Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue. 1. Johdanto

30.12.2013 Vesienhoidon suunnittelun tueksi tarkoitettu vesipuitedirektiivin mukaisten vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaariota täydentävä osa Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue 1. Johdanto Tässä, vesipuitedirektiivin mukaisten vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaariota, täydentävässä tukimateriaalissa, on esitetty laajemmin tietoa aineiden päästöistä ja huuhtoumista pintavesiin Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. Esimerkiksi teollisuuden päästöt on esitetty teollisuussektoreittain mikä tieto puuttuu varsinaisesta kuormitusinventaarioraportista. Kokemäenjoen - Saaristomeren - Selkämeren vesienhoitoalueeseen (läntinen vesienhoitoalue) kuuluu vesiä Varsinais-Suomesta, Satakunnasta, Hämeestä, Pirkanmaalta, Keski-Suomesta, Etelä-Pohjanmaalta, Pohjanmaalta ja Keski-Pohjanmaalta. Alueella on 30 päävesistöaluetta, joista selvästi suurin on Kokemäenjoen vesistöalue. Muita suuria jokivesistöjä ovat Kyrönjoki, Lapuanjoki ja Karvianjoki. Vesienhoitoalueen suurimmat järvet ovat Näsijärvi, Säkylän Pyhäjärvi, Lappajärvi ja Längelmävesi. Saaristomeren, Selkämeren, Merenkurkun ja eteläisen Perämeren rannikkovedet, kuten myös alueen pohjavesialueet, ovat osa vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalue koostuu suurelta osin Satakunnan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueista. Myös merkittäviä osia Hämeen ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueista kuuluu tälle vesienhoitoalueelle. Lisäksi vesienhoitoalueelle kuuluu hyvin pieniä osia Pohjois-Pohjanmaan ja Uudenmaan ELY-keskusten alueista. Läntinen vesienhoitoalue ulottuu rannikolla Saaristomereltä Selkämerelle, Merenkurkkuun ja eteläiselle Perämerelle. Sisämaassa vesienhoitoalue ulottuu aina Keski-Suomeen ja Hämeeseen. Vesienhoitoalueen kokonaispinta-ala on 83 360 km 2, mistä maata on 77 prosenttia. Vesialueita on yhteensä 18 990 km 2, joista jokia ja järviä on 24 prosenttia ja rannikkovesiä 76 prosenttia. Tässä tukimateriaalissa on esitetty kuormitus pintavesiin vesienhoitoaluetasolla seuraavasti: * ympäristölupavelvollisten laitosten (Kappale 2 Yhdyskunnat ja asutus, Kappale 3 Teollisuus ja yritystoiminta) osalta päästöt sisävesiin ja rannikkovesiin perustuvat pääosin VAHTI-rekisterin vuoden 2010 päästötietoihin pintavesiin * kasvinsuojeluaineiden pintavesihuuhtoumien arvioinnissa on käytetty koko 2000-luvun aineistoa painottaen vuosien 2008-2010 tietoa (kappale 4) * laskeuma-arviot perustuvat mallinnettuihin tuloksiin vuoden 2010 kokonaislaskeumasta (kappale 5) * merialueille jokien kautta päätyvän ainevirtaaman arvioinnissa on käytetty vuosien 2008 2010 tietoja (kappale 6). Happamat sulfaattimaat on käsitelty osana kappaletta 6. On huomattava, että yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen (Kpl 2) ja teollisuuden (Kpl 3) päästömittauksia on voitu tehdä enemmän kuin tässä raportissa on esitetty, koska VAHTI-rekisteristä ei tällä hetkellä pystytä poimimaan kuormitustietoa, jos mitatut ainepitoisuudet ovat olleet vuoden kaikissa näytteissä alle määritysrajan. Toisin sanoen laitosten ns. nollakuormitusarvot pääosin puuttuvat tästä inventaariosta. Toisaalta taas kaikilta alueen laitoksilta ei välttämättä ole mitattua päästötietoa. Ympäristölupavelvollisten laitosten (Kappale 2 Yhdyskunnat ja asutus, Kappale 3 Teollisuus ja yritystoiminta) osalta päästöt sisävesiin ja rannikkovesiin on eroteltu toisistaan. Sisävesiksi on luokiteltu järvi- ja jokimuodostumat sekä voimakkaasti muutetut vesistöt. Rannikkovesiksi on luokiteltu rannikkovesimuodostumat. 1

Arvioinnissa käytettiin yhteisön prioriteettiaineiden ja muiden pilaavien aineiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2455/2001/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/11/EY asettamia määräyksiä. Direktiivin 2009/90/EY ja direktiivin 2008/105/EY kansallinen toimeenpano tuli kyseisten direktiivien määräysten mukaan saattaa voimaan vasta 20.8.2011 ja 13.7.2010. Vähämerkityksellisten aineiden tunnistaminen EU-komission kuormitusinventaario-ohjeen (European Commission 2012. Guidance Document No. 28 Technical Guidance on the Preparation of an Inventory of Emissions, Discharges and Losses of Priority and Priority Hazardous Substances. Common Implementation Strategy for the Water Framework Directive (2000/60/EC). Technical Report 2012 058) mukaan kuormitusinventaariossa tulee käsitellä syvemmin aineita, jotka ovat relevantteja vesienhoitoalueella, mikä arvioidaan seuraavin kriteerein: a) aineen pitoisuus yhdessäkin pintavesimuodostumassa on enemmän kuin puolet aineen ympäristölaatunormista useammassa kuin yhdessä vesimuodostumassa tai b) tarkkailu- ja seurantatulokset osoittavat nousevaa pitoisuustrendiä eliöissä tai c) kuormitustarkkailutiedot tai huuhtoutumien arviointi osoittaa niin suuria ainepäästöjä, että jompikumpi em. kriteereistä voi täyttyä Inventaarion yhtenä tarkoituksena on lisäksi tunnistaa haitalliset aineet, joilla on vähäistä merkitystä vesienhoitoaluella, jotta inventaarion jatkotyössa voidaan keskittyä jäljelle jääneisiin aineisiin. Alla esitetty aineiden merkityksellisyyden tunnistaminen perustuu EU-komission kuormitusinventaario-ohjeen soveltamiseen (European Commission 2012). Ensimmäisellä inventaariokierroksella on jouduttu tukeutumaan lähinnä a. ja c. kohdan tietoihin, koska pitoisuustrendien (kohta b) arviointi edellyttää 3-5 vuoden tiedot ja niitä ei tällä hetkellä ole käytettävissä. Kuormituksen ja huuhtoumien arviointi ja niiden suuruuden arviointi (kohta c) tehdään tässä inventaariossa, mutta tietoa siitä mitä aineita ei esiinny jätevesissä, on käytetty aineiden merkittävyyden arvioinnissa. Myöhemmillä suunnittelukierroksilla tullaan käyttämään myös kohdan b tietoa (eliöiden pitoisuustrenditietoa vesienhoitoalueen seurantaohjelmasta). Vesienhoidon toisen suunnittelukauden kemiallinen ja ekologinen luokittelu ei ole vielä valmis, mutta tässä inventaariossa on hyödynnetty tietoja haitallisten ja vaarallisten aineiden esiintymisestä pintaveden vesifaasissa ja eliöstössä. EU:n prioriteettiainelistalla on 12 kasvinsuojeluainetta. Huuhtouma-arviota ei tehty näille, sillä mikään näistä aineista ei ole Suomessa maatalouskäytössä (Taulukko 1.1). Kansallisesti valituista haitallisista aineista kuusi on Suomessa käytössä olevaa kasvinsuojeluainetta (Taulukko 1.2). Kansallisesti valitut kasvinsuojeluaineet, lukuun ottamatta MCPA:ta, arvioitiin vähämerkityksellisiksi vesienhoitoalueella (Taulukko 1.3). Tässä tukimateriaali-osiossa on kuitenkin arvioitu kaikkien kuuden kansallisesti valittujen kasvinsuojeluaineiden huuhtoumat pintavesiin vesienhoitoaluekohtaisesti. 2

Taulukko 1.1. EU:n prioriteettiainelistan kasvinsuojeluaineiden käyttö Suomessa. Lyhenteet viittaavat aineen aiempaan käyttöön Euroopassa: H = rikkakasvien torjunta-aine (herbisidi), I = hyönteisten torjunta-aine (insektisidi), F = kasvitautien torjunta-aine (fungisidi), B = muu eliöntorjunta-aine, käyttöä esim. teollisuudessa (biosidi) Aine käyttö Suomessa Alakloori (H) Ei ole käytetty koskaan Suomessa Atratsiini H Maatalouskäytön lisäksi käytetty aikanaan teiden ja ratojen pientareilla. Käyttöä rajoitettu 1980-luvulla, kielletty kokonaan 1991. Syklodieeniset torjunta-aineet: aldriini, I endriini, dieldriini, isodriini Klorfenfinfossi (I) Ei ole käytetty koskaan Suomessa Klorpyrifossi I Käyttö sallittu sisätiloissa (esim. eläinsuojissa) 2008 asti. DDT I Käyttö kielletty 1976 Suomessa. Maatalouskäyttö kielletty Suomessa 1970, aldriini 1969. Endriiniä käytetty metsätaimitarhoilla vielä 1970-luvulla. Diuroni (H), B Ei ole koskaan ollut maatalouskäytössä Suomessa. Biosidikäyttöä mm. maaleissa ja liimoissa. Endosulfaani I Käyttöä rajoitettu jo 1984, viimeisenä käytössä mansikan tervetaimituotannossa 2005. Heksakloorisykloheksaani (HCH) I Maatalouskäyttö kielletty Suomessa 1987. Isoproturoni (H) (B) Ei ole koskaan käytetty Suomessa Biosidikäyttöä maaleissa Simatsiini H Käytetty mm. marjatarhoilla ja hautausmailla. Käyttöä rajoitettu 1990-luvulla ja kaikki käyttö kielletty 2004. Trifluraliini H Käytetty aiemmin mm. rypsillä. Käyttö kielletty Suomessa 2008, väliaikainen hyväksyntä kesäksi 2009. Taulukko 1.2. Kansallisesti seurattavaksi valitut kasvinsuojeluaineet (samat lyhenteet kuin taulukossa 1.1) Aine käyttö Suomessa MCPA H leveälehtisten rikkakasvien torjunta mm. vilja- ja nurmiviljelyksiltä (fenoksihappo) Metamitroni H rikkakasvien torjunta mm. sokerijuurikasviljelyksiltä (ryhmä: triatsoni) Tribenuroni-metyyli H rikkakasvien torjunta mm. vilja- ja nurmiviljelyksiltä (pien annos herbisidi) Dimetoaatti I tuhohyönteisten torjunta (esim. kirvat, kempit, luteet, kärsäkkäät, kärpäset) Prokloratsi F härmän ja ruostetautien torjunta viljoilla; lumihomeen torjunta syysviljoilla Mankotsebi F perunaruton torjunta; siemenperunan peittaus, herukoiden laikkutautien torjunta* * HUOM! Mankotsebin hajoamistuotteena syntyvää etyleenitioureaa käytetään Suomessa teollisuuskemikaalina kumi- ja muovituotteiden sekä elektronisten komponenttien ja piirilevyjen valmistuksessa Taulukossa 1.3 on esitetty vähämerkitykselliset aineet Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen pintavesissä. Aineiden merkityksellisyyden arvioinnin perusteena on käytetty seuraavaa: tiedot aineiden esiintymisestä pintaveden vesifaasissa ja eliöstössä v. 2007-2012 (PIVET-rekisteri, 28.3.2013); aine on merkityksellinen, jos mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde tai mitattu maksimipitoisuus / EQS kala on > 0,5 enemmän kuin yhdessä vesimuodostumassa vesienhoitoalueella. tiedot aineiden käyttökohteista ja -määristä (KETU-rekisteri) sekä käytön ja päästöjen rajoituksista ja kielloista Suomessa (mm. Koskinen ym. 2005, Seppälä ym. 2012) selvitykset, joiden perusteella tiedetään, että mitä ainetta ei päästetä eikä huuhtoudu pintavesiin ja mitä ei esiinny vesiympäristössä Suomessa (Dye ym. 2007, Hansen & Lassen 2008, VVY 2008, Kajaste ym. 2009, Nakari ym. 2009, Verta ym. 2009, Aaltonen 2011, Hallikainen ym. 2011, Mannio ym. 2011, Schlabach ym. 2011, Toivikko 2011, Mehtonen ym. 2012a ja b, Nakari ym. 2012, Siimes 2012, Remberger ym. 2013) tiedot aineiden kaukokulkeutumisesta (mm. Seppälä ym. 2012) Tässä tukimateriaalissa on keskitytty pääasiassa muiden kuin Taulukon 1.3 aineiden päästöihin ja huuhtoumiin. 3

Taulukko 1.3. Aineet, joilla on vähäistä merkitystä Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen pintavesissä Aine Perustelu EU:n prioriteettiaineet, vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liite 1C alakloori Kasvinsuojeluaine; ei ole käytetty koskaan Suomessa, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 antraseeni Esiintyy mm. fossiilisissa polttoaineissa ja kivihiilitervan johdannaistuotteissa, joista merkittävin kreosootti; muodostuu polttoprosesseissa, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 atratsiini Kasvinsuojeluaine; käyttöä rajoitettu 1980-luvulla ja kielletty kokonaan 1991, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 bentseeni Teollisuuskemikaali; käyttöä toimialoilla, joiden jätevedet johdetaan yleisesti yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste hiilitetra-kloridi Teollisuuskemikaali, hyvin vähäistä käyttöä, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, haihtuva VOC-yhdiste C10-13-kloorialkaanit Teollisuuskemikaali, ei enää käytössä, ei ole havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, kaukokulkeutuva klorfenvinfossi Kasvinsuojeluaine; ei ole käytetty koskaan Suomessa, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 klorpyrifossi (klorpyrifossietyyli) mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 Kasvinsuojeluaine; käyttö sallittu sisätiloissa (esim. eläinsuojissa) 2008 asti, syklodieeni-torjunta-aineet: Kasvinsuojeluaine; maatalouskäyttö kielletty 1970, aldriini 1969, endriiniä aldriini, dieldriini, endriini, käytetty metsätaimitarhoilla vielä 1970-luvulla, ei ole havaittu pintavedestä, isodriini kaukokulkeutuva kokonais- DDT, para-para-ddt Kasvinsuojeluaine; käyttö kielletty 1976, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs - suhde < 0,5, kaukokulkeutuva 1,2-dikloorietaani Teollisuuskemikaali, hyvin vähäistä käyttöä, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste dikloorimetaani Teollisuuskemikaali; käyttöä toimialoilla, joiden jätevedet johdetaan yleisesti yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste diuroni Teollisuuskemikaali, ei ole koskaan ollut kasvinsuojeluainekäytössä, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 endosulfaani Kasvinsuojeluaine; käyttöä rajoitettu 1984, viimeisenä käytössä mansikan tervetaimituotannossa 2005 Puunsuoja-aine; ei enää käytössä, syksystä 2005 lähtien kaikki käyttö kielletty, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, kaukokulkeutuva fluoranteeni syntyy orgaanisten aineiden palaessa epätäydellisesti. Esiintyy kivihiilitervassa sekä mm. bitumissa ja tervassa, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 heksaklooribentseeni Käyttö kasvinsuojeluaineena kielletty 1996 mutta käyttö loppui jo 1977 ja teollisuuskemikaalina 2002; muodostuu kemianteollisuuden sivutuotteena, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, mitattu maksimipitoisuus/eqs kala -suhde < 0,5, kaukokulkeutuva heksaklooributadieeni Teollisuuskemikaali; ei enää käytössä, muodostuu kemianteollisuuden sivutuotteena, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, mitattu maksimipitoisuus/eqs kala -suhde < 0,5, kaukokulkeutuva heksakloorisykloheksaani Kasvinsuojeluaine (gamma-isomeeri, lindaani); maatalouskäyttö kielletty Suomessa 1987 puutavaran suojauskäyttö loppui 1990-luvun puoleenväliin mennessä, ei enää käytössä, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, 4

kaukokulkeutuva isoproturoni Kasvinsuojeluaineena ei ole käytetty koskaan, vähäistä käyttöä teollisuuskemikaalina, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 naftaleeni Esiintyy pääasiassa raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvässä kivihiilitervassa sekä vähäisemmässä määrin kreosootissa, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste nonyylifenoli & Teollisuus- ja kuluttajakemikaali, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 nonyylifenolietoksylaatit pentaklooribentseeni Teollisuuskemikaalina käytö kielletty 1996 mutta käyttö loppui jo 1992; muodostuu polttoprosesseissa (erityisesti jätteenpoltossa), mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, kaukokulkeutuva pentakloorifenoli Teollisuuskemikaali; käyttö kielletty vuonna 1989, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, kaukokulkeutuva bentso(a)pyreeni Syntyy orgaanisen aineksen kuten hiilivetypohjaisen polttoaineen palaessa epätäydellisesti. Esiintyy pääasiassa raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvässä kivihiilitervassa mutta myös maaleissa, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, kaukokulkeutuva bentso(b)fluoranteeni & bentso(k)fluoranteeni Syntyy orgaanisen aineksen kuten hiilivetypohjaisen polttoaineen palaessa epätäydellisesti. Esiintyy kemikaalivalmisteissa, jotka sisältävät kreosoottiöljyä, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, mitattu maksimipitoisuus/aa- EQS -suhde < 0,5, kaukokulkeutuvia bentso(ghi)peryleeni & Syntyy orgaanisen aineksen kuten hiilivetypohjaisen polttoaineen palaessa indeno(1,2,3-cd)pyreeni epätäydellisesti, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, indeno(1,2,3-cd)pyreeni kaukokulkeutuva simatsiini Kasvinsuojeluaine; käyttöä rajoitettu 1990-luvulla ja kaikki käyttö kielletty 2004, tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) trikloorieteeni (trikloorietyleeni) triklooribentseenit trikloorimetaani (kloroformi) mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 Teollisuuskemikaali; käyttöä toimialoilla, joiden jätevedet johdetaan yleisesti yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille, käyttömäärä pudonnut vuosien 2001-2004 tasosta (360-800 tn/a) vuoteen 2010 (90 tn/a) [2011-2012 40-60 tn/a], ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, haihtuva VOC-yhdiste Teollisuuskemikaali; käyttöä toimialoilla, joiden jätevedet johdetaan yleisesti yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille, käyttömäärä pudonnut vuosien 2001-2004 tasosta (620-1160 tn/a) vuoteen 2010 (160 tn/a) [2011-2012 20-40 tn/a], ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, haihtuva VOC-yhdiste Teollisuuskemikaali; ei enää käytössä, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste Teollisuuskemikaali; ei enää käytössä, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste trifluraliini Kasvinsuojeluaine; käyttö kielletty 2008, väliaikainen hyväksyntä kesäksi 2009, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, kaukokulkeutuva Kansalliset haitalliset aineet, vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liite 1D klooribentseeni 1,2-diklooribentseeni Teollisuus- ja kuluttajakemikaali; ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste Teollisuus- ja kuluttajakemikaali; ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä, vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste 1,4-diklooribentseeni Teollisuus- ja kuluttajakemikaali; vuosien 2004-2005 tietojen perusteella mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5, haihtuva VOC-yhdiste butyylibentsyyliftalaatti (BBP) Teollisuus- ja kuluttajakemikaali, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 5

