KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI (EU) /, annettu ,

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 7.4.2016 C(2016) 2031 final KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI (EU) /, annettu 7.4.2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaamisen, tuotevalvontavelvoitteiden sekä välityspalkkioiden, provisioiden tai muiden rahallisten tai ei-rahallisten etujen tarjoamiseen tai vastaanottamiseen sovellettavien sääntöjen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) FI FI

PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA 1.1 Yleinen tausta ja tavoitteet Direktiiviä 2014/65/EU (rahoitusmarkkinadirektiivi II eli MiFID II) on määrä soveltaa 3. tammikuuta 2017 alkaen. Kyseisellä direktiivillä ja asetuksella (EU) N:o 600/2014 (rahoitusmarkkina-asetus eli MiFIR) korvataan direktiivi 2004/39/EY (rahoitusmarkkinadirektiivi I eli MiFID I). MiFID II ja MiFIR muodostavat yhdessä ajantasaistetun ja yhdenmukaistetun oikeudellisen kehyksen, jolla säännellään niitä vaatimuksia, joita sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, säänneltyihin markkinoihin, raportointipalvelujen tarjoajiin ja kolmansien maiden yrityksiin, jotka tarjoavat sijoituspalveluja tai harjoittavat sijoitustoimintaa unionissa. MiFID II -direktiivin ja MiFIR-asetuksen tavoitteena on tehostaa rahoitusmarkkinoita ja parantaa niiden häiriönsietokykyä ja eheyttä erityisesti seuraavilla toimilla: Lisätään avoimuutta ottamalla käyttöön kauppaa edeltävän ja kaupan jälkeisen vaiheen avoimuusjärjestelmä muilla kuin oman pääoman ehtoisilla rahoitusvälineillä käytävää kauppaa varten sekä lujittamalla ja laajentamalla osakekaupan nykyistä avoimuusjärjestelmää. Säänneltyjen kauppapaikkojen kaupankäyntiä lisätään luomalla uudentyyppinen järjestelmä organisoitu kaupankäyntijärjestelmä johdannaisilla ja joukkovelkakirjalainoilla käytävää kauppaa varten ja asettamalla velvollisuus käydä osakekauppaa säännellyissä kauppapaikoissa. Johdannaisia koskevat unionin G20-sitoumukset täytetään velvoittamalla käymään johdannaiskauppaa säännellyissä kauppapaikoissa, ottamalla käyttöön hyödykejohdannaisia koskevat positiolimiitit ja ilmoitusvaatimukset ja laajentamalla sijoituspalveluyrityksen määritelmää käsittämään myös sellaiset yritykset, jotka harjoittavat hyödykejohdannaiskauppaa finanssitoimintana. Pk-yritysten mahdollisuuksia saada pääomaa helpotetaan ottamalla käyttöön pkyritysten kasvumarkkinoiden alaluokka. Sijoittajansuojaa vahvistetaan tiukentamalla kannustimia koskevia sääntöjä, kieltämällä riippumattomaan neuvontaan liittyvät kannustimet ja antamalla uudet tuotevalvontasäännöt. Teknologian kehityksessä pysytellään mukana huippunopean kaupankäynnin sääntelyllä, jossa asetetaan vaatimuksia näitä järjestelmiä käyttäville kauppapaikoille ja yrityksille. Otetaan käyttöön säännökset, jotka koskevat syrjimätöntä mahdollisuutta käyttää rahoitusvälineisiin, erityisesti pörssilistattuihin johdannaisiin, liittyviä kaupankäyntipalveluja ja kaupan jälkeisiä palveluja. Tiukennetaan ja yhdenmukaistetaan seuraamuksia, ja varmistetaan asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välinen tehokas yhteistyö. MiFID II -direktiivin ja MiFIR-asetuksen muodostaman sääntelypaketin kokonaisvaltaisena tavoitteena on tasapuolistaa rahoitusmarkkinoiden toimintaedellytyksiä ja mahdollistaa se, että rahoitusmarkkinat toimivat talouden hyväksi, jolloin ne tukevat työllisyyttä ja kasvua. FI 2 FI

Tämän delegoidun direktiivin tavoitteena on vahvistaa säännöt, jotka koskevat asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaamista, rahoitusvälineitä valmistavien ja/tai jakelevien sijoituspalveluyritysten tuotevalvontavelvoitteita sekä välityspalkkioiden, provisioiden tai muiden rahallisten tai ei-rahallisten etujen (kannustimien) tarjoamista tai saamista. 1.2 Oikeudellinen tausta Tämä delegoitu direktiivi perustuu kahteen MiFID II -direktiivissä annettuun valtuuteen, ja sitä on luettava yhdessä MiFID II -direktiiviin perustuvan delegoidun asetuksen ja MiFIRasetukseen perustuvan delegoidun asetuksen kanssa. Toissijaisuuskysymystä on käsitelty MiFID II- ja MiFIR-ehdotuksia koskevassa vaikutustenarvioinnissa, ja EU:n ja komission toimintaoikeutta on käsitelty näihin delegoituihin toimenpiteisiin liittyvässä vaikutustenarvioinnissa. Kaikki valtuudet, joihin tämä delegoitu direktiivi perustuu, ovat sitovia valtuuksia. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄNEET KUULEMISET Komissio valtuutti Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) antamaan sille teknisen lausunnon mahdollisista MiFID II -direktiiviä ja MiFIR-asetusta koskevista delegoiduista säädöksistä. Komission yksiköt lähettivät EAMV:lle 23. huhtikuuta 2014 virallisen pyynnön ( valtuutuksen ) antaa tekninen lausunto mahdollisista MiFID II - direktiiviä ja MiFIR-asetusta koskevista delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä. EAMV julkaisi 22. toukokuuta 2014 delegoituja säädöksiä koskevaan tekniseen lausuntoonsa liittyvän kuulemisasiakirjan. EAMV sai kuulemisasiakirjaansa 1. elokuuta 2014 mennessä 330 vastausta. Se antoi teknisen lausuntonsa 19. joulukuuta 2014. Tämä delegoidun direktiivin luonnos perustuu EAMV:n tekniseen lausuntoon. Komissio piti eri sidosryhmien kanssa vuoden 2014 aikana ja vuoden 2015 alkupuoliskolla useita kokouksia, joissa keskusteltiin tulevista delegoiduista säädöksistä. Komissio kävi myös monia keskusteluja Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenten kanssa ja järjesti asianomaisen asiantuntijaryhmän kanssa useita kokouksia, joissa jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöiden ja valvontaviranomaisten asiantuntijat keskustelivat delegoiduista toimenpiteistä. Kokouksiin osallistui myös Euroopan parlamentin ja EAMV:n edustajia tarkkailijoina. Kuulemismenettelyssä syntyi laaja yhteisymmärrys delegoidun direktiivin luonnoksesta. 3. VAIKUTUSTENARVIOINTI Edellä kuvattua laajaa kuulemismenettelyä täydennettiin vaikutustenarviointiraportilla. Vaikutustenarviointilautakunta antoi myönteisen lausunnon 24. huhtikuuta 2015. Tässä delegoidussa direktiivissä käsitellään monia teknisiä näkökohtia, jotka liittyvät asiakkaan varoja koskeviin MiFID II -sääntöihin. Koska delegoitu direktiivi sisältää useita delegoituja toimenpiteitä, vaikutustenarviointiraportissa ei käsitellä niitä direktiivin säännöksiä, joiden soveltamisala tai vaikutukset ovat rajallisia tai joista päästiin kauan sitten yhteisymmärrykseen edellä kuvatun laajan kuulemismenettelyn aikana. Raportissa keskitytään sen sijaan niihin toimenpiteisiin, joilla on suuremmat vaikutukset tai joissa komissiolla on ollut enemmän liikkumavaraa. Vaikutustenarvioinnissa käsitellään erityisesti konsernin sisäisiin talletuksiin liittyviä rajoituksia sekä kannustimia koskevia toimenpiteitä. FI 3 FI

