n u m e r o 4 huhtikuu 1987
inkerilaisten viesti TOIMITUS KONTTORI TILAUSHINTA ILMOITUSHINNAT PAAASIAMIES RUOTSISSA SI VISTYSSAATIO Paatoimittaja: Matti Vironmaki, puh. (90) 631 285 Toimitussihteeri: Ilkka Pyysiainen, puh. 90-803 3687 Matinkartanontie 2 C 30, 02230 Espoo (toimituksen osoite) Lehden ym. tuotteiden tilaukset, osoitteet, jasenmaksut yms. Inkerikoti, Karjalatalo, Kapylankuja 1, 00610 Helsinki Puh. (90) 793 796 tai (90) 8732 095 Anneli Korkkinen Postisiirtotili Hki 30636-4 80 mk/vsk kotimaassa, Ruotsissa 120 kr v. 1987 1/1 sivu mk 500 mk 1/2»» 300 mk 1/4»» 200 mk Kuolinilmoitukset Kiitos- ym. ilm. Kuva ilmoituksessa 100 mk 60 mk 100 mk Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa Kustantaja ja julkaisija: INKERILAISTEN YHDISTYS R.Y. Armas Paakkonen Tingsgatan 35 50253 Boras. Puh. 033/101 850 Postisiirtotili 626047-5 (lehden ym. tuotteiden tilaukset) Hallituksen puheenjohtaja: Matti Vironmaki, Tehtaank. 5 E 43, 00140 Helsinki Puh. (90) 631 285 Saation postisiirtotili 146660-1
Helsingin paikallisyhdistyksen vuosikokous Inkerilaisten yhdistys r.y.:n Helsingin paikallisosaston vuosikokous pidettiin Inkerikodissa 22. paiva helmikuuta. Puheenjohtajana kokouksessa toimi Yrjo Korkkinen. Paatoksista mainittakoon, etta paatettiin muun muassa suositella yhdistyksen vuosikokoukselle vuoden 1988 jasenmaksuksi 15 mk. Paikallisosaston puheenjohtajaksi valittiin edelleenkin Yrjo Korkkinen yksimielisesti. Erovuoroiset johtokunnan jasenet Jukka Puumalainen, Kaarina Puumalainen, Helmi Ruuska, Susanna Kossi ja Teppo Liski valittiin uudelleen kahden vuoden toimikaudeksi. Edesmenneen Toivo Kajavan tilalle valittiin Alise Majava. Tilintarkastajiksi vuodelle 1987 tulivat Ruth Hameen-Anttila ja Yrjo Luukkonen seka osaston edustajiksi vuosikokoukseen Yrjo Korkkinen ja Aili Jukarainen. Aili Jukarainen valittiin myos osaston kirjeenvaihtajaksi. Vuosikertomus Vuoden 1986 vuosikertomus hyvaksyttiin yksimielisesti. Menestyksen ohella on koettu myos vaikeuksia. Pitkaaikainen Inkerilaisten viestin toimitussihteeri Anja Luoma jatti tehtavansa, jonka otti tilapaisesti hoitaakseen Ilkka Pyysiainen. Paatoimittaja Matti Vironmaen sairastuminen on osaltaan myoskin ollut nostamassa esiin kysymysta, kuinka jatkossa kaynee. Paikallisosaston johtokunta on virallisesti kokoontunut kahdeksan kertaa. Edustustilaisuuksia on ollut Helsingissa ja Turussa. Pyhainpaivana Turussa olivat Aili Jukarainen ja Aleksander Ahonen, jotka laskivat kukkavihot esi-isiemme muistokivelle. Helsingissa on muistettu syntymapaiviaan viettaneita jasenia seka osallistuttu ystaviemme Maria Torikan ja Irina Filimonoffin muistotilaisuuksiin. Joulujuhliin osallistuttiin suurella joukolla, ja myyjaisista on saatu tukea toiminnallemme. Seukkoseura on toiminut Sanni Kossin johdolla, ompeluseuran toiminnasta on vastannut Ida Riipinen. Inkerikuoroa on johtanut Kerttu Hiltunen. Harjoituksia on kuorolla ollut yhteensa 27 kertaa ja esiintymisia viisi. Jasenia on ollut 17. Juhannuksena tehtiin perinteinen Ruotsin matka, heinakuussa oltiin Turun kesajuhlilla. Turun kavijoita paikallisosasto avusti pienella rahasummalla. Vieraita paikallisosastolla on ollut naapurimaista ja kotimaasta, mm. Katri Kukkonen, tuomiorovasti Olavi Laitinen ja pastori Aatami Kuortti. Vieraisiin kulttuureihin on perehdytty Anne Korkkisen Japanin matkaan perustuvan esitelman kautta. Vuosikertomuksen jattanyt toimikunta haluaa kiittaa kaikkia hyvasta yhteistyosta kuluneen vuoden aikana!
