W JIN 0LÄ IIE II. KUVAILEMA A SKEN MENNEST A AJASTA. Turussa, J. XV, Lilljan kirjapainossa, 1862.
Imprimatur: G. F. Aminoff. Kolme veljestse on yhtynyt koti-asioista juttelem fin. Matti sano: Nopas vierämme! miten m ta on vastän ottaminen? Pävo. Matti. Ninko Ilmarilasta? Nin van. Pävo. On meilte vieraita ennenkin käynyt, eikse ole sen siirempä tuska, ollut. Matti. Vieraita kssypi talossa monenkinlaisia: on ysteeviee, on vihamiehisekin. Pävo. Mitees Ilmarilaisista Iftlet? Matti. Vielee kysyt! Vai tusko se mielesi karvaus vöittä, ehkse kuinka jo lupasit eksymyksesteesi luopua! Pävo. Onkos se sis ysteevyttaa, kuin heidten mielestse meicken ei olisi yrittemisteek&n omin neuvoin aikän tulla. Missee meillee van omia tumia hera»pi. joihin heiltsc muka ei ole neuvoa k y sytty, nin sltsekas heti ollän karsauksissa, pilkaten neeitee jonni joutavaksi loruksi. Matti. Oil miten olikin. Ei sihen kokonän syiteek&n puttune. Perseti hullulta se ainakin n ä y t täisi, jos me, tarttuen ihan tuntemattomin tumin.
laimin Itäisimme mi tie tilamme luonto meilte vati, ja, unhottaen m ite hyvffe entisistse toimistamme nykyiselle tilastollemme on vuotanut, nyt yhfsek- kise hylkseisimme kaikki nsemset etödet. Pdvo. Kukapa site yhfsekkise on py tanytkifen? Ja märukki, onko se sis nin tuntematonta ueeillse tienoin! Matti. Josko ei yhfsekkisekfen; se semmonen mutos kumminni vahingottasi siten, että; parahalle toimellemme, joka kieltem sette on vuorenhoidossa ja rautarftkissa sillse tavoin ei jseisi kyllseksi miesvoimia, kuin nseethsen kahtalaista ruvettaisi kyh&mam. Ero (pane pyssynsse seinen). Else mässa män tavalla, tahi mene mästa pois n in sanoivat jo ennen vanhan ihmiset. Matti. Aivan nm minsekin ajattelen; van mitsepse site seura? E tte vuorenhoidosta ei pi- tseisi meikselseisten perseytymeen, kuin juri sinse on nykyisen varallisutemme ainoa perustuspohja. Ero. Et sis muista ense, m ite vanhat asia-kirjamme siseeltevset! ettee mä-rukki vanhödesta oli Wsein0lsen emce-elceke, joka hyvsesti kannattikin. Rautarukki s itse vastan tullee ei ole kuin noin sadan vuoden vanha. tellse m i ti. u k ;en. S ite ennen site ei tiedetty Matti. Ennen vanhan oli tarpet veehempise; on sis k yli te mahdollista, ettee mä-rätella silloiset tulivat hyvinni aikän. Mutta nyt sihen kftntyee takasin, se o lisi suorastän sanoakseni hullfttta! Ero. Rauta on tosin tarpen sekin; mutta et site syö etkse juo, ei sitse lihavoi, eikse laihdu. Leipee site vastän on semmoinen Jumalan vilja, jota pait ihminen ei elee ensink&n. Matti. Ethsen toki sanone, raudan olevan tarpettoman sentehden, ettse site, ei syod?! Ero. E i nin; mutta samoten kuin ceitinkieli on iscenmieli, ja sls kullenki kansalle rakkämpi ja kallimpi kuin mun män kieli, nin on leipsekin paljon suremmasta arvosta kuin rauta. Onko se totta, kuin sanotan, ette sivistys vierän kielen turvissa ei ole parempi kuin pfellin-puolinen koristus, jonka toinen aikä voittain vallalle pessyt mukalaisus aivan vsehsellee taita pois pyhkseiste; nin ei lie sek&n valhetta, e tte tsemse rautarlikki on meidsen menestykselle haitaksi, juri sitse systse, ett ei se ole mämme omasta luontesta syntynyt. Ovesta tul A nni ja E lli. Anni sano: Ettek0 veli-veikkoset kulekkän? sitten tulivat pihamme. kiruttamän. Ero (hopussa korjaumän). vtet tulla! Vierät jo puolen tuntia Eno tehetti minut teitse Jo vainen ennsetti- Elli. Kuin ei rattaiden jytinae eikte koirien haukkuminenkän korvillinne koskenut!
6 Ero. Oli tuo pyssyni korju lopetettavani. Pävo ja Matti täs hieroivat vanhä juttuansa, vietti vsetpse, veitikat, munkin sihen tarttuman, ja nin peesi aika hukkän. Mutta nyt olen valmis. Anni. Nin menkfmte edelle. Minse jten teenne vielse Pävoa ja Mattia jouduttaman. Matti. Sanöten Enolle,' ett ollän mekin tulemassa; ja vierasten tieteeksi saisitten ilmoitta, ett vasta tultin metssestse, jotfeivset panisi vipymistsemme pahaksi, (Ero ja E lli lsehteveet.) Noh, ketse sieltse nyt tuli? Anni. Jos ne muistaisin kaikki. Ensin on S i mana Ilmarinen rouvanen, sitten molemmat sisarensa Elvira ja Mimmi, sitten liinanen, Juho ja A ntti ja - a - a - a - sitten Matti. Noh, mikäs sitten; onko heite vieke, vai eik0 ole? Anni (punastunfena). Kas, kuin oli tuo multa unohtua; vieke slnse oli P i e -----t a ------rikin. Matti (su naurussa). Kas m iekkoista! vai P ie -..ta -----rikin. Tuo oisi sännt olla tulematta; kenpse hsentee t&llse kaipaisi, vai m ite hee? A nni (ikien kuin nserksestynönse). Multako k y syt, vai Pävolta? Matti (nauru-sftna viekekin). Pävolta olin ky- syse; mutta yh te kaikki, jospa sinse vastat. Anni. Mineepee en tiedse, miksi Pekka ei olisi nin tervetullut kuin m&tkin Ilmarilasta? Matti. P e k a k s ik o tuo nyt muttuikin. Jo taisin ysksen ymmsert, miksi hsen jeei vimeksi. Mutta Lietonen K auppilassa------- mites lulet hrenen nyt ajattelevan? Anni. Minun on mahdotonta tietää ninkuin sinunkin m ite ihmiset viden peninkulman p&ssee tekevset, säti ajattelevat. Mutta koskas heente nin kaipät, miksipä yksinäsi kielsit heentee kutsumasta? ------ Vän joutukätte jo jseleste! (kehto ovesta). Pdvo (tuls sivu-ovesta). Viekekin minun ksey ihmeksi, ettei Kauppilasta keteen kutsuttu. Matti. Vai nin! Pdvo. Etk0s en& muista velkämme Kauppiselle? Matti. Se on jo ammonaikä sitten suoritettu, ja hyvä: korkokin site maksettu. St tee sis Kaup- pisellekin oli hyv&, jos meillenkin. Pdvo. Vielee on veikkonen koko kappale rukistamme site velasta panttauksessa. Sen tiedset hyvin. Mutta kuin sihen pulän, josta Kauppisen laina m eite pelasti, juri Ilmarilaisten tehden jouduimme, ja Kauppinen sis on vimeinen hyveentekijsemme, nin en totta ymmserree, miksi pidettseisi tetee vimeistse ysteev& entiste halvempana. Matti. Kylli* site ymmserrset, jos tarkemmin asian tutkinet. Ensiksi on Ilmarilaisten ystev^s jo vanha ja vakainen. Siksi toiseksi on muistaminen, ette tuo mainittu pulamme oikeastän ei ole Ilmarilaisten viaksi luettava.