dibutyyliftalaatti (DBP) Teollisuus- ja kuluttajakemikaali, mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 resorsinoli (1,3- Teollisuus- ja kuluttajakemikaali; ei havaittu puhdistetusta bentseenidioli) yhdyskuntajätevedestä, vuoden 2005 tietojen perusteella ei havaittu bronopoli (2-bromi-2- nitropropaani-1,3-diol) pintavesistä Teollisuus- ja kuluttajakemikaali, ei havaittu puhdistetusta yhdyskuntajätevedestä ja teollisuusjätevedestä, vuoden 2005 tietojen perusteella ei havaittu pintavesistä dimetoaatti Kasvinsuojeluaine; mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 metamitroni Kasvinsuojeluaine; mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 prokloratsi Kasvinsuojeluaine; mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 etyleenitiourea Kasvinsuojeluaine; mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 tribenuroni-metyyli Kasvinsuojeluaine; mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde < 0,5 Vesienhoitoaluekohtaista tietoa haitallista ja vaarallista aineista Läntisellä vesienhoitoalueella merkittävin haitallisten aineiden kuormitus on peräisin maaperästä. Happamien sulfaattimaiden kuivatuksen vuoksi vesistöihin joutuu vuosittain runsaasti metalleja, kuten kadmiumia, ja nikkeliä. Maaperän happamuudesta johtuvan kuormituksen lisäksi myös alueen teollisuuslaitokset ja yhdyskunnat päästävät vesistöihin eräitä haitallisia aineita. Kalojen korkeita elohopeapitoisuuksia esiintyy vesienhoitoalueella runsaasti humusyhdisteitä sisältävissä vesistöissä, koska elohopea sitoutuu voimakkaasti orgaaniseen ainekseen. Vesieliöstölle haitallisen korkeita metallipitoisuuksia on läntisellä vesienhoitoalueella pitkäaikaisseurannassa todettu Lapuanjoen, Kyrönjoen, Närpiönjoen, Sirppujoen sekä Eurajoen alueilla. Lisäksi alueellisen kartoituksen ja happamuustietojen perusteella eräiden Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan pienten ja keskisuurten jokien kadmiumpitoisuudet ja osin myös nikkelipitoisuudet ovat korkeita Happamien sulfaattimaiden valumavedet voivat aiheuttaa vesistöissä ekosysteemin rakenteelle ja toiminnalle sekä yksittäisille eliölajeille haittaa useilla eri tavoilla kaikilla biologisen hierarkian tasoilla: yksilöissä, populaatioissa, eliöyhteisöissä ja koko ekosysteemissä (Sutela ym. 2012). Rannikkovesien jokisuistojen ja satamien sedimenteistä on mitattu korkeita haitallisten aineiden kuten kadmiumin ja nikkelin määriä. Merkittävänä syynä korkeisiin metallipitoisuuksiin ovat happamat sulfaattimaat. Sedimenttien metallipitoisuuksia ja niiden myrkyllisyysvaikutuksia vesieliöihin on tutkittu Catermass-hankkeessa (Wallin ym. 2013; Järvistö ym. 2013 & Schultz ym. 2011). Sedimentteihin kertyneet aineet aiheuttavat todennäköisesti haittaa eliöstölle (Sutela ym. 2012). Jokisuistojen sedimenttien korkeiden metallipitoisuuksien vaikutuksia vesistöihin on syytä tutkia enemmän, mm. metallien mobilisoitumista erilaisissa olosuhteissa niin, että asia osataan ottaa huomioon vesienhoidossa. Lisäksi satamien ja telakoiden edustojen sedimenteissä on paikoin runsaasti orgaanisia tinayhdisteitä. Korkeimmat pitoisuudet, jotka on todettu haitallisiksi myös eliöstölle, on mitattu Naantalin sataman edustan ja Turun sataman ja Ruissalon salmien vesimuodostumissa. Lisäksi useiden Pohjanmaan tekojärvien kaloista on mitattu kohonneita elohopeapitoisuuksia. Inventaarion toteutus Kuormitusinventaario toteutettiin vuosina 2012-2013 SYKEn ja ELYjen välisenä yhteistyönä ja YM:n rahoittamana hankkeena. Työnjako oli seuraava: SYKEn kulutuksen ja tuotannon keskus (KTK) on koordinoinut inventaariota (Jukka Mehtonen). SYKE on alustavasti koonnut vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästötiedot yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen sekä teollisuuden ja muun yritystoiminnan osalta (Jukka 6

Mehtonen/KTK, Antti Räike/merikeskus) sekä arvioinut kasvinsuojeluaineiden huuhtoumat (Katri Siimes/KTK), ilmaperäisen laskeuman (Maria Holmberg/ luontoympäristökeskus), jokien kautta mereen päätyvät ja Vuoksen kautta Laatokkaan laskevat ainevirtaamat (Antti Räike/merikeskus, Jukka Mehtonen/KTK, Katri Siimes/KTK) ja laatinut inventaarioraporttipohjan. ELY-keskukset ovat tarkastaneet SYKEn tekemät kuormitusarvioinnit ja tehneet niihin tarvittavat korjaukset ja lisäykset sekä ovat arvioineet happamien sulfaattimaiden metallihuuhtoutumia rannikkoalueellaan. ELYkeskusten yhteyshenkilöt kuormitusinventaarioon liittyen ovat olleet avainasemassa inventaarion toteuttamisessa (Taulukko 1.4). Lisäksi lukuisia muita ELY-keskusten henkilöitä (mm. laitosvalvojia) on osallistunut työhön. Taulukko 1.4 Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen kuormitusinventaarion laatimiseen osallistuneet ELY:t ja niiden yhteyshenkilöt ELY Yhteyshenkilö Keski-Suomi Petri Poikonen Pirkanmaa Anneli Vainonen Varsinais-Suomi Janne Suomela Häme Harri Mäkelä Etelä-Pohjanmaa Helena Kyröläinen 7

2. Yhdyskunnat ja asutus 2.1 Yleiskatsaus Läntisen vesienhoitoalueen 1 808 000 asukkaasta oli 74 % viemäriverkoston piirissä vuonna 2011 (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Alueen vesihuoltolaitosten viemäriverkostoja on viime vuosina laajennettu ja keskitetyn viemärin piirissä olevien asukkaiden määrä on vuosittain lisääntynyt. Läntisellä vesienhoitoalueella on 350 ympäristöluvan varaista yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoa. Kaikkien merkittävien taajamien jätevedet käsitellään joko taajaman omassa puhdistamossa tai johdetaan jollekin suurelle puhdistamolle. Esimerkiksi Turun seudun puhdistamo Oy:n uudelle Kakolanmäen puhdistamolle johdetaan useiden lähiseudun taajamien jätevedet. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden päästöt ovat luonteeltaan pistekuormitusta. Keski-Suomen ELY:n alueella sijaitsee yhdyskuntajätevedenpuhdistamoja kokoluokittain seuraavasti: 0 kpl yli 150 000 avl yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa, 0 kpl 15 001-150 000 avl puhdistamoa, 1 kpl 10 001-15 000 avl puhdistamoa, 0 kpl 2001-10 000 avl puhdistamoa Hämeen ELY:n alueella sijaitsee yhdyskuntajätevedenpuhdistamoja kokoluokittain seuraavasti: 0 kpl yli 150 000 avl yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa, 3 kpl 15 001-150 000 avl puhdistamoa, 0 kpl 10 001-15 000 avl puhdistamoa, 4 kpl 2001-10 000 avl puhdistamoa Pirkanmaan ELY:n alueella sijaitsee yhdyskuntajätevedenpuhdistamoja kokoluokittain seuraavasti: 1 kpl yli 150 000 avl yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa, 6 kpl 15 001-150 000 avl puhdistamoa, 1 kpl 10 001-15 000 avl puhdistamoa, 9 kpl 2001-10 000 avl puhdistamoa Varsinais-Suomen ELY:n alueella sijaitsee yhdyskuntajätevedenpuhdistamoja kokoluokittain seuraavasti: 2 kpl yli 150 000 avl yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa, 8 kpl 15 001-150 000 avl puhdistamoa, 3 kpl 10 001-15 000 avl puhdistamoa, 4 kpl 2001-10 000 avl puhdistamoa Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueella sijaitsee yhdyskuntajätevedenpuhdistamoja kokoluokittain seuraavasti: 0 kpl yli 150 000 avl yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa, 5 kpl 15 001-150 000 avl puhdistamoa, 4 kpl 10 001-15 000 avl puhdistamoa, 22 kpl 2001-10 000 avl puhdistamoa AVL-arvot ovat pääosin 90%:n persentiiliarvoja vuotta 2009 edeltävän viiden vuoden näytteenottojen BOD-tiedoista VAHTI-rekisterissä. Vesienhoitoalueella sijaitsevat Yli 10 000 avl yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ovat seuraavat; Keuruun Vesi, Jaakonsuon jätevedenpuhdistamo Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy, Paroisten jätevedenpuhdistamo Forssan keskusjätevedenpuhdistamo Janakkalan Vesi, Turengin jätevedenpuhdistamo Hämeenlinnan seudun vesi Oy, Akaan jätevedenpuhdistamo Kangasalan vesi, Sahalahden jätevedenpuhdistamo 8

Lempäälän kunnan vesihuoltolaitos, keskuspuhdistamo Nokian kaupungin viemärilaitos, keskusjätevedenpuhdistamo, Kullaanvuori Sastamalan vesi, Vammalan keskusjätevedenpuhdstamo Tampereen vesi, Raholan jätevedenpuhdistamo Tampereen vesi, Viinikanlahden jätevedenpuhdistamo Valkeakosken kaupungin viemärilaitos, keskusjätevedenpuhdistamo Huittisten kaupunki, Pappilan niemen jätevedenpuhdistamo JVP-Eura Oy, jätevedenpuhdistamo (teollisuusjätevesien osuus yli 50 %) Kankaanpään kaupunki, jätevedenpuhdistamo Paraisten kaupunki, jätevenpuhdistamo Porin Vesi, Luotsinmäen jätevedenpuhdistamo Salon kaupunki keskuspuhdistamo Säkylän kunta, Köörnummen jätevedenpuhdistamo Turun seudun puhdistamo Oy, Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo Uudenkaupungin kaupunki, Häpönniemen jätevedenpuhdistamo Porin Vesi, Pihlavan puhdistamo Auran jätevedenpuhdistamo Ulvila, Saaren jätevedenpuhdistamo Loimaan keskusjätevedenpuhdistamo Seinäjoen Vesi Oy, keskuspuhdistamo Vaasan Vesi, Påttin puhdistamo Lapuan Jätevesi Oy Pietarsaaren Vesi, Alhedan jätevedenpuhdistamo Kauhajoen Vesihuolto Oy, Aronkylän jätevedenpuhdistamo Kokkolan Vesi, Hopeakivenlahden jätevedenpuhdistamo Kannuksen vesiosuuskunta, jätevedenpuhdistamo (ei ole enää yli 10 000 avl) Toholammin viemärilaitos, Kirkonkylän puhdistamo Kurikan keskusjätevedenpuhdistamo Laitokset ovat useimmiten yhteispuhdistamoja eli niille johdetaan asutusjätevesien lisäksi mm. vaihtelevia määriä teollisuuslaitosten jätevesiä sekä kaatopaikkojen suotovesiä. Käsittelemättömän yhdyskuntajäteveden ohijuoksutusten, pienten yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden puhdistetun jäteveden, haja- ja loma-asutuksen sekä taajamahulevesien kautta pintavesiin päätyviä päästöjä ei ole arvioitu, koska niistä ei ole mitattua haitallisten ja vaarallisten aineiden tietoa. 2.2. Päästöt Vuoden 2010 yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen päästötiedot pintavesiin perustuvat pääosin VAHTI-rekisterin tietoihin tammikuussa 2013 (Taulukko 2.1). Päästöarviot perustuvat aineiden kokonaispitoisuus-analyyseihin. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen kuormitustarkkailussa käytetyt analyysimenetelmät eivät vuonna 2010 ole kaikilta osin täyttäneet vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteen 3 analyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevia vaatimuksia, sillä ne tulivat voimaan vasta 1.11.2010. 9

Taulukko 2.1. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen päästöt pintavesiin puhdistetun jäteveden kautta vuonna 2010. Laitokset ovat yhteispuhdistamoja eli niille johdetaan yhdyskuntajätevesien lisäksi vaihtelevia määriä mm. teollisuuslaitosten jätevesiä sekä kaatopaikkojen suotovesiä. (Lähde VAHTI-rekisteri) Puhdistamo / ELY-keskus Sijainti / päästöt sisä- vai rannikkovesiin Puhdistamon kokoluokka (AVL) Päästöt (kg/a) Kadmium Turun seudun puhdistamo Oy / VAR Turku / rannikkovesiin yli 150 000 2,2 Vaasan kaupungin Påttin puhdistamo / EPO Vaasa / rannikkovesiin 0,25 Yhteensä 2,45 Elohopea Turun seudun puhdistamo Oy / VAR Turku / rannikkovesiin yli 150 000 3,0 Vaasan kaupungin Påttin puhdistamo / EPO Vaasa / rannikkovesiin 0,51 Yhteensä 3,5 Nikkeli Tampereen Vesi, Viinikanlahden puhdistamo/ PIR Tampere / sisävesiin yli 150 000 219 Turun seudun puhdistamo Oy / VAR Turku / rannikkovesiin yli 150 000 330 Vaasan kaupungin Påttin puhdistamo / EPO Vaasa / rannikkovesiin 150 Yhteensä 699 Lyijy Tampereen Vesi, Viinikanlahden puhdistamo /PIR Tampere / sisävesiin yli 150 000 17 Turun seudun puhdistamo Oy / VAR Turku / rannikkovesiin yli 150 000 46 Vaasan kaupungin Påttin puhdistamo /EPO Vaasa / rannikkovesiin 20 Yhteensä 83 DEHP Tampereen Vesi, Viinikanlahden puhdistamo /PIR Tampere / sisävesiin yli 150 000 4,5 Turun seudun puhdistamo Oy / VAR Turku / rannikkovesiin yli 150 000 12 Yhteensä 16,5 Oktyylifenolit Turun seudun puhdistamo Oy / VAR Turku / rannikkovesiin yli 150 000 1,1 10

3. Teollisuus ja yritystoiminta 3.1 Yleiskatsaus Teollisuuden päästöt ovat luonteeltaan pistekuormitusta. Läntisen vesienhoitoalueen teollisuuden vesistökuormitus on viime vuosina osin vähentynyt, sillä vesiensuojelua ja tuotantotekniikkaa on kehitetty, teollisuuslaitoksia on liittynyt kunnallisiin viemäriverkostoihin, tai niillä on omat jätevedenpuhdistamot. Eniten viemäriverkon ulkopuolista teollisuutta on Selkämeren ja Perämeren rannikolla. Merkittäviä pistekuormittajia Selkämeren rannikolla (vuosi 2008) ovat Uudenkaupungin lannoitetehdas, Rauman metsäteollisuus, Porin Metallikylän ja Meri-Porin teollisuus (Sachtleben Pigments Oy ja Suomen Kuitulevy Oy) ja Kaskisten metsäteollisuus. Kaskisten alueella kuormitus on tosin vähentynyt merkittävästi Metsä Botnian lopetettua siellä toimintansa. Eteläisen Perämeren suurimmat pistekuormittajat ovat Pietarsaaren metsäteollisuus ja Kokkolan metalli- ja kemian teollisuus. Sisämaassa suurimmat teollisuuskuormittajat sijaitsevat Tampereen seudulla. Lisäksi Kokemäenjoen alempia osuuksia kuormittavat Harjavallan suurteollisuuslaitokset ja tärkkelystehdas Kokemäellä. Eurajokea kuormittavat mm. paperiteollisuuden jätevedet Kauttualla. Metsäteollisuuden lisäksi merkittäviä haitallisten aineiden käsittelijöitä ovat metalli- ja kemianteollisuus. Myös näiden teollisuuslaitosten päästöt ovat alueella laskeneet. Haitallisia aineita pääsee vesistöihin myös mm. kaatopaikkojen ja kaivosalueiden suoto- ja kuivatusvesien mukana. Teollisuuden vanhat päästöt näkyvät paikoitellen vielä sedimentissä ja eliöstössä. Esimerkiksi Tampereen Pyhäjärven ja Janakkalan Kernaalanjärven sedimentissä on PCB:tä. Keski-Suomen ELY:n alueella ei sijaitse suuria käytössä olevia yhdyskuntakaatopaikkoja, mutta alueella on yksi suurehko teollisuuden kaatopaikka (Metsä Tissue Oyj:n kaatopaikka Keuruulla). Hämeen ELY:n alueella sijaitsee kaksi käytössä olevaa yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa sekä yksi teollisuuden kaatopaikka; Yhdyskuntajätteen kaatopaikat: Kiertokapula Oy:n Karanojan jätteidenkäsittelyalue Hämeenlinnassa ja Loimi- Hämeen Jätehuolto Oy:n Kiimassuon jätekeskus Forssassa Teollisuuden kaatopaikka: Ekokem Oy, vaarallisen jätteen kaatopaikka, Riihimäki Pirkanmaan ELY:n alueella sijaitsee kaksi käytössä olevaa yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa sekä kolme teollisuuden kaatopaikkaa. Kaatopaikkojen suotovedet on johdettu jätevedenpuhdistamoille, lukuun ottamatta H + H Finland Oy:n kevytbetonitehtaan kaatopaikkaa. Aluella sijaitsevat suuret käytössä olevat kaatopaikat ovat seuraavat; Pirkanmaan Jätehuollon Tarastejärven kaatopaikka Pirkanmaan Jätehuollon Koukkujärven kaatopaikka UPM Kymmene Oyj:n Suikin teollisuuskaatopaika Avilon Oy:n Mahlianmaan teollisuuskaatopaikka H + H Finland Oy:n kevytbetonitehtaan kaatopaikka Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on kaksi jätteenpolttolaitosta ja kolme biokaasulaitosta, joissa käsitellään jätteitä ja joiden jätevedet käsitellään yhdyskuntajätevesipuhdistamoilla: Oy Westenergy Ab, jätteenpolttolaitos, Mustasaari Oy Alholms Kraft Ab, jätteen rinnakkaispolttolaitos, Pietarsaari Oy Stormossen Ab, biokaasulaitos, Mustasaari Oy Pohjanmaan Biokaasu - Österbottens Biogas, biokaasulaitos, Kokkola Lakeuden Etappi, biokaasulaitos Ilmajoki Lisäksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee seuraavia muita jätteiden käsittelylaitoksia ja suurempia yhdyskuntakaatopaikkoja, joiden jätevedet käsitellään pääosin yhdyskuntajätevesipuhdistamoilla: Oy Stormossen Ab, kaatopaikka (myös vaarallisen jätteen kp), Mustasaari Oy Botniarosk Ab, kaatopaikka, Teuva 11

Oy Ekorosk Ab, Storkohmon (Kokkola) ja Pirilön jäteasema (Pietarsaari) Lakeuden Etappi Oy, kaatopaikka (myös vaarallisen jätteen kp), Ilmajoki Millespakka Oy, kaatopaikka, Alajärvi Alueella sijaitsee myös seuraavat teollisuuskaatopaikat, joiden jätevedet käsitellään pääosin teollisuusjätevesipuhdistamoilla: Oy Metsä Fibre Ab, Kaskinen (metsäteollisuus) Yara Suomi Oy Kokkolan tehtaat (Kemira Oyj), Kokkola (kemianteollisuus) Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehdas, Kokkola (metalliteollisuus, vaarallisen jätteen kaatopaikka) CABB, Kokkola (kemianteollisuus) Tetra Chemicals Europe Oy, Kokkola (kemianteollisuus) Oy KWH Mirkan kaatopaikka, Vöyri (muu teollisuus) UPM-Kymmene Oyj, Pietarsaari (metsäteollisuus) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee muutamia tuhkakaatopaikkoja, joiden suotovedet johdetaan vesistöön: Vaskiluodon Voima, Ilmajoki (Keurusneva) Vaskiluodon Voima, Vaasa (Runsor) PVO-Lämpövoima Oy, Kristiinankaupunki (Lålby) Oy Ahlholms Kraft Ab, Pietarsaari (Pirilö) Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on yhdeksän käytössä olevaa yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa sekä 19 käytössä olevaa teollisuusjätteenkaatopaikkaa. Kaikkien yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen hule- ja suotovedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle eikä niistä siten aiheudu suoraa vesistökuormitusta. Alueella sijaitsevat seuraavat suuret yhdyskuntajätteen kaatopaikat: - Lassila & Tikanoja Oyj, Muinaistenmetsän kaatopaikka (Uusikaupunki) - Pohjois-Satakunnan jätteidenkäsittely Oy, Kooninkeitaan kaatopaikka (Kankaanpää) - Porin Jätehuolto, Hangassuon jäteasema (Luvia) - Rauman seudun jätehuolto, Hevossuon jäteasema (Rauma) - Rouskis Oy, Korvenmäen jäteasema (Salo) - Satakierto Oy, Hallavaaran jätekeskus (Köyliö) - Turun seudun jätehuolto Oy, Topinojan jätekeskus (Turku) Lisäksi alueella sijaitsevat seuraavat suuret teollisuusjätteen kaatopaikat: - Boliden Harjavalta Oy, Harjavallan läjitysalueet (Harjavalta) - Ekokem-palvelu Oy, Peräkorven käsittelykeskus (Pori) - Fortum Power and Heat Oy, Härkäsuon läjitysalue (Naantali) - Fortum Power and Heat Oy, Metsä-Ahlan läjitysalue (Pori) - Kemira Oyj, Porin läjitysalueet (Pori) - Norilsk Nickel Harjavalta Oy, Harjavallan läjitysalueet (Harjavalta) - Sachtleben Pigments Oy, Kipsikorven kaatopaikka (Pori) - Stena Recycling Oy, Peittoonkorven kaatopaikka (Pori) - Yara Suomi Oy, Uudenkaupungin läjitysalue (Uusikaupunki) Niitä laitoksia, joiden päästöt johdetaan yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille, ei ole tässä arvioitu, koska niiden päästöt eivät päädy suoraan pintaveteen. 12