Piirteita henkisesta elamasta ennenvanhaan Keltossa Toman otsikon alle olen taas kerdillyt asiatietoja ja kirjoituksia vanhoista julkaisuista jotka ovat useampien kirjoittajien kyndstd Idhtoisin. Olen yrittdnyt niistd koota yhtdldisen kuvauksen sen aikaisista riennoista ja henkisistd harrastuksista Keltossa. Ainoastaan sulkumerkkien sisdlle olen omiani lisaillyt. Jostain olen lukenut:»kansan joka tahtoo eldd, tulee tuntea menneisyytensd ja rakastaa sitd». Tdssdhdn sitd menneisyyttd on, josta ndemme ettei se ennenkddn aina helppoa ole ollut toimia kaikkien mieliksi, mutta tulokset toiminnasta kumminkin ovat olleet ilahduttavia. Henkiset riennot ja harrastukset ovat olleet Keltossa monien vaikutuksien alaisina, jotka eivat ole menneet jalkea jattamatta. Keltossa samoin kuin muuallakin Inkerissa, on kansan opetus lahtenyt kirkosta. Jo v. 1856 rovasti Sonnyn toimesta perustettiin Kelttoon ensimmainen kansakoulu eli sen aikaiselta nimelta kirkkokoulu, jonka vaiheista on tehty tarkemmin selkoa Inkerilaisten Viestissa N: 1. 1986. Tama koulu kylvi pitkat ajat opinsiemenia ymparistoon, joka ei ole mennyt jalkea jattamatta. Kansanvalistustyota teki myohemmin Kelton kirkkoherra J.W. Muurman joka kaikissa tilaisuuksissa kansantajuisten keskustelujen avulla koetti poistaa kansassa vallitsevaa taikauskoa ja huonoja tapoja. Toimien myos sanomalehtimiehena ban sai monen kelttolaisen tilaamaan sanomalehtea. (Keltossa tilattiin 1912»Inkeri» lehtea 150 kappaletta ja»hyvasanomaa» 450 kappaletta). Pappina Sonny vaati ankarasti rippikoulussa hyvaa lukutaitoa, jopa laskutaitoakin. Sen aikaiset ihmiset kertoivat hanen useasti uhranneen tuntikausia rippikoulussa selvitellen laskuopin alkeita oppilailleen. Paitsi vanha kirkkokoulu ja myohemmin syntynyt kansakoulu on myos Kelton raittiusseura vaikuttanut paljon paikkakunnalla. Sen toimesta pidettiin seuroja raittiusluentojen nimella. Taman johdosta raittiusaate alkoikin voittaa alaa. Elettiinhan aikaa, joka oli talonpojalle vapaata yrittamisen aikaa, mutta toi myos tullessaan paljon suruttomuutta ja juoppoutta. Oli myos heratyksen saaneita, jotka katsoivat tarpeelliseksi perustaa paikkakunnalle raittiusseuran. Perustajajaseniksi mainitaan mm. kirkkoherra P. Vatanen, lukkari P. Parkkinen ja opettaja K. Thaulus. Perustettu seura liittyi haaraosastona Pietarissa toimivaan raittiusseura Alkuun 1889. Keltossa raittiuskokouksia pidettiin kirkkokoululla ja pitajantuvalla. Siella saattoi kuulla puheita miten kohtuuden nauttija on pahempi kuin patajuoppo, silla han synnyttaa juuri naita patajuoppoja, eihan kukaan ole niin hullu etta tahtoisi tulla viinan orjaksi. Kaikki juomarit ovat alkaneet kohtuudella, mutta kohtuus on pettanyt ja elama on muuttunut raunioksi. Siksi sina kohtuuden nauttija, sina petat toisia enemman kuin se viinan orja, myos sina kohtuuden puolustaja olet syypaa lahimmaisesi sortumiseen viinanorjaksi. Parempi olisi sinulle kohtuuden kannattaja, etta pantaisiin kivi kaulaan ja upotettaisiin Keltonjarveen. (Nain kovaa puhetta, mutta opettavaista siella raittiusluennoilla saattoi kuulla). Raittius-seuran jaseneksi paasi kun teki lupauksen, etta ei nauti vakijuomia. Koeaika oli alussa kolme kuukautta, jota sitten jatkettiin