9 Pävo. Eik0 ne ensin johdattanet meitä; tuohon onnettoman kauppän, ja sitten kuin vastoin rupesi keeym&n, eiveetko kelvottomasti jsetteenet meitse omin tur vihimme, jotka sitee ennen jo, heitae auttaessa, olivat mi teettömiksi mennet?! Matti. Oikeus vati, ettse muistutan, mitte itse neevyt unhottanen, nimitteein: koko se asia syntyi Ilmarilan, siilon vielse elossa olevan, vanhan miehen uppiniskaisudesta. Mutta ntemset nuoremmat kyllee oisivat meitas auttanet, jos heillse siksi olisi vapautta ollut. Pävo. Noh, olkön se seikka miten hyvsensse. Mutta kumminni ei ole se minun nsehdse oikein tehty, ettee ei yksikeen Kauppilasta nteihin juhlapitoihimme kutsuttu. Matti. Tsemee nyt vietettoevee juhlamme on nseet sitse lätua, ettee Kauppilaisille sitee ei ole josko ei murhetta, nin eipee iloakän. Mutta se vieras, jota hffi-talon onni ei Ilkuta, se säpi mielelleen jffidee kutsumatta. Semmoinen vän himmentee ja sekoitta rauhan ja riemun h& paikassa.-------(katso ik kunasta ulos.) Mutta kas, kuin ovat jo sären menemeessee. Nyt ei ole meideenkeen en& vtpymistee. II. WEein0l8enniemen rautarukki, missee yllee mainittu kohtaus tapahtui, oli eräin Intojeerven rannalla. Sinee jtervesste oli ihana säri, nimeltee Intosäri. Se oli noin virstan matkan pessee rukilta. Sinne oli W ein0leen vallat, vieraita odottaessansa, toimittanet ilta-pitoja vierasten huviksi. Ja sinne leeksiveetkin kaikki, seka; vanhemmat ettee nuoriso. Huvituspaikka oli tasanen nurmikko sären rannalla; ympeerillee oli koivuja ja pihlajoita teeydessae lehdessee. T&llee oli seura jo kokontunut. Vanhemmat istuivat penkkiloillee: vieraita oli Simana Ilmarinen, Ilmarilan rukin nykyinen iseentee, rouvanensa; Massina-herra Ilmarilasta, nimeltee Ilm a rien, Talon-veekeee oli teellee: Wcein0lcen emcentce, edellisessee luvussa mainittujen nuorukaisten seiti, joka nyt oli leskenee; ja heenen veljensä;, joka lankonsa kuoltua oli ollut teemeen rukin ptemiesnee. Nuorukaiset aikovat ikffin ruveta leikkiee lyo- meki nurmikolla. Vihdoin tule Pävo ja Matti eten vieraita tervehtimän. "Missee te otten vlpynet? sano eno. Pävo. Metseestse tultua oli ensin pyssyt ja mut kapinet sivottavat, aika sitten miehet; nin kului Eno. Saittenko n iitin metseestee? Nykyaikana ei kysytsekk&n muta, kuinhan vän metseessee on kasyty. Minunpa nuorra ollessa ei ollut metseestsejeen hyvee ilman salista tulla kotln. Matti. Silloin taisi ollakin enempi otettava kuin nykyisista metsistse, jotka vuosi vuodelta harvenevat. Nin valittavat naftallakin, ettee muka veelistae
10 koko p iv kaudet ei juoksevata ei lent v t satu mets miehen poluille. Eno. Nopa nyt pojat! vieraitanne huvittamän, ett ei nille jo ensi hetkense tulisi ik v meill. Nyt rupevat nuorukaiset leikkisille. Sitse nuo vanhemmat jonku ajan katselevat. Mutta ilma kuin iltapuolella vllistyi vilistymisten, ntn pfettiv t n m t aikaisempan l hte kottn, j tt en nuorison sär6n huvituksiansa pitkittemten. Kauvan aikä jo hypitty, mitk linnasilla mitk pallisilla, jotta jo rupesi yhtffi ja toista v sytt nten, erkani Mimmi, ja pari mtita, toisista levffihtem&n. Istuen kivell, hyppresi tuosta kki yl0s, ja sanoi kumppanillensa: Kas! mitep tuolta koivikon rintelt lois- tä? Se on iksen kuin kukka-p0yt. Voi tuota Anni-raukkä! kuin paljon vaiva on meidsen tehden n hnyt, sano Elvira. SilFaikä on Pietarikin neeihin luo tullut. Eip nink&n raukka, arveli Matti, katsoen syrjjen, Pietarin puolen. Ettenk0 n e, miten Annikan silmset pilkisteeveet? Jos arvannet sin, Pietari, mikäs mun siskoni syd nt nyt taputtele? "Totta t ihana luonto, vastasi Pietari. Nyt tul6 kaksi palvelijl, kantaen suremman p0ydffin, ruoka teynn, jonka asettavat nurmikolle. Korkialla nell huta Ero: Eik0 jo ruoka rupesi maistaman? Jos, veikkoset, menteisi katsoman, kön. Jo totta rupesikin kieli sussa kuivettu- män, virkkoi Antti, noin vldentoista vuotinen poika, Simana Ilmarisen nuorin veli, joka oli firoa 1 hinn ; ja Annin plraita n hdess oikein tule vesi sidiun. Eron viel toisen kerran kutsuttua, ker ytyiv t nyt kaikki ruokapoydffin ymp ri, ja stn ei ruokä s&stetty. Sill aikä aukaise Ero pari olut-putelia, ja Anni kätä lasiloihin mesijuomä naisille. Nyt kohottä Matti lasinsa ja virkkä: Rakkät vierät Ilmarilasta! Kotvan aikä sai jo kulunneksi sitte kuin vxmen olttn tfulla; yhdess. On pilvisi jos kirkkaitakin p ivi sill aikä W inol n seutuvia kohdannut. Jo oli paras onnemme tem satavuotinen litto Ilmarilan kanssa hukkumaisillln. Mutta Jumalan kitos, ett ei vanha rakkaus ruostu! Nyt juokämme sen llton malja, ja vastaisenkin rakkauden!! Pietari. "Ollen vanhin nyt l sn olevista Ilmarilaisista, kiten m sinut, Matti, suosiollisista sanoistasi, ja teit kaikkia teli W in0l ss, meit kohtän osoitetusta }'st vydest nne. Ptuni on teli hetken n in teynn ajatuksia, ett'ei ole puoleksikän sanoja, nit ilmoittäkseni. Kotoa lffihtiess oli mieleni murhellinen, kuin arvelin, miten meit t ll nyt entfe vastan otettanekkän. Monta oli syt epasiltekseni. Kulkupuheita oli levinnyt, jotka paljon paha vaikuttivat. Mutta tuosta arvannette, milt se jo tuntui, kuin tullessamme koivikkönne nuo mit Tapion em nt on ravinnoksemme sanut köl i
