Eduskunnan talousvaliokunnalle. HE 151/2017 vp.

Lausunto 1 (19) Eduskunnan talousvaliokunnalle HE 151/2017 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sijoituspalvelulain muuttamisesta ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi Yleistä Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi sijoituspalvelulain muuttamisesta ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 151/2017 vp). Finanssivalvonta esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavan. Hallituksen esityksellä on määrä panna täytäntöön uudistettu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi (MiFID II) ja -asetus (MiFIR). Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia muun muassa sijoituspalvelulakiin (SipaL), Finanssivalvonnasta annettuun lakiin (FivaL), joukkorahoituslakiin (JRL) ja luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin (LLL). Lisäksi voimassa oleva laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä (LKR) ehdotetaan kumottavaksi ja korvattavaksi uudella samannimisellä lailla. Direktiivin ja asetuksen tavoitteena on parantaa sijoittajansuojaa ja edistää markkinoiden läpinäkyvyyttä. Finanssivalvonta pitää näitä tavoitteita tärkeinä. Finanssivalvonta pitää ongelmallisena, että hallituksen esitys poikkeaa osin näistä tavoitteista, kuten jäljempänä esitetään. Finanssivalvonta toteaa, että MiFID II, MiFIR ja niiden nojalla annetut 2- tason säädökset ovat poikkeuksellisen laaja ja monimutkainen säädöskokonaisuus. Finanssivalvonta pitää valitettavana, että eräiden direktiivin säännösten implementointi on ehdotuksessa jäänyt puutteelliseksi. Valvonnan ja mahdollisten hallinnollisten seuraamusten määräämisen näkökulmasta Finanssivalvonta pitää ongelmallisena myös sitä, että osa direktiivin säännöksistä on ehdotettu implementoitavaksi hallituksen esityksen perusteluissa esitetyin kirjauksin. Jotkin ehdotetuista säännöksistä ovat myös komission 2-tason asetusten vastaisia. Lausunnon liitteenä olevissa teknisissä kommenteissa näitä ongelmia on esitetty korjattavaksi. MiFID II:ta ja MiFIR:iä on määrä soveltaa 3.1.2018 alkaen. Finanssivalvonta pitää tärkeänä, että lakimuutokset saatetaan voimaan soveltamisen määräpäivään mennessä, jotta Finanssivalvonnalla on toimivalta valvoa

Lausunto 2 (19) myös suoraan sovellettavien säädösten noudattamista. Direktiivin myöhäinen täytäntöönpano johtaa joka tapauksessa siihen, että Finanssivalvonnan määräykset, joilla on määrä panna täytäntöön osa komission delegoidun direktiivin säännöksistä, eivät ehdi voimaan 3.1.2018 mennessä. Hallituksen esityksen mukaan esitetyt säädökset lisäävät Finanssivalvonnan tehtäviä noin neljän henkilötyövuoden verran. Finanssivalvonta yhtyy tähän arvioon. Kansallisia sijoituspalveluyrityksiä koskeva ehdotus vaarantaa sijoittajansuojan Finanssivalvonta vastustaa SipaL 1 luvun 3 :ssä säädettäväksi ehdotettua kansallista toimilupaa toimeksiantojen välitykseen ja sijoitusneuvontaan. Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan ehdotettu säännös vaarantaisi ehdotetussa laajuudessaan merkittävästi sijoittajansuojaa ja olisi vastoin MiFID II:n ja MiFIR:n tavoitteita. Ehdotettu säännös avaisi mahdollisuuden sille, että monimutkaisia tuotteita tarjottaisiin ikäihmisille ja muille kuluttaja-asiakkaille jopa voimassa olevaa sääntelyä kevyemmin menettelytapavaatimuksin. Ilmeisten sijoittajansuojaongelmien lisäksi ehdotus on ongelmallinen myös kilpailuneutraliteetin näkökulmasta. MiFID II kiristää monelta osin sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia vaatimuksia menettelytavoista ja toiminnan järjestämisestä. Perusteena sääntelyn kiristymiselle on se, että eri EU-maissa paljastuneiden väärinkäytösten yhteydessä voimassa olevan sääntelyn vaatimukset ovat osoittautuneet puutteellisiksi. MiFID II:n mukanaan tuomat lisävaatimukset kohdistuvat muun muassa toiminnan järjestämiseen, henkilökunnan osaamis- ja kokemusvaatimuksiin, tuotehallintaprosesseihin, eturistiriitojen ehkäisemiseen sekä selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksiin. Ehdotettu kansallinen toimilupa käytännössä mitätöisi monet näistä lisävaatimuksista. Jos säännös toteutuu ehdotetussa muodossaan, Finanssivalvonta pitää mahdollisena sitä, että osa nykyisistä toimijoista siirtäisi osan toiminnoistaan kevyemmän sääntelyn piiriin esimerkiksi kansallisen toimiluvan tytäryhtiöön. On myös riski siitä, että sidonnaisasiamiehet, jotka nyt toimivat täyden toimiluvan sijoituspalveluyritysten vastuulla ja valvonnassa sekä täysimittaisilla menettelytapavaatimuksilla, siirtyisivät toimimaan kevennetyn toimiluvan nojalla. Tällöin heihin sovellettavat menettelytapavaatimukset kevenisivät eikä täyden toimiluvan sijoituspalveluyritys enää vastaisi heidän toiminnastaan. Finanssivalvonta on tarkastustoimintansa yhteydessä havainnut vakavia puutteita muun muassa SipaL:ssa säädetyn selonottovelvollisuuden toteuttamisessa esimerkiksi silloin, kun monimutkaisia tuotteita on tarjottu ikäihmisille. Näistä laiminlyönneistä Finanssivalvonta määräsi keväällä 2017 eräille toimijoille merkittäviä seuraamusmaksuja. Seuraamusmaksuja määrättiin vakiintuneille toimijoille, joilla oli vuosien kokemus kyseisten palvelujen tarjoamisesta.

