Selvitys sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kehityksestä sekä sähkö- ja maakaasumarkkinalakien soveltamisesta saaduista kokemuksista

Selvitys sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kehityksestä sekä sähkö- ja maakaasumarkkinalakien soveltamisesta saaduista kokemuksista KTM Julkaisuja 2/2007

Philip E. Lewis Merja Pakkanen Teemu Närvä Lotta Hernesniemi Jarmo Partanen Satu Viljainen Samuli Honkapuro Kaisa Tahvanainen Reijo Jylhä Selvitys sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kehityksestä sekä sähkö- ja maakaasumarkkinalakien soveltamisesta saaduista kokemuksista KTM KTM Julkaisuja 2/2007 Energiaosasto

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite KTM Julkaisuja Aleksanterinkatu 4 00170 HELSINKI PL 32 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) 16001 Telekopio (09) 1606 3666 2/2007 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Philip E. Lewis, Merja Pakkanen, Teemu Närvä, Lotta Hernesniemi, Jarmo Partanen, Satu Viljainen, Samuli Honkapuro, Kaisa Tahvanainen, Reijo Jylhä Julkaisuaika Maaliskuu 2007 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Selvitys sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kehityksestä sekä sähkö- ja maakaasumarkkinalakien soveltamisesta saaduista kokemuksista Tiivistelmä Tämä tutkimusraportti tarkastelee sähkö- ja maakaasumarkkinalakien vuoden 2005 alussa voimaan tulleiden muutosten vaikutuksia markkinoiden toimintaan ja kehittymiseen, alan toimijoihin sekä hinnoitteluun ja asiakkaiden asemaan. Raportissa yhdistetään aikaisempaan tietoon laajaa uutta empiiristä tutkimusaineistoa, joka on kerätty kevään ja kesän 2006 aikana. Vaikka lakimuutosten vaikutusten yksiselitteistä arviointia ovat vaikeuttaneet tarkastelujakson lyhyys sekä energiamarkkinoilla viime vuosina koetut lakimuutoksia suuremmat muutokset, raportti tarjoaa mielenkiintoisia havaintoja ja selkeitä johtopäätöksiä liittyen sähkö- ja maakaasumarkkinoiden toimintaan ja lakimuutosten vaikutuksiin. Sähkömarkkinoilla yksi keskeisistä lakimuutosten vaikutuskohteista on sähköverkkoliiketoiminnan kohtuullisuusvalvonta. Nykyisessä sääntelyjärjestelmässä suuntaviivat sähkön siirron hinnoittelulle määritellään viranomaisen antamissa vahvistuspäätöksissä jo ennen usean vuoden mittaisen valvontajakson alkua. Siirtohintojen keskimääräinen aleneminen uuden järjestelmän voimassaoloaikana on ollut asiakkaiden kannalta myönteinen kehityssuunta. Lopulliset johtopäätökset sääntelyjärjestelmän vaikutuksista hintakehitykseen voidaan kuitenkin tehdä vasta toisen valvontajakson päätyttyä vuoden 2011 jälkeen. Alan toimijoiden näkökulmasta pidempi valvontajakso on parantanut sääntelyn ennustettavuutta. Ongelmiksi koetaan kuitenkin erityisesti sähköverkkoliiketoiminnan matalaksi säännelty tuotto sekä olemattomat kannustimet sähköverkkojen ennakoivalle kunnossapidolle, sähkön laadusta huolehtimiselle ja asiakaspalvelun laadun kehittämiselle. Vaikka sähkömarkkinalakiin tulleita muutoksia yleisesti ottaen pidetään positiivisina, ne eivät (odotetusti) ole vaikuttaneet radikaalisti esimerkiksi sähkön myyntihintoihin. Myyntihintojen kannalta lakimuutoksista merkittävimpiä olivat liiketoimintojen aiempaa tarkemmat eriyttämisvaatimukset, tarjoushintainformaation pakottaminen julkiseksi sekä toimitusvelvollisuuden rajaus koskemaan vain suhteellisen pieniä asiakkaita. Yleisesti ottaen, ehkä yllättäenkin, liiketoimintojen eriyttämisellä on ollut taipumus selkeästi nostaa sähkön vähittäishintoja ja lisätä niiden vaihteluita Suomessa. Eriyttämistä koskevien uusien lakimuutosten vaikutuksia on kuitenkin liian varhaista erikseen arvioida. Toimitusvelvollisuuden rajauksen ei koeta vaikuttavan merkittävästi sähkön myyntihintoihin. Julkisen tarjoushintainformaation sen sijaan nähdään yhdenmukaistavan, ehkä nostavankin, sähkönmyyjien tarjoushintoja. Maakaasumarkkinoiden kehittymistä ovat viime vuosina ohjanneet pääosin muut kuin vuoden 2005 alussa voimaan tulleet lakimuutokset. Vahvimmin lakimuutosten vaikutukset näkyvät maakaasuverkkoliiketoiminnan kohtuullisuusvalvonnassa, mutta näiden vaikutusten arviointi on vielä ennenaikaista, sillä sääntelyjärjestelmän muutokset tulivat voimaan vasta vuoden 2006 alussa. Maakaasuverkkoliiketoiminnan sääntelyjärjestelmä rakentuu pitkälti samojen periaatteiden varaan, joita sovelletaan sähköverkkoliiketoiminnan kohtuullisuusvalvonnassa. Jatkossa sääntelyjärjestelmän kehittäminen kuitenkin edellyttää lähestymistapaa, joka ottaa huomioon Suomen maakaasumarkkinoiden rakenteet ja erityispiirteet. KTM:n yhdyshenkilö: Energiaosasto/Arto Rajala, puh. (09) 1606 4828. Asiasanat Sähkömarkkinat, maakaasumarkkinat, sähkömarkkinalaki, maakaasumarkkinalaki, sähkön hinta, markkinatehokkuus, kilpailupolitiikka, sääntely, kohtuullisuusvalvonta, verkkoliiketoiminta ISSN 1459-9376 Kokonaissivumäärä 191 Kieli Suomi Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö ISBN 978-952-489-103-5 Hinta 27 Kustantaja Edita Publishing Oy

Esipuhe Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi vuoden 2006 alussa Vaasan yliopiston markkinoinnin laitoksella toimivan energiamarkkinointiin erikoistuneen tutkimusyksikön, VaasaEMG:n, tehtäväksi selvityksen sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kehityksestä sekä sähkö- ja maakaasumarkkinalakien soveltamisesta saaduista kokemuksista. Uudistetut energiamarkkinalait astuivat voimaan 1.1.2005, joten niiden soveltamisesta oli tässä vaiheessa mahdollista saada ainakin suuntaa-antava käsitys. Tässä raportissa selvitetään tämän tutkimusprojektin tulokset. VaasaEMG toteutti hankkeen yhteistyössä kahden muun asiantuntijatahon kanssa: Lappeenrannan teknillisen yliopiston Sähkömarkkinalaboratorion sekä sähkömarkkinoihin ja sähkömarkkinalakiin erikoistuneen KTT Reijo Jylhän kanssa. Projekti sekä raportin kirjoittaminen on kokonaisuudessaan rahoitettu Kauppa- ja teollisuusministeriön toimesta. Projektin vastuullisena johtajana toimi VaasaEMG:stä Tri Philip E. Lewis ja koordinaattorina KTM Merja Pakkanen. VaasaEMG:stä projektin tekemiseen osallistuivat lisäksi tutkijat kauppat. yo Teemu Närvä ja kauppat. yo Lotta Hernesniemi. Lappeenrannan Teknillisestä yliopistosta projektissa olivat tutkijoina ja raportin kirjoittajina mukana TkT Satu Viljainen, TkT Jarmo Partanen, DI Samuli Honkapuro ja DI Kaisa Tahvanainen. KTT Reijo Jylhä suoritti oman vastuuosionsa yksin. VaasaEMG kiittää projektissa mukana olleita tutkijoita laadukkaasta työstä. Projektin tekijät kiittävät lämpimästi myös kaikkia niitä energia-alan toimijoita ja organisaatioita, viranomaisia ja muita asiantuntijoita, jotka osallistuivat tämän projektin puitteissa tehtyihin moniin kysely- ja haastattelututkimuksiin ja toimittivat tutkijoiden käyttöön tarvittavaa materiaalia. Tässä raportissa esitetyistä tuloksista ja johtopäätöksistä vastaavat sen kirjoittajat. Vaasassa elokuussa 2006 VaasaEMG, Vaasan yliopisto

