elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan.

E kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa- ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallista biologisesti tuottavien alueiden määrää. Näiden alueiden avulla tuotetaan tarvitsemamme uusiutuvat luonnonresurssit. Jalanjälkilaskenta liittää luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Se herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Siuntiolaisen ekologinen jalanjälki oli yhteensä 7,46 globaalihehtaaria. KuntaJälki2010-mallilla laskettu ja vuoden 2007 laskentatietoihin pohjautuva kokonaisjalanjälki oli 43 000 globaalihehtaaria. Jalanjälki oli puolitoistakertainen Siuntion kunnan kokonaispinta-alaan verrattuna. Kuviossa 1 on esitetty, mistä kulutustoiminnoista siuntiolaisen jalanjälki rakentuu. Siuntiolaisen, uusimaalaisen ja suomalaisen jalanjälkiä vertaillaan kuviossa 2. Kuviossa 3 esitellään KuntaJälki-hankkeeseen osallistuneiden kuntien jalanjälkien rakenteet. Siuntiolaisen ekologinen jalanjälki oli 21 prosenttia suurempi kuin suomalaisen 6,16 globaalihehtaarin jalanjälki. Siuntiolaisjälki oli myös maakunnan jalanjälkikeskiarvoa isompi ylittäen 18 prosentilla uusimaalaisen 6,30 globaalihehtaarin ekologisen jalanjäljen. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki oli puolet suurempi kuin planeetallamme keskimäärin tarjolla ollut 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin siuntiolaiselle, maapallon tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maapallon sijasta 4,2 samanlaista planeettaa. Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 1

suurempi. Samalla se kuitenkin merkitsee, että käytämme luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien luonnonvarojen kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maailmaa pyritään kohti länsimaista elintasoa. Pidemmällä aikajänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan siuntiolaiselle tasolle. E kologinen jalanjälki tarkastelee uusiutuvien luonnonresurssien kulutusta taulukon 1 mukaisten biologisesti tuottavien alueiden avulla. Ympäri maapalloa sijaitsevat viljelysmaat, laitumet, vesialueet ja metsät tuottavat käyttöömme ruokaa, kuituja ja puuta. Rakennukset, tiet ja muu infrastruktuuri tarvitsevat maata. Ekologinen jalanjälki sisältää myös hiilidioksidipäästöjä varten oman aluetyyppinsä. Jalanjäljen laskennassa oletetaan, että osa maapallon biokapasiteetista 2 SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI tarvitaan niin sanotuksi energiamaaksi, jonka avulla sidotaan fossiilisperäisistä polttoaineista syntyneet päästöt siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei muutu. Laskennallinen energiamaa kuvaa energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaa kuormitusta elävälle luonnolle. Kulutus esitetään uusiutuvien luonnonresurssien ja energian käytöstä syntyneiden päästöjen avulla. Laskentamenetelmä muuntaa resurssi ja päästömäärät aluetyyppien pinta-aloiksi. Alueet voivat sijaita lähtömaasta riippuen missä päin maapalloa hyvänsä. Kunkin alueen oletetaan pystyvän tarjoamaan vain yhtä resurssia kerrallaan. Tuottavuudeltaan erilaiset ja eri puolilla maapalloa sijaitsevat aluetyypit muunnetaan yhteismitallisiksi globaalihehtaareiksi. Globaalihehtaari on laskennallisesti hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon biologisesti

