Eduskunnan talousvaliokunnalle. I Yleiset kommentit 1(63) Valtiovarainministeriö

Transkriptio

1 1(63) Valtiovarainministeriö MUISTIO Eduskunnan talousvaliokunnalle Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sijoituspalvelulain muuttamisesta ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 151/2017 vp) I Yleiset kommentit Kansallisen toimiluvan osittaispoikkeussäännös (sijoituspalvelulaki 1 luku 3 ) Sovellettavat sijoittajansuojasäännökset Ehdotettua MIFID II 3 artiklan harkinnanvaraisen poikkeussäännöksen käyttöönottoa esitetyssä laajuudessa ovat vastustaneet tai kritisoineet erityisesti puutteellisen asiakkaansuojan, ammattitaitovaatimusten ja kannustinsääntelyn näkökulmasta Fiva, FA, OP ryhmä, FINE, KKV, Pörssisäätiö ja OSKL. Fiva katsoo, että riittävän sijoittajansuojan varmistamiseksi hallituksen esitystä tulee muuttaa merkittävästi. Mahdollisia vaihtoehtoja on Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan ainakin kaksi: 1. Kansallisen toimiluvan toimijoille sallittu toiminta rajataan koskemaan yksinomaan sijoitusmuotoista joukkorahoitusta rahoitusvälineillä, kuten nykyisinkin. Rajaus tulisi tällöin kirjata SipaL 1 luvun 3 :n 1 momentin 1 kohtaan. 2. Kansallisen toimiluvan toimijoiden sallitaan tarjota palveluja ehdotetussa laajuudessa, mutta niihin sovellettavia menettelytapasäännöksiä laajennetaan merkittävästi. Tällöin SipaL 1 luvun 3 :n 2 momentin luetteloon tulisi lisätä ainakin 1 luvun :t, 6 a luku, 7 luvun 1, 2 ja 5 :t, 7 luvun 7 kokonaisuudessaan, 10 luvun 1, 10 luvun 4 kokonaisuudessaan ja ilman euromääräisiä rajauksia, 10 luvun 6 kokonaisuudessaan, 10 luvun 13 sekä 12 luku. Luetteloon tulisi lisätä myös MiFIR IV osaston sekä 42 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohtien säännökset. Lisäksi viittauksen tulisi kattaa kaikki SipaL 1 luvun 3 :n 2 momentissa lueteltuihin säännöksiin liittyvät 2-tason säädökset ja Finanssivalvonnan määräykset. Fiva kannattaa näistä vaihtoehdoista ensisijaisesti sitä, että kansallisen toimiluvan nojalla toimiville sallittu toiminta rajattaisiin koskemaan joukkorahoitusta, kuten nykyisinkin. VM ei kiistä esitetyn kritiikin perusteita ja on valmis hyväksymään sijoituspalvelulain 1 luvun 3 :ään lisättävät uudet säännökset sijoittajansuojan turvaamiseksi riittävällä tasolla myös ehdotettavan uuden kansallisen toimiluvan osalta. VM ehdottaa ratkaisuksi Fivan esittämän kummankin vaihtoehdon täytäntöönpanoa siten, että kansallisen toimiluvan toimijoiden sallittaisiin yhä tarjota palveluja ehdotetussa laajuudessa direktiivin mukaisesti, mutta niihin sovellettavia menettelytapa- ja sijoittajansuojasäännöksiä laajennetaan Fivan edellyttämällä tavalla merkittävästi. Poikkeuksena voisi kuitenkin olla sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäminen rahoitusvälineillä, jonka osalta sovellettavat menettelytapa- ja sijoittajasuojasäännökset olisivat edelleen direktiivin vähimmäisvaatimusten mukaiset ja siten muita kansallisen toimiluvan perusteella tarjottavia sijoituspalveluja huomattavasti kevyemmät.

2 2(63) Ehdotettua sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen muita sijoituspalveluita huomattavasti kevyempää kansallista sääntelyä puoltaa osaltaan se, että komissio on luvannut antaa maaliskuussa 2018 lainsäädäntöehdotuksen, jossa joukkorahoitustoimintaa tullaan säätelemään laajemmin. Tämän vuoksi VM katsoo, että sijoitusmuotoista joukkorahoituksen välitystä koskeva kansallinen sääntely voisi olla tarkoituksenmukaista säilyttää MIFID:n asettamissa rajoissa riittävän kevyenä. VM haluaa kuitenkin kiinnittää valiokunnan huomion erityisesti siihen, tulisivatko eräät keskeisimmät sijoittajansuojavaatimukset, kuten henkilöstön ammatti- ja pätevyysvaatimukset sekä kannustinsääntely ulottaa myös sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välityksessä sovellettavaksi. On syytä erityisesti huomioida sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen liittyvä korkea riskipitoisuus erityisesti ei-ammattimaisille asiakkaille, sijoituskohteiden ollessa tyypillisesti pieniä kasvuvaiheessa olevia yhtiöitä, joilla on heikot tai ei lainkaan jälkimarkkinoita. VM haluaa myös kiinnittää tässä yhteydessä valiokunnan huomion sen aiempiin kannanottoihin, joissa on toistuvasti kiinnitetty huomiota sääntelyneutraliteettiin: Erityisesti sijoittajansuojaa koskevan sääntelyn tulisi talousvaliokunnan korostamalla tavalla olla mahdollisimman johdonmukaista ja yhdensuuntaista riippumatta siitä, mikä taho rahoitustuotetta tai palvelua tarjoaa (esim. TaVM 15/2016 vp s. 3 ja TaVL 41/2017 vp. s. 8) VM yhtyy valiokunnan arvioon ja katsoo, että sijoittajien luottamusta edistävä sääntely toisi myös sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välitykselle uskottavuutta, joka on pohjana markkinoiden toimivuudelle ja sijoittajien kiinnostukselle ja samalla myös yritysrahoituksen saatavuudelle markkinarahoitteisesti. VM:n esittämät yksityiskohtaiset säännösmuutosehdotukset on esitetty jäljempänä sijoituspalvelulain 1 luvun 3 :ssä. Yksityisen elinkeinonharjoittajan toimilupa Fiva vastustaa ehdotettua SipaL 2 luvun 1 :n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan yksityinen elinkeinonharjoittaja voisi saada toimiluvan sijoituspalvelujen tarjoamiseen. Finanssialan toimilupasääntelyn ja toiminnan järjestämistä koskevan sääntelyn lähtökohtana on se, että toimintaa harjoitetaan yritysmuodossa ja toiminnan harjoittajalla on selkeät johto- ja päätöksentekojärjestelyt. Säännöksessä ehdotetut korvaavat järjestelyt eivät Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan riitä turvaamaan toiminnan luotettavaa ja asianmukaista järjestämistä. VM on eri mieltä ja ensisijaisesti yhä kannattaa ehdotusta. MIFID sallii ehdotettua yleisemminkin toimiluvan myöntämisen myös sellaiselle sijoituspalveluyritykselle, joka on luonnollinen henkilö. Ehdotus on esityksessä kuitenkin tarkoin rajattu ainoastaan lain 1 luvun 3 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan eli rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen sekä sijoitusneuvonnan tarjoamiseen. Yksityiselle elinkeinoharjoittajalle, tai oikeushenkilölle, jota johtaa yksi luonnollinen henkilö, myönnettävän toimiluvan edellytyksenä on esityksen mukaan se, että käytössä on vaihtoehtoisia järjestelyitä, joilla varmistetaan kyseisen elinkeinonharjoittajan tai oikeushenkilön järkevä ja vakaa hoito sekä sen asiakkaiden etujen ja markkinoiden eheyden asianmukainen huomioiminen. Kyseisen elinkeinonharjoittajan ja luonnollisen henkilön on oltava riittävän hyvämaineinen ja hänellä on oltava riittävä tietämys, taidot ja kokemus sekä hänen on käytettävä riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen. Kyseisen toiminnan asianmukaisen harjoittamisen varmistamiseksi elinkeinonharjoittajien olisi myös noudatettava muun muassa lain 3 luvun säännöksiä sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämisestä ja peruuttamisesta ja merkittävien

