TAINIONVIRRAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU VUONNA 2014 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 Janne Raunio ISSN 1458-8064 1
TIIVISTELMÄ Tainionvirran kuormittajat aloittivat joen vedenlaatua ja kalastoa koskevan yhteistarkkailun vuonna 2014. Tarkkailu koostui Tainionvirran viiden koskialueen sähkökoekalastuksista, Tainionvirran ja Joutsjärven vedenlaadun tarkkailusta sekä Tainionvirran jatkuvatoimisesta kiintoaineseurannasta. Sähkökoekalastuksissa tavattiin seitsemää kalalajia. Lukumääräisesti yleisimmät lajit olivat edellisvuosien tavoin kivennuoliainen ja kivisimppu. Kivennuoliainen oli runsaslukuisin ylimmillä koskille (Ekonkoski ja Vuoteenkoski) ja vastaavasti kivisimppu oli yleisin laji Vanhanmyllynkoskella ja Hotilankoskella. Taimenen poikasia tavattiin vain Vanhanmyllynkosken niskalta ja Hotilankoskelta. Vesistökuormituksella ei näyttänyt olevan merkittäviä vaikutuksia koskien kalastoon. Koskikunnostuksilla ei ole toistaiseksi ollut positiivisia vaikutuksia ainakaan Tainionvirran yläosan lohikalakantoihin. Tainionvirran vesianalyysien perusteella näytepisteiden väliset erot olivat useimmissa vedenlaadun parametreissa pieniä. Selvimmät erot oli havaittavissa kiintoaine-, kokonaisfosfori- sekä rautapitoisuuksissa. Vedenlaadussa oli havaittavissa selvää vuodenaikaista vaihtelua, ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien kohotessa kevään ja kesän aikana. Jatkuvatoiminen kiintoaineseuranta osoitti, että Tainionvirran kiintoainepitoisuudet olivat kevään sulamisvesien jälkeen melko selvästi yhteydessä virtaamavaihteluihin. Kiintoainepitoisuuksien taustatasona voidaan pitää n. 1,5 mg/l, ja pitoisuudet nousivat suurimmillaan noin nelinkertaisiksi. Joutsjärvi oli ravinnepitoisuuksien perusteella melko karu/lievästi rehevä. Loppukesän näytteiden perusteella syvännealueen päällysvedessä levämäärät olivat melko korkeita, ilmentäen lievästi rehevää/rehevää vedenlaatua.
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 VESISTÖN YLEISKUVAUS 1 3 KALASTO JA KALANISTUTUKSET 3 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 3 4.1 Sähkökoekalastukset 3 4.2 Vedenlaadun tarkkailu 4 4.3 Tainionvirran jatkuvatoiminen kiintoaineseuranta 4 5 TULOKSET 4 5.1 Sähkökoekalastukset 4 5.2 Vedenlaadun tarkkailu 9 5.3 Tainionvirran jatkuvatoiminen kiintoaineseuranta 11 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 16 VIITTEET 17 LIITTEET Liite 1 Tainionvirran kalaistutukset vuonna 2014 Liite 2 Tainionvirran sähkökoekalastuksien koealojen lajikohtaiset tulokset Liite 3 Tainionvirran ja Joutsjärven vesianalyysitulokset vuodelta 2014 1
27.5.2015 1 JOHDANTO Tainionvirran kalastoa ja vedenlaatua on tähän asti seurattu kuormittajakohtaisten tarkkailuohjelmien puitteissa. Kuormittajat päättivät vuonna 2013 teettää esityksen Hämeen ELY-keskukselle uudeksi yhteistarkkailuohjelmaksi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry laati ohjelmaehdotuksen (Raunio 2013), jonka Hämeen ELY-keskus joillakin täydennyksillä hyväksyi (HAMELY/760/07.00/2010/1948/5723/2013). Uuden tarkkailuohjelman alle koottiin yhtä lukuun ottamatta kaikki Tainionvirran kuormittajat. Yhdistämällä