväällä. Kalanpoikasista suurin osa toimitetaan asiakkaille keväisin. Ilmoitetut lisäkasvuluvut perustuvat laitokselta poistettujen kalojen biomassaan. Kalojen talvilaihtuminen on kalan koosta ja lajista sekä talven olosuhteista riippuen n. 5 10 %. Mikäli laskelmissa käytettäisiin vuodenvaihteen laskennallista kalojen biomassan määrää, pienenisivät ominaiskuormat vastaavasti 5 10 %. Etukäteen ei voi tietää millainen tuotantokesästä tulee ja kuinka pitkälle syksyyn kasvukausi jatkuu. Kalojen ruokintaa on pakko jatkaa, kun kasvukausi jatkuu syksyllä poikkeuksellisen pitkälle, jotta kalojen kunto ja terveydentila pysyvät hyvinä. Tästä syystä laitosten lupaehdoissa tulisi olla väljyyttä. Laskennalliset ravinnepitoisuuksien lisäykset jäävät hyvin pieniksi hyvistä laimentumisolosuhteista johtuen. Haetun suuruisen ravinnekuormituksen ei arvioida muuttavan vesistön yleistä käyttökelpoisuusluokkaa nykyisestä. Kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista vain noin kolmannes on leväkasvustolle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän. Nykyisin lähes kaikki rehut ovat soijapohjaisia. Ympäristökeskus ja Lieksan kaupunki ovat esittäneet, että turvesuodattimen aiheuttamat päästöt tulisi mitata. Turvesuodatuksen läpikäyneen veden fosforipitoisuutta on mitattu yhtiöryhmän poikaslaitoksella (Hanka-Taimen Oy, Venekosken kvl) ja se on ollut keskimäärin 3-4 mg/l. Kirkasteen sisältämä fosfori näitä arvoja käyttäen on arviolta noin 1,5-2 kg/a, mikä vastaa noin 2 promillea haetusta fosforikuormituksesta. Ehdotettu mittapato ja kuormitusmittaus tai pumppaamon rakentaminen kirkasteen pumppaamiseksi käyttöveden purkupaikalle tulisi huomattavan kalliiksi saavutettavaan informaatiohyötyyn nähden.
18 Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikkö, Pielisen kalastusalue ja Lieksan kalastuskunta ovat vaatineet kalanistutusvelvoitetta tai kalatalousmaksua ja lisäksi, että laitoksen on tarkkailtava jätevesien vaikutusta kalastoon ja kalastukseen. Hakija osallistuu kalataloustarkkailuun muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. Laitos on toteuttanut kalataloustarkkailua TE-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti nykyisen lupajakson aikana ja tulosten mukaan laitoksen toiminnan ei voida osoittaa aiheuttavan haittoja Lieksanjoessa tai Mönninselällä. Laitoksen aikaisemmissa luvissa kuormitusrajat ovat olleet nykyistä huomattavasti suuremmat, jopa 1200 kg fosforia vuodessa. Tällöin ei ole todettu aiheutuvan korvattavaa haittaa eikä kalatalousmaksua ole määrätty. Koska mitkään selvitykset eivät osoita, että laitoksen toiminta aiheuttaisi haittaa, vaatimus kalatalousmaksusta ja/tai velvoiteistutuksista ovat aiheettomia. Muistutuksessa 2 on tuotu esille Pyörteen jälkiselkeytysaltaassa vuonna 2006 esiintyneen öljymäisen lautan. Tähän viitataan myös Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan lausunnossa. Muistuttajan omistama kiinteistö sijaitsee Hangaspuron alueella kalanviljelylaitosta vastapäätä Pyörteen lahdessa kartonkitehtaan entisen jälkiselkeytysaltaan rannalla. Muistuttajan kiinteistön kohdalle laskee myös Hangaspuro. On mahdollista, että poikkeuksellisen lämpimien jaksojen aikana kalanrehusta voi liueta siinä olevaa kalaöljyä. Mikäli rehun laatu täyttää asetetut laatuvaatimukset, ei näin pitäisi tapahtua. Rehusta mahdollisesti irtoava kalaöljy haihtuu nopeasti vedeksi ja hiilidioksidiksi, eikä sen pitäisi aiheuttaa ongelmia. Lieksanjoen vesi on voimakkaasti humuspitoista. Virratessaan koskipaikkojen läpi vesi muodostaa vaahtoa ja vaahdon hajotessa esiintyy myöskin öljymäistä kalvoa. Myös veden mukana kulkeva siitepöly aiheuttaa ajoittain öljymäistä kalvoa. Kyseinen ilmiö on havaittavissa myös laitoksen tulovedessä. Siihen, voiko öljymäinen lautta olla peräisin kalanviljelylaitokselta ei hakija ottaa kanta, mutta toteaa, että ei ole kuullut muualta vastaavasta ongelmasta.
