28.3.2014 Euroopan unionin virallinen lehti C 89/3 KOMISSION TIEDONANTO Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin (2014/C 89/03) SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO................................................................. 5 2. YLEISET PERIAATTEET......................................................... 5 2.1 SEUT-sopimuksen 101 artikla ja immateriaalioikeudet........................... 5 2.2 SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamista koskevat yleiset puitteet................ 6 2.3 Markkinoiden määritelmä................................................ 8 2.4 Keskenään kilpailevien ja kilpailemattomien yritysten erottaminen.................. 10 3. TEKNOLOGIANSIIRTOA KOSKEVAN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMINEN.......... 12 3.1 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen vaikutukset.................. 12 3.2 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala ja kesto.......... 12 3.2.1 Teknologiansiirtosopimusten käsite......................................... 12 3.2.2 Siirron käsite......................................................... 13 3.2.3 Kahden sopimuspuolen väliset sopimukset................................... 14 3.2.4 Sopimustuotteiden tuotantoa koskevat sopimukset............................. 14 3.2.5 Kesto............................................................... 16 3.2.6 Suhde muihin ryhmäpoikkeusasetuksiin..................................... 16 3.2.6.1 Erikoistumissopimuksia ja T&K-sopimuksia koskevat ryhmäpoikkeusasetukset.......... 16 3.2.6.2 Vertikaalisia sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus........................... 17 3.3 Ryhmäpoikkeuksen soveltamisen markkinaosuusrajat............................ 17 3.4 Vakavimmat kilpailunrajoitukset ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan.................. 20 3.4.1 Yleiset periaatteet...................................................... 20 3.4.2 Kilpailijoiden väliset sopimukset........................................... 20 3.4.3 Keskenään kilpailemattomien osapuolten väliset sopimukset....................... 25 3.5 Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt rajoitukset.................. 27 3.6 Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisen peruuttaminen ja soveltamatta jättäminen....... 30 3.6.1 Peruuttamismenettely................................................... 30 3.6.2 Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamatta jättäminen.............................. 31 4. SEUT-SOPIMUKSEN 101 ARTIKLAN 1 JA 3 KOHDAN SOVELTAMINEN TEKNOLOGIANSIIRTOSO PIMUKSIA KOSKEVAN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLA..... 31 4.1 Arvioinnin yleiset puitteet............................................... 31 4.1.1 Merkitykselliset tekijät.................................................. 32 4.1.2 Kilpailunrajoituksia sisältävien lisenssisopimusten kielteiset vaikutukset............... 33 4.1.3 Rajoittavien lisenssisopimusten myönteiset vaikutukset ja niiden arviointimenetelmä..... 34 4.2 SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltaminen erilaisiin lisensointiin liittyviin rajoituksiin 36 4.2.1 Rojalteja koskevat velvoitteet............................................. 36 4.2.2 Yksinoikeuslisenssit ja myynnin rajoittaminen................................. 37 4.2.2.1 Yksinoikeuslisenssit ja rinnakkaiset yksinoikeuslisenssit.......................... 37
C 89/4 Euroopan unionin virallinen lehti 28.3.2014 4.2.2.2 Myynnin rajoitukset.................................................... 38 4.2.3 Tuotannon rajoittaminen................................................ 39 4.2.4 Käyttöalarajoitukset.................................................... 40 4.2.5 Sisäistä käyttöä koskevat rajoitukset........................................ 41 4.2.6 Sitominen ja niputtaminen............................................... 42 4.2.7 Kilpailukieltovelvoitteet.................................................. 43 4.3 Sovittelusopimukset.................................................... 44 4.4 Teknologiapoolit...................................................... 45 4.4.1 Teknologiapoolien perustamisen ja toiminnan arviointi.......................... 46 4.4.2 Poolin ja sen lisenssinsaajien välisten sopimusten sisältämien yksittäisten rajoitusten arviointi 49
28.3.2014 Euroopan unionin virallinen lehti C 89/5 1. JOHDANTO 1. Näissä suuntaviivoissa vahvistetaan periaatteet teknologiansiirtosopimusten arvioimiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ( 1 ) 101 artiklan, jäljempänä 101 artikla, nojalla. Teknologiansiirtosopimukset koskevat teknologiaoikeuksien lisensointia eli järjestelyä, jossa lisenssinantaja sallii lisenssinsaajan käyttää lisensoituja teknologiaoikeuksia tavaroiden tai palvelujen tuottamiseen, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin annettu 21 päivänä maaliskuuta 2014, annetun komission asetuksen (EU) N:o 316/2014 ( 2 ), jäljempänä teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus, 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa on määritelty. 2. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on antaa ohjeita teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT-sopimus, 101 artiklan soveltamisesta sellaisiin teknologiansiirtosopimuksiin, jotka eivät kuulu teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus ja suuntaviivat eivät rajoita SEUT-sopimuksen 102 artiklan mahdollista rinnakkaista soveltamista teknologiansiirtosopimuksiin ( 3 ). 3. Näissä suuntaviivoissa esitettyjä vaatimuksia sovellettaessa on otettava huomioon kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvät olosuhteet. Suuntaviivoja ei siis voida soveltaa mekaanisesti. Kukin tapaus on arvioitava siihen liittyvien tosiseikkojen perusteella, ja näitä suuntaviivoja on sovellettava järkevästi ja joustavasti. Soveltamisesta annetut esimerkit eivät ole tyhjentäviä, vaan niiden tarkoituksena on havainnollistaa erilaisia tilanteita. 4. Nämä suuntaviivat eivät rajoita Euroopan unionin tuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen tulevaisuudessa antamia tulkintoja 101 artiklasta ja teknologiansiirtoa koskevasta ryhmäpoikkeusasetuksesta. 2. YLEISET PERIAATTEET 2.1 SEUT-sopimuksen 101 artikla ja immateriaalioikeudet 5. SEUT-sopimuksen 101 artiklan yleisenä tavoitteena on suojella markkinoilla käytävää kilpailua kuluttajien hyvin ( 1 ) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklasta tuli 1. joulukuuta 2009 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 101 ja 102 artikla. Kyseiset kaksi määräyskokonaisuutta ovat asiasisällöltään samanlaiset. Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan tarvittaessa viittauksella SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklaan viittausta EY-perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaan. SEUT-sopimuksella muutettiin myös tiettyjä käsitteitä. Yhteisö korvattiin unionilla ja yhteismarkkinat korvattiin sisämarkkinoilla. Näissä suuntaviivoissa käytetään SEUT-sopimuksen terminologiaa. ( 2 ) EUVL L 93, 28.3.2014, s. 17. Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus korvaa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin 27 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 772/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 11). ( 3 ) Ks. yhdistetyt asiat C-395/96 P ja C-396/96 P, Compagnie Maritime Belge, tuomio 16.3.2000 (Kok., s. I-1365, 130 kohta), ja perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen komission suuntaviivojen 106 kohta, EUVL C 101, 27.4.2004, s. 97. voinnin edistämiseksi ja voimavarojen kohdentamiseksi tehokkaasti. Sen 1 kohdassa kielletään sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat ja yritysten yhteenliittymien päätökset ( 4 ), jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ( 5 ) ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua ( 6 ). Poikkeuksena tähän sääntöön 101 artiklan 3 kohdassa määrätään, että 101 artiklan 1 kohdan kieltoa ei tarvitse soveltaa yritysten välisiin sopimuksiin, jotka osaltaan tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä asettamatta rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi, ja antamatta kyseisille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita 6. Immateriaalioikeuksia koskevassa lainsäädännössä annetaan patentin, tekijänoikeuden, mallioikeuden, tavaramerkin tai muun lailla suojatun oikeuden haltijalle yksinoikeus henkiseen omaisuuteensa. Immateriaalioikeuden haltijalla on immateriaalioikeuksista annetun lainsäädännön nojalla oikeus estää henkisen omaisuutensa luvaton käyttö sekä hyödyntää sitä esimerkiksi myöntämällä lisenssejä kolmansille. Kun haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on saattanut Euroopan talousalueen (ETA) markkinoille tuotteen, johon liittyy immateriaalioikeuksia, lukuun ottamatta esittämisoikeuksia ( 7 ), immateriaalioikeudet sammuvat sikäli, että haltija ei voi enää käyttää oikeuttaan tuotteen myynnin valvomiseen (periaate oikeuksien sammumisesta unionissa) ( 8 ). Oikeudenhaltija ei immateriaalioikeuksia koskevan lainsäädännön mukaan voi estää sitä, että lisenssinsaaja tai ostaja myy tällaisen lisensoitua teknologiaa sisältävän tuotteen. Oikeuksien sammumista unionissa koskeva periaate on immateriaalioikeuksien perustarkoituksen mukainen, sillä niillä pyritään takaamaan haltijan oikeus estää muita hyödyntämästä haltijan henkistä omaisuutta ilman tämän suostumusta. ( 4 ) Jäljempänä käsite sopimus kattaa myös yhdenmukaistetut menettelytavat ja yritysten yhteenliittymien päätökset. ( 5 ) Ks. komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista, EUVL C 101, 27.4.2004, s. 81. ( 6 ) Jäljempänä käsite rajoittaminen kattaa myös kilpailun estämisen ja vääristämisen. ( 7 ) Tämä sisältää vuokrausoikeudet. Ks. asia 158/86, Warner Brothers and Metronome Video, tuomio 17.5.1988 (Kok., s. 2605), ja asia C-61/97, Foreningen af danske videogramdistributører, tuomio 22.9.1998 (Kok., s. I-5171). ( 8 ) Periaate oikeuksien sammumisesta unionissa on tuotu esiin esimerkiksi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 2008/95/EY (EUVL L 299, 8.11.2008, s. 25) 7 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään, että tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille unionissa tätä tavaramerkkiä käyttäen, ja tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY (EUVL L 111, 5.5.2009, s. 16) 4 artiklan 2 kohdassa, jossa säädetään, että kun oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynyt tietokoneohjelman kappaleen unionissa, oikeudenhaltijan oikeus kyseisen kappaleen levittämiseen unionissa raukeaa, lukuun ottamatta oikeutta valvoa ohjelman tai sen kappaleen vuokraamista edelleen. Ks. asia C-128/11, UsedSoft Gmbh v. Oracle International Corp., tuomio 3.7.2012 (ei vielä julkaistu).
C 89/6 Euroopan unionin virallinen lehti 28.3.2014 7. Vaikka immateriaalioikeuksia koskevassa lainsäädännössä myönnetään yksinomaiset käyttöoikeudet, se ei merkitse sitä, ettei kilpailulainsäädäntöä voitaisi soveltaa immateriaalioikeuksiin. Etenkin SEUT-sopimuksen 101 artiklaa voidaan soveltaa sopimuksiin, joissa lisenssinhaltija myöntää toiselle yritykselle luvan hyödyntää immateriaalioikeuksiaan ( 9 ). Se ei myöskään merkitse sitä, että immateriaalioikeudet olisivat ristiriidassa unionin kilpailusääntöjen kanssa. Molemmilla säännöstöillä on nimittäin samat perustavoitteet eli kuluttajien hyvinvoinnin edistäminen ja voimavarojen kohdentaminen tehokkaasti. Innovaatiotoiminta on olennainen ja dynaaminen osa avointa ja kilpailuhenkistä markkinataloutta. Immateriaalioikeudet edistävät dynaamista kilpailua kannustamalla yrityksiä investoimaan uusien tai parannettujen tuotteiden ja prosessien kehittämiseen. Niin tekee myös kilpailu, jonka aikaansaamat paineet kannustavat yrityksiä innovointiin. Näin ollen sekä immateriaalioikeuksia että kilpailua tarvitaan innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja sen kilpailuhenkisen hyödyntämisen varmistamiseksi. kilpailua edistävää tehokkuutta. Lisensointi sinänsä edistää kilpailua, koska se johtaa teknologian levitykseen ja innovaatiotoiminnan vilkastumiseen niin lisenssinantajan kuin lisenssinsaajan(saajien) osalta. Jopa kilpailua rajoittavat lisenssisopimukset saavat usein aikaan kilpailua edistävää tehokkuutta, jota on arvioitava 101 artiklan 3 kohdan nojalla ja tarkasteltava suhteessa kilpailua rajoittaviin kielteisiin vaikutuksiin ( 10 ). Valtaosa lisenssisopimuksista on näin ollen sopusoinnussa 101 artiklan kanssa. 2.2 SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamista koskevat yleiset puitteet 10. SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista on seurauksena kilpailun rajoittuminen. Sitä sovelletaan sekä sopimuspuolten välisiin kilpailunrajoituksiin että jonkin sopimuspuolen ja kolmansien välisiin kilpailunrajoituksiin. 8. Arvioitaessa lisenssisopimuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan nojalla on muistettava, että immateriaalioikeuksien luominen edellyttää yleensä merkittäviä investointeja ja on siten usein riskialtis hanke. Innovaatioiden kehittäjien mahdollisuuksia hyödyntää arvokkaaksi osoittautuneita immateriaalioikeuksia ei saa kohtuuttomasti rajoittaa, jotta dynaamista kilpailua ei estettäisi ja jotta innovaatiotoiminnan kannustimet voitaisiin säilyttää. Innovaatioiden kehittäjien olisi tämän vuoksi voitava vapaasti pyrkiä hankkimaan onnistuneista hankkeistaan asianmukainen korvaus, joka kannustaa jatkossakin investointeihin ja riittää tasapainottamaan myös epäonnistuneiden hankkeiden vaikutukset. Teknologiaoikeuksia lisensoitaessa lisenssinsaaja voi joutua tekemään merkittäviä uponneita investointeja (toisin sanoen lisenssinsaajan poistuessa kyseiseltä toimialalta se ei voi käyttää investointia muissa toiminnoissa tai myydä sitä muutoin kuin huomattavalla tappiolla) lisensoituun teknologiaan ja sen hyödyntämiseksi tarvittaviin tuotantoresursseihin. Tämänkaltaiset sopimuspuolten tekemät ennakkoinvestoinnit ja niihin liittyvät riskit on otettava huomioon 101 artiklaa sovellettaessa. Sopimuspuolten kannettavaksi tulevasta riskistä ja vaadittavista uponneista investoinneista saattaa olla seurauksena se, ettei sopimus kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai että se täyttää 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset siihen asti, kunnes investointi on maksanut itsensä takaisin. 9. Analyysimenetelmä, jota nykyisin käytetään arvioitaessa lisenssisopimuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan nojalla, on niin joustava, että sillä voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon teknologiaoikeuksien lisensoinnin dynaamiset puolet. Immateriaalioikeuksien ja lisenssisopimusten ei sinänsä oleteta aiheuttavan kilpailuongelmia. Useimmat lisenssisopimukset eivät rajoita kilpailua, ja ne saavat aikaan ( 9 ) Ks. esim. yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig, tuomio 13.7.1966 (Kok., s. 429). 11. Sitä, rajoittaako lisenssisopimus kilpailua, on arvioitava niissä todellisissa olosuhteissa, joissa kilpailua esiintyisi ilman kilpailua rajoittavaksi oletettua sopimusta ( 11 ). Arvioinnissa on otettava huomioon sopimuksen todennäköiset vaikutukset teknologioiden väliseen kilpailuun (toisin sanoen kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten väliseen kilpailuun) ja teknologian sisäiseen kilpailuun (toisin sanoen samaa teknologiaa käyttävien yritysten väliseen kilpailuun) ( 12 ). SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä teknologioiden välisen että teknologian sisäisen kilpailun rajoittaminen. Näin ollen on arvioitava, missä määrin sopimus tosiasiassa tai todennäköisesti vaikuttaa näihin kahteen kilpailun osa-alueeseen markkinoilla. 12. Arviointi voidaan suorittaa vastaamalla kahteen kysymykseen. Ensimmäinen kysymys koskee sopimuksen vaikutusta teknologioiden väliseen kilpailuun ja toinen kysymys sen vaikutusta teknologian sisäiseen kilpailuun. Koska rajoitukset voivat vaikuttaa samanaikaisesti sekä teknologioiden väliseen että teknologian sisäiseen kilpailuun, niitä saatetaan joutua tarkastelemaan a ja b alakohdan kysymysten perusteella ennen kuin voidaan todeta, rajoittavatko ne kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. ( 10 ) SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamista koskeva metodi on määritelty alaviitteessä 3 mainituissa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annetuissa komission suuntaviivoissa. ( 11 ) Ks. asia 56/65, Société Technique Minière, tuomio 30.6.1966 (Kok., s. 337), ja asia C-7/95 P, John Deere, tuomio 28.5.1998 (Kok., s. I- 3111, 76 kohta). ( 12 ) Ks. esim. alaviitteessä 9 mainittu tuomio asiassa Consten ja Grundig.
