1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 Laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 21 hallituksen esityksestä koskiensuojelulaiksi Eduskunta on 2 päivana huhtikuuta 1986 lähettänyt laki- ja talousvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 25. Tässä yhteydessä valiokunta on päättänyt ottaa myös käsiteltäviksi eduskunnan 22 päivänä tammikuuta 1983 valiokuntaan lähettämän ed. von Beliin ym. lakialoitteen n:o 18711983 vp. laiksi vesilain 2 luvun 5 :n ja 11 :n muuttamisesta sekä laiksi Iijoen ja Kourajoen vesistöalueiden käytöstä ja suojelusta, eduskunnan 24 päivänä helmikuuta 1984 valiokuntaan lähettämän ed. Almgrenin ym. lakialoitteen n:o 16/1984 vp. laiksi Kymijoen Pernoonkoskien, Siikakosken ja Kokonkosken käytöstä ja suojelusta, eduskunnan 2 päivänä huhtikuuta 1986 valiokuntaan lähettämän ed. Söderströmin ym. lakialoitteen n:o 27 koskiensuojelulaiksi, eduskunnan 11 päivänä kesäkuuta 1986 valiokuntaan lähettämän ed. Rajamäen ym. lakialoitteen n:o 69 laiksi Itäkosken suojelusta ja eduskunnan 7 päivänä lokakuuta 1986 valiokuntaan lähettämän ed. Puolanteen ym. lakialoitteen n:o 91 laiksi Ounasjoen erityissuojelusta annetun lain (703/83) 2 :ssä tarkoitetusta korvausvelvollisuudesta. Lisäksi valiokunta on ottanut tässä yhteydessä käsiteltäväksi ed. Mäkipään ym. toivomusaloitteen n:o 399 luonnonvaraisten koskien säilyttämisestä. Asian johdosta ovat olleet kuultavina vanhempi hallitussihteeri Taru Hallberg, tutkija Ilkka Heikkinen ja luonnonsuojelunvalvoja Antti Haapanen ympäristöministeriöstä, vanhempi budjettisihteeri Kare Turtiainen valtiovarainministeriöstä, ylitarkastaja Markku Kuusio kauppa- ja teollisuusministeriöstä, kansliapäällikkö Raimo Pekkanen ja lainsäädäntöneuvos Timo Kotkasaari oikeusministeriöstä, pääjohtaja Simo Jaatinen vesihallituksesta, insinööri Erkki Ojala Vaasan vesija ympäristöpiiristä, vesiylituomari Helinä Schaffter, insinöörineuvos Timo Peräinen ja hovioikeudenneuvos Pekka Kainlauri vesiylioikeudesta, ve- sioikeustuomari Reino Hiltunen Itä-Suomen vesioik~~dest~, _vesio~keustuomari Jukka Hölttä ja ves101keusmsmöön Jukka Aaltonen Länsi-Suomen vesioikeudesta, vesioikeustuomari Matti Pul- 1~ Pohjois-Suomen vesioikeudesta, toimistopäälhkkö Jarmo Louvo Kymen lääninhallituksesta, maaherra Ahti Pekkala Oulun lääninhallituksesta, toimistopäällikkö Esko Räsänen Vaasan lääninhallituksesta, toimistopäällikkö Markku Henttonen Kuopion lääninhallituksesta, tieinsinööri Esko Pöntynen tie- ja vesirakennuslaitoksen Keski-Suomen piiristä, lakimies Leena Pohjantaito Suomen Kaupunkiliitosta, lakimies Tuomas Lehtonen Suomen Kunnallisliitosta, jaostopäällikkö Henrik Wickström Finlands svenska kommunförbundista, apulaiskaupunginjohtaja Nyyrö Koskela Kotkan kaupungista, kunnanhallituksen puheenjohtaja Erkki Toivola, kunnanhallituksen I varapuheenjohtaja Toivo Kokko ja kunnanhallituksen II varapuheenjohtaja Torsti Patakangas Kittilän kunnasta, kunnanhallituksen puheenjohtaja Aukusti Ylitalo ja sähkölaitoksen johtaja Vilho Kokkonen Enontekiön kunnasta, kunnanjohtaja Jouko Räsänen ja kunnanvaltuuston I varapuheenjohtaja Antti Julkunen Varpaisjärven kunnasta, lakimies Antti Iso-Koivisto Seutusuunnittelun keskusliitosta, ympäristönsuojeluasiamies Jukka Luokkamäki Teollisuuden Keskusliitosta, metsäneuvos Yrjö Hassi ja tekniikan lisensiaatti Hannu Nielsen Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitosta, yli-insinööri Esko Haikola Kemira Oy:stä, toimitusjohtaja Teuvo Hiltunen ja varatuomari Erkki Hissa Kemijoki Oy:stä, toimitusjohtaja Antti Koivuniemi ja osastonjohtaja Pentti ~avolainen Pohjolan Voima Oy:stä, voimapäälhkkö Magnus Buchert A. Ahlström Oy:stä, maanvilje~ijä Eino Hämäläinen ja maanviljelijä Juho Mtekkavaara Huopanankosken Voima Oy:stä, hallintoneuvoston puheenjohtaja Osmo Puranen, toimitusjohtaja Juhani Mustamo ja 261215E
2 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 varatuomari Kalevi Kemppainen Savon Voima Oy:stä, toimitusjohtaja Pertti Karhama ja insinööri Veikko Anttila Jyllinkosken Sähkö Oy:stä, johtaja Matti Röntynen ja hallituksen puheenjohtaja Julius Lukkari Utsjoen Sähköosuuskunnasta, toimitusjohtaja Antti Hanelius ja varatuomari Ensio Kahanpää Suomen Voimalaitosyhdistyksestä, toiminnanjohtaja Ossi Koskipuro ja varatuomari Jarkko Nieminen Päijänteen säännöstelytoimikunnasta, puheenjohtaja Jarmo Ratia Suomalais-norjalaisesta rajavesistökomissiosta, pääsihteeri Håkan Branders Pohjoismaiden Neuvostosta, tiedotussihteeri Ismo Tuormaa Suomen luonnonsuojeluliitosta, filosofian kandidaatti Pertti Sevola Vaasan läänin luonnonsuojelupiiristä, osastopäällikkö Kurt Hemnell Kalatalouden Keskusliitosta, toimitusjohtaja Björn-Erik Lönn Suomen Kalamiesten Keskusliitosta, järjestösihteeri Raimo Ihander Suomen Ammattikalastajaliitosta, toiminnanjohtaja Markku Ikkala ja tekniikan lisensiaatti Erkki Karttunen Suomen Lohenkasvattajain Liitosta, Pohjois-Karjalan kalastuspiirin päällikkö Kyösti Mäkinen Pohjois-Karjalan kalastuspiirin kalastustoimistosta, toiminnanjohtaja Veikko Huttu-Hiltunen Paliskuntain yhdistyksestä, puheenjohtaja Nils-Henrik Valkeapää ja jäsen Juha Magga Saamelaisvaltuuskunnasta, puheenjohtaja Tauno Iivonen ja Pentti Niva Ounasjokiyhdistyksestä, puheenjohtaja Veikko Hanhirova Tornionlaakson kuntain toimikunnasta, opettaja Hannu Puumalainen Itäkosken kylätoimikunnasta sekä apulaisprofessori Pekka Vihervuori. Lapin Maakuntaliitto, Savukosken kunta ja filosofian lisensiaatti Risto Hamari ovat antaneet kirjalliset lausunnot. Valiokunta on saanut kirjallista aineistoa myös Pudasjärven kunnan edustajilta valiokunnan suorittaessa tutustumismatkan Pudasjärven kuntaan tutustuakseen turvevoimala/kollaja-hankkeeseen. Edellä mainitun tutustumismatkan lisäksi valiokunta on tehnyt matkan Kotkan seudulle tutustuakseen Kymijoen alaosassa suojeltaviksi ehdotettuihin koskiin. Valiokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti hankkinut käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Tämän lisäksi valiokunta on hankkinut hallituksen esityksestä ja ed. Söderströmin ym. lakialoitteesta n:o 27 koskiensuojelulaiksi lausunnon liikennevaliokunnalta liikennepolitiikan kannalta katsottuna. Lausunnot on otettu tämän mietinnön liitteiksi. Hallituksen esitys Hallituksen esityksen tarkoituksena on suojella arvokkaat virtaavat vedet ja kosket voimalaitosrakentamiselta. Esitys liittyy vesilain uudistamisesitykseen. Eduskunnan käsiteltäväksi on saatettu kysymys siitä, mihin vesistöön ja vesistön osaan ei ainakaan saa myöntää lupaa uuden voimalaitoksen