LYPSYKARJAN KIIMAKÄYTTÄYTYMISEN SEURANTA JANNIKA KEMPPI

LYPSYKARJAN KIIMAKÄYTTÄYTYMISEN SEURANTA JANNIKA KEMPPI Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos 2018

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Bio- ja ympäristötieteiden laitos KEMPPI, JANNIKA: Lypsykarjan kiimakäyttäytymisen seuranta Pro gradu -tutkielma, 55 s. Toukokuu 2018 Suomessa kulutetaan maitoa eniten maailmassa, ja maidontuotanto on täällä maaseudun tärkein yksittäinen elinkeino. Lypsykarjan käyttäytymiseen ja hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota, sillä nämä vaikuttavat myös yksittäisten lehmien sekä koko tilan maitotuotokseen. Tilojen määrä vähenee jatkuvasti. Samalla tilakoot kasvavat, mikä puolestaan vaikeuttaa yksittäisten nautojen käyttäytymisen seuraamista tiloilla. Tämän vuoksi on kehitetty erilaisia seurannan apuvälineitä tilallisten työn helpottamiseksi. Tuottaakseen maitoa naudan on ensin synnytettävä vasikka. Kiimakierron tunteminen ja seuraaminen on hyvin tärkeää, sillä naudan tiinehtyminen, poikiminen ja maidon tuotto ovat siitä riippuvaisia. Näin ollen siemennyksen onnistuminen on taloudellisesti merkittävää. Naudan kiima kestää vain noin 12-24 tuntia ja toistuu noin 21 vuorokauden välein. Siemennyksen kannalta paras ajankohta kestää vain muutaman tunnin. Tässä tutkielmassa selvitetään, voiko videokameroista ja kiihtyvyysantureista olla apua naudan kiiman havaitsemisessa ja oikean siemennysajankohdan määrittämisessä. Lisäksi selvitetään, muuttuuko naudan käyttäytyminen eri kiimavaiheissa. Navettaan oli asennettu kaksi videokameraa eri puolille aitausta, ja lehmille laitettiin kaulapantoihin kiihtyvyysanturit. Kiimapiikit saatiin selville navettamuistiinpanoista sekä Heatime-järjestelmästä. Tutkimuskohteina olivat Luonnonvarakeskus Maaningan pihatossa elävät lypsylehmät, joista yhteensä viideltä yksilöltä saatiin tarvittava aineisto siemennyskauden ajalta. Tutkimusosio suoritettiin keväällä 2016. Videoista selvisi, että selkein yhtäläisyys lehmien välillä oli fyysisissä positiivisissa sosiaalisissa käyttäytymisissä sekä niiden vastaanottamisessa: näitä kahta luokkaa esiintyi eniten kiimapiikin aikaan. Kiimaan liittyvien tapahtumien eli selkään hyppäämisen, alta väistämisen, astumisyrityksen ja sen vastaanottamisen sekä alla kestämisen frekvenssit vaihtelivat lehmien välillä. Suurin osa näistä sijoittui odotetusti kiimapiikin aikaan. Toiseksi eniten tapahtumia esiintyi ennen kiimaa, ja kiiman jälkeen esiintyi vain alla kestämistä: kahdella lehmällä yhteensä viisi kertaa. Tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi fyysisen positiivisen sosiaalisen käyttäytymisen, toisen takapään haistelemisen, muun kuin kiimakäyttäytymisen sekä luokan EI (tekemisestä ei saada selvää) kokonaiskestoista eri kiimavaiheiden välillä. Aktiivisuustaso nousi kiiman aikana ja laski ennen ja jälkeen kiiman yhtä lehmää lukuun ottamatta. Naudat olivat pääsääntöisesti aktiivisempia kiiman aikaan kuin ennen tai jälkeen kiiman. Myös aktiivisuuden kokonaiskesto oli yhtä lehmää lukuun ottamatta korkeimmillaan kiimapiikin aikaan. Videokameroista voi olla apua naudan kiiman tarkkailussa sekä oikean siemennysajankohdan määrittämisessä. Sen sijaan tässä tutkimuksessa käytetyllä analyysin tasolla kiihtyvyysantureilla ei saatu luotettavaa tietoa. Naudan käyttäytyminen vaihtelee yksilöittäin ja eri kiimavaiheen mukaan. Tämän tutkimuksen tulokset ovat suuntaa-antavia. Avainsanat: lypsykarja, kiima, kiimantarkkailu, kiimakäyttäytyminen, video, aktiivisuus

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Department of Environmental and Biological Sciences KEMPPI, JANNIKA: Monitoring of heat behaviour of dairy cattle Master s thesis, 55 p. May 2018 In Finland milk consumption is the highest in the world, and milk production is the most important source of livelihood on the countryside. Behaviour and welfare of dairy cattle has become more important in recent years because these affect the milk production of cows and a whole ranch. Also ranch sizes are increasing while the number of ranches is decreasing. This makes the monitoring of a single cow more difficult, especially in cowsheds where the cows are kept unchained. Different monitoring systems and tools have been invented to help in the work of the farmers. To produce milk a cow must first deliver a calf. Because of this it is important to know and observe the oestrus cycle of a cow. The heat only lasts approximately 12-24 hours, and the oestrus cycle takes about 21 days. The best insemination time of a heifer or a cow only lasts a few hours. The purpose of this study is to examine if it is possible to observe the heat behaviour of cows with video cameras and accelerometers. The main purpose is to find out if the heat behaviour of a cow changes in different periods of the oestrus cycle. Two different video cameras were installed in the cowshed, and accelerometers were in the collars of the cows to measure the activity levels. Heatime-system and the notes of farm workers showed the oestrus cycles of the cows. The study was carried out in one insemination period in Natural Resources Institute Finland, Maaninka in spring 2016. All the necessary data could be collected only from five cows. Video material shows that the clearest similarity between cows was in physical positive social behaviour and in receiving it. These two classes occurred the most during heat. Frequencies of heat events, like mounting and attempts to mount, receiving mounting, giving away while others were trying to mount and standing while others were mounting varied between cows. Most of them occurred during heat. Second highest number of events occurred before the heat peak and third highest number after the heat peak, when there occurred only standing while others were mounting. Statistically significant differences were found between the total durations of the physical positive social behaviour, sniffing or licking others genital areas, all the other behaviour than heat behaviour and class EI (cow is not seen clearly) in different heat periods. Activity levels increased during heat and decreased before and after heat, except on one cow. Also, the total duration of activity was the highest during heat. Video cameras may help people to detect standing heat and to determine the right insemination time of a cow. The level of analyses of accelerometer data was not high enough to get reliable information in this thesis. The heat behaviour of the dairy cattle varies between cows and time of heat cycle. However, the results of this thesis are directional. Further research is needed. Key words: dairy cattle, heat, oestrus, detection of heat, oestrus behaviour, video, activity

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO.2 1.1 Nauta tuotantoeläimenä Suomessa....2 1.2 Tutkimuksen tausta ja käytännön hyödyt..3 2 NAUDAN KIIMA 4 2.1 Kiimaendokrinologia ja -fysiologia.. 4 2.2 Kiimakäyttäytyminen...7 2.3 Kiimantarkkailukäytänteet...9 2.4 Tutkimuksia kiimakäyttäytymisestä ja kiiman tarkkailusta 11 2.5 Tutkimuksen tarkoitus. 15 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 15 3.1 Tiedonkeruuvälineet ja tutkimuksen suorittaminen....15 3.2 Seurantamenetelmät ja tiedon analysointi...20 3.3 Laskut ja tilastotestit...26 4 TULOKSET....27 4.1 Videotiedostoista saadut tulokset 27 4.2 Aktiivisuusmittauksista saadut tulokset..38 5 TULOSTEN TARKASTELU.46 6 JOHTOPÄÄTÖKSET.51 7 KIITOKSET 52 8 LÄHDELUETTELO...53

1 JOHDANTO 1.1 Nauta tuotantoeläimenä Suomessa Suomessa kulutetaan maitoa yhtä ihmistä kohden eniten maailmassa, noin 361 kiloa vuodessa (Luonnonvarakeskus 2018). Maidontuotanto onkin Suomessa tärkein yksittäinen elinkeino maaseuduilla. Käynnissä on muutos siihen suuntaan, että tilojen lukumäärä vähenee, mutta tilakoot kasvavat. Vuoden 2015 lopussa Suomessa oli 7900 maitotilaa, ja yhdellä tilalla keskimäärin 36 lehmää. Vuoden 2017 ennuste lypsylehmien määrälle tilaa kohden oli keskimäärin 39,5 lehmää (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK 31.10.2017). Yhteensä lypsylehmiä oli Suomessa vuoden 2017 tammikuussa noin 277 400. Keskimääräinen maitotuotos lehmää kohden vuodessa oli vuonna 2014 noin 8200 kiloa (Luonnonvarakeskus 2018). Yhteensä maitoa tuotettiin Suomessa vuonna 2016 noin 2320 miljoonaa litraa, mikä oli hieman vähemmän kuin vuonna 2015 (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK 31.10.2017). Myös lehmien keskimääräinen tuotos maidon osalta on nykyisin suurempi kuin ennen: vuonna 2016 yhdeltä lehmältä lypsetty meijeriin toimitettu maitomäärä oli noin 8235 litraa, kun vastaava luku oli vuonna 1980 noin 4478 litraa. Tyypillisimmät maidontuotantoon käytetyt nautarodut ovat Suomessa Holstein ja Ayrshire. Maidontuotanto on suoraan yhteydessä myös lihantuotantoon, sillä lypsykarja menee lopuksi teuraaksi (Luonnonvarakeskus 2018). Yli 85 prosenttia suomalaisesta naudanlihasta saadaan maidontuotannossa olleilta naudoilta. Maitotiloilla syntyvät sonnit menevät lihantuotantoon, ja tuotantonsa päättäneistä lypsylehmistä valmistetaan lihatuotteita. Yleisimpiä poiston syitä lypsylehmälle ovat utaresairaudet, erilaiset hedelmällisyysongelmat sekä sorkkasairaudet (Eläinten hyvinvointikeskus 2018). Liiallinen panostaminen maidontuotantoon jalostuksen yhteydessä on saanut aikaan tuotantorasitussairauksien lisääntymisen. Jalostuksen tarkoitus on kuitenkin tuotannon lisäksi parantaa eläinten hyvinvointia esimerkiksi utareterveyden osalta. Navettatyyppejä on Suomessa kahdenlaisia: Pihattoja ja parsinavettoja (Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto 2018). Pihatot ovat yleistyneet ja uudet navetat ovat juurikin näitä (Luonnonvarakeskus 2018). Pihatoissa naudat saavat liikkua rajatulla alueella vapaasti, sillä niitä ei ole kytketty kaulasta kiinni parsiin toisin kuin parsinavetoissa, joissa naudat pystyvät seisomaan ja makaamaan, mutta liikkuminen on rajoitettua (Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto 2018). Näin ollen pihatot mahdollistavat parsinavettoja vapaammin myös luontaisten käyttäytymismuotojen ilmenemisen. Toisaalta ongelmana voi olla yhteenotot, jos tilaa ja makuupaikkoja ei ole riittävästi. Lisäksi terveysongelmat havaitaan 2

usein hitaammin pihatoissa kuin parsinavetoissa. Eläinmäärä on pihatoissa yleensä suurempi kuin parsinavetassa. Pihatoissa lypsy tapahtuu lypsyasemalla, jonne naudat ohjataan. Karjanhoitajat lypsävät naudat lypsykoneiden avulla. Täysin automatisoiduilla lypsyasemilla naudat voivat käydä lypsyllä haluamaansa aikaan, ja robotti tunnistaa naudan tämän tullessa lypsylle. Parsinavetassa sen sijaan lypsykoneet viedään nautojen luo parsiin eli niiden makuupaikoille. Myös nautojen ruokinta on pihatoissa pitkälle automatisoitua (Luonnonvarakeskus 2018). Nykyaikaisissa pihatoissa työ kevenee ja kustannukset pienenevät automaation myötä. Parsinavetoissa jokaisella naudalla on ruokaa tarjolla oman partensa etupuolella (Eläinten hyvinvointikeskus 2018). 1.2 Tutkimuksen tausta ja käytännön hyödyt Lypsykarjan kiimakäyttäytymisen seuranta on tärkeässä asemassa kaikilla maitotiloilla. Karjan oikein ajoitetut siemennykset ja nautojen tiinehtyminen vaikuttavat merkittävästi tilan maitotuotokseen, sillä tuottaakseen maitoa lehmän täytyy ensin synnyttää vasikka. Tavoitteena maidontuotannossa on, että hieho saisi ensimmäisen vasikkansa kahden vuoden iässä (Eläinten hyvinvointikeskus 2018). Tämän jälkeen lehmä poikii kerran vuodessa. Elinaikanaan lehmä poikii keskimäärin kolme kertaa, sillä lypsylehmät poistetaan tuotannossa yleensä noin viisivuotiaina. Maidontuotanto on runsainta heti poikimisen jälkeen. Lehmä siemennetään pian poikimisen jälkeen uudelleen, ja tiineyden loppuvaiheessa lypsämisessä pidetään taukoa, jolloin sanotaan lehmän olevan ummessa. Karjataloudessa, maidontuotannossa ja nautojen genetiikassa oli nähtävissä muutos jo 1990- luvulla verrattuna 1960-lukuun (Dransfield ym. 1998). Kiimat olivat tässä ajassa muuttuneet lyhyemmiksi ja niiden näkyvyys oli heikentynyt. Visuaalisen kiimanhavaitsemisen tehokkuus oli vuonna 1994 alle 50% (Senger 1994). Tällä on ollut vaikutus myös tilojen tuottoisuuteen. Näistä syistä herkät mittarit kiiman havaitsemiseksi ovat tärkeitä. Oikea siemennysajankohta (kuva 1) on tiinehtymisen ja siten maidontuotannon kannalta hyvin tärkeä tekijä. Siemennysajankohtaa valittaessa tulee ottaa huomioon, että siittiöt tarvitsevat kapasitaatioajan siemennyksen jälkeen naaraan sisällä (Kilponen 2013). Tämä jälkikypsyminen kestää kolmesta kuuteen tuntia, jonka jälkeen siittiöt voivat vasta hedelmöittää munasolun. Vaihtelua hedelmöityskyvyn säilymisessä on jonkin verran, mutta tyypillisesti pakastettu siittiö säilyy hedelmöityskykyisenä 24 tuntia siemennyksen jälkeen. Munasolu on puolestaan hedelmöittymiskykyinen noin 8-12 tuntia irtoamisensa jälkeen. 3

