MOBIILIMAAILMA Paikantaminen Mobiilipaikannus Reittiopastus, sosiaalinen navigointi, tietotulvan hallinta Paikantaminen tarjoaa keinon luoda tukuittain uusia vetovoimaisia mobiilipalveluja yrityksille ja kuluttajille, sillä se mikä on lähellä kiinnostaa. Perustekniikat ovat kunnossa ja ensimmäiset palvelut jo tarjolla. tarjoaa vetovoimaa 40 MikroPC 3 / 2001 W W W. M I K R O P C. N E T
Antti Rainio koordinoi kolmivuotista henkilökohtaisen navigoinnin Navi-ohjelmaa, jonka Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti viime keväänä. Navi kehittää kännykällä käytettäviä paikannuspalveluja työhön ja vapaa-aikaan. TEKSTI: TUOMAS SAULIALA, MIKAEL SJÖSTRÖM GRAFIIKKA: ERIC LERAILLÉZ, SARI LIHAVAINEN KUVAT: MATTI SULANTO, ERIC LERAILLÉZ Mobiilipaikantaminen on nopeasti muuttumassa markkinointihokemaksi, jollaisia tietotekniikka-alalle tulee jatkuvasti uusia. Poikkeavaa on se, että yllättäen paikantamiseen tarvittava tekniikka on olemassa. Tekniikoiksi tarjolla on satelliitti- ja verkkopaikannus, joka näyttää vievän voiton ainakin kuluttajamarkkinoilla, ammattikäytössä taas satelliittipaikannus tarjoaa enemmän etuja. Sekä Soneran että Radiolinjan paikantamispalveluja kehittävät ovat sitä mieltä, että nykyisessä gsm-verkossa ja nykyisillä kännyköillä toimiva solutunnistus kattaa 98 prosenttia paikannustarpeista tai sen varaan voi rakentaa ainakin tuhat ensimmäistä palvelua. Solutunnistus kertoo, minkä tukiaseman alueella kännykkä on: Radiolinja onnistuu 2/3 tapauksista paikantamaan kännykän 120 metrin tarkkuudella. Tulos vaatii lisälaskentaa esimerkiksi antennin korkeuden, suunnan ja lähetystehon perusteella, mutta se hoituu verkossa. "Suurta tarkkuutta tärkeämpää on tietää virheen suuruus", sanoo Radiolinjan kehitysjohtaja Mikko Salminen. TEKNIIKKA EI OLE ONGELMA Soneran paikkatietopalveluja vetävän Ari Hakalan mukaan paikkatiedon käyttö mobiiliverkoissa etenee melko hitaasti, paikannustekniikan lisäksi tarvitaan paljon sovitusohjelmia ja on sovittava ketä, mitä ja koska saa paikantaa. Laitteita ja palveluja kehitettäessä täytyy miettiä lainsäädäntöä ja eettisiä kysymyksiä, sillä kännykkä on henkilökohtainen laite, jonka paikantaminen synnyttää isoveli valvoo -asenteen, sanoo Navi-ohjelman koordinaattori Antti Rainio. Navi on Liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämä paikantamistekniikan ja -palvelujen kehittämistä tukeva hanke. Sen kotisivut löytyvät osoitteesta www.navi-ohjelma.fi "Pari seuraavaa vuotta käytämme tätä tukiasemiin perustuvaa solutunnistusta. Vasta 2 3 vuoden kuluttua mukaan tulee Assisted gps, mutta silloinkin sen vaatimia puhelimia on vähän", Hakala sanoo. Assisted gps on satelliitti- ja verkkopaikannuksen yhdistelmä, joka vaatii että kännykkään lisätään gps-satelliittivastaanotin. Gps on lyhenne sanoista Global Positioning System ja tarkoittaa Yhdysvaltain armeijan paikannussatelliittien järjestelmää, jota kuka tahansa siviilikin voi käyttää maksutta, kunhan hankkii sopivan vastaanottimen. Huhtikuussa valmistuu Benefonin karttanäytön ja gps-vastaanottimen sisältävä