JULKAISU 3/25 OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖVIRASTO OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 24
OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖVIRASTO JULKAISU 2/25 OULUN ILMANLAATU Mittaustulokset 24
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 1 TIIVISTELMÄ... 2 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT... 3 MITTAUSTOIMINTA... 5 SÄÄTIEDOT... 7 RIKKIDIOKSIDI... 9 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ... 11 TYPEN OKSIDIT... 13 TYPPIDIOKSIDI... 14 HIILIMONOKSIDI... 18 HIUKKASET... 21 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET... 21 PIENHIUKKASET... 24 LASKEUMA... 25 ILMANLAATUINDEKSI... 26 PÄÄSTÖT... 28 LIITTEET... 32
1 JOHDANTO Tässä raportissa on esitetty Oulun ilmanlaadun mittaustulokset sekä tiedot ilman epäpuhtauksien päästömääristä vuodelta 24. Ilmanlaadun seuranta vuonna 24 toteutettiin vuosia 22-26 koskevan Oulun ilmanlaadun seurantasopimuksen mukaisena. Tarkkailun kustannuksista ovat vastanneet seurantasopimuksen sopijapuolet; Oulun kaupunki (ympäristövirasto), Oulun Energia, Stora Enso Oyj, Kemira Oyj, Arizona Chemical Oy, Paroc Oy Ab, Fermion Oy, Fortum Lämpö Oy ja Lemminkäinen Oyj. Käytännön mittaustoiminnasta ja tarkkailuraportin laadinnasta on vastannut Oulun kaupungin ympäristövirasto (vuoden 25 alusta Oulun seudun ympäristövirasto). Päivittäistä tietoa ilmanlaadusta jaettiin vuonna 24 ilmanlaatuindeksin avulla. Ilmanlaatuindeksit ovat olleet nähtävillä ympäristöviraston kotisivuilla Internetissä. Kotisivuilla on esitetty myös kuukausittain ilman epäpuhtauksien ohje- ja raja-arvovertailut. Sanomalehti Kaleva on julkaissut ilmanlaatuindeksitiedot viikoittain. Lisätietoja: Oulun kaupunki Oulun seudun ympäristövirasto Heikki Orava PL 34 915 Oulun kaupunki puhelin: (8) 558 467 62 44 73 6762 sähköposti: heikki.orava@ouka.fi
2 TIIVISTELMÄ Vuonna 24 Oulussa mitatut typpidioksidipitoisuudet olivat keskimäärin samansuuruisia kuin viimevuosina. Vuonna 1991 alkaneen mittausjakson aikana ei pitoisuuksissa voida havaita selvää kehityssuuntaa keskustassa eikä Pyykösjärvellä. Korkein ohjearvoon verrannollinen typpidioksidipitoisuus mitattiin keskustassa maaliskuussa (98 % vuorokausiohjearvosta). Pyykösjärvellä korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus mitattiin helmikuussa (76 % vuorokausiohjearvosta). 1.1.21 voimaan astuviin typpidioksidin raja-arvoihin verrattuna korkein pitoisuus oli keskustassa mitattu vuosikeskiarvo 28 µg/m 3 (7 % raja-arvosta). Korkein tuntiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 168 µg/m 3 (raja-arvo sallii yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia 18 kpl vuodessa). Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet vuoden 24 keväällä olivat jonkin verran viimevuosia suurempia ja kevätpölyaika kesti tavanomaista pidempään kuivasta sääjaksosta johtuen. Keskustassa pitoisuudet olivat lisäksi vuodenaikaan nähden korkeampia kesällä ja syksyllä katutöiden aiheuttaman pölyämisen vuoksi. Myös lokakuun lopussa mitattiin korkeita hiukkaspitoisuuksia kuivan sääjakson aikana. Ohjearvo ylitettiin keskustassa huhtikuussa (147 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat korkeimmillaan 93 % ohjearvosta (lokakuu). Raja-arvon numeroarvon ylityksiä kirjattiin keskustassa 28 kpl ja Pyykösjärvellä 4 kpl. Oulun keskustassa mitattujen häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat laskeneet noin viidesosaan 199-luvun alun tasosta. Pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut eniten katalysaattorilla varustettujen autojen osuuden kasvu. Hiilimonoksidin korkeimmissa lyhytaikaispitoisuuksissa ei sen sijaan voida havaita yhtä selvää kehitystä. Epäedullisissa sääolosuhteissa häkäpitoisuudet voivat yhä kohota korkeiksi ja ylittää ohjearvon. Vuonna 24 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 49 % kahdeksan tunnin ohjearvosta, 41 % tuntiohjearvosta sekä 39 % 1.1.25 voimaan astuvasta rajaarvosta. Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Korkeimmillaan pitoisuudet vuonna 24 olivat 13 % ohjearvosta ja 9 % raja-arvosta. Pitoisuudet olivat hieman pienempiä kuin kahtena edellisenä vuonna. Vuonna 24 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat korkeimmillaan 5 % vuorokausiohjearvosta. Hajuhaittaa esiintyi vuodenaikaan nähden keskimääräistä enemmän vuoden alkupuoliskolla. Huhtikuussa mitattiin sellutehtaan prosessihäiriön aikaan lähivuosiin verrattuna poikkeavan korkea tuntipitoisuus (129 µg/m 3 ). Loppuvuodesta hajuhaittaa esiintyi vain vähän. Koko vuoden osalta hajutunteja esiintyi kuitenkin hieman enemmän kuin parina edellisenä vuonna. Stora Enso Oyj:n investoinnit väkevien hajukaasujen lisäpolttimeen vuoden 23 lopulla sekä laimeiden hajukaasujen keräys- ja käsittelyjärjestelmään syksyllä 24 vähentävät sellutehtaan päästöjä aiempaan verrattuna 9 prosentilla. Ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu vuonna 24 luokiteltiin Oulun keskustassa erittäin huonoksi kahdeksana päivänä, huonoksi 18 päivänä, välttäväksi 87 päivänä, tyydyttäväksi 23 päivänä ja hyväksi 4 päivänä. Laskentapäiviä keskustassa vuonna 24 oli 356. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli erittäin huono kolmena päivänä, huono kolmena päivänä, välttävä 32 päivänä, tyydyttävä 138 päivänä ja hyvä 189 päivänä. Laskentapäiviä vuonna 24 oli 365. Erittäin huonoihin ilmanlaatutilanteisiin oli syynä korkeat hiukkaspitoisuudet. Oulun yhteenlasketut ilman epäpuhtauspäästöt ovat viime vuosina vaihdelleet suhteellisen vähän. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista
3 tuotantotasomuutoksista. Liikenteen päästöt ovat hitaasti laskeneet hiilidioksidipäästöjä lukuun ottamatta 199-luvun alusta alkaen. Vuonna 24 Oulun yhteenlasketut rikkidioksidipäästöt olivat 3382 t, haisevien rikkiyhdisteiden päästöt 76 t, typpidioksidipäästöt 366 t, hiukkaspäästöt 644 t, hiilivetypäästöt 683 t ja hiilimonoksidipäästöt 6142 t. Yhteenlasketut fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 2 28 526 t. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 616 671 t. ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT SEKÄ OTSONIN TAVOITE- JA KYN- NYSARVOT Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden rajoissa pysymisestä ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia käytettävissä olevin keinoin. Terveyshaittojen ehkäisemiseksi on säädetty raja-arvot alueille, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Erikseen on säädetty rajaarvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi. Valtioneuvoston asetuksella ilmanlaadusta (711/21) saatettiin Suomessa voimaan Euroopan yhteisön ilmanlaatua koskevat uudet raja-arvot rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn sekä hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuuksille. Asetuksella kumottiin valtioneuvoston päätös ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista vuodelta 1996 (481/1996). Vanhassa päätöksessä säädetyt raja-arvot ovat siirtymäsäännöksen mukaan kuitenkin voimassa, kunnes uudessa asetuksessa säädettyjä raja-arvoja on noudatettava. Siirtymäajan raja-arvot on esitetty taulukossa 1. Asetuksella säädetyt uudet raja-arvot sekä ajankohdat, jolloin ne astuvat voimaan on esitetty taulukossa 2. Vuonna 21 voimaan tulleella asetuksella säädetään myös laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla noudatettavista raja-arvoista kasvillisuuden ja ekosysteemin suojelemiseksi. Asetus kumoaa valtioneuvoston päätöksen (48/1996) 3 :ään sisältyvät ohjearvot kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi. Ilmanlaadun ohjearvoilla ilmaistaan ilmansuojelutyön päämääriä ja ilmanlaadun tavoitteita ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan sitovia, vaan niitä sovelletaan mm. alueidenkäytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa ja ne tulee ottaa huomioon ympäristölupaa koskevassa lupaharkinnassa. Ohjearvojen tarkoituksena on ehkäistä ilman epäpuhtauksista aiheutuvat terveydelliset haitat ja luonnon vaurioituminen sekä vähentää viihtyisyyshaittoja. Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Niiden asettamisessa on pyritty ottamaan huomioon muun muassa ilman epäpuhtauksien vaikutukset herkkiin väestöryhmiin, kuten lapsiin, vanhuksiin ja hengityselinsairaisiin. Pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman ohjearvojen tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ohjearvot on esitetty taulukossa 3. Valtioneuvoston asetus alailmakehän otsonista astui voimaan 9.9.23. Asetuksessa on säädetty terveys- ja kasvillisuushaittojen vähentämiseksi otsonipitoisuuksille tiedotus- ja varoituskynnykset, tavoitearvot vuodelle 21 sekä tavoitteet pitkälle ajalle. Asetus kumoaa ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen säännökset niiltä osin, jotka koskevat otsonin kynnysarvoja ja otsonipitoisuuksista tiedottamista. Uudet otsonin kynnysarvot on esitetty taulukossa 4.