3 3(63) omistajien luotettavuudesta sekä lain 6 b luvun säännöksiä hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Komissio on lisäksi antanut tarkempia säännöksiä kyseisten säännösten soveltamisesta. Finanssivalvonnan on näin toimilupaa myöntäessään varmistuttava siitä, että kyseinen elinkeinonharjoittaja täyttää lain 1 luvun 3 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen säännösten ja niiden nojalla annettujen komission asetusten vaatimukset. Edellä mainittujen säännösten lisäksi kyseistä elinkeinonharjoittajaa koskisivat ehdotuksen mukaisesti kaikki muutkin lain 1 luvun 3 :ssä asetetut yksityiskohtaiset menettelytapa- ja asiakkaansuojavaatimukset sekä toiminnan järjestämiselle asetetut vaatimukset, kuten myös kielto pitää hallussaan asiakasvaroja. Kyseisen säännöksen tarkoitus on kansallisesti mahdollistaa direktiivin 3 artiklan mukaisesti esimerkiksi se, että myös luonnollinen henkilö voisi harjoittaa säännöksessä tarkoitettua sijoitusneuvontaa elinkeinotoimintanaan. Säännöksen tarkoitus on näin osaltaan myös monipuolistaa sijoituspalveluiden tarjontaa ja lisätä kilpailua esimerkiksi sijoitusneuvontaan liittyvän palveluntarjonnan osalta. On totta, että finanssialan toimilupasääntelyn ja toiminnan järjestämistä koskevan sääntelyn lähtökohtana on Fivan esittämin tavoin se, että toimintaa harjoitetaan yritysmuodossa ja toiminnan harjoittamiselle on selkeät johto- ja päätöksentekojärjestelyt. VM kuitenkin katsoo, että yksityisen elinkeinonharjoittajan osalta johto- ja päätöksentekojärjestelmät ovat toisaalta hyvin selkeät ja organisaation vastuujärjestelmiä yksinkertaisemmat, kyseisen elinkeinonharjoittajan vastatessa niistä itse. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin syytä seurata markkinoiden kehitystä ja arvioitava uuden sääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät lisätoimenpiteisiin ryhtymistä, esimerkiksi elinkeinonharjoittajan luotettavan toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten antamiseksi. VM on kuitenkin toissijaisesti valmis harkitsemaan luopumista kyseistä kansallista toimilupaa koskevasta kevyemmästä sääntelyehdotuksesta mukaan lukien ehdotuksesta toimiluvan myöntämisen mahdollisuudesta yksityiselle elinkeinonharjoittajalle, mikäli muun lakipaketin voimaansaattaminen aiotussa aikataulussa sitä ehdottomasti edellyttää. Joukkorahoituslaki Suuri osa lausunnonantajista on nimenomaisesti kannattanut JRL:iin tehtyjä muutosehdotuksia ja direktiivin mukaista toimilupavaatimusta (Fiva, FA, OSKL, Pörssisäätiö, Invesdor, FiBAN, KRP). Suurin osa lausunnonantajista ei myöskään vastustanut ehdotusta. Kritiikkiä ehdotusta kohtaan ovat esittäneet EK, Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät, Asianajajaliitto sekä joukkorajoitusyhdistys. VM ei pidä esitettyä kritiikkiä ja sen perusteluja oikeina. VM:n mukaan ehdotukseen ei tältä osin tule, eikä voida tehdä muutoksia. Toimilupavaatimus Suurin osa lausujista joko nimenomaisesti kannatti ehdotusta sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjän rekisteröintivaatimuksen muuttamista toimilupavaatimukseksi tai ei siitä lausunut. VM toteaa, että hallituksen esityksessä esitetyin perustein nykyisen lain edellyttämää rekisteröitymisvaatimusta ei voida pitää kyseisten toimijoiden osalta riittävänä, vaan niiltä on edellytettävä direktiivin selkeän sanamuodon (authorised) ja tavoitteiden (at least analogous) mukaisesti toimi-

4 4(63) lupaa. Joukkorahoituslakiin ehdotetuissa säännöksissä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa viitattujen direktiivin säännösten asettamat vähimmäisvaatimukset rahoitusvälineillä tapahtuvan sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittämisen toimilupamenettelylle ja jatkuvalle valvonnalle. Muille joukkorahoituksen välittäjille (lainamuotoinen joukkorahoituksen välitys ja sijoitusmuotoinen joukkorahoituksen välitys muilla kuin rahoitusvälineillä) rekisteröitymisen ehdotetaan jatkossakin olevan riittävää. Nykyisen joukkorahoituslain rekisteröitymisvaatimuksia ei sisällöltään voida pitää direktiivissä asetettuja vähimmäisvaatimuksia vastaavina. Direktiivin edellyttämät toimilupavaatimukset ovat huomattavasti laajemmat, kuin joukkorahoituslain nykyisen rekisteröintimenettelyn asettamat vaatimukset. Direktiiviin perustuvien ehdotettujen toimilupavaatimusten kutsumista kansallisesti rekisteröintivaatimuksiksi voitaisiin pitää keinotekoisena ja markkinoita harhaanjohtavana järjestelynä. Toimijoiden olisi joka tapauksessa noudatettava Finanssivalvonnan normaalia toimilupamenettelyä. Olisi myös epätarkoituksenmukaista sekä osapuolten kustannuksia ja hallinnollista taakkaa lisäävää säätää Finanssivalvonnan toimilupamenettelyä ja sitä tavoitteiltaan vähintään vastaavaa erillistä, hyvin laajaa ja yksityiskohtaista sääntely- ja valvontakehikkoa yksinomaan sijoitusmuotoista joukkorahoitusta välittäville. Joukkorahoituslain esitöissä (HE 46/2016 vp s. 135) viitattu perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö ei myöskään tässä asiayhteydessä ole relevantti. Viitatussa perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä kyse on ollut rekisteröintivelvollisuuden valtiosääntöoikeudellisesta tarkastelemisesta perustuslaissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta, jossa kyse on ollut elinkeinovapauden rajoittamista tarkoitettavan sääntelyn täsmällisyydelle asetettavista vaatimuksista. Tässä hallituksen esityksessä on kyse MIFID:n toimeenpanosta sijoittajansuojan vahvistamiseksi. Direktiivin (johdantolause 42) mukaan on syytä erityisesti vaatia jäsenvaltioita soveltamaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettäviin henkilöihin vaatimuksia, jotka vähintään vastaavat direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia, erityisesti silloin, kun ollaan myöntämässä toimilupaa, kun arvioidaan näiden mainetta ja kokemusta ja mahdollisten osakkeenomistajien sopivuutta ja kun tarkastellaan toimiluvan myöntämisen ja jatkuvan valvonnan edellytyksiä. On myös huomattava, että EU-sääntelyssä rekisteröintiä ja toimilupaa edellyttävistä toiminnoista säädetään tyypillisesti erikseen. Esimerkiksi maksupalveludirektiivi ja EU:n viitearvoasetus, kuten myös AIFMD-direktiivi säätävät nimenomaisesti erikseen toimilupa ja rekisteröintivelvoitteista. Joukkorahoituslain ja muun lainsäädännön soveltamisalojen selkeyttäminen Suuri osa lausuntokierroksen lausunnonantajista kannatti ehdotusta joukkorahoituslain ja sijoituspalvelulain välisen nykyisen epäselvän suhteen selkeyttämisestä ja toteutustapaa pidettiin joko kokonaisuudessaan tai pääosin onnistuneena. Osa lausunnonantajista toivoi, että joukkorahoituslain suhdetta muuhun arvopaperimarkkinalainsäädäntöön vielä enemmän selkeytettäisiin. Osa lausunnonantajista vastusti joukkorahoituslain muutosehdotuksia direktiiviin perustumattomina, tarpeettomina, ennenaikaisina, tarkoitushakuisena, kotimaisten rahoitusmarkkinoiden kehityksen kannalta haitallisina, hallitusohjelman vastaisena sekä vaikutusarvioiden osalta ja muutoinkin puutteellisesti valmisteltuna. VM toteaa saadun selvityksen ja annettujen lausuntojen perusteella olevan selvää, että nykyinen joukkorahoituslaki on sekava ja aiheuttanut merkittäviä epäselvyyksiä niin markkinatoimijoille kuin Finanssivalvonnalle. Ehdotuksilla on näin pyritty selkeyttämään lakia ja parantamaan markkinoiden