3.1 Kustannus-hyötyanalyysi Vaikutustenarvioinnissa kuvatut, delegoituja MiFID II- ja MiFIR-säädöksiä koskevat komission valinnat aiheuttavat kustannuksia lähes pelkästään markkinaosapuolille, joille kustannuksia koituu muun muassa tiukennettujen organisaatiosääntöjen ja liiketoiminnan menettelytapasääntöjen täytäntöönpanosta. Delegoitujen säädösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia on arvioitu tarkemmin vaikutustenarvioinnissa. Delegoiduilla säädöksillä varmistetaan MiFID II -direktiivin ja MiFIR-asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano ja soveltaminen. Tämän ansiosta Euroopan parlamentin ja neuvoston säädösten tavoitteet voidaan saavuttaa sälyttämättä kohtuutonta lisärasitusta sidosryhmille. Hyötyjä koituu paitsi sijoituspalveluyrityksille ja muille MiFID II- ja MiFIR-vaatimusten alaisille yhteisöille myös sijoittajille ja yhteiskunnalle laajemminkin. Niitä saadaan muun muassa markkinoiden yhdentymisestä, sääntöjen yhdenmukaistumisesta ja sijoittajansuojan paranemisesta. Ehdotetuilla toimenpiteillä pyritään parantamaan rahoitusmarkkinoiden turvallisuutta ja vahvistamaan sijoittajien luottamusta rahoitusmarkkinoihin ja osallistumista niiden toimintaan. Näiden hyötyjen katsotaan olevan huomattavasti suurempia kuin kustannusten. Ehdotetut säädökset eivät vaikuta EU:n talousarvioon. 3.2 Suhteellisuusperiaate Suhteellisuuden tarve on toistettu useissa delegoidun direktiivin säännöksissä ja otettu koko direktiivissä asianmukaisesti huomioon. Suhteellisuuteen liittyvät kysymykset on muun muassa otettu huomioon vaatimuksissa, jotka koskevat sijoituspalveluyritysten tapaa soveltaa konserniyhteisöissä säilytettäville asiakasvaroille asetettua rajoitusta tai sellaisen toimihenkilön nimeämistä, joka vastaa asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaamiseen liittyvistä kysymyksistä. 4. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ I luku: Soveltamisala Tässä luvussa täsmennetään, mitä sääntöjä delegoidussa direktiivissä tarkennetaan ja miten sääntöjä sovelletaan rahastoyhtiöihin yhteissijoitusyrityksiä ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevien direktiivien mukaisesti. II luku: Asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaaminen Delegoidun direktiivin luonnoksessa vahvistetaan ohjaus- ja hallintojärjestelmät sekä organisaatiojärjestelyt, joilla varmistetaan asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaaminen. Erityisesti siinä tarkennetaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan omistusoikeuden siirtävien vakuusjärjestelyjen asianmukainen käyttö, kun on kyse muista kuin yksityisasiakkaista tai asiakkaiden rahoitusvälineiden tahattoman käytön estämisestä, sekä käyttöön otettavia järjestelyjä, jotka liittyvät arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin tai kirjaamis- ja julkistamisvaatimuksiin. Delegoidun direktiivin luonnoksessa puututaan myös asiakasvaroihin liittyviin keskittymä- ja leviämisriskeihin tiukentamalla yritysten asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia. Direktiiviluonnoksessa edellytetään muun muassa, että yritykset harkitsevat hajauttamista säilyttäessään asiakasvaroja ja että ne noudattavat periaatetta, jonka mukaan asiakasvarojen säilyttämistä konserniyhteisöissä on rajoitettava. Oikeudellista välinettä valittaessa direktiiviä pidettiin parhaana vaihtoehtona, koska tämän alan toimenpiteissä ja järjestelyissä olisi otettava huomioon sovellettavat oikeudelliset järjestelyt, jotka voivat vaikuttaa asiakkaiden oikeuksiin ja erityisesti niiden omistusoikeuksiin. Direktiivin ansiosta jäsenvaltiot voivat varmistaa, että säännökset, joilla ne FI 4 FI

saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, ovat yhdenmukaisia muun lainsäädännön kanssa. Tämä ei saisi kuitenkaan merkitä sitä, että muilla oikeuden aloilla voimassa olevia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa ehdotetun delegoidun direktiivin säännösten kanssa, ei kumottaisi tai mukautettaisi asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. III luku: Tuotevalvontavaatimukset Tässä luvussa annetaan tarkemmat säännökset MiFID II -direktiivin mukaisesti käyttöön otettujen tuotevalvontasääntöjen täytäntöönpanosta. Tuotevalvontasäännöt koskevat sekä rahoitusvälineitä valmistavia sijoituspalveluyrityksiä että rahoitusvälineitä asiakkaille jakelevia sijoituspalveluyrityksiä. Valmistajia (eli tuotteita luovia, kehittäviä, liikkeeseen laskevia ja/tai suunnittelevia yrityksiä) koskeviin tuotevalvontavelvoitteisiin kuuluvat menettelyt ja järjestelyt, joilla varmistetaan eturistiriitojen asianmukainen hallinta, valvontamenettelyt, joilla varmistetaan valmistusprosessin tehokas valvonta, tuotteiden potentiaalisen kohdemarkkinan arviointi, heikkoihin sijoitustuloksiin liittyvien riskien arviointi, tuotteiden kulurakenteen asianmukainen huomioon ottaminen, riittävien tietojen antaminen jakelijoille ja tuotteiden säännöllinen tarkastelu. Jakelijoiden tuotevalvontavelvoitteita sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin niiden päättäessä siitä, mitä tuotteita (niiden itsensä, muiden sijoituspalveluyritysten tai MiFID-direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien yhteisöjen liikkeeseen laskemia tuotteita) ja palveluja ne aikovat tarjota asiakkaille. Näihin velvoitteisiin kuuluvat menettelyt, joilla varmistetaan, että tuotteet tai palvelut, joita sijoituspalveluyritykset aikovat tarjota, ovat yhteensopivia yksilöidyn kohdemarkkinan ominaisuuksien, tavoitteiden ja tarpeiden kanssa, sekä ylimpien hallintoelinten osallistuminen ja tuotevalvontavelvoitteiden säännöllinen tarkistaminen sen varmistamiseksi, että ne säilyvät luotettavina ja tarkoituksenmukaisina. IV luku: Kannustimet Tässä luvussa vahvistetaan säännöt, joita sijoituspalveluyrityksen on noudatettava tarjotessaan tai saadessaan välityspalkkioita, provisioita tai muita rahallisia tai ei-rahallisia etuja. Säännöksissä todetaan erityisesti, että kannustimilla olisi parannettava asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua, sekä tarkennetaan kannustimien saamista tai maksamista koskevien uusien sääntöjen soveltamista riippumatonta sijoitusneuvontaa tai salkunhoitopalveluja tarjoaviin sijoituspalveluyrityksiin. FI 5 FI

KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI (EU) /, annettu 7.4.2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaamisen, tuotevalvontavelvoitteiden sekä välityspalkkioiden, provisioiden tai muiden rahallisten tai ei-rahallisten etujen tarjoamiseen tai vastaanottamiseen sovellettavien sääntöjen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU 1 ja erityisesti sen 16 artiklan 12 kohdan ja 24 artiklan 13 kohdan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Direktiivissä 2014/65/EU säädetään kattavasta järjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa sijoittajansuoja. (2) Asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaaminen on tärkeä osa tätä järjestelmää, sillä sijoituspalveluyritykset velvoitetaan toteuttamaan riittävät järjestelyt suojatakseen sijoittajan omistusoikeutta ja muita oikeuksia, jotka kohdistuvat sijoituspalveluyritykselle uskottuihin arvopapereihin ja varoihin. Sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava käytössään asianmukaiset erityisjärjestelyt, joilla varmistetaan asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaaminen. (3) Jotta voitaisiin tarkentaa sääntelykehystä, jonka tavoitteena on suojata sijoittajia ja auttaa asiakkaita selkeämmän käsityksen muodostamisessa, sekä noudattaa yleistä strategiaa, jonka tavoitteena on edistää työllisyyttä ja kasvua unionissa tehokkaalla ja yhdennetyllä oikeudellisella ja taloudellisella kehyksellä, jossa kaikkia toimijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti, komissiolle on siirretty valta antaa yksityiskohtaiset säännöt, joilla puututaan sijoittajansuojaan tai markkinoiden eheyteen kohdistuviin erityisriskeihin. (4) Jos sijoituspalveluyritys säilyttää asiakkaan lukuun hallussapitämiään varoja hyväksyttävässä rahamarkkinarahastossa, kyseisessä rahamarkkinarahastossa olevien osuuksien tai osakkeiden säilyttämisessä olisi noudatettava asiakkaille kuuluvien rahoitusvälineiden säilyttämiseen liittyviä vaatimuksia. Olisi edellytettävä, että asiakkaat antavat nimenomaisen suostumuksensa näiden varojen säilyttämiseen. Rahamarkkinavälineen laadun arvioinnissa ei pitäisi tukeutua mekaanisesti ulkoisiin luottoluokituksiin. Kuitenkin jos luottoluokitusta alennetaan jonkin EAMV:n rekisteröimän ja valvoman ja kyseiselle rahamarkkinavälineelle luottoluokituksen antaneen luottoluokituslaitoksen käyttämien kahden korkeimman lyhytaikaisen luottoluokituksen alapuolelle, rahastonhoitajan olisi tehtävä rahamarkkinavälineestä 1 EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349. FI 6 FI

uusi luottoluokituksen arviointi sen varmistamiseksi, että kyseinen väline on yhä korkealuokkainen. (5) Olisi nimettävä yksi toimihenkilö, jolla on kokonaisvastuu asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaamisesta, jotta voidaan vähentää riskejä, joita liittyy vastuun hajauttamiseen eri osastojen kesken erityisesti suurissa ja monitahoisissa yrityksissä, sekä korjata epätyydyttävät tilanteet, joissa yrityksillä ei ole kokonaiskäsitystä keinoista, joilla ne voivat täyttää velvoitteensa. Toimihenkilöllä olisi oltava riittävät taidot ja valtuudet voidakseen hoitaa tehtäviä tehokkaasti ja esteettömästi, mukaan luettuna velvollisuus raportoida yrityksen toimivalle johdolle siitä, miten tehokkaasti yrityksessä noudatetaan asiakkaiden varojen suojaamisvaatimuksia. Yhden toimihenkilön nimeäminen ei saisi estää kyseistä toimihenkilöä hoitamasta muita tehtäviä, jos niiden hoitaminen ei estä häntä hoitamasta tehokkaasti asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaamiseen liittyviä tehtäviä. (6) Direktiivissä 2014/65/EU vaaditaan sijoituspalveluyrityksiä suojaamaan asiakkaiden varoja. Direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 10 kohdassa kielletään yrityksiä tekemästä omistusoikeuden siirtäviä vakuusjärjestelyjä yksityisasiakkaiden kanssa nykyisten tai tulevien, tosiasiallisten tai ehdollisten taikka mahdollisten velvoitteiden turvaamiseksi tai kattamiseksi. Sijoituspalveluyrityksiä ei kuitenkaan kielletä tekemästä omistusoikeuden siirtäviä vakuusjärjestelyjä muiden kuin yksityisasiakkaiden kanssa. Siksi on olemassa riski, että lisäohjeistuksen puuttuessa sijoituspalveluyritykset voisivat käyttää omistusoikeuden siirtäviä vakuusjärjestelyjä useammin kuin on kohtuudella perusteltavissa, kun ne käyvät kauppaa muiden kuin yksityisasiakkaiden kanssa, mikä heikentäisi asiakasvarojen suojaamiseksi käyttöön otettua kokonaisjärjestelmää. Jotta voitaisiin ottaa huomioon omistusoikeuden siirtävien vakuusjärjestelyjen vaikutukset asiakkaisiin kohdistuviin yritysten velvoitteisiin sekä varmistaa, että direktiivin 2014/65/EU mukaiset säilyttämis- ja eriyttämissäännöt eivät heikkene, sijoituspalveluyritysten olisi näin ollen harkittava, onko omistusoikeuden siirtäviä vakuusjärjestelyjä asianmukaista käyttää muiden kuin yksityisasiakkaiden kanssa, tarkastelemalla yritykseen kohdistuvien asiakkaan velvoitteiden ja tällaisten vakuusjärjestelyjen piiriin kuuluvien asiakasvarojen välistä suhdetta. Yritysten olisi voitava käyttää omistusoikeuden siirtäviä vakuusjärjestelyjä muiden kuin yksityisasiakkaiden kanssa vain, jos ne osoittavat, että kyseinen järjestely on kyseisen asiakkaan kannalta tarkoituksenmukainen, sekä julkistavat järjestelyyn liittyvät riskit ja sen vaikutukset asiakkaan varoihin. Yritysten olisi dokumentoitava omistusoikeuden siirtävien vakuusjärjestelyjen käyttö. Yritysten mahdollisuus tehdä omistusoikeuden siirtäviä vakuusjärjestelyjä muiden kuin yksityisasiakkaiden kanssa ei saisi heikentää velvoitetta hankkia asiakkailta etukäteen nimenomainen suostumus asiakasvarojen käyttöön. (7) Sen osoittaminen, että omistusoikeuden siirtävän vakuusjärjestelyn nojalla siirretyn vakuuden ja asiakkaan velan välillä on vahva yhteys, ei saisi estää asianmukaisen vakuuden ottamista asiakkaan velvoitteen varalta. Näin ollen sijoituspalveluyritysten olisi edelleen vaadittava riittävä vakuus ja käytettävä tarvittaessa omistusoikeuden siirtävää vakuusjärjestelyä tähän tarkoitukseen. Tämä velvoite ei saisi estää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisten vaatimusten noudattamista eikä omistusoikeuden siirtävien vakuusjärjestelyjen asianmukaista käyttöä ehdollisia velkoja koskevien liiketoimien tai takaisinostosopimusten yhteydessä, kun on kyse muista kuin yksityisasiakkaista. FI 7 FI