13 pienoiset makin lapset, porttia meille avattuansa, ilo-hudollänsa: jo tule, jo tulevat vierät", antoivat meideet tiete, ette kyllse m eite teellee oli odotettu. Puiden oksista kului my0s lintuisten fentet nm suloiselta, ette sekin vähitellen mutti mieleni muodon. Oliko tuo jo ilahuttavä, ntn mitses sitte, kartanon pihän tullessamme, se mielihyvä, mikse loisti kaikkein silmissse m eite vastän ottaessanne. Elsekon WEein0l8enniemi! Nsemeet Matin ja Pietarin sanat mahtoivat olla muittenkin mielestoe sanottuja, koska nyt ruvettin veisaelemän, eikge ollut y k sik in seurassa, joka ei kohottanut &ntensae. Kotvan aikä veisattua muistutti joku seurasta, e tte jo oli aika mennee kotin; ja leeksiveetkin kaikki jo rantän ptein pait Anni, joka vielfe jeei ruoka-ainet ja astiat korjämän, ja Annin kanssa kaksi palvelijä. Nyt luettin kaikki kapinat, ja katseltin ett ei miten joutuisi käteisin. Sinee toimessa ei Anni huomannut ette oli sinne jäänyt vielse toinenkin, pait palvelijat, ja temse oli Pietari. Havattuansa virkki Anni kainostellen: "Ettek0 muitten kanssa m ennytkin?! K ylte minee tsessse tulen aikän. "Onko, vastasi Pietari, Annin m ielte vastän, ette tenne jsein? "Ei nin; mutta lftllen ette Pietarin tuli saaliksi minua, nin tahdoin mee ilmoittä, ette mulla ei ole vaivä yht&n. Palvelijoille antä Anni nyt keeskyn kantä kapinet venesen. "Nyt ei ole meidsenk&n muta tekemiste kuin tehtese jseleste. Ennen oli aika, sanoi nyt Pietari kaavellessse, "jolloin ei ollut keskinseinen puhumme nin jseykkee ja varova kuin nyt. Silloin ei ollut "Pietari ja "Anni" joka sanan vselin pistettsevse. "Nekos ne nimet puhen tekeveet kankuksi? "Josko ei ninkifen. Sulo nimi "Anni onkin; van minun mieleste ikiin sulo nimi ei piteeisi joka paikkän pistettemfen." "Site en minseksen kiellse." "Mutta, sinse tapauksessa, millse mulla nimeltee sän minee Annia puhutella? "Onhan meidsenkin eeitinkielessee lyhempi nimitys jolla ystevset ------- "Sehsen se lassa ollessamme oli ainoa nimi keskensemme; mutta tohtinenko en; site keeyttfe? "Lienek0 se nin virallista, mutta jo odottavat m eite. Nyt meni Anni ja Pietari, jotka hästaessa olivat rantän ennsettenet, venesen ja kotimatkalle särelta. III. Ihana oli luonto kessepseiveen ämulla W ein0lsen seutuvilla. Taivän kansi oli selkiä; ja kirkas; aurinko palavalla silmasllsensee katseli, kuinka lahdet, niemet, säret, kummut kukkinensa lehtinensse loistivat sen valosta. Erittein kaunis oli 'VVeeiiMleen
14 mainio puisto. Kello oli kuden paikoilla. Anni oli jo varhän noussut yl0s ja leehtenyt puiston kukkia poimimän. Tse tse tehden ei huomä, ettse on sinse toinenkin tulemassa. "Hyv& huomenta ', sano tulija. Jumal an takon! Misteepee Pietari nsein varhän tule? Nink0 oli eilinen veelipuhemme? Eik0 tuo Pietari piteenyt vaihettuman tuttavampän nimen? "Anni-nimeste sihen ptetgksen tultin; mutta P ietarista mun muistäkseni puhetta ei ollunna. Minunpa nsehden, kummastaki koski se p&tos.1 "Eikgs sis Pietari ole nin hyvee kuin tuo toinenkin nimi? "Noh, miksi ei; mutta mitee tsellee toisella kielessee tehteeisi, jos puhesta pois heitetteeisi? "Jokapeeiveeisessee puhessa, ja kiret kuin on, se sättä olla sujuvampi ja sukkelampi kuin nuo oikeat nimet, jotka monella ovatki pitkeemseisiee. ' "Vieleepee ik&nkuin lsehentis ihmiset toisihinsa. Minunpa nimellee on kolme tavua. Se on sis vielä: hankalampi ysteevsellisessee puhessa, kun A n nin, ja Annilla sis enempikin sytee tuohon nimen vaihtamisen, kuin minulla. "Jospa Pietari alottaisi, virkki nyt Anni, luoden silmeensee mahan. "Keettee sen palle! Teestse heh tien olemme kuin veljet ja sisseret ainakin, vastasi sihen Pietari. Hetken ollän nyt {feneti. "Miksipee sinee, Anni, n tein varhän olet ulkona, iktenkuin 'VVeein0leessee ei olisi palvelijoita kukkia poimimän? Koko yökauden, vastasi Anni oli teemee peeivee hupinensa toiminensa mielesseeni. Onkos sinun nseistee puhista huolta piteeminen enemmeen, kuin muitten? Me ömme, neeetsen, kaksi siseertee. Kummallakin on vuorottain vikkonsa talon askareita toimittaksensa. Nyt on minun vuoro. Sinee on likimmeeinen sy tseheen huoleni. Van mutenni, neein hyvise vieraita kun on, soisin ettte kaikki askaremme parahittain onnistuisivat." "Onkos teideen tftmat ja ajatukset Ilmarilä kohtiin vielse ninkuin ennen sekoittamatta? "Minulta, ysteeveeni, nin kysyt! En suinkän minee sekännuksista tiedee. "Kuin kahden perekunnan veeli on ymnsse hyvee, onko yhteisen sovun vuoksi veeltteemeetantee, ettee toisen perhen jsesenet ovat toisen jeesenille kaikki yhtse rakkät? "Minpeetsehden see minut nin syveemielisillee ky- symyksillee ahdistat, joiden perä; en voi keesittee? "Anna ysteeveeni anteiksi, vän vielse mse sittenni kyselen. Jos esimerkiksi Ero erinomattain rakastaisi mun sisareni, oisikohän tuo yhteiselle sovullemme vahingoksi? 15
Kukatiesi yhteinen sopumme siten van vahvistuisi." "Lftletkos Annikkani?! virkkoi nyt Pietari ja tavoitti innollisesti Annin ksettse, luoden silmaensse Annin silmaeter&n. "Tuntoni, jos petteene, nin olkön sen vika. Van pilkkä sse tehnetkin Erosta, joka kohta on jo 5:llse kymmenellä, sinun sisseresi kuin tuskin lie vielaj lapsuden ijsestee piessyt. "Esimerkiksi mse nuo paninkin vän, koskas sanoit et tajoivasi mun kysymykseni peraj. "Arvoituksia, ysteevseni, olenma kehno selittae- mffin, sanoi nyt Anni, punastunut silmäkulmin asti. Nyt ollän hetken vaiti. Pietari täsen tavoitta Annin ksettee. Anni virkkä tuskäntunena: "Else, veikkoseni, purista nin kovan. "Suo, kultaseni, anteksi.