GESTAPO SUOMESSA 1944
ALIALAVA Punaiset etappimi het 1973 Gestapo Suomessa 1974
Ali Alava SUOMESSA ARVI A. KARISTO OSAKEYHTIÖ
Gestapo Suomessa ISBN 951-23-0844-4 Arvi A. Karisto Osakeyhtiön kirjapaino Hdmeenlinna 1974
A LK U S A NAT Hädissään moni isänmaataan rakastava suomalainen tarttui viimeisenä olj enkortenaan Saksan Gestapoon. H e tekivät tämän pelon j a epätoivon pakottamina. Näin syntyi vuoden 1 944 syyskesällä aj atus vasta rintaliikkeestä. Se alkoi toteutua kun Valvontakomis sio saapui pääkaupunkiin asettuen esikuntineen j a sa laisen poliisin miehineen keskeiseen hotelliin. Peläten että koko S uomi saatettaisiin miehittää vastarintaliike sai voimallisen tuen, varsinkin. kun j ulma Gestapo epäilystä hyväksi käyttäen ja tai tavien agenttiensa ohj ailemana kuvasi idän uhan muut tavan suomalaisen elämänmuodon. Gestapon vaikutus piirissä liikkuneet ottivat Sturmbannfiihrer Alarik Brossin valmiit ohj eet vastarinnasta kuin taikurin kä destä. Elokuussa 1 944 syntyi j o kesällä muodostetun Sonderkommando Nordin ohj ailemana kuuluisa vasta rintaliike, j onka yleisen j ohdon kaavio oli seuraava: SUOMEN VA STAR INTALIIKE 1. Yleinen j ohto: Helsinki 2. Piirij ohto : Helsinki, Turku, Tampere, Vaasa, Oulu, Kuopio, Lahti j a Kotka. 5
3. Paikallisj ohto: Kaikki edellä nimetyt j a lisäksi muut kaupu ngit sekä niiden ympäristökunnat, j oista nimeämättömien kaupunkien paikallis j ohto oli alistussuhteessa sille nimetyn kaupun gin paikallisj ohdolle, j a taas nimeämättömien kaupunkien ympäristökunnat kukin kaupunkin sa paikallisj ohdolle. Vain nimettyj en kaupunkien paikallisj ohdot oli vat yhteydessä piirij ohtoon. 4. Kaupunginosa- tai kyläj ohto, j otka olivat alis tussuhteessa omalle paikallisj ohdollensa. 5. Tiedottaj at, j oita viimeksi mainitut hankkivat antamatta kuitenkaan näille tehtäviä ennen kuin paikallisj ohto oli tutkinut henkilöt, j otta samaa tiedottaj aa ei olisi useammalla nelj än nessä kohdassa mainitulla j ohdolla. Alistukset: Helsingille: Tammisaari, Hanko, Porvoo, Kar j aa, Lohj a, Kerava, Hvvinkää, Karkkila. Uusikaupunki, Rauma, Pori, Salo, Turulle: Loimaa, Forssa, Naantali, Maa rianhamina. Tampereelle: Jyväskylä, Ikaalinen, Vammala, Toij ala, Haapamäki, Nokia. Kristiina, Kaskinen, Uusikaarle Vaasalle: pyy, Pietarsaari, Kokkola, Seinä j oki. Oululle: Raahe, Kemi, Tornio, Rovaniemi. Kuopiolle: Joensuu, Savonlinna, Iisalmi, Piek sämäki, Varkaus. Hämeenlinna, Heinola, Mikkeli, Lahdelle: Riihimäki. 6
Kotkalle: Loviisa, Hamina, Lappeenranta, Imatra, Kouvola. Illegaalinen )>Yleinen johto Helsinkh> piti sisällään, samoin kuin aikanaan maanalaisen Suomen Kommunistisen Puolueen johto, omalaatuisen»keskuskomitean», jonka alaisena toimivat )>Piirijohdob>, SKP:lla vastaava nimi oli )>Piirikomitea». Piirijohtojen alaisina toimivat )>Paikallisjohdob. Näin muodostui SKP:n malliesimerkin mukaan salainen järj estö, jossa isänmaan ystävät toimivat melko turvallisesti ja ilmitulematta. Tosin järj estön ikä jäi lyhyeksi, kun apuaan luvannut Saksa Gestapoineen luhistui huhtikuun lopulla 1945. Muutaman ravintoloissa Presto, Klaus-Kurki ym. pidetyn salaisen kokouksen jälkeen organisaatio )>Gestapo-Bross)> käynnistyi. Tyytyväinen Bross havaitsi Gestapon organisaation kattavan koko Suomen, ja sopivassa tilaisuudessa sanonnat )>isänmaa, kansa ja Jumala)> osoittautuivat erinomaisen tehokkaiksi. Bross meni jopa niin pitkälle, että perusti omavaltaisesti Erikoisosasto Laplandian avulla ns. Vapaan Suomen radion, joka vuosina 1944-45 lähetti mitä moninaisempaa propagandaohjelmaa. Monet salaiset, maassamme ja sen ulkopuolelta keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla toimineet radioasemat lähettivät määrättyinä aikoina seuraavan tapaisia tiedotuksia: Huomio, huomio, täällä Vapaan Suomen radio. Helsingistä tiedotetaan, että V alvontakomission ja tsekan urkkijoita on nykyisin suuremmissa hotelleissa, ravintoloissa ja saunoissa, virastoissa ja yleensä kaikissa julkisissa paikoissa, vieläpä kouluissakin. Mainittakoon, että äskettäin Helsingissä on kuulusteltu kolmea rehtoria sopimatto- 7
mien I>Voitonpäivänä» pidettyjen puheiden vuoksi. Saattoipa tulla näinkin paksua propagandaa: Vapaan Suomen radio tiedottaa, että ilmayoimien komentaja jääkäriupseeri, kenraaliluutmmtti J. F. Lundqvist on muuan niistä monista suomalaisista upseereista, jotka ovat kääntyneet kommunismiin ja antautuneet ryssien kätyreiksi. Kenraalin rouva on tehnyt myös samanlaisen kääntymyksen. Heti perään soitettiin säveltä 1>Syvä iskumme on viha voittamaton jne.1> Huomio, huomio, Vapaan Suomen radio tiedottaa: Eräs Helsingissä oleskeleva venäläinen eversti F. on lausunut, että Karj ala ja Porkkalan alue luovutetaan lähitulevaisuudessa takaisin Suomelle, koska nämä alueet ovat venäläisille tarpeettomat. Tai seuraavaa: Huomio, täällä Vapaan Suomen radio. Helsingistä tiedotetaan, Otto Ville Kuusinen on nykyisin Helsingissä, jonne saapui jokin päivä sitten. Helsinki ilmoittaa että maassa on otettu käyttöön uusi raha markan tilalle. Rahan nimi on HELO ja yksi Helo on 100 Lullania. Toisinaan tuli järjellistäkin asiaa salaradioiden välityksellä kuten 24. 4. 1945: Huomio, huomio, meillä on erittäin järkyttävä uutinen Helsingistä. 20. 4. 45 iltapäivällä kutsuttiin ministeri Leino ja valtiollisen poliisin päällikkö Hotelli Torniin komission puheille, missä komission puolesta ilmoitettiin että seuraavat henkilöt on heti pidätettävä ja luovutettava venäläisille, nimittäin Richard Dam, Unto Boman, 8
Aleksander London, Andrei Sundbarch, Dimitri Daragou, T. Petretshenko, D. Kuismin-Karavaj ev, T. Pirha, G. Norbuth, V. Maksimov, V. Bostamov, B. Bj örklund, A. Lokeshikov, P. Bystrej evski, 1. Verikin, V. Kusnetsov, G. Papper, K. Pusharov, S. Dobrevolvski j a Papper. - Boman on SS-mies j a D am saksalainen, j oka on Suomen kansalainen ja asunut Suomessa kolmisenkymmentä vuotta. Muut ovat emigranttej a, useimmat Suomen kan salaisia. Samana iltana pyysi valtiollisen poliisin päällikkö rikospoliisilta virka-apua vaatien mää rätyn määrän poliisej a seuraavaksi yöksi valtiol liseen poliisiin. Täällä poliisit j aettiin ryhmiin, j ohon kuhunkin liittyi kaksi tsekan miestä. Ku kin ryhmä sai luettelon henkilöistä, j otka oli heti pidätettävä. Pidätykset tapahtuivat 2 1. 4. 45 aa mulla klo 5 j a 6 välillä. Kun kaikki pidätetyt oli tuotu poliisiasemalle heidät kahlehdittiin parit tain toisiinsa kiinni j a vietiin klo 6.05 autoilla Porkkalaan. - Kun suurin osa pidätetyistä j a maasta viedyistä oli Suomen kansalaisia, o n ta paus vakava loukkaus perustuslakiamme vastaan. Perään Vapaan Suomen radio soitti tavanomaisen Syvä iskumme on viha voittamaton... Tämä osoittaa, että vastarintaliikkeen j a Sonder kommando Nordin tiedustelij at liikkuivat lähellä vas tuullisia piirej ä j a saivat parhainta uutismateriaalia välittömästi j a monesti ennen kuin Ruotsin radio tie dotti samoista asioista. Paitsi että Vapaan Suomen radio lähetti uutisia, lähetti se myös vahvaa propagandaohj elmaa määrä tunteina.»erikoisosasto Laplandian» tohtorit Edmund Sala ja Fritz Remmler ym. aivotrustit kylvivät eet9