3.2 Päästöt Vuoden 2010 teollisuuden päästötiedot pintavesiin perustuvat pääosin VAHTI-rekisterin tietoihin tammikuussa 2013 (Taulukot 3.1-3.6). Päästöarviot perustuvat aineiden kokonaispitoisuus-analyyseihin. Teollisuuden kuormitustarkkailussa käytetyt analyysimenetelmät eivät vuonna 2010 ole kaikilta osin täyttäneet vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteen 3 analyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevia vaatimuksia, sillä ne tulivat voimaan vasta 1.11.2010. Metallien osalta kaivos-, metsä- ja metalliteollisuuden päästöt ovat bruttokuormituksia, jos ei toisin mainita, eli ne sisältävät toiminnassa käytetyssä raakavedessä luontaisesti esiintyvistä metalleista aiheutuvan osuuden. Kokonaiskuormitusten laskennassa on käytetty laitosten nettokuormituksia jos nettokuormitus-arvioita on tehty. Taulukko 3.1. Kaivosteollisuuden päästöt pintavesiin vuonna 2010 (tiedot perustuvat pääosin VAHTI-rekisteriin). Laitos / ELY Sijainti / päästöt sisä- vai rannikkovesiin Toiminnan tarkempi kuvaus Päästöt (kg/a) Nikkeli Dragon Mining Oy / PIR Sastamala / sisävesiin Rikastamo 12 Dragon Mining Oy / PIR Orivesi / sisävesiin Malmikaivos 4,3 Salon Mineraali Oy, Hyypiänmäen kaivos /VAR Salo / sisävesiin Kalkkikivikaivos 0,02 Yhteensä 16,3 Lyijy Salon Mineraali Oy, Hyypiänmäen kaivos /VAR Salo / sisävesiin Kalkkikivikaivos 0,01 Taulukko 3.2. Metsäteollisuuden päästöt pintavesiin vuonna 2010 (tiedot perustuvat pääosin VAHTI-rekisteriin). Laitos / ELY Sijainti / päästöt sisävai rannikkovesiin Toiminnan tarkempi kuvaus Päästöt (kg/a) Brutto- vai nettokuormitus* Kadmium UPM-KYMMENE Oyj / PIR Valkeakoski / sisävesiin kemiallinen puunjalostus 0,74 Bruttokuormitus Metsä Board Oyj / EPO Kaskinen / kemiallinen puunjalostus 4,1 Bruttokuormitus rannikkovesiin UPM KYMMENE Oyj / EPO Pietarsaari / rannikkovesiin kemiallinen puunjalostus 14 (19) Nettokuormitus (suluissa brutto) Rauman metsäteollisuuden Rauma / rannikkovesiin kemiallinen puunjalostus 29 Bruttokuormitus yhteispuhdistamo** /VAR Yhteensä 47,8 Elohopea UPM-KYMMENE Oyj / PIR Valkeakoski / sisävesiin kemiallinen puunjalostus 0,9 Bruttokuormitus UPM KYMMENE Oyj / POH Pietarsaari / rannikkovesiin kemiallinen puunjalostus 0,08 (14) Nettokuormitus (suluissa brutto) Yhteensä 0,98 Nikkeli UPM-KYMMENE Oyj / PIR Valkeakoski / sisävesiin kemiallinen puunjalostus 27 Bruttokuormitus Metsä Board Oyj / EPO Kaskinen / kemiallinen puunjalostus 45 Bruttokuormitus rannikkovesiin UPM KYMMENE Oyj / EPO Pietarsaari / rannikkovesiin kemiallinen puunjalostus 0,97 (410) Nettokuormitus (suluissa brutto) Rauman metsäteollisuuden Rauma / rannikkovesiin kemiallinen puunjalostus 517 Bruttokuormitus yhteispuhdistamo* */VAR Yhteensä 590 Lyijy UPM-KYMMENE Oyj / PIR Valkeakoski / sisävesiin kemiallinen puunjalostus 6,2 Bruttokuormitus 13

Metsä Board Oyj / EPO Kaskinen / kemiallinen puunjalostus 4 Bruttokuormitus rannikkovesiin UPM KYMMENE Oyj / EPO Pietarsaari / rannikkovesiin kemiallinen puunjalostus 20 (45) Nettokuormitus (suluissa brutto) Rauman metsäteollisuuden Rauma / rannikkovesiin kemiallinen puunjalostus 40 Bruttokuormitus yhteispuhdistamo** /VAR Yhteensä 70,2 * Bruttokuormitusarviosta ei ole vähennetty jäähdytys-/prosessivetenä käytetystä vedestä aiheutuvaa kuormitusta, nettokuormituksesta tämä vähennys on tehty ** UPM-Kymmene Oyj, Metsä Fibre Oy, Rauman kaupunki Taulukko 3.3. Metalliteollisuuden päästöt pintavesiin vuonna 2010 (tiedot perustuvat pääosin VAHTI-rekisteriin). Laitos / ELY Sijainti / päästöt sisä- vai Toiminnan Päästöt (kg/a) rannikkovesiin tarkempi kuvaus Kadmium Boliden Harjavalta Oy / VAR Harjavalta / sisävesiin 28,8 Outokumpu Stainless Tubular Products Oy / Pietarsaari / rannikkovesiin 0,03 EPO Boliden Kokkola Oy / EPO Kokkola / rannikkovesiin Sinkkitehdas 4,2 Yhteensä 33 Elohopea Boliden Harjavalta Oy / VAR Harjavalta / sisävesiin 1,6 Boliden Kokkola Oy / EPO Kokkola / rannikkovesiin Sinkkitehdas 0,19 Yhteensä 1,79 Nikkeli Arvo Piiroinen Oy / VAR Salo / sisävesiin Pintakäsittelylaitos 12 Luvata Pori Oy (sekä Boliden Harjavalta Pori / sisävesiin 99 Oy:tä, Stratum Oy, Cupori Oy ja Aurubis Finland Oy*) / VAR Boliden Harjavalta Oy / VAR Harjavalta / sisävesiin 810 Pintos Oy / HAM Jokioinen / sisävesiin 0,26 Abloy Oy Björkbodan tehdas / VAR Kemiönsaari / rannikkovesiin Pintakäsittelylaitos 0,71 Outokumpu Stainless Tubular Products Oy / Pietarsaari / rannikkovesiin 0,07 EPO Boliden Kokkola Oy / EPO Kokkola / rannikkovesiin Sinkkitehdas 38 Lounais-Suomen Putki Oy / VAR Loimaa / sisävesiin Pintakäsittelylaitos 0,69 Purso Oy/ PIR Nokia / sisävesiin 0,1 Mäkelä Alu Oy /EPO Alajärvi / sisävesiin Valimo 7,3 Nammo Oy, Lapuan tehtaat Lapua / sisävesiin Metallituotteiden 0,40 valmistus Yhteensä 969 Lyijy Arvo Piiroinen Oy / VAR Salo / sisävesiin 4,6 Boliden Harjavalta Oy / VAR Harjavalta / sisävesiin 118 Pintos Oy / HAM Jokioinen / sisävesiin 0,65 Nammo Lapua Oy Lapua / sisävesiin Metallituotteiden 0,80 valmistus Yhteensä 124 * Muut laitokset raportoivat päästöt Luvata Pori Oy:n kautta 14

Taulukko 3.4. Kemian teollisuuden päästöt pintavesiin vuonna 2010. (Tiedot perustuvat pääosin VAHTI-rekisteriin). Laitos / ELY Sijainti / päästöt sisä- vai rannikkovesiin Toiminnan tarkempi kuvaus Päästöt (kg/a) Kadmium Boliden Kokkola Oy / EPO Kokkola / rannikkovesiin Kemian teollisuus 7,3 Norilsk Nickel Harjavalta Oy / VAR Harjavalta / sisävesiin Kemian teollisuus 0,22 Yara Suomi Oy / VAR Uusikaupunki / rannikkovesiin Kemian teollisuus 0,07 Sachtleben Pigments Oy/ VAR Pori / rannikkovesiin Kemian teollisuus 0,9 Yara Suomi Oy, Kokkolan tehtaat Kokkola / rannikkovesiin Kemian teollisuus 1,8 Yhteensä 10,3 Elohopea Boliden Kokkola Oy / EPO Kokkola / rannikkovesiin Kemian teollisuus 3,9 OMG Kokkola Chemicals Oy / EPO Kokkola / rannikkovesiin Kemian teollisuus 0,71 Yara Suomi Oy, Kokkolan tehtaat / EPO Kokkola / rannikkovesiin Kemian teollisuus 1,1 Yhteensä 5,7 Nikkeli Norilsk Nickel Harjavalta Oy / VAR Harjavalta / sisävesiin Kemian teollisuus 58 Yara Suomi Oy / VAR Uusikaupunki / rannikkovesiin Kemian teollisuus 20 Sachtleben Pigments Oy/ VAR Pori / rannikkovesiin Kemian teollisuus 927 OMG Kokkola Chemicals Oy / EPO Kokkola / rannikkovesiin Kemian teollisuus 728 Yhteensä 1733 Lyijy Arwina Oy / VAR Marttila / sisävesiin Kemian teollisuus 0,02 Norilsk Nickel Harjavalta Oy / VAR Harjavalta / sisävesiin Kemian teollisuus 23 Sachtleben Pigments Oy/ VAR Pori / rannikkovesiin Kemian teollisuus 4,7 Yhteensä 27,7 Taulukko 3.5. Muun teollisuuden päästöt pintavesiin vuonna 2010. (Tiedot perustuvat pääosin VAHTI-rekisteriin). Laitos / ELY Sijainti / päästöt sisä- vai rannikkovesiin Toiminnan tarkempi kuvaus Päästöt (kg/a) Kadmium Fortum Power and Heat Oy, Meri-Porin Pori / rannikkovesiin Energiantuotanto 0,07 voimalaitos / VAR PVO-Lämpövoima Oy, Kristiinan voimalaitos / EPO Kristiinankaupunki / Energiantuotanto 0,3 rannikkovesiin Vaskiluodon Voima Oy / EPO Vaasa / rannikkovesiin Energiantuotanto 0,02 Vaskiluodon Voima Oy /EPO Seinäjoki / sisävesiin Energiantuotanto 0,09 Yhteensä 0,48 Elohopea Fortum Power and Heat Oy, Meri-Porin Pori / rannikkovesiin Energiantuotanto 0,01 voimalaitos / VAR Vaskiluodon Voima Oy / EPO Vaasa / rannikkovesiin Energiantuotanto 0,02 Vaskiluodon Voima Oy / EPO Seinäjoki / sisävesiin Energiantuotanto 0,09 Yhteensä 0,12 Nikkeli Fortum Power and Heat Oy, Meri-Porin voimalaitos / VAR Pori / rannikkovesiin Energiantuotanto 6,2 PVO-Lämpövoima Oy, Kristiinan voimalaitos / EPO Kristiinankaupunki / Energiantuotanto 12 rannikkovesiin Vaskiluodon Voima Oy / EPO Vaasa / rannikkovesiin Energiantuotanto 1,2 Vaskiluodon Voima Oy /EPO Seinäjoki / sisävesiin Energiantuotanto 0,90 15

Yhteensä 20,3 Lyijy Fortum Power and Heat Oy, Meri-Porin Pori / rannikkovesiin Energiantuotanto 1,2 voimalaitos / VAR Vaskiluodon Voima Oy / EPO Vaasa / rannikkovesiin Energiantuotanto 0,15 Vaskiluodon Voima /EPO Seinäjoki / sisävesiin Energiantuotanto 0,45 Yhteensä 1,8 Taulukko 3.6. Päästöt pintavesiin jätteenkäsittelystä vuonna 2010. (Tiedot perustuvat pääosin VAHTI-rekisteriin). Laitos / ELY Sijainti / päästöt sisä- vai rannikkovesiin Toiminnan tarkempi kuvaus Päästöt (kg/a) Kadmium Lakeuden Etappi Oy / EPO Ilmajoki / sisävesiin Kunnallinen kaatopaikka 0,05 KUUSAKOSKI OY, Rauman palvelupiste / VAR Rauma / rannikkovesiin Lajittelu-, murskaus-tai muu esikäsittelylaitos (pl. 0,003 Ekokem-Palvelu Oy, Peräkorven käsittelykeskus / VAR Pori / rannikkovesiin romuautot) Lajittelu-, murskaus-tai muu esikäsittelylaitos (pl. romuautot) Yhteensä 0,063 Nikkeli Lakeuden Etappi Oy / EPO Ilmajoki / sisävesiin Kunnallinen kaatopaikka 2,9 Ekokem-Palvelu Oy, Peräkorven käsittelykeskus / VAR Pori / rannikkovesiin Lajittelu-, murskaus-tai muu esikäsittelylaitos (pl. romuautot) Fortum Power and Heat Oy, Metsä- Pori / rannikkovesiin Teollisuuden kaatopaikka 0,01 Ahlan läjitysalue / VAR Vaskiluodon Voima Oy, Keurusneva Ilmajoki / sisävesiin Tuhkan sijoitusalue 0,03 /EPO PVO-Lämpövoima Oy, Lålby / EPO Kristiinankaupunki / Tuhkan sijoitusalue 0,05 rannikkovesiin Yhteensä 3,32 Lyijy Lakeuden Etappi Oy / EPO Ilmajoki / sisävesiin Kunnallinen kaatopaikka 0,05 Kuusakoski Oy, Rauman palvelupiste / VAR Ekokem-Palvelu Oy, Peräkorven käsittelykeskus / VAR Rauma / rannikkovesiin Pori / rannikkovesiin Lajittelu-, murskaus-tai muu esikäsittelylaitos (pl. romuautot) Lajittelu-, murskaus-tai muu esikäsittelylaitos (pl. romuautot) Yhteensä 6,3 0,01 0,33 6,2 0,02 16

4. Maatalouden kasvinsuojeluaineet 4.1 Yleiskatsaus Kasvinsuojeluaineiden huuhtoumat ovat luonteeltaan hajakuormitusta. EU:n prioriteettiainelistan kasvinsuojeluaineita ei käytetä Suomessa, mutta kuutta kansallisesti haitallisiksi aineiksi valittuja kasvinsuojeluainetta käytetään. Näille kuudelle aineelle tehtiin huuhtouma-arvio pintavesiin. Arvio perustui niiden kasvien viljelyaloihin, joilla näitä aineita käytetään yleisemmin. Liitteessä 1 tarkemmin selitettyjen kertoimien avulla laskettiin viljelyaloista aineiden tyypilliset käyttömäärät ja tästä edelleen päästökertoimilla huuhtouma-arvot. Vesienhoitoalueella oli maatalousmaata noin 1 115 tuhatta hehtaaria. Valtaosa koko Suomen viljoista, öljykasveista, perunasta ja sokerijuurikkaasta viljellään Kokemäenjoen Saaristomeren - Selkämeren vesienhoitoalueella. 4.2 Huuhtoumat Taulukossa 4.1 on esitetty lasketut huuhtoumat. Huuhtoumalle on arvioitu tavanomaisten vuosien vaihteluvälin yläraja ja hydrologisilta olosuhteiltaan keskimääräistä vuotta vastaava tyypillinen huuhtouma. Taulukko 4.1. Kasvinsuojeluaineiden huuhtouma 2000-luvun lopulla. Tyypillinen arvo kuvaa huuhtoumaa hydrologisilta olosuhteiltaan keskimääräisenä vuonna. Aine Laskelmissa käytetyt viljelyalat (ha) Käyttö (kg/a) Huuhtouma vesienhoitoalueella (kg/a) Tyypillinen huuhtouma (kg/a) MCPA kevätviljat: 584 571 178 519 0 1 071 286 syysviljat: 40 612 tribenuronimetyyli viljat: 625 183 619 0 0,6 0,06 dimetoaatti viljat & sjuurikas: 636 406 3 678 0-35 10 marjat & hedelmät: 1 548 porkkana: 1 057 metamitroni sokerijuurikas: 11 223 21 211 0-780 138 prokloratsi viljat: 625 183 6 422 0 6,4 (ei havaita vedessä (0) syysviljat: 40 612 öljykasvit: 58 572 lainkaan, saattaa kulkeutua eroosioaineksen mukana) mankotsebi peruna: 15 184 herukka: 265 24 426 24-2 962 kg ETU* (epävarma) *) Mankotsebin hajotessa siitä syntyy maassa noin 3% ja vedessä noin 49% etyleenitioureaa (ETU). MCPA:n ja metamitronin huuhtoumat pintavesiin vesienhoitoalueella ovat suurimmat. Etyleenitiourean (ETU) ja prokloratsin huuhtoumat eivät todennäköisesti ole kovin suuria, mutta ainevirtaamia ei voitu määrittää luotettavasti ja asia vaatii vielä jatkoselvitystä. Tribenuroni-metyylin ja dimetoaatin huuhtoumat pintavesiin eivät ole merkittäviä. MCPA:n, metamitronin ja dimetoaatin huuhtouma-arviot vesienhoitoalueella ovat melko luotettavia, mutta todellinen vaihteluväli voi olla jopa arvioitua suurempi. Tribenuroni-metyyliä ei ole mereen laskevista jokivesistä Suomessa määritetty. Sitä on kuitenkin määritetty esimerkiksi Loimijoesta, mutta pitoisuus on ollut määritysrajaa alhaisempi. Ruotsalaisella päästökertoimella laskettu huuhtouma antanee oikean suuruusluokan. Perunaruton ja herukan laikkutautien torjuntaan käytettävän mankotsebin hajoamistuotteen etyleenitiourean (ETU) huuhtouma-arvio sisältää suuria epävarmuustekijöitä, sillä käytettävissä oli vain yhden vuoden mittauksiin (Kyrönjoki, Skatila 2007) perustuva päästökerroin. Laskettu jokikuorma (taulukko 6.2) on hyvin suuri suhteessa arvioituun käyttömäärään. Ei tiedetä, sisältääkö jokikuorma myös teollisuudesta (kumi- tai muovituotteiden tai elektonisten komponenttien valmistuksesta) peräisin olevaa etyleenitioureaa. ETU:n kuormituksen alaraja on arvioitu mallinnuksen avulla, mutta mallinnusta ei ole validoitu Suomen oloihin. Kirjallisuudesta ei löytynyt mittauksiin perustuvaa päästökerrointa mankotsebille tai ETU:lle. 17

5. Laskeuma Laskeuma on luonteeltaan hajakuormitusta. Laskeuma vesienhoitoalueen koko pinta-alalle sekä sisävesiin arvioitiin kadmiumille, elohopealle ja lyijylle. Kadmiumin, elohopean ja lyijyn laskeuman arviot perustuvat mallinnettuihin tuloksiin vuoden 2010 kokonaislaskeumasta, johon luetaan mukaan sekä Suomen päästölähteistä että kaukokulkeutumasta peräisin oleva raskasmetallilaskeuma. Mallitulokset on haettu EMEP:in verkkopalvelusta 50 km hilassa. Raskasmetallien laskeumamalli on YK:n Euroopan talouskomission kaukokulkeutumissopimuksen (UNECE Convention on Long Range Transboundary Air Pollution) alaisen EMEP-seurantaohjelman kehittämä. Raskasmetallilaskeumamallista saatiin kunkin 50x50 km 2 ruudun pinta-alakohtaiset laskeumat kadmiumille Cd (g km - 2 a -1 ), elohopealle Hg (g km -2 a -1 ) ja lyijylle Pb (kg km -2 a -1 ). Paikkakohtaiset laskeumat (kg a -1 ) määritettiin kertomalla pinta-alakohtaiset laskeumat kunkin EMEP-ruudun tai sen osan pinta-alalla. Vesienhoitoalueelle määritettiin laskeumasta peräisin olevat kadmiumin, elohopean ja lyijyn kokonaiskuormat laskemalla yhteen paikkakohtaiset laskeumat. Laskeumasta kohdistuva kuormitus sisävesiin arvioitiin kertomalla vesienhoitoalueen kokonaiskuorma alueen sisävesien osuudella, joka saatiin vesienhoitosuunnitelmassa annetusta aluekuvauksesta. Laskeuman laskentamenettely kokonaisuudessaan on kuvattu Liitteessä 2. Lyijyn ilmaperäinen laskeuma on selvästi suurin, minkä jälkeen seuraavaksi suurimmat ovat kadmiumin ja elohopean laskeumat (Taulukko 5.1). Taulukko 5.1. Metallien ilmaperäinen laskeuma Laskeuma Kadmium kg/a Elohopea kg/a Lyijy kg/a Laskeuma koko VHA:lle 1 301 739 31 022 Laskeuma VHA:n sisävesiin 299 170 7 135 18