tarkkailut oli mahdollista saada kustannussäästöjä sekä selkeyttää Tainionvirran vesistö- ja kalataloustarkkailua. Yhteistarkkailun tarkoituksena on tuottaa tietoa toiminnanharjoittajien vaikutuksista Tainionvirran vedenlaatuun, kalastoon ja kalastukseen. Vuoden 2014 tarkkailu piti sisällään koekalastukset, vedenlaadun tarkkailun ja jatkuvatoimisen kiintoaineseurannan. Kalastustiedustelua siirrettiin vuodella eteenpäin liian vähäisen vastausmäärän vuoksi. Yhteistarkkailuun osallistuvat seuraavat kuormittajat (Kuva 1): Hartolan kunta jätevedenpuhdistamon (Dnro. HAM-2005-Y-544-111) ja suljetun kaatopaikan osalta Vapo Oy Jaakkolansuon turvetuotantoalueen osalta (Dnro. ESA VI/365/04.08/2010) Hartolan Turve Isosuon turvetuotantoalueen osalta (Dnro. ESA VI/627/04.08/2010) Vanhanmyllynkosken kalanviljelylaitos (Dnro. ISY-2007-Y-96) 2 VESISTÖN YLEISKUVAUS Tainionvirta kuuluu Sysmän reitin vesistöalueeseen (14.8), sen Joutjärven-Tainionvirran osa-alueeseen. Tainionvirta alkaa Jääsjärven eteläpäästä ja jatkuu jokijaksojen ja järvialtaiden muodostamana ketjuna Päijänteeseen asti. Tainonvirran pituus Jääsjärven ja Joutsjärven välillä on 13,5 km. Jääsjärven luusuassa Tainonvirran keskivirtaama on noin 12 m 3 /s. Virran varrella on koskia, joista vuolain on Ekonkoski. Putouskorkeutta Tainionvirralla on 7 m. Hartolan kunnan jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan purkuojaa pitkin Tainionvirtaan (Kuva 1). Puhdistetun jäteveden vesistökuormitus Tainionvirtaan oli vuonna 2014 keskimäärin 17 kg kiintoainetta, 23 kg typpeä ja 0,4 kg fosforia päivässä. Kunnan suljetulta kaatopaikalta on viime vuosilta vain muutamia havaintoja, joiden perusteella suotovesien ravinnekuormitus on hyvin vähäistä. Vesimääristä ja pitoisuuksista ei ole kuitenkaan riittävästi havaintoja luotettavan vuosikuormituksen arvioimiseksi. Suotovedet johdetaan Tainionvirtaan Raiteenojaa pitkin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 1
Kuva 1. Tutkimusalueen kuormituspisteet sekä vesistö- ja kalataloustarkkailun näytepisteet. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
Vapo Oy:n Jaakkolansuon kuivatusvedet johdetaan Jääsjärven Hakokallionlahteen (Kuva 1). Jaakkolansuon kokonaiskuormitus pintavalutuskentän jälkeen (nettopäästöt) olivat vuonna 2014 12 615 kg/vuosi kiintoainetta, 395 kg/vuosi typpeä ja 10 kg/vuosi fosforia. Tainionvirtaa kuormittavat myös Hartolan Turpeen Isosuo, jonka kuivatusvedet johdetaan Raiteenojaa pitkin Tainionvirtaan (Kuva 1), sekä Vanhanmyllynkosken kalanviljelylaitos (Kuva 1). Näiden kuormitustietoja vuodelta 2014 ei saatu tuottajilta. 3 KALASTO JA KALANISTUTUKSET Tainionvirta on yksi eteläisen Suomen merkittävimmistä taimenjoista. Tainionvirtaa on myös kunnostettu virtakutuisten kalojen elin- ja lisääntymisolojen parantamiseksi sekä kalastusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Vuonna 2009 toteutettiin Hämeen ELY-keskuksen johdolla Tainionvirran kalataloudellinen kunnostushanke. Kunnostustöiden vaikutuksia Tainionvirran vedenlaatuun seurattiin kesän 2009 aikana, ja tuloksista koostettiin yhteenvetoraportti (Häkkinen 2009). Koskikunnostusten vaikutuksia Tainionvirran