Suurivaltaisin, Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas!

1908. Edusk. väst Esitys N:o 3. Suomen Eduskunnan alamainen vastaus Keisarillisen Majesteetin armolliseen esitykseen erinäisistä muutoksista ja lisäyksistä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annettuun kirkkolakiin. Suurivaltaisin, Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas! Armollisessa esityksessä on Teidän Keisarillinen Majesteettinne Eduskunnan hyväksyttäväksi antanut neljätoista eri ehdotusta muutoksiksi ja lisäyksiksi Suomen

2 1908. Edusk. väst. Esitys N:o 3. evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annettuun kirkkolakiin. Tarkastaessaan armolliseen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia on Eduskunta havainnut että III lakiehdotus, joka tarkoittaa kirkollisten äänioikeusolojen uudistamista, on suuressa määrässä epätyydyttävä. Mutta koska mainittu ehdotus kuitenkin' sisältää parannuksen nykyään voimassa oleviin määräyksiin eikä näytä olevan sitä laatua, että se viivyttäisi välttämättöminä pidettyjä tehokkaampia ja laveammalle ulottuvia parannuksia, on Eduskunta, myöskin silmällä pitäen sitä, että uudistukset kirkollisen lainsäädännön alalla ovat perin hitaasti aikaansaatavissa, lakiehdotuksen hyväksynyt. Mitä tulee XLeen lakiehdotukseen, joka tarkoittaa kirkkokuria koskevain säännösten uudistamista, on Eduskunta, vaikka onkin myönnettävä, että kirkkolain 13 lukuun ja siihen sisällyksensä puolesta läheisesti liittyvään 394 :ään ehdotetut muutokset sisältävät eräitä parannuksia, kuitenkin ollut sitä mieltä, etteivät kirkkolain määräykset kirkkokurista näiden muutosehdotusten hyväksymisen kautta tulisi olennaisesti muuttumaan, ne kun yhä jäisivät sisältämään periaatteita, jotka jo ovat katsottavat aikansa eläneiksi, ja siis edelleenkin olisivat perinpohjaisen tarkastamisen tarpeessa. Tähän nähden Eduskunta ei ole katsonut voivansa hyväksyä puheena olevasta lakiehdotuksesta muuta kuin 65 :n. Paitsi näitä on Eduskunta myöskin hyväksynyt lakiehdotukset I, n, IV X, XII XIY. Kun kirkkolain 12 ja 348 siis ovat hyväksytyt sellaisina kuin ne ovat XIV lakiehdotuksessa, raukeavat IX lakiehdotuksessa niihin esitetyt muutokset. Ylläesitetyn nojalla Eduskunta saa alamaisesta ilmoittaa : että Eduskunta on hyväksynyt armolliseen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 3 /. Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun kirkkolain 117 :n muuttamisesta toisin kutduvaksi; IL Kirkkolain 160 ja 182 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; III. Kirkkolain 196, 209, 213 ja 225 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; IV. Kirkkolain 223 ja 313 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; V. Kirkkolain 266 :n muuttamisesta toisin kuuluvaksi; VI. Kirkkolain 268 ja 284 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; VII. Kirkkolain 307 ja 327 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; VIII. Kirkkolain 189, 190 ja 272 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; X. Kirkkolain 460 :n muuttamisesta toisin kuuluvaksi sekä uudeksi kuudenneksikolmatta luvuksi samaan lakiin piispainkokouksesta; XII. Kirkkolain 146 ja 147 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; XIII. Kirkkolain 373, 374, 377, 451, 452 ja 453 ;n muuttamisesta toisin kuuluviksi; XIV. Kirkkolain 12,145, 303, 305, 329, 331, 344, 346, 348, 349, 350 ja 362 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi; sekä että Eduskunta samaten on hyväksynyt lakiehdotuksen IX. Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun kirkkolain 12, 205, 208, 215, 222, 228, 229, 233, 234, 312, 314, 322 ja 348 m muuttamisesta toisin kuuluviksi sekä

1908. Edusk. väst. Esitys N:o 3. ehdotuksen uudeksi seitsemänneksikolmatta luvuksi samaan lakiin suurenpuoleisista kaupunki- sekä yhdistetyistä kaupunki- ja maaseurakunnista, kuitenkin niin että tässä lakiehdotuksessa esitetyt muutokset kirkkolain 12 ja 348 :ään XIV:n ehdotuksen hyväksymisen johdosta saavat raueta; kuin myös että Eduskunta on hylännyt lakiehdotuksen Xl. Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun kirkkolain 13 luvun sekä 65 ja 394 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi, kuitenkin hyväksymällä siinä olevan ehdotuksen kirkkolain 65 :n muuttamiseksi; joten siis Eduskunta on hyväksynyt seuraavat muutoksia ja lisäyksiä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annettuun kirkkolakiin sisältävät pykälät näin kuuluvina:

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 12. Seurakunnan yhteisiä asioita hoitaa osittain seurakunta yleisessä kirkonkokouksessa tai kirkkovaltuusmiestensä kautta, osittain kirkonkokouksessa valittu kirkkoneuvosto; sen ohessa pitää lähempää huolta kirkon ja seurakunnan omaisuudesta erittäin valittu luottamusmies tai luottamusmiehet. 65. Pyhälle ehtoolliselle älköön päästettäkö: a) niitä, joita ei vielä ole opetettu ja ripille laskettu, niinkuin VI luvussa säädetään, ellei ole niin, että he tautivuoteella ilmoittavat sitä erinomaisesti haluavansa ja käsittävät sen arvon; b) mielipuolia, niin kauan kuin ovat mielenhäiriössä; c) niitä, jotka XIII luvussa olevain säädösten mukaan ovat julistetut pyhän ehtoollisen nauttimisesta pois suljetuiksi, ellei sielunhoitaja harkitse olevan pakottavia syitä ehtoollisen antamiseen; sekä d) niitä, jotka maallinen oikeus on rikoksesta tuominnut, niin kauan kuin sielunhoitajalle ei ole annettu erityistä tilaisuutta heitä vakavasti puhutella heidän tilastansa, jonka jälkeen sielunhoitaja olkoon oikeutettu toistaiseksi kieltämään heiltä pyhän ehtoollisen, jos hän pakottavista syistä harkitsee ei saattavansa sitä antaa. 117 Papiksi vihkimisessä, joka toimitetaan käsikirjan määräämässä järjestyksessä, pitää papinvirkaan vihittäväin tehdä seuraava vala: Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä, toi-

6 1908. Ediisk. väst Esitys N:o 3. mittaessani Jumalan seurakunnassa saarnavirkaa, jonka nyt olen valmis vastaan ottamaan, olen uskollisesti ja puhtaasti pysyvä Jumalan pyhässä sanassa, joka on ilmoitettu, vanhan ja uuden testamentin profeetallisissa ja apostolisissa kirjoissa, sekä evankelis-luterilaisen kirkon siihen perustuvassa tunnustuksessa, niin etten julkisesti julista ja levitä, enkä salaisesti edistä ja*suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Minä tahdon myös kaikella ahkeruudella ja uskollisuudella harrastaa Jumalan sanan oikeata opettamista sanankuulijoilleni ja pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan hoitaa, sekä jumalisuuden harjoitusta keskinäisessä rakkaudessa ja kaikin puolin hyvää, rauhaisaa ja kunniallista vaellusta opilla ja esimerkillä vahvistaa ja edistää. Niinikään tahdon uskollisesti noudattaa ja käyttää kirkon lakia ja voimassa olevia asetuksia; tunnollisesti täyttää virkatehtäväni ja osottaa esimiehilleni velvollisuudenmukaista kuuliaisuutta, virkakumppaneilleni veljellistä hyväntahtoisuutta, sanankuulijoilleni altista palvelusta ja kaikkea kohtuutta. Kaikkea tätä minä tahdon rehellisesti noudattaa, niinkuin oikean papin tulee ja sopii, niin että siitä voin vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän auttakoon minua Jumala. 145. Kirkkoherra pitäköön vaaria kaikesta kirkon sekä kiinteästä että irtaimesta omaisuudesta, olipa se minkälaatuista hyvänsä, valvokoon sen hallintoa, käyttämistä ja hoitoa lain ja seurakunnan päätösten mukaan ja katsokoon tarkoin, että kirkonisännöitsijä sekä muut miehet, joille seurakunta ehkä on uskonut rahain hoidon ja hallinnon, oikein täyttävät velvollisuutensa. Jos seurakunnassa on papiston huolenpidon alaisiksi asetettuja laupeudensääteitä kirkon, lastenkoulujen tahi köyhäin eduksi taikka muihin hyväntekeväisyystarkoituksiin, pitäköön kirkkoherra niistäkin huolta niinkuin kirkon omaisuudesta, taikka sääteentekijän tahi hallituksen määräämällä tavalla.