rakentamiseen. Lakiehdotuksen mukaan luvan myöntäminen uuden voimalaitoksen rakentamiseen kiellettäisiin yhteensä 53 vesistöön tai vesistön osaan. Ehdotus muodostaa kokonaisuuden, jolla on virtaavien vesien suojelun kannalta valtakunnallinen merkitys. Kaikissa suojelukohteissa voimalaitoksen rakentaminen aiheuttaisi vesilaissa tarkoitettuja vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Lakiehdotuksen mukaan vesivoiman omistajille ja käyttöoikeuden haitijoille suoritettaisiin vesivoiman hyväksikäytön estymisen johdosta vaatimuksesta korvaus, joksi olisi määrättävä vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Lisäksi korvattaisiin vesivoiman käyttöönottamiseksi tarpeellisista suunnittelu- ja muista erityisistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset määrätyin edellytyksin. Korvaukset määrättäisiin siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa on säädetty. Vastaavaa korvausperiaatetta ja -menettelyä sovellettaisiin myös niihin vesistöihin, joissa luvan myöntäminen voimalaitoksen rakentamiseen on kielletty Ounasjoen erityissuojelusta annetulla lailla. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen. Laki- ja toivomusaloitteet Lakialaitteessa n:o 18711983 vp. ehdotetaan, että Iijoen ja Koutajoen käytön ja suojelun järjestämisessä huomioon otettavista perusteista säädettäisiin erillislaki. Koska vesienkäytön ohjauksessa ehdotetulla tavalla on kysymys vesilainsäädäntöön jo sisältyvien periaatteiden soveltamisesta, ei suojelusta aiheutuvista edunmenetyksistä, esimerkiksi saamatta jäävästä hyödystä, suoritettaisi korvausta. Lakialoitteen n:o 16/1984 vp. tavoitteena on Kymijoessa olevien Pernoonkoskien, Siikakosken
Koskiensuojelulaki 3 ja Kokonkosken suojeleminen ja luonnonvaraisena säilyttäminen. Lakialaitteessa n:o 27 ehdotetaan että suojeltavaksi säädettäisiin myös Kyrönjoki Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kunnissa. Lakialoitteen n:o 69 tarkoituksena on saada koskiensuojelun piiriin Varpaisjärvellä Vuoksen vesistöön kuuluvassa Nilsiän reitin läntisessä haarassa sijaitseva kaksiosainen Itäkoski. Suojeltavaksi ehdotettavaan Itäkoskeen kuuluvat Ylä-Itäkoski ja Ala-Itäkoski. Lakialaitteessa n:o 91 ehdotetaan vuonna 1983 säädetyn Ounasjoen erityissuojelulain johdosta vesivoima-alueiden omistajille aiheutuvien taloudellisten menetysten korvaamista. Korvausperiaatteena olisi lunastuslaissa säädetty täyden korvauksen periaate. Rakentamiskiellosta aiheutuvat korvaukset määrättäisiin lunastuslain säännösten mukaisesti ja korvausmenettelyssä noudatettaisiin niin ikään lunastuslain mukaista menettelyä. Aloitteessa ehdotetaan myös, että valtion toimenpitein tulisi huolehtia suojelun johdosta menetettyjen työpaikkojen korvaamisesta uusilla työpaikoilla. Ounasjoen erityissuojelusta aiheutuvat korvaukset tulisi lakialoitteen mukaan irrottaa eduskunnan käsittelyssä olevasta koskiensuojelulaista ja säätää nopeasti itsenäisenä lakina. Toivomusaloitteessa n:o 399 ehdotetaan, että hallitus ryhtyisi kiireellisesti toimenp1te1sun maamme viimeisten vapaana virtaavien luonnonvaraisten koskien säilyttämiseksi rakentamattomina. Valiokunnan kannanotot Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saadun selvityksen perusteella laki- ja talousvaliokunta pitää lakiehdotusta tarpeellisena, minkä vuoksi valiokunta on asettunut lakiehdotuksen hyväksymisen kannalle. Valiokunta kuitenkin ehdottaa lakiehdotukseen tehtäväksi jäljempänä esitetyt muutokset. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan muun ohella todennut, että hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen 1 :ssä viitataan vesilain 2 luvun 5 :n 1 momenttiin siinä muodossa kuin se on vesilain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE n:o 266/1984 vp.). Tällainen viittaus on valiokunnan mielestä asiallisesti tarpeeton ja lakiteknisesti epäonnistunut. Se on syytä poistaa siitäkin syystä, että koskiensuojelulain voimaantulo ei jäisi riippuvaiseksi vesilain muutosesityksen käsittelystä. Edellä lausuttuun viitaten laki- ja talousvaliokunta ehdottaakin, että 1 :n ensimmäinen lause muutettaisiin seuraavan sisältöiseksi: ''Uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa (264 161) tarkoitettua lupaa seuraavissa vesistöissä ja vesistön osissa:''. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että vesivoiman omistaja tai käyttöoikeuden haltija, joka hakee korvaustoimitusta, ei lakiehdotuksen mukaan saisi korvausta niistä välttämättömistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet hänen oikeutensa valvomisesta. Laki- ja talousvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen ja ehdottaa, että näiden lähinnä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta otettaisiin lisäys lakiehdotuksen 4 :ään. Lakiehdotuksen 3 : n 2 momenttia valiokunta ehdottaa tarkistettavaksi siten, että momentissa viirattaisiin saman pykälän 1 momenttiin. Hallituksen esityksessä Kyrönjokea ei ole mainittu voimalaitosrakentamiselta suojattavana jokena, vaikka se ympäristöministeriön selvitysten mukaan kuuluisi suojeltavien kohteiden joukkoon. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, miten Kyrönjoki voidaan suojella. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että ympäristön suojelua tehostetaan Kyrönjoen alueella ja että veden laatua tarkoin seurataan sekä tarvittaessa ryhdytään kiireellisesti asian vaatimiin toimenpiteisiin. Kyrönjoen veden laadulla on tärkeä merkitys muun muassa siksi, että Vaasan kaupungissa käytetään joen vettä juomavetenä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että koskiensuojelulakiehdotuksen toteuttaminen estää Lapin pohjoisosiin suunniteltujen eräiden pienvoimaloiden rakentamisen, joiden tarkoituksena on ollut alueen sähköhuollon turvaaminen. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että kiireellisesti ryhdytään toimenpiteisiin maamme pohjoisimpien kuntien sähkönsaannin varmistamiseksi. Saadun selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että Ruotsin kanssa on vuonna 1971 tehty rajajokisopimus, jonka tarkoituksena on varmistaa rajavesistöjen sellainen käyttö, joka mahdollisimman hyvin vastaa kummankin valtakunnan ja rajaseudun etuja. Norjan kanssa vuonna 1980 tehdyn sopimuksen tarkoituksena on säilyttää rajavesistöjen ja niiden ympäristön ainutlaatuiset luonnonolosuhteet sekä turvata molempien sopimuspuolten ja erityisesti rajaseudun asukkaiden edut rajavesistöjen käyttöä koskevissa kysymyksissä. Valiokunta toteaa, että Ruotsissa ja Norjassa tehdyt suojelupäätökset ovat luonteeltaan pää-