28.3.2014 Euroopan unionin virallinen lehti C 89/7 a) Rajoittaako suunniteltu lisenssisopimus todellista tai mahdollista kilpailua, jota esiintyisi ilman kyseistä sopimusta? Jos vastaus on myönteinen, sopimus voi kuulua 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Arvioinnissa on otettava huomioon sopimuspuolten välinen kilpailu ja kolmansien aiheuttama kilpailu. Kun esimerkiksi kaksi eri jäsenvaltioihin sijoittautunutta yritystä tekee kilpailevia teknologioita koskevan ristikkäisen lisenssisopimuksen ja sitoutuu olemaan myymättä tuotteitaan toisen kotimarkkinoilla, sopimus rajoittaa ennen sen tekoa esiintynyttä (mahdollista) kilpailua. Vastaavasti jos lisenssinantaja kieltää lisenssinsaajiaan käyttämästä kilpailevia teknologioita ja tämä kielto sulkee markkinoilta kolmansien osapuolten teknologioita, sopimus rajoittaa todellista tai mahdollista kilpailua, jota esiintyisi, ellei sopimusta olisi tehty. b) Rajoittaako lisenssisopimus todellista tai mahdollista kilpailua, jota esiintyisi ilman sopimusrajoituksia? Jos vastaus on myönteinen, sopimus voi kuulua 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Kun esimerkiksi lisenssinantaja rajoittaa kilpailua sellaisten lisenssinsaajiensa välillä, jotka eivät olleet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita ennen sopimusta, rajoitetaan samalla (mahdollista) kilpailua, jota olisi voinut esiintyä lisenssinsaajien välillä ilman rajoituksia. Tämänkaltaisiin rajoituksiin kuuluvat vertikaaliset hintasopimukset sekä lisenssinsaajien väliset alueelliset tai asiakasmyyntiä koskevat rajoitukset. Eräissä tapauksissa jotkin rajoitukset saattavat kuitenkin jäädä 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jos rajoitus on objektiivisesti tarkasteltuna tarpeellinen kyseisentyyppisen tai kyseisenluonteisen sopimuksen olemassaolon kannalta ( 13 ). Ne voidaan sulkea 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle vain sopimuspuoliin liittymättömien objektiivisten seikkojen eikä sopimuspuolten subjektiivisten näkemysten tai ominaisuuksien perusteella. Kysymys ei ole siitä, olisivatko sopimuspuolet suostuneet omassa erityistilanteessaan tekemään vähemmän rajoittavan sopimuksen, vaan siitä, olisivatko vastaavissa olosuhteissa olevat yritykset tehneet vähemmän rajoittavan sopimuksen, kun otetaan huomioon sopimuksen luonne ja markkinoiden ominaispiirteet ( 14 ). Väitteet, joiden mukaan toimittaja olisi rajoitusten puuttuessa turvautunut vertikaaliseen integraatioon, eivät riitä tähän. Päätös vertikaalisesta integroitumisesta riippuu useista monitahoisista taloudellisista tekijöistä, joista monet liittyvät kyseisen yrityksen sisäisiin asioihin. 13. SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa erotetaan toisistaan sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, ja sopimukset, joiden seurauksena on kilpailun rajoittuminen. Tämä seikka olisi otettava huomioon sovellettaessa näiden suuntaviivojen (12) kohdassa esitettyjä arviointiperusteita. Sopimus tai sopimukseen perustuva ( 13 ) Ks. alaviitteessä 11 mainittu tuomio asiassa Société Technique Minière ja asia 258/78, Nungesser, tuomio 8.6.1982 (Kok., s. 2015). ( 14 ) Ks. esimerkkejä 126 ja 127 kohdasta. rajoitus on 101 artiklan 1 kohdan nojalla kielletty vain, jos sen tarkoituksena tai seurauksena on teknologioiden välisen ja/tai teknologian sisäisen kilpailun rajoittaminen. 14. Rajoitukset, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, merkitsevät, että rajoitus on sellaisenaan kilpailua rajoittava. Tällaisten rajoitusten mahdollisuus vaikuttaa kilpailuun kielteisesti on unionin kilpailusääntöjen tavoitteiden perusteella arvioituna niin suuri, että 101 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa niiden tapauksessa ei tarvitse osoittaa todellisia vaikutuksia markkinoihin ( 15 ). Myöskään 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät todennäköisesti täyty, kun kyseessä on rajoittava tarkoitus. Sen arvioiminen, onko sopimuksen tarkoituksena rajoittaa kilpailua, perustuu tiettyihin tekijöihin. Tekijöihin kuuluvat etenkin sopimuksen sisältö ja sen tavoitteet. Lisäksi voi olla tarpeen tarkastella yhteyttä, jossa sitä sovelletaan (tai aiotaan soveltaa), sekä sopimuspuolten käytännön menettelytapoja ja käyttäytymistä markkinoilla ( 16 ). Toisin sanoen saattaa olla tarpeen tutkia sopimuksen taustalla olevat seikat ja ne olosuhteet, joissa sopimusta sovelletaan, ennen kuin voidaan todeta, onko tietyn rajoituksen tarkoituksena ollut kilpailun rajoittaminen. Tapa, jolla sopimus pannaan tosiasiallisesti täytäntöön, saattaa paljastaa, että sen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, vaikka virallisessa sopimuksessa ei ole siitä yksiselitteistä määräystä. Näyttö sopimuspuolten subjektiivisesta aikomuksesta rajoittaa kilpailua on merkittävä tekijä, muttei välttämätön edellytys. Sopimuksen tarkoituksena voidaan katsoa olevan kilpailun rajoittaminen, vaikkei tämä olekaan sen ainoa tavoite, vaan sillä on muita laillisia tavoitteita ( 17 ). Lisenssisopimusten osalta komissio katsoo, että teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklaan sisältyvän vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelon kattamat rajoitukset ovat nimenomaan tarkoitukseltaan rajoittavia ( 18 ). 15. Jos sopimuksen tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen, on tarpeen tutkia, onko sillä kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tällöin on otettava huomioon sekä tosiasialliset ( 15 ) Ks. esim. asia C-49/92 P, Anic Partecipazioni, tuomio 8.7.1999 (Kok., s. I-4125, 99 kohta). ( 16 ) Ks. yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, CRAM ja Rheinzink, tuomio 28.3.1984 (Kok., s. 1679, 26 kohta), sekä yhdistetyt asiat 96/82 ym., ANSEAU-NAVEWA, tuomio 8.11.1983 (Kok., s. 3369, 23 25 kohta). Asia T-491/07 Groupement des cartes bancaires v. komissio, tuomio 29.11.2012, 146 kohta. ( 17 ) Asia C-209/07, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, tuomio 20.11.2008 (Kok., s. I-8637, 21 kohta). ( 18 ) Kilpailun rajoittamisen käsitettä selitetään tarkemmin alaviitteessä 3 mainituissa komission suuntaviivoissa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta. Ks. myös yhdistetyt asiat C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomio 6.10.2009 (Kok., s. I-9291, 59 64 kohta); asia C-209/07, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, tuomio 20.11.2008 (Kok., s. I-8637, 21 39 kohta); asia C-8/08, T-Mobile Netherlands ym., tuomio 4.6.2009 (Kok., s. I-4529, 31 kohta ja 36 39 kohta); ja asia C-32/11, Allianz Hungária Biztosító ym., tuomio 14.3.2013, 33 38 kohta.
