Vanajaveden sedimentt en haital I isten a neiden terveysriskit, Janakkala, Hämeenlinna, Hattula

-o TERVEYDEN JA LAUSU NTO THL 206 I 4.00. 00/20 1 5 1(6) Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus PL29 15141 Lahti Vi ite: Lausu nto pyyntö HAM E LY/l 5 41 07.00 120 1 3 (5.2.20 1 5) Vanajaveden sedimentt en haital I isten a neiden terveysriskit, Janakkala, Hämeenlinna, Hattula Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pyysi lausuntoa a) Vanajaveden sedimenttien haitallisten aineiden terveysriskeistä virkistyskäytön kannalta, b) Vanajaveden sedimenttien haitallisten aineiden terveysriskeistä, mikälijärven pohjaa kaivetaan kyseisten tutkimuspisteiden kohdalta. Taustaa ja käytettävissä olleet dokumentit Lausuntöpyyntö liittyy hankkeeseen, jonka tavoitteena on kunnostaa Vanajaveden reheviä ja umpeen kasvavia lahtia ja matalia vesialueita paremmin käytettäviksi. Vesistön tilaa ovat säännöstely sekä piste- ja hajakuormitys heikentêineet. Hämeen ELY-keskus on laatinut vesistöalueelle Vanajaveden rantojen kunnostustarveselvityksen (raportti "Vanajaveden rantojen kunnostustarveselvitys", Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012),jossa on kartoitettu kunnostusta tarvitsevat kohteet, kuvattu mahdollisia kunnostusmenetelmiä ja tehty toimenpide-ehdotus kunkin kohteen kunnostamiseksi. Suunnittelualue on kattanut vesistön Miemalanselältä Vanajanselälle Hämeenlinnan ja Hattulan kuntien alueilla, vesipintaalaltaan noin 114 km2ja rantaviivaltaan noin 290 km. Selvityksen kohteeksi olivalittu 34 eri kohdetta. Kunnostustarpeen pohjana on käytetty myös alueen toimintahistoriaa (tiedossa olevat tai todennäköiset päästölähteet vesistöön kohteissa; teollinen toiminta, jätevesipäästöt yms.). Selvityksessä on kuvattu myös kohteiden nykyistä käyttöä (mm. käyttö uimarantana), mitä tietoa tarvitaan riskiarvioon. Kunnostuksen toimenpide-ehdotuksina on kasvuston niittoa, vesikasvien juurakoiden poistoa pohjasta ja ruoppauksia. Juurakoiden poistolla ja ruoppauksilla koskettaiisiin kohteiden pohjasedimenttiin. Kunnostussuunnitelmassa suositeltiin tarvittaessa kohteille myös sedimettitutkimuksia niiden pilaantumisasteen määrittämiseksi ennen lopullista suunnitelmaa kohteen kunnostamisesta. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on tutkinut kunnostustarveselvityksen pohjalta sedimenttien pilaantuneisuutta (raportti "Vanajaveden sedimenttitutkimus" Alajoki & Oravainen, 9.1.2015, Kirjenro 1gl1S) Tutkimusalue ulottui Janakkalasta (Kernaalanjärvestä) Hattulaan (Vesunti). Tutkimuksessa oli mukana 37 rannanläheistä pintasedimenttipistettä ja 6 oli syvemmältä otettua sedimenttiprofiilipistettëi. Näytteistä on analysoitu sedimentin yleislaatua ja fosforipitoisuutta kuvaavia parametreja sekä raskasmetallipitoisuudet. Kaikilta profiilinäytepisteiltåi sekä osasta rantanäytepisteitä on analysoitu lisäksi PCB, PAH ja mineraaliöljyt. Kahdesta pisteestä on mitattu lisäksi orgaaniset tinayhdisteet sekä dioksiinit ja furaanit. Lausuntoa varten ELY-keskus toimitti myös tietoja vesistöalueen kalojen (ahven, hauki) elohopeapitoisuuksista, vuodesta '1980 lähtien sekä tuloksia vedestä määritetyistä