(8) Jotkin arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet voivat edellyttää asiakasvarojen omistusoikeuden siirtoa, mutta sijoituspalveluyrityksillä ei saisi olla mahdollisuutta tehdä tässä yhteydessä järjestelyjä, jotka ovat direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 10 kohdan mukaan kiellettyjä. (9) Jotta varmistettaisiin asiakkaiden asianmukainen suojaaminen arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien yhteydessä, sijoituspalveluyritysten olisi toteutettava erityisjärjestelyjä sen varmistamiseksi, että asiakasvarojen lainaksiottaja asettaa asianmukaiset vakuudet ja yritys valvoo, että vakuudet ovat jatkuvasti asianmukaiset. Sijoituspalveluyritysten velvollisuuden valvoa vakuuksia olisi oltava voimassa, kun ne ovat arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia koskevan sopimuksen osapuolena, mukaan luettuina tapaukset, joissa ne toimivat asiamiehenä arvopapereilla toteutettavan rahoitustoimen toteuttamisessa tai joissa on kyse ulkopuolisen lainaksiottajan, asiakkaan ja sijoituspalveluyrityksen kolmenvälisestä sopimuksesta. (10) Sijoituspalveluyritysten olisi saatava asiakkailta etukäteen nimenomainen suostumus ja kirjattava se, jotta yritykset voisivat osoittaa selvästi, mihin asiakas on antanut suostumuksensa, ja jotta asiakasvarojen omistusoikeus olisi helpompi selvittää. Lainsäädännössä ei saisi kuitenkaan vaatia, että suostumus on annettava tietyssä muodossa, ja näyttönä olisi pidettävä kaikkia kansallisessa lainsäädännössä sallittuja todisteita. Asiakkaan suostumus voidaan antaa heti liikesuhteen alussa, kunhan on riittävän selvää, että asiakas on suostunut arvopapereidensa käyttöön. Jos asiakas on ohjeistanut sijoituspalveluyritystä antamaan rahoitusvälineitä lainaksi ja tämä merkitsee suostumusta liiketoimen toteuttamiseen, sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava näyttöä tämän osoittamiseksi. (11) Jotta sijoittajansuoja säilyisi korkeatasoisena, sijoituspalveluyritykset, jotka säilyttävät asiakkaan lukuun hallussapitämänsä rahoitusvälineet yhdellä tai useammalla kolmannessa osapuolessa avatulla tilillä, olisi toteutettava kolmannen osapuolen ja kyseisten rahoitusvälineiden hallussapitoon ja säilyttämiseen liittyvien järjestelyjen valinta, nimeäminen ja säännöllinen tarkistaminen asianmukaista ammattitaitoa, huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen. Sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineitä hoidetaan ja suojataan koko ajan asianmukaisesti, sijoituspalveluyritysten olisi asianmukaisen huolellisuutensa puitteissa otettava huomioon myös muiden sellaisten kolmansien osapuolten asiantuntemus ja maine markkinoilla, joille alkuperäinen kolmas osapuoli, jonka hallussa ne voivat säilyttää rahoitusvaroja, on voinut siirtää rahoitusvälineiden hallussapitoon ja säilyttämiseen liittyviä tehtäviä. (12) Jos sijoituspalveluyritykset tallettavat asiakasvaroja kolmannen osapuolen haltuun, niiden olisi toteutettava kolmannen osapuolen ja kyseisten rahoitusvälineiden hallussapitoon ja säilyttämiseen liittyvien järjestelyjen valinta, nimeäminen ja säännöllinen tarkistaminen asianmukaista ammattitaitoa, huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen ja tarvittaessa harkittava, onko tarpeen hajauttaa ja vähentää riskejä tallettamalla asiakasvaroja useamman kuin yhden kolmannen osapuolen haltuun asiakkaiden oikeuksien suojaamiseksi sekä tappion ja väärinkäytön riskin minimoimiseksi. Sijoituspalveluyritykset eivät saisi kiertää hajauttamisen harkitsemiseen liittyvää velvollisuuttaan vaatimalla asiakkaita luopumaan suojasta. Hajauttamisvaatimusta olisi sovellettava tämän direktiivin 4 artiklan mukaisesti säilytettyihin asiakasvaroihin. Hajauttamisvaatimuksia ei pitäisi soveltaa sellaisiin asiakasvaroihin, jotka talletetaan kolmanteen osapuoleen pelkästään liiketoimen toteuttamiseksi asiakkaan lukuun. Näin ollen jos sijoituspalveluyritys on siirtänyt asiakasvaroja käyttötilille toteuttaakseen tietyn liiketoimen asiakkaan lukuun, tällaiset varat eivät saisi kuulua hajauttamisvaatimuksen piiriin esimerkiksi silloin, kun yritys FI 8 FI

on siirtänyt varoja keskusvastapuoleen tai pörssiin toteuttaakseen vakuuksien muutospyynnön. (13) Sen varmistamiseksi, että asiakasvaroja suojataan riittävästi direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 9 kohdan mukaisesti, on tarpeen vahvistaa erityinen rajoitus sille, kuinka suuri prosenttiosuus asiakasvaroista voidaan säilyttää samaan konserniin kuuluvassa luottolaitoksessa. Tällä tavoin pitäisi merkittävästi vähentää asianmukaista huolellisuutta koskeviin vaatimuksiin mahdollisesti liittyviä ristiriitoja ja puuttua leviämisriskiin, joka syntyy, kun kaikki asiakasvarat säilytetään sijoituspalveluyrityksen kanssa samaan konserniin kuuluvassa luottolaitoksessa. Vaikka sijoituspalveluyritysten voi joissakin olosuhteissa olla kohtuullista ja tarkoituksenmukaista säilyttää asiakasvaroja omaan konserniinsa kuuluvissa yhteisöissä asianmukaisen harkinnan jälkeen, kansallisten viranomaisten olisi tarkistettava huolellisesti syyt, joiden vuoksi asiakasvaroja ei hajauteta sijoituspalveluyrityksen oman konsernin ulkopuolelle, jotta vältettäisiin porsaanreikien syntyminen yleisen konserninsisäisen rajoituksen soveltamisessa. (14) Asiakkaiden rahoitusvälineiden tai varojen suojaamiseksi sellaisten kolmansien osapuolten suorittamalta anastukselta, jotka yrittävät periä muita kuin kyseisen asiakkaan velkoja tai maksuja, sijoituspalveluyritysten olisi voitava hyväksyä asiakasvaroihin kohdistuvat vakuus-, pantti- tai kuittausoikeudet vain, jos kolmannessa maassa sovellettavassa lainsäädännössä sitä edellytetään. Asiakkaita olisi varoitettava niihin tällaisissa tapauksissa kohdistuvista erityisriskeistä ilmoittamalla niille kyseisistä riskeistä riittävän kohdennetusti. (15) Jotta potentiaalisia riskejä, joita liittyy sijoittajansuojaa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämiseen, voitaisiin välttää ja vähentää varhaisessa vaiheessa, rahoitusvälineitä valmistavien ja jakelevien sijoituspalveluyritysten olisi noudatettava tuotevalvontavaatimuksia. Tuotevalvontavaatimuksia sovellettaessa olisi sijoituspalveluyrityksiä, jotka luovat, kehittävät, laskevat liikkeeseen ja/tai suunnittelevat rahoitusvälineitä, pidettävä valmistajina myös silloin, kun ne neuvovat yrityssektorin liikkeeseenlaskijoita uusien rahoitusvälineiden lanseerauksessa, kun taas rahoitusvälineitä ja -palveluja asiakkaille tarjoavia tai myyviä sijoituspalveluyrityksiä olisi pidettävä jakelijoina. (16) Yhteisöjen, joihin ei sovelleta direktiivin 2014/65/EU vaatimuksia mutta joille voidaan antaa kyseisen direktiivin nojalla lupa tarjota sijoituspalveluja, olisi myös noudatettava tällaisten palvelujen osalta direktiivin 2014/65/EU mukaisia tuotevalvontavaatimuksia. (17) Jos sijoituspalveluyritys, joka luo, kehittää, laskee liikkeeseen tai suunnittelee rahoitusvälineitä, osallistuu myös kyseisten tuotteiden jakeluun, olisi sovellettava sekä valmistajia että jakelijoita koskevia tuotevalvontavaatimuksia. Vaikkei ole tarpeen arvioida kohdemarkkinaa ja laatia jakelustrategiaa kahteen kertaan, yritysten olisi varmistettava, että kerran suoritettu kohdemarkkinan arviointi ja jakelustrategian laadinta on riittävän yksityiskohtainen, jotta asiaankuuluvat valmistajan ja jakelijan velvollisuudet täytetään tällä alalla. (18) Ottaen huomioon direktiivissä 2014/65/EU vahvistetut vaatimukset ja sijoittajansuojan edut, tuotevalvontasääntöjä olisi sovellettava kaikkiin ensi- ja jälkimarkkinoilla myytäviin tuotteisiin riippumatta siitä, minkätyyppistä tuotetta tai palvelua tarjotaan tai mitä vaatimuksia myyntipisteessä sovelletaan. Näitä sääntöjä voidaan kuitenkin soveltaa suhteellisesti sen mukaan, kuinka monimutkaisesta tuotteesta on kyse ja missä määrin julkista tietoa on saatavilla, ottaen huomioon rahoitusvälineen, sijoituspalvelun ja kohdemarkkinan luonne. Suhteellisuudella tarkoitetaan sitä, että FI 9 FI