teriin vihan, intohimojen ja valheen katkeraa viestiä,>vapaan Suomem nimissä. Alarik Brossin salaisia radioasemia avattiin 1944-45 tärkeisiin pisteisiin Helsinkiin, Vaasaan, Ouluun ja Närpiöön. Taitavat radistit lähettivät salasanomiaan pisteestä toiseen ja pääpaikalle Berliiniin Gestapon keskusradioasemalle kuin myös Heringsdorfiin, ja yhteydet pelasivat Saksaan aina huhtikuun lopulle. Vastarintaliikettä varten Alarik Bross valmistutti erittäin pätevän salakielen, jota suomalaiset eivät saaneet avattua. Saattaa vain arvata miten hyvin Brossin järj estelmä toimi Suomessa, varsinkin kun hän sai sumutettua isänmaallisia ihmisiä toimiinsa. Majuri Alarik Brossin ajatusten ja niiden toteutusten takana lienee myös ko tonhimo, pinttymä saada ohjailtua entinen asevelimaa samanlaiseen kurimukseen, johon näki ja tunsi oman maansa ajautuvan. 10
: K OLMANNEN VALTAKUNNAN SALA INEN PALVELU Heinrich Himmler p erusti vuonna vallisu uspalvelun. 1 933 kuuluisan tur Kansallissosialistisen puoluee n ja sen j ohtaj an Adolf Hitlerin turvaksi syntyi turvallisu us palvelu, j oka sai nimen Gestapo Geheime Staatspoli-: zei. Gestapon p erustamisen j älkeen muodostui Sak san armeij apuolustusministeriön alaisuuteen valvonta elin, j oka h uolehti sotilaallisesta vakoilusta sekä vasta vakoilusta. Sen j ohtoon Hitler nimitti amiraali W. Canariksen. Sotilaallinen vakoilulaitos l ähti tarmok kaasti liikkeelle, j a Abwehrin lonkeroita alkoi työ ntyä Saksan ympärysvaltoihin, j opa Suomeen saakka. Aina tyytymätön Hitler ei kuitenkaan l uottanut j o toimiviin turvallisu uselimiin, j oista Gestapo oli p aisu nut suurimmaksi. Hitler suunnitteli uuden turvalli s u uspalvel u n orga nisaation j a alisti sen SS: lle. Schutzstaffel (Suoj aj oukko) SS oli Himmlerin ko mennossa. Tämä m ahtava, vuonna 1 929 perustettu puolisotilaallinen j ärj estö l aaj eni lopulta Kolmannen valtakunnan asevoimien nelj änneksi haaraksi. Sen piiriin perustettiin tämä uusi turvallisuuspalvelu. SD eli Sicherheitsdienst. Samalla kuitenkin havaittiin näin 13
monen vakoiluelimen tuottavan enemmän vaivaa kuin tuloksia, j oten vielä kerran päätettiin turvallisu uspal velu organisoida uudestaan. tiin Vuonna Valtaku nnanturvallisu u den 1 938 perustet päävirasto sicherheitsh auptamt eli RSHA. Reichs Siihen liitettiin Ges tapo, SD j a rikosp oliisi. Edellä kerrotun keskityksen ansiosta Heinrich Himmler pääsi vähin erin vallankahvaan, sillä lopulta mainitut RSH A : n valvo nta a n. Tosin elimet j outuivat RSHA : n kokonaan nimellisenä SS: n p äällikk ö n ä toimi Werner Best, mutta todellinen valta o l i Heinrich Himmlerillä ja hänen l uotetulla p oliisipäälliköll ään Reinhard Heydrichillä. Vielä niinkin myöhään kuin 1 937 Sicherheitsdienstin ja Abwehrin Suomeen solutetut agentit edustivat mo lempia elimiä. Vasta kun Gestapokin l ähetti omat edustaj ansa samoissa asioissa liikkeell e huomattiin tie dustelupalvel u n laaj enneen liikaa j a suoritettiin edellä kerrottu keskittäminen. Tosin Abwehr j äi toimimaan armeij an piiriin erillisenä ja sen p äällikkönä pysyi ami raali Canaris. RSHA : n perustamisen j älkeen mivat Saksan kansalaiset, j otka 1 939 u lkomailla toi oli lähetetty j oko SD : n, Gestapon tai sotilaallisen Abwehrin asi miehiksi, pääsivät lopulta p alkkalistoille. Siihen asti saivat eri alueille askaroivat agentit p alvella emämaataan miltei ilmaiseksi. Vain erittäin hyvistä tiedoista j a rapor teis.ta maksettiin. Vuodesta 1 939 l ähtien palkkio muu tettiin kuukausipalkaksi tai urakkapalkaksi. Sotilasvakoilu n j a vastavakoil u n perustaj a amiraali W. Canaris alkoi vuosien meriväen upseereita 1 936-38 aikan a kouluttaa erikoismiehikseen, j oita sij oitel tiin täysin oppineina vakoilu- j a vastavakoilu-u psee- 14
reina eri maihin laivastoasiamiehen apulaiseksi. Sellainen suorassa alistussuhteessa Abwehrin vakoilun pääesikuntaan oleva henkilö, saapui Saksan Helsingin lähetystöön vuonna 1938. Tämä laivastoattasean apulainen oli Fregattenkapitän Alexander Cellarius. Fregattenkapitän Cellarius kävi kovan vakoilukoulun amiraali Canariksen johdolla. Nuorena intomielisenä ja vielä silloin tunnetusti kansallissosialistisena meriupseerina hän aloitti työskentelynsä sijoituspaikassaan Saksan Helsingin lähetystössä, jossa hän toimi amiraali von Boninin toimistossa. Ensimmäisenä työnä oli suhteitten luominen ja rakentaa vasikoitten eli tiedottajien ryhmä ympärilleen suomalaisesta upseeristosta ja rintamamiehistä. Parhaimmat yhteytensä Cellarius hankki Helsingistä käsin ruotsinkielisten suomalaisten upseerien, liikemiesten, rintamamiesjärjestön ja yleisesikuntamme vastaavien vakoilu- sekä vastavakoiluelimien kautta. Cellarius voitti kannuksia Helsingissä. Siihen vaikutti myös Suomessa asunut, mutta vuonna 1939 salaisen palvelun piiriin vedetty eversti Seeberg, jolja hienona miehenä oli hyviä ystäviä niiden vaikutusvaltaisten suomalaisten parissa, jotka tunnetusti olivat saksalaisystävällisiä. Niinpä Cellariuksella voidaan sanoa olleen erinomaiset mahdollisuudet soiuttautua puolustuslaitokseemme, jonne hän jo vuonna 1939 sai hyviä yhteyksiä. Varsinkin talvisodan aikana Cellariuksella oli tilaisuutensa, ja hän käytti sitä varauksettomasti ja julmasti hyväkseen. Hänen apulaisekseen ilmaantunut suomalainen liikemies Aarne Runolinna ryhtyi Cellariuksen kanssa vuonna 1940 kortistoimaan kaikkia natsimielisiä suomalaisia. Heitä kutsuttiinkin muutamia Kriegsorga- 15