Esc-gsm-matkapuhelin, joka maksaa noin 6 000 markkaa. Sekään ei ole a-gps-puhelin, joka osaa tarkentaa gps-signaalia matkapuhelinverkosta lähetettävällä avustesignaalilla. Mutta signaalikin puuttuu vielä. TEKSTIVIESTISTÄ OPPIA Paikkatieto on kuluttajakäytössä niin uusi asia, että kukaan ei tiedä, miten siitä saisi eniten irti. VTT Tietotekniikan ryhmäpäällikkö Eija Kaasinen arvioi marraskuussa Interaktiivinen Tulevaisuus & Ihminen -seminaarissa, että henkilökohtaisen W W W. M I K R O P C. N E T MikroPC 3 / 2001 41
MOBIILIMAAILMA Paikantaminen Satelliitti ei näy sisälle, kännykkä on epätarkka, mutta YHDISTELMÄ TOIMII Ihmisten paikantaminen kiinnostaisi monia, mutta ensin täytyy sopia, mikä on luvallista. Ainoa yleisesti saatavilla oleva paikannustekniikka on vuonna 1994 täyden laajuuden saavuttanut GPS (Global Position System), jota omistaa ja hallinnoi Yhdysvaltain puolustusministeriö. navigoinnin palvelut voi luokitella kolmeen ryhmään. Perinteisin palvelutyyppi on paikannus ja reittiopastus. Käyttäjälle kerrotaan oma ja kohteen sijainti sekä reitti. Lisäopastus matkan varrella pitää reitillä. Toinen palvelutyyppi on henkilöiden ja tapahtumien paikannus, mikä synnyttää myös sosiaalista navigointia eli käyttäjä voi vaikkapa seurata, missä kaverit ovat. Kolmantena tulee tietotulvan hallinta, sillä tarjontaa on helpompi jäsentää, kun se liittyy kulloiseenkin paikkaan. Joensuulaisen Arbonaut Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Kauranne uskoo, että paikantaminen pitäisi valjastaa ennen kaikkea käyttäjien väliseen kommunikointiin eikä rajaamaan sisällön jakelua. Arbonaut suunnittelee henkilökohtaiseen viestintään tarkoitettuja kännyköiden paikannuspalveluita. Kauranteen yhtiönsä www-palvelussa julkaiseman kannanoton mukaan kännykän kello ja kalenteri helpottavat ajan hallintaa ja mobiilipaikannus lisää paikkaan perustuvat hälytykset ja muistutukset. Esimerkiksi jos työpaikalta lähtiessä pitäisi muistaa viedä pyörä keväthuoltoon niin kännykkä muistuttaisi siitä kohta oven ulkopuolella. ENSIMMÄISET PALVELUT JO TARJOLLA Ruotsalainen Tele2 alkoi tarjota kaveripaikannusta jo 1989 marraskuussa Cell- Pointin paikannuspalvelimen avulla. Telia aloitti ensimmäiset palvelut viime kesänä, Sonera lokakuussa. Vaikka tekstiviestien suosio todistaa Gps perustuu 24:ään maata kiertävään satelliittiin ja niitä seuraaviin maa-asemiin. Satelliitit lähettävät paikannussignaalia, joka sisältää satelliitin sijainnin radalla ja tarkan aikatiedon. Signaalin kulkuajan perusteella vastaanotin laskee etäisyyden 3 4 satelliittiin ja saa sitä kautta oman paikkansa maan pinnalla. Yhdysvaltain puolustusministeriö lopetti siviilikäyttöön tarkoitetun gpssignaalin häirinnän viime toukokuussa, jolloin kuluttajillekin myytävien vastaanottimien tarkkuus parani vajaasta sadasta metristä noin kymmeneen metriin. Gps:ää käytetään paljon ympäri maailmaa, koska siihen riittää halvimmillaan noin tuhat markkaa maksava, pienen kännykän kokoinen käsivastaanotin. Ainoat käyttökustannukset kertyvät paristoista. Suomessa gps:n kuluttajakäyttöä jarruttaa