- en tiennyt mitse tein. Saisinko suorän sanoa, mitse mee nyt ajattelen?" "Suora puhetta minse ainakin soisin kulia." "Antaisitko tuo keetesi mun omaksi? "Mitses tuolla tehnet?" "Ksetteepee jos rakkaus seuraisi?!" "Kenelle, jos ei sulle! "Muta m in en pydeekk&n. Mitse sitten seura, arvannet, lukiani, minunkin sanomatta. Nyt kiilui askeleita likimmeeisen pensän taka, ja sentsehden erkanivat Anni ja Pietari toisiltansa. IV. Wtein0lscn rouva, joka my0s oli aikaisempän mennyt rytimänsa tuotteita katseleman, mitse sieltee muka kelpaisi murkina-p0yd8elle, sattui nyt tiel- Isensse yhtym in ty tteerensee, Annin kanssa, jonka kasvot vielse loistivat sitae, mitse Pietari heenelle, ja hten itse Pietarille sesken oli tunnustanut. "Oletkos sänut kukkia? Sitoe varten hän, mun luota Isehtiesssesi, sanoit tsenne meneveesi", sanoi seiti. "Olen, seitini, m utta------ "Matamat nistae, nimittsein rusut, neeyt poskillesi latonen, vai mistäs nuo nin hohtavat? "Jospa, eeitini, itsestänne arvaisitten, nin pesisin minse sanomasta. "Onko se sis nin vaiketa seitillensee sanoa?". Se on, mammaseni, semmoista, jota en ennen iksepteiveense ole sänut kokeneksi." "Ei toki, lapseni, lie mitren onnetonta? Elte", sano Anni, puhkein itkun ja luoden kaiten sai seitin kaulan ympeeri; "elee, seitiseni, elee pelk." No, mikse, tytt0 raiska, sinua nyt vaiva?" "Ei se vaiväkän ole. Jos se vän olisi teideen mielihyväksi, ninkuin se on minun. "Liene, tyttöni, rakkauden kipenee syttynyt povessasi? En voi" sano Anni, täsen liyreehteen itkun en taida, seitini, sitse kieltä;. W cein0lcenniemi. 2 17
19! Onko kunnon mies, n in kitse, lapseni, Jumala. Mutta ken tuo sitten on? "On, seiti kultaseni, Pie - - - tari Ilmarilasta. Vai Pietari, sano seiti, vetseen kulmiansa vsehsen ryttyn. "Oletkos Enolta kysynyt, mitse hsen tuohon asian sanone? Tekek0 mielesi, nin mennen Enoa sitse puhuttelemän?»jos hsenet teenne saisimme kutsuneksi! Nyt keksi Anni vsehsen matkan psessse oleva renki-poikä tavottamän. Tremsen laittoi Enoa kutsuman. Takasin tultua sanoi Anni seitille: "Mitse, seitiseni, lfdette Enon tsestse sanovan? Teidsen suostumusta lölen jo säneni. ' "Sanoppa, Annikkani, toden persestse, etk0 ennen jo ole keteen rakastanut?1' "Miksi, seitini, noin kysytte? E ik0 Lietonen, Kauppilasta, koskän ole mielesi muistunut? "Onko käytökseni koskän osoittanut, ettse hsenen olisin mielistynyt? "Josko emmse tuota varsin taida sanoa, nin kui- tenni on minusta Lietosen sekse sissellinen että. ulko-olento paljon kaunimpi kuin Pietarin." "Ihmettse! nyt min en seitini mieltse ymmserrse Vän jopa Eno tule. Nyt keentyvset molemmat Enoa kohti. "Hyvffi huomenta! H yvä huomenta, Enoseni!" "Jumal an takon, vän mikses nyt on h a; tee me? ^Emmse tiedse, sanö seiti, "mitse Annilla liene Enollensa sanomista. (Anni sill aikä puristä seitinsse ksettse, perseytyen seitin ta akse.) "Noh, Anniseni, eihsen sun ennenkin ollut pakkoa Enoa peljsetse, mitsepse nyt ujoilet? "Entiset ajat, Enoseni, on ollet ja mennet. "Mitses erinomaista sis nyt on tapahtunut? "Sanokätte, seiti kulta, minun puolesta, vastasi Anni kainostellen. "Jo mee sen arvannenkin", sano Eno, "Nuo nuoret vierämme lienevset silmsesi käntsenet? "Jo on, nseetsse, Eno jselillsesi, virkki teiti. Ei auta nyt enä paeta. Tunnusta suorän, miten asia on. "Tule lapsi, lsehemmse, ettse saisin silmusi katsoa. Ne elikse ilmaisevat mitse itse nyt et rohkea ilmoittä." (Anni k ä n tä kasvonsa Enon.) "Kas nin, Anniseni, nyt mse sydsemesi salaisutta ymmserrsen. Pietari varmän on sinua hsetyttsenyt? "En mas ole teitse, Enoni, milloinkän pettasnyt, sanoi Anni punastuen korvalehten asti, "van kukas tsetse on teille kuiskuttanut? "Mun silmseni on sinua, lapsi, valvonut sitse sakka kuin ensin rupesit permantoa ryömimän. Else sis kummastele, ettse mse tsemsen asian arvasin. "Sanotän kyllse, pistihe nyt seiti v a lin, "seitin silmä lastensa asioissa tersevsemmseksi kuin kenen mftn hyvsensse; mutta tsessse nseki Eno tarkempän kuin seiti.
Elee, siseereni, vastasi Eno, ete pane se pahaksi. Tietsenet kyllin jo ette minse aina olen sinun lapsiasi rakastanut nin, kuin jos olisivat omani ollet. Olen myös sinua vanhempi ja mailman mutkia ja vehkeitee, vaikkapa naimatonna, enemmajn sänut koetta. "Misteepee systse Pietaria heti arvasit? En tosin omalla naimisella ole kokemuksiani sänut. Mutta etfei multakän kokonän putu kokemusta mokomassa asiassa, sen muistanet, siskoni, vielee nin hyvin kuin mee itsekkin. "Kvlleeheen seiti site muista, virkki nyt Anni; "onpa mullekin kerran site hastanut, miten kuoleman miekka Enolta tempasi rakkan morsiamen, jota surren toinen jeeikin etsimsettse. Eno (kynele veelkky- silmissä:). "Ninhsen se on mailma minuakin koettan u t!--------------- vän nntee sltee entu on puhumista! Mi tse Annin ja Pietarin asian tule, nin kylleehsen tuo on pulska nuorukainen.' "Noh, eminä: nykyajan naismieltee ymmsertene, ' arveli seiti, "mutta kyllse minun nuorra ollessa Pietarin mokoma mies oisi rukkasensa sanut. "Olisiko sis joku mu enemmin sissereni mielestee?' "Lapselleni mineek&n en henno kova pakkoa panna; mutta on meillä; parempiakin käynyt kosimassa kuin Pietari." "Satta olla", sanoi Eno arvellen "van miksi minua teenne haettin?" "Enonsa suostumuksetta ei uskalla Anni kultansa muistoa talleltä. Mitses nyt veljeni sihen sanot?" "Johan tuota arvannetkin. "En vielse suoran. "Miteepee mcita kuin onnea ja menestystee! - Sinsepse siseereni, mi tse sihen s a n o t? ------- Tuohan oisi sangen sopivä ja hupaista jos tseneen vielse kihlauksia saisimme aikän. Se juhlamme paljon kaunistaisi. No, lienet jo sihen suostunut sinsekin?" "Minusta tuo onni ei ole nin silminnsehtevee." "Mitenksepse nin?" "Epeelölon alainen on Ilmarilaisten ystev^s, minun nsehdse, jo kauvan ollut. "Mitse joutavia! eikte se asia ole teeheen kiiluva." "Minullapa on s^te varomän ettse se enemmcen kuin lulet, on tsehsen kuluva. Jos liene hyvinkin syitse, nin tseneepfenee kihlauksia ei sätanekkän, sanoi nyt Eno, alakuloiseksi rniittimena. "Minun puolesta, virkki seiti, "nin lyksettekjän se asia tuonnemmaksi. "Eno. "Noh, olkön nin." (Annille erittein.) "Else sure Anni. Ehkse tuli vie- Ise kienty myöten pikemmin kuin nyt lulemmekan. (ieitinkin kulia.) "Etheen, lapseni, eeitisi m ielte vastan tahtoisikkän mieheleen mennee? Anni. (Silmset mahan luotuina ja alakuloisena.)