nisation Finnlandin alkaessa muotoutua amiraali von Boninin toimiston palvelukseen. Runoiinnana oli erin omaisia yhteyksiä korkeisiin suomalaisiin natsipiirei hin. Hänellä oli valtit käsissään lähestyttäessä Rin tamamiesliittoa tai sen lehtiä j a niiden toimittaj ia. Kuitenkaan Runolinna ei toiminut yksinomaan von Boninin toimiston lukuun, vaikka hän sai sieltä vaki naisen paikan. Tuohon aikaan astui kuvaan m atkai luneuvos Alarik Bross, j oka alkoi esiintyä lähetystönsä nimissä j a tarvitsi voimaperäisiä kontaktej a suoma laisiin. Aarne Runolinna oli hänen tarvitsemansa mies. Matkailuneuvos Alarik Brossista saatiin j onkin ver ran tietoj a j o talvisodan päättyessä. Tämä j ohtui hä nen ilmaantumisestaan asekauppiaiden pariin. Eversti R. Nordström teki Brossin kanssa asekauppoja. Bross välitti Ruotsista varastoituj a kivääreitä j a pikakivää reitä, j otka Nordström lahjoitti armeij alle Petsamon suunnalla käytettäväksi. Näiden kahden ystävyys j ohti lopulta siihen, että aivan sodan loppuvaiheessa Nordström Brossin aloitteesta osti läheltä Kristiinaa omakotitalon, j oka sitten maamme suurina vaaran päivinä näytteli huomattavaa osaa silloisissa tapahtu missa, ja sen talon muistaa moni maasta pakomat kalle lähtenyt erinomaisena etappitalona. Jo silloin kun Bross hääräsi Hampurin - Amerikan linj an suojissa hän j a Nordström ystävystyivät, sillä toimihan Nordström myös laivanvarustaj ana. Tämä puolestaan j ohdatti hänet HAPAG:iin. Sotilasarvoltaan Bross oli maj uri, mutta käytti vasta sodan pitkistyttyä sotilasarvoaan. Hän esiintyi yleensä matkailuneuvoksena. Tämän ammatin suo j issa luistivat hänen toimensa mukavasti. Bross vuok16
rasi Gestapon käyttöön h uvilan Huopalahdesta, j ossa h ä n sai rauhassa kestitä ystäviään. Tosin h uvilaa käytettiin sotien aikana myös j ulmien kuulusteluj en toteutuspaikkana. Samassa h uvilassa sij aitsi Brossin salainen lähetin j a vastaanotin, j oita hän kaytti ot taessaan yhteyksiä Berliinii n j a myös Ruotsiin. Mitä olisikaan vakoilu, j os ei vakoilij aa myös va koiltaisi. Sen teki Bross. Hänen suuri j ärj estönsä ei luottanut j ostain syystä Abwehrin tiedusteluun j a sen vuoksi Brossin piti soiuttautua myös Wehrmachtin piiriin. Hän h ankki maahamme ja Oy Helvar Ab : n palvelukseen oman insinöörinsä Thoralf Kyrren, j ota sitten käytti mitä kummallisimpiin tehtäviin j a solu tuksiin koko sodan aj an. Suomen Päämaj an yhteydessä Mikkelissä toimi \Vehrmachtin yhteysesikunta, j a sinne Bross kiirehti apulaisensa Kyrren kanssa j o vuonna 1941. Hän asen nutti erikoiset kuu ntelulaitteet saksalaisten esikuntaan. Arvatenkin Gestapo ei luottanut Mannerheimiin j a hä nen päämaj aansa, j osta hyvin voidaankin päätellä Brossin kummallinen menettely ryhtyä kuuntelemaan omia, täysin luotettuj a komentaj ia. Saihan siinä sivussa tietoj a Suomen Päämaj an asioistakin. Myös suomalaisen ystäväpiirinsä keskuuteen Bross laaj ensi kuunteluaan. Hän halusi tietää kaiken tai ei mi tään. H äikäilemättömin keinoin hän asennutti mo nien helsinkiläisten koteihin kuuntelulaitteitaan. Heinrich Himmlerille ei riittänyt, että jo mainitut kaksi j ärj estöä toimivat Suomessa. Saksan suurin puolisotilaallinen j ärj estö SS tarvitsi myös oman agent tiverkkonsa, j oka vakoilisi kaikkia kaikkialla: Tätä ryhdyttiin Suomessa harj oittamaan, mainitun SD : n agenttien toimin. 17 2 - Gestapo Suomessa
HAPAG JA SEN SALAPER Ä INEN Yl\IP ÄHISTÖ. Ennen kuin saksalaisten vakoilumiesten j a -naisten maihinnousu maahamme alkoi suuremmassa mitassa sij aitsi Helsingissä eräs arvovaltainen matkailutoimisto, D eutsche Amerikan-Linie R eisebtiro A G, j oka välitti laiva-, lento-, j una-lippuj a Saksaan sekä kolmansiin maihin. Tilavassa huoneistossa Fabianinkatu 29:ssä toimi myös toinen rinnakkainen Suomi - Hampuri Rah tauskonttori, j oka perinteisesti hoiti tavaraliikenteen Suomen ja Saksan välillä. Mutta sodan aattovuosina, tarkemmin 1 938, samaan ryhmittymään ilmaantui»li säke)), tosin osittain samannimisenä kuin puitteetkin, H a p a g - R e i s e b ti r o F i h a b e. Tämä toimi enem män Rahtauskonttorin puolella. Kirj assaan ))Viiden rintaman vastavakoilij a)) kertoo Otto Kumenius Gestaposta, että sen toimialaan kuu lui tarkkailla koti- ja ulkomailla Saksan kansalaisten poliittista toimintaa j a erityisesti >>kirj ata j a pidättää kaikki sellaiset kansalaiset, j otka uskalsivat vastustaa Saksan hallitusta». Tiedämme Gestapon sulkeneen tyr miinsä koti- j a ulkomailla myös sellaisia henkil öitä, j oiden pidättämistä toiset Saksan vakoiluj ärj estöt olivat halunneet. Edellinen j ättää tarkemmin kertomatta miten j a mistä käsin Gestapo Su omessa toimi. Gestapo lähetti Suomeen j o 1 938 perustamaan toimis toa valtakunnan m atkailuneuvokseksi nimetyn herran, Alarik Brossin, j oka todellisuudessa oli valtakunnan turvallisuuspalvelun poliittisen tiedusteluosaston siis osasto Vl: n Sturmbannftihrer. Deutsche Amerikan Linie Reisebtiro, j ohon Bross työntyi ))Valtakunnan 18
matkailuneuvoksena1> tarj osi e ri no mai sen su oj an. To sin matkali pu t eivät häntä alu n p c rink ään suuremmin kiinnostaneet, pik emminki n aseet j a niiden my y nti. Tässä hänellä oli apuna as e k auppias \Villy Daugs, j oka myös naamioitui retkeilymieheksi, mutta oli sa malla Tikkakosken asetehtaan o s a k a s. Y st ävy k set Daugs j a Bross olivat tunteneet toisensa kauan, mut t a eivät sitä koskaan i l maisseet ulkopuolisille, eivät silloinkaa n kun istuivat päiväll i si l l ä ravintola Motin Jusun kabinetissa p äättä m ässä suu rista a sek aupoista. Hapag-Reisebiiro Fihabe h arra s ti tosin matkailua kin, mutta etupäässä vain 1>Muuttolinnut» eli 'Vander vogelit matkailivat Hapagin lukuun. Saksalaiset nuo risokävelij ät ilmaantui va t v uoden 1 936 Berliinin olym pialaisten j älkeen suu ri na j o u k k o in a maahamme. \Va n dervogelit kuuluivat poik k eu kse t ta saksalaiseen nuo risoj ärj estöön Hitler J u ng en d ii n. Hei11ä oli yh t e näi se t pu v u t, pol v ihousut ja pusero. Vain värit vaihtelivat. Ruskeita ja sinisiä '> puo luepuk uja'> käyttäviä matka laisia vij ahteli j okaisena ma am me kolka11a. Helsingissä Fabianinkatu 29:ssä sij ai nneess a toi mistossa nämä j u l k is e t kävelijät kävivät ottamassa vastaan tehtäviä tai p al a u tta mas sa raporttejaa n.»va rustamom o ve st a pääsi mu k a v asti pie n e en huoneeseen, j osta löytyivät herra Max j a neiti Eva, j o t k a a ntoivat ja saivat ohuita sekä pa k suj a ki rj e ku o ria. Tavallisesti kävelij ä sai ohuen k irj e kuor e n erillisenä, ja se s is äl s i arvokasta valuuttaa, j ota kävelijäljä omasta takaa ei j uuri montaa markkaa o1lut. Palauttaessaan p ak su n kuoren, saattoi palkkio o11a joskus suu ri ki n. Hapag-Reisebiiro Fihabe kiinnosti suomalaisiakin liikemieh iä. Niinpä liikemies, konsuli Eero Eerola innostui 1 940-luvulla perustamaan yhtiön, j ok a os ti, 19