puoleen vuoteen jne. Taman raittius-seuran ansiosta on Keltossa yleinen mielipide kaantynyt raittiusasian puolelle ja nykyisin (1912) perhejuhlat ja pidot joissa tarjotaan vakijuomia ovat poikkeuksia, joista ei puhuta hyvaa. Rinnan raittiusseuran kanssa on Kelton lauluseura ollut suurena tekijana henkisten rientojen elvyttajana. Lauluseuran eli kuoron toiminta alkoi 1874. Silloinen lukkari ja kirkkokoulun opettaja Karle Thaulus pani lauluseuratoiminnan alulle. Tosin alussa ei voitu viela neliaanista laulua harjoitella vaan tyydyttiin 2 ja 3 aaniseen lauluun. Merkkivuosi se oli kumminkiin Keltossa, syvalle sen juuret sitten seuravina vuosina juurtuivat, kun nain oli laulun aatteelle tie raivattu. Kului vuosia ja tahtipuikko joutui opettaja Paavo Parkkisen taitavaan kateen, han sai kuoronsa taysiaaniseksi ja sointuvaksi. Seurasi sitten I. Monosen vuoro. Tyoskennellen Keltossa ahtaissa oloissa opettajana, mutta ollen laulumies han toimi koko nuoruutensa innolla kulkien jopa kylissakin laulua harjoittamassa. Han voitti kaikki esteet mita siihen aikaan useasti ja odottamatta eteen sattui. Monosen muuttaessa Keltosta pois, tuli johtajaksi Pekka Parkkinen. Aivan ensi aluksi han perusti nuorille miehille iltakurssit kirkkokoululle ja siella perustui Kelton mieskuoro, siihen aikaan oli jo sekakuoro toiminnassa. Tassa mieskuorossa vallitsi harvinainen veljeys ja toverihenki. Jalkeenpain kuuli sanottavan, etta lienee itse Vainamoinen ne 18 miesta laulun tenhovoimalla 15 vuotta yhdistanyt. Naisetkaan eivat halunneet olla huonompia ja perustivat saman aikaisesti naiskuoron, joten Keltossa toimi samanaikaisesti sekakuoro, mieskuoro ja naiskuoro hyvalla menestyksella. Mieskuoroa johti parivuotta lukkarinapulainen Pekka Praks. Pekka Parkkinen johti nais-ja sekakuoroa. Ne vuodet olivat laulun kultaiset ajat, muistelivat sen aikaiset ihmiset. 1898 mieskuoro teki ensimmaisen matkansa Suomeen, Kirvun laulujuhlille ja se oli ensimma'inen mieskuoro Inkerista, joka lauloi Suomi-aidilleen sydansurujaan. Nailla juhlilla Kelton mieskuoro sai ensimmaisen palkinnon toisessa sarjassa. Myohemmin seurasi kokonainen sarja laulujuhlamatkoja. Terijoen laulujuhlilla olivat kaikki kolrne Kelton kuoroa mukana. Naiskuoro sai nailla juhlilla ensimmaisessa sarjassa toisen palkinnon. Sortavalan suurilla laulujuhlilla Kelton mieskuoro sai toisen palkinnon. Myos Pietarin suurelle yleisolle laulujaan soinnuttelivat Kelton kuorot vuonna 1903 yleisvenalaisessa kotiteollisuusnayttelyssa kokonaista kahdeksan paivaa. Kelton kuorot ovat myos ottaneet osaa kaikkiin omiin Inkerilaisiin laulujuhliin, paitsi Tyron juhlaan. Pekka Parkkisen tunnetulla johtajan taidolla ovat kuorot kaikissa tilaisuuksissa missa vain esiintyivat, suoriutuneet kunnialla, voittaen yleison suosion joka kesti monasti koviakin arvosteluja, silla sen laulu lahenteli jo taidetta. Omien kelttolaisten arvostelu naista lauluseuroista eli kuoroista oli monasti hyvinkin kirpeata, heille annettiin monia nimityksiakin kuten: Seuralaiset, Hih-hulit, Lentomasinat yms. Milloin oltiin kirkko sarkea ja laulajat seivastaa, kun kirkon kitaraksi tekivat. Lauluseuran arvo nousi vasta silloin kun pastori Puustinen rupesi laulukuoron jaseneksi ja oli aikansa innokkain laulaja mieskuorossa. Yleensa kaikki Kelton papit ja opettajisto ovat olleet laulun ystavia ja sen tyon suosijoita. Lauluseura on ollut suurena tekijana henkisten rientojen elvyttajana. Lauluseuran siipien suojassa syntyi Keltossa myos torvisoittokunta, joka oli ensimmainen Inkerissa. Taaitsan laulujuhlassa esiintyi tama torviseitsikko tunnetulla menestyksella. Paljon on vaikeuksia torvisoittokuntakin na'hnyt, monet torvet on taytynyt puhua rautakasaan, ennenkuin puhtaammat aanet on saatu lahtemaan. Torvisoittokunnan kehitysta on suuresti haitannut alituiset johtajien vaihdokset ja kykenevan johtajan puute. (Lisattakoon tahan, etta sekakuoro lauloi viela kirkossa 20-luvun loppupuolelle saakka. Silloin sen johtajana toimi Jaakko Huopanen Kolpinalta. Kuorolaisia oli monesta eri kylista ja joutuivat kulkemaan harjoituksissa jalkaisin monien kilometrien matkan. Torvisoittokunnasta mainitsen, etta vallankumouksen jalkeen torvet ja rummut joutuivat Jaanilan kylaan ja taman soittokunnan nimenakin oli nyt Jaanilan torvisoittokunta. Se puhalteli torveista savelia Paavo Kiurun johdolla, viela 30-luvun alkupuolelle saakka, mutta sitten tuli