Lausunto 3 (19) Jos hallituksen esitys toteutuu ehdotetussa muodossa, toimialalle tulisi todennäköisesti uusia toimijoita, joilla ei olisi vastaavaa osaamis- ja kokemustasoa kuin täyden toimiluvan toimijoilla. Toisin kuin täyden toimiluvan sijoituspalveluyritykset, kevennetyn toimiluvan toimijat voisivat myös ottaa vastaan kannustimia (esim. palkkionpalautuksia) yrityksiltä, joiden rahoitusvälineitä ne tarjoaisivat, mikä olisi omiaan lisäämään eturistiriitoja suhteessa asiakkaaseen. Kevennetyn toimiluvan toimijoihin ei myöskään sovellettaisi asiakkaan tuntemista koskevia säännöksiä, mikä olisi vastoin rahanpesua ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan sääntelyn tavoitteita. Kansallisen toimiluvan toimijoita eivät koskisi myöskään Mi- FIR:n säännökset valvojien mahdollisuudesta kieltää tietyntyyppisten tuotteiden tarjoaminen (ns. tuoteinterventio) tai kaupparaportoinnista. Finanssivalvonta pitää ongelmallisena myös sitä, että hallituksen esityksen mukaan kansallisen toimiluvan mukaisen toimijan tulisi tehdä asianmukaisuusarvio toimeksiantojen välityksessä vain silloin, jos sijoituksen arvo olisi vähintään 2 000 euroa. Tämä rajaus voidaan sinänsä katsoa ymmärrettäväksi joukkorahoitustoiminnassa, jossa sijoitukset ovat yleensä kertaluonteisia. Vastaava rajaus ei kuitenkaan ole perusteltu muussa sijoitustoiminnassa, sillä rajaus olisi käytännössä rahoitusväline- ja myyntitilannekohtainen. Tällöin välittäjä voisi välittää samalle asiakkaalle toistuvasti eri tuotteita ilman asianmukaisuusarviota, kunhan sijoitus kussakin yksittäisessä myyntitilanteessa jäisi alle 2 000 euron. Edellä esitettyjä ongelmia korostaa myös se, että MiFID II:n 3 artikla ehdotetaan pantavaksi täytäntöön virheellisesti. Direktiivi edellyttää, että kansallisen toimiluvan sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan myös relevantteja MiFID II:n 2-tason säädöksiä. Ehdotettu SipaL 1 luvun 3 :n säännös ei tätä kuitenkaan edellytä. Finanssivalvonta katsoo, että riittävän sijoittajansuojan varmistamiseksi hallituksen esitystä tulee muuttaa merkittävästi. Mahdollisia vaihtoehtoja on Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan ainakin kaksi: 1. Kansallisen toimiluvan toimijoille sallittu toiminta rajataan koskemaan yksinomaan sijoitusmuotoista joukkorahoitusta rahoitusvälineillä, kuten nykyisinkin. Rajaus tulisi tällöin kirjata SipaL 1 luvun 3 :n 1 momentin 1 kohtaan. 2. Kansallisen toimiluvan toimijoiden sallitaan tarjota palveluja ehdotetussa laajuudessa, mutta niihin sovellettavia menettelytapasäännöksiä laajennetaan merkittävästi. Tällöin SipaL 1 luvun 3 :n 2 momentin luetteloon tulisi lisätä ainakin 1 luvun 22 24 :t, 6 a luku, 7 luvun 1, 2 ja 5 :t, 7 luvun 7 kokonaisuudessaan, 10 luvun 1, 10 luvun 4 kokonaisuudessaan ja ilman euromääräisiä rajauksia, 10 luvun 6 kokonaisuudessaan, 10 luvun 13 sekä 12 luku. Luetteloon tulisi lisätä myös MiFIR IV osaston sekä 42 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohtien säännökset. Lisäksi viittauksen tulisi kattaa kaikki SipaL 1 luvun 3 :n 2 momentissa lueteltuihin säännöksiin liittyvät 2-tason säädökset ja Finanssivalvonnan määräykset.

Lausunto 4 (19) Finanssivalvonta kannattaa näistä vaihtoehdoista ensisijaisesti sitä, että kansallisen toimiluvan nojalla toimiville sallittu toiminta rajattaisiin koskemaan joukkorahoitusta, kuten nykyisinkin. Finanssivalvonta vastustaa myös ehdotettua SipaL 2 luvun 1 :n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan yksityinen elinkeinonharjoittaja voisi saada toimiluvan sijoituspalvelujen tarjoamiseen. Finanssialan toimilupasääntelyn ja toiminnan järjestämistä koskevan sääntelyn lähtökohtana on se, että toimintaa harjoitetaan yritysmuodossa ja toiminnan harjoittajalla on selkeät johto- ja päätöksentekojärjestelyt. Säännöksessä ehdotetut korvaavat järjestelyt eivät Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan riitä turvaamaan toiminnan luotettavaa ja asianmukaista järjestämistä. Tutkintopakko yhdenmukaistaisi myyntihenkilöstön osaamis- ja kokemusvaatimuksia Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että jokaisella asiakasrajapinnassa työskentelevällä, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai tietoja rahoitusvälineistä, sijoituspalveluista tai oheispalveluista on oltava tehtävän laatuun ja laajuuteen nähden riittävä tietämys ja pätevyys. Ehdotetun säännöksen myötä Suomeen on ensimmäistä kertaa tulossa laintasoinen osaamis- ja kokemusvaatimus sijoituspalvelun tarjoajan myyntihenkilöstölle. Asiakaspalvelutehtävässä toimivalta henkilöltä edellytetään riittävää teoreettista osaamista ja tehtävän edellyttämää työkokemusta. Hallituksen esityksen mukaan sijoituspalveluyrityksellä tulee olla menettelytavat, joilla se varmistaa henkilökuntaansa koskevien osaamis- ja kokemusvaatimusten täyttymisen. Käytännössä ohjenuorana toimisi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ESMAn antama ohje, jota Finanssivalvonta aikoo noudattaa. Ohje luettelee eri osa-alueita, joista riittävän osaamisen tulisi koostua. Hallituksen esityksessä ei esitetä tutkintopakkoa. Finanssivalvonta teki kesän ja syksyn 2017 aikana selvityksen valvottaviensa henkilökunnan osaamis- ja kokemusvaatimuksista. Selvityksessä kartoitettiin muun muassa sitä, millaisia osaamisvaatimuksia valvottavat suunnittelevat uusien vaatimusten astuessa voimaan. Selvityksen perusteella on ilmeistä, että ilman nimenomaista tutkintovaatimusta sääntelyllä tuskin saavutetaan sitä, että osaamisen taso parantuisi nykyisestä. Lisäksi lopputulos on todennäköisesti kirjava eri palveluntarjoajien kesken. Finanssivalvonta esittää, että sekä sijoitusneuvojille että sellaisille henkilöille, jotka antavat tietoja rahoitusvälineistä, sijoituspalveluista tai oheispalveluista, asetettaisiin lain tasolla tutkintovaatimus. Näin voitaisiin varmistaa riittävän yhtenäinen teoreettinen lähtötaso henkilöille, jotka työtehtävissään tarjoavat edellä mainittuja palveluja. Tutkinnon tulisi olla sijoituspalveluntarjoajasta riippumattoman tahon järjestämä. Edellä esitetyt aikataulupaineet huomioon ottaen Finanssivalvonta katsoo kuitenkin, että direktiivi voidaan tässä vaiheessa panna täytäntöön hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla. Finanssivalvonta esittää, että