19 Edellä olevaan viitaten hakija katsoo, että sillä ei ole perustetta muuttaa hakemusta, vaan laitokselle tulisi myöntää hakemuksen mukainen ympäristölupa kalankasvatustoiminnan jatkamista varten. MERKINTÄ Ympäristölupavirasto on ratkaissut samanaikaisesti Lieksan kaupungin jätevedenpuhdistamon ympäristölupa-asian dnro ISY-2007-Y-91 ja antanut tänään sitä koskevan päätöksen nro 114/08/2. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Savon Taimen Oy:lle ympäristöluvan Pankakosken kalanviljeylaitoksen toimintaan. Kasvatettava kalamäärä on lisäkasvuna ilmaistuna noin 100 000 kg vuodessa. Kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun määrä on noin 100 000 kg. Ympäristölupavirasto hylkää hakemuksen vesistöön johdettavan fosforikuormituksen lisäämisen 700 kg ylittävältä osalta. Ympäristölupavirasto myöntää Savon Taimen Oy:lle luvan veden johtamiseen Lieksanjoesta Pankakosken kalanviljelylaitokselle ja tarpeellisten vedenottorakenteiden pitämisen vesistössä. Toiminnasta aiheutuvien kalatalousvahinkojen estämiseksi määrätään istutusvelvoite. Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan määräys.
LUPAMÄÄRÄYKSET 20 Laitoksen rakenteet 1. Kalankasvatukseen käytetään laitosalueella olevia viittä maa-allasta, kahta betoniallasta ja 15 muoviallasta. Lisäksi laitosalueelle rakennetaan kolme uutta 50 m 2 :n muoviallasta. Laitoksella kalankasvatukseen käytetty vesi johdetaan mittapadon kautta Lieksanjoen Pyörteeseen. 2. Laitoksen rakenteiden ja toimintojen sijainnit ilmenevät hakemuksen ja sen täydennyksen liitteenä olevista 1:250 mittakaavaisista asemapiirroksista (18.3.2007 ja täydennys 14.9.2007). 3. Laitoksen rakenteet ja laitteet on pidettävä kunnossa ja laitosalue siistinä. Vesitalousmääräykset 4. Laitokselle saa johtaa vettä enintään 2,0 m 3 /s. Kasvatuskaudella toukokuusta lokakuun loppuun virtaama on mitattava päivittäin ja muuna aikana kerran viikossa. Virtaama on merkittävä käyttöpäiväkirjaan. Laitoksen ohi Pyörteeseen on juoksutettava jatkuvasti vettä yläpuolisesta vesistöstä vähintään yksi kolmasosa kalankasvatuslaitoksella käytettävästä vesimäärästä. Päästöt vesiin 5. Laitoksen fosforipäästö vesistöön saa olla kokonaisfosforina enintään 700 kg vuodessa. Fosforipäästö lasketaan kuormitustarkkailun perusteella. Laitoksen ominaiskuormitus ei saa ylittää 7 grammaa fosforia tuotettua kalakiloa kohti. 6. Kaikki laitoksella käytettävä vesi, lietteen käsittelystä johdettava vesi mukaan lukien, on johdettava kuormitustarkkailun kautta.