myi sekä välitti tavaraa. Eerolan yhtiö alkoi vähi tellen työntyä Hapag-j ärj estelmään. Liikemiehille tar vittiin matkalippuj a, tarvittiin lähetyksille j a tuonnille rahtaaj aa, ja kukapa sodan ankaran melskeen aikana o lisi pystynyt parempaan kuin Rahtauskonttori. To sin sisäänaj on j älkeen piti hienovaraisesti alkaa tar j ota vanhaa ystävää kapteeni Väinö VäinöJää Rah tauskonttorin hommia seuraamaan j a huolitsemaan sekä siinä sivussa osoittamaan miten hyvä mies tässä olisi vakinaiseenkin palvelukseen. Pia n Väinö Väi nölä kiinnitettiinkin, j a hän saattoi ilmoittaa ystä välleen siirtyneensä Rahtauskonttorin palvelukseen j a pyysi toimeksiantoj a. Tilannetta auttoi viel ä s e että Bross todel1 a alkoi tarvita entistä laaj empaa palvelus kuntaa. Eikä sota huomioinut siviilej ä. Oli mielui sampaa toimia hyvän upseerin kanssa, j ota voisi käyt tää tarvitessa vaikkapa Gestapon agenttina. Niinä ai koina h armaa, kahdenhengen henkilöauto, j os s a oli komea sininen CD-laatta, teki matkoj a Eero Eerola n ja Hapagin välillä, käytiinpä silloin tällöi n myös Frihetsbrödernassa lounailla. Tosin autolla aj e leva herra saattoi ottaa mukaansa parikin kanssamat kustaj aa, j oiden oli vaihdettava salassa toimipaikkaa. Autoilij a sanoi olevansa >>sieltä j ostain>> ja Frihets brödernassa suoritetussa esittelyssä kertoi olevansa maj uri Honkala. Tosin maj uri Honkalan >>sieltä j os tain» toimipaikkaa ei kukaan tiennyt. Usein Eero E e rola istuskeli hänen vierellään j a sufletti in nojaillen ko e tti pitkäkoipinen Thoralf Kyrre pysytellä piiloss a herroj en takana. Silloin kun Kyrre oli mukana su u n n attiin m atka tavallisesti esikaupungissa olevaan hie noon edustushuvilaan, j ossa tärkeät >>kauppaneu v ot telub saattoivat j atkua aina illasta aamuun. Kyrre 20
yleensä vapautti itsensä noista yöneuvotteluista mu kavana tavalla. Hän väänsi automaatista ystävänsä Loukolan numeron ja ilmoitti j onkin lähiseudun ka tuj en risteyksen noutopaikaksi valitellen j outuneensa j o nkin tyttöihmisen yölankaan ja olevansa vailla ra haa ja kyytiä. Mitä Alarik Bross tiesi Hapagin suurista noista puuhista j ää kokonaan arvoitukseksi. Ilmeisesti hän ei tiennyt mitään, koska ei kulj ettanut edellä mai nittuj a omaan huvilaansa, j ossa mestarillinen '>vah timestari>> olisi j ärj estänyt herroille aivan toisenlaista huvia. Ehkäpä muutamia tikkuj a kynnen alle, pientä hiostusta j a voimakasta valaistusta j a muutamia muita 1>pesukonetouhuj a1>. Valtakunnanturvallisuuden päävi rasto ei varmaan olisi silitellyt Brossin päätä, j os olisi tiennyt vähääkään miehensä ympäristön kava l uudesta. Siitä kavaluudesta saattoi tosin tietää hiu kan Suomen Valpo ja sen suuri päällikkö Anthoni. O nkin selvää, että suomalaiset valvontaviranomaiset suorastaan vihasivat Gestapoa, eikä vähiten sen Suo men toimiston päällikköä, m utta olosuhteitten muu tuttua asevelj eyssuhteiksi piti koettaa olla ystävä vaikka sisin sanoikin: Helvettiin koko Gestapo Bros seineen. Alarik Bross liittyi kiinteästi Sichcrh eitsdienstii n. Kukaan e i koko sodan aikana varmuudella tiennyt missä tämän kuulun, vih atun j a j u lman laitoksen pää konttori Helsingissä sij aitsi. Arvailtiin, jäljitettiin, kuunneltiin puhelimia, mutta tuloksetta. Tämän sa laisen laitoksen toimihenkilöistä kuului kuuluisaan Bti ro Cellariukseen useita, heitä pesiytyi Suomen armei j aan, k orkeisiin diplomaattipiireihin, kaupallisiin j ohto elimiin, j opa parh aisiin hotelleihimme. Kuitenkaan 21
SD ei ottanut virallisia kontaktej a suomalaiseen val vontaelimistöön, vaikka väitetään tuon laitoksen j oka päiväisen postin j oukkoon kuuluneen raportin Valpon toiminnasta. Sicherheitsdienstin asiamiehenä toiminut Hans Mtil ler kertoo tuon laitoksen toimineen Suomessa melko avoimesti. On taas palattava Sturmbannfiihrer Alarik Brossin päämaj aan Hapag-Reisebtiro Pihaben pieneen huoneeseen. Sturmbannfiihrer Bross valitti j ulkisesti sitä tarkkailua, j oka kohdistettiin erääseen optikkoliik keeseen, koska tuota SS : n asioita välittävää finnaa lu ultiin SD:n päämaj aksi. Bross halusi viitata hoita vansa itseasiassa myös SD:n korkean päällikön teh täviä, mutta ei ehkä kaiken korkeimman, koska va litti kerran j onkin >> Suomen Onkel Maxim istuskelevan Helsingin lähetystössä ja kootrolloivan j opa Gestapo a. Brossin valitukset vain pilasivat hänen omia mahdollisuuksiaan. O nkel Max olikin kovasti varovainen her ra. Vaikka hän tarkkailikin kaikkea yksin, hän h ank ki ystävyydellä tietoj a, j oita Cellarius ja Bross eivät olisi pystyneet koskaan hankkimaan. O nkel Max yk sin hoiti sen, mitä kokonaiset j a moninaiset j o ukkiot yrittivät selvittää, j a kuitenkin hän vielä tänäkin päi vänä väittää ystävällisesti, ettei ole ollut missään te kemisissä Sicherheitsdienstin kanssa. Bross j a Mtiller väittävät toisin. Vuonna 1944 alkoi tapahtua. Alarik Bross yleni urallaan. Hän soitti >>ystävälleen)) Eero Eerolalle ker toen kuinka asiat luistivat. Tuota pikaa tehtiin Eero lan toimistossa j ärj estelyj ä. Brossin oli päästävä pii loon omiaan. Vanha Hapag-Reisebtiro Fihabe sij aitsi liian suorassa linj assa Pohj ois-makasiininkadun Biiro Cellariukseen. Se saattaisi aiheuttaa vaaratila nteita 22
Tosin vanhat toimistot säilytettiin, mutta j o elokuun alussa 1944 Eero Eerola kulki toimistoansa porttikäy tävän j a pihamaan kautta, j ota samaa tietä Alarik a lkoi myös käytellä. Sisäj ärj estelyt Eerolan huoneis tossa olivat pikaiset j a ihmeelliset. Vanha kulkutie suoraan Fabianinkadulta j äi ennallaan, mutta kontto rin takahuoneistoon ilmaantui rimakehikolla j a kova levyillä peitetty seinärakenne, j osta mentiin Eerolaan j a Brossille. Bross vuokrasi takapihalle aukenevan kolmen huoneen hu oneuston ja saman eteisen mitä Eerolakin käytti. Näin syntyi uusi erikoishuoneusto, j a samalla Petrow & Co pääsi aimo askeleen eteenpäin. Tästä elokuisesta hetkestä alkaen tiesi Petrow & CO palj on sellaista, j ota eivät Cellarius eikä Anthoni tien neet. Varsin valitettavaa oli, että tämä uusi konttori ei kauaa saanut olla Brossin tukikohtana, sillä sen vuokraaj alle tuli pikalähtö Suomesta jo syyskuun alussa. Sitä paitsi tuo kiihkeä kuukausi, j ota kesti elokuun alusta syykuun 1 0 päivään, piti Brossia ai naisesti liikekannalla, j a Kyrren sekä Eerolan toimen piteet piiloasunnon kuuntelemiseksi eivät sittenkään olleet j ärin antoisia. Tuon kuukauden tapahtumat pyörähtelivät enemmän Saksan lähetystön ja B iiro Cellariuksen välillä. Kuitenkin Hans Miiller, j oka asui Brossin toimistossa tuon kuuman kuukauden, tiesi palj onkin siellä tapahtuneista asioista. 23