purkautumiskykyyn on tarkasteltu Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n lausunnoissa (Raunio 2010). Lohikalojen kannoista huolehditaan säännöllisin istutuksin (Liite 1). Tainionvirtaan on istutettu myös täplärapua. Tainionvirtaan istutettiin vuonna 2014 2-3 -vuotiaita kirjolohia 893 kpl, yksivuotiaita järvitaimenen poikasia 187 kpl, 4-5 -vuotiaita järvitaimenia 1389 kpl (Liite 1). Tainionvirran kalastoon kuuluvat myös ahven, hauki, made, salakka, lahna, särki, kivisimppu, pikkunahkiainen ja kivennuoliainen. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Sähkökoekalastukset Tarkkailuohjelman (Raunio 2013) ja sen hyväksymiskirjeen mukaisesti sähkökoekalastuksia suoritettiin Tainionvirran viidellä koskialueella (Kuva 1). Kaksi ylintä koealaa, Ekonkoski ja Vuoteenkosken yläosa, toimivat vertailualueina kolmelle alimmalle koealalla, jotka sijaitsevat jätevesien purkupaikkojen alapuolella. Tosin Vapo Oy:n Jaakkolansuon kuivatusvedet johdetaan Jääsjärven luusuaan, Hakokallionlahteen, joten vähäistä kuormitusta kohdistuu myös vertailukoskiin. Kultakin koskelta valittiin koekalastukseen noin 100 m 2 :n suuruinen koeala, joka kalastettiin kahden poistopyynnin menetelmällä. Vuoden 2014 koekalastukset tehtiin syyskuun alussa. Koekalastukset suoritettiin aggregaattikäyttöisellä laitteella. Koekalastuksissa sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia (SFS-EN 14.001: 2003). Kunkin poistopyynnin saalis mitattiin ja punnittiin lajikohtaisesti. Tulokset syötettiin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 3
kalatietorekisteriin, ja aineistosta laskettiin kullekin koealalle lajikohtaiset tiheys- ja biomassa-arviot pinta-alayksikköä kohden. 4.2 Vedenlaadun tarkkailu Tainionvirran ja Joutsjärven vedenlaatua seurantaan yhteensä viidellä näytepisteellä (Kuva 1). Jääsjärven luusuan näytepiste (piste 1) toimi vertailupisteenä Tainionvirran kuormitetuille näytepisteille (pisteet 2-4). Näytteenottoajankohtia oli joki- ja järvipisteillä kaksi: kevät (24.4.2014) ja loppukesä (9.7.2014). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Näytteiden analysoinnin suoritti akkreditoitu KCL Kymen laboratoriot Oy. 4.3 Tainionvirran jatkuvatoiminen kiintoaineseuranta Tainionvirran vedenlaatu seurattiin myös jatkuvatoimisen mittarin avulla. Tarkkailupiste oli Raiteenojen kuormituspisteen alapuolella (Kuva 1). Jatkuvatoimisella mittarilla seurattiin päällysveden (0,5 m) sameutta (NTU). Mittaustaajuus oli yksi näyte tunnissa. Mittari asennettiin jokeen keväällä heti jäiden lähdön jälkeen (26.3.2014) ja tarkkailu päättyi marraskuussa (17.11.2014), ennen kuin joki alkoi jäätyä. Jotta anturin mittaama sameus olisi verrattavissa laboratoriomittauksiin, otettiin seurantakauden aikana yhteensä kahdeksan laboratoriossa analysoitua kontrollinäytettä anturin mittauspisteeltä. Näytteistä määritettiin sameus ja kiintoainepitoisuus. Anturin ja laboratorion mittaamista sameusarvoista määritettiin anturituloksille korjauskerroin. Sameuden ja kiintoainepitoisuuden sekä sameuden ja kokonaisfosforipitoisuuden välille tehtiin näytepisteen kaikkien laboratoriotulosten perusteella ennustavat mallit, joilla anturin mittaamat sameusarvot muunnettiin kiintoaine- (mg/l) ja fosforipitoisuuksiksi (µg/l). 