Lausunto 5 (19) eduskunta edellyttäisi, että valtioneuvosto ryhtyy selvittämään tutkintopakon käyttöönottoa Suomessa. Tällainen selvitystyö tulisi tehdä laajalla kokoonpanolla, jossa olisi mukana relevantit sidosryhmät. Selvityksessä tulisi tarkastella olemassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä toimintamalleja. Koska finanssituotteiden jakelu on toteutettu Suomessa usein niin, että sama toimihenkilö tarjoaa asiakkaalle samanaikaisesti palvelua sekä rahoitusvälineillä että sijoitussidonnaisilla vakuutuksilla, selvityksessä tulisi tarkastella myös sitä, tulisiko tutkintopakko ulottaa myös sijoitussidonnaisten vakuutusten tarjoamiseen sijoittajansuojan ja keskenään kilpailevien sijoitustuotteiden kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi. Finanssivalvonta katsoo lisäksi, että koska tutkinnon sisällön määrittäminen johtaa käytännössä elinkeinovapauden rajoittamiseen ja perustuu tarkoituksenmukaisuusharkintaan, tehtävä ei sovellu Finanssivalvonnalle, joka on laillisuusvalvoja. MiFID edellyttää toimilupaa sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välitykseen rahoitusvälineillä Finanssivalvonta kannattaa hallituksen esityksessä ehdotettua JRL:n ja SipaL:n välisen suhteen selkeyttämisestä. Rahoitusvälineillä tapahtuva joukkorahoituksen välittäminen olisi mahdollista sijoituspalvelun tarjoajille tai SipaL 1 luvun 3 :ssä tarkoitetun kansallisen toimiluvan saaneille. Lainamuotoiseen joukkorahoitukseen sekä sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen muilla kuin rahoitusvälineillä riittäisi jatkossakin JRL:n mukainen rekisteröityminen. Ehdotettu lähestymistapa on Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan onnistunut eikä olennaisesti muuttaisi joukkorahoituslakia säädettäessä valittua lähestymistapaa. Finanssivalvonta ehdottaa kuitenkin lausunnon liitteessä muutoksia, joilla selvennettäisiin edelleen SipaL:n ja JRL:n välistä suhdetta. Finanssivalvonta katsoo, että voimassa olevan joukkorahoituslain rekisteröintivaatimuksen muuttaminen toimilupavaatimukseksi siltä osin kuin kyse on sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittämisestä rahoitusvälineillä, ei käytännössä vaikuta olemassa oleviin joukkorahoituksen välittäjiin. Sijoitusmuotoinen joukkorahoitus rahoitusvälineillä näyttää selkeästi keskittyvän täyden toimiluvan sijoituspalveluyrityksille ja luottolaitoksille. Näillä on etunaan mahdollisuus tarjota palvelujaan toisiin ETA-valtioihin. Joukkorahoituslain reilun vuoden voimassaoloaikana ei ole rekisteröity yhtään joukkorahoituksen välittäjää, joka välittäisi sijoitusmuotoista joukkorahoitusta rahoitusvälineillä. Myöskään yksikään rekisteröintiä tällä hetkellä hakeva toimija ei ilmoita välittävänsä sijoitusmuotoista joukkorahoitusta rahoitusvälineillä.

Lausunto 6 (19) Omistajien luotettavuuden arviointi tulisi ulottaa kaikkiin toimijoihin Finanssialan toimijoiden sääntelyn lähtökohtana on, että säänneltyjen toimijoiden omistajien ja johtohenkilöiden taustat selvitetään aina. Omistajakontrollin tarkoituksena on varmistaa, että finanssialan yritysten merkittävät omistajat eivät ole esimerkiksi syyllistyneet lähihistoriassa talousrikoksiin tai muutoin taustoiltaan omistajaksi sopimattomia. Omistajakontrollin tavoitteena on paitsi pyrkimys turvata luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen. Suomi on OECD:n ja sitä kautta Financial Action Task Forcen (FATF) jäsenenä sitoutunut noudattamaan FATF:n periaatteita rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä. FATF:n periaatteiden keskeisenä tavoitteena on estää mahdollisimman tehokkaasti rikollisten pääsy markkinoille. FATF tekee parhaillaan maa-arviota Suomen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen järjestelmistä. Finanssivalvonta katsoo, että FATF:n periaatteita tulee noudattaa myös SipaL:ssa ja LKR:ssa ehdotettujen uusien toimijoiden sääntelyssä. Hallituksen esityksen mukaan SipaL 1 luvun 3 :n mukaisia kansallisen toimiluvan toimijoiden omistajiin ei sovellettaisi SipaL 6 a luvun säännöksiä huomattavan omistus- tai ääniosuuden hankinnasta ja luovutuksesta. Vastaavasti LKR 8 luvun 6 :ssä ehdotetaan säädettäväksi raportointipalvelun tarjoajan merkittävien omistajien luotettavuudesta, mutta laista puuttuvat säännökset, jotka velvoittaisivat ilmoittamaan Finanssivalvonnalle aikomuksesta hankkia huomattava omistus- tai ääniosuus raportointipalvelun tarjoajasta ja joiden nojalla Finanssivalvonta voisi kieltää osakkeiden hankinnan (vrt. esim. LKR 2 luvun 11 ja 12 :ssä pörssin osalta säännelty). Ilman kyseisiä säännöksiä Finanssivalvonta ei voi suorittaa omistajien luotettavuuden valvontaa tehokkaasti. SipaL 1 luvun 3 :n 3 momentissa tulisi siten viitata lain 6 a lukuun. Samoin LKR 8 lukuun tulee sisällyttää omistajakontrollia koskevat säännökset. Lisäksi FivaL 5 :n 10 kohtaan ja 32 a 32 c :ään on tehtävä tarvittavat muutokset. Itsekriminointisuojaa koskevia perusteluja tulisi tarkentaa valiokunnan mietinnössä SipaL 15 luvun 2 :n 9 momentissa, LKR 12 luvun 2 :n 5 momentissa sekä FivaL 40 :n 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Asiaa käsitellään myös esityksen säätämisjärjestysperusteluissa. Esityksen mukaan FivaL:ssa säädettyjen Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeutta koskevien säännösten rikkomisesta määrättävän seuraamusmaksun soveltamisalaa ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin tilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Hallituksen esityksen perustelujen mu-

Lausunto 7 (19) kaan ehdotetut säännökset vastaisivat tältä osin FivaL 33 a :n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. 1 Finanssivalvonnalla ei ole huomautettavaa säännösehdotuksiin. Finanssivalvonta pitää kuitenkin valvonnan kannalta erittäin ongelmallisena lakiehdotuksen perusteluissa esitettyjä toteamuksia, joista saa kuvan, että itsekriminointisuoja voisi olla esteenä Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeudelle jo tilanteessa, jossa rikosepäilyä ei ole vielä olemassa. Hallituksen esityksen perusteluissa (mm. s. 174) lukee seuraavaa: "Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin velvoitteeseen sisältyvä itsekriminointisuojan periaate voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen. Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi mahdollisesti johtaa rikosprosessin käynnistymiseen taikka tosiasiassa rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luonnehdittavan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen. Itsekriminointisuojan suhde hallinnolliseen pakkoon on epäselvä. Säännöksessä tarkoitetun henkilön myötävaikutusvelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välinen jännite sekä mahdollisesti myötävaikutusvelvollisuuden perusteella saadun aineiston hyödyntämiskiellon sisältö on ratkaistava oikeuskäytännössä.". Esityksestä saa siten kuvan, että itsekriminointisuojaan voitaisiin vedota jo Finanssivalvonnan jatkuvan valvonnan ja tarkastustoiminnan yhteydessä, eli jo siinä vaiheessa kun Finanssivalvonta lähettää valvottavalleen tai muulle henkilölle selvityspyynnön tai tekee valvottavassa tarkastuksen. Lainsäädäntöä ei voida tulkita näin, sillä se käytännössä estäisi Finanssivalvonnan harjoittaman valvonnan tehokkuuden ja toimivuuden. Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa viitataan tässä yhteydessä perustuslakivaliokunnan lausuntoon 39/2014 vp, jonka mukaan itsekriminointisuojan keskeisenä sisältönä on oikeus olla rikosasiassa todistamatta itseään vastaan ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden toteamiseen, ja että suoja kuuluu perustuslain 21 :ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin. Esityksessä jätetään kuitenkin mainitsematta, että samassa lausunnossa todetaan myös seuraavaa: "Valiokunta kuitenkin korostaa, että perustuslakivaliokunta on käytännössään korostanut, että itsekriminointisuoja ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan estä tai rajoita sellaisia lakiin perustuvia hallinnollisia valvontamenettelyjä, joissa henkilön edellytetään antavan tietoja tai selvityksiä esimerkiksi verotusta, elinkeinovalvontaa tai ympäris- 1 FivaL 33 a 3 momentin säännös kuuluu: "Uhkasakkoa ei saa asettaa luonnolliselle henkilölle tässä laissa säädetyn tietojenantovelvollisuuden tehosteeksi silloin, kun henkilöä on aihetta epäillä rikoksesta ja tiedot liittyvät rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan."

