1 JÄTTEIDEN KÄSITTELY 1.1 Jätelainsäädännön perusperiaatteita Jätelain (646/2011), jäteasetuksen (179/2012), ympäristönsuojelulain (86/2000) ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Lainsäädännön hengen mukaista on estää jätteen synty tai ainakin vähentää sen määrää ja ettei jätteestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestelyille eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Syntyvä jäte on ensisijaisesti käytettävä uudelleen ja toissijaisesti kierrätettävä. Jos kierrätys ei ole mahdollista, niin jäte on hyödynnettävä muulla tavoin esimerkiksi energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, niin jäte on loppukäsiteltävä. Jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätettä, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus). Jäteasetuksen (179/2012) liitteestä löytyy luettelo yleisimmistä jätteistä sekä vaarallisista jätteistä (jäteluettelo). Toiminnanharjoittajan yleisiä velvoitteita ovat selvilläolo-, huolehtimis- ja tiedonantovelvollisuus. Niin käytettävien kemikaalien kuin syntyvien jätteidenkin ominaisuudet on tiedettävä ja jätteet on hävitettävä asianmukaisesti. Jätteet on myös pakattava ja merkittävä niin, että niiden kuljetus ja käsittely voidaan tehdä turvallisesti. Jätelain (646/2011) perusteella toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyneen, kerätyn, kuljetetun, välitetyn tai käsitellyn vaarallisen jätteen lajista, määrästä, laadusta ja alkuperästä. Oheiset tiedot on säilytettävä kuusi vuotta. Jotta syntyvä jäte voitaisiin hyödyntää, on erilaiset jätteet kerättävä erikseen. Erityisesti vaarallisten jätteiden keräys erilleen on ehdoton edellytys muun jätteen hyötykäytölle. Vaaralliset jätteet saa luovuttaa vain hyväksytylle vastaanottajalle. Jätteen tuottajan vastuu jätehuollon järjestämisestä poistuu vasta sen jälkeen, kun oikein pakatun ja merkityn jätteen vastaanottaa jätelain mukainen jätteen vastaanottaja. Edellytyksenä on myös, että jätteestä on annettu oikeat tiedot. Jos jäte luovutetaan muulle kuin jätelain mukaiselle vastaanottajalle, niin vastuu jätehuollosta on sekä uudella että edellisellä jätteen haltijalla. Jätteen haltijan on laadittava siirtoasiakirja mm. vaarallisesta jätteestä, joka siirretään tai luovutetaan jätelain mukaiselle jätteen vastaanottajalle. Siirtoasiakirjassa on oltava valvonnan ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot jätteen lajista, määrästä, alkuperästä, toimituspaikasta ja -päivämäärästä sekä kuljettajasta. Siirtoasiakirja on oltava jätekuljetuksen mukana. Siirtoasiakirjoja on säilytettävä kolme vuotta. Luvussa 1.4 on esitetty esimerkkejä siitä miten jätteet voidaan lajitetta kierrätettäväksi. Kierrätysmahdollisuudet riippuvat hyvin paljon oppilaitoksen sijainnista. Kysy tarkemmat tiedot paikalliselta jätehuoltofirmalta.