Kuva 1. Siemennyksen ajoittaminen oikein (Kilponen 2013). 2 NAUDAN KIIMA 2.1 Kiimaendokrinologia ja -fysiologia Hormoneilla on suuri vaikutus kiiman merkkien ilmenemiseen (taulukko 1). Kiiman aikaan naudan vaginasta voi valua limaa, jonka koostumus muuttuu kiiman edetessä (mm. Eerdenburg ym. 1996; Duyala ym. 2014). Kirkas ja sitkeä lima katsotaan usein tärkeimmäksi havainnoksi, sillä se ilmentää parasta siemennysajankohtaa (mm. Eerdenburg ym. 1996; Diskin & Sreenan 2000). Lisäksi vulva voi supistella, ja sukuelinten alueella voi esiintyä turvotusta ja punoitusta johtuen vilkastuneesta verenkierrosta (mm. Diskin & Sreenan 2000; Kilponen 2013). Seisovan kiiman jälkeen limavuoto muuttuu paksummaksi ja sameammaksi (Diskin & Sreenan 2000), ja osalla naudoista voi esiintyä veristä vuotoa jälkikiiman aikaan (Kilponen 2013). Verijäljet hännässä tai sukuelimissä kertovatkin jälkikiimasta, jonka jälkeen kiima tulee uudelleen noin 17-20 päivän kuluttua (Diskin & Sreenan 2000). 4

Taulukko 1. Kiimakierron hormonitoiminta. (Airaksinen & Alapukki 2006; Diskin & Sreenan 2000; Kilponen, S. 2013; Movet 2016) Hormoni Eritys/Tehtävä Kiimakierron vaihe GnRH eli gonadoliberiini FSH eli follikkeleja stimuloiva hormoni Estrogeeni (kiimahormoni) LH eli lutenisoiva hormoni Progesteroni (tiineyshormoni) Prostaglandiini Vapauttaa gonadotropiinia aivojen hypotalamuksesta, viestinviejä. Säätelee FSH:n ja LH:n erittymistä aivolisäkkeestä. Erittyy aivolisäkkeestä, saa aikaan follikkeliaallot ja munasolun kypsymisen. Erittyy munasarjan follikkelista, saa aikaan kiiman oireet. Erittyy aivolisäkkeestä, saa aikaan munasolujen loppukypsymisen sekä ovulaation, jolloin keltarauhanen lähtee kasvuun. Erittyy ovulaation jälkeen munasarjan paikalle muodostuneesta keltarauhasesta. Hallitsee kiimakiertoa: Vähentynyt taso johtaa uuteen kiimaan, noussut taso hillitsee lisääntymistoimintoja ja valmistelee kohtua tiineyteen sekä ylläpitää tiineyttä. Erittyy kohdun limakalvolta normaalin kiimakierron päivinä 16-17, kun alkiota ei ole kasvamassa. Aiheuttaa keltarauhasen surkastumisen ja munasolun kasvamisen. Esikiima (kesto n. 1-3 vrk) Esikiima, kiima (kesto n.12-18 h) Jälkikiima (kesto n.1-3 vrk) Keltarauhasvaihe Keltarauhasvaihe Kiimakierron aikana tulee tasaisin väliajoin follikkeliaaltoja, joista yksi kestää noin 7-10 päivää (Diskin & Sreenan 2000). FSH:n eli follikkeleja stimuloivan hormonin pitoisuus kasvaa tilapäisesti, ja tämän puolestaan stimuloi uutta follikkeliaaltoa (Adams ym. 1992; Stagg ym. 5

1998; Sunderland ym. 1994 Diskin & Sreenan 2000 mukaan). Follikkelien välillä tapahtuu valintaa FSH:n pitoisuuden laskiessa, ja lopulta dominoiva follikkeli säilyttää FSH:n pitoisuuden matalimmalla tasolla, kunnes ovulaatio tapahtuu tai follikkeli surkastuu, riippuen FSH:n erityksestä. Kierron ensimmäinen tai toinen follikkeli pystyy tuottamaan estrogeenia, joka saa aikaan kiiman. Estrogeeni, erityisesti estradioli 17-beta, on primäärinen merkki kiiman indusoimiseksi hypotalamukselle, mutta vain silloin, jos progesteronipitoisuus ei ole kohonnut (Vailes ym. 1992 Diskin & Sreenan 2000 mukaan). Jos progesteronipitoisuus ylittää raja-arvon aikaisessa luteaalivaiheessa eli ovulaation jälkeen, kiiman alkaminen voi estyä. Myös stressitekijät voivat viivästyttää kiimaa, sillä ne voivat aiheuttaa veren kortisolipitoisuuden nousemisen (Stevenson 2001 Diskin&Sreenan 2000 mukaan). Tämä kiiman viivästyminen perustuu siihen, että ennen ovulaatiota tapahtuva LH:n kohoaminen hidastuu tai estyy. Kuitenkaan estradiolin pitoisuus veressä ennen kiimaa ei muutu stressitekijöiden vaikutuksesta. Kiiman kesto tavallisimmin 12-24 tuntia, nuorella naudalla usein lyhyempi kuin vanhalla (mm. Dulyala ym. 2014; Kilponen 2013). Yksilöllistä vaihtelua on paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelua kiiman keskimääräisissä kestoissa esiintyy siten, että keväällä keskimääräinen kesto on noin 15 tuntia ja syksyllä noin 20 tuntia. Kiiman kesto voi lyhentyä jopa kahdeksalla tunnilla parittelun vaikutuksesta (Broom & Fraser 2015). Esimerkiksi hiehot, jotka astutettiin vasektomisoiduilla sonneilla, ovuloivat aiemmin kuin muut. Myös pelkkä sonnien läsnäolo vasektomiasta huolimatta saattoi lyhentää kiiman kestoa. Näin ollen kiima ei ole pelkästään endogeenisen kontrollin varassa, vaan myös ympäristöllä on siihen vaikutus. Kiimakierron kesto on noin 21 päivää, normaali vaihteluväli on 18-26 vuorokautta (Mawhiney ym. 1980; Woody ym. 1965 Diskin & Sreenan 2000 mukaan). Usein hiehoilla kierto on hieman lyhyempi kuin lehmillä. Red Sindhi-naudoilla joiden vasikat vierotettiin heti poikimisen jälkeen, seuraava kiima alkoi 110 vuorokauden kuluttua, ja jos vasikka vierotettiin emon toimesta luonnollisesti, seuraava kiima alkoi 157 vuorokauden päästä poikimisesta (Broom & Fraser 2015). Euroopan naudoilla ensimmäinen kiima poikimisen jälkeen alkaa noin 31,7 vuorokauden kuluttua. Vaihtelevuuteen vaikuttaa maidon tuotantotaso: mitä korkeampi tuotanto, sen kauemmin kestää ennen kiiman ilmenemistä. Jos vasikkaa ei vieroteta, seuraava kiima alkaa noin kuuden kuukauden kuluttua poikimisesta. Sekalaumassa sonnien kanssa elävät naaraat tulevat kiimaan noin 27 vuorokautta aiemmin poikimisen jälkeen kuin naaraiden kesken kasvatetut naudat. Suboestrus, hiljainen kiima, tarkoittaa kiimaa ilman käyttäytymismerkkejä (Kilponen 2013; Broom & Fraser 2015). Tällaisella naudalla kiimafysiologia on normaali ja eläin on 6

fertiili (Broom & Fraser 2015). Palpaation avulla peräaukon kautta voidaan saada selville munasarjojen tila. Suuri tuotantotaso voi myös heikentää naudan kiimaa johtuen metabolian haastavuudesta. Lisäksi kiimamerkkien vähäisyys voi vähentää tiinehtymistä (Esslemont & Kossaibati 1997; Plaizier ym. 1998). Siemennyksen on todettu onnistuneen paremmin sellaisille yksilöille, jotka ilmensivät kiimaa paremmin (Garcia ym. 2011). Anoestrus eli kiimattomuus tai epänormaali kiima puolestaan tarkoittaa sitä, että naaras ei ilmennä syklistä kiiman esiintyvyyttä (Broom & Fraser 2015). Syynä kiimattomuuteen on tavallisimmin tiineys tai munasarjojen toiminnan häiriö, kuten munasarjakysta. Munasarjat voivat olla myös sileät ja niistä voi puuttua keltarauhanen tai munasolu, kun taas varsinaista vauriota ei usein ole näkyvissä. 2.2 Kiimakäyttäytyminen Kiimakäyttäytymisen merkit ovat synkronoituja lukuisten genitaalialueen fysiologisten muutosten kanssa, joskin ne voivat esiintyä myös ilman toisiaan (Broom & Fraser 2015). Eri lajeilla kiimakäyttäytyminen vaihtelee, ja myös yksilöiden välillä on eroja. Käyttäytyminen voi kiiman aikana muuttua ja poiketa normaalista. Lepo ja syöminen usein vähenevät, kun taas liikkuminen, ympäristön tutkiskeleminen ja äänteleminen lisääntyvät. Tyypilliseen naudan kiimakäyttäytymiseen kuuluu hännän nostaminen ja laskeminen, selän venytteleminen ja köyristäminen, vaelteleminen mylvien ja ammuen sekä yleinen levottomuus, toisten seuraaminen, astuminen tai seisominen alla toisen astuessa varsinaisen kiiman aikaan, kiimassa olevan yksilön vulvan haisteleminen, toisten nuoleminen ja flehmen-reaktio (Taulukko 2) (mm. Diskin & Sreenan 2000; Kilponen 2013; Dulyala ym. 2014). Astumista voi edeltää rinnan ja leuan lepuuttaminen toisen naudan päällä. Tällä nauta kokeilee toisen halukkuutta seisoa alla. Mikäli nauta liikkuu nopeasti pois toisen yksilön alta tämän hypätessä, se ei ole seisovassa kiimassa (Diskin & Sreenan 2000). Näin ollen toisen alla kestäminen on yleensä lähes varma kiiman merkki. Pieni liikkuminen pois toisen alta voi johtua toisen naudan painon vaikutuksesta. Flehmen-reaktiolla tarkoitetaan sitä, kun nauta haistelee toisen takapäätä tai virtsaa, ja nostaa sen jälkeen päänsä ylös kurtistaen samalla ylähuultaan (Mononen 2005). Likajäljet turkissa ja karvojen puuttuminen tai ihon ärtyneisyys etenkin hännän yläosassa kertovat usein siitä, että nauta on ollut toisten astuttavana tai kiehnättävänä ja luultavimmin kiimassa (Diskin & Sreenan 2000). Kun nauta on tulossa kiimaan tai kun se on parhaillaan kiimassa, se voi myös syödä ja lypsää normaalia vähemmän. Kuitenkin monet muutkin tekijät vaikuttavat maitomääriin, joten yksistään tämä ei ole toimiva kiiman indikaattori. 7

