Pyhän Katariinan kirkko
Valtatie kohisee kaupungin läpi. Poikkean tieltä sivuun minuutin matkan. Eloisan Ylioppilaskylän ja vilkkaan kylpylän välistä avautuu äkkiä maalaismainen keidas: puinen pappila puutarhoineen, vanhat maatalot, punamullatut kirkkoaitat, vehreä kirkkomaa, mietteliäs harmaakivikirkko. Vanhan kirkonkylän sydän sykkii levollisesti keskellä kaupunkia. Aikakausien kerrokset elävät rinnakkain. Ihmisen tarpeet ovat samat kaikkina aikoina: älyn haasteet, ruumiin virkistys, sielun rauha. Seitsemän vuosisataa Pyhän Katariinan kirkon paikalla on asuttu ainakin rautakaudesta lähtien. Sen hiekkanummilta on löytynyt merkittävä viikinki- ja ristiretkiajalla käytetty kalmisto. Ensimmäinen kirjallinen maininta Pyhän Katariinan kirkosta ja sen kirkkoherrasta on säilynyt kesäkuulta 1309. Asiakirjat kertovat myös, että piispa Hemming ja Växjön piispa Tuomas vierailivat kirkossa tammikuussa 1351. Kirkko sai nykyisen muotonsa 1440 1460. Kaarina ja Katariina Keskiaikaisen Nummen eli Kaarinan pitäjän kirkko kuului merkittävään Aurajokisuun ryhmittymään Koroisten ja Maarian kirkon sekä Turun tuomiokirkon kanssa. Kaarinan kivikirkkoa rakennettaessa kirkkolaitos piti yhteiskuntaa koossa ja sen mahti kasvoi. Piispa ja tuomiokapituli edistivät voimakkaasti kirkkojen rakentamista valvoen yhtenäistä arkkitehtuuria. Vuosisatojen aikana Kaarinan emäpitäjää lohkottiin. Seurakunta jaettiin kahtia vuonna 1990. Kaarinan kaupunkiin kuuluva osa nimettiin Kaarinan seurakunnaksi. Turun puoleinen osa on Katariinanseurakunta kirkon keskiaikaisen pyhimyksen, Katariina Aleksandrialaisen mukaan.
veistosten joukossa. Siivekkäät tunnuskuvat on muotoiltu myös alttarilla sijaitsevaan kulkuekrusifiksiin. Kun alttarin äärellä kohottaa katseensa kuoriholviin, sielläkin olennot pitelevät tekstinauhaansa. Myöhäiskeskiaikaiset krusifiksit ovat kotimaista työtä. Urkuparven henkilöhahmot on maalannut Jonas Bergman 1759 1760. Saarnatuoli on vuodelta 1654. Sen veistokset on tehnyt turkulainen Mathias Reiman. Siivekkäät julistajat Kirkkosalin pohjoisseinällä riippuu ns. triumfikrusifiksi. Ristin sakaroiden päissä kantavat niminauhaa siivekkäät olennot: enkeli, leijona, härkä ja kotka. Ne kuvaavat evankelistoja: Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta. He esiintyvät ihmishahmoisina urkuparven rintamuksessa muiden opetuslasten kans sa. Johannes on saarnatuolinkin Tervetuloa paratiisiin Kuoriholvi puhui keskiajan ihmisille rikasta kuvakieltä. Alun perin triumfikrusifiksi sijaitsi keskikäytävän yllä kuorin ja kirkkosalin rajalla. Kuorin alttari oli pyhä. Alttarille astuva ihminen saapui Jumalan luokse eli paratiisiin kulkemalla krusifiksin alitse. Krusifiksi oli portti paratiisiin. Kristus oli voittanut synnin, jonka vuoksi ihminen aikoinaan menetti paratiisin.
Elämänpuun suojassa Keskellä paratiisia oli kasvanut elämänpuu. Raamattu lupasi, että kerran taivaassakin kukoistaisi elämänpuu, elämän veden virranhaarojen keskellä. Holvin huipulle katsoessaan keskiajan ihminen näki tiilten muodostaman vinoristin. Ristin liitoksista versoi kukkia. Ruoteet haarautuivat rististä kuin hedelmälliset virrat. Vinoristi oli siis elämänpuu. Maalaukset puhuvat yhä samaa kieltä. Nykyajankin kirkkovieraat osallistuvat ehtoolliseen elämänpuun alla ja elämän virtojen äärellä. Kuoriholvin maalaukset muodostavat ehjän kokonaisuuden. Ne ovat Pietari Henrikinpojan eli ns. Kalannin koulukunnan maalaamia vuosilta 1470 1490. 1700-luvun lopulla kuvat peitettiin, mutta 1900-luvun alussa ne paljastettiin jälleen.
