Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 1/11 aikuisille ja nuorille Koulutuksen järjestäjä Itä-Suomen yliopisto. Tausta ja keskeinen suuntaukseen liittyvä tutkimus Integratiivinen psykoterapia perustuu näkökulmaan psykoterapeuttisesta hoidosta, jossa keskitytään eri psykoterapiasuuntauksille yhteisiin tutkitusti muutosta tuottaviin tekijöihin. Suuntauksien väliset tuloksellisuuserot ovat meta-analyysien mukaan vähäisiä tai olemattomia, vaikka niiden menetelmät ja ihmiskuva vaihtelevat merkittävästi (esim Wampold, 2001; Knekt, Lindfors & Laaksonen, 2010). Tuloksellisuuserojen vähäisyyttä selittävät voimakkaimmin terapeutin ja potilaan välille muodostuvan suhteen keskeinen merkitys muutokselle (Wampold & Ahn, 2001; Cuijpers ym, 2008), psykoterapiatekniikoiden päällekkäisyys suuntauksien välillä sekä hoitomanuaaleissa (esim Barth, Michlig & Munder, 2014; Stangier, von Consbruch, Schramm & Heidenreich, 2014) ja vielä enemmän käytännön tasolla (Ablon & Jones, 2002). Lisäksi tiukasti terapiamanuaalin mukaisen hoidon tulokset ovat heikompia kuin siitä joustavasti poikkeavan (Hilsenroth et al., 2004; Strupp, 1998). Tämän vuoksi painopiste psykoterapiatutkimuksessa on siirtynyt suuntausten välisestä vertailusta muutoksen mekanismeihin (esim Kazdin, 2009), psykoterapiasuhteen osatekijöihin (katsaus Norcross & Wampold, 2011a) ja tutkitusti tehokkaista hoitomuodoista kohti tutkitusti tehokkaita tekniikoita (Barth et al., 2014; Clarkin, 2012; Deacon & Abramowitz, 2004). Tehokkaiden psykoterapiakäytäntöjen pitäisi korostaa terapeutin toimintaa ja ominaisuuksia, jotka edistävät terapiasuhdetta ja siten hoidon tuloksellisuutta (Norcross & Wampold, 2011a). Vahva tutkimusnäyttö muutosta tukevina tekijöinä on psykoterapeuttisesta liittoumasta potilaan ja terapeutin välillä (Safran & Muran, 2000; Ahn & Wampold, 2001), empatian selkeästä ilmaisemisesta ja palautteen järjestelmällisestä keräämisestä, sekä kohtalainen näyttö yhteisymmärryksestä terapian tavoitteista, aktiivisesta yhteistyösuhteesta ja terapeutin myönteisestä suhtautumisesta. Todennäköisesti tehokakkaita mutta tutkimusnäytöltään vielä riittämättömiä elementtejä muutosta tukevina ovat johdonmukaisuus/aitous, yhteistyökatkosten korjaaminen ja vastatransferenssin hallinta (Norcross, Wampold, 2011a). Integratiivinen psykoterapiakoulutus on rakennettu näiden elementtien ja valtakunnallisen psykoterapiakoulutuskonsortion loppuraportin (Kahra, 2009) suositusten ympärille. Tuloksellinen psykoterapia huomioi potilaiden yksilölliset tarpeet mahdollisimman hyvin (Norcross ja Wampold, 2011b). Näihin tarpeisiin voidaan vastata paitsi hyvän yhteistyösuhteen kautta myös soveltamalla potilaan tilanteeseen soveltuvia teoreettisia lähestymistapoja ja tekniikoita. Esimerkiksi ahdistuneisuuden hoidossa tiettyjen terapiatekniikoiden käyttö tutkitusti parantaa psykoterapian tuloksellisuutta: näyttöä on psykodynaamisessa lähestymistavassa kehämäisten ihmissuhde- ja tunneprosessien tarkastelusta ja ei-konfrontatiivisista tulkinnoista (Pitman, Slavin-Mulford & Hilsenroth, 2014) ja kognitiivis-behavioraalisessa lähestymistavassa vastaavasti altistaminen, rentoutustekniikat, toiminnalliset harjoitukset ja mielikuvatyöskentely (Deacon & Abramowitz, 2004), mitkä ovat toisistaan hyvinkin poikkeavia. Integratiivisen psykoterapiakoulutuksen tavoitteena on, että psykoterapeuttiopiskelija rakentaa omaan työtapaansa sopivan valikoiman menetelmiä, oppii käyttämään niitä tehokkaasti ja perustamaan niiden käytön psykoterapian tutkimukseen ja teorioihin. Luottamus käytettyihin menetelmiin tukee myös psykoterapeutin uskottavuutta potilaan silmissä, mikä parantaa terapian tuloksellisuutta vahvistamalla potilaan toivoa, pystyvyyskäsityksiä ja hoitomyöntyvyyttä (Wampold & Zac, 2015).