Sisällysluettelo Esipuhe.................................................... 5 Sisältö.................................................... 7 1 Johdanto........................................... 11 1.1 Taustaa........................................... 11 1.2 Raportin tavoitteet ja metodologia........................ 12 1.3 Raportin rakenne...................................... 12 2 Sähkömarkkinalain muutokset ja niiden täytäntöönpanotilanne.................................. 14 2.1 Katsaus sähkömarkkinalain (368/1995) vuoden 2005 alussa voimaan tulleisiin muutoksiin................................ 14 2.1.1 Yleiset säännökset............................ 15 2.1.2 Sähköliiketoimintojen eriyttäminen............... 17 2.1.3 Verkkotoiminnan valvonta...................... 22 2.1.4 Muutoksenhaku Energiamarkkinaviraston päätöksiin. 25 2.1.5 Liittymisjohtojen rakentaminen.................. 26 2.1.6 Sähkön tuotanto ja voimalaitosrakentaminen....... 27 2.1.7 Vähittäismyyjän toimitusvelvollisuus............. 29 2.1.8 Liike- ja ammattisalaisuuksien suojaaminen........ 30 2.2 Sähkömarkkinalain muutosten (1172/2004) täytäntöönpanotilanne.................................. 31 2.2.1 Viranomaisten toimien täytäntöönpanovaihe........ 32 2.2.2 Sähköyhtiöiden toimien täytäntöönpanovaihe....... 36 3 Sähkömarkkinalain muutosten vaikutukset verkkoliiketoiminnassa................................. 47 3.1 Yleistä verkkoliiketoiminnan sääntelystä................... 47 3.1.1 Sääntelyyn liittyvät kannustinjärjestelmät.......... 48 3.1.2 Sähköverkkoliiketoiminnan sääntely Suomessa..... 49 3.2 Lakimuutosten vaikutusarviot............................ 56 3.2.1 Verkkoliiketoiminnan kohtuullisuusvalvonta....... 56 3.2.2 Liiketoimintojen eriyttäminen................... 62 3.2.3 Sähköjohtojen rakentamista koskevat muutokset.... 63 3.2.4 Hinnoittelun yhtenäistäminen................... 64 3.3 Yhteenveto lainsäädännön ja sääntelyn vaikutuksista verkkoliiketoiminnassa................................. 65 3.3.1 Sääntelyn viitekehyksen kehittyminen............ 65 3.3.2 Havaintoja sääntelyjärjestelmän toimivuudesta...... 66

4 Sähkömarkkinalain muutosten suhteellinen vaikutus sähkön myyntihintoihin........................ 67 4.1 Sähkön vähittäismyynnin tariffi- ja sopimusvaihtoehdot....... 67 4.1.1 Listahinnat.................................. 67 4.1.2 Tarjoushinnat................................ 68 4.1.3 Lista- ja tarjoushinnat yritysasiakkaille............ 71 4.2. Lakimuutosten vaikutus sähkön myyntihintojen kehittymiseen.. 72 4.2.1 Sähkön hintatrendit........................... 73 4.3. Polttoaineiden hintojen ja päästökaupan vaikutus sähkön hintojen kehittymiseen......................................... 99 4.3.1 Sähkön vähittäishinnat......................... 100 4.4. Asiantuntijoiden näkemys sähkön hintojen kehittymisestä ja sen syistä........................................... 103 4.4.1 Sähkönmyyjien näkemykset lakimuutosten vaikutuksista sähkön myyntihintoihin............. 104 4.4.2 Alan toimijoiden näkemykset sähkön myyntihintojen kehittymisen syistä laajemmin....... 110 5 Maakaasumarkkinoiden toiminta ja kehittyminen......................................... 117 5.1 Maakaasu Suomessa................................... 118 5.2 Yleistä maakaasumarkkinoista........................... 120 5.2.1 Maakaasun myynti............................ 121 5.2.2 Maakaasuverkkotoiminta....................... 122 5.2.3 Maakaasun jälkimarkkinat...................... 123 5.3. Maakaasuliiketoimintojen sääntely........................ 126 5.3.1 Maakaasun verkkoliiketoiminnan sääntely......... 126 5.3.2 Maakaasun myyntiliiketoiminnan sääntely......... 132 5.3.3 Hinnoittelun kohtuullisuutta koskevat päätökset..... 133 5.4. Katsaus maakaasumarkkinalain (508/2000) vuoden 2005 alussa voimaan tulleisiin muutoksiin...................... 133 5.4.1 Maakaasumarkkinalain soveltamisala............. 134 5.4.2 Hinnoitteluperiaatteet.......................... 135 5.4.3 Maakaasumarkkinaviranomaisen tehtävät.......... 136 5.4.4 Muutoksenhaku viranomaisen päätöksiin.......... 137 5.4.5 Maakaasumarkkinaviranomaisen oikeus toimittaa tarkastus............................ 138 5.5 Maakaasumarkkinalain muutosten (1293/2004) täytäntöönpanotilanne.................................. 139 5.5.1 Viranomaisten toimien täytäntöönpanovaihe........ 139 5.5.2 Kaasuyhtiöiden toimien täytäntöönpanovaihe....... 141 5.6. Maakaasun vähittäismyyntihinnat......................... 144

5.6.1 Kaasun hintatrendit........................... 144 5.6.2 Polttoaineiden hintojen vaikutus kaasun hintoihin... 147 5.6.3 Asiantuntijoiden näkemys kaasun hintojen kehittymisestä ja sen syistä..................... 148 5.7. Maakaasumarkkinoiden kehitysnäkymiä................... 150 5.7.1 Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteitä...... 151 5.7.2 Katsaus maakaasumarkkinoiden viimeaikaiseen kehitykseen.................................. 152 5.7.3 Sääntelyn rooli maakaasutoimialalla.............. 154 5.7.4 Muita maakaasumarkkinoiden kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä........................... 156 6 Johtopäätökset......................................... 160 6.1 Lakimuutosten vaikutukset sähkömarkkinoilla............... 160 6.1.1 Verkkoliiketoiminnan kohtuullisuusvalvonta....... 160 6.1.2 Sähkön myyntihinnat.......................... 162 6.2 Lakimuutosten vaikutukset maakaasumarkkinoilla........... 166 6.3 Muita havaintoja energiamarkkinoiden viimeaikaisesta kehityksestä.......................................... 166 Lähteet.................................................... 168 Liitteet.................................................... 172

