Virtuaali-Inkeri on Inkerin kulttuuriseuran toteuttama suururakka. Internetissä toimivalle sivustolle on kerätty valokuvia ja tietoa sekä entisestä että nykyisestä Inkeristä ja sen asukkaista. Tavoitteena on ollut rakentaa tiivis tietopaketti, jonka avulla Inkerin asioista kiinnostuneet voivat löytää tarvitsemaansa tietoa. Sivusto on rakennettu vanhan seurakuntajaon perusteella. Toisin sanoen esimerkiksi Toksovan painikkeen alta löytyy tietoa paikkakunnan historiasta. Sen kautta pystyy kurkistamaan myös Toksovan nykymaisemia. Niin Toksovan kuin muidenkin pitäjäsivujen päävalikossa kerrotaan paikkakunnalla vaikuttaneista merkkihenkilöistä, joita on tähän mennessä koossa lähes 70. K ulttuurisiheeri Irina Dubinina on toteuttanut Virtuaali-Inkerin onnistuneen visuaalisen suunnittelun. Ensimmäisen version teknisen toteutuksen teki Matti Arminen. Virtuaali-Inkeristä on saatu runsaasti myönteistä palautetta seuran sähköpostiin. Myös uusia kuvia on Tule syyskuu! Kuluva alkuvuosi on ollut vilkas ja monella tavoin tärkeä. Meneillään olevat projektit ovat edenneet onnistuneesti ja uudet ovat saamassa ilmaa siipiensä alle. Yleisötilaisuudet ovat vetäneet ennätysmäärän väkeä. Kevään kaksi seuramatkaa tarjosivat unohtumattomia elämyksiä Uusi toimipiste Koivu ja tähti Kaarlenkatu 3-5:ssä on saatu kuntoon. Kiitokset kuuluvat sekä toiminnan tukijoillemme että hallituksen jäsenille, jotka voimiaan säästämättä urakoivat tilojen kunnostamiseksi. Tarvikkeita metsästettiin tuttujen vinteiltä, Kierrätyskeskuksesta, kirpputoreilta kuin nettihuutokapastakin euroja venyttäen, mutta laadusta tinkimättä. Lopputulos on viihtyisä. Koivua ja tähteä voidaan pitää onnistuneen kierrätyksen mallikappaleena. Siispä tervetuloa syksy! lähetetty. Korostamme, että Virtuaali-Inkerin täydentyminen on meidän kaikkien yhteinen asia. Olemme iloisia lisämateriaalista: uusista ja vanhoista valokuvista sekä Inkeriin ja inkeriläisiin liittyvistä tarinoista. Tärkeitä olisivat myös kylien muistin mukana, itse piirretyt kartat. Myös ehdotuksia merkkihenkilöiden luetteloon kaivataan. Valokuvat on mahdollista Elokuu 2006 Tässä numerossa kerromme syksyn suunnitelmista ja aikatauluista sekä luomme katsauksen kevätkauden tapahtumiin. Kerromme myös kevään ja alkukesän Länsi- ja Keski-Inkerin-matkoista 17.5.-20.5, joille on mahdollisuus ilmoittautua jo nyt. Alekseij Krjukovin luotsaama matka täyttynee nopeasti. Merkitse ilmoittautumiseesi matkavaihtoehto ja yhteystietosi. Helena Miettinen Virtuaali-Inkeri on tiivis tietopaketti skannata odottaessa toimistolla eikä niitä tarvitse edes irrottaa albumista. Ota yhteyttä sähköpostitse email: koivujatahti@netti.fi tai puh. 045 132 9191. Kuvia, samoin kuin tarinoita, voi lähettää myös valmiiksi skannattuina sähköpostitse. Virtuaali-Inkeri vietiin verkkoon 1.6. Reitti sivustoon kulkee www.inkeri.com-alkusivun kautta.
Oppia muiden kokemuksista Inkerin kulttuuriseura ry osallistuu kolme vuotta kestävään projektiin Learning Europe towards a learning democracy, jonka tarkoituksena on tutustua kumppaniorganisaatioiden työmuotoihin maahanmuuttajien kotoutumista silmällä pitäen. Partneritapaamisia on kolmesti vuodessa. Toukokuussa oli Inkerin kulttuuriseuralla järjestelyvastuu. Päivät olivat tiiviit ja antoisat. Osanottajilta saadun palautteen mukaan Helsingistä lähdettiin kotimatkalle repullinen uusia ideoita mukana. Pitkään kestäneen kylmän jälkeen tuli vihdoinkin Helsingin tienoille kauan odotettu kevät samalla viikolla, kun eurooppalaiset kumppanit saapuivat Pohjolaan. 10-14. toukokuuta koivut jo komeilivat uusissa lehdissä, nurmikot viheriöivät ja aurinko helli luontoa. Tapaaminen pidettiin Laajasalon Kristillisen Opiston tiloissa, kuvankauniilla paikalla meren rannalla Vieraamme Saksan Oerlinghausenista, Kreikan Ateenasta ja Lamiasta sekä Oslosta ja Iisalmesta saivat nauttia Suomen luonnosta keskellä vilkasta kaupunkia. Seminaarin ohjelma oli todella runsas ja monipuolinen. Vieraamme saivat kuulla maahanmuuttajien tallaamasta polusta, joka ulottuu suomen kielikursseilta työllistymiseen asti. He tutustuivat Inkerinmaan historiaan ja Kultuuriseuran naisten tekemiin tilkkutarinatäkkeihin ja Kotkan Muistojen talon harjoittamaan muistorasiatyöhön. Helsingin keskustassa sijaitsevaa ja uusissa tiloissa toimivaa Casa-kulttuurikeskusta ei voitu luonnollisestikaan ohittaa. Ryhmä katsoi Stoassa myös Ritva Siikalan Monita-hankkeeseen kuuluvan esityksen Louhi, Louhempi, Kalevalan äidit. Ohjelmaa oli jopa iltatunneilla. Toivo Tupinin johdolla vieraamme tutustuivat Helsingin nähtävyyksiin Kuvatekstit: Gabriele