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 2/11 Koska tietyt tekniikat todennäköisesti ovat tehokkaimpia eri potilailla ja psykoterapian eri vaiheissa, integratiivisessa lähestymistavassa neuvotellaan potilaan kanssa läpi terapian hänelle sopivasta lähestymistavasta ja työtavoista. Tällä terapiasuhteessa tapahtuvalla neuvottelulla on itsessään vaikutusta: potilas samalla oppii uusia vuorovaikutuksellisia taitoja, joita voi soveltaa omassa elämässään toimijuutensa ja hyvinvointinsa tueksi (Allen & Fonagy, 2006; Fonagy & Allison, 2014; Happo, Wahlström & Lindfors, 2014). Aktiivinen neuvotteleva työote tutkitusti parantaa terapeuttista liittoumaa, ehkäisee terapian keskeytymistä ja madaltaa potilaan yleistä suojautuvuutta (Hill & Knox, 2009), kehittää potilaan kykyä tutkia mielensisältöjään ja eläytyä muihin (esim. Möller ym 2016.; Fonagy & Allison, 2014) sekä opettaa irrottautumaan välittömästä tunnekokemuksestaan, jotta vaihtoehtoinen kokemus ja toiminta tulevat mahdollisiksi (Safran & Reading, 2010). Meta-analyysien mukaan psykoterapeuttiset tekniikat ilman terapiasuhteen huomioimista eivät tuota toivottua tulosta ja terapeutin menetelmällinen joustavuus edelleen edistää muutosta (Norcross & Wampold, 2011a). Suomessa integratiivista psykoterapiakoulutusta kehitettiin 1997-2015 psykologian yliopistoverkoston erikoispsykologikoulutuksena. Vastaava koulutus avattiin muille pohjakoulutuksille psykoterapiakoulutusten yliopistouudistuksen jälkeen. Tällä hetkellä integratiivista koulutusta järjestävät Helsingin ja Jyväskylän yliopistot, ja lisäksi Turun yliopisto psykiatriaan ja nuorisopsykiatriaan erikoistuville lääkäreille. Lähteet Ahn H. & Wampold B. E. (2001). Where are the spesific ingredients? A meta-analysis of component studies in counseling and psychotherapy. J Couns Psychol 2001;48:251-7. Allen, J.G. & Fonagy, P. (2006) Handbook of mentalisation based treatment. Chichester: Wiley. Cuijpers P, van Straten A, Andersson G & van Oppen P. Psychotherapy for depression in adults: a meta-analysis of comparative outcome studies. J Consult Clin Psychol 2008;76: 909-22. Fonagy, P. & Allison, E. (2014) The role of mentalizing and epistemic trust in the therapeutic relationship. Psychotherapy, 51 (3), 372-380. Deacon, B.J. & Abramowitz, J.S. (2004). Cognitive and Behavioral Treatments for Anxiety Disorders: A Review of Meta-analytic Findings. Journal Of Clinical Psychology, 60(4), 429 441 Happo, H., Wahlström, J. & Lindfors, O. (2014) Mitä psykoterapiassa opitaan? Kokemuksia lyhyestä psykodynaamisesta psykoterapiasta ja voimavarasuuntautuneesta lyhytterapiasta. Psykologia 49 (3), 211-223. Hill, C. E. & Knox, S. (2009) Processing the therapeutic relationship. Psychotherapy Research 19 (1), 13-29. Hilsenroth, M., Defife, J.A., Blagys, M.D., & Ackerman, S. (2006). Effect of training in short-term psychodynamic psychotherapy: Changes in graduate clinicina technique. Psychotherapy Research, 16, 293 305. Kahra, H. (2009). Psykoterapeuttikoulutuksen uudistaminen - moniammatilliset psykoterapian erikoistumisopinnot osaksi yliopistojen ja korkeakoulujen opintojärjestelmää. Valtakunnallinen yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortion loppuraportti 9.12.2009. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Knekt, P., Lindfors, O., & Laaksonen, M. (2010). Helsingin Psykoterapiatutkimus - psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Helsinki: Yliopistopaino Möller, C., Karlgren, L., Sandell, A., Falkenström, F. & Phillips, B. 2016. Mentalizationbased therapy adherence and competence stimulates in- session mentalization in
