KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 16.1.2018 COM(2018) 35 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE oxo-hajoavan muovin, myös oxo-hajoavien muovisten kantokassien, käytön ympäristövaikutuksista FI FI

1. JOHDANTO Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 29. huhtikuuta 2015 direktiivin (EU) 2015/720 1 direktiivin 94/62/EY 2 muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta. Mainitun direktiivin päätavoitteena on vähentää kevyiden muovisten kantokassien kulutusta ja siten myös tällaisten muovikassien aiheuttamaa roskaantumista ja kertymistä ympäristöön, jossa ne pahentavat laajalle levinnyttä muovijäteongelmaa ympäristössä ja erityisesti merissä. Pakkausdirektiivin 20 a artiklan 2 kohdassa velvoitetaan komissio antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa tarkastellaan oxo-hajoavien muovisten kantokassien käytön vaikutuksia ympäristöön, ja esittämään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Tämän kertomuksen tarkoituksena on tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, mitä komissio on tehnyt tämän toimeksiannon täyttämiseksi. Komissio on tarkastellut niin kutsutun oxo-hajoavan muovin ympäristövaikutuksia muutenkin kuin vain muovisten kantokassien osalta. Se on tukeutunut arvioinnissaan huhtikuussa 2017 julkaistuun tutkimukseen 3, jossa käsitellään seuraavia kolmea keskeistä kysymystä: oxo-hajoavan muovin biohajoaminen erilaisissa ympäristöissä, roskaamiseen liittyvät ympäristövaikutukset, ja kierrätykseen liittyvät kysymykset. Näillä aloilla määriteltiin useita eri otaksumia, jotka liittyvät oxo-hajoavaa muovia valmistavan teollisuuden tästä materiaalista esittämiin väitteisiin ja oletuksiin. Otaksumista kerätyn näytön perusteella tutkittiin, voidaanko näitä väitteitä ja oletuksia tukea vai pitääkö ne kumota. Tutkimus perustuu kirjallisuuteen, myös tieteellisiin raportteihin, sekä sidosryhmiltä ja teknisiltä asiantuntijoilta saatuihin tietoihin. 2. BIOHAJOAMINEN, KOMPOSTOITUMINEN JA OXO-HAJOAMINEN Jotta saataisiin hyvä käsitys käsiteltävinä olevista kysymyksistä, on tarpeen määrittää ja selittää, mitä tarkoitetaan biohajoamisella, kompostoitumisella ja oxo-hajoamisella. Biohajoaminen on prosessi, jossa materiaali pilkkoutuu osiin ja mikro-organismit hajottavat sen luonnossa esiintyviksi aineksiksi, kuten hiilidioksidiksi, vedeksi ja biomassaksi. Biohajoamista voi tapahtua runsashappisessa (aerobinen hajoaminen) tai vähähappisessa (anaerobinen hajoaminen) ympäristössä. Kompostoituminen on hallituissa olosuhteissa tapahtuvaa tehostettua biohajoamista, jolle on ennen kaikkea luonteenomaista ilmastus ja aineksen sisällä tapahtuvasta biologisesta 1 2 3 Direktiivi (EU) 2015/720 (EUVL L 115, 6.5.2015, s. 11). Direktiivi 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, pakkauksista ja pakkausjätteistä (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10). Loppuraportti oxo-hajoavan muovin käytön ympäristövaikutuksia koskevasta tutkimuksesta on saatavilla komission verkkosivustolla osoitteessa https://publications.europa.eu/en/publication-detail/- /publication/bb3ec82e-9a9f-11e6-9bca-01aa75ed71a1/language-en/format-pdf/source-56357670 1