soittajista puute kun kylasta miehet ja johtajatkin joutuivat yksi toiserisa jalkeen vangituiksi.) Suurena tekijana sivistysriennoissa, kansan henkisessa kasvatuksessa, ovat iltamat ja kansanjuhlat. Alku tallaiselle toiminnalle pantiin paikkakunnalla jo 1880 tienoilla. Tien raivaajina talla alalla oli opettaja Paavo Parkkinen. Han oli itse harras seuranaytelmien suosija ja luonteeltaan koomillisten tyyppien perinpohjainen esittaja. Hanen onnistui koota laheisesta omaisten ja tuttavapiirista pikkuinen kantajoukko, joka esiintyi tuon tuostakin vaatirnattomien iltamien toimeenpanijana.»teatterina» pidettiin pitkan aikaan Virkkilan koulua, muuta sopivaa huoneustoa ei paikkakunnalla ollutkaan. Koyha oli suomalainen seuranaytelmakijallisuuskin siihen aikaan. Mitaan paikallisiin oloihin sopivia naytoskappaleita ei ollut saatavissa. Otettiin mika vain oli helpompi esittaa ja eninimin viehatti katsojia, jos ei niuulla niin hullunkurisuuksillaan. Sen aikaiseen repertuaariin kuuluivat:»y6kausi lahdella»,»kihlaus»,»riita-asia»,»mestarin nuuskarasia»,»postikonttorissa», jne. Yksipuolisia ne iltaminen ohjelmat siihen aikaan olivat, Harmoonin ja viulun soittoa yhdessaja erikseen, yksiaanista laulua lavalta, joskus soololaulua harmoonin saestyksella ja naytoskappale. Huolimatta yksipuolisuudestaan, puutteistaan ja vajavaisuuksistaan saivat ne uutuudellaan kansan kesken kannatusta. Monet tulivat uteliaisuudesta katsomaan rievailemista. Suuri yleiso pysyi kuitenkin syrjassa, tuomiten helvettiin niin toimeenpanijat kuin katsojatkin. Nain elettiin vuoteen 1890. Seurakunnassamme ei ollut lainakirjastoa. Sellaisen tarve naytti valttamattomalta tyydyttamaan yha kasvavaa lukuhalua. Silloin tehtiin rohkea yritys, paatettiin pitaa kansanjuhla lainakirjaston hyvaksi. Se oli suuri askel valoisampaa tulevaisuutta kohti. Kirkkoherra P. Vatanen oli asian innokas puoltaja, ottipa osaa ohjelman suoritukseenkin, piti lampiman puheen tunnetulla tavallaan, kosketteli kuulijakuntansa hellimpia sydamen kielia. Puhe lankesi hyvaan maahan. Kaikki ne moitteet, joita siihenasti lausuttiin»naytelmaseurasta» koituivat nyt sielunpaimenen laskuun. Sanottiin: aivan varmaan on itse anti- kristus vallallaan, kun pappi menee lavalta johtamaan seurakuntalaisiaan suoraan kadotukseen. Aineellinen tulos juhlasta oli harvinaisen hyva, 120 ruplaa saatiin puhdasta voittoa. Seuraavana kevaana avattiin lainakirjasto yleison kaytettavaksi. Kahtena seuraavana vuotena pidetyt juhlat eivat antaneet niin suurta aineellista voittoa, mutta oma arvonsa niillakin kieltamatta on ollut sivistysrientojen jatkuvassa sarjassa. (Kelton lainakirjasto sai paikan pitajan tuvalta ja siina oli yli 700 nidosta, joukossa paljon arvokasta ja valistavaa lukemista. Vallankumouksen pyorteissa kun Keltto jai ilman omaa pappia kirjastokin lakkasi olemasta lainakirjastona. Kirjat lainattiin mutta niita ei enaa palautettu, nain kirjasto lakkasi olemasta.) Seurasi kuusivuotinen kausi, jolloin ei iltamia ja kansanjuhlia pidetty ollenkaan. Vanhat soutajat varmaan vasahtivat, uusien aika ei ollut viela tullut. Vasta vuonna 1898 pantiin sitten ensimmainen juhla toimeen nykyisella juhlapaikalla (1912) Pappilan haassa, jossa niita on nyt vietetty joka vuosi, toisinaan kaksikin kertaa kesassa. Naitten juhlien toimeenpanijoina esiintyivat sen aikaiset nuoremmat opettajat Pennu Pauruninen ja M. Ruotsi. Aineellista apua saatiin kannattajayhdistykselta, ohjelmien suorittamiseen ottivat avustajina osaa lauluseuralaiset ja muutamat muut yhteista hyvaa harrastavat