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 7 146. Kirkonkirjat kirjoittakoon kirkkoherra ja järjestäköön niin, kuin niistä on säädetty taikka kirkollishallitus ehkä vastedes määrää. Nämä kirkonkirjat ovat: 1) Kirkon pääkirja, johon, poikkeuksetta, merkitään kaikki seurakunnan asukkaat ynnä kunkin sääty, syntymäpäivä, syntymäpaikka, kristinopintaito, Herran ehtoollisella käynti ja maine, niin myös ovatko avioliittoon esteettömiä vai eivät, sekä seurakuntaan taikka seurakunnasta muuttaneiden muuttoaika ja mistä taikka mihin ovat muuttaneet. 2) Kastettujen kirja, johon merkitään kaikki syntyneet ja kastetut seurakuntaan kuuluvat lapset ynnä kunkin syntymäpäivä, kastepäivä, vanhempain nimet, sääty ja kotipaikka, äidin ikä, kummien nimet ja sääty sekä kuka on kasteen toimittanut. 3) Rippilasten luettelo, johon merkitään se nuoriso, joka ensi kerran on pyhästä ehtoollisesta osalliseksi tullut, sekä itsekunkin nimi, ikä, kotipaikka ynnä lukutaito ja kristinopintaito. 4) Aviokuulutusten luettelo, sisältävä kaikki aviokuulutukset, niiden nimet, jotka on avioliittoon kuulutettu, kuulutusta otettaessa läsnäolleiden nimet, sekä päivät, joina kuulutus on julistettu. 5) Vihittyjen kirja, sisältävä vihittyjen aviokumppanien nimet, säädyn ja kotipaikan, vihkimispäivän sekä vihkijänä olleen papin nimen. 6) Kuolleiden kirja, sisältävä kaikkien kuolleiden nimet, säädyn, iän, kotipaikan, kuolemansyyn sekä kuolin- ja hautauspäivän. 7) Kirkkokurin alaisina olleiden luettelo*, johon kirjoitetaan rikos tahi hairahdus ja mihin toimenpiteeseen sen johdosta on ryhdytty sekä minä päivänä. 8) Luettelo, johon otetaan ne maallisessa oikeudessa edesvastaukseen tuomitut seurakunnan jäsenet, joista asianomaiset viranomaiset ovat toimittaneet papistolle luetteloita.

8 1908. Edusk. väst. - Esitys N:o 3. 9) Muuttaneiden luettelo, sisältävä, jokaiselta vuodelta, kaikkien seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneiden nimet ja säädyn sekä osottava myöskin paikkakunnan, mista taikka mihin kukin on muuttanut, ja muuttokirjan, jonka hän lähtöpaikalta on mukanansa tuonut tahi ottanut, ynnä muuttokirjan antopäivän. 10) Kalustokirja sekä kirkon kiinteästä omaisuudesta että kirkkoherran, kappalaisen ja lukkarin virkataloista ynnä niiden alaisista erinäisistä takamaista ja tiluksista, ja koulujen tahi vaivaishoidon eduksi taikka muihin hyväntekeväisyystarkoituksiin seurakunnassa annetuista tiluksista, niin myös kirkon irtaimesta omaisuudesta, kirkkotoimiin kuuluvista astioista ja puvuista, muistomerkeistä tahi mistä muusta hyvänsä, ynnä ne kalustonkatsastuspöytäkirjafc, jotka on tehty papin astuessa virkaan tahi muissa tilaisuuksissa. 11) Pöytäkirjakirja, joka sisältää kirkonkokouksissa ja kirkkoneuvostossa tehdyt pöytäkirjat, lausunnot ja päätökset. Paitsi näitä kirjoja, jotka koskevat seurakunnan omia jäseniä ja asioita, pitäköön kirkkoherra luetteloa niistäkin seurakunnassa syntyneistä ja kastetuista, ripillelasketuista, vihityistä sekä kuolleista ja haudatuista, jotka muihin seurakuntiin kuuluvat; ja on muuten hänen velvollisuutensa pitää niitä kirjoja, jotka kirkollishallitus ehkä vielä katsoo tarpeellisiksi. 147. Jos joku haluaa itsellensä, vaimollensa, lapsellensa taikka hoidettavallensa ja holhottavallensa kirkonkirjasta todistusta siitä, mitä siinä on samaisesta henkilöstä merkittynä, taikka jos joku pyytää sellaista todistusta toisen iästä, maineesta, sukulaisuudesta, syntymä- tahi kuolinajasta, taikka siitä, onko tämä rikoksesta tuomittu, an taaksensa sen riita- tahi rikosjutussa taikka hakemuskirjan liitteenä tuomioistuimelle tahi viranomaiselle, niin kirkko-

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 9 herra älköön kieltäytykö sellaista todistusta antamasta, mikäli ei yhteiskunnallisen lain kautta ole rajoitettu oikeutta saada todistusta toisesta henkilöstä. Sama laki olkoon, jos tuomari tahi muu viranomainen taikka yleinen syytäjä vaatii todistusta kirkonkirjasta. Jos se aika on loppuun kulunut, jona rikoksesta edesvastaukseen tuomittu on tuomion nojalla pidettävä pahamaineisena tahi kansalaisluottamuksen menettäneenä, ja sekin aika loppunut, jonka perästä yleisen lain mukaan rikoksen uusimisesta ei ole suurempaa rangaistusta, älköön silloin missään tapauksessa todistukseen, jonka pappi kirkonkirjan nojalla antaa, pantako mitä siinä sellaisesta rikoksesta on merkittynä. Jos kirkkoherra on jäävillinen siihen henkilöön nähden, josta todistusta pyydetään, on tämä jonkun toisen seurakunnassa olevan papin annettava. Missä ei ole toistakaan jäävitöntä pappia, kirjoittakoon kirkkoherra todistuksen ja sen alle nimensä, ja todistuksen yhtäpitäväisyyden kirkonkirjan kanssa vahvistakoon jäävitön seurakunnan jäsen niinellänsä ja sinetillänsä. Seurakunnasta muutto on kirkossa kuulutettava, ennenkuin muuttokirja annetaan. 160. Vakinaiseen papinvirkaan älköön se kutsumusta tahi vaalisijaa saako: a) joka ei ole täyttänyt 163 :ssä mainittuja näytteitä ja tutkintoja; b) joka on kiinni toisen papinviran hakemisessa paitsi 182 :n 2 kohdassa mainitussa tapauksessa; c) joka on rikoksesta tahi törkeämmästä virkavirheestä kanteen alaisena, taikka määräajaksi virkansa toimituksesta eroitettu, niin' kauan kuin asia on päättämättä, taikka virkaeroa kestää; d) joka virkansa toimituksessa on osottanut huolettomuutta ja puuttuvaa ahkeruutta eikä, asianmukaisessa