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 3/11 psychotherapy for borderline personality disorder with co-morbid substance dependence. Psychotherapy Research. Norcross, J. C. & Wampold, B. E. (2011a) Evidence-based therapy relationships: Research conclusions and clinical practices. Teoksessa Norcross, J. C. (toim.) Psychotherapy relationships that work. Evidence-based responsiveness. 2. painos. New York: Oxford university press. Norcross, J. C. & Wampold, B. E. (2011b) What works for whom: Tailoring psychotherapy to the person. Journal of Clinical Psychology: In session, 67, 127-132. Pitman, S., Slavin-Mulford, J., & Hilsenroth, M. (2014). Psychodynamic techniques related to outcome for anxiety disorder patients at different points in treatment. Journal of Nervous and Mental Diseases 202(5), 391-396. Safran, J. & Muran, J. C. (2000) Negotiating the therapeutic alliance: A relational treatment guide. New York: Guilford. Safran, J. D. & Reading, R. 2010. Mindfulness, Metacommunication, and affect regulation in Psychoanalytic treatment. Teoksessa Hick, F.S. & Bien, T. (toim.) Mindfulness and the therapeutic relationship, s.122-140. New York: Guilford. Strupp, H. (1998). The Vandenbilt I study revisited. Pscyhotherapy Research, 8, 17 29. Wampold, B. (2001) The great psychotherapy debate. Models, methods and findings. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates Wampold, B. E. & Zac, E. I. (2015). The great psychotherapy debate: the evidence for what makes psychotherapy work (2nd. edition). New York: Routledge. Koulutuksen tavoite Koulutus on asetuksen terveydenhuollon ammattihenkilöistä (VNA 1120/2010) 2a mukaista psykoterapeutin ammattinimikkeeseen johtavaa koulutusta, joka on arvioitu ja jonka toteuttamista seurataan Itä-Suomen yliopistossa. Suoritettuaan koulutuksen hyväksytysti opiskelija voi hakea Sosiaali- ja terveydenalan lupa- ja valvontaviranomaiselta Valviralta oikeutta käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä. Koulutuksen tavoite on oppia viemään itsenäisesti läpi yksilöpsykoterapeuttinen hoitoprosessi soveltaen integratiivisen psykoterapian periaatteita ja työtapaa. Koulutettava oppii tuntemaan eri psykoterapiasuuntausten keskeisiä teoreettisia selitysmalleja ja työtapoja, ja hahmottamaan eri psykoterapiamenetelmille yhteiset, muutosta tutkitusti tuottavat tekijät. Hän osaa soveltaa näihin eri teoreettisiin selitysmalleihin sekä tutkimuksen perusteella yhteisiin tekijöihin perustuvia työtapoja sekä tekniikoita, huomioiden joustavasti kyseessä olevan potilaan tarpeet. Integratiivisen psykoterapian lähtökohtana on asiakkaan ja terapeutin välinen hyvä yhteistyösuhde. Koulutuksen myötä koulutettava oppii luomaan hyvän työskentelyilmapiirin ja neuvottelemaan yhteisistä työtavoista tarjoten yhteisen neuvottelun myötä asiakkaalle sellaisen hoitosuunnitelman, jonka tämä voi kokea hyväksyvänsä. Hän oppii havainnoimaan vuorovaikutussuhdetta asiakkaaseen sekä seuraamaan tämän terapiassa edistymistä aktiivisesti, sovittaen terapeuttisia interventioita tämän yksilöllisen edistymisen ja muutosvalmiuden huomioiden. Integratiivisen psykoterapian luonteeseen kuuluu joustavuus ja avoimuus eri koulukuntien käsitteellis- ja työtapoja kohtaan. Tämän vuoksi se soveltuu kaikkien keskeisten mielenterveyshäiriöiden hoitomenetelmäksi.