orgaanisista epäpuhtauksista Lepaan kohdalta (ajanjaksolta29.5.2012-9,4.2013,11 näytettä). Terueyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) lausuu asr,asfa seuraavaa: Terveyshaitta syntyy, jos ihmiset altistuvat (saavat aineita elimistöönsä tai iholle) vesistössä oleville epäpuhtauksille niin paljon, että haitallisen vaikutuksen kynnys ylittyy. Tärkeimmät tiedot terveysriskin arviointiin tällaista lausuntoa varten ovat epäpuhtauksien pitoisuudet vedessä ja epäpuhtauksien saanti vesistöstä pyydetyssä kalassa. Pitoisuudet vedessä kuvastavat veden yleistä laatua ja sallii altistumisen arvioinnin uimavedestä, pesuvetenä ja löylyvetenä. Saanti kalassa on keskeistä, koska kaloja syötäessä epäpuhtaudet päätyvät varmuudella elimistöön. Pintavesiä (järvi- jokivedet) ei pitäisi juoda/käyttää juomavetenä, eikä käyttää ruoanlaittoon. Tätä altistumistapaa ja sen merkitystä ei siten ollenkaan arvioida. Veden käyttö juomavetenä tuottaisi ihmisille merkittävimmän altistumistason vedessä oleville epäpuhtauksille. Ïerveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för hälsa och välfärd. National lnstitute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, Fl-00271Helsinki, puh/tel +358 29 5246000

LAU SU NTO T HLt206t 4.00. 00/20 1 5 2(6) Epäpuhtauksien pitoisuudet sedimentissä kuvastavat vedenlaatua pitkällä aikavalillä mutta on hyvin epäsuoraa tietoa ihmisten terveysriskin arviointiin. lhmiset eivät altistu sedimentille ja siinä oleville aineille suoraan muussa yhteydessä kuin uimarannoilla kahlatessaan vedessä. Sedimentin pintakerrokset ovat tasapainossa päällä olevan veden kanssa ja vaikuttavat veden laatuun. Terveysriskin ja sen arvioinnin kannalta tieto epäpuhtauksien pitoisuuksista aivan sedimentin pintakerroksessa (ylin 0-5 cm) on oleellista. Syvemmältä sedimentistä aineet eivät kulkeudu veteen vaan pysyvät sitoutuneena ja varastoituneena sedimenttiin. Aineisto terveysriskinarvioon oli osin niukka. Tietoa oli pääasiassa aineista sedimenteissä, koska koko hankkeen tavoitteena on ollut vesistön kunnostaminen, ruoppaukset sen yhtenä osana ja sedimenttien laatu niiden läjitettävyyden kannalta. Tiedosta on kokonaisuutena kuitenkin koottavissa käsitys terveysriskin yleisestä tasosta. Lausunnossa ei arvioida sedimenttien läjityskelpoisuutta, ja siihen liittyviä asioita eikä ruoppausten tarvetta/niiden teknistä toteuttamista. Lausunnossa ei myöskään arvioida haitta-aineiden ja ruoppauksen ympäristö/ekolotoksikologisia vaikutuksia vesistössä, koska se ei ole THL:n varsinaista osaamisaluetta. a) Vanajaveden sedimenttien haitallisten aineiden terveysriskeistä virkistyskäytön kannalta Tässä arvioidaan pyydetystivesistöreitin nykytilanteeseen liittyvää terveysriskiä, sellaisenaan kuin vesistö tällä hetkellä on, ilman mitään toimenpiteitä ja pohjasedimenttiin koskematta. Arvio on kokonaisarvio koko suunnittelukohteen vesistöreitistä. Arviota ei ole mahdollista tehdä kunnostuskohteittain. Kyseessä on virtaava vesi, jonka mukana epäpuhtaudet liikkuvat. THL:n kokonaisaruio on että Vanajaveden veden laatu ja sen pohjasedímenteissä olevat aineet eivät nykytilassa (pohjaan/sedimenttiin