Lausunto 8 (19) tönsuojelua varten. Tällaisia tiedonantovelvoitteita voidaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta loukkaamatta siten tehostaa rangaistuksen tai siihen rinnastettavan seuraamuksen tai uhkasakon tai muun pakkokeinon uhalla." Lausunto liittyi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseen. Asiaan liittyvässä lakivaliokunnan mietinnössä 19/2014 vp. käsitellään laajasti rikosprosessiin liittyvän itsekriminointisuojan suhdetta verotusmenettelyyn ja elinkeinovalvontaan. Finanssivalvonta katsoo, että hallituksen esityksessä esitetyt toteamukset eivät siten kaikilta osin vastaa voimassa olevaa oikeustilaa. Finanssivalvonta pitää tärkeänä, että talousvaliokunta tuo asian esille mietinnössään, jotta Finanssivalvonnan valvonnan tehokkuus ei perusteettomasti vaarannu. MiFIR:n soveltamisalaan liittyvät ongelmat tulisi ratkaista Finanssivalvonta kiinnittää lisäksi huomiota MiFIR:n soveltamisalaa koskevaan ongelmaan. Asetuksen säännöksiä kaupparaportoinnista ja valvojien tuoteinterventioista sovelletaan vain MiFID II:n mukaisen toimiluvan saaneisiin sijoituspalveluyrityksiin sekä sijoituspalveluja tarjoaviin luottolaitoksiin. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sijoituspalveluja tarjoavat rahastoyhtiöt ja vaihtoehtorahastojen hoitajat sekä SipaL 1 luvun 3 :n mukaiset kansallisella toimiluvalla sijoituspalveluja tarjoavat. Euroopan finanssivalvontajärjestelmää koskevan sääntelyn uudelleenarvioinnin yhteydessä komission on ehdottanut MiFIR:n soveltamisalan muutosta tuoteinterventioiden osalta. Finanssivalvonta kannattaa komission ehdottamaa muutosta. Kaupparaportointi on keskeinen työkalu markkinoiden väärinkäytösten valvonnassa. Sen avulla valvojat saavat tiedon siitä, kuka on käynyt kauppaa rahoitusvälineillä. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toimijat välittävät asiakkailtaan saamansa toimeksiannot toisen välittäjän toteutettavaksi. Tämä toinen välittäjä raportoisi asiakkaanaan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävän toimijan eikä tämän varsinaista asiakasta. Tällöin kaupparaportoinnin kautta ei saisi tietoa loppuasiakkaasta, vaan tiedot jouduttaisin aina väärinkäytösvalvonnan yhteydessä pyytämään toimijoilta erikseen. Tämä lisää merkittävästi manuaalista työtä sekä valvojassa että toimijassa. Finanssivalvonta pitää tärkeänä, että ehdotetun Mi- FIR:n muutoksen yhteydessä kaupparaportointivelvollisuus laajennettaisiin koskemaan voimassa olevaa lakia vastaavasti sijoituspalveluja tarjoavia rahastoyhtiöitä ja vaihtoehtorahastojen hoitajia. Kansallisen toimiluvan toimijoille kaupparaportointivelvollisuus ja valvojien tuoteinterventiomahdollisuus tulee säätää kansallisesti.

Lausunto 9 (19) Muita huomioita Pörssin operatiivisten riskien hallinta ja toiminnan ulkoistaminen Finanssivalvonta toteaa, että pörssi on Suomen finanssimarkkinoiden infrastruktuurin toimivuuden kannalta keskeinen toimija. Esityksessä kuitenkin ehdotetaan pörssin toiminnan järjestämistä koskevan sääntelyn keventämistä nykyisestä, sillä Finanssivalvonnalla ei olisi enää oikeutta antaa tarkempia määräyksiä pörssin toiminnan järjestämisestä. Finanssivalvonta katsoo, että MiFID II:n sääntely on jäänyt osittain aukolliseksi tilanteessa, jossa pörssi ylläpitää vain säänneltyä markkinaa, muttei monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Sääntelyn aukollisuus koskee erityisesti pörssin operatiivisten riskien hallintaa ja ulkoistamista. Finanssivalvonta pitää siten tärkeänä, että Finanssivalvonnalle säädetään LKR 3 luvun 36 :ssä valtuus antaa lakia täydentäviä määräyksiä pörssin operatiivisten riskien hallinnan ja ulkoistamisen osalta. Sääntely ei kiristyisi nykyisestä, sillä ehdotus vastaisi voimassa olevan LKR 2 luvun 44 :ssä säädettyä. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tilinpäätökset Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan tilinpäätöksen tulee yksin antaa oikea ja riittävä kuva. Tällöin tilinpäätöksen lukija voi luottaa siihen, että tilinpäätös sisältää kaikki olennaiset tiedot. Kirjanpitolain 3 luvun 2 :n 2 momentin toinen virke kuitenkin sallii tilinpäätöksen liitetiedoissa esitettävien tietojen esittämisen tilinpäätöksen sijaan toimintakertomuksessa. Virkkeen soveltaminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tilinpäätös yksin ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa. Rahoitussektorilla taloudellinen raportointi on tavallisia yhtiöitä huomattavasti laajempaa ja moninaisempaa. Varsinaisen tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen lisäksi luottolaitos voi laatia erillisiä riski- ja vakavaraisuusraportteja tai tällaisia tietoja esitetään tilinpäätöksen yhteydessä esimerkiksi osana vuosikertomusta. Tilinpäätöksen lukijalle on tärkeää, että tällaiset erilaiset raportit ja tiedot ovat selkeästi erottavissa toisistaan ja tilinpäätöksestä. Tilinpäätöksen lukijan olisi voitava luottaa siihen, että tilinpäätös sisältää kaikki olennaiset tiedot ilman, että niitä pitäisi hakea myös toimintakertomuksesta. Finanssivalvonta ehdottaa, että mainittua kirjanpitolain säännöstä ei sovellettaisi luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin, vaan niiden tulisi esittää toimintakertomukseen sisällytettävät tilinpäätöstiedot aina myös tilinpäätöksen liitetiedoissa. Finanssivalvonnan arvion mukaan tällaisia olennaisia tietoja, jotka tulisivat esitettäväksi toimintakertomuksen lisäksi tilinpäätöksen liitetiedoissa, ei olisi paljon eikä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten hallinnollinen taakka siten kasvaisi merkittävästi. IFRSstandardeja noudattavat luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset ovat jo nyt velvollisia toimimaan näin eikä muita luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä ole Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan syytä asettaa erilaiseen asemaan.