5 TULOKSET 5.1 Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastukset suoritettiin ohjelman mukaisesti viidellä koealalla (Kuvat 2-5, huom! Keijulankoskesta ei ole kuvaa). Tainionvirran virtaamat olivat talvella 2014 keskimääräistä suuremmat (15 20 m 3 /s, Kuva 6). Koekalastuksien aikaan syyskuussa virtaama oli ajankohtaan nähden melko normaali, n. 9-10 m 3 /s (Kuva 6). Virtaamat nousivat vielä hieman vuoden loppua kohden. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
Kuva 2. Tainionvirran Ekonkoski (koeala 1). Kuva 3. Tainionvirran Vuoteenkoski (koeala 2). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 5
Kuva 4. Tainionvirran Vanhanmyllynkoski (koeala 3). Kuva 5. Tainionvirran Hotilankoski (koeala 4). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
Kuva 6. Tainionvirran virtaamat (m 3 /s) vuonna 2014. Sähkökoekalastuksissa tavattiin yhteensä seitsemää kalalajia (Kuva 7, Liite 2). Taimenen poikasia tavattiin vain Vanhanmyllynkosken ja Hotilankosken koealoilta (Kuvat 7 ja 8). Vanhanmyllynkoskelta tavatut taimenet olivat kesän vanhoja (ikä 0+) ja Hotilankosken koealan ainoa taimen todennäköisesti vuotta vanhempi (ikä 1+). Keijulankoski kalastettiin velvoitetarkkailun puitteissa ensimmäistä kertaa, mutta kahdelta erilliseltä koealalta ei saatu lainkaan kaloja. Toiselta alalta lähti anodin läheltä karkuun yksi kookkaampi taimen. Lukumääräisesti yleisimmät lajit neljällä ylemmällä koskella olivat kivennuoliainen ja kivisimppu (Kuvat 7 ja 8). Kivennuoliainen oli runsaslukuinen etenkin Ekonkosken ja Vuoteenkosken aloilla, kun taas kivisimppu oli runsaslukuinen Hotilankoskella. Muutama vuosi sitten Vanhanmyllykosken yläpuolelle istutettuja harjuksia tavattiin syksyllä 2014 vain Vuoteenkoskelta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 7
Kuva 7. Tainionvirran viideltä koealalta vuonna 2014 tavatut kalalajit ja niiden tiheysarviot aaria kohden. Kuva 8. Tainionvirran viideltä koealalta vuonna 2014 tavatut kalalajit ja niiden biomassa-arviot aaria kohden. Yhteistarkkailun viidestä koskialueen koekalastuksista kolmelta ylimmältä on kertynyt jo seitsemän vuoden aikasarja. Hotilankoskella on kalastettu vuosina 2011 ja 2012 kalastusalueen tilauksesta. Ekonkosken kalatiheydet ovat olleet suurimmat vuosina 2009 ja 2014 (Kuva 9). Myös Vanhanmyllykoskella vuosi 2009 on ollut kalatiheyksien osalta tähänastisen seurannan paras vuosi (Kuva 9). Vuoteenkoskella tiheyksien vaihtelu on ollut vähäisempää, ja ne liittyvät osin koekalastuspaikkaan, sillä vähävetisinä vuosina vakiokoealaa ei ole voitu kalastaa. Tällöin on kalastettu koeala päävirran puolelta. Koskikunnostuksilla ei ainakaan vielä ole ollut selvää vaikutusta Tainionvirran yläosan koskialueiden taimentiheyksiin, sillä poikashavainnot ovat olleet satunnaisia. Useimmin 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
