1 LUPAPÄÄTÖS Nro 2/08/2 Dnro Psy-2006-y-197 Annettu julkipanon jälkeen 15.1.2008 ASIA Vuonteen kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kuhmo LUVAN HAKIJA Vuonteen kalankasvatuslaitos / Osmo Kyllönen Vuonteentie 60 88900 KUHMO
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 6 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Muut päästöt... 8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 8 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 8 Alueen luonto ja suojelukohteet... 8 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9 Vesistön tila ja käyttö... 9 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 9 Kalatalous... 10 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 11 Vaikutus pintavesiin... 11 Vaikutus kalatalouteen... 14 Muut ympäristövaikutukset... 14 Hankkeen hyödyt ja vahingot... 14 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 15 Käyttö- ja päästötarkkailu... 15 Vesistötarkkailu... 16 Kalaston ja kalastuksen tarkkailu... 17 Tulosten toimittaminen ja raportointi... 17 Tarkkailuohjelmien muuttaminen... 18 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET... 18 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 18 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 18 Muistutukset ja vaatimukset... 18 Hakijan kuuleminen ja selitys... 21 MERKINTÄ... 22 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 23 VESITALOUSLUPARATKAISU... 23 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 23 LUPAMÄÄRÄYKSET... 23 Vesitalousluvan määräykset... 23 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 24 Päästöt pintavesiin... 24 Päästöt ilmaan ja melu... 24 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 24 Varastointi... 25 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 25 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 25 Toiminnan lopettaminen... 25 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 25 RATKAISUN PERUSTELUT... 26 Lupaharkinnan perusteet... 26 Luvan myöntämisen edellytykset... 26 Vesitalouslupa... 26
Ympäristölupa... 26 Lupamääräysten perustelut... 27 Vesitalousluvan määräykset... 27 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 27 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 28 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 28 Toiminnan lopettaminen... 28 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 28 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 28 Päätöksen voimassaolo... 28 Lupamääräysten tarkistaminen... 29 Korvattava päätös...29 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 29 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 29 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 29 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 29 KÄSITTELYMAKSU... U 29 Ratkaisu... 29 Perustelut... 30 Oikeusohje... 30 MUUTOKSENHAKU... 31 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vuonteen kalankasvatuslaitoksen omistaja Osmo Kyllönen on ympäristölupavirastoon 29.12.2006 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Vuonteen kalankasvatuslaitoksella siten, että laitokselle johdetaan Tolpanlammesta vettä heinä-elokuussa enintään 400 l/s ja muulloin 300 l/s, käytettävä kuivarehumäärä on noin 39 000 kg vuodessa, kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 36 000 kg vuodessa, fosforikuormitus vuodessa on tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 210 kg, talvisäilytyksessä on kalaa enintään 60 000 kg vuodessa ja laitoksen yhteydessä olevassa perkaamossa perattava kalamäärä on enintään 60 000 kg vuodessa ja käytettävä vesimäärä 200 300 m 3 vuodessa. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuhmon kaupungin Nivan kylässä Iivantiirasta Tolpanlammen ja Niskajärven kautta Lentuaan laskevan Vuonteenkosken rannalla hakijan omistamalla tilalla Vuonne RN:o 2:6. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava lupa. Lupaa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheuttaa vesilain 1 luvun 12 15 :ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kalankasvatus ja perkaamo muodostavat ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukaisen toiminnallisen yhteyden, joten niiden ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä. Lupa on haettava samanaikaisesti eri lupahakemuksella tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella.
Pohjois-Suomen vesioikeuden 24.6.1999 antaman päätöksen nro 27/99/2 mukaan luvan haltijan on vuoden 2006 loppuun mennessä toimitettava vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus, mikäli päätöksessä tarkoitettua kasvatustoimintaa on tarkoitus jatkaa mainitun vuoden jälkeen. 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja pintaveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 24.6.1999 antaman päätöksen nro 27/99/2 nojalla. Kuhmon kaupungin valvontalautakunta on 26.2.2003 myöntänyt Osmo Kyllösen perkaus- ja käsittelylaitokselle vuoden 2006 loppuun ympäristöluvan ehdolla, että ympäristöluvassa määritellyt asiat tulee yhdistää luvan määräajan loputtua ympäristölupaviranomaiselta haettavaan koko kalankasvatuksen ja jalostuksen ympäristölupaan. Valvontalautakunta on 14.5.2003 muuttanut kalan perkaus- ja käsittelylaitoksen luvan olemaan voimassa toistaiseksi. Kuhmo kuuluu 15.3.1991 vahvistetun Kainuun seutukaava alueeseen. Kainuun 3. seutukaavassa ei ole annettu määräyksiä laitosalueesta. Kainuun liitto on laatimassa alueellista maakuntakaavaa. Kainuun maakuntakaavan vahvistamisen jälkeen Kainuun 3. seutukaava kumotaan. Maakuntakaavassa laitosalueelle ei ole erityismerkintöjä. Alue kuitenkin kuuluu luontomatkailun kehittämisalueeseen. Ympäristöhallinnon Herttatietokannan mukaan laitosalueella tai lähiympäristössä ei ole tarkempaa voimassa olevaa kaavaa. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitos sijaitsee hakijan omistamalla kiinteistöllä Vuonne RN:o 2:6. Laitoksella kasvatetaan kirjolohia ja siikoja teuraskalaksi. Laitoksella on tarkoitus säilyttää talvella kalaa enintään 60 000 kg ja perata kaloja noin 40 000 60 000 kg vuodessa. Haettua kasvatettavan kalamäärän lisäystä perustellaan hakemuksessa kasvavalla kalapoikasten ja kalatuotteiden kysynnällä sekä valtakunnallisella tavoitteella nostaa kotimaisen kalan tuotantoa. Laitokselle on vasta valmistunut uusi perkaamo ja kalanjalostustila. Laitos työllistää paikallisia ihmisiä.