ei kosketa/sitä ei sekoiteta) aiheuta terueysriskiä ihmisille. Sedimenteissä olevat aineet eivät aiheuta sellaista väestön altistumista, josta voisi aiheutua merkittävää terveysriskiä. Tämä näkemys perustuu seuraavaan yksityiskohtaisempaan arvioon: Pitoisuudet yedessä Tieto epäpuhtauksien pitoisuuksista vesistön vesissä antaa yleiskuvan vesien puhtausasteesta ja on edellytys arvioida altistuminen vedessä uitaessa, käytettäessä vettä peseytymisvetenä, löylyvetenä ja mahdollisena kasteluvetenä esimerkiksi kasvimailla. Kunnostettavalta vesistöreitiltä ei ollut käytettävissä tietoa epäorgaanisten aineiden pitoisuuksista vedessä (metallit ja muut epäorgaaniset ionit). Sedimenttitietojen perusteella voi olettaa, että vesissä olevien epäorgaanisten aineiden pitoisuudet eivät kuitenkaan poikkea merkittävästi suomalaisten sisävesistöjen epäorgaanisten aineiden pitoisuuksista. Sedimenteissä ei todettu epätavallisen paljon raskasmetalleja, esimerkiksi kadmiumia, arseenia tai elohopeaa, jotka ovat tyypillisiä ympäristöä pilaavia raskasmetalleja. Kunnostuskohteena olevasta vesistöstä olitietoa orgaanisten aineiden pitoisuuksista vedessä Lepaan kohdalta. Vedestä oli määritetty PAH-aineita, bisfenoli-4, dietyyliheksyyliftalaatti (DEHP), dibutyyyliftalaatti, nonyyli - ja oktyylifenoli ja niiden etoksylaatteja. Seurantajakso on tuore (29.5.2012-9.4.2013), pitkä ja perusteellinen (näytteitä otettu vuoden ajan 11 kk välein) ja antaa luotettavan tiedon näiden aineiden pitoisuuksista vedessä tarkkailujaksolla. Koska vesion virtaavaa (veden viipymä reitillä Vanajavettä lukuun ottamatta 5-14 päivää, Vanajavedessåi 420 päivää), se kuvastaa hyvin nykyisin vallitsevaa tilannetta koko virtaavan veden reitillä. Tilanne Vanajavedessä (iso vesiallas) ei poikenne merkittävästi Lepaan kohdan tilanteesta. Måäritetyt aineet ovat tyypillisiä jätevesissä esiintyviä ja niistä vesitöihin päätyviä aineita ja kuvastanevat paremmin nykyisiä jätevesipäästöjä kuin sedimentteihin aikaisemmin kertyneitä aineita. Tulosten mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för hälsa och välfärd. National lnst tute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PBiP.O. Box 30, Fl-00271 Helsinki, puh/tel +358 29 524 6000

LAUSU NTO T HLt206t 4.00. 00/20 1 5 3(6) vedessä ei ollut merkittävästitutkittuja orgaanisia aineita. Vedestä on todettu satunnaisestí hyvin pieniä, juuri todettavia pitoisuuksia ftalaatteja (DEHP, dibutyyli-) ja bisfenoli-a:ta. Bisfenoli-A:ta on todettu hieman 7 eri näytteessä. Todettujen aineiden pitoisuudet ovat niin pieniä, että ne eivät todennäköisesti sellaisenaan aiheuta ihmisille vedestä terveyshaittaa. Kyseisiet aineet kertyyvät kaloihin hyvin eri tavoin, mutta pääasiassa huonosti. Näiden aineiden pitoisuuksista Vanajaveden kaloissa eiole tietoa, mutta vesipitoisuuksista on arvioitavissa, että pitoisuudet kaloissa ovat todennäköisesti hyvin pieniä. Tuloksista käy ilmi, että vaikka pohjasedimenteissä on paikoin PAH-aineita, ne eivät näy vedessä. lsomolekyylliset PAH-aineet (esimerkiksi karsinogeeninen bets(a)pyreeni ovat ovat huonosti vesiliukoisia ja vahvasti sitoutuneina