Taulukko 2. Kiimaoireet (Kilponen, S. 2013) Ääntelyn tarkoituksena luultavasti houkutella uroksia ja säilyttää niiden kiinnostus kiimassa olevaa naarasta kohtaan (Broom & Fraser 2015). Tyypillisesti toisiaan astuvat lehmät ovat laumassa lähimpiä toisilleen. Tavallisesti kiimassa oleva nauta seisoo muiden hyppiessä sen selkään, mutta se voi myös itse hyppiä toisten selkään. Alla seisova nauta on kuitenkin aina kiimassa, kiimaton lehmä väistää toisten hypätessä. Kiimamerkkien intensiivisyydessä on vaihtelua, samoin kuin siinä, kuinka paljon muut yksilöt ovat kiinnostuneita kiimassa olevasta naudasta. Kiiman vaiheella ei sen sijaan näyttäisi olevan vaikutusta muiden tekemiin astumisyrityksiin. Astumistoimiin osallistuu tyypillisesti vain muutama nauta, ja yksi tietty yksilö on usein muita kiinnostavampi. Sekalaumassa sonnit seuraavat kiimassa olevia lehmiä tai hiehoja. Mitä useampi nauta on samaan aikaan kiimassa, sitä enemmän selkään hyppimistä tapahtuu (taulukko 3) (Diskin & Sreenan 2000). Kiimassa olevaa nautaa astuvat tyypillisesti yksilöt, jotka ovat tulossa kiimaan, ovat parhaillaan kiimassa tai joiden kiima on juuri loppunut. Kierron keskivaiheilla naudat hyppivät vähiten toistensa selkään. Myöskään tiineet naudat eivät ole 8

kiinnostuneita hyppimään, ja siksi kiimaista nautaa ympäröivät tiineet yksilöt tekevätkin kiiman havaitsemisesta hankalampaa, etenkin pienissä laumoissa. Taulukko 3. Kiimassa samanaikaisesti olevien lehmien vaikutus keskimääräiseen astumisten vastaanottamisen määrään lehmää kohden (Diskin & Sreenan 2000). Kiimassa olevien lehmien lukumäärä Astumisten vastaanottamisen lukumäärä lehmää kohden 1 11.2 2 36.6 3 52.6 4+ 49.8 2.3 Kiimantarkkailukäytänteet Kiimantarkkailuun kuuluu silmämääräinen käyttäytymisen ja fysiologisten merkkien tarkkaileminen sekä erilaiset hormonitestit ja palpaatio. Olennaista on tuntea naudan kiimafysiologia, samoin kuin tarkkailtavat yksilöt ja tunnistaa kiimakäyttäytymisen merkit sekä tulkita niitä oikein (Diskin & Sreenan 2000; Kilponen, 2013). Säännölliset, riittävän usein tehdyt tarkkailut ovat tärkeitä kiiman havainnoimisessa. Kiimakäyttäytymisen ilmenemistä auttaa navettaympäristön suotuisuus, esimerkiksi parsissa naudat eivät pysty ilmentämään kiimakäyttäytymisetä kuten pihatoissa. Liian ahtaissa navetoissa kiimamerkit vähenevät ja niiden havaitseminen vaikeutuu. Muita tärkeitä kiiman ilmenemiseen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat lämpötila, ilmastointi, eläinten ryhmittely ja tiheys navetassa, valaistus ja lattioiden pintamateriaali. Nauta ei mielellään seiso alla, jos alustana on liukas pinta tai betonilattia (mm. Britt ym. 1986; Diskin & Sreenan 2000). Kiimakäyttäytymisen kesto väheni naudoilla 25% ja hyppyjen määrä lähes puolittui betonilattialla verrattuna pehmeämpään materiaaliin. Kiiman ilmenemiseen vaikuttaa myös nautaan itseensä liittyvät tekijät. Näitä ovat muun muassa maidon tuotantomäärä, naudan asema laumassa, munasarjojen häiriöt, poikimisvaikeudet, kiinnijääneet jälkeiset, kohdun tulehdukset, kuntoluokka, yleinen terveydentila sekä energiatasapaino (Diskin & Sreenan 2000; Kilponen 2013). Enemmän tuottavilla naudoilla kiimamerkkien ilmeneminen on hieman vähäisempää (Stevenson 2001 9

Diskin & Sreenan 2000 mukaan). Jalkavaivoista kärsivät yksilöt eivät mielellään hyppää toisten selkään tai seiso toisten alla (Diskin & Sreenan 2000). Toisaalta, kipu voi myös estää niitä väistämästä pois toisen alta tämän hypätessä selkään, jolloin ne voivat seisoa alla muulloinkin kuin ollessaan seisovassa kiimassa. Noin 10 % kiiman havaitsemisen epäonnistumisista johtuu nautojen ongelmista ja 90 % tarkkailun muista epäkohdista. Tiedon tulisi kulkea reaaliajassa eri tarkkailijoiden välillä, ja muistiinpanojen tekeminen on tärkeää. Myös erilaisia seuranta-apuvälineitä voi olla käytössä tarkkailun helpottamiseksi. Naudoille tulisi tehdä myös säännöllisiä tiineystarkastuksia, jolloin kiimatarkkailusta vähenee pois tiineenä olevat yksilöt ja tarkkailu helpottuu (Kilponen, 2013). Tiineystarkastuksien myötä voidaan myös hoitaa tiinehtymättömiä nautoja ja lisätä tyhjäksi jääneiden nautojen tarkkailemisen tehoa. Olennaista on myös varata riittävästi aikaa kiimantarkkailuun (Kilponen, 2013). Parhaat ajankohdat tarkkailla kiimaa ovat aikaisin aamulla ennen navettatöitä, 1-2 tuntia karjanhoitajien varsinaisen navetta-ajan jälkeen muiden yksilöiden asettuessa makuulle, mutta kiimassa olevien jäädessä seurustelemaan sekä illalla. Eniten kiimakäyttäytymistä esiintyy iltaisin ja öisin. Kilposen taulukoinnin mukaan puolet kiimoista havaitaan, jos tarkkailu suoritetaan kahdesti vuorokaudessa, kun taas neljä kertaa vuorokaudessa tehdyillä kiimantarkkailuilla havaitsemisprosentti oli 80. Naudat ovat aktiivisimmillaan aikaisin aamulla ja myöhään illalla (Dransfield ym. 1998; Mawhiney ym. 1980; O Farrell 1980; Trimberger 1948; Xu ym. 1997 Diskin & Sreenan 2000 mukaan). Näinä ajankohtina havaitaan 70 % kiimassa olevista naudoista. Jos kiimamerkkejä tarkastellaan kolme kertaa enemmän päivässä eli noin 4-5 tunnin välein, kiimassa olevista naudoista havaitaan noin 90 %. Kiimanmittauksessa voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten pedometreja eli jalkaan laitettavat kiihtyvyysanturit (mm. Yin ym. 2013), erilaisia kiihtyvyysantureita ja aktiivisuusmittareita, jotka sijoitetaan esimerkiksi päitsiin tai kaulapantaan (mm. Peralta ym. 2004; Yin ym. 2013), mekaanisia astumisen mittareita (Williamson ym. 1972 Bruyere ym. 2011 mukaan), hännän maalaamista (Xu ym. 1998), elektronista paineanturia (mm. At-Taras ym. 2001; Dransfield ym. 1998; Lopez ym. 2004; Peralta ym. 2004; Xu ym. 1998) sekä radiotelemetriaa (mm. Dransfield 1998; ym. Lopez 2004; Palmer ym. 2010). Tässä pro gradu - tutkielmassa oli tarkoituksena selvittää, saataisiinko navettaan asennetuista videokameroista ja nautojen pantoihin laitetuista kiihtyvyysantureista apua perinteiseen kiimantarkkailuun. 10

2.4 Tutkimuksia kiimakäyttäytymisestä Tyypillisimpiä kiimakäyttäytymisen muotoja naudoilla ovat: levottomuus, toisten yksilöiden astuminen, alla seisominen toisen astuessa, lisääntynyt ja voimistunut ammuminen, toisten yksilöiden sukuelimien haisteleminen sekä positiivisen sosiaalisen käyttäytymisen lisääntyminen kuten toisten nautojen nuoleminen ja kiehnääminen (Eerdenburg ym. 1996; Broom & Fraser 2015). Useimmat näistä käyttäytymismuodoista esiintyvät myös kiimattomina ajanjaksoina, joten niitä tarkkailtaessa tulee kiinnittää huomiota käyttäytymisen intensiivisyyteen ja toistuvuuteen verrattuna kiimattomaan ajanjaksoon. Esimerkiksi astumista esiintyy muulloinkin kuin kiiman yhteydessä, joten sen lisäksi tulisi tarkkailla muitakin kiiman merkkejä, jotta tulokset olisivat luotettavia. Eerdenburg ym. (1996) pisteyttivät eri käyttäytymisluokat sen mukaan, kuinka hyvinä indikaattoreina niitä pidettiin. Suurimman painoarvon he antoivat luokalle seisoo alla toisen astuessa. Kuitenkin alla seisomista esiintyi kiimassa olevista naudoista tutkimuksessa vain 37 %:lla. Näin ollen se on esiintyessään luotettava kiiman merkki, mutta sitä ei esiinny aina kiimasta huolimatta. Heidän mukaansa eri kiimamerkkien tarkkaileminen tuottaa parhaan lisääntymistehokkuuden, eikä yhden merkin esiintymiseen kannata luottaa liikaa. Astumishalukkuuden todettiin olevan alla seisomisen lisäksi yksi selkeimmistä kiiman merkeistä, vaikka sitäkin esiintyy kiima-ajan ulkopuolella. Pään lepuuttamisen frekvenssi toisen naudan päällä nelinkertaistui kiiman aikana, vaikka ainoana kiimamerkkinä tämäkään ei ole luotettava. Perinteiset kiimantarkkailukeinot, kuten seisovan kiiman havaitseminen, olivat tutkijoiden mukaan puutteellisia tutkimukseen osallistuneilla tiloilla (Eerdenburg ym. 1996). Myös kiimaliman valumisen todettiin olevan hyvin epäluotettava kiiman indikaattori ja vaikeasti havaittavissa, jos naudat kasvatetaan vapaana eikä kytkettyinä. Toisten kiimassa olevien yksilöiden puuttuminen voi vähentää kiimamerkkien esiintymistä, kuten alla kestämistä. Kaikilla naudoilla ei esiinny selkeitä kiimakäyttäytymisen merkkejä, joten tarkkailuun tulisi panostaa huolella. Myöskään käyttäytymisajankohta ei ole selkeä, ja kiimakäyttäytymistä voi esiintyä vain hyvin lyhyen ajan. Parhaat tarkkailuajankohdat kiimakäyttäytymisen ilmenemiselle ovat tutkimuksen mukaan aamulypsyn ja ruokkimisen jälkeen sekä aikaisin iltapäivällä ja illalla. Teknologiaa tarvitaan koko ajan enemmän, sillä navettojen koot suurenevat ja karjamäärä kasvaa, eivätkä henkilöstökulut saa kasvaa samassa suhteessa. Myös poikimiskuluissa halutaan säästää rahaa. Eläinten automaattinen tarkkailu onkin lisääntynyt viime vuosina ja lisääntyy 11

edelleen (Dulyala ym. 2014). Teknologian avulla saadaan enemmän tietoa eläinten terveydestä, riskeistä sairastua, ja lisäksi voidaan parantaa tuotantotuloksia. Kiiman havaitsemisen korkea tarkkuus voi helpottaa siemennyksen ajoittamista ja siten parantaa tiinehtyvyyttä sekä tehdä poikimisista kontrolloidumpia (mm. Firk ym. 2002; Yin ym. 2013). Diskin & Sreenan (2000) mukaan naudoilla esiintyy 2-4 kertaa enemmän kävelyä kiiman aikaan kuin muutoin. Tähän perustuen yksi keino kiimojen havaitsemiseen on pedometri, joka laitetaan naudan jalkaan mittaamaan sen aktiivisuutta. Aiemmissa pedometreissa kiiman havaitsemistarkkuus oli 20-100 %. Tarkkuuden matala taso johtui muun muassa pedometrien vioista, niiden putoamisista sekä korkeasta positiivisten tulkintojen määrästä kiiman suhteen. Uudemmissa pedometreissa ominaisuudet ovat parempia: tieto tallentuu luotettavammin, aktiivisuustasoa voidaan vertailla aiempaan aktiivisuuteen ja niissä voi olla hälytysjärjestelmä, joka ilmoittaa hoitajalle mahdollisesta kiimasta. Ne ovatkin potentiaalisia apuvälineitä kiiman havaitsemiseksi. Myös Dulyala ym. (2014) ovat tutkineet pedometrien avulla kiimakäyttäytymistä. Kiihtyvyysanturi laitetaan naudan etujalkaan, ja sen signaali muuttuu naudan hypätessä toisen selkään (kuva 2). Kiimakäyttäytymisen erottaa siitä, että tietty raja-arvo ylittyy anturin signaalissa. Lopulta signaali päätyy välivaiheiden kautta tietokoneelle langattomasti. Tätä menetelmää käytetään apuna siemennyksen ajoittamisessa, ja se on todettu toimivaksi ja edulliseksi tavaksi parantaa kiiman havaitsemista. Tutkimus suoritettiin laidunoloissa. Hyppääminen ei kuitenkaan ole yksinään tarkka merkki kiimasta. Kuva 2. Aktiivisuusmittarin (Heatime) signaali muuttuu naudan käyttäytymisen myötä. (Valenza ym. 2012 Dulyala ym. 2014 mukaan). 12