NATSIVAKOILIJOIDEN MAIHINNOUSU SUOMEEN On virheellistä uskoa yksinomaan Neuvostoliiton lähettäneen agenttilaumojaan Suomeen 1930-luvulla. Sen tekivät myös länsivallat. Englanti ja Saksa jopa Ruotsikin USA:n ohella löysivät jotain kiinnostavaa maastamme. Kun kansallissosialistinen puolue vuonna 1933 anasti lopullisesti vallan Saksassa suuntautui puolueen katse välittömästi maan rajojen ulkopuolelle. Suomi joutui yhtenä tärkeänä kohteena saksalaisten vakoilun piiriin. Tunkeutuminen alkoi aluksi >>Wandervogeliem avulla, joista vähintäin neljännes sankarimatkailunsa ohella harjoitti tiedustelua Kolmannen valtakunnan laskuun. Nämä maahamme saapuneet nuoret olivat Hitlerin lähettejä, joiden mukana myös kansallissosialistista aatetta syötettiin suomalaiseen maaperään. Pohjois-Suomi oli ollut aina ja varsinkin vuoden 1933 jälkeen hyvin mielenkiintoista aluetta varsinkin saksalaisista. Eniten heidän mielenkiintoaan herätti Lapin malmi ja sitähän louhittiin jo tuolloin Kolosjoen nikkelikaivannoilla. Samoja näköaloj a lienee ollut Neuvostoliitollakin jo vuodesta 1925 alkaen, koska pohjoisten alueitten geopoliittisten asiain hoitamiseksi perustettiin erikoinen Arktinen Instituutti. Sitä johtamaan Neuvostoliitto määräsi erikoismiehensä kuulun professorin Rudolf Lazarevits Samoilevitsin. Venäläinen instituutti alkoi tutkituttaa mm. Kuolan niemimaata ja siinä sivussa huomaamattomasti koko Pohjoiskalotin malmiesiintymiä. Tärkeä kohde 24
oli Suomen Petsamo ja Kolosjoella sijainnut nikkeliesiintymä. Saksan kansallissosialistinen puolue perusti 1934 erikoisen ulkomaanorganisaation, jonka tehtäviin kuului Norjan, Ruotsin ja Suomen tarkka tutkiminen. Pääkohteena oli vuoriteollisuus ja sen mahdollinen laajeneminen. Maahamme alkoi saapua erikoiskoulutettuja natseja perheineen. He alkoivat puuhailla kaupan, teollisuuden ja moninaisten elinkeinojemme parissa paaasiassa päästäkseen vakinaisesti sijoittumaan jonnekin suomalaiselle liike- ja tehdaspaikkakunnalle. Esimerkkinä voidaan mainita että mm. Kajaanissa asui tunnettu natsi, tohtori Fritz Remmler perheineen. Remmler perusti Kajaanin lähellä olevasta maalaiskunnasta hankkimalleen pikkutilalle eläintarhan. Eläintarha osti, myi ja välitti villej ä metsäneläimiä ja riistaeläimiä, joista jänikset, ketut, sudet, karhut, ilvekset ym. nisäkkäät kuuluivat ohjelmaan. Myös petolinnut, erikoisesti haukat, joita tri Remmler koulutti metsästyshaukoiksi, olivat haluttua vientitavaraa. Edellä kerrotun lisäksi Remmler harrasti elokuvausta. Hän liikkui paljon Pohjois-Suomessa kuvaamassa. Siinä sivussa kuvattiin kaikki strategisesti tärkeä, josta Saksa hänelle maksoi. Hänen vaimonsa Impi Remmler harrasti kodinhoidon lisäksi kaikkea mitä miehensäkin ja erikoistui laatimaan raportteja päämiehelleen silloiselle Gestapolle. Tri Fritz Remmlerin saapuminen paikkakunnalle ei aluksi suuremmassa määrin herättänyt juuri minkäänlaista epäilyä. Vasta vuoden 1936 jälkeen, kun hänen luonaan alkoi käydä useita kertoja vuodessa Göringin lähettejä ja noin kuiskaillen kerrottiin hänen talos- 25
saan vierailleen toisinaan myös Himmlerin lähettejä, alkoi tohtori Remmlerin valvonta ja silmälläpito. Vuoden 1937 keväällä vieraili Kajaanissa tohtori Fritz Remmlerin luona >>Göringin lähetib, eli tarkemmin sanottuna Gestapon agentit Cottedt ja Knöespel, jotka kummankin tapaamme myöhemmin SD:n erikoismiehinä sodanaikaisesta Suomesta. >>Göringin lähettiem käynti vaikutti ratkaisevasti siihen, että Remmler alkoi hoidella salaisia tehtäviä >>virallisesti». Valitettavasti hänen puuhansa joutuivat suomalaisen vastavakoilun silmiin niin näkyvästi, että talvisodan aikana hänet pidätettiin ja karkoitettiin maasta ei toivottuna ulkomaalaisena epäiltynä vieraan vallan asiamieheksi. Tämä tapahtui 16. 12. 1939. Tosin Remmler ei ollut ainoa, jolla tuolloin oli tämä kohtalo. Palatkaamme siis lähetystössä puuhailevan vakoilumies Maxin pariin. Ilmeisesti hän teki Kajaanin matkallaan sopimuksen tri Remmlerin kanssa siitä, että tämä Kainuussa sijaitsevasta eläintarhastaan kuljettaisi petomaisia asukkeja, karhuja, susia ym. ja tietenkin kuuluja metsästyshaukkojaan näytteille Berliinin metsästysnäyttelyyn saman vuoden syyskesällä. Voisihan Remmler tehdä sillä matkalla hyviä kauppoja ja suorittaa samalla erikoiskurssin Gestapon tärkeissä vakoiluasioissa. Tosin luutnantti Max teki elämänsä munauksen kun antoi tri Remmlerin viedä Berliinin metsästysnäyttelyyn muka suomalaisia ratsastavia metsästäjiä metsästyshaukkoineen. Niinpä sitten avajaisiin, metsästysnäyttelyn portille, asetettiin ne Remmlerin suomalaiset ratsastavat, haukoilla metsästävät miehet kaikkien ihailtavaksi. 26
Entä mitä tri Remmler sinne lähetti? Avajaispäivänä nähtiin portilla pari tri Remmlerin renkiä suomalaisen vaiakan selässä. Ratsastajat, )>suomalaiset haukkametsästäjäb oli puettu ns. kolmeneljännespituisiin turkkeihin. Kummallakin ratsumiehellä komeili päässä musta, erittäin pitkäkarvaisesta lammasnahasta valmistettu, noin puolimetriä korkea kirgiisien käyttämän mallin mukainen karvareuha. Vain pieni osa kasvojen alaosasta jäi näkyviin reuhkan alta. Turkkia piti koossa nahkarcmmeistä punottu vyö, joka oli solmittu edestä. Jalassa oli suomalaiset, ruskeat, pitkävartiset lapikkaat ja niissä kannukset, joiden kannassa pyörivät pitkäpiikkiset kannuspyörät. Käsien peittona oli pitikävartiset koirankarvarukkaset. Satulat, valjaat sekä suitset olivat jostain museoiden ullakoita romujen seasta koottuja. Berliinin syyskesässä, yli 24 C asteen lämmössä nämä suomalaiset metsästäjät, haukka kummankin käsivarrella, antoivat vaikutelman kuin olisivat astuneet Siperian takimmaisesta kolkasta tuohon juhlavaan riemuun. Erikoismies Hans Miiller oli silloin näyttelyssä ko mennettuna marsalkka Göringin turvallisuusmiehistöön. Avajaisien aikaan kello 10.00 aamulla marsalkka Göring marssi esikuntansa seuraamana näyttelyn portista, mutta ei paljoakaan huomioinut niitä suomalaisia ihmeotuksia. Sitä paitsi Messerschmidt -laivueet lensivät juuri silloin, kun Göring esikuntineen marssi mäyttelyalueelle, alueen yläpuolella, joten jotkin kirgiisit eivät sillä erää kiinnostaneet. Metsästysnäyttelyn toisena päivänä suuressa cocktciltilaisuudessa, jossa valtakunnanmarsalkka Göring oli näyttelyn suojelijan ominaisuudessa kohottelemassa 27