4 Taulukko 1.Siirtymäajan raja-arvot Aine Raja-arvo (293 K, 11,3 kpa) Tilastollinen määrittely Typpidioksidi (NO 2 ) 2 µg/m 3 vuoden tuntiarvojen 98. prosenttipiste Rikkidioksidi (SO 2 ) 8 µg/m 3 25 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen mediaani vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) 3 µg/m 3 1) 15 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 95. prosenttipiste vuosikeskiarvo 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. Taulukko 2. Uudet raja-arvot. Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo, µg/m 3 Sallittujen ylitysten määärä (293 K, 11,3 kalenterivuodessa kpa) 35 24 125 3 2 18 4-5 1) 4 1) - Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 24 tuntia 1.1.25 1.1.25 Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti 1.1.21 kalenterivuosi 1.1.21 Hiukkaset (PM 1 ) 24 tuntia 1.1.25 kalenterivuosi 1.1.25 Lyijy (Pb) kalenterivuosi,5 1) - 15.8.21 Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 1-1.1.25 Bentseeni (C 6 H 6 ) kalenterivuosi 5-1.1.21 Kasvillisuuden ja ekosysteemin suojeleminen: Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi 2-15.8.21 (1.1.- 31.3) Typen oksidit (NO x ) kalenterivuosi 3-15.8.21 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 2) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo, joka valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy. Taulukko 3. Ilmanlaadun ohjearvot Aine Ohjearvo (293 K, 11,3 kpa) Tilastollinen määrittely Hiilimonoksidi (CO) 2 mg/m 3 tuntiarvo 8 mg/m 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) 15 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 7 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 25 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 8 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Hiukkaset, 12 µg/m 3 kokonaisleijuma (TSP) 5 µg/m 3 vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) 7 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 1 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Tavoitearvo rikkilaskeumalle Ilman epäpuhtauksista järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi Suomen metsätalousalueilla keskimäärin on pitkän ajan tavoitteena, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin.
5 Taulukko 4. Otsonin kynnysarvot Peruste Kynnysarvo Tilastollinen määrittely (293 K, 11,3 kpa) Väestölle tiedottaminen Väestön varoittaminen 18 µg/m 3 24 µg/m 3 tuntiarvo tuntiarvo Tavoitearvot vuodelle 21 Terveyden suojeleminen 12 µg/m 3 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka., sallitaan 25 ylitystä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 18 µg/m 3 h viiden vuoden keskiarvo Pitkän ajanjakson tavoitteet Terveyden suojeleminen 12 µg/m3 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka./ vuosi Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 6 µg/m 3 h AOT4-otsonialtistusindeksi lasketaan 8 µg/m 3 ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 8 µg/m 3 erotuksen kumulatiivisena summana. Summa kertyy vuosittain 1.5.-31.7. välisenä aikana, ja sitä laskettaessa huomioidaan klo 9.-21. mitatut tuntipitoisuudet MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen jatkuvatoiminen mittausverkosto käsitti vuonna 24 keskusyksikön, sääaseman ja kolme mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaupungin keskustassa mitattiin typpidioksidi- (NO 2 ), typpimonoksidi- (NO), hiilimonoksidi- (CO) ja hiukkaspitoisuuksia (PM 1 sekä PM 2,5 ). Nokelassa mitattiin rikkidioksidia (SO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat ilman epäpuhtaudet olivat typpidioksidi, typpimonoksidi ja hiukkaset (PM 1 ). Säätietoja (tuulen nopeus ja suunta, lämpötila, sadeaika) mitattiin Kauppatorin rannassa ympäristöviraston katolla sijaitsevalla sääasemalla. Sääasema ja Nokelan asema (SO 2 + TRS) ovat sijainneet nykyisillä paikoilla vuodesta 1979 lähtien. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988, typen oksideja ja hengitettäviä hiukkasia (PM 1 ) vuodesta 1991 sekä pienhiukkasia (PM 2,5 ) vuodesta 22 lähtien. Keskustan mittauspistettä siirrettiin hieman joulukuussa 1997. Nykyinen asema sijaitsee Helaakosken aukiolla Saaristonkatu 16:n kohdalla (noin 7 m:n etäisyydellä vanhasta paikasta). Pyykösjärvellä mittaukset alkoivat vuonna 1991. Laskeuman keruupisteet sijaisivat vuonna 24 Pyykösjärvellä (mittausasema, Lahnatie), Sanginjoella Loppulan kylässä, kaupungin keskustassa (keskustan terveysasema) sekä Nokelassa (mittausasemalla). Raportissa on esitetty laskeuman sulfaattirikki- (SO 4 -S) ja nitraattityppimäärät (NO 3 -N). Laskeumanäytteet on määritetty Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus mittausjaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 24 kuukausittain tarkasteltuna em. raja alittui keskustan häkämittauksen osalta elokuussa (tuloksia 65 % ajasta). Vuositasolla alimmillaan tulosten saatavuus oli keskustan typenoksidimittausten osalta (tuloksia 88 % ajasta). Säätietojen saatavuus oli koko vuoden osalta 99 %. Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi on hoidettu DIL- TA-ohjelmistokokonaisuudella. Toukokuussa 24 otettiin ilmanlaadun mittauksiin koekäyttöön uusi Enview2 ohjelmisto. Uusi ohjelmisto korvaa DILTA-ohjelmiston vuoden 25 alusta alkaen. Mittausasema- ja laitetiedot sekä tulosten laadunvarmistus on esitetty tarkemmin liitteissä 4 ja 5.
6 n. 17 km keskustaan Kuva 1. Mittausasemat ( ) ja laskeumankeruupisteet ( ),1 = Nokela, 2 = Keskusta, 3 = Lahnatie, 4 = Loppula) Oulussa vuonna 24.
SÄÄTIEDOT 7 Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila Taulukossa 5 sekä kuvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla vuonna 24 ja vuosina 1979-23 sekä Oulunsalon lentoasemalla vertailujaksolla 1971-2. Vuoden 24 keskilämpötilaksi mitattiin kauppatorin rannassa 3,7 o C. Vuosien 1979-23 keskiarvo torinrannassa on 2,8 o C ja Oulunsalon lentoaseman vertailujakson 1971-2 keskiarvo 2,4 o C. Vuonna 24 kuukausikeskilämpötilat kauppatorilla olivat keskimäärin hieman pitkän ajan keskiarvoja korkeampia. Ainoastaan kesäkuussa oli hieman keskimääräistä kylmempää. Taulukko 5. Kuukauden keskilämpötilat v. 24 ja vv. 1979-23 Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla. Kuukausi Kauppatori 24 Kauppatori 1979-23 Lentoasema 1971 2 tammikuu -8,4-9,8-9,7 helmikuu -8,5-8,8-9,5 maaliskuu -3,8-4, -4,7 huhtikuu 3,4 1,5,8 toukokuu 8,1 7,7 7,5 kesäkuu 12,7 13,9 13,6 heinäkuu 17,2 16,9 16,2 elokuu 14,9 14,3 13,7 syyskuu 1,9 9, 8,4 lokakuu 3,5 3,2 2,7 marraskuu -2, -3,1-3,2 joulukuu -3,2-7,4-7,5 keskiarvo 3,7 2,8 2,4 2, oc 15, 1, 5,, -5, Kauppatori 24 Lentoasema 1971-2 Kauppatori 1979-23 -1, -15, tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla v. 24 ja vv. 1979-23 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla ( o C).