Toinen teknologian keino kiiman mittaamiseksi on paineanturi, joka asennetaan kiinni naudan hännäntyveen (Diskin ja Sreenan 2000). Anturit muuttavat väriä, kun anturin aine muuttuu toisen naudan hypätessä selkään. Anturi perustuu siis astumisten havaitsemiseen -- kiiman havaitsemisessa tarkkuus on 36-80 % (Stevenson 2001 Diskin & Sreenan mukaan). Anturit eivät ole tarkka keino kiiman mittaamiseksi, ja niiden pysyvyys hännissä ei ole taattu. Kolmantena teknologian keinona Diskin ja Sreenan (2000) esittelevät radiotelemetrian, joka on myös edellä mainittuja tarkempi keino kiiman havaitsemiseksi. Radiotelemetriset mittaukset toteutetaan niin, että naudan hännän tyveen asennetaan mittari, josta lähtee radiosignaali toisen naudan hypätessä tämän selkään. HeatWatchilla mitattuna kiimat havaitaan lähes 100% tarkasti, ja se on havaittu luotettavaksi järjestelmäksi, joka toimii sekä navettaoloissa että laitumella. Toinen artikkelissa mainittu ohjelma on DDX, joka on manuaalinen versio HeatWatchista. Diskin ja Sreenan (2000) kuitenkin painottavat, että teknologiasta huolimatta karjanhoitajien tulee aina todentaa kiiman oikeellisuus perinteisillä tarkkailumenetelmillä, sillä kaikki kiiman kriteerit eivät täyty vain teknologian keinoin. Roelofs ym. (2005) vertailivat eri ajanjaksojen aktiivisuuden keskiarvoa keskimääräisiin arvoihin, ja arvioivat siten tilastollisten testien avulla ovulaation ajoittumista ja kiimanhavaitsemista. Jonsson ym. (2011) puolestaan arvioivat ja havainnoivat kiimaa käyttäen yksiulotteista mallia aktiivisuus- ja makaamisdatasta. Tutkimuksessa yhdistyi askelmääristä saatava tiedonhankinta kiiman osalta sekä mittauksen luotettavuuden parantaminen. Bruyere ym. (2011) tutkivat videokameroiden ja videoiden katsomisen toimivuutta kiiman havaitsemisessa. Dataa kerättiin puolen vuoden ajalta lokakuusta 2010 huhtikuuhun 2011. Tutkimukseen osallistui 35 nautaa, jotka edustivat kolmea eri rotua. Iältään naudat olivat 2-6- vuotiaita. Tutkimus kattoi yhteensä 84 ovulaatiojaksoa. Tutkimuksen taustana oli käytetty tietoa siitä, että toisen alla kestäminen luotettavin kiiman merkki (mm.cutullic ym. 2009; Esslemont & Bryant 1976; Kerbrat & Disenhaus 2004). Naudan katsottiin tässä tutkimuksessa kestävän toisen alla, mikäli se seisoi paikallaan yli kaksi sekuntia toisen hypätessä sen selkään (Bruyere ym. 2011). Koeasetelma sisälsi neljä videokameraa, jotka olivat kahta erilaista tyyppiä (Bruyere ym. 2011). Kuvaaminen suoritettiin päivänvalossa ja lisäksi yöllä siten, että käytössä oli keinotekoinen valonlähde. Ajan säästämiseksi yhtä aitausta tarkkailtiin vain yhdestä kamerasta toista kameraa käytettiin vain tietojen täydennystä varten (kuva 3). 13

Kuva 3. Tutkimuksen (Bruyere ym. 2011) koeasetelma, navetan rakenne ja katvealueet. Kahta erilaista havainnointimenetelmää vertailtin toisiinsa: katsottiin videota sellaisenaan ja katsottiin kuvia nautojen asennoista (camera-icons-menetelmä) (Bruyere ym. 2011). Tällä tavalla yritettiin selvittää hyppimiskäyttäytymisen ilmenemistä. Menetelmät perustuivat siis seisovan kiiman havaitsemiseen. Naudoista oli otettu valokuvat joka suunnasta, jotta ne tunnistettiin videolta. Ovulaatioajat määritettiin progesteronitestien avulla maidon progesteronitasosta. Suorasta kiimantarkkailusta saatua dataa käytettiin kontrollina. Poissulkien ensimmäinen ovulaatiojakso, kamera-icons-menetelmä mahdollisti 80 % kiimojen havaitsemisen, mikä oli enemmän, kun verrataan sitä suoraan kiimantarkkailuun, jonka tarkkuus oli 68,6 % (p = 0,07) (Bruyere ym. 2011). Suorassa kiimantarkkailussa yksi tarkkailujakso kesti kymmenen minuuttia, ja jaksot suoritettiin klo 6, 10, 16 ja 21. Videomenetelmä antoi lähes samanlaiset tulokset kuin suoratarkkailu. Kun käytettiin molempia menetelmiä yhdessä, kiimojen havaitsemisprosentti oli 88,6 eli merkitsevästi korkeampi kuin ilman videoita tehdyssä perinteisessä tarkkailussa (p < 0,0005). Videot hyödyttivät myös siten, että kiimantarkkailu sujui niiden avulla nopeammin kuin perinteisesti tehtynä. Tutkimus antoi varmuutta sille, että videokamerat ovat hyvä apukeino kiimantarkkailussa ja niitä voi soveltaa esimerkiksi poikimistutkimuksiinkin (Bruyere ym. 2011). Kamerat ja tietokoneet eivät myöskään investointeina ole kovin suuria. Menetelmä myös säästää aikaa, jota ei navettatyössä yleensä ole koskaan liikaa. 14

2.5 Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka nautojen käyttäytyminen pihatossa muuttuu, ja mitkä käyttäytymismuodot lisääntyivät selkeästi kiimapiikin aikana verrattuna kiimaa edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan. Nautojen käyttäytymistä tutkittiin videotallenteiden ja aktiivisuusmittareiden avulla. Tutkimushypoteesit olivat: 1. Nautojen käyttäytyminen muuttuu kiiman aikana ja yksilöiden välillä voi olla eroja kiimakäyttäytymisessä, 2. yksilöiden tunteminen ja laitteiden oikeanlainen sijoittelu navettaan on tärkeää käyttäytymismuutosten selvittämisessä, 3. Videoiden avulla voidaan saada tietoa kiimakäyttäytymisestä. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Tiedonkeruuvälineet ja tutkimusosion suorittaminen Tutkimusosio ja tiedonkeruu suoritettiin 25.2-3.5.2016 Luonnonvarakeskus Maaningan toimipisteessä, Halolan tutkimusnavetassa. Navetta on noin 120 eläimen pihatto, joka on erikoistunut maidontuotantoon. Tutkimusnavetan henkilökunnalle ilmoitettiin ennen kokeen alkamista tallentavasta video- ja äänivalvonnasta, ja siitä oli kyltit myös navetan ulko-ovissa. Tiedonkeruu suoritettiin osana Kaunila Oy:n navetan äänivalvontajärjestelmän kehittelyprojektia. Pihatto on jaettu viiteen aitaukseen, joista yhteen (aitaus 3 parsikarttojen mukaan) asennettiin tutkimukseen tarvittava laitteisto: kaksi erilaista IP-videokameraa (Foscam FI9803P ja Foscam FI9853EP). Kamerat sijoitettiin vastakkaisiin päihin aitausta siten, että kamerasta 2 näkyi lähes koko aitaus, ja kamerasta 1 noin puolet aitauksesta (kuvat 4-6). Kahdella kameralla saatiin suljettua pois mahdolliset katvealueet. Käytännön järjestelyjen vuoksi molemmista kameroista ei saatu näkymään koko aitausta. Toinen kamera oli rautaputken päässä kiinnitettynä, ja toinen puolestaan kiinteässä navetan rakenteessa kiinnitettynä. Kameroita ohjattiin mittauksia varten varatulla PC-tietokoneella. Videonauhoitteet tallentuivat koneen muistiin. Koneessa oli Linux-käyttöjärjestelmä. 15

Kuva 4: Näkymä kamerasta 1 valoisan aikaan 26.4.2016. Videotiedosto alkoi klo 17:49:54. Kuvassa näkyvä aikaleima on virheellinen. Kuva 5: Näkymä kamerasta 2 valoisan aikaan 7.3.2016. Videotiedosto alkoi klo 13:16:23. Kuvassa näkyvä aikaleima on virheellinen. 16

Kuva 6. Navetan pohjapiirustus: kamera 1 ja kamera 2 sekä tutkimusalue. Tutkimukseen osallistuville lehmille asennettiin kaulapantoihin kiinni tarroilla kiinnitettävän pussin avulla kaksi erilaista aktiivisuusmittaria, jotka tallensivat kiihtyvyysdataa. Mittarit olivat Mega Electronics Faros emotion 90 (1 kpl) ja Faros emotion180 (2 kpl) sekä kolme Suunnon Movesense-kiihtyvyysanturia (kuvat 7-9). Molemmissa Faros-antureissa näytteenottotaajuus oli 10 Hz. Movesense-anturit oli merkitty lyhenteillä N41, N42 ja N44. Tutkimuksen alussa mukana oli myös N43, mutta se osoittautui toimimattomaksi ja vaihdettiin siksi N44:een. Näytteenottotaajuus Movesense-antureissa oli 2 Hz, ja summa tallentui vain minuutin välein. Faros antureiden osalta levoksi luokiteltiin ajanhetket, jolloin mitattu kiihtyvyys oli alle 0,02 g (Maan putoamiskiihtyvyys g = 9,82 m/s 2, jolloin kiihtyvyys oli noin alle 0,02 m/s 2 ) (Jarkko Iivarinen suull.tied. 27.2.2018). Pienet ja hitaat liikkeet tulkittiin levoksi, kun taas suuremmat liikkeet tulkittiin aktiivisuudeksi. Faros-anturi tallentaa kiihtyvyyden suuntiin x, y ja z eli anturista nähden ylös-alas, vasemmalle-oikealle ja eteen-taakse. Maan painovoiman aiheuttama putoamiskiihtyvyys on koko ajan vakio, ja siitä poikkeavat arvot kuvaavat lehmän liikkeitä. Anturi ei ole aivan suorassa lehmän kaulassa, joten putoamiskiihtyvyys jakautuu usein kaikille kolmelle kanavalle. Aktiivisuusarvo eli g-summa on eri suuntien kiihtyvyysarvoista laskettu kiihtyvyysvektorin pituus (g-summa = x 2 + y 2 + z 2-1, eli siitä on myös vähennetty putoamiskiihtyvyys 1). Näin ollen g-summa sisältää ainoastaan lehmän liikkeet. Arvo kertoo 17

kiihtyvyyden suuruuden, mutta ei suuntaa. Skidi-anturit käynnistivät tallennuksen havaitessaan riittävästi liikettä. Faros-antureiden akun kesto määritti navettakäyntien ajankohdat. Akku riitti lehmien aktiivisuudesta riippuen noin 4-5 päivää, jonka jälkeen anturit poistettiin lehmiltä, ladattiin ja asetettiin taas lehmille, jotka seuraavaksi tulisivat kiimaan tai olivat parhaillaan kiimassa. Kiimakiertoa seurattiin Heatime-ohjelman kautta, joka piirtää lehmien aktiivisuuspiikit. Lisäksi navetassa on käytössä kiimavihko, jonne henkilökunta merkitsee havaitsemiaan kiimakierron vaiheita ja lehmien käyttäytymismuutoksia ylös päivämäärineen ja ajankohtineen. Kuvat 7-9: Mega Electronics Faros emotion 90 ja 180 sekä Suunto Movesense lähes luonnollisen kokoisina, kun tarkastellaan A4-tulostetta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 18 lehmää, joista viideltä saatiin talteen sekä video- että aktiivisuusdata kaikista kolmesta kiimakierron vaiheesta. Näistä viidestä lehmästä yhdeltä saatiin myös toisen kiimakierron osalta talteen kaikki videodata, mutta vain osittainen aktiivisuudata. Tätä toista kiimamittausta ei otettu lopulta mukaan aineiston analysointiin ajan rajallisuuden vuoksi. Lisäksi neljältä lehmältä saatiin talteen kaikki videodata, mutta vain kiimapiikin ajalta ja sen jälkeen aktiivisuusdata. Nämä neljä yksilöä rajattiin lopulta pois aineiston analysoinnista. Kaikkiaan siis 18 lehmästä viisi päätyi mukaan aineiston analysointiin ja tulosten laskentaan. Näistä naudoista neljä yksilöä oli rodultaan holsteineja (kuva 10) ja yksi ayrshire (kuva 11). Tutkimuksessa ei mitattu poikimisesta katsottuna samoja kiimakertoja kaikilta lehmiltä. Huomioon otettiin kuitenkin se, että poikimisesta seuraava kiima ei välttämättä näy hyvin käyttäytymisen osalta. 18