5 5(63) toimintaedellytyksiä sekä osapuolten oikeusturvaa. Lausuntokierroksella ja talousvaliokunnassa saadun lausuntopalautteen johdosta joukkorahoituslain perusteluja erityisesti lain soveltamisalan suhteesta sijoituspalvelulain soveltamisalaan on edelleen selkeytetty. Lakien soveltamisala on selkeä. Sijoituspalvelun tarjoamisesta rahoitusvälineillä (sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäminen rahoitusvälineillä) säädetään sijoituspalvelulaissa. Joukkorahoituslain tarkoituksena ei ole kansallisesti sivuuttaa MIFID II:n velvoitteita, joita kaikkien sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten sekä muiden toimilupansa puitteissa sijoituspalveluja rahoitusvälineillä tarjoavien toimijoiden tulee noudattaa. Kansallisen joukkorahoituslain säännöksiä sen sijaan sovelletaan yhä lainamuotoisen joukkorahoituksen välitykseen sekä sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välitykseen muilla kuin rahoitusvälineillä. Ehdotettu lakimuutos ei myöskään tuo tullessaan väitetyllä tavalla kokonaan uutta ja tarpeetonta väliporrasta osatoimiluvan kautta. Sijoituspalvelulakiin ehdotetun osittaispoikkeussäännöksen (1 luvun 3 ) tarkoitus on päinvastoin mahdollistaa täyden toimiluvan toimijoita kevyempi sääntelyympäristö sellaisille toimijoille, jotka haluavat kyseistä osittaispoikkeussäännöstä (rajoitettua kansallista toimilupaa) hyödyntää. Esimerkkinä tästä ovat sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjät. Ehdotus ei myöskään ole lausunnossa väitetyllä tavalla ristiriidassa komission pääomamarkkinaunionin puolivälitarkastelua koskevan tiedonannon kanssa. Kyseisessä komission raportissa komissio toteaa, että se tulee arvioimaan finanssiteknologiaan liittyen EU-laajuisen toimiluvan ja rajan yli tarjoamisen sääntelykehikkoa. Komission arvioinnin kohteena tulisi siten olemaan esimerkiksi sähköisten alustapalvelujen tarjoamiseen liittyvän sääntelyn tarve, kuten toimilupavaatimukset ja rajan yli tarjoamisen salliminen. Finanssiteknologian hyödyntäminen ei kuitenkaan tarkoita sektorikohtaisen sääntelyn sivuuttamista. Nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä on kyse MIFID II:n täytäntöönpanosta, jonka määräaika on jo umpeutunut. Toisin kuin eräissä lausunnoissa on väitetty, joukkorahoituslakiin MIFID II:n seurauksena tehtävät mahdolliset muutostarpeet on jo osin ennakoitu nykyistä joukkorahoituslakia valmisteltaessa (HE 46/2016 vp s ). Toisin kuin eräässä lausunnossa on todettu, VM:n tietojen mukaan vain Latvia olisi mahdollisesti jossain määrin ottanut mallia Suomen JRL:sta. Lausunnossa on myös esitetty väite siitä, ettei minisipaa ole missään Euroopassa. VM toteaa tämän olevan itsestään selvyys, koska jäsenvaltiot ovat parhaillaan vasta implementoimassa MIFID:n asettamia vaatimuksia kansalliseen lainsäädäntöönsä. Ne jäsenvaltiot, jotka ovat aikanaan valinneet sijoitusmuotoisen joukkorahoituslainsäädännön kehikoksi MIFID I:n 3 artiklan (kuten Suomi), joutuvat päivittämään kansallisen lainsäädäntönsä Suomen tavoin vastaamaan MIFID II:n uutta 3 artiklaa. Vaikutusarviot ja jatkovalmistelun tarve erityisesti joukkorahoituslain osalta Eräät lausunnonantajat ovat pitäneet joukkorahoituslain vaikutusarvioita ja toimijoiden mahdollisuutta esittää niistä näkemyksiä suppeina. Lisäksi on ehdotettu joukkorahoituslain muutosehdotusten siirtämistä jatkovalmisteluun. VM toteaa, että esitystä valmisteltaessa joukkorahoituslain muutosehdotuksista järjestettiin erityisesti eri markkinaosapuolten näkemysten saamiseksi laaja julkinen kuulemistilaisuus valtiovarainministeriössä 29 päivänä toukokuuta Kuulemistilaisuudesta ja sitä seuranneesta laajasta lau-

