mies ei aina halua 2/2014 Anna-Leena Härkönen: sivut 8 10 Hyväkään siltalehti.fi Lähde M/S Isosaaren kipparikurssille!

Tamperelainen seurakuntalehti 2/2014 Lähde M/S Isosaaren kipparikurssille! tapahtumaliite siltalehti.fi Tampereen Kirkkosanomat on nyt nimeltään Silta Anna-Leena Härkönen: sivut 8 10 Hyväkään mies ei aina halua kuva: Hannu Jukola Seppo Sarkkinen/ Yle Kuvapalvelu Huipputuottaja Timo Suomi suunnitteli messun sivu 3 Paula Louko Toivo Mustonen käytti 1920 tehtyä kastepukua sivut 12 13 Ida Elina ja Telex soittavat Yhteisvastuulle sivu 18 Hannu Ali-Löytty

2 SILTA 2/2014 pääkirjoitus Kirsi Airikka vs. päätoimittaja maaliskuu Tampere 5.3.2014 Kiitos palautteesta, tamperelaiset! Uusi seurakuntalehti Silta on kiinnostanut tamperelaisia ja ehkä sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin seurakuntalehteen tutustuneet. Näin voi ehkä päätellä siitä menekistä, jolla lehtiä on napattu kainaloon kaupungilla. Vain pari päivää lehden ilmestymisen jälkeen telineet jo ammottivat tyhjyyttään ainakin rautatieaseman tunnelissa ja Seurakuntien talossa. Silta on innostanut ihmisiä antamaan ensimmäisestä lehdestä runsaasti palautetta. Kiinnostus lämmittää lehdentekijöiden mieltä, sillä yleensä lukijoiden kommentteja saa kuulla todella harvoin. Toimituksen väkeen on tehnyt suuren vaikutuksen sekin, että myönteistä palautetta on tullut selvästi enemmän kuin kielteistä. Useimmiten suomalainen kai ryhtyy antamaan palautetta silloin, kun jokin asia suututtaa tai ärsyttää. Yksi koskettavimmista palautteista tuli sähköpostitse: Silta on enemmän sellainen lehti, jonka parissa voi viihtyä ja josta saa rakennuspalikoita omaan ajatteluun. Kaikki palaute on tervetullutta. Sitä otetaan ja on jo otettukin huomioon lehden suunnittelussa. tulevat pyhät 5.3. 2.4. 9.3. Jeesus, kiusausten voittaja Kiusaukset saavat epäilemään niiden asioiden arvoa, joihin on sitoutunut. Jeesus ei luopunut tehtävästään, vaan osoitti kaikessa rakkautta. 16.3. Rukous ja usko Langaton yhteys ylöspäin toimii sen käyttö vaatii vain hieman uskoa. Käytössämme on monia laitteita, jotka välittävät viestejä ja pitävät yhteyksiä yllä. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa ja lepäämistä hänen lähellään. Jeesus myös paransi rukouksella. Rukoilemalla toisen puolesta voi kantaa häntä Jumalan hoitoon, vaikkei osaisi muuten auttaa. PAASTO ON MAHDOLLISUUS 23.3. Marian ilmestyspäivä Herran palvelijatar Enkeli ilmestyi nuorelle Marialle ja kertoi, että hänestä tulisi Jeesuksen äiti. Voitko aavistaa Jumalan läsnäolon omassa elämässäsi? Minkä tehtävän sinä olet saanut? 30.3. Elämän leipä Monenlaista leipää on myynnissä, mutta miten sielu ravitaan? Mitä on elämän leipä, josta Jeesus puhui? 29.3. Earth Hour klo 20.30 Sähkötön iltakirkko Tuomiokirkossa Paastonaika alkaa tänään, tuhkakeskiviikkona, ja päättyy pääsiäisjuhlaan. Paasto on mahdollisuus keventää ja syventää elämäänsä, miettiä omia valintojaan. Kyseessä ei silti ole projekti, jonka kohteena ja keskiössä on oma minä. Kristilliseen paastoon kuuluvat kääntyminen kohti Jumalaa ja kärsivien lähimmäisten auttaminen. Ekopaasto-kampanja kutsuu myös vastuuseen ympäristöstä. Monissa kirkoissa vietetään tänä iltana tuhkamessua, jossa voi saada otsaansa tuhkaristin. Sitä piirtäessään pappi lausuu: Ota vastaan katumuksen merkki. Tapa on peräisin vuoden 1000 tienoilta. Apu tavoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maaseudun ihmiset. Palstan tekstit: Laura Tuhkanen-Jukkola Vammaisten ihmisten elämä kehitysmaissa on selviytymistaistelua päivästä toiseen. Vammaisia saatetaan hävetä ja piilotella. Heidän asemansa on edelleen heikko. Suomen Lähetysseura on tehnyt pitkäjänteistä työtä erityisesti Etiopiassa vammaisten aseman parantamiseksi jo vuosikymmeniä evankelisen Mekane Yesus -kirkon rinnalla. Lähetysseuran Tasaus-kampanja keskittyy vammaisten aseman parantamiseen kehitysmaissa. Hankkeeseen saadaan myös Suomen valtion kehitysyhteistyövaroja. Koulutuksen saaminen kaikkien lasten ulottuville on Etiopian valtiolle tärkeä tavoite. Lähetysseura on tukenut maassa erilaisia koulutuksen kehittämishankkeita. Kun vammainen lapsi pääsee kouluun, hän kenties saa mahdollisuuden ammattiin ja itsenäiseen elämään. Lähetysseuran työ on huomattu myös valtiollisella tasolla. Mieleeni on erityisesti jäänyt Suomen Etiopian-suurlähettilään Leo Olasvirran taannoinen tunnustus (Sari Lehtelän tekemä haastattelu, Lähetyssanomat 7/2012). Hänen mukaansa suomalaiset ovat selvästi vaikuttaneet siihen, että myös etiopialaiset tytöt ja vammaiset lapset saavat koulutusta. Olasvirta arvostaa Lähetysseuran työssä myös sitä, että apu tavoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maaseudun ihmiset. Ole sinäkin mukana Tasauksessa! HELMI Kuva: Kirsikka Lyhteilä Jeesus sanoi: Ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. --- Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. ( Joh. 6: 26, 35 )

SILTA 2/2014 3 kysymystä Silta sai runsaasti palautetta Uusi seurakuntalehti Silta on innostanut tamperelaisia antamaan lehdestä runsaasti palautetta. Toimitus on saanut useita kymmeniä yhteydenottoja suullisesti, sähköpostitse, puhelimitse sekä sosiaalisen median ja palautelomakkeen kautta. Lehden sisältö miellytti lukuisia lukijoita. Lehti on laadukas, huolellisesti tehty ja sen jutut ovat hyviä, monipuolisia ja raikkaita. Lehti on hyvä tuollaisenaan. Se on kirkollinen, kristillinen lukupaketti sortumatta olemaan toiminnan esittely. Kauko Röyhkän haastattelu jakoi mielipiteitä. Neljä lukijaa antoi jutusta kielteistä palautetta. Kiitoksia tuli enemmän. Eila Roineen ja Kauko Röyhkän henkilöjutut olivat erityisen helposti lähestyttäviä. Jatkakaa samalla rakennusmaalla! Eräs lukija toivoi, että lehdessä olisi enemmän sanomaa ja Jumalan sanaa. Toinen kommentoija jäi kaipaamaan Kirkkosanomien Ajassa ja hengessä -palstaa rauhallisine kuvineen. Saarnavuoro-palstan säilyttämistä kiiteltiin. Kansi houkuttelee lukemaan. Pastori Timo Pöyhösen (kuvassa) mukaan Pispalan kirkolla on myönteinen ongelma: Varikkomessuun on niin paljon tulijoita, että kaikki eivät mahdu sisälle. Jatkossa messuja järjestetään samana päivänä kaksi peräkkäin, kello 16 ja 18.30. Seuraava Varikkomessu on 9. maaliskuuta. Kello 16 alkavassa messussa on pyhäkoulu ja tulkkaus englanniksi Mitä tapahtuu, kun huipputuottaja saa suunnitella messun? ❶ Suomen Euroviisut, Tangomarkkinat, itsenäisyyspäivän konsertti Tampere-talossa... Olet saavuttanut urallasi paljon. Miksi halusit nyt suunnitella jumalanpalveluksen, tuottaja-ohjaaja Timo Suomi? Siihen nähden, miten arvokas sisältö jumalanpalveluksella on, tuntui, että siitä voisi saada vieläkin enemmän irti. Halusin katsoa, olisiko minulla aiheeseen jotain annettavaa. ❷ Sait kutsun ohjata Varikkomessun, joka on rento versio normaalista messusta. Mihin kiinnitit huomiosi, kun kävit ensimmäisen kerran messussa? Varikkomessun fiilis on hyvä. Messussa käy paljon nuoria kivoja tyyppejä, ja periaatteessa asiat ovat kunnossa. Messun draaman kaaren kehittämisessä ja eri osioiden sitomisessa oli parannettavaa. Halusin myös vähentää vetäjien määrää ja kasvattaa illan juontajan roolia. ❸ Mikä on nyt muuttunut? Lähtökohta on ollut se, että kaiken täytyy tuntua luonnolliselta. Mitään show ta ei ole luvassa. Suunnittelimme messun niin, että homma svengaa ja palaset liittyvät saumattomasti yhteen. Esimerkiksi juontajan avauspuhe ja musiikki tukevat nyt paremmin päivän teemaa. Kiinnitimme myös huomiota musiikin tempoon ja korostimme valaistuksella eri osioita. TEKSTI: Eva Wäljas KUVA: Olli Miettinen ❹ Mikä uudistuksessa ilahdutti eniten, pastori Timo Pöyhönen? Palkitsevinta on ollut nähdä, miten koko porukka on syttynyt. Kaikki haluavat tehdä asiat vielä entistäkin paremmin. ❺ Varikkomessun suosio kasvaa koko ajan, ja parhaimmillaan teillä on jopa 60 lasta pyhäkoulussa messun aikana. Mikä on suosion salaisuus? Varsinainen salaisuus saattaa olla muualla kuin itse messussa: emme rakenna niinkään messua vaan yhteisöä, joka tekee messun. Jos ihminen käy messussa yksin ja lähtee yksin, hän tulee messuun ehkä silloin tällöin. Jos hän saa ystäviä ja ihmissuhteita, hän todennäköisesti haluaa käydä usein. Toiminnan keskiössä ovat 15 20 hengen pikkuyhteisöt, jotka ovat rakentuneet eri teemojen ympärille. Lehden ulkoasua kiiteltiin pirteäksi, selkeäksi, nuorekkaaksi, helppolukuiseksi, värikkääksi ja ilmavaksi. Kansi ja taitto houkuttelevat lukemaan. Lehti on mukavan kokoinen, sopiva luettavaksi vaikka sängyssä nukkumaan mennessä. Se ei näyttänyt yhtään seurakuntalehdeltä. Ja tämä oli tarkoitettu isoksi kehuksi! Kaksi lukijaa ei pitänyt ulkoasusta. Toisen mukaan graafinen ilme on hivenen vanhahtava. Toisen mielestä visuaalinen viesti on ristiriitainen, jos haluaa profiilin säilyvän kirkollisena. Nyt lehden ulkonäkö oli jotenkin halpa. Lehti ei saisi olla niin ihmiskeskeinen. Muutaman lukijan mielestä tekstin koko on liian pieni joillakin palstoilla. Tapahtumaliite sai paljon kiitosta, ja myös takasivun Tukea ja apua -hakemistosta pidettiin. Tapahtumakalenteri omana osionaan on tosi jees ja se tulee säilytetyksi, mikä lienee tarkoituskin. Irrallinen liite on nasta keksintö. Toimii! Raikkaasti toteutettu, helppolukuinen. Tekstin lukeminen oli vaikeaa. Pitänee käydä optikolla ennen seuraavaa lehteä.