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 4/11 Koulutuksen rakenne Koulutuksen kokonaislaajuus on 70 opintopistettä ja kesto neljä vuotta eli yhteensä 8 lukukautta. Koulutusohjelmaan valitaan 16-24 opiskelijaa.
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 5/11 Koulutusohjelmaan kuuluvat: Teoria- ja menetelmä opinnot 40 opintopistettä. 340 tuntia lähiopetusta, kirjallisuus ja itsenäinen valmistautuminen. Integratiivisen psykoterapian perusteet 5 op Psyykkinen kehitys, vuorovaikutusmallit ja niiden häiriintyminen 5 op Psykoterapiasuhde, vuorovaikutus ja muutos 7 op Psykoterapeuttinen vuorovaikutus ja psyykkiset häiriöt 10 op Integratiivinen osaaminen psykoterapiassa 10 op Psykoterapiatutkimuksen hyödyntäminen käytännön työssä 3 op Opinnäytetyö 10 opintopistettä Työnohjaus 16 opintopistettä Koulutuspsykoterapia 4 opintopistettä Teoria ja lähiopetuspäiviä on lukukaudessa 5 syksyisin ja 6 keväisin ja koulutus toteutetaan pääosin lähiopetuksena. Koulutuksen alkaessa opiskelijat saavat tarkan koulutusohjelman vuosi kerrallaan. Koulutuspsykoterapia ja yksilötyönohjaus tapahtuvat lähiopetuspäivien ulkopuolella. Työnohjauksen toteuttamistapa Työnohjaus toteutetaan 4-5 hengen ryhmätyönohjauksina. Kaikista työnohjaukseen tuotavista psykoterapiakerroista tehdään tekstikuvaus sekä video- tai äänitallenne. Psykoterapioista kirjoitetaan loppuyhteenvedot. Työnohjattua integratiivista psykoterapiaa on yhteensä 300 kertaa, ja siihen tulee kuulua sekä yksi yli vuoden mittainen että yksi lyhytpsykoterapia (8-25 kertaa), muuten opiskelija koostaa tuntimäärän omien painotustensa mukaan. Työnohjauksessa jokaisella osallistujalla on oma vuoro jokaisessa työnohjauspäivässä. Työnohjaus toteutuu kokonaisuudessaan integratiivisen psykoterapeutin kouluttajakoulutuksen käyneen psykoterapeutin ohjauksessa. Oma psykoterapia Oma psykoterapia 4 op. Vähintään 80 tuntia yksilöpsykoterapiaa. Psykoterapeutin tulee olla suuntauksessaan pätevä antamaan koulutuspsykoterapiaa (kouluttajataso tai VET). Suuntauksiksi hyväksytään integratiivinen, psykodynaaminen ja -analyyttinen, kognitiivinen ja kognitiivis-analyyttinen. Oman psykoterapian osaamistavoitteet ovat, että opiskelija tunnistaa aiempien kokemuksiensa ja nykyisten toiminta- ja ajattelutapoihinsa ja tunnereaktioidensa välisen yhteyden. Hän kykenee hyödyntämään itsetuntemustaan psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa ja saa omakohtaisen asiakkaan näkökulman psykoterapiassa olemiseen.