Lausunto 10 (19) Finanssivalvonnan ehdottama muutos voitaisiin toteuttaa niin, että LLL 12 luvun 1 :n 2 momentin luetteloon säännöksistä, joita ei sovelleta luottolaitoksen (ja SipaL:n viittauksen johdosta myös sijoituspalveluyritysten) tilinpäätöksiin, lisättäisiin viittaus kirjanpitolain 3 luvun 2 :n 2 momentin toiseen virkkeeseen. Hallinnolliset seuraamukset Finanssivalvonta kannattaa FivaL 4 luvun muutosehdotuksia, joista keskeisin on, että Finanssivalvonta olisi jatkossa toimivaltainen määräämään kaikki seuraamusmaksut. Finanssivalvonta pitää ehdotusta hallinnollisen seuraamusjärjestelmän toimivuuden ja tehokkuuden kannalta erityisen tärkeänä. Muutoksenhaku Finanssivalvonnan päätöksistä ja Finanssivalvonnan muutoksenhakuoikeus hallinto-oikeuden päätöksistä Finanssivalvonta kannattaa ehdotusta siitä, että muutoksenhaku Finanssivalvonnan päätöksistä keskitettäisiin Helsingin hallinto-oikeuteen. HE:ssä esitetään kumottavaksi FivaL 73 :n 4 momentti, jossa säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta hakea muutosta hallinto-oikeuden tai markkinaoikeuden päätökseen, joka on muuttanut tai kumonnut Finanssivalvonnan tekemän päätöksen. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 :n 2 momentin mukaan viranomaisella on valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Finanssivalvonta katsoo, että FivaL 73 :n 4 momentti tulisi Finanssivalvonnan valitusoikeuden varmistamiseksi pitää edelleen voimassa siltä osin kuin kyse on hallinto-oikeuden päätöksestä, joka on muuttanut tai kumonnut Finanssivalvonnan antaman päätöksen. Finanssivalvonnan valvontavaltuudet Finanssivalvonta kiinnittää huomiota siihen, että osa MiFID II:n mukaisista valvojan valvontavaltuuksista on jätetty jatkovalmisteltavaksi yhdessä eräiden markkinoiden väärinkäyttöasetuksen edellyttämien valvontavaltuuksien kanssa. Finanssivalvonta pitää tehokkaan valvonnan ja EUsääntelyn yhdenmukaisen soveltamisen kannalta tärkeänä sitä, että sillä on vastaavat toimivaltuudet kuin muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilla. Finanssivalvonta kiirehtii siksi valvontavaltuuksien jatkovalmistelua. Luottolaitosten ilmoitusvelvollisuus sijoituspalvelujen tarjoamisesta Finanssivalvonta kannattaa LLL:iin ehdotettua muutosta, jonka mukaan talletuspankin on ilmoitettava Finanssivalvonnalle hallituksen päätös SipaL:ssa tarkoitetun sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjoamisen taikka

Lausunto 11 (19) Lakitekniset huomiot säädösehdotuksiin sijoitustoiminnan harjoittamisen aloittamisesta tai lopettamisesta. Ilmoitusvelvollisuus helpottaa merkittävästi sijoituspalvelujen tarjoamisen valvonnan kohdentamista ja MiFIR:n edellyttämää markkinoiden seurantaa. Ilmoitusvelvollisuuden puutteeseen ovat aiemmin kiinnittäneet huomiota sekä kansainvälinen valuuttarahasto IMF että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ESMA. Keskeisimmät lakitekniset huomiot säännösehdotuksiin on esitetty lausunnon liitteessä. Finanssivalvonta tulee lisäksi toimittamaan talousvaliokunnalle myöhemmin täydentävän lausunnon muista teknisluonteisista huomioista säännösehdotuksiin. FINANSSIVALVONTA Jarmo Parkkonen osastopäällikkö Ville Kajala johtava asiantuntija

Lausunto 12 (19) LIITE: Lakiteknisiä huomioita Sijoituspalvelulaki 1:5. Finanssivalvonta kiinnittää huomiota siihen, että ETAsijoituspalvelun tarjoajien sivuliikkeiden osalta pykäläviittauksista puuttuu MiFID II:n 35 artiklan 8 kohtaan perustuva velvoite noudattaa sivuliikkeen isäntävaltion osaamis- ja kokemusvaatimuksia. Velvoitteen tulisi kattaa myös 7 luvun 16 :n nojalla annettavat Finanssivalvonnan määräykset. Soveltamisalasäännöksistä olisi muutoinkin vielä tarpeen varmistaa, että niissä viitataan Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuuksiin, jotta määräysten soveltumisesta ei jäisi epäselvyyttä. 1:7. Finanssivalvonta kiinnittää huomiota siihen, että kolmansista maista peräisin olevien sijoituspalvelun tarjoajien sivuliikkeiden sääntely ei pidä sisällään velvoitetta asiakasvalitusmenettelyyn eikä sen varmistamista, että ei-ammattimaiset asiakkaat voisivat saattaa erimielisyytensä ratkaisusuosituksia antavan riippumattoman toimielimen käsiteltäväksi. Vaikka MiFID II:n 41 artiklassa ei sinänsä viitata direktiivin 75 artiklaan, direktiivin mukaan sivukonttoria ei saisi kohdella suotuisammin kuin ETA-valtiossa toimiluvan saaneita sijoituspalvelun tarjoajia. Finanssivalvonta katsoo, että Suomessa sivuliikkeestä palvelua saavan ei-ammattimaisen asiakkaan etujen turvaaminen edellyttää, että asiakkaalla on samat mahdollisuudet tuomioistuimen ulkopuolisiin riitojenratkaisumenettelyihin kuin, jos palvelun olisi tarjonnut kotimainen palveluntarjoaja. Muussa tapauksessa asiakas jää kolmannessa valtiossa mahdollisesti käytössä olevan riitojenratkaisumenettelyn piiriin, jolloin menettely käydään yleensä kyseisen valtion virallisilla kielillä. Tämän vuoksi Finanssivalvonta katsoo, että 1 luvun 7 :ssä tulisi viitata myös 10 luvun 15 :ään. Myös 1 luvun 8 :n 3 momenttiin, jossa säädetään strukturoitujen talletusten tarjoamisesta, tulisi tehdä vastaava muutos. 1:8. Säännöksestä näyttäisi puuttuvan kokonaan viittaus vahingonkorvausta koskeviin säännöksiin. 2:3. Rahoitusvälineiden säilytyspalvelu, joka nykyisellään on sijoituspalvelu, ehdotetaan muutettavaksi oheispalveluksi. Hallituksen esityksen mukaan oheispalveluna tarjottava säilytyspalvelu jakautuisi kahdeksi erilliseksi rahoitusvälineisiin kohdistuvaksi säilytyspalveluksi (7 ja 8 kohdat). Finanssivalvonta pitää jakoa tarpeettomana. Jos 8 kohdalla on tarkoitettu varmistaa oikeus säilyttää muita sijoituskohteita kuin rahoitusvälineitä, tämä oikeus toteutuu jo 2 luvun 3 a :n kautta. 7:2. Pykälän 6 momentin osalta MiFID II:n säännöksiä on osittain implementoitu säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa, mikä on ongelmallista hallinnollisten seuraamusten määräämisen kannalta. 7:6. Pykälän 5 momentissa on esitetty tiedot, joita sidonnaisasiamiehen tulee ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jotta Finanssivalvonta pystyy huolehtimaan sille uuden sääntelyn mukana tuomasta sidonnaisasiamiesrekisterinpitovelvollisuudesta. Tiedot tulee lainkohdan mukaan merkitä sanottuun