C 89/8 Euroopan unionin virallinen lehti 28.3.2014 että mahdolliset vaikutukset ( 19 ). Toisin sanoen on oltava todennäköistä, että sopimus vaikuttaa kilpailua rajoittavasti. Jotta lisenssisopimuksia voitaisiin pitää vaikutukseltaan kilpailua rajoittavina, niiden on vaikutettava todelliseen tai mahdolliseen kilpailuun siinä määrin, että asianomaisilla markkinoilla vallitseviin hintoihin, tuotantoon, innovaatiotoimintaan tai tuotteiden ja palvelujen valikoimaan tai laatuun voidaan olettaa melko todennäköisesti kohdistuvan kielteisiä vaikutuksia. Todennäköisten kielteisten kilpailuvaikutusten on oltava tuntuvia ( 20 ). Kilpailua rajoittavia tuntuvia vaikutuksia esiintyy todennäköisesti, kun vähintään yhdellä sopimuspuolella on ennestään tai se saa jonkinasteista markkinavoimaa ja kun sopimuksella edistetään tämän markkinavoiman syntymistä, ylläpitämistä tai vahvistumista tai mahdollistetaan tilanne, jossa sopimuspuolet voivat hyödyntää tällaista markkinavoimaa. Markkinavoimalla tarkoitetaan kykyä pitää hinnat kilpailukykyisen tason yläpuolella tai tuotanto kilpailukykyisen tason alapuolella tuotannon määrän, tuotteiden laadun tai valikoiman taikka innovaatiotoiminnan osalta kohtuullisen pituisen ajan ( 21 ). Yleensä 101 artiklan 1 kohtaan perustuvan rikkomisen toteamiseen riittää vähäisempi markkinavoima kuin 102 artiklan mukaisen määräävän aseman toteamiseen ( 22 ). 17. Lisenssisopimuksilla voidaan kuitenkin myös merkittävästi edistää kilpailua, ja pääosalla lisenssisopimuksista onkin kilpailua edistäviä vaikutuksia. Lisenssisopimukset voivat edistää innovaatiotoimintaa, koska innovaatioiden kehittäjät voivat saada keksinnöstään voittoa, jolla katetaan ainakin osa tutkimus- ja kehityskustannuksista. Lisenssisopimukset johtavat myös teknologian levitykseen, minkä ansiosta lisenssinsaajan tuotantokustannukset saattavat pienentyä tai uusien tai parannettujen tuotteiden valmistaminen voi tulla mahdolliseksi. Lisenssinsaajan saamat tehokkuusedut syntyvät usein siitä, että lisenssinantajan teknologia yhdistetään lisenssinsaajan resursseihin ja teknologiaan. Tällainen toisiaan täydentävien resurssien ja teknologioiden yhdistäminen voi johtaa sellaiseen kustannus- tai tuotantokokoonpanoon, joka ei muuten olisi mahdollinen. Esimerkiksi lisenssinantajan tarjoaman paremman teknologian yhdistäminen lisenssinsaajan tehokkaampiin tuotanto- tai jakeluresursseihin voi vähentää tuotantokustannuksia tai johtaa korkealaatuisemman tuotteen valmistamiseen. Lisensointi voi edistää kilpailua myös poistamalla esteitä, jotka haittaavat lisenssinsaajan oman teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä. Etenkin aloilla, joilla on runsaasti patentteja, lisensointia käytetään usein suunnitteluvapauden varmistamiseksi, sillä lisensoinnilla voidaan poistaa riski siitä, että lisenssinantaja vetoaa oikeudenloukkaukseen. Kun lisenssinantaja sitoutuu olemaan vetoamatta immateriaalioikeuksiinsa estääkseen lisenssinsaajan tuotteen myynnin, sopimuksella poistetaan lisenssinsaajan tuotteen myynnin estävä rajoitus ja edistetään näin samalla kilpailua. 16. Arvioitaessa rajoituksia, joista on seurauksena kilpailun rajoittuminen, on yleensä määriteltävä merkitykselliset markkinat sekä tarkasteltava ja arvioitava erityisesti asianomaisten tuotteiden ja teknologioiden luonnetta, sopimuspuolten, kilpailijoiden ja ostajien markkina-asemaa, mahdollisten kilpailijoiden olemassaoloa ja markkinoillepääsyn esteitä. Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla mahdollista osoittaa kilpailua rajoittavat vaikutukset suoraan tarkastelemalla sopimuspuolten markkinakäyttäytymistä. On esimerkiksi mahdollista osoittaa, että sopimus on johtanut hinnankorotuksiin. ( 19 ) Ks. alaviitteessä 11 mainittu tuomio asiassa John Deere, 1998. ( 20 ) Tuntuvan vaikutuksen määrittelyä selvitetään komission tiedonannossa vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (EYVL C 368, 22.12.2001, s. 13). Kyseisessä tiedonannossa tuntuva vaikutus määritellään negatiivisesti. Sopimuksilla, jotka eivät kuulu vähämerkityksisiä sopimuksia koskevan tiedonannon soveltamisalaan, ei välttämättä ole tuntuvia rajoittavia vaikutuksia. Arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti. ( 21 ) Asia T-321/05, Astra Zeneca v. komissio, tuomio 1.7.2010 (Kok., s. II-2805, 267 kohta). ( 22 ) Ks. alaviitteessä 3 mainitut komission suuntaviivat perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta, 26 kohta. 18. Kun lisenssisopimus kuuluu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, sen kilpailua edistävät vaikutukset on suhteutettava kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin 101 artiklan 3 kohdan puitteissa. Kun kaikki 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä täyttyvät, kilpailua rajoittava lisenssisopimus on pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen, eikä tämä edellytä ennakolta tehtyä päätöstä ( 23 ). Vakavimmat rajoitukset eivät todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Yleensä (ainakin) toinen 101 artiklan 3 kohdan kahdesta ensimmäisestä edellytyksestä jää täyttymättä tällaisissa sopimuksissa. Ne eivät yleensä luo objektiivista taloudellista hyötyä tai hyötyä kuluttajille. Tämäntyyppiset sopimukset eivät myöskään yleensä läpäise (kolmannen edellytyksen mukaista) välttämättömyystestiä. Jos esimerkiksi sopimuspuolet sopivat hinnasta, johon lisenssillä valmistetut tuotteet on myytävä, seurauksena on periaatteessa tuotannon väheneminen, voimavarojen epätarkoituksenmukainen kohdentaminen ja korkeammat kuluttajahinnat. Hintarajoitus ei myöskään ole välttämätön, jotta saavutettaisiin mahdolliset tehokkuusedut siitä, että kummankin kilpailijan käytettävissä on kaksi teknologiaa. 2.3 Markkinoiden määritelmä 19. Komission lähestymistapa merkityksellisten markkinoiden määrittelyyn on vahvistettu sen tiedonannossa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta ( 24 ). Näissä suuntaviivoissa käsitellään ( 23 ) Ks. perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 1 artiklan 2 kohta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 25 päivänä syyskuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1419/2006 (EUVL L 269, 28.9.2006, s. 1). ( 24 ) EYVL C 372, 9.12.1997, s. 5.