Kuva 10. Nauta numero 1, korvanumero 90, Holstein. Kuva 11. Nauta numero 5, korvanumero 3351, Ayrshire. Tämä yksilö oli hyvin aktiivinen kiimakäyrän aikaan. Kerätty aktiivisuusaineisto tallennettiin navetan toimistossa sijaitsevalle tietokoneelle (Linux). Movesense-antureiden tiedostot siirrettiin Samsung Galaxy Note 8.0-tablettiin Skidi Logger-matkapuhelinsovellukseen ja Bluetooth-yhteyden avulla. Tiedostot varmuuskopioitiin Windows-tietokoneelle. 19

3.3 Seurantamenetelmät ja aineiston analysointi Video- ja äänitiedostot analysoitiin käyttämällä ensin otantamenetelmänä ad libitumsamplingia, jotta saataisiin yleiskatsaus lehmien kiimakäyttäytymisestä ja mahdollisista käyttäytymismuutoksista. Tämän jälkeen otantamenetelmänä olivat focal sampling ja behaviour sampling, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä kuva esiintyneistä kiimakäyttäytymisistä. Pääasiassa tarkkailu keskittyi kulloinkin kiimassa olleisiin yksilöihin, mutta tärkeää oli myös ottaa huomioon muiden yksilöiden sosiaalinen käyttäytyminen, joka kohdistui kiimassa oleviin lehmiin. Tällaisesta esimerkkinä toimii hyppääminen kiimassa olevan lehmän selkään. Tarkkailussa keskityttiin sosiaalisen käyttäytymisen osalta vain fyysisiin kontakteihin, sillä muuta sosiaalista käyttäytymistä voi olla hankala nähdä videolta (taulukko 4). Taulukko 4. Videoissa esiintyneet käyttäytymisluokat ja niiden määritelmät. Tapahtuma/tila Lyhenne Määritelmä Hyppää HY Eläin hyppää toisen yksilön selkään paritteluasentoon niin, että vain sen takajalat koskettavat lattiaa etujalkojen osuessa alla olevaan nautaan. Toinen nauta kestää alla vähintään kaksi sekuntia. Käyttäytyminen alkaa, kun hyppäävän naudan etujalat nousevat maasta. Käyttäytyminen päättyy, kun etujalat osuvat takaisin maahan. Sisältää myös mahdolliset leikkiastumiset, esim. astumiset etupuolelta. Astumisyritys AY Kiimassa oleva yksilö hyppää toisen yksilön selkään, mutta toinen väistää pois alta vähintään kahdella askeleella kahden sekunnin kuluessa. Alkaa, kun tarkkailtavan yksilön etujalat nousevat maasta sen hypätessä kohti toisen yksilön selkää paritteluasentoon. Päättyy, kun kiimassa olevan yksilön etujalat osuvat maahan. Sisältää myös tarkkailtavan naudan tekemät epäonnistuneet astumisyritykset eli hypähdykset, joissa 20

astumisasentoon ei päästä sekä mahdolliset leikkiastumisyritykset, esim. astumisyritykset etupuolelta. Väistää VÄ Tarkkailtava nauta siirtyy pois toisen eläimen alta vähintään kahdella askeleella kahden sekunnin kuluessa hypystä. Vastaanottaa VOAY Tarkkailtava nauta vastaanottaa toisen naudan astumisyrityksen epäonnistuneen astumisyrityksen eli hypähdyksen. Sisältää myös leikkiastumisyritykset, esim. toisen astumisyritykset etupuolelta. Kestää alla KA Toisen yksilön hypätessä selkään lehmä kestää sen alla vähintään kaksi sekuntia väistämättä pois. Käyttäytyminen alkaa, kun hyppäävän lehmän etujalat nousevat maasta. Käyttäytyminen päättyy, kun hyppäävän lehmän etujalat osuvat takaisin maahan. Sisältää myös leikkiastumiset, esim. toisen astumiset etupuolelta. Ryntäilee RYN Eläin liikkuu ravaten tai laukaten vähintään kolme askelparia. Askelpariksi lasketaan ravissa se, kun eläimen molemmat etu- ja takajalat liikkuvat kerran raviaskelien mukaisesti, ja laukassa se, kun eläimen etu- ja takajalat osuvat kerran maahan perätysten. Lehmää ajettaessa hoitajan toimesta tätä käyttäytymistä ei kirjata ylös. Fyysinen agonistinen käyttäytyminen AG Tarkkailtava yksilö puskee toista nautaa tai ryysii tätä päin. Käyttäytyminen alkaa, kun tarkkailtavan naudan pää osuu tai melkein osuu toiseen nautaan (n. 20 cm). Käyttäytyminen päättyy, kun nautojen välillä on taas yli 20 cm väliä. Tämä käyttäytyminen voi johtua myös kilpailutilanteesta, ja siksi selkeästi ruuan luo tai parteen pääsemiseksi tehdyt puskemiset (toisen syrjäyttäminen tai änkeäminen syömään sekä toisen 21

Vastaanottaa toisen fyysistä agonistista käyttäytymistä Haistelee tai nuolee toisen takapäätä VOAG HAI ajaminen ylös) merkitään luokkaan MUU, sillä niitä tapahtuu myös kiiman ulkopuolella. Jotta voitaisiin olla varmempia, että kyse on kilpailusta (luokka MUU), puskevan yksilön on mentävä välittömästi puskemisen jälkeen syömään tai selkeästi kohti ruokintapaikkaa tai korvattava pois ajamansa nauta parressa. Tämä luokka sisältää myös kamppailun pää vastakkain toisen naudan kanssa sekä sidonnan, jossa toinen nauta työntää turpansa vastustajan takajalan ja utareen väliin. Toinen yksilö puskee tai tökkii päällään tarkkailtavaa yksilöä tai ryysii tätä päin. Alkaa ja päättyy, ks. edellinen luokka. Tämä käyttäytyminen voi johtua myös kilpailutilanteesta, ja siksi selkeästi ruuan luo tai parteen pääsemiseksi tapahtuvat puskemiset (toisen syrjäyttäminen tai änkeäminen syömään sekä toisen ajaminen ylös) merkitään luokkaan MUU, sillä niitä tapahtuu myös kiiman ulkopuolella. Jotta voitaisiin olla varmempia, että kyse on kilpailusta (luokka MUU), puskevan yksilön on mentävä välittömästi puskemisen jälkeen syömään tai kohti ruokintapaikkaa tai korvattava ylös ajamansa nauta parressa. Luokka sisältää myös kamppailun pää vastakkain toisen naudan kanssa sekä sidonnan, jossa toinen nauta työntää turpansa vastustajan takajalan ja utareen väliin. Kiimassa oleva yksilö haistelee tai nuolee toisen naudan sukuelinten aluetta tai haistelee toisen virtsasuihkua. Alkaa, kun tarkkailtavan naudan turpa koskettaa tai lähes koskettaa (n. 20 cm) toisen naudan takapäätä tai virtsasuihkua. Päättyy, kun turpa ei enää kosketa takapäätä tai suihkua. Jos fyysinen kontakti 22

Tarkkailtavan yksilön takapäätä haistellaan tai nuollaan Fyysinen antagonistinen (positiivinen, agonistiselle vastakkainen) käyttäytyminen VOHAI ANT tapahtuu uudelleen alle 10 sekunnin kuluttua edellisestä, se lasketaan samaksi käyttäytymiseksi. Toinen yksilö haistelee tai nuolee kiimassa olevan yksilön sukuelinten aluetta tai haistelee kiimassa olevan yksilön virtsasuihkua. Käyttäytyminen alkaa, kun toisen yksilön turpa koskettaa tai lähes koskettaa (n. 20 cm) tarkkailtavan naudan takapäätä tai virtsasuihkua. Päättyy, kun turpa ei enää kosketa takapäätä tai virtsasuihkua. Jos fyysinen kontakti tapahtuu uudelleen alle 10 sekunnin kuluttua edellisestä, se lasketaan samaksi käyttäytymiseksi. Eläin kiehnää, haistelee tai nuolee toista muualta kuin sukuelinten alueelta tai viettää aikaa toisen lähellä tai kiinni toisessa eläimessä. Tähän lasketaan kaikki toiminnot, jotka suuntautuvat toista yksilöä kohti niin, että kiimassa olevan eläimen pää/turpa koskettaa tai lähes koskettaa (noin 20 cm) toista eläintä. Etäisyyttä voi olla vaikea määrittää, riittää, kun kiimassa olevan eläimen pää on suuntautunut toista yksilöä kohti selkeästi. Käyttäytyminen päättyy, kun kiimassa oleva yksilö poistuu yli 20 cm päähän toisesta yksilöstä. Jos fyysinen kontakti tapahtuu uudelleen alle 10 sekunnin kuluttua edellisestä, se lasketaan samaksi käyttäytymiseksi Ruokintakioskin luona tapahtuvat kiehnäämiset merkitään luokkaan MUU, mikäli kioskissa olevan naudan takana kiehnäävä nauta menee heti tilaisuuden tultua itse kioskiin. Tällöin kyseessä on jonottaminen tai toisen patistaminen pois kioskista, jota tapahtuu myös kiiman ulkopuolella. 23

Vastaanottaa toisen fyysistä antagonistista (positiivista, agonistiselle vastakkaista) sosiaalista käyttäytymistä VOANT Toinen yksilö kiehnää, haistelee tai nuolee kiimassa olevaa lehmää muualta kuin sukuelinten alueelta tai viettää aikaa tarkkailtavan naudan lähellä tai kiinni tässä niin, että sen pää tai turpa koskettaa tai lähes koskettaa (noin 20 cm) kiimassa olevaa yksilöä. Käyttäytyminen päättyy, kun toinen yksilö poistuu yli 20 cm päähän tarkkailtavasta naudasta. Ruokintakioskin luona tapahtuvat kiehnäämiset merkitään luokkaan MUU, mikäli kioskissa olevan naudan takana kiehnäävä nauta menee tilaisuuden tultua heti itse kioskiin. Tällöin kyseessä on jonottaminen tai toisen patistaminen pois kioskista, jota tapahtuu myös kiiman ulkopuolella. Ei näy EI Tarkkailtavaa yksilöä ei näy ollenkaan, tai sen tekemisistä ei voi saada selvää esim. navetan rakenteen, videon huonon laadun tai etäisyyden vuoksi. Alkaa, kun eläimen pää tai turpa häviää näkyvistä niin, ettei sen suuntaa voida tietää, tai eläimen tarkkaa tekemistä on vaikea nähdä. Päättyy, kun eläimen käyttäytymisestä saadaan taas selvää. HUOM. poikkeuksena, jos eläin selkeästi syö, makaa tai menee katvealueelle (juoma-astiat/karjaharja parsirivien puolivälissä) niin, ettei sen pää näy, mutta heti sen vieressä pään etäisyydellä ei ole toista lehmää, merkitään tällöin MUU. Pään/turvan suunta voidaan päätellä esim. korvien näkyessä, mikäli nauta syö/voidaan olla varmoja, ettei sen turpa ole toisessa yksilössä kiinni. Muissa tapauksissa luokka on EI, sillä toisen yksilön ollessa lähettyvillä, ei voida olla varmoja, tapahtuuko sosiaalista fyysistä kontaktia. 24