Lausunto 13 (19) rekisteriin. Finanssivalvonta kannattaa pitää luettelon esittämistä säännöksessä, mutta kiinnittää huomiota siihen, että luettelosta puuttuu mahdollisuus yksilöidä yksiselitteisesti sidonnaisasiamies myös silloin, kun sidonnaisasiamies on luonnollinen henkilö. Keskeinen tekijä identifioinnissa on luonnollisen henkilön henkilötunnus. Näistä yhteisötunnus mainitaan pykälätekstissä, mutta henkilötunnusta ei. Sidonnaisasiamiehen yksilöintitietoa tarvitaan sen varmistamiseksi, että sidonnaisasiamieheksi ilmoitettu henkilö ei jo toimi toisen sijoituspalvelun tarjoajan nimeämänä sidonnaisasiamiehenä. SipaL:n mukaan sidonnaisasiamiehellä voi samanaikaisesti olla vain yksi päämies, jonka sijoituspalveluja se tarjoaa. Hallituksen esitys lähtee siitä, että kaikki ne tiedot, jotka Finanssivalvonnalle ilmoitetaan sidonnaisasiamiehistä, on merkittävä julkiseen rekisteriin. Henkilötunnuksen osalta tämä ei olisi kuitenkaan asianmukaista. Finanssivalvonta esittää, että henkilötunnusta koskeva vaatimus lisättäisiin kyseiseen säännökseen, mutta muotoiltaisiin siten, että sitä ei rekisterissä julkistettaisi. 9:3. Pykälän 3 momentin osalta MiFID II:n säännöksiä on osittain implementoitu säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Myöskään komission delegoidun direktiivin säännöksiä ei ole implementoitu täysimääräisesti. Implementointitapa ei jätä sijaa Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudelle. Direktiivien säännösten puutteellinen implementointi on ongelmallista hallinnollisten seuraamusten määräämisen kannalta. 9:4. Komission delegoidun direktiivin säännöksiä ei ole implementoitu täysimääräisesti. Implementointitapa ei jätä sijaa Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudelle. Direktiivien säännösten puutteellinen implementointi on ongelmallista hallinnollisten seuraamusten määräämisen kannalta. 9:4 a. Komission delegoidun direktiivin säännöksiä ei ole implementoitu täysimääräisesti. Direktiivien säännösten puutteellinen implementointi on ongelmallista hallinnollisten seuraamusten määräämisen kannalta. Finanssivalvonta esittää, että MiFID II:n 16 artiklan 10 kohta ja komission 2- tason direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohta implementoitaisiin mahdollisimman pitkälti sellaisenaan. Direktiivien sanamuotojen mukainen implementointi korostaisi hallituksen esitystä selkeämmin sijoituspalvelun tarjoajan velvollisuutta dokumentoida omistusoikeuden siirtävien rahoitusvakuusjärjestelyjen käyttö. Samalla se varmistaisi, että toimenpiteet rajattaisiin oikeaan kohderyhmään eli ammattimaisiin asiakkaisiin ja hyväksyttäviin vastapuoliin. Hallituksen esityksen muotoilu rajaa virheellisesti kohderyhmän ainoastaan ammattimaisiin asiakkaisiin. 9:5. Pykälän mukaan komission delegoidun direktiivin säännökset on tarkoitus implementoida osittain Finanssivalvonnan määräyksillä. Nämä määräykset Finanssivalvonnan on pakko antaa. Määräyksenantovaltuus kattaa kuitenkin myös luvun 11 :n säännöksen ja sen nojalla Finanssival-

Lausunto 14 (19) Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä vonta voisi ottaa tarkemmin kantaa myös henkilön kokopäiväisyyden määrittelyyn. Tältä osin kyse ei ole komission delegoidun direktiivin implementoinnista, vaan kansallisesta harkinnasta. Tällaisen lisävaltuuden antaminen olisi säädösteknisesti parempi toteuttaa 9 luvun 5 :n toisessa lauseessa, jolloin 11 :n tavoite toteutuisi ja Finanssivalvonnalle jäisi harkintavaraa siitä, antaako se kyseisen määräyksen. 10:11 12. Säilytettäviä tietoja koskevat MiFID II:n 16 artiklan 6 ja 7 kohtien säännökset ehdotetaan implementoitavaksi 10 luvun 11 ja 12 :ssä. Molempiin pykäliin sisältyy sama säännös tietojen säilytysajasta. Direktiivissä säilytysajasta säädetään vain 16 artiklan 7 kohdassa. Koska direktiivin 16 artiklan 7 kohdan implementointi tapahtuu pääosin 12 :ssä, olisi se pykälä loogisempi sijainti tietojen säilytysaikaa koskevalle säännökselle. Finanssivalvonta ehdottaa siksi, että säilytysajasta säädettäisiin ainoastaan 12 :ssä. Tällä keinoin vältettäisiin ristiriita 16 artiklan 6 kohdan säännöksen kanssa ja mahdollinen ristiriita MiFIR:n 25 artiklan ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/565 8 jakson säännösten kanssa. 14:3. Pykälän 2 momentissa viitatut säännökset eivät vaikuttaisi olevan yhdenmukaisia 16 luvun 1 :n 2 momentissa viitattujen säännösten kanssa. 1:1. Lain soveltamisalaa koskevan säännöksen 2 momenttia tulee täsmentää siksi, että ehdotettu 4 luvun 6 on Finanssivalvonnan käsityksen mukaan tarpeeton sijoituspalvelulakiin ehdotetun kolmannen maan yritystä (sijoituspalveluyritys tai luottolaitos) koskevan sääntelyn sekä tällaista yritystä koskevan MiFIR:n 46 49 artiklan johdosta. Kyseiset säännökset kattavat kolmannen maan yrityksen myös silloin, kun se ylläpitää monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Pykälän 4 momentin informatiivinen viittaussäännös on epätarkka mm. siksi, että se ei kata niitä MiFIR:ssä säänneltyjä asiakokonaisuuksia, jotka liittyvät kaupankäyntiin rahoitusvälineillä. Tämän johdosta momentti ehdotetaan kirjoitettavaksi niin, että sen 1. virke kattaisi ne MiFIR:ssä säännellyt asiakokonaisuudet, jotka liittyvät kiinteimmin ehdotettuun lakiin. Tämän lisäksi 2. virke sisältäisi informatiivisen viittauksen niihin MiFIR:ssä säänneltyihin asiakokonaisuuksiin, jotka muutoin liittyvät kaupankäyntiin rahoitusvälineillä. Koska 4 momentissa on jo viittaus MiFIR:n IV osastoon, joka koskee rahoitusvälineillä tehtyjen liiketoimien raportointia toimivaltaiselle viranomaiselle (nk. kaupparaportointi), on lain 7 luvun 1 :ssä oleva viittaus samalla muutettava viittaukseksi yksinomaan MiFIR:n II-III osastoihin, jotka liittyvät lain 7 luvussa säänneltyyn rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyyteen. Pykälä voisi siten kuulua esimerkiksi seuraavasti (vaihtoehtoisesti 4 momentissa mainitut seikat voidaan kirjoittaa yhdeksi virkkeeksi):

