Anni-Leea Mierlahti (Kirjoittaja toimii Vakka-Suomen musiikkiopiston musiikin perusteiden opettajana) Kuvalähde Wikipedia MIKÄ ON MAAILMAN PARAS ÄÄNI? Tiedättekö mitä ovat kazoo, okarina tai cajon? Entä didgeridoo, ukulele tai marimba? Niitä voi näppäillä, lyödä tai niihin voi puhaltaa. Joko arvaat? Kaikilla niillä voi tehdä musiikkia. Ne ovat soittimia, joista saa aikaan erilaisia ääniä. Maailmassa on enemmän soittimia kuin arvataankaan. Jokaisen kodista saattaa löytyä jokin soitin tai ainakin tarvikkeita, joista voi sellaisen rakentaa. Yksi hienoimmista soittimista kulkee aina mukanasi. Erilaisiin soittimiin tutustumalla jokainen löytää varmasti instrumentin, jonka sointia haluaisi kuulla lisää. Vielä hauskempaa olisi itse oppia soittamaan soitinta. Vakka-Suomen musiikkiopistossa voi harrastaa monien eri instrumenttien soittamista. Tässä esitellään niistä muutamia. Jokaiselle löytyy varmasti oma suosikki. Soittimet jaetaan ryhmiin sen perusteella, miten ääni niissä syntyy. Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät jousisoittimet. JOUSISOITTIMET Jousisoittimet kuuluvat kielisoittimiin ja kuten voi jo arvata, niiden ääni syntyy, kun kieltä hangataan jousella tai näppäillään sormilla. Jousi on tehty hevosenjouhista tai nailonlangoista, jotka ovat kiristetty puiseen varteen. Soitinperheeseen kuuluvat neljä erikokoista, toisiaan ulkonäöltä muistuttavaa soitinta: viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso. Nämä yhdessä muodostavat myös sinfoniaorkesterin ytimen. Viulu on jousiperheen pieni ja korkeaäänisin soitin. Kuten muissakin jousisoittimissa, siinä on neljä kieltä. Viulun sointi on kirkas ja se nauttii esilläolosta. Orkesterissa sillä on tärkeä rooli melodiainstrumenttina ja sille on sävelletty myös lukuisia sooloteoksia. Alttoviulu on kooltaan viulua suurempi ja siinä on matalampi sointi. Alttoviulun sointia kuvaillaan usein täyteläiseksi ja tummaksi. Vaikka alttoviulu jää monesti soolosoittimena viulun varjoon, on sen rooli orkesterissa erittäin tärkeä. Alttoviulisteista kerrotaan monesti hauskoja juttuja. Täytyyhän heidän olla aika erityisiä, kun lukevat nuottejakin eri avaimelta kuin monet muut soittajat. Sello on kuin jättimäinen viulu. Koska se on kooltaan niin suuri, on soittajan istuttava tuolilla soittimen ottaessa tukea lattiasta. Sello soi matalalta syvällä ja lämpimällä äänellä. Sellon soittajat pääsevät mukaan monenlaisiin kokoonpanoihin. Soolokappaleiden lisäksi sello on tuttu soitin kamarimusiikkiyhtyeissä sekä orkesterissa. Kuten muillakin jousisoittimilla, voidaan sellolla soittaa hyvin monenlaista musiikkia. Tänä päivänä voit bongata sellistin vaikka rockyhtyeestä.
Kontrabasso on jousiperheen suurin soitin. Sitä soitetaan seisten tai korkealla tuolilla istuen. Kontrabasson ääni on selloakin matalampi ja sitä soitetaan useimmiten näppäillen. Orkesterin lisäksi kontrabasso saattaa olla sinulle tuttu jazz-yhtyeistä. Vaikka kontrabasso on valtavan kokoinen, voi soittaja silti olla pikkuinen. Kaikkia jousisoittimia valmistetaan erikokoisina ja nuorikin soittaja voi valita suuren soittimen. Soitin vaihdetaan suurempaan sitä mukaan kun soittaja saa lisää senttejä. PUHALLINSOITTIMET Puhallinsoittimissa ääni syntyy puhaltamalla, jolloin soittimen putkeen tulviva ilma alkaa värähdellä ja aiheuttaa äänen. Puhallinsoittimet voidaan jakaa edelleen kahteen ryhmään sen mukaan, mistä soitin on valmistettu. Puhutaan puupuhaltimista ja vaskipuhaltimista. Ensin esittelyyn pääsevät puupuhaltimet. Puupuhaltimet Millään muulla soitinryhmällä ei ole yhtä vaihtelevaa sointia kuin puupuhaltimilla. Valinnan varaa on kimeä-äänisestä piccolohuilusta aina jykevä-ääniseen fagottiin. Puhaltimen ääni vaihtelee myös sen mukaan soitetaanko soittimen alinta, keski- vai ylärekisteriä. Puupuhaltimille on sävelletty runsaasti sekä soolo- että kamarimusiikkia. Myös orkesterissa puupuhaltimille on tarjolla oma roolinsa. Seuraavassa esitellään puupuhaltimet, joita voi soittaa Vakka-Suomen musiikkiopistossa. Huilu on metallista, hopeasta tai jopa kullasta tai platinasta valmistettu puhallinsoitin, jota kutsutaan myös poikkihuiluksi. Puupuhaltimiin se kuuluu