11 1 Johdanto Tässä raportissa esitetään tulokset selvitystyöstä, jonka tavoitteena on ollut tunnistaa sähkömarkkinalakiin tehtyjen muutosten vaikutuksia sähkömarkkinoihin ja kuluttajien ja yrittäjien asemaan sähkömarkkinoilla sekä selvittää maakaasumarkkinoiden kehitystä ja maakaasumarkkinalain soveltamisesta saatuja kokemuksia. Selvitystyön taustalla ovat olleet vuoden 2005 alussa voimaan tulleet muutokset sähkömarkkinalaissa (386/1995) ja maakaasumarkkinalaissa (508/2000). Selvitystyön toteutuksesta ovat vastanneet Vaasan yliopiston VaasaEMG, Lappeenrannan teknillisen yliopiston Sähkömarkkinalaboratorio sekä KTT Reijo Jylhä. 1.1 Taustaa Eduskunta hyväksyi täysistunnossaan 13.12.2004 lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee antaa talousvaliokunnalle selvitys syyskuun 2006 loppuun mennessä sähkömarkkinalakiin tehtyjen muutosten vaikutuksista sähkömarkkinoihin sekä kuluttajien ja yrittäjien asemaan sähkömarkkinoilla (HE 127/2004). Lisäksi eduskunta edellytti, että hallituksen tulee antaa talousvaliokunnalle syyskuun 2006 loppuun mennessä selvitys maakaasumarkkinoiden kehityksestä ja maakaasumarkkinalain soveltamisesta saaduista kokemuksista (HE 128/2004). Kauppa- ja teollisuusministeriön maaliskuussa 2006 käynnistämän selvitystyön rajaus määräytyi pitkälti edellä mainittujen eduskunnan antamien lausumien pohjalta ja niihin liittyvät tarkastelut muodostavat tämän raportin keskeisen sisällön. Vuoden 2005 alussa voimaan tulleiden sähkö- ja maakaasumarkkinalakien voimassaoloaikana energiamarkkinoilla on koettu monia muitakin muutoksia, joiden vaikutukset markkinoiden toimintaan ovat usein olleet huomattavasti merkittävämpiä kuin tehtyjen lakimuutosten. Tällaisia tekijöitä ovat olleet esimerkiksi vuoden 2005 alussa käynnistynyt päästökauppa, polttoaineiden hintakehitys sekä aivan viime aikoina virinnyt laaja yhteiskunnallinen huoli sähkön tuotantokapasiteetin riittävyydestä pitkällä aikavälillä. Raportissa energiamarkkinoiden toimintaan lakimuutosten lisäksi vaikuttaneita muita tekijöitä on tarkasteltu lähinnä siltä osin, kun ne ovat vaikuttaneet loppuasiakkaiden kokemaan hintakehitykseen.

12 1.2 Raportin tavoitteet ja metodologia Selvitystyössä tarkasteltuja aiheita ovat olleet sähkö- ja maakaasumarkkinalakien vuoden 2005 alussa voimaan tulleiden muutosten vaikutusarviot sekä lakien täytäntöönpanotilanne. Vaikutusarvioissa pääpaino on ollut verkkoliiketoimintojen kohtuullisuusarvioinnissa, liiketoimintojen eriyttämisessä sekä verkkojen rakentamista koskevissa muutoksissa. Lisäksi on tarkasteltu sähkön ja maakaasun loppuasiakashintojen kehitystä ja lakimuutosten mahdollista vaikutusta niihin. Lopuksi on selvitetty, mitkä muut tekijät ovat viime vuosina vaikuttaneet sähköja maakaasumarkkinoiden kehitykseen. Selvitystyön tulokset perustuvat kirjallisuustutkimukseen, sähkö- ja maakaasumarkkinoita kuvaavien tilastotietojen ja tunnuslukujen analysointiin, esimerkkilaskelmiin sekä toimialojen sidosryhmille tehtyihin laajoihin kysely- ja haastattelututkimuksiin. Metodologia on tarkemmin selostettu kunkin osion yhteydessä. 1.3 Raportin rakenne Raporttia oli kirjoittamassa kaikki kolme tutkimustyöhönkin osallistunutta asiantuntijatahoa; Vaasan yliopiston VaasaEMG, Lappeenrannan Teknillisen yliopiston Sähkömarkkinalaboratorio sekä KTT Reijo Jylhä. Raportin rakenne noudattaa tutkijoiden keskinäistä vastuunjakoa, ja raportti muodostuu enimmäkseen tutkijoiden varsin itsenäisesti kokoamista osioista. Kappaleen 2 on kirjoittanut KTT Reijo Jylhä. Hän on koonnut katsauksen sähkömarkkinalain vuoden 2005 alussa voimaan tulleista muutoksista ja tarkastellut niiden täytäntöönpanotilannetta. Kappaleen 3 ovat kirjoittaneet Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston Sähkömarkkinalaboratorion tutkijat. He ovat tehneet selvityksen sähkömarkkinalain muutosten vaikutusarvioista erityisesti verkkotoiminnan kohtuullisuusvalvontaan, liiketoimintojen eriyttämiseen ja sähköjohtojen rakentamiseen liittyen. Kappaleen 4 ovat kirjoittaneet Vaasan yliopiston VaasaEMG:n tutkijat. Tässä kappaleessa on tarkasteltu laajasti sähkön loppukäyttäjähintojen kehitystä ja lakimuutosten sekä muiden tekijöiden vaikutusta siihen. Kappaleen 5 ovat koonneet KTT Reijo Jylhä, Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston Sähkömarkkinalaboratorion tutkijat sekä Vaasan yliopiston VaasaEMG:n tutkijat yhdessä. Tässä kappaleessa käsitellään laajasti maakaasumarkkinoiden nykytilannetta, siihen vaikuttavia tekijöitä, maakaasumarkkinala-

13 kiin tehtyjä muutoksia ja niiden täytäntöönpanovaihetta sekä maakaasun hintojen kehittymistä ja siihen vaikuttavia syitä. Kappaleen 6 johtopäätökset on tehty Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston Sähkömarkkinalaboratorion tutkijoiden ja Vaasan yliopiston VaasaEMG:n tutkijoiden toimesta.

2 Sähkömarkkinalain muutokset ja niiden täytäntöönpanotilanne 14 Tässä osiossa käydään läpi keskeisimmät sähkömarkkinalakiin tehdyt muutokset, jotka astuivat voimaan vuodenvaihteessa 2004/2005. Lisäksi selvitetään, mikä on muutosten täytäntöönpanotilanne viranomaisten keskuudessa sekä Suomen sähköyhtiöissä. Täytäntöönpanotilannetta kartoitetaan kysymällä asiaa yhtiöiltä itseltään sekä alan asiantuntijoilta ja viranomaisilta. 2.1 Katsaus sähkömarkkinalain (368/1995) vuoden 2005 alussa voimaan tulleisiin muutoksiin Joulukuun 21. päivänä 2004 annettu laki sähkömarkkinalain muuttamisesta (1172/2004) perustuu hallituksen esitykseen HE 127/2004. Mainitun hallituksen esityksen mukaan lainmuutoksella pyritään seuraaviin päämääriin: Sillä tehostetaan sähköliiketoimintojen eriyttämistä ja sähköverkkojen valvontaa sekä sähkön toimitusvarmuuden seurantaa. Myös sähkömarkkinalain vanhentuneita säännöksiä ajantasaistetaan. Pääsääntöisesti sähköverkkotoiminta eriytetään oikeudellisesti ja toiminnallisesti sähkön tuotanto- ja myyntitoiminnoista kuitenkin niin, että pienet sähköverkot jäävät oikeudellista sekä pienet ja keskisuuret verkot toiminnallista eriyttämistä koskevien velvoitteiden ulkopuolelle. Velvoite oikeudelliseen eriyttämiseen koskee noin 35 prosenttia jakeluverkonhaltijoista ja noin 85 prosenttia Suomen jakeluverkoissa siirretystä energiasta. Oikeudellisen eriyttämisen ulkopuolelle jäävien yritysten osalta täsmennetään kirjanpidossa tehtävää eriyttämistä koskevia säännöksiä. Sähköverkkojen tapauskohtaisesta ja jälkikäteisestä valvonnasta siirrytään kaikkiin verkonhaltijoihin kohdistuvaan yhtenäiseen ja osittain etukäteiseen valvontaan. Energiamarkkinavirasto vahvistaa kaikille verkonhaltijoille sekä järjestelmävastaavalle kantaverkonhaltijalle noudatettavaksi keskeisimpien palveluiden ehdot sekä palveluiden hinnoittelua koskevat menetelmät ennen niiden käyttöönottamista. Siirtomaksuja koskeva vahvistuspäätös annetaan neljän vuoden pituisen valvontajakson ajaksi, jona aikana verkkohinnoittelun tulee olla kokonaisuudessaan kohtuullista. Valvontajakson päätyttyä verkonhaltijan tulee Energiamarkkinaviraston päätöksen perusteella palauttaa mahdollinen ylituotto asiakkaille alentamalla siirtopalvelujen hintoja. Verkonhaltija voi myös kerätä hyväksyttävän tason alittavan määrän korkeampina siirtomaksuina seuraavan