Meyermann-Chris-tians, Margarita Berger, Saksasta, Alina- Sinikka Salonen, Kamil Ahmed Norjasta, Kostas Papdopoulos sekä Dara Panagiota Kreikasta tutustuivat Toivo Tupinin (toinen oikealla) luotsaamana Helsingin nähtävyyksiin. Keväinen luonto, rantasauna, nuotio ja makkara tarjosivat pohjoista eksotiikkaa. Kuvassa Venetia Ateenasta ja Iisalmen Tiina ja Hannele, joille keväisen valoisa yö ei ollut uusi elämys. ja Aili Mehiläinen emännöi saunailtaa. Saunamakkarat salaatteineen oli suuri menestys. Neljä seminaaripäivää meni nopeasti. Viimeisen koneen noustessa Helsinki-Vantaan lentokentältä luonto päätti, että nyt auringonpaiste saa tällä kertaa riittää. Taivas repesi ja paiskoi rakeita. Mutta vieraamme olivat jo kaukana ja heidän mieliinsä jäivät kaunis meren ranta, liplattelevat laineet ja kirkkaina kukkivat narsissit vihreällä nurmella. Aili Mehiläinen (Aili Mehiläinen vastaa Inkerin kulttuuriseurassa projektin koordinoinnista.) 2 Aikaisemmin keväällä projektikumppanit tapasivat Ateenassa, jossa yhtenä tutustumiskohteena oli kuvan filippiiniläislasten koulu. Koulu on upea Ateenaan saapuneiden maahanmuuttajien ponnistus. yli 200 lapsen koulu toimii yhdistyspojaisena ilman yhteiskunnan rahallista tukea. Ainoita avustuksia on kaupungin tarjoama ruoka. Filippiiniläiset maahanmuuttajat näkevät kuitenkin tärkeäksi turvata lapsilleen omaa kulttuuria tukeva perskoulutus. Tärkeää ei ole ympäristö, vaan opetuksen kulttuuritaustaa tukeva sisältö.
Tilkkupeitot kertovat inkeriläisten tarinaa Inkeriläinen kulttuuri on muistojen ja muistelun kulttuuria. Tilkkutarina-työpaja osoittautui oivalliseksi foorumiksi muistella omaa ja sukulaisten elämää sekä tehdä tarinat näkyviksi. Virpi Vesanen-Laukkasen ehdottaessa syksyllä 2004 Äänet ovat tärkeitä muistojen rakennuspuita. Monet elämän keskeiset tapahtumat sisältävät myös äänimuistoja. Inkerin kulttuuriseura on kuluvan kevään aikana aloittanut niiden kartoittamisen. Kerrottujen elämäntarinoiden perusteella voidaan hahmottaa neljä erilaista inkeriläisiä ympäröivää äänimaailmaa: entisen Inkerin kylien äänimaisema, inkeriläisten kärsimystien äänimaisema, hajaannuksen äänimaisema ja suomalainen äänimaisema eli niiden äänien kokonaisuudet, jotka liittyvät esimerkiksi karkotusmatkoihin. Erityisesti hajaannuksen jälkeen Ylinnä: Sininen tarinapeitto. Vasemmalla Virpi Vesanen-Laukkanen väripurkkien äärellä. Marjatta Tahvanainen selostaa täkkien tarinoita näyttelyvieraalle ja Irina Dubinina valokuvaa tuotoksia. (Oik). Inkeriläinen äänimaisema muistelun foorumiksi tilkkutarinatyöpajaa, ajatukseen oli vaikea tarttua, koska ei ollut mitään esikuvaa. Virpi Vesanen-Laukkasen lempeässä ja asiantuntevassa ohjauksessa ryhmä tutustui kankaanpainamisen perusteisiin ja innostui nauttimaan värien maailmasta ja kuvien tuottamisesta. Riemastuttavaa oli havaita, että jokaisen taitoja tarvittiin tilkkujen repimisessä, pohjakankaiden maalaamisessa, värien tupsuttamisessa sablunoiden avulla ja sommittelemisessa. Täkkien ompelu oli oma prossinsa, jossa pikkutarkkuus nousi kunniaan. Tilkkutarinapajan tuotoksena syntyi viisi tarinallista tilkkupeitettä. Neljä niistä värittyi vuodenaikojen mukaan ja viidennen valtasivat muistojen kuvat. Täkit ripustettiin 12.4. näytteille Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan Meritullin seurakunta-saliin tarinapajalaisten ja yleisön. ihasteltaviksi. Loka-marraskuun vaihteessa tarinatäkit ovat näytteillä Stoan Gallerian parvella, jonne innostuneet pajalaiset ovat luvanneet myös uusia töitä. Tilkkupeitteet kertovat nyt omaa tarinaansa. inkeriläiset ovat asuneet vähemmistönä venäläisten keskuudessa, joten myös valtakulttuurin äänillä on merkitystä omassa kokemusmaailmassa. Samoin Suomeen tulleet paluumuuttajat ovat kohdanneet täällä aivan uudenlaisen ääniympäristön. Äänimuistoja on kerätty paluumuutajien parissa ja myös kirjallisuudesta, ja niistä tuotetaan yhteistyössä Tunnelvisionin kanssa cd-levy syksyn kuluessa. Äänimaisema on kuultavissa lokakuussa Stoan näyttelyssä ja marraskuussa Pietarissa avattavassa valokuvanäyttelyssä Inkeriläinen perhe- 3 albumi, jota Inkerin kulttuuriseura on tehnyt yhteistyössä Leningradin alueen kulttuurikomitean kanssa. Äänimaisema käytetään tulevaisuudessa kotoutumistyössä ja muistelupiireissä. Idea Inkerin äänimaisemaan syntyi Grundtvig-projektin kumppanuustapaamisten yhteydessä. Saksassa äänimuistoja on käytetty venäjänsaksalaisten kotoutuksessa. Äänimaisema kartotettaessa on ilmennyt, että äänimuistoja kerääminen on yllättävänkin ajankohtaista. Keväällä julkaistiin 100 suomalaista äänimaisemaa keräyksen tuotokset.