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 6/11 Kohderyhmä ja hakuedellytykset Opiskelijavalinta Koulutukseen valitsemisen edellytyksenä on, että hakijalla on soveltuvan pohjakoulutuksen lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä. Työkokemus lasketaan vain valintakelpoisuuden antavan tutkinnon suorittamisen jälkeiseltä ajalta. Psykoterapeuttikoulutukseen hakukelpoisuuden antavia tutkintoja ovat: Yliopistotutkinto: lääketieteen lisensiaatti psykologian maisteri terveystieteiden maisteri yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisteri (pääaineena sosiaalityö, sosiaalipsykologia, sosiaalipedagogiikka tai kehityspsykologia) filosofian maisteri (pääaineena logopedia, musiikkiterapia) teologian maisteri (soveltuva suuntautuminen esim. sielunhoitoon liittyvä) kasvatustieteiden maisteri (suuntana erityiskasvatus, erityisopettaja- tai varhaiserityisopettaja tai pääaineena kasvatuspsykologia) Ammattikorkeakoulututkinnot: terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, toimintaterapeutti, geronomi, psykofyysiseen fysioterapiaan tai vastaavaan erikoistunut fysioterapeutti) sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto, sosionomi (suuntana sosiaalialan asiakastyö tai mielenterveys ja päihteet) Opistotasoinen koulutus: Lisäksi: sairaanhoitaja (erikoistuminen psykiatriaan) erityistapauksessa muu sosiaali- ja terveysalan aiempi vanhamuotoinen opistotasoinen tutkinto (ei esim. lähihoitajan eikä mielisairaanhoitajan koulutus) ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa vastaa yllä mainittuja tutkintoja. Opetushallituksen antama ulkomailla suoritetun tutkinnon rinnastamispäätös hyväksytään psykoterapeuttikoulutuskelpoisuuden osoittavaksi todistukseksi. Hakiessaan psykoterapeuttikoulutukseen ulkomaisen tutkinnon pohjalta, tulee hakijan osoittaa riittävän suomen tai ruotsin kielen taito. Tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen laajuiset psykologian tai psykiatrian opinnot. Edellisen lisäksi vaaditaan mahdollisuus tehdä psykoterapiatyötä koulutuksen aikana sekä henkilökohtainen soveltuvuus psykoterapeutiksi. Opiskelijavalinnan lähtökohtana on yliopiston toteama, asetukseen perustuva hakukelpoisuus. Tämän jälkeen valintaperusteina ovat 1) hakijan suorittama, hakukelpoisuuden tuottama tutkinto ja 2) soveltuvuushaastattelussa ja ennakkotehtävän perusteella arvi-
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 7/11 oitu ja todettu soveltuvuus psykoterapeutin koulutukseen ja ammattiin. Valintaperusteiden pisteytyksessä on korkein mahdollinen pistemäärä 60. Tästä tutkinnon osuus on 20 pistettä ja soveltuvuusarvion 40 pistettä. Haastattelijoina toimivat kouluttajat. Ennakkotehtävänä on laatia korkeintaan 500 sanan essee otsikkona Minä psykoterapeuttina: millainen, miten, miksi. Ennakkotehtävä palautetaan pdf-tiedostona hakulomakkeen liitteenä. Valintaperusteiden pisteytyksessä käytetään seuraavia kriteerejä: I Tutkinto (5 20 pistettä) Psykologian maisteri tai maisteritutkinto, jossa psykologia pääaineena 20 pistettä Psykiatrian erikoislääkärin tutkinto 20 pistettä Yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinto, jossa on pääaineena sosiaalityö, sosiaalipsykologia, sosiaalipedagogiikka tai kehityspsykologia 15 pistettä Lääketieteen lisensiaatin tutkinto 15 pistettä Muu soveltuvaksi todettu ylempi korkeakoulututkinto 10 pistettä Tutkintonimikkeet sairaanhoitaja (AMK) ja sosionomi (AMK) 5 pistettä Opistotason psykiatrian erikoissairaanhoitajan