15 valvontajakson kuluessa. Suurten hintamuutosten vaikutuksia yksittäisten asiakkaiden siirtopalvelumaksuihin pehmennetään yritysjärjestelyihin ja siirtymäaikoihin liittyvillä säännöksillä. Energiamarkkinaviraston päätösten osalta siirrytään kaksiportaiseen muutoksenhakumenettelyyn. Keskeisten valvontapäätösten osalta muutoksenhaku ohjataan ensisijassa markkinaoikeuteen. Liittymisjohtojen rakentamista helpotetaan antamalla sähkönkäyttäjille ja tuottajille oikeus rakentaa oma liittymisjohto vastuualueen ulkopuoliseen jakeluverkkoon ja lähimpään korkeajänniteverkkoon. Sähkön kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon seurantaa tehostetaan. Sähkön niukkuustilanteiden varalta pyritään ehkäisemään sähkön markkinahinnan manipulointimahdollisuuksia sekä edistämään voimalaitosten käyttövalmiutta. Energiamarkkinavirastolle annetaan toimivalta määrätä siirtämään talvikauteen ajoittuvaa voimalaitoksen huoltoseisokkia sähkön kireän tuotantotilanteen vuoksi. Lakiin on otettu säännökset uutta tuotantokapasiteettia koskevasta tarjouskilpailusta. Laissa täsmennetään niitä periaatteita, joiden mukaan paikallisen sähkönmyyjän on toimitettava sähköä kuluttajille ja muille pienille sähkönkäyttäjille, kun nämä eivät halua kilpailuttaa sähkönmyyjää. Edellä mainitut muutokset astuivat voimaan 27.12.2004 kuitenkin niin, että oikeudellisen eriyttämisen edellyttämät yritysrakenteiden muutokset tulee panna täytäntöön 1. päivään tammikuuta 2007 mennessä. Seuraavassa tarkastellaan sähkömarkkinalakiin tehtyjä muutoksia pykälittäin ryhmiteltyinä lakiin sisältyvien asiakokonaisuuksien mukaisesti. Tarkastelun kohteeksi on valittu muutokset, joiden on arvioitu olevan osapuolien kannalta merkittävimpiä. 2.1.1 Yleiset säännökset 1 Lain tavoitteet Sähkömarkkinalain tarkoitus on varmistaa edellytykset tehokkaasti toimiville sähkömarkkinoille siten, että kohtuuhintaisen ja riittävän hyvänlaatuisen sähkön saanti voidaan turvata. Sen saavuttamisen ensisijaisina keinoina ovat terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen sähkön myynnissä sekä kohtuullisten ja tasapuolisten palveluperiaatteiden ylläpito sähköverkkojen toiminnassa (SML 1 1).

16 2 Lain soveltamisala Tätä lakia sovelletaan sähkömarkkinoihin, joilla tarkoitetaan sähkön tuotantoa, tuontia, vientiä, siirtoa ja myyntiä (SML 2 1). Lain soveltamisalan kohdalla puolustushallinnon sähköverkot on sähköverkkolupaa, verkkotoiminnan yleisiä velvoitteita ja hinnoitteluperiaatteita sekä voimalaitosten rakentamista, käytöstä poistamista sekä huoltoseisokkeja koskevilta osin selvästi erotettu pois lain soveltamispiiristä (SML 2 2). 4 Sähköverkkolupa Sähkömarkkinalain 4 :n 2 momentti, joka määrittelee tilanteet, milloin sähköverkkotoiminta ei ole luvanvaraista, on muutettu muotoon: Luvanvaraista ei ole sähköverkkotoiminta, jossa yhteisön tai laitoksen hallinnassa olevalla sähköverkolla hoidetaan vain kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäistä sähkönjakelua. Yhteisöjen verkostoituessa ja fuusioituessa yhteisön hallinnassa oleva kiinteistöryhmä voi muodostua suureksi ja varsinkin asunto- ja liikerakennuksia hallinnoivien yhteisöjen kohdalla yksittäisten sähkönkäyttäjien, so. kiinteistöjen osakkaiden tai vuokralaisten edut voivat poiketa kiinteistöryhmää hallitsevan yhteisön eduista. Siksi olisi ehkä aihetta harkita, pitäisikö huomattavan suurien kiinteistöjen ja kiinteistöryhmien sähköverkkotoiminta olla luvanvaraista vai pitäisikö sähkömarkkinalain soveltaminen näihin tapauksiin järjestää muulla tavalla. 4 2 momentin 2 kohdassa säädetään edelleen, että sähköverkon suunnittelu ei edellytä sähköverkkolupaa. Määräys on sähkömarkkinoiden nykyisen tilanteen mukainen mm. siksi, että usein verkonhaltijat haluavat taloudellisista ja organisatorisista syistä ulkoistaa verkonsuunnittelunsa. 5 Sähköverkkoluvan myöntäminen ja luvan edellytykset Entinen laki totesi, että sähköverkkolupa myönnetään, jos luvanhakijalla on tekniset, taloudelliset ja organisatoriset edellytykset huolehtia sähköverkkotoiminnasta siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Nyt lakiin on lisätty luettelo perusteista, joiden toteutuessa sähköverkkolupa myönnetään. Luettelon kohdassa 5 säädetään, että hakijalla pitää olla päätösvalta sähköverkon käyttöön, ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittaviin varoihin. Kohdan 5 määräys on nykyisillä sähkömarkkinoilla ajankohtainen, toimiihan maassa verkkoyhtiöitä, joita erilaisten järjestelyjen kautta omistavat alan ulkopuoliset toimijat. Näissä yhtiöissä omistajien sekä verkkoyhtiöiden ja erityisesti verkkoyhtiöiden asiakkaiden edut saattavat mennä ristiin.

17 Sähkömarkkinalaki määrää, että verkkoyhtiöllä pitää olla päätösvalta sähköverkon käyttöön, ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittaviin varoihin. Käytäntö tulee osoittamaan, riittääkö laissa oleva maininta joka tilanteessa takaamaan verkkoyhtiöille toiminnan ja verkon kehittämiseen ja käyttöön tarvittavat varat. 6 Jakeluverkonhaltijan vastuualue Verkonhaltijan vastuualuetta koskevat määräykset ovat ennallaan lukuun ottamatta vastuualueen muutoksista annettavaa ilmoitusta koskevaa 2. momentin loppuosaa. Ennen tarkempia määräyksiä ilmoituksessa annettavista tiedoista ja ilmoitusmenettelystä antoi ministeriö, nyt sähkömarkkinaviranomainen. Ministeriön tehtävänä on säädellä sähkömarkkinoiden yleisiä toimintalinjoja ja menetelmiä. Yksittäisen verkonhaltijan vastuualueen muutoksista ilmoittamisen muoto ja laajuus eivät ole tämäntyyppisiä asioita. Ne kuuluvat selvästi sähkömarkkinoiden normaaleihin toimintarutiineihin, joista päättäminen kuuluu sähkömarkkinaviranomaisen tehtäviin. 15 Pistehinnoittelu Pistehinnoittelua koskeva SML 15 :n 3 momentti on täydennetty: Jakeluverkossa siirtopalvelujen hinta ei saa riippua siitä, missä asiakas maantieteellisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuualueella. Jakeluverkonhaltijan toisistaan maantieteellisesti erillään sijaitsevilla vastuualueen osilla tulee kuitenkin soveltaa kunkin alueen osalta omia siirtopalvelun hintoja. Momentin alkuosan kanssa ristiriitainen loppuosa on tehty niitä verkonhaltijoita varten, jotka toimivat useilla eri puolilla maata sijaitsevilla alueilla. Määräys on tarpeellinen, koska verkkoyhtiöiden yhdistymistilanteissa syntyvien suurien siirtohintaerojen kerralla tapahtuva poistaminen aiheuttaa aikaisempien kokemusten mukaan kritiikkiä sähkönkäyttäjien keskuudessa. 2.1.2 Sähköliiketoimintojen eriyttäminen 28 Sähköliiketoimintojen eriyttämisvelvollisuus SML 28 1 määrää sähköliiketoimintojen eriyttämisestä seuraavasti: Sähkömarkkinoilla toimivan yrityksen on eriytettävä sähköverkkotoiminta muista sähköliiketoiminnoista sekä sähköliiketoiminnot muista yrityksen harjoittamista liiketoiminnoista.