1.2 Viemäriin laskettavat jätteet Viemäriin laskettavien jätevesien epäpuhtauksien seurantavelvoitteista määrätään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) 166/2006 (asetus epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta) ja Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000) sekä Valtioneuvoston asetuksessa 1022/2006 (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista). Näissä asetuksissa määrätään mm. aineista, joiden päästäminen viemäriin on luvanvaraista tai kokonaan kiellettyä. Näiden asetuksien mukaisesti paikallinen vesilaitos määrää mm. jätevesien epäpuhtauksien rajaarvoista. Jos rajat ylittyvät, niin on tehtävä ns. teollisuusjätevesisopimus paikallisen vesilaitoksen kanssa. Teollisuusjätevesisopimus tehdään paikallisen jätevedenpuhdistamon kanssa ja siinä määrätään viemäriin johdettavien jätevesien lupaehdot. Vedenpuhdistamojen toiminnan takaamiseksi sekä puhdistamolietteen hyödyntämiseksi jokaisen velvollisuus on huolehtia siitä, ettei viemäriin lasketa mitä tahansa. Pääsääntöisesti viemäriin ei kaadeta mitään jätteitä muuta kuin vaarattomia vesiliukoisia nesteitä, joiden ph on 6-11. Kysy tarvittaessa lisäohjeita ja lupa isompien erien viemäröintiin talovastaavalta. Vesihuollon yleisissä toimitusehdoissa on sanottu, mitä viemäriin ei saa johtaa. Viemäriin ei saa laittaa esineitä, tekstiilejä, metalleja, hiekkaa, multaa, lasia, kumia, muovia, rasvaa, öljyä tai muita sellaisia yhdyskunta- tai teollisuusjätteitä, jotka saattavat aiheuttaa viemärin tukkeutumista tai vaikeuttaa viemärivesien käsittelyä tai ainetta, joka reagoidessaan viemäriveden kanssa voi aiheuttaa tukkeutumista, syöpymistä tai viemäriveden merkittävää lämmön nousua, myrkkyjä tai myrkyllisiä kaasuja muodostavia aineita, happoja tai viemärilaitoksen rakenteita syövyttäviä aineita sekä viemärilaitoksen tai purkuvesistön kannalta muita vahingollisia tai myrkyllisiä aineita tai aineita, jotka häiritsevät viemäriverkoston tai jätevedenpuhdistamon toimintaa tai vaarantavat työntekijöiden terveyden. Myös muita määräyksiä voidaan antaa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ohjeissa (1.1.2010) mainitaan erilaisia raja-arvoja ja määräyksiä mm. seuraavasti: ph tulee olla 6,0-11,0 Erittäin helposti syttyviä, helposti syttyviä ja veteen liukenemattomia liuottimia (esim. dietyylieetteri, petroolieetteri, sykloheksaani) ei saa johtaa viemäriin. Kloorattuja hiilivetyliuottimia (esim. tri- ja tetrakloorietyleeni, dikloorimetaani, kloroformi, hiilitetrakloridi) ei saa johtaa viemäriin. Viemäriin johdettava jätevesi saa sisältää helposti syttyviä, syttyviä ja myrkyllisiä veteen liukenemattomia liuottimia sekä bensiinihiilivetyjä (monosyklisiä aromaattisia hiilivetyjä) kuten bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit nk. BTEX-yhdisteet, enintään 3 mg/l. Jätevesiä ei saa laimentaa raja-arvojen saavuttamiseksi. Raja-arvot koskevat myös viemäriin johdettavia yksittäisiä jätevesieriä.