toiminnasta johtuva luontainen lämmöntuotanto. Tuotoksena oleva aines eli komposti sisältää arvokkaita ravinteita, ja sitä voidaan käyttää maanparannusaineena. Teoriassa lähes kaikki materiaali 4 voi lopulta hajota biologisesti, jopa luonnossa, vaikkakin joskus tämä kestää satoja vuosia tai kauemmin. Muovien biohajoamisen katsominen keinoksi välttää saastumista on käytännössä järkevää vain, jos hajoaminen ei kestä kohtuuttoman kauan 5. Biohajoamisen arvioinnissa olisi myös otettava huomioon erityiset olosuhteet ja/tai ympäristöt, joissa biohajoaminen on erityisen haasteellista, kuten meriympäristö. Biopolymeerit hajoavat biologisesti nopeasti niin valvotuissa kuin luontaisissa olosuhteissa. Keinotekoisen synteesin tuloksena syntyvät materiaalit, kuten perinteiset muovit, voivat teoriassa hajota biologisesti silloin, kun materiaali hajoaa pieniksi hiukkasiksi ja materiaalin molekyylimassa pienenee riittävästi, jotta biohajoaminen on mahdollista. Valon, kosteuden, hapen ja lämpötilan kaltaiset tekijät määrittävät hajoamisnopeutta. Perinteisten muovien biohajoaminen voi kestää luonnossa jopa satoja vuosia. Biohajoaviksi merkityt muovit hajoavat biologisesti vain tietyissä ympäristöolosuhteissa. Biohajoaminen ei riipu siitä, mistä materiaali on lähtöisin: biohajoava muovi (kuten perinteinen muovi) voi olla fossiilista tai biopohjaista 6. Niin kutsutut oxo-muovit tai oxo-hajoavat muovit ovat perinteisiä muoveja, joiden sisältämät lisäaineet kiihdyttävät materiaalin pilkkoutumista hyvin pieniksi paloiksi UV-säteilyn tai lämmön seurauksena. Näiden lisäaineiden ansiosta muovi pilkkoutuu ajan mittaan muovihiukkasiksi ja lopulta mikromuoviksi, jolla on samankaltaiset ominaisuudet kuin perinteisten muovien pilkkoutumisen seurauksena syntyvällä mikromuovilla. Nopeutunut pilkkoutuminen kiihdyttää myös biohajoamista. Joidenkin sidosryhmien mielestä oxo-biohajoaminen on ratkaisu muovien luonnossa aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Vaikka oxo-muovi heitettäisiin pois roskana, sidosryhmien mukaan se pilkkoutuu ja hajoaa luonnossa biologisesti aiheuttamatta myrkyllisiä jäämiä tai jättämättä jälkeensä muovinpaloja. Kysymys on kuitenkin siitä, onko muovinpalojen biologinen hajoaminen täydellistä ja tapahtuuko se kohtuullisessa ajassa valvomattomissa olosuhteissa luonnossa, kaatopaikoilla tai meriympäristössä. Jos näin ei tapahdu, oxo-hajoava muovi edistää mikromuovien pääsyä (meri)ympäristöön ja johtaa samalla kuluttajia harhaan. Kuten viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, meriympäristöön päässeet mikromuovit päätyvät elintarvikeketjuun ja ihmisten ravintoon. Kysymys kuuluu myös, vaikuttaako oxo-hajoavien muovien väitetty biohajoaminen kuluttajien roskaamiskäyttäytymiseen. Lisäksi herää kierrätysprosessiin liittyviä kysymyksiä, sillä hapettavien aineiden muovijätevirroissa aiheuttamalla luontaisella ja jopa ohjelmoidulla pilkkoutumisella voi olla kielteinen vaikutus muovinkierrätykseen. 4 5 6 Tähän sisältyvät keinotekoisista synteesiprosesseista saadut materiaalit (esim. muovit) ja luontaisista synteesiprosesseista saadut materiaalit (biopolymeerit, kuten selluloosa ja proteiinit), mutta eivät kivet ja metallit. Kohtuullinen aika voidaan määritellä erilaiseksi eri tuotteille, riippuen myös siitä, mihin tuotetta käytetään ja miten se vaikuttaa ympäristöön. Ympäristövaikutus korreloi sen ajan kanssa, joka kuluu polymeerin täydelliseen hajoamiseen. Biopohjaisilla muoveilla on samat ominaisuudet kuin perinteisillä muoveilla, mutta ne on johdettu biomassasta eurooppalaisessa standardissa EN 16575 määritellyllä tavalla. 2