18 Ennen verkonhaltijan ja sähkönmyyjän piti eriyttää verkkotoiminta, sähkön myyntitoiminta ja sähkön tuotantotoiminta toisistaan sekä muista liiketoiminnoista, toki niin, ettei vähäistä sähköntuotantoa tarvinnut eriyttää sähkön myynnistä. Nyt riittää, että verkkotoiminta, muut sähköliiketoiminnot ja yrityksen muut liiketoiminnot eriytetään toisistaan. Muutos purkaa osaltaan sähkömarkkinoiden luomisen yhteydessä syntyneitä monimutkaisia rakenteita. SML 28 2 tarkentaa: Verkonhaltijan on eriytettävä toisistaan seuraavat sähköverkkotoiminnan osatoiminnot: 1. Kantaverkkotoiminta ja jakeluverkkotoiminta; 2. Jakeluverkkotoiminnat, joita harjoitetaan toisistaan maantieteellisesti erillään sijaitsevissa vastuualueen osissa, jos osissa sovelletaan 15 :n 3 momentissa tarkoitettuja omia siirtopalvelujen hintoja. Momentin toinen alakohta sisältää siirtymävaiheessa tarvittavan tarkennuksen toimintojen eriyttämiseen. Ajan kuluessa maantieteellisesti erillään olevilla alueilla toimivat verkonhaltijat varmasti pystyvät yhdenmukaistamaan siirtopalvelujensa hinnat ja ehdot alueidensa hajanaisuudesta huolimatta, mutta yht äkkiä toteutettuna hintojen yhtenäistäminen aiheuttaa ongelmia. Eriyttämisvaihtoehdot Seuraavassa on kaaviokuvan muodossa esitetty, miten eriyttämistavat koskevat verkkoyhtiöitä. Verkkoyhtiön sijoittumisen eriyttämisryhmään määrää joko vuodessa siirretyn energian määrä tai asiakkaiden lukumäärä. Näiden suhde vaihtelee eri verkkoyhtiöissä. Lakitekstissä esiintyvät tarkat luvut on alleviivattu.

19 Kuvio perustuu KTM:n muistioon 8/15/2006 Oikeudellisen eriyttämisen juridiset perusteet Kuvio 1. Eriyttämisvaihtoehdot. Kun verkonhaltijan verkossa siirretty energiamäärä on alle 200 GWh/vuosi, on tehtävä vain kirjanpidollinen eriyttäminen. Kun verkonhaltijan verkossa siirretty energiamäärä on kolmen viimeksi päättyneen kalenterivuoden aikana ollut vähintään 200 GWh/vuosi, on toteutettava oikeudellinen eriyttäminen. Jos verkonhaltijalla on vähintään 50 000 asiakasta, on lisäksi toteutettava hallinnollinen eriyttäminen. Jos verkonhaltijalla on vähintään 100 000 asiakasta, voidaan ministeriön päätöksellä antaa tarkempia ohjeita toiminnallisen eriyttämisen toteuttamiseksi. 29 Eriyttämisvelvollisuuden sisältö Se, mitä toimintojen eriyttäminen käytännössä tarkoittaa, on määritelty SML 29 :ssä seuraavasti: Eriyttämisellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että eriytettäville sähköliiketoiminnoille on tilikausittain laadittava tuloslaskelma ja tase. Tuloslaskelma ja tase, joiden tulee olla yrityksen kirjanpidosta johdettavissa, on laadittava soveltuvin osin kirjanpitolain (1336/1997) säännösten mukaisesti. Kyseessä on ns. kirjanpidollinen eriyttäminen. Sitä koskeva määräys on muuttunut niin, että nyt eriytettävälle toiminnolle on aina laadittava myös tase. Aiemmin tase piti laatia vain, jos kyseessä oli pääomavaltainen toiminto. Muutoksen ansiosta viranomaiset saavat hieman yksilöidymmän ja tarkemman kuvan yrityksen eri toimintojen keskinäisestä asemasta ja merkityksestä. Yrityksen kannalta asialla ei ole suurta merkitystä.

20 30 Kunnallisen laitoksen eriyttäminen Miten eriyttäminen on toteutettava sähköliiketoimintaa harjoittavassa kunnallisessa liikelaitoksessa, on määrätty SML 30 :ssä: Sähköliiketoimintaa harjoittavan kunnallisen laitoksen sähköliiketoimintoja koskeva kirjanpito tulee tilikausittain eriyttää kunnan muusta kirjanpidosta sekä kunnan muiden laitosten kirjanpidosta. Laitokselle tulee laatia oma tuloslaskelma ja tase. Määräystä on muutettu niin, että sähköliiketoimintaa harjoittavan kunnallisen liikelaitoksen kirjanpito on eriytettävä paitsi kunnan myös muiden kunnallisten liikelaitosten kirjanpidosta. Sen sijaan tilinpäätöksen vertailukelpoisuus osakeyhtiön tilinpäätökseen on jäänyt pois. Määräys, jonka mukaan sähköliiketoimintaa harjoittavan liikelaitoksen kirjanpito on eriytettävä kunnan muiden liikelaitosten kirjanpidosta, on tärkeä, koska liikelaitosten yhteisestä tilinpäätöksestä ei pystyisi näkemään yksittäisen liikelaitoksen taloudellista asemaa. Kunnallisen ja osakeyhtiömuotoisen verkkoyhtiön keskinäisen vertailun takia tilinpäätösten vertailukelpoisuus on välttämätöntä. Toki kunnallinen ja osakeyhtiön tilinpäätös ovat rakenteellisesti lähestyneet toisiaan, mutta varsinkin varausten erilaisuus vaikeuttaa vertailua. 34 a Oikeudellisesti eriytetty sähköverkkotoiminta Edellisessä pykälässä mainittu kirjanpidollinen eriyttäminen ei enää riitä kaikkien yritysten kohdalla. Uudessa SML:n 34 a 1 momentissa on määritelty kriteerit, joiden perusteella on toteutettava ns. oikeudellinen eriyttäminen: Jos kantaverkonhaltija tai muu verkonhaltija, jonka 400 voltin sähköverkossa siirretty vuotuinen sähkömäärä on ollut kolmen viimeksi päättyneen kalenterivuoden aikana vähintään 200 gigawattituntia, toimii osana sähköntuotantoa tai sähkönmyyntiä harjoittavaa yritystä tai saman osapuolen määräysvallassa olevaa yritysryhmää, tulee verkonhaltijan olla oikeudelliselta muodoltaan, organisaatioltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton yrityksen tai yritysryhmän sähköntuotanto- ja sähkönmyyntitoiminnoista (oikeudellisesti eriytetty sähköverkkotoiminta). Oikeudellisen eriyttämisen velvoite koskee suuria ja keskisuuria verkonhaltijoita. Käytännössä oikeudellinen eriyttäminen tapahtuu muodostamalla verkkotoiminnoista oma erillinen osakeyhtiönsä. Toinen malli on se, että muodostetaan erillinen holding-yhtiö, joka omistaa sekä verkkotoimintaa hoitavan että sähkön myyntiä ja tarvittaessa sähkön tuotantoa ja muita toimintoja hoitavat tytäryhtiöt.