siitä syystä, että aiemmin se valmistettiin puusta. Huilun putki rakentuu kolmesta palasta. Putkessa olevia aukkoja suljetaan läpillä, jotta saadaan erikorkuisia ääniä. Huilun matalat äänet soivat tummina ja ylä-äänet kirkkaina ja heleinä. Huilistit saavat soittaa orkesterissa ja yhtyeissä, mutta se toimii erityisen hyvin myös soolosoittimena. Oboen ääni on persoonallinen, jonka tunnistaa hyvin muiden orkesterisoitinten joukosta. Sointia voisi kuvailla selkeäksi ja laulavaksi, mutta myös hieman nasaaliksi. Selkeytensä vuoksi oboella on tärkeä tehtävä orkesterin viritysäänenantajana. Aloittelevan oboistin saattaa olla aluksi haastavaa saada soittimesta puhdasta ja kauniisti soivaa ääntä. Tämä soitin vaatii soittajaltaan kärsivällisyyttä ja ahkeraa harjoittelua. Taitava soittaja saa oboen äänen taipumaan äärettömän kauniiseen sointiin, joka on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista. Oboe sopii hyvin myös musiikkiopintonsa myöhemmällä iällä aloittavalla soittajalle. Klarinetti kuuluu oboen, fagotin ja saksofonin lailla ruokolehdykkäsoittimiin. Puhaltimien onttoon suukappaleeseen kiinnitetään ruokolehdykkä. Puhallettaessa lehdykän liike saa aikaan ilman värähtelyn soittimen putkessa, joka synnyttää äänen. Klarinetteja on erikokoisia ja - vireisiä. Koska soittimien läppäkoneisto on samanlainen, useat klarinetistit hallitsevat myös bassoklarinetin soiton. Klarinetin soinnille on tyypillistä rekisterien erilaisuus. Matalat äänet soivat tummina ja pehmeinä kun taas korkeammat äänet saavat laulavan sävyn. Klarinetti soveltuu yhtä hyvin sekä soolo- että orkesterisoittimeksi ja se on tuttu myös jazzmusiikin historiasta.
Fagotti on oboen sukulaissoitin, vaikka niiden kokoero onkin huomattava. Fagotissa on neljä kertaa pidempi putki kuin oboessa ja se on taivutettu alaosasta mutkalle helpottamaan soittimen käsittelyä. Fagotti on puupuhallinryhmän bassosoitin. Sen ääni on oboen kaltainen, mutta tummempi ja syvempi. Taitava soittaja saa loihdittua fagotista useita eri sävyjä, jolloin näkemättä soittajaa voi luulla kuuntelevansa sellistiä tai saksofonin soittajaa. Fagotti on erityisesti orkesterisoitin. Fagotistit pääsevät nauttimaan runsaasti yhtyesoiton iloista. Saksofoni on nuorin nykyisin käytössä olevista puupuhallinsoittimista. Vaikka saksofoni on rakennettu metallista, se luokitellaan puupuhaltimeksi ruokolehdellä varustetun suukappaleen vuoksi. Saksofoneja on erikokoisia ja -vireisiä, joista tavallisin käytetyt ovat sopraano-, altto-, tenori ja baritonisaksofoni. Saksofoni on alunperin suunniteltu sotilassoittokunnan tarpeisiin, mutta useimmiten se yhdistetään jazzmusiikkiin. Sinfoniaorkesterissa saksofoneja näkee harvoin. Yleensä orkesterin klarinetistit hallitsevat myös saksofonin soittotaidon yhteneväisen soittotekniikan vuoksi. Puhallinorkestereissa saksofoni on tuttu ilmestys. VASKIPUHALTIMET Loisteliaat fanfaarit ja orkesterisävellysten huipentumat ovat vaskipuhaltimien ominta aluetta. Vaskipuhaltimet rakentuvat metalliputkesta, jonka päässä on suppilomainen suukappale. Puhaltamalla ja huulia yhteen puristamalla vaskipuhaltaja saa ilmapatsaan torven sisällä värähtelemään. Useimmissa vaskipuhaltimissa on venttiileitä, jotka avaavat lisäputkia pidentäen putkistoa. Puhallusta säätelemällä ja venttiilejä painamalla saadaan aikaan erikorkuisia säveliä. Trumpetti on orkesterin voimasoitin ja samalla vaskipuhallinperheen korkeaäänisin. Sen loistokasta sointia kuullaan usein orkesteriteosten huippukohdissa. Trumpetisti voi soittaa myös korkeampaa piccolotrumpettia tai trumpettia muistuttavaa, mutta ääneltään pehmeämpää kornettia. Trumpetti on tyypillinen soitin myös jazzmusiikissa. Käyrätorvi on orkesterin runollisin soitin. Soittotapaa muuttamalla käyrätorvesta voi saada pehmeän tai teräksisen soinnin. Käyrätorvi on noin 3 metriä pitkä metalliputki kierrettynä sykkyrälle. Suukappaleen jälkeen torvi jakautuu kahdeksi eripituiseksi putkeksi. Puhallustekniikan lisäksi äänen korkeutta säädellään kolmella venttiilillä ja putkistoa vaihdetaan neljännellä. Käyrätorvella on vakiintunut asema orkesterissa, mutta sille soisi vankemman aseman myös soolosoittimena.