4 SILTA 2/2014 Kuva: Sari Lehtelä Ekrim on Aminatäitinsä kanssa mukana vaikeasti kehitysvammaisille lapsille tarkoitetussa ryhmässä Etiopiassa. Tasaus auttaa vammaisia kehitysmaissa Vammaisen ihmisen elämä kehitysmaassa on usein täynnä vaikeuksia. Suomen Lähetysseuran Tasaus-kampanja keskittyy vammaisten aseman parantamiseen. Myös viime vuoden adventtikeräyksellä vedottiin suomalaisiin vammaisten auttamiseksi. Hankkeeseen saadaan lisäksi Suomen valtion kehitysyhteistyövaroja. Muista! Tasaus-keräys alkaa 20.3. Sokea poika haluaa tuomariksi Haluan tuomariksi, sillä haluan auttaa ihmisiä elämään rauhassa keskenään. Olen kohdannut paljon epäoikeudenmukaisuutta, mutta tuomarina voisin tehdä oikeutta, sanoo 14-vuotias Seumehone Yehualaw. Kolmevuotiaana sokeutunut poika asuu pienessä avohyllyssä kioskin edessä Dessien kaupungissa Koillis-Etiopiassa. Hyllyssä hän käy vain nukkumassa, muuten aika kuluu koulun jälkeen kadulla tai ystävien luona. Hylly on ollut Seumehonen koti siitä lähtien, kun hän jätti kaukana maaseudulla asuvan perheensä neljä vuotta sitten ja lähti linja-autolla Dessieen. Hän halusi kouluun. Vanhuuden heikentämät köyhät vanhemmat eivät estelleet. Noin 300 000 asukkaan Dessiessä on yksi erityisopetusta tarjoava koulu, jossa on myös sokeita oppilaita. Seumehone kuuli koulusta ystäviltään. Maalla oli vaikeaa elää sokeana, koska joka paikassa on kiviä ja kantoja, joihin kompastuin. Olin aina mustelmilla. Kaupungissa on helpompaa, pitää vain varoa autoja. Poika pärjää koulussa hyvin, vain englannin opiskelu tuntuu vaikealta. Haastattelun aikaan hänellä on vatsakipuja, jotka haittaavat keskittymistä. Yhdessä Dessien vammaishankkeen koordinaattorin Tesfaye Nigusun kanssa hän etsii apua tilanteeseensa. Uskon, että löydämme pojalle kodin pian, Tesfaye Nigusu sanoo. Sari Lehtelä Kuva: Juha Leppänen Suomen Lähetysseuran Etiopianaluepäällikkö Vesa Lehtelä ja Etiopian Hosainan kuurojenkoulun rehtori Tadesse Gainore tekevät tiivistä yhteistyötä. Vammainen ihminen on näkyvä En voi tehdä mitä haluaisin, kun ei ole muuta kotia kuin hylly, sanoo Seumehone Yehualaw. Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko on tehnyt vammaistyötä 1980-luvulta lähtien kuurojen ja kehitysvammaisten parissa. Suomen Lähetysseuran tukema kuurojenkoulu on toiminut Hosainassa jo reilut 30 vuotta. Vammaisten asema on kuitenkin edelleen heikko Etiopiassa. Kirkon viisivuotisohjelman tavoitteena on kohentaa noin 100 000 vammaisen ihmisen elämää. Vammaisuuteen liittyy nykyisinkin vanhoja uskomuksia. Varsinkin maaseudulla ajatellaan usein, että lapsen vammaisuus on seurausta perheen tai suvun pahoista teoista. Tästäkin syystä vammaista saatetaan hävetä ja piilotella, kertoo Vesa Lehtelä, joka työskentelee Suomen Lähetysseuran aluepäällikkönä Etiopiassa. Syntymästään asti vammaisten ihmisten ohella Etiopiassa on paljon liikenteessä tai työtapaturmissa vammautuneita ihmisiä. Terveydenhoito on monin paikoin puutteellista, mikä aiheuttaa usein pysyvää vammautumista. Vammaisia etsitään kotoa Pohjois-Etiopiassa Dessien kaupungin ympäristössä aloitettiin vammaishanke vuonna 2012. Ennen hanketta tehtiin kartoitus, jossa etsittiin vammaisia kodeista. Asiallisen tiedon jakamisella pyritään lisäämään ymmärrystä vammaisia ihmisiä kohtaan yhteiskunnassa. Kirkon ja Lähetysseuran työntekijöiden ohella mukana oli joukko vapaaehtoistyöntekijöitä. Vaikein asia on tietämättömyys. Vammaisia lapsia pidetään taakkana ja toivottomina tapauksina, jotka eivät voi oppia mitään. Opetus ja valistus tuovat hitaasti muutosta. Nyt meillä on toivoa asennemuutoksesta, kertoo vapaaehtoinen kotikävijä Jemmanshe Mekonnen Lähetysseuran raportissa. Oikeus koulutukseen Koulutuksen saaminen kaikkien lasten ulottuville on Etiopian valtiolle tärkeä tavoite. Lähetysseura on tukenut maassa kymmeniä vuosia erilaisia koulutuksen kehittämishankkeita. Vammaisille koululaisille hankitaan koulumateriaaleja ja järjestetään tukiopetusta. Vammaisten lasten vanhempia ja vammaisia kannustetaan yrittäjyyteen myöntämällä starttirahaa oman yrityksen perustamiseen. Huhtikuussa 2013 aloitettiin Dessien ja Kombolchan lasten ja nuorten toimintakeskuksissa pienet ryhmät vaikeasti kehitysvammaisille lapsille, joilla ei ole pääsyä kouluun. Suuri haaste on Etiopian nopea väestönkasvu. Väkiluku on noin 90 miljoonaa, ja sen arvellaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2035 mennessä. Tehtävää on todella paljon. Etenemme pienin askelin. Erityisesti vammaisten lasten vanhempien tukeminen on tärkeää. Ihmiset olisi saatava ymmärtämään, että vammainen lapsi on arvokas ja hänellä on oikeus mahdollisimman hyvään elämään, miettii Vesa Lehtelä. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Sari Lehtelä Lue Lähetysseuran työstä Hosainan kuurojenkoulussa: tampereenkirkkosanomat.fi Auta: tasaus.fi

SILTA 2/2014 5 Iäkäs kirkkovanhus on hyväkuntoinen Keskustorin Vanhan kirkon sisäilmatutkimukset osoittivat, että kirkkovanhus voi hyvin. Sisäilmatutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Tammikuussa otetuilla näytteillä selvitettiin sisäilman laatua ja siinä mahdollisesti esiintyviä epäpuhtauksia sekä mahdollisia terveyshaittoja. Surulaatikko tarjoaa lohdutusta Tampereen seurakunnat lahjoittaa kouluille surulaatikon, joka helpottaa lasten surun käsittelemistä kouluissa. Laatikko sisältää tarvikkeita muistopöytään, suruhartauden viettämiseen ja ensiapua surun käsittelyyn, kertoo pastori Kati Eloranta. Esimerkiksi luokkatoverin tai opettajan kuolema on tilanne, jossa surulaatikosta on hyötyä. Laatikossa on ohjeita myös uskonnottoman vainajan muistotilaisuuden järjestämiseen. Vantaalla ideoitu hanke on otettu hyvin vastaan myös tamperelaiskouluissa. Surulaatikko tulee tarpeeseen, kertoo Aleksanterin koulun opettaja Marjatta Kulku. Kun yksi oppilaani menehtyi kesken kouluvuoden, meillä oli vain yksi valkoinen kukka hänen pulpetillaan. Laatikko antaa enemmän välineitä surun käsittelemiseen ja antaa myös oppilaille mahdollisuuden osallistua muistohetken järjestämiseen. Tule syttymään rukouksesta! Avoimet ovet Keskustan rukouksen talossa 31.3. klo 9 15, osoitteessa Rautatienkatu 22. Uudet seurakuntaneuvostot aloittavat maaliskuussa Kuva: Hannu Jukola Tampereen seurakuntien uudet seurakuntaneuvostot kokoontuvat ensimmäisen kerran 13. maaliskuuta. Ns. paperivaali toteutettiin Tuomiokirkkoseurakunnassa, Messukylän seurakunnassa ja Eteläisessä seurakunnassa helmikuussa vuoden 2010 seurakuntavaalien tulosten perusteella. Nyt valittujen seurakuntaneuvostojen kausi kestää vuoden loppuun. Seurakuntaneuvostojen 16 paikkaa jaettiin vanhojen seurakuntien kesken niin, että jokainen sai ensin kaksi paikkaa uudessa seurakuntaneuvostossa ja loput paikat jaettiin seurakuntien väkilukujen suhteessa. Uudet päättäjät valitaan kaikkiin seurakuntiin nelivuotiskaudelle 2015 2018 seurakuntavaaleissa 9. marraskuuta. Ennakkoäänestys järjestetään 27. 31. lokakuuta. Jari Nurmi on irtisanoutunut Messukylän seurakunnan kirkkoherran virasta 7.1.2014 alkaen. Hannu Jukola Sähkötön messu muistuttaa ympäristönsuojelusta Sähkötöntä Earth Hour -messua vietetään lauantaina 27. maaliskuuta kello 20.30 Tuomiokirkossa. Kirkko valaistaan myrskylyhdyillä ja kynttilöillä. Luonnonsuojelu ja ympäristöstä huolehtiminen ovat ensimmäisiä ihmiselle uskottuja tehtäviä Raamatussa. Jumala ohjeistaa ihmistä viljelemään ja varjelemaan maata. Kristittynä elämiseen liittyy erottamattomana osana luontoa kunnioittavat arvot, pohtii pastori Antti Kulmala. Maan kestävästä viljelystä ja varjelusta on tehtävä sukupolvisopimus, lisää Kulmala. Pirkanpojat -kuoro ja joukko partiolaisia ovat mukana toteuttamassa messua. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului viime vuoden lopussa 75,2 prosenttia suomalaisista. Luento narsismista Narsismin monet kasvot piirtyvät esiin luennolla, jonka pitää teologian tohtori Raimo Mäkelä 8. maaliskuuta kello 13 16 Seurakuntien talon Näsin salissa. Tilaisuudessa tarkastellaan persoonallisuushäiriötä eri näkökulmista. Lisäksi pohditaan, miten tilanteesta voi selvitä ja miten uhreja voidaan auttaa. Kahvitarjoilu alkaa klo 12.30. Ilmoittautumiset 7.3. klo 12 mennessä, p. 040 8048 157 tai 040 8048 155. TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN fennokauppa.fi Moli LAAJA VALIKOIMA SUOJIA VIRTSANKARKAILUUN! Pyydä ILMAINEN näyte Varmoja Hyvin istuvia Hajua neutraloivia FENNO MEDICAL OY 09 276 360 asiakaspalvelu@fennomedical.fi fennokauppa.fi

6 SILTA 2/2014 Miia Moilanen, Mauri Nieminen, Eija Heikkilä, Terttu Haikka, Aija Klockars, Ulla Keskinen ja Leena Katriina Leppänen pohtivat Aitolahden asioita yhdistyneen Messukylän seurakunnan ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa. Tiimityö on tarpeen; isossa porukassa saattaa syntyä paljon meteliä mutta vähän toimintaa. Lähikirkkoalueet rakentuvat hyvien esimerkkien mukaan Seurakuntien myllerryksessä tavoitteena on luoda lähikirkko alueita ja työskennellä niissä eri alojen yhteisissä ryhmissä. Niitä johtaisivat alueista vastaavat papit. TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Rami Marjamäki Hannu Jukola Aitolahdessa tiimityö jo toimii, vaikka uusi järjestys on vasta rakenteilla. Pieni porukka on antanut mahdollisuuksia tehdä sellaistakin, mistä tykkää, vaikkei se kuuluisi varsinaiseen työhön. Kaikki työ on Jumalan työtä. Minulla on iso auto, jolla tavarat liikkuvat, seurakuntapastori Terttu Haikka naurahtaa. Itse olen ollut Olkkarimessussa keittiössä, kanttori Miia Moilanen ihastelee. Kaikki Aitolahden seurakuntalaiset eivät vielä ole huomanneet siirtyneensä Messukylään. Oleellista Haikan mukaan on, että seurakunnan toiminta on lähellä omaa elinpiiriä. Uudistukseen liittyvät myös tilat ja lähikirkkoalueiden rajat. Entä rakennetaanko uutta? Missä rahoista päätetään? Esimerkiksi Atalan seurakuntatalon kohtalo on herättänyt kysymyksiä, sillä siellä käy paljon väkeä. Messukylän runsaan 42 000 hengen seurakunta muodostuu nyt kolmesta entisestä. On haaste, miten päätökset onnistutaan tasapainottamaan sekä alueesta että kokonaisuudesta käsin, Haikka sanoo. Lapsityönohjaaja Leena Katriina Leppäsen mielestä luottamushenkilöt ovat entistä isommissa saappaissa. Hän innostaa seurakuntalaisia äänestämään ahkerasti syksyn seurakuntavaaleissa. Lähialueet voisivat erikoistua tietyntyyppisiksi ja tietynlaisiin tilaisuuksiin. Seurakuntapastori Hannu Vuorinen, Hervanta