10 1908. Edusk. väst. Esitys N:o 3. järjestyksessä siitä muistutettuna, ole voinut näyttää sen toisin olevan. 182. Joka vaaliehdolle on päässyt, älköön siitä pois sanoko itseänsä, jollei niin ole, että hän on saanut edukkaamman viran, taikka kivuloisuudesta tahi muusta syystä on joutunut kykenemättömäksi toimittamaan haettua virkaa. Jos hän tämmöisen esteen ennen vaalipäivää tuomiokapitulille innoittaa, niin tuomiokapituli, tutkittuansa hänen esille-tuodut syynsä, eroittakoon hänen vaali-ehdotuksesta ja vaatikoon niitä muita kelpaavia hakijoita, jotka eivät ole väliaikana ehdotetut taikka nimitetyt muulle tilalle, antamaan vissinä määrä-aikana tieto, tahtovatko pysyä hakemuksessansa, vai ei. Jos tahtovat muistetuiksi tulla, pantakoon ansiollisin heistä tälle avonaiselle sijalle ja näin muutettu vaaliehdotus ilmoitettakoon ja julkaistakoon uudestansa laillisella tavalla. Jos ei kukaan kysytyistä huoli jatkaa hakemustansa, taikka ei muita hakijoita ole, kuin ne, jotka vaalisijan ovat saaneet, menetelköön tuomiokapituli niinkuin 179 :ssä on sanottu. Jos vaali on toimitettu, mutta virkaannimitys kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen ei ole tapahtunut, olkoon vaaliehdotukselle asetetulla papilla oikeus toista papinpaikkaa hakea tai tulla siihen kutsutuksi, pysyköön kumminkin ensimäisessä vaaliehdotuksessa kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Jos hän tulisi nimitetyksi molempiin virkoihin, on hän velvollinen lunastamaan valtakirjan eli vahvistuskirjan kumpaseenkin virkaan ja viipymättä ilmoittamaan, kummanko viran hän tahtoo pitää. Älköön kumminkaan kukaan yhfadkaa olko useammassa kuin kahdessa vaaliehdotuksessa. 189. Jos se, jota sairaus esti kuudessakymmenessä päivässä ensinmäärätystä vaalisaarnapäivästä tuomiokapitulille

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. li ilmoittaa itsensä vaalikoetuksen tekemiseen, niin määrätköön tuomiokapituli siilien uuden päivän, joka on oikeassa järjestyksessä kuulutettava. Jos hän ei sinäkään aikana tule, määrätköön tuomiokapituli seurakunnalta kirkonkokouksessa kysyttäväksi, tyytyykö se vaaliehdotnkseen ilman tällä tavoin estyneen vaalikoetuksetta. Jos seurakunta tyytyy vaaliehdotuksella olevaan ilman vaalikoetuksetta, käytäköön tavallisessa järjestyksessä vaalitoimeen. Jos muu kohtaus oli esteenä, määrätköön tuomiokapituli uuden vaalisaarnapäivän. Jos pappi ilman laillista estettä jättää vaalikoetuksensa tekemättä, menettäköön vaalisijansa. 190. Jos joku.vaalipapeista saarnapäivän määräyksen jälkeen kuolee, taikka on vaalisijansa menettänyt, taikka erotetaan papinvirkaa toimittamasta määrä-ajaksi taikka ijäksi. noudatettakoon 182 :n sääntöä ja pysäyttäköön tuomiokapituli kohta koko vaalitoimen vasfedes määrättäväksi. 196. Vaali käyköön, jos useampia kuin yksi on ehdolle pantu, vaalilistan mukaan. Vaalilista on erittäin tätä tarvetta varten kirkonkokouksessa välittäväin valtuusmiesten tehtävä. Se sisältäköön kaikki ne maatilat ja huonekunnat seurakunnassa, joiden puolesta äänivaltaa papinvaalissa saa käyttää; kuhunkin huonekuntaan kuuluvain, tai perheenisännän isäntävallan alaisten seurakunnan jäsenten lukumäärän, joiden puolesta henkilömaksua papiston palkkaamiseksi hänen on suoritettava; sen palkkausmäärän, rahaksi arvattuna, millä kukin tila tahi huonekunta muun perustuksen mukaan on osallinen mainitussa maksussa; kunkin äänivaltaisen yhteenlasketun äänimäärän sekä eri sarekkeen kutakin vaalipappia ja hänelle annettavia ääniä varten.

12 1908. Edusk. väst. Esitys N:o 3. 205. Kysymyspäivänä olkoon seurakunnalla lupa pyytää, jos tahtoo, neljättä vaalisaarnaajaa; nimittäköön myös samalla sen pappismiehen, jonka neljänneksi tahtoo. Jos sellainen pyyntö on esitetty, niin pitää äänestyksen kautta kirkonkokouksen äänilistan mukaan tutkittaman, missä määrässä seurakunta pyyntöä kannattaa. Jos silloin esitettyä pyyntöä puoltavain äänten yhteenlaskettu määrä on vähintäänkin viides osa koko seurakunnan äänilukua eikä erimielisyyttä ilmaannu, taikka jos seurakunnan jäsenistä niin monta on yhdistynyt samaa pappismiestä pyytämään, että heidän äänet yhteenlaskettuina tekevät puolen taikka enemmän koko seurakunnan ääniluvusta, niin pysäytettäköön toimitus ja pöytäkirja, sittenkun se on luettu ja hyväksytty, lähetettäköön tuomiokapituliin, jonka tulee asiassa menetellä niinkuin 241 :ssä sanotaan. 208. Vaalilista on kuuluvasti luettava tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi, ja siihen saakoon kukin äänivaltainen seurakuntalainen, itse taikka asiamiehensä kautta, tehdä ojennuksia tahi lisäyksiä. Kun muut saapuvilla olevat äänivaltaiset, taikka, eri mieliä ilmaantuessa, vaalinpitäjä katsoo ilmoitetut ojennukset ja lisäykset todenperäisiksi, ovat ne pantavat kumpaiseenkin vaalilistan eksemplariin ja myöskin, ynnä kaikkein muiden muistutusten kanssa, pöytäkirjaan otettavat. Jos sellainen ojennus taikka lisäys ilmoitetaan, jota ei kohta voida täysin selvittää ja toteen näyttää, lykättäköön se vaalipäivään. Jos vaalinpitäjä itse huomaa vikaa tahi vaillinaisuutta jossakussa-niistä asioista, jotka äänivaltaa koskevat, ilmi antakoon, ojentakoon ja kirjaan merkitköön sen. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunki-ja maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, on vaalilista vähintään neljätoista päivää ennen kysymyspäivää kuulutetussa paikassa nähtävillä pidettävä julkista tarkastusta

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 13 varten. Vaalilistaa ei kysymyspäivänä julkilueta, vaan ovat muistutukset sitä vastaan silloin tehtävät ja käsiteltävät niinkuin edellisessä kohdassa on sanottu. Jos muu seurakunta tahtoo noudattaa edellisessä kohdassa säädettyä vaalilistan tarkastamistapaa, päättäköön siitä kirkonkokouksessa. Kun senlainen päätös on tehty, älköön kirkonkokous käsiteltäväkseen ottako ehdotusta sen kumoamisesta ennenkuin viidentenä vuotena siitä kuin päätös astui voimaan. 209. Oikeus pappia valita on jokaisella, jonka hallussa on maatalo tai muu tila maalla taikka kartano kaupungissa, sekä myös kaikilla huonekunnilla seurakunnassa, joiden puolesta papiston palkkaa maksetaan, jollei se, joka huonekunnan puolesta äänivaltaa käyttäisi, ole toisen laillisesti pestattu palkollinen. Vaalivaltaisella on yksi ääni omasta puolestaan ja yksi ääni kunkin hänen huonekuntaansa kuuluvan tai hänen isäntävaltansa alaisen seurakunnanjäsenen puolesta, jolta henkilömaksua papiston palkkaamiseksi hänen on maksettava, sekä sitä paitsi, jos hän ottaa osaa sanottuun palkkaamiseen muunkin perustuksen mukaan, yksi ääni kultakin täydeltä markalta, jonka hän siten on velvollinen maksamaan. Älköön kumminkaan kukaan papinvaalissa äänestäkö useammalla kuin yhteensä kahdellakymmenelläviidellä äänellä. 213. Älköön muukalaisen uskon tunnustaja, älköönkä yhtiö äänivaltaa käyttäkö. 215. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunki- ja maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, tulee kirkkoraadin ennen kyfcymyspäivää jakaa seurakunta sopiviin