maljoja Hitlerille, näyttelylle ja arvovaltaisille vieraille, tapahtui jotakin merkittävää. Göring huomasi pääportilla seisovat ratsukot. Hän tiedusteli näyttelyn komissaarilta mitä ja kuka sellaisia oli näyttelyyn tuonut. Komissaarin käskystä tuotiin paikalle syyllinen tri Fritz Remmler. Siinä syntyi osapuilleen seuraavanlainen keskustelu: - Herra tohtori Remmler, mistä helvetistä olet haalannut näyttelyalueen portille kaksi kirgiisiratsukkoa? - Herra marsalkka sallikaa minun ilmoittaa, että ne ratsukot ovat Suomesta ja Kajaanista eläintarhaltani. Tarkoitukseni oli tällä tavoin kuvata entisaikojen suomalaisia ratsastavia, hankalla metsästäviä alkuasukkaita. - Te arvon tohtori olette lukenut väärän sivun haukkametsästyksen oppaastanne ja näytätte täällä ryssien kasakoita tai paremminkin kirgiisejä. Arvaan tohtorin tällä pilalla tahtoneen saada itselleen huomiota, mutta diplomaattikunta ja Suomen viralliset edustajat eivät erikoisemmin ole ihastuneita teidän näytteillepanostanne. Olkaa hyvä ja keskustelkaa maanne edustajien kanssa asiasta. Joka tapauksessa toivotan teidät tri Remmler tervetulleeksi Berliiniin, kuitenkin erotan toivomuksesta nuo kaksi kirkiisiratsastajaa, Prosit, tri Remmlerl Siihen loppui neuvonpito. Remmler joutui välittömästi suomalaisten ja muiden diplomaattien sekä näyttelyvieraitten piirittämäksi. Keskustelun j älkcen tri Remmler ja hänen avustajansa siirsivät kirgiisiratsukot johonkin suoj aisaan paikkaan, josta ne edelleen poistettiin lopullisesti näyttelystä. Vielä seuraavanakin päivänä kuiskailtiin Remmlcrin järj estämästä jul- 28
kiscsta häväistyksestä ja siitä minkälaisen läksytyksen hän sai marsalkka Göringiltä. Kaiken kukkuraksi asiaan paneutunut ja sitä hoidellut Max sai näyttelyn päätyttyä siirron Gestapon päämaj asta Helsinkiin ja tehtävänään tutustua perinjuurin suomalaisiin. Helsingin Hapag sai näin muuttolintujen ohjaajan, jolla huolimatta metsästysnäyttelyn munauksesta oli takanaan kuusikuukautiset Gestapon erikoiskurssit. Hans Mtillerin mukaan 10-15 % näistä muuttolinnuista oli käynyt Gestapon alkeiskurssin. Myöhemmin heistä valittiin parhaat SD:n erikoiskursseille, ja jos he sen läpäisivät niin pääsivät jatkamaan vaellustaan Pohjois-Kalotilla ja Suomen itärajan tuntumassa. Heidät oli koulutettu asiantuntijoiksi maanteiden, siltojen, rautateiden, ratapihojen ja yleensä kaiken sen suhteen, mitä agentti voitiin määrätä tutkimaan vieraassa maassa. Ennen kaikkea Wandervogelit ihastelivat suomalaisen ravintolan mukavia, runsaita ja riittoisia voileipäpöytiä, joiden kimppuun he ahneesti kävivät. MuuttolinnuilJa oli kainalossaan kookas leipälaukku sekä kaulassa erittäin hyvä valokuvauskone. Suuntana näillä Wandervogeleilla oli kävely etelästä pohjoiseen ja siinä sivussa lenkkeily aivan itärajamme tuntumassa. He piirsivät, valokuvasivat, laskivat jopa kilometripylväiden lukemia, poikkesivat valtateiltä poluille ja kyläteille tunkeutuen väenväkisin kielletyille rajavyöhykkeille. Heidän raudoitetut kengänpohjaosa kopisivat kaikkialla. Jo talvisodan aattona he tiesivät lähes kaiken, mitä piti tietää Suomesta ja varsinkin sen itärajaan ulottuvista pitäjistä. l\laxin päämies matkailuneuvos Alarik Bross, joka silloin vielä tunnettiin todellakin vain matkailuneu- 29
voksena, oli mielissään miestensä tuloksista. Hän al koi itse tehdä lyhyempiä matkoj a Suomessa, ilmaantuen milloin Petsamoon toisinaan Kemij ärvelle j a Sailaan. Varsinkin Salla tuntui olleen hänen mielenkiintonsa kohteita, koska hän ulotti käyntinsä aina Alakurtille, j ossa kiinnitti sikäläisten SKP : n etappimiesten huo miota, kun häntä luultiin agentiksi, j oka pitäisi kul j ettaa turvaan raj an taakse. Sanoimme Alarik Brossia matkailuneuvokseksi. Sitä hän oli, mutta oli vielä palj on enemmän. Oikealta ammatiltaan hän oli Kolmannen valtakunnan turvalli suuspalvelun poliittisen tiedusteluosaston, eli osasto V I : n palveluksessa oleva Sturmbannfiihrer. Lyhyesti sanoen Alarik Bross oli Gestapon Suomen osaston ylin päällikkö. Hän loi itselleen ystäväpiirin, j ol laista eivät kaikki pystyneet tekemään. Hänen ensimmäinen kohteensa oli Isänmaallinen kansanliike ja sen toimihenkilöt, sit ten Rintamamiesliitto j a sen lehtien toimittaj at. Suo men Matkailij ayhdistys toimi hänen astinlautanaan, j a kaikki matkailusta kiinnostuneet ihmiset sekä yh teisöt pyrkivät hänen tuttavuuteensa. Sodan lähestyvä sinfonia lupasi Alarik Brossille suurta tulevaisuutta. Hänen miehensä alkoivat luoda verkostoa, j oka ulottui maan laidalta laidalle j a aina Helsingistä Liinahama riin saakka. Matkatessaan Pohj ois-suomessa Brossin tie kulki Kaj aanin kautta, j ossa hänen ystävänsä tri Remmler asui. Nämä vierailut merkitsivät Brossille suurenmois ta virkistystä j a varmaan hänen salkku nsa täyttyi eväistä, j oita Berliinissä arvostettiin. Remmler vei vieraansa aina myös eläintarhalleen, j oka sij aitsi Syr j äl ässä. Se olikin katsomisen arvoinen. Hänen suo30
jattinsa saukot, ahmat, ketut, sudet, karhut, ilvekset, porot ja niiden vasat ja petolinnut olivat kiintoisia katsella. Erikoisella rakkaudella Remmler hoivasi ja opetti metsästyshaukkoja, joita Syrj äiän eläintarhassa saattoi olla useita kymmeniä. Ne olivat arvokasta ulosvientitavaraa. Jo vuonna 1937 Bross tutustui Remmlerin harjoittamiin metsästyshaukkoihin. Se tapahtui valtakunnanmarsalkka Göringin metsästysmajalla Baijerin alpeilla, jossa Bross myös tutustui tohtori Remmleriin. Tämän opastamina herrat metsästivät haukoilla. Berliinin metsästysnäyttelyn jälkeen Remmler antoi noin viikon ajan opetusta valtakunnanmarsalkka Göringille haukkametsästyksessä. Syrjäiän vierailumaan ei Bross ehtinyt syventyä haukkametsästykseen. Eräässä Rehjanjärven rantasaunassa kylvettiin, uitiin ja keskusteltiin vilkkaasti Suomesta. Välillä katseltiin filmejä, joita Bross sai matkamuistoiksi Kainuusta ja Lapista, jopa koko Kalottialueelta. Tavallisesti herrat Bross ja Remmler viihtyivät Kainuussa pari päivää, jonka jälkeen matkattiin yhdessä edellisen autolla kohti pohjoista, suuntana Petsamo. Petsamossa näille erikoismiehille löytyi hyvä maj a paikka Kolttakönkään matkailumaj alta. Ensimmäisellä matkallaan he asuivat vielä vanhassa matkailumajassa, jonka kahvilaterassi oli korkeiden pylväiden varassa aivan kosken partaalla. Terassin näköalaikkunain kulmauksessa, parhaalla näköalapaikalla sijaitsi tavallisesti heidän pöytänsä, jonka katteena olivat kahvi ja komeat konj akkipullot. Tuon pöydän ääressä ratkottiin Petsamon ja koko Kalottialueen ongelmia, tavattiin ystävällisiä paikkakuntalaisia, jotka selosti- 31