SILTA 2/2014 7 Täällä tehdään paljon yhteistyötä. Kun keksitään uusi juttu, kootaan tarvittava ryhmä ja toteutetaan se. Leppänen toimii esimiehenä niin Aitolahden ja Hervannan kuin Teiskonkin alueilla, eli on esimerkki toimimisesta yli seurakuntarajojen. Seurakuntalaisia tarvitaan Iso haaste on maallikko-vastuunkantajien sitominen toimintaan. Esimerkiksi diakonia- ja nuorisotyölle vapaaehtoistyö ja elävä seurakunta ovat iso kysymys, pastori Mauri Nieminen miettii. Kaikissa erikoismessuissamme, joihin usein liittyy jälkitapahtuma, vapaaehtoiset ovat vahvasti mukana, Haikka huomauttaa. Esimerkiksi Olkkarimessu on syntynyt työntekijöiden ja luottamushenkilöiden yhteisen pohdinnan tuloksena. Vapaaehtoiset täytyy muistaa ottaa mukaan organisaatiota rakennettaessa. Diakonian, lähetyksen ja aikuisten toiminnan vastuuryhmät pitävät muutoksesta toukokuussa oman aivoriihensä. Seurakuntalaisten merkitys kasvaa entisestään, kun seurakuntien tulot vähenevät kirkosta eroamisen seurauksena. Heprealaisentanssin ryhmät ovat yksi esimerkki Tesoman kirkkopiirin toiminnasta. Eija Sillanpää, Eeva-Kaisa Ruohotie, Tuulikki Tepora, Riitta Ohraaho ja Seija Pietiläinen ovat tanssiporukka Simcha, joka tarkoittaa rauhaa. Seurakuntapastori Terttu Haikka, Aitolahti Tesoman piiri toimii Harjun seurakunta on esimerkki alueiden toiminnasta, jonka luja pohja on vapaaehtoisissa. Tesoman kirkon messut ovat tarjonneet mielekkäitä tehtäviä seurakuntalaisille. Rukousavustajat ovat käytettävissä jumalanpalveluksen jälkeen. Vapaaehtoiset huolehtivat vahtimestarien tuella kirkkokahvituksesta. Messutehtäviä on myös ehtoollisavustajille, lukijoille, esirukoilijoille, laulajille ja soittajille, luettelee kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio. Myös kahvitukset ja ruokailut hoidetaan yleensä vapaaehtoisvoimin. Niitä löytyy usein raamattupiiriläisistä tai alueneuvoston jäsenistä. Henry Aalto ja Hannele Jokela ovat aluetiimin uusia jäseniä. Aalto toimi ennen Vapaakirkossa, jossa monet hommat tehdään talkoilla. Uskon, että monet haluavat tulla, jos vain löytyy oma paikka ja osataan pyytää. Kaikki eivät osaa tulla tarjoutumaan, lisää Jokela, joka napattiin mukaan heti alueelle muuttamisen jälkeen. Erilaisuus kukkikoon Alueiden tasapuolinen kohtelu on Haikan mukaan kirkkoherrojen, johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vastuulla. Se ei tarkoita, että alueet olisivat samanlaisia. Ikärakenne luo pohjan toiminnan suunnittelulle lapsiperhealueilla täytyy olla paljon tarjontaa perheille. Haastatellut pitävät tärkeänä alueen asukkaiden kuulemista myös seurakuntien erikoistumissuunnitelmissa. Nyt on sauma kertoa ajatuksiaan, Nieminen kannustaa. Tasaisesta laadusta halutaan pitää huolta. Esimerkiksi rippikoulut toimivat samalla periaatteella ympäri kaupungin. Ihmisiltä kerätään palautetta ja sen annetaan vaikuttaa, kuvailee yhteisen seurakuntatyön johtaja Timo Takala. Periaate ohjaa toimintaa kaupunginosasta riippumatta. Kaikki osallistuminen ei tapahdu alueen perusteella. Mukaan voi mennä sen seurakunnan toimintaan, jonka kokee omakseen. Naapurikunnastakin voi osallistua. Ei edes tarvitse kuulua kirkkoon. Halu olla mukana on tärkein. Erilaisuus kukkikoon ja ihmiset tietäkööt alueidensa toiminnasta. Seurakuntapastori Terttu Haikka, Aitolahti Vapaaehtoiselle on tarjottava mahdollisuus toimia vaikka vain kerran. Radioraamiksessa ja tekstien lukijanakin toimiva Seija Pietiläinen nostaa esiin Via Dolorosa -pääsiäistapahtuman: se ei toteutuisi ilman talkoita. Seurakuntaneuvoston nimittämä alueneuvosto nähdään uusien ideoiden pohtijana sekä alueen kuulumisten ja seurakuntalaisten toiveiden välittäjänä. Aalto, Jokela ja Pietiläinen heittävät ilmaan ideat seurakuntalaisen osallistumisesta messumusiikkiin kerran kuukaudessa, tervetulleeksi toivottajasta kirkkojen ovilla ja aina avoinna olevasta hiljentymispaikasta keskellä kaupungin vilinää. Mitä muuta työntekijät ja vapaaehtoiset pohtivat: siltalehti.fi Yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja Eteläisen seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen Kalle Mäki Härmälästä: Lähidemokratia kapeutuu voiko aluetyö paikata? Asioista päättää etäämmällä oleva seurakuntaneuvosto, jonka jäsenistä kaksi kolmasosaa tulee muilta alueilta. Oleellista on, millainen elin alueen asioista päättää ja millä valtuuksilla se toimii. Kirkkolaki tarjoaa Mäen mukaan kaksi vaihtoehtoa: kappeliseurakunnan tai piiriseurakunnan. Edellisellä on oma budjetti ja kappalainen, jälkimmäisellä voi olla talousvaltaa. Lisäksi on olemassa kevyempi vastuuryhmä-malli, jolla on vähäisempi valta ja vastuu. Tällainen on myös Harjun aluemalli. Julkisuudessa on puhuttu lähikirkoista, mutta nyt ollaan vasta luomassa yhteistä käsitystä siitä, mitä lähikirkolla tarkoitetaan. Käsitettä on käytetty tarkoittamaan entisten seurakuntien alueita ja niiden toiminnan kokonaisuutta. Sisältö on vielä avoinna, Mäki sanoo. Haasteena on löytää toimivin malli ja mielellään yhtenäinen koko Tampereella. Malleja voisi olla parikin, sillä joka seurakunnalla on päätäntävalta aluehallinnosta. Mallia rakennettaessa on arvioitava, miten seurakuntalaiset toimivat yhdessä työntekijöiden kanssa. Nyt vasta muodostetaan yhteistä käsitystä siitä, mitä lähikirkolla tarkoitetaan. Entiset seurakuntaneuvostojen asettamat toimielimet toimivat vuoden loppuun muun muassa diakoniassa ja lähetyksessä. Koko kirkon rakenneuudistuksessa seurakuntalaisten kuulemista nostetaan keskeisemmäksi ja työntekijöiden roolia valmentavaan suuntaan. Aluetyö tähtää seurakuntalaisten toimintavastuun lisäämiseen. Joitakin asioita tehdään nykyistä suuremmissa kokonaisuuksissa. Yksittäisen seurakuntalaisen kohdalla ei muutoksista pysty vielä paljoa sanomaan. Ensi uutisoinnissa esiin nostettua työntekijöiden jalkautumista ei ainakaan ole näköpiirissä. Mitä muuta Kalle Mäki mietti: siltalehti.fi Lähikirkot Kuva: Hannu Jukola Tampereen ev.lut. seurakuntien uusi jako tuli voimaan tammikuussa. Nyt seurakuntiin luodaan lähikirkkoalueita. Seurakuntaneuvostot päättävät lähikirkkoalueista kevään aikana. Tavoitteena ovat alueellisen toiminnan vahvat keskukset, jotka ovat samalla matalan kynnyksen pistäytymispaikkoja. Työtä seurakuntalaisten parissa ohjataan eri alojen työntekijöiden yhteisissä tiimeissä. Niissä voi olla mukana myös seurakuntalaisia ja vapaaehtoisia. Vetäjän vastuu jakautuu sekä kirkkoherralle että työalan johtajalle. Toiminta jatkuu myös teemayhteisöissä, esimerkiksi Tuomasmessussa. Harjussa on jo kokemusta lähikirkkomaisesta toiminnasta.

8 SILTA 2/2014 Ei kiitos -kirjan pariskunnan pattitilanne ja turhautuminen ovat perheneuvojille ja terapeuteille tuttu asetelma, tosin se on esitetty kansanperinteessä ja populaarikulttuurissa tavallisesti toisinpäin: mies vonkaa ja valittaa. Yleinen mielikuva on, että lähinnä vain miehet valittavat seksin liian vähäisestä määrästä. Kirjailija Anna-Leena Härkönen sekä perheneuvojat Päivi Stelin-Valkama ja Heikki Syrjämäki eivät vahvista stereotypiaa. Kaikki ihmiset ja suhteet ovat yksilöllisiä.

SILTA 2/2014 9 TEKSTI: Janne Villa KUVAT: Hannu Jukola Perheneuvontaa pihtaajille ja pettäjille Mikä ihme on, kun Matin ei tee mieli verevää vaimoaan, vaikka Heli on ihastuttava ja kaikin puolin aktiivinen kumppani vielä monien aviovuosien jälkeenkin? Samuli Valkama on ohjannut Anna-Leena Härkösen kirjan pohjalta nelikymppisen pariskunnan pohjakosketusta reippaasti kuvaavan elokuvan Ei kiitos. Päähenkilö Heli (hienon läpimurron tekevä Anu Sinisalo) on epätoivoinen. Hän panee parastaan vietelläkseen rakastamansa miehen, joka on aviollisten oikeuksiensa osalta penseä ja passiivinen. Matti (Ville Virtanen) torjuu toistuvasti sekä vaimonsa hienovaraiset että suorasukaiset lähentymisyritykset. Heli päätyy pettämään Mattia. Pihtaaja sanoutuu irti yhteiselosta Matin pihtaaminen on irtisanoutumista siitä liitosta. Hänellä on netin kautta intensiivinen henkinen suhde toiseen naiseen. Tälle vieraalle naiselle Matti kertoo tärkeitä asioita, joista hän ei puhu vaimolleen. Sympatiani ovat Helin puolella, mutta ymmärrän myös masentunutta Mattia, joka ei tunnu mahtavan itselleen mitään. Heidän on pakko tarttua itseään niskasta kiinni viimeistään silloin, kun lapsi muuttaa pois kotoa, pohtii Anna-Leena Härkönen. Helille ja Matille tulee tällä menolla ero ennen pitkää, hän arvioi. Se on tosi surullista, sillä heillä on kuitenkin myös kivaa keskenään ja sama aaltopituus. Tai ehkä heille käy lopulta niin kuin ompelijani sanoo: vanhana ei enää piitata niin paljon seksistä, vaan silloin pitää tapella esimerkiksi erilaisista siivouskäsityksistä, Härkönen hymähtää. Hänen mielestään suhdetta ei ole mieltä jatkaa, ellei toisella ole mitään motiivia tehdä työtä liiton puolesta. Siinä tapauksessa sekä pihtaaja että pettäjä mitätöivät toisen tarpeet ja toiveet. On tietysti myös pareja, joissa seksi ei enää kiinnosta kumpaakaan. Seksi on jo nähty, ja elämä yhdessä on ihan mukavaa ilmankin. Jos molemmat ovat tyytyväisiä, niin mikäs siinä. Tulevatko tunteet pettäjän peliin? Helin aikomuksena on pelastaa avioliittonsa ulkoistamalla seksuaaliset tarpeensa, mutta hän ihastuukin vakavasti Jarnoon (Kai Vaine). Miestä ei kiinnosta syvällinen tunnesuhde. Helin pitäisi löytää jokin välimuoto, ei tuollaista nuorta Jarnoa, joka on ihan vastuuton, vaan joku kypsempi, kirjailija spekuloi sankarittarensa tulevaisuutta. Härkönen ymmärtää Helin radikaalia ratkaisua, vaikka se aiheuttaakin emotionaalista kaaosta. Nainen ei kykene alistumaan seksuaalisen halunsa ja tunteensa tukahduttavaan suhteeseen, vaan yrittää etsiä edes jotakin ulospääsytietä ahdistavasta tilanteesta. Pettämiseen pitkän liiton ei tarvitse kaatua. On hyvin vähän asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä ja sillä siisti. Jos joku saa kirjastani kimmokkeen lähteä pettämään, en ota siitä kuitenkaan vastuuta. Voivatko pettäjien liitot olla onnellisia ja voivatko he myös rakastaa puolisoitaan? Kyllä varmaan. Jotkut pettäjät osaavat ilmeisesti hoitaa hommansa tyylikkäästi, eivätkä he tee sivusuhteistaan numeroa. Joku psykologi taas sanoi, ettei kukaan voi kokea aitoa läheisyyttä valehtelevan puolison kanssa. Minäkin uskon, ettei voi, mutta toiset ajattelevat eri tavalla. Varsinkin joillekin miehille pettäminen ei näytä merkitsevän mitään ratkaisevaa avioliiton kannalta, vaan he erottavat omiin lokeroihinsa rakastajattaren ja vaimon. Mutta aina on se riski, että tunteet tulevat peliin, huomauttaa Anna-Leena Härkönen. Kirja vapautti keskustelun miehen haluttomuudesta, joka oli aiemmin tabu. Sukupuolet eivät mahdu stereotypioihin Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirja nosti esiin erittäin olennaisen asian, kiittää Tampereen seurakuntien perheneuvoja, pastori Päivi Stelin-Valkama. Kirjan julkaisun jälkeen perheneuvontaan tulvi pareja, jotka kertoivat, että tilanne on meilläkin juuri näin. Kirja vapautti keskustelun miehen haluttomuudesta, joka oli aiemmin tabu. Vanhan ajattelumallin mukaan mies oli aina valmis ja halukas seksiin. Miten yksin olikaan mies, joka poikkesi tästä mallista, tai nainen, joka koki halunsa kelpaamattomaksi. Härkösen rikottua tabun moni pari tunsi, ettei ole enää yksin tämän kysymyksen kanssa. Härkösen kirja purkaa jo antiikin Kreikasta tutun myytin: mies haluaa seksiä, nainen ei. Halu nousee muka miehelle luontaisesti sisältä ja naiselle ulkoa eli miehen täytyy voittaa naisen haluttomuus. Tämä on vanha tuttu selitystapa, kun miehet pelkäsivät, että naisella on miehen kontrollista riippumatonta seksuaalista halua. Tähän ajatteluun ei kuulu tasavertaisuutta, jossa molempien omat halut ja toiveet kohtaavat, sanoo Tampereen perheneuvontatyön johtaja, pastori Heikki Syrjämäki. Haluttomuudessakin ratkaiseva tekijä on sukupuolen sijasta ihmisen persoona ja elämäntilanne. Stereotypioiden rajat tulevat äkkiä vastaan, jos nykyihmisten monimuotoista elämää yrittää hahmottaa sukupuolten yleistysten kautta. Uskoton ei voi sysätä vastuutaan Mitä tehdä, kun puoliso ei ole halunnut seksiä, ja toinen on lähtenyt pettäjän tielle? PERHENEUVONTA FAKTA Kirkon perheneuvonta viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuotta. Leppälintu kuuluu hautausmaiden tyyppilajeihin, jos hautausmaalla on sopivia koloja tai pönttöjä. Se Perheneuvonta esittää lauluaan perustettiin alkukesällä Tampereella usein näkyvillä paikoilla vuonna kuten lipputangon 1944. päässä, korkean puun latvassa Vuosittain tai kirkontornin tuhat paria huipussa. saa apua parisuhteeseensa Tampereen seurakuntien perheneuvonnasta. Palvelut ovat maksuttomia. Asiakkaaksi voi hakeutua, vaikka ei olisi evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Perheneuvojilla ja vastaanottosihteereillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Lue lisää: tampereenseurakunnat.fi/perheneuvonta