Lausunto 15 (19) Tätä lakia sovelletaan kaupankäynnin järjestämiseen rahoitusvälineillä ja rahoitusvälineiden kaupankäyntiin liittyvien tietojen julkistamiseen. Tätä lakia sovelletaan pörssiä ja muuta kauppapaikkaa ylläpitävään vastaavaan ulkomaiseen yhteisöön siten kuin 4 luvussa säädetään. Lain 8 ja 9 lukua sovelletaan tässä laissa tarkoitettuun raportointipalvelun tarjoajaan. Rahoitusvälineiden kaupankäyntiin liittyvien tietojen julkistamisesta ja kaupankäynnistä johdannaissopimuksilla säädetään lisäksi rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 600/2014, jäljempänä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetus. EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksessa säädetään myös rahoitusvälineillä tehtyjen liiketoimien raportoinnista toimivaltaiselle viranomaiselle ja syrjimättömästä pääsystä määrityspalveluihin ja kaupankäyntiin viitearvoilla. 1:2. Pykälä sisältää laissa käytetyt määritelmät. Finanssivalvonta katsoo, että erityisesti pykälän 1 momentin 12 kohdan määritelmä (monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä tai organisoidun kaupankäynnin järjestäjä) on epätarkka, myös kun sitä vertaa lain 5 luvun 1 :ään, jossa säädetään niistä yhteisöistä, joilla on oikeus ylläpitää monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Finanssivalvonnan käsityksen mukaan määritelmän ei tule kattaa ETA-sijoituspalveluyritysten ja ETA-luottolaitosten sivuliikkeitä, mikä vastaisi voimassa olevassa laissa on säädettyä. Finanssivalvonta katsoo myös, että pykälän 1 momentin 14 kohdan määritelmä sijoituspalvelun tarjoajasta on liian laaja siltä osin kun siinä viitataan sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettuun rahastoyhtiöön ja ulkomaiseen rahastoyhtiöön, joka tarjoaa sijoituspalvelua sekä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitettuun vaihtoehtorahastojen hoitajaan ja ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajaan, joka tarjoaa sijoituspalvelua. Kyseiset yhteisöt eivät voi niitä koskevien direktiivien mukaan esimerkiksi toimia raportointipalvelun tarjoajina, eikä niitä koske MiFIR:n II-III osastojen kaupankäynnin läpinäkyvyyttä eikä IV osaston kaupparaportointia koskeva sääntely. Lisäksi tulisi arvioida, onko 14 kohdan määritelmään lisättävä sijoituspalvelulaissa tarkoitettu kolmannen maan yritys. Finanssivalvonta toteaa myös tässä yhteydessä, että laissa käytetään laajasti termiä "sijoituspalveluyritys", kun pitäisi käyttää termiä "sijoituspalvelun tarjoaja". Laki on syytä käydä tältä osin kokonaan läpi. 1:3. Pykälän tulisi olla pörssiä koskevan lain 2 luvussa.

Lausunto 16 (19) 1:5. Pykälä ei vastaa MiFID II:n 1 artiklan 7 kohtaa, joka on tarkoitus panna säännöksellä täytäntöön. Pykälää tulisi muuttaa kuulumaan esimerkiksi seuraavasti: Monenkeskistä järjestelmää voi ylläpitää vain pörssi, monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä ja organisoidun kaupankäynnin järjestäjä. Kauppojen sisäisen toteuttajan velvollisuudesta julkistaa kauppatietoja säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osastossa. Rahoitusvälineitä koskevissa liiketoimissa, joita ei toteuteta monenkeskisessä järjestelmässä tai kauppojen sisäisessä toteuttajassa, on noudatettava EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osaston säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen asetuksen 23 ja 28 artiklan soveltamista. Lain 1 lukuun on lisättävä SipaL 1:12 :ää vastaava säännös, jossa viitataan Euroopan unionin teknisiin standardeihin ja delegoituihin asetuksiin. Lain II osan otsikko. Otsikossa tulee käyttää termiä "Rahoitusvälineiden kauppapaikat" (ei "markkinapaikat"), sillä kauppapaikka on määritelty 1 luvun 2 :ssä. 3:6. Pykälän otsikon tulisi kuulua "Pörssin säännöt", mitä termiä käytetään mm. 3 luvun 7, 18 ja 33 :ssä sekä 2 luvun 4 :ssä. Lain terminologian yhtenäisyys tulee varmistaa. 3:15. Pykälässä säädetään kaupankäyntiosapuolten oikeuksien myöntämisestä. Finanssivalvonta kiinnittää huomiota siihen, että samasta asiasta säädetään myös 3:6 :n 2 momentissa. Kyseinen säännös tulisi poistaa 6 :stä ja sisällyttää tarvittavilta osin luvun 15 :ään. Pykälän 3 momentissa säädetään ETA-alueen ulkopuolisille toimijoille myönnettävistä kaupankäyntiosapuolen oikeuksista. Voimassa olevan lain mukaan tarkemmat edellytykset oikeuksien myöntämiselle on asetettu Finanssivalvonnan määräyksissä. Tältä osin lakiin ei ole ehdotettu muutosta. Finanssivalvonta katsoo, että koska sijoituspalvelulaissa ja MIFIR:ssä tullaan jatkossa sääntelemään yksityiskohtaisesti niistä edellytyksistä, joilla kolmansien maiden sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset voivat tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa ETA-alueella olisi luontevaa, että myös pörssin kaupankäyntiosapuolten osalta asiasta säädettäisiin Finanssivalvonnan määräysten sijaan lain tasolla. 4:6. Finanssivalvonnan käsityksen mukaan säännös on tarpeeton SipaL:n ja MiFIR:n kolmannen maan yrityksiä koskevan sääntelyn johdosta. Ks. myös mitä jäljempänä luottolaitoslain kohdalla on todettu.