säännöt voivat olla suhteellisen yksinkertaiset, kun on kyse tietyistä yksinkertaisista tuotteista, joiden jakelu on pelkää toimeksiantojen toteuttamista, jos tällaiset tuotteet ovat yhteensopivia vähittäiskaupan massamarkkinoiden tarpeiden ja ominaisuuksien kanssa. (19) Kohdemarkkinan tarkkuusasteen ja määrittelyperusteiden sekä asianmukaisen jakelustrategian vahvistamisperusteiden olisi oltava tuotteen kannalta merkityksellisiä ja annettava mahdollisuus arvioida, keitä ovat kohdemarkkinan asiakkaat, jotta voidaan helpottaa esimerkiksi rahoitusvälineen lanseerauksen jälkeisiä jatkuvia tarkistuksia. Yksinkertaisempien ja yleisempien tuotteiden kohdemarkkinat voitaisiin määrittää vähemmän tarkasti, kun taas monimutkaisempien tuotteiden, kuten velkakirjojen alaskirjaukseen soveltuvien instrumenttien tai harvinaisempien tuotteiden kohdemarkkinat olisi määritettävä tarkemmin. (20) Jotta tuotevalvontavelvoitteet toimisivat tehokkaasti, jakelijoiden olisi tiedotettava tuotteista saamistaan kokemuksista määräajoin valmistajille. Vaikka jakelijoita ei saisi velvoittaa ilmoittamaan valmistajille jokaisesta myynnistä, niiden olisi toimitettava tiedot, jotka valmistaja tarvitsee tarkistaakseen tuotteen sekä varmistaakseen, että tuote on edelleen valmistajan määrittelemän kohdemarkkinan tarpeiden, ominaisuuksien ja tavoitteiden mukainen. Merkityksellisiä tietoja voivat olla tiedot valmistajan kohdemarkkinan ulkopuolisten myyntien määrästä, yhteenvetotiedot asiakastyypeistä, yhteenveto saaduista valituksista tai valmistajien ehdottamat kysymykset, jotka esitetään asiakkaista tehdylle otokselle palautteen saamiseksi. (21) Sijoittajansuojan lujittamiseksi ja selkeämmän käsityksen antamiseksi asiakkaille niiden saamien palvelujen laadusta direktiivissä 2014/65/EU on rajoitettu entisestään yritysten mahdollisuutta vastaanottaa tai maksaa kannustimia. Tätä varten olisi vahvistettava yksityiskohtaiset edellytykset kannustimien vastaanottamiselle tai maksamiselle. Erityisesti olisi täsmennettävä ja muotoiltava edellytystä, jonka mukaan kannustimien olisi parannettava asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua. Tätä varten olisi tiettyjen muiden edellytysten täyttyessä vahvistettava ei-tyhjentävä luettelo tilanteista, joita pidetään merkityksellisinä sen edellytyksen kannalta, että kannustimet parantavat asianomaiselle asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua. (22) Välityspalkkio, provisio tai ei-rahallinen etu olisi maksettava tai vastaanotettava vain, jos se on perusteltavissa lisäpalvelun tai korkeatasoisemman palvelun tarjoamisella asianomaiselle asiakkaalle. Tähän voivat kuulua sijoitusneuvonnan tarjoaminen laajasta valikoimasta sopivia rahoitusvälineitä ja kyseisten rahoitusvälineiden saantimahdollisuuden tarjoaminen, mukaan luettuna asianmukainen määrä rahoitusvälineitä kolmansien osapuolten tuotteiden tarjoajilta, tai ei-riippumattoman neuvonnan tarjoaminen yhdistettynä asiakkaalle vähintään kerran vuodessa esitettävään tarjoukseen arvioida, ovatko rahoitusvälineet, joihin asiakas on sijoittanut, edelleen sopivia, tai muuhun jatkuvaan palveluun, josta asiakkaalle on todennäköisesti hyötyä. Tämä voi koskea myös muita kuin neuvontapalveluja, kun sijoituspalveluyritykset tarjoavat kilpailukykyiseen hintaan laajaa valikoimaa rahoitusvälineitä, jotka todennäköisesti vastaavat asiakkaan tarpeita, mukaan luettuna asianmukainen määrä rahoitusvälineitä sellaisilta kolmansien osapuolten tuotteiden tarjoajilta, joilla ei ole läheisiä sidoksia sijoituspalveluyritykseen, yhdessä esimerkiksi lisäarvoa tuottavien välineiden, kuten puolueettomien tiedottamisvälineiden kanssa, jotta asianomaisen asiakkaan olisi helpompi tehdä sijoituspäätöksiä tai jotta asianomainen asiakas voisi seurata, mallintaa ja mukauttaa niiden rahoitusvälineiden valikoimaa, joihin se on sijoittanut. Edellä mainittujen laadunparannusten, joita FI 10 FI