22 "ieitieeni mas aina tahdon totella. Ollän hetken reneti. ^Eiti. "Oudolta tuo Annin mieli minusta ainakin tuntu, enkee sitee ävistäkkän voinut. Eno. "Mineepae olen sen asian jo ammon aikoja ennustanut. Jo koulupoikana osoitti Pietari sellaista mielen lätua, ettee mse heenen surin m&rin mielistyin. Kutsuinkin heenet, kuin muistat, meille yhdeksi keseekaudeksi. Anni oli silloin vielee pieni pikkarainen. Pietarin lempeys teetee pientä: nytykkfflmme kantaessa ja taluttaessa johdatti silloin jo mieleni, ettee eik0 noista joskus parikunta syntyne! Sittemmin keevi Pietari t&llee kerran ylee-oppiläna, ja neekyi tuo muisto lapsuden ajasta silloin ödestän hereehteevaen. Onpa kirjeisseenseekin sittemmin Annin oloa kysellyt. yeiti. "Mulle, veljeni, et sitee ole mitäen virkkanut. Eno. ilmoittaminen. "Kahden kesken sanottua ei keeynyt muille ------- Vän jo taita vierät ätelia ettee vuorenveeki meitee on vienyt, Leehtek&mme sls t&lfae jo pois! (Ollän leehtemaessse.) V. Aukea, tasanen nurmikko Weeinaleen puistossa. Sen ympeerillee seiso komeita puita. Peeiveellisestee peestyee ollän kaikki tullee. Vanhukset istuvat puiden varjossa, nuorukaiset liehuvat edestakasin. Veeheen rnatkä teeltee neetideen palvelijoita ja tilan alusvaekeee juhlavätteissa. Nurmikon keskikohdalla, vän täemmaksi, asettavat parhallän korkean kären, jo k on kukkia ja lehtiee teeynnee. Sinee seiso isoilla kukkasista tehdyillse kirjaimilla luettavana: ILMARINEN teemeen rukin perustaja v. 1750. Kären ympaerillse ruvetän kaikenlaista iloleikkiee ly0meen. Simana Ilmarinen, katsellen palvelijain iloa, sanö Weein0leen Enolle: E i ihmiset teideen ty0ssee vanhoiksi tulekkän! Tuoss on tuo Yrj0 Neronen, joka jo kymmenkunta vuotta takasin alkoi harmäpäiksi muttua, vän yhte vielse nuorison parissa py0ri. "Jumalan kitos", vasta sihen Eno, "ei vielee 6 heetee hartioitamme taittanut. On kuormä kuin tiedetty meidaenkin niskoilla ollut; mutta toiselta puolen on itse ty0n ponnistus ikään kuin teroittanut kaeden voimä, ja jokainen askelma etenpsein on miehieemme rohkemmiksi tehnyt. "Tekisipee mieleni tuota Nerosta puhutella. Miten heentae puhelleni saisin? Matti, joka oli säpuvilla, juoksi Nerosta noutamän, ja ei aikäkän, nin ollän takasin. Simana sanö Neroselle: Hyvee peeivte! miten vanha mies voipi? 23
24 "Kltoksia kysymyksestä. Miteepse vanhan T o i mista, kuinhan rempalehtä muiden muassa. Minun neehdee oletten vielee ravahka kuin parassa i eessee.»jo on, hyvee herra, jeesenet riutumaisillän, vaikka muitten toimi eleehyttft vanhankin voimia. "Jokohan teiltse, vanha mies, saisi muistotietoja W Eem0leen vanhoista ajoista? "Olisiko minussa miestee kertomiin, nin ehkee vielee jotakin muistuisi mielen. Kas se on hupaista. Sanokätte sls, mitse viel on teekeelseisen rahvän muistossa teemeen rukin perustamisesta, sekee sen perustajista?" Neronen sanci: "Lassa ollessani sanoi mun isseni kullensa iseen-isseltee useimman kerran, mimmoinen mies se oli, joka teemsen rukin teeheen perusti. Iseen-isffi sen omilla silmin oli neehnytkin. E i ole, neeetten, kuin sata vuotta sitten. Sitee ennen peltoa van perkasivat esivanhempamme. Asian laita on slnee nin, et tse teemsen talon yksi tyteer joutui naimisen er&n nerokkän miehen kanssa Ilmarilasta. Se tyteer, ollen vanhempainsa ainoa lapsi, teki sulhostansa kotiveevyn. Ilmarilassa, josta tsemee sulho tuli teenne, oli jo sitee ennen aika vahva rautarukki, jonka p&johdattajana jftri teemee mies oli ollut. muttamän. Nyt lempi taivutti mielensse maja Olipa tifelleekin havaittu malmia l0yty- veen runsästi sekee jeerven pohjalla ettse kallioissa, jopa soissakin rautamutä. Marukki sihen aikän oli ollut teellee hyveessä? voimassa jotta k yll oisi miehensee elsettsenyt. Mutta mokoma mies, eiheen se malta jouten olla. Se oli jfuorenhoitön tottunut ja mielistynyt. E i kymmen- teek&n ajastaikä heenen tultuansa kulunut, nin jokos oli toista eleeni Weein0leessee. Tuo vanha märäde oli nyt vaipunut unhotuksen. Rautarflkki sitee vastin luonnistui ihmen pikaisesti. Semmoista me- nestystee ei ihmis-nero eikse malmien runsällisus yksinffin oisi voinut vaikutti, vän sen ajan voitollinen rautakauppa ulkomailla, jonne omasta rannastamme oli helppo meritse tavaränsa viedee slnee ulkonaisessa seikassa oli paras kohoke rukkimme edistymiselle. Tsetee Kerosen kertomusta koitelivat tarkkan kaikki leesnee olevat, ja toivoivat vielee enemmin heeneltee kulia, kuin sekkiee tuli Iir o ja sanoi: "Nerosta odottavat tuolla sodaksensa kären, joka on kallistumassa, jeellen asemillensa. Neronen leehte. "Misseepee on vanha Juho Kuntolainen, joka jo vldettee kymmentee vuotta oli seppien p&miehenee rukillanne? kysyi tas Simana. Sihen vastasi Eno: "Ukko meni jo manalän. 25 Se oli vlme syssse. Koko vlmeisen vuoden olikin jo kykenemeet0n vir-
26 känsa toimittamän. Mutta ei tauti-vuotellansakän malttanut olla sepityksestse huolta piteemsettse. Kahdesti pseivsessse tseytyi ukolle ilmoittä mi tse pajoissa tehtin, ja miten ty0t edistyivset." Simana. Nin muistan minsekin, ettse se oli toimen-mies. Kukapa nyt hionen sijan on tullut? "Matti, joka olikin vainajan paras apulainen. "Muistäkseni Matti jo "pimses&na pikkaraisna ukko Juhoa hyvseili. Eno. Kuntolaisen alaisimön ja koko askaresen mielistyi Matti jo lapsmen i sell e; ja se mieli on hsenessse nyt nin syvien jurtunut, jopa vallalle p yssytkin, ettse tuskin mftta tahtö kullakkän kuin takeista ja pajoista. Simana. Mitenpse Matti Kuntolaisen sijä teeytttfe? Eno. Sehsen se tieyt tiekin. Vaikka vasta tsense vuonna tseysi-iksen on psessyt, nin ei ole sepisssemme y k sik in, joka Matin, ty0-voimän katsoen, voittaisi. Ty0 miehet kuin toissa pseivsense olivat