vat Kolosjoen nikkelikaivannon tuloksia. Saatiin tietoja Barentsinmeren asioista ja kerrotaan myös heidän tavanneen Muurmanskista salatein kalastajakutterilla saapunutta erikoismiestä, jolla olikin paljon kerrottavaa. Koko kalottialueen geo- ja sotilaspoliittiset asiat kulkivat kuin nauhana matkailumiesten korviin. Muistiot täyttyivät. Karttoihin tuli merkintöjä. Koodit pantiin paperille. Terveiset annettiin kalastuskutteriin palaavalle, jonka matka suuntautui Petsamovuonon kautta aavoille ulapoille ja sieltä komeasti oikealle kaartaen Muurmanskiin. Harhautuksen vuoksi piti kalastaa lohta. Kolttapojat saivat kahden veneen kanssa soutaa pari päivää ja yötä matkamiehiä. Välillä käväistiin könkään jylisevän kuohuu kohdilla heittelemässä rannalta. Jokainen lohenotto filmattiin tarkoin aina siihen asti kun kolttapoika sai vetoraudan avuin koukattua perhoon tarttuneen vonkaleen maihin tai veneeseen. Sellaisia olivat nuo Petsamon retket 1930-luvulla, jolloin Suomea sai vakoilla kuin tarjottimelta. Petsamosta palattaessa käännettiin auton nokka kohti Kuolajärveä eli Sallan pitäjää. Filmattiin kirkonkylässä ja Alakurtilla soveliaita kankaita, joille myöhemmin voitaisiin perustaa parakkikyliä ja tehdä vaikkapa lentokenttä. Vaikka Salla pitäjänä oli varsin punainen, löytyi sieltäkin Remmlerin hyviä ystäviä, joita poikettiin tervehtimässä. Tehtiin kauppaa. Ostettiin oravia, jäniksiä ja jokunen lintu, tehtiin tilauksia poronvasoista, erikoisesti albinoporot kiinnostivat. Samalla voitiin saada tärkeää tietoa rajantakaisesta elämästä. Kun matka vihdoin päättyi Kainuussa saattoi siellä jo odotella Fregattenkapitän Cellarius. Ei 32
Bross yksinää n tri Remmlcriä huoltanut. Toinen kova vakoilu- ja vastavakoilumies Cellarius aloitti myös vu onna 1 938 vierailut Kajaanissa sekä tutustumisen Syrj äiän eläintarhan nähtävyyksiin. J oskus nemm lcr vei h errat Kajaanin kaupu nginhotelliin, mutta yleensä he oleskelivat Remmlerin Linnankadun toi mistossa, j onka oven päällä komeili uljas kyll.t.i '>Ruot sin ku ninkaan hovih ankkij a tohtori Fritz Remmler,>. Nii nä aikoina Cellarius liikkui amiraa l i von Doninin toimiston lasku un. Amiraali oli hänen esimiehensä ja maansa laivastoattasea. Cellarius käyi myös muu tamia kertoj a Petsamossa Remmlerin muka.na. Sil loin maj ailtiin Liinahamarissa j a tapailtiin täysin eri laisia tuttavia kuin Brossin kanssa. Erityisesti Liina hamarin kautta ku lkeneen meriliikenteen tarkkailu kiinnosti. Cellariuksen ilmaantuessa Kajaaniin Hemmlerei den vieraaksi isäntäväki j ärj esti hienot kutsut.. j oih i n saattoi saapua muutama paikkakun n a n upscerikin, metsänhoitaj a ja virkamies. Vuosien 1937 a 1 H39 vä lillä Kaj aanissa kävi salaperäinen saksalainen, j onka sanottiin olleen seuraava Hitleristä. Ulkopuolelle kan tautu nut huhunpoikanen ei täydellä varmuudella ker ro, oliko hän Ribbentrop vai Himmler. Tosin silloinen Remmlerin sisäkkö kallistui Himmlerin puolce.11 muis taen kuinka tämä korkea herra ihan kädest.ii. pitäen tervehti häntä. Sisäkkö muisti myös CeJlariuksen j a muutaman muun upseerin olleen mukana turvf:_l lisuus j a saattomiehinä. Tohtori Fritz Remmler syntyi Suomessa eraan Saksan lähetystön henkilöstöön kuuluvan poikana. 1 Hi.n kävi koulu nsa Helsingissä. Valmistui filosofian kandidaa33 3 - Gestapo Suomessa
tiksi vuonna 1914, suoritti Saksassa asepalveluksen ja yleni siellä upseeriksi. Kun jääkäriliike alkoi muotoutua ja Lockstedtin leiri perustettiin keisarillisen Saksan pääesikunta tarvitsi tietoja, millaista väkeä nuo suomalaiset salaperäiset oppilaat olivat, joita Lockstedtiin saapui. Niinpä koulutettu tiedustelu-upseeri Fritz Remmler sai astua näyttämölle ja soiuttautua suomalaisten jääkärien pariin seuraamaan mitä nämä olivat miehiään. Paitsi tiedustelu-upseerin tehtäviin Remmler osallistui myös Suomeen suuntautuvaan aseitten kuljetukseen Ruotsin kautta Uumajan toimiessa salaperäisten moottorivenekuljetusten lähtösatamana. Remmler työskenteli myös tiedustelu-upseerin tehtävissä Malmön ja Tukholman värväystoimistoissa sekä henkilötarkasta jana. Hän oli siis varsin monipuolinen herra jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Ei olekaan ihme, että Remmler sittemmin toisen maailmansodan lähetessä joutui vedetyksi Hitlerin Saksan vakoilun piiriin, varsinkin kun hän sattui asumaan Suomessa. Erikoisosasto Laplandia oli hänen viimeinen esikuntansa, josta käsin hän piti yhteyttä suomalaiseen vastarintaliikkeeseen. Voimme vain arvailla mihin tehtäviin vuonna 1950 Remmler siirtyi astuessaan General Motorsin palvelukseen riistapäälliköksi Kanadaan, jossa hänen värikäs elämänsä päättyi 18. 10. 1973. Hänen hautansa Atlantin takana sijaitsee Stewensvillessä. 34
OSTOMIES HANS MOLLER JA HÄNE YSTÄVÄNSÄ HEINZ HOFMANN Alkupuolella vuotta 1940 oleskeli maassamme etu päässä Hyrynsalmella, Kuusamossa, Sailassa, Kemi j ärvellä, Rovaniemellä ja monessa mu ussa Pohj ois Suomen pitäj ässä eräs hyvin merkillinen mies, Hans l\hiller. Vuoden 1 940 aj an ja osan vuotta 1 941 Mtil lerillä oli yllään merkillinen puku, paksusta sarasta val mistettu vihertävä pusero, h ousut harmaata sarkaa ja j alkineina aidot lapikkaat.sekä päänpeittona koi vistolaismallinen karvalakki, kesällä tavallinen harmaa lippalakki. Mtiller puhui hyvää suomea, mutta milloin hän pääsi tekemisiin itäkarj alaisen kanssa, j oka osasi venäj ää muuttui puhe venäj änkieliseksi, j ota Mtiller puhui verrattain hyvin. Mikä Mtiller sitten oli miehiään? Sitä ei varmaan kukaan tarkoin tiennyt. Tosin häneen tuskin kukaan kiinnitti h uomiota hänen ylämaan j ätkän asunsa vuok si, j a hän sai liikkua rauhassa. Joutuessaan j oskus näyttämään paperinsa tavalliselle poliisille, raj oj emme vartioille tai Valpon etsiville, hän sai paperinsa pikai sesti takaisin j a vieläpä kumarruksin. Jopa etsivä saattoi mutista j otakin käsittämätöntä ehkä anteeksi pyynnöksi tarkoitettua antaessaan paperit takaisin. Erään tämän kaltaisen tarkastuksen suorittanut Val pon ylietsivä Brynolf Calle kertoi kavereilleen kumman kulkij an esittäneen eversti Rautsu on antaman lupa paperin, j oka oikeutti Mtillerin liikkumaan kaikkialla Suomessa, j opa p ohj oisilla raj a-alueilla. Tuossa kerrotussa asussa Mtiller saapui kerra n myö häissyksyllä 1 940 erääseen pikkukau punkiin, kulki pää katua j a tutustui sen varrella kauppaliikkeisiin, j oissa 35