6. Merialueelle päätyvä ainevirtaama jokien kautta sekä happamat sulfaattimaat 6.1 Menetelmäkuvaus Merialueille jokien kautta päätyvän ainevirtaama koostuu metallien osalta pääosin luonnon huuhtoumasta (mm. happamat sulfaattimaat) mutta myös ihmisen aiheuttamasta piste- ja hajakuormituksesta valuma-alueella. Synteettisten orgaanisten aineiden jokiainevirtaamat mereen indikoivat ihmisten aiheuttamaa piste- ja hajakuormitusta. Humus toimii metallien kuljettajana vesifaasissa, riippumatta metallien alkuperästä. Laajoihin kartoitusaineistoihin perustuen näyttää siltä, että eräillä metalleilla juuri humuspitoisuus säätelee metallin pitoisuutta vesifaasissa (Cr, Fe, Cu, Ni, Pb), toisilla taas happamuus säätelee esiintymistä enemmän (Cd, Zn). Nämä tekijät vaikuttavat siten metallien kokonaishuuhtoumaan. Jokien ainevirtaama mereen laskettiin virtaamien ja pitoisuuksien kuukausittaisista keskiarvoista käyttäen aineistona vuosien 2008 2010 PIVET- ja HYDRO-dataa. Ainevirtaama-arviot perustuvat metallien kokonaispitoisuusanalyyseihin. Vesienhoitoalueen kaikkien merkittävien jokien ainevirtaamia ei ole arvioitu, koska ne eivät ole sisältyneet seurantaohjelmaan. Vedenlaadun näytteenottopisteet sijaitsivat jokisuiden läheisyydessä. Mikäli jonkun kuukauden pitoisuus puuttui, korvattiin se kausikeskiarvolla. Kaudet oli määritelty näytteenottopaikan maantieteellisen sijainnin perusteella yrittäen huomioida virtaamien vuodenaikaisvaihtelut. Niissä tapauksissa, missä kausikeskiarvokin puuttui, korvattiin puuttuva kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvolla. Joen ainevirtaama laskettiin siinä tapauksessa jos näytteiden lukumäärä oli 5 kpl/a. Jos näytteiden lukumäärä < 5 kpl/a, on ilmoitettu onko ainetta havaittu joesta, mutta ainevirtaamaa ei ole laskettu. Haitallisten aineiden pitoisuudet jäivät joidenkin aineiden osalta melko usein määritystarkkuuden alarajan alapuolelle. Jokien ainevirtaama-arvioiden pohjana olevien pintavesipitoisuustulosten laskennassa on käytetty alle määritysrajojen olevien tulosten osalta laskentakaavan 1 mukaista menettelyä, jota käytetään HELCOM:in kuormitusinventaariossa kaikkien Itämeren rantavaltioiden ainevirtaama-arvioissa (HELCOM PLC, HELCOM 2011). (100%-A)*LOQ (1) missä A on määritystarkkuuden alarajan alapuolelle jäävien näytteiden prosentuaalinen osuus ja LOQ on määritystarkkuuden alaraja. Jokivesinäytteiden seurannassa käytetyissä analyysimenetelmissä on pyritty noudattamaan vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 3 vaatimuksia analyysimenetelmien suorituskyvylle ja analyysitulosten laadun osoittamiselle huolimatta siitä, että lainsäädäntö ei edellytä sitä vuosien 2008-2010 tiedoille (direktiivin 2009/90/EY kansallinen toimeenpano astunut voimaan vasta 20.8.2011). Analyysimenetelmien määritysrajoja koskeva vaatimus (määritysrajan arvo enintään 30% kyseisen aineen ympäristönlaatunormin arvosta) ja mittausepävarmuutta koskeva vaatimus (mittausepävarmuus enintään 50% arvioituna aineen ympäristönlaatunormin tasolla) täyttyy useimpien yksittäisten aineiden osalta (25/31 aineesta, 81%), mutta ei summaparametrien (aineita tai isomeerejä, joille ympäristönlaatunormi on määritetty summaparametrina) osalta. Ympäristönlaatunormina on käytetty sisämaan pintavesien arvoa (Taulukko 6.1). 19

Taulukko 6.1. Analyysimenetelmien määritysrajat ja mittausepävarmuudet. Aine Määritysraja (µg/l) / täyttyykö vaatimus* Mittausepävarmuus (%) / täyttyykö vaatimus* elohopea 0,002 / kyllä 25 / kyllä kadmium 0,01 / kyllä 12,5 / kyllä nikkeli 0,2 / kyllä 10 / kyllä lyijy 0,01 / kyllä 10 / kyllä alakloori 0,01 / kyllä 42 / kyllä atratsiini 0,005 / kyllä 35 / kyllä dimetoaatti 0,01 / kyllä 32 / kyllä etyleenitiourea 0,05 / kyllä 40 / kyllä heksaklooribentseeni 0,01 / ei ei heksaklooributadieeni 0,01 / kyllä 34 / kyllä isoproturoni 0,01 / kyllä 28 / kyllä klorpyrifossi 0,01 / ei ei para-para-ddt 0,01 / ei ei klorfenvinfossi 0,01 / kyllä 31 / kyllä MCPA 0,01 / kyllä 17 / kyllä metamitroni 0,01 / kyllä 44 / kyllä diuroni 0,01 / kyllä 22 / kyllä pentaklooribentseeni 0,01 / ei ei prokloratsi 0,1 / kyllä 41 / kyllä bronopoli 0,2 / kyllä 25 / kyllä simatsiini 0,01 / kyllä 23 / kyllä tribenuroni-metyyli 0,01 / kyllä 36 / kyllä trifluraliini 0,01 / ei ei dibutyyliftalaatti 0,3 / kyllä 30 / kyllä di(2-etyyliheksyyli) ftalaatti 1,0 / ei ei butyylibentsyyliftalaatti 0,3 / kyllä 30 / kyllä oktyylifenolit 0,2 / ei ei antraseeni 0,005 / kyllä 30 / kyllä bentso(a)pyreeni 0,005 / kyllä 30 / kyllä fluoranteeni 0,005 / kyllä 30 / kyllä naftaleeni 0,005 / kyllä 30 / kyllä Aineet, joilla EQS määritetty summaparametrina aldriini, dieldriini, endriini, isodriini aldriini 0,01, muut 0,02 / ei ei kokonais-ddt 0,01 / ei ei endosulfaani (α, β) 0,005 / ei ei heksakloorisykloheksaani (α, β, γ, δ) 0,01 / ei ei nonyylifenoli, nonyylifenolimono- ja 0,2 / ei ei dietoksylaatit bentso(b)fluoranteeni & 0,005 / kyllä 30 / kyllä bentso(k)fluoranteeni bentso(g,h,i)-peryleeni, indeno (1,2,3- cd)pyreeni 0,005 / ei ei * Määritysrajan arvo saa olla enintään 30% kyseisen ympäristönlaatunormin arvosta ja mittausepävarmuus enintään 50% aineen ympäristönlaatunormin tasolla (Vaarallisten aineiden asetuksen liite 3) 20

6.2. Ainevirtaamat Tutkittujen jokien kautta Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle päätyvistä metallien ainevirtaamista suurimmat ovat nikkelillä (n. 59 000-160 000 kg/a) ja lyijyllä (n. 4 500-12 000 kg/a) ja sen jälkeen kadmiumilla (570-1 228 kg/a) ja elohopealla (20-94 kg/a). Kokemäenjoen ja Kyronjoen ainevirtaamat ovat olleet selkeästi suurimmat mutta myös Lapuanjoella ja Paimionjoen ainevirtaamat mereen ovat suuret (Taulukko 6.2). On huomattava, että taulukossa 6.1 esitetyt ainevirtaamat eivät kuvaa absoluuttisesti oikein vesienhoitoalueelta mereen päätyvää kokonaisainevirtaamaa, koska vesienhoitoalueen kaikki merkittävät joet eivät sisälly seurantaan. Selvitettyjen jokien virtaaman osuus kaikista mereen laskevien jokien virtaamasta vesienhoitoalueella on 69%. Näiden jokien ainevirtaamien pitkäaikainen seuranta indikoi kuitenkin hyvin mereen päätyvien metallien ainevirtaamien trendiä vesienhoitoalueella. Happamilta sulfaattimailta, joita sijaitsee erityisesti läntisellä vesienhoitoalueella, valuu vesistöihin suuria määriä mm. nikkeliä ja kadmiumia. Geologinen Tutkimuskeskus tekee happamien sulfaattimaiden yleiskartoituksen vuoteen 2015 mennessä. Alustavien kartoitustulosten mukaan Kyrönjoen valuma-alueesta 12 %, Lapuanjoen valuma-alueesta 15 % ja Vöyrinjoen valuma-alueesta 45 % sijaitsee happamilla sulfaattimailla. Osa vesienhoitoalueen pienien jokien valumaalueista sijaitsee lähes kokonaan happamilla sulfaattimailla. Happamien sulfaattimaiden pienten jokien metallipitoisuudet ovat moninkertaisia samoilla alueilla olevien isompien jokien pitoisuuksiin verrattuna, joten niiden kuormitus merialueelle on merkittävä (Lähde: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Taulukko 6.2. Tutkittujen jokien kautta Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle päätyvä metallien bruttoainevirtaama vuosina 2008-2010. Ei hav. = Kaikkien näytteiden pitoisuus on ollut alle määritysrajan Joki Vuosi MQ m 3 /s Cd kg/a hav/ kok Hg kg/a 21 hav/ kok Ni kg/a hav/ kok Pb kg/a KISKONJOKI 2008 17,3 34 13/13 ei dataa - 1528 13/13 408 13/13 2009 6,7 8 12/13 ei dataa - 530 13/13 132 13/13 2010 9,3 14 13/13 ei dataa - 555 13/13 169 13/13 USKELANJOKI 2008 8,5 13 13/13 ei dataa - 1562 13/13 685 13/13 2009 2,9 3,3 12/12 ei dataa - 438 12/12 192 12/12 2010 3,9 5,2 11/12 ei dataa - 874 13/13 338 13/13 PAIMIONJOKI 2008 16,2 22 14/14 ei dataa - 2830 14/14 1360 14/14 2009 6,0 5,8 12/13 ei dataa - 832 13/13 359 13/13 2010 7,7 6,0 10/10 ei dataa - 997 11/11 356 11/11 AURAJOKI 2008 12,4 24 11/11 2,5 3/11 2026 11/11 752 11/11 2009 3,5 4,6 14/14 0,39 9/14 490 14/14 158 14/14 2010 5,0 5,3 12/12 0,59 9/13 600 13/13 204 13/13 EURAJOKI 2008 14,9 42 13/13 ei dataa - 5605 13/13 183 13/13 2009 5,7 15 11/19 ei hav. 0/6 1419 13/13 167 13/19 2010 6,8 17 12/13 ei dataa - 2294 13/13 109 13/13 KOKEMÄENJOKI 2008 355,1 520 13/13 64 13/13 55622 13/13 6570 12/12 2009 166,9 357 13/13 10 7/12 25331 13/13 2998 13/13 2010 169,5 237 13/13 12 7/13 20835 13/13 1835 13/13 LAPVÄÄRTINJOKI 2008 17,7 28 13/13 2,9 12/12 2433 13/13 232 13/13 2009 9,5 11 13/13 1,2 11/13 955 13/13 93 13/13 2010 9,8 14 11/13 1,2 8/13 1433 13/13 121 13/13 KYRÖNJOKI 2008 61,3 252 13/13 8,7 13/13 39844 13/13 855 13/13 2009 25,7 84 13/13 3,2 12/13 13688 13/13 383 13/13 2010 33,2 136 13/13 4,3 12/13 20939 13/13 609 13/13 hav/ kok

LAPUANJOKI 2008 45,7 184 13/13 16 12/12 34604 13/13 578 13/13 2009 19,5 57 13/13 5,2 11/11 9935 13/13 226 13/13 2010 28,3 106 13/13 10 12/13 16171 13/13 497 13/13 PERHONJOKI 2008 32,6 43 13/13 ei dataa - 7763 13/13 343 13/13 2009 15,8 18 12/13 ei dataa - 4050 12/13 167 13/13 2010 23,3 ei dataa - ei dataa - ei dataa - ei dataa - LESTIJOKI 2008 17,0 12 12/13 ei dataa - 1549 12/12 158 13/13 2009 8,6 6,0 10/13 ei dataa - 1389 13/13 79 13/13 Yhteensä 2008 598,7 1174-94 - 155366-12124 - 2009 270,8 570-20 - 59057-4954 - 2010 296,8 541-28 - 64698-4238 - Jokien kautta Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle päätyvistä kasvinsuojeluaineiden ainevirtaamista suurimmat ovat MCPA:lla (45-234 kg/a). MCPA:ta on havaittu yleisesti kaikista tutkituista joista. Metamitronia ja dimetoaattia on havaittu harvemmin jokivedestä. Etyleenitiourean, jota muodostuu kasvinsuojeluaineena käytetyn mankotsebin hajoamisen tuloksena, esiintymistä jokivedessä on selvitetty hyvin vähän, mutta vuonna 2007 sen ainevirtaama Kyrönjoella oli 114 kg/a. Lisäksi etyleenitioureaa käytetään kumi- ja muovituotteiden sekä elektronisten komponenttien ja piirilevyjen valmistuksessa (Karvonen ym. 2012). Seuraavia EU:n prioriteettikasvinsuojeluaineita ei ole havaittu Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle laskevista joista v. 2008-2010 (Kiskonjoki, Paimionjoki, Aurajoki, Kokemäenjoki, Kyrönjoki; näytteiden lukumäärä pääosin 8-14 kpl/a): aldriini, dieldriini, endriini, isodriini, alakloori, klorpyrifossi, klorfenvinfossi, isoproturoni, DDT-summa (DDT, DDD & DDE), endosulfaani (alfa, beta), trifluraliini, atratsiini, simatsiini, diuroni, HCH (alfa, beta, delta, gamma), HCB, HCBD, pentaklooribentseeni Seuraavia kansallisia kasvinsuojeluaineita ei ole havaittu Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle laskevista joista v. 2008-2010: bronopoli, prokloratsi; Kiskonjoki, Paimionjoki, Aurajoki, Kokemäenjoki, Kyrönjoki v. 2008-2010; näytteiden lukumäärä pääosin 8-14 kpl/a tribenuroni-metyyli; Kiskonjoki v. 2009; näytteiden lukumäärä 5 kpl/a 22

Taulukko 6.3. Tutkittujen jokien kautta Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle päätyvä kasvinsuojeluaineiden ainevirtaama vuosina 2008-2010. Näytteiden lukumäärä on pääsääntöisesti 8-14 kpl/a. Suluissa on esitetty yli määritysrajan olevien näytteiden lukumäärä suhde näytteiden kokonaislukumäärään. Ei hav. = kaikkien näytteiden pitoisuus alle määritysrajan. ETD = Ei tarpeeksi dataa ainevirtaaman arviointiin; näytteiden lukumäärä < 5 kpl/a. Joki Vuosi etyleenitiourea* kg/a dimetoaatti* kg/a MCPA kg/a metamitroni* kg/a Kiskonjoki 2009 ei dataa ei hav. (0/9) 3,3 (4/9) 2,1 (1/9) Paimionjoki 2008 ei dataa ei hav. (0/11) 134 (4/10) 2,8 (2/10) 2009 ei dataa ei hav. (0/9) 9,8 (6/9) 0,47 (1/9) 2010 ei dataa ei dataa ei dataa ei dataa Aurajoki 2008 ei dataa ei hav. (0/12) 3,2 (5/12) 11 (2/12) 2009 ei dataa 0,41 (1/9) 12,2 (3/9) 0,41 (1/9) 2010 ei dataa ei dataa ei dataa ei dataa Kokemäenjoki 2008 ei dataa ei hav. (0/9) 0,1 (2/9) ei hav. (0/9) 2009 2010 ei dataa ei dataa ei hav. (0/3) ei dataa ETD (2/3) ei dataa ei hav. (0/3) ei dataa Kyrönjoki 2008 ei hav. (0/1) ei hav. (0/12) 96,5 (7/12) ei hav. (0/12) 2009 ei dataa ei hav. (0/10) 19,4 (8/10) ei hav. (0/10) 2010 ei dataa ei hav. (0/10) 24,8 (9/10) ei hav. (0/10) Yhteensä 2008 ei dataa ei hav. 233,8 13,8 2009 ei dataa 0,41 44,7 3,0 2010 ei dataa ei hav. 24,8 ei hav. * vähämerkityksellinen aine (ks. taulukko 1.3) Jokien kautta Saaristomerelle ja Selkämerelle päätyvistä orgaanista teollisuus- ja kuluttajakemikaalien ainevirtaamista suurimmat ovat olleet ftalaateilla (DBP, BBP, DEHP). Ftalaattien ainevirtaamat Kokemäenjoessa ovat olleet suurimmat vuonna 2008 (Taulukko 6.4). Teollisuuskemikaalinakin (kumi- ja muovituotteiden sekä elektronisten komponenttien ja piirilevyjen valmistuksessa) Suomessa käytetty etyleenitioureaa on löydetty yhdestä joesta ja sitä on käsitelty kasvinsuojeluaineiden yhteydessä. Teollisuuskemikaaleinakin (mm. maalien valmistuksessa) Suomessa käytettyä diuronia ja isoproturonia ei ole löydetty joista (ks. kasvinsuojeluaine-kohta). Mitään fenolisia yhdisteitä ei havaittu Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle laskevista joista v. 2008-2010 (Aurajoki, Kokemäenjoki; näytteiden lukumäärä pääosin 6-8 kpl/ a): 4-n-nonyylifenoli (NP4), nonyylifenolin tekninen seos (NPT), nonyylifenolimonoetoksylaatti (NP1EO), nonyylifenolidietoksylaatti (NP2EO), oktyylifenoli (OP), para-tert-oktyylifenoli (PTOF) Taulukko 6.4. Tutkittujen jokien kautta Saaristomerelle ja Selkämerelle päätyvä ftalaattien ainevirtaama vuosina vuosina 2008-2009. Vuodelta 2010 ei ole dataa. hav = yli määritysrajan olevien näytteiden lukumäärä. kok = näytteiden kokonaislukumäärä. Ei hav. = kaikkien näytteiden pitoisuus alle määritysrajan. DBP* BBP* hav DEHP joki vuosi kg/a hav /kok kg/a /kok kg/a hav /kok AURAJOKI 2008 146 5/8 208 3/8 236 3/8 2009 30 3/9 10 2/9 17 1/9 KOKEMÄENJOKI 2008 3921 4/7 4591 5/7 6818 2/7 ei 2009 hav. 0/5 629 1/5 ei hav. 0/5 Yhteensä 2008 4067-4799 - 7054-2009 30-639 - 17 - * vähämerkityksellinen aine (ks. taulukko 1.3) 23