14 1908. Edusk. väst Esitys N:o 3. vaalipiireihin, ja määrätköön vaalintoimittaja neuvoteltuansa kirkkoraadin kanssa, minä aikana kunkin piirin äänivaltaiset tulevat äänensä antamaan, sekä antakoon tästä tiedon seurakunnalle niinkuin 216 :ssä säädetään. Kun vaalilista tutkittu ja ojennettu on sekä kysymyspäivänä tehty pöytäkirjakin luettu ja hyväksytty, kirjoittakoot vaalinpitäjä, vaalinotario ja kaksi seurakunnan jäsentä molempain vaalilistan eksemplarein kuin myöskin pöytäkirjan alle ja puetettakoon näiden kirjain läpi lanka, joka vaalinpitäjän sinetillä lukitaan; jonka tehtyä vaalilistan toinen eksemplari on pantava kirkon arkkuun ja toinen annettava, miten asia vaatii ja soveliaimmaksi näkyy, joko kirkkoherralle, tahi kirkkoherranvirkaa toimittavalle, taikka kirkkoväärtille, pidettäväksi seurakunnan saatavana, sekä pöytäkirja vaalinpitäjän säilytettävä. Jos tehtyin muistutusten selvitys on lykätty vaalipäiväksi, niin sitä vaalilistan eksemplaria, joka seurakunnan saataville jätetään, seuratkoon myös näitä asioita koskeva ote pöytäkirjasta. 222. Sen jälkeen ruvetaan itse vaaliin, jossa vaari otetaan siitä, että kukin ääntövaltainen, erittäin, siinä järjestyksessä, jossa hän vaalilistaan on merkitty, kuuluvasti kutsutaan edes ja silloin astuu vaalinpitäjän eteen ääntänsä antamaan. Annetun äänen kertokoon vaalinpitäjä samalla lailla, ennenkuin se vaalilistaan pannaan. Jos äänivaltainen ei tule ensi huudolle, huudettakoon häntä kohta sen jälkeen toistamiseen. Joka ei sittenkään tule, itse tahi asiamiehen kautta, olkoon menettänyt äänivaltansa siksi kertaa, ja kirjoitettakoon vaalilistaan poissa olleeksi. Jos joku juovuksissa oleva äänestää ^tahtoo, käskettäköön hän ulos ja äänensä jätettäköön lukematta; kirjoittakoon myös vaalinpitäjä sen pöytäkirjaan. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunki- ja maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, ei tarvitse toimittaa esiinhuutoa vaalilistan mukaan, vaan määrät-

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 15 koon vaalinpitäjä järjestyksen, jossa äänivaltaiset antakoot äänensä. 223. Poissa olevalla, joka kuitenkin tahtoo ääntövaltaansa käyttää, olkoon oikeus panna toinen seurakunnan jäsen asiamieheksensä. Jos asiamies on kirjallisesti valtuutettu, niin pitää valtakirjassa oleman: asiamiehen nimi ja arvo, ketä vaalipapeista hänen tulee äänestää, valtakirjan antopäivä ja ääntövaltaisen nimi ja sinetti, taikka, sinetin asemesta, todistus kahdelta jäävittömältä todistajalta, joista kumminkin toisen pitää olla kirjoituksen taitavan. Jos ääntövaltainen ei ole valtakirjaa itse kirjoittanut, pitää siinä myöskin mainittaman kirjoittajan nimi ja virka. Jos asiamies suusanalla valtuutetaan, nimitettäköön silloinkin se pappi, jota asiamiehen tulee äänestää, ja asiamiestä seuratkoon kaksi jäävitöntä todistajaa vaalinpitäjän edessä todistamaan sen toimen, jonka ääntövaltainen asiamiehellensä on heidän läsnä-ollessa antanut. Muunlaista valtuuttamista älköön otettako kelvolliseksi. Saapuvilla oleva ääntövaltainen älköön äänestäkö asiamiehen kautta. 225. Jos joku omistaa tahi hallitsee useita taloja eli tiloja, joiden puolesta hänellä on äänivaltaa, ovat kaikki hänelle tulevat äänet merkittävät yhteen paikkaan vaaliluetteloon kuitenkin niin, ettei hänen yhteenlaskettu äänimääränsä saa olla 209 :ssä säädettyä korkeinta äänilukua suurempi. 228. Jos niin tapahtuisi, että vaaliin ruvetessa seurakunta yksimielisesti ilmoittaa ei tahtovansa vaalioikeuttansa käyttää; tehköön vaalinpitäjä sille tiettäväksi mitä siitä seuraa ja toimittakoon kuitenkin äänestyksen. Jos silloin joitakin ääniä annetaan, ottakoon hän ne kirjaan ja käyköön se vaalista. Jos vaan annetaan yksi ääni, olkoon sama

16 1908. Edusk. väst. Esitys N:o 3. laki. Jos ei yksikään äänestä, ilmoittakoon vaalinpitäjä sen tuomiokapitulille, jonka on silloin meneteltävä, niinkuin 244 :ssä sanotaan. 229. Kun äänestys on loppunut ja vaali pidetty, on kunkin vaalisaarnaahan osalle tulleitten äänten yhteenlaskettu summaluku pantava kumpaankin vaalilistaan. Lopetetun yhteenlaskemisen jälkeen ilmoittakoon vaalinpitäjä seurakunnalle miten vaali on päättynyt; antakoon myös osotuksen kuinka se, joka on joko kysymys- tahi vaalipäivän toimitukseen tyytymätön, saa siitä valittaa sillä ajalla, jonka 232 määrää. Lopuksi luettakoon vaalipäivän pöytäkirja hyväksyttäväksi, jonka jälkeen se, sekä kumpikin vaalilista, on vaalinpitäjän, vaalinotarion ja kahden seurakunnan jäsenen allekirjoitettava. Jos seurakunta on ollut äänivaltaansa käyttämättä, luettakoon sittenkin vaalipöytäkirja ja allekirjoitettakoon, niinkuin nyt säätty on. Jos pöytäkirjan tarkastamista ja yhteenlaskemista ei samana päivänä ennätetä, ilmoittakoon vaalinpitäjä missä ja milloin se seuraavana päivänä on tapahtuva. 233. Jos joku valittaa vaalinpitäjän olleen jäävissä tahi ilman oikeudetta toimitukseensa, taikka virheen tehdyksi vaalilistassa tahi sitä tutkittaissa ja hyväksyttäissä, taikka että äänivalta on laittomasti jollekulle myönnetty tahi joltakulta kielletty, tahi luettu liian suureksi tahi liian vähäiseksi, taikka ettei esiinhuuto vaalilistan mukaan, missä se olisi ollut tehtävä, ole oikeassa järjestyksessä tapahtunut, taikka muuta sellaista, joka koskee itse toimitukseen kysymys- tahi vaalipäivänä, taikka vaalinpitäjän tahi vaalinotarion virheelliseen menetykseen; niin tutkikoon ja ratkaiskoon sen tuomiokapituli.