10 SILTA 2/2014 Siinä tilanteessa olisi tärkeää keskustella toista syyttelemättä ja avoimesti. Sekä sillä, joka ei halua seksiä, että sillä joka pettää, on omat syynsä. Seksistä kieltäytyminen ja seksiin ahdistaminen voivat molemmat olla vallankäytön muotoja. Uskoton ei voi sysätä toiselle vastuuta valinnoistaan, vaikka toisella olisi osansa asiaan seksistä kieltäytymisen takia, Heikki Syrjämäki vastaa. Hän neuvoo keskustelemaan siitä, onko kumpikin valmis työstämään ongelmia. Mitä nyt tehdään ja mitä oma toiminta on toiselle aiheuttanut? Miksi minä toimin näin juuri nyt? Jos puoliso ei suostu lähtemään yhteiseen prosessiin, on mietittävä yksin, mitä tehdä. Aviokriisi on henkilökohtaisen kasvun, itsetutkiskelun ja suhteen tutkiskelun paikka. Motivaatio ja sitkeys palkitaan Perheneuvonnassa käsitellään tyypillisesti vuorovaikutukseen liittyviä pettymyksiä. Kiire ja stressi vaikuttavat monien suhteeseen, samoin varhaislapsuuden kiintymyssuhteiden ongelmat, joista tietoiseksi tulemalla voi löytää rakentavampia toimintamalleja. Tyytyväisyys ja uskollisuus ovat Väestöliiton Perhebarometrin mukaan nousseet parisuhteissa huomattavasti korkeammalle kuin esimerkiksi 1970-luvulla. Erityisesti nuoret arvostavat pysyvää parisuhdetta. Samaan aikaan avioerojen määrä on lisääntynyt tässä on jokin kipeä ristiriita, Heikki Syrjämäki myöntää. Nykyään parisuhteelta odotetaan paljon entistä enemmän ja suhteisiin investoidaan. Jos ongelmia ei saada ratkaistua, saatetaan tehdä nopeita johtopäätöksiä. Jos molemmilla on motivaatiota ja sitkeyttä, parisuhdetta pystytään parantamaan merkittävästi, mutta jos aitoa motivaatiota ei ole, muutoksen mahdollisuus on pieni. Toista ei voi muuttaa, vain itseään. Moderni mies panostaa parisuhteeseen Perheneuvontaan tulevat parit ovat pari- ja seksuaaliterapeutti Heikki Syrjämäen mukaan yleensä valmiita kipeäänkin itsetutkiskeluun ja tekemään työtä suhteidensa puolesta. Yhä useammin mies on aloitteellinen avun hakija. Parisuhteen ja perheen merkitys miehille on kasvanut. Niissä koettu onnellisuus on suorassa yhteydessä elämänlaatuun, terveyttä myöten. Hyvä parisuhde tukee erityisesti isän ja lapsen välistä suhdetta, joka haavoittuu helpommin erossa. Eron jälkeen myös miehen elämänlaatu heikkenee naista todennäköisemmin. Seksuaaliterapiaan erikoistunut psykoterapeutti Päivi Stelin-Valkama näkee, että miehen rooli on monipuolistunut. myönteisesti. Hoivaaminen ja emotionaalinen läheisyys eivät kuuluneet vanhakantaiseen miehisyyteen. Nykymiehelle on sallittua ilmaista tunteitaan ja osoittaa rakkautta. On aivan aikansa elänyt käsitys, ettei mies puhu ja pussaa. Isien vuorovaikutussuhde lapsiinsa on usein läheinen. Miehen ennen kapeaan rooliin ja seksuaalisuuteen on tullut lisää vapautta. Perheneuvonnassa ei luoda stereotypioita siitä, millainen on mies ja nainen, sillä kaikki ihmiset ja parisuhteet ovat omanlaisiaan. Patriarkaalinen miehen valtamalli on murtunut. Myös kirkossa on menty paljon eteenpäin, toisinaan tosin kirkollisen hitaasti. Iso laiva ei käänny nopeasti. Hyvä puoli on se, ettei hötkyillä. Vapautuminen jatkuu yhä ja kirkko muuttuu avoimempaan, tasavertaisempaan ja keskustelevampaan suuntaan. Ydinsanomaltaan kirkko on vapautumiskehityksen edelläkävijä, sillä se korostaa ihmisten yhdenvertaisuutta Jumalan edessä. Me voimme rohkaista ihmisiä elämään vastuullisesti sellaisena kuin kukin on, ilman että kenenkään täytyisi asettautua ahtaisiin muotteihin, Päivi Stelin-Valkama painottaa. Pitkissä liitoissa on tosi yleinen ongelma, että ollaan kuin sisko ja veli tai iskä ja äiskä. Ei ole tyhjää puhetta sanoa, että menkää edes kerran kuussa yhdessä ulos. Lasten lähdettyä lamaantunutta parisuhdetta ei oteta enää niin vain hyllyltä, sanoo Anna-Leena Härkönen. Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama puhuu monimuotoisesta seksuaalisuudesta Uskon Akatemian luentosarjassa 18.3. klo 18.30 pääkirjasto Metson Pietilä-salissa. Lisätietoja sarjasta tapahtumaliitteessä s. 6. Kuuntele Uskon Akatemian seksuaalisuusluennot: tampereenseurakunnat.fi/ kirkko_tampereella/uutiset_ja_media/ aanigalleria Juttu myös verkossa: siltalehti.fi Seksuaalisuus on kuin Pyhä maa, jolla liikutaan hienotunteisesti, itseä ja toista kunnioittaen. Se on erottamaton osa persoonallisuutta, yksi perustarpeistamme ja vieteistämme yksilöllistä kuin sormenjälki, vertaa Heikki Syrjämäki.

SILTA 2/2014 11 Satelliittifestareilla hyvää musiikkia ja rentoa oloa Hiljenny joogaretriitissä Tule nauttimaan hyvistä bändeistä, kahvilan antimista sekä tutustumaan nuorten aikuisten toimintaan Satelliittifestareilla. Ilmainen tapahtuma järjestetään lauantaina 15. maaliskuuta kello 17 22 Seurakuntien talossa, osoitteessa, Näsilinnankatu 26. Tarkoituksena on järjestää nuorille aikuisille heidän itsensä rakentama tapahtuma, jossa voi saada myös hengellistä antia. Kuulun itsekin nuoriin aikuisiin ja kaipaisin enemmän tilaisuuksia istua pöydän ääressä, ottaa rennosti kahvia juoden ja seurata samalla hyvää bändiä tai raamattuopetusta, kertoo Mirta Martin, nuorten aikuisten verkoston koordinaattori Medialähetys Sanansaattajista. Sanansaattajat järjestää tapahtuman Tampereella yhdessä Tampereen seurakuntien nuorten aikuisten Uuden Verson kanssa. Martinin mukaan nuoret aikuiset ovat elämänvaiheessa, jossa koetaan ja rakennetaan omaa elämää: opiskellaan, tehdään kunnolla töitä, kenties perustetaan perhe. Usein joudutaan vaihtamaan asuinpaikkakuntaa ja elämä saattaa olla hektistä. Hengellistä toimintaa ei ole liikaa tälle kohderyhmälle Suomessa. Satelliittifestareilla esiintyy kaksi bändiä, Maria Lappi & Co ja Kolmen keisarin liitto. Aiemmin Kolmas aamu -nimellä esiintynyt Maria Lappi & Co on kristillistä popmusiikkia soittava yhtye Jyväskylästä. Nelihenkisen yhtyeen muodostavat Maria Lappi, laulu, Hanna Marttala-Salomaa, koskettimet, Jousia Lappi, kitara, ja Eero Lappi, rytmisoittimet. Illan pääesiintyjä on Kolmen Keisarin liitto. Bändi tulee Keski-Suomesta, akselilta Jyväskylä Petäjävesi, joskin sen jäsenten juuret ovat Pohjanmaalla. Bändi soittaa kitaravetoista rokkia, jonka musiikissa kuulee kaikuja perinteisestä suomirockista. Vaikutteita voi löytää 90-luvun flanellipaita-aikakaudelta, mutta myös uudemmasta nykyrockista. Tapahtumassa kerrotaan SANSA:n medialähetystyöstä maailmalla ja Uuden Verson toiminnasta. Tampereen seurakunnat ja Ekumeeninen karmeliittayhteisö järjestävät kristillisen jooga mandala -retriitin viikonloppuna 21. 23. maaliskuuta Ilkon kurssikeskuksessa. Joogaharjoitukset ja pyöreiden mandala-kuvioiden tekeminen ovat menetelmiä, jotka auttavat ihmistä keskittymään, hiljentymään ja käsittelemään asioita. Karmeliittayhteisö on ollut uranuurtaja kristillisten joogakurssien järjestämisessä Suomessa, kertoo sisar Hannele Kivinen De Fau, joka pitää retriitin hetkipalvelukset ja kolme mandala-harjoitusta. Neljä joogaharjoitusta ohjaa jooganopettaja Johanna Jokinen. Messukylän seurakunnan pastori ja karmeliittayhteisön jäsen Mauri Nieminen toimittaa messun ja osallistuu itse kurssilla joogaan ensimmäistä kertaa. Jooga kiinnostaa monia ihmisiä. Myös minua kiinnostaa, voisiko kehon ja mielen yhdistävä jooga olla yksi tapa harjoittaa kristillistä hiljaista rukousta. Retriitti alkaa perjantai-iltana ja päättyy sunnuntaina puoliltapäivin. Kurssi maksaa 240 euroa ja hintaan sisältyvät ohjaus, majoitus sekä ateriat. Ilmoittautumiset: p. 040 579 8771, sisar Hannele Kivinen De Fau. Kuva: Kolmen keisarin liitto/ promokuvat Kolmen keisarin liitto -niminen bändi tarjoaa melodista suomirockia Satelliittifestareilla 15.3. Seurakuntien talossa. Bändissä soittavat Ilkka Järviluoma (vas.) Eero Valkama, Pekka Moisio ja Jere Malila. Ekumeeninen karmeliittayhteisö tekee tunnetuksi kontemplatiivista rukouselämää Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen pohjalta sekä uskontojen välisen vuoropuhelun hengessä. Lue lisää: ekumeenisetkarmeliitat.fi www.vihtorinkirjasto.fi Vihtorin kirjaston kirjamessut 20-22.3.2014 Vihtorin kirjaston kirjamessut SATAKUNNANKATU 13 33100 TAMPERE PUH. (03) 5697 1309 Iso Kirja -koulutus- ja konferenssikeskus tarjoaa Raamatun/teologian lähiopiskelua Kesän leirejä: Fifteen, ratsastusleiri, avioliittoleiri... Seminaareja ja monimuotokoulutuksia viikonloppuisin Leirintäalueen (savuton/päihteetön) palvelut Etäopiskelua GU:n kautta Lisätietoja: www.isokirja.fi Seuraava Silta ilmestyy 2.4. KANSANOPISTOLUKIO KUN ETSIT VAIHTOEHTOA TAVANOMAISUUDELLE MAKSUTON MAJOITUS, RUOKA JA ipad OSAAMISEN JA OPPIMISEN PAIKKA KASVU AIKUISUUTEEN SUOTUISASTI AVOIN HAKU KOKO AJAN, MYÖS AIKUISILLE ESPANJA, VENÄJÄ, KIINA TAI ENGLANTI NÄISSÄ KIELISSÄ 6 KK:N KURSSEJA. LÄHTÖ ALKEISTA, 2 VIIMEISTÄ KK KIELEN KOTIMAASSA. 40 TUNNIN TYÖVIIKKOJA TEHDEN KIELEN MYÖS OPPII. KURSSIT ALKAVAT ELO- JA TAMMIKUUSSA. ITÄ-HÄMEEN OPISTO kartanokampuksella, 4-tien varrella Hartolassa 044-5271 701 www.ihop.fi Vailla ammattia tai tutkintoa? Etsitään yhdessä suunta urallesi! Mikäli olet 20 29-vuotias ja vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa (ei myöskään yo-tutkintoa), sinulla on loistavat mahdollisuudet hakeutua ammatilliseen koulutukseen. Meille voit hakea ympäri vuoden, joten olisiko nyt aika uusille suunnitelmille? Ota yhteyttä ja kysy lisää! Opintoneuvoja Tuuli Oksanen, puh. 044 7906 373, opintoneuvonta@takk.fi Koulutuksia kaiken ikäisille: www.takk.fi Tilaa SILTA Tutustumistarjous vuodelle 2014! p. 040 804 8066 15 sari.laakso@evl.fi siltalehti.fi Hinta normaalisti 25. Tilaus jatkuu kertotilauksena.