8 Tuuli Kuvassa 3 on esitetty keskimääräiset tuulensuunnat Oulun kauppatorilla vuonna 24. Yleisimmät tuulensuunnat olivat kaakko, etelä ja länsi. Kuvassa 4 on esitetty tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991-24. Kuvasta voidaan todeta länsi- ja luoteistuulien (merituuli) olevan vallitsevia kesäaikaan. Kuva 3. Tuulensuuntien osuudet Oulussa vuonna 24. 3 % % 25 % 2 % 15 % 1 % tyyni N NE E SE S SW W NW 5 % % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991 24 Oulun kauppatorilla.
Sadeaika 9 Kuvassa 5 on esitetty sadeaika eli sateen kesto vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna (24 h/vrk = 1 %) Kauppatorilla vuonna 24. % % Kuva 5. Sadeaika Oulun kauppatorilla vuonna 24. RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidia (SO 2 ) mitattiin Oulussa vuonna 24 ainoastaan Nokelassa. Pyykösjärven rikkidioksidimittaus lopetettiin vuoden 21 lopussa. Liitteessä 1 on esitetty Nokelan rikkidioksidipitoisuudet kuukausittain vuonna 24. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain Nokelassa välillä 6 33 µg/m 3 (2-13 % ohjearvosta). Kuvassa 6 on esitetty tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-24. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 3-9 µg/m 3 (4-11 % ohjearvosta). Kuvassa 7 on esitetty vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-24. Vuosikeskiarvo oli Nokelassa 2 µg/m 3. Kuvassa 8 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-24. Pitoisuudet raja-arvoihin verrattuna Korkein rikkidioksidin tuntikeskiarvo Nokelassa vuonna 24 oli 64 µg/m 3 ja 25. korkein 31 µg/m 3. Uusi 1.1.25 voimaan astuva rikkidioksidin tuntiraja-arvo on 35 µg/m 3 (raja-arvo ylittyy, jos yli 35 µg/m 3 tuntipitoisuuksia mitataan vähintään 25 kpl kalenterivuoden aikana). Korkein vuorokausikeskiarvo oli 11µg/m 3 ja 4. korkein 9 µg/m 3 (raja-arvo 125 µg/m3, sallittujen ylitysten määrä kalenterivuoden aikana on 3).
1 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/m3 Ohjearvo 25µg/m 3 Nokela Pyykösjärvi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 6. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-24. 5 µg/m3 ohjearvo 8 µg/m3 Nokela 4 Pyykösjärvi 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 7. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-24. 4 µg/m³ 35 3 25 2 Mustasuo Pyykösjärvi Nokela Välivainio Simssi Pateniemi 15 1 5 79 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 8. Rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-24.
11 Yhteenveto rikkidioksidipitoisuuksista Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Korkeimmillaan pitoisuudet vuonna 24 olivat 13 % ohjearvosta ja 9 % raja-arvosta. Pitoisuudet olivat hieman pienempiä kuin kahtena edellisenä vuonna. HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ (TRS) Nokelassa mitatut TRS-pitoisuudet kuukausittain vuonna 24 on esitetty liitteessä 1. Pyykösjärvellä TRS-yhdisteiden mittaus lopetettiin vuoden 21 lopussa. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Ohjearvoon verrannolliset kuukauden toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat kuukausittain Nokelassa välillä - 5 µg/m 3 ( - 5 % ohjearvosta). Korkeimmat vuorokausiarvot kuukausittain vaihtelivat välillä 1-11 µg/m 3. Kuvassa 9 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 198-24 Nokelassa. Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärälle on ollut ohjearvo vuodesta 1996 lähtien. Nokelassa voidaan todeta nykyisen ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia ennen Nuottasaaren sellutehtaan saneerausta (syksy 1988). Saneerauksen jälkeen pitoisuudet laskivat noin puoleen aikaisemmasta. Korkein ohjearvotasoon verrannollinen pitoisuus Nokelassa syksyn 1988 jälkeen on ollut 7 µg/m 3. Ohjearvon voimaan astumisen jälkeen korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus on ollut 6 µg/m 3 (huhtikuu 1997). 25 µg/m³ 2 15 Ohjearvo astui voimaan 1.9.1996 1 ohjearvo 5 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 9. TRS-yhdisteiden vuorokausiarvojen kehitys Nokelassa vuosina 198-24.
Hajuhaitan esiintyminen 12 Vallitsevista paikallisista säätekijöistä (pääasiassa tuulensuunta ja -nopeus) johtuen hajuhaitan suuruus vaihtelee vuodenajan mukaan. Kuvassa 1 on esitetty TRS-pitoisuuksien vuodenaikaisvaihtelu vuosina 1992-24 Nokelassa. Vuodenaikaisvaihtelun kuvaamiseen on käytetty mitattuja TRS:n lyhytaikaispitoisuuksia (99 %:n tuntiarvot kuukausittain). Nokelassa ovat pitoisuudet keskimäärin korkeimmillaan maaliskuulta toukokuulle. Vuonna 24 pitoisuudet olivat vuodenaikaan nähden mittausjakson 1992 23 keskiarvoa korkeampia helmikuusta kesäkuuhun. Loppuvuodesta pitoisuudet olivat keskiarvopitoisuutta pienempiä. Hajuhaittaa esiintyy Nokelassa keskimäärin useammin alkukesällä, koska lännenpuoleiset merituulet ovat tällöin vallitsevia ja tuovat hajut kaupunkiin (ks. kuva 4). Kuvassa 11 on esitetty hajutuntien (tuntikeskiarvo vähintään 3 µg/m 3 ) lukumäärä kuukausittain vuonna 24 sekä vuosien 1992 23 keskiarvo. Vuonna 24 hajutunteja oli keskiarvoon verrattuna enemmän helmikuulta kesäkuulle sekä elokuussa. Keskiarvoon verrattuna hajutunteja oli vähän tammi-, loka-, marras- ja joulukuussa. Kuvassa 12 on esitetty TRS:n lyhytaikaispitoisuuksien sekä hajutuntien määrän kehitys kuukausittain vuosina 198-24 Nokelassa. Vuonna 24 hajutuntien määrä oli paria edellisvuotta hieman suurempi. Huhtikuussa mitattiin sellutehtaan prosessihäiriön aikaan lähivuosiin verrattuna poikkeavan korkea tuntipitoisuus (129 µg/m 3 ). Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Vuonna 24 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat korkeimmillaan 5 % vuorokausiohjearvosta. Hajuhaittaa esiintyi vuodenaikaan nähden keskimääräistä enemmän vuoden alkupuoliskolla. Loppuvuodesta hajuhaittaa esiintyi vain vähän. Koko vuoden osalta hajutunteja esiintyi hieman enemmän kuin parina edellisenä vuonna. Huhtikuussa mitattiin sellutehtaan prosessihäiriön aikaan lähivuosiin verrattuna poikkeavan korkea tuntipitoisuus (129 µg/m 3 ). 35 µg/m 3 9 kpl 3 25 vaihteluväli 91-3 keskiarvo 91-3 4 8 7 6 24 ka 91-3 2 5 15 4 1 3 2 5 1 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 1. TRS:n vuodenaikaisvaihtelu vuonna 24 sekä vuosina 1991 23 Nokelassa (99 %:n tuntiarvoja). tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 11. Hajutuntien (tunti ka>3 µg/m 3 ) lukumäärä kuukausittain vuonna 24 sekä vuosien 1991-23 keskiarvo Nokelassa.