kansalaiset. Toisinaan tama homma otti koville, monesti saivat hommaajat itse olla kaikki kaikessa: laulajina, soittajina, juhlapuhujina, runoilijoina, kilpailujen johtajina, vielapa lavanlaittajinakin. Aikaa myoten tilanne muuttui ja juhlien toimeenpano tuli verraten helpoksi asiaksi. Toimeenpanevia voimia oli riittamiin asti, ettei kenenkaan tarvinnut ottaa liian raskasta kuormaa kannettavakseen. Nuorempi opettajapolvi on myos ottanut asian sydamen asiakseen ja puuhaa olantakaisella tarmolla ja innolla yhteisen hyvan eteen, seuraten edeltajiensa viitoittamia teita, kohti samoja paamaaria ja tarkoitusperia. Avustuksesta ei myoskaan ole puutetta. Useassa kylassa on asiaan innostuneita nuorisojoukkoja, jotka jo omin toiminkin kykenevat kylissaan panemaan toimeen yhta ja toista. Nykyisin
(1910 1914) on jo suurempiakin kappaleita, kuten:»saimaan rannalla»,»murtovaaralaiset»,»roinilan talossa»,»tukkijoella» ym. Vasta joku aika sitten ilmestyi painosta paikallisia oloja kuvaava naytoskappale orjuuden ajoilta, mutta sen esittamiseen ei ole saatu sen suurikomitean lupaa, joten hyvat toiveet menivat hukkaan. Samalta kirjoittajalta on kohta tulossa toinen keveampi kappale, joka luultavasti lapaisee kiirastulen, jos vain paasee painokoneen lapi. (Mainittujen naytoskappaleitten kirjoittaja oli Kelttolainen opettaja Matti Ruotsi). T.J. Boras Aatami Koukku Helena Tarsalainen 90 vuotta Niskovitsan kylassa, Kupanitsan seurakunnassa Inkerissa syntynyt Aatami Koukku kuoli 24/12 1986 Helsingborgissa. Isani oli viimeinen neljasta veljesta elossa. Kolme veljea kaatuivat jo ensimmaisessa maailman sodassa tsaarin armeijassa Karpaateilla, Warsovassa Augustovskin metsissa ja Kuippinalla. Isani oli itse mukana maailman sodassa mutta selvisi elavana pois. Sodan loppuvaiheilla paasi koko perhe tulemaan Suomen kautta Ruotsiin, mista loytyi turvapaikka. Taalla han on ahkerasti tehnyt tyota. Vapaa-aikana on lukenut kiinnostuneena Inkerilaisten Viestia ja Kansa Taisteli lehtea. Kun oli suomalainen jumalanpalvelus taalla pain niin isa oli aina aidin kanssa mukana. Suremaan jaivat vaimo Katri ja pojat perheineen, sisar Neuvostoliitossa ja sukulaiset ja ystavat Suomessa ja Ruotsissa. Antti Koukku Lokakuun seitsemantena paivana taytti 90 vuotta Helena Tarsalainen Karlstadissa, Ruotsissa. Han on syntyisin Vahikkalan kylasta Venjoen seurakunnasta. Vermlannin Inkerikerhon johtokunnan jasenet, jotka toivottivat Helenalle onnea kukkien kera eivat ole tavanneet pirteampaa 90-vuotiasta! Joukostamme poistuneita: Sofia Nassi, synt. 27. 12. 1908, kuoli 5. 7. 1986 Molndalissa. Paavo Rappu, synt. 8. 1. 1902, kuoli 20. 8. 1986 Molnlyckessa. Katri Polld, synt. 16. 6. 1908, kuoli 19. 11. 1986 Alingsasissa. Pekka Kuortti, synt. 9. 7. 1909, kuoli 25. 11. 1986 Borasissa. Sylvi Pakkanen, synt. 2. 5. 1919, kuoli 12. 1. 1987 Kahogissa. Nikolai Kuuttanen, synt. 14. 1. 1903, kuoli 13. 2. 1987 Borasissa.
Toivo Kajava on poissa Ystavamme Toivo Kajava, olet siirtynyt luojan puutarhoihin jattaen meille itsestasi uupumattoman ja sydamellisen ihmisen muiston. Poismenosi kosketti kipeasti, silla tapahtumat seurasivat yllattaen ja ovat peruuttamattomia. Mutta kun ajattelen, niin eihan muuta voi, sinahan poistuit niinkuin olit elanytkin, hyvin tehdyn ahkeran tyorupeaman jalkeen paasit ikilepoon. Meilla oli ilo tehda yhdessa tyota heimomme hyvaksi lahes kymmenen vuotta. Sina jaksoit uskollisesti ja voimia saastamatta tehda tyota, viljella ja kasvattaa niin punaposkiset omenat, porkkanat, punajuuret ja perunat, joita lahjoitit tilaisuuksiemme arpajaisvoitoiksi. Onnellinen oli voittaja, joka sai niita kantaa kotiinsa. Olit ihmisena uupumaton ja rakentavan ystavallinen, herkkyytesi katkien. Muistan kerran kun mainitsit hyvan ystavasi vuosikymmenten takaa, silmasi kostui ja aanesi varahteli kun kerroit hanen poismenostaan. Nyt me sinun ystavasi ikavalla ja suurella kaipauksella sinua ikavoimme ja yritamme tyotasi jatkaa esikuvasi mukaan, jonka ystavanamme meille jatit. Kiitamme sinua kaikesta ja muistelemme sinua siunaavin ajatuksin. Aili Jukarainen Elamantoverini, isani, vaarimme puutarhuri Toivo Antti KAJAVA s. 17. 