tuottavien alueiden keskiarvoa tarkasteluvuoden aikana. Jalanjäljen mittayksiköstä käytetään lyhennettä gha. Muunnetut maa-alueet voidaan laskea yhteen ja tuloksena saadaan kulutuksen ekologinen jalanjälki. Se kertoo, kuinka paljon vuoden aikana tarvitaan biokapasiteettia. Biokapasiteetti kuvaa uusiutuvien resurssien tarjontaa. Nykyisenlaista kulutusta ei pysty kattamaan kuntien alueen omalla biokapasiteetilla. Ekologinen jalanjälki nostaakin esiin kysymyksen, onko kulutus kestävällä ja tasa-arvoisella pohjalla suhteessa maapallon rajalliseen biokapasiteettiin. Sitä oli tarjolla KuntaJälki2010-mallin laskentavuonna 2007 yhteensä 12 miljardia globaalia hehtaaria. Samanaikaisesti ihmiskunnan yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki oli 18 miljardia globaalihehtaaria. Ekologinen jalanjälki voi olla väliaikaisesti biokapasiteettia suurempi, kun vuoden aikana tuotettujen uusiutuvien resurssien lisäksi kulutetaan olemassa olevia resurssivarantoja. Varantojen supistuminen heikentää tulevaisuudessa resurssien uusiutumiskykyä. Jos nykyistä kulutuksen kasvua ei saada käännettyä, elämän kannalta kriittisistä uusiutuvista luonnonvaroista tulee tulevaisuudessa olemaan todellinen pula. SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 3

pohjalta paikkakuntakohtaisten tietojen ja paikalliseen tilanteeseen muokatun tilastoaineiston avulla siuntiolaisen keskimääräisen ekologisen jalanjäljen koko ja rakenne. R avinnon osuus siuntiolaisen jalanjäljestä oli 45 prosenttia. Kuvion 4 ravintojalanjälkeen sisältyvät ravinnon tuotantoon tarvitut viljelysmaat, laitumet ja vesialueet. Suurin osa ravintojalanjäljestä oli kuitenkin elintarvikkeiden valmistuksen hiilidioksidipäästöjä sitovaa laskennallista energiamaata. Ravintojalanjäljestä oli 60 prosenttia lihaa ja kalaa. Lihan ekologinen jalanjälki oli viidenneksen kasvisten jalanjälkeä suurempi. Jalanjälkien välinen ero ei synny niinkään laidunmaiden ja rehun tuotantoon tarvittujen viljelysmaiden määrästä, vaan lähinnä lihatuotteiden tuotannon päästöihin liittyvästä energiamaasta. Siuntiolaiset voivat vaikuttaa Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisee vuosittain Living Planet -raportissaan valinnoillaan ravintojalanjälkeen. Se Suomen ja muiden maiden ekoogiset jalanjäljet ja biokapasiteetit. Siuntiolaisen jalanjäljen laskennassa hyödynnettiin WWF:n tulokset laskeneen Global Footprint Network -järjestön uusinta Suomea koskevaa kerroinaineistoa. Kansainvälisen mallin ja kerrointen mukaisesti vuoden 2010 jalanjäljen laskennassa käytettiin vuoden 2007 aineistoa. Siuntio osallistui KuntaJälkihankkeeseen. Siinä kehitetyllä KuntaJälki2010-mallilla voitiin arvioida virallisten kertoimien 4 SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

pienenee, kun ruokavaliossa lisätään kasvisten osuutta. Lähellä tuotetun ruoan suosiminen supistaa kuljetusten ja varastoinnin aiheuttamaa energiajalanjälkeä. Ruokailutottumusten muutokset eivät näy vain jalanjäljen koossa, vaan parantavat myös fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Asumisen ekologinen jalanjälki muodostuu asuintalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämmityksestä, kotitalouksien sähkönkäytöstä ja rakennusten maantarpeesta. Siuntiolaisten asumisen 1,33 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 23 prosenttia lämmön- ja sähköntuotannosta aiheutuneiden päästöjen sitomiseen tarvittua energiamaata. Lämmitykseen käytetyn puupolttoaineen tarvitsemasta metsäalueesta muodostui 43 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Loput 35 prosenttia asumisjalanjäljestä oli rakennusten viemää rakennettua aluetta. Kuten kuviosta 5 näkyy, kaukolämmöllä oli vain prosentin osuus siuntiolaisen asumisen jalanjäljestä. Lämpö tuotettiin tarkasteluvuoden 2007 aikana Fortumin Siuntion lämpölaitoksessa. Tuotannossa käytetyn maakaasun päästöt näkyvät jalanjäljessä energiamaana. Sähkönkäyttö aiheutti 15 prosenttia siuntiolaisen asumisen jalanjäljestä. Yli 75 prosenttia sähkön 0,20 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli seurausta sähkölämmityksestä ja lämpöpumppujen käyttämän sähkön tuotannon päästöistä. KuntaJälki-malli huomioi sähkönkulutuksen jalanjäljen laskennassa myös paikallisen sähköntuotannon. Koska Siuntiossa ei ollut mallin määritelmän mukaisia yhdyskuntien kaukolämpövoimalaitoksia tai paikallisesti omistettuja vesi- ja tuulivoimalaitoksia, sähkönkulutuksen jalanjälki laskettiin valtakunnan verkosta saatavan sähkön hiilidioksidin ominaispäästökertoimen avulla. SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 5