Muu lajityypillinen käyttäytyminen MUU Kaikki muu naudan käyttäytyminen, kuin kiimaan liittyvä tässä tutkimuksessa tarkasteltava käyttäytyminen. Tähän kuuluvat esim. syöminen, juominen, märehtiminen, käveleminen, seisominen, makaaminen ja nukkuminen. Luokka on myös silloin MUU, jos tarkkailtavan yksilön pään/turvan suunta voidaan määrittää, mutta tämän vieressä saattaa olla toinen yksilö (tämä luokittelu voi vääristää VOANT/VOAG määrää hieman, sillä nämä kaksi luokkaa voivat jäädä merkitsemättä tällaisessa tapauksessa). Naudan etogrammissa (Mononen 2005) on eritelty leikkiastuminen ja varsinainen astuminen siten, että leikkiastumiseksi katsotaan väärästä suunnasta tapahtuvat astumiset. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin sisällytetty kaikista suunnista tulevat astumiset varsinaisiin astumisiin, sillä niillä näytti olevan selkeä yhteys kiimakäyttäytymiseen. Monesti seisovassa kiimassa olevat lehmät astuvatkin toisiaan sivulta tai edestäpäin (Järvi, M. 2005). Tässä tutkimuksessa ei myöskään ole omaa luokkaa sille, kun naudat lepuuttavat leukaa toistensa selän päällä. Tämä käyttäytyminen edeltää usein astumista tai astumisyritystä, ja sen tarkoituksena on tiedustella naudan paritteluhalukkuutta tai halukkuutta seisoa alla astuttaessa (Mononen 2005). Kuitenkin lähes jokaista astumista tai astumisyritystä edelsi tässäkin tutkimuksessa leuan lepuuttaminen ainakin muutaman sekunnin ajan toisen selän päällä. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin jatkuvaa seurantaa (continuous recording), jotta saataisiin mahdollisimman realistinen kuva kaikista tapahtumista. Katseltavaa videomateriaalia oli kuitenkin rajattava, sillä kaiken kerätyn tiedon analysointiin käytettävissä oleva aika on mahduttava pro gradu -tutkielman opintopisteiden rajoihin. Yksi videotiedosto oli kestoltaan noin 15 minuuttia. Videotiedostot rajattiin siten, että katsottiin jokainen tiedosto kiimapiikin molemmin puolin kuuden tunnin ajalta. Tämän lisäksi katsottiin tämän 12 tunnin kiimajakson molemmin puolin 24 tuntia siten, että tarkasteltiin joka tunnin ensimmäinen 15 minuutin tiedosto. Kiimapiikit saatiin selville navetassa käytössä olleesta Heatime-järjestelmästä, joka ilmoittaa nautojen aktiivisuuden muutoksen kiimassa. Piikki näkyy Heatimessa kuvaajana sekä kellonaikoina ja päivämäärinä (kuvat 12 ja 13). Jokaisesta kiimapiikistä katsottiin keskikohta, jonka molemmin puolin aloitettiin kuuden tunnin tarkkailut videotiedostoista. 25

Kuva 12. Näkymä Heatimessa naudalta numero 3351. Tutkimuksessa tarkasteltiin kiimapiikkiä ajalla 14.3-15.3.2016. Kuva 13. Suurennettu näkymä kiimakäyrästä naudalta numero 3351. Ylempi kuvaaja näyttää naudan aktiivisuustason. 3.3 Laskut ja tilastotestit Luokkien kokonaiskestojen, frekvenssien ja suhteellisten frekvenssien laskeminen suoritettiin Microsoft Excelillä. Tilastotestit tehtiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmaa käyttäen. Videotiedostoista saadusta datasta laskettiin jokaisen naudan jokaiselle käyttäytymisluokalle kokonaiskestot eri kiimavaiheiden mukaan. Kokonaiskestoista tehtiin toistomittausten varianssianalyysi, jossa verrattiin saman käyttäytymisluokan kokonaiskestoa eri nautojen 26

välillä eri kiimavaiheissa. Ensin testattiin sfäärisyyden voimassaolo Mauchlyn testillä. Jos sfäärisyysoletus ei ollut voimassa, käytettiin vapausastetta korjaavaa Greenhouse-Geissertestiä. 4 TULOKSET 4.1 Videotiedostoista saadut tulokset Naudalla 1 (90) ei ollut nähtävissä selkeää eroa minuuteissa mitattuna käyttäytymisessä kiimapiikin aikaan verrattuna aikaan ennen ja jälkeen kiiman (kuvat 14 ja 15). Fyysistä antagonistista sosiaalista käyttäytymistä (ANT) esiintyi kuitenkin hieman enemmän, kuin muita kiimaan liittyviä käyttäytymisluokkia, ja eniten sitä esiintyi kiiman aikana. Suurin osa tämän yksilön käyttäytymisestä oli muuta kuin kiimakäyttäytymistä (MUU), ja lisäksi nauta vietti paljon aikaa niin, ettei sen käyttäytymisestä saanut selvää (EI). Luokan MUU käyttäytymistä esiintyi enemmän ennen kiimaa ja kiimapiikin aikaan kuin kiiman jälkeen. Luokan EI käyttäytymistä taas tapahtui eniten kiiman jälkeisenä aikana. Sekunteina selkein ero löytyi etenkin luokasta VOANT, jota esiintyi ennen kiimaa ja kiiman jälkeen vähemmän kuin kiiman aikaan sekä luokasta VOHAI, jota esiintyi ennen kiimaa vähemmän kuin kiiman jälkeen, ja kiiman aikaan ei ollenkaan, vaikka kyse on kiimaan liittyvästä käyttäytymisestä. Tällä lehmällä ei esiintynyt ollenkaan käyttäytymistä luokissa HAI ja VOAG kiiman jälkeisenä aikana, eikä luokassa VOHAI kiimapiikin aikaan. Luokkaa RYN ei esiintynyt missään kiiman vaiheessa kertaakaan. 27

Käyttäytymisen kesto (s) Käyttäytymisen kesto (min) Lehmän 1 (90) vähiten esiintyneet käyttäytymisluokat Lehmän 1 (90) eniten esiintyneet käyttäytymisluokat 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 240 210 180 150 120 90 60 30 0 ANT MUU EI Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin jälkeen Kuva 14 ja 15. Naudan 1 (90) käyttäytymisluokkien kokonaiskestot ennen kiimaa, kiimapiikin aikaan ja kiiman jälkeen. Kiimaa edeltävältä ja kiiman jälkeiseltä ajalta katsottiin joka tunnin ensimmäinen 15 minuutin videotiedosto eli ¼ h yhteensä 24 h ajalta. Kiimapiikin aikaan katsottiin kaikki videotiedostot 12h ajalta. Naudalla 5 (3351) oli nähtävissä eroja käyttäytymisen kokonaiskestossa minuutteina mitattuna kiiman aikana luokassa ANT ja VOANT verrattuna kiimaa edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan (Kuvat 16 ja 17). Suurin osa käyttäytymisestä oli muuta kuin kiimakäyttäytymistä (MUU) tai tapahtui niin, ettei käyttäytymistä voitu havaita (EI). Luokassa MUU ennen ja jälkeen kiiman tapahtuneita käyttäytymisiä oli selvästi vähemmän kuin kiimapiikin aikaan. Luokassa EI tilanne oli sama kuin luokassa MUU, mutta ero ei ollut niin suuri. Sekunteina selkein ero oli luokissa VOANT kiimaa edeltävän ja kiiman jälkeisen ajan välillä. Myös luokassa HAI on näkyvissä melko selkeä ero niin, että kiimassa käyttäytymistä esiintyi enemmän kuin ennen kiimaa tai kiiman jälkeen. Tällä lehmällä ei esiintynyt käyttäytymistä luokassa VOAG ennen eikä jälkeen kiiman. Luokassa VOHAI käyttäytymistä ei esiintynyt kiimaa edeltävänä aikana. Luokan RYN osalta käyttäytyminen puuttui kokonaan. 28

Käyttäytymisen kesto (min) Käyttäytymisen kesto (min) Lehmän 5 (3351) vähiten esiintyneet käyttäytymisluokat Lehmän 5 (3351) eniten esiintyneet käyttäytymisluokat 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 390 360 330 300 270 240 210 180 150 120 90 60 30 0 ANT VOANT MUU EI Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin aikaan Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin aikaan Kuvat 16 ja 17. Naudan 5 (3351) käyttäytymisluokkien kokonaiskestot ennen kiimaa, kiimapiikin aikaan ja kiiman jälkeen. Kiimaa edeltävältä ja kiiman jälkeiseltä ajalta katsottiin joka tunnin ensimmäinen 15 minuutin videotiedosto eli ¼ h yhteensä 24 h ajalta. Kiimapiikin aikaan katsottiin kaikki videotiedostot 12h ajalta. Naudalla 9 (370) minuutteina mitatut erot käyttäytymisen kestoissa näkyivät luokissa ANT ja VOANT siten, että niitä esiintyi eniten kiimapiikin aikaan ja vähiten kiimapiikin jälkeen (kuvat 18 ja 19). Luokan MUU ja EI käyttäytymisiä oli tälläkin lehmällä eniten kaikissa kiimavaiheissa. Luokassa MUU käyttäytymistä esiintyi selvästi vähemmän kiiman jälkeisenä aikana kuin ennen kiimaa tai kiimapiikin aikaan. Luokan EI osalta käyttäytymistä esiintyi selvästi enemmän kiimapiikin aikaan kuin ennen ja jälkeen kiiman. Sekunteina tarkasteltuna luokassa AG käyttäytymistä esiintyi enemmän ennen kiimaa kuin kiimapiikin aikana. Kiiman jälkeen tätä luokkaa ei esiintynyt ollenkaan. Luokassa VOAG esiintyi eniten käyttäytymistä kiimapiikin aikaan, toiseksi eniten kiimaa ennen ja vähiten kiiman jälkeen. Luokassa HAI käyttäytymistä esiintyi selkeästi eniten kiimapiikin aikaan ja toisiksi eniten kiimaa ennen. Luokassa VOHAI tämä lehmä oli selkeästi aktiivisin kiimapiikin aikaan; ennen ja jälkeen kiiman eroa ei selkeästi ollut. Luokka RYN puuttui tältäkin lehmältä kaikkien kiimavaiheiden osalta. 29

Käyttäytymisen kesto (s) Käyttäytymisen kesto (min) Lehmän 9 (370) vähiten esiintyneet käyttäytymisluokat Lehmän 9 (370) eniten esiintyeet käyttäytymisluokat 240 210 180 150 120 90 60 30 0 450 420 390 360 330 300 270 240 210 180 150 120 90 60 30 0 ANT VOANT MUU EI Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin jälkeen Kuvat 18 ja 19. Naudan 9 (370) käyttäytymisluokkien kokonaiskestot ennen kiimaa, kiimapiikin aikaan ja kiiman jälkeen. Kiimaa edeltävältä ja kiiman jälkeiseltä ajalta katsottiin joka tunnin ensimmäinen 15 minuutin videotiedosto eli ¼ h yhteensä 24 h ajalta. Kiimapiikin aikaan katsottiin kaikki videotiedostot 12h ajalta. Naudalla 6 (219) selkeimmät erot olivat minuutteina tarkasteltuna havaittavissa niin ikään luokissa ANT ja VOANT (20 ja 21). Molempia luokkia esiintyi selvästi enemmän kiimapiikin aikaan kuin ennen tai jälkeen kiiman. Luokassa MUU käyttäytymistä esiintyi enemmän kiimapiikin aikaan kuin ennen tai jälkeen kiiman, samoin luokassa EI. Kiimaa ennen ja jälkeen ei näissä kahdessa luokassa ollut suurta eroa käyttäytymisen esiintymisessä. Sekunteina tarkasteltuna eroja oli luokissa AG, VOAG, HAI ja VOHAI. Kaikissa näistä luokista käyttäytymistä esiintyi enemmän kiimapiikin aikaan kuin muina aikoina. Luokkaa AG ei esiintynyt ollenkaan kiimaa edeltävänä aikana, ja luokkia VOAG ja VOHAI ei esiintynyt kiiman jälkeisenä aikana. Kuten aiemmilla naudoilla, tälläkään ei esiintynyt missään kiimavaiheessa luokkaa RYN. 30

Käyttäytymisen kesto (s) Käyttäytymisen kesto (min) Lehmän 6 (219) vähiten esiintyneet käyttäytymisluokat Lehmän 6 (219) eniten esiintyneet käyttäytymisluokat 360 330 300 270 240 210 180 150 120 90 60 30 0 AG VOAG HAI VOHAI RYN 330 300 270 240 210 180 150 120 90 60 30 0 ANT VOANT MUU EI Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin jälkeen Kuvat 20 ja 21. Naudan 6 (219) käyttäytymisluokkien kokonaiskestot ennen kiimaa, kiimapiikin aikaan ja kiiman jälkeen. Kiimaa edeltävältä ja kiiman jälkeiseltä ajalta katsottiin joka tunnin ensimmäinen 15 minuutin videotiedosto eli ¼ h yhteensä 24 h ajalta. Kiimapiikin aikaan katsottiin kaikki videotiedostot 12h ajalta. Naudalla 17 (490) minuutteina tarkasteltuna luokissa ANT ja VOANT on näkyvissä selvä ero kiimapiikin aikaisen käyttäytymisen esiintymisen osalta (kuvat 22 ja 23). Eniten tämäkin lehmä käytti aikaansa luokan MUU tai EI käyttäytymiseen. Luokkaa MUU esiintyi selkeästi eniten kiimapiikin aikaan, ja samankaltainen ero on pienempänä näkyvissä myös luokassa EI. Sekunteina tarkasteltuna erot ovat havaittavissa luokissa HAI ja VOHAI niin, että kiimapiikin aikaan käyttäytymisiä on eniten. Luokan HAI osalta kiimaa edeltävän ja kiiman jälkeisen ajan välillä ei ollut selvää eroa. Luokkaa VOHAI ei esiintynyt kiiman jälkeen. Myöskään luokkaa VOAG ei esiintynyt kiiman jälkeen. Luokkaa AG ei puolestaan esiintynyt ennen kiimaa. Luokka RYN esiintyi tällä naudalla kerran kiiman aikana. 31