Kaikkia tutkittuja PAH-yhdisteitä on löytynyt Aurajoen vedestä, mutta Kokemäenjoesta on löytynyt vain naftaleenia. Yleisimmin havaittu PAH-yhdiste on ollut naftaleeni, jolla on ollut vuonna 2008 myös suurimmat ainevirtaamat Saaristomerelle ja Selkämerelle (6,6 55 kg/a, Taulukko 6.5). Taulukko 6.5. Tutkittujen jokien kautta Saaristomerelle ja Selkämerelle päätyvä PAH-yhdisteiden ainevirtaama vuonna 2008. hav = yli määritysrajan olevien näytteiden lukumäärä. kok = näytteiden kokonaislukumäärä. ETD = Ei tarpeeksi dataa ainevirtaaman arviointiin; näytteiden lukumäärä < 5 kpl/a. Ei hav. = kaikkien näytteiden pitoisuus alle määritysrajan. joki AURAJOKI KOKEMÄENJOKI Ant* hav B(a)P* hav B(b)F* hav/ B(ghi)P* hav/ Fla* hav/ I(n)P* hav/ Nap* hav/ kg/a /kok kg/a /kok kg/a kok kg/a kok kg/a kok kg/a kok kg/a kok ei hav. 0/5 2,4 2/5 0,87 1/5 ei hav. 0/5 1,8 2/5 0,92 1/5 6,6 5/5 ei ei ei hav. 0/3 ei hav. 0/2 ei hav. 0/3 ei hav. 0/3 hav. 0/3 hav. 0/3 ETD 2/3 ei hav. - 2,4-0,87 - ei hav. - 1,8-0,92-6,6 - Yhteensä * vähämerkityksellinen aine (ks. taulukko 1.3) On huomattava, että taulukoissa 6.3-6.5 esitetyt ainevirtaamat eivät kuvaa absoluuttisesti oikein vesienhoitoalueelta mereen päätyvää kokonaisainevirtaamaa, koska kaikki merkittävät joet eivät sisälly seurantaan. Näiden jokien ainevirtaamien pitkäaikainen seuranta indikoi kuitenkin ainevirtaaman trendiä kyseisissä joissa. 24

7. Yhteenveto Nikkelin ja lyijyn päästöt pintavesiin ovat suurimmat. Teollisuudesta aiheutuu nikkelin, kadmiumin, elohopean ja lyijyn päästöjä pintavesiin. Merkittävimmät metalleja pintavesiin vapauttavat toimialat ovat kemian teollisuus ja metalliteollisuus. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta pääsee pintavesiin kadmiumia, nikkeliä, elohopeaa, lyijyä, DEHP:ia ja OP:a. Teollisuuden päästöt ovat suuremmat kuin yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden. Hajakuormitustyyppinen ilmaperäinen laskeuma sisävesiin on kadmiumin osalta noin 3, elohopean osalta 14 ja lyijyn osalta 23 kertaa suurempaa kuin laitosten pistekuormitus pintavesiin. Jokien kautta Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle päätyvistä metallien ainevirtaamista suurimmat ovat nikkelillä sekä lyijyllä ja sen jälkeen kadmiumilla ja elohopealla. Kokemäenjoen ainevirtaamat ovat olleet suurimmat. Ainevirtaamissa on merkittävää hydrologisista olosuhteista aiheutuvaa vuosien välistä vaihtelua. Jokien metallivirtaamat mereen ovat bruttokuormituksia eli kuormitusarviot sisältävät jokivedessä luontaisesti esiintyvistä metalleista aiheutuvan osuuden. Happamilta sulfaattimailta huuhtoutuu vesistöihin suuria määriä mm. nikkeliä ja kadmiumia. Kasvinsuojeluaineista MCPA:lla ja metamitronilla on suurin huuhtouma pintavesiin. Kasvinsuojeluaineista jokien kautta Saaristomerelle, Selkämerelle ja eteläiselle Perämerelle päätyy MCPA:ta. Jokien ainevirtaamat eivät kuvaa täysin oikein vesienhoitoalueelta mereen päätyvää kokonaisainevirtaamaa, koska vesienhoitoalueen kaikki joet eivät sisälly seurantaan. Tutkittujen jokien ainevirtaamien pitkäaikainen seuranta indikoi kuitenkin hyvin mereen päätyvien ainevirtaamien trendiä koko vesienhoitoalueella. Taulukko 7.1. Metallien päästöt ja huuhtoumat pintavesiin sekä ilmaperäinen laskeuma vuonna 2010. Päästölähde / kulkeumareitti kuormituksen kohdistuminen Cd kg/a Hg kg/a Ni kg/a Pb kg/a Yhdyskuntajäteveden sisävesiin - - 219 17 puhdistamot rannikkovesiin 2,45 3,51 480 66 Kaivosteollisuus sisävesiin - - 16,32 0,01 rannikkovesiin - - - - Metsäteollisuus sisävesiin 0,74 0,9 27 6,2 rannikkovesiin 47,1 0,08 562,97 64 Metalliteollisuus sisävesiin 28,8 1,6 929,75 124 rannikkovesiin 4,23 0,19 38,78 - Kemian teollisuus sisävesiin 0,22-58 23,02 rannikkovesiin 10,07 5,71 1675 4,7 Muu teollisuus sisävesiin 0,09 0,03 0,9 0,45 rannikkovesiin 0,39 0,09 19,4 1,35 Jätteenkäsittely sisävesiin 0,05-2,93 0,05 rannikkovesiin 0,013-0,39 6,22 Päästöt, yhteensä sisävesiin 29,9 2,53 1253,9 170,73 rannikkovesiin 64,253 9,58 2776,54 142,27 Laskeuma sisävesiin 299 170-7135 sisävesiin + maahan 1301 739-31022 Taulukko 7.2. Tiettyjen orgaanisten aineiden päästöt pintavesiin vuonna 2010. Päästölähde kuormituksen kohdistuminen DEHP kg/a OP kg/a Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot sisävesiin 4,5 - rannikkovesiin 12 1,1 25

Taulukko 7.3. Kasvinsuojeluaineiden huuhtoumat pintavesiin 2000-luvun lopulla MCPA kg/a tribenuroni-metyyli* kg/a dimetoaatti* kg/a metamitroni* kg/a prokloratsi* kg/a ETU* kg/a 286 0,06 10 138 0 6,4 24-2962 * vähämerkityksellinen aine (ks. taulukko 1.3) Taulukko 7.4. Jokien kautta merialueelle päätyvä metallien bruttoainevirtaama ja jokien lukumäärä, joilla analysoitu metalleja. Vuosi Jokien lukumäärä MQ m 3 /s Cd kg/a Hg kg/a Ni kg/a Pb kg/a 2008 Hg: 5, muut 11 599 1174 94 155366 12124 2009 Hg: 6, muut 11 271 569 20 59058 4954 2010 Hg: 5, muut 9 297 541 28 64698 4238 Vesipuitedirektiivin mukaista haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormitusarviointia tulee kehittää seuraavasti: Teollisuuden metallipäästöt (mm. Cd, Hg, Ni, Pb) pintavesiin arvioidaan bruttokuormituksien sijaan nettokuormituksina; koskee erityisesti metsäteollisuutta (kemiallinen puunjalostus), mutta myös kaivos- ja metalliteollisuutta Yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen, teollisuuden ja muun yritystoiminnan kuormitustarkkailussa sekä jokien kautta mereen päätyvien ainevirtaamien seurannassa käytetyt analyysimenetelmät täyttävät vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteen 3 analyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevat vaatimukset niin hyvin kuin sen hetkisellä tekniikalla ja menetelmillä on mahdollista. Tämä tarkoittaa mm. sellaisten analyyttisten määritysmenetelmien käyttöä, joilla on tarpeeksi alhainen määritysraja. 26

8. Lyhenteet AA-EQS = Vuoden keskiarvopitoisuuden ympäristönlaatunormi Ant = Antraseeni ArcGis = Paikkatieto-ohjelma AVL = Asukasvastineluku B(a)P = Bentso(a)pyreeni B(b)F = Bentso(b)fluoranteeni BBP = Butyylibentsyyliftalaatti B(ghi)P = Bentso(ghi)peryleeni BOD = Biologinen hapenkulutus, Biochemical Oxygen Demand Cd = Kadmium DBP = Dibutyyliftalaatti DDD = Diklooridifenyylidikloorietaani DDE = Diklooridifenyylidikloorietyleeni DDT = Dikloori-difenyyli-trikloorietaani DEHP = Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti ELY-keskus= Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus EMEP = European Monitoring and Evaluation Programme EMEP MSC-e = European Monitoring and Evaluation Programme Meteorological Synthesizing Centre-East EPOELY = Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus EQS = Ympäristönlaatunormi, Environmental Quality Standards ETU = Etyleenitiourea Fla = Fluoranteeni GIS = Paikkatietojärjestelmä, Geographic Information System HCB = Heksaklooribentseeni HCBD = Heksaklooributadieeni HCH = Heksakloorisykloheksaani HELCOM = Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio, Helsingin komissio Hg = Elohopea HYDRO = Hydrologian ja vesien käytön tietokanta I(n)P = Indeno (123cd)pyreeni KETU = Sosiaali- ja terveysalan lupaviraston (Valviran) ylläpitämä kemikaalien kansallinen tuoterekisteri LOQ = Määritysraja MCPA = 2-metoksi-4-kloorifenoksietikkahappo MQ = Virtaamien tietyn ajan keskiarvo, yksikkö kuutiometriä sekunnissa (m3/s), Mean volumetric flow rate Nap = Naftaleeni Ni = Nikkeli NP = Nonyylifenoli NP1EO = Nonyylifenolimonoetoksylaatti NP2EO = Nonyylifenolidietoksylaatti NP4 = 4-n-nonyylifenoli NPE = Nonyylifenolietoksylaatti NPT = Nonyylifenolin tekninen seos OP = Oktyylifenolit PAH = Polysykliset aromaattiset hiilivedyt Pb = Lyijy PCB = Polyklooratut bifenyylit PIRELY = Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus PIVET = Pintavesien tilan tietojärjestelmä PTOF = Para-tert-oktyylifenoli SYKE = Suomen ympäristökeskus TCMTB = Bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti TIKE = Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus TUKES = Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 27

UNECE = YK:n Euroopan talouskomissio, United Nations Economic Commission for Europe VAHTI = Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä VARELY = Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus VHA = Vesienhoitoalue VOC-yhdiste = Haihtuva orgaaninen yhdiste, Volatile Organic Compound YM = Ympäristöministeriö 28

Kirjallisuutta Aaltonen, E-K. 2011. Haitallisten aineiden kartoitus Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaasan jätevedenpuhdistamoilla vuosina 2009 ja 2010. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. 13 s. + liitteet. Dye, C., Schlabach, M., Green, J., Remberger, M., Kaj, L., Palm-Cousins, A. & Brorström-Lundén, E. 2007. Bronopol, Resorcinol, m-cresol and Triclosan in the Nordic Environment. Nordic Council of Ministers, Denmark. TemaNord 2007:585. 81 s. www.norden.org/en/publications European Commission 2012. Guidance Document No. 28 Technical Guidance on the Preparation of an Inventory of Emissions, Discharges and Losses of Priority and Priority Hazardous Substances. Common Implementation Strategy for the Water Framework Directive (2000/60/EC). Technical Report 2012 058. Hansen, A. B. & Lassen, P. 2008. Screening of phenolic substances in the Nordic environments. Nordic Council of Ministers, Copenhagen. TemaNord 2008:530. www.norden.org/en/publications HELCOM. 2011. The Fifth Baltic Sea Pollution Load Compilation (PLC-5). Balt. Sea Environ. Proc. No. 128. Hallikainen, A., Airaksinen, R., Rantakokko, P., Koponen, J., Mannio, J., Vuorinen, P. J., Jääskeläinen, T. & Kiviranta, H. 2011. Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-yhdisteet. Eviran tutkimuksia 2/2011. 101 s. Järvistö, J., Salmelin, J., Karjalainen, A., Anttila-Huhtinen, M., Wallin, J., Hovinen, T. & Vuori, K-M. 2013 Metal concentrations and ecotoxicity assessment of coastal sedmients under the influence of the Kokkola region point and non-point sources. Ympäristötieteenpäivät 2013. Kajaste, I., Muurinen, J., Räsänen, M., Vahtera, E. & Pääkkönen, J-P. 2009. Helsingin ja Espoon merialueen tila vuonna 2008 jätevesien vaikutusten velvoitetarkkailu. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 7/2009. s. 66-74. Karvonen, A., Taina, T., Gustafsson, J., Mannio, J., Mehtonen, J., Nystén, T., Ruoppa, M., Sainio, P., Siimes, K., Silvo, K., Tuominen, S., Verta, M., Vuori, K.-M. & Äystö, L. 2012. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen Kuvaus hyvistä menettelytavoista. Ympäristöministeriön raportteja 15/2012. Ympäristöministeriö, Helsinki. 149 s. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=422472&lan=fi Koskinen, P., Silvo, K., Mehtonen, J., Ruoppa, M., Hyytiä, H., Silander, S. & Sokka, L. 2005. "Esiselvitys tiettyjen haitallisten aineiden päästöistä". Suomen ympäristö 810. 84 s. Mannio J. 2001. Responses of headwater lakes to air pollution changes in Finland. Monographs of the Boreal Environment Research 18, 48pp. Mannio, J. Mehtonen, J., Londesborough, S., Grönroos, M., Paloheimo, A., Köngäs, P., Kalevi, K., Erkomaa, K., Huhtala, S., Kiviranta, H., Mäntykoski, K., Nuutinen, J., Paukku, R., Piha, H., Rantakokko, P., Sainio, P. & Welling, L. 2011. Vesiympäristölle haitallisten teollisuus- ja kuluttaja-aineiden kartoitus vesiympäristössä (VESKA1). Suomen ympäristö 3/2011. 97 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=133514&lan=fi Mehtonen J., Verta, M., Munne P., 2012a. Summary report Finland - Identification of sources and estimation of inputs/impacts on the Baltic Sea. COHIBA Work Package 4. 409 s. http://www.cohibaproject.net/publications/en_gb/publications/_files/87107384988993099/default/fi%20 WP4%20National%20report%20FINAL.pdf Mehtonen, J., Mannio, J., Kalevi, K., Huhtala, S., Nuutinen, J., Perkola, N., Sainio, P., Pihlajamäki, J., Kasurinen V., Koponen, J., Paukku, R., & Rantakokko, P. 2012b. Tiettyjen haitallisten orgaanisten yhdisteiden esiintyminen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla ja kaatopaikoilla. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2012. 29

Nakari, T., Pehkonen, R., Nuutinen, J. & Järvinen, O. Sisä- ja rannikkovesien ympäristömyrkkyjen seuranta v. 2006 2008. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18 / 2009. 29 s. Nakari, T., Schultz, E., Munne, P., Sainio, P. & Perkola, N. Haitallisten aineiden pitoisuudet puhdistetuissa jätevesissä ja jätevesien toksisuus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2012. 44 s. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=409494&lan=fi Remberger, M., Kaj, L., Hansson K., Andersson, H., Brorstöm-Lundén, E., Lunder, H. & Schlabach, M. 2013. Selected Plasticisers and Additional Sweeteners in the Nordic Environment. TemaNord 2013:505. 65 s. + liitteet. Nordic Council of Ministers. www.norden.org/en/publications Schlabach, M., Remberger, M., Brorstöm-Lundén, E., Norström, K., Kaj, L., Andersson, H., Herzke, D., Borgen, A. & Harju, M. 2011. Brominated Flame Retardants (BFR) in the Nordic Environment. TemaNord 2011:528. 86 s. Nordic Council of Ministers. www.norden.org/en/publications Schultz, E., Vuori, K-M. & Wallin, J. 2011. Länsirannikon jokisuistojen metallipitoisuudet ja myrkyllisyys valobakteeritestin avuilla arvioituna. Suomen ympäristökeskus. Seppälä, T., Häkkinen, E., Munne, P., Vikström, L., Pyy, O., Jouttijärvi, T., Mehtonen, J., Johansson, M. 2012. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpano suunnitelma (NIP). Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelma (NAP). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2012. 70 s. Siimes, K. 2012. Pintavesien torjunta-aineseurannan tuloksia 2009-2011. MaaMet-hanke. 13 s. Sutela, T., Vuori, K-M., Louhi, P., Hovila, K., Jokela, S., Karjalainen, S.M., Keinänen, M., Rask, M., Teppo, A., Urho, L., Vehanen, T., Vuorinen, P.J., Österholm, P. 2012. Happamien sulfaattimaiden aiheuttamat vesistövaikutukset ja kalakuolemat Suomessa. Suomen ympäristö 14. Toivikko, S. 2011. HAVAVESI-raportti. Vesi- ja viemärilaitos. 5 s. + liitteet. Verta, M., Mattila, T., Mehtonen, J., Silvo, K., Mannio J., Londesborough, S., Väisänen, S. & Lahti, K. 2009. Report on Vantaa River case study. EU project SOCOPSE; WP 5 Deliverable 5.2. 43 s. Verta, M., Kauppila, T., Londesborough, S., Mannio, J., Porvari, P., Rask, M., Vuori, K.-M. & Vuorinen, P.J. 2010. Metallien taustapitoisuudet ja haitallisten aineiden seuranta Suomen pintavesissä: ehdotus laatunormidirektiivin toimeenpanosta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2010. http://www. ymparisto.fi/download.asp?contentid=120930&lan=fi Vuoristo, H., Gustafsson, J., Helminen, H., Jokela, S., Londesborough, S., Mannio, J., Mehtonen, J., Mononen, P., Nakari, T., Ojanen, P., Ruoppa, M., Silvo, K. & Sainio, P. 2010. Haitallisten aineiden tarkkailu Päästöt ja vaikutukset vesiin. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010. 158 s. Suomen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=375862&lan=fi Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry (VVY) 2008. Haitallisten aineiden esiintyminen suomalaisissa yhdyskuntajätevesissä E-PRTR selvityksen tulokset. Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen monistesarja Nro 24. 83 s. + liitteet. Wallin, J., Karjalainen, A. K., Järvistö, J., Hovinen, T. & Vuori, K-M. 2013. Assessing ecotoxicological risks of acidity and metals leached from acid sulphate soils in Ostrobothnian river estuaries. Ympäristötieteenpäivät 2013. 30

Liite 1. Kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumien arviointi Valitut aineet EU:n prioriteettiainelistalla on 12 kasvinsuojeluainetta. Huuhtouma-arviota ei tehty näille, sillä mikään näistä aineista ei ole Suomessa maatalouskäytössä (taulukko 1). Kansallisesti valituista haitallisista aineista kuusi on Suomessa käytössä olevaa kasvinsuojeluainetta (taulukko 2). Näiden aineiden huuhtoutuma arvioitiin vesienhoitoalueittain. Valitut aineet ovat yleisesti käytettyjä ja keskenään erilaisia aineita. Niiden myyntimäärä vastasi neljännestä Suomen kasvinsuojeluaineiden tehoainemyynnistä vuonna 2011 (Kuva 1). Taulukko 1. EU:n prioriteettiainelistan kasvinsuojeluaineiden käyttö Suomessa. Lyhenteet viittaavat aineen aiempaan käyttöön Euroopassa: H = rikkakasvien torjunta-aine (herbisidi), I = hyönteisten torjunta-aine (insektisidi), F = kasvitautien torjunta-aine (fungisidi), B = muu eliöntorjunta-aine, käyttöä esim. teollisuudessa (biosidi) Aine käyttö Suomessa Alakloori (H) Ei ole käytetty koskaan Suomessa Atratsiini H Maatalouskäytön lisäksi käytetty aikanaan teiden ja ratojen pientareilla. Käyttöä rajoitettu 1980-luvulla, kielletty kokonaan 1991. Syklodieeniset torjunta-aineet: aldriini, endriini, dieldriini, isodriini I Maatalouskäyttö kielletty Suomessa 1970, aldriini 1969. Endriiniä käytetty metsätaimitarhoilla vielä 1970-luvulla. Klorfenfinfossi (I) Ei ole käytetty koskaan Suomessa Klorpyrifossi I Käyttö sallittu sisätiloissa (esim. eläinsuojissa) 2008 asti. DDT I Käyttö kielletty 1976 Suomessa. (Maailmalla käyttöä lähinnä malariaalueilla.) Diuroni (H), B Ei ole koskaan ollut maatalouskäytössä Suomessa. Biosidikäyttöä mm. maaleissa ja liimoissa. Endosulfaani I Käyttöä rajoitettu jo 1984, viimeisenä käytössä mansikan tervetaimituotannossa 2005. Heksakloorisykloheksaani (HCH) I Maatalouskäyttö kielletty Suomessa 1987. Isoproturoni (H) (B) Ei ole koskaan käytetty Suomessa Biosidikäyttöä maaleissa Simatsiini H Käytetty mm. marjatarhoilla ja hautausmailla. Käyttöä rajoitettu 1990-luvulla ja kaikki käyttö kielletty 2004. Trifluraliini H Käytetty aiemmin mm. rypsillä. Käyttö kielletty Suomessa 2008, väliaikainen hyväksyntä kesäksi 2009. Taulukko 2. Kansallisesti seurattavaksi valitut kasvinsuojeluaineet (samat lyhenteet kuin taulukossa 1) Aine käyttö Suomessa MCPA H leveälehtisten rikkakasvien torjunta mm. vilja- ja nurmiviljelyksiltä (fenoksihappo) Metamitroni H rikkakasvien torjunta mm. sokerijuurikasviljelyksiltä (ryhmä: triatsoni) Tribenuroni-metyyli H rikkakasvien torjunta mm. vilja- ja nurmiviljelyksiltä (pien annos herbisidi) Dimetoaatti I tuhohyönteisten torjunta (esim. kirvat, kempit, luteet, kärsäkkäät, kärpäset) Prokloratsi F härmän ja ruostetautien torjunta viljoilla; lumihomeen torjunta syysviljoilla Mankotsebi F perunaruton torjunta; siemenperunan peittaus, herukoiden laikkutautien torjunta* * HUOM! Mankotsebin hajoamistuotteena syntyvää etyleenitioureaa käytetään teollisuuskemikaalina kumi- ja muovituotteiden sekä elektronisten komponenttien ja piirilevyjen valmistuksessa 31