1.2.1 Millaisia haittoja jätevedet voivat aiheuttaa viemärilaitokselle? Valtioneuvoston päätöksen 365/1994 (päätös yleisestä viemäristä ja eräiltä teollisuudenaloilta vesiin johdettavien jätevesien sekä teollisuudesta yleiseen viemäriin johdettavien jätevesien käsittelystä) mukaan yleiseen viemäriin ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoihin johdettavat jätevedet on esikäsiteltävä asianmukaisella tavalla. Esikäsittely suoritetaan viemäriverkon ja puhdistamojen työntekijöiden terveyden suojelemiseksi, viemäriverkon, puhdistamoiden ja niihin liittyvien laitteiden vaurioitumisen estämiseksi, jäteveden ja lietteen käsittelyprosessien toiminnan vaikeutumisen estämiseksi, puhdistamon päästöistä ympäristöön kohdistuvien haittojen estämiseksi tai muiden purkuvesistöä koskevien säännösten vaatimusten täyttämiseksi sekä lietteen turvallisen, ympäristön kannalta hyväksyttävän sijoituksen varmistamiseksi. Esimerkiksi HSY:n Espoon jätevedenpuhdistamo Suomenojalla on biologis-kemiallinen puhdistamo, jossa vuonna 1998 otettiin käyttöön typenpoisto. Puhdistamolla syntyvä liete mädätetään ja mädätyksessä muodostuva metaanikaasu hyödynnetään omalla voimalaitoksella. 1.2.2 Miten menetellä vahinkopäästöjen sattuessa? Poikkeavista päästöistä viemäriin tulee heti ilmoittaa paikalliselle jätevedenpuhdistamolle. 1.3 Vaaralliset jätteet Oppilaitoksissa tulee olla nimettynä vaarallisten jätteiden vastaava, joka vastaa ko. oppilaitoksen vaarallisten jätteiden oikeasta jatkokäsittelystä. Jätelain (646/2011) mukaisesti vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. 1.4 Jätteiden lajittelu 1.4.1 Kemikaalijätteet Kun kemikaaleja käytetään esimerkiksi reaktioissa tai pesuissa, niin ne ns. likaantuvat. Näin ollen ne eivät ole enää puhtaita kemikaaleja, joten ne on kerättävä aina talteen ja lajiteltava seuraavasti: 1. Orgaaninen jäte Hiilivedyt, aldehydit, alkoholit, eetterit, esterit ja ketonit (CxHyOz) yhteen Typpipitoiset liuottimet Klooratut liuottimet
2. Epäorgaaniset Kiinteät Liuokset 3. Hapot 4. Emäkset 5. Syanidit (nitriilit): Nitriili + happo HCN, eli varmistu siitä että nitriilit eivät pääse kosketuksiin happojen kanssa 6. Elohopea ja elohopeayhdisteet 7. Jodi ja jodiyhdisteet 8. Bromi ja bromiyhdisteet 9. Hapettavat aineet 10. Soluviljelmät ja mikrobiologinen jäte Jätteet autoklavoidaan ennen jatkokäsittelyä. Soluviljelmät, joihin on lisätty toksiineja, käsitellään myrkyn ja pitoisuuden mukaan vaarallisena jätteenä. Soluviljelmät, joihin ei ole lisätty mikrobeja, ovat sekajätettä. Soluviljelmien elatusaine, joka ei sisällä vaarallista jätettä, kaadetaan viemäriin. Lisäksi mm. asbesti, kaasunaamareiden suodattimet ja öljyt kerätään talteen. Keskenään reagoivien jätteiden yhdistäminen on kiellettyä Ole selvillä siitä mitä aineita käytät, jotta tiedät mitä jätteitä syntyy. Pyri käyttämään mahdollisimman pieniä ainemääriä, jolloin minimoit jätteiden määrän ja näin säästät ympäristöä. Pakkaa vaaralliset jätteet Valtioneuvoston päätöksen 659/1993 (päätös ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä) mukaisesti siten että niistä ei aiheudu vaaraa kuljetuksen aikana (kuva 1) eli käytä kemikaaleja kestäviä astioita, hyväksyttyjä pakkauksia (kuva 2) sekä merkitse jäte käyttämällä selkeitä merkintöjä (kuva 3). Kuva 1. Vaarallisten jätteiden pakkaaminen.