4 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 töksentekoa ohjaavia periaatepäätöksiä eivätkä lakeja. Valiokunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, ettei Suomen puolella ryhdytä vesivoimalaitosten rakentamiseen edellä mainituissa sopimuksissa tarkoitetuissa rajajoissa. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saisi myöntää lupaa muun muassa Kemijoen ja Tenniöjoen yhtymäkohdan yläpuolisissa vesistöissä Savukosken ja Sallan kunnissa (kohta 46) eikä Tuulomajoen vesistössä Inarin, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnissa (kohta 52). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Kemira Oy omistaa kaikki Savukosken kunnassa olevan Sok Iin alueeseen liittyvät kaivos- ja muut oikeudet. Valiokunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, ettei koskiensuojelulailla vaikeuteta Sokiin kaivoksen mahdollista avaamista, mikäli kaivoksen avaaminen edellyttäisi rakentamista vesistöön. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, ettei Sokiin kaivoshankkeessa ole kysymys uuden voimalaitoksen rakentamisesta mainittuihin vesistöihin. Koskiensuojelulaki kieltää vain uuden voimalaitoksen rakentamisen vesistöön. Siitä huolimatta valiokunta tässä yhteydessä kiinnittää huomiota Kymijoen Pernoon oikaisukanavahankkeeseen, jonka toteuttamisen tarkoituksenmukaisuuden selvittämistä valiokunta pitää tärkeänä ympäristönsuojelun ja voimatalouden sekä liikennesuunnittelun kannalta. Koska valiokunta on hyväksynyt käsittelyn pohjaksi hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen ja asettunut sen hyväksymisen kannalle, valiokunta ehdottaa lakialoitteisiin n:o 16/1984 vp., n:o 27, n:o 69 ja n:o 91 sisältyvät lakiehdotukset hylättäviksi sekä lakialoitteeseen n:o 18711983 vp. sisältyvän lakiehdotuksen hylättäväksi siltä osin kuin siinä on kysymys ehdotuksesta Iijoen ja Kourajoen vesistöalueiden käytöstä ja suojelusta. Lisäksi valiokunta ehdottaa toivomusaloitteen n:o 399 hylättäväksi. Edellä olevan perusteella laki- ja talousvaliokunta kunnioittaen ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hyväksyttäiszin näin kuuluvana: Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: Koskiensuojelulaki 1 Uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää veszlaissa (264!61) tarkoitettua lupaa seuraavissa vesistöissä ja vesistön osissa: (1-53 kohta kuten hallituksen esityksessä) 2 (Kuten hallituksen esityksessä) 3 ( 1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Edellytyksenä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen saamiselle on lisäksi, että voimalaitoksen rakentamista koskeva lupahakemus, johon on liitetty voimalaitoksen rakentamista tarkoittava suunnitelma, on vireillä tämän lain voimaan tullessa. 4 Edellä 2 ja 3 :ssä tarkoitetut korvaukset määrätään siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa ( 60 3/7 7) on säädetty. Mainitun lain 82 :ssä säädetyt kustannukset on määrättävä valtion maksettavaksi. Menettelystä on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä mainitun lain 97 :ssä on säädetty. 5-7 (Kuten hallituksen esityksessä)
Koskiensuojelulaki 5 Samalla valiokunta ehdottaa, että lakialoitteisiin n:ot 16!1984 vp., 27, 69 ja 91 sisältyvät lakiehdotukset hylättäisiin samoin kuin lakialoitteeseen n:o 187!1983 vp. sisältyvä lakiehdotus siltä osin kuin siinä on kysymys ehdotuk- sesta Itjoen ja Koutajoen vesistöalueiden käytöstä ja suojelusta. Lopuksi valiokunta ehdottaa, että toivomusaloite n:o 399 hylättäisun. Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 1986 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Vesterinen, varapuheenjohtaja Järvisalo-Kanerva, jäsenet Arranz (osittain), Hilpelä (osittain), Hurskainen Leppänen (osittain), Kietäväinen, Kokko, Komsi (osittain), Laaksonen (osittain), Löyttyjärvi, Myllyniemi, Paakkinen, Ranta (osittain), Renlund, Turunen (osittain), Valli ja Varpasuo sekä varajäsenet Kautto (osittain) ja Valo (osittain). Vastalauseita 1 Koskiensuojelulain säätäminen on myönteinen asia. Viimeisten vapaiden koskien suojeleminen on kansallinen velvollisuutemme. Erittäin myönteinen on valiokunnan päätös koko Iijoen keskija yläjuoksun säilyttämisestä suojelun piirissä. Valiokunnan ehdottamassa muodossa jää lain ulkopuolelle kuitenkin monta suojeluarvoiltaan mukaan otettuihin koskiin ja jokiin verrattavaa kohdetta. Vakavin puute on kiireisen suojelutarpeen omaavan Kyrönjoen jättäminen pois esityksestä. Esityksestä puuttuu niin ikään Varpaisjärven Itäkosket, joiden rakentamiseen Savon Voimalla on jo vesioikeuden lupa eli suojelulla olisi myös todella kiire. Vakava puute on niin ikään rajajokien, Tornionjoen, Tenojoen ja Näätämäjoen pääuomien jättäminen suojelun ulkopuolelle. Hallitus ja valiokunta ehdottavat suojeltavien koskien vesivoiman omistajille maksettavaksi korvauksia vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella ja lisäksi korvattaviksi voimayhtiöiden suunnittelukustannukset sikäli kuin lupahakemus on vireillä. Ounasjokilain pohjalta eh- dotetaan Kemijoki Oy:lle tästä poiketen maksettavaksi suunnittelukustannukset, vaikkei lupahakemuksia olekaan vireillä. Katsomme, ettei korvausten maksaminen koskien suojelusta ole perusteltua ja on vastoin perinteisiä suomalaisia oikeuskäsityksiä. Vesivoima omistuksen kohteena on mielestämme yleensäkin ongelmallinen, ja missään tapauksessa ei voida katsoa tähän omistukseen liittyvän itsestään selvänä oikeutta voimatalouskäyttöön. Vesistörakentamista säädellään vesilailla ja se on luvanvaraista toimintaa. Vesilain keskeisenä, pykäliin kirjoitettuna periaatteena on vesistöä pilaavan toiminnan kieltäminen. Käytännössä vesilakia on kuitenkin sovellettu voimalarakentamisen hyväksi luonnon ja ympäristöarvot kuten yleensäkin ei-rahassa mitattavat arvot syrjäyttäen. Vain Huopanankoskeen rakentamisen on korkein hallinto-oikeus evännyt ympäristöarvojen perusteella. Tästä vesilain käytännön soveltamisen linjasta samoin kuin vesihallintoviranomaisten yksityisten voimayhtiöiden kanssa tekemistä vesistörakenta-