tutkinto 5 pistettä Muu soveltuvaksi todettu AMK tutkintonimike 5 pistettä II Henkilökohtainen soveltuvuus (0 40 pistettä) Haastattelussa ja ennakkotehtävän perusteella arvioidaan hakijan soveltuvuutta psykoterapeutin koulutukseen ja ammattiin neljällä osa-alueella. Tullakseen valituksi, tulee hakijan saada enemmän kuin 0 pistettä jokaisella osa-alueella. Soveltuvuuden osa-alueet ja niiden pisteytys: 1. hakijan koulutusmotivaation perusteet 0-10 pistettä 2. hakijan valmiudet ja käytännön mahdollisuudet suorittaa koulutus 0-10 pistettä 3. hakijan itsearviointitaidot ja vuorovaikutustaidot 0-10 pistettä 4. hakijan muu henkilökohtainen soveltuvuus 0-10 pistettä Kouluttajat Kouluttajina toimivat vaativan erityistason (VET) tai kouluttajatason psykoterapeutit. Koulutuksen ohjausryhmä Ohjausryhmän muodostavat pääkouluttaja ja yliopiston psykoterapeuttikoulutuksen johtoryhmän nimeämä vastuuhenkilö. Opiskelijajäsen osallistuu tarpeen mukaan. Tehtävä on koulutuksen toteutuksen ja laadun valvonta. Tehtävänä on mm. opiskelusuunnitelmien hyväksyminen, koulutettavien valinta ehdotettavaksi yliopistolle, koulutuspotilaiden, työnohjausten ja oman hoidon toteutuksen hyväksyminen. Tilat järjestää Itä-Suomen yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate. Opiskelijat hankkivat itse opintomateriaalin
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 8/11 Opiskelijoita koskevat yliopiston säädökset Opintorekisteriä ylläpidetään Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa Aducatelle toimitetaan lukukausittain tiedot opiskelijoiden suorituksista Koulutuksen laadun seuranta Koulutusohjelma jaetaan opiskelijoille vuosi kerrallaan. Seminaarista vastaava opettaja laatii ohjelman ja käytettävän oppimateriaalin. Koulutuksen sisältö hyväksytään ohjausryhmässä. Jokaisen seminaarisarjan jälkeen opettaja arvio yhdessä opiskelijaryhmän kanssa seminaarin tavoitteiden toteutumista ja opiskelijoilta kerätään kirjallinen palaute. Palaute käsitellään ohjausryhmässä puolivuosittain. Käsittelyn yhteydessä opiskelijoiden edustaja on läsnä ohjausryhmässä.
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 9/11 Osaamistavoitteet eri opintokokonaisuuksissa Integratiivisen psykoterapian perusteet, 5 op Osaamistavoitteet: Opiskelija tuntee integratiivisen psykoterapian historian, mahdollisuudet ja rajoitteet. Hänellä on perusvalmiudet psykoterapian ja hoitoprosessin ymmärtämiseen teoreettisten käsitteiden avulla. Hän tuntee psykoterapioille yhteiset tekijät ja vastavuoroisuuteen perustuvan hoidon keskeiset ilmiöt sekä integratiivisen psykoterapian erityisluonteen suuntauksena, jossa terapeutti muodostaa työotteensa yhdistelemällä itselleen sopivia työtapoja ja pystyy valikoimaan ja perustelemaan niitä psykoterapian teoriaan nojaten. Hän hahmottaa psykoterapeutiksi kehittymisen vaiheittaisena prosessina uuden ammatti-identiteetin muodostamiseksi ja pystyy erittelemään prosessia omalla kohdallaan. Sisältö: Integratiivisen psykoterapian keskeiset käsitteet. Psykoterapiamenetelmien ja - suuntausten kehittymishistoria, keskeiset käsitteet ja integratiivisen psykoterapian suhde niihin. Psykoterapian keskeisten suuntausten väliset jännitteet ja erot näkemyksessä psykoterapian käytännöissä, tavoitteissa ja muutoksen selittämisessä. Oman työotteen ja työympäristön pohdinta. Ensimmäisten askelien kohti uutta ammatti-identiteettiä reflektoiminen. I Psykoterapia vuorovaikutukseen perustuvana hoitomuotona [1.sl] II Kirjallisuusseminaari: Eri psykoterapiamuotojen peruskäsitteet [1.sl] III Psykoterapioiden integraatio: Integratiivisen psykoterapian erityispiirteet ja vastavuoroisuus työskentelyssä [1.sl] Psyykkinen kehitys, vuorovaikutusmallit ja niiden häiriintyminen, 5op Osaamistavoitteet: Opiskelija tuntee psykoterapian kannalta keskeiset kehityspsykologian tutkimustulokset ja teoriat. Hän hahmottaa varhaisen vuorovaikutuksen ja synnynnäisten ominaisuuksien merkityksen ihmisen psyykkiselle kehitykselle ja sen häiriintymiselle. Hän hahmottaa, miten eri psykologisten kehitysvaiheiden tuomat rajoitukset vaikuttavat kyseisessä vaiheessa muodostuneisiin käsityksiin itsestä, muista ja maailmasta ja kykyihin säädellä tunteitaan ja ymmärtää muiden ja omaa mieltä. Hän kykenee sovittamaan työskentelynsä nuoren asiakkaan kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitystasoon. Hän kykenee säätelemään omaa tapaansa olla vuorovaikutuksessa tavalla, joka edesauttaa potilaiden varhaisen vaurioiden korjaantumista. Sisällöt: Normaali- ja häiriökehitys psykologian tutkimuksen mukaan. Kiintymyssuhdeteoria, objektisuhdeteoria, merkitysorganisaatioteoria, varhaiset haitalliset skeemat, ydinuskomusten muodostuminen. Reflektiivinen kyky, mielen teorian ja mentalisaatiokyvyn kehittyminen sekä ongelmat niissä. Tunteiden säätelyn ja toimijuuden kokemuksen kehittyminen, episteeminen luottamus psykoterapiassa. I Psyykkisten häiriöiden kehityksellinen luonne [1. lukukausi] II Mielen teorian, mentalisaatiokyvyn ja psyykkisten merkitysten rakentuminen vuorovaikutuksessa [2. lukukausi] III Vakavien psyykkisten häiriöiden kehitystaustan huomioiminen psykoterapiasuhteessa [5. lukukausi]
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 10/11 Psykoterapiasuhde, vuorovaikutus ja muutos, 7op Osaamistavoitteet: Opiskelija oppii käsitteellistämään asiakkaan ongelmia ja psykoterapiaprosessia eri teoriaviitekehyksistä käsin, sekä osaa arvioida asiakkaiden terapiaedellytyksiä. Hän ymmärtää psykoterapiasuhteessa työskentelyn erityispiirteet, merkityksen sekä siinä vaikuttavat tekijät, halliten terapiasuhteen onnistuneen aloittamisen sekä ylläpitämisen. Hän ymmärtää psykoterapeuttisen muutoksen eri lähestymistapojen kautta, tunnistaen eri muutosvaiheiden ilmenemismuodot, sekä oppii huomioimaan eri muutosvaiheet terapeuttisessa työskentelyssä. Sisällöt: Käsitteellistäminen, psykoterapiasuhde, muutos psykoterapiassa, seksuaalisuuden kohtaaminen psykoterapiassa. I Käsitteellistäminen ja psykoterapiaprosessi [2. lukukausi] II Psykoterapiasuhteessa olemisen taito [3. lukukausi] III Kirjallisuusseminaari: Terapeuttiseen vuorovaikutukseen vaikuttavat tekijät ja niiden teoreettinen selittäminen [3. lukukausi] IV Muutos ja psykoterapiaprosessi [3. lukukausi] V Erityiskysymykset psykoterapiassa I: Seksuaalisuus. Vähemmistöt, pakolaiset ja turvapaikanhakijat [6. lukukausi] Psykoterapeuttinen vuorovaikutus ja psyykkiset häiriöt, 10 op Osaamistavoitteet: Opiskelija tunnistaa mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt, riippuvuudet sekä somatisaatiohäiriöt että psykoottisen oireilun ja häiriöt ja niiden ilmenemismuodot. Opiskelija hallitsee eri häiriöiden kehityksellisen taustan, psykologiset selitysmallit ja vuorovaikutukselliset erityispiirteet. Hän ymmärtää eri häiriöiden luomat haasteet psykoterapeuttiselle vuorovaikutussuhteelle ja siinä työskentelylle. Hän hallitsee keskeiset psykoterapeuttiset lähestymistavat eri häiriöiden hoidossa ja osaa soveltaa niitä yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeisiin. Sisällöt: Psyykkiset häiriöt, niiden psykoterapeuttinen hoito ja erityispiirteet psykoterapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa. I Vuorovaikutus masentuneen potilaan psykoterapeuttisessa hoidossa [4. lukukausi] II Vuorovaikutus ahdistuneen potilaan psykoterapeuttisessa hoidossa [4. lukukausi] III Vuorovaikutus persoonallisuushäiriöisen potilaan psykoterapeuttisessa hoidossa [5. lukukausi] IV Vuorovaikutus syömishäiriöisen ja riippuvuusongelmaisen potilaan psykoterapeuttisessa hoidossa [5. lukukausi] V Vuorovaikutus psykoosista kärsivän ja somatisoivan potilaan psykoterapeuttisessa hoidossa [6. lukukausi]
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate s 11/11 Integratiivinen osaaminen psykoterapiassa, 10 op Osaamistavoitteet: Opiskelija osaa integroida koulutuksessa oppimaansa teoriaa, eri näkökulmia ja menetelmiä huomioiden psykoterapiasuhteen ja menetelmien väliset painotustarpeet ja kunkin potilaan yksilölliset tarpeet psykoterapeuttisessa hoidossa. Opiskelija osaa perustella teoreettisten näkökulmien ja menetelmien valintaa ja pystyy kuvaamaan omaa integratiivista työotettaan potilastapauksen kautta. Opiskelija pystyy kuvaamaan psykoterapeutiksi kehittymistään, integratiivista psykoterapeutti-identiteettiään ja tuntee vahvuutensa ja kehitystarpeensa psykoterapeuttina. Opiskelija on tietoinen psykoterapiatyön erityisluonteesta ja vaatimuksista ja osaa huomioida niitä omassa jaksamisessaan. Opiskelija tuntee psykoterapeuttiseen työhön liittyvän lainsäädännön ja eettiset periaatteet. Sisällöt: Menetelmällisen osaamisen syventäminen. Keholliset menetelmät ja niiden hyödyntäminen potilastyössä ja vuorovaikutussuhteessa työskentelyssä. Teoreettisen ja menetelmällisen integroinnin kuvaaminen, perustelu ja arviointi potilastapauksen kautta. Psykoterapeutti-identiteetti, lainsäädäntö ja eettiset periaatteet. I Kirjallisuusseminaari: Psykoterapeutin osuus terapiavuorovaikutuksen laatuun [5. lukukausi] II Menetelmien ja psykoterapiasuhteen väliset painotukset työskentelyssä [7. lukukausi] III Erityiskysymykset psykoterapiassa II: Lyhytpsykoterapeuttinen työskentely ja sosiaalisen verkoston huomioiminen psykoterapiassa, systeemiteoreettinen nykyajattelu [7. lukukausi] IV Integratiivinen osaaminen psykoterapiassa: Sosiaalinen konteksti, diskurssit ja valta. [8. lukukausi] V Integratiivisen psykoterapeutin identiteetti [8. lukukausi] Psykoterapiatutkimuksen hyödyntäminen käytännön työssä, 3 op Osaamistavoitteet: Opiskelija tuntee psykoterapiatutkimukseen liittyviä tutkimuskysymyksiä, -asetelmia, -menetelmiä ja tuntee psykoterapiatutkimuksen keskeiset tulokset sekä osaa suhtautua niihin kriittisesti. Hän osaa soveltaa tutkimuksellista otetta omaan työskentelyynsä, huomioida eettiset näkökohdat omassa terapiatyössään sekä kykenee soveltamaan tutkimustietoa omaan ammatilliseen toimintaansa psykoterapeuttina. Sisällöt: Psykoterapiatutkimuksen asetelmat, menetelmät ja tulokset. Miten toteuttaa integraatiota käytännön terapiatyössä; integratiivinen psykoterapia, teoria ja tekniikat. Avoimen integraation malli. Oman yksilöllisen työskentelytavan jatkuva monitorointi sekä sen mukauttaminen vastaamaan asiakkaan/potilaan muutosvalmiutta, preferenssejä sekä hoidon edistymistä. I Psykoterapiatutkimus ja opinnenäytetöiden suunnittelu [4. lukukausi] II Opinnäytetöiden ohjausseminaari [7. lukukausi] III Tapaustutkimus keinona kehittää omaa työtä [8. lukukausi]