taimenen poikasia on tavattu Vanhanmyllynkosken niskalta. Tälläkään koealalla poikasia ei ole tavattu joka vuosi, ja yksilömäärät ovat olleet pieniä. Kuva 9. Tainionvirran neljän kosken kalatiheydet vuosina 2008-2014. 5.2 Vedenlaadun tarkkailu Tainionvirta Tainionvirran ja Jääsjärven tarkkailupisteiltä otettiin vesinäytteet keväällä ja loppukesällä (Liite 3). Veden happipitoisuus ja hapen kyllästysaste oli kaikilla Tainionvirran näytepisteillä korkea. Useimmissa vedenlaadun parametreissa ei ollut havaittavissa näytepisteiden välisiä eroja tai erot olivat hyvin pieniä. Selvimmät erot oli havaittavissa kiintoaine-, kokonaisfosfori- sekä rautapitoisuuksissa (Kuva 10). Keväällä korkeimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin Raiteenojan alapuoliselta pisteeltä ja loppukesällä Vanhanmyllynkosken alapuoliselta pisteeltä. Jääsjärven luusuan kiintoainepitoisuudet olivat tyypillisiä kuormittamattomien vesien taustapitoisuuksia (n. 1,5 mg/l). Vesistökuormitus pelloilta, turvetuotantoalueilta ja jätevedenpuhdistamolta nostivat alemmilla näytepisteillä kiintoainepitoisuuksia. Myös veden rautapitoisuudet nousivat selvästi Jääsjärven normaaleista taustapitoisuuksista (500 600 µg/l), ilmentäen eroosio- ja humuskuormitusta (900 1400 µg/l). Kevätnäytteiden perusteella jokivesi oli ravinnepitoisuuksiltaan karua, mutta loppukesällä alimmilla näytepisteillä luokiteltavissa lievästi rehevään (>15 µg/l) luokkaan. Jätevesikuormitusta ilmentävä ammoniumtypen pitoisuudet olivat Jääsjärven luusuan vertailupisteellä molemmilla näytekerroille alle määritysrajan 5 µg/l, mutta jätevedenpuhdistamon alapuolisella näytepisteellä hieman koholla (17 µg/l). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 9
Bakteeripitoisuuksissa ei ollut juuri alueellista vaihtelua. Sen sijaan kevätnäytteiden pitoisuudet olivat kesäaikaa korkeammat. Suolistoperäisten bakteerien pitoisuudet olivat kaikilla näytepisteillä ja molempina ajankohtina selvästi alle uimavedelle asetetun rajaarvon 400 pmy/100 ml. Kuva 10. Tainionvirran vedenlaadun tarkkailupisteiden kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuudet keväällä ja loppukesällä 2014. Joutsjärvi Joutsjärvellä on velvoitetarkkailussa yksi syvännehavaintopiste (Kuva 1), jolta tutkitaan vedenlaatua kevään ja loppukesän näytteillä päällysvedestä, välivedestä ja alusvedestä. Kevään täyskierron aikaan veden happipitoisuus oli korkea kaikilla syvyyksillä (Kuva 11). Sen sijaan loppukesästä happi alkoi vähetä harppauskerroksen tuntumassa, ja alusvedessä kyllästysaste oli enää n. 60 %. Ravinnepitoisuuksiltaan Joutsjärvi oli karun ja lievästi rehevän rajoilla, kuten Tainionvirta (Kuva 11). Päällysveden (0-2 m) levämäärät (12 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
µg/l) ilmensivät loppukesästä lievästi rehevää/rehevää vedenlaatua. Runsas levätuotanto oli tuolloin havaittavissa päällysveden kohonneena hapen kyllästysasteena. Kuva 11. Joutsjärven tarkkailupisteen päällysveden, väliveden ja alusveden hapen kyllästysaste ja kokonaisfosforipitoisuudet keväällä ja loppukesällä 2014. 5.3 Tainionvirran jatkuvatoiminen kiintoaineseuranta Tainionvirran jatkuvatoiminen kiintoainetarkkailu alkoi 28.3.2014, veden lämpötilan ollessa vajaa 5 ºC (Kuvat 12). Tainionvirran virtaamat nousivat nopeasti toukokuun puolivälissä, jonka jälkeen ne laskivat tasaisesti kohti syksyä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 11
