Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä esityispalveluista 1. 1. Vastaajan taustatiedot Etunimi Sukunimi Sähköposti Organisaatio, jota vastaus edustaa Mahdollinen tarkennus Satu Loippo satu.loippo@pikassos.fi Sosiaaliasiamiehet ry. 2. 2. Onko vastaaja Kunta Erityishuollon kuntayhtymä Muu kuntayhtymä Ministeriö Muu valtion viranomainen Järjestö Yksityishenkilö, vammaispalvelujen käyttäjä Muu yksityishenkilö mikään edellä mainittu, edustan 3. 3. 1 :ssä säädetään lain läpileikkaavista periaatteista. Kattaako säännös vammaispalveluille asetetut tavoitteet?
4. 4. Muita huomioita 1 :n sisältöön. vastauksia. 5. 5. Onko 2 :n perusteella selvää, missä tilanteissa sovelletaan erityislakia? 6. 6. 2 :n 3 momentissa säädetään soveltamisalan rajauksesta. Onko rajaus selkeä? 7. Onko rajaus tarpeellinen?
8. 7. Muita huomioita 2 :n sisältöön. - Kehitysvammaisten tarpeet eroavat merkittävästi joidenkin muiden vammaisryhmien tarpeista. Lakiehdotuksissa kehitysvammaisten erityistarpeet eivät kuitenkaan riittävästi tule esiin. Kehitysvammaisten ihmisten avun ja tuen tarpeet vaihtelevat paljon. Sen vuoksi on tärkeää, että minkään palvelun saamisen edellytykseksi ei aseteta henkilön kykyä arvioida itse omia tarpeitaan ja/tai kuinka niihin pitäisi vastata. Ehdotettu laki lähtee siitä, ettei lakia sovelleta ikääntymisen myötä tulleisiin sairauksiin ja vammoihin. Tätä voidaan pitää lähtökohtaisesti perusteltuna. Tällä hetkellä kuitenkin useat ikäihmiset saavat palveluita nykyisen vammaispalvelulain perusteella esim. kuljetuspalveluiden osalta. Osa kunnista ei esimerkiksi lainkaan järjestä sosiaalihuoltolain mukaisia liikkumista edistäviä palveluita ikäihmisille. Jo nykylainsäädännön ongelmana on, että vammaispalvelulakia sovelletaan siten, että tietyn iän jälkeen vammaisille ikääntyneille ei tarjota palvelua vammaispalvelulain perusteella, vaikka heidän toimintarajoitteensa ei liity ikään. Ehdotetussa laissa lähdetään siitä, että jos syy-yhteyttä korkeaan ikään ei voida todentaa, olisi asia ratkaistava asiakkaan eduksi ja vammaispalvelulakia soveltaen. Yhdistys katsoo, että soveltamisalapykälä (2 ) ei ole riittävän selkeä. Yhdistys katsoo, että nykyisellään se tullee aiheuttamaan tulkinta- ja soveltamisongelmia. On myös välttämätöntä, että soveltamisalaa ei kehitysvammaisten kohdalla rajata minkään palvelun osalta runsaaseen tai vain ennakolta arvioitavissa olevaan avun ja tuen tarpeeseen. Edelleen yhdistys katsoo, että laista ei riittävästi ilmene, millä tavoin varmistetaan, että ikääntyneet vammaiset saavat yhdenmukaisesti ja kattavasti palveluja kaikissa maakunnissa ja miten turvataan ikääntyneen ja ikääntyneenä vammautuneen edun mukainen lain soveltaminen. 9. 8. Arvioikaa momenttien tarpeellisuutta lain soveltamisen kannalta. Palvelutarpeen arviointi sekä palvelujen suunnittelu, toteuttaminen ja toteutumisen seuranta on tehtävä yhteistyössä vammaisen henkilön ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000, jäljempänä asiakaslaki) 9 ja 10 :ssä tarkoitetuissa tapauksissa vammaisen henkilön ja hänen laillisen edustajansa taikka omaisen tai muun läheisen kanssa. Tarpeellinen Tarpeeton
10. Asiakkaan oikeudesta saada selvitys toimenpidevaihtoehdoista säädetään asiakaslain 5 :ssä sekä asiakkaan itsemääräämisoikeudesta ja osallistumisesta asiakaslain 8, 9 ja 10 :ssä. Asiakkaan osallistumisesta palvelutarpeen arviointiin sekä asiakassuunnitelman laatimiseen säädetään sosiaalihuoltolain (1301/2014) 36, 39 ja 41 :ssä. Tarpeellinen Tarpeeton 11. Vammaisen henkilön osallistumista on tuettava hänen toimintakykynsä, ikänsä ja elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla. Vammaisen henkilön on voitava käyttää hänelle soveltuvaa viestintä- ja kommunikointikeinoa ja häntä on tarvittaessa tuettava tiedon saannissa, oman mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa sekä oman tahdon toteuttamisessa. Tarpeellinen Tarpeeton 12. Lapsen ja nuoren mielipiteen selvittämisestä säädetään sosiaalihuoltolain 32 :ssä. Lapselle ja nuorelle on järjestettävä riittävä apu ja tuki tiedonsaantiin, kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen. Tarpeellinen Tarpeeton