6 Vesilain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen mukaan laitokselle saadaan johtaa vettä Tolpanlammesta enintään 300 l/s. Kalat kasvatetaan seitsemässä maavaraisessa kasvatus-altaassa. Altaiden pinta-ala on yhteensä 2 650 m 2 ja tilavuus noin 3 500 m 3. Laitokselle avokanavaa pitkin otettava vesi johdetaan kasvatusaltaiden ja selkeytysaltaan kautta Vuonteenkoskesta alavirtaan olevaan Niskajärveen. Virtaama mitataan mittapadolla. Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen nro 27/99/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 26 000 kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus pienpoikasruokintaan käytettävää rehua lukuun ottamatta on enintään 1,0 %. Rehukerroin saa olla enintään 1,3. Fosforikuormitus saa olla enintään 140 kg vuodessa ja enintään 1,0 kg/vrk kasvatuskaudella 1.6 30.9. kuukausikeskiarvona laskettuna. Jätevedet on johdettava vesistöön laskeutusaltaan kautta. Liete on poistettava kasvatusaltaista kasvatuskaudella vähintään kerran viikossa ja laskeutusaltaasta vähintään kerran kuukaudessa. Liete on sijoitettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla siten, ettei se pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Perkausvesien käsittelyssä on noudatettava Kuhmon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen antamia määräyksiä Rehuista on poistettava pöly ennen ruokintaa ja kaloja ei saa yliruokkia. Kalat ruokitaan käsin. Laitoksella on käytetty rehua vuosina 1999 2005 23 000 28 000 kg vuodessa, keskimäärin 25 430 kg vuodessa ja sillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna 15 000 23 000 kg vuodessa, keskimäärin 19 570 kg vuodessa. Rehukerroin on ollut keskimäärin 1,3, vaihtelu 1,1 1,5. Rehusta noin 90 % käytetään kesä syyskuussa. Rehun fosforipitoisuus on ollut vuosina 1999 2005 keskimäärin 1,0 % ja typpipitoisuus 7,5 %. Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu kaksi kertaa vuodessa heinä- ja syyskuussa. Tulevasta vedestä on otettu kertanäyte ja lähtevästä vuorokauden kokoomanäyte. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1999 2005 ollut 0,47 1,09 kg/vrk, keskimäärin 0,77 kg/vrk ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti 1,1 1,3 kg/vrk, keskimäärin 1,2 kg/vrk. Laskennallinen fosforikuormitus on ollut vuosina 1999 2005 164 184 kg/v, keskimäärin 174 kg/v. Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina 1999 2003 ollut 4,0 6,0 kg/vrk, keskimäärin 5,1 kg/vrk ja laskennallinen typpikuormitus vastaavasti 9,0 10,6 kg/vrk, keskimäärin 9,7 kg/vrk. Laskennallinen typpikuormitus on ollut vuosina 1999 2005 1 278 1 509 kg/v, keskimäärin 1 370 kg/v. Mitattu fosforikuormitus on ollut kuukausitasolla luparajaa suurempi syyskuussa 1999, 2001 ja 2005. Mitattu kuormitus on ollut noin 35 % pienempi kuin tuotantotietojen perusteella laskettu kuormitus johtuen ilmeisesti ravinteiden pidättymisestä laitokselle ja lietteen poistosta. Muita mahdollisia syitä eroon on harva näytteenotto ja laskennallisessa kuormituksessa tehtävät oletukset. Kuormituslaskennassa on virtaamana käytetty lupamääräysten sallimaa enimmäismäärää 300 l/s. Kainuun ympäristökeskuksen 6.9.2006 tekemän mittauksen mukaan virtaama oli 235 l/s.
Ominaiskuormitus tuotettua elävää kalakiloa kohden on ollut vuosina 1999 2005 keskimäärin 9 g fosforia ja 71 g typpeä. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetetut tavoitearvot ovat 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Laitoksella ei ole päästy näihin tavoitearvoihin. Lietettä on poistettu selkeytysaltaasta kerran kuukaudessa noin 6 m 3 kerralla ja kasvatusaltaista tarpeen mukaan. Liete on viety hakijan omistamalle pellolle lannoitteeksi. Perkausvesiä syntyy noin 200 300 m 3 vuodessa. Ne johdetaan kolmiosaisen saostuskaivon kautta aarin suuruiselle maasuodatuskentälle. Saostuskaivot tyhjennetään kerran vuodessa (noin 2,5 m 3 ) hakijan omistamaan peltoon lannoitteeksi. Perkausjätettä syntyy noin 6 000 9 000 kg vuodessa. Jäte haudataan hakijan kiinteistöllä olevaan maamonttuun samaan paikkaan kuin laitoksella kuolleet kalat. Rehusäkit, noin 1 560 kpl vuodessa, poltetaan. Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Kaloja tuodaan laitokselle 6 7 kertaa vuodessa ja viedään myyntiin kylmäkuljetukseen tarkoitetulla pakettiautolla noin 100 kuormaa vuodessa. Rehua laitokselle tuodaan 4 5 kertaa vuodessa. 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Laitoksella on maa-allaslaitoksilla tyypillisesti käytössä olevaa tekniikkaa. Kaloja ruokitaan käsin. Laitosta hoidetaan huolellisesti. Laitoksen rehukerroin on ollut melko korkea (1,3) samoin kuin käytetyn rehun fosforipitoisuus (1 %), mistä johtuen laitoksella ei ole päästy vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisiin ominaiskuormitusarvoihin. Rehukerroin pyritään saamaan tasolle 1,1 ja käyttämään rehua, jonka fosforipitoisuus on noin 0,9 %, jolloin ominaiskuormitus on noin 6 g fosforia tuotettua kalakiloa kohden. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoaineeseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laadusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös vesistökuormitus on yleensä suurin loppukesällä. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1999 2005 ollut 0,47 1,09 kg/vrk, keskimäärin 0,77 kg/vrk ja laskennallinen fosforikuormitus vastaavasti 1,1 1,3 kg/vrk, keskimäärin 1,2 kg/vrk. Laskennallinen fosforikuormitus on ollut vuosina 1999 2005 164 184 kg/v, keskimäärin 174 kg/v. Kasvatuskauden aikainen mitattu typpikuormitus on vuosina 1999 2003 ollut 4,0 6,0 kg/vrk, keskimäärin 5,1 kg/vrk ja laskennallinen typpikuormitus
vastaavasti 9,0 10,6 kg/vrk, keskimäärin 9,7 kg/vrk. Laskennallinen typpikuormitus on ollut vuosina 1999 2005 1 278 1509 kg/v, keskimäärin 1 370 kg/v. Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vesistöön meneväksi fosforikuormitukseksi tuotantotietojen perusteella laskettuna enintään 210 kg vuodessa. Todellisuudessa kuormitus on jonkin verran pienempi laitosalueelle pidättyvistä ja lietevesien mukana poistuvista ravinteista johtuen. Vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisiin ominaiskuormitusarvoihin laitoksella arvioidaan päästävän fosforin osalta. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena laitoksen huolellisella hoidolla, ruokinnan optimoinnilla, käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä kuivarehuja ja lietteenpoistolla. Perkausvesistä ei synny päästöjä vesistöön. 8 Muut päästöt Toiminta ei aiheuta hajua tai melua ympäristöön eikä haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Vuonteen kalankasvatuslaitos sijaitsee Vuonteenkosken rannalla. Vuonteenkoskeen vedet tulevat Iivantiirajärvestä Tolpanlammen kautta ja laskevat Niskajärven kautta Lentuaan. Iivantiiran-Juttuajärven alueen (59.922) alaosalla Niskajärven luusuassa valuma-alueen pinta-ala on 885 km 2 ja järvisyys 11,1 %. Virtaamat Niskajärven luusuassa yläpuolisen Änättijärven luusuan (F=403 km 2 ) vuosien 1991 2000 virtaamien perusteella arvioituna ovat: ylivirtaama (HQ) 86 m 3 /s, keskiylivirtaama (MHQ) 51 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 10,9 m 3 /s, keskialivirtaama (MNQ) 3,1 m 3 /s ja alivirtaama (NQ) 1,8 m 3 /s. Pienimmillään virtaama on kevättalvella tai loppukesällä. Kesä syyskuun keskivirtaama on ollut arviolta 10,7 m 3 /s ja elokuun 7,0 m 3 /s. Elokuun virtaama voi olla kuivana kesänä pienimmillään noin 2 3 m 3 /s. Alueen luonto ja suojelukohteet Lentuan aluetta on suojeltu useilla päätöksillä. Lentuan luonnonsuojelualue on osa 1.7.1990 perustettua Ystävyyden puistoa ja Natura 2000 -kohteisiin kuuluva Lentuan alue (FI1120251) on aluerajaukseltaan pääpiirteissään sama. Lisäksi Lentuan alueella on yksityisiä suojelualueita. Lentuan rantaalueet kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Lentua on yksi harvoista säännöstelemättömistä Kainuun suurista järvistä. Rantojen luontotyypit ovat edustavia, monimuotoisia ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Vuonteen laitokselta on matkaa Natura-alueen rajalle noin 1 700 m. Kalalaitoksen lähialueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita.