Rakennustilastojen pohjalta arvioitu kiinteistökohtainen erillislämmitys muodosti puolet asumisen jalanjäljestä. Tästä 0,66 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 15 prosenttia öljylämmitykseen liittynyttä energiamaata. Loppu 85 prosenttia oli polttopuun metsäjälkeä. Puun palamisesta vapautuva hiilidioksidi ei lisää ilmakehän hiilimäärää eikä kasvata energiamaan kokoa, kun poltetun puun tilalle kasvaa uutta biomassaa. KuntaJälki-mallin asumisen ekologinen jalanjälki sisältää kaikki Siuntion alueella sijaitsevat vapaa-ajanasunnot. Mökkien energiankäytöstä, polttopuusta ja rakennetuista alueista syntynyt 0,29 globaalihehtaarin jalanjälki kasvatti keskimääräistä asumisen jalanjälkeä yli viidenneksellä. Vapaa-ajan asuntojen vaikutus näkyi varsinkin asumiseen metsäjalanjäljessä, josta vajaa puolet liittyi lomamökeillä poltettuun puuhun. Siuntion kunnalla ja sen asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa eri tasoilla asumisen jalanjälkeä kasvattavaan energiankulutukseen. Suuremmissa energiaratkaisuissa kuten lämmitystapaa valittaessa kannattaa valita taloudellisten reunaehtojen puitteissa mahdollisimman päästötön vaihtoehto. Pienemmissä hankinnoissa voi suosia vähän energiaa kuluttavia laitteita. Helppoa arkipäivän jalanjäljen pienentämistä on energian säästäminen. Kunta voi vaikuttaa valistuksen avulla asukkaiden energiankäyttötottumuksiin ja auttaa heitä pienentämään asumisen ekologista jalanjälkeä. Liikkumisen ekologinen jalanjälki syntyy energiamaasta, jota tarvitaan eri kulkumuotojen aiheutta6 SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI mien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Teiden ja muun Liikenteen infrastruktuurin viemä maa-alue sisältyy laskennassa tavaroiden ja palvelujen jalanjälkeen. Siuntiolaisen 0,23 globaalihehtaarin liikkumisen jalanjäljestä johtui 71 prosenttia autoilusta (kuvio 6). Henkilöautomatkojen 0,17 globaalihehtaarin jalanjälki oli 2 prosenttia koko ekologisesta jalanjäljestä. Linja-autot muodostivat 5 prosenttia liikenteen jalanjäljestä raideliikenteen matkojen osuuden jäädessä lähelle