28.3.2014 Euroopan unionin virallinen lehti C 89/9 vain niitä markkinoiden määrittelyyn liittyviä seikkoja, joilla on erityistä merkitystä teknologiaoikeuksien lisensoinnin kannalta. 23. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa käytetty ja 1 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määritelty merkityksellisten markkinoiden käsite tarkoittaa merkityksellisiä tuote- ja teknologiamarkkinoita sekä tuotteen että maantieteellisen ulottuvuuden kannalta määriteltynä. 20. Teknologia on tekijä, joka sisällytetään joko tuotteeseen tai tuotantoprosessiin. Teknologiaoikeuden lisensointi voi sen vuoksi vaikuttaa kilpailuun sekä tuotantoketjun alkupäässä tuotannontekijämarkkinoilla että tuotantoketjun loppupäässä tuotemarkkinoilla. Esimerkiksi kilpailevia tuotteita tuotantoketjun loppupäässä myyvien sopimuspuolten välinen sopimus, johon sisältyy kyseisten tuotteiden valmistukseen liittyvän teknologiaoikeuden ristikkäinen lisensointi tuotantoketjun alkupäässä, voi rajoittaa kilpailua kyseisillä tuotantoketjun loppupään tuote- tai palvelumarkkinoilla. Ristiinlisensointi voi myös rajoittaa kilpailua tuotantoketjun alkupään teknologiamarkkinoilla ja mahdollisesti myös muilla tuotantoketjun alkupään tuotannontekijämarkkinoilla. Lisenssisopimusten kilpailuvaikutusten arvioimiseksi voi olla tarpeen määritellä merkitykselliset tuotemarkkinat sekä merkitykselliset teknologiamarkkinat ( 25 ). 21. Merkitykselliset tuotemarkkinat kattavat (lisensoitua teknologiaa sisältävät) sopimustuotteet ja tuotteet, joita ostajat pitävät sopimustuotteita vastaavina tai ne korvaavina tuotteiden ominaisuuksien, hinnan ja käyttötarkoituksen perusteella. Sopimustuotteet voivat kuulua loppu- ja/tai välituotteiden markkinoille. 22. Merkitykselliset teknologiamarkkinat muodostuvat lisensoiduista teknologiaoikeuksista ja niiden korvikkeista, toisin sanoen sellaisesta muusta teknologiasta, jota lisenssinsaajat pitävät lisensoitua teknologiaoikeutta vastaavana tai sen korvaavana teknologioiden ominaisuuksien, rojaltien ja käyttötarkoituksen perusteella. Kun lähtökohtana on lisenssinantajan markkinoima teknologia, on tarpeen yksilöidä kyseiset muut teknologiat, joihin lisenssinsaajat voisivat vaihtaa vastauksena suhteellisten hintojen eli rojaltien pieneen mutta pysyvään korotukseen. Toisena vaihtoehtona on tarkastella lisensoituja teknologiaoikeuksia sisältävien tuotteiden markkinoita (vrt. jäljempänä (25) kohta). ( 25 ) Ks. esimerkiksi komission päätös asiassa COMP/M.5675, Syngenta/Monsanto, jossa komissio arvioi kahden vertikaalisesti integroituneen auringonkukkien jalostajan sulautumista tarkastelemalla i) tuotantoketjun alkupäässä sijaitsevia eri lajikkeilla (vanhemmaislinjat ja hybridit) käytävän kaupan (vaihto ja lisensointi) markkinoita ja ii) tuotantoketjun loppupäässä sijaitsevia hybridien markkinoinnin markkinoita. Asiassa COMP/M.5406, IPIC/MAN Ferrostaal AG, komissio määritteli ensiluokkaisen melamiinin tuotantomarkkinoiden lisäksi myös tuotantoketjun alkupäässä sijaitsevat melamiinin tuotannossa käytettävän teknologian toimitusmarkkinat. Ks. myös asia COMP/M.269, Shell/Montecatini. 24. Merkitykselliset maantieteelliset markkinat määritellään teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan l alakohdassa, ja ne muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset tarjoavat ja hankkivat kyseisiä tuotteita tai lisensoivat teknologiaa, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka voidaan erottaa maantieteellisistä lähialueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella. Merkityksellisten teknologiamarkkinoiden maantieteelliset markkinat voivat poiketa merkityksellisten tuotemarkkinoiden maantieteellisistä markkinoista. 25. Kun merkitykselliset markkinat on määritelty, voidaan laskea kunkin markkinoilla toimivan kilpailijan markkinaosuus, jolla ilmaistaan markkinatoimijoiden suhteellinen markkina-asema. Teknologiamarkkinoilla yksi tapa on laskea markkinaosuudet kunkin teknologian osuutena rojalteina saaduista lisenssituloista. Tämä vastaa yksittäisen teknologian osuutta lisensoitujen kilpailevien teknologioiden markkinoista. Tämä saattaa kuitenkin usein olla mahdollista vain teoriassa, sillä rojalteista ei välttämättä ole saatavana selkeitä tietoja. Toinen vaihtoehto, jota käytetään ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan määrittämisessä, kuten teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan d alakohdassa selitetään, on laskea osuus teknologiamarkkinoista lisensoitua teknologiaa sisältävien tuotteiden myynnin perusteella tuotantoketjun loppupään tuotemarkkinoilla (ks. (86) kohta ja sitä seuraavat kohdat). Teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa määritellyn poikkeusjärjestelmän soveltamisalaan kuulumattomissa yksittäistapauksissa voi kuitenkin olla tarpeen soveltaa molempia kuvattuja lähestymistapoja aina kun se on käytännössä mahdollista, jotta lisenssinantajan markkina-asema saataisiin määriteltyä täsmällisemmin ja voitaisiin ottaa huomioon muut tekijät, jotka antavat hyvän kuvan saatavilla olevien teknologioiden suhteellisesta vahvuudesta (ks. (157) sekä (159) kohta ja sitä seuraavat kohdat) ( 26 ). 26. Jotkin lisenssisopimukset voivat vaikuttaa kilpailuun innovaatiotoiminnan alalla. Tällaisia vaikutuksia arvioitaessa komissio tarkastelee kuitenkin yleensä vain sopimuksen vaikutusta kilpailuun olemassa olevilla tuote- ja teknologiamarkkinoilla ( 27 ). Näillä markkinoilla käytävään kilpailuun voidaan vaikuttaa sopimuksilla, joilla viivästytetään senhetkiset tuotteet ajan mittaan korvaavien paranneltujen tai uusien tuotteiden saattamista markkinoille. Tällaisessa tapauksessa innovaatiotoiminta voi aiheuttaa kilpailua, joka on otettava huomioon arvioitaessa sopimuksen vaikutuksia tuotemarkkinoihin ja teknologiamarkkinoihin. ( 26 ) Ks. myös komission päätös asiassa COMP/M.5675, Syngenta/Monsanto, ja asiassa COMP/M.5406, IPIC/MAN Ferrostaal AG. ( 27 ) Ks. myös Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, jäljempänä horisontaaliset suuntaviivat, 119 122 kohta (EUVL C 11, 14.1.2011, s. 1).
