KARHUNKIERROS 60 VUOTTA kotimaa Rakas TEKSTI JA KUVAT Tea Karvinen Yksi Suomen legendaarisimmista vaellusreiteistä,, juhlistaa syksyllä 60 ikävuottaan. Haluan selvittää, millaisia tarinoita vuosittain 5 000 retkeilijäää houkutteleva kertoo. Keskityn vähemmän tunnettuihin paikkoihin ja mielenkiintoisiin kohtaamisiin. Tarinoita vuoden 2014 retkikohteeksi valitulla Karhunkierroksella on tarjota. 42
O n sateinen tiistai-iltapäivä, kun aloitan patikoinnin rinkka selässä Sallan tien varresta. Edessä on kahden päivän reissu ja 18 kilometriä patikointia Oulangan leirintäalueelle ja Kiutakönkäälle, josta jatkan matkaa kajakilla. Koko 80 kilometrin matkan jotkut luikaisevat kolmessa päivässä, mutta mitä kiireessä näkee? Ehtiikö nähdä Oulangan kansallispuiston kukkivat harvinaisuudet neidonkengän ja tikankontin, harjun juurelta avautuvat huikeat metsä- ja aapasuomaisemat, entä Oulankajoen hiekkarannat tai Kitkajoen hurjat kuohut? Onkohan Suomessa toista merkittyä vaellusreittiä, jonka varrella on niin paljon huikeita luonnonnähtävyyksiä ja erilaista, mieleenpainuvaa maisemaa sekä luontotyyppiä? Tuskin. Jyrävältä tanssilattialle Ensimmäisen nähtävyyden, Ristikallion kalliot putoavat pystysuorina Aventojokeen. Täältä matka jatkuu Puikkokämpän kautta Taivalkönkäälle. Hautajärveltä ja Ristikalliolta tulevat reitit yhtyvät täällä. KATRI ARVONEN ja Anniina Lamminen halusivat sulkea puhelimensa koko vaelluksen ajaksi ja sulkeutua ulkopuoliselta elämältä. Naiset viettivät omaa 20-vuotisjuhlavaellustaan. Yövyn ylhäällä kallion laella telttailualueella ja aamulla laskeudun joen rantaan. Sää on pilvinen ja sateenuhka leijuu yllä. Se ei haittaa kahta eteläsuomalaista, nelikymppistä naista, jotka lopettelevat aamiaista entisen tukkilaiskämpän lämmössä. Heillä on hyvät varusteet kelille kuin kelille, mitä nyt toisen kumisaappaat vetelevät viimeisiään ja ovat eilisen jäljiltä kosteat. Naiset lähtivät edellisenä aamuna Hautajärveltä. Tarkoitus oli yöpyä Oulangan kanjonissa Savilammen kämpällä mutta se oli kuin sauna. Lämpöä oli ainakin 50 astetta ja haju kauhea. Katri Arvonen ja Anniina Lamminen patikoivat nyt 20-vuotisjuhlakierrosta, sillä edellinen ja ensimmäinen kerta täällä oli vuonna 1995. Silloin vasta sattui ja tapahtui. Luulimme kiertävämme 65 kilometriä mutta pian selvisi, että reitti onkin paljon pidempi. Huomasimme myös, että olimme vahingossa ostaneet lamppuöljyä IISTÄ, Oulun seudulta miesporukka kapusi paksupyörillä Valtavaaran rinteitä ylös, alas. 43