nollaa prosenttia. Laiva- ja lentomatkailu aiheuttivat 25 prosenttia liikenteen jalanjäljestä. Siuntiolaiset voivat vaikuttaa liikkumisen ekologiseen jalanjälkeen järkeistämällä henkilöauton käyttöä. Matkojen yhdistely, lyhyiden ajomatkojen välttäminen ja kimppakyytimahdollisuuksien hyödyntäminen pienentävät jalanjälkeä. Joukkoliikenne tarjoaa monille kuntalaisille vaihtoehdon oman auton käytölle. Kävely ja pyöräily ovat jo henkilökohtaisen fyysisen kunnon kannalta viisaita valintoja. Myös Siuntion kunta voi ratkaisuillaan pienentää liikkumisen jalanjälkeä. Kevyen- ja joukkoliikenteen määrään voi vaikuttaa, kun kunta kiinnittää entistä enemmän huomiota niiden sujuvuuteen ja alentaa siuntiolaisten kynnystä käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavia liikennemuotoja. Maankäytön ratkaisujen vaikutus riippuu siitä, kuinka paljon niillä pystytään vähentämään henkilöautoliikennettä. senttisesti palveluista (kuvio 7). Tavaroiden ja palvelujen kahden globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 73 prosenttia metsäjalanjälkeä. Se syntyi erityisesti kulutetusta paperi- ja kartonkimäärästä. Mukana on myös kulutustavaroiden tuotannossa käytettyyn puu- ja levytavaraan liittyvä metsäjälki. Hyödykejäljestä oli 23 prosenttia hyödykkeiden tuotannon energiankäytön päästöjä sitovaa energiamaata. Kolme prosenttia tavaroiden ja palvelujen jalanjäljestä oli luonnonkuitujen tuotantoon tarvittua viljelys-, laidun- ja vesialuetta. Prosentti hyödykejalanjäljestä liittyi palvelurakennusten tarvitsemaan maa-alaan; osuuteen sisältyy myös liikenteen infrastruktuuri. Kierrätys ja uusiokäyttö pienentävät ekologista jalanjälkeä. Jätteen syntyyn ja resurssien kulutukseen vaikutetaan kuitenkin ennen kaikkea hankintojen määrää vähentämällä. Hankintavaiheessa kannattaa kiinnittää määrän lisäksi huomiota tuotteiden ympäristömyötäisyyteen, laatuun, käyttöikään ja energiatehokkuuteen. Myös Siuntiolaisen hyödykejalanjälki muodos- lainaaminen, yhteiskäyttö ja tavaroiden tui 87 prosenttisesti tavaroista ja 13 pro- korvaaminen aineettomilla palveluilla pienentävät jalanjälkeä. Rakennustuotantoon liittynyt puutavara ja energiankäyttö aiheuttivat 7 prosenttia siuntiolaisen ekologisesta jalanjäljestä. Yli 90 prosenttia rakentamisen 0,51 globaalihehtaarin jalanjäljestä syntyi rakennustuotannossa käytetystä puusta. Rakentamisen jalanjälkivaikutusta arvioitiin rakennustilastojen tietojen pohjalta. Siuntion kunta voi vaikuttaa rakentamisen ohjaamisen avulla SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 7