Käyttäytymisen kesto (s) Käyttäytymisen kesto (min) Lehmän 17 (490) vähiten esiintyneet käyttäytymisluokat Lehmän 17 (490) eniten esiintyneet käyttäytymisluokat 300 540 270 240 210 180 150 480 420 360 300 120 240 90 60 30 0 180 120 60 0 ANT VOANT AG VOAG MUU EI Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin jälkeen Kuvat 22 ja 23. Naudan 17 (490) käyttäytymisluokkien kokonaiskestot ennen kiimaa, kiimapiikin aikaan ja kiiman jälkeen. Kiimaa edeltävältä ja kiiman jälkeiseltä ajalta katsottiin joka tunnin ensimmäinen 15 minuutin videotiedosto eli ¼ h yhteensä 24 h ajalta. Kiimapiikin aikaan katsottiin kaikki videotiedostot 12h ajalta. Selkein yhtäläisyys kaikkien lehmien välillä on luokissa ANT ja VOANT: näitä on tapahtunut eniten kiimapiikin aikaan. Lisäksi luokkien MUU ja EI osuus on jokaisella lehmällä suuri. Muiden luokkien osalta käyttäytyminen vaihteli eri lehmien välillä. Jokaisella lehmällä suurimmat frekvenssit tapahtumille saatiin kiimapiikin aikaan. Käyttäytymisten esiintymiskerroissa oli kuitenkin eroja eri yksilöiden välillä paljonkin. Lehmällä 1 (90) ei esiintynyt muita tapahtumia kuin astumisyrityksiä, ja niitäkin vain kaksi kertaa kiimapiikin aikaan (Kuva 24). Lehmä 5 (3351) hyppäsi toisen selkään kerran kiiman aikaan, astumisyrityksiä tapahtui kaksi kiiman aikaan ja yksi ennen kiimaa. Toisen alla tämä lehmä seisoi kerran ennen kiimaa, 16 kertaa kiimapiikin aikaan ja kaksi kertaa kiiman jälkeen. Väistämistä ja astumisyritysten vastaanottamista ei tapahtunut ollenkaan (kuva 25). Lehmä 9 (370) hyppäsi ennen kiimaa neljä kertaa ja kiimapiikin aikaan 23 kertaa, väisti ennen kiimaa kerran ja kiimapiikin aikaan kuusi kertaa, yritti astua toista ennen kiimaa kaksi kertaa ja kiimapiikin aikaan 14 kertaa, vastaanotti kerran astumisyrityksen ollessaan kiimassa ja kesti toisen alla ennen kiimaa neljä kertaa ja kiimapiikin aikaan 38 kertaa. Kiiman jälkeen tapahtumia ei esiintynyt ollenkaan (kuva 26). 32

Frekvenssi Frekvenssi Lehmä 6 (219) hyppäsi toisen selkään ennen kiimaa seitsemän kertaa ja kiimapiikin aikaan 23 kertaa, väisti toisen alta kerran kiimapiikin aikaan, yritti astua toista 13 kertaa kiimapiikin aikaan, otti vastaan 7 astumisyritystä kiimapiikin aikaan ja kesti toisen alla enne kiimaa kolme kertaa ja kiiman aikana 33 kertaa (kuva 27). Tälläkään lehmällä ei tapahtumia esiintynyt kiiman jälkeen ollenkaan. Lehmä 17 (490) hyppäsi ennen kiimaa kerran ja kiimapiikin aikaan 13 kertaa toisen selkään, otti vastaan ennen kiimaa yhden ja kiimapiikin aikaan 29 astumisyritystä sekä kesti toisen alla kiimapiikin aikaan 11 ja kiiman jälkeen kolme kertaa. Tämä lehmä ei väistänyt toista kertaakaan eikä ottanut vastaan astumisyrityksiä muilta (kuva 28). Kaikkien lehmien eri tapahtumien suhteelliset frekvenssit on esitetty taulukossa 5. Lehmän 1 (90) tapahtumien frekvenssit Lehmän 5 (3351) tapahtumien frekvenssit 40 40 36 36 32 32 28 28 24 24 20 20 16 16 12 12 8 8 4 4 0 HY VÄ AY VOAY KA 0 HY VÄ AY VOAY KA Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin aikaan Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin jälkeen 24. 25. 33

Frekvenssi Frekvenssi Frekvenssi Lehmän 9 (370) tapahtumien frekvenssit Lehmän 6 (219) tapahtumien frekvenssit 40 40 36 36 32 32 28 28 24 24 20 20 16 16 12 12 8 8 4 4 0 HY VÄ AY VOAY KA 0 HY VÄ AY VOAY KA Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin aikaan Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin aikaan 26. 27. Lehmän 17 (490) tapahtumien frekvenssit 40 36 32 28 24 20 16 12 8 4 0 HY VÄ AY VOAY KA Ennen kiimapiikkiä Kiimapiikin jälkeen Kiimapiikin aikaan 28. Kuvat 24-28: Kiimaan liittyvien tapahtumien frekvenssit. 34

Taulukko 5. Eri kiimavaiheiden tapahtumien osuudet kyseisten tapahtumien kaikista esiintymiskerroista kullakin lehmällä. Kiimavaihe Luokka Lehmä 1 (90) Lehmä 5 (3351) Lehmä 9 (370) Lehmä 6 (219) Lehmä 17 (490) Ennen kiimaa HY 0,00 % 0,00 % 14,81 % 23,33 % 7,14 % VÄ 0,00 % 0,00 % 14,29 % 0,00 % 0,00 % AY 0,00 % 33,33 % 12,50 % 0,00 % 3,33 % VOAY 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % KA 0,00 % 5,26 % 9,52 % 8,33 % 0,00 % Kiimassa HY 0,00 % 100,00 % 85,19 % 76,67 % 92,86 % VÄ 0,00 % 0,00 % 85,71 % 100,00 % 0,00 % AY 100,00 % 66,67 % 87,50 % 100,00 % 96,67 % VOAY 0,00 % 0,00 % 100,00 % 100,00 % 0,00 % KA 0,00 % 84,21 % 90,48 % 91,67 % 78,57 % Kiiman jälkeen HY 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % VÄ 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % AY 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % VOAY 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % KA 0,00 % 10,53 % 0,00 % 0,00 % 21,43 % n=5 Jokaisen naudan kohdalla oli ajoittain huomattavissa myös kiimalle tyypillinen tapa muodostaa pareja, joiden kesken fyysistä sosiaalista käyttäytymistä eniten esiintyi. Välillä joukkoon liittyi kolmansia tai neljänsiäkin osapuolia, mutta niiden osuus fyysiseen sosiaaliseen käyttäytymiseen oli hyvin vähäistä verrattuna parien väliseen vastaavaan käyttäytymiseen. Fyysisen sosiaalisen käyttäytymisen lisäksi esiintyi sosiaalista käyttäytymistä ilman fyysistä kontaktia, kuten toisen seuraamista paikasta toiseen. Parit olivat myös hyvin usein tietoisia toistensa liikkeistä ja käyttivät elekieltä hyväkseen kommunikoinnissa. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan otettu huomioon kuin fyysiset kontaktit, sillä niitä on etenkin videon avulla huomattavasti helpompi tarkastella. Flehmen-reaktioita tai leuan lepuuttamista toisen naudan päällä ei huomioitu erillisinä luokkina tässä tutkimuksessa, mutta ne merkittiin ylös erillisinä kommentteina. Molempia esiintyi jokaisella lehmällä. Flehmen-reaktioita esiintyi naudalla 1 yhteensä kerran, naudalla 5 yhteensä 22 kertaa, naudalla 9 yhteensä 3 kertaa, naudalla 6 yhteensä 5 kertaa ja naudalla 17 yhteensä kerran. Se tapahtui useimmiten luokan HAI jälkeen, eli toisen takapään tai virtsan haistelemisen yhteydessä. Leuan lepuuttamisen esiintyminen oli paljon runsaampaa kuin flehmenin, ja se liittyi hyvin usein halukkuuteen tai aikomukseen hypätä toisen naudan selkään. Toistomittauksen varianssianalyysissä löytyi nautojen välisille kokonaiskestojen keskiarvoille merkitsevä ero luokassa ANT eri kiimavaiheiden välille (F=15,398; p=0.017). Luokassa VOANT merkitsevää eroa ei ollut kiimavaiheiden välillä (F=6,548; p=0.062). 35

Myöskään luokissa AG (F=1,448; p=0,291) ja VOAG (F=3,176; p=0.147) ei löytynyt merkitseviä eroja eri kiimavaiheiden välillä. Luokassa HAI puolestaan löytyi merkitsevä ero (F=9,076; p=0.037). Luokassa VOHAI ei ollut merkitsevää eroa kiimavaiheiden välillä (F=3,19; p=0.144). Luokissa MUU (F=8,388; p=0.011) ja EI (F=5,819; p=0.028) tilastollisesti merkitseviä eroja oli eri kiimavaiheiden välillä (taulukko 5, kuvat 29-35). Taulukko 6. Tests of within subject effects -taulukon koonti SPSS:stä. Luokka SS df MS F p ANT Kiimavaihe 16322,698 1,004 16253,152 15,398 0,017 Virhevaihtelu 4240,221 4,017 1055,539 VOANT Kiimavaihe 16729,676 1,012 16527,188 6,548 0,062 Virhevaihtelu 10220,483 4,049 2524,195 AG Kiimavaihe 13,116 2,000 6,558 1,448 0,291 Virhevaihtelu 36,224 8,000 4,528 VOAG Kiimavaihe 37,888 1,001 37,867 3,176 0,149 Virhevaihtelu 47,713 4,002 11,922 HAI Kiimavaihe 52,368 1,044 50,142 9,076 0,037 Virhevaihtelu 23,079 4,178 5,525 VOHAI Kiimavaihe 10,273 1,064 9,656 3,190 0,144 Virhevaihtelu 12,880 4,256 3,026 MUU Kiimavaihe 78694,695 2,000 39347,348 8,388 0,011 Virhevaihtelu 37526,239 8,000 4690,780 EI Kiimavaihe 36417,494 2,000 18208,747 5,819 0,028 Virhevaihtelu 25033,393 8,000 3129,174 n=5 36

29. 30. 31. 32. 33. 34. 37

35. Kuvat 29-35: Nautojen väliset (n=5) kokonaiskestojen keskiarvot ja keskihajonnat kiiman eri vaiheissa käyttäytymisluokittain. Luokkaa RYN esiintyi vain kerran yhdellä naudalla yhdessä kiimavaiheessa, joten sitä ei otettu mukaan tarkasteluun. 4.2 Aktiivisuusmittauksista saadut tulokset Tuntikohtaisia lepo-osuuksia ja aktiivisuustasoja tarkasteltaessa arvot vaihtelivat paljon eri tuntien välillä (kuvat 36 ja 37). Selvää säännönmukaisuutta on vaikea havaita. 38

g-summa % 120 Faros: Lepo-osuus 100 80 60 40 20 0-40 -30-20 -10 0 10 20 30 40 Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Kuva 36. Jokaisen lehmän lepoprosentti eri mittausaikoina Faros-antureilla mitattuna. -6-6 h kuvaa 12 h mitattua kiimajaksoa, jonka vasemmalla puolella on aika ennen kiimaa ja oikealla aika kiiman jälkeen. Tunti 0 on kiimapiikin huippukohta. 0 % kohdalla olevat pisteet kuvaavat ajanjaksoja, jolloin lehmiltä puuttui mittarit niiden akkujen lataamisesta johtuen, tai mittaus ei jostain muusta syystä ole ollut käynnissä. 2 250 Faros: Aktiivisuus 2 000 1 750 1 500 1 250 1 000 750 500 250 0-40 -30-20 -10 0 10 20 30 40 Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Kuva 37. Jokaisen lehmän aktiivisuustaso g-summina eri mittausaikoina Faros-antureilla mitattuna. -6-6 h kuvaa 12 h mitattua kiimajaksoa, jonka vasemmalla puolella on aika ennen kiimaa ja oikealla aika kiiman jälkeen. Tunti 0 on kiimapiikin huippukohta. 0 g:n kohdalla olevat pisteet kuvaavat ajanjaksoja, jolloin lehmiltä puuttui mittarit niiden akkujen lataamisesta johtuen, tai mittaus ei jostain muusta syystä ole ollut käynnissä. 39