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 17 234. Jos vaalinpitäjän havaitaan olevan jäävissä tahi ilman oikeudetta, olkoon hänen toimituksensa mitätön ja määrätköön tuomiokapituli toisen miehen uutta toimitusta pitämään. Jos havaitaan ettei kysymyspäivää ole pidetty tahi ei vaalipäivää laillisesti kuulutettu, taikka ettei vaalilista ole ollut tutkittavana ja hyväksyttävänä, taikka ettei vaalitilassa ole äänestäjiä oikein esille huudettu, missä se olisi ollut tehtävä; niin on myöskin uusi kysymys- ja vaalipäivä määrättävä, taikka vaan uusi vaalitoimitus, asian laadun mukaan. Älköön sellaista tuomiokapitulin päätöstä vastaan olko lupa valittaa. 266. Kun lukkarin tahi urkunistin virka jääpi avonaiseksi, kehoittakoon kirkkoherra kuulutuksella, joka viimeistäänkin kolmessakymmenessä päivässä avonaisuuden alusta on yhtenä sunnuntaina tai juhlapäivänä seurakunnalle saarnastuolista luettava ja kerta maan julkisiin sanomiin pantava, halullisia hakijoita antamaan, itse tai asiamiehen kautta, kuudessakymmenessä päivässä, siitä päivästä lukien, jona kuulutus sanomalehdissä oli, taikka lähettämään postissa hänelle omakätiset hakemuskirjansa, ynnä todistusten kanssa ijästä, maineesta ja tarpeellisesta taidosta, ja sen ohessa panemaan täydellisen takauksen siitä kirkon omaisuudesta, jonka lukkari tahi urkunisti viran puolesta haltuunsa saapi. Takaussumman suuruuden määrätköön kirkkoherra yksin neuvoin seurakunnan kanssa. 268. Urkunistinvirkaa hakevan pitää asianomaisesti näyttämän niin hyvin tuntevansa urkuin rakennuksen, virittämisen, parantamisen ja hoidon, että ne taidetaan uskoa hänen haltuunsa, ja saattavansa vakavasti ja tarkoin nuottikirjan mukaan soittaa urkuja julkisen kirkkoveisuun ohessa.

18 1908. Ediisk. väst. Esitys N:o 3. Kun urkunistinvirka on tuomiokirkolla pois annettavana, katsottakoon erittäin, että virkaan otettavalla on, näiden taitojen lisäksi, sekä tieteisopillinen perustus soitannossa, että harjaantumus sen käytännössä yleensä, niin että hau kykenee juurtajaksain opettamaan urkuin soitantoa muille, jotka sitä oppia tahtovat. Jos urkunistinvirka on lukkarin virkaan yhdistetty, pitää hakijan erittäin asianomaisesti näyttämän itsellänsä olevan ne taidot, jotka lukkarille määrätyt ovat. Urkunistinvirkaan, johon lukkarinvirka ei ole yhdistetty, saa ottaa naisenkin. 272. Kohta kun vaaliehdotus on saanut laillisen voiman, määrätköön kirkkoherra, jotkut perätyksin olevat sunnuntait, jolloin vaaliin asetettujen tulee, sen seurakunnan kirkossa, jossa virka on avonaisena, vaalikoetuksensa tehdä. Jos joku esteettä vaalikoetuksen laiminlyö, menettäköön vaalisijansa ja olkoon kirkkoherran ja seurakunnan vallassa kysymyspäivänä päättää, onko vaaliehdotus kuitenkin pidettävä täydellisenä, vai avoin sija uudelleen haettavaksi julistettava. Sama laki olkoon, jos vaalisija kuolemantapauksen johdosta tai muun syyn tähden joutuu avonaiseksi. Jos edellisessä kohdassa mainitusta kysymyksestä ilmaantuu erimielisyyttä, toimitettakoon siitä äänestys, noudattamalla mitä 278 :ssä säädetään. 284. Kirkkoherran tulee, urkunistin- tahi lukkarinviran avonaisena ollessa, määrätä sen toimittajaksi sovelias henkilö, jonka pitää siitä omaisuudesta, mikä hänelle viran puolesta uskotaan, panna täysivarainen takaus, jonka kirkkoraati tutkii. Älköön sitä määrättäkö, joka tällaista takausta ei antaa voi.

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 19 303. Kussakin seurakunnassa hoitakoon kirkkoa ja sen omaisuutta sitä varten valittu kirkonisännöitsijä, niinkuin XX luvussa säädetään. Seurakunta olkoon kuitenkin oikeutettu 329 :n mukaan valitsemaan kirkon ja seurakunnan kassojen hoitoa ja hallintoa varten erityisen kassanhoitajan tai hallintokunnan taikka molemmat; ja on kunkin virkailijan vaalin suhteen varteen otettava, mitä 349 :ssä kirkonisännöitsijän vaalista on määrätty; näin asetettuihin luottamusmiehiin nähden olkoon noudatettavana, mitä tässä laissa on kirkonisännöitsijästä säädetty. 305. Älkööt kirkkoherra ja seurakunta käyttäkö kirkon varoja ja tuloja muihin kuin kirkon tarpeisiin, älkööt myöskään mitään rahastoa, joka on erityiseen tarkoitukseen määrätty tahi annettu, käyttäkö muuhun kuin sen omaan tarkoitukseen. Jos jotakin puuttuu kirkon tarpeista eikä sitä, nyt sanotulla tavalla, saada kirkon varoilla täytetyksi, suorittakoon seurakunta siihen lisämaksua. Jos jossakin rahastossa, joka ei ole yksityisen henkilön lahjoittama tai testamenttaama, on enempi varoja kuin tarvitaan rahaston tarkoitukseen, ja seurakunta haluaa näitä liikavaroja siirtää toiseen kirkolliseen rahastoon tai käyttää toiseen kirkolliseen tarkoitukseen, tehköön siitä esityksen tuomiokapituliin, joka alistakoon hakemuksen ynnä oman lausuntonsa hallituksen' tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Kullakin seurakunnalla pitää olla seurakunnan hyväksymät ja tuomiokapitulin vahvistamat säännökset siitä, millä tavalla kirkon ja seurakunnan varat ovat hallittavat ja kasvullisiksi saatettavat. Irtaimen tavaran myymisestä olkoon seurakunnalla valta neuvotella ja päättää; älköön kuitenkaan kulta- ja

20 1908. - Edusk. väst. Esitys N:o 3. hopea-astioita, kirjoja ja asiakirjoja taikka muinaisajan muistomerkkejä myytäkö tuomiokapitulin suostumuksetta. 307. Kirkonkokouksen käsiteltävinä ovat seuraavat asiat: 1) kristinopin taidon edistyttäminen osittain kotoopetuksella ja osittain sitä varten asetetuilla kouluilla, sekä kristillisen elämän kartuttaminen seurakunnassa; 2) kysymykset jumalanpalvelusten ajasta ja järjestyksestä seurakunnassa; 3) kirkkoraadin jäsenten ja kirkko väärtin asettaminen virkaan ja siitä erottaminen; 4) kirkonrahain hoito ja käyttäminen sekä kirkon tilintekokirjain tutkiminen; 5) kirkon ja mitä siihen kuuluu sekä myös papiston virkatalojen rakentaminen ja voimassa pitäminen ynnä hautausmaan asettaminen; 6) kirkon sekä seurakunnan maatilusten ja muun kiinteän omaisuuden hallinto ja hoito; 7) papin valitseminen, niin myös lukkarin ja urkunistin valitseminen, sillä muotoa ja niiden perusteiden mukaan, jotka XV ja XVI luvuissa ovat säädetyt; 8) entiseltään olevain seurakuntain jakaminen, yhdistäminen, lakkauttaminen tahi toisenlainen järjesteleminen, uusien seurakuntain asettaminen ja kirkkojen autioiksi jättäminen tahi yhteen rakentaminen, niinkuin 15 :ssä sanotaan; 9) penkkijako kirkossa; 10) suostumukset hautasijöistä; 11) suostumukset maksuista! hautasijojen, kirkonkellojen tahi muun kirkon omaisuuden käyttämisestä; 12) suostumukset papiston ja kirkonpalvelijain palkkaamisesta; 13) rahamaksujen taksoittaminen tahi muunlaisen yksityisiltä suoritettavan maksun määräminen kirkollisia asioita varten; sekä