sedimenttiin. Pienempikokoiset, vesiliukoisemmat PAH-aineet laimenevat niin isoon vesimäärään (virtaava vesi), että eivät nåy vedessä vaikka niitä sedimentissä vähän olisikin. Syvemmältä sedimentistä (sedimenttiin hautautuneina) ne eivät vaikuta/vaikuttavat veden PAH-pitoisuuteen vähän. Tämän mukaan Vanajaveden virkistyskäyttöön uima-, peseytymis-, löyly- ja kasteluvetenä ei liity veden kemiallisiin epäpuhtauksiin liittyvää terveysriskiä. Arvioitavana olleesta materiaalista ei kåiynyt selkeéisti ilmi, esiintyykö vesissä sinilevää. Jos sitä esiintyy, sen vaikutus veden uimakelpoisuuteen on arvioitava paikka- ja tilannekohtaisesti aina erikseen. Pitoisuudet kalassa Potentiaalisin altistumisreitti pintavesien epäpuhtauksille on vesistöstä pyydetyn kalan syönti. Kalassa saadut epäpuhtaudet päätyvät nieltynä elimistöön. Kalat eivät kerää syötäviin osiinsa erityisen herkästi epäorgaanisia aineita. Elohopea on poikkeus. Kalat keräävät elohopeaa (metyylielohopeaa) vedestä ravintoketjussa. Sisävesien kalavkalalajit ovat pääsäåintöisestivähärasvaisia, ja siten rasvaliukoisten orgaanisten epåipuhtauksien pitoisuudet tuorepainoa kohden ovat vähäisiä (dioksiineja, PCB- ja PAHaineita). Lausuntopyynnön liitteenä oli hajatietoja metallien, pääasiassa elohopean, pitoisuuksista Vanajaveden Vanajaselältä (Hattulan kunta) eri ajankohtina pyydetyissä kaloissa. Pitoisuustietoa oli pääasiassa hauesta ja ahvenista. Toukokuussa 1980 hauissa (6 haukea, lihas) oli todettu elohopeaa 0.18-0.32 mg/kg, toukokuussa 2002 (10 haukea) 0.08-0.27 mg/kg, syyskuussa 2010 (2 haukea) pitoisuudet 0.1 mg/kg ja 0.36 mg/kg. Lepaalta Vanajavedestä pyydetyissä hauissa (toukokuu 1971, 4 kalaa) on ollut elohopeaa 0.28-0.39 mg/kg. Näytehauet ovat olleet påiäasiassa pienikokoisia, alle 1 kg kaloja. Haukien todetuissa elohopeapitoisuuksissa ei ole havaittavissa merkittävää eroa analyysiajankohtien välillä vaan pitoisuudet ovat pysyneet, yli 30 vuoden ajan, samalla tasolla. Vanajaveden Vanajaselältä (Hattulan kunta) pyydetyissä ahvenissa on todettu elohopeaa seuraavasti syyskuussa 2010 (12 ahventa, lihas) 0.05-0.1 mg/kg, elokuussa 2012 (12 ahventa) 0.02-0.14 mg/kg. Ahventen elohopeapitoisuudet ovat olleet pieniä, pääasiassa todetun pitoisuustason alapäässä. Syyskuussa 2013 Ahilammilta (Janakkala) on määritetty elohopea 35 ahvenesta. Pitoisuudet ovat olleet keskimäärin tasoa 0.11-0.20 mg/kg (koko todettu pitoisuusalue 0.05-0.34 mg/kg). Tulokset osoittavat, että kyseisellä Vanajaveden vesistöreitillä ei ole, eikä ole ollut 30 vuoteen erityistä kalojen "elohopeaongelmaa". Haukien ja ahventen elohopeapitoisuudet ovat "normaaleja", jopa pienempiä kuin sisävesijärvien elohopeapitoisuudet Suomessa keskimäärin (Venäläinen E.