sopivien digitaalisten karttojen niukkuus. Gps-laite kertoo nimittäin vain koordinaatit, joiden perusteella määritetään sijainti kartalla. Tämä on useimmille hankalaa ilman gps-koordinaatteja ymmärtävää sovellusta ja siihen sopivaa kartta-aineistoa. GALILEO ON VASTAISKU Euroopan Unioni on viime vuosina alkanut tosissaan ajaa avaruusjärjestö ESAn kautta omaa Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmää. Syynä on pelko siitä, että tiukassa paikassa Yhdysvallat voi alkaa häiritä gps:ää uudelleen miten paljon tahansa. Jos Galileo toteutuu, se käynnistyy vuonna 2008 ja sen siviilitaajuus yltää kaikkialla noin neljän metrin tarkkuuteen ja koska signaali on gps:ää voimakkaampi, paikannuksen pitäisi toimia luotettavammin katvealueilla kuten kaupunkien kaduilla. Hinta on kuitenkin kova: 3 4 miljoonaa euroa, minkä löytäminen voi olla vaikeaa, kun gps on ilmainen. Galileon vuoksi Yhdysvallat vahvistaa gpssignaalia vuonna 2003 ja lisää siihen uuden siviilitaajuuden. DGPS PISTÄÄ PAREMMAKSI Ennen gps-häirinnän poistamista on siviilikäytössä jo vuosia ollut tarkempi differentiaalinen eli suhteellinen paikannus (dgps). Siinä tarkasti paikannetut kiinteät maa-asemat vastaanottavat jatkuvasti satelliittien signaaleja ja laskevat alueelliset korjaustiedot, jotka lähetetään radioteitse dgps-vastaanottimille. Näin voidaan korjata myös sääilmiöiden aiheuttamat virheet. Merenkulkulaitos välittää korjaustietoa maksuttomasti Suomen merialueilla ja ranskalaisen Telediffusion de Francen omistama Digita maksullisesti maa-alueilla. Digitan Fokus-palvelu yltää jopa alle kahden metrin tarkkuuteen. GSM-VERKKO PAIKANTAA KÄNNYKÄN Yksinkertaisimmillaan paikantaminen gsm-verkossa perustuu tukiasemien 42 MikroPC 3 / 2001 W W W. M I K R O P C. N E T
Vantaalainen Fastrax on kehittänyt maailman vähävirtaisimman gps-vastaanottimen. Se löytää lähivuosina tiensä muun muassa kännyköihin. Kännykkäverkon e-otd- ja toa-paikannustekniikat perustuvat gps:n tapaan kolmiomittaukseen. Sijainti löytyy, kun mitataan radiosignaalin matka-aika kännykän ja vähintään kolmen tukiaseman välillä. Soluntunnistus määrittää kännykän paikan suhteessa yhteen tukiasemaan. Tekniikka toimii jokaisessa gsm-puhelimessa, eikä juuri vaadi muutoksia verkkoonkaan. muodostamien solujen tunnistamiseen (Cell Id). Tiheässä tukiasemaverkossa solut ovat pieniä ja tarkkuus yltää parhaimmillaan ilman lisälaskentaa noin 200 metriin. Harvassa tukiasemaverkossa erämaa-alueilla tarkkuus tippuu jopa 35 kilometriin, joten suunnistamista ei voi kuvitellakaan. KAKSI KILPAILEVAA TEKNIIKKAA Solutunnistusta tarkemman gsm-paikannuksen standardin asemaa tavoittelee kaksi osin samanlaista tekniikkaa. E-otd-tekniikassa (Enhanced Observed Time Difference) kännykkä mittaa tukiasemista saapuvien signaalien aikaeron ja laskee niiden perusteella kännykän sijainnin. Tämä vaatii paljon laskentatehoa, minkä vuoksi työ siirretään verkon palvelimelle. Toa-tekniikassa (Time Of Arrival) taas kännykkä lähettää signaalin kaikkiin kuuluvuusalueen tukiasemiin. Ne vertaavat keskenään signaalin aikaeroa, ja lähettävät