6 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 missopimuksista on syntynyt tulkinta vesivoiman omistukseen sitoutuvasta voimatalouskäyttöoikeudesta ja siitä, ettei oikeutta voida korvauksitta evätä. Kuitenkaan vesilain mukaisen lupakäsittelyn johtaessa kielteiseen päätökseen ei hakijalle makseta minkäänlaisia korvauksia sen paremmin kuin suunnittelukustannustenkaan osalta. Mainittakoon, että vesilaki säädettiin aikoinaan yksinkertaisessa säätämisjärjestyksessä. Katsomme, että eduskunnan päättäessä koskista ja vesistöistä, joiden osalta yleinen etu ja luonnonsuojelulliset arvot vaativat voimalaitosrakentamisen estämistä, on kyse vesilain sisältämien luvan myöntämisen edellytysten tarkastelusta lainsäätäjän toimesta. Tätä näkemystä tukee myös hallituksen eduskunnalle valmisteleroan esityksen muoto, jossa koskiensuojelulaki suoraan sidottiin vesilakiin viittaamalla lain 1 :ssä vesilain 2 luvun 5 :ään. Vaikka tämä nimenomainen viittaus valiokunnassa purettiinkin, ei se itse asiayhteyttä miksikään muuttanut. Edellä selostettua kantaa tukevat myös useat koskiensuojelulain valmistelun yhteydessä annetut ja valiokunnalle esitetyt asiantuntijalausunnot. Viittaamme myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon liitettyyn eriävään mielipiteeseen. Kyrönjoen jättämistä pois koskiensuojelulaista on perusteltu korvauskysymyksen erityisellä ongelmallisuudella vesihallituksen] yllinkosken Sähkö Oy:n kanssa vuonna 1974 solmiman joen rakentamista koskevan sopimuksen vuoksi. Tämä sopimus on tulkittu yksityisoikeudelliseksi ja valtiota si tovaksi. Sen lisäksi, että viittaamme edellä esittämäämme kantaan korvausvelvelvollisuudesta yleisesti, katsomme, ettei Kyrönjoki tässä suhteessa muutoinkaan muodosta erityistapausta. Katsomme, että kyseessä voi olla vain julkisoikeudelliseksi tulkittava sopimus eikä vesihallituksella ole edes ollut toimivallassaan sitovasti sopia yksityisen yrityksen kanssa vesilain säädösten piiriin kuuluvasta, luvanvaraisesta toiminnasta. Minkäänlaisiin korvauksiin ei Jyllinkosken Sähkölle synny oikeutta, jos rakentamisluvat siltä vesioikeusprosessissa evätään. Mielestämme korvausvelvollisuutta ei valtiolle synny myöskään eduskunnan päättäessä Kyrönjoen suojelusta. Säädettäessä lakia Ounasjoen erityissuojelusta otettiin siihen maininta erikseen päätettävistä korvauksista. Tästä syystä ehdotamme Ounasjoen osalta vesivoiman pienomistajille korvauksen suorittamista. Korvauksia ei ehdotuksemme mukaan sen sijaan tule maksaa Kemijoki Oy:lle, joka aikoinaan hankki Kemijoen koskiosuudet mitättömillä hinnoilla jokivarren asukkaiden "tietämättömyyttä'' hyväksi käyttäen. Korvauskysymyksen ratkaisuun liittyen ehdotamme, että varat, jotka hallituksen esityksen perusteella aiotaan käyttää korvauksiin Kemijoki Oy:lle ja korvauksiin muille suojeltavien kohteiden vesivoiman omistajille ja haitijoille käytettäisiin jokien moninaiskäytön ja jokivarsien asukkaiden elinkeinojen ja elinolojen edistämiseen. Edellä esitetyn perusteella ehdotamme kunnioittaen, että lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana: Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: Koskiensuojelulaki 1 Uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa (264 161) tarkoitettua lupaa seuraavissa vesistöissä ja vesistön osissa: (Kohdat 1-51 kuten valiokunnan mietinnössä) 52) Tuulomajoen vesistössä Inarin, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnissa; (poist.) 53) Kourajoen vesistössä Kuusamon, Posion ja Sallan kunnissa; 54) Kyrönjoessa Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kunnissa; sekä 55) Vuoksen vesistöissä, Nilsiän reitin läntisessä haarassa Varpaisjärven kunnan Itäkoskissa.
Koskiensuojelulaki 7 2 ja 3 (Poist.) 2 (5 ) Ounasjoen erityissuojelusta annetun lain (703/ 83) 2 :ssä tarkoitettuna korvauksena Ounasjoen vesivoiman omistajalle tai käyttöoikeuden haltijalle, joka erityissuojelun johdosta ei voi käyttää hyväksi omistamaansa tai hallitsemaansa vesivoimaa, suoritetaan omistajan tai käyttöoikeuden haltijan niin vaatiessa valtion varoista korvaus, joksi on määrättävä vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Edellä 1 momentissa säädettyä korvausta ez kuitenkaan suoriteta Kemzjoki Osakeyhtiölle. 3 (4 ) Edellä 2 (poist.) :ssä tarkoitetut korvaukset määrätään siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa ( 603/77) on säädetty. (Poist.) Menettelystä on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä mainitun lain 97 :ssä on säädetty. 4 ja 5 (Kuten 6 ja 7 valiokunnan mietinnössä) Edelleen ehdotamme, että valiokunta hyväksyisi seuraavan perustelulausuman: ''Valiokunta on poistanut koskiensuojelulaista valtion korvausvelvoitteen lukuun ottamatta Ounasjoen erityissuojelusta annetun lain 2 :ssä tarkoitettuja, muille kuin Kemijoki Oy:lle maksettavia korvauksia. Valiokunta edellyttää, että hal- Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 1986 lituksen esityksen mukaisesti Kemijoki Oy:lle maksettaviksi aiottuihin korvauksiin varatut määrärahat käytetään Ounasjoen moninaiskäytön ja jokivarren asukkaiden elinkeinojen edistämiseen ja elinolojen parantamiseen. Samoin valiokunta edellyttää, että tämän lain perusteella voimalaitosrakentamiselta suojeltavien vesistöjen osalta korvauksiin varatut määrärahat käytetään näiden vesistöjen moninaiskäytön ja jokivarsien asukkaiden elinkeinojen ja elinolojen edistämiseen.'' Marja-Liisa Löyttyjärvi Matti Kautto Ville Komsi II mietinnön Sokli-hanketta koskevasta kappalees ta. Sen ohella, että olen yhtynyt ensimmäiseen vastalauseeseen, pyydän irtisanoutua valiokunnan Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 1986 Ville Komsi III Laki- ja talousvaliokunta on äänestyksen jälkeen hyväksynyt koskiensuojelulain hallituksen esityksen pohjalta muodossa, joka estää Iijoen vesistön keskiosaan rakennettavaksi suunnitellun ns. Kollajan allashankkeen toteutumisen. Kollajan allashankkeen ja siihen liittyvän voimalaitoksen rakentamisen estämisellä saavutenavat edut ovat luonnonsuojelullisesti pelkästään paikalliset ja sellaisinakio varsin vähämerkityksiset. Iijoen vesistön alaosat ovat jo kokonaan
8 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 rakennetut, eikä vesistön keskiosan valjastaminen voimataloustarkoituksiin muuttaisi oleellisesti nykyistä tilannetta. Vesistön yläosat, joilla sijaitsevat vesistöön liittyvät matkailullisesti ja muun luonnonkäytön kannalta tärkeät alueet, olisivat joka tapauksessa tulleet suojelluiksi. Kollajan allashankkeeseen liittyen paikallinen voimayhtiö Pohjolan Voima Oy ja Pudasjärven kunta ovat solmineet periaatesopimuksen, jonka mukaan voimayhtiö rakentaa Pudasjärvelle 150 megawatin turvevoimalan siinä tapauksessa, että se voi hyödyntää Kollajan altaan avulla syntyvän vesivoiman tehonlisäyksen. Kollajan altaan rakennelmineen tuoma vesivoiman Iisäteho on arvioitu vajaaksi 140 megawatiksi. Yhteen laskien Kollajahanke ja turvevoimala merkitsisivät siis lähes 300 megawatin sähköntuotannon lisäystä ja tällaisenaan se olisi yksi suurimmista yksittäisistä lähivuosina toteuttamiskelpoisista sähkön lisäkapasiteetin rakentamishankkeista maassamme. Oleellista