6 6(63) suntokierroksesta huolimatta VM ei ole saanut kyseisiltä sidosryhmiltä konkreettisia, kohdennettuja ja perusteltuja näkemyksiä esitysluonnoksessa esitettyjen vaikutusarvioiden kehittämiseksi. Joukkorahoitusyhdistys nostaa esille sen seikan, että yhtään sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjää ei ole rekisteröity ja niin muodoin tarvetta lain muuttamisellekaan ei voi olla. Toisaalta samaan aikaan joukkorahoitusyhdistys moittii lakiesitystä puutteellisista vaikutusarvioinneista. Samoin Suomen yrittäjät esittävät, että lakiesitys lopettaa käytännössä hyvin alkaneen osakepohjaisen joukkorahoituksen. VM:n mukaan kommentit ovat tältäkin osin hyvin ristiriitaisia, ottaen huomioon, että sijoitusmuotoista joukkorahoitusta ovat välittäneet toimiluvalliset sijoituspalveluyritykset, joita MiFIDvelvoitteet koskevat täysimääräisesti ja joihin nyt esitetyillä muutoksilla ei ole vaikutusta. Tilanne olisi toinen, jos rekisteröityneitä sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjiä jo olisi ja uusilla säännöksillä voitaisiin olettaa olevan vaikutusta markkinoihin / palvelun tarjontaan. VM:n mukaan ehdotukset eivät vaikuta lainkaan nykyisiin joukkorahoituksen välittäjiin, koska lainamuotoiseen joukkorahoitussääntelyyn ei ehdoteta muutoksia ja toisaalta Suomen markkinoilla ei vieläkään ole yhtään ainoata rekisteröitynyttä tai rekisteröintiä hakenutta sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäjää. Joukkorahoitusmarkkinoiden tuleviin toimintaedellytyksiin ehdotuksilla pyritään puolestaan vaikuttamaan niin vähän kuin mahdollista, säätämällä ainoastaan MIFID:n asettamista vähimmäisvelvoitteista sijoitusmuotoiselle joukkorahoituksen välitykselle. VM edelleen tuo esiin sen, että esityksen jatkovalmistelun yhteydessä joukkorahoituslain muutosehdotusten irrottamista erilliseen jatkovalmisteluun ei ole pidetty tarpeellisena. On syytä korostaa direktiivin kansallisen täytäntöönpanon edellyttävän joukkorahoituslakiin ehdotettuja muutoksia säädetyssä määräajassa. Direktiivin kansallisen täytäntöönpanon määräaika päättyi 3 päivänä heinäkuuta Kyseisiä säännöksiä on sovellettava 3 päivästä tammikuuta 2018 alkaen. Asian siirtäminen jatkovalmisteluun loisi todellisen riskin komission rikkomusmenettelystä ja EU:n tuomioistuimen Suomen valtiolle määräämistä merkittävistä taloudellisista seuraamuksista EU-oikeuden rikkomisen seurauksena (SEUT 260 artiklan 3 kohta). Komission 19 päivänä tammikuuta 2017 julkaisemassa tiedonannossa EU:n lainsäädäntö - parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla komissio on esittänyt ryhtyvänsä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen tehostamiseen. Aihe on yksi Jean-Claude Junckerin johtaman komission poliittisista painopisteistä. Tiedonannossa esitettyjen toimenpiteiden seurauksena jäsenvaltiot voivat joutua EU-oikeuden rikkomista koskevaan menettelyyn nykyistä nopeammin, jonka lisäksi todennäköisyys joutua maksamaan täytäntöönpanoviivästysten seurauksena taloudellisia sanktioita kasvaa. Suomen osalta kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäissumma on tällä hetkellä euroa, mutta hyvitys saattaa olla huomattavasti suurempikin riippuen muun muassa rikkomuksen kestosta ja kyseessä olevan direktiivin merkittävyydestä yksityisten henkilöiden oikeuksien kannalta (E-kirje 20/2017 vp). Komission rikkomusmenettelyn ohella direktiivin puutteellinen tai viivästynyt täytäntöönpano luo riskin Suomen valtiolle syntyvästä vahingonkorvausvastuusta. Yksityinen oikeussubjekti voi nostaa jäsenvaltiota vastaan vahingonkorvauskanteen, jos hän katsoo, että jäsenvaltion EU-oikeuden vastaisesta toiminnasta on aiheutunut hänelle vahinkoa. MIFID II:n kansallinen täytäntöönpano on jo tällä hetkellä ulkoasiainministeriön seurantalistalla. Täytäntöönpanon puutteellisuus tai sen myöhästyminen aiheuttaa myös huomattavaa oikeudellista epävarmuutta. Merkittäviä oikeudellisia epävarmuustekijöitä ja riskejä aiheutuu niin eri markkinaosapuolille ja sijoittajille kuin myös viranomaisille. Rahoitusmarkkinoiden toimintaympäristön kansainvälisyyden vuoksi suomalaisen sääntelyn puutteelliseen sisältöön ja sen valvontaan liittyvillä epävarmuustekijöillä voi olla myös huomattavia kielteisiä taloudellisia vaikutuksia.

7 7(63) Komission tuleva ehdotus joukkorahoituslainsäädännöksi 2018 VM:n tiedossa on, että osana pääomamarkkinaunionin kehittämistä komissio on suunnitellut julkaisevansa maaliskuussa 2018 uuden lainsäädäntöehdotuksen joukkorahoituksesta. Kyse on EUtasoisen sääntelykehikon luomisesta joukkorahoituksen välitykselle. Ehdotuksen tavoite on ratkaista kaksi keskeisintä joukkorahoitustoimintaan nykyisin liittyvää ongelmaa: joukkorahoitusmarkkinoiden hajautuneisuus ja paikallisuus, joka ehkäisee rajat ylittävää joukkorahoituksen välitystä sekä toimialan kasvua merkittävimmin ehkäisevä luottamuspula nykyisiä joukkorahoitusalustoja kohtaan. Komission lainsäädäntöehdotuksen tarkemmasta sisällöstä ei vielä ole tietoa. Todennäköistä kuitenkin on, että ehdotus sisältää säännökset toimiluvan varaisesta joukkorahoituksen välityksestä ainakin rajat ylittävän toiminnan osalta. Komission tulevan lainsäädäntöehdotuksen vuoksi esityksessä onkin pidetty tarkoituksenmukaisena pidättäytyä sellaisista kansallisista säännöksistä rahoitusvälineillä tapahtuvan sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen osalta, jotka ylittäisivät MIFID:n asettamat vähimmäisvaatimukset. Vastaavasta syystä nykyiseen puhtaasti kansallisesti säänneltyyn lainamuotoiseen joukkorahoitukseen ja sijoitusmuotoiseen joukkorahoituksen välitykseen muilla kuin rahoitusvälineillä ei ehdoteta muutoksia. Komission ehdotuksen aikanaan valmistuttua ja sen tultua voimaan ja kansallisesti sovellettavaksi (VM:n arvio ) tulee myös Suomessa arvioitavaksi joukkorahoituslainsäädäntöön tehtävät muutostarpeet. Riippumattoman sijoitusneuvonnan ja kannustinkiellon kansallinen lisäsääntely KKV, Pörssisäätiö ja OSKL vastustavat riippumatonta sijoitusneuvontaa koskevaa sääntelyä niiltä osin kuin sallittaisiin se, että toimija voi tarjota ei-ammattimaisille piensijoittajille riippumatonta sijoitusneuvontaa silloin kun toiminta ei tosiasiassa ole riippumatonta. KKV:n mukaan riippumatonta sijoitusneuvontaa tulisi säädellä direktiivin vaatimuksia tiukemmin. Vastaavasti osa lausunnonantajista on katsonut, että kannustinkielto tulisi ulottaa ehdotettua laajemmalle tai että direktiivissä asetettua kannustinsääntelyä voitaisiin muutoin täydentää kansallisella lisäsääntelyllä. VM toteaa, että esityksessä omaksuttu linja direktiivin mukaisesta täytäntöönpanosta on myös saanut laajaa kannatusta (Fiva, FA, OP ryhmä). Esitystä ei tältä osin ole syytä muuttaa. VM kuitenkin tuo esiin jo esityksessäkin esitetyn tarpeen seurata ehdotetun sääntelyn vaikutuksia ja saada kokemuksia ehdotetun sääntelyn toimivuudesta käytännössä. Tilannetta on näin hallituksen esityksen antamisen jälkeen seurattava muun muassa sijoitusneuvontaan liittyvien menettelytapojen ja niitä koskevan sääntelyn riittävyyden osalta. Tällöin on myös arvioitava Suomessa säädetyn sääntelyn suhdetta muissa jäsenvaltioissa MIFID II:n täytäntöönpanon yhteydessä omaksuttaviin ratkaisuihin. Tutkintopakko Fiva esittää lausunnossaan tehneensä kesän ja syksyn 2017 aikana selvityksen valvottaviensa henkilökunnan osaamis- ja kokemusvaatimuksista. Selvityksessä kartoitettiin muun muassa sitä, millaisia osaamisvaatimuksia valvottavat suunnittelevat uusien vaatimusten astuessa voimaan. Fivan mukaan selvityksen perusteella on ilmeistä, että ilman nimenomaista tutkintovaatimusta sääntelyllä tuskin saavutetaan sitä, että osaamisen taso parantuisi nykyisestä. Lisäksi lopputulos on todennäköisesti kirjava eri palveluntarjoajien kesken. Finanssivalvonta esittää, että sekä sijoitusneuvojille että sel-