paikkatiedon kännykälle. E-otd ja toa yltävät keskustoissa 150 300 metrin tarkkuuteen. Lähiöiden harvemmassa tukiasemaverkossa tarkkuus paranee 100 200 metriin, koska häiriöitä aiheuttavia heijastuksia on vähemmän. Molemmat tekniikat vaativat muutoksia sekä kännyköihin että verkkoihin. E-otd-kännykän täytyy osata ottaa yhteys useaan tukiasemaan ja laskea sijainti signaalien aikaeroista itse tai lähettää tiedot verkon laskentapalvelimelle. Tukiasemien ja verkon muutokset ovat pienempiä. Toa taas vaatii verkkoinvestointeja, mutta kännykkään riittää ohjelmistopäivitys, joka pakottaa käymään läpi kaikki kuuluvuusalueen tukiasemat eikä vain parhaiten kuuluvaa. GPS+GSM = A-GPS Vaikka satelliittipaikannus on verkkopaikannusta tarkempaa, rakennukset vaimentavat 22 000 kilometrin päästä tulevaa gps-signaalia, varsinkin kapeilla kaduilla ja sisätiloissa. Gsm-verkko taas on alun perinkin suunniteltu ja rakennettu toimimaan korkeiden rakennusten välissä ja myös sisätiloissa. Lisäksi 1 000 3 000 markkaa maksava kännykkä on paljon yleisempi kuin samanhintainen käsi-gps-laite. Nykyinen gsm-standardi sisältää avustetun satelliittipaikannuksen (Agps, Assisted gps). Ideana on tarjota matkapuhelinverkon kautta gps-vastaanottimelle satelliittien liikkeistä kertovat kalenteri- ja ratatiedot, joiden vastaanottaminen vaatii lähes esteettömän näkyvyyden satelliitteihin usean kymmenen sekunnin ajan vastaanotinta käynnistettäessä. Näin virtasyöppö gps-vastaanotin tuottaa sijaintitiedon 2 3 sekunnissa käynnistämisestä. Ratkaisu toimii hyvin kaupungissakin: ulkona tarkkuus on 2 3 metriä, mutta sisällä signaalin heijastumisen vuoksi 20 30 metriä. Suomalaisen Fastraxin vähävirtainen gps-vastaanotin osaa käsitellä avustetietoa. Vielä on epäselvää, miten mobiilioperaattorit aikanaan hinnoittelevat sen. Paikkatieto on kaikkien suotimien äiti. Sijainnin perusteella on helppo päättää, millainen tieto ihmistä milloinkin kiinnostaa. henkilökohtaisen viestinnän voiman, mobiilioperaattorit tekevät ensimmäiset paikannuspalvelut perinteiselle järkiperäiselle kuluttajalle. Soneran 15 Etelä-Suomen kaupunkia kattava Pointer Bensa -palvelu kertoo, mitkä lähistön huoltamoista ovat halvimpia hintaan 4,16 markkaa/haku + datapuhelumaksu. Palvelu löytyy myös osoitteesta http://fi.soneraplaza.net/polttoaine/. Pointer Opas tarjoaa tietoja sijaintikunnasta, esimerkiksi majoituspaikat ja nähtävyydet hintaan 3,50 markkaa/haku + datapuhelumaksu. Ja jäiden lähtiessä Sonera alkaa tarjota ruotsalaisen Mobile Positionin kehittämää Kippari-palvelua veneilijöille. Tammi-helmikuussa Sonera kokeili Helsingissä Kauppakeskus Itäkeskuksen alueella Mspace-mainoskanavaa, jossa kauppakeskuksen liikkeiden tuoreimmat tarjoukset välitettiin kokeiluun osallistuvien Sonera-asiakkaiden kännyköihin. Keväällä Sonera alkaa myydä operaattoreille ja palveluntarjoajille Pointer Zoom -palvelua, joka muokkaa wap-puhelimen palveluvalikkoa automaattisesti ajan, paikan ja käyttäjän profiilin mukaan. Radiolinja ja Elisa käynnistivät tammikuussa Helsingissä kokeilun, jossa taksin voi tilata