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 2 L 14) ne muut asiat, jotka tämän kirkkolain mukaan ovat kirkonkokouksessa käsiteltävät. 312. Kirkonkokouksen äänilista, joka tehdään kullekin vuodelle, niinkuin äänilistasta papinvaalissa on säätty, pitää jälkimäisessä niistä kahdesta vakinaisesta kirkonkokouksesta, jotka 314 :n mukaan ovat vuosittain pidettävät, tutkittavaksi luettaman, ja olkoon se sitte noudatettavana siksikuin se jällensä uudistetaan, niinkuin nyt on sanottu. Jos joku väliaikana tulee sekä sanoo ja toteen näyttää itsellänsä olevan äänivallan kirkonkokouksessa, niin pantakoon hän äänilistaan. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunki- ja maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, on äänilista vähintäin neljätoista päivää ennen 314 :ssä mainittua jälkimäistä kirkonkokousta kuulutetussa paikassa nähtävillä pidettävä julkista tarkastusta varten. Aänilistaa ei kirkonkokouksessa julkilueta, vaan ovat muistutukset sitä vastaan siinä tehtävät ja käsiteltävät. Jos muu seurakunta tahtoo noudattaa edellisessä kohdassa mainittua äänilistan tarkastustapaa, päättäköön siitä kirkonkokouksessa. Kun sellainen päätös on tehty, älköön kirkonkokous käsiteltäväkseen ottako ehdotusta sen kumoamisesta ennenkuin viidentenä vuotena siitä kuin päätös astui voimaan. 313. Poissa oleva ääntövaltainen saakoon valtakirjalla toiselle seurakunnan jäsenelle antaa oikeutensa kirkonkokouksessa puhua ja äänestää; älköön kumminkaan kukaan valtakirjan nojalla puhuko tai äänestäkö useamman kuin yhden poissa olevan ääntövaltaisen puolesta. Valtakirja pitää olla joko antajan kirjoittama ja allekirjoittama, sekä hänen sinetillänsä varustettu, taikka sellainen, että antaja on kirjoittanut nimensä sen alle ja kaksi todistajaa sen

22 1908. Edusk. väst. Esitys N:o 3. oikeaksi vahvistaneet. Jos vaalista on kysymys, noudatettakoon mitä sanottu on valtakirjasta papin vaalissa. HoVWmies tahi edusmies astukoon kussakin tapauksessa sen sijaan, jonka holhumiehenä tahi edusmiehenä hän on. 314. Kaksi vakinaista kirkonkokousta pidettäköön joka vuosi: toinen, jossa päätetään edellisen vuoden tilinteoista ja hallinnosta sekä kuluvan vuoden tilintutkijat valitaan, toinen, jossa tutkitaan kirkonkokoukseen tehty äänilista sekä valitaan virkamiehet niihin toimituksiin ja toimiin asetettaviksi, jotka kirkonkokouksen alaan kuuluvat ja vuoden lopulla avonaisiksi tulevat. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunki- ja maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, päättävät kirkkovaltuusmiehet edellisen vuoden tilinteoista ja hallinnosta, mutta tilintarkastajat valitaan kirkonkokouksessa. 322. Jos keskustelussa eri mieliä ilmaantuu, ja niitä ei saada keskenänsä sopimaan, ja jos silloin äänestystä vaaditaan; niin tehtäköön se julkisesti, esiin huudolla äänilistan mukaan. Se mielipide, jonka puolella on enin ääniarvo, tulkoon päätökseksi. Jos eri mielipiteet ovat saaneet yhtä paljon ääniä, voittakoon se mieli, johon useimmat äänet miesluvulta ovat yhdistyneet. Jos äänet näinkin laskettaessa ovat tasan jakauneet; tulkoon se mielipide päätökseksi, johon puheenjohtaja yhdistyy. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunki- ja maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, äänestetään kirkonkokouksessa siten, että äänivaltaiset, ilman että heitä erikseen esiinhuudetaan, antavat äänensä puheenjohtajan määräämässä järjestyksessä, ja olkoon puheenjohtaja oikeutettu äänestämistä varten jakamaan äänivaltaiset piireihin sekä jättämään äänten vastaanottamisen kussakin piirissä toisen pappismiehen tehtäväksi.

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 23 Jos muu seurakunta tahtoo ottaa käytäntöön edellisessä kohdassa mainittua äänestystapaa, päättäköön siitä kirkonkokouksessa. Kun sellainen päätös on tehty, älköön kirkonkokous käsiteltäväkseen ottako ehdotusta sen kumoamisesta ennenkuin viidentenä vuotena siitä kuin päätös astui voimaan. 327. 1. Kirkonkokouksen päätökseen tyytymättömällä seurakunnan jäsenellä olkoon valta siihen hakea muutosta alempana mainitun viranomaisen luona, valituksella, joka on esiin annettava ennen kello kahtatoista kolmantena kymmenentenä päivänä sen jälkeen, jona päätös saarnastuolista julistettiin. Ja tulee valittajan, jos tahtoo saada valituksensa tutkintoon otettavaksi, liittää siihen valituksen alainen päätös sekä todistus, joka osoittaa milloin julistaminen tapahtui. Lapinmaassa olkoon aika kahta vertaa pitempi kuin mitä tässä nyt on säädetty. 2. Valitus kirkonkokouksen päätöksestä tehdään tuomiokapitulissa 307 :än l, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, ja 14 kohdassa mainituissa asioissa, sekä kruunun käskynhaltijan luona, jos päätös koskee 307 :än 9, 10, 11, 12 ja 13 kohdassa mainittuja kysymyksiä. 3. Jos kirkonkokous samaa asiaa käsitellessään on tehnyt useita eri päätöksiä, jotka kuitenkin ovat toisistaan riippuvia, ja pääkysymys on sellainen, että siitä tehdystä päätöksestä on valitettava tuomiokapitulissa, mutta päätöksistä muissa osissa asiaa kruunun käskynhaltijan luona, niin on tyytymätön osotettava kaikista päätöksistä tekemään valituksen tuomiokapituliin. Jos valitukset koskevat jotakin sellaista päätöstä, joka kuuluu kruunun käskynhaltijan tutkittavaksi, tulee tuomiokapitulin, kirjevaihdon päätyttyä, lähettää kruunun käskynhaltijalle kaikki asiaan kuuluvat kirjat saadakseen lausuntoa kruunun käskynhaltijalle kuuluvissa osissa asiasta; ja antakoon tuomiokapituli sen jälkeen, huomioon ottamalla mitä kruunun käskynhaltija on lausunut, päätöksen koko asiasta, ilmoit-

24 1908. Edusk. väst Esitys N:o 3. tamalla, että päätös on sanotuissa kohdissa annettu kruunun käskynhaltijan lausunnon perusteella. Jos kruunun käskynhaltijan lausunto on ristiriidassa sen loppukäsityksen kanssa, johon tuomiokapituli on jäänyt tutkiessaan sen käsittelyyn kuuluvia valituksia, tulee tuomiokapitulin alistaa asia kokonaisuudessaan Keisarillisen Majesteetin ratkaistavaksi ja sen ohessa antaa välipäätös, jonka kautta viranomaisten lausunnot ja tuomiokapitulin toimenpide asianosaisille ilmoitetaan, osotuksella, että saavat, jos luulevat oikeutensa sitä vaativan, 418 :ssä säädetyssä ajassa Keisarilliselle Majesteetille jättää muistutuksensa tuomiokapitulin ja kruunun käskynhaltijan lausuntoja vastaan. 4. Jos kirkonkokouksen päätökset asioissa, joista edellisessä kohdassa säädetään, ovat sitä laatua, että valitus pääosista tehdystä päätöksestä on tehtävä kruunun käskynhaltijan luona, ovat tyytymättömät osoitettavat antamaan valituksensa kruunun käskynhaltijalle; ja menetelköön hän sellaisessa tapauksessa niinkuin edellisessä kohdassa on tuomiokapitulin menettelystä säädetty. 5. Jos seurakunnan jäsen tahtoo valittaa kokouksen päätöksestä, joka on hallituksen tutkittavaksi alistettava, antakoon säädetyn ajan kuluessa valituksensa sille viranomaiselle, jonka toimesta asia on hallitukselle jätettävä. Jos asia on sitä laatua, että valitus kirkonkokouksen päätöksestä siinä yllä säädettyjen perusteiden mukaan kuuluisi osittain kruunun käskynhaltijan, osittain tuomiokapitulin käsittelyyn, on tyytymätön osoitettava antamaan valituskirjansa sille viranomaiselle, jonka käsiteltävä pääkysymys on, ja hankkikoon tämä viranomainen toisen viranomaisen lausunnon sekä lähettäköön sen asiakirjojen ohessa hallitukselle. 329. Seurakunnalla olkoon oikeus sovituilla ehdoilla asettaa ja tarpeellisilla määräyksillä varustaa erityisiä miehiä kantamaan kirkon tuloja sekä kirkonkokouksessa myön-