Lausunto 17 (19) Laki Finanssivalvonnasta 5:1. Finanssivalvonta kiinnittää huomiota siihen, että pykälän 4 momentti vastaava säännös on saman luvun 19 :ssä. Momentin tulisi myös ilmeisesti koskea vain pörssiä, sillä monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestäjät ovat sijoituspalvelun tarjoajia, joita jo koskevat säännöksessä viitatut sijoituspalvelulain säännökset. 6:1. Finanssivalvonta toteaa, ettei pykälän 1 momentti vastaa direktiiviä. Direktiivi ei mahdollista sitä, että monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän osa rekisteröitäisiin PK-yritysten kasvumarkkinaksi. 41 b Yhteinen seuraamusmaksu FivaL 4 lukuun ehdotetaan lisättäväksi yhteistä seuraamusmaksua koskeva 41 b, jonka mukaan jos rikemaksu tai seuraamusmaksu määrätään samalla kertaa kahdesta tai useammasta 38 :ssä, 40 :ssä tai 41 a :ssä tarkoitetusta laiminlyönnistä tai rikkomuksesta, määrätään yhteinen seuraamusmaksu, joka saa olla enintään rikemaksujen tai seuraamusmaksujen yhteenlasketun enimmäismäärän suuruinen. Pykälän perustelujen mukaan "Mikäli menettelyllä olisi lisäksi rikottu myös muita kuin kyseisiin lain rike- tai seuraamusmaksusäännösten soveltamisalaan kuuluvia finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä, voitaisiin se ottaa huomioon lain 41 :n 2 momentin mukaisesti seuraamusmaksun määräämisen kokonaisarvioinnissa." Tällä on tarkoitus viitata lain 39 :ssä tarkoitettuun julkiseen varoitukseen. Tämä käy selkeämmin ilmi ehdotetun 41 :n 2 momentin perusteluista, joka koskee seuraamusmaksun mitoittamista. Finanssivalvonta kannattaa ehdotusta, sillä samassa sanktioasiassa on toistuvasti tullut esiin tilanteita, joissa sanktion kohde on rikkonut useita eri säännöksiä, joiden rikkomisesta on säädetty seuraamusmaksun lisäksi myös muu hallinnollinen seuraamus (rikemaksu tai julkinen varoitus). Sanktioiden erityisestävyyden ja seuraamusjärjestelmän selkeyden kannalta on tärkeää, että tällaisessa tilanteessa voidaan määrätään vain yksi seuraamus (seuraamusmaksu), jonka suuruuden mitoittamisessa voidaan ottaa huomioon tekijän kaikki lain rikkomukset. Finanssivalvonnan käsityksen mukaan hallinnollisia seuraamuksia koskevan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön valossa (erityisesti säännösten tarkkarajaisuusvaatimus) 41 b :ää on kuitenkin täydennettävä niin, että säännökseen lisätään myös FivaL 39 :ssä tarkoitettu julkinen varoitus, mikä on ollut edellä todettujen lain perustelujen mukaan tarkoituksena. Joukkorahoituslaki 1. Lain suhdetta SipaL:iin tulisi selkeyttää niin, että sijoituspalvelun tarjoamisesta rahoitusvälineillä säädettäisiin vain SipaL:ssa. Selkeyttäminen voitaisiin toteuttaa niin, että pykälän 2 ja 3 momentti yhdistettäisiin koskemaan toimiluvallisen joukkorahoituksen välittäjän toimintaa silloin, kun se

Lausunto 18 (19) Laki luottolaitostoiminnasta välittää lainamuotoista joukkorahoitusta tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta muilla kuin rahoitusvälineillä. Pykälän 7 momenttiin (2 ja 3 momentin yhdistämisen jälkeen 6 momenttiin), jossa viitataan SipaL:iin, tulisi puolestaan lisätä säännös, jonka mukaan rahoitusvälineillä toteutettavan sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen saajaan sovelletaan kuitenkin joukkorahoituslain säännöksiä. 2. Pykälän 3 kohdan luettelo (luottolaitos ym.) voitaisiin korvata termillä toimiluvallinen joukkorahoituksen välittäjä. Pykälän 4 kohdan luettelosta tulisi poistaa arvopaperikeskus, koska sen toimilupaan ei sisälly oikeutta tarjota joukkorahoituksen välitystä. 9. Pykälän 2 ja 4 momentit tulisi poistaa SipaL:n ja JRL:n välisen suhteen selkeyttämiseksi. Poistettavien momenttien säännökset tulevat jo nyt sovellettavaksi SipaL:n säännösten kautta (vrt. JRL 1 :n ja 9 :n 1 momentin viittaukset SipaL:iin). 10. Pykälän 2 4 momentit tulisi poistaa SipaL:n ja JRL:n välisen suhteen selkeyttämiseksi. Sijoituspalvelujen tarjoamisesta rahoitusvälineillä säädettäisiin tällöin vain SipaL:ssa (vrt. JRL 1 :n ja 9 :n 1 momentin viittukset SipaL:iin). Muutoksen johdosta myös lain 1 :n ja 15 :n 2 momentin viittauksia 10 luvun eri momentteihin tulisi korjata vastaavasti. Ehdotetun SipaL 1 luvun 13 :n mukaan tässä laissa tarkoitetaan kolmannen maan yrityksellä ulkomaista yritystä, joka olisi sijoituspalveluja tarjoava tai sijoitustoimintaa harjoittava luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi Euroopan talousalueella. SipaL 5 luvussa säädetään kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen perustamisesta Suomeen. Kolmannen maan yrityksen toiminnasta ETA-alueella säädetään lisäksi MiFIR:n VIII osastossa. Luottolaitostoiminnasta annetun lain (LLL) 1 luvun 7 :n mukaan kolmannen maan luottolaitoksella tarkoitetaan tässä laissa ulkomaista luottolaitosta, jolla on sääntömääräinen kotipaikka muussa kuin ETA-valtiossa ja tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä toimilupa luottolaitostoimintaan. LLL 17 luvussa säädetään kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen perustamisesta Suomeen. Luvun 1 :n mukaan kolmannen maan luottolaitos voi Suomeen perustetusta sivuliikkeestä tarjota sellaisia 5 luvun 1 :ssä tarkoitettuja palveluja, jotka sisältyvät sivuliikkeelle 2 :n mukaisesti myönnettyyn toimilupaan. Lain 5 luvun 1 :ssä tarkoitettuja palveluja ovat mm. SipaL:ssa tarkoitetut sijoituspalvelut ja sijoitustoiminta. SipaL:n 5 lukuun ehdotettu sääntely kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen perustamisesta Suomeen on siten päällekkäinen LLL 17 luvun sääntelyn kanssa, johon ei ole kuitenkaan ehdotettu muutosta. Finanssivalvonta katsoo, että lakien keskinäinen suhde tulee ratkaista. Tämä voinee tapahtua esimerkiksi niin, että LLL 17 lukuun lisätään säännös, jonka mukaan kolmannen maan luottolaitokseen, joka aikoo tarjota

Lausunto 19 (19) Laki Finanssivalvonnan valvontamaksusta Suomessa sivuliikkeen kautta sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa, sovelletaan 17 luvun sijaan mitä SipaL:ssa säädetään. LLL:iin on syytä ottaa myös viittaus MiFIR:n VIII osastoon. Samalla tulee arvioida, onko LLL 18 luvun 2 :ään ehdotettuun säännökseen tarve tehdä muutoksia. Finanssivalvonta kiinnittää huomiota siihen, että laissa ei ole ehdotettu valvontamaksua niille EU:n viitearvoasetuksen 34 artiklassa tarkoitetuille vertailuarvon hallinnoijille, joilla Fiva myöntää toimiluvan (ks. FivaL 4 :n 4 momentin muutosehdotus).