tekstiviestillä. Järjestelmä on laatuaan Suomen ensimmäinen ja välittää jopa 80 tilausta sekunnissa. Ensi syksynä otetaan käyttöön kännyköiden solutunnisteisiin perustuva järjestelmä, joka tunnistaa soittajan sijainnin ja siirtää puhelun automaattisesti lähimmän vapaan taksin kuljettajalle. Radiolinja tuo paikannuspalveluja loppuvuodesta, myös henkilökohtaiseen viestintään. DIGIKARTASTA KULUTTAJATUOTE Nykyiset paikannuspalvelut eivät juuri välitä tietoa keskenään. Siksi kännykkävalmistajat Ericsson, Motorola ja Nokia perustivat viime syyskuussa Location Interoperability Forum -järjestön (LIF), joka määrittelee ja edistää turvallisten ja yhteentoimivien paikannuspalvelujen tarjoamista kuluttajille. W W W. M I K R O P C. N E T MikroPC 3 / 2001 43
MOBIILIMAAILMA Paikantaminen "Gprs-verkko nopeuttaa langattomia paikkatietokyselyjä ja sallii kartan lataamisen langattomasti tarpeen tullen. Nyt kartat ladataan internetiin kytketyn tietokoneen kautta ennalta", sanoo Mikko Salonen Genimapista. LIF haluaa parantaa yhteentoimivuutta ja siten paikannuksen käyttökelpoisuutta tietopalveluissa ja mobiilissa kaupankäynnissä. Benefonin tekstiviesteihin perustuva mptp-protokolla tarjoaa tämän jo nyt. Kuluttajalle tarjottavat paikannuspalvelut tekevät myös digitaalisesta kartasta kuluttajatuotteen. Suomessa mobiililaitteiden digikartan kärkiyritys on Genimap, joka syntyi kun Sanoma-WSOY viime syyskuussa osti Tamrolta Karttakeskuksen ja yhdisti sen omistamaansa Geodataan. Yhtiön aineistoja voi käyttää myös Benefonin Esc-puhelimessa. Sopimusten kautta tarjolla on hollantilaisen TeleAtlaksen tie- ja kaupunkikartat, italialaisen Sea Mapin merikartat ja Suomen Maanmittauslaitoksen topografikartta. Aineistot kattavat Länsi-Euroopan ja Pohjoismaat. Genimapin internet- ja mobiiliratkaisuista vastaavan johtaja Mikko Salosen mukaan Genimap osaa muokata karttaa niin, että se näyttää hyvältä eri päätelaitteissa. "Kartan päälle tulee reittisuunnittelu, osoitteiden kytkentä koordinaatteihin, hakupalvelu ja ohjelmisto kartan käsittelyyn." Nokia aikookin tarjota operaattoriasiakkailleen paikkatietoratkaisuihin liitettävää Genimapin osoite- ja reittihakua. Tarvitaan kunnon näyttö, kestävä akku ja tietoliikenneominaisuudet PIENIKOKOISTA paikkatietolaitetta ON VAIKEA TEHDÄ Kuluttajille tarkoitettu paikkatietopalvelu vaatii päätelaitetta, joka osaa sekä määrittää sijaintinsa että lähettää ja vastaanottaa dataa. Lisäksi laitteen pitää olla kännykän tapaan pieni, kevyt ja vähävirtainen. Nykyiset päätelaitteet kärsivät vielä monista rajoituksista, avainasemassa ovat näytön koko ja värit. Wap-puhelimen näyttöön mahtuu vain osoite, yksinkertainen mustavalkoinen kartta, kenties myös jonkinlainen kompassi, mutta värit puuttuvat vielä. Nokia Communicatorin kaltaiset laitteet pystyvät jo näyttämään kohtuullisen selkeää karttaa, mutta sovellustarjonta on niukkaa ja värit ovat vasta tulossa. Pda-laitteista kuten Palm, Pocket PC ja Psion löytyy värinäyttö, gps-lisälaitteita on saatavilla, samoin sovelluksia, mutta langaton tietoliikenne ontuu. Jos haluaa