12 SILTA 2/2014 Päivi Raittila ja Perttu Kaaja. Liki satavuotiasta pukua käytettiin viimeksi 28. helmikuuta. Minna Pätäri kiinnostui suvun vanhasta kastemekosta suunnitellessaan pari vuotta sitten kuvataidekoulun päättötyötä. 1960-luvulta lähtien helmaan on kirjailtu kastetun lapsen nimi ja kastepäivä. Kastemekot kulkevat suvuissa hellästi vaalittuina aarteina TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Hannu Jukola, Minna Pätäri, Kirsikka Lyhteilä, Markku Raittila Marraskuinen Tampereen Kirkkosanomien juttu silkkisestä kastemekosta sekä Maria Närjäsen kertomus 83-vuotiaasta kastepuvusta innostivat kertomaan sukujensa aarteista. Kymmenen lukijaa kertoo muistojaan ja tietojaan historiallisista asuista. Ei ehtinyt laivalla Marja-Liisa Grundströmin isän äidin Augusta Lyydian sisar oli lähtenyt Amerikkaan 1903. Lyyti oli kirjoittanut Amerikkaan ilouutisesta. Sisko oli kiirehtinyt lähettämään puvun, joka ei kuitenkaan kastetilaisuuteen ehtinyt. Ensimmäisestä kastamisesta tässä puvussa on jo 105 vuotta. Äitini oli lisännyt ohuesta batistista ja pitsistä tekemänsä pienen tyynyliinan kastettavan pään alla pidettävää tyynyä varten. Itse olen lisännyt neulotut tossut, pellavadamastisen kastepöydän liinan ja toisen samanlaisen liinan lapsen pään kuivaamista varten. Kastepuku eli ristikolttu Kastemekot kertovat äidinrakkaudesta. Kastemekko on lapsen ensimmäinen juhla-asu. (Esse 26.4.2012) Kastepuku kuvaa Kristuksen puhtautta ja syntien anteeksi saamista. Se kertoo siitä, että kasteen perusteella lapsi on puettu anteeksiantamukseen ja vanhurskauteen. Se kuvaa myös valkeudessa vaeltamista, Kristuksen läheisyyttä ja Jumalan pyhyyttä. Kastemekon ylipitkä helma muistuttaa, että armo on ihmistä suurempi. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. (Gal. 3:27) (evl.fi: Pyhät toimitukset) Jumalanpalveluspuvun perusosa on valkoinen messupaita eli alba kastepukukin on periaatteessa alba. Valkoinen alba viittaa uuteen elämään, jossa kristityt on kutsuttu vaeltamaan: Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet (Ilm. 3:5). (Jumalanpalveluksen opas 2009:9) Kastepuku, valkoinen mekko ja myssy, tunnettiin jo katolisella keskiajalla, ja sen käyttö kuului kasterituaaliin. Suomessa kastemekko eli ristikolttu yleistyi vasta 1920-luvulla. Tällainen puku värillisine nauhoineen on ollut käytössä nykyaikaan asti, joskin puvun materiaali on vaihdellut muodin mukaan. (kauhajoenseurakunta.fi/index.php/toimitukset/kaste.html) Varhaiskirkossa kastepuku (kastealba) on puettu vasta kastamisen jälkeen. Tällöin sen merkitys korostuu parhaiten. Koska tähän tapaan sisältyy lapsikasteessa kuitenkin käytännön vaikeus, kastepuku voi olla lapsen yllä koko toimituksen ajan. (Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnön perustelut)

SILTA 2/2014 13 Eivät taitaisi monet nykyajan vauvoista mahtua Kristiina Sulosaaren hallussa olevaan kastepukuun, joka on 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Puku on ohutta silkkiä, ja nyt jo haurasta. Enää en sitä lainaisi tai pesisi, se on huolellisesti käärittynä pellavaliinaan, Marja-Liisa Grundström kertoo. Marja-Liisa Grundströmin isä Eero Rajamäki (syntynyt 1908) sylissään Marja-Liisan sisar Marketta Rajamäki vuonna 1935. Eero Rajamäki oli ensimmäinen tässä mekossa kastettu lapsi. Valitettavasti en voi enää varmistaa, onko kastemekko vieläkin vanhempi, olen suvun vanhin. Terttu Salminen Puvun yläosa on nykylapsille ahdas. Jo omien lasteni kastetilaisuudessa puvun ylänappi on pitänyt jättää auki, seuraavilla lapsilla toinenkin nappi. Yli satavuotias malja Kristiina Sulosaarella on kaksi kastemekkoa äidin puolelta sukua. Toinen niistä on ilmeisesti 1800-luvun puolelta. Luulen, että mummoni on kastettu siinä 1890-luvun alussa. Perheen isä oli merikapteeni: hän toi ehkä kankaan mukanaan. Pitsi lienee tehty itse. Toinen puku on vuodelta 1912. Sen kangas on hyvin ohutta. Puku on ollut viimeksi käytössä 40 vuotta sitten. Suvussa on myös yli satavuotias kastemalja. Mekko vuodelta 1925 Eila Tuulikki Walleniuksella on tallella oma kastemekko vuodelta 1925. Siinä on kastettu myös hänen serkkunsa ja poikansa. Äiti piti sitä hyvin. Kangasta Amerikasta Paula Loukon suvussa kiertää puku, joka on tehty vuonna 1920 syntyneelle Esteri Vainionpäälle. Tämän äiti oli tuonut kankaan mukanaan Amerikasta vuonna 1917 oltuaan siellä palvelijana. Peräseinäjoelta pukua on lainattu kyläläisten vauvoille ja suvulle. Puvun sai ylleen viimeksi toinen kaksostytöistämme 2012. Puku on hyvässä kunnossa. Ei uskoisi tuon ikäiseksi. Suomesta Norjaan Merja Raittilan suvun kastemekkoa on käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1916 hänen isänsä veljen ristiäisissä. Nyt sitä käytetään jo kolmannella sukupolvella. Puku on matkustanut Suomen ja Norjan välillä. Siihen puettuna on kastettu Suomessa 34 ja Norjassa 10 pienokaista. Nimiä toista sataa Eero Pellikan suvulla on yli 87 vuotta vanha kastemekko. Sen on tehnyt isoäiti Greta Hirvisuo. Lista kastetuista kulkee mukana, ja nimiä on jo toista sataa. Kastemekko on vuosien saatossa vähän kellastunut ja ohentunut, pitsit repeilleet, ja siellä täällä on pieniä kulumareikiä, joita vaimoni varovasti korjailee juhlan jälkeen. Historiallinen asu kulkee suvun juhlasta toiseen hellästi vaalittuna aarteena. Kolmikerrospuku Eeva-Liisa Kokkosen vanhemmille syntyi vuonna 1924 poika. Hänet kastettiin valkoisessa musliinikankaisessa kastemekossa. Kun tyttö syntyi, hän sai aavistuksen verran vaaleanpunaisen organza-kankaisen mekon, joka kiinnitettiin veljen kastemekon päälle. Kolmannen lapsen, pojan, kastemekko oli vaaleansinistä pitsiä. Sen alla olivat veljen ja sisaren kastemekot. Kolmikerroksisessa mekossa on sen jälkeen kastettu 3 heidän lastenlastaan, 6 lapsenlapsenlastaan ja vielä 3 lapsenlapsenlapsenlastaan. Puku on hyväkuntoinen, nauhatkin ovat mukana. 102-vuotias yhä käytössä Leena Kiiskisen suvussa on 102 vuotta vanha, edelleen käytössä oleva mekko. Se on hankittu 1911 syntyneen enoni kastetilaisuuteen. Enoni oli Paavo Palho, rovasti Pekka Palhon jatkosodan alussa kaatunut isä. Enonikin toimi jonkin aikaa 30-luvun lopussa pappina Harjun seurakunnassa. Nyplättyä pitsiä Terttu Salmisen isä syntyi 1911. Minut on kastettu 1946 isäni kastemekossa. Vanhimman poikani tyttö sai nimensä se päällään 2003 Kalevan kirkossa. Mekko on tehty kahdesta ohuesta puuvillakankaan palasta. Hihansuissa on pitsit, samoin etukappaleessa pääntiestä alas. Helmassa on vinoon leikattu kaarroke. Pääntietä reunustaa kapea pitsi. Mekon ikä on vähintään 103 vuotta. Yli 80 kastettua Minna Pätärin äidin suvussa on näihin päiviin asti ollut käytössä äidin äidinäidin Lyyli Vartian vuonna 1897 valmistama kastemekko. Jälkeläisiä on mekossa kastettu kuudenteen polveen. Kaikkiaan ristikoltissa kastettuja lapsia on 83. Tätini otti 1960-luvulla käyttöön tavan kirjailla ristipistoilla mekon helmaan lapsen nimen ja kastepäivän. Kukin perhe on jatkanut tätä perinnettä. Mekon mukana on kulkenut myös päiväkirja, josta ilmenevät lasten ja vanhempien nimet. Tarkemmat tarinat: siltalehti.fi

14 SILTA 2/2014 Hyvä tyyppi Omaan taloyhtiöön liittyvät asiat kiinnostavat, sanoo kansainvälisessä yrityksessä projektipäällikkönä työskentelevä Anna Holmqvist. Yhteisen hyvän vaaliminen antaa paljon myös itselle. Yhteisen hyvän vaalija Näsikartanossa 50-luvun arkkitehtuuri viehättää. Meillä on kerrostalossa harvinaista elämisen meininkiä, vuosikymmenten ja pitkäaikaisten asukkaiden myötä kehittynyttä yhteisöllisyyttä. Talolle on syntynyt sielu. Anna Holmqvist kuvaa lähimiljöötään lähes runollisesti, ja paljastaa samalla, mikä inspiroi ylläpitämään yhteistä hyvää. Sosiaalinen ja aktiivinen kahden pikkutytön äiti haluaa vaalia me-henkeä. Hän pysähtyy usein juttelemaan väen kanssa ja käy tervehtimässä tuttuja vanhuksia. Osakkaat tuntevat hallituksensa jäsenen ripeänä toimeen tarttujana, joka ei siirtele asioita muille tai tuonnemmaksi. Asumisviihtyisyys ja turvallisuudentunne lisääntyy, kun on tekemisissä ihmisten kanssa ja välit ovat mutkattomat. Holmqvist on perustanut taloyhtiölle Facebook-sivun ja tiedotuslehtisen. No kun pihassa jotkut kyselivät, miksei yhtiökokousten välillä kerrota, mitä talossa tapahtuu. Samanlaista on työpaikalla, tietoahan jokainen haluaa. Sitä paitsi asukasinfoa on hauska tehdä. Pihajuhla ja pikkujoulu ovat perinne, mutta välittämisen kulttuuri näkyy arjessa. Jos kesken ruuanlaiton huomaa tietyn ainesosan puuttuvan, naapurin ovikelloa uskaltaa soittaa. Lähes varmasti lainaksi löytyy kananmuna tai sokeridesi. Innokas leipuri Holmqvist osaa lämpimäisillään yllättää naapureitaan. Teksti: Pirjo Silveri Kuva: Hannu Jukola