Kuva 12. Pintaveden lämpötila ja Tainionvirran virtaamat jaksolla 23.8. 17.11.2014. Anturin mittaamista sameusarvoista ja laboratoriossa mitatusta sameusarvoista laskettiin kerroin, jolla anturitulokset muunnettiin vastaamaan laboratoriomittauksia. Tulosten perusteella anturin mittaama sameus oli kaksinkertainen laboratorioanalyyseihin verrattuna. Seuraavaksi muodostettiin laskentakaava, jolla anturitulokset saatiin muunnettua kiintoainepitoisuuksiksi. Tulosten perusteella kiintoainepitoisuus oli noin 1,5 - kertainen sameuteen nähden (Kuva 13). Anturituloksista laskettiin vuorokausikeskiarvot veden kiintoainepitoisuudelle. Sameusanturi toimi seurantakauden aikana pääosin hyvin, mutta keväällä ja syksyllä oli kaksi pitempää jaksoa, jolloin laitteen toiminnassa oli häiriötä (Kuva 14). Näiden jaksojen aikana anturin mittaamat arvot vaihtelivat hyvin paljon, joten tuloksia ei näiltä osin käytetty raportoinnissa. Kuva 13. Laboratoriomitattujen sameus- ja kiintoainepitoisuuksien suhde Tainionvirralla. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
Päällysveden kiintoainepitoisuuksissa oli selvää vuodenaikaista vaihtelua (Kuva 14). Pitoisuudet olivat pieniä kevättalvella (Kuvat 14 ja 18) ja loppuvuodesta, n. 1,5 mg/l. Tätä voitaneen pitää Tainionvirran normaalina taustatasona. Kiintoainepitoisuudet nousivat nopeasti kevään valumien myötä, ja korkeimmillaan pitoisuudet olivat toukokuun puolivälin ja kesäkuun puolivälin aikana. Tosin juuri tänä aikana anturissa oli toimintahäiriöitä, joten tänä aikana pitoisuudet ovat saattaneet ylittää havaitut maksimipitoisuudet n. 6 mg/l. Etenkin kevään sulamisvesien jälkeen Tainionvirran kiintoainepitoisuuksilla oli selvä yhteys virtaamiin. Koko seurantajakson aikana virtaamien ja kiintoainepitoisuuksien korrelaatio oli 0,45 ja kesäkuun puolivälistä kauden loppuun 0,70. Kuva 14. Tainionvirran kiintoainepitoisuuksien vuorokausikeskiarvot vuoden 2014 tarkkailukauden aikana. Virtavesissä kokonaisfosforipitoisuus on usein yhteydessä sameus/kiintoainepitoisuuteen, ja näin on myös Tainionvirralla (Kuva 15). Anturin mittaaman sameuden sekä laboratorioanalyysien avulla muodostettiin kokonaisfosforipitoisuutta ennustava malli, jolla simuloitiin ravinnepitoisuuksien vaihtelua tarkkailujakson aikana. Simulointien perusteella kokonaisfosforin pitoisuudet vaihtelivat välillä n. 6,5 15 µg/l (Kuva 16). Suurimmat pitoisuudet olivat kesäkuun puolivälissä ja heinäkuun lopulla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 13
Kuva 15. Sameuden ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde Tainionvirralla. Kuva 16. Tainionvirran simuloidut kokonaisfosforipitoisuudet 28.3. 17.11.2014. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
Kuva 17 Tainionvirran jatkuvatoiminen vedenlaadun mittausasema. Kuva 18. Raiteenojan tuomaa sameaa sulamisvettä Tainionvirralla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 15