KARHUNKIERROS 60 VUOTTA PYHÄJÄRVELÄINEN miesporukka juoksemassa sumussa Rukalta Valtavaaran kautta Konttaisen huipulle. Vastaan tulee helsinkiläinen Karhunkierroksen päättävä naisvaeltaja. Oulangan kuuset kuiskivat historiaa Trangiaan. Sillä ei ruokaa lämmitetä. Niinpä jouduimme patikoimaan toisena päivänä 25 kilometriä, jotta saimme polttoainetta. Jännittävin seikkailu tapahtui, kun naiset saapuivat Jyrävälle, yhdelle Suomen kuuluisimmista putouksista. He majoittuivat Siilasmajan autiotuvalle ja tapasivat nuotiolla kalastajia. Vähän ajan päästä he huomasivat olevansa Kuusamon keskustassa Karhunkier- ros-nimisessä baarissa joraamassa pilkkuun asti. Ja auringon noustessa naiset olivat takaisin Jyrävällä. Kalastajat olivat päättäneet näyttää etelän naisille muutakin kuin Oulangan koskia. Päästän naiset matkaan ja jututan vielä saksalaispariskuntaa nuotiolla. Matkalla Taivalkönkään riippusiltojen jälkeen kuljen harjun päällä mäntykankaalla, kun näen isän ja pojan istuvan kaatuneen OULULAINEN Matias Huusko, 9, on isänsä Jarkon kanssa elämänsä toisella vaelluksella. Se ensimmäinen oli Pieni yhden yön retkellä pari vuotta aiemmin. 44 KUUSAMOSSA asuva Eino Kuosmanen, 91, oli yksi Karhunkierroksen alullepanijoista. Kuusamon matkailu oli hieman lamassa, kun raja Paanajärvelle suljettiin ja Kuusamo menetti itäisen osansa sotien jälkeen. Idea reitin merkkaamisen tuli Pallas- ja Ounastuntureilta, jonne oli syntynyt jo parikymmentä vuotta aiemmin vaellusreitti. Retkeilijäporukalla ei ollut rahaa, joten Kuosmanen kerjäsi kaupoista vernissaa ja siihen lyötiin punamultaa. Jalan, pyörällä ja veneellä liikuttiin maastossa. Lyötiin kallonat käsiin, reppu sekä pensselit matkaan. Lupia ei keneltäkään kyselty. Helluntaina 1954 alkoi -reitin elämä. Ensimmäisenä valmistui RistikallioTaivalköngäs-Kiutaköngäs osuus. Taivalkönkäälle piti rakentaa riippusilta. Kuosmanen sai Pohjolan Voiman lahjoittamaan vaijereita. Puutavara tuli muualta. Nimensä vaellusreitti on saanut Kuusamo-Liikasenvaara-Pääjärvi väliä ajaneesta linja-autosta. Kuusamon Osuuskaupalla oli 1930-lopulla onnikkakierros Paanajärvelle, joka on nykyään kansallispuisto Venäjällä. Karhunkierroksella tulee kuulemma aina kierrettyä karhu, niin silloin kuin nykyäänkin.
METSÄHALLITUKSEN Pirkko Siikamäki tutkii Rytisuon luontopolulla olevaa karhunloukkua. Oulangan kansallispuisto on eliölajistoltaan Suomen rikkaimpia alueita. kelon päällä. Leikkaavat pojan varpaankynsiä, jotka ovat liian pitkät. Hetken päästä istumme kaikki kolme Runsulammen nuotiopaikalla, samalla kun taivaalta tulee kevyesti vettä. Törmän alla vieressä virtaa Oulankajoki. Oululainen Matias, 9 on elämänsä toisella vaelluksella isänsä Jarkko Huuskon kanssa. Tällä kertaa ollaan kaksi yötä maastossa. Kyselen, mitä pitää ottaa huomioon, kun vaeltaa lapsen kanssa. Matias on kulkenut edellä ja pitänyt vauhtia. Selässä koulurepussa kulkevat KARHUNKIERROS on saanut uuden, kestävän viitoituksen. Hautajärveltä Rukalle reitti on merkitty kilometrin välein paikkakoordinaatein. Kylteissä on myös kävellyt ja jäljellä olevat