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 25 nettyjä ja päätettyjä maksuja. Samoin valitkoon seurakunta, milloin muissa asioissa tarpeelliseksi katsoo, miehiä, joiden tulee seurakunnan heille antaman valtuutuksen mukaan pitää huolta näiden päätösten täytäntöönpanosta. 331. Kirkkoneuvoston asiana on pitää kristillistä siveydenhoitoa ja kirkkokuria seurakunnassa; lähinnä valvoa kirkon ja seurakunnan omaisuuden ja varojen hoitoa ja hallintoa, olkoonpa tämä hoito ja hallinto kirkonisännöitsijän tai seurakunnan muiden luottamusmiesten hallussa; ottaa virkaan ja virasta erottaa suntiot ja muut alemmat kirkonpalvelijat; saattaa täytäntöön kirkonkokouksen päätökset kaikissa niissä tapauksissa, joissa täytäntöönpanoa ei ole annettu toimeksi erityisille sitä varten valituille henkilöille; tehdä kirkonkokoukselle niitä esityksiä ja ehdotuksia, joita se havaitsee asianhaarain kaipaavan, sekä antaa ne valmistelevat lausunnot, joita kirkonkokous ehkä vaatii. 344. Puheenjohtajan asiana on toimittaa kirjevaihto, ottaa vastaan kaikki kirkkoneuvostolle tulleet kirjoitukset ja esitykset, sekä hoitaa kirkkoneuvoston asiakirjoja ja pitää niistä luetteloa. 346. Vahingosta, joka on syntynyt kirkon ja seurakunnan varojen hoidon ja hallinnon valvonnan laiminlyömisestä, vastatkoot kirkkoneuvoston jäsenet yleisen lain mukaan. Älköön sellaisten varojen hallintoa kirkkoneuvostolle annettako. 348. Lähintä huolta kirkon omaisuudesta pitäköön kussakin seurakunnassa,, mikäli ei erityisenlaatuisiin varoihin

26 1908. Edusk. väst Esitys N:o 3. nähden ole toisin määrätty, sitä varten valittu kirkonisännöitsijä. Kirkon omaisuuden hoidosta seurakunnassa, missä kirkkovaltuusmiehiä on, säädetään XXVII luvussa. 349. Seurakunta valitkoon kirkonkokouksessa kirkonisännöitsijän niistä kolmesta luottamusta nauttivasta seurakunnan jäsenestä, jotka kirkkoneuvosto on ehdottanut. Valitun pitää olla siinä toimessa neljä vuotta. Jos hän uudelleen valitaan, älköön olko velvollinen tointa vastaan ottamaan. Kirkonisännöitsijälle tulevan vaivanpalkkion määrätköön seurakunta. 350. Kirkonisännöitsijän pitää, ellei laillisesti ole toisin määrätty, kantaa kirkon sekä vakinaiset että satunnaiset tulot kultakin vuodelta, sekä, ellei kirkon tahi seurakunnan varain hoito ja hallinto ole muille luottamusmiehille uskottu, kirkkoherralle antaa tili kassoista, niiden tuloista ja menoista tarpeellisine todisteineen kultakin kuluneelta kirkollisvuodelta, viimeistäänkin ennen senjälkeisen kesäkuun loppua, noudattaen sitä, että jokaisesta rahastosta tehdään eri tili. 362. Yksityisessä tarkastuksessa ovat kirkonkirjat ynnä kaikki niihin kuuluvat luettelot, niin myöskin kirkon tilit tarkastettavat, se kirkon omaisuus, jota ne koskevat, katsastettava ja samalla tutkittava, kuinka on pantu täytäntöön, mitä viime tarkastuksessa tahi muuten on määrätty. Tämä yksityinen tarkastus, mikäli se koskee tilejä ja kirkon omaisuutta, pidettäköön kirkkoneuvoston jäsenten ja kirkonisännöitsijän läsnäollen. Jos kirkon varain hallinto on muille luottamusniie-

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 27 hille kuin kirkonisännöitsijälle uskottu, kutsuttakoon hekin saapuville. Mitä tässä on säädetty kirkon omaisuudesta ja tileistä, olkoon noudatettavana muihinkin kirkollisia tarkoituksia varten määrättyihin rahastoihin nähden, joita seurakunnassa on. 373. Vaali toimitettakoon allekirjoittamattomilla umpilipuilla ja kukin valitsija nimittäköön vaalilipussansa kolme miestä sekä nimeltä että viralta. Jos joku vaalivaltainen sairauden tahi muiden laillisten esteiden tähden ei pääse vaalitoimitukseen, on hänen lupa lähettää lääninrovastille vaalilippunsa suljetussa päällyksessä, johon on merkitty, että siinä on hänen äänensä, ja päällys avattakoon sitten kokouksen alussa, kaikkien läsnäollessa, ja lippu pantakoon, sillä kertaa lukematta, toisten lippujen joukkoon. Jos vaalinpitäjä katsoo, että joku, joka on tahtonut jättää tahi lähettänyt vaalilipun, ei ole vaalivaltainen, ottakoon kuitenkin vaalilipun vastaan, ja on vaalilippu sitten avaamatta tuomiokapituliin lähetettävä. 374. Rovasti ottakoon yhden valitsijoista kirjoittamaan vaalissa pöytäkirjaa, johon on merkittävä vaalilippujen luku, mitkä niinet kussakin lipussa on, kutka ovat äänestäneet saapuvilla olevina ja kutka poissaolevina, montako ääntä kukin, jota on äänestetty, on saanut ja mitä muuta asiassa on tapahtunut. Ennenkuin valitsijat erkanevat, on vaalipöytäkirja tarkistettava ja heidän kaikkien allekirjoitettava sekä sitten rovastin toimesta tuomiokapituliin lähetettävä varustettuna päällyskirjoituksella: piispanvaali. 377. Kun vaalipöytäkirjat ovat kaikista rovastikunnista tulleet, ovat ne seuraavana päivänä sen jälkeen, ynnä tuo-