kantaa vain yhtä laitetta, kännykästä on enemmän hyötyä. Niin kännykät, Benefonin Esc on ensimmäinen navigointipuhelin, johon voi ladata karttaa internetistä. Communicatorit kuin pda:tkin saa kaapelilla kiinni gps:ään, mutta nykyiset gps-vastaanottimet kuluttavat kuitenkin liikaa virtaa, jotta niitä voisi pitää päällä jatkuvasti. Vantaalainen Fastrax on ratkaissut virrankulutusongelman, sillä sen 12-kanavainen itrax02-vastaanotin on vain postimerkin kokoinen ja pärjää neljäsosalla (alle 100 milliwattia) kilpailijoiden tarvitsemasta virrasta. BENEFONILTA ENSIMMÄISET NAVIGOINTI-PUHELIMET Suomalainen Benefon on puolestaan tehnyt maailman ensimmäiset gsm-puhelimet, jotka sisältävät myös gsp-vastaanottimen. Esc- ja Track -nimiset laitteet perustuvat kuitenkin vielä Fastraxin tuotetta vanhempaan tekniikkaan, mutta tarjoaa toisaalta kehittyneet virransäästöominaisuudet. Esciin voi ladata karttoja Genimapin www-palvelusta pc:n kautta, mutta ei langattomasti gsm-datalla ja karttaa voi säilyttää vain puhelimessa. Escin karttamuistiin mahtuu alue, joka vastaa karttatyypistä riippuen 1 6 neliömetrin kokoista paperikarttaa. Se havainnollistaa pienelläkin näytöllä (100 x 160 pikseliä, 4 harmaasävyä) ympäristöä ja auttaa seuraamaan ennalta suunniteltua reittiä. Escin muistiin mahtuu jopa 500 reittipistettä. Reittipisteet voivat opastaa vaikkapa kaupungin nähtävyyksien luo tai johdattaa marjapaikalle. 44 MikroPC 3 / 2001 W W W. M I K R O P C. N E T
Nykyisiin pda-laitteisiin kuten Palmiin (ruutu kuvassa), Psioniin ja Windows CE -mikroihin voi liittää ulkoisen gpsvastaanottimen. Puuttumaan jää kännykän tarjoama kaksisuuntainen tietoliikenne. 650 mah:n vakioakulla Esc painaa kohtuulliset 174 grammaa ja tarjoaa 2 6 tuntia puheaikaa tai säästä, tarkistusvälistä ja satelliittien sijainnista riippuen 3,5 24 tuntia gps-aikaa. Gps- ja gsm-osat voi sammuttaa erikseen. Teräskuoret kestävät kolhuja ja vesiroiskeita. Benefon Trackissa on tavallinen näyttö (100 x 48 pikseliä), eikä siihen voi syöttää karttaa, mutta käytössä on tavalliset gpsominaisuudet kuten Escissäkin. Molemmat maksavat noin 6 000 markkaa, Track on jo myynnissä ja Esc tulee huhtikuun alussa. Track on tarkoitettu ammattikäyttöön esimerkiksi poliiseille, vartiointi-, ja kuljetusyrityksille, joille työntekijän tai asiakkaan sijainnin tietäminen säästää rahaa, jopa ihmishenkiä. Sekä Esc että Track käyttävät Benefonin kehittämää mptp-protokollaa (Mobile Phone Telematics Protocol), jolla lähetetään oma paikkatieto tekstiviestinä palveluoperaattorille tai toiseen laitteeseen. Mptp on tehty hyvin helpoksi, jotta palveluiden luominen ei kaatuisi siihen. Benefon lisensioi mptp:tä. Esimerkiksi Keltaisten Sivujen paikannuspalvelu käyttää mptp:tä. NOKIALTA EI GPS-KÄNNYKKÄÄ Nokia ei ole toistaiseksi tuomassa markkinoille gps-paikannukseen kykeneviä puhelimia. Yhtiön ainoa gps-paikannusta hyödyntävä loppukäyttäjätuote on 9110 Communicatorin gps-sms, jolla voi lähettää oman sijainnin tekstiviestinä, kunhan puhelimessa on kaapelilla kiinni ulkoinen gpslaite. Sen sijaan on todennäköistä, että