välillisesti asukkaidensa jalanjäljen kokoon. Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus pienentävät liikkumisen ja rakennusten lämmityksen aiheuttamia energiajalanjälkiä. Kunta voi myös neuvonnan ja ohjauksen avulla vaikuttaa rakentajien ratkaisuihin. Siuntiolaisen ekologisen jalanjäljen rakennetta voi tarkastella kulutustoimintojen lisäksi aluetyyppien avulla. Jalanjälki rakentuu kuvion 8 mukaisesti erilaisista biologisesti tuottavista alueista, joita tarvitaan joko tuottamaan kulutusta varten tarvitut uusiutuvat luonnonresurssit tai sitomaan kulutukseen liittyneet energiaperäiset hiilidioksidipäästöt. Kuviossa 9 verrataan siuntiolaisen jalanjälkialuerakennetta verrataan uusimaalaisen ja suomalaisen ekologisten jalanjälkien rakenteeseen. Kuviossa 10 tarkastellaan puolestaan KuntaJälkihankkeeseen osallistuneiden kuntien jalanjälkiä aluetyypeittäin. Viljelys-, laidun- ja vesialueet muodostivat neljänneksen siuntiolaisen 7,46 globaalihehtaarin ekologisesta jalanjäljes- 8 SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI tä. Nämä alueet liittyivät lähinnä elintarvikkeiden tuotantoon. Myös tavaroiden ja palvelujen tuotantoon tarvittiin kasveista ja elämistä saatavia kuituja ja muita raaka-aineita. Kolmannes jalanjäljestä oli metsää. Paperiin, kartonkiin ja muihin puutuotteisiin liittyi 58 prosenttia siuntiolaisen 2,49 globaalihehtaarin metsäjalanjäljestä. Rakentamisen puunkäytöllä oli vajaan viidenneksen metsäjälkiosuus, kun taas asumisen puupolttoaineen osuus oli 23 prosenttia. Seitsemän prosenttia ekologisesta jalanjäljestä oli rakennettua maa-aluetta. Eheämpi rakentaminen vaikuttaa jalanjälkeen muutenkin kuin vähentämällä rakennusten ja väylien viemää maa-alaa. Liikkumisen tarve vähenee ja liikenteen päästöjen sitomiseen tarvittu energiamaan määrä pienenee, kun välimatkat lyhenevät. Reilu kolmannes jalanjäljestä oli energiamaata. Kulutettujen elintarvikkeiden, tavaroiden, palvelujen ja rakennusten tuotannon energiankäyttö aiheutti välillisesti 80 prosenttia laskennallisesta 2,70 globaalihehtaarin energiajäljestä. Lämmitykseen, liikkumiseen ja sähkönkäyttöön liittyneestä suorasta energiankulutuksesta johtui 20 prosenttia energiamaasta. Autoilusta aiheutui kuusi prosenttia ja koko liikenteestä yhdeksän prosenttia energiajalanjäljestä. Sähkön- ja lämmönkulutuksen päästöjen sitomiseen meni 11 prosenttia energiamaasta. Tämä asumisen jalanjälkeen sisältyvä energiajälkiosuus aiheutui 66 prosenttisesti sähkönkulutuksesta, 31

prosenttisesti öljylämmityksestä ja kolme prosenttisesti kaukolämmöstä. S iuntiolaisen ekologinen jalanjälki laskettiin Ekokumppanit Oy:n vetämässä KuntaJälki-hankkeessa. Ajanmukaisen ja avoimen laskentasovelluksen puuttumisen vuoksi hankkeessa kehitettiin suomalaiskuntien jalanjäljen laskentaan tarkoitettu KuntaJälki-malli. Hankkeeseen osallistuivat Siuntion lisäksi Forssa, Hyvinkää, Inkoo, Janakkala, Järvenpää, Kaarina, Kerava, Kirkkonummi, Lahti, Lappeenranta, Luoto, Mikkeli, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pietarsaari, Pornainen, Riihimäki, Sievi, Sipoo, Tampere ja Tuusula. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. KuntaJälki-hanke osallistuneiden kuntien asukasta kohti laskettujen ekologisten jalanjälkien keskiarvo oli 6,33 globaalihehtaaria. Seuraavan sivun Kuviosta 10 ilmenee, että suurin jalanjälki oli kooltaan 7,54 globaalihehtaaria ja pienin 5,43 globaalihehtaaria. Erot kuntien ekologisissa jalanjäljissä syntyivät asumiseen, tavaroihin ja palveluihin sekä ravintoon liittyneistä tekijöistä. Virhemarginaali oli arviolta ±0,2 globaalihehtaaria. Pienempien ja keskimääräistä mökkivaltaisempien kuntien osalta marginaali kasvoi noin ±0,4 globaalihehtaariin. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen lämmityskäyttö kasvattaa energiajalanjälkeä. Lämmöntuotantoon käytetty päästötön metsäpolttoaine näkyy puolestaan metsäjalanjälkenä. Pienemmissä osallistujakunnissa, joissa on suhteellisen runsaasti vapaa-ajanasuntoja, korostuivat puun kiinteistökohtaisen pienpolton arviointiin liittyneet epävarmuudet. Suurimmat laskennalliset virhelähteet liittyvät ravinnon, tavaroiden ja palvelujen jalanjälkiin. Paikallisten tietojen puutteellisuuden vuoksi KuntaJälki2010-malli arvioi ravinnon ja hyödykkeiden jalanjäljet hyödyntämällä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia. Tilastotietoja muokattiin kuntakohtaisilla väestö-, perhemuoto-, tulo-, alue- ja taajamatietojen avulla. Laskentatapa vaikuttaa osittain siihen, että ravinto- ja hyödykejalanjälki kasvaa keskimääräistä suuremmaksi etenkin kaupunkimaisilla eteläsuomalaiskunnilla, joissa asuu suhteellisen paljon keskivertoa enemmän ansaitsevia lapsiperheitä. SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 9