SILTA 2/2014 15 hartaudella saarnavuoro Jumala puhuu minun kielelläni Kun Namibian kirkoissa juhlitaan, se tehdään hartaudella, iloisesti ja pitkään. Kuoro toisensa perään virittää tunnelmaa, seurakuntakin laulaa moniäänisesti, ligolointi huumaa korvia. Iloon on todella syytä: ensimmäiset dhimban-kieliset Uudet testamentit otettiin käyttöön tammikuussa. Juhlassa eturivissä istui käännöstiimin jäsen, tamperelainen lehtori Ulla Nenonen. Suomalaisten vieraitten mukana olin minäkin. Kielillä on historiansa. Ajatukseni karkaa helteisessä kirkon penkissä Mikael Agricolaan saakka. Mikä mielettömän suuri lahja meillä Pohjan perillä onkaan: oma kieli, jolla puhella ja laulella, kuunnella Raamatun sattuvaa sanaa. Ja nyt nämä dhimbat, karjastaan elävät, muutaman kymmenen tuhannen ihmisen kieliryhmä Namibian ja Angolan rajalla. Hekin ovat saaneet jo Abc-kirjansa (tarkemmin Abd-kirjan, koska c-kirjainta ei dhimbankielessä ole) ja tänään täällä Uuden testamentin. Dhimbojen Agricola, pastori Johannes Tolu paimensi poikasena karjaa päivällä ja luki Katekismusta illalla. Hänet kastettiin nuorena luterilaisen seurakunnan jäseneksi. Raamatun käännöstyön hän aloitti lyijykynällä. Varat olivat niukassa. Amerikkalainen raamattuseura tuli apuun. Etelä-Afrikan raamattuseura oli nuivempi ja piti kääntäjiä terroristeina. Namibian itsenäistyttyäkin käännöstyö oli välillä veitsen terällä poliittisten pelkojen ja kieliryhmien välisen sekavan tilanteen takia. Avuksi tuli Ulla Nenonen, eläkkeelle jäänyt lähetystyöntekijä. Jumala antoi hänelle sinnikkyyttä saattaa sanoma dhimboille. Käännöstyön avuja ovat tarkkuus Lukijalta Vain armo on vastikkeeton hyödyke Tunnustan lukevani nykyisin yhä säännöllisemmin Isoa Kirjaa. Joosef oli varmaan se heppu, joka ensin lapsen mieleen jäi, ja tuhlaajapoika. Se, joka sai toilailunsa anteeksi. Toinenkin juttu on palannut mieleen monesti viime aikoina. Siinä isäntä lähti reissunpäälle ja jätti firman apulaisten hoidettavaksi. Toinen piti bisnekset pyörimässä, toinen hautasi pelimerkit maahan. Isäntä palatessaan ei siitä riemastunut. Kunnallisessa elämässä väliin herää epäilys, että täälläkin kaivetaan rahat maahan, parkkihalleihin ja tunneleihin, vaikka investointi on koulutuksen saaneiden talousmiesten mielestä kannattamaton. Mitä tapahtuu, kun isäntä palaa taloon. Ja miten? Taloon palaaminen on varmaa, mutta tapahtuuko se demokraattisesti vai kaaoksen kautta? 1918 tapahtumista ei ole sataa vuotta. Äsken Lenin-museon ohi kävellessäni katsoin torpparikokouksen muistolaattaa ja muistelin silloisia tapahtumia. Sosiaalisessa mediassa, joka on huikeasti enemmän kuin Facebook, pidetään uudet torpparien kokoukset. Kiekkovieraita voi olla yhtäkkiä enemmän, organisoidummin. Kirkko ja nyt puhun kirkosta instituutiona on saanut kaiken muun yhteiskunnan tavoin laskea mäkeä toisten housuilla. Tulovirta on ollut katkeamaton ja taloutta on voitu suunnitella tuskaa tuntematta menojen ehdoilla. Tilaaja ja tuottaja, kahden lompsan ja kahden kerroksen taloudenpitoa. Jokaiseen toiveeseen on voitu vastata ja kirstusta kaivaa. Halvalla hävitetty omaisuus on kerralla hävinnyt. Mieleen tuleekin se yleisemmin tuttu tarina pojasta, pakkasesta ja pissihädästä. Kun eroaminen kirkosta on yleistynyt, on herätty rahavirtojen pienenemiseen. Onko vakavammin herätty miettimään, mikä on kristillisen kirkon kovin ydin, sen perustehtävä? Se on sanan levittäminen. Kaikki muu on turhaa. Jos ajatellaan kuin liikelaitoksessa, toimitaan talouden lakien mukaan. On mietittävä, mitkä tehtävät ovat vastikkeellisia jäsenetuja seurakuntien jäsenille, niille jotka maksavat kirkollisveroa. Jos raha (verosäästö) vie kirkosta raharikkaan pois, se ei ole menetys seurakunnalle. Jäsenetuja voi markkinoida, kertoa avoimemmin, mitä saat kuuluessasi kirkkoon, mitä jäät paitsi? Ilmaista lounasta ei ja mielikuvitus. Esimerkiksi sanaa tuomari ei ole dhimban-kielessä, koska oikeutta käydään puun alla keskustelemalla, Ulla toteaa. Kysyn häneltä mieleen jäänyttä hetkeä käännöksen vaiheista. Dhimboja oli kutsuttu koolle. Eräs vanha mies kököttää edessäni silmissään suuri ilo, kun hänelle luetaan evankeliuminkohtaa ensimmäistä kertaa. Jumala puhuu minun kielelläni, hän huudahtaa. Olli Lehtipuu Kirjoittaja on Harjun eläkkeellä oleva kirkkoherra KUVA: Olli Lehtipuu Lähetystyön veteraanit Raili Seppälä ja Ulla Nenonen seuraavat dhimba-tyttöjen kuoroa, joka lauloi juhlassa Ruacanassa, Pohjois-Namibiassa. ole, valitettavasti. Hurskastelu ei ole vanhurskautta. Ollessani vuosia ennen USA:n hyökkäystä Irakissa, Bagdadissa, saman tien varrella olivat sulassa sovussa koptilainen kirkko ja moskeija. Nyt ei mieleeni edes pälkähdä ajatus, että kadun molemmin puolin oltaisiin valmiita ojentamaan auttava käsi, katsomatta, mikä on sinun Jumalasi. Kirkon ongelma ratkeaa vain, kun pyritään ratkaisemaan isompi ongelma, miten usko ja sitä tarvitseva löytävät toisensa? Seurakuntien yhdisteleminen on samaa kuin sinänsä terverakenteisesta perinteisestä puuveneestä pullahtaa tappi irti ja soutaja rupeaa kauhomaan äyskärillä vettä ulos. Ranta jää saavuttamatta. Soutaja, jos ei huku, ainakin kastuu, hukkaa aironsa. Ja ratkaisu, se käsin veistetty tappi, kelluu siinä silmien edessä. Sarasvuo sai salit täyteen. Media herää ja ruokkii toinen toistaan. Milloin me saamme saarnastuoliin totisia ja jumalaapelkääviä sananjulistajia, joiden saarnoja ja sanomaa siteerataan sosiaalisessa mediassa? Lempäälässä nuoret ovat tehneet hyviä juttuja. Joulukonsertti oli hieno kokemus, rautalanka soi uusin sovituksin. Pitääkö siis rautalangasta alkaa asioita vääntää? Aika hyvä vaihtoehto! Pekka Peltonen Marja Saukkonen Lapuan piirin kuurojenpappi Liian hyvää ollakseen totta? Mistä tekstistä saarnaat? Psalmi 91: 1-4, 11 12. Tämä tuttu psalmi kuvaa vahvasti Jumalan turvaa myös kiusausten ja vaikeuksien aikana. Jumalan enkelitkin ovat kanssamme. Mikä on saarnasi näkökulma? Psalmit kuvaavat, kuinka Vanhan testamentin aikaan ihmiset huusivat Jumalan puoleen. Kun omat voimat hiipuivat, kun kiusaukset koettelivat, he pysähtyvät Jumalansa eteen ja pyysivät apua. Tämä sama mahdollisuus on myös meillä tämän päivän ihmisillä. Myös me saamme huutaa Jumalalle. Hän on luvannut auttaa ja olla kanssamme. Raamattu on totta tänäkin päivänä. Jumalan lupaukset pysyvät. Hän ei hylkää meitä silloinkaan, kun me kamppailemme omien kiusaustemme kanssa. Mitä haluat saarnassasi viestiä? Luottamusta Jumalaan. Hän haluaa suojella meitä. Hän ei hylkää meitä silloinkaan, kun me kamppailemme omien kiusaustemme kanssa. Jumala tuntee myös meidän elämämme. Jumalan uskollisuus on vahva, se on muuri ja kilpi. Oliko tekstissä jotain vaikeaa? Minulle vaikeaa on se, uskonko ja luotanko todella tämän psalmin lupaukseen. Tuntuu, että se on liian hyvää ollakseen totta. Mutta sellaistahan Jumalan rakkaus on, sen suuruutta ei voi ymmärtää. Meidän ihmisten osaksi jää tuo Jumalan rakkauden vastaanottaminen lahjana. Löydätkö päivän teksteistä yhtymäkohtia omaan elämääsi? Tämä Raamatun kohta on usein mielessäni silloin, kun huomaan omassa elämässäni olevani vaikeassa tilanteessa, jossa omat taidot tai voimat eivät riitä ja tuntuu, että uskokin horjuu. Silloin ajatus, että Jumala enkeleineen on kanssani, rohkaisee ja antaa voimia jatkaa eteenpäin. Minä saan vain huokaista uudelleen ja uudelleen: Jumalani, sinuun minä turvaan. Mikä muu on tärkeää juuri nyt? Paastonaika, pääsiäiseen valmistuminen on alkanut. Itse mietin, kuinka pappina osaisin pysähtyä paaston aikana, vaikka työssä on kiirettä. Tuntuu, ettei aika riitä Raamatun lukemiseen ja hiljentymiseen. Olen työni puolesta paljon auton ratissa. Tänä vuonna päätin kokeilla jotain uutta, äänikirjojen kuuntelua. Siispä paastonajan nyt alettua kuuntelen automatkojen aikana Suomen lasten Raamattua. Marja Saukkonen saarnaa viittomakielisessä messussa sunnuntaina 9.3. kello 15 Viinikan kirkossa.