Juhannus Toksovassa Inkerin kulttuuriseuran järjestämälle juhannusmatkalle lähti pieni, mutta innostunut ryhmä seuraamaan Toksovassa järjestettäviä inkeri-läisten kesäjuhlia. Monet osanottajista olivat myös kiinnostuneita Inkerin alueen maisemista, ja ohjelma oli rakennettu osanottajien toivomusten pohjalta. Näin ollen Toksovan lisäksi käytiin myös Lempaalassa ja Pietarissa. Juhannuspäivä alkoi jumalanpalveluksella Toksovan kirkossa, minkä jälkeen juhlien avauksen suoritti kirkkopuistossa Inkerin Liiton puheenjohtaja Aleksander Kirjanen. Nouse Inkeri -laulu kajahti yhtä vaikuttavana kuin aina ennenkin. Tervehdyspuheenvuoroja oli runsaasti. Suomen Pietarin konsuli vaimoineen toi tervehdyksensä ja viihtyi juhlissa usean tunnin ajan. Ruotsin Inkeriseurojen edustaja kertoi Arvi Kempille myönnetystä kunniakirjasta. Allekirjoittanut toi seuramme viralliset terveiset, minkä jälkeen ryhmämme seniori, 86-vuotias Toksovassa syntynyt Eero Pitkänen kertoi koskettavasti elämänsä vaiheista. Inkeriläiset on kautta aikojen tunnettu laulun ja musiikin harrastajina ja taitajina. Tämä tilaisuus oli taas näyte tästä kansallis/ ominaisuudesta. Lavalla nähtiin ja kuultiin eri ikäisten harrastajien ryhmiä laulamassa, tanssimassa ja tanhuamassa. Myös runoesityksiä kuultiin. Useimmat ryhmät olivat Pietarin alueelta, joitakin oli myös Virosta. Juhlien jälkeen ryhmämme kierteli autolla Toksovan maita ja mantuja. Useita matkalaisia kiinnosti Koivukylän näkeminen. Yhdet puhuivat Vuolteen Koivukylästä, jotkut taas Toksovan Koivukylästä. Matkan varrelta löytyi oppaiksi ystävällisiä paikkakuntalaisia. Matkakumppanimme Lilja Pelgosen (Eeron sisko, toksovalainen alkuaan hänkin) venäjän kielen taitoa tarvittiin monta kertaa. Lopputulos oli, että Koivukyliä oli ollut vain yksi, joka oli sijainnut vähän molemmissa pitäjissä. Nyt Koivukylästä oli jäljellä vain kauniit kukkaniityt. Illalla sytytettiin kirkkopuistossa juhannuskokko. Kokon sytyttämistä ei Suomessa varmastikaan olisi sallittu. Ensiksikin luonto oli rutikuiva. Toiseksi kokko oli keskellä kirkkopuistoa puiden katveessa. On käsittämätöntä, miten tuli pysyi sallitulla alueella! Se pysyi ja ihmisillä oli hauskaa sen ympärillä. Tätä leikkimielisyyttä ja irrottelun helppoutta jään aina kaipaamaan kun palaan näistä inkeriläisten juhlista. Juhannuksen toinen päivä meni mukavasti uudistunutta Pietaria kierrellessä. Mukana oli ensikertalaisia sekä niitä, jotka olivat käyneet vain neuvostovallan aikaisessa Leningradissa. Ja nämähän ovat kaksi eri kaupunkia! Ryhmämme nuorin osanottaja, Juulia, 11 v., olisi voinut katsella suihkulähteiden luona tanssivaa karhua vaikka kuinka kauan. Jokiristeily antoi kaikille mieluista silmänruokaa. Viimeinen päivämme ei ollut vain pelkkä kotimatka. Se oli osa retkemme ohjelmaa. Poikkesimme pääväylistä (kiitos Tapani Pitkä- 4 Yllä: Juhannustanssit. Alla: Eero Pitkäsen ja Lilja Pelgosen kotitalo Toksovassa. Lisää matkakuvia Virtuaali-Inkeissä Toksova/Nykyaika. selle liikennöinnistä) ja katselimme Lempaalan kirkonkylää. Uuden puukirkon lähettyvillä oli monenlaista asumusta puu-hökkeleistä kerrostaloihin. Oli myös tori kaksine kojuineen. Oli lasten päiväkoti leikkipuistoineen. Taas löysimme paikallisen oppaan, joka vei meidät vanhan kirkonkylän juurille. Kirkon paikalle oli pystytetty risti. Sodan tapahtumia kunnioitettiin komealla muistokivellä. Nämä nähtyämme olimmekin jo valmiit asettumaan kotiin tulon odotukseen ja matkamuistojen kypsyttelyyn. Koko ryhmää yhdessä ja jokaista erikseen mieleen jäävästä matkasta kiittäen Alina-Sinikka Salonen
Syksyn tapahtumakalenteri Nostalgiamusiikkia balalaikkojen tahdissa 10.9. Syyskausi käynnistyy komeasti Balalaikkaorkesteri Kalinkan konsertilla Kallion kirkossa 10.9. klo 18.30. Solistina on upeaääninen Viktor Klimenko ja nopeasorminen Svetlana Myzikova Moskovasta. Ohjelmistossa on venäläisiä romansseja ja kansanmusiikkia. Viktor Klimenko on laulanut yleisönsä sydämiin milloin kasakkana, milloin taas hengellisillä lauluillaan. Albina Parkkosen johtama Kalinka koostuu pääosin inkeriläisistä paluumuuttajista. Orkesteri on soittanut jo yli 10 vuotta. Yhteissoitto kertoo paitsi johtajan taidoista, myös lahjakkaiden soittajien innostuksesta ja rakkaudesta musiikkiin. Ohjelma maksaa 5 euroa ja niitä voi ostaa kirkon ovelta. Ompeluseura tiistaisin klo 12-15 Ensimmäinen kokoontuminen tiistaina 5.9. Käsityö- ja askartelupiiri kokoontuu Koivussa ja tähdessä viikoittain tiistaisin klo 12-15. Tapaamisten aikana mm. neulotaan Inkerin perinneja pitsineuleita ja opetellaan kankaanpainantaa. Tiistaina 10.10. opetellaan pitsineuleita