C 89/10 Euroopan unionin virallinen lehti 28.3.2014 Joissakin harvoissa tapauksissa voi kuitenkin olla hyödyllistä ja tarpeellista arvioida myös erikseen vaikutusta kilpailuun innovaatiotoiminnan alalla. Näin on erityisesti silloin, kun sopimus vaikuttaa innovaatiotoimintaan, jonka tavoitteena on luoda uusia tuotteita, ja kun tutkimus- ja kehityskeskusten nimeäminen on mahdollista varhaisessa vaiheessa ( 28 ). Tällaisissa tapauksissa voidaan arvioida, jääkö sopimuksenteon jälkeen vielä tarpeeksi kilpailevia tutkimus- ja kehityskeskuksia, niin että innovaatiotoiminnan kilpailutilanne säilyy tehokkaana. 2.4 Keskenään kilpailevien ja kilpailemattomien yritysten erottaminen 27. Yleisesti ottaen kilpailijoiden väliset sopimukset aiheuttavat suuremman vaaran kilpailulle kuin keskenään kilpailemattomien yritysten väliset sopimukset. Samaa teknologiaa hyödyntävien yritysten välinen kilpailu (teknologian sisäinen kilpailu lisenssinsaajien kesken) on kuitenkin merkittävä täydentävä tekijä kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten väliseen kilpailuun (teknologioiden välinen kilpailu). Teknologian sisäinen kilpailu voi esimerkiksi johtaa siihen, että kyseistä teknologiaa hyödyntävien tuotteiden hinnat laskevat. Tästä voi aiheutua paitsi suoria ja välittömiä hyötyjä tuotteiden kuluttajille, myös lisää kilpailua kilpailevia teknologioita käyttävien yritysten välille. Lisensoinnin yhteydessä on myös otettava huomioon, että lisenssinsaajat myyvät omaa tuotettaan. Ne eivät jälleenmyy toisen yrityksen toimittamaa tuotetta. Mahdollisuudet tuotteiden erilaisuuteen ja laatuun perustuvalle kilpailulle lisenssinsaajien välillä voivat siis olla suuremmat kuin tuotteiden jälleenmyyntiä koskevien vertikaalisten sopimusten yhteydessä. 28. Jotta sopimuspuolten välinen kilpailusuhde voidaan määritellä, on tarpeen tutkia, olisivatko sopimuspuolet olleet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita ilman sopimusta. Jos sopimuspuolet eivät ilman sopimusta olisi olleet todellisia tai mahdollisia kilpailijoita millään merkityksellisillä markkinoilla, joihin sopimus vaikuttaa, niiden katsotaan olevan keskenään kilpailemattomia yrityksiä. 29. Yleensä sopimuspuolia ei pidetä kilpailijoina, jos ne voivat estää yksipuolisesti tai vastavuoroisesti teknologian käytön. Yksipuoliseksi estämiseksi katsotaan tilanne, jossa teknologiaoikeutta ei voi hyödyntää loukkaamatta toista pätevää teknologiaoikeutta tai jossa toinen sopimuspuoli ei voi toimia liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla merkityksellisillä markkinoilla loukkaamatta toisen sopimuspuolen pätevää teknologiaoikeutta. Tällaisesta tilanteesta on kyse esimerkiksi silloin, kun teknologiaoikeus käsittää toisen teknologiaoikeuden parantamisen ja parannusta ei ole mahdollista käyttää laillisesti ilman perusteknologiaoikeuden lisenssiä. Vastavuoroiseksi estämiseksi katsotaan tilanne, jossa kumpaakaan teknologiaoikeutta ei voi hyödyntää loukkaamatta toista pätevää teknologiaoikeutta tai ( 28 ) Ks. myös 157 kohta. jossa kumpikaan sopimuspuoli ei voi toimia liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla merkityksellisillä markkinoilla loukkaamatta toisen sopimuspuolen pätevää teknologiaoikeutta ja jossa sopimuspuolten on näin saatava toisiltaan lisenssi tai poikkeuslupa ( 29 ). Käytännössä esiintyy kuitenkin tilanteita, joissa ei ole varmuutta siitä, onko tietty teknologiaoikeus pätevä ja onko sitä loukattu. 30. Sopimuspuolet ovat todellisia kilpailijoita tuotemarkkinoilla, jos molemmat toimivat jo ennen sopimuksen tekemistä samoilla merkityksellisillä tuotemarkkinoilla. Jos molemmat sopimuspuolet harjoittavat jo toimintaa samoilla merkityksellisillä tuotemarkkinoilla ilman lisenssisopimusta, tämä on vahva viite siitä, että sopimuspuolet eivät estä toisiaan. Tällöin sopimuspuolten voidaan olettaa olevan todellisia kilpailijoita, ellei estämistä todisteta tai kunnes se todistetaan (erityisesti tuomioistuimen lopullisella tuomioilla). 31. Lisenssinsaajaa voidaan pitää mahdollisena kilpailijana tuotemarkkinoilla, jos on todennäköistä, että se tekisi sopimuksen puuttuessa tarvittavat lisäinvestoinnit tullakseen merkityksellisille markkinoille, jos tuotteen hinnoissa tapahtuisi pieni mutta pysyvä korotus. Todennäköistä markkinoille tuloa olisi arvioitava realistisista lähtökohdista, toisin sanoin käsiteltävänä olevaan tapaukseen liittyvien tosiseikkojen perusteella. Markkinoille tulon todennäköisyys on suurempi, jos lisenssinsaajalla on omaisuuseriä, joita voidaan helposti käyttää markkinoille tulemiseen ilman merkittäviä uponneita kustannuksia, tai jos se on jo tehnyt suunnitelmia tai alkanut muulla tavoin investoida markkinoille tulemiseksi. Lisenssinsaajalla on oltava todellisia realistisia mahdollisuuksia tulla merkityksellisille markkinoille ja kilpailla vakiintuneiden yritysten kanssa ( 30 ). Näin ollen lisenssinsaajaa ei voida pitää mahdollisena kilpailijana, jos sen markkinoille tulo ei ole taloudellisesti kannattava strategia ( 31 ). 32. Kun immateriaalioikeuksien yhteydessä arvioidaan, ovatko sopimuspuolet mahdollisia kilpailijoita tietyillä markkinoilla, lisätekijänä on mahdollisuus siitä, että niiden immateriaalioikeudet estävät teknologian käytön, toisin sanoen lisenssinsaaja ei voi tulla kyseisille markkinoille loukkaamatta toisen sopimuspuolen immateriaalioikeuksia. 33. Jos estämisestä ei ole saatu varmuutta esimerkiksi tuomioistuimen antaman lopullisen tuomion muodossa, sopimuspuolten on ratkaistessaan sitä, ovatko ne mahdollisia kilpailijoita, käytettävä lähtökohtana kaikkia kyseisenä ajankohtana saatavilla olevia todisteita. Tällaisia ovat muun muassa mahdollisuus siihen, että immateriaalioikeuksia loukataan, ja siihen, että on tehokkaita keinoja kiertää olemassa olevat immateriaalioikeudet. Jo tehdyt tuntuvat investoinnit tai edistyneet suunnitelmat tulla tietyille ( 29 ) Jos yritykset ovat sitoutuneet yleisesti tiettyjen immateriaalioikeuksien lisensointiin, esimerkiksi oikeuteen kohdistuvalla lisenssillä (License of Right) tai FRAND-sitoumuksella, sopimuspuolten ei voida katsoa estävän teknologian käyttöä näiden immateriaalioikeuksien perusteella. ( 30 ) Yhdistetyt asiat T-374/94, T-375/94, T-384/94 ja T-388/94, European Night Services ym. v. komissio, tuomio 15.9.1998, (Kok., s. II 3141, 137 kohta). ( 31 ) Asia T-461/07, Visa Europe Ltd ja Visa International Service v. Euroopan komissio, tuomio 14.4.2011, (Kok., s. II-1729, 167 kohta).