9 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Niskajärven lähialueella on vähän asutusta sekä maa- ja metsätaloutta. Rantatiloista vakituisesti asuttuja on neljä, kesämökkejä kaksi ja muita rakennuksia on viisi. Lentuan vettä ei käytetä talousvetenä. Mökkiläiset käyttävät vettä pesu- ja saunavetenä. Järvellä ei ole yleisiä uimarantoja. Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Vuonteen ja lähistöllä olevan kahden muun kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun ympäristökeskuksen 18.5.1993 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Aholan laitos on ollut mukana tarkkailussa viimeksi vuonna 2003. Vesinäytteet on otettu laitokselle tulevasta vedestä (Tolpanlampi) sekä Vuonteen ja Aholan laitoksilta alavirtaan olevasta Niskajärvestä, Kaarneenkoskelta alavirtaan sekä Lentuan Koposenlahdelta ja Koposensaaren edustalta. Näytteet on otettu kaksi kertaa vuodessa heinä- ja syyskuussa. Vesistön tilaa on tarkkailtu lisäksi perifytontutkimuksin joka neljäs vuosi Tolpanlammen ja Lentuan Koposenlahden havaintopaikoilla. Seuraavassa on tarkasteltu vedenlaatua vuosina 2003 2006 sekä vedenlaadun kehitystä vuosina 1991 2006. Vesistön happitilanne on ollut pintakerroksessa pääsääntöisesti hyvä eikä keskimääräisissä hapen kyllästysasteissa havaintopaikkojen välillä ole ollut suurta vaihtelua (kyllästys-% 85 88). Niskajärven ja Lentuan Koposenlahden pohjan läheisissä vesikerroksissa happitilanne on ollut heikompi. Niskajärven syvänteessä (15 m) hapen kyllästysaste on ollut kesällä keskimäärin 29 %, alimmillaan 9 %, Koposenlahden syvänteessä (11 m) keskimäärin 72 %, alimmillaan 55 % ja Koposensaaren edustalla (27 m) 57 %, alimmillaan 51 %. Happitilanteen heikkeneminen järvien pohjanläheisissä vesikerroksissa on kerrostuneisuuskausina tyypillistä, mutta voi osaltaan johtua myös kuormituksen vaikutuksista etenkin Niskajärvessä. Vedet ovat lievästi humuksisia, väriarvo on ollut pintakerroksessa keskimäärin noin 50 mg Pt/l. Veden ph on ollut Tolpanlamessa neutraalin tuntumassa ja muilla pisteillä pintakerroksessa lievästi hapanta, 6,8 6,9, pohjan läheisyydessä keskimäärin 6,1 6,5. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet vesistön yläosalta alaosalle mentäessä pintakerroksessa keskimäärin seuraavat: Tolpanlampi 17 µg/l (12 µg/l), Niskajärvi 15 µg/l, Kaarneenkosken alapuoli ja Koposenlahti syvänne 21 µg/l (16 µg/l) ja Koposensaari 14 µg/l. Vastaavasti fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet 7 µg/l (2 µg/l), 2 µg/l, 8 µg/l (3 µg/l) ja 2 µg/l. Suluissa olevat arvot kuvaavat pitoisuutta, kun Tolpanlammen ja Lentuan pisteillä pintakerroksessa 19.9.2003 todettuja poikkeuksellisen korkeita fosforipitoisuuksia ei ole otettu keskiarvossa huomioon. Niskajärven pohjan läheisyydessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 23 µg/l, suurimmillaan 29 µg/l ja fosfaattifosforin pitoisuus keskimäärin 9 µg/l ja suurimmillaan 12 µg/l. Lentuan pohjanläheisissä vesikerroksissa kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 11 15 µg/l, suurimmillaan 14 22 µg/l. Kesän keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet laitoksilta ylävirtaan ja Koposensaaren edustalla karuille ja muilla pisteillä lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa, jos syyskuun 2003 poikkeuksellisia pitoisuuksia ei oteta huomioon.
Kokonaistyppipitoisuus on ollut Tolpanlammen pintavesikerroksessa keskimäärin 285 µg/l ja laitosten alapuolisilla pisteillä 301 326 µg/l. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat Kaarneenkoskelta alavirtaan. Niskajärven pohjanläheisessä vesikerroksessa typpipitoisuus on ollut korkeampi, keskimäärin 411 µg/l. Nitraattitypen pitoisuudet ovat olleet pintakerroksessa pieniä. Kasviplanktonin määrää ja vesistön rehevyyttä kuvaava a-klorofyllipitoisuus on ollut Tolpanlammessa laitoksista ylävirtaan keskimäärin 4,7 µg/l, Niskajärvessä 6,2 µg/l ja muilla pisteillä 4,5 5,1 µg/l. Pitoisuudet ovat lievästi reheville vesille tyypillisiä (raja-arvot 3 7 µg/l). Laimentumissuhteen perusteella laskettuna Vuonteen laitoksen tuotantotietoihin perustuvan kuormituksen (1999 2005) vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen on ollut virtaamatilanteesta riippuen 1,3 4,5 µg/l ja mitatun kuormituksen 0,8 2,9 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpikuormituksen vaikutus on ollut 10 36 µg/l. Vuosina 1991 2006 hapen kyllästysasteissa ei ole pintakerroksessa havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Järvien pohjanläheisessä vesikerroksessa hapen kyllästysasteet osoittavat laskua selvimmin Niskajärvessä. Kokonaisfosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa Niskajärveä lukuun ottamatta, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet. Kokonaistyppipitoisuudet ovat pysyneet varsin vakaina. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet ovat laskeneet kaikilla havaintopaikoilla. A-klorofyllin pitoisuudet ovat pysyneet melko vakaina tai hieman laskeneet paitsi Niskajärvessä, jossa pitoisuudet ovat hieman kasvaneet. Päällyslevästön kasvua on tutkittu perifytonkokein joka neljäs vuosi Tolpanlammen ja Lentuan Koposenlahden havaintopaikoilla. A-klorofyllin pitoisuuksissa on ollut suurta vaihtelua, mutta yleensä pitoisuus on ollut suurin Koposenlahdella, keskimäärin noin viisi kertaa suurempi kuin Tolpanlammessa. Lentuan Koposensaaren edustalla a-klorofyllipitoisuus on ollut noin kaksinkertainen Tolpanlanpeen verrattuna. Kiintoainepitoisuuksissa vaihtelu on ollut vähäisempää. Lentuan alue kuuluu tyypiltään suuriin humusjärviin. Ihmistoiminnan vaikutukset Lentuan alueella eivät ole huomattavia. Lentua on karu järvi, jossa levien kasvua rajoittaa ensisijaisesti fosfori. Lentuaan tuleva fosforikuormitus on selvästi sallittua kuormaa pienempi. Merkittävin kuormittaja on maaja metsätalous. Kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on 2 3 %, mutta alueellisia vaikutuksia on havaittavissa. Ympäristöhallinnon vuosien 2000 2003 vedenlaatuun perustuvan vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Tolpanlammen-Lentuan alue kuuluu luokkaan hyvä. 10 Kalatalous Niskajärvellä kotitarvekalastetaan. Ylävirtaan oleva Vuonteenkoski ja alavirtaan oleva Kaarneenkoski ovat merkittäviä virkistyskalastuskohteita. Niskajärvellä harjoitetaan kalastukseen ja retkeilyyn liittyvää veneilyä. Tiedot Niskajärven alueen kalastuksesta ovat tarkkailusta, jossa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuodesta toiseen samat. Alueella on muita seisovilla pyydyksillä kalastavia vain vähän.