Maria Ollikaisen opastuksella. Joulun alla tehdään jouluaskarteluja ja keväällä maalataan pääsiäismunia Marina Kajavan johdolla. Tervetuloa tutustumaan uuteen toimitilaamme Koivuun ja tähteen Inkerin kulttuuriseura ry:n tiedotuslehti 4/2005 Inkerin kulttuuriseura muutti kesäkuun alussa uuteen toimitilaan, Koivu ja tähteen. Useimmat muistavat Topeliuksen sadun Koivu ja tähti, jossa sisarukset joutuivat Inkerinmaalle, mutta löysivät takaisin kotiin koivun ja tähden opastamina. Koivussa ja tähdessä on seuran toimisto ja lisäksi siellä kokoontuu myös ompeluseura ja muistorasiaryhmät Yleisötapahtumat järjestetään joko Karjalatalolla Inkeri-kodissa tai Caisassa. Kahvipannu on kuumana Koivussa ja tähdessä 7.9. klo 12 18. Tervetuloa!. Osoite on Kaarlenkatu 3 5 A (katutaso), 00530 Helsinki. Hakaniemen metroasemalta on matkaa noin 500 metriä. Raitiovaunut 3 ja 1 tuovat vielä lähemmäksi Karhupuistoon. 5.9. 17.00 7.9. 12-18 10.9. 18.30 11.9. 17.30 14.9. 18.00 Toimintakalenteri Syyskuu Lokakuu Marraskuu Infotilaisuus Muistorasioista Koivun ja tähden avajaiset Balalaikkaorkesteri Kalinkan konsertti Kallion kirkosa Ensimmäinen muistorasiaryhmä aloitaa Esitys Keski- Inkeristä Karjalatalolla 1.10 9.40 7.10 18.00 10.10. 12.00 23.10-3.11. 26.10-18.00 Inkerin neuleet TV1:ssä Kynttiläjuhla Tuomiokirkossa Stalinin vainoissa kärsineiden muistoksi. Pitsineuleen opettelua Koivussa ja tähdessä Tilkkutarinapeitteiden näyttely Stoassa Toinen muistorasiaryhmä aloitaa 7. ja 14. 11 17-20 23.11. 17.00 Ompeluseura tiistaisin 12-15 Koivussa ja tähdessä Lautanauhakurssi. Laura Hämäri. Karjalatalo. Inkerikoti. Esitys venäjänsuomalaisista vainouhreista. Eila Lahti-Argutina. Karjalatalo. Inkerikoti. Marraskuussa avataan Pietarissa Inkeriläinen perhealbumi -näyttely. Ajankohta ei ole vielä varmistunut. 5
14.9. Esitelmä Keski-Inkerin pitäjistä ja niiden asukkaista Syyskauden yleisötilaisuudet alkavat sukututkijana tunnetun Pekka Wikbergin esityksellä Hietamäen seudun maalaishallinnosta ennen vallankumousta. Esitelmä sisältää tietoa mm. alueen eri kylien johtavistaa talonpojista, kunnanjohtajista, koululaitoksen kehittymisestä ja opettajista, maanomistusoloista, osuuskuntien perustamisesta ym. Pekka Wikberg on Inkerin sukujen tutkimiseen perehtynyt asiantuntija. Paikka on Karjalatalon Inkeri-koti. Paikka on Karjalatalon Inkerikoti ja aika 14.9. klo 18. Ohjelman kuvaukset tehtiin 1.3. Kuvassa Anna Rauhala ja Elma Puidet esittelevät ohjelmassa hapsureunan tekemistä lapaseen Tule tekemään muistorasia Muistorasioita on tehty Kotkan Muistojen talossa. Kuvassa yksi niistä, suomalaisten sotamuistoja kuvaava rasia. Inkerin neulemallisto kattaa tällä hetkellä sukkien, lapasten, myssyn ja neuletakin ohjeet. Tavoitteena on saada projektille jatkorahoitusta ja lisää malleja. 6 Inkeriläisillä on suuri tarve kertoa omista ja sukunsa elämänvaiheista. Nyt siihen on mahdollisuus Inkerin kulttuuriseuran Muistorasiatyöpajassa, jonka aikana osallistujien on keskustelevat elämäntarinoistaan ja tekevät muistot näkyviksi muistorasiaan yhdessä pajan vetäjien kanssa. Kynnys tulla mukaan on matala. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija, sen sijaan visuaalista ja käytännön apua muistorasian tekemiseen tarjoaa Inkerin kulttuuriseuran taiteilijat - tiiviissä yhteistyössä elämäntarinan kertojan kanssa. Muistorasiatyöpajoja pidetään myös Inkerinmaalla Hietamäellä sekä Villa Inkerin palvelutalossa Kupanitsassa. Jututtajina toimivat Suomen Punaisen Ristin koulutetut vapaa-ehtoistyöntekijät. Ensimmäinen ryhmä aloittaa 11.9. klo 17.30. Ilmoittautumiset puhelimitse Inkerin kulttuuriseuraan puh 045 132 9191 tai poikkeamalla henkilökohtaisesti toimistoomme, osoite Kaarlenkatu 3-5 arkisin klo 10-15. Tiedotustilaisuus muistorasiatyöstä kiinnostuneille pidetään 5.10. klo 17 Koivussa ja tähdessä, osoite Kaarlenkatu 3-5 A, Tervetuloa joukolla kuuntelemaan lisää muistorasiatyöstä! Syksyn ryhmiin mahtuu mukaan vain rajoitetu määrä! Ohjelma Inkerin neuleista TV1:ssä 1.10 Nea Pitkäsen suunnitteleman ohjelmasarjan yhdessä osassa kerrotaan Inkerin neuleperinteestä. Inkerin neuleohjelma lähetetään TV 1:ssä sunnuntaina 1.10.2006 klo 9.40 Inkerin kulttuuriseura on ollut mukana kolmisen vuotta sitten käynnistyneessä Monikulttuurinen käsityö -projektissa. Tuloksena-han syntyi Anna Rauhalan suunnittelema neulemallisto, joka pohjautuu vanhoihin inkeriläisiin käsitöihin. Sittemmin neuleita on opiskeltu mm. Helsingin työväenopistossa ja Espoon työväenopistossa sekä Inkerin kulttuuriseuran neulepiirissä. Inkerin neulemallit julkaistaan syksyllä ilmestyvässä Novita-lehdessä.