28.3.2014 Euroopan unionin virallinen lehti C 89/11 markkinoille voivat tukea näkemystä siitä, että sopimuspuolet ovat mahdollisia kilpailijoita, vaikka estämistä ei voidakaan sulkea pois. Erityisen vakuuttavia todisteita teknologian käytön estävän suhteen olemassaolosta voidaan edellyttää silloin, kun on sopimuspuolten yhteisen edun mukaista vedota estämiseen, jotta ne katsottaisiin keskenään kilpailemattomiksi yrityksiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa väitetty estäminen koskee korvaavia teknologioita (ks. (22) kohta), tai kun lisenssinantaja tarjoaa lisenssinsaajalle merkittävän taloudellisen kannustimen. 34. Jotta kilpailupainetta voitaisiin pitää todellisena, markkinoille tulon on oltava todennäköistä lyhyen ajan kuluessa ( 32 ). Tällaisena ajanjaksona pidetään yleensä yhdestä kahteen vuotta. Yksittäistapauksissa voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös pidempiä ajanjaksoja. Ajanjakson pituutta määritettäessä lähtökohtana voidaan käyttää aikaa, jonka markkinoilla jo oleva yritys tarvitsee kapasiteettinsa mukauttamiseksi. Sopimuspuolten katsotaan todennäköisesti olevan mahdollisia kilpailijoita tuotemarkkinoilla esimerkiksi silloin, kun lisenssinsaaja valmistaa tuotetta joillakin maantieteellisillä markkinoilla hyödyntäen omaa teknologiaansa ja alkaa valmistaa tuotetta toisilla maantieteellisillä markkinoilla hyödyntäen lisensoitua kilpailevaa teknologiaa. Tällaisessa tilanteessa lisenssinsaaja olisi todennäköisesti voinut päästä toisille markkinoille omaa teknologiaansa käyttäen, ellei markkinoille pääsyn esteenä ole objektiivisia tekijöitä, joita ovat esimerkiksi markkinoilta sulkemiseen tähtäävät immateriaalioikeudet. 35. Sopimuspuolia pidetään todellisina kilpailijoina teknologiamarkkinoilla, jos ne joko jo myöntävät korvaavaa teknologiaa koskevia lisenssioikeuksia tai jos lisenssinsaaja lisensoi jo teknologiaoikeuksiaan ja lisenssinantaja tulee teknologiamarkkinoille myöntämällä lisenssinsaajalle lisenssioikeuksia kilpailevaan teknologiaan. 36. Sopimuspuolia pidetään mahdollisina kilpailijoina teknologiamarkkinoilla, jos ne omistavat korvaavia teknologioita, vaikka lisenssinsaaja ei lisensoisikaan omaa teknologiaansa. Edellytyksenä on kuitenkin, että se todennäköisesti myöntäisi lisenssin vastatakseen pieneen mutta pysyvään teknologian hintojen korotukseen. Teknologiamarkkinoiden tapauksessa on yleensä vaikeampaa arvioida, ovatko sopimuspuolet mahdollisia kilpailijoita. Tämän vuoksi teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovellettaessa teknologiamarkkinoilla esiintyvää potentiaalista kilpailua ei oteta huomioon (ks. (83) kohta), vaan sopimuspuolet katsotaan keskenään kilpailemattomiksi yrityksiksi. 37. Joissakin tilanteissa voi myös olla mahdollista päätellä, että vaikka lisenssinantaja ja lisenssinsaaja tuottavat kilpailevia tuotteita, ne eivät ole kilpailijoita merkityksellisillä ( 32 ) Asia T-461/07, Visa Europe Ltd ja Visa International Service v. Euroopan komissio, tuomio 14.4.2011, (Kok., s. II-1729, 189 kohta). tuotemarkkinoilla ja merkityksellisillä teknologiamarkkinoilla, sillä lisensoitu teknologia edustaa niin mullistavaa innovaatiota, että lisenssinsaajan käyttämä teknologia on vanhentunut tai menettänyt kilpailukykynsä. Näissä tapauksissa lisenssinantajan teknologia joko luo uudet markkinat tai sulkee lisenssinsaajan teknologian olemassa olevien markkinoiden ulkopuolelle. Tätä ei kuitenkaan voida yleensä päätellä sopimuksen tekoajankohtana. Aiemman teknologian vanhentuminen tai kilpailukyvyn menetys huomataan tavallisesti vasta sitten, kun teknologia tai sitä sisältävät tuotteet ovat olleet kuluttajien käytössä jonkin aikaa. Kun esimerkiksi CD-teknologia kehitettiin ja CD-soittimet ja -levyt saatettiin markkinoille, ei ollut varmaa, että tämä uusi teknologia korvaisi LP-teknologian. Se kävi ilmeiseksi vasta joitakin vuosia myöhemmin. Sopimuspuolia pidetäänkin kilpailijoina, jos sopimuksen tekohetkellä ei ole selvää, että lisenssinsaajan teknologia on vanhentunutta tai kilpailukyvytöntä. Koska sekä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa että 101 artiklan 3 kohtaa on sovellettava sopimukseen liittyvien todellisten olosuhteiden perusteella, tosiseikkojen konkreettiset muutokset vaikuttavat arvioon. Jos lisenssinsaajan teknologia osoittautuu myöhemmässä vaiheessa vanhentuneeksi tai kilpailukyvyttömäksi markkinoilla, sopimuspuolten välinen suhde muuttuu näin ollen keskenään kilpailemattomien yritysten suhteeksi. 38. Sopimuspuolista voi tulla kilpailijoita sopimuksenteon jälkeen, jos lisenssinsaaja kehittää tai hankkii kilpailevaa teknologiaa ja alkaa hyödyntää sitä. Tällöin on otettava huomioon, että sopimuspuolet eivät sopimuksentekohetkellä olleet toistensa kilpailijoita ja että sopimus tehtiin kyseisessä tilanteessa. Komissio tarkastelee tällöin pääasiassa sitä, miten sopimus vaikuttaa lisenssinsaajan mahdollisuuksiin hyödyntää omaa (kilpailevaa) teknologiaansa. Näihin sopimuksiin ei etenkään sovelleta kilpailijoiden välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa, ellei kyseisiä sopimuksia olennaisesti muuteta sen jälkeen kun sopimuspuolista on tullut kilpailijoita (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 3 kohta). 39. Sopimuspuolina olevista yrityksistä voi tulla toistensa kilpailijoita sopimuksenteon jälkeen myös silloin, kun lisenssinsaaja harjoitti jo ennen lisenssin myöntämistä toimintaa niillä merkityksellisillä markkinoilla, joilla sopimustuotetta myydään, ja kun lisenssinantaja tulee sopimuksenteon jälkeen merkityksellisille markkinoille hyödyntäen joko lisensoituja teknologiaoikeuksia tai uutta teknologiaa. Myös tässä tapauksessa sopimukseen sovelletaan keskenään kilpailemattomien yritysten välisiin sopimuksiin sovellettavaa vakavimpien kilpailunrajoitusten luetteloa, ellei kyseisiä sopimuksia olennaisesti muuteta sen jälkeen kun sopimuspuolista on tullut kilpailijoita (ks. teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 3 kohta). Olennaisella muutoksella tarkoitetaan muun muassa sopimuspuolten tekemää uutta teknologiansiirtosopimusta, joka koskee sellaisia kilpailevia teknologiaoikeuksia, joita voidaan käyttää sopimustuotteiden kanssa kilpailevien tuotteiden valmistamiseksi.