Kuva 2. Kemikaalipakkauksen tyyppihyväksyntämerkintä. Kuva 3. Vaarallisen jätteen merkitseminen. 1.4.2 Lasijäte Särkynyt lasitavara kerätään niille tarkoitettuihin keräysastioihin. Puhdista kemikaalijätteet, korkit, muovit ja metallit lasista ennen keräysastiaan laittoa. Oheisessa kuvassa (kuva 4) on esimerkki jätelasin keräysastioista. Lasijäte lajitellaan seuraavasti: Laboratoriolasi lämpö- eli borosilikaattilasi esim. Duran, Pyrex, alumiinisilikaattilasi, kvartsilasi ja lyijylasi dekat, kolvit, lämpöä kestävät koeputket yleisesti ottaen lasitavara, jossa on hioksia myös värillinen lämpölasi Väritön lasi soodalasi lasipipetit lämpöä kestämättömät koeputket juomapullot lasipurkit ja -tölkit
Värillinen lasi kemikaalipullot ei laboratoriolasia Kuva 4. Lasijätteen keräysastiat. Keraamiset tuotteet (esim. upokkaat ja bühner-suppilot) laitetaan sekajätteeseen. 1.4.3 Sähkö- ja elektroniikkajäte (SER-jäte) SER-jätettä ei saa heittää tavalliseen roskikseen vaan se kerätään talteen. Keräyksestä vastaa oppilaitoksen tekninen tai vastaava henkilökunta, joka toimittaa SER-jätteen kierrätykseen. 1.4.4 Jätepaperi Toimisto- ja kotikeräyspaperi (lehdet, mainokset) kerätään yleensä työhuoneissa (pahvilaatikot) tai käytävillä oleviin keräysastioihin. Nitojan niittejä ei tarvitse poistaa. Kirjekuoret ja liimapaperit (esim. Post-it -laput) laitetaan mahdolliseen energiajätteeseen (vrt. luku 1.4.6). 1.4.5 Keräyspahvi Pahvipakkaukset ja voimapaperi kerätään erikseen. Tähän tarkoitukseen voidaan hankkia esim. pahvipaalain. 1.4.6 Energiajäte Jäte, joka voidaan hyödyntää energiana kuten pakkausmuovit (ei PVC), styrox, kartonkipakkaukset ja Post-it -laput, kerätään energiajäteroskiksiin. 1.4.7 PVC-jäte PVC-muovijäte (polyvinyylikloridi) esim. vinyylihanskat, kerätään sekajätteeseen. 1.4.8 Biojäte Biojäte kuten kahvinporot, teepussit, hedelmien kuoret ja ruuan tähteet kerätään bioastiaan.
1.4.9 Metallijäte Metallijäte kerätään erillisiin keräysastioihin. 1.4.10 Paristot ja akut Käytöstä poistetut paristot ja akut toimitetaan esimerkiksi sähkötyöpajalle. Pienakut, paristot ja nappiparistot laitetaan esimerkiksi oheisen kuvan (kuva 5) mukaiseen kierrätyslaatikkoon (http://www.paristokierratys.fi). Kuva 5. Paristojen ja akkujen keräyslaatikko sekä raskasmetalleja sisältävien akkujen ja paristojen merkinnät. Akut ja paristot, jotka sisältävät raskasmetalleja, on merkitty edellä olevan kuvan (kuva 5) mukaisilla merkinnöillä ja niitä ei saa laittaa tavalliseen roskikseen. 1.4.11 Tulostimien värikasetit Käytetyt värikasetit toimitetaan keräykseen. Mustesuihkutulostimen patruunat laitetaan sekajätteeseen. 1.4.12 Loisteputket ja energian säästölamput Yleensä vahtimestarit huolehtivat lamppujen vaihdosta ja toimittavat palaneet lamput keräykseen. 1.4.13 Erityis- ja riskijäte Erityisjätteillä tai riskijätteillä tarkoitetaan sellaisia jätteitä, jotka voivat aiheuttaa käsittelijälleen tai ympäristölleen vaaraa olematta kuitenkaan myrkyllisyytensä tai muun laatunsa takia vaarallista jätettä. Erityis- tai riskijätteinä voidaan pitää tartuntavaarallisia, biologisia, viiltäviä, pistäviä, radioaktiivisia, kudosnäytteitä tai niihin verrattavia jätteitä ja eräitä muita jätteitä. Erityisjätteet vaativat loppukäsittelyssä erityistoimia. Viiltävät, pistävät ja leikkaavat jätteet (esim. kertakäyttöneulat, veitset) ovat erityisjätteitä siitä syystä, että ne voivat aiheuttaa vaaraa käsittelijälleen pistoina ja viiltohaavoina. Kertakäyttöneulat ja -veitset taitetaan käyttökelvottomiksi ja pakataan tiiviisiin pakkauksiin esimerkiksi vahvaan muovipurkkiin tai kanisteriin. Neulat voidaan katkoa myös erityisellä leikkurilla ja kertakäyttöruiskut tehdään käyttökelvottomaksi katkaisemalla kärki. Keräysastia laitetaan sekajätteeseen, jos kysymyksessä ei ole riskijäte.
1.4.14 Muu jäte Jäte, jota ei voida kierrättää ja näin hyödyntää, laitetaan sekajätteeseen.