13. 9. Muita huomioita 4 :n sisältöön. - Lakiehdotuksen perusteluissa vammaisten lasten ja nuorten mielipiteen selvittämisvelvoite tuodaan esille useassa kohdassa. Lakiehdotuksen 4 pykälän perusteluissa tuodaan esille, että mikäli lapsen tai nuoren toiveita tai mielipidettä ei ole voitu joiltakin osin selvittää, se olisi erikseen perusteltava. Yhdistys katsoo, että on erittäin tärkeää, että ehdotetulla lailla pyritään vahvistamaan vammaisten lasten ja nuorten oikeutta oman mielipiteen ilmaisuun. Yhdistys pitää myös erittäin perusteltuna vaatimusta perustella, jos toiveita tai mielipidettä ei ole voitu selvittää. Yhdistys kuitenkin katsoo, että arjen vammaispalvelutyössä lain perustelutekstit jäävät hyvin vähälle huomiolle. Kun perusteluvelvollisuus ei ilmene suoraan laista, vaan sen tausta-aineistosta, on vaarana, että tärkeä velvoite jää tosiasiassa toteutumatta. 14. Asiakkaan oikeudesta saada selvitys toimenpidevaihtoehdoista säädetään asiakaslain 5 :ssä sekä asiakkaan itsemääräämisoikeudesta ja osallistumisesta asiakaslain 8, 9 ja 10 :ssä. Asiakkaan osallistumisesta palvelutarpeen arviointiin sekä asiakassuunnitelman laatimiseen säädetään sosiaalihuoltolain (1301/2014) 36, 39 ja 41 :ssä. Tarpeellinen Tarpeeton 15. Vammaisen henkilön palvelutarpeen arvioinnista säädetään sosiaalihuoltolain (1301/2014) 36 ja 37 :ssä.
16. Asiakassuunnitelman tekemisestä ja omatyöntekijästä säädetään sosiaalihuoltolain 39 ja 42 :ssä. 17. Palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman yhteydessä tehtävässä monialaisessa yhteistyössä ja palvelujen yhteensovittamisessa noudatetaan, mitä sosiaalihuoltolain 41 :ssä säädetään.
18. 11. Muita huomioita 5 :n sisältöön. - Lakiehdotus (5 ) lähtee ajatuksesta, että kaikille vammaisille laaditaan sosiaalihuoltolain 39 :n mukainen asiakassuunnitelma. Asiakassuunnitelman merkitys on uuden sosiaalihuoltolain myötä vähentynyt, sillä se korvataan usein palvelutarpeen arvioinnilla. Yhdistys pitää kannatettava, että lakia muutetaan niin, että asiakassuunnitelmaan kirjatuista asioista voisi poiketa vain painavin perustein. Yhdistys arvioi, että tällä tavoin vahvennetaan asiakassuunnitelman merkitystä päätöksenteossa ja asiakkaan oikeuksien toteutumisessa. 19. 12. Arvioikaa seuraavia päätöksentekoon ja palvelujen toteuttamiseen liittyviä väittämiä. Yhteensä Keskiarvo Päätöksentekoon liittyvä sääntely on riittävä. 2 Päätösten toimeenpanon sääntely on 1 0 1 riittävä. Palvelujen laadun määrittämisen ja 2 arvioinnin sääntely on riittävä. Lasten ja nuorten huomioon ottamisen 1 0 1 sääntely on riittävä. Yhteensä 2 2 0 4 1,5 20. 13. Muita huomioita 6 :n sisältöön. - Lakiehdotuksessa (6 ) todetaan, että tuki on pyrittävä järjestämään niin, että turvataan palveluiden jatkuvuus. Lakiehdotuksessa todetaan lisäksi, että toistuvaa uutta päätöksentekoa ja sitä edeltävää asian selvittämistä ei ole tarkoituksenmukaista tehdä tilanteissa, joissa asiakkaan tarpeissa ei tosiasiallisesti ole tapahtunut muutoksia. Nykylainsäädännössä ongelmia aiheuttavat varsin usein määräaikaiset päätökset, minkä seurauksena palveluiden jatkuvuus on uhattuna. Yhdistys arvioi, että pitkäaikaisissa ja pysyvissä tuen tarvetilanteissa (kuten on laita suurimmassa osassa vammaisten henkilöiden tarvitsemista palveluista), tuen ja palveluiden jatkuvuus tulee ensisijaisesti turvata asiakkaille toistaiseksi voimassaolevilla päätöksillä ja muutoinkin palveluiden jatkuvuus tulisi taata. 21. 14. Täydentääkö säännös asianmukaisesti ehdotetussa laissa säädettyjä muita erityispalveluja?