C 89/12 Euroopan unionin virallinen lehti 28.3.2014 3. TEKNOLOGIANSIIRTOA KOSKEVAN RYHMÄPOIKKE USASETUKSEN SOVELTAMINEN 3.1 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen vaikutukset 40. Teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa asetetut ehdot täyttävien teknologiansiirtosopimusten ryhmille myönnetään SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan sisältämää kieltoa koskeva ryhmäpoikkeus. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ovat laillisesti päteviä ja täytäntöönpanokelpoisia. Tällaiset sopimukset voidaan kieltää vain tulevan soveltamisen osalta ja siten, että komissio ja jäsenvaltion kilpailuviranomainen peruuttaa ryhmäpoikkeuksen. Kansalliset tuomioistuimet eivät voi 101 artiklan nojalla kieltää ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia yksityisoikeudellisissa oikeudenkäynneissä. 41. Teknologiansiirtosopimusten ryhmille myönnettävät ryhmäpoikkeukset perustuvat olettamukseen, että tällaiset sopimukset silloin kun ne kuuluvat SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan täyttävät 101 artiklan 3 kohdassa asetetut neljä edellytystä. Näin ollen oletetaan, että sopimuksista syntyy taloudellisia tehokkuusetuja, että sopimuksiin sisältyvät rajoitukset ovat välttämättömiä näiden tehokkuusetujen saavuttamiseksi, että kuluttajat kyseisillä markkinoilla saavat kohtuullisen osuuden tästä hyödystä ja että sopimukset eivät anna näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseessä olevia tuotteita. Teknologiansiirtoa koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyillä markkinaosuusrajoilla (3 artikla), vakavimpien kilpailunrajoitusten luettelolla (4 artikla) ja ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävillä rajoituksilla (5 artikla) pyritään varmistamaan, että ryhmäpoikkeus myönnetään vain sellaisille kilpailua rajoittaville sopimuksille, joiden voidaan kohtuudella olettaa täyttävän 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä. 42. Kuten näiden suuntaviivojen 4 jaksossa esitetään, monet lisenssisopimukset eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan joko sen vuoksi, että ne eivät rajoita kilpailua lainkaan, tai sen vuoksi, että kilpailu ei rajoitu merkittävästi ( 33 ). Mikäli tällaiset sopimukset kuitenkin kuuluvat teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, ei ole tarpeen tutkia niiden kuulumista 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ( 34 ). 43. Ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella on syytä tutkia, kuuluuko yksittäinen sopimus 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja jos kuuluu, täyttyvätkö 101 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset. Ei voida olettaa, että ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävät teknologiansiirtosopimukset kuuluvat 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai että ne eivät täytä 101 artiklan 3 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Etenkään yksinomaan se, että sopimuspuolten ( 33 ) Ks. alaviitteessä 20 mainittu komission tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista. ( 34 ) Asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 2 kohdan mukaan kansallisen kilpailulainsäädännön soveltaminen ei saa johtaa sellaisten sopimusten kieltämiseen, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mutta joita ei ole kielletty 101 artiklassa. markkinaosuudet ylittävät teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa asetetut markkinaosuusrajat, ei riitä perusteeksi sen toteamiselle, että sopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Sopimuksen todennäköiset vaikutukset on arvioitava erikseen. Sopimuksen voidaan yleensä olettaa olevan kielletty 101 artiklan nojalla vain, jos se sisältää vakavimpia kilpailunrajoituksia. 3.2 Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala ja kesto 3.2.1 Teknologiansiirtosopimusten käsite 44. Teknologiansiirtoa koskeva ryhmäpoikkeusasetus ja nämä suuntaviivat koskevat teknologiansiirtosopimuksia. Teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan teknologiaoikeus käsittää taitotiedon sekä patentit, hyödyllisyysmallit, mallioikeudet, puolijohdetuotteiden piirimallit, lisäsuojatodistukset lääkkeille tai muille sellaisille tuotteille, joille on mahdollista saada lisäsuojatodistus, kasvinjalostajanoikeudet ja ohjelmistojen tekijänoikeudet sekä näitä oikeuksia koskevat hakemukset ja niiden rekisteröintiä koskevat hakemukset. Lisenssinsaajan olisi voitava tuottaa sopimustuotteet lisensoiduilla teknologiaoikeuksilla joko yhdessä muiden tuotannontekijöiden kanssa tai ilman niitä. Teknologiansiirtoa koskevaa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan vain niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa lisenssinantaja on kyseisten teknologiaoikeuksien haltija. Muussa tapauksessa teknologiaoikeuksia ei ole siirrettäviksi teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisessa merkityksessä. 45. Taitotieto on määritelty teknologiansiirtoa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa sellaiseksi käytännön tietojen kokonaisuudeksi, joka on kokemusten ja kokeilun tulosta ja salaista, olennaista ja yksilöityä. a) Salaisella tarkoitetaan, että taitotieto ei ole yleisesti tunnettua eikä helposti saatavilla. b) Olennaisella tarkoitetaan, että taitotietoon sisältyy lisenssisopimuksen kattamien tuotteiden tuotannon tai lisenssisopimuksen kattaman prosessin soveltamisen kannalta merkityksellisiä ja hyödyllisiä tietoja. Toisin sanoen tietojen on merkittävästi edistettävä tai helpotettava sopimustuotteiden tuotantoa. Kun lisensoitu taitotieto liittyy prosessin sijasta tuotteeseen, edellä mainittu ehto tarkoittaa sitä, että taitotieto on sopimustuotteen tuotannon kannalta hyödyllistä. Tämä ehto ei täyty, jos sopimustuote voidaan tuottaa käyttämällä vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa. Ehdon täyttyminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että sopimustuote on arvoltaan suurempi kuin vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa käyttäen valmistetut tuotteet. Prosessiteknologian tapauksessa ehto tarkoittaa, että taitotieto on hyödyllistä eli että sopimuksentekohetkellä voidaan kohtuudella olettaa, että sillä voidaan merkittävästi parantaa lisenssinsaajan kilpailuasemaa esimerkiksi lisenssinsaajan tuotantokustannuksia pienentämällä.