Tiedustelualueella kalastetaan pääasiassa verkoilla avovesikautena. Talvikalastus on vähäistä. Verkkoja on ollut käytössä viime vuosina keskimäärin noin 26, joista tiheitä siikaverkkoja (# 27 33 mm) on ollut vajaa puolet ja loput harvempia siika- ja haukiverkkoja. Muikkuverkoilla pyyntiä on vain kokeiltu muutamina vuosina. Yhdellä kalastajalla on ollut käytössä myös 5 rantarysää, enimmillään 18 maderysää ja 1 kesänuotta. Alueen verkkokalastus on varsin pienimuotoista, sillä eri vuosina keskimääräinen kalastusaika tiheillä siikaverkoilla on ollut 6 16 päivää ja harvemmilla verkoilla 10 14 päivää. Nuotalla on kalastettu keskimäärin 6 kertaa kesässä. Viiden kalastajan kokonaissaalis ilman nuottasaalista on ollut keskimäärin 550 kg vuodessa. Saaliista on ollut madetta keskimäärin 39 %, särkeä 30 % ja haukea 20 %. Näiden lisäksi on saatu vähän siikaa, taimenta, ahventa ja kuhaa. Vähäisellä verkkopyynnillä muikkua ei ole saatu ollenkaan. Hauet on saatu pääosin rantarysillä ja verkoilla ja mateet maderysillä. Talouskohtainen saalis on ollut keskimäärin 54 135 kg vuodessa. Samojen kalastajien talouskohtainen keskimääräinen saalis oli vuosina 1992 1997 yli kaksinkertainen 2000-luvun saaliiseen verrattuna. Saalisalenema selittyy pääosin alentuneella pyyntiponnistuksella. Esimerkiksi verkkoja oli 1990-luvulla käytössä yli 70 sekä ranta- ja maderysiä keskimäärin 23 28. Alueen siika- ja muikkukannat ovat olleet kuitenkin varsin heikkoja 2000- luvulla. Yksi kalastaja on nuotannut vähän kesällä Niskajärvellä ja Koposenlahdella. Kalastuspäiviä on olut vuodessa 3 9. Muikkusaalis on ollut pieni eli 25 140 kg vuodessa. Kalastajien mukaan alueen kaloissa ei ole esiintynyt makuvirheitä. Niskajärveen liittyvät Kaarneen- ja Vuonteenkoski ovat merkittäviä virkistyskalastuskohteita. Iivantiiran osakaskunnalla on Nivan kylässä kalastuslupa-automaatti, josta saadulla luvalla voi kalastaa heittovavoilla Niskajärveen liittyvillä Vuonteen- ja Kaarneenkoskella sekä Tolpanlammesta ylävirtaan olevalla Nivanvirralla. Kosket ovat varsin suosittuja kalastuspaikkoja, sillä vuosina 2002 2005 lupia on lunastettu 393 495 vuodessa. Suosituin kohde on Kaarneenkoski. Koskiin istutetaan pyyntikokoista taimenta. Saaliiksi saadaan taimenen ohella haukea ja ahventa sekä koskiin nousevaa siikaa. Niskajärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, taimen, muikku, hauki, ahven, made, kuha ja särki. Niskajärvestä ylävirtaan olevaan Iivantiiraan ja alavirtaan olevaan Lentuaan on istutettu vuosittain siikaa ja kuhaa sekä useimpina vuosina myös taimenta. Kaarneen- ja Vuonteenkosken sekä Nivanvirran erityiskalastuskohteeseen istutetaan pyyntikokoista taimenta noin 600 kg vuodessa. Osakaskunnan esimiehen mukaan taimen lisääntyy koskialueilla luontaisesti ainakin jossain määrin. 11 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen päästöt vesistöön muodostuvat pääasiassa kalojen ulosteista ja eritteistä sekä rehujäämistä, joissa on ravinteita ja orgaanista ainesta. Päästöjen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Selvimmin vaikutukset tulevat esiin keski- ja loppu-
kesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Virtaavissa vesissä ravinteisuuden kasvu lisää ensisijaisesti kiinteillä alustoilla kasvavan päällyslevästön määrää ja järvissä ja suvantopaikoissa myös planktista levätuotantoa. Rehevyyden kasvu voi ilmetä rantojen limoittumisen ja kiinteiden kalanpyydysten likaantumisen voimistumisena sekä ranta- ja pohjakasvillisuuden runsastumisena. Vesistövaikutusten havaittavuus ja voimakkuus riippuvat mm. vesistössä vallitsevista kuormituksen laimentumisolosuhteista ja muista vedenlaatuun alueella vaikuttavista tekijöistä. Haitalliseksi rehevöityminen katsotaan, kun se haittaa merkittävästi vesistön muuta käyttöä. Tutkimusten mukaan kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforikuormituksesta noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa, soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän. Tarkkailutulosten mukaan vesistön ravinnepitoisuudet ja rehevyys ovat kasvaneet Vuonteenkosken kahden laitoksen vaikutusalueella jonkin verran. Vuonteen ja samankokoisen Aholan kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vesistövaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Niskajärveen. Kaarneenkosken laitoksen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Lentuan yläosaan. Mittaustulosten perusteella kokonaisfosforipitoisuus on ollut Niskajärvessä keskimäärin 3 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 29 µg/l ja a- klorofyllipitoisuus 1,5 µg/l korkeampi kuin Tolpanlammessa. Lentuassa kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 2 4 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 16 41 µg/l ja a-klorofyllipitoisuus 0 0,4 µg/l korkeampi kuin Tolpanlammessa. Kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet kaikilla havaintopaikoilla lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Etenkin Niskajärven syvänteen happitilanne on heikentynyt. Tämä on järvisyvänteille kerrostuneisuuden aikana tyypillistä, mutta voi osittain johtua myös kuormituksen välittömistä ja välillisistä happea kuluttavista vaikutuksista. Seuraavan taulukon mukaisesti on laimentumissuhteella laskettuna Vuonteen laitoksen tuotantotietojen mukaisen keskimääräisen kuormituksen vaikutus vesistön kokonaisfosforipitoisuuteen Niskajärven luusuassa ollut keskivirtaamatilanteessa (MQ) 1 2 µg/l ja mittaustulosten mukaisen kuormituksen noin 1 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvassa kuormituksessa ei ole otettu huomioon lietteen poistoa. Yleensä lyhytkestoisessa keskialivirtaamatilanteessa (MNQ) fosforipitoisuus voi kasvaa noin 3 5 µg/l. Haetulla rehumäärällä (39 000 kg/v) fosforipitoisuuden kasvu olisi virtaaman suuruudesta riippuen 1,5 5,2 µg/l. Muutos nykyiseen olisi varsin vähäinen, yleensä alle1 µg/l. Tuotantotietoihin perustuvan typpikuormituksen laskennallinen vaikutus vesistön typpipitoisuuteen on nykytilanteessa 10 36 µg/l ja haetulla tuotannolla virtaamasta riippuen 13 45 µg/l. Haetun tuotannon kasvun vaikutus vesistön ravinnetasoon on varsin pieni, eikä sillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta vesistön rehevyystasoon ja käyttökelpoisuuteen. Niskajärven pintavesikerroksen happitilanne on ollut hyvä, mutta pohjan läheisyydessä heikentynyt. Tuotannon kasvu voi heikentää hieman lähinnä pohjanläheisen vesikerroksen happitilannetta. 12