8 8(63) laisille henkilöille, jotka antavat tietoja rahoitusvälineistä, sijoituspalveluista tai oheispalveluista, asetettaisiin lain tasolla tutkintovaatimus. Näin voitaisiin varmistaa riittävän yhtenäinen teoreettinen lähtötaso henkilöille, jotka työtehtävissään tarjoavat edellä mainittuja palveluja. Tutkinnon tulisi olla sijoituspalveluntarjoajasta riippumattoman tahon järjestämä. Esityksen aikataulupaineet huomioon ottaen Finanssivalvonta katsoo kuitenkin, että direktiivi voidaan tässä vaiheessa panna täytäntöön hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla. Finanssivalvonta esittää, että eduskunta edellyttäisi, että valtioneuvosto ryhtyy selvittämään tutkintopakon käyttöönottoa Suomessa. Tällainen selvitystyö tulisi tehdä laajalla kokoonpanolla, jossa olisi mukana relevantit sidosryhmät. Selvityksessä tulisi tarkastella olemassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä toimintamalleja. Koska finanssituotteiden jakelu on toteutettu Suomessa usein niin, että sama toimihenkilö tarjoaa asiakkaalle samanaikaisesti palvelua sekä rahoitusvälineillä että sijoitussidonnaisilla vakuutuksilla, selvityksessä tulisi tarkastella myös sitä, tulisiko tutkintopakko ulottaa myös sijoitussidonnaisten vakuutusten tarjoamiseen sijoittajansuojan ja keskenään kilpailevien sijoitustuotteiden kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi. Finanssivalvonta katsoo lisäksi, että koska tutkinnon sisällön määrittäminen johtaa käytännössä elinkeinovapauden rajoittamiseen ja perustuu tarkoituksenmukaisuusharkintaan, tehtävä ei sovellu Finanssivalvonnalle, joka on laillisuusvalvoja. FA:n mukaan selvitystä tutkintopakon tarpeellisuudesta ei ole syytä aloittaa tässä vaiheessa, vaan vasta sitten kun Fivan määräyksistä ja niiden vaikutuksista on saatu kokemuksia. VM ei kaikilta osin yhdy Fivan esittämään. VM:n mukaan esityksellä nimenomaisesti pyritään henkilöstön osaamistason nostoon asettamalla sijoituspalveluja tarjoavalle yritykselle velvollisuus varmistua henkilöstön riittävästä tietämyksestä ja pätevyydestä. Kullakin yrityksellä on näin oltava luotuna konkreettiset menettelytavat laissa asetetun velvollisuuden toteutumisen varmistamiseksi. On myös huomattava, että kyseisen velvollisuuden laiminlyönti ja rikkominen on sanktioitu esityksessä erittäin ankarilla hallinnollisilla seuraamuksilla. Lakisääteinen velvollisuus ja siihen liitetyt huomattavan ankarat seuraamukset yhdessä Fivan tarkempien määräystenantovaltuuksien ja käytännön valvontatoimenpiteiden kanssa asettavat riittävän tehokkaan kannustimen säännöksen käytännön noudattamiselle. VM:n mukaan myöskään kaavamainen tutkintopakkojärjestelmä ei välttämättä johda parempaan lopputulokseen. Ehdotuksen mukaisella kunkin sijoituspalveluntarjoajan itsenäisellä velvollisuudella varmistua henkilöstönsä riittävästä osaamistasosta, voidaan mahdollisesti tutkintopakkoa räätälöidymmin ja joustavammin varmistamaan kussakin tehtävässä vaadittavan tietämyksen ja pätevyyden tosiasiallinen toteutuminen. Esityksessä (s. 69) jo esitetyin tavoin lain voimaantulon jälkeen ja sen soveltamisesta saatujen kokemusten myötä voidaan kuitenkin myöhemmin arvioida, olisiko esimerkiksi erityisen lakiin perustuvan tutkintovaatimusten edellyttäminen tarpeellista. Vielä ei esimerkiksi ole tiedossa se, tullaanko Suomessa jatkossa harjoittamaan MIFID II:n erityisesti sääntelemää riippumatonta sijoitusneuvontaa. Myöhemmin suoritettavassa arvioinnissa voidaan hyödyntää myös muissa jäsenvaltioissa käytössä olevia ammattipätevyysvaatimuksia ja niistä saatuja kokemuksia. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen mahdollisesti suoritettavassa arvioinnissa olisi samoin syytä huomioida muissa finanssimarkkinoita koskevissa säännöksissä olevat ammattipätevyysvelvoitteet. VM ei näin ollen vastusta sitä, että laista saatujen kokemusten seurauksena valtioneuvosto ryhtyy tarvittaessa myöhemmin selvittämään tutkintopakon käyttöönottoa Suomessa.

9 9(63) Itsekriminointisuoja Fivan mukaan esityksen itsekriminointisuojaa koskevia perusteluja tulisi tarkentaa valiokunnan mietinnössä. Fivan mukaan SipaL 15 luvun 2 :n 9 momentissa, LKR 12 luvun 2 :n 5 momentissa sekä FivaL 40 :n 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Asiaa käsitellään myös esityksen säätämisjärjestysperusteluissa. Esityksen mukaan FivaL:ssa säädettyjen Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeutta koskevien säännösten rikkomisesta määrättävän seuraamusmaksun soveltamisalaa ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin tilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ehdotetut säännökset vastaisivat tältä osin FivaL 33 a :n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Finanssivalvonnalla ei ole huomautettavaa itse säännösehdotuksiin. Finanssivalvonta pitää kuitenkin valvonnan kannalta erittäin ongelmallisena lakiehdotuksen perusteluissa esitettyjä toteamuksia, joista saa kuvan, että itsekriminointisuoja voisi olla esteenä Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeudelle jo tilanteessa, jossa rikosepäilyä ei ole vielä olemassa. Hallituksen esityksen perusteluissa (mm. s. 174) lukee seuraavaa: "Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin velvoitteeseen sisältyvä itsekriminointisuojan periaate voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen. Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi mahdollisesti johtaa rikosprosessin käynnistymiseen taikka tosiasiassa rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luonnehdittavan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen. Itsekriminointisuojan suhde hallinnolliseen pakkoon on epäselvä. Säännöksessä tarkoitetun henkilön myötävaikutusvelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välinen jännite sekä mahdollisesti myötävaikutusvelvollisuuden perusteella saadun aineiston hyödyntämiskiellon sisältö on ratkaistava oikeuskäytännössä.". Esityksestä saa siten kuvan, että itsekriminointisuojaan voitaisiin vedota jo Finanssivalvonnan jatkuvan valvonnan ja tarkastustoiminnan yhteydessä, eli jo siinä vaiheessa kun Finanssivalvonta lähettää valvottavalleen tai muulle henkilölle selvityspyynnön tai tekee valvottavassa tarkastuksen. Lainsäädäntöä ei voida tulkita näin, sillä se käytännössä estäisi Finanssi-valvonnan harjoittaman valvonnan tehokkuuden ja toimivuuden. Edelleen Fivan mukaan hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa viitataan tässä yhteydessä perustuslakivaliokunnan lausuntoon 39/2014 vp, jonka mukaan itsekriminointisuojan keskeisenä sisältönä on oikeus olla rikosasiassa todistamatta itseään vastaan ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden toteamiseen, ja että suoja kuuluu perustuslain 21 :ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin. Esityksessä jätetään kuitenkin mainitsematta, että samassa lausunnossa todetaan myös seuraavaa: "Valiokunta kuitenkin korostaa, että perustuslakivaliokunta on käytännössään korostanut, että itsekriminointisuoja ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan estä tai rajoita sellaisia lakiin perustuvia hallinnollisia valvontamenettelyjä, joissa henkilön edellytetään antavan tietoja tai selvityksiä esimerkiksi verotusta, elinkeinovalvontaa tai ympäristönsuojelua varten. Tällaisia tiedonantovelvoitteita voidaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta loukkaamatta siten tehostaa rangaistuksen tai siihen rinnastettavan seuraamuksen tai uhkasakon tai muun pakkokeinon uhalla." Lausunto liittyi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseen. Asiaan liittyvässä lakivaliokunnan mietinnössä 19/2014 vp. käsitellään laajasti rikosprosessiin liittyvän itsekriminointisuojan suhdetta verotusmenettelyyn ja elinkeinovalvontaan.