Kuva 1. Kasvinsuojeluaineiden myyntimäärät Suomessa (kuvan lähdeaineisto TUKES). Kansalliset prioriteettiaineet tarkoittavat taulukon 2 aineita. Menetelmät Kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumaarvioitiin vaiheittain: 1. Arvioitiin aineiden käyttömäärät vesienhoitoalueilla ja viidellä valuma-alueella a) Selvitettiin aineiden tyypilliset käyttömäärät ja käyttökohteet b) Arvioitiin kuinka suuri osuus relevanttien kasvien viljelyalasta oli käsitelty selvitettävillä aineilla c) Määritettiin relevanttien kasvien viljelyalat vesienhoitoalueilla ja valituilla valumaalueilla d) Laskettiin käyttömäärät edellisten kohtien avulla. Tarkastettiin, että vesienhoitoalueiden käyttömäärien summa oli samaa suuruusluokkaa kuin kansalliset myyntimäärät. 2. Arvioitiin päästökertoimet (ja sen vaihtelua) a) kirjallisuuden perusteella b) viiden valuma-alueen jokikuormien perusteella 3. Huuhtoutuma laskettiin käyttömäärien ja päästökertoimien tulona. Käyttömäärien arviointi Kasvinsuojeluaineiden käyttöä ei ole tilastoitu Suomessa. Käyttöä on selvitetty vain yksittäisissä projekteissa, tietyillä tuotantosuunnilla tai pienillä rajatuilla alueilla. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) selvittää ensimmäistä kertaa kasvinsuojeluaineiden käyttöä valtakunnallisesti vuonna 2013 ja tulokset valmistunevat 2014. Koska kasvinsuojeluaineiden käyttötietoja vesienhoitoalueittain ei ollut valmiiksi saatavilla, arvioitiin valittujen kasvinsuojeluaineiden käyttömäärät relevanttien kasvien viljelypinta-alojen avulla yhtälön 1 mukaisesti. K alue = l kasvi f kasvi A kasvi, (1) 32

missä K alue on aineen käyttömäärä (kg/a) vesienhoitoalueella (tai valuma-alueella); f kasvi on käsitellyn pellon osuus viljelykasvin kokonaispinta-alasta (0 1); A kasvi on relevantin kasvin viljelyala (ha) ja l kasvi on keskimääräinen levitysmäärä (kg/ha) tällä kasvilla (taulukosta 3). Tyypilliset levitysmäärät Aineiden tyypilliset käyttötarkoitukset ja levitysmäärät on esitetty taulukossa 3. Arvot on valittu kasvinsuojelurekisterin kautta poimituista valmistetiedoista ja viljelyoppaista. Taulukko 3. Kasvinsuojeluaineiden levitysmääriä peltoalaa kohti (lähteenä mm. myyntipäällysteet) Aine ohjeellisia käyttömääriä tehoaineiksi laskettuna valittu (kg/ha) MCPA *kevätviljat 0,75 1,5 kg/ha (syysviljoilla hiukan enemmän) 1,35 kg/ha *nurmilla ja pientareilla 2,5 3,0 kg/ha tribenuronimetyyli *kevätviljat 6 11 g/ha (syysviljoilla enemmän) 0,009 kg/ha metamitroni *sokerijuurikas (1-4 käsit.) yht. 0,7 4,0 kg/ha 3,15 kg/ha *mansikka 1,4 2,1 kg/ha dimetoaatti *käyttö vain jos torjuntakynnys ylittyy 0,24 kg/ha -viljat + juurikas 0,16 0,32 kg/ha -marjat + omena 0,1 0,2 kg/ha -porkkana 1,6 kg/ha prokloratsi *viljat (härmät + laikkutaudit) 0,2 0,9 kg/ha (seoksissa tai ainoana) *syysviljat, nurmet ja golf-kentät lumihomeen torjunta 0,3 0,5 kg/ha 0,3 kg/ha (viljat, seoksissa) *rypsi ja rapsi (pahkahome) 0,5 kg/ha (seoksissa) tai 0,68 (ainoana) *käyttöä myös männynversosurman torjunnassa mankotsebi *perunarutto 2 3 ruiskutusta ja kerrallaan 0,6 1,2 kg/ha (seoksissa) tai 0,75 2,25 kg/ha (ainoana) => yleensä 2 6,75 kg/ha *käyttöä myös sipulin naattihometta ja herukoiden laikkutautia vastaan 5 kg/ha Käsitellyn pellon osuus Käsitellyn pellon osuus tarkoittaa, kuinka suuri osuus kyseisen kasvilajin viljelyalasta on käsitelty tarkasteltavalla aineella. Se arvioitiin kansallisten myyntimäärien ja relevanttien viljelykasvien pinta-alan avulla. Kansalliset myyntimäärät saatiin turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (TUKES) ja niistä käytettiin kolmea viimeistä vuotta (2009 2011). Myyntimäärät jaettiin taulukon 3 mukaisilla tyypillisillä levitysmäärillä, jotta saatiin arvio siitä, kuinka suuri peltoala voitiin myyntimäärillä kyseisinä vuosina käsitellä. Nämä vuosittaiset arvot jaettiin kyseisten vuosien relevanttien kasvien viljelyaloilla, jotka oli saatu maa- ja metsätalousministeriön tilastokeskuksesta (TIKE). Koska osa myyntimääristä ei ole julkista tietoa, on taulukkoon 4 kerätty vain kolmen vuoden keskimääräiset arvot. Käsitellyn pellon osuus on vain arvio koko Suomen keskiarvosta ja paikallisesti käsitellyn pellon osuus voi vaihdella täysin käsittelemättömästä (0) siihen että kaikki kyseisen viljelykasvin pellot olisi käsitelty (1). Taulukko 4. Käsitellyn pellon osuus kasvin kokonaisviljelyalasta (f kasvi ), vasemmalla myyntimääristä laskettu yhden kasvilajin keroin, oikealla vesienhoitoalueille valitut arvot. laskettu ka valittu (2009 2011) 1. kasviryhmä MCPA / viljat 0,21 0,21 viljat tribenuroni-m. /viljat 0,11 0,11 viljat metamitroni / sokerij. 0,60 0,60 sjuurikas valittu 2. kasviryhmä mankotsebi /peruna 0,32 0,32 peruna 0,10 herukka (laikkutadit) valittu 3. kasviryhmä 33

dimetoaatti/viljat 0,02 0,02 viljat + sjuurikas 0,5 marjat ja omena 0,3 porkkana prokloratsi / viljat 0,025 0,02 k.viljat 0,07 syysviljat (lumihome) 0,05 öljykasvit Taulukon 4 oikean puoleisissa sarakkeissa on esitetty vesienhoitoalueittain käytettäväksi valitut osuudet eri kasvilajeille. Mankotsebin, dimetoaatin ja prokloratsin kohdalla on käytetty erilaisia osuuksia eri kasviryhmille. Toiselle ja kolmannelle kasviryhmälle valittujen käsittelyosuuksien epävarmuus on suuri. Dimetoaatin käyttömäärät vaihtelevat merkittävästi vuodesta toiseen torjuntatarpeen mukaan. Käyttö on monilla kasveilla sallittua vain torjuntakynnyksen ylittyessä. Viljapellon saa ruiskuttaa dimetoaatilla vain silloin, kun kirvoja on joka viidennessä oraassa, eikä kasvustossa havaita luontaisia vihollisia kuten leppäpirkkoja tai niiden toukkia. Sokerijuurikkaalla torjuntakynnys on 10 juurikaskärpäsen munaa yhdessä viisilehtisessä taimessa. Mikäli herukoissa huomataan herukanversosääskien aiheuttamia vioituksia kukinnan aikaan yli 5% versoista tai karviaskousan toukkia yli 2% oksista, ruiskutetaan dimetoaattia heti kukinnan päätyttyä. Luteiden ja omenakempin torjunnassa kynnysarvo on määritelty haavinäytteissä havaittujen yksilöiden lukumääränä. Porkkanakärpäsen torjunnassa voidaan käyttää laimeaa dimetoaattiliuosta kasteluvetenä, mikäli torjunta ei ole muilla keinoin onnistunut. Viljelyalat vesienhoitoalueittain ja viidellä valuma-alueella Viljelykasvien pinta-alat vesienhoitoalueittain laskettiin TIKEn lohkokohtaisesta aineistosta, joka kuvasi vuotta 2011. Vaikka viljelyalat ovat vaihdelleet vuosittain, käytettiin vuoden 2011 viljelyaloja koko päästöarvioajalle. Luomupeltojen osuutta ei myöskään ole poistettu viljelyaloista. Tästä ei kuitenkaan valtakunnan tasolla aiheudu virhettä, sillä se tulee kompensoitua käsitellyn viljelyalan osuudessa. Kaikkiaan lohkokohtaisessa aineistossa oli 160:tä erilaista kasvia tai muuta lohkon maankäyttömuotoa. Nämä lajiteltiin taulukon 5 mukaisiin ryhmiin. Jaottelu poikkeaa SYKEn valmiiksi tekemästä jaottelusta, jossa mm. kevätviljat sisältävät myös öljykasvit. Vesienhoitoalueiden ulkopuolisia lohkoja jäi GIS-rajauksen jälkeen 35 lohkoa ja niiden yhteisala oli 119 ha. Tämä ei aiheuta merkittävää virhettä vesienhoitotasolla. Yhteenveto vesienhoitoalueitten viljelyaloista on taulukossa 5. Vastaavasti on taulukkoon 6 kerätty viiden valuma-alueen viljelyalat samalla tavoin ryhmiteltyinä. Koko maan arvot ovat VHA1 VHA8 summia ja ne eroavat osittain TIKEn valtakunnallisista yhteenvetotaulukoista. Syynä tähän on erilaiset kasvien ryhmittelyt ja kokonaispinta-alaan mukaan otettujen kasvien valinta. Lohkokohtaisessa aineistossa mukana olivat esim. joulukuusituotanto ja laitumet. Laitumet on tässä jaottelussa pääasiassa sijoitettu nurmikasveihin. TIKE:n lohkokohtaisessa tilastoinnissa on erikseen vallitsevan kasvin pinta-ala ja kokonaispinta-ala. Tässä mukaan on laskettu vain vallitsevan kasvin pinta-ala. Taulukko 5. Kasviryhmäkohtaiset viljelyalat (1000 ha) vesienhoitoalueittain vuonna 2011 koko TIKE viljelyalat (1000 ha) VHA1 VHA2 VHA3 VHA4 VHA5 VHA6 VHA7 VHA8 maa Suomi Viljakasvit 96,0 230,1 625,2 95,6 1,5 1,3 0,0 3,6 1 053 1 103 -joista syysviljoja 1,8 14,7 40,6 0,9 0,0 0,0 0,0 0,7 56,9 heinät, nurmet, laitumet 185,0 192,2 360,5 147,9 27,4 10,5 0,7 12,7 937 575* Öljykasvit 4,8 24,1 58,6 2,5 0,0 0,0 0,0 0,3 90 92 Peruna 0,5 0,7 15,2 2,8 0,1 0,0 0,0 0,7 20 25 34

Sokerijuurikas 0,0 0,6 11,2 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 12 14 muu avomaan juures/vihannes 0,6 0,4 2,8 0,1 0,0 0,0 0,0 0,3 4 -josta porkkanaa 0,1 0,0 1,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 1,2 Valkuaiskasvit 2,4 6,2 16,5 1,5 0,0 0,1 0,0 0,2 27 mauste (mm. kumina) 2,4 4,7 12,3 0,7 0,0 0,0 0,0 0,0 20 puutarha 1,7 1,9 1,8 0,4 0,0 0,0 0,0 0,3 6 -josta marjoja ja hedelmiä 1,5 1,7 1,5 0,4 0,0 0 0 0,3 5,4 -josta herukoita 0,6 0,5 0,3 0,2 0,0 0,0 0,0 0,0 1,5 Muu 5,1 4,8 4,1 1,5 0,8 0,1 0,0 3,8 20 Energia 5,3 3,1 3,1 3,0 0,3 0,1 0,0 0,0 15 Ei 2,1 1,4 3,9 3,6 0,4 0,2 0,0 0,1 12 yht. (1000 ha) 305,9 470,3 1 115,2 259,7 30,7 12,4 0,7 22,2 2217 1 973 *) Tiken valtakunnallinen tilastossa heinän ja säilörehu; itse lasketussa arvossa mukana laitumia, suojakaistoja yms. Taulukko 6. Viljelyalat valituilla valuma-alueilla vuonna 2011 (TIKE:n lohkoaineisto) viljelyalat (ha) Porvoonjoen valuma-a. Vantaanjoen valuma-a. Paimionjoen valuma-a. Aurajoen valuma-a. Kyrönjoen valuma-a. Manner- Suomi Viljakasvit 21 910 19 646 29 973 20 785 70 757 1 049 672 -joista syysviljoja 1788 1724 4217 3 223 2142 56 904 heinät, nurmet, laitumet 10 047 10 492 8 408 5 063 30 844 924 307 Öljykasvit 2 851 2 518 2 932 2 517 6 499 90 009 peruna 1 36 21 6 547 19 378 sokerijuurikas 0 11 289 88 34 11 836 muu avomaan juures/vihannes 9 73 7 17 155 3 908 -josta porkkanaa 0 10 1 0 55 1 210 valkuaiskasvit 512 834 1 232 733 2 055 26 641 mauste (mm. kumina) 468 643 688 254 1 338 20 055 puutarha 85 92 101 27 76 5 823 -josta marjoja ja hedelmiä 52 89 95 23 64 5469 -josta herukoita 10 11 0 0,15 7 1497 muu 39 52 62 54 453 16 541 energia 21 175 76 46 22 14 883 ei 20 99 34 25 442 11 739 maatalousmaa yhteensä 35 964 34 671 43 825 29 615 113 223 2 194 792 Arvioidut käyttömäärät vesienhoitoalueittain ja viidellä valuma-alueella Yhtälön 1 mukaisesti on arvioitu aineiden käyttömäärät vesienhoitoalueittain taulukoihin 7 12. Kunkin taulukon jälkeen on esimerkki, miten viimeisen sarakkeen käyttömäärä arvio on saatu. Alimmalle riville on laitettu koko Suomen arvioitu käyttömäärä ja vuotuisten myyntimäärien vaihtelu 2009 2011. Taulukko 7. MCPA:n käyttömäärät alueittain MCPA Viljelyalat (ha) käsittelyosuus Levitysmäärät (kg/ha) Käyttömäärä kevätviljat syysviljat kaikki viljat kevätviljat syysviljat (kg/alue) VHA1 94 143 1 833 0,21 1,35 1,5 27 267 VHA2 215 446 14 669 0,21 1,35 1,5 65 700 35

VHA3 584 571 40 612 0,21 1,35 1,5 178 519 VHA4 94 668 928 0,21 1,35 1,5 27 131 VHA5 1 510 4 0,21 1,35 1,5 429 VHA6 1 289 0 0,21 1,35 1,5 365 VHA7 0 0 0 VHA8 2 947 691 0,21 1,35 1,5 1 053 Porvoonj. 20 122 1 788 0,21 1,35 1,5 6 268 Vantaanj. 17 922 1 724 0,21 1,35 1,5 5 624 Paimionj. 25 756 4 217 0,21 1,35 1,5 8 630 Auraj. 17 562 3 223 0,21 1,35 1,5 5 994 Kyrönj. 68 615 2 142 0,21 1,35 1,5 20 127 koko Suomi 992 767 56 904 299 374 VHA1-VHA7 arvioitu käyttömäärä 299 tonnia; vuotuiset myyntimäärät 270 345 tonnia. Laskenta: kevätv.ala x käsittelyosuus x kevätv. levitysmäärä + syysv. ala x käsittelyosuus x syysv. levitysmäärä esimerkki VHA1: 94143 ha x 0,21 x 1,35 kg/ha + 1833 ha x 0,21 x 1,5 kg/ha = 27 267 kg Taulukko 8. Tribenuroni-metyylin käyttömäärät alueittain Tribenuronimetyyli Vilja-ala (ha) käsittelyosuus Levitysmäärä Käyttömäärä (kg/ha) kg/halue VHA1 95 976 0,11 0,009 95 VHA2 230 115 0,11 0,009 228 VHA3 625 183 0,11 0,009 619 VHA4 95 597 0,11 0,009 95 VHA5 1 513 0,11 0,009 1,5 VHA6 1 289 0,11 0,009 1,3 VHA7 0 VHA8 3 638 0,11 0,009 3,6 Porvoonj. 21 909,9 0,11 0,009 22 Vantaanj. 19 646 0,11 0,009 19 Paimionj. 29 973 0,11 0,009 30 Auraj. 20 785 0,11 0,009 21 Kyrönj. 70 757 0,11 0,009 70 koko Suomi 1 053 310 0,11 0,009 1 043 VHA1 VHA7 arvioitu käyttömäärä 1,0 tonnia; vuotuiset myyntimäärät 0,7 2,5 tonnia Laskenta: vilja-ala x käsittelyosuus x levitysmäärä esimerkki VHA1: 95973 ha x 0,11 x 0,009 kg/ha = 95 kg Taulukko 9. Metamitronin arvioidut käyttömäärät alueittain Metamitroni Sokerijuurikkaan käsittelyosuus Levitysmäärä Käyttömäärä kg/halue viljelyala (ha) (kg/ha) VHA1 23 0,60 3,15 44 VHA2 590 0,60 3,15 1 115 VHA3 11 223 0,60 3,15 21 211 VHA4 0 0 VHA5 0 0 VHA6 0 0 VHA7 0 0 VHA8 101 0,60 3,15 190 36

Porvoonj. 0 0,60 3,15 0,0 Vantaanj. 11 0,60 3,15 22 Paimionj. 289 0,60 3,15 546 Auraj. 88 0,60 3,15 165 Kyrönj. 34 0,60 3,15 64 koko Suomi 11 836 22 370 VHA1-VHA7 Suomen arvioitu käyttömäärä 22 tonnia; vuotuiset myyntimäärät 14-39 tonnia Laskenta: juurikasala x käsittelyosuus x levitysmäärä esimerkki VHA1: 23 ha x 0,6 x 3,15 kg/ha = 44 kg Taulukko 10. Dimetoaatin arvioidut käyttömäärät alueittain Dimetoaatti Viljelyalat (ha) käsittelyosuus Levitysmäärät (kg/ha) Käyttömäärä viljat + juurikas marjat + omena porkkana v+j m+o p v+j m+o p (kg/alue) VHA1 95 999 1 547 86 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 618 VHA2 230 705 1 669 49 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 1 256 VHA3 636 406 1 548 1 057 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 3 678 VHA4 95 597 377 13 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 493 VHA5 1 513 23 3 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 10 VHA6 1 289 0 0 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 6 VHA7 0 0 0 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 0 VHA8 3 739 305 2 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 42 Porvoonj. 21 910 52 0 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 109 Vantaanj. 19 657 89 10 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 106 Paimionj. 30 262 95 1 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 153 Auraj. 20 873 23 0 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 102 Kyrönj. 70 791 64 55 0,02 0,50 0,30 0,24 0,15 1,6 371 koko Suomi 1 061508 5469 1210 6 086 VHA1-VHA7 arvioitu käyttömäärä 6 tonnia; vuotuiset myyntimäärät 0,6-11 tonnia. Laskenta: (vilja+juurikas -ala x käsittelyosuus v+j x levitysmäärä v+j) +( marjat+omena ala x käsittelyosuus m+o x levitysmäärä m+o) + porkkana-ala x käsittelyosuus p x levitysmäärä p) esimerkki VHA1: 95999 ha x 0,02 x 0,24 kg/ha + 1547 ha x 0,50 x 0,15 kg/ha + 86 ha x 0,30 x 1,6 kg/ha = 618 kg Taulukko 11. Prokloratsin arvioidut käyttömäärät alueittain Prokloratsi Viljelyalat (ha) käsittelyosuus Levitysmäärät (kg/ha) Käyttömäärä viljat syysviljat öljykaasvit viljat sv öljy viljat sv öljy (kg/alue) VHA1 95 976 1 833 4 836 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 762 VHA2 230 115 14 669 24 087 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 2 433 VHA3 625 183 40 612 58 572 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 6 422 VHA4 95 597 928 2 504 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 670 VHA5 1 513 4 9 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 9 VHA6 1 289 0 0 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 8 VHA7 0 0 0 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 0 VHA8 3 638 691 331 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 47 Porvoonj. 21 910 1 788 2 851 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 257 Vantaanj. 19 646 1 724 2 518 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 232 Paimionj. 29 973 4 217 2 932 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 363 37