Arvio Vuonteen kalankasvatuslaitoksen kuormituksen aiheuttamasta ravinnepitoisuuksien kasvusta Niskajärven luusuassa vuosina 1999 2005 keskimääräisellä tuotantotietojen perusteella arvioidulla kuormituksella ja mitatulla fosforikuormituksella sekä haetun rehumäärän perusteella arvioidulla fosfori- ja typpikuormituksella kolmessa eri virtaamatilanteessa 13 Virtaama m 3 /s MQ (VI-IX) 10,7 MQ (VIII) 7,0 MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l) Kasvatuskausi 1999 2005, laskettu Kok.P 1,2 1,3 2,0 4,5 Kok.N 9,7 10 16 36 Kasvatuskausi 1999 2005, mitattu Kok.P 0,77 0,8 1,3 2,9 Arvio, laskettu Kok.P 1,4 1,5 2,3 5,2 Kok.N 12 13 20 45 Seuraavassa taulukossa on esitetty Vuonteen, Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten laskennallinen yhteisvaikutus, mikäli päästöt kohdistuisivat samaan pisteeseen Niskajärven luusuaan. Kuormituksena tarkastelussa on käytetty laitosten kuluneen lupakauden keskimääräisiä tuotantotietoihin perustuvia kuormituksia ja haetun tuotannon mukaisia kuormitusarvioita. Laitosten fosforikuormitus nostaa vesistön fosforipitoisuutta kesän keskivirtaamatilanteessa (MQ) noin 4 µg/l, elokuun keskivirtaamatilanteessa noin 6 µg/l ja keskialivirtaamatilanteessa (MNQ) 13 µg/l. Typen osalta vaikutus on 27 93 µg/l. Haetulla tuotannolla fosforipitoisuuden lisäys nykytilanteeseen verrattuna olisi kesän ja elokuun keskivirtaamalla arviolta 0,6 1 µg/l, alivirtaamatilanteessa (MNQ) noin 2 µg/l ja typen lisäys 10 15 µg/l, alivirtaamatilanteessa 34 µg/l. Todellisuudessa kuormitusvaikutus ei kohdistu samaan paikkaan, vaan noin 60 % kuormituksesta kohdistuu Niskajärven yläosaan ja 40 % alaosaan. Arvio Vuonteen, Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kuormituksen yhteisvaikutuksesta Niskajärven luusuassa vuosina 1999 2005 keskimääräisellä tuotantotietoihin perustuvalla kuormituksella ja arvio haetussa tilanteessa Virtaama m 3 /s MQ (VI-IX) 10,7 MQ (VIII) 7,0 MNQ 3,1 Kuormitus kg/vrk Pitoisuuslisä (µg/l) Vuontee, Ahola ja Kuhmon kala, nykytasolla* Kok.P 3,4 3,7 5,6 12,7 Kok.N 25 27 41 93 Arvio haetulla tuotannolla ja kuormituksella Kok.P 4,0 4,3 6,6 14,9 Kok.N 34 37 56 127 *laskennallinen kuormitus v. 1999 2005 keskimäärin Laitosten nykyisten luparajojen mukaisen fosforikuormituksen, yhteiskuormitus kasvatuskaudella keskimäärin 3,4 kg/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna, ja haetun tuotannon perusteella arvioidun fosforikuormituksen (yhteensä 4,0 kg/vrk) vaikusta vesistössä on tarkasteltu myös syvyyssuunnassa keskiarvoistavilla kaksiulotteisilla virtaus- ja kulkeutumismalleil-
la, jotka ratkaisevat pinnasta pohjaan lasketun keskimääräisen arvon virtausnopeudelle ja mallinnettavan aineen pitoisuudelle. Mallissa on otettu huomioon vesistön tilavuus, virtaama ja tuulitilanne (2,5 m/s lounaasta) sekä laitosten kuormitus. Fosforin poistuminen on otettu huomioon hajoamiskertoimella 0,03, joka johtaa pitoisuuden puolittumiseen vesistössä 23 vuorokauden välein. Kertoimen arvioinnissa on käytetty apuna vesistössä havaittuja pitoisuuksia. Tarkastelu on tehty keskivirtaamatilanteessa. Tällöin kuormituksen kasvun vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen vesimassassa olisi suurin (>0,5 µg/l) Vuonteen ja Aholan laitosten välittömässä läheisyydessä ja Kaarneenkosken laitokselta alavirtaan Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla. Elokuussa fosforipitoisuuden lisäkasvu laitosten läheisyydessä olisi arviolta suurimmillaan luokkaa 1 µg/l ja alivirtaamatilanteessa noin 2 µg/l. Lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärvessä ja Lentuan Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyys- ja käyttökelpoisuusluokkaan sillä ei arvioida olevan vaikutusta. 14 Vaikutus kalatalouteen Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen vaikutus näkyy vesistössä lähinnä veden fosfori- ja typpipitoisuuden kohoamisena. Tällä on vesistöä rehevöittävä vaikutus. Lisäksi happitilanne heikkenee etenkin Niskajärvessä pohjan läheisyydessä vesien kerrostuessa loppukesällä. Arvioitu vesistön rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyisiä kalakantoja. Kevätkutuiset kalalajit ovat vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestäviä ja niiden kantoihin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Ravinnekuormituksen aiheuttama perustuotannon kasvu seurausilmiöineen voi ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisongelmina, jotka ovat kuitenkin arvioidulla kuormituksen tasolla epätodennäköisiä. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kohonneesta rehevyydestä aiheutuvat makuhaitat kaloissa laitokselta alavirtaan ovat epätodennäköisiä. Kaarneenkosken erityiskalastuskohde on välittömästi Niskajärven alueen kolmen kalankasvatuslaitoksen vaikutuspiirissä ja se on suosittu vapakalastuskohde. Tämä viittaa siihen, että laitoksista ei ole aiheutunut alueella merkittäviä kalataloudellisia haittoja. Pyyntikokoisen kalan istutukset näille erityiskalastuskohteille onnistuvat hyvin Vuonteen- ja Kaarneenkosken laitoksilta. Muut ympäristövaikutukset Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyisyydelle. Toiminta lisää jossain määrin vesistön ravinteisuutta, mutta sen ei arvioida vaarantavan Lentuan Natura 2000-alueen suojeluperusteita. Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen. Hankkeen hyödyt ja vahingot Laitos työllistää kaksi henkilöä. Laitoksella perataan myös muiden laitosten kaloja, joten välillinen työllistävä vaikutus on tätä suurempi. Hakemuksessa on arvioitu, että haetun suuruisesta kalankasvatuksesta aiheutuva lievä rehevyyden kasvu on mahdollista Niskajärvessä, Lentuan