25 µg/m3 13 kpl 12 2 99%:n arvot max tunti hajutunnit 1 15 1 8 6 4 5 2 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 12. TRS-yhdisteiden tuntiarvojen kehitys kuukausittain sekä hajutuntien määrä (kpl, tunti ka > 3 µg/m 3 ) vuosittain vuosina 198-24 Nokelassa. TYPEN OKSIDIT Ulkoilmassa esiintyy typen oksideja useina eri yhdisteinä, joista taajamien ilmanlaadun kannalta tärkeimmät ovat typpidioksidi (NO 2 ) ja typpimonoksidi (NO). Näistä käytetään yhteisnimitystä typenoksidit (NO x ). Merkittävimmät typenoksidien päästölähteet Oulussa ovat energiantuotanto ja liikenne. Liikenteen osuus kokonaispäästöistä on alle puolet. Maanpintatasolla typenoksidipitoisuuksia aiheuttavat kuitenkin lähes pelkästään liikenteen päästöt, jotka purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka ulkoilmassa nopeasti hapettuu pääasiassa otsonin kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi. Vilkkaassa liikenneympäristössä NOpäästöjen määrä on suuri ja otsoni kuluu hapetusreaktiossa loppuun rajoittaen näin syntyvän NO 2 :n määrää. Vaikka liikenteen kokonaistypenoksidipäästöt ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä voimakkaasti laskeneet NO:ta riittää yhä NO 2 :n muodostamiseen eikä NO 2 -pitoisuuksien ole voitu todeta laskeneen kokonaistypenoksidipäästöjen laskun mukana. Terveysvaikutusten kannalta typpidioksidi on selvästi typpimonoksidia merkittävämpi. Suoria kasvillisuusvaurioita aiheuttavat sekä typpidioksidi että typpimonoksidi. Kuvassa 13 on esitetty typpimonoksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien vuorokausijakauma vuonna 24 keskustassa ja Pyykösjärvellä. Kuvasta voidaan havaita, että keskustassa vilkkaassa liikenneympäristössä typpimonoksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin Pyykösjärvellä. Pyykösjärvellä pitoisuuksia aiheuttavat pääasiassa etäämpää kulkeutuvat liikenteen päästöt. Pitoisuudet ovat siellä pienempiä ja typpidioksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin keskustassa.
14 µg/m3 45, 4, 35, 3, PyykösNO Pyyk NO2 KeskusNO KeskuNO2 25, 2, 15, 1, 5,, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 13. Typen oksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä vuonna 24. TYPPIDIOKSIDI Liitteessä 1 on esitetty typpidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin (99 %:n tuntiarvo ja 2. korkein vuorokausiarvo) verrannolliset tunnusluvut kuukausittain sekä pitoisuuksien kuukausikeskiarvot Keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä. Liitteessä on lisäksi esitetty tunti- ja vuorokausiarvojen kuukausittaiset maksimiarvot. Keskustan mittausaseman sijainti on muuttunut hieman vuoden 1998 alusta alkaen. Typpidioksidipitoisuuksien kehitystä esittävissä kuvissa em. ajankohdan jälkeisissä tuloksissa on käytetty eri esitystyyliä. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Kuvassa 14 on esitetty typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-23. Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 5-132 µg/m 3 (33-88 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 24-91 µg/m 3 (16-61 % ohjearvosta). Kuvassa 15 on esitetty typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-23. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 27-68 µg/m 3 (39-97 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 1-53 µg/m 3 (14-76 % ohjearvosta). Kuvista 14 ja 15 voidaan selvästi havaita typpidioksidipitoisuuksien vuodenaikaisvaihtelu. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan talvisaikaan. Vuonna 24 korkeimmat tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset pitoisuudet mitattiin helmi-, maalis- ja huhtikuussa. Tammikuussa pitoisuudet olivat vuodenaikaan nähden matalia.
15 21 18 15 µg/m3 vaihteluväli 1998-23 Keskusta vaihteluväli 1998-23 Pyykösjärvi keskiarvo 1998-23 Keskusta 24 Pyykösjärvi 24 ohjearvo 11 1 9 8 7 µg/m3 vaihteluväli 1998-23 Keskusta vaihteluväli 1998-23 Pyykösjärvi keskiarvo 1998-23 Keskusta 24 Pyykösjärvi 24 ohjearvo 12 6 9 5 4 6 3 2 3 1 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 14. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 15. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina1998 23. Typpidioksidipitoisuuksien kehitys Oulussa Typpidioksidipitoisuuksissa ei Oulussa voida todeta selvää kehityssuuntaa vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla (kuvat 16-18). Keskustan mittaustuloksista voidaan havaita mittauspisteen siirron vaikutus vuoden 1998 alusta alkaen. Pitoisuudet uudessa mittauspaikassa ovat olleet jonkin verran pienempiä kuin vanhassa liian lähellä vilkasta risteystä sijainneessa mittauspisteessä. 225 2 175 15 µg/m3 Keskusta Pyykösjärvi Keskusta -98-4 ohjearvo 125 1 75 5 25 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 16. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 1991-24.
11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/m3 Keskusta Pyykösjärvi Keskusta -98-4 ohjearvo 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 17. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991 24. 6 5 µg/m³ Pyykösj kk ka Pyykösj v ka Keskusta kk ka Keskusta v ka Kesk kk ka -98-3 16 4 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 18. Typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1991-24. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Typpidioksidin siirtymäajan raja-arvo (tuntikeskiarvo 2 µg/m 3 ) sallii ylityksiä 2 % mitatusta ajasta eli enintään 175 tuntia vuodessa. 1.1.21 alkaen sallittujen ylitysten lukumäärä on 18 tuntia vuodessa. Vuonna 24 ei Oulussa mitattu yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia. Korkein tuntikeskiarvo oli 168 µg/m 3 ja se mitattiin keskustassa tammikuussa. Aiempina vuosina vuodesta 1991 lähtien yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia on mitattu keskustassa vuonna 1992 (7 kpl), 1994 (1 kpl), 1995 (2 kpl), 1996 (6 kpl), 1998 (3 kpl) ja vuonna 21 (1 kpl). Pyykösjärvellä ei ole mitattu yli 2 µg/m 3 ylittäviä pitoisuuksia. Kuvassa 19 on esitetty typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 24 keskustassa. 1.1.21 astuu voimaan raja-arvo typpidioksidin vuosikeskiarvolle (4 µg/m 3 ). Vuonna 24 typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 28 µg/m 3 ja Pyykösjärvellä 12 µg/m 3.
17 25 µg/m3 2 raja-arvon numeroarvo 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 19. Typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 24 Oulun keskustassa. kuukausi Yhteenveto typpidioksidipitoisuuksista Vuonna 24 Oulussa mitatut typpidioksidipitoisuudet olivat keskimäärin samansuuruisia kuin viimevuosina. Vuonna 1991 alkaneen mittausjakson aikana ei pitoisuuksissa voida havaita selvää kehityssuuntaa keskustassa eikä Pyykösjärvellä. Korkein ohjearvoon verrannollinen typpidioksidipitoisuus mitattiin keskustassa maaliskuussa (98 % vuorokausiohjearvosta). Pyykösjärvellä korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus mitattiin helmikuussa (76 % vuorokausiohjearvosta). 1.1.21 voimaan astuviin typpidioksidin raja-arvoihin verrattuna korkein pitoisuus oli keskustassa mitattu vuosikeskiarvo 28 µg/m 3 (7 % raja-arvosta). Korkein tuntiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 168 µg/m 3 (raja-arvo sallii yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia 18 kpl vuodessa).
HIILIMONOKSIDI 18 Liikenteen häkä eli hiilimonoksidipäästöt (CO) ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä laskeneet selvästi. Päästöjen pieneneminen näkyy selvästi myös mitattujen hiilimonoksidipitoisuuksien laskuna. Liitteessä 2 on esitetty keskustan mittauspisteen häkäpitoisuudet kuukausittain vuonna 24. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (kuukauden korkein tuntiarvo) vuonna 24 vaihtelivat keskustassa kuukausittain välillä,5 8,1 mg/m 3 (3-41 % ohjearvosta). Kuvassa 2 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23. Korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot vaihtelivat keskustassa vuonna 24 välillä,2 3,9 mg/m 3 (3-49 % ohjearvosta). Kuvassa 21 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot keskustassa vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23. mg/m3 2, ohjearvo 9, 8, mg/m3 ohjearvo 16, 12, vaihteluväli 98-3 4 ka 98-3 7, 6, 5, vaihteluväli 98-3 ka 98-3 4 8, 4, 3, 4, 2, 1,, tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 2. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23., tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 21. Hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin arvot kuukausittain vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu Hiilimonoksidin eri viikonpäiville lasketusta vuorokausijakaumasta voidaan havaita selvä ero arkipäivien ja viikonlopun välillä. Lisäksi eri arkipäivien välillä voidaan havaita pieniä eroja. Arkipäivisin häkäpitoisuudet alkavat nousta kello 6 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello 15-17. Viikonloppuisin maksimipitoisuudet mitataan puolen päivän aikoihin ja korkeampia häkäpitoisuuksia mitataan tällöin myös illasta aamuyölle. Kuvassa 22 on esitetty hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu keskustassa eri viikonpäivinä vuonna 24.