21 7. Poikaskasvatuksessa käytettävän rehun fosforipitoisuuden tulee olla mahdollisimman pieni. Muutoin kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa olla enintään 1 %. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja rehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa. Käytettävien rehujen määrä ja niiden fosforipitoisuus on merkittävä laitoksen käyttöpäiväkirjaan. 8. Maa- ja betonialtaat on puhdistettava lietteestä vähintään kerran vuodessa siten, että allas tyhjennetään vedestä puhdistusta varten. Altaiden tyhjennys vedestä on tehtävä lietteen irtoamisen estämiseksi hitaasti välttäen nopeita virtaaman vaihteluita. Maa- ja betonialtaissa on oltava lietekourut. Lietekouruista on poistettava liete kasvatuskauden aikana vähintään kerran viikossa. Muovialtaista on liete poistettava päivittäin kasvatuskauden aikana. 9. Altaista poistettava liete on käsiteltävä kemiallisesti saostamalla. Selkeytyksen jälkeen vesi on johdettava turvesuodattimen kautta edelleen laitoksen poistoveteen. Turvesuodattimen toimivuutta on tarkkailtava. Turve on vaihdettava vähintään kerran vuodessa. Jätteet 10. Toiminnoissa on huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Toiminnassa syntyvät jätteet vesien käsittelystä syntyvä liete ja turve mukaan lukien on lajiteltava ja varastoitava asianmukaisesti. Jätteiden varastoinnista ja käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa ympäristölle tai roskaantumista. Jätteet on toimitettava hyötykäyttöön tai käsiteltäväksi jätteen tai ongelmajätteen käsittelypaikoissa. Ongelmajätteet on varastoitava erikseen siten, että niistä ei aiheudu vaaraa ympäristölle. Kuolleet kalat on poistettava altaista mahdollisimman pian. Kuolleiden kalojen varastointi, kuljetus ja käsittely on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläinjätteen käsittelystä (1022/2000) säädetyllä tavalla.
Saostusaltaaseen saostuva liete ajetaan jätevedenpuhdistamolle ja turvesuodattimen turve käytetään viherrakentamiseen. 22 Jätteistä on pidettävä kirjaa, josta ilmenee niiden määrä, laatu ja alkuperä sekä toimitusaika ja -paikka. Häiriö- ja poikkeustilanteet 11. Luvan saajan on ilmoitettava kalanviljelylaitokseen liittyvistä merkittävistä häiriöja poikkeustilanteista Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä järjestettävä niiden edellyttämä tarkkailu. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä. Havaitut viat ja häiriötekijät on korjattava viipymättä. 12. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja hoitotoimenpiteistä on viipymättä ilmoitettava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti. Tarkkailu- ja raportointimääräykset 13. Luvan saajan on pidettävä toiminnasta käyttöpäiväkirjaa, johon on merkittävä muun muassa viikoittain käytetyt rehumäärät, rehun fosforipitoisuudet, laitokselle johdettu vesimäärä, laitokselle tuodut ja laitokselta poistetut kalamäärät, tiedot mahdollisista kalataudeista sekä käytetyistä lääkkeistä ja kemikaaleista, tiedot lietteen poistosta ja käsittelystä, laitoksella tehdyt huoltotoimenpiteet sekä häiriötilanteet ja niiden vaikutukset ympäristöön. Käyttöpäiväkirja on säilytettävä laitoksella ja pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. 14. Päästötarkkailu on toteutettava hakemuksessa esitetyllä tavalla. Tarkkailua on täydennettävä siten, että myös lietteen käsittelystä vesistöön johdettavat vedet saadaan päästötarkkailuun mukaan. Päästötarkkailu on järjestettävä siten, että laitoksella käytetyn veden määrästä ja kuormituksesta sekä lietteen käsittelyn puhdistustehosta saadaan luotettavat tiedot. Vesistövaikutuksia on tarkkailtava nykyisen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti.