16 SILTA 2/2014 tiesitkö kolumni Panu Raipia Kirjoittaja on tamperelainen teatterintekijä, Tampereen Komediateatterin johtaja, aviomies ja isä, joka harrastaa liikuntaa. Pelastakaa! Kenenkään ei pitäisi kuolla yksin Tätä mieltä ovat Tuija Lautiainen ja Mervi Juutilainen. Kumpikin on toiminut oman vanhempansa saattohoitajana. Naisia yhdistää työtoveruuden lisäksi kokemus kuolevan läheisen saattamisesta tuonpuoleiseen. Lautiaisen isä sai syöpädiagnoosin vuosi sitten tammikuussa. Kolme kuukautta myöhemmin hän sai saattohoitopaikan Pirkanmaan Hoitokodista. Tapasimme samana päivänä. Sanoin Tuijalle, että kai sinä ymmärrät, että isäsi ei koskaan pääse sieltä hoitokodista kotiin, kertoo Juutilainen. Järki tietenkin sanoi, että isä on kuolemaisillaan, mutta tunnetasolla sitä ei ymmärtänyt, sanoo Lautiainen, jonka isä kuoli rauhallisesti läheistensä ympäröimänä oltuaan kaksi viikkoa Hoitokodissa. Mervi Juutilaisen äidillä todettiin syöpä samana keväänä. Hän sairasti kotonaan läheistensä hoidossa noin seitsemän kuukautta. Suuri apu oli kotisairaanhoitajan päivittäisistä käynneistä. Sekä Lautiaisen isä että Juutilaisen äiti eivät kovin paljon puhuneet kuolemasta. Tyttäret kuitenkin huomasivat, että läheisten läsnäolo toi turvaa kuolevalle. Äidille antoi suurta lohtua, että hän sai viettää kotona kesän. Ainoastaan viimeiset päivänsä hän vietti terveyskeskuksen vuodeosastolla. Pidin häntä sylissä, kun kivut olivat kovimmillaan. Lopulta kuolema päätti kärsimykset, muistelee Juutilainen. Meitä oli aina iso porukka, mummusta lapsenlapsenlapsiin, Hoitokodissa. Isän luona oli aina joku. Öisin istuimme vuorotellen isän vieressä, käsi isän kädessä, muiden nukkuessa pitkin poikin lattioita. Hän tunsi olonsa varmasti kotoisaksi, koska äänekäs perheemme metelöi ympärillä, kuten kotonakin, hymyilee Lautiainen. Oma kuolevaisuus on läsnä Kumpikaan ei vaihtaisi saattokokemustaan pois, vaikka kuoleman läheisyys tuntui ahdistavalta. Moni käsittelee läheistään saattaessaan samalla oman elämänsä rajallisuutta. Läsnäolo kuolevan vierellä on äärimmäisen raskas matka, mutta se kannattaa tehdä. Se on lopulta rikkaus elämässä, miettii Juutilainen. On hieno asia, että on saanut hyvästellä läheisensä ja tehdä kaikkensa Pidin häntä sylissä, kun kivut olivat kovimmillaan. Silta silta.fi 1. vuosikerta Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat Toimitus: vs. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. Ilmoitusmyynti, -valmistus ja -laskutus: Medialiike, Tampere Myynti, laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, mervi.juutilainen@medialiike.fi Tuija Lautiainen ja Mervi Juutilainen ovat saattaneet kuolevaa läheistään ja saaneet vertaistukea toisiltaan. hänen hyväkseen. Siitä jäi hyvä olo, jatkaa Lautiainen. Ystävysten toisilleen antama vertaistuki on ollut molemmille suuri lahja tunteiden käsittelyssä ja omassa surutyössä. Toiselle on voinut puhua hyvinkin avoimesti omista tuntemuksistaan ja purkaa myös vihaa ja väsymystä. Mervi Juutilainen kirjasi saattohoidon aikana omia ajatuksiaan ja äidin kertomia elämänkokemuksia päiväkirjaan ja äänikirjaan. Muistiinpanojen läpikäyminen on auttanut surutyössä, mutta samalla niistä nousee esiin monia mietteitä, kysymyksiäkin. Miksi ystävät ja tuttavat kaikkoavat kuolevan ihmisen läheltä? Kuoleva ei muutu näkymättömäksi eikä kuolevaa ihmistä saisi jättää yksin. Myös Tuija Lautiainen on sitä mieltä, että kaikki ansaitsisivat laadukkaan saattohoidon ja hyvän kuoleman. Molemmat antavat tunnustusta työntekijöille ja vapaaehtoisille, jotka ovat läsnä yksinäisten kuolemaa tekevien ihmisten rinnalla esimerkiksi Pirkanmaan Hoitokodissa. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola Yhteisvastuu tukee saattohoitoa. yhteisvastuu.fi Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, tuija@seema.fi Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: jakelupalaute@kotimaa.fi, p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy, tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066 Taitto: Kotimaa Oy Painosmäärä: 95 000 kpl Paino: Alma Manu, Tampere ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), Seuraavat lehdet ilmestyvät: 2.4., aineisto 17.3. mennessä, 7.5. aineisto 22.4. mennessä Tämä on hätähuuto. En jaksa enää. Olen pyrkinyt olemaan hyvä aviomies ja isä, mutta nyt on mitta täysi. Yritykseni olla arjen sankari on epäonnistunut. Elämä on hyvää, kun arki pyörii leppoisan juohevasti. Käyn töissä, niin vaimokin. Lapsi viihtyy opin ahjossaan, ja kavereita riittää. Maanantai ja tiistai johdattavat keskiviikkoon. Silloin katsomme vaimon kanssa yhdessä televisiota ja ryyditämme iltaa napostellen iltapalaa suosikkisarjamme parissa. Torstai on jo lupaus tulevasta rentouttavasta viikonlopusta. Perjantaina käydään ruokakaupassa ja siivotaan. Lauantai ja sunnuntai valmistavat tulevaan viikkoon. Näin kuuluisi mennä aina, mutta kun ei. Jossakin kohtaa tulee se, että täytyy lähteä shoppailemaan. Kuinka kunnon aviomies toimii? Menee tietysti mukaan. Haisteluvaiheessa häntä viedään ikkunalta toiselle. Vertaillaan laatua, kuosia ja hintaa. Ikkunoita merkataan. Poiketaan sisällä. Jatketaan matkaa. Tämä voi jatkua tuntitolkulla. Miehen tehtävä on seurata ja kantaa ostokset, joiden määrä lisääntyy tasaisella vauhdilla. Hevosillekin on villissä lännessä juomakaukalo saluunan ulkopuolella, mutta miehelle ei edes yhtä vaivaista tuolia. Kolmen tunnin ja noin kahdenkymmenen kaupan jälkeen tapahtuu aina sama: mies väsyy. Ainakin tämä mies. Ei kerta kaikkiaan enää jaksa kiinnostua naisten vaatteista. Olo on kuin kaiken nähneellä, mikään ei enää säväytä. Ja tässä kohtaa viimeistään iskee voimattomuus. On pakko päästä istumaan! Kämmenet ovat täynnä valkoisia poimuja ihoa kalvavista muovikasseista. Marraskesi huutaa armoa, samoin jalat. Ja mikä pahinta, ei tuolia missään! Hevosillekin on villissä lännessä juomakaukalo saluunan ulkopuolella, mutta miehelle ei edes yhtä vaivaista tuolia. Myönnetään, että roolini olen itse valinnut. Muistikuvani mukaan vihkivalassa ei kuitenkaan mainittu mitään ihmisjuhtana toimimisesta naisten vaateliikkeissä. Jos saisin päättää, suosisin aina kenkäkauppoja, koska niissä on varmasti istuimia. Kauppiaat hoi, tehkää meille aviomiehille palvelus ja asettakaa liikkeittenne ovien viereen pari tuolia. Silloin vaimokin huomaa, että mies ei vääntelehdi tuskissaan kainalot märkinä, vaan odottaa kiltistä ahteri jakkaralla. Ja kun rouva viihtyy, niin alttius ostoksiinkin kasvaa! Emme me shoppailupartnerit mitään ylellisyyttä kaivata. Ihan tavallinen puutuoli, selkänojatonkin, riittää. Lue kirjoittajan esittely ja kommentoi kolumnia osoitteessa siltalehti.fi/blogi.

! SILTA 2/2014 17 KEVÄTTÄ ODOTELLESSA, KOTI KUNTOON. kotisiivoukset kangasverhoiltujen huonekalujen pesut porrassiivoukset lattianvahaukset Yli 10 vuoden kokemus! Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Uusi Era Palvelut Oy puh. 045 126 6938 www.uusierapalvelut.fi KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe Kalevan puistotie 17 p. (03) 255 4102 Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kauppakatu 12 p. (03) 253 1720 Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. www.tampereenhautauspalvelu.fi Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Ajankohtaista tietoa sähköpostiisi joka kuukausi! Sydämellistä palvelua jo 16 vuoden ajan Ammattitaitoinen henkilökuntamme: sairaanhoitajia, lähija kodinhoitajia valmiina auttamaan tarpeidenne mukaan: kotisairaanhoito omaishoitajien vapaat kotipalvelu lastenhoito juhla-apu siivoukset pienet pihatyöt Hoito- ja hoivapalvelu Taru Koskivuori, sairaanhoitaja p. 040 561 2782 www.hoitojahoivapalvelu.fi taruelisa@elisanet.fi! Ammattilaiset palvelevat Hyvinvointi Jalkahoito kotikäyntinä 50 Kuolinpesät Sisustus (Teisko + 5 ) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Satu laurell p. 050 558 0232 OSTAMME Muutto- ja kuolinpesien irtaimistot. Siivoamme kohteen myyntikuntoon. Puh. 040 582 4637 WWW.OSTANKUOLINPESAT.FI Nepalska Iloisia käsityötuotteita Nepalista! Laukontori 4, Tervetuloa! ma-pe 10-18, la 10-15 Pianonviritys Muistathan kotitalousvähennyksen! PIANON- VIRITYKSET Juha Yli-Knuuttila Puh. 0400 669 799 pianonviritys@gmail.com TILAA UUTISKIRJE tampereenseurakunnat.fi. Tamperelainen seurakuntalehti 2014 Mediamyynti www.medialiike.fi LAKITOIMISTO RAJAMÄKI l perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 vesa.rajamaki@lakitoimisto.com Kirpputori Hakametsän Jäähallin Jättikirppis Tule myymään uutta tai vanhaa. Varaa kaksi pöytää hintaan 29. Yksi pöytä maksaa 19. tervetuloa myymään tai tekemään huippuostoksia joka sunnuntai klo 10-15! www.jaahallinkirppis.fi 0400 698 539 Ammattilaiset palvelevat -palsta julkaistaan jokaisessa Silta-lehdessä

18 SILTA 2/2014 Surun sanoittajat Yhteisvastuu-konsertissa esiintyvä Teleks antaa surulle sanat ja sävelen. teksti: Eva Wäljas kuva: Warner Music Teleksin uusin levy äänitettiin karunkauniilla Jurmon saarella. Ikiaikaiset veden hiomat kivet ja ajan pysähtyneisyys olivat tehneet meihin kumpaankin jo aiemmin suuren vaikutuksen, kertovat Markus Koskinen ja Pepe Johansson. Valokuvia levollisesti nukkuvista ihmisistä berliiniläisessä taidemuseossa. Miehiä, nai - sia, lapsia, jopa perheitä vierivieressä. Tarkempi vilkaisu ja havahtuminen; ihmiset eivät nuku. He ovat kuolleita. Muutama tunti ja suojakalja myöhemmin Markus Koskinen on saanut valmiiksi laulunsanat kappaleeseen Tuulilasin nurkkaan. Näin siinä voi käydä, kun lauluntekijä kohtaa kuoleman. Laulun tekeminen on yksi hyvä tapa käsitellä elämän rajallisuutta, Koskinen pohtii muutaman vuoden takaista kokemustaan. Kaipaus, ikävä ja elämän särkyvyys toistuvat useissa Koskisen ja Pepe Johanssonin Teleks-yhtyeen lauluissa. Viime vuosina monet yhtyeen lauluista ovat nousseet soittolistojen kärkeen, mikä vahvistanee käsitystä suomalaisten mollivoittoisesta sielunmaisemasta. Gospel-musiikilla uransa aloittanut kaksikko on soittanut yhdessä ripari-ikäisestä asti. Nuoruuden varmat vastaukset ovat iän karttuessa muuttuneet kysymyksiksi. Julistamisen tilalle on tullut myötätunnon kokeminen ja sen välittäminen laulujen avulla. Yhtyeen sanoitukset ovat monimerkityksellisiä ja jättävät tilaa erilaisille tulkinnoille. Niin on tarkoituskin, Johansson myöntää. Jos joku löytää teksteistä tukea uskolleen, hyvä. Kuolemaa vasten tekstit taas saattavat puhutella erilailla kuin jossain muussa tilanteessa. Silloin tällöin esimerkiksi Siivet-kappaleen kertosäe on kuolinilmoitusten runona. Meille tärkeintä on löytää ihmisessä oleva hyvyys ja etsiä niitä teemoja, jotka enemmän yhdistävät kuin erottavat ihmisiä. Kuolema on peili Yksi ihmisiä yhdistävä asia on juuri elämän rajallisuus. Se asettaa asiat mittasuhteisiin ja antaa elämälle sille kuuluvan arvon, Koskinen pohtii. Mitä pimeämpi tausta, sitä kirkkaammalta näyttävät pienet valonhetket sitä vasten. Joku 400-luvun teologi sen jo sanoi, että kuolemaan valmistautuminen on ainoa oikea asenne elämää kohtaan. Johansson joutui kasvotusten kuoleman kanssa jo nuorena opiskellessaan sairaanhoitajaksi. Opiskeluihin kuului tutustuminen kuolemaan ja kuoleviin ihmisiin. Myös nuorisopsykiatriassa ja kriisityön parissa kuole- Kuolema on peili kaikelle sille, mitä vielä on mahdollista tehdä. On sääli, jos ihminen hukkaa mahdollisuutensa olla onnellinen. ma tuli lähelle. Se oli aika vieras maailma nuorelle ihmiselle. Oman hämmennyksen keskellä minuun teki suuren vaikutuksen sairaalapapin kaunis ja luonteva tapa suhtautua kuolemaan. Sairaalapappi antoi Johanssonille myös elämänviisauden, joka puhuttelee miestä yhä. Sairaalapappi kertoi, että vaikeimpia hetkiä hänen työssään ovat ne hetket, kun kuoleva ihminen suree elämätöntä elämäänsä tai katuu niitä ratkaisuja, joita ei uskaltanut tehdä. Tämän viestin haluaisin antaa lapsilleni: kuolema on mahtava peili kaikelle, mitä vielä voimme tehdä. Jokaisena aamuna tulisi pohtia, millaisen elämän haluan tänään elää eikä hukuttaa arvokasta hetkeä murehtimiseen. On sääli, jos ihminen hukkaa mahdollisuutensa olla onnellinen. Oikeus hyvään kuolemaan Kivuton, rauhallinen hetki, jonka saisi olla yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Se on Johanssonin ja Koskisen ajatus siitä, millainen on hyvä kuolema. Sama haave on useimpien muidenkin suomalaisen toivelistalla, mutta valitettavasti todellisuus on kaukana siitä. Vaikka kuolema itsessään on kaikille tasa-arvoisesti osaksi annettu, kuoleminen on kaukana tasa-arvosta. Suomessa vain pieni osa ihmisistä saatetaan kuolemaan ilman kipuja ja tarpeetonta kärsimystä. Pahimmillaan kuoleva ihminen toimitetaan viimeisiksi päivikseen jopa satojen kilometrien päähän kodistaan ja rakkaistaan. Yhteisvastuukonsertti Ma 31.3. klo 19 Kalevan kirkko Esiintyjinä sopraano Kaisa Ranta, baritoni Aarne Pelkonen, pianisti Juha Alakärppä, popjazz-kantelisti Ida Elina, Saaga Ensemble, Teleks, saksofonisti Jukka Perko & Avara Liput Lippupalvelusta toimituskuluineen alkaen 25 / aikuinen, 11,50 / 6 12-vuotiaat lapset Konsertin tuotto ohjataan Yhteisvastuukeräykseen Yhteisvastuukeräys 2014 parantaa suomalaista saattohoitoa ja turvaa ihmisoikeuksia Guatemalassa Lisätietoa yhteisvastuu.fi Konsertti radioidaan suorana Yle Radio 1 -kanavalle