Kynttiläjuhla Stalinin vainouhrien muistoksi Helsingin Tuomiokirkossa 7.10. klo 18 Jo perinteeksi muodostunut Stalinin uhrien muistotilaisuus pidetään Helsingin Tuomiokirkossa Inkerinpäivää lähinnä olevana lauantaina eli 7.10. klo 18. Iltakirkossa kuullaan myös Mellunmäen kirkkokuoron laulua sekä Pirkko Fihlmanin itku vainouhrien kohtalolle. Iltakirkon jälkeen sytytetään kynttilät vainoissa menehtyneiden ja kärsineiden omaisten muistolle. Vainot ovat valitettavan ajankohtaisia myös tänä päivänä. Tilaisuuteen ovat tervetullut jokainen, joka itse tai jonka omaiset ovat kärsineet vainoissa. Tilkkutarinat näytteillä Stoassa Viime talven Tilkkutarinatyöpajan tuotokset ovat näytteillä Stoan galleriassa 23.10.-3.11. Näyttely on avoinna päivisin klo ma-to klo 10-20, pe 10-18, la - su 10 16. Avajaisista ja oheisohjelmasta lähetämme tarkemman tiedon lokakuussa. Tilkkutarinapajan metodia ja sen tuotoksia esiteltiin Grundtvigpartnereille. Kiinnostusta riitti ja nyt menetelmää kokeillaan mm. Saksassa. Kirsi Kalliomaa ja Pirkko Nykänen Lauran opissa kevään kurssilla. Inkeriläisiä lautanauhoja tekemään Upea ja innostava neulakintaiden opettajamme Laura Hämäri on lupautunut opastamaan meitä lautanauhojen tekemiseen kaksi-iltaisella kurssilla 7. ja 14.11. klo 17-20. Kurssimaksu on 8 euroa (molemmat illat). Lautanahoja tehtiin aikoinaan Inkerissä vaatteiden somistukseksi ja nyt meillä on mahdollisuus uudelleen perehtyä tähän esi-äitiemme tekniikkaan. Laura tuo mukanaan tarvittavat työvälineet. Kurssipaikkana Karjala-talon Inkeri-koti; osoite Käpylänkuja 1. 7 Loppusyksyn odotettu vieras Eila Lahti-Argutina 23.11 Toimittaja ja tutkija, tuhansien kohtaloiden jäljittäjä Eila Lahti-Argutina saapuu Inkerin kulttuuriseuran vieraaksi 23.11. klo 17 Karjala-talon Inkeri-kotiin. Osoite on Käpylänkuja 1. Eilan elämäntyönä on ollut etsiä ja myös löytää Stalinin vainoissa menehtyneiden venäjänsuomalaisten kohtaloita. Hän on kirjoittanut mm. kirjat Ei meillä kotia missään ja matrikkeliteoksen Olimme joukko vieras vaan, josta moni on löytänyt tietoa omaistensa ja ystäviensä elämän loppuvaiheista. Sekä sukututkijat että lähihistoriasta kiinnostuneet ovat tervetulleita kuulemaan Eilan tutkimuksista sekä kyselemään neuvoa omien sukulaisten löytymiseksi
Kevään 2007 kulttuurimatka Inkeriin Länsi- ja Keski-Inkeri ovat ensi kevään Inkerin kulttuuriseuran matkakohteet. Oppaaksi olemme onnistuneet samaan Inkerin paikkakuntien ja nimistön tutkijan Aleksej Krjukovin, joka tuntee Inkerin entiset kylät ja niissä asuneet ihmiset paremmin kuin meitä moni omat taskunsa. Teemme tarpeen mukaan kaksi matkaa. Haluamme pitää retkeläisten määrän pienenä, jotta voimme paremmin vastata yksilöllisiin tarpeisiin. Länsi- ja Keski-Inkeri I, 17. 20.5.2007 Alustavan suunnitelman mukaan Matkalle lähdetään Helatorstaina 17.5. Matkustamme kantosiipialuksella Tallinnan kautta Narvaan, jossa ylitämme rajan ja olemmekin jo entisellä Inkerinmaalla. Ensimmäisen päivän tutustumiskohteina ovat Suomenlahden rannalla olevat pitäjät Kosemkina, Kattila, Soikkola ja Kaprio, mikäli alueille pääsy on sallittua. Osa entisestä Inkerinmaasta kuuluu rajavyöhykkeeseen. Ensimmäinen yöpyminen on Villa Inkerin palvelutalossa hostel-tyyppisissä oloissa (saatavilla vain 4 hengen huoneita). Matka jatkuu aamulla ja mahdollisuus on tutustua Skuoritsaan, Tuutariin, Hietamäkeen, Venjokeen sekä mahdollisuuksien mukaan myös muihin Keski-Inkerin pitäjiin. Toinen yö on Hotelli Hatsi-nassa kahden hengen huoneissa. Kolmantena päivänä kierrellään sekä Hatsinan ympäristön inkeriläiskylissä että tutustumme alueen keisarilli-siin palatseihin. Yöpyminen Hotelli Hatsinassa. Neljännen päivän aamulla lähdetään paluumatkalle kohti Narvaa ja Tallinnaa. Oppaana Inkerissä on tutkija Aleksej Krjukov, joka tuntee Inkerin paikallishistorian tarkemmin kuin moni muu. Koko matkan punaisena lankana on, että matkalaisilla olisi mahdollisuus poiketa sukujensa entisillä paikoilla, joten lopullinen matkareitti muotoutuu Ensimmäisen matkan reitti alustavan suunnitelman mukaan. Lopulliset kohteet määräytyvät osallistujien toiveiden mukaan. lähtijöiden mukaan. Arvioitu hinta ilman yhteisviisumia on noin 250 euroa. Matkalle mahtuu mukaan enintään 24 henkilöä. Matkanjohtajana Helena Miettinen. Ennakkoilmoittautumiset email: koivujatahti@netti.fi tai puhelimitse Tytti Piiroselle 050-529 0756. Keski- ja Itä-Inkeri II, 4. 