kiinnostuneena tutki naisten asusteita. Antakaamme l\hillerin itsensä kertoa: 1>Liikuin silloin Suomessa Sicherheitsdienstin työssä. Verhosin oleskeluni ja liikkumiseni eräänlaisen ostomiehen toimeen. Ostelin naisten vaatteita ja toimitin ne omia kanaviani pitkin Saksaan sukulaisilleni ja ystävättärilleni MUncheniin sekä sen lähellä sijainneeseen toiseen kaupunkiin. Menin erään kerran pääkadun varrella sijainneeseen urheiluliikkeeseen, esittäydyin kauppiaalle ja aloin katsella puukkoja. Kauppias katseli minua epäillen, mutta halutessani ostaa isohkon erän tuppipuukkoja, sellaisia nahkatupella varustettuja, joita suomalaiset miehet aina kantoivat vyöllään taikka housunkaulukseen kiinnitettynä, kauppiaskin alkoi kiinnostua. Tilasin häneltä 200 kappaleen erän puukkoj a, mutta ehdolla, että tuppien pitäisi olla aitoa nahkaa ja toimitusaika ei saisi venyä kahta viikkoa pitemmäksi. Ehdot sopivat ja kauppa lyötiin lukkoon. Siinä kaupanteon välillä kauppias poistui hetkeksi myymälästä ja melkein arvasin miksi. Keskustelumme ollessa lopuillaan myymälään saapui keski-ikäinen, tummahko mies mustassa pompassa ja sinertävässä huopahatussa ja pyysi saada nähdä henkilöllisyyspaperini. Valpon etsiväksi arvioimani mies tarkasti paperini, ja hänen hämmästyksensä oli vilpitön. Varmaan hän ei olisi voinut ennakkoon arvailla mitä oleskeluluvassani luki. Kumartelimme toisillemme, ja oikeastaan meistä taisi tulla sen Valpon miehen kanssa pikaystävät. Keskustelun tuloksena päätimme lähteä yhdessä katselemaan, mitä kaupunki tarjosi matkamiehelle. Suuntasimme matkamme läheiseen hotelliin, jossa 36
pienten paukkujen kera tutkistelimme toisiamme. Etsivä esitti minulle kysymyksen, jonka ennalta arvasin ja jota odotin. - Oletteko Kalmiston-Janneo miehiä? - Olen ja en ole, vastasin. Liekö vastaukseni tyydyttänyt. Ainakin etsivä ilmitoi syvän huolestumisensa sen hetken suurpoliittisista asioista. Ilmeisesti hän otaksui minun puuhailevan tunnetun Kalmiston-Janneo tehtävissä. EtsiYä lausui epäilynsä parhaillaan tapahtuvista venäläisten joukkoj en keskityksistä rajan takana Kainuussa. Hän halusi niistä tietoja ja ehdotti, että antaisin hänelle tuoreimmat uutiset, ja tekisin niin myös jatkossa, mikäli oleilisin kaupungissa. Lupailin uudelle ystävälleni antaa tietoja kunhan saapuisin muutaman viikon kuluttua noutamaan puukkotilaustani. Kilistimme jäähyväismaljan ja erosimme. Hyvästcltyäni etsivän en malttanut olla menemättä kauppiaan luokse kiittämään häntä hyvästä työstään. Liikkeen tiskiin nojaili kalpea, vaalea, hyvinpuettu mies. Kauppias nyökkäsi nojailijalle ja sitten alkoi tapahtua: - Saanko nähdä henkilöllisyyspaperinne, siviilimies esitti. Se säväytti. Arvasin olevani valvontatoimiston paikallisen päällikön edessä. Päätin näytellä kovanaamaa. Valittelin että minut tarkasti juuri Valpon etsivä. - Nyt tarkastaa eri mies, sanoi mies ja näytti Suomen armeijan henkilöllisyyskorttia, jonka kannessa komeili Suomen vaakuna leijonineen. Tarkastus päättyi kuin edellinenkin tosin kysyjä ei puhunut mitään Kalmiston-Jannesta. Kuin käskystä kävelimme ulos kaupasta, ja kadulla askeleemme 37
ohjautuivat yksimielisen tahdikkaasti hotelliin, jossa muutama minuutti aikaisemmin olin istunut Valpon miehen seurassa. Ne muutamat ryypyt, jotka otimme tuttavuutemme kunniaksi sekä vastaisen ystävyytemme siteeksi, johtivat meidät, valvontaosaston sikäläisen päällikön ja minut, pitkäaikaiseen ystävyyteen. Hänestä, oliko hänen nimensä nyt Jokivuori tai Vuorjoki, olikin sitten kolmena seuraavana vuonna paljon hyötyä työssäni. Kahden viikon kuluttua hain kauppiaalta t>finnmesserib, maksoin ja katosin. Kuitenkaan en noin vain jättänyt urheilukauppiasta. Kävin useita kertoja talven 1940-41 aikana hänen luonaan. Ostin uusia puukkoeriä. Tapailimme kolmisin, Valpon ja valvontaosaston miehen kanssa ja pidimme hauskaa, varsinkin ensi tapaamista muistellessamme. Kauppias Iie arvannut minne puukot menivät koskapa uteli, milloin noita tuppiroskia isommasti voitaisiin myydä Kainuussa. Kyseiin kauppiaalta tunsiko hän tohtori Fritz Remmleriä ja voisinko viedä hänelle terveisiä mennessäni lähipäivinä Rovaniemelle. Vasta silloin hän tajusi ja kysyi suoraan: - Oletteko te Gestapon agentti? - Haluan olla rehellinen ja sanon, että en ole, mutta olen vähän enemmän. Kukaan, ei kauppias, ei Valpon etsivä, eikä valvontaosaston päällikkö tienneet, että minulla todella oli yhteys Kalmiston-Janneen. Kapteeni Pauli Marttina oli ollut tuttavani jo kauan ja tiesin hänen toimivan U2/K:n päällikkönä. Rovaniemellä toimiva majuri Harri Paatsalo U2/P:n päällikkö kuului samaan tuttavalenkkiin. l\iutta sitä ei kukaan edellisistä tien- 38
että syyskesällä 1 940 saavuin Vuokkiniemen koh dalta salatein raj an yli Suomeen. Rajan takana olin j outunut kävelemään pitkään ennen kuin pääsin tur vaan Suomeen. Venäj ällä työskentelin Leningradissa melkein vuoden aj an, j osta j ouduin pikaisesti häipy mään l\iuurmannin radan kautta Uhtualle, edelleen Vuokkiniemelle ja sitä tietä Suomeen. Tu on ylityksen muistan ainaisena painaj aismaisena öin ja päivin, sillä j ouduin kiusallisiin tilanteisiin ennen raj an ylitystä j a vielä senkin j älkeen väistellessäni molemminpuolisia j oukkokeskityksiä ja vahvistettuj a raj avartioita. To sin tu ollainen puuha ei ollut minulle mitään outoa. Muistan Sallan kohdalla Alakurtilla j a Tuutikylässä j oitakin kertoj a käytelleeni kommu nistien vanhaa ra j aetappia matkoillani.» nyt, Tou kokuun alussa 1 94 1 Hans Miiller saapui tervehti mään tuttaviaan. Nyt hän kantoi Wehrmachtin up seerinpukua, j a hänellä oli Oberleutnantin arvomerkit. Samalla hän uskalsi j o ilmaista olevansa saksalaisen salaisen palvelun mies. - Olen piru n asiamies. Minua kiinnostaa erikoi sesti venäläiset upseerit ja varsinkin poliittiset komis saarit. Meitä on Suomessa useita samanlaisia miehiä. Tri Fritz Remmler on Rovaniemellä samoissa puuhissa. Tosin hän toimii C-ryhmän miehenä. En kuulu Ab wehriin vaikka kannan armeij an pukua. Olen kenraa l imaj uri Walter Schellenbergin komennossa olevien Saksan turvallisuuspalvelun VI osaston miesten kans sa yhteydessä. Juuri tällainen on Fritz Remmler. To sin hän viral lisesti hoitaa Abwehrin asioita. Remmler on Biirö-Cellariuksen Rovaniemen osaston yhteys- j a tiedustel u-u pseeri. Hänen lähin päällikkönsä o n tohtori 39