SILTA 2/2014 19 Mykkäelokuva urkujen säestyksellä Laura Tammisto Nuoret lauluntekijät voivat hakea apurahaa Kaskinen Simojoki -rahastosta. Tämän vuoden apuraha on tarkoitettu kristillisen uskon pohjalta nousevan yhteislauluperinteen vahvistamiseen. Hakemus pitää jättää 31. maaliskuuta mennessä. Apurahaa voivat hakea alle 30-vuotiaat säveltäjät ja sanoittajat. Tuen suuruus on 2 500 euroa, Mitä yhteistä on uruilla ja elokuvilla? Enemmän kuin luulisi. Ennen äänielokuvan valtakautta elävä musiikki oli tavallista Yhdysvaltojen elokuvateattereissa. Sitä soitettiin muun muassa erityisillä teatteriuruilla, joissa oli myös rumpukoneita ja efektilaitteita. Myös tavalliset kirkkourut voivat luoda värikkään taustamusiikin mykkäelokuviin. Pispalan kirkossa nähdään Charlie Chaplinin mykkäelo- Apurahaa nuorille lauluntekijöille Esa Toivola improvisoi mykkäelokuvan esityksessä 28.3. Pispalan kirkossa. kuva Kaupungin valot. Tämä Chaplinin viimeinen komedia sisältää myös terävää kritiikkiä yhteiskunnasta, jossa rikkaat rikastuvat köyhien kustannuksella. Musiikin esityksessä improvisoi urkutaiteilija Esa Toivola osittain elokuvan alkuperäismusiikin pohjalta. Esa Toivola on urkumusiikin lehtori Sibelius-Akatemian Kuopion yksikössä. Vuosina 2008 2013 Toivola toimi Kangasalan seurakunnan kanttorina. Toivola on konsertoinut urkurina ympäri Suomea sekä useissa Euroopan maassa. Soolokonserttien ohella hän säestää kuorokonserteissa ja on musisoinut useissa mykkäelokuvaesityksissä eri puolilla Suomea. Urut ja elokuva -konsertti järjestetään perjantaina 28.3. kello 18 Pispalan kirkossa. joka voidaan myös jakaa useamman hakijan kesken. Rahasto perustettiin vuonna 2004 runoilija Anna-Mari Kaskisen ja muusikko Pekka Simojoen 25-vuotistaiteilijavuonna. Tarkoituksena on tukea lähetystyötä ja kirkon yhteislauluperinnettä sekä edistää nuorten musiikintekijöiden työtä Suomessa ja Suomen Lähetysseuran yhteistyökirkoissa. Lisätietoa: suomenlahetysseura.fi/apuraha Spirituaaleja selloilla ja lausuttuna Cello Spirituals -konsertissa kuullaan niin tuttuja kuin harvemmin kuultuja afroamerikkalaisia spirituaaleja uusina ja raikkaina sovituksina selloyhtyeelle. Konsertti järjestetään lauantaina 29. maaliskuuta kello 18 Pispalan kirkossa. Konsertissa kuullaan helmiä, kuten Amazing Grace, Were You There sekä Go Down Moses. Afroamerikkalaiset spirituaalit (negro spiritual) ovat Yhdysvaltain 1800-luvun mustan väestön keskuudessa orjuuden aikana syntyneitä rukouslauluja. Jussi Makkonen, Matti Makkonen ja Sini Hyvärinen soittavat spirituaaleja selloilla. Viisikielinen sisältää rakastetuimmat laulut Uusi yhteislaulukirja Viisikielinen julkistettiin maaliskuun alussa. Viisikielinen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viidennen herätysliikkeen laulukirja. Kirjaan on koottu joukko koskettavimpia ja rakastetuimpia lauluja, jotka ovat tulleet tutuiksi suomalaisille. Kirjassa on mukana 404 laulua, muun muassa Kristallivirta, Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Olen kuullut on kaupunki tuolla ja Mun kanteleeni kauniimmin. Säveltäjänimistä mukana ovat muun muassa Pekka Simojoki, Jaakko Löytty, Petri Laaksonen, Jukka Leppilampi, Lasse Heikkilä ja Konsta Jylhä. Helmet ovat löytyneet. Olen kulkenut laulukirjan työstämisen vaiheet ja nähnyt, miten noin 3000 kappaleen lauluvalikoimasta kristallisoituu perustellusti 404 hienoa yhteislaulua järjestöjen ja seurakunnan tarpeisiin. Kirjasta tuli parempi kuin aavistin, kertoo Esiintyjinä ovat sellistit Jussi Makkonen, Sini Hyvärinen ja Matti Makkonen. Laulujen tekstit kuullaan konsertissa Sanna Majanlahden lausumina. muusikko Pertti Kallio, joka on ollut mukana valitsijatoimikunnassa. Viisikielisen julkaisee Suomen Raamattuopiston kirjakustantamo Perussanoma Oy. Viisikielinen-laulukirjan lauluja lauletaan yhdessä Sana Soi -illassa sunnuntaina 16.3. kello 18 Finlaysonin kirkossa. Musiikista huolehtii Viis nääs! -yhtye. Puhujavieraana on Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijä Jussi Hankela. Lied-musiikkia ja valoa Suomalaisen lied-musiikin konsertti Sillä annoit laulun kielelleni soi sunnuntaina 30. maaliskuuta kello 18 Pispalan kirkossa. Sopraano Terttu Iso-Oja ja pianotaiteilija Kiril Kozlovsky esittävät ohjelman, joka koostuu hengellisen taidemusiikin aarteista. Konsertissa kuullaan muun muassa Oskar Merikannon Haudoilta-sarja sekä Ilmari Hannikaisen ja Kaija Saariahon versiot Terttu Iso-Oja ja Kiril Kozlovsky esiintyvät 30.3. Pispalan kirkossa. Eino Leinon tutusta runosta Rauha. Muita säveltäjänimiä ovat Erkki Melartin, Taneli Kuusisto ja Tauno Pylkkänen. Myös Jean Sibeliuksen laulumusiikkia on luvassa; Jubal-niminen henkilö mainitaan Raamatussa musiikin kantaisänä, niinpä laulu Jubal on runoilija Ernst Josephsonin ja Sibeliuksen näkemys siitä, miten harmonia syntyi. Konsertissa kuullaan myös Sibeliuksen rakastetuimpia lauluja Selim Palmgrenin pianosovituksina. Eteläpohjalainen Terttu Iso- Oja on konsertti- ja oopperalaulaja, laulunopettaja ja kirkkomuusikko. Hän esiintyy aktii - visesti ympäri Suomea. Valkovenäläis-suomalainen Kiril Kozlovsky valmistelee Sibelius-Akatemiassa tohtorin tutkintoa ja työskentelee samalla talossa kamarimusiikin ja säestyksen tuntiopettajana. Vanhusten palvelutalon värikästä elämää Puuhakas vanhus Siiri Kettunen asuu Palvelutalo Ehtoolehdossa, jossa alkaa ilmetä outoja tapahtumia. Kirjailija Minna Lindgren käsittelee kirjassaan Kuolema Ehtoolehdossa (Teos 2013) vanhusten hoidon ongelmia huumorilla. Pohjalla on kuitenkin vakava huoli siitä, mitä seuraa, kun palvelutalot muuttuvat liiketoiminnaksi. Radiohaastattelussa Lindgren kertoi, ettei hänen mielikuvituksensa olisi riittänyt keksimään niin kummallisia tapahtumia, joita hän kuuli palvelutaloista. Pirjo Lääperi Kirjan toinen osa Ehtoolehdon pakolaiset ilmestyy huhtikuun lopussa.

20 SILTA 2/2014 Sotshin olosuhteet eivät huolestuta kisakonkaria Seuratkaa kisoja, se antaa tsemppiä urheilijoille, toivoo Silta-lehden lukijoilta tamperelainen maastohiihtäjä Ilkka Tuomisto, joka edustaa Suomea Sotshin paralympialaisissa. 30-vuotias Tuomisto osallistuu paralympialaisiin jo kolmannen kerran. Lähden kisoihin luottavaisin mielin. Minulla on ollut ehjä kausi ja olen hyvässä kunnossa. Tavoittelen rentoja hiihtoja, miettii Tuomisto, joka ei tunnu kärsivän mitalipaineista. Todennäköisesti niitä hänelle kuitenkin asetetaan, sillä Ylöjärven Urheilijoita edustava hiihtäjä kuuluu vammaisurheilun huippunimiin. Siitä ovat osoituksena muun muassa Tuomiston kaulaan ripustetut MM-kulta vuonna 2009, paralympiapronssi vuonna 2010 ja MM-pronssi vuonna 2011. Sotshin paralympialaiset järjestetään 7. 16.3. Lue lisää: sport.fi/paralympiakomitea Tuomisto tutustui Sotshin kisalatuihin viime keväänä. Olosuhteet ovat kohtuullisen haastavat. Mäet ovat kovia, mutta kuitenkin hiihdettäviä. Onneksi elimistö on sopeutunut vähähappiseen ilmaan korkean paikan leireillä, kertoo Tuomisto, joka viettää vielä ennen kisoja kaksi viikkoa leirillä Italiassa. Kaiken kaikkiaan matkapäiviä kertyy vuodessa noin 160. Suomen paralympiajoukkueeseen kuuluu 13 urheilijaa, jotka kilpailevat 5 lajissa. Tuomiston lisäksi tamperelaisväriä kisoihin tuo pyörätuolicurling-joukkueeseen kuuluva Vesa Hellman. Joukkueen matkassa on mukana Pirkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth, joka toimii kisapappina. Tuntuu hyvältä, että kisapappi on urheilijoiden taustatukena. Hän on käytettävissä, jos tarvetta on, kiittää Ilkka Tuomisto. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola Ensi Numerossa: Ilkka Tuomisto ennätti kokeilla Kaupin urheilupuiston tykkilumilatuja ennen Sotshin kisoja. Hän hiihtää kisakaupungin laduilla kolme matkaa: suosikkinsa eli perinteisen tyylin 20 kilometriä sekä luisteluhiihdon sprintin ja 10 kilometrin hiihdon. Nuoret ja leirikesä Miten tiede ja usko sopivat yhteen? Upea musiikkiteos virittää pääsiäiseen Anna palautetta Siltalehdestä Mikä oli mielestäsi lehden paras juttu? Voit laittaa palautetta ja juttuideoita sähköpostitse: toimitus@siltalehti.fi, kirjepostitse: Tampereen seurakunnat, Silta-lehti, PL 226, 33101 Tampere tai sähköisellä palautelomakkeella: siltalehti.fi/palaute.