1. 1910 Keltossa Inkerinmaalla k. 15. 2. 1987 Jorvin sairaalassa Sanomattomasti kaivaten Alii Pupu ja Goran Moe, Paivi ja Lise-Lotte Peik ja Eeva sisar ja veljet perheineen sukulaiset ja lukuisat ystavat Surren seisoo kotikoivut valittavat vainiot, armas astuja on poissa uskollinen uupunut Rakkaudella kaivaten Alii Kiitos Isa hyvyydestasi ja voimastasi. Pupu 10
Lapsuus Inkerissa Kuulun siihen ikaluokkaan joka muistaa minkalaista oli elama lapsena Inkerissa. Varsinkin nyt, kun on nain pitka etaisyys siihen aikaan, tuntee etta paallimmaisena ovat hyvat muistot. Ehdin asua Jarvisaarella kahdessa paikassa, Pienautiolla ja Metsapirtissa. Erityisen voimakkaina ovat jaaneet mieleen muistot varhaislapsuudesta Pienautiolla. Kesalla pyhapaivana kun menimme koko perhe sukulaisiin Korkkaan tai Kanttilaan. Jotenkin se tunnelma oli niin juhlallinen, kun kavellen menimme Hevostieta, kaunis kesainen luonto huokui ihmeellista rauhaa. Metsapirtista on mieleen jaanyt kylayhteiso. Olihan se suuri kyla, lahes sata taloa kasittava. Aina kun kylasta joku kuoli, niin etenkin kesaisin useammat olivat vainajaa saattamassa. Hautausmaa oli kylan laheisyydessa. Vainajaa vietiin hevosella, saattovaki seurasi perassa, usein laulettiin matkalla. Kesalla sunnuntaisin ihmiset kavelivat kylan kaduilla, tapasivat toisiaan ja istuskelivat pihapenkeilla.»virkkila» oli suora ja pitka katu, lahes jokaisen talon pihalla kasvoi puita. Erikoisen kaunista oli varsinkin silloin kun tuomet ja sireenit kukkivat. Kun muistelee ihmisia, niin jokaisesta voisi kertoa jpnkin tarinan.»m6ysylan Junni», han oli silloin jo aikuinen mies, aina kun han tuli minua kadulla vastaan, niin sanoi: Toinilla on toinen tuoli. Sen han oli pikkupoikana aapisesta oppinut. Mina olin ainoa Toini niminen kylassa. Kun muistelee sota-aikaa, niin tuntuu kuin yhteinen hatatila olisi yhdistanyt ihmisia. Asioita muistaa paljon silta ajalta, mutta nykyisen yhtakyllaisyyden ja turhuudenkin keskella, sita tunnelmaa ei tavoita. Toini Pollanen o.s. Klemettila. Metsdpirtin kyldn miehid saksalaisten tyomaalla v. 1942. Vas: Tobias Woltter, Juhana Vainonen, Mikko Siippalainen, Pietari Klemettila, Salomon Vainonen, Juhana Tani, Tobias Tani, Antti Mustonen, Otto Vainonen, Takana kaksi Seulolan kyldstd kotoisin olevaa sotapakolaista, minulle tuntemattomia. 11
Ingermanlandsk kulturfestival Ingria 87 19 21 juni 1987 i Boras Festivalprogram 19/6 kl 13.00 Festkansliet oppnas. Gustaf Adolfs forsamlingshem. 15.00 Arsmote for Finsk-Ingermanlandarnas Centralforbund. Gustaf Adolfs forsamlingshem. 17.00 Oppningshogtidlighet. Halsningsanforanden, korsang m.m. Gustaf Adolfs f orsamlingshem. 20.00 Midsommarbrasa. Folksanger, folkdanser, folklekar. Inkeri-Kerhos torp i Krakered. 20/6 kl 03.00 Gudstjanst med HHN. Gustaf Adolfskyrkan. 11.00 Idrottstavlingar. Ramnavallen. 12.00 Sangstund. Gustaf Adolfs f orsamlingshem. 14.00 Hogtidssamkvam med huvudsakligen religiost innehall. Anforanden, korsang. Backangskolans aula. 16.30 Svensksprakigt program. Seminarium, forelasningar, musik. Gustaf Adolfs f orsamlingshem. 19.00 Ingria-afton. Kulturellt program med bl.a. amatorteater, korsang, musik, anforanden. Backangskolans aula. 21/6 kl 08.00 Gudstjanst. Gustaf Adolfskyrkan. 