kilometrit. omat vaatteet, makuualusta ja iso juomapullo. Nälkä ei saa tulla. Ruokalista on yhdessä suunniteltu kotona. Jalat ovat tänään vähän märkänä, kun goretex-lenkkarit eivät pidä vettä, mutta se ei Matiasta lannista. Piti varmistaa isältä aamulla, että hän pääsee uudestaankin vaeltamaan. Kasviharrastajien paratiisi Vuokraan alkeellisen mökin Oulangan leirintäalueelta, sillä sääennuste näyttää olevan vetinen tästä eteenkin päin. Jokirannasta löytyy lämmin sauna. Jututan paikan yrittäjää, Ari Seppästä, sillä hän on viettänyt jo 20 kesää täällä kohdaten kaikenlaista tallaajaa Karhunkierroksen varrelta. Painavin rinkka, minkä olen nähnyt, painoi 52 kiloa. Sitä kantoi iso mies, jolla oli kaksi lasta mukana. Mies kantoi kaikkien tavarat. He kävelivät koko reitin, Seppänen muistelee. Mieliinpainuvin vaatetus oli eräällä miesporukan jäsenellä: rinkka selässä, vaelluskengät jalassa ja tuon vehkeen päällä oli sukka. Ei muuta. Porukka tuli, otti kaljat ja jatkoi matkaa. RETKEILIJÄT yöpymässä Karhunkierroksen varrella Pähkänäkalliojyrkänteen alla Kitkajokivarressa. 45
KARHUNKIERROS 60 VUOTTA PANORAAMAKUVA yhdestä Oulangan kansallispuiston salaisuudesta, vähän vieraillusta kohteesta, Purkuputaankönkäästä. Putaanoja laskee Oulankajokeen. Seppänen on huomannut, että viime vuosien aikana on tullut lisää nuoria vaeltamaan. Se ilahduttaa. Joskus on pitänyt pakata vaeltajan kanssa rinkka uudestaan. Painavampaa ylös ja lähelle selkää, Seppänen muistuttaa. Oulangan kansallispuisto, missä pitkälti kulkee, on eliölajistoltaan Suomen rikkaimpia alueita. Haluan tietää lisää kasveista ja muusta luonnosta. Tapaan Metsähallituksen aluepäällikkö Pirkko Siikamäen leirintäalueen parkkipaikalla, josta Rytisuon luontopolun viiden kilometrin ympyräreitti lähtee. Tämä seutu on monin paikoin kasviharrastajan unelma. Kaksi ja puoli tuntia kestäneen kierroksen aikana Siikamäki kertoo muun muassa tulvaniityistä, soista, kasveista ja Rytilammen ainoasta kalalajista, kymmenpiikistä. Kalat ovat täällä maailman suurimpia, sillä vihollisia ei löydy. Näemme vanamoa, kihokkia, kirkiruohoa ja monia muita kasveja. Tikankontti on jo kuihtunut. Vanhan karhunloukun vieressä on hevosen luut. Mieltäni askarruttaa, miten Metsähallitus suhtautuu maastopyöräilijöihin. Tapaan Mynämäkeläisen Juha Jokilan, joka pyöräilee Kiutakönkäältä Hautajärvelle. Karhunkierroksen reitillä on yksi osuus missä saa pyöräillä. Se on Kiutaköngäs Taivalkoski -väli, Siikamäki kertoo. Hiekkarantainen Oulankajoki Oulangan kansallispuisto on perustettu vuonna 1956 pitkälti Oulankajoen 46 PURKUPUTAANKÖNKÄÄLLE on matkaa lähimmältä tieltä noin kolme kilometriä ja Oulankajoelta noin kilometri. Könkään luo ei ole merkittyä polkua. EBBA AHONEN oli oman aikansa tosiretkeilijä eikä pelännyt kulkea yksin metsässä.