Auraj. 20 785 3 223 2 517 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 273 Kyrönj. 70 757 2 142 6 499 0,02 0,05 0,05 0,30 0,45 0,6 668 koko Suomi 1 049 672 56904 90009 10 279 VHA1-VHA7 arvioitu käyttömäärä 10 tonnia; vuotuiset myyntimäärät 5-19 tonnia. Laskenta: (vilja-ala x käsittelyosuus viljat x levitysmäärä viljat) +(syysviljat x käsittelyosuus sv x levitysmäärä sv) + (öljykasvien ala x käsittelyosuus öljy x levitysmäärä öljy) esimerkki VHA1: 95976 ha x 0,02 x 0,30 kg/ha + 1833 ha x 0,05 x 0,45 kg/ha + 4836 ha x 0,05 x 0,6 kg/ha = 762 kg Arvio mankotsebin käyttömäärästä on taulukossa 12. Mankotsebi hajoaa nopeasti sekä maassa että vedessä. Kansalliseksi seurattavaksi aineeksi on valittu sen hajoamistuote etyleenitiourea (ETU). ETUa syntyy maksimissaan 3,1 % mankotsebin hajotessa maaperässä. Mankotsebin hajotessa vedessä ETUa syntyy 48,5% mankotsebin lähtöpitoisuudesta. Karkeasti voidaan arvioida, että ETU:a syntyy vesienhoitoalueilla noin puolet mankotsebin käyttömääristä (3,1 % + 48,5% = 51,6%). Taulukon 12 viimeisissä sarakkeissa on laskettu mankotsebistä peräisin olevan ETU:n syntymäärä vesienhoitoalueittain. Lisäksi ETUa syntyy manebin hajoamistuotteena ja ETUa käytetään pieniä määriä biosidinä teollisuudessa. Taulukko 12. Mankotsebin arvioidut käyttömäärät alueittain Mankotsebi Viljelyalat (ha) käsittelyosuus Levitysmäärä Käyttömäärä ETU:n peruna herukat peruna herukat (kg/ha) (kg/alue) syntykerroin VHA1 495 563 0,32 0,1 5 1 073 0,52 558 VHA2 742 451 0,32 0,1 5 1 413 0,52 735 ETU:n syntymäärä VHA3 15 184 265 0,32 0,1 5 24 426 0,52 12 702 VHA4 2 818 213 0,32 0,1 5 4 615 0,52 2 400 VHA5 114 5 0,32 0,1 5 185 0,52 96 VHA6 25 0 0,32 0,1 5 40 0,52 21 VHA7 0 0 0,32 0,1 5 0 0,52 0 VHA8 681 0 0,32 0,1 5 1 090 0,52 567 Porvoonj. 1 10 0,32 0,1 5 7 0,52 4 Vantaanj. 36 11 0,32 0,1 5 63 0,52 33 Paimionj. 21 0 0,32 0,1 5 34 0,52 18 Auraj. 6 0 0,32 0,1 5 10 0,52 5 Kyrönj. 547 7 0,32 0,1 5 879 0,52 457 koko Suomi 19 378 1 497 16 512 VHA1-VHA7 arvioitu mankotsebin käyttömäärä 32 tonnia; vuotuiset myyntimäärät 15,7-92 tonnia. Laskenta: (peruna-ala x käsittelyosuus peruna x levitysmäärä) +(herukat x käsittelyosuus herukat x levitysmäärä) esimerkki VHA1: 495 ha x 0,32 x 5,0 kg/ha + 563 ha x 0,1 x 5,0 kg/ha = 1073 kg mankotsebiä => 558 kg ETUa Päästökertoimet Taustaa kirjallisuudesta Kasvinsuojeluaineita päätyy vesistöön suoraan käsittelystä ilman kautta, huuhtoutumalla pinta- ja salaojavalunnan mukana tai pistekuormituksen kaltaisina vahinkoina (esim. Suomessa kielletty ruiskutustankin vedenotto suoraan vesistöstä voi helposti johtaa pistekuormitukseen). Tämän veteen päätyvän osuuden suhdetta levitysmäärään kutsutaan tässä päästökertoimeksi. Sen suuruuteen vaikuttavat lukuisat tekijät kuten säätila, kasvi, levitysmenetelmä, alueen hydrologia ja aineen ominaisuudet. 38

Etelä-Ruotsissa havaitut kasvinsuojeluaineiden päästökertoimet ovat olleet 0 ja 2 % välillä, yleensä alle 0,3 % ja keskimäärin noin 0,1 % (Kreuger 1998, Kreuger & Adielsson 2008). Nämä arvot perustuvat toukokuulta loka-marraskuulle otettuihin viikkonäytteisiin intensiivisesti viljellyillä noin 10 km 2 valuma-aluilla, joilla myös valunta ja kasvinsuojeluaineiden käyttö on tunnettu. Suomessa Löytäneenojan noin 6 km 2 valuma-alueella selvitettiin kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumista 1980-luvun lopulla ottamalla näytteitä kesäkuulta lokakuulle sateiden jälkeen, 4 9 näytettä kesässä (Rekolainen ym. 1988). Julkaisussa on esitetty päästökertoimet vain sateiselle kesälle 1987. Aineistosta on jälkikäteen arvioitu päästöprosentit kaikille kesille käyttäen kuukausivaluntoja ja näytteiden kuukausikeskiarvopitoisuuksia ja alle määritysrajan näytteille puolikasta määritysrajasta. Näin saatiin päästökertoimiksi MCPA:lle 0,008 0,33 %; metamitronille 0,004 1,5 %, dimetoaatille 0,02 8,5 %. Näitä 25 vuoden takaisia tuloksia ei kuitenkaan voi käyttää nykyhetkeä kuvaamaan, sillä viljelymenetelmät ovat muuttuneet ja esimerkiksi aineiden vesistörajoitukset määrittävät, että valtaojan varrelle on jätettävä ruiskuttamton vyöhyke. Ne ovat kuitenkin hyvä vertailupohja samalla alueella vuonna 2004 2005 tehdyn kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumistutkimuksen tulosten arvioinnille. Toukokuulta lokakuulle 2004 seurattiin Löytäneenojan mittapadolla kasvinsuojeluaineita viikkonäyttein (sekä automaattiottimella viikon kokoomanäytteitä että viikottaisilla kertanäytteitteillä). Valunnat olivat Löytäneenojalla pieniä muualla olevista tulvista huolimatta. Koetta jatkettiin talven yli kerran kuukaudessa otettujen kertanäytteiden avulla. Kesäaikainen MCPA:n päästökerroin oli 0,002 % ja päästökertoimen epävarmuus noin 30 %. Vaikka pitoisuudet talvella olivat hyvin pieniä, valtaosa valunnasta tuli silloin ja pienistäkin pitoisuuksista syntyi merkittäviä päästömääriä. Koko vuodelle laskettu MCPA:n päästökerroin oli 0,026 %. Löytäneenojalla ei havaittu tämän vuoden aikana kertaakaan muita kansallisesti seurattavaksi valittuja aineita, vaikka ainakin metamitronia käytettiin huomattavan paljon. (Tuloksia ei ole julkaistu, esitetty Siimes ym 2012 esitelmässä). Toholammin huuhtoutumiskentällä (tasainen hietamaa) selvitettiin 11 kasvinsuojeluaineen huuhtoutumista pinta- ja salaojavalunnan mukana pois pellolta 1990-luvulla. Tällöin päästökertoimet vaihtelivat aineesta ja vuodesta riippuen 0,0005 % ja 1,54 % välillä, tyypillisesti kuitenkin <0,1 % (Laitinen 2000). Eräitä aineita havaittiin vesistä vielä käsittelyvuotta seuraavina vuosina. Myöhemmin samalla kentällä ilman viljelykasvia tehdyssä kokeessa huuhtoutumismäärät heinäkuun ruiskutuksesta seuraavan vuoden toukokuulle vaihtelivat kolmella aineella 0,1 1 % käyttömääristä ja valtaosa kuormituksesta syntyi kevätvalunnan aikaan (Siimes ym. 2006). Norjalaisessa tutkimuksessa selvitettiin kahden aineen päästöjä ympärivuoden kolmella koekentällä. Pästökertoimet olivat <0,5 % (Riise ym. 2004). Maailmalla on mitattu kuitenkin myös huomattavasti suurempia, jopa yli 5 % päästökertoimia (esim Burgoa & Wauchope 1995). Hyvin suuret päästökertoimet viitaavat kuitenkin siihen, että osa kuormituksesta on tullut pistekuormituksen kaltaisista lähteistä. Esimerkiksi Bach ja muut (2005) erottelivat jokikuormista mallintamalla arvioidut huuhtoumat ja päättelivät lopun olevan pistekuormitusta. Pistekuormituksen suuruuteen voidaan vaikuttaa valistuksella ja yksinkertaisilla menettelytapojen muutoksilla kuten suuttimien säädöillä. Valistuksen vaikutus on kvantifioitu skånelaisella Vemmelhögin valuma-alueella, jolla päästöt saatiin vähenemään 90 prosenttia levitysmäärien pysyessä samana (eli päästökerroin pieneni kertaluokalla) (Kreuger & Nilsson 2001). 39

Jokikuormista lasketut päästökertoimet VHA2 ja VHA3 inventaarioraporttien kappaleessa 9 on mereen laskevien jokien mukana kulkeutuneiden kasvinsuojeluaineiden vuotuiset määrät (= jokikuormat). Mukaan valittiin ne viisi valuma-aluetta, joilta oli tuloksia vähintään neljän vuoden ajalta: Porvoonjoki, Vantaanjoki, Paimionjoki, Aurajoki ja Kyröjoki. Näiden jokien valuma-alueiden viljelykasvit ja käyttömäärät määritettiin samalla tavoin kuin vesienhoitoalueille (taulukot 7-12). Päästökertoimet saatiin jakamalla jokikuorma käyttömäärällä. Arvot saatiin MCPAlle, metamitronille ja dimetoaatille (taulukot 13 15). Taulukko 13. MCPA:n jokikuormista lasketut päästökertoimet prosentteina MCPA Porvoonj. Vantaanj. Paimioonj. Auraj. Kyrönj käyttö (kg/alue) 6 268 5 624 8 630 5 994 20 127 Jokikuormat (kg) 2007 38,0 6,6 9,2 5,1 59,1 2008 18,3 7,3 135,4 9,8 96,5 2009 11,4 6,3 9,8 12,2 19,4 2010 4,6 9,0 ei data ei dataa 24,8 2011 3,9 3,4 15,0 22,9 76,3 Päästökertoimet (%) 2007 0.606 0.117 0.107 0.085 0.293 2008 0.292 0.130 1.569 0.164 0.479 2009 0.182 0.112 0.114 0.204 0.096 2010 0.073 0.160 0.123 2011 0.062 0.060 0.174 0.381 0.379 Taulukko 14. Metamitronin jokikuormista lasketut päästökertoimet prosentteina metamitroni Porvoonj. Vantaanj. Paimioonj. Auraj. Kyrönj käyttö (kg/alue) 0 22 546 165 64 Jokikuormat (kg) 2007 ei hav. 2,2 ei hav. 2,5 ei hav. 2008 ei hav. ei hav. 2,8 11,4 ei hav. 2009 0,6 ei hav. 0,5 0,4 ei hav. 2010 0,9 0,8 ei data ei dataa ei hav. 2011 1,0 ei hav. 4,3 1,8 4,9 Päästökertoimet (%) 2007 10.2 0 1.53 0 2008 0 0.5 6.90 0 2009 0 0.1 0.25 0 2010 3.7 0 2011 0 0.79 1.08 7.7 Taulukko 15. Dimetoaatin jokikuormista lasketut päästökertoimet prosentteina dimetoaatti Porvoonj. Vantaanj. Paimioonj. Auraj. Kyrönj käyttö (kg/alue) 109 106 153 102 371 Jokikuormat (kg) 2007 ei hav. ei hav. 1.39 1.07 ei hav. 2008 ei hav. 0.84 ei hav. ei hav ei hav. 2009 ei hav. ei hav. 0.41 0.41 ei hav. 2010 ei hav. ei hav. ei dataa ei dataa ei hav. 2011 ei hav. ei hav. 1.40 1.43 ei hav. Päästökertoimet (%); n=8 2007 0 0 0,91 1,05 0 40

2008 0 0,79 0 0 0 2009 0 0 0,27 0,40 0 2010 0 0 ei dataa ei dataa 0 2011 0 0 0,92 1,40 0 Tribenuroni-metyylin pitoisuutta ei oltu määritetty näistä joista, joten sille ei saatu päästökertoimia. Prokloratsi oli analysoitu, mutta sitä ei havaittu vesinäytteistä kertaakaan. Sitä on saattanut kulkeutua eroosioaineksen mukana ja sedimentoitua jokiin. Mankotsebin hajoamistuoteelle ETUlle oli tässä käytössä vain yksi jokikuorman lukuarvo (Kyrönjoki 2007). ETUa kulkeutui Skatilan näytepisteen ohi noin 114 kg. Kun arvon jakaa ETU:n syntykertoimella 0,52:lla saadaan vastaavaksi mankotsebin määräksi 219 kg. Valuma-alueen mankotsebin käyttömääräksi arvioitiin 879 kg (taulukko 12). Jokikuorman osuudeksi käyttömäärästä saadaan 24,9 %. Tämä huikean korkea arvo ei tarkoita aivan samaa kuin muiden kasvinsuojeluaineiden päästökertoimet, sillä ETU syntyy pääasiallisesti vasta vesistössä ja muiden aineiden kohdalla taas kyse on pelloilta vesistöön kulkeutuneista ainemääristä. Perunan viljelyala vähentyi Suomessa 27,6 tuhannesta hehtaarista 24,9 tuhanteen hehtaariin vuosina 2007 2008 (TIKEn 2012). Kyrönjoen valuma-alueella muutos on voinut olla suhteessa suurempikin ja vuoden 2007 viljelyalat ja käyttömäärät merkittävästi suuremmat kuin arvioidut, jolloin päästökerroin olisi ollut pienempi. ETUa käytetään myös kumi-, muovi- ja elektroniikkateollisuudessa. Jokikuormista lasketuista päästökertoimista laskettiin ainekohtaisia tunnuslukuja (taulukko 16). Tribenuroni-metyylille laskettiin vastaavat tunnusluvut ruotsalaisen aineiston perusteella (Kreuger & Adielsson 2008). Prokloratsille ja ETU:lle ei löydetty kirjallisuudesta vastaavia päästökertoimia. Taulukko 16. Yhteenveto jokikuormista lasketuista päästökertoimista (%); tribenuroni-metyylin tulokset poimittu ruotsalaisesta seurantatutkimuksesta (Kreuger & Adielsson 2008) aine n ka stdv ka+stdv mediaani min max MCPA 23 0,26 0,32 0,58 0,16 0,060 1,6 metamitroni 18 1,82 3,16 4,98 0,18 0 10,2 dimetoaatti 23 0,25 0,43 0,68 0 0 1,4 ETU 1 24,9 prokloratsi 23 0 0 0 0 0 0 tribenuroni-metyyli 23 0,11 0,25 0,36 0,01 0 1,1 ruotsalaiset yleensä (Kreuger 1998) 0,3 0,1 2 Jokikuormista lasketut MCPA:n ja dimetoaatin päästökertoimet olivat jonkin verran suurempia ja metamitronin merkittävästi suurempia kuin ruotsalaisille tutkimusvaluma-alueille määritetyt. Havaittujen päästökertoimien eroja ruotsalaisiin arvoihin selittää se, että Ruotsissa näytteitä ei otettu marras-huhtikuussa kun taas jokikuormissa on arvioitu ympärivuotinen kuormitus. Luotettavin jokikuormien arvio talviaikaisesta kuormituksesta on talvelta 2007 2008, jolloin näytteitä otettiin kerran kuukaudessa. Muina vuosina näytteenotto keskittyi touko-lokakuulle ja jokikuormaarviossa käytetyt talviaikaiset pitoisuudet olivat vain arvioita. Toisaalta talvi 2007 2008 oli harvinaisen lämmin ja talviaikaiset virtaamat tavanomaisia suurempia. Tähän viittaisi myös se, että jokikuormaarviossa MCPA:n päästökertoimet olivat2007-2008 noin kertaluokkaa suuremmat kuin Löytäneenojan valuma-alueella 2004 2005. Valuma-alueiden kokoero ruotsalaisten noin 10 km 2 valuma-alueiden ja jokikuormalaskuissa mukana olleiden suomalaisten valuma-alueiden (Aurajoki 870 km 2 Kyrönjoki 4920 km 2 ) välillä 41

oli kaksi kertaluokkaa. Olisi voinut kuvitella, että päästökertoimet olisivat olleet suurilla valumaalueilla pienempiä kuin pienillä, koska käyttöpaikalta alajuoksun mittauspaikalle on tällöin pidempi matka ja aine ehtii hajota matkalla. Havainnot osoittavat kuitenkin päinvastaista. Eroa saattaisi selittää käytön erilainen sijoittuminen valuma-alueen sisällä. Kasvinsuojeluaineiden pistemäisten kuormitusten osuudesta ei Suomessa ole tietoa. Direktiivi 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista kasvinsuojeluaineiden kestävän käytän aikaansaamiseksi tuli voimaan 2009 ja tuotu kansalliseen lainsäädäntöön. Tämän johdosta nykyään vaaditaan myös lainsäädännössä mm. ruiskutushenkilöstön koulutuksesta ja ruiskujen määräaikaista testaamista. Valitut päästökertoimet Päästökertoimien suuren vaihtelun vuoksi inventaariossa laskettiin sekä tyypillinen huuhtouma että keskihajonnan sisään mahtuva vaihteluväli. Suomalaista jokikuormitusaineistoa haluttiin käyttää ensisijaisesti ja puutteita täydennettiin kirjallisuudesta saaduilla arvoilla. Valitut arvot ovat taulukossa 17. Vuotuiset sokerijuurikkaan viljelyalat olivat Paimionjoen ja Aurajoen valuma-alueita lukuun ottamatta jokikuormavaluma-alueilla pieniä (Paimionj. 290 ha, Auraj. 88 ha, muut 0-34 ha) ja vuotuinen vaihtelu saattaa aiheuttaa suurta virhettä vuoden 2011 viljelyn perusteella tehtyihin käyttömääräarvioihin. Sen vuoksi metamitronin päästökertoimeksi valittiin vain Paimionjoen ja Aurajoen tuloksia kuvaava keskimääräinen arvo. Dimetoaatin pitoisuudet jokivesissä ovat harvoin ylittäneet määritysrajan. Jokikuormalaskuissa pitoisuutena on käytetty nollaa, kun ainetta ei ole havaittu kertaakaan. Todellisuudessa pitoisuudet ovat todennäköisesti olleet nollan ja määritysrajan välillä. Päästökerrointa valittaessa voidaan jättää Porvoonjoki ja Kyrönjoki pois laskuista, sillä niissä ei dimetoaattia havaittu kertaakaan. (Jäljelle jääviä jokikuormavuosia n = 13; ka 0,44 %, stdv 0,51 % ja mediaani 0,27 %). Prokloratsia ei ole havaittu kertaakaan pintavesinäytteissä kasvinsuojeluaineiden seurannassa (Siimes 2012). Sitä saattaa kulkeutua se päätyy todennäköisemmin sedimenttiin kuin vesifaasiin. Taulukko 17. Valitut tyypilliset päästökertoimet (T) ja suuret päästökertoimet (S) ilmoitettuna prosentteina Aine valitut arvot perustelu MCPA T: 0,16 S: 0,60 T: Jokikuorma-aineiston mediaani taulukosta 16. S: Jokikuorma-aineiston ka + stdv (0,578 %) pyöristettynä metamitroni T: 0,65 S: 3,7 T: Paimionjoen ja Aurajoen päästökertoimien mediaani (arvot taulukossa 14) S: Paimionjoen ja Aurajoen ka+stdv (1,4 + 2,3 = 3,7 %) dimetoaatti T: 0,27 S: 0,95 T: Vantaanj., Paimionj. ja Aurajoen päästökertoimien mediaani (aineisto taulukosta 15) S: Edellä mainittujen ka + stdv (0,442 + 0,501 = 0,946 %) tribenuronimetyyli T: 0,01 S: 0,1 T: Ruotsalaisten arvojen keskiarvo 1 S: Ruotsalaisten kaikkien aineiden tyypillinen arvo (Kreuger 1998) prokloratsi T: 0 S: 0,1 T: Jokikuorma-aineistosta havaittu arvo (ainetta ei ole havaittu vesinäytteistä) S: Keskimääräinen tyypillinen arvo kaikille aineille (Kreuger 1998) ETU 2 T: (0,2) S: 25 T: Mankotsebille ei löytynyt mittauksiin perustuvaa päästökerrointa kirjallisuudesta (Simulointituloksena esim. 0,2 %, Mattila 2009) 42