7.6.2007 Edellisen kanssa samansisältöinen matka tehdään 4.-7.6. Tutustumiskohteina ovat erityisesti Inkerin eteläisimmät ja itäisimmät pitäjät kuten Liissilä ja Järvisaari. Arvioitu hinta ilman yhteisviisumia on noin 250 euroa. Matkanjohtajana on Alina-Sinikka Salonen. Ilmoittaudu email: koivujatahti @netti.fi tai puh. Alina-Sinikka Saloselle 040-743 7042. Inkerin kulttuurikanava Inkerin kulttuuriseuran tiedotuslehti Päätoimittaja Helena Miettinen. Kirkkotie 43 I, 04310 Tuusula. Email: mietthe@saunalahti.fi.puh. 041-545 5000 tai 045 132 9191. Jakelu, jäsenrekisteri ja tuotteiden myynti: Tytti Piironen, Nummenpääntie 128, 01860 Perttula. Email: tytti.piironen@kolumbus.fi. Puhelin 050-529 0756. Toimisto: Kaarlenkatu 3-5 A, 00530 Helsinki. Auki 10-15 (09) 2733 225 email: koivujatahti@netti.fi. 8
Setukaistet ovat varsin pieni kansa. Enimmillään1900-luvun alussa setuja oli 16 000-17.000. Tätä nykyä Kaakkois-Eestissä arvioidaan asuvan noin 7 000 setua ja Venäjän puolella muutama sata tai tuhat. Krasnojarskin seudulla on ollut laaja setukaisyhteistö. Setujen puhuma kieli poikkeaa muista Viron murteista. Kuusitoista setukulttuurista kiinnostunutta matkalaista sai huhtikuun viimeisellä viikolla varsinaisen kulttuurikylvyn setukaisten historiaan ja nykyisyyteen syvällisesti perehtyneen Mare Pihon ja inkeriläisen kulttuurin tutkijana tunnetun Kari Laukkasen johdolla. Naisilla on keskeinen osa setukulttuurissa. Sen vahvuudeta sai kaikuja,kun värskalainen lauluryhmä esiintyi kulttuuriseuralaisille ja esitti lauluja naisen elämänkaaresta. Ryhmä oli pukeutunut kansanpukuihin, johon kuuluvat upeat, perintönä kulkevat hopeakorut. Joidenkin naisten korut olivat peräisin 1700-luvulta. Mare Pihon mukaan soljella on ollut myös rituaalinen merkitys. Vain hedelmällisessä iässä olevat naiset saivat sitä kantaa. Soljrlla myös katkaistiin lapsen napanuora. Kulttuurikylvyssä Setumaalla Setujen rintasolki on komea ja painava. Soljet kulkivat perintönä äidiltä tytärelle. Värsklaisrouvan soljella on ikäparisataa vuotta. Maren ja Karin tekivät matkasta unohtumattoman. Kari tulkkaa matkalaisille Maren selostusta Saatsessa ortodoksikirkon vaiheista. Piia Okamo ja Marja Karhula sytyttävät kynttilät kirkon sisätiloissa. Viron ja Venäjän rajamaastossa asuvat setut vaalivat kulttuuriaan. Yhtymäkohtia inkeriläisiin voidaan löytää heidän historiastaan. Virolaisista setut erottuvat ortodoksisen uskontonsa ja tapakulttuurin suhteen ja venäläisistä kielensä takia. Vaikka monet setukaiset ovat virolaistuneet tai venäläistyneet, setujen kiinnostus omaa kulttuuria kohtaan on vilkastunut viime vuosina. Setut ovat elvyttäneet käsityöperinteitään ja laulujaan, nuoret ovat perustaneet oman nuorisojärjestön. Viron valtion suhtautuminen setukaiskulttuurin elvyttämiseen ei ole ollut aina suopeaa. Toisaalta he ovat monia muita suomalais-ugrilaisia kansoja paremmin osanneet itse vaalia kulttuuriperintöään. Promovoitu puheenjohtaja ja palkitut hallituksen jäsenet Inkerin kulttuuriseuran puheenjohtaja Helena Miettinen osallistui Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan promootioon toukokuussa yhdessä 35 muun promovoitavan tohtorin ja kahdeksan kunniatohtorin kanssa. Yksi heistä oli presidentti Martti Ahtisaari. Helenan väitöskirjaa Menetetyt kodit, elämät, unelmat. Suomalaisuus paluumuuttajastatuksen oikeutettujen venäjänsuomalaisten narratiivisessa itsemääritelyssä, on saatavilla Inkerin kulttuuriseurassta Kirja on helppolukuisempi kuin mitä nimi antaa ymmärtää. Promotiokulkue. Helena liikennemerkinkohdalla. 9. Hyvinkään kesäjuhlissa jaettiin perinteiseen tapaan kunniamerkkejä Inkeri-työssä ansioituneille. Tänä vuonna palkittiin kolme Inkerin kulttuuriseuran pitkäaikaista hallituksen jäsentä. Onnittelut Tytti Piiroselle, Marja Karhulalle ja Elma Puide-tille.