AIKAISEN aamuauringon kanssa sumu nousee Kitkajoen ylle. Luontokuvaajien tuntema Pähkänäkallio on loistava paikka maisemakuviin. Varasin asennon jostakin ja urvahin kuusen perseellä muutaman tunnin kunnes jatkoin matkaa. perusteella. seuraa jokea Ansakämpälle, josta se nousee metsien kautta Jussinkämpälle ja saapuu toiselle tarunhohtoiselle joelle, Kitkajoelle. Jos kaipaa välipäivää patikoinnista, melontaretki mutkittelevalla Oulankajoella Kiutakönkään alta joko Ansakämpälle (8 km) tai Jäkälämutkaan (25 km) on hieno kokemus. Pari vuotta sitten meloin loppukesästä yöllä pidemmän reitin. Kun aurinko yhdessä sumun kanssa nousi aamuyön tunteina, oli tunnelma satumainen. Tällä kertaa melon Ansakämpälle asti. Vastapäisellä rannalla on Nurmisaarenrinteen hiekkarannalla nuotiopaikka, jonne olen sopinut illaksi treffit. Vuokrasin kajakin Erä-Sudelta, joka reissun päätteeksi hakee kajakin sovitusta paikasta. Ennen iltaa haluan melontaretken aikana valokuvata paikan, jonka harva Oulan- galla kävijä tietää. Purkuputaanköngäs on rankattu 10 hienoimman vesiputouksen joukkoon Suomessa. Jätän kajakkini Putaanojan ja Oulankajoen yhtymäkohtaan ja kiipeän harjun päälle. Siitä hento polku johdattaa kilometrin päähän könkäälle. Putousta ihaillessani muistelen läheisessä Käylän kylässä asuvaa Ebba Ahosta, 80, joka meni aikoinaan kihloihin täällä. Ahonen eli Käylän Ämmi oli oman aikansa tosiretkeilijä, joka isänsä opeilla haki Kuusamon sielua luonnosta. Yksin vaeltava nainen oli outo ilmiö. Nokipannu, paksu villapusero, evästä, tulitikut ja tuppiroska tuohikonttiin ja menoksi. Varasin asennon jostakin ja urvahin kuusen perseellä muutaman tunnin kunnes jatkoin matkaa, Ahonen muistelee. Meloessani yksin Oulankajokea alaspäin näen poroja hiekkasärkkien rinteillä. OULANKAJOEN vesistössä elää yksi maamme viimeisistä, luonnonvaraisesti lisääntyvistä ja perimäainekseltaan kotoperäisistä järvitaimenkannoista. Satu Palosaari nappaa harjuksen perhollaan. 47
KARHUNKIERROS 60 VUOTTA ja rakkaus ARVIOLTA noin 150 000 retkeilijää on jo vaeltanut Karhunkierroksen Kuusamossa. Moni on menettänyt sydämensä täällä. Joku maisemille, toinen on löytänyt elämänkumppaninsa reitin varrelta. Metsähallituksen luontopalvelut pyysi vaeltajia kirjoittamaan kokemuksistaan juhlavuoden kunniaksi. 60 vuotta juhlatapahtumaa vietetään iltajuhlassa 10.9 Kuusamotalolla, jossa samalla julistetaan Rakkautta Karhunkierroksella -kirjoituskilpailun voittaja. Vantaalainen Ritva Savonsaari osallistui kirjoituskilpailuun haiku-runoilla. Hän rakastui viime toukokuussa. Savonsaari osallistui polkujuoksukilpailuun Nuts Trail run. Lyhyin, 31 kilometrin matka kulki Juumasta Pienen Karhunkierroksen kautta Rukalle. Pisin vaihtoehto oli 160 kilometriä. Jo lähtöpaikka Juumassa oli ihana järvenrantamaisema, ja tunsin heti rakkautta siihen maisemaan. Savonsaari on etelästä kotoisin eikä ole ennen nähnyt kuohuvia koskia, avaria maisemia vaaran laelta, vaaleanpunaisia näsiä-kukkia eikä porojakaan. Karhunkierroksella juostessaan hän tunsi suurta rakkautta kotimaataan kohtaan. Se rakkaus, mitä luonto tarjoaa, on avointa kaikille. Luonto ottaa kaikki vastaan. Luontoon ja maisemaan pitää heittäytyä. Sen erityisyys paljastuu, kun antautuu vietäväksi. Valtavaaran ja Konttaisen huipulla tuli itsensävoittamisen sekä luonnon kanssa yhtä olemisen tunne. Kun Karhunkierroksen tapaisessa paikassa käy ensi kertaa, tulee siihen suhde, joka muistuttaa uuden, ihanan ihmisen tapaamista: haluaa luoda siteen ja pitää yhtä. Isokoskelopesue pelästyy, ja pienet siivet viuhtovat vinhasti veden pinnassa. Korppi rääkäisee puiden latvoissa. Nurmisaarenniemen pehmeällä hiekalla odottaa jo Palosaaren poro- ja kalastustilan kalastusopas Mika Lappalainen sekä vaimo Satu Palosaari. 