21 SML 34 a 2 momentti tarkentaa: Määräysvallalla tarkoitetaan 1 momentissa oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet huomioon ottaen antavat osapuolelle mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä tai sen toimielimissä. Kun verkonhaltija ja paikallinen sähkönmyyjä yleensä ovat saman omistajan tavalla tai toisella omistamia yhtiöitä, on syytä pohtia, onko oikeudellinen eriyttämien riittävä keino yhtiöiden välisen riippumattomuuden takaamiseksi. Yhtiöiden välinen riippuvuus tulee ennen kaikkea yhteisten omistajien kautta, joilla on päätösvalta kaikissa omistamissaan yhtiöissä. Muutoksen toimeenpanosta säädetään SML 34 a 3 momentissa: Oikeudellisesti eriytettyä sähköverkkotoimintaa koskeva yritysrakenteen muutos on pantava täytäntöön kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona 1 momentissa tarkoitettu kynnysarvo on täyttynyt. 34 :n 1 ja 3 momentin määräykset tarkoittavat sitä, että vähitellen yhä useampi yritys eriyttää oikeudellisesti verkkotoimintansa. Oikeudellinen eriyttäminen ei sinänsä paranna yritysten toimintaolosuhteita. Sen sijaan se kasvattaa yhtiöiden yhteisiä hallintokustannuksia. Sähkönkäyttäjien asemaan oikeudellinen eriyttäminen ei merkittävästi vaikuta. 34 b Oikeudellisesti eriytetyn verkonhaltijan oikeus harjoittaa sähkön hankintaa ja myyntiä Uutena asiana sähkömarkkinalaki antaa oikeudellisesti eriytetylle verkonhaltijalle oikeuden erityistilanteissa hankkia ja myydä sähköä. SML 34 b määrittelee asian seuraavasti: Oikeudellisesti eriytettyä verkkotoimintaa harjoittava verkonhaltija voi harjoittaa sähkön hankintaa ja myyntiä, jos toiminnan tarkoituksena on: 1. Sähköverkon häviöenergian hankinta; 2. Järjestelmävastuuseen kuuluvien tehtävien hoitaminen; 3. Siirtorajoitusten hallinta; 4. Verkon rakentamista, käyttöä ja kunnossapitoa palvelevien siirrettävien varavoimakoneiden käyttö ja niillä tuotetun sähkön myynti verkkoon; 5. Hankkia omakäyttösähköä yhteisön toimitiloihin, sähköasemille tai linkkiasemiin taikka muihin näitä vastaaviin yhteisön kohteisiin; 6. Jakeluverkonhaltijan sähköntoimitus tähän lakiin perustuvan velvollisuuden nojalla sähkönkäyttäjälle tilanteessa, jossa vähittäismyyjän toimitus on keskeytynyt myyjästä aiheutuvasta syystä.

22 Tämä pykälä on käytännön sanelema välttämättömyys. Ilman em. oikeuksia verkonhaltija ei voisi toteuttaa sähkömarkkinalain sille asettamia velvoitteita. Itse asiassa pykälä laillistaa nykyisen käytännön. 34 c Toiminnalliset eriyttämisvaatimukset Kirjanpidollisen ja oikeudellisen eriyttämisen lisäksi SML 34 c 1 määrittelee ns. toiminnalliset erittämisvaatimukset: Oikeudellisesti eriytettyä sähköverkkotoimintaa harjoittavan verkonhaltijan, jolla on vähintään 50 000 asiakasta, johtoon kuuluva henkilö ei saa toimia sähkön tuotannosta tai myynnistä vastaavan yrityksen toimitusjohtajana tai hallituksen tai sitä vastaavan toimielimen jäsenenä, jos verkonhaltija ja yritys ovat saman osapuolen määräysvallassa. Määräys perustuu EU-lainsäädäntöön. Jää nähtäväksi, minkä verran määräyksellä on vaikutusta verkonhaltijan ja sähkönmyyjän sekä tuottajan välisiin riippuvuussuhteisiin. Yritysten keskinäinen riippuvuus on joka tapauksessa olemassa yhteisen omistuspohjan kautta. Suomen oloissa hyvin suuria verkonhaltijoita koskien ministeriö voi SML 34 c 2 mukaisesti antaa lisämääräyksiä: Ministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä toiminnallisista eriyttämisvaatimuksista, jotka koskevat oikeudellisesti eriytettyä sähköverkkotoimintaa harjoittavaa verkonhaltijaa, jolla on vähintään 100 000 asiakasta. Nämä vaatimukset voivat liittyä verkonhaltijan johtoon kuuluvien henkilöiden riippumattomuuden varmistamista koskevista työsuhde-eduista päättämiseen sekä verkonhaltijan velvollisuuteen laatia ohjelma toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että verkonhaltija toteuttaa tämän lain 3 ja 4 luvussa tarkoitetut tavoitteensa syrjimättömästi. Myös tämä määräys perustuu EU-lainsäädäntöön. Momentin perusteella suurelle verkonhaltija-työnantajalle voidaan asettaa vaatimuksia, joita ei aseteta pienemmille verkonhaltijoille. Sen on otettava verkkoyhtiössään käyttöön ainakin osittain oman päätösvaltansa ulkopuolella määräytyvät johdon työsuhde-edut sekä laadittava ohjelma, jolla varmistetaan verkkotoiminnan yleisten velvoitteiden ja hinnoitteluperiaatteiden sekä järjestelmävelvoitteiden ja sähkökauppojen selvityksen toteutuminen. 2.1.3 Verkkotoiminnan valvonta 12 Verkkopalvelun myyntiehtojen ja tunnuslukujen julkaiseminen Sähkömarkkinain muutos (1174/2004) sisältää määräyksen, joka velvoittaa verkonhaltijan ilmoittamaan sähkömarkkinaviranomaiselle verkkopalvelujensa voimassa olevat myyntiehdot ja hinnat sekä niiden määräytymisperusteet (SML 12 ).

23 Käytäntö on entinen. Sähkömarkkinaviranomainen on koko toimintansa ajan valvontavelvollisuutensa puitteissa pyytänyt ja saanut mainitut tiedot. Mainitussa sähkömarkkinalain muutoksessa määrätään, että verkonhaltijan tulee julkaista verkkopalvelujensa hintatasoa sekä verkkotoiminnan tehokkuutta, laatua ja kannattavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Sähkömarkkinaviranomainen voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tunnuslukuja julkaisuvelvollisuus koskee, mitä ohjeita tunnuslukuja laskettaessa noudatetaan sekä miten tunnusluvut julkaistaan (SML 12 3). Myös tämä momentti vahvistaa osittain jo käytössä olleen menettelyn. Verkonhaltijat ovat pitkään julkaisseet määrättyjä toimintansa luonnetta ja hintatasoa kuvaavia tunnuslukuja. Osa luvuista ilmoitetaan sähkönkäyttäjille esimerkiksi sähkölaskun yhteydessä, osa ilmoitetaan sähkömarkkinaviranomaiselle. Viranomainen puolestaan julkaisee saamansa luvut sellaisenaan tai laskee niiden avulla uusia tunnuslukuja. 22 Vähittäismyyjän myyntiehtojen ilmoittaminen sähkömarkkina-viranomaiselle Jotta sähkönkäyttäjä voisi saada luotettavaa tietoa sähkönmyyjän sähkönhinnoista ja -toimitusehdoista SML 22 1 momentissa säädetään: Sähkön vähittäismyyjän, jolla on markkinavoimaa, tulee toimittaa 21 3 momentissa tarkoitetut vähittäismyyntiehdot ja -hinnat sekä niiden määräytymisperusteet sähkömarkkinaviranomaiselle ennen niiden käyttöönottamista. Kyseessä on toimitusvelvollisessa sähkökaupassa käytettävät vähittäismyyntiehdot ja -hinnat. Näin on toimittu ennenkin, vaikka laissa ei tätä määräystä ollutkaan. Juuri näihin tietoihin perustuvia hintalaskelmia sähkömarkkinaviranomainen on jo vuosia julkaissut nettisivuillaan. Edelleen SML 22 2 momentissa määrätään: Sähkön vähittäismyyjän tulee ilmoittaa sähkömarkkinaviranomaiselle tai tämän määräämälle yhteisölle sähkön vähittäismyyntiehdot ja -hinnat, joilla vähittäismyyjä tarjoaa yleisesti sähköä kuluttajille sekä muille sähkönkäyttäjille, joiden käyttöpaikka on varustettu enintään 3 x 63 ampeerin pääsulakkeilla tai joiden sähkönkäyttöpaikkaan ostetaan sähköä enintään 100 000 kilowattituntia vuodessa. Määräys on uusi ja tarkoittaa sitä, että sähkönmyyjän on ilmoitettava kilpaillussa sähkökaupassa käyttämänsä hinnat, so. tarjoushinnat sähkömarkkinaviranomaiselle ja edelleen julkisuuteen. Jää nähtäväksi, lisääkö tarjoushintojen julkistaminen sähkönkäyttäjien kiinnostusta sähkönmyyjien kilpailuttamiseen, vai käykö