22. 15. Onko selvää, milloin sovelletaan ehdotetun lain mukaista valmennusta ja tukea koskevaa säännöstä ja milloin sosiaalihuoltolain (1301/2014) tai muun lain säännöksiä? (Esim. sosiaalihuoltolain 17 :n mukaista sosiaalista kuntoutusta koskevaa säännöstä)? 23. 16. Muita huomioita 8 :n sisältöön. - Lakiehdotuksen 8 :n tulkinnan tekee haastavaksi se, että pykälässä on sekä subjektiivisina turvattuja että määrärahasidonnaisia palveluita. Vammaisen perheen tai läheisten oikeus saada valmennusta tai tukea (3 ja 4 momentti) jää laissa liian yleiselle tasolle. Soveltamistyössä lain perusteluihin nojaudutaan hyvin harvoin. Yhdistys katsoo, että lakiteknisesti on loogisempaa, että subjektiivisena turvatut palvelut mainitaan laissa ensin ja vasta sen jälkeen määrärahasidonnaiset. Lakiedotuksessa 8 :n 3 momentin ja 4 momentin keskinäistä järjestystä tulee muuttaa. Yhdistys katsoo, että lakiehdotuksessa (8 4 kohta) on erittäin kannatettavaa tuetun päätöksenteon toimintamallin aseman vahvistaminen.
24. 17. Onko säännös tarkoituksenmukainen? 25. 18. Huomioita 9 :n sisältöön. - Ehdotettu laki lähtee siitä, että vapaa-ajan toiminnoissa tai sosiaalisessa osallistumisessa henkilökohtaista apua myönnetään vähintään 30 tuntia, jollei tätä vähäisempi tuntimäärä riitä turvaamaan henkilön tarvetta. Nykytilanteessa on tavallista, että henkilökohtaista apua myönnetään siten, että kodin ulkopuolisin toimiin (vapaa-aikaan ja sosiaaliseen osallistumiseen) ei tosiasiassa riitä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, sillä kunnat eivät arvioi kotiin ja harrastuksiin liittyviä avun tarpeita erikseen, vaan niputtavat kodissa tapahtuvat ja harrastusten piirissä olevat tuen tarpeet. Tällöin on voinut käydä siten, että vammainen saa kotiin ja harrastuksiin yhteensä vain 40 tuntia kuukaudessa. Kun vammainen joutuu valitsemaan, mihin hän kohdistaa jo alun perin alimitoitetun tuntimäärän, hän käyttää myönnetystä 40 tunnista 30 35 tuntia kuukaudessa kodin toimintoihin selviytyäkseen arjestaan. Harrastuksiin ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon jää tällöin vain 5-10 tuntia kuukaudessa. Nykyisin lain tulkinta on kuntien säästöpaineissa johtanut toistuvasti tulkintaan, jonka mukaan vähemmän kuin 30 tuntia on riittävä määrä vammaisen harrastuksiin ja sosiaaliseen osallistumiseen. Erityisen isona puutteena nykytilanteessa on ollut, etteivät kunnat ole perustelleet riittävästi tai ollenkaan sitä, minkä vuoksi harrastuksiin ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon myönnetään vähemmän kuin 30 tuntia kuukaudessa. Yhdistys arvioi, että lakiehdotuksen perusteluissa on pyritty hyvin painottamaan sitä, että vammaisen vapaaajan toimiin tai sosiaaliseen osallistumiseen myönnetty avustajatuntimäärä ei saisi kulua päivittäisistä toimista suoriutumiseen, kuten se nykyisen toistuvasti tekee. Lisäksi yhdistys katsoo, että vaatimus perustella 30 tuntia pienempi tuntimäärä kuukaudessa on välttämätön uudistus.