Pasuuna on vaskipuhaltimista ainoa, johon venttiilijärjestelmä ei ole yleistynyt. Tutuin pasuunoista on vetopasuuna, jossa on u:n muotoinen vetoputki eli luisti. Puhallusta ja putken pituutta säätelemällä saadaan aikaan erikorkuisia ääniä. Pasuunan sointi on kirkas. Se on vakiintunut soolo-, orkesteri- sekä jazzsoitin. Tuuba on vaskipuhaltimien bassosoitin. Suuresta koostaan huolimatta tuuba on ketterä soitin, jolla pystyy soittamaan nopeitakin juoksutuksia. Sen sointi vaihtelee pyöreän pehmeästä muhkeaan jyrähtelyyn. Tuubaa on käytetty paljon myös tanssimusiikissa ennen kontrabassoa. Nykyisin se kuuluu sinfoniaorkesterin vakiokokoonpanoon. Baritonitorvi muistuttaa vaskisoittimista eniten tuubaa. Se on tuubaa hieman pienikokoisempi ja soi korkeammalta. Baritonitorvea voidaan kutsua myös pelkästään baritoniksi tai eufoniumiksi. Eufonium on kreikan kieltä ja tarkoittaa kauniisti soivaa. Baritonitorvi ei kuulu sinfoniaorkesterin soittimiin, mutta puhallinorkestereissa se on usein mukana. MUUT SOITTIMET Soitinten ryhmittelyä voisi jatkaa edelleen. On kosketinsoittimia, kielisoittimia, lyömäsoittimia, sähköisiä soittimia ja niin edelleen. Tässä osiossa esitellään instrumentteja, joiden soittajia Vakka- Suomen musiikkiopistossa on vielä varsin vähän. Kirkkourut on kosketinsoitin, jossa äänen synnyttää pilleihin sähköpuhaltimen avulla tuotettava ilmavirta. Urkupillien materiaalina käytetään puuta tai metallia. Keskenään samalla tavalla soivaa pillirivistöä nimitetään äänikerraksi. Äänikerrat on ryhmitelty pillistöiksi ja jokaisella pillistöllä on oma koskettimistonsa soittopöydässä. Urkujen ominaispiirteisiin kuuluu jalkio eli jaloilla soitettava koskettimisto. Vakka-Suomen musiikkiopistossa urkujen soittamista voi harjoitella ammattitaitoisen opettajan opastuksella. Opetus tapahtuu kirkossa ja urkujen äärellä on myös mahdollista harjoitella. Kotona soittoläksyjä voi harjoitella sähköuruilla tai soveltuvin osin myös pianon ääressä.
Laulukoulu on mukava tapa tutustua omaan ääneen, siihen kaikkein tärkeimpään instrumenttiin. Laulukoulu on tarkoitettu 9 10-vuotiaille lapsille, jotka haluavat musisoida pienessä ryhmässä. Tavoitteena on nauttia musiikillisista elämyksistä ja kehittää musiikkiharrastuksessa hyödyllisiä tietoja ja taitoja. Tarkoituksena on oppia kuuntelemaan ja kokemaan musiikkia sekä kehittää siitä itseilmaisun väline. Tärkeää on tutustua omaan ääneen ja sen käyttötapoihin yhdessä mukavan ryhmän kanssa. Joko innostuit? Mikä soitin voisi olla sinulle sopivin? Vakka-Suomen musiikkiopistosta voit löytää opettajan, jonka avulla pääset tutustumaan soittimeen lisää ja harjoittamaan soittotaitojasi. Joitakin soittimia on mahdollista lainata opistolta soittoharrastuksen aloitettuasi. Kun soitin on tullut tutuksi, kannattaa hankkia ikioma soitin. Oma opettajasi voi auttaa sinua sopivan soittimen valinnassa. AVOIMET OVET VAKKA-SUOMEN MUSIIKKIOPISTOSSA Vakka-Suomen musiikkiopisto järjestää avoimet ovet viikolla 14 (31.3.-4.4.2014) kaikissa toimipaikoissaan maanantaista perjantaihin klo 16.00-18.00 välisenä aikana, jolloin voi tulla tutustumaan eri instrumentteihin, opettajiin ja musiikkiopiston opetukseen. Kyseisenä aikana saa vierailla opetusluokissa ja kysyä sekä opinnoista että opiskelusta musiikkiopistossa. Tarkempi informaatio löytyy nettisivuilta www.laitila.fi -> koulutus -> musiikkiopisto -> ajankohtaista. Tervetuloa tutustumaan!