pajassa sanonet, ettse "herran muka ei pitseisi nin paljon vaivautuman; nin oli Matti vän vastanut: ty0ssse on miehen kunnia. Vän, sinse paha missse pannän; - tuoss on Matti itse. (Matti tulti eten.) Ero. "Mutta tarvihtisi meillse peltokin miehensse, joka sitee paremmalla toimella ruokkoisi kuin tsetee ennen. Ja kuin on meillse mielikö kummallenkin haralle, nin liene parasta, ettse kukin koh dastansa ilman vihatta, yhteistse etua yl0s rakentä. Jos sitä; vastän rukkilainen esim. ei kynt0miehelle arvoansa soisi, nin hajallensa menisi koko taloutemme. Matti (kivästi). "Rautä jos on, nin kyllse leip& aina sädän ostamalla, vaikka ei varttakän kasvaisi omalla pellollamme. Eno. "Lijan ylpeset ovat ne sanasi. Etk0 muista mitee pyhsessse kirjassa seiso: Ei ole se joka kylval', eikse se joka kastä, mutta Jumala kun viljan antä. Matti. Sattuvainen on sis loivien sato. Kylvse ja kasta vaikka miten, se ainakin rippi! ilman ladusta, joka on mitse vaihettelevinta mänpirillse. Toisappsein on rautarukin laita. Sinse et ilmoja tarvitse vseh&kfen pelsetse. Eno. Nin sitse pusta katsoja lulisi. Mutta leipä; tarvitsi rftkkilainen nin hyvin kuin mtltkin ihmiset. Vierin sis sanoit, rukissa ei tarvittavan ilmoja pelsetse. Matti. ''Sainina tuon ehkse nurin sanoneksi. Mutta mä-rätelle kuin on ilman lätu tfflllse pohjan perillse usein haitallinen, nin lulisin rautaty0n tsellse luonnon mukaisemmaksi. Eno. "Ilma on sellainen teellse kuin maallakin. Onko ilma vaihetteleva, nin sitse vastän mä ja sen kasvuvoima on pysyvse ja vakava. 27 Se tyallse aina sädän virvoitetuksi, joskin edellee mennyt miespolvi ajattelematta sitse oisi heittsenvt hsevialle,
28 Matti. No, nin kuin on, ruvetkät tulevat su* vut mä viljelyksen, jos nin tarpen on. Eno. Eik0s ole sftresta arvosta pidettsevse sekin muisto, jonka olemme perillisillemme jsettsevset? Eiko meidsen tule raivata tietee tuleville suvuille, ettse ne kitollisudella muistaisivat meidsen jselkise, sekse tekisivset vuorostansa samoin hekin omille perilli- sillensse? Matti. "Mätä sis on perkäminen senteehden ettse jselestsemme tuleva suku saisi vsehemp tygtse!!" Eno. E i veikkonen, ei tulevan suvun ty0 sitse ja siten vsehene. Yalm iksi raivattu ty0-ala sitse vastan hei tse vän kehoittä ja vei vöittä vielse viremp&n toimen. Mutta itsekunkin miespolven tul6 olla valppäna ja tarkastella, mitse Luoja millenkin on sallinut aikanansa aikän säda. Matti. "Ei nseistse puheista, nseemmse, Isehe mit&n. (LsehtS pois.) Eno. "Matin mielestse oisi rftkille haittä, jos miesvoima jaettaisi kahten osän. Simana. "Matti ei huomä, ettse sille sitse vastän pitseisi apua karttuman pellosta, ja tselle samoin täs rukista.. Sis keskinseinen apu. Mutta Matti on kentiesi jtenyt yksinsen rautarftkin puolelle ja sitse systse lika mmrin ktvastunut? Eno. "Ninpse sitse on, veli oivani, asian laita meillee oikestän vätinut. Kuka ei tunnustaisi rautarukin surta arvoa sekse varallisfttemme ettse sivis tyksemme suhten. 29 Mutta omat malmivaramme ei ole en& mitse ennen olivat. Ne vsehenevset vsehenemistsensse. Muihin tftmin on pakeneminen, koettäksi, eik0 tilallemme mätakin turvä löytyne, kuin raudan ärtöt loppuvat. Simana. "Selvee asia hän tuo on. Eno. Maita meillse on kyllse, ja jotenkin hyvise, vaikka ne ovat pifesset liaksi vesoja ja pehkoja kasvaman. Nitse on nyt virne vuosina ruvettu raivämän ja perkämän, ja sitse alusta on hyvse menestys toivottava. Nyt kannetän poytse ja juominki-kapineita eten. Lasit teeyteteen. Naisvseelle tarjotän marjavinä. Simana. "Tosin on rukkinne Ilmarilaisten silmissse sftresta arvosta. Mutta vaikkapa se heitet- tseisi muistopatsäna vän seisomän, nin toinen on tavara, sitse vielse kallimpi: k e s k in s e in e n ys- ts e v y s! Eno. "Kunnialliset vierämme! Ken meistse tietie, mitse Wsein0lsen tilasto nykysensse olisi, ell ei tuo mainio mies sata vuotta sitten Ilmarilasta oisi tsenne muttanut. Märukki tosin jo ennen hsenen tultua oli Wsein0lsessse hyvse. Sitse kyllse on lul- tava ettse meidsen tilamme, ilman tsetse rautarukittakin, nykysensee ei olisi huonompi kuin näpurim- mekän, ja aikoja myöten oisi edistynyt edistymisten, ell ei erinomainen onnettomus olisi esteksi tullut. Mutta mahdoton se ainakin on arvata, mitse
31 milloin, kuta kulloinkin olisi sättanut tapahtua. Ikuisesti muistettava on se etu, joka teestee laitoksesta on meille vuotanut. Slhen etun on sekin luettava e tte rautaty0 ja sen kauppa-llke johdatti meiteekin muita mäkuntia, niden asukkaita ja tapoja tunteman. Se tuttavus on muka sangen mahtava veelikappale sivistyksen kehkieemisessee. Sitee alkoi meilleekin ftsi olento ja elanto. Sentehden pidetynkin se mies, joka mokoman mutoksen aikän slttoi, toden pereestee toisena Esi-iseeneemme. Sentehden lieente kunnioitamme ynnee kaikkia IImarilan muinais-miehiee, joilta heen tietonsa ja taitonsa oli perinyt. Mutta paitsi t e t e s^tse, joka tule omasta voitostamme, ansaitsevat mainitut muinais-ilmarilaiset meideen vapäta kunnioitusta myös sentehden, ette ne aikanän olit ei ainoastän kansansa mutta ihmiskunnan sankaria, sekee sotatanterella ette rauhan aikana koto-vainiolla. Hei- deen muisto, rakkät vieramme, on sls meille yhte kallis kuin teillekin. Ottakämme kaikki lasimme! Juokämme Ilmarilan muinaisuden muistoksi! Simana. "Sanasi, ysteeveeni, josta me n0yrimmeesti klteemme, kehoittavat minua vastämän. Ne sättoivat m eite luomän siimeemme muinaisuternme perille. Slteepee onkin nostettava se mehu ja ravinto, joka on toivomme yllee-piteevee tulevaisuden suhten. M ite erittein Ilmarilan tule, nin useampi sy on lauläksemme: "Ei ole ajat, nin kuin oli ennen. Isoja ja kunnian-arvoisia ovat ne hämut, jotka, muinais-aikojamme