19,7 mg/m3,6,5,4 maanantai tiistai keskiviikkko torstai perjantai lauantai sunnuntai,3,2,1, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 22. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu viikonpäivittäin vuonna 24. Häkäpitoisuuksien kehitys Kuvassa 23 on esitetty hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausiarvojen kehitys ja kuvassa 24 korkeimpien kahdeksan tunnin sekä kuvassa 25 korkeimpien tuntiarvojen kehitys keskustan mittauspisteessä vuosina 1988-24. Keskimääräisten häkäpitoisuuksien voidaan havaita tällä mittausjaksolla selvästi laskeneen. VTT on arvioinut liikenteen hiilimonoksidipäästöjen alentuneen mittausjaksolla noin 5 %. Mittauspisteen siirron vuoksi vuosien 1998-24 tulokset on esitetty kuvissa eri tyylisinä. mg/m³ 2, 1,5 kuukausi ka vuosi ka kuukausi ka 98-4 1,,5, 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 23. Hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-24.
2 16 mg/m3 14 12 1 8 ohjearvo 6 4 2 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 24. Hiilimonoksidin korkeimpien kahdeksan tunnin arvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-24. 3 mg/m3 25 2 ohjearvo 15 1 5 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 25. Hiilimonoksidin korkeimpien tuntiarvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-24. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Hiilimonoksidille astuu 1.1.25 voimaan raja-arvo 1 mg/m 3. Arvoon verrataan kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, eikä raja-arvolle sallita yhtään ylitystä. Vuonna 24 korkein raja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 3,9 mg/m 3. Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Oulun keskustassa mitattujen häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat laskeneet noin viides-
osaan 199-luvun alun tasosta. Pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut eniten katalysaattorilla varustettujen autojen osuuden kasvu. Hiilimonoksidin korkeimmissa lyhytaikaispitoisuuksissa ei sen sijaan voida havaita yhtä selvää kehitystä. Epäedullisissa sääolosuhteissa häkäpitoisuudet voivat yhä kohota korkeiksi ja ylittää ohjearvon. Vuonna 24 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 49 % kahdeksan tunnin ohjearvosta, 41 % tuntiohjearvosta sekä 39 % raja-arvosta (astuu voimaan 1.1.25). 21 HIUKKASET Kaupunkialueilla huomattavin vaikutus ilman hiukkasmääriin on liikenteellä. Suuri osa hiukkasista on peräisin liikenteen maasta nostattamasta katupölystä. Pöly sisältää lisäksi autojen pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden päästöistä sekä puun pienpoltosta peräisin olevia hiukkasia. Ongelmallisin aika hiukkasten suhteen on kevät, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen alta ja kadut alkavat kuivua. Keväistä pölyongelmaa pahentaa entisestään kuivat sääjaksot. Sade sen sijaan puhdistaa ilmaa tehokkaasti hiukkasista. Suurin osa pölyn massasta on suuria hiukkasia, jotka eivät terveyden kannalta ole kovin haitallisia (pääosa katupölystä). Haitallisia ovat sen sijaan pienet hiukkaset, koska ne pääsevät tunkeutumaan syvemmälle hengitysteissä, pienimmät (alle 2,5 µm) keuhkorakkuloihin asti (mm. pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden prosesseista ja puun pienpoltosta peräisin olevat). Maailman terveysjärjestö WHO on todennut arvioinnissaan ilmansaasteiden terveysvaikutuksista vakavimpien haittojen liittyvän leijuvaan pölyyn ja todennäköisimmin sen hienojakoisiin hiukkasiin. Ilmassa leijailevan pölyn kokonaismäärää kutsutaan kokonaisleijumaksi (TSP), leijuman alle 1 µm:n hiukkasia hengitettäviksi hiukkasiksi (PM 1 ) ja alle 2,5µm:n hiukkasia pienhiukkasiksi (PM 2,5 ). Oulussa on mitattu hengitettäviä hiukkasia keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuodesta 1991 alkaen. Vuoden 22 helmikuun alusta keskustan mittauspisteessä alkoi pienhiukkasten mittaus. Pienhiukkasille ei vielä ole olemassa ohje- tai raja-arvoa. Liitteessä 2 on esitetty hengitettävien hiukkasten sekä pienhiukkasten pitoisuudet kuukausittain vuonna 24. HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 24 vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 16-13 µg/m 3 (23-147 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä 11-65 µg/m 3 (16-93 % ). Korkeimpia pitoisuuksia mitattiin kevätpölyaikaan huhti- ja toukokuussa. Myös lokakuussa mitattiin korkeita pitoisuuksia kuivan pakkasjakson aikana maan vielä ollessa paljaana. Keskustassa Saaristonkadun katutyö aiheutti kohonneita pitoisuuksia kesällä ja syksyllä. Kuvissa 26 ja 27 on esitetty hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23.
22 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/m3 vaihteluväli 98-3 keskiarvo 98-3 24 ohjearvo tammi maalis touko heinä syys marra Kuva 26. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23 keskustassa. 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/m3 vaihteluväli 98-3 keskiarvo 98-3 24 ohjearvo tammi maalis touko heinä syys marra Kuva 27. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 24 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-23 Pyykösjärvellä. Tuntipitoisuudet Hengitettävien hiukkasten korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä 48-61 µg/m 3 ja Pyykösjärvellä välillä 38-44 µg/m 3. Korkein tuntiarvo mitattiin keskustassa huhtikuussa ja Pyykösjärvellä lokakuussa. PM 1 :n vuorokausijakauma Liikenteen vaikutus hiukkaspitoisuuteen voidaan todeta hengitettävien hiukkasten vuorokausijakaumasta, joka on esitetty kuvassa 28. Arkisin pitoisuudet kohoavat heti aamusta käynnistyvän liikenteen nostattaessa yöllä kaduille laskeutuneen pölyn. 35 µg/m3 3 25 2 15 1 5 sunnuntai arki lauantai 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 28. PM 1 :n vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuna vuonna 24 keskustan mittauspisteessä.
23 Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kehitys Oulussa Kuvassa 29 on esitetty PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvot ja kuvassa 3 ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot vuosina 1991-24 keskustassa ja Pyykösjärvellä. Kuvista voidaan todeta pitoisuuksien olleen mittausjakson alkupuolella jonkin verran viime vuosia korkeampia. Vuonna 24 kevään kuukausikeskiarvot olivat kuitenkin viime vuosia korkeampia, mikä aiheutui poikkeuksellisen pitkästä kuivasta sääjaksosta keväällä. Lisäksi hiekoitushiekkaa oli talvella jouduttu käyttämään tavanomaista enemmän. Keskustassa vuosikeskiarvoa kohotti lisäksi katutyöt. 7 6 5 µg/m³ keskusta kk ka keskusta v ka P yykö sjä rvi kk ka P yykö sjä rvi v ka keskusta kk ka -98 alkaen 4 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 29. PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys vuosina 1991-24 Keskustassa ja Pyykösjärvellä. 175 µg/m³ Keskusta 14 Pyykösjärvi Keskusta -98 alkaen 15 7 ohjearvo 35 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 3. PM 1 :n ohjearvoon verrannollisten vuorokausiarvojen kehitys. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna 1.1.25 voimaan astuva raja-arvo hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvolle on 5 µg/m 3. Raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana. Vuonna 24 keskustassa mitattiin yli 5 µg/m 3 vuorokausiarvoja 28 kpl, joista 23 ajoittui kevätpölykauteen. Pyykösjärvellä yli 5 µg/m 3 vuorokausipi-
toisuuksia mitattiin neljä kpl (1.1., 4.4., sekä 29 ja 3.1.). Raja-arvoon verrattavat arvot on laskettu ulkoilman paineessa ja lämpötilassa. 24 Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet vuoden 24 keväällä olivat jonkin verran viime vuosia suurempia ja kevätpölyaika kesti tavanomaista pidempään kuivasta sääjaksosta johtuen. Keskustassa pitoisuudet olivat lisäksi vuodenaikaan nähden korkeampia kesällä ja syksyllä katutöiden aiheuttaman pölyämisen vuoksi. Myös lokakuun lopussa mitattiin korkeita hiukkaspitoisuuksia kuivan sääjakson aikana. Ohjearvo ylitettiin keskustassa huhtikuussa (147 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat korkeimmillaan 93 % ohjearvosta (lokakuu). Raja-arvon numeroarvon ylityksiä kirjattiin keskustassa 28 kpl ja Pyykösjärvellä 4 kpl. PIENHIUKKASET (PM 2,5 ) Pienhiukkasten mittaus käynnistyi keskustan mittauspisteessä 4.2.22 alkaen. Pienhiukkasille ei vielä toistaiseksi ole määritetty ohje- tai raja-arvoa. Liitteessä 2 on esitetty pienhiukkasille vastaavat tilastotiedot kuin hengitettäville hiukkasille. Kuvassa 31 on verrattu keskenään pienhiukkasten ja hengitettävien hiukkasten kuukauden toiseksi korkeimpia vuorokausikeskiarvoja kuukausittain. µg/m 3 12 1 8 Keskusta PM2,5 Keskusta PM1 Pyykösjärvi PM1 6 4 2 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 31. PM 2,5 :n sekä PM 1 :n toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain vuonna 24. Kuvassa 32 on esitetty PM 2,5 :n vuorokausijakauma. Verrattaessa sitä PM 1 :n jakaumaan (kuva 28) voidaan jakaumien todeta poikkeavan hieman toisistaan. PM 1 :n kohdalla pitoisuuksien vaihtelu on