24 niin, että julkisuus lähentää sähkönmyyjien tarjoushintoja ja pienentää samalla sähkönkäyttäjien kilpailuttamisen kautta saamaa hyötyä ja sähkönkäyttäjien kiinnostusta sähkönostonsa kilpailuttamiseen. SML 22 3 momentti tarkentaa edelleen: Sähkömarkkinaviranomainen voi antaa tarkemmat määräykset, mitä vähittäismyyntiehtoihin ja -hintoihin sekä niiden määräytymisperusteisiin liittyviä tietoja sille tulee toimittaa, miten tiedot tulee eritellä sekä miten tiedot tulee toimittaa. Sähkökaupan entistä tarkempi ohjailu parantaa varmasti sähkönkäyttäjän asemaa, mutta tekee sähkökaupan käymisen sähkönmyyjille yhä työläämmäksi ja kalliimmaksi. Samalla sähkökauppa liukuu yhä kauemmas vapaan kahdenvälisen kaupan periaatteista. Nämä tekijät saattavat vähentää sähkönmyyjien halukkuutta osallistua kilpailtuun sähkökauppaan ja tämä puolestaan vähentää sähkönkäyttäjän valintamahdollisuuksia tarjoajien vähentyessä. 38 a Sähkömarkkinaviranomaisen vahvistamat ehdot ja menetelmät Yksi tärkeimmistä sähkönhuollon osista on SML 38 a :ssä mainittu verkkotoiminnan säätely. Se tarkoittaa, että verkonhaltijan pitää etukäteen hyväksyttää sähkömarkkinaviranomaisella palvelujen ehdot ja hinnoittelumenetelmät kuten menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson aikana. Myös siirtopalvelun ja liittämispalvelujen ehdot ja menetelmät kuten myös järjestelmävastuuseen määrätyn verkonhaltijan vastaavat ehdot ja menetelmät kuuluvat ennalta hyväksytettävien asioiden piiriin. Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä sähkömarkkinaviranomainen voi määrätä verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperusteista, mainitulle pääomalle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta sekä verkkotoiminnan tuloksen laskentatavasta ja sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta. Edelleen päätöksessä voidaan määrätä verkkotoiminnan tehostamistavoitteesta ja sen määrittämistavasta sekä menetelmästä, jolla mainittua tavoitetta sovelletaan hinnoittelussa. Sähkönkäyttäjien kannalta asiaa tarkasteltaessa tällainen normitettu sitoutuneen pääoman tuoton määräytymistapa ja yhtenäiset verkkopalveluehdot ovat jonkinlainen vakuutus siitä, etteivät siirto- ja muut verkkopalvelumaksut nouse kohtuuttomiksi. Toisaalta voi myös käydä niin, että kun viranomainen määrittelee kullekin verkonhaltijalle sallitun tuoton, tästä tuottotasosta tulee standardi, jota toteutetaan kaikissa tilanteissa. Hyvin monessa verkkoyhtiössä tämä tarkoittaa siirtohintojen nousua, koska tiettävästi vain harvat sähkönkäyttäjien omistamista

25 verkkoyhtiöistä ovat ottaneet yhtiöstään ulos nykyjärjestelmällä lasketun tasoista sijoitetun pääoman tuottoa. 39 a Erityissäännökset sähkömarkkinaviranomaiselle tehtävien tutkintapyyntöjen käsittelystä SML 39 a :ssä lakiin on lisätty säädökset verkonhaltijoita koskevien tutkintapyyntöjen käsittelyajoista. Sähkömarkkinaviranomaisen on käsiteltävä nämä tutkintapyynnöt pääsääntöisesti kahden kuukauden kuluessa tutkintapyynnön vastaanottamisesta. Määräyksellä on merkitystä ensisijaisesti verkonhaltijan ja voimalaitoksen omistajan oikeusturvalle ja sitä kautta myös heidän asiakkailleen. Määräys parantaa asianomaisten oikeusturvaa sikäli, että päätös saadaan nopeasti. Toisaalta se voi myös heikentää heidän oikeusturvaansa, jos viranomainen joutuu tekemään päätöksensä aikapulan takia puutteellisen valmistelun perusteella. 2.1.4 Muutoksenhaku Energiamarkkinaviraston päätöksiin 51 Muutoksenhaku Muutoksenhakuun on luotu uusi järjestelmä (SML 51 ). Sähkömarkkinaviranomaisen sähkömarkkinalain perusteella tekemistä päätöksestä valitetaan yleensä hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Sähkömarkkinaviranomaisen sähkömarkkinalain perusteella tekemistä 16 :n 2 momentin (koskee järjestelmävastuuta), 38 a 38 d (koskee sähkömarkkinaviranomaisen verkonhaltijaa ja tämän toimintaa koskevaa valvontaa) ja 39 :n (koskee valvontaviranomaisen toimivaltaa valvonta-asioissa) nojalla sekä verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkökaupassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 7 artiklan nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Toinen valitusaste on aina korkein hallinto-oikeus, jolta haetaan muutosta myös ministeriön tämän lain nojalla antamiin päätöksiin (SML 51 3). Sähkömarkkinaosapuolten kannalta valitusteiden selvä esittäminen on hyvä asia. Nyt osapuolet tietävät tarkkaan, mihin heidän on valitettava, jos viranomaisen päätös tuntuu kohtuuttomalta. Osapuolten kannalta on myös tärkeää, että oikeusasteiden kapasiteetit mitoitetaan riittäviksi, ettei valitusten käsittely niissä kestä kohtuuttoman pitkään. Tämä huonontaisi valittajien oikeusturvaa.