3. OXO-HAJOAVAN MUOVIN, MYÖS MUOVISTEN KANTOKASSIEN, BIOHAJOAMISEEN LIITTYVÄT KYSYMYKSET 3.1 Pilkkoutuminen ja biohajoaminen luonnossa Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että oxo-hajoava muovi tosiaankin hapettuu luonnossa, jos se altistuu pidemmän aikaa lämmölle ja/tai UV-valolle, siihen pisteeseen, että muovi haurastuu ja pilkkoutuu 7. Hajoamisen ensimmäinen vaihe valmistelee oxo-hajoavan muovin biohajoamista, kun muovin molekyylimassa pienenee siinä määrin, että biologiset organismit voivat kuluttaa muovia 8. Vaikka hapettavat lisäaineet nopeuttavat perinteisten polymeerien pilkkoutumista luonnossa, pilkkoutumisvauhti vaihtelee huomattavasti riippuen lämpötilan, valon voimakkuuden ja kosteuspitoisuuden määrittämistä olosuhteista. On selvää, että oxohajoavan muovin hajoaminen estyy, jos muovi ei ensin altistu UV-säteilylle ja tietyssä määrin lämmölle. Koska nämä olosuhteet vaihtelevat päivittäin ja paikallisesti, on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, määritellä, miten kauan esimerkiksi oxo-hajoavan muovisen kantokassin pilkkoutuminen luonnossa kestää. Sen vuoksi ei ole olemassa luotettavaa näyttöä siitä, missä määrin muovin on pilkkouduttava, jotta molekyylimassa pienenee niin paljon, että biohajoaminen mahdollistuu. Keskeisenä kysymyksenä oxo-hajoavassa muovissa on tasapainottelu aiotun käyttöiän ja luonnossa hajoamiseen mahdollisesti kuluvan ajan välillä. Vaikka biohajoamista voidaan kenties helpottaa eri kemiallisten aineiden huolellisella yhdistämisellä, saatavilla ei ole selvää näyttöä siitä, että näin tapahtuisi todellisissa olosuhteissa. Jos pilkkoutumiseen vaadittuja olosuhteita ei ole tai ne ovat riittämättömät, biohajoamista ei tapahdu 9. 3.2 Kompostoituminen Kompostoituessaan aines ei pelkästään hajoa biologisesti vaan muuttuu myös käyttökelpoiseksi kompostiksi ja tuo maaperään ravinteita. Näyttö viittaa siihen, ettei oxo-hajoava muovi sovellu minkäänlaiseen kompostointiin eikä anaerobiseen hajottamiseen, eikä se täytä nykyisiä standardeja, jotka koskevat kompostoinnin avulla hyödynnettäviä pakkauksia EU:ssa 10. Jäljelle jäävät muovinpalaset ja mahdollisesti syntynyt mikromuovi voivat heikentää kompostin laatua. 3.3 Pilkkoutuminen ja biohajoaminen kaatopaikoilla Oxo-hajoavan muovin pilkkoutumiseen tarvitaan happea. Useimmissa kaatopaikan osissa, erityisesti sisemmissä osissa, happea on vain vähän. Tähän mennessä esitetty näyttö viittaa siihen, että kaatopaikan syvemmissä kerroksissa (joissa materiaaliin ei pääse riittävästi ilmaa ja vain anaerobinen hajoaminen on mahdollista) oxo-hajoavan muovin biohajoaminen on vähäistä tai olematonta. Kaatopaikan uloimmissa 7 8 9 10 Loppuraportti, ks. edellä alaviite 3, taulukko 3, s. 21. DEFRA: Review of standards for biodegradable plastic carrier bags, joulukuu 2015, Loughborough n yliopiston esittämän näytön tarkastelu, mainittu loppuraportissa, ks. edellä alaviite 3, s. 16. Loppuraportti, ks. edellä alaviite 3, tiivistelmä, E.1.1, ii. Loppuraportti, ks. edellä alaviite 3, 4.1.2.1. s. 31. 3