% Nautojen lepo-osuuksien keskiarvot laskivat kaikilla muilla lehmillä, paitsi lehmällä 1 (90) kiiman aikana, ja nousivat ennen kiimaa ja kiiman jälkeen (kuva 38). Aktiivisuustaso puolestaan nousi kiiman aikana ja laski ennen ja jälkeen kiiman kaikilla muilla lehmillä, paitsi lehmällä 1 (90) (kuva 39). Karkeasti voidaan siis sanoa, että naudat olivat aktiivisempia kiiman aikaan kuin ennen tai jälkeen kiiman. 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Lepo-osuuksien keskiarvot kiimaa ennen kiiman aikana kiiman jälkeen Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Kaikki lehmät Kuva 38. Jokaisen lehmän lepoprosentin keskiarvo sekä kaikkien lehmien lepoprosenttien keskiarvo kiimavaiheiden mukaan kuvattuna. Mittaukset tehtiin Faros-antureilla. 40

g-summa 1 300 1 200 1 100 1 000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Faros: Aktiivisuuden keskiarvot kiimaa ennen kiiman aikana kiiman jälkeen Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Kaikki lehmät Kuva 39. Jokaisen lehmän aktiivisuuden keskiarvo sekä kaikkien lehmien aktiivisuuksien keskiarvot g-summana kiimavaiheiden mukaan kuvattuna. Mittaukset tehtiin Faros-antureilla. Lepo-osuuksien tuntikohtaiset keskiarvot vaihtelivat myös paljon, mutta kiiman lähestyessä, 6h ennen kiimapiikin huippua, on huomattavissa selkeä lepo-osuuden lasku (kuva 40). Vastaavasti saman tunnin kohdalla aktiivisuustasossa on huomattava nousu (kuva 41). Tämän lisäksi aktiivisuudessa on nähtävissä toinenkin huippu kolme tuntia kiimapiikin huipun jälkeen. 41

g-summa g-summa 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Faros: Lepo-osuuksien (%) keskiarvot 0-40 -30-20 -10 0 10 20 30 40 mittaustunti Kuva 40. Kaikkien lehmien lepo-osuuksien (%) keskiarvo jokaiselta tunnilta. Tunti 0 on kiimapiikin huippukohta. 1 800 Faros: Aktiivisuuden keskiarvot 1 600 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 0-40 -30-20 -10 0 10 20 30 40 mittaustunti Kuva 41. Kaikkien lehmien aktiivisuuksien keskiarvo jokaiselta tunnilta. Tunti 0 on kiimapiikin huippukohta. Korkein aktiivisuustaso edeltää kiimapiikkiä. Aktiivisuuden kokonaiskesto on kaikilla lehmillä, paitsi lehmällä 1 korkeimmillaan kiimapiikin aikaan (kuva 42). Lehmällä 1 aktiivisuus on sen sijaan alhaisin kiimapiikin aikaan. Ennen kiimaa ja kiiman jälkeen lasketuissa kokonaiskestoissa ei ole keskenään niin suurta eroa 42

Min kuin niiden ja kiiman ajan välillä. Lepoaikojen kokonaiskestot olivat lehmillä 6, 9 ja 17 lyhimmät kiiman aikaan (kuva 43). Lehmällä 1 lepoa esiintyi vähiten ennen kiima ja eniten kiiman jälkeen. Lehmällä 5 lepoa esiintyi vähiten kiiman jälkeen ja eniten ennen kiimaa. 400 Aktiivisuuden kokonaiskestot 350 300 250 200 150 100 50 0 Ennen kiimaa Kiiman aikaan Kiiman jälkeen Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Keskiarvo Kuva 42. Jokaisen lehmän aktiivisuuden kokonaiskestot sekä kaikkien lehmien kokonaiskestojen keskiarvot eri kiimavaiheiden mukaan. Kestot on laskettu jokaisesta kiimavaiheesta 12h ajalta. Lehmältä 1 oli dataa kiimapiikin ajalta yhteensä 8h, ja kiima-ajan kokonaiskesto on skaalattu (kerroin 12h/8h = 1,5). Lehmältä 5 oli dataa kiiman jälkeiseltä ajalta 5h, ja kiiman jälkeisen ajan kokonaiskesto on tällä skaalattu (kerroin 12h/5h=2,4). 43

Min 700 650 600 550 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Lepoaikojen kokonaiskestot Ennen kiimaa Kiiman aikaan Kiiman jälkeen Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Keskiarvo Kuva 43. Jokaisen lehmän lepoaikojen kokonaiskestot sekä kaikkien lehmien kokonaiskestojen keskiarvot eri kiimavaiheiden mukaan. Kestot on laskettu jokaisesta kiimavaiheesta 12h ajalta, paitsi lehmällä 1 ja 5. Lehmältä 1 oli dataa kiimapiikin ajalta yhteensä 8h, ja kiima-ajan kokonaiskesto on skaalattu (kerroin 12h/8h=1,5). Lehmältä 5 oli dataa kiiman jälkeiseltä ajalta 5h, ja kiiman jälkeisen ajan kokonaiskesto on tällä skaalattu (kerroin 12h/ h=2,4). Movesense-antureilla mitattuna tuntikohtainen aktiivisuus vaihtelee myös paljon jokaisella lehmällä (kuva 44). Aktiivisuuksien keskiarvoja tarkasteltaessa tulos on osittain yhtenevä Faros-antureiden tulosten kanssa: kaikkien lehmien aktiivisuustaso nousee kiiman aikaan verrattuna aikaan ennen kiimaa (kuva 45). Muilla lehmillä aktiivisuus laskee jälleen kiiman jälkeen, paitsi lehmällä 5 se nousee selvästi. Lehmä 5 on kuvaajan mukaan ollut huomattavasti aktiivisempi kiiman jälkeen kuin kiiman aikaan tai sitä ennen. 44

g-summa g-summa 900 000 Movesense: Aktiivisuus 800 000 700 000 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 0-40 -30-20 -10 0 10 20 30 40 Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Kuva 44. Jokaisen lehmän aktiivisuustaso g-summina eri mittausaikoina Movesense-antureilla mitattuna. -6-6 h kuvaa 12 h mitattua kiimajaksoa, jonka vasemmalla puolella on aika ennen kiimaa ja oikealla aika kiiman jälkeen. Tunti 0 on kiimapiikin huippukohta. 450 000 Movesense: Aktiivisuuksien keskiarvot 400 000 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 Ennen kiimaa Kiiman aikaan Kiiman jälkeen Lehmä 1 Lehmä 5 Lehmä 6 Lehmä 9 Lehmä 17 Kaikki lehmät Kuva 45. Jokaisen lehmän aktiivisuuden keskiarvo sekä kaikkien lehmien aktiivisuuksien keskiarvot g-summana kiimavaiheiden mukaan kuvattuna. 45

5 TULOSTEN TARKASTELU Vaikka käyttäytymisten kokonaiskestojen keskiarvoissa näyttää olevan kuvien perusteella eroja, tilastollisia eroja ei aina löytynyt. Tämä voi johtua siitä, että tutkimuksen otanta oli hyvin pieni, vain viisi nautaa. Näin ollen eroja ei voida välttämättä pitää satunnaisuudesta poikkeavina. Lisäksi saman luokan sisällä käyttäytymisten kokonaiskestot saattoivat vaihdella hyvin paljon eri nautojen välillä. Erot käyttäytymisten kokonaiskestoissa eivät olleet välttämättä tarpeeksi säännönmukaisia. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei välttämättä löydy, kun hajontaa on niin paljon. Lisäksi yksi poikkeava arvo aineistossa ei vielä riitä siihen, että ero olisi tilastollisesti merkitsevä. Tilastollisia eroja löytyi luokista ANT, HAI, MUU ja EI. Kuvista tarkasteltuna luokan ANT erot näyttäisivät sijoittuvan kiimaa edeltävän ajan ja kiimapiikin ajan välille sekä kiimapiikin ajan ja kiiman jälkeisen ajan välille. Luokan HAI osalta eroja näyttäisi löytyvän myöskin kiimaa edeltävän ajan ja kiimapiikin väliltä sekä kiimapiikin ja kiiman jälkeisen ajan väliltä. Luokan MUU osalta ero löytyy ainakin kiimapiikin ja kiiman jälkeisen ajan väliltä. Luokassa EI ero löytyy kiimaa edeltävän ajan ja kiimapiikin väliltä. Tutkimukseen käytettävissä oleva koeasetelma, laitteisto, aika ja yksilöiden määrä olivat rajallisia, ja kaikki nämä tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin. Tutkimus täytyi suorittaa yhden siemennyskauden aikana, minkä vuoksi aineisto jäi hyvin pieneksi. Ongelmia aiheuttivat myös kiimakiertojen epäsäännöllisyys ja ajankohdan ennustamattomuus, minkä vuoksi aktiivisuusmittarit olivat välillä kiimattomilla yksilöillä kiimassa olevien sijaan. Vaikka tulevien kiimojen ajankohdan useimmiten pystyy ennustamaan erilaisten fysiologisten ja käyttäytymiseen liittyvien kiimamerkkien ja Heatime-järjestelmän avulla, ennusteet eivät aina toteudu. Osalla naudoista oli myös hormonihoitojaksoa meneillään, mikä sekoitti kiertoja entisestään. Tutkimuspaikka sijaitsi Maaningalla, kun taas itse asun Joensuussa. Välimatka osaltaan myös hankaloitti koeosion suorittamista, etenkin kun suoritin koetta yksin. Parhaimmat tulokset olisi saatu, jos paikan päällä olisi voinut olla koko ajan, tai ainakin joka päivä. Näin oltaisiin saatu mittarit kiimassa oleville yksilöille oikeaan aikaan. Aineiston analysointiin ja tulosten laskentaan päätyi lopulta mukaan 18 naudasta viisi yksilöä. Kiihtyvyysantureiden laittaminen oikealle yksilölle oikeaan aikaan oli myös hyvin haastavaa, varsinkin kun navetassa ei voinut olla tarkkailemassa kiimakiertoa jatkuvasti. Nautojen tunnistamiseksi olisi kannattanut merkitä yksilöt jollakin tapaa videoiden katselemisen helpottamiseksi. Yksilöt voi tunnistaa myös kuvioiden, värityksen ja muun 46

ulkoisen olemuksen perusteella, mutta se vaatii enemmän tarkkuutta ja aikaa tutkijalta. Etenkin hämärän aikaan kuvatuissa videoissa yksilöiden merkitseminen olisi auttanut tunnistamista. Hämärä navetta lisäsi luokan EI määrää huomattavasti, ja merkittäviä kiimaan liittyviä tapahtumia saattoi mennä etenkin yöaikaan ohi huonon kuvan takia. Kuvassa näkyi myös paljon pölyä ja lehmät olivat todella huonosti havaittavissa etenkin kamerassa 1. Lisäksi kohteet ylivalottuivat joissakin kohdissa navettaa, jolloin yksilöiden värityksistä ei saanut mitään selvää. En pystynyt itse vaikuttamaan laitteistoon tai asetelmaan, ja lisäksi kameroita ei voitu kiinnittää minne tahansa navetan rakenteen vuoksi. Jatkotutkimuksia ajatellen näihin seikkoihin kannattaa kuitenkin panostaa. Tutkimukseen käytetyt videokamerat olisi myös kannattanut asentaa paremmille paikoille tai niitä olisi voinut olla enemmän, jotta kaikki katvealueet oltaisiin saatu poistettua ja virhemarginaali vähenisi EI-luokkien poistuttua. Lisäksi kamera 2 kääntyi kesken tallennuksen, mikä muutti tarkkailtavaa aluetta naudan nro 9 osalta siten, että kamerasta 2 ei voitu katsella kameran 1 katvealueen tapahtumia (kuva 46). Toisaalta tällä ei välttämättä ollut huonontavaa tai parantavaa vaikutusta tutkimuksen kannalta, sillä kameran 2 kuvaamista videoista oli monesti muutoinkin vaikea saada selvää kameran 1 katvealueen osalta, sillä etäisyys oli niin suuri. Muutenkin jokin osa aitauksesta jäi aina näkymättä, eli kameran kääntyminen ei vähentänyt kriittisesti tarkkailtavan alueen pinta-alaa, vaan aiheutti sen, että videolla näkyi hieman eri kohta pihatosta kuin yleensä. Kamera käännettiin parempaan asentoon kesken kokeen (kuva 47). Kameran kääntymisen olisi voinut ehkäistä kiinnittämällä sen eri paikkaan. Koeasetelman toimivuus olisi myös ollut hyvä päästä tarkastamaan päivittäin, mutta se ei ollut mahdollista tutkimusaseman kaukaisen sijainnin vuoksi. 47

Kuva 46. Näkymä kamerasta 2 kameran ollessa kääntyneenä väärään asentoon (ks. myös kuvat 5 ja 47). Näkymä on videotiedostosta 24.3.2016 klo 18:31:34. Kuvassa näkyvä aikaleima on virheellinen. Kuva 47. Näkymä kamerasta 2 valoisan aikaan 29.3.2016 kameran asennon korjaamisen jälkeen. Videotiedosto alkoi klo 13:03:44. Kuvassa näkyvä aikaleima on virheellinen. 48