26. 19. Onko säännös tarkoituksenmukainen? 27. 20. Huomioita 10 :n sisältöön. vastauksia. 28. 21. Onko säännös tarkoituksenmukainen? 29. 22. Huomioita 11 :n sisältöön. - Työnantajamallissa toteutettava kunnan ohjaus ja auttamistehtävä on yhdistyksen käsityksen mukaan ollut täysin kunnasta riippuvaista jo nykyisen lain voimassaollessa. Osassa kuntia ei tosiasiassa ole ollut riittävästi osaamista antaa edes yleistasoista ohjausta ja neuvontaa esim. työsopimuslainsäädäntöön liittyen eikä ns. henkilökohtaisen avun keskuksia ole kaikkialla käytössä. Yhdistys pitää myönteisenä, että henkilökohtaisen avun työnantajamalli edellyttää asiakkaalta nimenomaista suostumusta, joka kirjataan asiakassuunnitelmaan. Asiakassuunnitelman ja siihen kirjattujen asioiden tärkeys korostuu työnantajamallin osalta, koska asiakassuunnitelmaan tulee kirjata tarkasti kaikki asiasta sovittu. Yhdistys arvioi, että ehdotuksessa on hyvää myös se, että lainsäätäjä on kiinnittänyt huomiota maakunnan neuvontavelvollisuuteen tältä osin. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan riittävällä tarkkuudella säätele neuvontatehtävän sisältöä eikä maakuntien velvoitteita.
30. 23. Onko säännös tarkoituksenmukainen? 31. 24. Huomioita 12 :n sisältöön. - Lakiehdotuksessa vammaisen kotona asumista tuettaisiin ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla (esim. sosiaaliohjaus ja kotipalvelu) sekä tarvittaessa uuden vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla (esim. valmennus ja tuki sekä henkilökohtainen apu). Tällä hetkellä on ongelmana, että sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät riitä etenkään vammaisten lasten ja heidän perheidensä tarpeisiin. Yhdistys katsoo, että asunnon ja palveluiden järjestäminen on pidettävä erillään ja toteutettava erillisinä palveluina. Omaan asuntoon järjestettävien palvelujen on oltava ensisijaisia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että asumisratkaisu perustellaan erikseen. Asialla on suuri merkitys asiakkaalle sen vuoksi, että asumisratkaisu lähtökohtaisesti toteutetaan sosiaalihuoltolain mukaisesti maksullisena palveluna. Samaan aikaan ehdotetaan, että asumiseen liittyvät palvelut myönnettäisiin pääosin maksuttomina. Yhdistys katsoo, että asunnon ja palveluiden järjestämisen erottaminen on välttämätöntä myös maksunäkökohdat huomioiden. 32. Vammaisten lasten asumisesta kodin ulkopuolella olisi säädettävä ehdotetun lain mukaisena palveluna. Samaa mieltä Eri mieltä
33. Vammaisten lasten asumisesta kodin ulkopuolella olisi säädettävä lastensuojelulain mukaisena avohuollon sijoituksena ilman huostaanottoa. Samaa mieltä Eri mieltä 34. Vammaisten lasten asumisesta kodin ulkopuolella olisi säädettävä sekä ehdotetussa laissa että lastensuojelulaissa siten, että ehdotettu laki on ensisijainen. Samaa mieltä Eri mieltä 35. Vammaisten lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle olisi tehtävä ilman huostaanottoa avohuollon sijoituksena myös pidemmäksi aikaa. Samaa mieltä Eri mieltä