6 JOHTOPÄÄTÖKSET Sähkökoekalastuksien perusteella Tainionvirran yläosan koskien kalalajisto ja tiheydet olivat edellisvuosien kaltaisia. Yleisimmät lajit olivat kivennuoliainen ja kivisimppu. Vesistökuormituksella ei näyttänyt olevan merkittäviä vaikutuksia koskien kalastoon. Taimenen kesän vanhoja poikasia tavattiin vain Vanhanmyllykosken niskalta. Keijulankosken koealoillta ei saatu lainkaan kaloja, tosin yksi kookkaampi taimen karkasi toiselta koealalta. Muutama vuosi sitten Tainionvirtaan istutettuja harjuksen poikasia tavattiin syksyllä 2014 vain Vuoteenkoskelta. Koskikunnostuksilla ei ole ainakaan vielä ollut positiivista vaikutusta lohikalojen poikastiheyksiin. Tainionvirran vesianalyysitulokset osoittivat, että näytepisteiden väliset erot olivat hyvin pieniä useimmissa vedenlaadun parametreissa. Selvimmät erot oli havaittavissa kiintoaine-, kokonaisfosfori- sekä rautapitoisuuksissa. Keväällä korkeimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin Raiteenojan alapuoliselta pisteeltä ja loppukesällä Vanhanmyllynkosken alapuoliselta pisteeltä. Jääsjärven luusuan rautapitoisuudet olivat tyypillisiä pintavesien taustatasoa, mutta alavirtaan päin siirryttäessä pitoisuudet kasvoivat n. kaksin-kolminkertaisiksi, ilmentäen eroosio- ja humuskuormitusta. Myös kokonaisfosforipitoisuudet nousivat alavirtaan päin siirryttäessä. Jääsjärveltä lähtevä vesi oli luokiteltavissa lievästi karuksi, mutta alavirran näytepisteillä rehevyystaso oli luokkaa rehevämpi, eli lievästi rehevä. Hartolan kunnan jätevedenpuhdistamo nosti myös jonkin verran veden ammoniumtyppipitoisuuksia. Joutsjärven vesianalyysien perusteella happi alkoi vähetä loppukesästä harppauskerroksen tuntumassa, ja alusvedessä kyllästysaste oli enää n. 60 %. Ravinnepitoisuuksiltaan Joutsjärvi oli karun ja lievästi rehevän rajoilla, kuten Tainionvirta. Päällysveden levämäärät ilmensivät loppukesästä lievästi rehevää/rehevää vedenlaatua. Runsas levätuotanto oli tuolloin havaittavissa myös päällysveden kohonneena hapen kyllästysasteena. Tainionvirran jatkuvatoimista kiintoaineseurantaa tehtiin ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Veden kiintoainepitoisuudet nousivat nopeasti keväällä sulamisvesien myötä, ja korkeimmillaan pitoisuudet olivat loppukevään-alkukesän aikana. Kiintoainepitoisuudet olivat tällöin n. 6 mg/l, mikä on selvästi korkeampi kuin virran taustataso n. 1,5 mg/l. Kevään valumavesien mentyä, Tainionvirran kiintoainepitoisuudet seurasivat melko tarkasti virtaamavaihteluita. Sameudesta johdettujen kokonaisfosforipitoisuuksien vaihteluväli oli seurantajakson aikana n. 6,5 15 mg/l, eli karusta lievästi rehevään. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat korkeimmillaan kesällä. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015
VIITTEET Häkkinen, H. 2009. Tainionvirran kalataloudellinen kunnostus vuonna 2009. Vedenlaadun tarkkailun yhteenvetoraportti. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 111/2009, 31 s. Raunio, J. 2013. Tainionvirran kalatalous- ja vesistötarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry, 16 s. SFS-EN 14.001 2003. Veden laatu. Sähkökalastusmenetelmä. Suomen standardisoimisliitto SFS. Åkerberg, A. 2014. Hartolan jätevedenpuhdistamon puolivuosiyhteenveto heinä-joulukuu ja vuosiyhteenveto 2013. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 247/2015 17
LIITE 1 LIITE 1. Tainionvirran kalaistutukset vuonna 2014.