Ulkuniemessä ja sen edustalla, mutta vesistön rehevyystasoon ja käyttökelpoisuuteen sillä ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta. Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia haittoja on esitetty korvattavaksi yhdessä Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kanssa vuotuisella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla, josta Vuonteen kalankasvatuslaitoksen osuus haetun suuruisella rehun käytöllä olisi 213 euroa. Haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuna vähäisiä. Toiminnasta ei aiheudu terveydellistä haittaa tai muuta ympäristön pilaantumista, erityistä luonnon olosuhteiden huonontumista, yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista tai rasitusta naapurustolle. 15 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Vuonteen- ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten kuormituksia ja vesistövaikutuksia on tarkkailtu Kainuun vesi- ja ympäristöpiirin 18.5.1993 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Kuormitustarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain Kainuun kalankasvatuslaitosten kuormitustarkkailuraporteissa ja vesistötarkkailun tulokset Oulujoen vesistöalueen Sotkamon reitin vesistötarkkailuraportissa. Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailussa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan olevalla Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Esitys uudeksi käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi on seuraava. Käyttö- ja päästötarkkailu Laitoksen toiminnasta pidetään hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään laitokselle tuodut ja laitokselta siirretyt kalamäärät, käytetyn rehun määrä päivittäin, rehun laatu, käytetyt kemikaalit, tiedot kalojen lääkityksestä ja rokotuksesta, käytettyjen lääkeaineiden määristä, kalataudeista sekä kalakuolemista ym. vastaavista tapahtumista laitoksella. Hoitopäiväkirjaan kirjataan myös käytetyn veden määrä sekä tiedot lietteenpoistosta ja sijoituksesta. Käytetystä kuivarehusta merkitään hoitopäiväkirjaan tuotenimi, raekoko sekä fosfori- ja typpipitoisuus. Rehun ravinnepitoisuuksista on käytettävissä valmistajan ilmoittamia tietoja (rehun vakuustodistus). Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja vaadittaessa esitetään valvovalle viranomaiselle. Valvovalle viranomaiselle annetaan vaadittaessa hoitopäiväkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirja toimitetaan Kainuun ympäristökeskukselle kasvatuskauden päätyttyä ympäristökeskuksen määräämänä ajankohtana. Kasvatuskauden päätyttyä, viimeistään seuraavan vuoden alussa toimitetaan yhteenveto kala- ja rehumääristä Kainuun ympäristökeskukselle Vahti-rekisteriä varten. Päästöjä vesistöön tarkkaillaan ottamalla vesinäytteet laitokselle tulevasta ja laitokselta lähtevästä vedestä kuusi kertaa vuodessa, kun kasvatettava kalamäärä on yli 30 tonnia vuodessa ja neljä kertaa, kun kasvatettava kalamäärä on pienempi kuin 30 tonnia vuodessa. Näytteet otetaan heinä- ja
elokuussa kaksi kertaa kuukaudessa ja jos näytteitä otetaan kuusi kertaa vuodessa lisäksi kerran kesä- ja syyskuussa. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä vuorokauden kokoomanäyte automaattisella näytteenottimella tai vähintään 8 tunnin kokoomanäyte. Käsin kerätty kokoomanäyte koostuu vähintään kuudesta noin kahden tunnin välein päivän aikana kerätystä osanäytteestä. Näytteet toimitetaan analysoitavaksi vuorokauden kuluessa näytteenotosta tai mikäli näin ei voida toimia, niin näytteet pakastetaan ja toimitetaan myöhemmin pakastettuna laboratorioon analysoitavaksi. Laitoksen henkilökunta voi ottaa kuormitustarkkailunäytteet. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori. 16 Vesistötarkkailu Laitoksen aiheuttamien vesistöpäästöjen vaikutuksia tarkkaillaan heinä- ja elokuussa otettavin vesinäyttein. Joka kolmas vuosi päästöjen vaikutuksia tarkkaillaan pintalevästön muodostumista ja määrää mittaavin perifytonkokein. Tällöin ei oteta vesinäytteitä. Vesinäytteet otetaan nykyisen ohjelman mukaisilta havaintopaikoilta Tolpanlammesta, Niskajärvestä, Lentuan Ulkuniemestä, Lentuan Koposenlahdelta ja Koposensaaren edustalta. Vesistötarkkailun havaintopaikat Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit Yk Vesistöalue Tolpanlampi KylTu 7135869 3623313 59.922 Niskajärvi Nisjä 7134934 3623071 59.922 Lentua, Ulkuniemi Lent6 7134821 3621768 59.922 Lentua, Koposenlahti Lent7 7134242 3622046 59.922 Lentua, Koposensaari Lent8 7133441 3624551 59.922 Havaintopaikkojen koordinaatit on mitattu GPS:llä näytteenoton yhteydessä. Pisteet eivät vastaa täysin ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmässä olevia tietoja, mutta mainittuja pisteitä lähinnä olevat pisteet ovat seuraavat: Tolpanlampi 7135988-3623199 Niskajärvi 4 7134939-3623028 Lentua 6 7134869-3621770 Lentua 14 7134446-3621710 Lentua 20 133619-3624342 Näytteenottosyvyys on 1 m, 1 m pohjan yläpuolelta ja vesipatsaan puolivälistä, jos kokonaissyvyys on yli 8 m. Klorofyllinäytteet otetaan kokoomanäytteenä kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta 0,5 metrin välein.