10 10(63) Finanssivalvonta katsoo, että hallituksen esityksessä esitetyt toteamukset eivät siten kaikilta osin vastaa voimassa olevaa oikeustilaa. Finanssivalvonta pitää tärkeänä, että talousvaliokunta tuo asian esille mietinnössään, jotta Finanssivalvonnan valvonnan tehokkuus ei perusteettomasti vaarannu. VM yhtyy Fivan arvioon ja pitää tarkoituksenmukaisena, että itsekriminointisuojaa koskevia perusteluja valiokunnan mietinnössä tarkennetaan PeVL 39/2014 mukaisesti. KHO:n mukaan itsekriminointisuojaa koskevien säännösten (1. lakiehdotuksen 15 luvun 2 :n 9 momentti ja 2. lakiehdotuksen 12 luvun 2 :n 5 momentti) sanamuoto näyttäisi mahdollistavan seuraamusmaksun määräämisen tilanteessa, jos rikosepäilys liittyisi toiseen asiakokonaisuuteen, kuin tietojenantamista koskeva velvoite. VM:n mukaan itsekriminointisuojan sääntelyä on KHO:n esittämin tavoin harkittava tarkemmin sen jälkeen kun asiassa on ehditty suorittaa perusteellisempi horisontaalinen perusvalmistelu. KHO:n esittämä huomioiden 1. lakiehdotuksen 2 :n 9 momenttia tulisi kuitenkin tarkentaa seuraavasti: 15 luku Hallinnolliset seuraamukset 2 Seuraamusmaksu Seuraamusmaksua ei saa määrätä edellä 6 momentin 10 kohdan nojalla muulle kuin Finanssivalvonnan valvottavalle tai muulle henkilölle, joka on velvollinen noudattamaan tätä lakia tai EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetusta. Seuraamusmaksua ei saa määrätä luonnolliselle henkilölle edellä 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, kun henkilöä on aihetta epäillä rikoksesta ja tiedot liittyvät rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan. Vastaavasti 2. Lakiehdotuksen 12 luvun 2 :n 5 momenttia tulisi tarkentaa seuraavasti: 12 luku Hallinnolliset seuraamukset 2 Seuraamusmaksu Seuraamusmaksua ei saa määrätä edellä 2 momentin 9 kohdan nojalla muulle kuin Finanssivalvonnan valvottavalle tai muulle henkilölle, joka on velvollinen noudattamaan tätä lakia tai EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetusta. Seuraamusmaksua ei saa määrätä luonnolliselle henkilölle edellä 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, kun henkilöä on aihetta epäillä rikoksesta ja tiedot liittyvät rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan.

11 11(63) HE 48/2017 vp ehdotukseen aiemmin sisältynyt sijoituspalvelulain 4 luvun 2 :n muutosehdotus Asianajajaliitto kiinnittää huomion siihen, ettei esitys sisällä HE 48/2017 vp:n mukaista ehdotusta sijoituspalvelulain 4 luvun 2 :n muuttamiseksi, eikä perusteluja sille, miksi aiempaa ehdotusta ei ole otettu huomioon tässä esityksessä. Kyseisen ehdotuksen mukaan: Ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen liikkeeseenlaskun järjestämiseen liittyviä ulkomailta Suomeen tarjoamia palveluja suomalaiselle liikkeeseenlaskijoille ei ole pidettävä tässä pykälässä tarkoitettuina sijoitus- tai oheispalveluina pelkästään sillä perusteella, että liikkeeseenlaskija on suomalainen. VM:n mukaan kyseinen aiempi esitys ei ole edelleenkään perusteltu, eikä esitys sisällä aiempaan HE 48/2017 sisältynyttä vastaavaa esitystä siksi, että kyseinen ehdotus ei olisi MIFID:n mukainen. VM yhtyy Fivan HE 48/2017 käsittelyn yhteydessä jo esittämään kyseistä ehdotusta vastustavaan näkemykseen, jonka mukaan kyseinen ehdotettu kansallinen lisäsäännös vaikeuttaisi Fivan tavoitetta edistää EU-sääntelyn yhdenmukaista soveltamista koko EU:n alueella. Kyseinen lisäsääntely voisi johtaa siihen, että Suomen sääntely poikkeaisi muiden jäsenvaltioiden sääntelystä. Edelleen VM yhtyy Fivan näkemykseen siitä, että arvopaperimarkkinavalvojat pyrkivät ESMAn puitteissa muodostamaan kysymykseen yhteisen näkemyksen. VM:n mukaan on myös huomioitava, että kyse on MIFID:n eräästä keskeisestä sijoituspalvelun tarjoamisen määritelmästä ja sen soveltamisalasta palveluita tarjotessa. Eduskunnan ponsi (EV 44/2017 vp) Esitys sisältää MIFID II -direktiiviin sisältymättömän ehdotuksen, jolla laitetaan täytäntöön eduskunnan edellyttämä lainsäädäntömuutos koskien listaamattomia yhtiöitä (eduskunnan vastaus EV 44/2017 vp hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2016 vp)). Ponnen mukaan eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy viipymättä valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka nojalla kielletään suomalaisen listaamattoman osakeyhtiön osakkeiden liittäminen ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään. Ehdotus on ollut usean lausunnonantajan mielestä ongelmallinen esimerkiksi yhtiöiden rahoituksen saatavuuden ja elinkeinonvapauden näkökulmasta. VM myöntää, että lausunnon antajien kuvaamat kielteiset vaikutukset ovat mahdollisia, mutta eduskunnan yksiselitteisen ponnen vuoksi ehdotuksen vaikutuksia ei ole esityksessä arvioitu.