on myös se, että hanke on kannattava ja toteutettavissa ilman yhteiskunnan suoraa tukea. Paikallisen väestön ja erityisesti Pudasjärven kunnan kannalta suurin merkitys on kuitenkin hankkeiden työllisyysvaikutuksilla. Rakentaminen ja jatkossa turvevoimala toisivat Pudasjärvelle useita satoja uusia, pysyviä työpaikkoja. Kun Pudasjärvi ja sen ympäristökunnat ovat maan vaikeinta työttömyysaluetta, keskimääräisen työttömyysasteen ollessa yli 20 prosenttia työvoimasta, on helppo ymmärtää hankkeen lähes yksimielinen tuki paikallisen väestön keskuudessa ja koko maakunnassa. Hankkeen etuja ja haittoja punnittaessa tulisi luottaa paikallisen väestön arvioimeihin. Kun allashanke nyt uhkaa jäädä toteutumatta, on syntymässä tilanne, jossa myös turvevoimala jää rakentamatta. Tähän mennessä ei ole voitu esittää realistista vaihtoehtoa turvevoimalan rakentamiseksi Pudasjärvelle ilman Kollajan allashankkeen toteuttamista. Vaikka tällainen ratkaisu löytyisikin, olisi se joka tapauksessa oleellisesti yhteiskunnan kannalta yhdistettyä allas-turvevoimalahanketta kalliimpi. Edellä olevaan viitaten ehdotamme, että lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana: Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: Koskiensuojelulaki 1 Uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää (poi.st.) lupaa seuraavissa vesistöissä ja vesistön osissa: (1-39 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 40) Iijoen vesistön keski- ja yläosassa Izjoen Kurenkosken ja Livajaen Kynkäänkosken yläpuo- Iisissa vesistön osissa Kuusamon, Posion, Pudasjärven, Puolangan, Ranuan, Suomussalmen ja Taivalkosken (poist.) kunnissa; (41-53 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 2-7 (Kuten valiokunnan mietinnössä) Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 1986 Paavo Vesterinen Timo Kietäväinen Heikki Kokko IV Kokoomuksen valiokuntaryhmä pitää koskiensuojelulakia tarpeellisena ja koskiluetteloa luonnonsuojelun kannalta kattavana. Emme kuitenkaan voi yhtyä valiokunnan mietintöön kaikilta osm. Koskiensuojelulain 1 :n 40 kohdasta esitämme poistettavaksi ns. Kollajan suojeluhankkeen. Altaan rakentamista puoltavat mielestämme työllisyys-, voimataloudelliset ja ympäristönsuojelulliset syyt. Yli 20 % :n työttömyysasteen vaivaa-
Koskiensuojelulaki 9 massa Pudasjärven kunnassa tarvitaan työpaikkoja, joita rakentaminen toisi. Kunnan saama osakkuussähkö mahdollistaisi monipuolisemman elinkeinorakenteen. Kollajan rakentaminen merkitsisi saasteettoman energian saantia n. 140 MW:n verran, kun samalla saadaan lisäkoneet viiteen jo valmiiseen voimalaitokseen joen alajuoksulla. Tämä sähköenergia merkitsee huomattavaa vuotuista sähköenergian lisäystä. Hanke poistaisi vuotuiset kevättulvat, eivätkä sen ympäristölliset haitat jo nyt rakennetussa joessa ole oleellisia. Paikallinen väestö ja sen edustajat läänin viranomaisia myöten hyväksyvät Kollajan rakentamisen. Emme hyväksy lain 2 :ää, koska se ei täytä täyden korvauksen vaatimusta vaan on ristiriidassa täyden korvauksen periaatteen kanssa kuten perustuslakivaliokunnan vähemmistö on todennut. Kyseessä olevan laatuiset suojeluhankkeet on aiemmin toteutettu valtioneuvoston periaatepäätöksin. Tällaisia ovat kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelmat vuodelta 1978, soidensuojelun perusohjelmat vuosilta 1979 ja 1981 sekä harjujen suojeluohjelma vuodelta 1984. Suojeluohjelmien toteuttamisen vaatimat maaalueiden ja muiden oikeuksien lunastukset toimeenpannaan lunastuslain ( 6031 77) säännösten mukaisesti, jolloin suoranaisten menetysten lisäksi myös omaisuuden tuottoarvo korvataan. Vesivoiman omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle tultaisiin hallituksen lakiehdotuksen mukaan suorittamaan korvaus vain vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukaan. Omaisuuden tuottoarvoa ei korvattaisi. Järjestelmä poikkeaa muiden luonnonsuojeluhankkeiden kohdalla noudatetusta käytännöstä ja toteutuessaan merkitsee syvälle käyvää muutosta vallitseviin korvausperusteisiin. Esitystä on perusteltu sillä, että vesivoiman omistajalla ei vesilain mukaan ole oikeutta korvaukseen, mikäli hänen rakentamishanketta koskeva lupahakemuksensa hylätään. Samalla perusteella voitaisiin katsoa, että myöskään maanomistajalle ei ole suoritettava lunastuslain mukaista täyttä korvausta hänen omaisuutensa suojelemisesta tai muusta käyttöoikeuden rajoittamisesta. Rakennuslaki ei välittömästi oikeuta saamaan korvausta siinä tapauksessa, että rakennuslupa hylätään. Siitä huolimatta korvaukset maaomaisuuden suojelemisesta tai siihen kohdistuvien oikeuksien rajoittamisesta on aina määrätty kulloinkin voimassa olevan pakkolunastuslainsäädännön määräysten mukaisesti. Erinäisissä tilanteissa julkiyhteisölle tulee rakennuslain mukaan lunastusvelvollisuus jo silloin, kun maanomistaja ei voi käyttää omaisuuttaan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla. Koskiensuojelulain toteuttaminen esitetyin tavoin merkitsee pakkolunastukseen verrattavaa puuttumista epälukuiseen määrään yksityistä omaisuutta, jonka suojasta on säädetty hallitusmuodossa ja korvaamisesta lunastuslaissa. Voidaan myös todeta, että vesilakiin perustuva rakentamisoikeus on perusteiltaan täysin verrattavissa siihen rakentamisoikeuteen, johon lupa haetaan rakennuslain perusteella. Näin ollen katsomme, että lakiehdotuksen 2 tulisi hyväksyä esittämämme mukaisessa muodossa. Vesivoiman omistajia ja käyttöoikeuden haltijoita on tuhansia. Kun valtio lunastaa heiltä vesivoiman rakentamisoikeudet, on mielestämme oikeampi tapa, että valtio myös käynnistää korvausmenettelyn siten, ettei heidän tarvitse itse lähteä käymään monimutkaista menettelyä. Edellä olevaan viitaten ehdotamme, että lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana: Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: Koskiensuojelulaki 1 Uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa (264/61) tarkoitettua lupaa seuraavissa vesistöissä ja vesistön osissa: (1-39 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 40) Iijoen vesistön keski- ja yläosassa Itj"oen Kurenkosken ja Livajaen Kynkäänkosken yläpuolisissa vesistön osissa Kuusamon, Posion, Pudasjärven, Puolangan, Ranuan, Suomussalmen ja Taivalkosken (poist.) kunnissa; 2 261215E