17 Näytteistä tehdään seuraavat määritykset: Näkösyvyys (maastossa), lämpötila (maastossa), happi, ph, väri, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, ammoniumtyppi, a-klorofylli ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Perifytontarkkailu tehdään samoilla pisteillä kuin, mistä vesinäytteet otetaan tai läheltä kyseisiä pisteitä siten, että virtausolot ym. ympäristötekijät ovat mahdollisimman samanlaiset. Tarkka paikka päätetään maastossa ja koordinaatit mitataan GPS:llä. Tutkimus tehdään kaksi kertaa kesässä heinä elokuussa inkuboimalla muovialustoja noin kolme viikkoa. Levyistä irrotetaan niihin kiinnittynyt levämassa ja lisätään ohjeen mukainen vesimäärä. Näytteistä määritetään a-klorofylli ja kiintoaine. Tähän mennessä perifytontarkkailu on tehty kolmella pisteellä (Tolpanlampi, Lent7 ja Lent8) joka neljäs vuosi, viimeksi vuonna 2005. Ehdotetun mukaisena tarkkailu aloitetaan vuonna 2008 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Näytteenotossa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallinnon antamia ohjeita. Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti tai viranomaisten hyväksymin menetelmin. Kalaston ja kalastuksen tarkkailu Niskajärven alueen kalankasvatuslaitosten tarkkailua on toteutettu hakijan järjestämällä tarkkailulla, jossa on vuosittain tehty kalastustiedustelu viidelle Niskajärvellä ja noin 2 km siitä alavirtaan Koposenlahdella (Lentuan yläosaa) säännöllisesti kalastaneelle henkilölle. Henkilöt ovat olleet vuodesta toiseen samat. Tällä alueella ei tiettävästi ole muita seisovilla pyydyksillä aktiivisesti kalastavia. Tiedustelussa on selvitetty vuosittain käytössä olleet pyydykset ja saatu saalis. Lisäksi on vuosittain selvitetty Iivantiiran osakaskunnan Nivan kylässä olevasta kalastuslupa-automaatista ostettujen lupien määrä. Tällä luvalla voi kalastaa heittovavoilla Vuonteen- ja Kaarneenkoskella sekä Tolpanlammelta ylävirtaan olevalla Nivanvirralla. Tarkkailun perustulokset on toimitettu Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukseen vuosittain. Tarkkailua esitetään jatkettavan nykyisen käytännön mukaisesti. Kuormituksen kalataloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida lisäksi vesistötarkkailun tulosten perusteella. Tulosten toimittaminen ja raportointi Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvolliselle, Kainuun ympäristökeskukselle ja Kuhmon kaupungin ympäristöviranomaiselle. Päästö- ja vesistötarkkailun tulokset raportoidaan kerran vuodessa joko erikseen tai alueen yhteistarkkailuraporteissa. Kalataloustarkkailun perustulokset toimitetaan vuosittain Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukseen ja niistä tehdään yhteenveto seuraavaan lupamääräysten tarkistamishakemukseen.
18 Tarkkailuohjelmien muuttaminen Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia Kainuun ympäristökeskuksen ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET Edellisessä lupakäsittelyssä jätevesistä ei katsottu aiheutuvan korvattavaa vahinkoa. Jatkossa Vuonteen- ja Kaarneenkosken laitosten yhteenlaskettu kuormitus on sitä luokkaa, että toiminnan arvioidaan alentavan alavirranpuoleisen vesistön kalataloudellista käyttökelpoisuutta siinä määrin, että se tulee kompensoida. Kolmen kalankasvatuslaitoksen yhteisestä kuormituksesta aiheutuvat kalasto- ja kalastushaitat arvioidaan voitavan kompensoida vuotuisella 600 euron suuruisella kalatalousmaksulla. Kyseisellä summalla voidaan esimerkiksi istuttaa noin 120 kg pyyntikokoista kirjolohta, noin 350 kpl 2-vuotiasta taimenta tai noin 5000 yksikesäistä siikaa. Rehunkäytön suhteen jaettuna kalatalousmaksu olisi laitoksittain seuraava: Kaarneenkosken laitos 245, Vuonteen laitos 213 ja Aholan laitos 142. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Kuhmon kaupungissa 31.1. 2.3.2007 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Kuhmon kaupungin kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 2.2.2007 paikallislehti Kuhmolaisessa. Muistutukset ja vaatimukset 1. Kainuun ympäristökeskus Ympäristökeskus on katsonut, että Niskajärven tilan voidaan katsoa heikentyneen nykyisestä kalankasvatustoiminnasta johtuen etenkin pohjanläheisen hapen osalta, mutta myös kohonneina fosforin ja a-klorofyllin pitoisuuksina. Lentua on Kainuun suurin säännöstelemätön järvi, jonka tilaa on pidetty lähes luonnontilaisena tai luonnontilaa vastaavana. Lentua on ympäristöhallinnon seurannoissa vertailujärvi ihmistoimintojen kuormitusvaikutuksia tutkittaessa. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoon liittyen Lentua on raportoitu EU:lle järvenä, jossa ei ole havaittavissa huomattavia ihmistoiminnan vaikutuksia. Lentuan happitilanne on kuitenkin heikentynyt viimeisen 30 vuoden aikana etenkin järven koillisosissa, vaikka päällysvedessä havaittavaa muutosta ei olekaan ilmennyt. Hapen vähentyminen harppauskerroksessa ja pohjan lähellä näyttäisi olevan jatkuva suuntaus kesä- ja talvikerrostuneisuuskausien lopulla. Humusvesien syvänteiden happitilanteen heikentyminen on tyypillistä kerrostuneisuuskausien aikana. Laitokselta alavirtaan Koposen-