48 TAMPERELAINEN Hannu Pajama tulee neljän sipearinhusky-koiransa kanssa jo kymmenettä kertaa vuosittaiselle Pienen karhunkierroksen retkelleen, joka alkaa ja päättyy Juuman kylään. Nokipannukahvi, yrttitee ja poromakkara maistuvat tulilla. Sen jälkeen kokeillaan kalaonnea, houkutellaan harjusta tarttumaan perhoon. Oulangan kuuluisimmat kalapaikat Kiutaköngäs ja Jyrävä on toistaiseksi rauhoitettu, sillä Oulangan taimen -hankkeen tulokset ovat hälyttäviä. Metsähallitus rauhoitti valtion vesillä taimenen toistaiseksi mutta Kitkajoella ei ole rauhoitusta. Kalastajien olisi syytä vapauttaa kaikki naarastaimenet, jotta kanta vahvistuisi, Lappalainen ohjeistaa. Turisteja kutsuttiin herroiksi Pähkänä, tuon nimen tuntee suurin osa suomalaisista luontokuvaajista. Pähkänäkallio on Kitkajoen yläpuolella oleva kalliojyrkänne. Alapuoli on mainiota harjusten narraamisvesistöä ja ylhäältä kallion reunalta saa aamuyöstä upeita valokuvia usvan ja auringon noustessa kilpaa. Kitkajoelle saapuessaan jylhenee entisestään. Yhtyessään Pieneen Karhunkierrokseen (8/12 km) saa vaeltaja nähdä hienon kimaran kuohuvia koskia, jyrkkiä rotkolaaksoja ja komeita kallioita. Törmään Pienellä Karhunkierroksella tamperelaiseen Hannu Pajamaan, joka jo kymmenettä vuotta patikoi neljän siperianhusky-koiransa kanssa täällä. Hihnat ovat paksut, sillä koirat ovat hulluina porojen perään. Nuo saavat 10 koiran voimat, kun näkevät poron. Osa poroista pelkää mutta osa ei. Jotkut porot voivat tulla viereen härnäämään, Pajama kertoo. Pajama nukkuu koiriensa kanssa teltassa lomakylä Retki-Etapissa, Juumassa, joka on Pienen Karhunkierroksen aloitus- ja päätepiste. Sinne minäkin suuntaan ihanaan rantasaunaan puhdistautumaan. Vuokraan edullisesti pikku mökin, joka oli aikoinaan sikala. Kerran sikalan iso emakkosika karkasi ja juoksi riippusiltaa pitkin järven toiselle puolen Helsingin rouvia katsomaan. Siitäkös syntyi sellainen kiljuminen, että koko järvi raikasi. Retki-Etapin Kari Alajuuma ja sisar Sisko Kilpirinne kertovat tarinoita Karhunkierroksen alkuajoilta. Reitti sai alkunsa vuosina 1954-55, kun luonnosta innostunut retkeilijäporukka alkoi merkitä punamullalla ja vernissalla puihin merkkejä ilman lupia. Turisteja, joita kutsuimme herroiksi, alkoi kulkemaan täällä yhä enemmän. He pyysivät kahvia, limsaa ja ruokaa. Alussa myytiin niitä tuossa nurmikolla, Alajuuma muistelee lapsuuttaan. Oma petikin piti välillä luovuttaa