sijoituspalveluyritys tarjoaa asianomaista palvelua saaville asiakkaille, on oltava arvoltaan oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen vastaanottamiin kannustimiin. (23) Vaikka sijoituspalveluyritysten olisi täytettyään laadun parantamista koskevan perusteen ylläpidettävä parempaa laatutasoa, tämä ei saisi merkitä sitä, että niiden on ajan myötä jatkuvasti parannettava palvelujen laatua. (24) Olisi myös tarkennettava sijoituspalveluyritysten velvollisuuksia siirtää asiakkaille kaikki välityspalkkiot, provisiot tai rahalliset edut, jotka on saatu kolmansilta osapuolilta riippumattoman sijoitusneuvonnan tai salkunhoitopalvelujen yhteydessä. Vaikka yritysten olisi siirrettävä kannustimet mahdollisimman pian, tälle ei pitäisi määrätä erityistä määräaikaa, koska sijoituspalveluyritys voi saada maksuja kolmansilta osapuolilta eri ajankohtina ja useita asiakkaita koskevia maksuja yhdellä kertaa. (25) Sen varmistamiseksi, että asiakkaat saavat kattavan yleiskäsityksen tarjottuja palveluja koskevista merkityksellisistä tiedoista, sijoituspalveluyritysten olisi ilmoitettava asiakkaille niille siirretyistä välityspalkkioista, provisioista tai muista rahallisista eduista. (26) Sijoituspalveluyritysten, jotka tarjoavat sekä toimeenpano- että tutkimuspalveluja, olisi hinnoiteltava ja suoritettava nämä palvelut erikseen, jotta unioniin sijoittautuneet sijoituspalveluyritykset voisivat noudattaa direktiivin 2014/65/EU 24 artiklan 7 ja 8 kohdan vaatimuksia, joiden mukaan ne eivät saa vastaanottaa ja pitää itsellään välityspalkkioita, provisioita tai muita rahallisia tai ei-rahallisia etuja, jotka kolmas osapuoli tai kolmannen osapuolen lukuun toimiva henkilö maksaa tai tarjoaa ja jotka liittyvät kyseisen palvelun tarjoamiseen asiakkaille. (27) Jotta taattaisiin oikeusvarmuus kannustimien vastaanottamista tai maksamista koskevien uusien sääntöjen soveltamisessa erityisesti sellaisten sijoituspalveluyritysten osalta, jotka tarjoavat riippumatonta sijoitusneuvontaa tai salkunhoitopalveluja, olisi annettava lisäselvennyksiä tutkimusten maksamisesta tai vastaanottamisesta. Erityisesti silloin, kun sijoituspalveluyritys ei maksa tutkimusta suoraan omista varoistaan vaan erilliseltä tutkimusmaksutililtä suoritettuja maksuja vastaan, on varmistettava tiettyjen olennaisten edellytysten täyttyminen. Tutkimusmaksutiliä olisi rahoitettava ainoastaan asiakkaalta veloitettavalla erityisellä tutkimusmaksulla, jonka olisi perustuttava pelkästään sijoituspalveluyrityksen laatimaan tutkimusbudjettiin ja joka ei saisi olla sidoksissa asiakkaiden lukuun toteutettujen liiketoimien volyymiin ja/tai arvoon. Kaikkien asiakkaan tutkimusmaksun keräämiseen liittyvien operatiivisten järjestelyjen oli oltava täysin kyseisten edellytysten mukaiset. Käyttäessään tällaisia järjestelyjä sijoituspalveluyrityksen olisi varmistettava, etteivät asiakasmaksuilla rahoitetun tutkimuksen kustannukset ole sidoksissa muiden palvelujen tai etujen volyymiin tai arvoon tai ettei niitä käytetä muihin tarkoituksiin, kuten toimeksiantojen toteuttamiseen liittyviin maksuihin. (28) Jotta varmistettaisiin, että salkunhoitajat ja riippumattomat sijoitusneuvojat seuraavat tutkimuksesta maksettuja määriä asianmukaisesti ja että aiheutuneet tutkimuskustannukset ovat asiakkaan etujen mukaisia, on aiheellista määritellä tutkimusmenoja koskevat yksityiskohtaiset hallintovaatimukset. Sijoituspalveluyritysten olisi valvottava edelleen riittävästi tutkimuksen kokonaismenoja, tutkimusmaksujen keräämistä asiakkailta sekä maksujen määrittämistä. Tässä yhteydessä olisi katsottava, että tutkimus käsittää tutkimusaineiston tai -palvelut, jotka liittyvät yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen tai muuhun omaisuuserään tai rahoitusvälineiden tosiasiallisiin tai FI 11 FI

mahdollisiin liikkeeseenlaskijoihin tai jotka liittyvät läheisesti tiettyyn toimialaan tai markkinaan siten, että ne vaikuttavat kyseisen alan rahoitusvälineitä, omaisuuseriä tai liikkeeseenlaskijoita koskeviin näkemyksiin. Tällaisessa aineistossa tai tällaisissa palveluissa suositetaan tai ehdotetaan suoraan tai välillisesti sijoitusstrategiaa ja esitetään perusteltu näkemys kyseisten rahoitusvälineiden tai omaisuuserien nykyisestä tai tulevasta arvosta tai hinnasta, tai ne sisältävät muunlaisia analyysejä ja uudenlaisia näkemyksiä, ja niissä tehdään uuteen tai olemassa olevaan tietoon perustuvia päätelmiä, joilla voidaan vaikuttaa sijoitusstrategiaan ja joilla voi olla merkitystä päätöksissä, joita sijoituspalveluyritys tekee sellaisten asiakkaiden lukuun, joita kyseisestä tutkimuksesta veloitetaan, ja jotka voivat tuoda lisäarvoa tällaisiin päätöksiin. (29) Jotta voitaisiin selkeyttää rajoitusta, joka koskee sijoituspalveluyritysten riippumattoman sijoitusneuvonnan tai salkunhoidon yhteydessä vastaanottamia kannustimia, sekä tutkimuksia koskevien sääntöjen soveltamista, on myös asianmukaista osoittaa, miten vähäistä ei-rahallista etua koskevaa poikkeusta voidaan soveltaa tiettyihin muuntyyppisiin tietoihin tai aineistoihin, jotka saadaan kolmansilta osapuolilta. Erityisesti, kun yrityssektorin liikkeeseenlaskija tai mahdollinen liikkeeseenlaskija tilaa kolmannelta osapuolelta kirjallista aineistoa ja maksaa siitä edistääkseen suorittamaansa uutta liikkeeseenlaskua tai kun liikkeeseenlaskija antaa sopimusperusteisesti kolmannen osapuolen tehtäväksi tuottaa jatkuvasti tällaista aineistoa ja maksaa siitä kolmannelle osapuolelle, olisi katsottava, että tällainen aineisto voidaan hyväksyä vähäiseksi ei-rahalliseksi eduksi, jos se julkistetaan ja on vapaasti saatavilla. Myös ei-olennainen aineisto tai ei-olennaiset palvelut, jotka koostuvat esimerkiksi tuoreimpia taloustilastoja tai yritysten tuloksia koskevista lyhyen aikavälin markkinakommenteista tai tulevia julkaisuja tai tapahtumia koskevista tiedoista, jotka kolmas osapuoli toimittaa ja jotka sisältävät ainoastaan lyhyen tiivistelmän sen näitä tietoja koskevasta kannasta, jota ei perustella ja joka ei sisällä asiasisältöä koskevaa analyysiä, eli niissä esimerkiksi pelkästään toistetaan olemassa olevaan suositukseen tai olennaisiin tutkimisaineistoihin tai -palveluihin perustuva näkemys, voidaan katsoa rahoitusvälinettä tai sijoituspalvelua koskeviksi tiedoiksi, jotka luonteensa ja laajuutensa perusteella muodostavat hyväksyttävän vähäisen ei-rahallisen edun. (30) Erityisesti on huomattava, että ei-rahallista etua, jossa kolmas osapuoli antaa sijoituspalveluyritykselle arvokkaita resursseja, ei saa pitää vähäisenä etuna, ja tällaisen edun on katsottava haittaavan sen velvoitteen noudattamista, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on toimittava asiakkaan edun mukaisesti. (31) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta, oikeutta kuluttajansuojaan, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, ja tämä direktiivi on pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. (32) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 perustetulta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselta (EAMV) on pyydetty tekninen lausunto tässä direktiivissä vahvistetuista säännöistä. (33) Jotta toimivaltaiset viranomaiset ja sijoituspalveluyritykset voisivat sopeutua tämän direktiivin uusiin vaatimuksiin siten, että vaatimuksia voidaan soveltaa tehokkaasti ja vaikuttavasti, päivä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, olisi sovitettava yhteen sen päivän kanssa, jona direktiivi 2014/65/EU saatetaan osaksi FI 12 FI