23 Päivitetty käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuohjelma on toimitettava Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. 15. Vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava Pohjois- Karjalan TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Esitys tarkkailun toteuttamisesta on toimitettava Pohjois-Karjalan TE-keskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. 16. Tarkkailuohjelmia voidaan muuttaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Pohjois-Karjalan TE-keskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. 17. Käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle, Pohjois-Karjalan TE-keskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lisäksi tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Pohjois-Karjalan TE-keskukselle ja Pielisen kalastusalueelle. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Päästömittausperusteisen päästön lisäksi on fosforipäästö esitettävä laskennallisena rehunkäytön ja kalan lisäkasvun perusteella. Toiminnan muutos ja lopettaminen 18. Kalankasvatuslaitoksen toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista on ennen toimenpiteitä ilmoitettava Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mikäli toiminta lopetetaan lupakauden aikana, on siitä ilmoitettava ennakkoon Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Kalatalousvelvoite 24 19. Luvan saajan on istutettava laitoksen alapuolelle Lieksanjokeen ja Pielisen Mönninselälle vuodesta 2009 alkaen vuosittain 1 500 kappaletta keskipainoltaan yli 300 gramman painoisia 3-vuotiaita järvitaimenia tai tätä vastaava määrä muita Pohjois- Karjalan TE-keskuksen hyväksymiä kaloja TE-keskuksen antamien ohjeiden mukaisesti. ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON KORVAAMINEN Korvausta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta vahingosta, jota lupaa myönnettäessä ei ole ennakoitu aiheutuvan, voi vahingonkärsijä päätöksen lainvoiman estämättä vaatia ympäristönsuojelulain 72 :n mukaisesti ympäristölupavirastolle tehtävällä hakemuksella. LUVAN VOIMASSAOLO JA TARKISTAMINEN Lupa on voimassa toistaiseksi. Mikäli laitoksen toimintaa on tarkoitus jatkaa vuoden 2017 jälkeen, on hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävä 1.3.2017 mennessä. Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tarkkailutuloksista sekä selvitys laitoksen vaikutuksesta vesistön veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen, muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tarvittavat suunnitelmat ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusaikatauluineen sekä muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset. KORVATTAVA PÄÄTÖS Tämä päätös korvaa lainvoiman saatuaan Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 26/98/3, 29.5.1998.
ASETUKSEN NOUDATTAMINEN 25 Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. RATKAISUN PERUSTELUT Luvan myöntäminen Kun toimintaa harjoitetaan tässä päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudatetaan annettuja määräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Veden johtamisesta laitokselle ei aiheudu ennakoitavissa olevaa vahinkoa. Kalanviljelylaitoksen toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Laitoksen vedet johdetaan Lieksanjokeen ja siitä edelleen Pielisen Mönninselkään. Vaikka laitoksen vaikutukset ovat olleet fysikaalis-kemiallisen tarkkailun perusteella vähäiset, ovat kuormituksen vaikutukset edelleen havaittavissa biologisen seurannan tuloksista kuten pohjaeläin- ja kasviplankton biomassassa ja kasviplanktonin lajikoostumuksessa. Kuormituksen vaikutusalue on kalataloudellisesti tärkeä vesistö, joten vaikutuksia kalatalouteen on tarpeen tarkkailla. Laitos on alueen suurimpia fosforin pistekuormittajia. Vaikka toiminta ei yksinään aiheuttaisi vesistön pilaantumista, vaikutukset ovat nähtävissä yhdessä muiden kuormittajien kanssa. Jo aiemmin tapahtunut kuormituksen väheneminen 90-luvulta lähtien on näkynyt mm. Pielisen Mönninselän käyttökelpoisuusluokan paranemisena rehevästä lähes karuun luokkaan ja myös biomassaerojen kaventumisena. Edellä mainituista syistä laitokselta vesistöön johdettavan fosforikuormituksen lisäämiseen ei voida