12 12(63) II Lakikohtaiset kommentit 1.lakiehdotus (sijoituspalvelulaki) Fivan, FA:n ja Energiaviraston tekniset muokkausehdotukset voidaan pääosin hyväksyä 1 luvun 2-8 :n, 23, 25 :n, 2 luvun 3 :n, 6 luvun 1 :n 1 momentin, 6 a luvun 1 :n, 7 luvun 6 :n 5 momentin, 8 luvun 2 :ään, 9 lukuun, 10 luvun 3, 6 ja 13 :ään, 15 luvun 2 osalta seuraavasti: Kommentoinut [HJV1]: Muutokset ovat luonteeltaan teknisiä, jollei nimenomaisia perusteluja muutoksille ole esitetty. 1 luku Yleiset säännökset 2 Poikkeukset lain soveltamisalasta Tätä lakia ei sovelleta, jos: 1) palvelua tarjotaan yksinomaan samaan konserniin kuuluvalle kirjanpitovelvolliselle; 2) toimintaa harjoitetaan satunnaisesti muun laissa, hallinnollisissa määräyksissä tai ammattikunnan eettisissä säännöissä erikseen säännellyn liike- tai ammattitoiminnan ohessa; 3) kauppaa käydään omaan lukuun muilla rahoitusvälineillä kuin hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla, eikä tarjota muuta sijoituspalvelua tai harjoiteta muuta sijoitustoimintaa kyseisillä muilla rahoitusvälineillä, paitsi jos tämä: a) toimii markkinatakaajana; b) on säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän jäsen tai osapuoli taikka käyttää suoraa sähköistä markkinoillepääsyä, lukuun ottamatta finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä, jotka toteuttavat kauppapaikassa liiketoimia, jotka vähentävät suoraan näiden finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen tai niiden konsernien liiketoimintaan tai rahoitustoimintaan liittyviä riskejä objektiivisesti mitattavissa olevalla tavalla; c) soveltaa huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää; tai d) käy kauppaa omaan lukuun toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja; 4) liiketoiminnan harjoittaja pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintana käy kauppaa omaan lukuun hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla, mukaan lukien markkinatakaajat, lukuun ottamatta henkilöitä, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja taikka jos liiketoiminnan harjoittaja tarjoaa muussa kuin omaan lukuun käytävässä kaupassa kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyviä sijoituspalveluja pääasiallisen liiketoiminnan kohteena oleville asiakkaille tai toimittajille edellyttäen, että: a) liiketoiminnan harjoittajan tai sen konsernin pääasiallisena liiketoimintana ei ole sijoituspalvelun tarjoaminen, luottolaitostoiminta tai hyödykejohdannaisiin liittyvä markkinatakaus; b) liiketoiminnan harjoittaja ei sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää; ja c) liiketoiminnan harjoittaja ilmoittaa Finanssivalvonnalle vuosittain soveltavansa tässä kohdassa säädettyä poikkeusta ja Finanssivalvonnan pyynnöstä esittää perusteet toiminnan määrittelemisestä oheistoiminnaksi; 5) liiketoiminnan harjoittaja tarjoaa sijoitusneuvontaa muun tämän lain soveltamisalan ulkopuolisen ammattitoiminnan yhteydessä edellyttäen, ettei sijoitusneuvonta ole maksullista. Edellä 1 momentin 3 kohdan a d alakohtaa ei sovelleta, jos toiminnanharjoittajaan sovelletaan 1 momentin 4 kohtaan tai 3 momentin 32 tai 54 kohtaan perustuvaa poikkeusta lain soveltamisalasta. Tämä laki ei koske: 1) Valtiokonttoria, Euroopan keskuspankkia, Suomen Pankkia, kansallisia keskuspankkeja, muita julkisia elimiä, joiden vastuulla on julkisen velan hoito tai jotka osallistuvat sen hoitoon unionissa, eikä jäsenvaltioiden perustamia kansainvälisiä rahoituslaitoksia, joiden tarkoituksena on hankkia rahoitusta ja antaa rahoitustukea niille jäsenilleen, joilla on tai joille uhkaa tulla vakavia rahoitusongelmia; 2) sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettuja rahastoyhtiöitä ja säilytysyhteisöjä eikä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitettuja vaihtoehtorahastojen hoitajia, niiden säilytysyhteisöjä, erityisiä säilytysyhteisöjä ja omaisuudenhoitajia, ellei tämän luvunlain 4 ja 6 :stä muuta johdu; 3) henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitettuja henkilöstörahastoja;

13 13(63) 4) vakuutusyhtiölaissa (521/2008) tarkoitettuja vakuutusyhtiöitä, työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitettuja työeläkevakuutusyhtiöitä, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettuja ulkomaisia vakuutusyhtiöitä eikä vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettuja vakuutusyhdistyksiä; 5) eläkesäätiölaissa (1774/1995) tarkoitettuja eläkesäätiöitä eikä vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitettuja eläkekassoja; 6) päästökauppalain (311/2011) 6 :n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettuja toiminnanharjoittajia ja lentoliikenteen päästökaupasta annetun lain (34/2010) 3 :n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja ilma-aluksen käyttäjiä, jotka päästöoikeuksilla kauppaa käydessään eivät toteuta asiakastoimeksiantoja eivätkä tarjoa muita sijoituspalveluja tai harjoita muuta sijoitustoimintaa kuin kaupankäyntiä omaan lukuunsa, edellyttäen, että kyseiset henkilöt eivät sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää; 7) sähkömarkkinalaissa (588/2013) tarkoitettuja kantaverkonhaltijoita ja maakaasumarkkinalaissa (587/2017) tarkoitettuja siirtoverkonhaltijoita niiden hoitaessa kyseisten lakien tai verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 tai maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 tai mainittujen asetusten nojalla hyväksyttyjen verkkosääntöjen tai suuntaviivojen mukaisia tehtäviään, henkilöitä, jotka toimivat niiden puolesta palveluntarjoajina ja hoitavat niiden kyseisten säädösten tai kyseisten asetusten nojalla hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen mukaisia tehtäviä, sekä energiantasausjärjestelmän, johtoverkoston tai muun energian tarjonnan ja käytön pitämiseksi tasapainossa tarkoitetun järjestelmän ylläpitäjiä tai hallinnoijia niiden hoitaessa kyseisiä tehtäviä. Edellä 3 momentin 7 kohdassa tarkoitettua poikkeusta on sovellettava kyseisessä kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittaviin henkilöihin ainoastaan siltä osin kuin ne harjoittavat hyödykejohdannaisiin liittyvää sijoitustoimintaa tai tarjoavat niihin liittyviä sijoituspalveluja kyseisen toiminnan harjoittamiseksi. Poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta jälkimarkkinoiden toimintaan, mukaan lukien kauppapaikkaan jälkimarkkinoilla käytävää finanssisiirto-oikeuksien kauppaa varten. Tämän lain soveltamisesta arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain (348/2017) 1 luvun 3 :n 5 kohdassa tarkoitettuun arvopaperikeskukseen ja 6 kohdassa tarkoitettuun ulkomaiseen arvopaperikeskukseen säädetään arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/ artiklassa. 3 Osittaiset poikkeukset lain soveltamisesta Tätä lakia ei sovelleta henkilöihin, jotka: 1) 1 luvun 15 :n 1 ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan vastaanottavat ja välittävät 1 luvun 14 :n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita tai muita yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevia toimeksiantoja tai tarjoavat kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvää sijoitusneuvontaa edellyttäen, että toimeksiantoja voidaan välittää ainoastaan luottolaitokselle, rahastoyhtiölle, sijoituspalveluyritykselle tai vaihtoehtorahastojen hoitajalle taikka ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen, ulkomaisen ETA-luottolaitoksen, ulkomaisen ETArahastoyhtiön tai ulkomaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan Suomessa sijaitsevalle sivuliikkeelle tai sellaisessa kolmannessa maassa toimiluvan saaneen sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen Suomessa sijaitsevalle sivuliikkeelle, joka noudattaa sijoituspalvelulakia tai luottolaitostoiminnasta annettua lakia vastaavia toiminnan vakautta koskevia säännöksiä; 2) tarjoavat yksinomaan hyödykkeisiin, päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin liittyviä sijoituspalveluja ainoana tarkoituksenaan suojata asiakkaidensa kaupalliset riskit, jos nämä asiakkaat ovat yksinomaan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 35 kohdassa määriteltyjä paikallisia sähköalan yrityksiä tai maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä maakaasualan yrityksiä, edellyttäen, että näillä asiakkailla on yhteisesti hallussaan 100 prosenttia kyseisten henkilöiden pääomasta tai äänioikeuksista, ne käyttävät yhteistä määräysvaltaa ja niitä koskee lain 2 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus, jos ne tarjoavat kyseiset sijoituspalvelut itse; tai, jotka 3) tarjoavat yksinomaan päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin liittyviä sijoituspalveluja ainoana tarkoituksenaan suojata asiakkaidensa kaupalliset riskit, jos nämä asiakkaat ovat yksinomaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan f alakohdassa määriteltyjä toiminnanharjoittajia, edellyttäen, että näillä asiakkailla on yhteisesti hallussaan 100 prosenttia kyseisten henkilöiden pääomasta tai äänioikeuksista, ne käyttävät yhteistä määräysvaltaa ja niitä koskee lain 2 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus, jos ne tarjoavat kyseiset sijoituspalvelut itse. Kommentoinut [HJV2]: Tekninen muotoilun selvennys