muistellessa tulevat m eite vastän. Ne ovat ik&n kuin pyheet kuvat katolilaisten kirkossa. Nykyisen mies-suvun on heite kumartaminen. Nlhin verrattuna supistu meideen ansiomme jotenki neekymeett0mln. Vän elkon se muisto senteen sortako mieltemme. Se on ikeen kuin iltarusko, jonka loiste meiteekin valaisi, ja josta vielee kirkkämpi peeivee on toivottava. (Lasit koho vat ja riemu h il to nouse kesee-taivasta kohti.) Matti. "Jospa sallittaisi nuoremmankin sanansa virkkä, nin p^teeisimmee kunniallisille vieraille tarjolle panna maljan rukkimme muistoksi. Jos se laitos ei enfe kelpaisi möksi kuin muistopylvefenee seisomän, nin estekon kaiketi sitee siseellistekin sidettee katkomasta, joka muinoin 'VVeeinoleeisiee yhdisti Unkarilaisten kanssa. Rfikkimme muistoksi! josta sekee ajalliset ette hengelliset varamme ovat syntynsä} sänet. Pävo. "Koska te li on muinais-aikoja muisteltu, nin py^deemme Wsein0leenkin m uinaisutta mielemme j ehdatta. Hymyillen taita moni arvella: ""Miteepee noista kurjista lienfe muistettava! - Eikee nlden hämujen koko eikee suret ansioty0nsee keten juri kumartelemän kelioita. Hiljaisftdessa perkasivat mätä, tullen omillansa hyvin aikoin, toisen takä lainäinatta. Vasheeiset olivat tarpensakin. Mutta
33 i vielsekin sanotan se visäksi, joka varojansa my0- ten el e. Olkätte, kunnialliset ystsevset, hyveet ja tyhjentsekffitte malja nseidsenkin muistoksi!1' Kaikki, sekse vierät ettse talonvseki, kohottavat lasinsa, ja Simana Ilmarinen sanö korkialla Änellse: Sen te emme kaikki mielellsemme! hurräh! Hetken persestee, ja riemu-hmon vaijettua, pysi Matti täs sanan vuoroa: Nin suosiollista vastausta ei olisi veljeni ansainnut. Puhensa oli sekse fyperse ettse sivoton. Antakgtte, veikkoset, hsenelle se anteksi. Slhen Pävo vihan vimmassa vasta: Ei oisi sovelias rita nyt nostä, mutta en minsek&n salli - - -* (Eno koke Pävoa lepyttte.) Matti (tyvenempi). "Veljeni on sänut mielensse, ettse vsekisinkin on nyt litta polkua alottaminen ja raiväminen; tuo vanha tie on heitetteevsemme metsistymän. Malmi-ärtemmo sanotän muka jo loppuvan. Nin jos olisikin jota minse en usko nin sepse veljeni ptehsen ei pysty, ettse malmia huokella sädän mualtakin omän rautamme, ja ettse se oisi kauheta velttoutta, jos tsemse rautarukkim- me s^ttse ja suotta heitettseisi hsevisem&n. Pävo ei ymmserrse vai lienek0 vän olevinän ymmsertsemsettse, ettse, ellei juri tsemsen rukin perustus oisi ennsettsehyt Wsein0l e Ilmarilän sidottä, nin oli tuolla toinenki näpuri, joka kyll oisi meitse- kin rihmaksinsa viehsettsenyt, sitten m0kkilseisiksensee tehnyt, ja vihdoin räkftten jsellen johdattanut. Rimana. Jo joudumme, veikkoset, syrjseteille. Eno. Kftlk6tte pojat! Eiheen vieraita ole kutsuttu ritä kftlemän, mutta riemuamme todistaman Matti vän kivastu kivastumistän. Vieresssensae. seiso Umanen, suputtaen Matin korvän. Matti katkaisi Enon puhetta, vihan vimmassa hutaen: Onko se sitten oikea juhlariemu, kun ei sada omia asioja rehellisen jutun aingksi ottä. Senpse tsehden estinki tuota Lietois-roistoa kutsumasta. Mutta kentiesi lie seurakunta vielsekin sekalutta! ("Katsele tulisilla silmin ympserillensse.) Kitoksia, Te Ilmarilaiset! meille tuottamasta sivistyksestä! Tuhannen kitoksia sitse, ettse ennsetitte meitse pelastamän ulikävasta kovan onnen kauhistuksesta!! Nyt tule naisvseki herrojen kthtymistse hillitsem än, ja Anni ilmoittä, ettse rahvas kanssa p?talupä sanansa virkkämän. Eno kehoittä heidset astumän eten, ja toimitta lasin kaikille. Muitten edusmiesnse astft nyt esille vanha harmäpra ukko, joka n sein sanoiksi virkki: "Pitkise puheita ei ole minussa pitsejä;. Se vän sopine sanoa, ettse tuskin liene miss&n valtojen ja palveluskunnan keskus nin selv& ja puhdasta kuin meillse. Pait Jumala kiteemme sltee vanha issent&mme. Ehkse palkollinen vän, pydsen m Eno-herran muistoja juoda, ja sen mse tien koko palveluskunnan puolesta. Wcein0henniemi. 3
34 Nyt nousi innokas ja ankara hurrdh, joka kolme kerta udistettin. Sitten, pysi Eno "vielee kerran su-vuorö, sanoen: E i se sanasta, jo k ei puolesta. "Nin on sanan-laskussa, eikee meideenk&n kesken pitempiee puheita tarvittane. Sitee vän en voi olla vieleekin mielemme painamatta, jota jo vanha mies puhessansa mainitsi josta olkon heenelle kitos ettee puhdas ja vilpit0n valtojen ja palvelusveeen keskös on mitse kallihinta talossa oleman pit. Sitee piti rukkimme mainio perustajakin talouden pte-asiana. Neehdeeksensee sen ehdon luonnistavan, olivat vätimuksensa yhtee lujat ja pereeytymeett0meet valtoja kuin palkollisia kohtän. Sihen kerran tottuneksi peestyee, menestyi se tapa itsest&n, ja, Jumalan k i tos, se on teeheen asti kesteenyt! ettee se vastakin kesteeisi!" Nyt laulavat palvelijat valituilla ffinillee: Suokon Herra "Arvon mekin ansaitsemme j. n. e., sen jeelken leehteveet pois. Jo ovat vierastenkin hevoiset valjaissa, ja jffihyveeisiee ruvetän ottamän,joten neemeet pidot loppuivat. VI. Kaksi vuorokautta oli mennyt sitee peeiveestee kuin AVeeinoleen muistojuhla vietettin. Eno istui kirjoitiis-p0yteensee ffiressee, kynee paperilla. Kello oli jo XI yallee. Nyt pane kyneen keedestae, suo rittaen jeesenieensse.. Enon oli tapana, veelistee kuin mielensee sisimmeet ajatukset p siveet vallallensa, vaikka oli yksineensee, korkella eenellee puhua, ik&n- kuin toinen olisi ollut kulemassa. Nin teki nytkin, sanellen: "Jos mee kuin monta arkkia numeroillani teeyteen, nin sitee leehte ainiän sama loppu ja seuraus, nimitteein: e n tin e n j a teeheen s a k k a t o i m ite ttu e la t u s k e in o y k s in & n ei en & k a n n a ta. Samän peetgksen on Erokin tullut. Nyt nouse keevelemeen edestakasin. "Itsesteeni veehest