kerroksissa, joissa materiaaliin pääsee riittävästi ilmaa, aerobinen hajoaminen on mahdollista. Ympäristönsuojelun kannalta keskeinen ero on se, että aerobinen hajoaminen tuottaa hiilidioksidia, kun taas anaerobinen hajoaminen tuottaa metaania, joka on 25 kertaa (100 vuoden aikajanalla) haitallisempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Näin ollen, jos kaatopaikan syvemmissä kerroksissa tapahtuisi jonkinasteista biohajoamista, oxo-hajoava muovi olisi kasvihuonekaasujen näkökulmasta hieman huonompi vaihtoehto kuin perinteinen muovi, sillä perinteinen muovi ei hajoa biologisesti näissä olosuhteissa. 3.4 Pilkkoutuminen ja biohajoaminen meriympäristössä Tällä hetkellä ei ole riittävää näyttöä siitä, että oxo-hajoava muovi, mukaan lukien muoviset kantokassit, hajoaisi meriympäristössä kohtuullisessa ajassa. Testejä on tehty vain vähän, eikä tällä hetkellä ole tunnustettuja standardeja, joita voitaisiin käyttää vertailukohtana ja jotka mahdollistaisivat sertifioinnin. Vaikka oletettaisiin, että oxo-hajoava muovi pilkkoutuu meriympäristössä siinä määrin, että biohajoaminen voi olla mahdollista, meriympäristössä biohajoamisen odotetaan olevan paljon hitaampaa kuin maalla luontaisissa olosuhteissa, sillä meressä on vähemmän happea ja bakteereja. Lisäksi meriekosysteemissä meren eläimistö (esim. kilpikonnat, merilinnut tai valaat) voi kärsiä huomattavaa vahinkoa ennen kuin muovinen kantokassi pilkkoutuu. Ei ole olemassa luotettavaa näyttöä siitä, kuinka kauan oxo-hajoavan muovin pilkkoutuminen meriympäristöissä kestää tai missä määrin muovi pilkkoutuu. Minkä tahansa muun meriympäristöön päätyvän muovin tapaan on lisäksi vaarana, että muovinpalat säilyvät hyvin pitkään ympäristössä ja aiheuttavat merkittäviä ympäristövahinkoja ja mahdollisia kielteisiä terveysvaikutuksia. 3.5 Päätelmät oxo-hajoavan muovin, myös muovisten kantokassien, biohajoamisesta ja kompostoitumisesta valvomattomissa olosuhteissa eri ympäristöissä Sekä tiedeyhteisö että teollisuus ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että hapettavat lisäaineet nopeuttavat perinteisten polymeerien pilkkoutumista luonnossa. Biohajoamisprosessia ei ole kuitenkaan dokumentoitu kokonaisuudessaan minkään ympäristön osalta. Suurin osa kokeiluista oli liian lyhyitä, jotta olisi voitu osoittaa täydellinen biohajoaminen, ja pilkkoutumisen alussa tapahtuvan molekyylimassan pienenemisen mittaustulokset ekstrapoloitiin tiettyjen mallien avulla. Sen vuoksi tällä hetkellä ei ole käytettävissä luotettavaa näyttöä siitä, että pilkkoutuminen on riittävän nopeaa ja johtaa molekyylimassan pienenemiseen, joka mahdollistaa myöhemmän biohajoamisen kohtuullisessa ajassa. Näyttö viittaa myös siihen, ettei oxo-hajoava muovi sovellu minkäänlaiseen kompostointiin eikä anaerobiseen hajottamiseen. 4