kansallista lainsäädäntöä, ja tämän direktiivin soveltamispäivä olisi sovitettava yhteen direktiivin 2014/65/EU soveltamispäivien kanssa. (34) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN: I luku Soveltamisala 1 artikla Soveltamisala ja määritelmät 1. Tätä direktiiviä sovelletaan rahastoyhtiöihin direktiivin 2009/65/EY 6 artiklan 4 kohdan ja direktiivin 2011/61/EU 6 artiklan 6 kohdan mukaisesti. 2. Sovellettaessa tämän direktiivin II, III ja IV lukua viittauksia sijoituspalveluyrityksiin ja rahoitusvälineisiin on pidettävä viittauksina myös luottolaitoksiin ja strukturoituihin talletuksiin kaikkien direktiivin 2014/65/EU 1 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten osalta. 3. Arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella tarkoitetaan arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä annetun asetuksen (EU) 2015/2365 2 3 artiklan 11 kohdassa määriteltyjä liiketoimia. 4. Hyväksyttävällä rahamarkkinarahastolla tarkoitetaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, joka on saanut toimiluvan direktiivin 2009/65/EY nojalla tai joka on valvonnan kohteena ja on tarvittaessa saanut toimiluvan viranomaiselta luvan myöntävän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla ja joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset: a) sen ensisijaisena sijoitustavoitteena on yrityksen nettoarvon säilyttäminen joko jatkuvasti nimellisarvon suuruisena (ilman tuottoa) tai sijoittajien alkupääoman ja siihen lisätyn tuoton suuruisena; b) saavuttaakseen tämän ensisijaisen sijoitustavoitteensa se sijoittaa yksinomaan korkealuokkaisiin rahamarkkinavälineisiin, joiden juoksuaika tai jäljellä oleva juoksuaika on enintään 397 vuorokautta tai joiden säännölliset tuoton tarkistukset vastaavat tällaista juoksuaikaa ja joiden painotettu keskimääräinen juoksuaika on 60 vuorokautta. Se voi saavuttaa tämän tavoitteen myös sijoittamalla toissijaisesti talletuksiin luottolaitoksissa; c) sen on tarjottava likviditeettiä samana tai seuraavana päivänä tapahtuvan toimituksen kautta. Sovellettaessa b alakohtaa rahamarkkinavälineen katsotaan olevan korkealuokkainen, jos rahasto- tai sijoitusyhtiö suorittaa rahamarkkinavälineiden luottoluokituksesta oman dokumentoidun arviointinsa, jonka perusteella se voi katsoa rahamarkkinavälineen olevan korkealuokkainen. Jos yksi tai useampi EAMV:n 2 EUVL L 337, 23.12.2015, s. 1. FI 13 FI

rekisteröimä ja valvoma luottoluokituslaitos on antanut rahamarkkinavälineestä luottoluokituksen, muun muassa kyseiset luottoluokitukset olisi otettava huomioon rahasto- tai sijoitusyhtiön sisäisessä arvioinnissa. II luku Asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaaminen 2 artikla Asiakkaiden rahoitusvälineiden ja varojen suojaaminen 1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset noudattavat seuraavia vaatimuksia: a) niiden on säilytettävä tietoja ja ylläpidettävä tilejä, joiden perusteella ne voivat milloin tahansa viipymättä erottaa hallussaan olevat asiakkaiden varat toisistaan ja asiakkaiden varat omista varoistaan; b) niiden on säilytettävä tietoja ja ylläpidettävä tilejä tavalla, joka varmistaa niiden oikeellisuuden ja varsinkin sen, että ne vastaavat asiakkaiden lukuun hallussa pidettyjä rahoitusvälineitä ja varoja ja että niitä voidaan käyttää kirjausketjuna; c) niiden on tarkistettava säännöllisesti, että niiden sisäiset tilit ja tiedot vastaavat kyseisiä varoja säilyttävien kolmansien osapuolten tilejä ja tietoja; d) niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 3 artiklan mukaisesti kolmannen osapuolen hallussa säilytetyt asiakkaan rahoitusvälineet voidaan erottaa sijoituspalveluyritykselle kuuluvista rahoitusvälineistä ja kyseiselle kolmannelle osapuolelle kuuluvista rahoitusvälineistä siten, että ne on kirjattu kolmannen osapuolen kirjanpidossa eri tileille, tai muilla vastaavilla toimenpiteillä, joilla saavutetaan samantasoinen suoja; e) niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 4 artiklan mukaisesti keskuspankissa, luottolaitoksessa tai kolmannessa maassa toimiluvan saaneessa pankissa tai hyväksyttävässä rahamarkkinarahastossa säilytetyt asiakkaiden varat säilytetään yhdellä tai useammalla sellaisista tileistä erillisellä tilillä, joita käytetään sijoituspalveluyritykselle kuuluvien varojen säilyttämiseen; f) niiden on otettava käyttöön riittävät toimintajärjestelyt minimoidakseen riskin siitä, että asiakkaan varat tai kyseisiin varoihin liittyvät oikeudet häviävät tai vähenevät varojen väärinkäytön, niihin liittyvän petoksen, huonon hallinnon, tietojen riittämättömän kirjaamisen ja säilyttämisen tai huolimattomuuden vuoksi. 2. Jos sovellettavasta laista ja erityisesti omaisuus- tai maksukyvyttömyyssäännöksistä seuraa, että sijoituspalveluyritykset eivät voi noudattaa tämän artiklan 1 kohtaa asiakkaiden oikeuksien suojaamiseksi niin, että direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 8 ja 9 kohdan vaatimukset täyttyvät, jäsenvaltioiden on vaadittava sijoituspalveluyrityksiä ottamaan käyttöön järjestelyjä, joilla varmistetaan asiakkaan varojen suojaaminen ja tämän artiklan 1 kohdan tavoitteiden täyttyminen. 3. Jos sillä lainkäyttöalueella sovellettava lainsäädäntö, jolla asiakkaan varoja tai rahoitusvälineitä säilytetään, estää sijoituspalveluyrityksiä noudattamasta 1 kohdan d FI 14 FI

tai e alakohtaa, jäsenvaltioiden on määrättävä vaatimukset, joilla on asiakkaan oikeuksien suojaamisen kannalta vastaavat vaikutukset. Tukeutuessaan tällaisiin 2 artiklan 1 kohdan d tai e alakohdan mukaisiin vastaaviin vaatimuksiin jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ilmoittavat asiakkaille, että tällaisissa tapauksissa ne eivät hyödy direktiivin 2014/65/EU ja tämän direktiivin mukaisista säännöksistä. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkaan rahoitusvälineisiin tai varoihin kohdistuvat vakuus-, pantti- tai kuittausoikeudet, jotka antavat kolmannelle osapuolelle mahdollisuuden myydä asiakkaan rahoitusvälineitä tai varoja periäkseen velkoja, jotka eivät liity asiakkaaseen tai asiakkaalle tarjottuihin palveluihin, eivät ole sallittuja, paitsi jos tätä edellytetään sillä kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla asiakkaan varoja tai rahoitusvälineitä säilytetään. Jos sijoituspalveluyritykset ovat velvollisia tekemään sopimuksia, joilla luodaan tällaisia vakuus-, pantti- tai kuittausoikeuksia, jäsenvaltioiden on vaadittava niitä tiedottamaan tästä asiakkaille ja ilmoittamaan niille kyseisiin järjestelyihin liittyvät riskit. Jos yritys on myöntänyt asiakkaiden rahoitusvälineisiin tai varoihin kohdistuvia vakuus-, pantti- tai kuittausoikeuksia tai jos yritykselle on ilmoitettu niiden myöntämisestä, nämä oikeudet on kirjattava asiakassopimuksiin ja yrityksen omaan kirjanpitoon, jotta asiakasvarojen omistusoikeus olisi selvä, esimerkiksi maksukyvyttömyystilanteessa. 5. Jäsenvaltioiden on vaadittava sijoituspalveluyrityksiä huolehtimaan siitä, että asiakkaiden rahoitusvälineitä ja varoja koskevat tiedot ovat helposti seuraavien tahojen saatavilla: toimivaltaiset viranomaiset, nimetyt maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät sekä toimintansa jatkamiseen kykenemättömien laitosten kriisinratkaisusta vastaavat tahot. Saataville annettaviin tietoihin on kuuluttava seuraavat tiedot: a) asiaankuuluvat sisäiset tilit ja tiedot, joista voidaan helposti todeta asiakkaan lukuun hallussa pidettyjen varojen ja rahoitusvälineiden saldot; b) tiedot siitä, missä sijoituspalveluyritys säilyttää asiakasvaroja 4 artiklan mukaisesti, ja tiedot tileistä, joilla asiakasvarat säilytetään, sekä kyseisten yhteisöjen kanssa tehdyt asiaankuuluvat sopimukset; c) tiedot siitä, missä sijoituspalveluyritys säilyttää rahoitusvälineitä 3 artiklan mukaisesti, ja tiedot kolmansissa osapuolissa avatuista tileistä sekä kyseisten yhteisöjen kanssa tehdyt asiaankuuluvat sopimukset; d) tiedot kolmansista osapuolista, jotka hoitavat asiaankuuluvia tehtäviä (ulkoistaminen), ja tiedot ulkoistetuista tehtävistä; e) yrityksen avainhenkilöt, jotka osallistuvat asiaankuuluviin menettelyihin, mukaan luettuina henkilöt, joiden vastuulla on valvoa asiakasvarojen suojaamiseen liittyvien yrityksen vaatimusten noudattamista; ja f) sopimukset, jotka auttavat määrittämään asiakasvarojen omistusoikeuden. FI 15 FI