suurempaa ja pitoisuudet vaihtelevat paremmin liikennemäärien mukaan. Pienhiukkasten kohdalla näyttäisi siltä, että pienempikin liikennemäärä riittäisi nostamaan kaikki hiukkaset leijailemaan ilmaan, mistä ne sitten hitaasti laskeutuvat liikenteen hiljennyttyä. 25 12, µg/m 3 1, 8, 6, 4, arki lauantai sunnuntai 2,, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 32. PM 2,5 :n vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuna vuonna 24 keskustassa. LASKEUMA Laskeuman keruupisteitä vuonna 24 oli neljä. Niiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Laskeumista määritetään sulfaattirikki (SO 4 -S), nitraattityppi (NO 3 -N), ph, sähkönjohtokyky ja suodatusjäännös. Rikkilaskeuma Rikkilaskeuman (sulfaattirikki SO 4 -S) määrä vuonna 24 vaihteli eri keruupisteissä välillä,17 -,22 g/m 2 /v. Kaikkien pisteiden keskiarvo oli,18 g/m 2 /v. Pitkän ajan tavoitteena Suomen metsätalousalueille on, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Kuvassa 33 on esitetty rikkilaskeuman kehitys Oulussa. Vuoden 1995 arvojen puuttuminen johtuu laboratorion tulipalon jälkeisistä analyysivaikeuksista. Rikkilaskeuman määrässä voidaan mittausjaksolla havaita samansuuntainen myönteinen kehitys kuin rikkidioksidipitoisuuksissa. Typpilaskeuma Typpilaskeuman (nitraattityppi NO 3 -N) määrä vuonna 24 vaihteli eri keruupisteissä välillä,97,137 g/m 2 /v. Kaikkien pisteiden keskiarvo oli,114 g/m 2 /v. Typpilaskeuman määrässä ei voida havaita samanlaista myönteistä kehitystä kuin rikkilaskeumalla. Typpilaskeuman taustapitoisuudet Pohjois-Suomessa ovat noin,5,2 g/m 2 /v. Typpilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 34.
26 2,1 g/m²/v 1,8 1,5 1,2 Loppula Kaukovainio Keskusta Pyykösjärvi Lahnatie Mustasuo Nokela,9,6,3 tavoitearvo 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 33. Rikkilaskeuman kehitys Oulussa vuosina 1981 24.,3 g /m ²/v,25,2,15,1,5 Loppula Kaukovainio Keskusta Pyykösjärvi Lahnatie Mustasuo Nokela 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 34. Typpilaskeuman kehitys Oulussa vuosina 1982-24. ILMANLAATUINDEKSI Ilmanlaatutiedotuksessa käytettävä ilmanlaatuindeksi uudistui vuoden 22 alusta. Nykyinen indeksi pohjautuu pelkästään tuntipitoisuuksiin ja niille annettuihin ohje- ja raja-arvoihin. Näin se kuvaa entistä ajantasaisemmin ilmanlaatua. Vanhassa indeksissä oli mukana 24:n tunnin ja kahdeksan tunnin keskiarvoja. Suurin muutos vanhaan indeksiin on erittäin huono luokan käyttöönotto. Ilmanlaatu luokitellaan myös aiempaa herkemmin välttäväksi tai huonoksi. Oulun keskusta-alueen ilmanlaatua kuvaava indeksi lasketaan keskustan mittausaseman tuloksista. Pyykösjärven ja Nokelan mittaustulokset määrittävät asuntoalueiden indeksin. Indeksissä on Oulussa mukana typpidioksidi (NO 2 ), hiilimonoksidi (CO), hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) ja rikkidioksidi (SO 2 ). Kaikille epäpuhtauksille määritetään tunneittain ns. alaindeksi vertaamalla epäpuhtauspitoisuutta kyseisen komponentin ohje- ja raja-arvoon. Lopulliseksi indeksiksi valitaan aina korkein alaindeksi. Epäpuhtauspitoisuuden ylittäessä ohjearvotason ilmanlaatu luokitellaan huonoksi. Rajaarvon ylittyessä ilmanlaatu on erittäin huono. Hengitettäviltä hiukkasilta puuttuu tuntiraja-arvo ja sen kohdalla erittäin huonon rajaksi on määritelty kolme kertaa vuorokausiohjearvotaso (21 µg/m 3 ). Taulukossa 6 on esitetty uuden indeksin määrittely. Ilmanlaatuindeksi on kehitetty pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan ympäristötoimistossa ja se on nykyisin yleisesti käytössä kaupunkien ilmanlaatutiedotuksessa.
27 Ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu vuonna 24 luokiteltiin Oulun keskustassa erittäin huonoksi kahdeksana päivänä, huonoksi 18 päivänä, välttäväksi 87 päivänä, tyydyttäväksi 23 päivänä ja hyväksi 4 päivänä. Laskentapäiviä keskustassa vuonna 24 oli 356. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli erittäin huono kolmena päivänä, huono kolmena päivänä, välttävä 32 päivänä, tyydyttävä 138 päivänä ja hyvä 189 päivänä. Laskentapäiviä vuonna 24 oli 365. Erittäin huonoihin ilmanlaatutilanteisiin oli syynä korkeat hiukkaspitoisuudet. Kuvassa 35 on esitetty vuorokauden korkeimmat indeksin arvot Oulussa vuonna 24 ja taulukossa 7 vuosien 22-24 päivien luokittelu indeksin avulla. Taulukko 6. Ilmanlaatuindeksin määrittely Indeksi Ilmanlaatu Terveyshaitat Muut haitat - 5 HYVÄ ei todettuja lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76-1 VÄLTTÄVÄ epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 11-15 HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä IND. ARVO 2 ERITTÄIN 175 HUONO 15 Keskusta Asuntoalueet HUONO125 1 VÄLTTÄVÄ 75 TYYDYTTÄVÄ 5 HYVÄ 25 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuukausi Kuva 35. Oulun ilmanlaatu indeksillä kuvattuna vuonna 24. Taulukko 7. Ilmanlaatu indeksin mukaan vuosina 22-24 (päivien lukumäärä). hyvä tyydyttävä välttävä huono eritt. huono yhteensä 22 keskusta asuntoal. 37 132 211 193 11 29 11 2 5 1 365 357 23 keskusta asuntoal. 47 141 27 195 98 24 7 2 3 1 362 363 24 keskusta asuntoal. 4 189 23 138 87 32 18 3 8 3 356 365
28 PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuormittavat paikallinen teollisuus, energiantuotanto ja liikenne sekä muualta kulkeutuva kuormitus. Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset sekä rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset, häkä ja hiilivedyt. Lisäksi teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöissä vapautuu hiilidioksidia, mikä on merkittävin kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt ovat laskeneet viime vuosiin asti rikinpoistolaitosten käytön, polttoaine- ja polttoteknisten muutosten sekä teollisuuden prosessimuutosten ansiosta. Liikenteen päästöt ovat laskeneet viime vuosina katalysaattoreiden yleistymisen ja reformuloitujen polttoaineiden käyttöönoton ansiosta. Kuvassa 36 on esitetty Oulun vuoden 24 rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken ja kuvassa 37 on esitetty em. päästöjen kehitys. Kuvassa 38 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden päästöjen kehitys ja kuvassa 39 VTT:n arvio liikenteen päästöjen kehityksestä. Tarkemmat päästötiedot on esitetty liitteessä 3. Rikkidioksidipäästöt Oulussa vuonna 24 olivat yhteensä 3382 tonnia, mikä on hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Oulun Energian Toppilan voimalaitosten osuus päästöistä oli 6 %, Arizona Chemical Oy:n 11 %, Kemira Oyj:n 11 % ja Stora Enso Oyj:n 11 %. Haisevista rikkiyhdisteistä (yht. 76 t) 74 % oli peräisin Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta. Arizona Chemical Oy:n osuus päästöistä oli 11 % ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan 14 %. Kokonaispäästöt olivat noin viidenneksen edellisvuotta pienemmät. Kokonaispäästöjen pienenemiseen oli pääosin syynä Stora Enso Oyj:n sellutehtaalla syksyllä 24 valmistuneet haisevien rikkiyhdisteiden päästöjen vähentämiseen kohdistetut saneeraustoimenpiteet. Typen oksidien päästöistä (yht. 366 t) liikenteen osuus oli 25 % eli 927 tonnia ja pistelähteiden osuus 72 % eli 2653 tonnia. Myös typenoksidien kokonaispäästöt laskivat hieman edellisvuodesta. Suurimmat pistemäiset päästölähteet olivat Oulun Energian Toppilan voimalaitokset (1239 t), Stora Enso Oyj (966 t) sekä Kemira Oyj (341 t). Hiukkaspäästöistä (yht. 644 t) Stora Enso Oyj:n osuus oli 43 %, Paroc Oy:n 21 %, Oulun Energian 13 % sekä liikenteen 8 % (pakokaasuista peräisin olevat hiukkaset). Hiilimonoksidipäästöistä (yht. 6142 t) liikenteen osuus oli 7 % (4299 t) ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan osuus 3 %. Noin 8 % hiilivetypäästöistä (yht. 683 t) oli peräisin liikenteestä. Fermion Oy:n osuus oli noin 11 %. Yhteenlasketut fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt Oulussa vuonna 24 olivat 2 28 526 t (9 % vähemmän kuin vuonna 23). Suurimmat päästölähteet olivat Oulun Energian Toppilan voimalaitokset (61 % kokonaispäästöistä), Nuottasaaren tehdasalueen laitokset yhteensä (14 %), Kemira Oyj (13 %) sekä liikenne (9 %). Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 616 671 t (lisäystä edellisvuoteen 6 %).