4. ROSKAAMISEEN LIITTYVÄT KYSYMYKSET 4.1 Hapettavien lisäaineiden mahdolliset toksiset vaikutukset Oxo-hajoavista muoveista jäljelle jäävien lisäaineiden mahdolliset toksiset maaperävaikutukset on havaittu ongelmaksi 11. Ei kuitenkaan voida tehdä päätelmiä, jotka pätisivät kaikkiin hapettaviin lisäaineisiin, sillä erilaisia hapettavia lisäaineita käytetään eri pitoisuuksina. Saatavilla oleva näyttö osoittaa, että oxo-hajoavaa muovia valmistava teollisuus voi luoda tuotteita, joilla on mahdollisimman vähäinen toksinen vaikutus kasvistoon ja eläimistöön. Ei ole kuitenkaan kiistatta osoitettu, ettei kielteisiä vaikutuksia ole. Joihinkin oxo-hajoavien muovien testistandardeihin sisältyy jonkinlaisia toksisuustestejä, mutta nämä standardit eivät ole pakollisia EU:n markkinoilla oleville tuotteille. Lisäksi jotkin standardeista sisältävät tarkastusluetteloita määrittämättä toksikologisen testin hyväksymis-/hylkäämisperusteita. Koska EU:ssa ei ole soveltuvia standardeja, ei ole takeita siitä, ettei markkinoilla olevilla oxo-hajoavilla muoveilla ole kielteisiä toksisia vaikutuksia. Todellisista toksikologisista vaikutuksista vallitsee edelleen epävarmuus. 4.2 Roskaantuminen voi lisääntyä Tällä hetkellä ei ole saatavilla luotettavia tietoja muovista huolehtimisesta tai muovin heittämisestä pois roskana muovin tyypin mukaan jaoteltuna eikä oxo-hajoavien muovien markkinoinnin vaikutuksesta kuluttajien käyttäytymiseen muoveista huolehtimisessa. Oxo-hajoavan muovin esitteleminen ratkaisuna ympäristön muovijätteeseen voi kuitenkin vaikuttaa roskaamiskäyttäytymiseen niin, että muovi todennäköisemmin hävitetään epäasianmukaisesti 12. Tiettyjen oxo-hajoavien tuotteiden tapauksessa roskaamisongelma on ilmeinen, sillä näitä tuotteita myydään viljelijöille niin, ettei edes ole tarkoitus kerätä niitä käytön jälkeen pois (vrt. perinteisten muovien palautusjärjestelmät) vaan jättää ne maahan. Tällaisia ovat esimerkiksi maataloudessa käytettävät katteet. 4.3 Merten roskaantuminen Muovijäte, muun muassa muovinpalaset ja mikromuovi, voi aiheuttaa eniten vahinkoa nimenomaan meriympäristölle. Samalla on pienin todennäköisyys, että muovi myöhemmin kerätään tai hyödynnetään. Koska oxo-hajoava muovi on suunniteltu pilkkoutumaan nopeammin kuin perinteinen muovi, sen hyödyntäminen siivouskampanjoiden yhteydessä on epätodennäköisempää ja joutuminen veden ja tuulen kuljetettavaksi todennäköistä. Koska nämä tekijät saattavat edistää oxo-hajoavan muovin kulkeutumista meriympäristöön tavanomaista 11 12 Vaikka koboltin käyttö ei ole laajalle levinnyttä, kobolttia on havaittu joissakin tutkimuksissa, ja on mahdollista, että tuottajat käyttävät kobolttia tai mangaania taikka muita huolta aiheuttavia aineita lisäaineina. Tämän estämiseen ei ole ekotoksisuutta koskevaa lainsäädäntöä. Loppuraportti, ks. edellä alaviite 3, s. 59 60. Ks. myös roskaamiskäyttäytymisen ja biohajoamisen osalta UNEP: Biodegradable plastics and marine litter: misconceptions, concerns, and impacts on marine environments (2015), s. 29. 5