saareen asti ulottuvalla alueella happitilanteen heikkeneminen johtuu pääosin kalankasvatuksen kuormitusvaikutuksista. Lentuaan kohdistuva tämänhetkinen fosforikuormitus on järven sietokykyyn nähden pienempää, mutta kuitenkin sellaisella tasolla, että kuormituksen nostaminen heikentäisi järven tilaa. Fosforikuormituksen kasvu ilmenisi rehevyystason nousuna aluksi pohjanläheisessä vesikerroksessa ja myöhemmin koko järvessä. Vuonteen- ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitoksilta alavirtaan olevissa vedenlaadun havaintopaikoissa ei ole havaittavissa huomattavaa ravinnepitoisuuden kasvua. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat kuitenkin selvästi korkeammat Kaarneenkosken puoleisella osalla Lentuaa kuin esimerkiksi Lentuan syvänteessä, Timoniemen eteläpuolella. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on esimerkiksi vesistöpisteessä Lentua 6 ollut keskimäärin 16 µg/l ja Lentuan syvänteessä se on ollut keskimäärin 8 µg/l. Ympäristökeskus on katsonut, että Vuonteen, Aholan ja Kaarneenkosken kalankasvatuslaitosten hakemuksissa esitetyt laajennetun toiminnan vaikutukset Natura 2000-alueeseen tulee arvioida luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla (ns. Natura-arviointi). Mikäli laitosten rehun käyttö ja kuormitus pysyvät ennallaan, ei Natura-arviointia tarvitse tehdä. Kyseisen lainkohdan mukaan vaikutukset on arvioitava, jos hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää suojeluperusteena olevia luontoarvoja. Hakemuksessa esitettyyn arvioon Lentuan Natura-alueen suojeluperusteiden säilymisestä ei ole liitetty perusteluja eikä erittelyä suojelun perusteena oleviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin kohdistuvista vaikutuksista. Yksi Lentuan Natura 2000-alueen keskeisistä suojeluperusteista on luontotyyppi 3110, hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet, jota Lentuan katsotaan edustavan. Luontotyypin voidaan katsoa heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus huonontuvat. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen sekä esitetyt vuotuiset kalatalousmaksut ovat ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan osoitus siitä, että suojeluperusteiden heikentyminen on mahdollista hakemusten mukaisella toiminnalla. Natura-arvioinnissa tulee arvioida muutosten laaja-alaisuutta ja vaikutusten merkittävyyttä suojeltavien luontoarvojen kannalta. Hakemuksessa ei ole esitetty suunnitelmaa eikä toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. Kasvatusaltaiden lietteenpoistoa ei ole esitetty tehostettavaksi, vaikka kala- ja rehumääriin on haettu samalla huomattavaa lisäystä. Hakemuksesta ilmenee, että laitoksella on ollut nykyisen lupajakson aikana luparajojen ylityksiä vedenkäytön, fosforikuormituksen, rehunkäytön ja rehukertoimen osalta. Vuonna 2001 laitoksen vedenkäyttö on ympäristökeskuksen suorittaman virtaamamittauksen mukaan ollut 0,64 m 3 /s eli yli kaksinkertainen lupamääräykseen nähden. Vuonna 1999 rehun käyttö on ylittänyt suurimman sallitun käyttömäärän ollen 28 000 kg. Rehukerroin on ylittynyt vuosina 2000 ja 2004. Tuotantotietojen perusteella arvioitu fosforikuormitus on ylittänyt luparajan koko lupakauden ajan vuosikuormituksen ja kasvatuskauden osalta. 19
Laitoksen tuotantotietojen mukaisena vuosikuormitusarvion laskentaperusteena on käytetty kuivarehun keskimääräisiä fosfori- ja typpipitoisuuksia 1,0 % ja 7,5 %, koska laitos ei ole ilmoittanut rehulaatujen koostumuksia tarkemmin. Ympäristökeskus on arvioinut, että laitoksen ilmoittamien rehulaatujen perusteella niiden sisältämä fosforimäärä on ollut pääosin alle 1,0 %, jolloin myös tuotantotietojen perusteella arvioitu fosforikuormitus on todellisuudessa ollut hakemuksessa esitettyä pienempää. Samoin tuotantotietojen perusteella arvioidussa typpikuormituksessa voidaan arvioida olevan vastaavia epätarkkuuksia. Laitokselta mitatut kuormitukset tukevat tätä arviota. Vuonna 2006 kuivarehua on käytetty 26 000 kg ja lisäkasvu on ollut 22 000 kg. Tuotantotietojen perusteella arvioitu fosforikuormitus on ollut 172 kg ja kasvatuskauden keskiarvo 1,26 kg/vrk. Mikäli kuivarehun keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut 0,8 %, kuten ilmoitettujen rehulaatujen perusteella voidaan olettaa, muodostuu laskennalliseksi fosforikuormitukseksi 120 kg/v ja kasvatuskaudella 0,88 kg/vrk eli näin arvioituna laitoksen kuormitus on ollut luparajojen mukainen. Ympäristökeskus on katsonut, että laitoksen tulee jatkossa esittää tarkemmat tiedot käyttämiensä kuivarehulaatujen fosfori- ja typpipitoisuuksista tarkempien laskennallisten kuormitusarvioiden tekemiseksi ja samalla lupamääräysten toteutumisen arvioimiseksi. Laitoksen tulee myös mitoittaa kasvatettava kalamäärä ja rehun käyttö sellaiseksi, että luparajan ylityksiä ei tapahdu. Laitokselle johdettava vesimäärä saa olla enintään 0,3 m 3 /s. Vuonteenkosken olosuhteissa ja virtaamissa ei ole tapahtunut edelliseen lupakäsittelyyn verrattuna sellaisia muutoksia, että vedenkäytön lisäämiseen olisi edellytyksiä. Tolpanlammesta johdetaan vesi myös laitokselta alavirtaan olevalle Aholan kalankasvatuslaitokselle. Alivirtaamakausina laitosten yhteinen vedenkäyttömäärä on nykyisten lupamääräysten mukaan jo noin kolmannes Vuonteenkosken kasvatuskauden aikaisista alimmista virtaamista. Kuivarehua saa käyttää enintään 26 000 kg/v, lisäkasvu saa olla noin 24 000 kg/v ja fosforikuormitus tuotantotietojen mukaan laskettuna enintään 140 kg/v ja kasvatuskaudella (1.6. 30.9.) enintään 1,0 kg/vrk kuukausi-keskiarvona laskettuna. Talvisäilytyksessä saa laitoksella pitää kalaa enintään 60 000 kg. Tuotannon rajoittaminen on perusteltua alavirtaan olevan Niskajärven ja Lentuan vesialueiden hyvän käyttökelpoisuusluokituksen ylläpitämiseksi, merkittävien rehevyysvaikutusten estämiseksi sekä Lentuan Natura-alueen suojeluperusteiden turvaamiseksi. Ympäristökeskus on katsonut, että perkaamon toiminta voidaan hyväksyä pääosin hakemuksessa esitetyllä tavalla. Perkuujätteet tulee ensisijaisesti toimittaa hyötykäyttöön esimerkiksi rehuteollisuuteen. Perkaamon toiminta tulee raportoida laitoksen muiden vuosiyhteenvetotietojen yhteydessä. Raportoitavia tietoja ovat mm. perattu kalamäärä, perkauksessa käytetty vesimäärä, perkeiden ja perkauksessa muodostuvan lietteen määrä sekä niiden käsittely ja sijoittaminen. Saostuskaivot tulee tyhjentää riittävän usein ja maasuodatuskentän toimivuutta tulee tarkkailla. Laitoksella syntyvät jätteet tulee käsitellä Kuhmon kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Laitoksella syntyviä muovijätteitä ei saa polttaa, vaan ne tulee toimittaa jätteenkeräykseen. Laitoksella syntyvistä jätteistä, niiden käsittelystä ja määristä on pidettävä kirjaa. 20