36. Vammaisten lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle olisi aina tehtävä lastensuojelulain periaatteiden ja säännösten mukaisesti. Samaa mieltä Eri mieltä 37. 26. Mitä muuta haluaisitte tuoda esiin liittyen tilanteisiin, joissa lapsi asuu erossa vanhemmistaan tai huoltajistaan? - Lakiehdotuksen (13 ) mukaan vammaisten lasten kotona perheen parissa asuminen on ensisijaista. Tilanteissa, joissa lapsen asuminen toteutetaan muualla kuin oman perheen kanssa, ehdotetaan voitavan toimia huostaanoton ja sijaishuollon edellytyksiä soveltaen - kuitenkin siten, että kyseessä olisi vanhempien ja huoltajien suostumukseen perustuva menettely. Yhdistys arvioi, että on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että maakunnat jatkossa tosiasiallisesti arvioivat tuen tarpeen huolellisesti ja järjestävät riittävästi kotiin palveluita, joiden turvin (myös vaikeasti) vammaisen lapsen on mahdollista asua omassa kodissaan. Yhdistys pitää kannatettava, että mahdollistetaan vammaisten lasten kodin ulkopuolella pidempiaikaisesti asuminen ilman huostaanottoa. Yhdistys pitää tärkeänä, että uuteen lainsäädäntöön on kirjattu, että lapsen asuminen tulisi järjestää riittävän lähellä lapsen kotia, jotta yhteys perheeseen säilyy. Yhdistys katsoo, että 13 2 momentti kuitenkin jää epäselväksi. Perusteluissa esiin tuotu näkemys, että menettely turvaisi vammaisten lasten oikeudet yhdenvertaiseksi lastensuojelulain nojalla kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kanssa, jää epäselväksi. Tarkoitetaanko tällä lauseella esim. sitä, että vammaisella lapsella olisi oikeus itsenäistymisvarojen kerryttämiseen? 38. 27. Onko säännös tarkoituksenmukainen?
39. 28. Huomioita 14 :n sisältöön. - Yhdistys arvioi, että maakunnan tehtäväksi 14 :ssä annettu etukäteinen arviointivelvollisuus korvattavista kohtuullisista kustannuksista esteettömään asumiseen on kannatettava. Yhdistys kuitenkin katsoo, että kun vammainen nimenomaisesti pyytää arviota, arvioinnissa käytetyt tiedot ja perusteet esitetylle arvioille tulee kirjata huolellisesti näkyviin asiakasta koskeviin asiakirjoihin ja antaa tieto näistä vammaiselle tai hänen omaiselleen tai lailliselle edustajalleen aina kirjallisesti. 40. 29. Onko lyhytaikainen huolenpito tarpeellinen palvelu? 41. 30. Onko selvää, milloin sovelletaan ehdotetun lain mukaista lyhytaikaista huolenpitoa koskevaa säännöstä ja milloin sosiaalihuoltolain (1301/2014) säännöksiä (esim. SHL:n 19 :n mukaista kotipalvelua koskevaa säännöstä) tai omaishoidon tuesta annettua lakia?
42. 31. Huomioita 15 :n sisältöön. - Yhdistys katsoo, että ehdotetun lain 15 :n mukainen lyhytaikainen huolenpito ja näiden paikkojen järjestäminen yhdenvertaisesti kaikkien maakuntien alueelle on tärkeää myös niille vammaisille aikuisille ja lapsille, jotka eivät ole kehitysvammaisia. Näistä paikoista on tällä hetkellä pulaa. 43. 32. Onko säännös tarkoituksenmukainen? 44. 33. Huomioita 16 :n sisältöön. vastauksia. 45. 34. Turvaako säännös vammaisen henkilön liikkumisen?
46. 35. Muita huomioita 17 :n sisältöön. - Lakiehdotuksessa (17 ) ensisijainen liikkumisen toteuttamisen tapa on esteetön julkinen liikenne. Tällä hetkellä on kuitenkin useita kunta ja alueita, joissa ei käytännössä ole esteetöntä julkista liikennettä. Ehdotetun lain mukaan julkista liikennettä on tarvittaessa tuettava ja täydennettävä sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla. Yhdistys arvioi, että lakiehdotus jättää liian avoimeksi sen, miten toimitaan, jos julkista, esteetöntä liikennettä ei alueella ole riittävästi. Korvataanko puuttuva palvelu aina laissa muotoilu on tarvittaessa - joko sosiaalihuoltolain tai ehdotetun lain mukaisesti? Yhdistys tuo esille jo aiemmin, 2 :n kohdalla todetun huolen ikäihmisten kuljetuspalveluihin ja lain tulkintahaasteisiin liittyen 47. 36. Onko säännös tarkoituksenmukainen? 48. 37. Huomioita 18 :n sisältöön. vastauksia. 49. 38. Huomioita 19 :n sisältöön. vastauksia. 50. 39. Huomioita 3 luvun säännöksiin. vastauksia.