Tyyne Martikainen kirjoitti kirjan inkeriläisten kohtalonteistä Tyyne Martikainen oli sonnustautunut itse tehtyyn Tuutarin pukuun. Toivo Jääskeläisen oli tullut julkistamistilaisuuteen Ruotsista lastensa ja lastenlastensa kanssa. Tyyne Martikaisen kirja - Stalinin vainot. Toivo ja Sanna Jääskeläinen inkeriläiset selviytyjät julkistettiin vainottujen muistopäivänä 27.1. Inkerin kulttuuriseuran järjestämässä tilaisuudessa Inkerikeskuksessa. Kirjaa saatteli julkisuuteen runsaslukuinen yleisö. Tyyne Martikaisen ja Ruotsissa asuvan Toivo Jääskeläisen tiet kohtasivat muutama vuosi sitten veteraanikuntoutuksessa. Sotien kärsimyksistä aikaisemminkin kirjoittanut Tyyne kiinnostui Toivon elämäntarinasta. Näin yhteistyö alkoi. Keltossa historiallisella Inkernmaalla syntyneen Toivo Jääskeläisen perhe karkotettiin Keski-Aasiaan Pahta-Araliin vuonna 1935. Isä oli jo tätä ennen vangittu kahdesti, mutta selvinnyt vankileireiltä hengissä. Olot Keski-Aasiassa olivat kehnot. Kuuma ilmanala, raskas työ ja likainen vesi koituvat monen inkerinsuomalaisen kohtaloksi. Myös Toivo sairastui malariaan. Kahden vuoden kuluttua Toivo lähti karkumatkalle ja selviytyi takaisin kotiin. Ilman passia hänen oli kuitenkin mahdotonta saada asuntoa ja työtä. Karkotusmatka jatkui Hiipinään. Sodan sytyttyä Toivo otettiin puna-armeijaan, mutta jo syyskuussa 1941 hän joutui suomalaisten vangiksi. Toivon serkku oli sattumalta sotilaspastorina samoilla tienoilla ja näin serkusten tiet kohtasivat. Toivo siirtyi Suomen armeijaan. Monien muiden Suomen armeijaan siirtyneidenentisten puna-armeijan sotilaiden tapaan myös Toivo katsoi viisaammaksi paeta sodan jälkeen Ruotsiin. Suomesta hänet olisi palautettu Neuvostoliittoon. Ruotsissa alkoi uusi Toivon elämässä on aineksia vaikka elokuvan käsikirjoitukseen. Itse asiassa Ajankohtainen kakkonen kiinnostui Toivon tarinasta ja teki siitä dokumentin, joka näytettiin televisiossa 23.8. Yläkuvassa Toivo Jääskeläinen vunukoidensa kanssa sekä Tyyne Martikainen. Alakuvassa päivänsankareiden lisäksi Inkerin kulttuuriseuran puheenjohtaja Helena Miettinen. elämä. Toivo löysi itselleen inkeriläisen vaimon, löysi töitä ja oppi kielen Toivo Jääskeläisen elämä on tiivistelmä koko inkeriläisestä 10 kärsimystiestä. Kirjan lopussa on kokoelma Toivon isän vankilassa kirjoittamia, koskettavia runoja. Kirjaa myydään Inkerin kulttuuriseurassa. Hinta on 27,80. Postitse toimitettaessa hintaan lisätään lähetyskulut. Pietariin on tekeillä valokuvanäyttely Inkeriläinen perhealbumi.
Inkerin sukujen tutkiminen kiinnostaa Kiinnostus inkeriläisten sukujuurten tutkimiseen on kasvussa. Osa hakee tietoa esivanhempiensa vaiheista, osa taas etsii kadonneita omaisiaan. Inkerin kulttuuriseuran järjestämiin tilaisuuksiin on osallistuttu innokkaasti. Myös Hyvinkään kesäjuhlilla toimineessa sukututkimuspisteessä vieraili kymmenittäin kyselijöitä. Konkreettisia tuloksiakin oli, kun uusia sukulaisia löytyi juhlavieraiden joukosta. Inkeriläisiä kirkonkirjoja Haagan sukututkimuskeskuksessa Aloittelevan sukututkijan kannattaa ensimmäiseksi jututtaa sukulaisiaan ja kysellä heiltä tietoja sukunsa vaiheista. Henkilötietoja on talletettu myös eri arkistoihin, joista kirkonkirjat ovat varsin keskeinen tietolähde. Inkeriläisten kohdalla asia on hieman monimutkaisempi. Osa kirkonkirjoista on hävinnyt, mutta paljon on myös säilynyt. Inkerin seurakuntien tietoja löytyy Kansallisarkistosta ja Mikkelin maakunta-arkistossa, jossa säilytettään lakkautettujen seurakuntien kirkonkirjoja. Uusi ja mielenkiintoinen sukututkijan tutustumiskohde on Mormonikirkon sukututkimus-keskus, jonne Inkerin kulttuuriseura teki vierailun tammikuussa. Siellä on saatavilla 1990-luvun puolivälissä Pietarissa mikrofilmattua Inkerin seurakuntien aineistoa saksan kielellä. Kyseessä on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Pietarin arkistoista filmattua aineistoa, jota ei ole muualla esimerkiksi Kansallisarkistossaa. Haagan sukututkimuskeskuksen osoite on: Mäkipellonaukio 1, 00320 Helsinki (Etelä-Haaga). Toivomme että mikrofilmit oli- Risto Toivonen ja Pekka Wikberg ahkeroivat helteestä huolimatta sukututkimuspisteessä Hyvinkään kesäjuhlilla. Kiinnostuneita kyselijöitä riitti. Pekka tapasi juhlavieraiden joukosta uusia sukulaisia, kuten myös Tallinnasta kotoisin oleva Einari Lukkonen, kolmas sukututkimusaktivisti. si mahdollista digitalisoida kaikkien kiinnostuneiden saataville. Toimimme yhteistyössä Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen kanssa. Aktiivista talkoojoukkoa tarvitaan. Inkerin kulttuuriseura etsii sukututkimuspiirin vetäjää Inkerin kulttuuriseura haluaa parhaalla mahdollisella tavalla palvella sukututkimusta. Seuran nykyisten toimihenkilöiden resurssit ovat kuitenkin tässä suhteessa sekä ajallisesti että tiedollisesti rajalliset. Harras toiveemme on, että löytäisimme hallituksemme vahvistukseksi sukututkimuksesta kiinnostuneen henkilön, jonka tehtävänä olisi organisoida sukututkimukseen liittyvät tapahtumat ja vierailut. Älä epäröi, vaan ilmoittaudu vetäjäksi. Soita Helenalle 045-132 9191 tai ota yheyttä sähköpostitse koivujatahti@netti.fi. 11 Tietoja vainouhreista internetissä Tietoja Lempaalan, Vuolen ja Miikkulaisten Stalinin aikaisista vainouhreista on saatavilla seuraavilta internet-sivuilta: http://fi.wikipedia.org/wiki/ Miikkulaisi http://fi.wikipedia.org/wiki/ Lempaala http://fi.wikipedia.org/wiki/vuole Tietoja arkistolähteistä on myös Inkerinkulttuuriseuran nettiviuilla www.inkeri.com/sukututkimus. www.inkeri.com kertoo ajankohtaisista Inkeri-asioista tuoreeltaan.