muovia helpommin, voidaan todeta, että oxo-hajoava muovi lisää mikromuovisaastetta ja aiheuttaa siten ympäristöriskejä. Oxo-hajoavan muovin täydellisestä biohajoamisesta kohtuullisessa ajassa meriympäristöissä ei ole luotettavaa näyttöä. Ei ole myöskään riittävästi näyttöä siitä, että oxo-hajoava muovi lisäisi tai vähentäisi muovin absoluuttisia määriä meriympäristössä. Jos otaksutaan, että maalla biohajoaminen olisi täydellistä, määrä, joka muutoin kulkeutuisi meriympäristöön, vähenisi. Täyttä biohajoavuutta maalla ei kuitenkaan ole todistettu. Näin ollen on olemassa vaara, että oxo-hajoavan muovin pilkkoutuminen pahentaa ongelmia, jotka liittyvät mikromuovien esiintymiseen meriympäristössä. Vaikka nopea pilkkoutuminen voi johtaa siihen, että eläimiä jää vähemmän kiinni muoviin, se voi kuitenkin aiheuttaa sen, että merieläimet nielevät yhä enemmän mikromuovia. Koska oxo-hajoava muovi todennäköisesti pilkkoutuu nopeammin kuin perinteinen muovi, mikromuovien esiintymiseen meriympäristössä liittyvät kielteiset vaikutukset keskittyvät lyhyemmälle ajanjaksolle. Tämä voi viime kädessä olla haitallisempaa kuin vaikutusten jakautuminen pidemmälle aikavälille, koska vaikutuksen kohteeksi joutuvien yksilöiden, lajien ja luontotyyppien osuus kasvaa ja vaikutukset rasittavat kutakin yksilöä enemmän. 5. KIERRÄTYSPROSESSIIN LIITTYVÄT KYSYMYKSET 5.1 Oxo-hajoavan muovin tunnistaminen Hapettavien lisäaineiden on tarkoitus aiheuttaa luontaista ja ohjelmoitua pilkkoutumista, mikä ei ole suotava ominaisuus monissa kierrätetystä muovista valmistetuissa tuotteissa. Oxo-hajoavien muovien pitäisi sen vuoksi olla tunnistettavissa, ja ne pitäisi erottaa muista kierrätykseen kerätyistä muoveista. Tällä hetkellä käytettävissä olevalla teknologialla ei kuitenkaan voida varmistaa, että uudelleenkäsittelijät pystyvät tunnistamaan oxo-hajoavan muovin ja lajittelemaan sen erikseen. Oxo-hajoava muovi kierrätetäänkin yhdessä tavanomaisen muovin kanssa. 5.2 Uusiomateriaaleihin liittyvät laatukysymykset ja näiden materiaalien markkinoitavuus Kierrätysteollisuus on hyvin huolissaan siitä, että oxo-hajoava muovi vaikuttaa kielteisesti kierrätettyjen muovien laatuun. Testit ovat osoittaneet, että uusiomateriaalin laatu voi heikentyä, jos oxo-hajoavaa muovia on mukana perinteisessä muovin kierrätysjärjestelmässä. Vaikka näyttää myös mahdolliselta tuottaa laadukkaita uusiomateriaaleja, ei ole varmuutta siitä, ettei oxo-biohajoava muovi vaikuta uusiomateriaaliin kielteisesti 13. On näyttöä siitä, että hapettavien lisäaineiden vaikutuksia uusiomateriaaleihin voidaan tietyissä olosuhteissa välttää lisäämällä stabilointiaineita. Stabilointiaineen sopiva määrä ja kemiallinen koostumus riippuvat hapettavien lisäaineiden pitoisuuksista ja 13 Loppuraportti, ks. edellä alaviite 3, s. 97-101. 6

luonteesta raaka-aineessa. Koska oxo-hajoavan muovin pitoisuutta uusiomateriaalissa ei todellisissa tilanteissa tiedetä, on vaikeaa tietää stabilointiaineiden oikeaa annostusta. Ongelmia aiheuttaa myös se, että on mahdotonta täysin hallita oxo-hajoavien muovien ikääntymistä tuotteen käyttövaiheessa ennen kuin tuotteesta tulee jätettä ja se siirtyy kierrätysprosessiin. Oxo-hajoavan muovin olemassaolo ja uusiomateriaalien markkinoiden maailmanlaajuinen luonne vaarantavat hyödynnetyn muovin yleisemmän käytön pitkäikäisissä tuotteissa. Epävarmuus siitä, onko uusiomateriaalissa oxo-hajoavaa muovia ja kuinka paljon hapettumista ja hajoamista on tapahtunut ennen hyödyntämistä, rajoittaa uusiomateriaalien loppukäyttöä, millä on kielteinen vaikutus uusiomateriaalin hintoihin ja muovin kierrätysteollisuuden kilpailuasemaan. 