10 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 (41-53 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 2 Vesivoimanomistajalle tai käyttöoikeuden haltijalle, joka lain 1 :ssä säädetyn kiellon johdosta ei voi käyttää hyväksi omistamaansa tai hallitsemaansa vesivoimaa, on suoritettava mainitun lain 1 :ssä tarkoitetusta kiellosta aiheutuvista taloudellisista menetyksistä korvaus noudattaen kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603 177) mukaisia korvauksen määräämisen perusteita. 3 (Kuten valiokunnan mietinnössä) 4 Korvausmenettelyn osalta sovelletaan, mitå" kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa on lunastusmenettelystä säädetty. Mainitun lain 82 :ssä säädetyt kustannukset on määrättävä valtion maksettavaksi. (Poist.) Mikäli 2 :ssä tarkoitetuista korvauksista ei päästä sopimukseen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, tulee valtion 6 kuukauden kuluessa måärätå. toimitus vireille pantavaksi. 5-7 (Kuten valiokunnan mietinnössä) Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 1986 Sakari Valli Tauno Valo Päivi Varpasuo
Koskiensuojelulaki 11 EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Liite 1 Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 1986 Lausunto n:o 8 Laki- ja talousvaliokunnalle Eduskunnan päätöksen mukaisesti laki- ja talousvaliokunta on kirjeellään 4 päivänä huhtikuuta 1986 pyytänyt perustuslakivaliokunnalta lausuntoa säätämisjärjestystä koskeviita osin hallituksen esityksestä n:o 25 koskiensuojelulaiksi ja kirjeellään 4 päivänä tammikuuta 1984 ed. von Beliin ym. lakialoitteesta n:o 18711983 vp. laiksi vesilain 2 luvun 5 ja 11 :n muuttamisesta sekä laiksi Iijoen ja Koutajoen vesistöalueiden käytöstä ja suojelusta samoin kuin kirjeellään 28 päivänä helmikuuta 1984 ed. Almgrenin ym. lakialoitteesta n:o 16/1984 vp. laiksi Kymijoen Pernoonkoskien, Siikakosken ja Kokonkosken käytöstä ja suojelusta. Asian johdosta valiokunnassa ovat olleet kuultavina ministeri Matti Ahde, kansliapäällikkö Lauri Tarasti ja vanhempi hallitussihteeri Taru Hallberg ympäristöministeriöstä, kansliapäällikkö Raimo Pekkanen oikeusministeriöstä, hallitusneuvos Matti Kekkonen maa- ja metsätalousministeriöstä, oikeusneuvos Väinö Riihelä korkeimmasta oikeudesta, eläkkeellä oleva oikeuskansleri Kai Korte, varatuomari Erkki Hissa Kemijoki Oy:stä, varatuomari Ensio Kahanpää Suomen Voimalaitosyhdistys ry:stä, ympäristönsuojeluasiamies Jukka Luokkamäki Teollisuuden Keskusliitosta, asianajaja Reijo Savia, professori Mikael Hiden, professori E.J. Hollo, professori Veikko 0. Hyvönen, tutkijaprofessori Antero Jyränki, apulaisprofessori Vesa Majamaa, professori Ilkka Saraviita, oikeustieteen tohtori Kauko Sipponen ja apulaisprofessori Pekka Vihervuori. Käsiteltyään asian lähinnä valtiosääntöoikeudelliselta kannalta perustuslakivaliokunta esittää kunnioittaen seuraavaa. Hallituksen esitys Esityksen tarkoituksena on suojella arvokkaat virtaavat vedet ja kosket voimalaitosrakentamiselta. Lakiehdotuksen mukaan luvan myöntäminen uuden voimalaitoksen rakentamiseen kielletään 53:een ehdotuksessa mainittuun vesistöön tai vesistön osaan. Ehdotus muodostaa kokonaisuuden, jolla on virtaavien vesien suojelun kannalta valtakunnallinen merkitys. Kaikissa suojelukohteissa voimalaitoksen rakentaminen aiheuttaisi vesilaissa tarkoitettuja vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Lakiehdotuksen mukaan vesivoiman omistajille ja käyttöoikeuden haitijoille suoritetaan vesivoiman hyväksikäytön estymisen johdosta vaatimuksesta korvaus, joksi määrätään vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukainen täysikorvaus. Lisäksi korvattaisiin vesivoiman käyttöönottamisen tarpeellisista suunnittelu- ja muista erityisistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset eräin edellytyksin. Korvaukset määrättäisiin siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastamisesta annetussa laissa on säädetty. Vastaavaa korvausperiaatetta ja -menettelyä sovellettaisiin myös niihin vesistöihin, joissa luvan myöntäminen voimalaitoksen rakentamiseen on kielletty Ounasjoen erityissuojelusta annetulla lailla. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen. Koskiensuojelulakiehdotus on esityksen mukaan käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyllä tavalla. Esityksen mukaan säätäruisjärjestykseen vaikuttaa muun muassa se, että yksittäistapauksen sijasta koskiensuojelulaki sisältäisi omistusoikeuden käytön yleisen rajoituksen, joka koskisi yhtäläisesti kaikkia kysymykseen tulevia vesivoiman omistajia ja käyttöoikeuden haltijoita. Rajoituksesta maksettaisiin korvaus, joka määrätään vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukai-
12 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 seksi täydeksi korvaukseksi. Korvausperusteet olisivat samat, joita lakialaitteessa n:o 153/1982 vp. ehdotettiin ja joiden perustuslakivaliokunta lausunnossaan n:o 18/1982 vp. katsoi täyttävän hallitusmuodon 6 :n 3 momentin edellyttämän täyden korvauksen vaatimuksen. Lisäksi esityksessä todetaan, että koskiensuojelulaki ei koskisi Kemijoki Oy:n sisäisiä yksityisoikeudellisia suhteita eikä muita tapauksia, joissa valtio on tehnyt vesivoiman rakentamisesta sopimuksen. Lakialoitteet Ed. von Bellin ym. edellä mainitun lakialoitteen tarkoituksena on parantaa vesien käytön suunnitelmallisuutta ja vesiluonnon suojelua sekä suojella Iijoen ja Kourajoen vesiä vesirakentamiselta. Lakialoitteeseen sisältyvän toisen lakiehdotuksen mukaan ei voimalaitoksen rakentamiseen Iijoen ja Kourajoen vesistöihin saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa. Lakialoitteeseen sisältyvät lakiehdotukset on johtolauseen mukaan käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyllä tavalla. Ed. Almgrenin ym. edellä mainitun lakialoitteen tavoitteena on Kymijoessa olevien Pernoonkoskien, Siikakosken ja Kokonkosken suojeleminen ja luonnonvaraisena säilyttäminen. Lakialoitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen mukaan voimalaitoksen rakentamiseen mainituissa kaskissa ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa. Lakiehdotus on johtolauseen mukaan käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyllä tavalla. Valtiosääntöoikeudellinen arviointi Ha/iituksen esitys Omaisuuden perustuslainsuoja ilmenee hallitusmuodon 6 :stä, jonka 1 momentissa säädetään, että jokainen Suomen kansalainen on lain mukaan turvattu muun muassa omaisuuden puolesta. Lainsäädäntökäytännössä on katsottu, että omistusoikeuteen kuuluvia oikeuksia vähennettäessä tai rajoitettaessa puututaan myös omaisuuteen, vaikka omistusoikeuden kohteena oleva esine säilyykin sinänsä koskemattomana. Jos omistusoikeuteen puuttuvat rajoitukset eivät kuitenkaan loukkaa omistajan oikeutta käyttää omaisuuttaan normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla, voidaan rajoituksista säätää hallitusmuodon 6 :n 1 momentin estämättä tavallisella lailla. Perustuslakivaliokunta on aiemmin katsonut koskivoiman kuuluvan omaisuuden suojan piiriin (PeVL n:o 5 ja 8/1947 vp.). Valiokunta on lisäksi todennut, että vesivoimaa voidaan valtiosääntöoikeudellisessa mielessä pitää uusiutuvana luonnonvarana, jonka suurin merkitys omistajalle tai käyttöoikeuden haltijalle liittyy juuri mahdollisuuteen käyttää sitä energiantuotantoon (PeVL n:o 18/1982 vp. ). Tästä syystä perustuslakivaliokunta katsoo, että lakiehdotuksen 1 :n tarkoittama pysyvä kielto myöntää rakentamislupaa uutta voimalaitosta varten pykälässä nimeltä mainituissa vesistöissä tai vesistön osissa merkitsee omaisuuden normaalina, kohtuullisena ja järkevänä pidettävän käyttötavan kokonaan kieltämistä. Tällainen kielto voidaan rinnastaa kiinteistöön kuuluvan etuuden tai erityisen oikeuden lunastukseen hallitusmuodon 6 :n 3 momentin tarkoittamassa mielessä. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan voidaan säätää lailla. Hallituksen esityksessä mainittujen vesistöjen ja vesistön osien rauhoittamista uusien voimalaitosten rakentamiselta voidaan pitää yleisen tarpeen vaatimana, koska on useista esityksessä mainituista syistä tärkeää säilyttää jäljellä olevat virtaavat vedet ja kosket. Lakiehdotuksen 2 :n mukaan vesivoiman omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle suoritetaan vesivoiman hyväksikäytön estymisen johdosta valtion varoista korvaus, joksi on määrättävä vesivoiman luonnonmukaisen niroellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Ehdotetun korvaussäännöksen osalta valiokunta viittaa lausunnossa n:o 18/1982 vp. ottamaansa kantaan ed. Impiön lakialoitteesta n:o 153/ 1982 vp. Valiokunta katsoi lakialoitteeseen sisältyneen korvaussäännöksen täyttävän hallitusmuodon 6 :n 3 momentissa edellytetyn täyden korvauksen vaatimuksen. Koskiensuojelulakiin ehdotettu korvaussäännös noudattaa mainitussa lakialoitteessa omaksuttua korvausperiaatetta ja on niin muodoin säädettävissä tavallisena lakina. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, puuttuisika lakiehdotus valtiosääntöoikeudellisesti merkitsevällä tavalla yksityisoikeudellisiin sopimuksiin, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa. Saadun selvityksen mukaan lakiehdotuksen tarkoittamien vesistöjen tai vesistön osien osalta ei ole olemassa vesilain mukaisesta voimalaitosrakentamisesta sellaisia sitovia sopimuksia, joihin laki puuttuisi taannehtivasti. Siksi
Koskiensuojelulaki 13 lakiehdotus voidaan tältäkin kannalta arvioituna säätää tavallisena lakina. Lakialoitteet Aiemmin mainittuihin lakialoitteisiin sisältyvissä lakiehdotuksissa suojeltaviksi ehdotetut vesistöt tai vesistön osat sisältyvät hallituksen esityksen mukaan rauhoitettaviin kohteisiin. Edellä todetun mukaisesti on siten katsottava hallitusmuodon 6 :n 3 momentin vaatimuksen yleisestä tarpeesta täyttyvän. Koska lakialoitteiden mukaan vesivoiman hyväksikäytön estymisestä ei kuitenkaan suoriteta korvausta, on ed. von Beliin ym. lakialoitteeseen sisältyvä toinen lakiehdotus ja ed. Almgrenin ym. lakialoitteeseen sisältyvä lakiehdotus käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 67 :ssä säädetyllä tavalla. Muita seikkoja Hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen 1 :ssä viitataan vesilain 2 luvun 5 :n 1 momenttiin siinä muodossa kuin se on vesilain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE n:o 26611984 vp.). Tällainen viittaus on valiokunnan mielestä asiallisesti tarpeeton ja lakiteknisesti epäonnistunut. Se on syytä poistaa siitäkin syystä, että koskiensuojelulain voimaantulo ei jäisi riippuvaiseksi vesilain muutosesityksen käsittelystä. Valiokunnan käsityksen mukaan 1 :ssä on aihetta todeta rakentamisluvan myöntämiskiellon ohella, ettei mainituissa vesistöissä ja vesistön osissa saa myöskään rakentaa uutta voimalaitosta. Lakiehdotuksen 3 :n mukaan korvataan vesivoiman omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vesivoiman käyttöön ottamiseksi tarpeellisista suunnittelu- ja muista erityisistä toimenpiteistä, jos ne ovat tarkoittaneet voimalaitoksen rakentamista lakiehdotuksen mukaan rauhoitettavaan vesistöön. Korvauksen saaminen edellyttäisi sitä, että koskiensuojelulain tullessa voimaan on vireillä vesilain mukainen voimalaitoksen rakentamislupahakemus. Valiokunnan käsityksen mukaan suunnittelukustannusten korvaaminen on tavanomaisesta poikkeava järjestely. Se saattaa johtaa spekulatiivisiinkin lupahakemuksiin. Tämä mahdollisuus voi korostua sen vuoksi, että korvauksen saamista ei ole sidottu esimerkiksi lupahakemuksen vireilläoloon hallituksen esityksen antamisajankohtana esityksessä ehdotetun lain voimaantulohetken asemesta. Suunnittelukustannukset korvattaisiin sellaiselle suojeltavan vesistön vesivoiman omistajalle, jolla on lupahakemus vireillä vesioikeudessa, kun taas ilman tätä korvausta jäisivät esimerkiksi ne yksityiset vesialueen omistajat, jotka eivät ole voineet tehdä lupahakemusta vesilain 3 luvun 9 :n rajoitusten tähden. Lakiehdotuksen 3 johtaa korvausten maksamiseen suunnittelukustannuksista lähinnä voimayhtiöille, joilla on vireillä voimalaitossuunnitelmia suojeltavissa vesistöissä, vaikka mitään suunnittelukuluja ei korvattaisi, jos lupahakemus evättäisiin vesilain nojalla. Lakiehdotuksen mukaan korvaus vesivoiman käytön estymisestä ja suunnittelukustannuksista määrätään siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/77) on säädetty. Tämä merkitsee sitä, että lunastustoimituksen kustannukset jäävät valtion maksettaviksi. Edunvalvontakustannukset eli lähinnä oikeudenkäyntikulut on sen sijaan lunastuslain 82 :n 1 momentin mukaan määrättävä hakijan maksettaviksi. Koska vesivoiman omistajan tai käyttöoikeuden haltijan on itse haettava lakiehdotuksen mukaan korvaustoimitusta, ei hän saa korvausta niistä välttämättämistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet hänen oikeutensa valvomisesta. Valiokunta pitää tällaista järjestelyä epäkohtana oikeusturvan kannalta. Edellä esitettyyn viitaten perustuslakivaliokunta, jolla ei ole muuta huomautettavaa asian johdosta, kunnioittaen lausunronaan esittää, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus ja ed. von Beliin ym. lakialoitteeseen sisältyvä ensimmäinen lakiehdotus voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä ja että ed. von Beliin ym. lakialoitteeseen sisältyvä toinen lakiehdotus ja ed. Almgrenin ym. lakialoitteeseen sisältyvä lakiehdotus on käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 67 :ssä säädetyssä järjestyksessä.