10.00 Avslutningshogtidlighet. Gustaf Adolfs forsamlingshem. Ovriga inslag 1. Konstutstallning med alster av ingermanlandska konstnarer. Konstmuseets utstallningshall. 2. Utstallning av gamla bruksforemal fran Ingermanland sanit dokument som haft avgorande betydelse for ingermanlandare. Utstallningshallen. 3. Hantverks- och handarbetsutstallning. Utstallningshallen. 4. Fotoutstallning over ingermanlandsk verksamhet i Sverige. Foajen alt. Utstallningshallen. 5. Programhafte med vidgat, lasvart innehall. 6. Videofilmning, fotografering och bandinspelning av festivalen som dokumentation. Medverkande bl.a. Finlands arkebiskop John Wikstrom, Abo, biskop Karl-Gunnar Grape, Skara, teol. dr Markku Pyysiainen, Helsingfors, rektor Matti Kujanpaa, Seinajoki, Finland, kyrkoherde Erland Hillby, Boras, kontraktsadjunkt Vilho Kurujoki, Boras, konsertpianist Roland Pontinen, Stockholm, korer fran Seinajoki, Helsingfors, Gavle, Molnlycke, Boras. Arranger Boras Ingermanlandska Forening (Borasin Inkeri-Kerho) i samarbete rned Finsk-Ingermanlandarnas Centralforbund (Inkerin Suomalaisten Keskusliitto, ISK) Kontaktsperson: Armas Paakkonen (ordf.), Tingsgatan 35, 502 53 Boras, tel. 033-101850 (b), 033-168019 12
Orebron rintamalta ei mitaan uutta Helmikuussa useat jarjestot pitavat vuosikokouksensa. Orebrossa kokoontui inkerilaisten kerhon kokoukseen kolme henkea. Kaytiin lapi saantomaaraiset asiat ja todettiin, etta mitaan uutta ei Orebron rintamalla ole. Vuosikertomusta lukiessa pulpahti esiin kysymys, joka alkaa vanhuuttaan jo kulua saumoista: Pitaisi saada nuoria mukaan toimintaan. Se heratti myos lievasti sanottuna pienta eripuraisuutta. Toiset vaittivat nuoria olleen mukana, mutta vanhojen veteraanien ajaneen heidat ulos kyynarpaita kayttaen, toiset taas olivat sita mielta, ettei heita ollut koskaan ollutkaan mukana. Kumpi mahtaa olla oikeassa? Nuorilla ei ole samaa yhteenkuuluvuuden tarvetta kuin meilla vanhoilla oli alkuvuosina. On kuitenkin paikkakuntia, joissa nuoret tekevat tyota kutsumuksesta, omaa etua tavoittelematta. Niissa uutteruus kukoistaa ja nuoret ja veteraanit kayvat kasi kadessa tehden tyota heimomme hyvaksi. Orebrossa nuoret kurkistivat pari kertaa kokouksiimme ja huomasivat: Eihan tallainen kay! Ei me leikita teidan pihassa! Antakaa meidan nuket pois ja meidan nukenvaunut ja muut! Suosittelisin kuitenkin tutustumista Aisopoksen satuun:»kissa muuttausi naiseksi ja kayttaytyi vieraiden kanssa saadyllisesti ruokapoydassa niin kauan kunnes naki hiiren juoksevan poikki lattian.» Voi arvata, miten kissa-naiselle kavi! Mukana ollut Oskar Himilainen Kun kutsumme omaisia Neuvostoliitosta Ruotsiin. Heilla ei ole sairas- ja tapaturmavakuutusta. Jos jotain sattuu, nousevat kustannukset muutamassa paivassa kymmeniin tuhansiin kruunuihin. Taman varalta on hyva ottaa vakuutus, jonka saa soittamalla puhelimitse vakuutusyhtioon Vasa Forsakring (Vegete), Stockholm, 08-796 40 00. Vakuutettavan henkilon ika saa olla 16 67 vuotta. Vakuutuksen hinta 24 paivaksi 115:- kr, 1 kuukaudeksi 135:- kr, ja sen jalkeen 135:- kr kuukausi. Vakuutus korvaa laakintakustannukset 50.000 kr saakka, ensimmaiset 600:- kr korvattava vakuutuksenottajan. Yhtiolle on annettava henkilon nimi, syntymaaika ja asuinpaikka, seka kuinka kauan henkilo tulee olemaan Ruotsissa. Vakuutusyhtio lahettaa maksulomakkeen, joka on maksettava ennen henkilon tulopaivaa. 13