29 SO2-päästöt KEMIRA CHEMICALS OY 11 % PINTALÄHTEET 2 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 4 % yhteensä 3382 t NUOTTASAAREN TEHTAAT 23 % OULUN ENERGIA 6 % NO 2 -päästöt LIIKENNE 25 % OULUN ENERGIA 35 % PINTALÄHTEET 2 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 2 % KEMIRA CHEMICALS OY 9 % yhteensä 366 t HIUKKAS-päästöt PINTALÄHTEET 9 % LIIKENNE 8 % NUOTTASAAREN TEHTAAT 27 % OULUN ENERGIA 13 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 2 % yhteensä 644 t PAROC OY 21 % NUOTTASAAREN TEHTAAT 42 % KEMIRA CHEMICALS OY 5 % Kuva 36. SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen jakautuminen päästölähteiden kesken Oulussa vuonna 24.
3 t/v 7 6 5 126 SO 2 -päästöt V. 1969 LIIKENNE PINTALÄHTEET MUUT PISTELÄHTEET YHT. KEMIRA CHEMICALS OY NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 4 3 2 1 t/v 7 6 5 4 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 NO 2 -päästöt V. 1969 LIIKENNE PINTALÄHTEET MUUT PISTELÄHTEET YHT. KEMIRA CHEMICALS OY NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 3 2 1 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 t/v 25 2 15 44 HIUKKAS-päästöt V. 1969 LIIKENNE PINTALÄHTEET MUUT PISTELÄHTEET YHT. PAROC OY KEMIRA CHEMICALS OY NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 1 5 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 Kuva 37. SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen kehitys.
1 t/v 31 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 Kuva 38. TRS-yhdisteiden päästöjen kehitys. muutosindeksi 2,5 2, 1,5 CO HC NOx HIUKK. CH4 N2O CO2 Poltton. Suorite 1,,5, 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 218 22 222 vuosi Kuva 39. Tieliikenteen pakokaasupäästöjen, polttonesteenkulutuksen ja ajosuoritteen kehitys muutosindeksin avulla esitettynä. (Kuvassa vuodesta 24 alkaen arvot ovat ennusteita. Lähde: VTT yhdyskuntatekniikka, LIISA 23 laskentamalli).
LIITE 1 32 Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v. 24 (µg/m³). Nokela keskiarvo (=ka.) 2.korkein vrkka. korkein vrk-ka. 99 %:n tuntika. korkein tuntika. tammikuu 2 5 7 1 19 helmikuu 2 4 5 12 24 maaliskuu 2 5 8 2 44 huhtikuu 3 9 1 33 6 toukokuu 2 7 1 21 26 kesäkuu 2 5 6 17 4 heinäkuu 1 3 7 12 64 elokuu 2 7 11 18 44 syyskuu 1 3 5 13 33 lokakuu 1 4 6 14 41 marraskuu 2 6 8 14 54 joulukuu 1 3 4 6 22 Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Oulussa v. 24 (µg/m 3, S). Nokela 2.korkein vrkka korkein vrk-ka 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 1 1 2 11 helmikuu 1 2 9 13 maaliskuu 3 4 13 35 huhtikuu 5 11 15 129 toukokuu 3 9 17 4 kesäkuu 3 4 1 18 heinäkuu 2 4 6 29 elokuu 2 4 7 13 syyskuu 2 2 5 8 lokakuu 3 3 22 marraskuu 1 2 2 8 joulukuu 1 1 2 4 Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 24 (µg/m³). Keskusta keskiarvo (=ka.) 2. korkein vrkka. korkein vrk-ka. 99 %:n tuntika. korkein tuntika. tammikuu 26 37 55 73 142 helmikuu 38 62 77 13 168 maaliskuu 37 68 89 111 152 huhtikuu 43 67 7 132 163 toukokuu 24 43 43 66 75 kesäkuu 2 32 33 56 76 heinäkuu 21 35 39 7 9 elokuu 19 27 27 5 76 syyskuu 21 3 37 62 18 lokakuu 27 48 55 92 133 marraskuu 25 45 46 79 134 joulukuu 3 56 58 91 138 Pyykösjärvi Tammikuu 14 29 35 58 81 helmikuu 23 53 58 85 93 maaliskuu 17 42 57 84 92 huhtikuu 15 29 3 91 117 toukokuu 7 15 22 37 83 kesäkuu 5 11 13 26 35 heinäkuu 6 1 1 24 39 elokuu 6 1 11 25 35 syyskuu 8 17 18 38 5 lokakuu 12 26 28 47 66 marraskuu 11 24 29 52 13 joulukuu 16 38 41 69 131
LIITE 2 Hiilimonoksidipitoisuudet Oulussa v. 24 (mg/m³). Keskusta keskiarvo korkein 8 h:n liukuva korkein tuntikeskiarvo keskiarvo tammikuu,3 1,5 2,7 helmikuu,4 3,9 8,1 maaliskuu,3 2,5 4,7 huhtikuu,3 1,8 4,8 toukokuu,1 1, 1,7 kesäkuu,,5 1,9 heinäkuu,,2,5 elokuu,1 1,1 4,3 syyskuu,1,7 2, lokakuu,3 3,5 5,2 marraskuu,2 1,7 3,5 joulukuu,3 2,4 3, 33 Hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) pitoisuudet Oulussa v. 24 (µg/m³, 2 o C, 11,3 kpa). Keskusta keskiarvo (=ka) 2. korkein vrkka korkein vrk-ka 99 %:n tuntiarvo korkein tuntika tammikuu 13 18 54 63 176 helmikuu 11 2 26 37 7 maaliskuu 13 3 35 62 116 huhtikuu 63 13 17 238 61 toukokuu 24 58 64 85 146 kesäkuu 28 48 5 9 137 heinäkuu 24 44 48 81 145 elokuu 24 42 45 84 124 syyskuu 22 54 59 13 195 lokakuu 22 56 85 146 324 marraskuu 1 18 18 34 48 joulukuu 1 16 16 34 54 Pyykösjärvi tammikuu 11 18 57 46 262 helmikuu 9 17 2 28 47 maaliskuu 9 18 2 32 132 huhtikuu 26 46 5 95 283 toukokuu 12 32 35 47 93 kesäkuu 9 14 15 24 43 heinäkuu 11 15 18 24 7 elokuu 1 2 22 29 38 syyskuu 1 17 19 26 48 lokakuu 16 65 115 163 44 marraskuu 7 11 11 24 44 joulukuu 7 13 14 28 42 Pienhiukkasten (PM 2,5 ) pitoisuudet Oulussa v. 24 (µg/m³, 2 o C, 11,3 kpa). Keskusta keskiarvo (=ka) 2. korkein vrkka korkein vrk-ka 99 %:n tuntiarvo korkein tuntika tammikuu 1 15 46 53 157 helmikuu 8 16 16 22 46 maaliskuu 7 12 15 25 4 huhtikuu 11 2 23 34 41 toukokuu 7 18 2 27 37 kesäkuu 7 11 13 19 29 heinäkuu 7 11 11 21 29 elokuu 7 16 18 23 68 syyskuu 6 11 14 19 29 lokakuu 7 14 17 29 6 marraskuu 5 8 1 17 28 joulukuu 7 11 12 26 34