yhtiö tekee a-gps-kännykän, kunhan laitteet alkavat kiinnostaa kuluttajia 2 3 vuoden kuluttua. Kesällä myyntiin tulevan Nokia Communicator 9210:n Symbian Epoc -käyttöjärjestelmään on jo nyt tarjolla muiden tekemiä gps-ohjelmistoja karttapohjineen, esimerkiksi reittipisteiden määrittelyyn. Nokia on kuitenkin kehittänyt verkkopalveluita: mposition on alusta paikkatietopalveluille eri valmistajien puhelimille ja gsm-verkoille. Yhtiö kokeilee siihen kuuluvaa mcatch-paikannusjärjestelmää Kiinassa kevään aikana. Paikannettuihin palveluihin kuuluvat muun muassa turisti-info, sää- ja liikennetiedot, ravintola-, teatteri- ja muita kaupallisia palveluja sekä seuranta. VAIN SATELLIITTI KELPAA AUTOON Verkkopaikannuksen epätarkkuuden vuoksi satelliittipaikannus on ainoa toimiva vaihtoehto autosuunnistukseen kaupungissa. Autoon tarkoitetut gps-laitteet ovat lähes arkipäivää Japanissa, mutta Yhdysvalloissa ja Euroopassa niitä on vain pari miljoonia kummassakin, varsinkin isoissa vuokra-autoissa. Kun laitteelle kertoo määränpään, se laskee lyhimmän tai nopeimman reitin ja antaa sen jälkeen ajo-ohjeet puhumalla tyyliin: "Käänny seuraavasta kadunkulmasta oikealla ja ryhmity keskikaistalle". Samat laitteet toimisivat Suomessakin, mutta täältä puuttuvat navigointikelpoiset tie- ja katukartat. Sanoma-Wsoy:n Genimap on tuomassa markkinoille pääkaupunkiseudun opaskartasta versiota, joka tukee gps:ää. Ohjelma ei anna ajo-ohjeita puhumalla, mutta piirtää reitin kartalle. Vaikka koko maasta on olemassa osin hyvinkin tarkkaa numeerista karttaa siihen pitää lisätä paljon yksityiskohtia, joita autonavigoinnissa tarvitaan, esimerkiksi kääntymiskiellot, yksisuuntaiset kadut, liikenteen jakajat ja korokkeet sekä matkailijoille tärkeitä tietoja palveluista. Esiasennettu autonavigointilaitteisto (yllä) maksaa noin 15 000 markkaa ja jälkiasennetut erikoispc:t (alla) jopa 30 000 markkaa. Tulossa oleva Microsoftin Car.net perustuu Mobile Information Server -palvelimeen ja Windows CE -käyttöjärjestelmällä toimiviin päätelaitteisiin. Kuva on autosta, joka toimii Navi-hankkeeseen kuuluvan NaviNova Oy:n testiympäristönä. AUTON DIGIKARTAT KAHDEN KAUPPA Autonavigointiin tarvittavan digitaalisen karttatiedon tuottaa Euroopassa käytännössä kaksi yritystä: amerikkalainen Navtech ja hollantilainen TeleAtlas. Molemmat ovat tehneet digitaalisen katuaineiston Euroopan suurimpien maiden tärkeimmistä kaupungeista, myös Ruotsin kadut on digitoitu Tukholmasta etelään. Suomessa työn aloittaminen on lykkääntynyt vuosi toisensa jälkeen, mutta käynnistynee tänä vuonna, koska EU-Suomi onkin nyt osa Eurooppaa. Työ vaatii paikallista toimistoa ja pohjaksi digitaaliset tiekartat. Sekä Navtech ja TeleAtlas tekivät tappiota koko 90-luvun, mutta autoteollisuus tukee niitä tavoitteenaan tehdä reitinopastuksesta auton vakiovaruste. Navitech myy esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan navigointikelpoisen digitaalisen tiekartan cd:llä hintaa 500 700 markkaa. Aineisto päivitetään vähintään kerran vuodessa. W W W. M I K R O P C. N E T MikroPC 3 / 2001 45