-R. ym. 2004, MillerA. ym. 2013). Pitoisuudet ovat myös reilustialle EU:n asettaman sallitun enimmäispitoisuuden hauelle (1.0 mg/kg) ja muille kaloille kuin hauki(0.5 mg/kg, Komission asetus (EY) N:o 1881/2006). Elohopea (on pääasiassa kaloissa metyylielohopeaa) on sisävesien kaloissa potentiaalisesti pahin terveysriskiä aiheuttava aine. Muista metalleista kaloissa ei ollut systemaattista tietoa arvioitavaksi, mutta kalat eivät keräåå yhtä herkästi muita metalleja ja epäorgaanisia aineita vesistöistä kuin elohopeaa. Kalojen orgaanisten aineiden (PAH, PCB, dioksiinit, organotinat) pitoisuuksista ei ollut tietoa. Kymijoesta, jonka pohjasedimentti on paikoin pahasti saastunut dioksiineilla ja vähemmässä määrin PCB-yhdisteillä, pyydetyistä sisävesien kaloista ei ole todettu merkittäviä pitoisuuksia PCB:tä eikä dioksiineja (Verta M. ym, 1999). Vaikka Vanajaveden pohjasedimentissä on PCB:tä, sen pitoisuus on kertaluokkia pienempi kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för hälsa och vãlfärd. National lnstitute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, Fr-00271 Helsinki, puh/tel +358 29 524 6000

LAUSU NTO THLt206t 4.00. 00/20 1 5 4(6) Kymijoen pilaantuneissa sedimenteissä. Lepaassa ei todettu vedestä PAH-aineita, vaikka vesistön sedimenteissä niitä hieman on. Myös PAH-aineet kertyvät kaloihin huonosti. Yhteenvetona voidaan varsin luotettavasti todeta, että kemialliset epäpuhtaudet kaloissa kunnostuskohteiden vesialueilla eivät ole aiheuttaneet eivätkä aiheuta nykytilanteessa (pohjasedimenttiin koskematta) terveysriskiä ihmisille. Kaloja voidaan käyttää EVIRA:n yleisten suositusten mukaisesti ravinnoksi (www.evira.fi). Pitoisu udet sedi me nte issä Vesistöjen sedimenteille ei ole terveysperusteisia kemiallisten epäpuhtauksien raja-arvoja. Siten sedimenteissä todetuista pitoisuuksista ei voi suoraan päätellä terveysriskiä. Sitä joudutaan arvioimaan epäsuorasti sedimentin pilaantuneisuudesta sekä vedessä ja kaloissa todettujen pitoisuuksien avulla. Epäorgaanisista aineista elohopea, kadmium ja arseeni ovat haitallisuudeltaan tärkeimpiä arvioitavia aineita. Orgaaniset aineet (PAH, dioksiinit ja furaanit, öljyhiilivedyt, organotinat) ovat sedimenttiin/maa-ainekseen tiukasti sitoutuneina ja niiden vapaa (liukoinen) pitoisuus vedessä on pieni/olematon, vaikka aineita sedimentissä onkin. Aineet pysyvät kiinni sedimentissä ja syvemmällä sedimentissä olevat orgaaniset aineet ovat hautautuneeuvarastoituneet ulottumattomiin eivätkä vaikuta enää yläpuolella olevan veden laatuun. Sedimenttinäytteitä on otettu kattavasti pitkin suunnittelualuetta Kernaalanjärvestä Hattulanselälle saakka, erityisesti Hämeenlinnan kaupungin alueelta. Koska sedimenttitutkimukset vesistöreitillä on tehty sedimenttien ruopattavuuden selvittämiseksi, pääasiassa 50 cm sedimenttipatsaan kokoomanäytteinä, ne eivät ole optimaalisia vesistön nykytilanteen terveysriskinarvioinnille (kohta a), koska ne edustavat hyvin paksua sedimenttikerrosta. Sedimentin aivan ylin pintakerros kuvastaa nykyistä ja viimeisten vuosien vedenlaatua ja vaikuttaa eniten nykyiseen terveysriskiin. Syvemmällä sedimentissä olevat aineet ovat hautautuneet passiiviseksi "varastoksi". Paksun sedimenttikerroksen tutkimus antaa parhaan kuvan koko sedimentin pilaantumisasteesta ja tietoa vesistön tilasta takautuvasti. Profiilinåiytteiden avulla (6 kpl) voitiin sedimentin syvyyssuunnassa ajoittaa epåipuhtauksien ajallista kertymistä sedimenttiin ajanjaksoina viimeiset 0-30 vuotta (vuodet 2010-1980), 30-60 vuotta (vuodet 1980-1950), 60-100 vuotta (vuodet 1950-1910). Metallien (sinkki, kromi, nikkeli, kupari, kadmium, lyijy, arseeni, elohopea) pitoisuudet tutkituissa rantojen sedimenttinäytteissä osoittivat, että kunnostusalueella ei ollut metalleilla yleisesti pilaantuneita sedimenttejä (myöskään hotspotteja). Metallien pitoisuudet jäivät pääasiassa ruoppaus- ja läjitysohjeen Taso 1:n alapuolelle. Taso 1 katsotaan läjitysohjeen kriteeristössä haitattomaksi (luontainen taustapitoisuus tai tavanomainen pitoisuus, eivielä likainen sedimentti). Ainoastaan Hämeenlinnan keskustan lahtialueella (näytepiste S 18) todettiin sedimentissä poikkeavan korkea elohopeapitoisuus. Todettu pitoisuus (5.5. mg/kg) oli samalla tasolla kuin Kymijoen saastuneella alueella pohjasedimentistä mitattu pitoisuus. Muuten todetut pitoisuustasot olivat samoja taijopa pienempiä kuin vesistöreitillä alempana sedimentin pintakerroksista on todettu. Sedimenttien arseenin pitoisuustaso oli suurempi kuin sedimenteissä on todettu yleensä keskimäärin, todennäköisesti alueen maaperän suuremmasta luontaisesta arseenipitoisuudesta johtuen, kuten tutkimusraportissakin päätellään. Sedimentin aikafraktiointi osoitti, että useiden metallien pitoisuudet (arseeni, kupari, lyijy, kadmium, elohopea) ovat 30-60 vuotta edustavassa kerroksessa (vuodet 1980-1950) paikoitellen hieman suurempia kuin uusimmassa 0-30 v. (2010-1980) -fraktiossa. Metallien päästöt vesistöön ovat olleet kyseisellåi aikajaksolla kuvauksista päätellen suurimmat. Tutkimusraportti päätyy metallien osalta johtopäätökseen, että metallien osalta sedimenteissä todetut pitoisuudet eivät muodosta estettä mahdolliselle ruoppaukselle eikä vesistön muille kunnostustoimille. PCB-määritysten perusteella yksittäisten näytepisteiden sedimentti todettiin hieman pilaantuneeksi, mutta ei vielä maalle nostettuna olisi pitoisuuden perusteella pilaantunutta maata. PAH-aineiden osalta tulos oli sama. Erityisesti PAH-aineita on sedimenteissä on luonnostaan kaikkialla, koska niitä leviäëå ilman mukana mm. polttoprosessien (savukaasut) päästöinä. Oljyhiilivetyjä todettiin sedimentissä useammassa kohtaa kuin PCB- ja PAH-aineita, myös suurempina pitoisuuksina suhteessa puhtaan sedimentin kriteereihin. Sen sijaan sedimenteissä, joista organotina analysoitiin, eiollut merkittävästiorganotinaa. Ainoa dioksiini- ja furaanimääritys osoitti, että kyseisessä sedimentissä olí hieman myös näitä aineita. Tutkimusraportin antama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för hälsa och välfärd. National lnstitute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PBiP.O. Box 30, Fl-0O271 Helsinki, puh/tel +358 29 524 6000

ÏERVEYDEN JA LAU SU NTO T HLt206t 4.00. 00/20 1 5 5(6) kokonaiskuva on, että useassa kohtaa vesistöä pohjasedimentin PCB- ja PAH-pitoisuus on hieman tavanomaista suurempi, erityisestivuosifraktiossa 1980-1950. Myös öljyhiilivedyt ovat koholla. Tämä on ilmeisesti sopusoinnissa myös tiedossa olevan vesiin kohdistuneen aineiden päästökuormituksen ja -historian kanssa. lhmisten ainoa merkittävä kontakti pohjasedimenttiin tulee kahlailusta vedessä uimarannoilla. Epaorgaaniset aineet eivät kuitenkaan juuri imeydy terveen ihon läpi elimistöön, orgaanisetkaan