26 myöntää lupaa. Laitoksen vuotuiseksi fosforin kuormitusrajaksi on siten määrätty 700 kg vuodessa, mikä rajoittaa laitoksen vuotuisen kasvatusmäärän nykytekniikalla noin 100 000 kiloon vuodessa. Kuormitusrajaa ylittämättä voi kalojen vuotuista kasvua lisätä rehun fosforipitoisuuden valinnalla ja rehun käytön tarkkuuden lisäämisellä, sekä tehostamalla jätevesien puhdistusta. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista arvioidessa on otettu huomioon laitoksen ikä, tekniset ratkaisumahdollisuudet, vesistön muu kuormitus sekä purkualueen vesistön muu käyttö. Lujitemuoviset pyöröaltaat ja niiden talteenottojärjestelmä täyttävät ympäristökuormituksen kannalta hyvän kalanviljelytekniikan kriteerit. Maaaltaissa ei ole mahdollista päästä samantasoiseen kuormituksen vähenemiseen. Luvan mukaisesti toimittaessa Pankakosken kalanviljelylaitoksen päästöistä vesistöön ei aiheudu ennalta arvioiden sellaista vesistön pilaantumista, josta aiheutuisi korvattavia edunmenetyksiä ja josta olisi luvan myöntämisen yhteydessä määrättävä korvauksia. Ennakoimattomien vahinkojen osalta annetaan erillinen ohjaus. Määräysten perustelut Laitoksen fosforikuormitusta on tarpeen rajoittaa määräyksen mukaisesti, ettei vesistön tila heikkene nykyisestä, vaan sen soveltuvuus kalastukseen ja virkistyskäyttöön säilyvät. Fosforin ominaiskuormitukselle asetettu raja vastaa valtioneuvoston vesiensuojelun tavoiteohjelmassa 2005 asettamaa keskimääräistä tavoitetta. Päästömittauksen luotettavuuden seuraamiseksi on tarpeen arvioida päästö myös laskennallisesti rehun kulutuksesta ja kalan vuosikasvusta. Laskennallisesti on käytetty kalaan sitoutuvana fosforin määränä 0,4 %. Lupamääräykset lietteen poistosta ja käsittelystä on tarpeen, koska säännöllinen lietteen poisto maa-altaista ja lietteen asiallinen käsittely vähentää vesistökuormitusta. Lietevesien käsittely on osa laitoksen toimintaa ja toiminnasta syntyviä päästöjä.
27 Jätteen haltijaa koskevat jätelain 6 :n mukaiset yleiset huolehtimisvelvollisuudet jätehuollon järjestämisestä. Jätteistä annettu lupamääräys koskee näitä velvollisuuksia. Kuolleiden kalojen käsittelystä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläinjätteen käsittelystä (1022/2000). Häiriötilanteiden syiden selvittäminen on tärkeää haittojen ennaltaehkäisyn kannalta. Poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava valvontaviranomaiselle, joka voi antaa asiantuntija-apua poikkeustilanteen korjaamiseksi sekä poikkeustilanteesta johtuvien haitallisten ympäristövaikutusten estämiseksi ja vähentämiseksi. Toiminnanharjoittajan on ympäristönsuojelulain 5 :n mukaan oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista, -riskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten tehtävää selvitystä varten. Nyt annettavat lupamääräykset ja rajoitukset huomioon ottaen, määräysten tarkistaminen voidaan määrätä tehtäväksi noin kymmenen vuoden kuluttua. Ympäristönsuojelulain 81 :n mukaan toiminnanharjoittajan on ilmoitettava välittömästi valvontaviranomaiselle toimintaa koskevista muutoksista tai poikkeavista tapahtumista, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön tai luvan noudattamiseen. Istutusvelvoite on tarpeen laitoksen päästöjen aiheuttamien haittojen poistamiseen alapuolisessa vesistössä. Velvoitetta määrätessä on otettu huomioon purkuvesistön arvo kalataloudellisesti merkittävänä vesistönä sekä päästöjen määrä ja niiden vaikutus kalatalouteen. VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUISTUTUKSISSA ESITETTYIHIN VAATIMUKSIIN Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Lupamääräysten tarkistaminen on määrätty tehtäväksi tavanomaisesti käytetyn noin kymmenen vuoden kuluttua.