Liite 2. Sähkökoekalastusten alakohtaiset tulokset vuodelta 2014. LIITE 2
1/3 LIITE 3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Tainionvirran yhteistarkkailu (TAINYHT) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Kiint GF/A Sähk ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P PO4-P Fe entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l mg/l ms/m mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml µg/l 26.3.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 11:30; Näytt.ottaja al; 1 3,6 0,8 1,0 24.4.2014 TAINYHT / 1 Jääsjärvi luusuan itäpuoli Kok.syv. 1,5 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 10:15; Näytt.ottaja mk jk; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 7,6 12,0 100 1,0 1,6 5,6 7,0 30 6,7 420 <5 7 0,06 10 24.4.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 11:30; Näytt.ottaja mk jk; 1 9 11,7 101 2,0 3,7 5,5 6,9 30 6,9 430 11 0,09 20 24.4.2014 TAINYHT / 3 Vanhanmyllynkoski 034 (k-vilj.laitos yläpuoli) Klo 12:20; Näytt.ottaja mk jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 8,3 11,6 98 1,9 3,1 5,6 6,9 30 7,0 430 17 12 0,14 10 24.4.2014 TAINYHT / 4 Tainionvirta 049 (k-vilj.laitos alapuoli) Klo 12:50; Näytt.ottaja mk jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 8,4 11,6 99 1,5 2,6 5,5 6,9 30 7,0 430 11 0,13 20 24.4.2014 TAINYHT / 4b Kirveskoski k-vilj.laitos yläpuoli 029 Näytt.ottaja mk jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 7,9 10,8 91 1,6 2,7 5,6 6,9 35 7,6 570 14 0,16 10 24.4.2014 TAINYHT / 4c Kirveskoski k-vilj.laitos alapuoli 030 Näytt.ottaja mk jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 7,9 11,4 96 1,6 2,4 5,6 6,9 35 7,7 470 12 0,12 10 24.4.2014 TAINYHT / 5 Harvalanselkä 005 (Joutsjärvi) Kok.syv. 9,1 m; Näk.syv. 2,0 m; Näytt.ottaja mk jk; Ilm.lt. 11 C-ast; Pilv. 0 /8; Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 1 9,0 11,4 98 1,8 5,5 6,9 35 7,3 490 12 0,14 10 5 8,9 11,5 99 2,0 5,6 6,9 35 7,5 460 14 0,14 8 7,5 11,1 92 2,0 5,6 6,8 35 7,3 460 12 0,19
LIITE 3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Tainionvirran yhteistarkkailu (TAINYHT) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Kiint GF/A Sähk ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P PO4-P Fe entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l mg/l ms/m mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml µg/l 16.6.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 12:00; Näytt.ottaja jr; Ilm.lt. 18 C-ast; 1 17,8 2,3 4,1 9.7.2014 TAINYHT / 1 Jääsjärvi luusuan itäpuoli Kok.syv. 2,0 m; Näk.syv. >2,0 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja jk, al; levä 1 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,8 9,6 111 1,0 1,3 5,6 7,1 25 6,8 380 <5 8 0,05 1 9.7.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 11:40; Näytt.ottaja jk, al; Ilm.lt. 25 C-ast; 1 22,8 8,8 102 2,1 2,7 5,7 7,0 30 7,0 370 13 0,08 5 9.7.2014 TAINYHT / 3 Vanhanmyllynkoski 034 (k-vilj.laitos yläpuoli) Klo 13:00; Näytt.ottaja jk, al; Ilm.lt. 27 C-ast; 1 23,0 8,5 99 2,5 4,9 5,7 6,9 30 7,2 400 17 16 0,09 4 9.7.2014 TAINYHT / 4 Tainionvirta 049 (k-vilj.laitos alapuoli) Klo 13:30; Näytt.ottaja jk, al; Ilm.lt. 27 C-ast; 1 23,3 8,4 98 2,1 5,3 5,6 6,9 30 7,2 430 18 0,09 5 9.7.2014 TAINYHT / 5 Harvalanselkä 005 (Joutsjärvi) Kok.syv. 8,7 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 14:10; Näytt.ottaja jk, al; levä 1 /3; Ilm.lt. 27 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 20,9 9,9 111 2,6 3,5 5,9 7,0 35 7,5 430 18 <5 17 <2 0,10 5 5 16,1 7,6 77 2,1 5,7 6,6 35 7,3 490 15 0,13 8 14,6 6,2 61 2,6 6,0 6,6 40 7,2 520 16 0,20 0-2 12 1.9.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 11:45; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 15 C-ast; 1 15,0 1,7 2,4 15.9.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 12:00; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 15 C-ast; 1 15,3 1,5 1,8 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 2/3
3/3 LIITE 3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Tainionvirran yhteistarkkailu (TAINYHT) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Kiint GF/A Sähk ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P PO4-P Fe entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l mg/l ms/m mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml µg/l 9.10.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 11:50; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 7,4 1,3 2,3 17.11.2014 TAINYHT / 2 Tainionvirta 033 (Raiteenojan alapuolinen) Klo 11:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 0 C-ast; Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 1 2,0 0,9 <1