51. 40. Huomioita 4 luvun säännöksiin. - Lakiehdotuksessa (24 ) viitataan nykyiseen asiakasmaksulakiin, joka tullee jatkossa muuttumaan. Asiakasmaksulaki ja asetus eivät nykyisellään anna riittäviä vastauksia (esim. palveluasumisen ja vammaisten lyhytaikahoidon tai perhehoidon) maksuperusteisiin ja ne ovat monilta osin sisällöllisesti puutteellisia ja vanhentuneita. Asiakasmaksulainsäädännön uudistamiseksi onkin perustettu työryhmä. Ehdotetussa laissa on jossakin määrin ristiriitaa: periaatteena on myöntää erityispalvelut pääosin maksuttomina, mutta osa kehitysvammaisille välttämättömistä palveluista tulee aiemmasta poiketen maksullisiksi. Asumisen järjestämistä (12 ) koskevan säännöksen perusteluissa todetaan, että asumiseen liittyvät palvelut olisivat maksuttomia. Kuitenkin varsinainen asuminen järjestettäisiin lähtökohtaisesti maksullisena sosiaalihuoltolain nojalla. Yhdistys arvioi, että ilman asiakasmaksulainsäädäntöön tehtäviä muutoksia, vammaisen oikeus saada asumiseen liittyvät välttämättömät palvelut maksuttomina jää liian tulkinnanvaraiseksi. Esimerkiksi kotipalvelu on normaalisti bruttotulosidonnainen maksullinen palvelu. Vaikka se olisi vammaisen näkemyksen mukaan välttämätön, se ei muutu hänelle maksuttomaksi ilman selvää (asiakasmaksu-) lainsäädännön tukea. On ennakoitavissa, että sosiaalihuoltolain mukaisia maksullisia palveluja pyritään käyttämään silloinkin, kun vammaispalvelulaki olisi asiakkaalle taloudellisesti edullisempi ja asiakkaan edun mukainen. Yhdistys arvioi, että palveluiden maksullisuutta tai maksuttomuutta on lakiehdotuksessa tai uudistuvassa asiakasmaksulainsäädännössä varauduttava perustelemaan selvästi nykyistä enemmän. Yhdistys katsoo, että maksuilla on erittäin suuri merkitys sille, voiko henkilö käyttää hänelle välttämätöntä palvelua. Maksunalennuksen hakeminen on käytännössä monille vaikeimmin vammaisille mahdotonta. Yhdistyksen käsitys on, että maksulain 11 :ssä turvattua maksun alentamis- tai poistamismahdollisuutta käytetään vähän. Maksun alentamishakemuksen tekeminen onkin työllistänyt lähinnä edunvalvojia. Lasten asumista koskevan säännöksen (13 ) kohdalla todetaan, että vanhemmat ja huoltajat vastaavat lapsen elatuksesta elatuslain ja asiakasmaksulain mukaisesti. Säännöksen perusteella syntyy vaikutelma, että kodin ulkopuolelle, esim. vammaisten lasten ryhmäkotiin sijoitetun vaikeasti vammaisen lapsen huoltajilta voitaisiin periä lapsen välttämättä tarvitsemista palveluista (ohjauksesta, valvonnasta, avustamisesta ja hoidosta) ko. asumisyksikössä maksuja. Näitä ei kuitenkaan kuvata tai perustella tarkemmin. Yhdistys katsoo, että vamman aiheuttaman toimintarajoitteen johdosta tarvittavien välttämättömien palvelujen on oltava vammaiselle henkilölle tai hänen huoltajalleen maksuttomia. Normaalisuusperiaatteen mukaisesti maksuja voidaan enintään periä sellaisista menoista, jotka ovat henkilön vammaan liittymättömiä. Maksujen perimiseen subjektiivisina turvatuista palveluista tulee suhtautua erittäin varovaisesti. Yhdistys arvioi, että uudistuksessa on nähtävissä huolestuttavaa kustannusten siirtämistä kaikkein haavoittuvassa asemassa olevien vammaisten henkilöiden kannettavaksi.
52. 41. Mitä muuta haluaisitte tuoda esiin lakiesitykseen liittyen? - Lakiuudistuksen arvioidaan vähentävän vammaispalvelujen henkilöstön tarvetta arviolta noin 130 henkilötyövuodella. Yhdistys esittää vakavan huolensa siitä, sujuuko kaikki tavoiteltu osallisuutta lisäävä suunnittelu, ohjaus, päätöksenteko jne. pienemmällä henkilöstömäärällä.