aineet eivät niin lyhyessä, ja satunnaisessa kontaktiajassa. Suoriin, ihoon kohdistuviin vaikutuksiin (ihoårsytys, allergia) tarvitaan isoja pitoisuuksia, eikä sedimenteissä todetuissa aineissa ole erityisesti allergiaa aiheuttavia aineita. Esimerkiksi öljy ja öljyhiilivedyt ovat enemmänkin likaavia kuin varsinaista terveysriskiä aiheuttavia aineita. On todennäköistä, ettëi uimarannan sedimenteistä eialtistuta haitallisessa määrin epäpuhtauksille uimareissuilla, eivätkä vedessä olevat epäorgaaniset aineet ja orgaaniset aineet aiheuta terveysriskiä. Vesi on niiden puolesta uimavesikelpoista. Todetuista sedimenttien metallipitoisuuksista voidaan päätellä, että myöskään samojen metallien pitoisuudet vedessä eivät ole olleet erityisen korkeita. Pitoisuuden vedessä voi olettaa olevan tasapainossa sedimentissä todetun pitoisuuden kanssa. Tästä edelleen johdettuna on todennäköistä, että kyseiseltå vesistöalueelta pyydetyssä kalassa ei ole, eikä ole ollut poikkeavan suuria metallipitoisuuksia. Varsinaiset kaloista tehdyt, tosin niukat analyysitulokset ovat yhteneväisiä tämän oletuksen kanssa. Kunnostettava vesi on suhteellisen virtaavaa (viipymä 5-14 vrk), joten epäpuhtaudet eivät "konsentroidu" veteen alueellisesti, vaan leviävät ja laimenevat alavirtaan virtauksen mukana. Yhteenvetona aineiden epäpuhtauksista sedimenteistä voidaan todeta, että sedimentissä olevat aineet eivät suoraan altista merkittävästi ihmisiä epäpuhtauksille. Ainoa suora kontakti sedimenttiin/aineisiin syntyy kahlattaessa vedessä, uimarannoilla. Sedimentti toimii epäpuhtauksien "varastona", jonka pintakerros syöttää aineita veteen. Pitoisuudet vedessä ovat tasapainossa sedimentin pintakerroksen kanssa. Sedimentissä oleville epäpuhtauksille altistutaan käytännössä, ja pääasiassa, paikalta pyydetyssä kalassa. b) Vanajaveden sed menttien haital I isten ai neiden terveys riskeistä, m i käli järven pohjaa kaivetaan kyseisten tutkimuspisteiden kohdalta. Esillä olevan kunnostussuunnitelman tavoite on kunnostaa mataloituvia, umpeen kasvavia vesistökohtia paremmin virkistyskäyttöön sopivaksi. Ennen päätösten tekoa, on kaukoviisaastija kattavasti lähdetty selvittämään pohjan ruoppauskelpoisuutta, onko siellä sellaisia kemiallisia epäpuhtauksia ja niiden määriä, että pohjan sekoittamisella ja ruoppauksilla voidaan aiheuttaa ympäristövahinkoa levittämällä sedimenteissä olevia epåpuhtauksia uudelleen ympäristöön. Selvitys on nähdäksemme, jatkosuosituksineen, huolella tehty Tutkimusraportti päätyy metallien osalta johtopäätökseen, että metallien osalta sedimenteissä todetut pitoisuudet eivät muodosta estettä mahdolliselle ruoppaukselle eikä vesistön muille kunnostustoimille, sedimenttien lâjitysominaisuuksien perusteella. Orgaanisten epäpuhtauksien osalta todetaan yksittäisiä kunnostuskohteita, joista osin suositellaan vielä tarkempia analyysejä epäpuhtauksien kokonaismåiärän selvittämiseksi ja ruoppauksen toteuttamiseksi. Kuten raportissa todetaan, ruoppaus aiheuttaa aina veden samentumista ja kiintoainepitoisuuden kasvua. Pohjan kaivamisen seurauksena veteen vapautuu myös sedimenttiin sitoutuneita aineita. Virtaavassa vedessä