6. PÄÄTELMÄT Ottaen huomioon taustatutkimuksen keskeiset havainnot ja muut saatavilla olevat raportit 14 ei ole luotettavaa näyttöä useista tärkeistä kysymyksistä, jotka liittyvät oxo-hajoavan muovin hyödyllisiin ympäristövaikutuksiin. On kiistatonta, että oxo-hajoava muovi, mukaan lukien muoviset kantokassit, voi hajota luonnossa perinteistä muovia nopeammin. Ei kuitenkaan ole näyttöä oxo-hajoavan muovin myöhemmästä täydellisestä biohajoamisesta kohtuullisessa ajassa luonnossa, kaatopaikoilla tai meriympäristössä. Ei ole varsinkaan osoitettu, että kaatopaikalla ja meriympäristössä biohajoaminen tapahtuisi riittävän nopeasti. Monet tutkijat, kansainväliset ja valtiolliset laitokset, testilaboratoriot, muovinvalmistajien toimialajärjestöt, kierrättäjät ja muut asiantuntijat ovat sen vuoksi tulleet siihen tulokseen, etteivät oxo-hajoavat muovit ole ympäristön kannalta ratkaisu eikä oxo-hajoava muovi sovellu pitkäaikaiseen käyttöön, kierrätykseen tai kompostointiin. On suuri riski, ettei muovinpalojen biohajoaminen ole täydellistä. Tästä seuraa se riski, että mikromuovia kertyy lisääntyviä määriä entistä nopeammin ympäristöön, erityisesti meriympäristöön. Mikromuovit on pitkään tiedostettu maailmanlaajuiseksi ongelmaksi, joka edellyttää kiireellisiä toimia, ei pelkästään roskien siivoamiseksi mutta myös muovijätteen ennalta ehkäisemiseksi. Ei ole pystytty näyttämään toteen väitteitä siitä, että oxo-hajoavat muovit ovat oxo-biohajoava ratkaisu roskaantumiseen, niillä ei ole kielteisiä ympäristövaikutuksia, eivätkä ne varsinkaan jätä jälkeensä muovinpaloja tai toksisia jäämiä. 14 Ks. UNEP: Biodegradable plastics and marine litter: misconceptions, concerns, and impacts on marine environments (2015); OWS: Benefits and challenges of oxo-biodegradable plastics (2013); European Bioplastics: Oxo-biodegradable plastics (2009). European Bioplastics: Oxo-biodegradable plastics and other plastics with additives for degradation (2015); Ellen MacArthur Foundation: The new Plastics Economy: rethinking the future of plastics (2016); Ellen MacArthur Foundation: The new Plastics Economy: oxo-degradable plastic packaging is not a solution to plastic pollution, and does not fit in a circular economy (2017 lausuman on hyväksynyt maailmanlaajuisesti yli 150 organisaatiota, joiden joukossa on yrityksiä ja toimialajärjestöjä, valtioista riippumattomia järjestöjä ja yhdistyksiä, julkisia laitoksia, tutkimusorganisaatioita ja tutkijoita); EPA Network: Recommendations towards the EU Plastics Strategy (2017 Alankomaiden, Espanjan, Islannin, Itävallan, Norjan, Portugalin, Romanian, Saksan, Skotlannin, Slovenian, Suomen, Sveitsin ja Tanskan ympäristönsuojeluvirastojen päälliköiden eurooppalaisen verkoston eturyhmän Muovi pohdinta-asiakirja). 7

Koska suotuisista ympäristövaikutuksista ei ole saatu luotettavaa näyttöä vaan pikemminkin on viitteitä päinvastaisesta, olisi harkittava EU:n laajuisia toimenpiteitä, kun otetaan huomioon kuluttajille esitetyt harhaanjohtavat väitteet ja tästä johtuvat roskaamiskäyttäytymisen riskit. Sen vuoksi Euroopan muovistrategian osana käynnistetään menettely oxo-muovien rajoittamiseksi EU:ssa. 8