26 52 Erityissäännökset sähkömarkkinaviranomaisen päätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta Sähkömarkkinaviranomaisen päätösten toimeenpanosta säädetään SML 52 :ssä. Siinä todetaan, että Sähkömarkkinaviranomaisen SML 38 a -38 d ja 39 :n perusteella antamaa päätöstä on noudatettava, vaikka siihen olisi haettu muutosta, jollei sähkömarkkinaviranomainen ole päätöksessään toisin määrännyt. Päätöstä, joka koskee virheellisesti perityn maksun palauttamista yksityiselle asiakkaalle tai päätöstä, joka koskee uhkasakon maksettavaksi tuomitsemista, ei kuitenkaan saa panna täytäntöön ennen kuin se on lainvoimainen. Sillä, että sähkömarkkinaviranomaisen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, edesautetaan ja nopeutetaan sähkömarkkinoiden toimintaa. Jos taas on kyse virheellisesti perityn maksun palauttamisesta yksityiselle asiakkaalle, on varmasti kaikkien osapuolien etu, että maksu palautetaan vasta sitten, kun palautuspäätös on lainvoimainen ja sitä kautta muuttumaton. Uhkasakon maksamisessa taas on kysymys siitä, että osapuoli on toiminut uhkasakon määrääjän päätöksen vastaisesti. Kun uhkasakon kohde on valittanut päätöksestä, osapuolet ovat asiasta erimielisiä. Uhkasakossa saattaa kysymys olla myös niin suuresta summasta, että sen maksuunpano haittaisi vakavasti uhkasakon kohteen liiketoimia. Siksi on parempi, että tuomioistuin päättää kumpi on oikeassa ja mahdollinen uhkasakon maksu toteutetaan vasta sitten. 2.1.5 Liittymisjohtojen rakentaminen 17 Jakeluverkon rakentaminen Pääsääntö on, kuten 17 :n 1 momentti määrää, että jakeluverkonhaltijalla on yksinoikeus rakentaa jakeluverkkoa alueellaan. Toisessa momentissa on lueteltu tilanteita, joissa joku muukin saa rakentaa vastuualueelle sähköverkkoa. Liittymisjohtoa koskeva 2 momentin 1 kohta on asiallisesti entinen. Sen sijaan saman momentin 2 kohta on uusi: Kysymyksessä on liittymisjohto, jolla sähköntuotantolaitos liitetään vastuualueen jakeluverkonhaltijan tai muun verkonhaltijan sähköverkkoon. Määräys on tullut ajankohtaiseksi pienien hajautettujen sähköntuotantolaitosten yleistyessä.

27 18 Korkeajännitejohtojen rakentaminen Nimellisjännitteeltään vähintään 110 kv:n johdon rakentamiseen tarvitaan sähkömarkkinaviranomaisen lupa (SML 18 1). Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että sähköjohdon rakentaminen on sähkön siirron turvaamiseksi tarpeellista (SML 18 3). Sähkömarkkinalain muutoksessa (1172/2004) puolestaan säädetään: Lupa on myönnettävä 3 momentin estämättä liittymisjohdolle, jolla sähkönkäyttöpaikka, sähköntuotantolaitos tai vastuualueen verkonhaltijan sähköasema liitetään lähimpään nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköverkkoon. Lisäys vaikuttaa aluksi hieman ristiriitaiselta 3 momentin tarveharkintavelvoitteeseen nähden. Kuitenkin se varmistaa, että teollisuuslaitosta, sähköntuotantolaitosta tai sähköasemaa suunnittelevat tahot sekä sähkömarkkinaviranomainen tekevät sähkönhuollon kannalta järkeviä, myös paikalliset olosuhteet huomioivia päätöksiä. 2.1.6 Sähkön tuotanto ja voimalaitosrakentaminen 35 Uutta sähköntuotantokapasiteettia koskeva tarjouskilpailu Valtakunnan sähköntuotannon turvaamiseksi voi valtioneuvosto tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vauhdittaakseen uuden sähköntuotantokapasiteetin rakentamista. Sähkömarkkinalain 35 määrittelee menettelyn seuraavasti: Valtioneuvosto voi päättää sähkön riittävyyden turvaamiseksi uutta sähköntuotantokapasiteettia tai kysynnänhallintatoimia koskevan julkisen tarjouskilpailun järjestämisestä. Päätös voidaan tehdä vain siinä tapauksessa, että sähkön tarjonta, suunnitteilla ja rakenteilla olevat sähköntuotantolaitokset ja siirtoyhteydet sekä toteutettavat energiatehokkuutta edistävät kysynnänhallintatoimet huomioon ottaen, ei riitä täyttämään sähkön kysyntää Suomessa eikä sähkön riittävyyttä voida turvata muilla toimenpiteillä. Määräys on uusi ja toteuttaa Suomen lainsäädännössä EU:n ns. tarjouskilpailumenettelyn. Kyseessä on varajärjestelmä, jolla valtiovalta voi turvata maan sähkön tarjonnan riittävyyden, jos se ei normaaleilla keinoilla toteudu. Toistaiseksi tätä menetelmää ei ole Suomessa käytetty. Viime vuosina Suomen riippuvuus tuontisähköstä on kasvanut selvästi ja tuontiriippuvuuden vähentäminen saattaa tulevaisuudessa vaatia julkisen vallan toimenpiteitä.

28 36 a Voimalaitosten huoltoseisokit Sähkömarkkinalain 36 a antaa sähkömarkkinaviranomaiselle mahdollisuuden vaikuttaa voimalaitosten talviaikana 1.12.-28.2. toteutettavaan ajo-ohjelmaan, lähinnä tuona aikana järjestettäviin huoltoseisokkeihin. SML 36 a 1 momentissa määrätään mm: Voimalaitoksen haltijan tulee ilmoittaa sähkömarkkinaviranomaiselle teholtaan vähintään 100 megavolttiampeerin suuruisen erillistä sähkön tuotantoa harjoittavan voimalaitoksen huoltoseisokista, joka ajoittuu 1.12.-28.2. väliselle ajalle. Ilmoitus on tehtävä vähintään kuusi kuukautta ennen huoltoseisokin suunniteltua alkamisajankohtaa. Edelleen SML 36 a 2 momentin mukaan sähkömarkkinaviranomainen voi määrätä siirtämään 1 momentissa tarkoitetun huoltoseisokin 1.12.-28.2. välisen ajan ulkopuolelle, jos on perusteltua syytä epäillä, että sähkön tarjonta ei riittäisi täyttämään sähkön kysyntää Suomessa ilmoitettuna huoltoseisokin aikana. Määräys antaa sähkömarkkinaviranomaiselle mahdollisuuden vaikuttaa talvikautena markkinoille tulevan sähkön määrään ja sitä kautta sähkön hintaan. Vaikka menetelmällä ei varmasti voida kovin paljon vaikuttaa valtakunnan sähkön hintaan, sen olemassaolo keinovalikoimassa voi vaikuttaa tilannetta vakiinnuttavasti. Varmasti sähkömarkkinaviranomainen tarvitsisi myös lisäresursseja, jos menetelmän käyttö yleistyisi. On myös huomattava, että jos viranomainen tavalla tai toisella rajoittaa yksittäisen sähköntuottajan elinkeinotoimintaa, hän samalla ottaa riskin joutua taloudellisten korvausvaatimusten kohteeksi. 46 Voimalaitoksen käyttörikkomus Tämä pykälä (SML 46 ) liittyy aiemmin käsiteltyyn voimalaitoksen huoltoseisokkeja koskevaan määräykseen (SML 36 a ). Jos joku laiminlyö em. pykälässä säädetyn voimalaitoksen huoltoseisokkia koskevan ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen ja järjestää ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan huoltoseisokin tai rikkoo sähkömarkkinaviranomaisen antamaa huoltoseisokin siirtopäätöstä, tämä on tuomittava voimalaitoksen käyttörikkomuksesta sakkoon. On mahdollista, että tämän pykälän soveltaminen käytäntöön voi joissakin tilanteissa tulla kysymykseen. Ongelmaksi muodostuu se, millä osoitetaan, ettei talvinen huoltoseisokki ollut välttämätön laitoksen käyttökunnon säilyttämiseksi. Ilmoitusvelvollisuushan ei koske seisokkeja, jotka toimeenpannaan esimerkiksi laitoksen vaurioitumisen estämiseksi. Tällaisten käyttörikkomusten estämisellä olisi varsinkin sähkönkäyttäjälle suuri merkitys, koska hän viime kädessä joutuu maksamaan myös näiden seisokkien sähkön hintaan aiheuttaman korotuksen.