E kologinen jalanjälki on yksilötasolta koko maapallon mittakaavaan skaalautuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa, kuinka paljon biologisesti tuottavaa aluetta tarvitaan kattamaan kulutukseen liittyneet resurssien tarpeet ja sitomaan syntyneet päästöt. Helppotajuisena ja vertailukelpoisena mittarina jalanjälki antaa siuntiolaisille ja kunnan päätöksentekijöille kuvan elämäntapamme kestävyydestä. Se tuo paikalliselle tarkastelutasolle kysymykset, jotka liittyvät luonnon uusiutumiskyvyn 10 SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI ylläpitämiseen ja globaalisti tasa-arvoisempaan kulutukseen. Yli seitsemän globaalihehtaarin suuruinen jalanjälki osoittaa, että keskimääräinen siuntiolainen kuluttaa luontoa moninkertaisesti sen uusiutumisvauhtia enemmän. Maamme sijainti ja luonnonolosuhteet selittävät jonkin verran siuntiolaisten ja suomalaisten suurempaa resurssien kulutusta. Vaikka kulutukseen on tällä hetkellä vielä varaa ja mahdollisuus, kehitys ei mene pidemmällä jänteellä kestävään suuntaan, jos luonnonympäristön asettamia rajoja ei huomioida täällä Pohjolassakin. Ekologinen jalanjälki ilmaisee, mitkä siuntiolaisten kulutustoiminnot kuor-

hyödyntää julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia ja järkeistää auton käyttöä. Ekologinen jalanjälki haastaa siuntiolaiset kestävämpään elämäntapaan, jossa siirrytään yksittäisistä valinnoista koko kulutuksen kattavaan kokonaisuuteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko ihmiskunnan toimintaa. Hän voi kuitenkin tehdä omasta kulutuksestaan kestävämpää ja olla näin pisarana muutoksen virrassa. Siuntion kunta voi tukea asukkaiden kestävämpiä kulutusvalintoja. Kunnan omat konkreettiset teot on tärkeitä, koska se on esimerkki sekä asukkaille että alueella toimiville yrityksille ja yhteisöille. mittavat luonnon ekosysteemejä. Se ei kerro suoraan, miten kestävämpi kulutustaso saavutetaan. Ekologisen jalanjäljen pienentämiskeinot on kuitenkin helposti nähtävissä kyse on niistä samoista keinoista, joilla vaikutetaan ilmastonmuutokseen, energian ja materiaalien tehokkaampaan käyttöön ja elämänlaadun parantumiseen. Jokainen siuntiolainen voi vaikuttaa. Ravintoon liittyvät valinnat ovat esimerkkejä siitä, että jalanjälkeä pienentävät teot ovat hyödyllisiä muutoinkin kuin ympäristömielessä. Asumisen ja liikkumisen energiavalinnoilla vaikutetaan päästöjen määrään. Energiaa voi säästää elämänlaadun siitä kärsimättä. Liikkumisessa voi SIUNTIOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 11