14 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Zyskowicz, varapuheenjohtaja A. Kemppainen, jäsenet Aaltio, Anttila, Hämäläinen, Jansson, Kärhä, ]. Mikkola, Muroma, Nieminen, Peltola, Pokka, Skinnari ja Viinanen sekä varajäsenet Kettunen, Rajamäki ja Roos. Eriäviä mielipiteitä I Emme voi yhtyä valiokunnan enemm1ston kantaan niiltä keskeisiltä osin, kuin valiokunta on lausunnossaan katsonut, että koskiensuojelulakiehdotus voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Valiokunnan enemmistö on kantansa tueksi katsonut lakiehdotuksen 2 :n korvaussäännösten täyttävän hallitusmuodon 6 :n 3 momentin edellyttämän täyden korvauksen vaatimuksen vetoamalla valiokunnan lausuntoon n:o 18/1982 vp. Tuossa lausunnossaan valiokunta totesi hallituksen lakiehdotuksen ohessa, että silloin myös esillä ollut lakialoite oli korvaussäännöstensä osalta hallitusmuodon mukainen. Mielestämme valiokunnan tuolloin pääasian eli hallituksen esityksen sivussa ilmaisema kanta ei voi muodostaa sellaista vakiintunutta käytäntöä, johon vedoten nyt voitaisiin muodostaa säätämisjärjestyskannanotto. Aiemman lausunnon tässä suhteessa vähäistä ennakkopäätösarvoa osoittaa sekin, että lakialoitetta koskeva säätämisjärjestyslausuma esitettiin ilman asiantuntijoiden käsityksiä lakialoitteen korvaussäännöksistä. On myös huomattava, että kyseinen lausunto valmistui aivan silloisen vaalikauden loppuvaiheessa ja valiokunnan huomion kohdistuessa käytännöllisesti katsoen kokonaan hallituksen esityksen tarkasteluun. Käsityksemme mukaan koskiensuojelulakiehdotuksen 2 ei täytä täyden korvauksen vaatimusta. Korvausperuste on kaavamainen, eikä se ota huomioon sitä, että kosket eroavat toisistaan rakentamiskelpoisuutensa puolesta. Mielestämme on kiistatonta, että rakentamiskelpoisuudeltaan hyvän vesivoiman ja jo rakennetun voimalaitok- sen omistaja saisi lakiehdotuksen mukaan korvauksen, joka ei täysimääräisesti vastaa vesivoiman hyväksikäytön estymisestä aiheutuvaa taloudellista menetystä. Tämän vuoksi lakiehdotus on käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 67 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Perustuslain vaatimukset täyttyisivät tältä osin, jos korvaus myös suuruutensa eikä vain menettelynsä osalta säädetään määrättäväksi lunastuslain ( 6031 77) mukaan. Tätä korvausperustetta sovellettaessa jäisi lisäksi maksamatta sellainen perusteeron korvaus, johon lakiehdotus johtaa, koska korvausta sen mukaan maksetaan siitä riippumatta, voisiko vesivoiman omistaja tosiasiallisesti rakentaa voimalaitoksen vai ei. Valiokunnan enemmistön mukaan ei ole olemassa sellaisia yksityisoikeudellisia sopimuksia, joihin koskiensuojelulaki puuttuisi taannehtivasti. Käsityksemme mukaan tilanne kuitenkin on ainakin Kemijoki Oy:n omistuksessa suojeltavissa kohteissa olevan vesivoiman osalta siinä määrin rinnasteinen ns. Ounasjokilaissa esillä olleeseen tilanteeseen, että säätämisjärjestyksen arvioiminen taannehtivuuskiellon kannalta olisi tullut ottaa huomioon. Valiokunnan enemmistö on käsitellyt laajasti lakiehdotuksen 3 :n säännöksiä suunnittelukustannusten korvaamisesta. Mielestämme tämän osalta riittää huomautus siitä, että korvauksen saamista ei ole sidottu esimerkiksi lupahakemuksen vireilläoloon hallituksen esityksen antamisajankohtana esityksessä ehdotetun lain voimaantulohetken asemesta. Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 1986 Sampsa Aaltio Lea Kärhä Iiro Viinanen Sirkka-Liisa Anttila Impi Muroma Pentti Kettunen Einari Nieminen Ben Zyskowicz
Koskiensuojelulaki 15 II Vesilain perusteella voimalaitosrakentamiseen tarvitaan lupa. Jos lupa evätään, siitä ei seuraa minkäänlaista korvausta vesivoiman omistajalle. Sen vuoksi kos- kiensuojelulakiin ei tulisi sisällyttää korvauspykälää. Myös ed. von Bellin ja ed. Almgrenin lakialoitteet voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 1986 Arvo Kemppainen Kati Peltola
16 1986 vp. - LtVM n:o 21 - Esitys n:o 25 EDUSKUNNAN LIIKENNEVALIOKUNTA Liite 2 Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 1986 Lausunto n:o 1 Laki- ja talousvaliokunnalle Laki- ja talousvaliokunta on kirjeellään 4 päivänä huhtikuuta 1986 pyytänyt liikennevaliokunnan lausunnon hallituksen esityksestä n:o 25 koskiensuojelulaiksi ja ed. Söderströmin ym. lakialoitteesta n:o 27 koskiensuojelulaiksi. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina vanhempi hallitussihteeri Taru Hallberg, tutkija Ilkka Heikkinen ja luonnonsuojeluvalvoja Antti Haapanen ympäristöministeriöstä, hallitusneuvos Kalevi Perko liikenneministeriöstä, yliinsinööri Kimmo Mannola tie- ja vesirakennushallituksesta ja tieinsinööri Esko Pöntynen tie- ja vesirakennuslaitoksen Keski-Suomen piiristä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan suojeltaviksi arvokkaat virtaavat vedet ja kosket voimalaitosrakentamiselta. Suojeltavat vesistöt ja vesistön osat lueteltaisiin koskiensuojelulaissa. Lakialoitteessa n:o 27 ehdotetaan hallituksen esitykseen sisältyvän koskiensuojelulain muuttamista siten, että suojeltaviin vesistöihin lisättäisiin Kyrönjoki Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kunnissa. Liikennevaliokunta on lausuntoa valmistellessaan tarkastellut hallituksen esitykseen ja lakialoitteeseen sisältyviä lakiehdotuksia pelkästään liikennepolitiikan kannalta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että ehdotettu koskiensuojelulaki on liikennepolitiikan kannalta hyväksyttävissä muuttamattomana. Suojeltaviksi ehdotettuihin vesistöihin sisältyy tosin sellaisia päävesistöjen osia, joihin on suunniteltu vesiteiden rakentamista kanavoimalla. Laki ei kuitenkaan suoranaisesti vaikuttaisi näiden hankkeiden toteuttamiseen, sillä ehdotetussa muodossaan se koskee vain vesistöjen voimalaitosrakentamista. Edellä esitetyn perusteella liikennevaliokunta esittää kunnioittaen lausuntonaan, että hallituksen esitykseen ja lakialoitteeseen sisältyvät lakiehdotukset ovat liikennepolitiikan kannalta hyväksyttävissä muuttamattomina. Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Karpola, varapuheenjohtaja Ranta sekä jäsenet Aho, Aho- nen, Jaakonsaari, Lahtinen, Männistö, Nordman, Nyby, Paasilinna, Ratu, Skön, Valo ja Viljanen.