S: Mankotsebin Kyrönjoen 2007 aineistosta laskettu arvo 1 1) Päästökertoimella mankotsebin huuhtoutuminen vesistöön ja sen jälkeen se kerrotaan ETU:n syntykertoimella vedessä (0,48). Laskettu huuhtouma ja sen epävarmuus Kuormitus arvioitiin valitun päästökertoimen ja arvioidun käyttömäärän tulona. Arvot on esitetty taulukoissa 18 22, joihin on lisätty myös viiden valuma-alueen arvioidut huuhtoumat ja havaitut jokikuormat. Huuhtouman arvioinnissa on lukuisia epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä. Kunkin tekijän aiheuttama epävarmuus kertaantuu kokonaisepävarmuuden laskennassa. Käyttömäärien suhteellinen epävarmuus on pienillä valuma-alueilla suurempi kuin vesienhoitoalueilla, sillä sen laskennassa käytetty käsitellyn pellon osuus on karkea valtakunnallinen arvio, eikä se kuvaa yksittäisen valumaalueen tilannetta. Lisäksi vuotuisten viljelyalojen muutoksia ei ole tässä tarkastelussa huomioitu lainkaan. Päästökertoimien virheeseen vaikuttavat sekä valuma-alueille lasketun käyttömäärän virhe, että jokikuormitusarvion virhe. Kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksien tiedetään vaihtelevan pellon viereisissä ojissa useita kertaluokkia vuoden aikana. Jokisuissakin vaihtelu voi olla kaksi tai kolme kertaluokkaa. Jokikuormat on laskettu 5 12 kertaa vuodessa otetuista hetkellistä pitoisuutta kuvaavista näytteistä. Näytteenotto on keskittynyt kesäaikaan, jolloin pitoisuudet (ja pitoisuuksien vaihtelu) ovat suurimmillaan. Suurten virtaamien aikaisia pitoisuuksia on selvitetty hyvin vähän ja silloinkin kun niitä on määritetty, pitoisuudet ovat yleensä määritysrajaa alhaisempia. Näiden määritysrajaa alhaisempien pitoisuuksien käsittely aiheuttaa epävarmuutta arvioon. Yksittäinen suurten valumien aikaan havaittu määritysrajan ylittävä arvio vaikuttaa merkittävästi laskettuun jokikuormaan. Käyttömääräarvion epävarmuudesta johtuva epävarmuus päästökertoimessa tosin osittain kumoutuu lopullista huuhtoumaa laskettaessa. Viidelle valuma-alueelle laskettuja huuhtoumia voi verrata havaittuihin jokikuormiin. Mitä enemmän on mittauksia, sitä luotettavampia ovat päästökertoimien arviotkin. MCPA:n arviot ovat melko luotettavia. Sen sijaan mankotsebin arvioissa on suurta epävarmuutta. Taulukko 18. MCPA:n vuotuiset käyttömäärät ja arvioitu huuhtouma MCPA käyttömäärä (kg) tyypillinen huuhtouma (kg) huuhtouman vaihtelu (kg) VHA1 27 267 44 0-164 VHA2 65 700 105 0-394 VHA3 178 519 286 0-1071 VHA4 27 131 43 0-163 VHA5 429 0,7 0-2,6 VHA6 365 0,6 0-2,2 VHA7 0 0 0 VHA8 1 053 1,7 0-6,3 Jokikuormat (kg) arvio Porvoonj. 6 268 10 0-38 4 38 Vastaavat toisiaan Vantaanj. 5 624 9 0-34 3 9 Vastaavat toisiaan, vaikka havaitut ovatkin hiukan pienempiä. Paimionj. 8 630 14 0-52 9 135 Yksi havaittu arvo (n=4) ylitti arvioidun tyypillisen vaihteluvälin. Auraj. 5 994 10 0-36 5 23 Vastaavat toisiaan. 43

Kyrönj. 20 127 32 0-121 19-97 Vastaavat toisiaan. Taulukko 19. Tribenuroni-metyylin käyttömäärät ja arvioitu huuhtouma. tribenu. käyttömäärä tyypillinen huuhtouma (kg) huuhtouman vaihtelu (kg) VHA1 95 0,01 0-0,1 VHA2 228 0,02 0-0,23 VHA3 619 0,06 0-0,62 VHA4 95 0,01 0-0,10 VHA5 1,5 0,00 0-0,001 VHA6 1,3 0,00 0-0,001 VHA7 0 0 0-0,000 VHA8 3,6 0,0004 0-0,004 Jokikuormat arvio Porvoo 22 0,002 0-0,02 (ei mitattu) Vantaa 19 0,002 0-0,02 (ei mitattu) Paimio 30 0,003 0-0,03 (ei mitattu) Aura 21 0,002 0-0,02 (ei mitattu) Kyröj 70 0,007 0-0,07 (ei mitattu) Taulukko 20. Metamitronin käyttömäärät ja huuhtouma metamitroni käyttömäärä kg tyypillinen huuhtouma (kg) huuhtouman vaihtelu (kg) VHA1 44 0,3 0-1,6 VHA2 1115 7,3 0-41 VHA3 21211 138 0-780 VHA4 0 0 VHA5 0 0 VHA6 0 0 VHA7 0 0 VHA8 190 1,2 7,0 Jokikuormat (kg) arvio Vähäistä käyttöä, jota ei osattu arvioida Porvoo 0 0 0 1 valuma-alueelle. Vantaa 21 0,1 0-0,8 0 2 Yksi havaittu arvo (n=5) ylitti arvioidun tyypillisen vaihteluvälin. Paimio 546 3,6 0-20 0 4,3 Havainnot ja arvio vastaavat toisiaan. Aura 166 1,1 0-6,1 0,4 11 Yhtenä vuonna havaittu jokikuorma (n=4) ylitti arvioidun tyypillisen vaihteluvälin. Kyröj 64 0,4 0-2,4 0 4,9 Arvio ylittyi yhtenä vuonna, muina ainetta ei havaittu lainkaan. Taulukko 21. Dimetoaatin käyttömäärät ja kuormitus dimetoaatti käyttömäärä kg tyypillinen huuhtouma (kg) huuhtouman vaihtelu (kg) VHA1 618 1,7 0-6 VHA2 1256 3,4 0-12 VHA3 3678 9,9 0-35 VHA4 493 1,3 0-4,7 44

VHA5 10 0 0-0,1 VHA6 6 0 0-0,1 VHA7 0 0 VHA8 42 0,1 0-0,4 Jokikuormat arvio Porvoo 109 0,3 0-1,0 ei hav. Vastaavat toisiaan Vantaa 106 0,3 0-1,0 0-0,84 Vastaavat toisiaan Paimio 153 0,4 0-1,5 0 1,4 Vastaavat toisiaan Aura 102 0,3 0-1,0 0 1,43 45 Kahtena vuonna jokikuormat ylittivät arvioidun vaihteluvälin Kyröj 371 1,0 0-3,5 ei hav. Vastaavat toisiaan. Taulukko 22. a) Prokloratsin käyttömäärät ja huuhtouma vesienhoitoalueilla prokloratsi käyttömäärä kg tyypillinen huuhtouma (kg) huuhtouman vaihtelu (kg) VHA1 762 0 0-0,8 VHA2 2433 0 0-2,4 VHA3 6422 0 0-6,4 VHA4 670 0 0-0,7 VHA5 9 0 0-0,01 VHA6 8 0 0-0,01 VHA7 0 0 VHA8 47 0 0-0,05 Taulukko 22. b) Prokloratsin käyttömäärät ja huuhtouma viidellä valuma-alueella Alue käyttömäärä kg tyypillinen huuhtouma (kg) huuhtouman vaihtelu (kg) Jokikuormat arvio Porvoo 257 0 0-0,3 ei havaittu Vantaa 232 0 0-0,2 ei havaittu Paimio 363 0 0-0,4 ei havaittu Aura 273 0 0-0,3 ei havaittu Kyröj 668 0 0-0,7 ei havaittu Taulukko 23. Mankotsebin käyttö ja siitä laskettu ETU:n huuhtouma mankotsebin käyttömäärä tyypillinen huuhtouma (kg) huuhtouman vaihtelu (kg) VHA1 1073 130 0,5 130 VHA2 1413 171 1,4 171 VHA3 24426 2962 24 2 962 VHA4 4615 560 4 560 VHA5 185 22 0,2 22 VHA6 40 5 0,04 5 VHA7 0 0 0 VHA8 1090 132 1 132 Jokikuormat arvio Porvoo 7 1 0,01 1 (ei mitattu) Vantaa 63 8 0,1 8 (ei mitattu) Paimio 34 4 0,03 4 (ei mitattu) Aura 10 1 0,01 1 (ei mitattu)

Kyröj 879 107 0,9 107 114 Mankotsebin hajoamistuotteen ETU:n huuhtouma-arvio on hyvin epävarma, sillä jokikuorma-arvio oli vain Kyröjoelta ja sieltäkin vain vuodelta 2007. ETU:n pitoisuudet vedessä olivat <1 mg/l, joka ympäristönlaatunormiin (200 µg/l) verrattuna olivat hyvin alhaisia. Laskettu päästökerroin oli kuitenkin kaksi kertaluokkaa suurempi kuin useimpien muiden aineiden päästökertoimet. Jos havaittu huuhtouma on peräisin vain perunaruttoruiskutuksista, eikä Kyröjoella ole muuta ETU:n lähdettä (esim. teollisuudessa), niin kuormitus saattaa olla vesienhoitoalueilla jopa arvioitua vaihteluväliä suurempaa. Viitteet Bach M., Röpke B. & Frede H. 2005. Pesticides in rivers Assessment of source apportionment in the context of WFD. European Water Management Online, EWA Online 02/2005, 14 pp. Saatavilla osoitteesta: http://www.ewaonline.de/journal/2005_02.pdf (katsottu 8.4.2013) Burgoa B. & Wauchope R.D. 1995. Pesticides in run-off and surface waters. In: Roberts, T.R., Kearney, P.C. (Eds.), Environmental Behaviour of Agrochemicals. John Wiley & Sons, Chichester, UK, pp. 221 255. Kreuger J & Nilsson E. 2001. Catchment scale risk-mitigation experiences- key issues for reducing pesticide transport to surface waters. BCPC Symposium Proceedings Pesticide Behaviour in Soil and Water 78: 319 324. Kreuger J. & Adielsson S. 2008. Monitoring of sulfonylurea herbicides in stream water draining intensively cultivated areas in southern Sweden during a 9-year period (1998-2006). Ekohydrologi 103. Swedish University of Agricultural Sciences. Saatavissa osoitteesta: http://pub.epsilon.slu.se/5401/ (katsottu 8.4.2013) Kreuger J. 1998. Pesticides in stream water within an agricultural catchment in southern Sweden, 1990 1996. Sci. Total Environ. 216: 227 251. Laitinen P. 2000. Torjunta-aineiden kulkeutuminen, tulokset vuosilta 1993 1998. Julkaisuissa Laitinen, P. (toim.) Torjunta-aineet peltomaassa Huuhtoutumiskenttätutkimukset 1993 1998. Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinsuojelu, s. 24 45. ISBN 951-729-592-8. Mattila T. 2009. Haitallisten aineiden ja päästöjen huomioon ottaminen elinkaariarvioinnissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009. Rekolainen S., Erkomaa K., Korhonen K. & Huovinen J. 1988. Eräiden maataloudessa yleisesti käytettyjen torjunta-aineiden esiintyminen vesistöissä ja huuhtoutuminen maatalousalueilta. Vesitalous 1988, vol 29 (nro 6): 11 17. Riise G., Lundekvam H., Wu Q., Haugen L. & Mulder J. 2004. Loss of pesticides from agricultural fields in SE Norway runoff through surface and drainage water. Environmental Geochemistry and health 26: 269 276. Siimes K. 2012. Pintavesien torjunta-aineseurannan tuloksia 2009 2011. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=138706&lan=fi (katsottu 11.4.2012) 46

Siimes K., Koivusalo H, Aallonen A, Laitinen P & Karhu E. 2012. Pesticide losses in a small Finnish agricultural catchment. Esitelmä Nordic Water 2012 XXVII Nordic hydrological conference, Oulu 15.8.2012. Siimes K., Rämö S., Welling L., Nikunen U. ja Laitinen P. 2006. Comparison of the behaviour of three herbicides in a field experiment under bare soil conditions. Agricultural water management 84: 53 64. TIKE 2012. Peltoalat 1910-2012. Maa- ja metsätalousministeriön tilastokeskus. tilasto saatavana www-sivulta: http://www.maataloustilastot.fi/kaytossa-oleva-maatalousmaa (katsottu 11.4.2013). 47

Liite 2. Raskasmetallilaskeuma Suomeen Kadmiumin,elohopean ja lyijyn laskeuman arviot perustuvat mallinnettuihin tuloksiin vuoden 2010 kokonaislaskeumasta, johon luetaan mukaan sekä Suomen päästölähteistä että kaukokulkeutumasta peräisin oleva raskasmetallilaskeuma. Mallitulokset on haettu EMEP:in verkkopalvelusta 50 km hilassa (EMEP MSC-e 2012). Raskasmetallien laskeumamalli on YK:n Euroopan talouskomission kaukokulkeutumissopimuksen (UNECE Convention on Long Range Transboundary Air Pollution) alaisen EMEP-seurantaohjelman kehittämä. Laskeuma vesienhoitoalueittain EMEP50-hila yhdistettiin vesienhoitoalueiden rajoihin ja selvitettiin, mitkä EMEP50-ruudut sattuvat mihinkin vesienhoitoalueeseen (Kuva 1). Raskasmetallilaskeumamallista saatiin kunkin 50x50 km 2 ruudun pinta-alakohtaiset laskeumat kadmiumille Cd (g km -2 vsi -1 ), elohopealle Hg (g km -2 vsi -1 ) ja lyijylle Pb (kg km -2 vsi -1 ). Mallinnettujen laskeumien arvoille määritettiin pienimmät ja suurimmat arvot, keskiarvot, yleisimmät arvot (mediaanit) ja keskihajonnat vesienhoitoalueittain (Taulukko 1). ArcGis-ohjelmassa raskasmetallilaskeumamallin 50 km hila leikattiin vesienhoitoalueiden rajoilla. Vesienhoitoalueiden rajoilla EMEP-ruudut jakautuivat kahdelle tai kolmelle VHA:lle. Paikkakohtaiset laskeumat (kg vsi -1 ) määritettiin kertomalla pinta-alakohtaiset laskeumat kunkin EMEP-ruudun tai sen osan pinta-alalla. Jokaiselle vesienhoitoalueelle määritettiin laskeumasta peräisin olevat kadmiumin, elohopean ja lyijyn kokonaiskuormat laskemalla yhteen paikkakohtaiset laskeumat (Taulukko 2). Laskeumasta kohdistuva kuormitus sisävesiin arvioitiin kertomalla vesienhoitoalueen kokonaiskuorma alueen sisävesien osuudella, joka saatiin vesienhoitosuunnitelmassa annetusta aluekuvauksesta (Taulukko 3). 48

Kuva 1. EMEP50-hilan ja vesienhoitoalueiden leikkaus. Taulukko 1. Mallinnetun kadmiumin (Cd), elohopean (Hg) ja lyijyn (Pb) pinta-alakohtaisen laskeuman yhteenveto vesienhoitoalueittain. Laskeumalle on saatu yksi arvo kutakin 50 km EMEPruutua kohti. VHA1 VHA2 VHA3 VHA4 VHA5 VHA6 VHA7 VHA8 Cd (g km -2 vsi -1 ) N 34 38 44 40 36 16 20 5 min. 9.52 10.52 7.66 5.63 2.78 2.78 3.38 10.19 maks. 25.78 28.44 27.01 11.74 8.03 8.03 9.34 17.79 ka 15.63 17.00 15.21 8.69 4.99 4.57 4.33 13.32 med. 14.85 16.34 14.20 8.46 4.60 4.28 4.08 13.23 k.haj. 4.00 4.65 4.58 1.77 1.25 1.58 1.26 2.96 Hg (g km -2 vsi -1 ) N 34 38 44 40 36 16 20 5 min. 8.38 6.98 5.80 6.00 5.38 5.38 5.54 6.34 maks. 10.17 10.84 10.18 9.57 14.93 14.93 7.60 8.98 ka 9.17 9.11 8.60 8.32 7.58 7.64 6.82 7.60 med. 9.13 9.24 9.16 8.36 7.24 7.15 7.10 7.60 k.haj. 0.39 0.75 1.27 0.68 1.43 2.08 0.60 1.09 Pb (kg km -2 vsi -1 ) N 34 38 44 40 36 16 20 5 49

min. 0.26 0.28 0.19 0.15 0.08 0.08 0.07 0.28 maks. 0.62 0.81 0.59 0.32 0.21 0.21 0.11 0.44 ka 0.42 0.44 0.37 0.24 0.13 0.12 0.09 0.35 med. 0.41 0.43 0.38 0.23 0.12 0.11 0.09 0.34 k.haj. 0.09 0.12 0.09 0.05 0.03 0.04 0.01 0.06 Taulukko 2. Vesienhoitoalueille kohdistuva ilmaperäisestä laskeumasta tuleva kadmiumin (Cd), elohopean (Hg) ja lyijyn (Pb) kokonaiskuormitus. VHA Cd (kg vsi -1 ) Hg (kg vsi -1 ) Pb (kg vsi -1 ) VHA:n pinta-ala (km 2 ) VHA1 919 535 24 677 58 158 VHA2 1 011 526 26 530 57 074 VHA3 1 301 739 31 022 83 360 VHA4 582 569 15 925 68 084 VHA5 265 409 6 903 54 831 VHA6 65 110 1 776 14 587 VHA7 109 170 2 247 25 566 VHA8 84 50 2 197 7 105 Taulukko 3. Vesienhoitoalueiden sisävesiin kohdistuva ilmaperäisestä laskeumasta tuleva kadmiumin (Cd), elohopean (Hg) ja lyijyn (Pb) kokonaiskuormitus. VHA Cd (kg vsi -1 ) Hg (kg vsi -1 ) Pb (kg vsi -1 ) VHA:n sisävesien pinta-ala (km 2 ) VHA1 176 103 4 738 11 166 VHA2 132 69 3 458 7 439 VHA3 299 170 7 135 19 173 VHA4 40 39 1 099 4 698 VHA5 10 16 272 2 157 VHA6 3 5 81 666 VHA7 9 14 180 2 045 50

Kuva 2. Kadmiumin mallinnettu kokonaislaskeuma Suomeen 2010 (g km -2 vsi -1 ) Kuva 3. Elohopean mallinnettu kokonaislaskeuma Suomeen 2010 (g km -2 vsi -1 ) 51

Kuva 4. Lyijyn mallinnettu kokonaislaskeuma Suomeen 2010 (kg km -2 vsi -1 ) 52