7 Inkerini, Inkerimme Eri asiat koskettavat eri ihmisiä eritavoin. Hyvinkään kesäjuhlilla Marin inkerin murteella lausum runo teki vaikutuksen. Runossa on inkeriläisyyden nykyinen olemus kiteytetyssä muodossa. Se antaa myös runsaasti pohtimisen aihetta Lue runo, niin keskustellaan asiasta lisää. Miun Inkeri En ossaa itkee Inkerii. En ole elänt siel. Se Tuutari, se Hatsina, se Kommola ja Kekkilä, vua nimet kartal on. En ole elänt Inkeris. En itke Inkerii. Miun Inkeri on äitini, on isäni, on ämmäni, on veikkoni, on sisoni. Miun Inkeri - uon mie. Miun Inkeri on lapsemme, on seuramme, on talomme, on kuoromme. Miun Inkeri - uot sie. En ossaa itke Inkerii. En ole elänt siel. Mut ossaan itkee äitijäin, mie ossaan itkee isäjäin ja ämmäjäin ja äiäjäin. Mie ossaan itkee sisojain ja ossaan itkee veikkojainhyö kaikki männeet on. En ossaa itkee Inkerii. En ole elänt siel. On liian paljon itketty ja liian - vähän on. Maria Abramova (os. Kabanen) Sepitetty Tarton inkerinsuomalaisten Seuran 10- vuotispäiväksi Lokakuu 1998 Historiasta tiedämme, että inkeriläisten hajaannus alkoi jo 1930-luvulla ja se sinetöityi Toisessa maalimansodassa. Sen jälkeen Inkeriä ei ole enää ollut entisenlaisena sosiaalisena ja kulttuurisena, tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella. Inkeriläisyys on kuitenkin säilynyt ja inkeriläisiksi itsensä tuntevia ihmisiä asuu monen eri valtion alueella. Hajaannuksen sukupolven kokemukset ovat jääneet mielenkiinnon ulkopuolelle inkeriläiskeskustelussa. Perinteinen ajattelu näkee inkerinsuomalaisuuden vain suomenkielisyytenä, evankelisluterilaisuutena ja Inkerinmaana. Mutta todellisuuden kirjo on tätä runsaampi. Inkerinsuomalainen voi olla äidinkieleltään myös venäjän-, viron- tai ruotsinkielinen. Ja hänen asuinpaikkansa voi olla missä tahansa. Mari on runossaan löytänyt inkeriläisyyden keskeiset elementit. Hänelle vuorovaikutus toisten saman taustan jakavien ihmisten kanssa: kokemusten vaihto ja muistot on keskeisempää kuin itselle vieraat paikat. Uskon kuitenkin, että myös Mariin voi iskeä kipinä tutustua vanhempiensa tai isovanhempiensa kotiseutuun ja saada nimiin kokemuksen kautta sisältöä. Näin on käynyt monelle hajaannuksen polven inkeriläiselle ja heidän jälkeläisilleen, kun kiinnostus sukututkimukseen ja myös kotiseutumatkailuun on virinnyt. Runon loppusäkeisiin sisältyy myös yksi nykyinkeriläisyyden keskeinen ajatus. Mari toteaa, että on liian paljon itketty ja liian vähän on. Itkemistä - tämän voi tulkita inkeriläisten kärsimyshistorian kertaamiseksi, tulisi harjoittaa entistä enemmän. Mutta ajatusta voi viedä vielä eteenpäin ja miettiä jo nyt, millainen on inkeriläisyyden sisältö sitten, kun itkut on itketty. Helena Miettinen Ella Ojalalle Lempaala on rakas synnyinseutu Tampereella asuva kirjailija Ella Ojala kertoi syntymäseudustaan Lempaalasta Virtuaali-Inkerin julkistamistilaisuudessa 1.6. - Minä muistan sen. Olen elävä todistuskappale siitä, kun Lempaalan väki sai lopullisen pakkosiirtokäskyn kotiseudultaan Sisä-Venäjälle. Me, joita ei olut lähetetty Siperiaan, Kuolan niemimaalle tai Aasiaan tai vangittu yöllä, koska Neuvostoliitto alkoi jo sillion valmistautua Mainilan laukauksiin ja talvisotaan. Meidän talvisotamme alko jo vain paljon aikaisemmin.. Lempaalasta perhe joutui lähtemään jo vuonna 1936 ja tie vei Vologdan alueelle. - Silloin oli kevät. Käet kuk-kuivat Lempaalan kuusi-havu-koivumetsikössä. Kaikkialla alkoivat metsät valmistaa maastossaan suurta marja-, sieni- ja tattisatoa. Ihmiset itkivät, mutta minusta, pienestä tytöstä oli jännittävää, että jotain tapahtui. Vologdasta perhe muutti takaisin Inkerinmaalle ja edelleen jatkosodan aikana Suomeen. Ella kertoo perheensä vaiheista mm. kirjassaan Pitkä kotimatka, josta on nyt saatavilla pokkaripainos. Sitä on saatavilla myös Inkerin kulttuuriseuran kautta 8 euron hintaan.