Kesajuhlat Helsingissa 11 12.7.87 Arvoisat kesajuhlavieraamme, jotka tulette kauempaa ja tarvitsette majapaikkaa juhlien ajaksi. Seuraavassa on muutamia hotelleja jotka ovat lahella juhlapaikkaa tai rautatieasemaa ja voimme varata naista huoneita. PARK HOTEL, Pohjolankatu 38, 00600 Helsinki (lahella Karjala-taloa) puh. 90-799 755 vahintaan 10 h ryhmalta 2 h huone 330 /vrk 250, /vrk 1 h» 265-195 /vrk HOTELLI URSULA, Paasivuorenkatu 1, 00530 Helsinki puh. 90-750 311 vahintaan 10 h ryhmalta 2 h huone 400, /vrk 240, /vrk 1 h huone 300, /vrk 170, /vrk HOTELLI HOSPIZ, Vuorikatu 17 B, 00100 Helsinki puh. 90-170481 2 h huone n. 400 /vrk 1 h huone n. 300, /vrk Kaikissa huoneissa on mukavuudet ja hintoihin sisaltyy aamiainen. Edullisin mahdollinen yopymispaikka on Stadionin retkeilymaja jossa maksu on 2 h huoneessa 85 mk/henkilo, 4 h huoneessa 45 mk/henkilo, isommissa saleissa 37 mk/henkilo. Huoneissa on vuoteet ilman lakanoita. WC ja pesutilat on yhteiset. Ilmoittautumisia majoitukseen ottaa vastaan Anneli Korkkinen puh. 90-873 2095. Ilmoitukset tehtava 31. 5. 87 mennessa. Juhannusmatka Ruotsiin Ruotsin kesajuhlat pidetaan tana kesana Borasissa. Teemme sinne yhteisen bussimatkan. Lahto on Helsingista rautatieasemalta (postitalon ja asemarakennuksen valiselta aukiolta) torstaina 18. 6. 87 klo 17.00, josta ajetaan bussilla Turkuun ja edelleen yolautalla Tukholmaan. Matkalle voi liittya myos Turusta. Paluu sunnuntaina 21. 6. 87 tapahtuu myoskin yolautalla, joten Turkuun saavutaan maanantaiaamuna, josta bussi tuo edelleen Helsinkiin. Matkan hinta on 465 mk ja siihen sisaltyy hytti laivalla edestakaisin. Ilmoittautumisia ottavat vastaan Ida Riipinen, Linnankoskenk. 8 B, 00250 Helsinki, puh. 90-445 701 tai Yrjo Korkkinen, Orvokkitie 24 B, 01300 Vantaa, puh. 90-873 2095. 14
Ajankohtaisia ilmoituksia HELSINGIN PAIKALLISOSASTO Tilaisuudet 26. 4. ja 24. 5. klo 14. Tervetuloa! TURUN PAIKALLISOSASTO Kuluvana vuonna pidetaan Karjalaisten talossa Itapellontie 2 seuraavat tilaisuudet: Paasiaisjuhla 20. 4.» Helluntaijuhla 7. 6.» Mikkelinpaiva 4. 10.» Pyhainpaiva 31. 10.» (Kivella klo 13) Joulujuhla 26. 12. 14 Tervetuloa! SEUKKOSEURA Johtokunta kokoontuu kevatkaudella 1987 torstaisin klo 13.00 Inkerikodissa seuraavasti: Toukokuu 7. pv. Suunnitteilla retki Sammattiin 13. 5. LAHDEN SEUDUN INKERIKERHO Kokoukset joka kuukauden toisena maanantaina klo 18.30. Joulukuussa Ramoilla Immilassa. Soittele ja kysele, siht. Raija Kari p. 531 342 (koti) tai 238 47 (tyo), tai Marja Ramo p. 632 519. Lahjoitus Rouva Alii Kajava on tukenut Viestin toirnintaa 500 mk lahjoituksella. 15
O0809 HYU...ARI HER I TORNIK 1 2O10O TKU Levita Inkeri-tietoutta, tilaa asiamiehiltamme Inkeri-aiheista kirjallisuutta Saatavana Suomesta seka Ruotsista Saini Laurikkala Rovasti S. J. Laurikkalan elamakerta 30 mk (45 kr) AapoIho Hietajyva, valitut runot 20 mk (30 kr) Helli Suominen Mooses Putron elamakerta 15 mk (25 kr) Aanilevyja Inkerikuoro Nouse Inkeri ym. 15 mk (25 kr) Lauri Santtu Murrejuttuja 15 mk (25 kr) Gavlen kuoro 30 mk (35 kr) Inkerin poytalippuja 25 mk (40 kr) Inkerin postimerkkeja sarja 50 mk (75 kr) Adresseja 20 mk (30 kr) Rintaneula Inkerin vaakuna 10 mk (10 kr) Tarra Inkerin lippu 5 mk (5 kr) Inkerin kartta 70 mk (100 kr) Saatavana Suomesta Juhani Jaaskelainen Inkerin kirkon tuho Aapo Metiainen Inkerin Ev.Lut. kirkon 350 v. muistojulkaisu 70 mk 40 mk Pertti Virtaranta Sananlaskuja ja arvoituksia 40 mk Katri Peralainen, inkerilainen kielenoppaani 15 mk Inkerilaisten Viestin irtonumeroita. Saatavana Ruotsista Isien Usko muistojulkaisu Kemppi Fenno-Ingria lauluja Ristilta ripille Aatami Kuortti Tapahtui Inkerissa Inkerin kirkon vaikeita vuosia Juliana Inkerinsuomalainen Aloitettava alusta Kaikkien hinta Ruotsissa Uno Hammarstrom Ingermanlandarna som flydde till Sverige Viktor Pajunen Ingermanland - en kort historik Birger Thuresson Lilja - flyktingflickan fran Ingermanland Postikortti Haaparannan muistolaatta Postikortti Orebron muistokivi Kalevala och de finska folksangernas varld Det svunna Ingermanland 10 kr 5 kr 10 kr 25 kr 30 kr 5 kr 60 kr 1 kr 1 kr 70 kr 50 kr Vammala 1987 Vammalan Kirjapaino Oy