kiintoaines siirtyy veden mukana. Tätä ei voida kokonaan välttää. Eniten epëipuhtauksia sisältävien kohteiden ruoppaustekniikoiksisuositellaan menetelmiä, jotka pyrkivät minimoimaan sedimentin karkaamisen veteen ja vesistöön. Ruoppausten vaikutuksen suuruutta vesistön kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuuksiin on mahdotonta yksityiskohtaisesti ennustaa. Vesiliukoisia, epäorgaanisia aineita todennäköisestijossakin mäåirin liukenee sedimentistä käsittelyn yhteydessä veteen. Sedimenttiainekseen vahvasti sitoutuneet, pääasiassa orgaaniset aineet, liikkuvat edelleen hiukkasissa/sedimenttiaineksessa. Virtaava vesi kuljettaa, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för håilsa och välfärd. National lnst tute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, Fl-00271 Helsinki, puh/tel +358 29 524 6000

HYVINVOINN N LAITOS LAUSUNTO THLt206t4.00.00/2015 6(6) s.3.2015 toisaalta laimentaa. Sedimentti laskeutuu vähitellen uudelleen pohjaan, veteen liuenneet aineet laimenevat suurempaan massaan. Epäpuhtauksien uudelleen jakautumista väistämättä jossakin määrin tapahtuisi. Tällöin kysymykseksi nousee, kestääkö entinen ympäristö ruoppauksista syntyvän lisäkuorman. Onko ympäristö ennestään niin pilaantunut, että käytännössä pieni, suhteellisen lyhytkestoinen lisäkuormitus pahentaa ratkaisevasti tilan netta. Edellä (kohdassa a) olevan arvion mukaan vesistön nykytilaan ei liity kemiallisista epäpuhtauksista johtuvia terveysriskejä. On epätodennäköistä, että aiottu yksittäisten kohteiden huolellisesti suunniteltu ja toteutettu ruoppaus tai pohjasedimentin muu sekoittaminen tässä yhteydessä lisäisi muun vesiympäristön kuormitusta sedimentin epäpuhtauksilla niin paljon, että se lisäisiterveysriskiä. Virtaavasta vedestä on tässä yhteydessä haittansa (sedimenttien leviäminen) ja etunsa (irtoavien aineiden nopea voimakas laimeneminen). Vaikutukset paikallisesti kohteen ympäristössä eivät liene suuria. Kokonaisvaikutus vesistöön tulee ruopattavien alueiden kokonaisalasta ja määrästä. Tämän tarkemmin asiaa ei ole mahdollista arvioida. Ruoppaukset, ruoppausmassojen kuljetukset ja läjitykset aiheuttavat toiminnasta aiheutuvaa häiriötä, johon ei liity tavanomaisesta poikkeavaa terveysriskien näkökulmasta. Viitteet Komission asetus (EY) N:o 1881/2006 tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta. Miller 4., Bignert 4., Porvari P., Danielsson 4., Verta M. Mercury in perch (Perca fluviatus) from Sweden and Finland. Water Air Soil. Pollut. 2013,224:1472 (pages 1-12). Venäläinen E.-R., Hallikainen A., Parmanne R., Vuorinen P.J. Kotimaisen järvi- ja merikalan raskasmetallipitoisuudet. EU-kalat. Elintarvikeviraston julkaisuja 312004. Verta M. ym. Organoklooriyhdisteet ja raskasmetallit Kymijoen sedimentissä: esiintyminen, kulkeutuminen, vaikutukset ja terveysriskit. Suomen ympäristö. Raportti334. 1999. Pääjohtaja uhani Eskola Tutkimusprofessori nu Komulainen Tiedoksi: STM kirjaamo/htoa/te Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för hälsa och välfärd. National lnstitute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, Fl-00271 Helsinki, puh/tel +358 29 524 6000