Lempeä Maria Alttarin tuntumassa seurakuntalaisia puhuttelee kolme lempeää, mutta vahvaa naista. Kuori-ikkunan alttari reliefissä valo läpäisee Neitsyt Marian ja Jeesuslapsen. Taiteilija Hannu Konolan Lempeä Maria vuodelta 2000 on valmistettu harvinaisella lasimuottitekniikalla. Taisteleva enkeli Italialainen Katariina Sienalainen (1347 1380) hylkäsi helpon elämän ja valitsi piikkikruunun. Hän hoiti ruttoon sairastuneita kuin enkeli ja taisteli köyhien puolesta. Oppineet kysyivät neuvoa häneltä ja hänen opetuksiaan koottiin kirjoiksi. Hän vaikutti paavin ratkaisuihin ja kansainväliseen politiikkaan. Koko Euroopan tuntema Katariina julistettiin Pyhäksi vuonna 1461. Ilmeisesti Turun dominikaanit maalauttivat hänestä freskon kuoriikkunan pohjoispuolelle noin vuonna 1480. Puhdas marttyyri Alttarin eteläpuolella pienellä seinähyllyllä seisoo Katariina Aleksandrialainen tulen tummentamin kasvoin. Katariina kuului 1200-luvulta lähtien Suomessakin suosituimpiin naispyhimyksiin. Hänen kuvansa oli seurakunnan sinetissä jo vuonna 1309. Legendojen mukaan Katariina syntyi 200-luvun lopulla Egyptin Aleksandriassa. Oppinut kaunotar kääntyi kristityksi ja sai vastustajansakin kääntymään. Rooman keisari tuomitsi hänet kuolemaan,mutta rovio ei kyennyt polttamaan häntä ja teilipyörät särkyivät. Vasta mestaus vei hengen neidolta, josta vuoti veren sijasta maitoa. Nimi Katariina merkitsee ikuisesti puhdasta. Gotlantilaisvaikutteinen puuveistos on 1300-luvulta. Teos kärsi tulipalossa keskiajan lopulla.
Korutonta kauneutta Kirkkotarhan rinteessä kohoaa keltaiseksi maalattu, rapattu siunauskappeli. Valo siivilöityy sisälle sen korkeista, kapeista ikkunoista. Rakennuksen kaunis yksinkertaisuus viestii ajasta, jolloin siirryttiin jugendin runsaudesta pelkistettyyn klassismiin ja selkeälinjaiseen funktionalismiin. Arkkitehti Ingvald Sereniuksen piirtämä kappeli vihittiin käyttöön 1929. Kirkkotarhan kappelit Kirkkomaan hautakappelit kertovat Turun akatemian ja muun sivistyneistön yhteyksistä Kaarinan seurakuntaan. Turun piispa Jakob Gadolin rakennutti punatiilisen, paanukattoisen sukukappelin vuonna 1785. Hän oli entinen Kaarinan kirkkoherra. Ispoisten kartanon omistaja, lääninkamreeri Arndt Johan Winter teetti harvinaisen muotoisen kappelin vuonna 1791. Uusklassista, kahdeksankulmaista rakennusta koristaa kartiomainen huippu tähtineen. Keisarillisen Turun akatemian kirjanpainaja, maisteri Johan Christoffer Frenckellin hautakappeli siunattiin käyttöön 1818. Uusklassinen kappeli näyttää pieneltä temppeliltä. Lain kunniaksi Kaksi siivekästä henkeä kannattelee toisella kädellään pyöreää levyä punagraniittisen sarkofagin kyljessä. Toisessa kädessä on surun soihtu. Olentojen yllä ovat oikeuden vaaka ja palmun lehvät. Levyä kiertää häntäänsä pureva käärme, ikuisuuden tunnus. Levyssä on Matthias Caloniuksen kuolinvuosi 1817. Turun akatemian lainopillisen tiedekunnan professori Matthias Calonius laati uudelle Suomen autonomiselle suuriruhtinaskunnalle hallintomallin 1809. Caloniuksen empiretyylinen sarkofagi on ensimmäinen kansalaiskeräyksellä hankittu muistomerkki Suomessa. Se pystytettiin paikalleen ilmeisesti vuonna 1822.
Pohjapiirros Rakennus on suorakaiteen muotoinen kolmilaivainen pitkäkirkko. Nykyinen kirkko rakennettu 1440 1460. Viimeisin peruskorjaus 1983 1984. 1 Kivisakaristo ja holvimaalaukset keskiajalta 2 Eteläinen asehuone keskiajalta 3 Läntinen asehuone 1697 1699 4 Alttari, runko keskiajalta 5 Kulkuekrusifiksi n. 1500 6 Pyhä Katariina Aleksandrialainen 1300-luvulta 7 Pyhä Katariina Sienalainen 1400-luvun lopulta 8 Lempeä Maria Hannu Konola 2000 9 Triumfikrusifiksi n. 1500 10 Diakoni n. 1500 11 Pyhä Olavi n. 1500 12 Vanha alttaritaulu Jonas Bergman 1759 13 Saarnatuoli 1654, Matthias Reimanin veistokset myöh. 14 Pohjoisoven komeron ovilevy keskiajalta 15 Lehteri, Joonas Bergmanin maalaukset 1759 1760 16 Votiivilaiva, merimies Juha Talander 1800-luvun alusta A 3 B C D E 10 F 15 14 9 2 16 11 Asemapiirros 13 1 12 4 7 5 8 6 Esteetön pääsy pyörätuolilla Rakennuksessa on induktiosilmukka A Siunauskappeli, Ingvald Serenius 1929 B Gadolin-suvun hautakappeli 1785 C Winter-suvun hautakappeli 1791 D Frenckell-suvun hautakappeli 1818 E Mathias Caloniuksen sarkofagi 1822 F Kellotapuli 1826 Pyhän Katariinan kirkko Kirkkotie 46, 20540 Turku Lue lisää Pyhän Katariinan kirkosta: www.turunseurakunnat.fi Teksti: Tytti Issakainen Kuvat: Timo Jakonen Ulkoasu: Erkki Kiiski Paino: Jaakkoo-Taara Oy