28 1908. Edusk. väst. Esitys N:o 3. miokapituhssa annetut vaaliliput, samalla kertaa avattavat ja kaikkien ääniä saaneiden nimet merkittävät. Jos vaalilippu on tullut 373 :n 2 momentissa olevan säädöksen nojalla, tutkikoon tuomiokapituli sen vaalivaltaisuutta, joka lipun on jättänyt tahi lähettänyt, ja ottakoon, jos vaalioikeus on häneltä kohtuuttomasti kielletty, lipussa olevat nimet lukuun. Ne kolme, joilla on enimmät äänet, pannaan ehdolle siinä järjestyksessä, kuin äänien määrät osottavat. 451. Kirkon edusmiehinä sellaisessa kokouksessa ovat: l:ksi) kaikki hiippakuntain piispat, taikka, jos jollakulla heistä on este, se tuomiokapitulin jäsenistä, jonka hiippakunnan papisto hänen sijaansa valitsee; 2:ksi) niin monta pappia, että heidän lukunsa nousee kahteen kolmannekseen maan rovastikuntien lukumäärästä taikka, jos siten syntyy murtoluku, lähinnä suurempaan kokonaislukuun, mitkä papit hiippakunnittain valitaan niiden joukosta, jotka ovat suorittaneet vakinaista papinvirkaa varten tarpeelliset näytteet tahi jumaluusopinlisensiaattitutkinnon; 3:ksi) yksi maallikko kustakin maan rovastikunnasta; sekä 4:ksi) yksi jäsen maan senaatista ja yksi maan kustakin hovioikeudesta, niin myös yksi professori maan yliopiston jumaluusopillisesta ja yksi lainopillisesta tiedekunnasta, jotka edusmiehensä itsekukin mainituista virastoista ja tiedekunnista valitsee keskuudestansa. Arkkipiispan asiana on, kutsumusta kirkolliskokoukseen antaessaan, jakaa papillisten edusmiesten luku eri hiippakuntain kesken siinä suhteessa, kuin on kussakin hiijppakunnassa vakinaisia papinvirkoja. 452. Oikeutetut kirkolliskokoukseen valitsemaan papillisia edusmiehiä ovat tuomiokapitulien jäsenet ja virkamiehet

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 29 sekä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat papit. Mainitut papit kokoontukoot rovastikunnittain, hiippakunnan tuomiokapitulin määräämänä päivänä, vaalia toimittamaan, jossa on meneteltävä kuten piispanvaalista 370 ja 372 375 :ssä on säädetty, kuitenkin sillä erotuksella, että jokainen valitsija äänestää niin monta hiippakunnassa asuvaa henkilöä, kuin hiippakunnasta on valittava. Samana päivänä toimitetaan vaali tuomiokapitulissa, niinkuin 376 :ssä on sanottu. Pappi, jolla silloin ei ole tointa kirkon palveluksessa, olkoon vaalissa osallisena siinä rovastikunnassa, jossa hän asuu. Rovastikuntien vaalitoimituksien pöytäkirjat pitää lääninrovastien kustakin hiippakunnasta lähettää asianomaiseen tuomiokapituliin, joka, sittenkuin tässä alempana valitusten tekemistä varten määrätty aika on kulunut sekä ratkaistuansa valitukset, joita mahdollisesti on tehty, noudattaen 377 :n 2 momentissa olevaa säädöstä, useimpain äänten mukaan antaa valtakirjan niille, joiden kirkolliskokouksessa tulee olla papillisina edusmiehinä hiippakunnasta. Jos ääniä on saanut joku, joka ei ole vaalikelpoinen, älköön kuitenkaan hänelle valtakirjaa annettako ja pidettäköön vaalilippu, joka tässä suhteessa on virheellinen, ainoastaan siltä osalta kelpaamattomana. Maailikkoedusmiehiä kirkolliskokoukseen valitsevat valitsijamiehet, joita on valittu yksi kunkin kirkkokunnan puolesta, kirkonkokouksessa, jossa äänet luetaan miesluvun mukaan. Valitsijamiehet kustakin rovastikunnasta kokoontuvat sinä aikana ja siihen paikkaan, jonka sen seurakunnan valitsijamies määrää, missä lääninrovasti asuu, ja valitkoot yhden rovastikunnassa tai sen ulkopuolella asuvan maallikon edusmieheksi ja toisen varaedusmieheksi, eri vaalin kautta kummankin. Vaalipöytäkirjat lähetetään tuomiokapituliin, joka, noudattaen mitä papillisiin edusmiehiin nähden ylempänä on säädetty, antaa valtakirjan niille, joiden tulee olla maallikkoedusmiehinä rovastikunnista. Se, joka papillisten edusmiesten vaalissa on saanut ylintä lähimmän äänimäärän, sekä maallikkovaraedusmies,

30 1908. - Edusk. väst. Esitys N:o 3. olkoon velvollinen, laillisen esteen sattuessa edusmiehelle? kokouksen puheenjohtajan kutsumuksesta tulemaan saapuville, siten poisjääneen sijaan astuaksensa. Jos edellämainituissa vaaleissa useat ovat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaiskoon arpa, kenelle heistä etusija on annettava. Valituksia niistä vaaleista, jotka nyt on mainittu, saa kolmenkymmenen päivän kuluessa vaalin jälkeen tehdä asianomaisessa tuomiokapitulissa, jonka tulee tiedoksipanon perästä antaa asiasta päätös. Tuomiokapituli ilmoittakoon myös, olipa valituksia tehty tahi ei, tiedoksipanolla, keille henkilöille on valtakirjat antanut. Tuomiokapitulin päätökseen tai toimenpiteeseen näissä asioissa tyytymätön on oikeutettu 415 :ssä säädetyssä ajassa tiedoksipanon antamisen jälkeen valittamaan maan korkeimpaan oikeusviranomaiseen. Mutta valtakirjan antamista älköön viivy teitäkö siihen asti kuin tuomiokapitulin päätös on saanut lainvoiman. 453. Se, joka on erotettuna virantoimituksesta, älköön olko osallisena kirkolliskokoukseen valittavien papillisten edusmiesten vaaliin; älköönkä sellaista edusmieheksi valittako, älköön myöskään sitä, joka on syytteenalaisena rikoksesta tahi törkeämmästä virkavirheestä. Maallikkoa valittaessa kirkolliskokoukseen tahi sellaisen edusmiehen valitsijaa, noudatettakoon mitä 333 ja 334 :ssä on kirkkoneuvoston jäsenen vaalikelpoisuudesta säädetty. 460. Kokouksen valittujen jäsenten pitää saaman palkkio, joka, siltä osalta kuin se on tuleva pappissäädyn edusmiehille, on hiippakunnittain laskettava ja kaikkien tähän säätyyn kuuluvain vaalioikeudellisten maksettava, sekä provastikunnittain valituille maallissäätyisille taksoitettava kirkonkassoista maksettavaksi.

Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 31 Näistä kassoista ovat niinikään muut seurakuntakokouksen kustannukset suoritettavat sekä myöskin niiden komiteain kustannukset, joita seurakuntakokous 455 :n mukaan katsoo tarpeellisiksi asettaa, viimeksi mainitut kustannukset mikäli niitä ei suoriteta yleisistä vaiti o- varoista. Jos seurakuntakokouksen ja sen komiteain kustannusten suorittaminen vaatisi, että varoja sanottuihin kustannuksiin edeltäpäin koottaisiin yhteiseksi seurakuntakokouksen rahastoksi, on seurakuntakokous oikeutettu yksinkertaisella äänten enemmistöllä siitä päättämään. Jos seurakuntakokousten väliaikana ilmaantuu tarve koota senlaista seurakuntakokouksen rahastoa, on piispainkokouksen asia ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin siksi kuin seurakuntakokous saapi tilaisuuden päättää asiasta, Kaikki kustannukset ja maksut, jotka tämän :n sekä 463 ja 465 :ien mukaan ovat suoritettavat kirkonkassoista, ovat näiden maksettaviksi jaettavat seurakuntien väkiluvun mukaan. KUUDESKOLMATTA LUKU. Piispainkokouksesta. 462. Piispat kokoontuvat arkkipiispan kutsumuksesta piispainkokoukseen kerran vuodessa tai, milloin asiain tärkeys sitä vaatii, useammin, neuvottelemaan hiippakuntahallintoa ja -hoitoa koskevista asioista. Piispainkokoukseen tulee myös kustakin tuomiokapitulista yhden asessorin, jonka tuomiokapituli siihen valitsee, saapua ottamaan osaa kokouksen keskusteluihin ja päätöksiin. Jos arkkipiispanvirka on avoimena, kutsuu virassaan vanhin piispa kokoon piispainkokouksen. Jos piispan-