14 14(63) Edellä 1 momentissan 1 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin sovelletaan kuitenkin, mitä 1 luvun :ssä, 2 luvun 1 :ssä, 3 luvussa, 6 a luvussa, 6 b luvussa, 7 luvun 1, 2, 5, 7 :n 4 momentissa ja, 9 :ssä, 10 luvun 1-2 ja 34 :ssä, 4 :n 1 momentissa ja 2 momentissa, jos sijoitus ylittää euroa, 5 :n 1 3 momentissa, 6 :n 5 8 momentissa, 7, 11-13, 12 ja 15 :ssä sekä 12, 15, 16 ja 16 a luvussa säädetään. Sen estämättä, mitä edellä 2 momentissa säädetään, edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin niiden välittäessä joukkorahoituslaissa (734/2016) tarkoitettua sijoitusmuotoista joukkorahoitusta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla rahoitusvälineillä sekä edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin sovelletaan kuitenkin, mitä 2 luvun 1 :ssä, 3 luvussa, 6 b luvussa, 7 luvun 7 :n 4 momentissa, 9 :ssä, 10 luvun 2 ja 3 :ssä, 4 :n 1 momentissa ja 2 momentissa, jos sijoitus ylittää euroa, 5 :n 1 3 momentissa, 6 :n 5 8 momentissa, 7, 11, 12 ja 15 :ssä sekä 15, 16 ja 16 a luvussa säädetään. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin sovelletaan lisäksi 2 ja 3 momenteissa tarkoitettuja säännöksiä koskevia tarkempia säännöksiä, määräyksiä ja rahoitusvälineiden markkinat direktiivin perusteella annettuja komission asetusten säännöksiä sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat asetuksen IV osaston sekä 42 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohtien säännöksiä sekä asetuksen kyseisten säännösten perusteella annettuja komission asetusten säännöksiä. Edellä 1 momentissa tarkoitetut henkilöt eivät saa pitää hallussaan asiakkaansa rahoitusvälineitä tai rahavaroja (asiakasvarat), eikä heillä saa olla velkaa asiakkaalleen. Kyseisillä henkilöillä on oltava niiden toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen Finanssivalvonnan riittäväksi arvioima ammatillinen vastuuvakuutus. Vakuutuksenantajalla on oltava kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa), jollei Finanssivalvonta hakemuksesta myönnä tästä poikkeusta. Vakuutuksen on lisäksi täytettävä seuraavat ehdot: 1) vakuutus on voimassa niiden vahinkojen korvaamiseksi, joista henkilö on tämän lain mukaan vastuussa; 2) vakuutuksen määrä on vähintään euroa vahinkoa kohti ja yhteensä euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohti; 3) jos vakuutukseen sisältyy omavastuu, vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen vahingon kärsineelle omavastuuta vähentämättä; 4) vakuutuksesta korvataan vahinko, joka on syntynyt vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena ja jonka korvaamisesta on esitetty kirjallinen vaatimus ilmoituksen tekijälle tai vakuutuksenantajalle vakuutuksen voimassaoloaikana tai kolmen vuoden kuluessa vakuutuksen päättymisestä. Edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja saa tarjota Suomesta toiseen valtiooneta-alueelle, jos se on jollei sitä ole kyseisessä valtiossatoisessa ETA-valtiossa sallittukielletty tai rajoitettu. Kolmansista maista säädetään erikseen. Tässä pykälässä tarkoitetun henkilön on sijoituspalveluita tarjotessaan annettava asiakkaalle selkeät tiedot siitä, että palvelun tarjoajaan ei sovelleta kaikkia laissa asetettuja ammattipätevyys-, toiminnan järjestämisja menettelytapasäännöksiä. Kommentoinut [HJV3]: Tämä 2 momentti olisi soveltamisalaltaan yleinen ja siihen on lisätty Fivan ja muiden toimijoiden esittämät ja direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittävät laajennukset sijoittajansuojasäännösten noudattamiseksi. Tämä momentti vastaisi näin esitettyyn huoleen siitä, että esimerkiksi sijoitusneuvontaa kyseisen kevyemmän toimiluvan nojalla ei enää voisi tarjota ilman riittävää sijoittajansuojaa Kommentoinut [HJV4]: Tämä uusi 3 momentti koskisi vain sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välitystä ja olisi sisällöltään edeltävää 2 momenttia huomattavasti kevyempi ja direktiivin vähimmäisvaatimusten mukainen. VM jättää valiokunnan harkittavaksi, tulisiko tähän 3 momenttiin kuitenkin sijoitusmuotoisen joukkorahoitusmarkkinan riskipitoisuuden ja sääntelyneutraliteetin vuoksi lisätä myös (2 momentin lisäysten tavoin) joitakin keskeisimpiä sijoittajansuojavaatimuksia, kuten vastineen s. 2 on esitetty esimerkiksi henkilöstön ammatti- ja pätevyysvaatimusten sekä kannustinsääntelyn osalta. Kommentoinut [HJV5]: Fivan esittämän vaatimuksen mukaisesti tässä uudessa 4 momentissa kevyemmän toimiluvan toimijoille on asetettu (direktiivin mukaisesti) velvollisuus noudattaa myös lain ja MIFIR:n säännöksiä koskevia alemman tason määräyksiä ja asetuksia. Kommentoinut [HJV6]: Tekninen muotoilun selvennys 4 Luottolaitokseen, rahastoyhtiöön ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavat säännökset Luottolaitokseen, joka tarjoaa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoiminta sekä tarjoaa oheispalveluja, sovelletaan näiden palvelujen osalta, mitä tämän lain 2 luvun 2 :ssä, 6 b luvun 2 :ssä, 7 luvun 2 :ssä, 5 :ssä, 6 :n 1-3 momentissa ja 5-6 momentissa, 7 9 ja ja 16 :ssä, 7 a luvussa, 9 11 luvussa, 13 luvun 1 :ssä ja 6 :ssä, siltä osin kuin nse koskeevat sidonnaisasiamiehen käyttämistä, ja 6 :ssä, 15 luvussa ja 16 luvun 2 :ssä sekä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain ( / ) 3 luvun 16 :n 1 momentissa, 4 luvun 6 :n 2 momentissa, 5 luvun 12 ja 14 :ssä, 6 luvussa ja arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 5 luvun 1 :n 2 momentissa säädetään sijoituspalveluyrityksestä. Rahastoyhtiöön, joka tarjoaa sijoituspalveluja siten kuin sijoitusrahastolaissa säädetään, sovelletaan näiden palvelujen osalta, mitä tämän lain 2 luvun 2 :ssä, 6 luvun 1 :n 2 momentissa, 2 :n 2 ja 4 momenteissa, 7 luvun 2, 5, 7 9 ja ja 16 :ssä, 9 luvussa, 10 luvun 1 7 ja :ssä ja 9, 11, 12 ja 15 luvussa sekä 16 luvun 2 ja 3 :ssä säädetään sijoituspalveluyrityksestä. Vaihtoehtorahastojen hoitajaan, joka tarjoaa sijoituspalveluja siten kuin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetään, sovelletaan näiden palvelujen osalta, mitä tämän lain 2 luvun 2 :ssä, 6 luvun 1 :n 2 momentissa, 2 :n 2 ja 4 momenteissa, 7 luvun 2, 5, 7 9 ja ja 16 :ssä ja 9 11 ja 15 luvussa sekä 16 luvun 2 ja 3 :ssä säädetään sijoituspalveluyrityksestä. Mitä 16 luvun 1 :ssä säädetään sijoituspalveluyrityksen ja sen omistajien, toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenten vahingonkorvausvelvollisuudesta, koskee vastaavasti edellä tässä pykälässä tarkoitettua luottolaitosta, rahastoyhtiötä ja vaihtoehtorahastojen hoitajaa sekä niiden omistajia, toimitusjohtajaa ja hallituksen jäseniä. 5 Ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovellettavat säännökset