HELSINKILÄISET Sari Haarala ja Taina Ronkainen ovat ensimmäisellä vaelluksellaan. Naiset harrastavat polkujuoksua mutta nyt ehti katsella ympärilleen paremmin. He tapasivat mukavia ihmisiä ja saivat nuotiotulilla hyviä retkivinkkejä varusteista ja vaelluspaikoista. herroille ja mennä aittaan itikoiden syötäväksi. Ennen Niskakosken siltaa turisteja kuskattiin järven yli soutuveneellä. Piti aina vahdata, koska lippu liehuu vastarannalla, jotta osattiin hakea vieraat takaisin. Nousut tekevät eetvarttia. Oikeitakin herroja täällä kävi presidentti Kekkosesta lähtien. Rankka loppu sumusta aurinkoon Reitti saa arvoisensa päätöksen, kun vaelluksen patikoi pohjoisesta etelään. Vaeltaja kapuaa lopussa Konttaiselle, ja sen jälkeen Valtavaaran huipulle, Kuusamon korkeimmalle kohdalle (491 metriä). Sieltä vielä lopuksi Rukan vaaroille. Jalat huutavat jossain vaiheessa hoosiannaa, ja pää miettii, onko tässä mitään järkeä. Avarat maisemat, jylhät vaarat ja alhaalla kimmeltävät lukuisat järvet tuovat pian lohtua. Ja, niinhän siinä lopulta käy, että maaliintulon jälkeen olo muuttuu euforiseksi ja pian aletaan suunnittelemaan seuraavaa vaellusta. Patikoin Valtavaaran laelle sumussa, enkä huipullakaan näe kuin lähimmät puut. Valtavaara on linnustollisesti Karhunkierroksen paras osuus. Suolammen laavu on paras paikka kuulla tai jopa nähdä harvinainen sinipyrstö. Lähellä oleva parkkipaikka on Kuusamon lintuharrastajien hot spot eli sieltä löytyy usein lintubongareita, joilta voi kysyä tietoa. Täältä lähtee Sinipyrstöpolku-niminen lintupolkukin. Valtavaaran huipun muutaman neliön kokoisen päivätuvan vieraskirjaa on hauska lukea sään paranemista odotellessa. Nousut tekevät eetvarttia mutta maisemat ovat henkeäsalpaavat, Kinnuset kirjoittavat. Erään vaeltajan päässä alkaa huipulla soimaan Maamme laulu, kun fiilis on sairaan upea. Milla toivoo, että jalat antavat rääkin joskus anteeksi. Seinäjoen äijillä piiputtaa. Pertti taas kirjoittaa, että 3 gr buranaa on päiväannoksein. Kiitos polvet. Juuri kun lähden laskeutumaan, avautuu arvoituksellinen maisema. Nyt ymmärrän vieraskirjan kommentteja maiseman avaruudesta ja ihanuudesta. Hetken päästä olen kuin toisessa maailmassa, sillä näen kymmenien kilometrien päähän. Aurinko voitti harmauden. tiedä & mene 80 km Hautajärveltä tai 70 km Ristikalliolta, useita lyhyempiä reittivaihtoehtoja. Reittimerkintä oranssit maalimerkit puissa. Pieni 12 km Juumasta. Reittimerkintä vihreät maalimerkit puissa. Kuljettavissa varmimmin 1.6 15.10. Talvisin Oulangan luontokeskukselta Juumaan on mahdollista hiihtää tai lumikenkäillä. Sesonki heinä- ja elokuu, hiljaisinta toukokuun lopussa ja lokakuussa. Linja-autolla pääsee Kuusamosta ja Sallasta reitin eteläpäähän Rukalle, Ristikallion parkkipaikalle ja reitin pohjoispäähän Sallan Hautajärvelle. Myös taksipalvelut toimivat. Karhunkierroksella on yksi osuus missä pyöräily on sallittu: Kiutakönkäältä Taivalkönkäälle (9 km). Oulangan kansallispuistossa saa tulevan, uuden järjestyssäännön mukaan pyöräillä kesäisin merkittyjen reittien ulkopuolella selvästi näkyvillä urilla. Talvisin saa pyöräillä koko puistossa. Erä-Susi vuokraa kanootteja. Erasusi.com Metsähallitus palvelee kolmessa pisteessä: Oulangan luontokeskus (Kiutaköngäs) oulanka@metsa.fi Karhunkierroksen luontokeskus (Hautajärvi) karhunkierros@metsa.fi Kuusamon palvelupiste Karhuntassu karhuntassu@metsa.fi Salla Hautajärvi Oulangan kanjoni Salla Kuusamo Kuusamo Puikkokämppä Ristikallio Oulangan luontokeskus Ruka Konttainen Rupakivi Oulangan kansallispuisto Savilampi Taivalköngäs Oulangan leirintäalue Valtavaara Kiutaköngäs Juuma Kerojärvi Jussinkämppä Myllykoski Keroharjun reitti Jyrävä Siilastupa Porontimajoki 0 5 km Ansakämppä Pieni Suomi Venäjä 49