huolisin. Minun peeiveet ovat jo pian luetut, kukatiesi hetketkin. Jo on kotvan aikä alameekeee laskettu ihmisijeen keski-kukkuloilta. Mutta teemee nuorempi miespolvi: sen tuleva tila, se minua huo- lettä. Olisivatko ne kaikki yhteepiteeveet, nin heetctkfi sittee. Mutta tuon Matin eripuraisus se minua peloittä. Pait teetee Weein0leen erityistee voittoa, nin on meillee vielee toinenki sy märukin parantamisen. Ajatellessani, ettee neeillee tienoilla on yltee ylitse viljavä mätä, ettee sitee vastän näpureillamme puttu sekee eelyee ettee taitoa parantäksi ty0nkalujansa ja keinojansa; ettee neeillee ei ole raha-varojakän sihen: teetee kaikkia ajatellessani, neeky- märukki Weein0leessee edistet- teevee siteekin systee ettee, kellee varoja ja taitoa on, sen tule ainakin olla veehemmeen tieteeville ja taitaville esikuvana, apuna, ja neuvon antajana paremmalle kannalle pyrkimeen." 35
irncm*mem**bmm S 37 Nyt mene Eno poydeelle kelloansa katsomän. Ohoh! jopa tuota y0tee on kulunutkin. Nyt on paneminen ma ata, jos huomenna mieli Mis-suolle, joka hyveelle alulle oisi satava. Lsehtt) tuosta kynttilee keedessee lepo-suojansa. iekkise kftlq. koputus ovelta. "Ken siellee! A u kaisi oven. Palvelija astft sukkelasti sis en, sanoen: "Teess oisi herralle kirje, "Kuka toi? "Tuoja on porstussa. "Kutsu se teenne. SilFaiket aukaise kirjen. "Ah! Kauppilasta; miteepee tuo nyt siseelteenei?" Palvelija tuopi vie- rän siseen. Eno kysy: "Ken olet? "Kauppilan herran palvelija. Herrani keeski antä kirje omin keesihinne, ja ken enkin tieteemeettee. "Odota ulkona, ettee sen luen. Palvelijat leeh- teveet. Eno luke kirjen: "Kunniallinen H.! Sangen outoja sanomia on mulle tullut "VVeeinoleestse, Pitffik0 ne uskoman? Tapaus on kaiketi Iljan ju l kinen. Lainatessani teille, oli aikomukseni auttä apua tarvitsevaista. Se ahdistus, johon syttameesti olitten joutunut, minun oli surketa neehdee. Teideen nero., kunniallinen H.!, vakava mielenlätunne oli mulle tuttu, ja hyvee takaus annettavasta lainastani. Sanöten, oliko se pahasti tehty ettee laina- sin? W8ein0leen nuoret miehet kiiluvat minua moittivan, sekee halveksivan minulta sadun lainan. L ientykö teemee mielensee teideen opetusta?! Se sättä vereni kuohumän. Minua on julkisesti paneteltu. Minun on oikeus kostoa vatia. Sen py-deen teiltee. Tulkotte heti teenne ja muiden tieteemeettee. Ellen pian sä teiltee selitystee, nin heti purkän kaikki nykyiset vselipuhemme. Rahani vädin takasin, antäkseni ne muille, jotka avullisftteni tunnustavat. Monta on jo keeynytki lainan pytsej...siksi j;ukötte hyveesti! K a u p p ila------- 18. T ei tee kunnioittava Kauppinen. Luettua kirjen sano Eno: "Sinne meni teemeenni y0n lepo. Mene poydeelle, helahtä hopia-tiu ulla. Palvelija tule. "Sano vieraile, ettee säpi mennee. Palvelija teli te. Uni kuin meni pakön, nin peetti Eno heti leehteee matketn. Kutsui sis täs rengin, neuvoi teemeen mitee heenen oli vastarahien, kuin herransa kaivattaisi. Lupasi vuorokauden sis n olla täs kotona. Suolla tehteevee tv0 piti siksi-jädee kesken. "Mene nyt, pane satula oman runani selkeen. "Ettenko rattailla ennemin ajaisi, kyseesi palvelija. "Ole, veikkonen, huoletta, ja te e kuin mee sanoin. Palvelija leeksi. "Hyvee, ettae Kauppilassa on tuo Hirvonen. Heeneltee ehkee sän edelteekeesin selkoa neeistee sekännuksista. Yättet p&llensee «ätua, leeksi Eno matkan. *
38 V II. Kello 8 :san Imulla seurlvana pseivsense oli tls veljekset yhteisessse ty0huonessansa. firo ja Pävo askaroivat kumpikin erillsensse. Matti ik&n tul, pyssy olalla, ovesta. Tuoss on, veikkoset, kctsi teyrise; mitsepse teidsen matkoilta kdlu? sanoi tulija. 01tln tuolla turvemllla, vastasi firo fttta rlp i-ltrl koeteltin, joka yritys luonnistuiki aika hyvsesti. Sitse, Matti, oisi sinunki piteenyt nsehdse! On kullakin eri mielensse: mato mätä matele, kotka viltit hattaroja. "Kullakin on Luojan m&r&mse tarkoituksensa. "Tiedsettenko Enosta, minne hsen on mennyt?" kyseesi nyt Matti. "Liene jo suolle enneettsenyt." "Mitse vielse! Jo eilsen, taikka puoliy0n paikoilla oli nsehty ratsastavan Kauppilan tietse myöten. Ero ja Pävo y h f a ik l : "Else joutavia; mistses sen tiedeet? "Nin tuo m0kin ukko sanoi, joka asti tien varrella. Ik&n kysyin, kotln tultuani, Enon rengiltee asiata, ja tsemse todisti ukon sanomä, lisseten vielse Enon antaman kseskyn, ettse suo-ty0 jseisi kesken kunnes joutö. takasin. S I nsehdse, mitse vlsaita neuvoja Kauppilasta tls tule. rukin-klhkokin on kotosin." "Se ei ole totta, sanoi Ero. Sieltsepse tuo mä» "No noh: lopussa kltos seisö." "En, totta toden edestse, ymmserrse, mitse sse nyt tarkoitat. Lieneko Ilmanen sinua yllytteenyt mieron asioja ajelemin?" "Sanoi sitse Umanenkin eikse heen yksin&n ettse itsest&n tosin on tuo nykyinen seliinne naurettava lapsen leikkise, mutta Kauppisen ksesissse se muttu meidsen turmioksi. Kauppisenpa apulainen slnse kohden arvätteko, kuka se on? Juri Enomme sanotan olevan P "Voi veikkoseni! mitse sekasotkua p&kallosi nyt on teeynnse! "Tsehsen asti olen minsekin Enon luottanut. Mutta nyt en taida sitse emi;. Tsemse salainen matkansa vahvista minut pelossani. Kirje oli hsentse pakottanut matkin, sanoi hsenen renkinsse. Lftltavasti Kauppiselta, koska se nin sali tuotin. "Kukapa kaikki syt a rv l toisen toimituksihin? Mutta sen minse varmin lulen, ettse Kauppilan on tullut sanomia juri sinun tyhjajnperseisistee parjauksista. Neeitse selitteemsen on Eno nyt lsehtenyt. Nin ot Enolta y0-levonkin ryostsenyt! V ln jo odottavat meitse tuolla seitin puolella. Ja sinne nyt lseksivset, juttuansa pitkittsemeen. V III. Hyveellse runallansa joutui Eno sukkelasti matkansa p&heen, noin 5 peninkulma W em0lsestse.