3 artikla Asiakkaiden rahoitusvälineiden säilyttäminen 1. Jäsenvaltioiden on sallittava, että sijoituspalveluyritykset säilyttävät asiakkaan lukuun hallussapitämänsä rahoitusvälineet yhdellä tai useammalla kolmannessa osapuolessa avatulla tilillä, edellyttäen, että sijoituspalveluyritykset toteuttavat asianmukaista ammattitaitoa, huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen kolmannen osapuolen ja kyseisten rahoitusvälineiden hallussapitoon ja säilyttämiseen liittyvien järjestelyjen valinnan, nimeämisen ja säännöllisen tarkistamisen. Jäsenvaltioiden on varmistettava erityisesti, että sijoituspalveluyritykset ottavat huomioon kolmannen osapuolen asiantuntemuksen ja maineen markkinoilla sekä kyseisten rahoitusvälineiden hallussapitoa koskevaan lainsäädäntöön liittyvät vaatimukset, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti asiakkaiden oikeuksiin. 2. Jos sijoituspalveluyritys ehdottaa asiakkaan rahoitusvälineiden säilytyspaikaksi kolmatta osapuolta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseinen sijoituspalveluyritys säilyttää rahoitusvälineitä kolmannen osapuolen hallussa sellaisella lainkäyttöalueella, jolla rahoitusvälineiden säilyttäminen toisen henkilön lukuun on erityisen sääntelyn ja valvonnan kohteena, ja että kyseinen kolmas osapuoli on tällaisen erityisen sääntelyn ja valvonnan kohteena. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset eivät säilytä asiakkaan lukuun hallussapidettyjä rahoitusvälineitä kolmannessa osapuolessa sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei sääntele rahoitusvälineiden hallussapitoa ja säilyttämistä toisen henkilön lukuun, jollei jokin seuraavista edellytyksistä täyty: a) rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien sijoituspalvelujen luonne edellyttää, että ne on säilytettävä kolmannessa osapuolessa kyseisessä kolmannessa maassa; b) kun rahoitusvälineitä pidetään hallussa ammattimaisen asiakkaan lukuun, kyseinen asiakas vaatii kirjallisesti sijoituspalveluyritystä säilyttämään rahoitusvälineet kolmannessa osapuolessa kyseisessä kolmannessa maassa. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 ja 3 kohdan vaatimuksia sovelletaan myös, kun kolmas osapuoli on siirtänyt jonkin rahoitusvälineiden hallussapitoon ja säilyttämiseen liittyvän tehtävänsä toiselle kolmannelle osapuolelle. 4 artikla Asiakasvarojen säilyttäminen 1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset tallettavat saamansa asiakasvarat viipymättä yhdelle tai useammalle tilille, joka on avattu jossakin seuraavista: a) keskuspankki; b) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 3 mukaisesti toimiluvan saanut luottolaitos; c) kolmannessa maassa toimiluvan saanut pankki; d) hyväksyttävä rahamarkkinarahasto. 3 EUVL L 177, 30.6.2006, s. 48. FI 16 FI

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 4 mukaisesti toimiluvan saaneeseen luottolaitokseen sen hallussa pitämien kyseisessä direktiivissä tarkoitettujen talletusten osalta. 2. Jos sijoituspalveluyritykset eivät säilytä asiakkaan varoja keskuspankissa, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset toteuttavat asianmukaista ammattitaitoa, huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen sen luottolaitoksen, pankin tai rahamarkkinarahaston, jossa varoja säilytetään, ja kyseisten varojen hallussapitoon liittyvien järjestelyjen valinnan, nimeämisen ja säännöllisen tarkistamisen ja että ne harkitsevat kyseisten varojen hajauttamisen tarvetta asianmukaisen huolellisuutensa puitteissa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ottavat asiakkaan oikeuksien turvaamiseksi erityisesti huomioon tällaisten laitosten tai rahamarkkinarahastojen asiantuntemuksen ja maineen markkinoilla sekä asiakkaan varojen hallussapitoa koskevaan lainsäädäntöön tai säännöksiin liittyvät vaatimukset tai markkinakäytänteet, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti asiakkaiden oikeuksiin. Jäsenvaltioiden on vaadittava sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan, että asiakkaat antavat nimenomaisen suostumuksensa varojensa säilyttämiseen jossakin hyväksyttävässä rahamarkkinarahastossa. Sen varmistamiseksi, että tämä suostumusta koskeva oikeus on tosiasiallinen, sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava asiakkaille, että hyväksyttävässä rahamarkkinarahastossa säilytettyjä varoja ei pidetä hallussa asiakasvarojen säilyttämistä koskevien tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. 3. Jos sijoitusyritykset säilyttävät asiakasvaroja luottolaitoksessa, pankissa tai rahamarkkinarahastossa, joka kuuluu samaan konserniin kuin kyseinen sijoituspalveluyritys, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ne rajoittavat tällaisessa konserniyhteisössä tai tällaisten konserniyhteisöjen yhdistelmässä säilytettävät varat 20 prosenttiin kaikista tällaisista varoista. Sijoituspalveluyrityksen ei tarvitse noudattaa tätä rajoitusta, jos se pystyy osoittamaan, että edellisen kohdan mukainen vaatimus ei ole oikeassa suhteessa sen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen eikä edellisessä alakohdassa tarkoitettujen kolmansien osapuolten tarjoamaan turvallisuuteen, ottaen joka tapauksessa huomioon sen hallussa olevien asiakasvarojen pieni määrä. Sijoituspalveluyritysten on määräajoin tarkistettava tämän alakohdan mukaisesti suoritettua arviointia ja annettava ensimmäinen arviointinsa ja tarkistetut arviointinsa tiedoksi kansallisille toimivaltaisille viranomaisille. 5 artikla Asiakkaiden rahoitusvälineiden käyttäminen 1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset saavat osallistua arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin asiakkaan lukuun säilyttämillään rahoitusvälineillä tai käyttää tällaisia rahoitusvälineitä muulla tavoin omaan lukuunsa tai sijoituspalveluyrityksen toisen henkilön tai asiakkaan lukuun ainoastaan silloin, kun kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: 4 EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63. FI 17 FI