LIITE 3 34 Ilmanepäpuhtauspäästöt Oulussa vuonna 24 (tonnia vuodessa). Hiukkaset SO 2 NO X (1 TRS (2 VOC CO 2 (Fos) (3 CO 2 (Bio) (4 MUUT (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) Kemira Oyj, Oulun toimipaikka 31,6 368, 341, 2,9 263469, 19748, Oulun Energia (yht.) 81,3 25,9 1249,2 125796,7 196541,2 Toppilan voimalaitokset 79,9 225,4 1239,3 1246524,1 193856, Limingantullin lämpökeskus,3 1,9 3,8 1985,6 Myllytullin lämpökeskus,,, 25,4 OYS:n lämpökeskus 1,1 14,5 6,1 2261,5 2685,2 Nuottasaaren tehdasalueen laitokset yht. 276,8 766,9 999,1 64,8 12,5 291541,8 1397326,4 Stora Enso Oyj 276,2 381,9 966,1 56,1 291459, 13764,4 Eka Polymer Latex Oy 12,5 Arizona Chemical Oy,6 385, 33, 8,7 82,8 26686, Paroc Oy Ab 133, 3,4 17,4 11, 14,9 1658, 355, CO 1843,NH 3 16,8 Lemminkäinen Oyj,8 12,9 6,1 2152,9 Fortum Lämpö Oy (yht.) 3, 31, 17,5 5499, Rajavillen lk,8 1,3 5,9 1867, LK-21 2,2 2,7 11,6 3632, Fermion Oy,2 74, Suomen Petrooli Oy, Vihreäsaren varasto 6,1 Oy Shell Ab, Vihreäsaaren varasto,,1,2 26,2 123,2 VR Vihreäsaaren öljyvarasto 2,4 Maxit Oy Ab 1,25 5,62 2,52 1451,6 Lupavelvolliset yhteensä 528 3266 2633 76 139 1831542 1616671 Muut pistelähteet (arvio) 1 5 2 4547 Pistelähteet (yhteensä) 538 3316 2653 76 139 183689 1616671 Pintalähteet (arvio) 55 65 8 Liikenne (5 51 1,3 927 544 192 437 CO 4299 Yhteensä 24 644 3382 366 76 683 228526 1616671 CO 6142 Vuoden 23 päästöt 677 3763 394 93 653 223186 1526427 653 Vuoden 22 päästöt 55 368 3674 97 797 2114 1482764 693 Vuoden 21 päästöt 564 3681 414 98 79 219434 1352933 611 Vuoden 2 päästöt 72 2914 428 111 852 1613963 654 Vuoden 1999 päästöt 63 34 4224 112 878 164175 6713 Vuoden 1998 päästöt 569 3123 498 124 951 1745965 8219 Vuoden 1997 päästöt 641 391 3949 125 955 182181 785 Vuoden 1996 päästöt 66 3376 4284 97 11 1719593 7787 Vuoden 1995 päästöt 857 3378 421 121 13 138232 7684 Vuoden 1994 päästöt 968 3266 4237 144 174 Vuoden 1993 päästöt 83 352 4262 158 124 1) typpidioksidina (NO 2 ) 2) rikkinä (S) 3) Fossiilisista polttoaineista peräisin oleva 4) Biopolttoaineista peräisin 5) Lähde: LIISA 23 laskentamalli
LIITE 4 Tulosten laadun varmistus 35 Kaasuanalysaattoreille suoritettiin v. 24 monipistekalibrointeja 6-8 kpl laitekohtaisen tarpeen mukaan. Kalibrointi suoritetaan kaasulaimennukseen perustuvalla kalibraattorilla. Kalibroinnissa käytettävien kaasujen analyysitarkkuuksiksi on ilmoitettu SO 2 - ja H 2 S-kaasun osalta +3% ja NO- ja CO-kaasun osalta +2 %. Kalibraattorilla tuotettuja pitoisuuksia verrattiin konsultin pitoisuuksiin. Hiukkasanalysaattoreille suoritettiin virtausten tarkistukset ja säädöt sekä mikrovaa'an kalibrointi. Ilmanlaadunmittausohjelma (DILTA-haku) suorittaa lisäksi automaattisesti analysaattoreiden (lukuun ottamatta hiukkas- ja CO-analysaattoreita) nolla- ja aluetason tarkistuksen kerran vuorokaudessa. SO 2 -, NO x - ja TRS-analysaattoreiden alueen tarkistus tapahtuu permeaatioputkikalibraattorilla. NO x -analysaattorin alueen tarkistukseen käytetään NO 2 -putkea ja TRS-analysaattorin tarkistukseen H 2 S-putkea. Analysaattoreiden toimintaa seurattiin päivittäin DILTA-ohjelmiston avulla. Viikoittain analysaattoreiden huoltoseuranta-arvot kirjataan mittausasemilla laitekohtaiseen kirjanpitoon. Toimistolla sijaitsevaan huoltopäiväkirjaan kirjataan lisäksi kaikki havaitut mittaustuloksiin vaikuttavat tekijät (havaitut häiriöt, tehdyt korjaukset ja huollot, häiriötekijät mittausasemien ympäristössä jne.). Analysaattoreiden kalibroinneista tallennetaan erikseen kalibrointipöytäkirjat. Erilaisista laitehäiriöistä ja kalibroinneista johtuvat virheelliset mittaustulokset poistetaan tai korjataan kuukausittain DIL- TA:n arkistointiohjelman avulla. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus mittausjaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 24 kuukausittain tarkasteltuna em. raja alittui keskustan häkämittauksen osalta elokuussa (tuloksia 65 % ajasta). Vuositasolla alimmillaan tulosten saatavuus oli keskustan typenoksidimittausten osalta (tuloksia 88 % ajasta). Säätietojen saatavuus oli koko vuoden osalta 99 % (lämpötila, sadeaika, tuulen nopeus ja tuulen suunta). Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi on hoidettu DIL- TA-ohjelmistokokonaisuudella. Toukokuussa 24 otettiin ilmanlaadun mittauksiin koekäyttöön uusi Enview2 ohjelmisto. Uusi ohjelmisto korvaa DILTA-ohjelmiston vuoden 25 alusta alkaen.
LIITE5 Mittausasema- ja laitetiedot 1(4). 36 Aseman nimi: KESKUSTA Osoite: Saaristonkatu 18 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, CO, hiukkaset PM 1 ja PM 2,5 Yhtenäiskoordinaatit: 7213456:342888 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta NOx ja CO 2 m, hiukkaset 4 m, merenpinnasta +5 m Ympäristö: keskikaupunki, vilkasliikenteinen katukuilu Merkitykselliset liikennemäärä 5 m:n säteellä 14 ajoneuvoa/vrk pistelähteet: Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 9841A NO x kemiluminesenssi Monitor Labs 983 CO IR-absorptio Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila) Teom 14A PM 2,5 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila)
LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 2(4) 37 Aseman nimi: NOKELA Osoite: Kiskotie 24 Mittausparametrit: SO 2, TRS, Yhtenäiskoordinaatit: 721174:342841 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 3 m, merenpinnasta +7,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Nuottasaaren tehdasalueen laitokset Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 885 SO 2 UV-fluoresenssi Monitor Labs model 885 +Oxycon Convertter model 8775A TRS UV-fluoresenssi
LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 3(4) 38 Aseman nimi: PYYKÖSJÄRVI Osoite: Lahnatie 1 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, hiukkaset PM 1 Yhtenäiskoordinaatit: 721715:342943 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 4 m, merenp. +17,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Kemira Oyj Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs 9841B NO x kemiluminesenssi Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paineessa ja lämpötilassa)
LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 4(4) 39 Aseman nimi: SÄÄASEMA Osoite: Kauppatori Mittausparametrit: tuulen suunta ja nopeus, ilman lämpötila, sateen kesto Yhtenäiskoordinaatit: 721384:342772 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta tuuli 15 m, lämpö ja sade 1 m, merenpinnasta + 2 m ympäristöviraston katolla Ympäristö: keskikaupunkialue, Kauppatorin ranta, Mittauslaitteet: Vaisala Milos 2 - Vaisala WA-15 tuulen suunta ja nopeus - Vaisala DTS-12 lämpötila - Vaisala DPD 12 A sateen kesto