28 Pohjois-Karjalan TE-keskuksen vaatimukset on osin hyläten otettu huomioon lupamääräyksistä ja perusteluista ilmenevällä tavalla. Istutusvelvoitetta määrätessä on otettu huomioon kuormituksen määrä ja vesistön kalataloudellinen merkitys. Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan ja kaupunginhallituksen vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Pielisen kalastusalueen vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Muistutuksessa 2 esitetty vaatimus, ettei lupaa myönnettäisi hylätään edellä ratkaisun perusteluissa sanotusti. Toiminnan kuormituksen lisäämiseen ei ole myönnetty lupaa. Lieksan kalastuskunnan vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Ympäristönsuojelulain 54 :n ja ympäristönsuojeluasetuksen 23 :n mukaisesti päätös toimitetaan luvan saajalle, Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle, Pohjois-Karjalan TE-keskukselle, Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnalle, Lieksan kaupungille ja Suomen ympäristökeskukselle. Päätöksen antamisesta ilmoitetaan lisäksi niille, joille on annettu hakemuksesta erikseen tieto sekä niille, jotka ovat ilmaisseet hakemuksesta mielipiteensä. Tieto päätöksestä julkaistaan Lieksan kaupungissa ja Lieksan Lehdessä. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulain 41, 42, 43, 44, 45, 46, 52, 55, 56 ja 72 Ympäristönsuojeluasetuksen 5, 19, 30 ja 37 Jätelaki 4, 6, 12, 15, 51 ja 52 Vesilaki 2 luku 22, 9 luku 2
KÄSITTELYMAKSU 29 Päätöksestä peritään käsittelymaksu 6 580 euroa (kalankasvatuslaitos, jonka lisäkasvu on yli 100 000 kg/v). Ympäristönsuojelulain 105 (86/2000) Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006).
MUUTOKSENHAKU 30 Päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Muutosta tähän päätökseen saa hakea 1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea, 2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toimintaalueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 4) alueellinen ympäristökeskus sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja 5) muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Valitusosoitus liitteenä. Marjo Kaikkonen Ahti Itkonen Esko Vaskinen Päivi Määttä Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet johtaja Marjo Kaikkonen sekä ympäristöneuvokset Ahti Itkonen ja Esko Vaskinen. Asian on esitellyt esittelijä Päivi Määttä. PM/LN Tiedustelut: asian esittelijä, puh. 040 774 8087
V A L I T U S O S O I T U S Liite Määräaika ja valitusmenettely Valituskirjelmän sisältö Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antamispäivästä sitä määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä. Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Itä-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon viimeistään 18.12.2008 ennen virka-ajan päättymistä. Käyntiosoite: Minna Canthin katu 64 B, Kuopio Postiosoite: PL 69, 70101 Kuopio Asiakaspalvelu: 020 690 180 Telekopio: (017) 510 004 Sähköposti: kirjaamo.isy@ymparisto.fi Virka-aika: klo 8.00-16.15 Valituksen lähettäminen postitse, telekopiona tai sähköpostina tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostina) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Valituskirjelmässä on ilmoitettava valittajan nimi, kotikunta ja yrityksen tai yhteisön Y- tunnus. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valituskirjelmässä on lisäksi ilmoitettava postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmään on liitettävä Oikeudenkäyntimaksu - ne asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - valtakirja, jos valittaja käyttää asiamiestä, tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta. Valituskirjelmä liitteineen, lukuun ottamatta valtakirjaa, on toimitettava kaksin kappalein. Muutoksenhakuasian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa peritään muutoksenhakijalta oikeudenkäyntimaksua 82 euroa. Maksusta ja maksuvelvollisuudesta vapautuksesta eräissä tapauksissa on säädetty tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa.