54/2012 Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet Lausuntotiivistelmä
54/2012 Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet Lausuntotiivistelmä
Oikeusministeriö, Helsinki 2012
3.9.2012 Julkaisun nimi Tekijä Oikeusministeriön julkaisu Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet Lausuntotiivistelmä Johanna Hossa 54/2012 Mietintöjä ja lausuntoja OSKARI numero OM 15/41/2011 HARE numero OM016:00/2012 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-239-2 URN Pysyvä osoite Asia- ja avainsanat Tiivistelmä URN:ISBN:978-952-259-239-2 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-259-239-2 raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalirikokset Lausuntopyynnön kohteena olleessa arviomuistiossa (selvityksiä ja ohjeita 25/2012) esitettiin jatkovalmistelussa pohdittavaksi useita rikoslain (39/1889) 20 lukua koskevia lainsäädäntömuutoksia. Nykyisin sukupuoliyhteyteen pakottamiseksi kutsuttu teko siirrettäisiin raiskausta koskevaan pykälään (20 luvun 1 ), missä yhteydessä sen enimmäisrangaistus korotettaisiin neljään vuoteen vankeutta. Raiskaukseksi katsottaisiin jatkossa myös ne sukupuoliyhteyden sisältävät teot, jotka nykyisin katsotaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Raiskauksen kohdistuminen alle 18-vuotiaaseen henkilöön lisättäisiin rikoslain 20 luvun 2 :ään niiden kvalifiointiperusteiden joukkoon, jotka tekevät teon törkeäksi raiskaukseksi. Sukupuoliyhteyden määritelmää (rikoslain 20 luvun 10 :n 1 momentti) muutettaisiin niin, että se käsittää myös esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin peniksellä tapahtuvan tunkeutumisen peräaukkoon. Lisäksi muistion ehdotusten mukaan kumottaisiin syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista koskevat rikoslain 20 luvun 11 ja 12, jolloin myös kaikki aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset tulisivat virallisen syytteen alaisiksi ja asianomistajan vakaa tahto ei voisi enää estää syytteen nostamista raiskauksesta. Oikeusministeriö pyysi ehdotuksista lausunnon 42 viranomaiselta, organisaatiolta ja asiantuntijalta. Lausuntoja saapui 28. Tässä lausuntotiivistelmässä käsitellään kootusti mietinnöstä annettuja lausuntoja. Johdannon jälkeen lausuntopalautetta käsitellään ensin yleisluonteisemmin ja sitten yksityiskohtaisemmin. Eräät lausunnonantajat esittivät muistion ehdotuksia pidemmälle meneviä uudistuksia, toiset puolestaan kriminalisointien rajaamista verrattuna ehdotettuun. Lausunnonantajista 11 kannatti ehdotuksia sellaisinaan. Lausunnonantajista 19 kannatti ehdotusta sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavien tekojen siirtämisestä RL 20:1:n alle, 23 kannatti ehdotusta seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavien sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen siirtämisestä RL 20:1:n alle, 24 kannatti ehdotusta törkeää raiskausta koskevan RL 20:2:n täydentämisestä, 25 kannatti ehdotusta sukupuoliyhteyden määritelmän laajentamisesta, 24 kannatti
ehdotusta nykyisin RL 20:3:n mukaan rangaistavan rikoksen enimmäisrangaistuksen korottamisesta ja 25 kannatti ehdotusta syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista koskevien RL 20:11 12:n kumoamisesta. Osa lausunnonantajista (12) nosti esiin tarpeen raiskauksen määrittelemiseen suostumuksen puuttumisen kautta. Eräät lausunnonantajat katsoivat, että seksuaalisen häirinnän kriminalisointitarvetta tulisi pohtia jatkovalmistelussa. Myös lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, tahallisuuteen ja seksuaalirikosten rangaistuksiin liittyvät kysymykset nousivat esiin lausuntopalautteessa.
3.9.2012 Publikationens titel Författare Justitieministeriets publikation Behoven av att ändra lagstiftningen om våldtäktsbrott Sammandrag av utlåtandena Johanna Hossa 54/2012 Betänkanden och utlåtanden OSKARI nummer 15/41/2011 HARE nummer OM016:00/2012 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-239-2 URN Permanent adress Sak- och nyckelord URN:ISBN:978-952-259-239-2 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-259-239-2 våldtäkt, tvingande till sexuell handling, sexuellt utnyttjande, sexualbrott Referat I den bedömningspromemoria som ligger till grund för begäran om utlåtande (utredningar och anvisningar 25/2012) föreslogs att man vid den fortsatta beredning överväger ett flertal lagstiftningsändringar som gäller 20 kap. i strafflagen (39/1889). Det föreslås att den gärning som för närvarande kallas tvingande till samlag ska överföras till paragrafen om våldtäkt (20 kap 1 ). I det sammanhanget ska maximistraffet höjas till fängelse i fyra år. Som våldtäkt ska i fortsättningen anses också de gärningar där det ingår samlag och som för närvarande betraktas som sexuellt utnyttjande. Att våldtäkten riktar sig mot en person som är under 18 år fogas till kvalificeringsgrunderna för grov våldtäkt i 20 kap. 2 i strafflagen. Definitionen för samlag (20 kap. 10 1 mom. i strafflagen) ändras så att det också omfattar ett inträngande i analöppningen med ett föremål eller någon annan kroppsdel än penis. Enligt promemorians förslag upphävs dessutom strafflagens 20 kap. 11 och 12, som gäller åtalsrätt och åtgärdseftergift. Detta innebär att också alla sexualbrott mot vuxna kommer att höra under allmänt åtal och målsägandens fasta vilja kan inte längre hindra att åtal väcks för våldtäkt. Justitieministeriet begärde utlåtande om förslagen av 42 myndigheter, organisationer och sakkunniga. Tjugoåtta utlåtanden kom in. I detta sammandrag behandlas i samlad form utlåtandena om betänkandet. Efter inledningen behandlas remissvaren först mera allmänt och sedan mera detaljerat. Vissa remissinstanser föreslog längre gående reformer än promemorians förslag, andra å sin sida en avgränsning av kriminaliseringarna jämfört med förslaget. Av remissinstanserna understödde 11 förslagen som sådana. Av remissinstanserna understödde 19 att gärningar som bestraffas som tvingande till samlag överförs att lyda under SL 20:1, 23 understödde att de gärningar där det ingår samlag och som betraktas som sexuellt utnyttjande överförs att lyda under SL 20:1, 24 understödde förslaget om en komplettering av SL 20:2 om grov våldtäkt, 25 understödde förslaget om en komplettering av definitionen för samlag, 24 understödde förslaget om att maximistraffet för brott som för närvarande
bestraffas enligt SL 20:3 ska höjas och 25 understödde förslaget om ett upphävande av SL 20:11 12, som gäller åtalsrätten och åtgärdseftergift. En del av remissinstanserna (12) lyfte fram behovet av att definiera våldtäkt via brist på samtycke. Vissa remissinstanser ansåg att behovet av att kriminalisera sexuellt trakasseri ska dryftas vid den fortsatta beredningen. Också frågorna om sexuellt utnyttjande av barn, uppsåt och straffen för sexualbrott kom fram i remissvaren.
SISÄLLYS 1 Johdanto 10 1.1 Arviomuistion sisältö 10 1.2 Lausuntopyyntö 12 2 Yleinen lausuntopalaute 14 3 Yksityiskohtainen lausuntopalaute 18 3.1 Sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavien tekojen siirtäminen rikoslain 20 luvun 1 :n alle 18 3.2 Seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavien sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen siirtäminen rikoslain 20 luvun 1 :n alle raiskauksiksi _ 23 3.3 Törkeää raiskausta koskevan rikoslain 20 luvun 2 :n täydentäminen 27 3.4 Sukupuoliyhteyden määritelmän laajentaminen 31 3.5 Nykyisin rikoslain 20 luvun 3 :n mukaan rangaistavan rikoksen enimmäisrangaistuksen korottaminen 34 3.6 Syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista koskevien rikoslain 20 luvun 11 ja 12 :n kumoaminen 35 4 Muita lausunnoissa esiin nostettuja asioita 40 4.1 Raiskauksen määritteleminen uhrin suostumuksen puuttumisen kautta ja muita raiskaussäännöksen kirjoittamistapaan liittyviä kysymyksiä 40 4.2 Seksuaalinen häirintä 46 4.3 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 48 4.4 Tahallisuus uhrin iän suhteen 50 4.5 Seksuaalirikosten rangaistukset 51 9
1 Johdanto 1.1 Arviomuistion sisältö Oikeusministeriössä laadittu raiskausrikosten lainsäädännöllisiä muutostarpeita koskeva arviomuistio (selvityksiä ja ohjeita 25/2012) julkaistiin 4 päivänä toukokuuta 2012. Muistiossa esitetään jatkovalmistelussa pohdittavaksi useita lainsäädäntömuutoksia, jotka koskevat raiskaukseksi määritettävien tekojen piiriä, törkeäksi raiskaukseksi katsottavia tekoja, sukupuoliyhteyden määritelmää, raiskausrikosten ja eräiden muiden seksuaalirikosten rangaistusasteikkoja sekä syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista. Muutokset olisivat seuraavat: 1. Nykyisin rikoslain 20 luvun 3 :n mukaan sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot siirretään rikoslain 20 luvun 1 :n alle (raiskaus). Tämä tarkoittaa sitä, että nämä kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyt raiskausrikokset olisivat jatkossa rikosnimikkeeltään raiskauksia. 2. Nykyisin rikoslain 20 luvun 5 :n mukaan seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavat asemaa hyväksikäyttäen tehdyt sukupuoliyhteyden sisältävät teot myös siirretään rikoslain 20 luvun 1 :n alle raiskauksiksi. Muutos tarkoittaa näiden tekojen siirtymistä ankarampiin rangaistuksiin johtavien rangaistusasteikkojen piiriin. 3. Törkeää raiskausta koskevaa rikoslain 20 luvun 2 :ää täydennetään niin, että raiskauksen kohdistuminen lapseen (alle 18-vuotiaaseen henkilöön) lisätään teon törkeäksi tekeviin pykälän 1 momentin kvalifiointiperusteisiin. Samalla pykälään tehdään kaksi teknisluonteista muutosta. 4. Sukupuoliyhteyden määritelmää (rikoslain 20 luvun 10 :n 1 momentti) muutetaan niin, että se käsittää myös esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin peniksellä tapahtuvan tunkeutumisen peräaukkoon. Muutos koskisi raiskausrikosten lisäksi niitä muitakin rikoslain 20 luvun säännöksiä, joissa nykyisin käytetään kyseistä määritelmää. 5. Lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyn raiskauksen (nykyinen rikoslain 20 luvun 3 :n mukainen pakottaminen sukupuoliyhteyteen) enimmäisrangaistus korotetaan kolmesta vuodesta neljään vuoteen vankeutta. 6. Kumotaan syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista koskevat rikoslain 20 luvun 11 ja 12, jolloin myös kaikki aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset tulevat virallisen syytteen alaisiksi ja asianomistajan vakaa tahto ei voi enää estää syytteen nostamista raiskauksesta. Arviomuistiossa tarkastellaan myös raiskauksen määrittelemistä rikoksen tunnusmerkistössä uhrin suostumuksen puuttumisen kautta. Johtopäätös on, että suostumuksen puuttumista ei ole syytä nimenomaisesti ottaa tunnusmerkistötekijäksi, mutta että tunnusmerkistön on katettava sellaiset tekotavat, jotka ilmentävät vapaaehtoisen ja vapaasta tahdosta annetun suostumuksen puuttumista. Tähän näkökohtaan liittyy konkreettisesti 10
edellä oleva 2 kohta, jonka mukaan sukupuoliyhteyden sisältävät seksuaaliset hyväksikäytöt siirretään rikoslain 20 luvun 5 :stä raiskausta koskevaan 1 :ään. Rikoslain 20 luvun 5 :ssä nykyisin rangaistavaksi säädettyjen sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen siirtäminen rikoslain 20 luvun 1 :ään ei arviomuistion mukaan välttämättä onnistu sellaisenaan, vaan on pohdittava sitä, onko rikoslain 20 luvun 1 :n 2 momentissa nykyisin rangaistavaksi säädettyjen tekojen (puolustuskyvyttömyyden hyväksikäyttö) ja rikoslain 20 luvun 5 :ssä nykyisin rangaistavaksi säädettyjen asemaa hyväksikäyttäen tehtyjen tekojen määrittelyssä ja suhteessa toisiinsa tarkistamisen varaa esimerkiksi päällekkäisyyksien poistamiseksi. Lainsäädäntötekninen haaste on, miten raiskausta koskeva sääntely voidaan sisällyttää yhteen pykälään siihen tehtävien merkittävien muutosten ja täydennysten jälkeen. Arviomuistion mukaan jatkossa saattaa olla aihetta pohtia sitäkin, onko seksuaaliseen tekoon pakottamista (rikoslain 20 luvun 4 ) koskevat teot ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan 5 :ään jäävät muut kuin sukupuoliyhteyden sisältävät teot syytä keskittää saman pykälän ja yhteisen rikosnimikkeen alle. Jos edellä 2 kohdassa todetun mukaisesti sukupuoliyhteyden sisältävät seksuaaliset hyväksikäytöt muuttuisivat raiskauksiksi, tulisi pohtia myös näiden rikosten rangaistusarvoa suhteessa toisiinsa ja tähän liittyen niiden rangaistusasteikkojen yhtenäistämistä. Rangaistusasteikkojen lisäksi arviomuistiossa tarkastellaan rangaistuksiin liittyen valintaa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä. Suomessa ollaan ryhtymässä selvittämään mahdollisuutta ottaa käyttöön ehdottoman vankeuden ja ehdollisen vankeuden yhdistelmä, joka voisi olla käyttökelpoinen myös seksuaalirikosten seuraamuksena. Syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista koskevat rikoslain 20 luvun 11 ja 12 :t perustuvat pitkälti sille, että rikoksen uhrille on haluttu antaa mahdollisuus eräissä tapauksissa harkita sitä, haluaako hän olla viemässä läpi raskasta ja jopa kärsimystä aiheuttavaa rikosprosessia. Arviomuistiossa korostetaan sitä, että pykälien kumoamisen vastapainoksi on kiinnitettävä huomiota uhriystävälliseen ja uhrilähtöiseen rikosprosessiin. 11
1.2 Lausuntopyyntö Oikeusministeriö pyysi 7 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä lausuntopyynnöllä 42 viranomaiselta, organisaatiolta ja asiantuntijalta kirjallisen lausunnon arviomuistiosta. Lausuntoaika päättyi 21 päivänä kesäkuuta 2012. Lausuntoja saapui 28. Pyydetyn lausunnon antoivat: - Sisäasiainministeriö - Sosiaali- ja terveysministeriö - Ulkoasiainministeriö - Eduskunnan oikeusasiamies - Valtakunnansyyttäjänvirasto - Poliisihallitus - Lapsiasiavaltuutetun toimisto - Helsingin käräjäoikeus - Oulun käräjäoikeus - Keski-Suomen syyttäjänvirasto - Helsingin poliisilaitos - Pohjois-Karjalan poliisilaitos - Suomen tuomariliitto ry - Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry - Suomen Asianajajaliitto - Suomen Lakimiesliitto ry - Suomen Syyttäjäyhdistys ry - Tasa-arvoasiain neuvottelukunta - Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry - Amnesty International/Suomen osasto - Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry - Lastensuojelun Keskusliitto - Mannerheimin Lastensuojeluliitto - Professori Johanna Niemi - Professori Pekka Viljanen Lausunnon toimittivat myös Miesten tasa-arvo ry, Naisjärjestöjen Keskusliitto ry ja Exit pois prostituutiosta ry. 12
Lausuntoa eivät antaneet: - Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto - Keskusrikospoliisi - Helsingin hovioikeus - Turun hovioikeus - Pohjois-Savon käräjäoikeus - Helsingin syyttäjänvirasto - Itä-Suomen syyttäjänvirasto - Lapin poliisilaitos - Julkiset oikeusavustajat ry - Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry - Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos - Sexpo-säätiö - Professori Raimo Lahti - Professori Kimmo Nuotio - Professori Terttu Utriainen Korkein oikeus ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta lausunnon antamiseen. 13
2 Yleinen lausuntopalaute Lausunnonantajista sisäasiainministeriön poliisiosasto, eduskunnan oikeusasiamies, Poliisihallitus, lapsiasiavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos, Pohjois-Karjalan poliisilaitos, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Lakimiesliitto, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Lastensuojelun Keskusliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto suhtautuvat muutosehdotuksiin myönteisesti ja kannattavat niitä sellaisinaan. Sisäasiainministeriön poliisiosasto toteaa muistiossa esitettyjen raiskausrikosten lainsäädäntömuutostarpeiden olevan oikeansuuntaisia, hyvin perusteltuja ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta vahvistavia. Sisäasiainministeriö pitää erittäin kannatettavana, että lainsäädäntöhanke raiskausrikoksia koskevan lainsäädännön tarkistamiseksi ja kokonaisuudistamiseksi käynnistetään nopeasti. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että oikeusministeriön arviomuistio sisältää monia tärkeitä ja oikeansuuntaisia esityksiä raiskauksia koskevan lainsäädännön kehittämiseksi edelleen. Ulkoasiainministeriö toteaa, että kuten arviomuistiossa todetaan, raiskausrikoksia ja seksuaalirikoksia yleensäkin koskevat monet kansainväliset velvoitteet, joiden täyttämiseksi on syytä tarkastella raiskaus- ja seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä. Eduskunnan oikeusasiamies toteaa, että kaikki henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaa parantavat toimenpiteet ovat tärkeitä. Ensisijaista luonnollisesti on pyrkiä estämään loukkausten tapahtumista, mutta tärkeää on myös rikosvastuun toteuttaminen. Valtakunnansyyttäjänvirasto toteaa, että muistiossa ei esitetä rangaistavan käyttäytymisen alan olennaista laajentamista tai supistamista. Valtakunnansyyttäjänviraston näkemyksen mukaan Suomen kansainväliset velvoitteet antavat kuitenkin aiheen pohtia, tulisiko raiskauksen soveltamisalaa laajentaa. Poliisihallitus toteaa muistiossa esitettyjen raiskausrikosten lainsäädäntömuutosten olevan hyvin perusteltuja. Muutoksille on löydettävissä erivahvuisia perusteita, mutta tässä yhteydessä muistiossa esiin nostetut muutostarpeet vaikuttavat perustelluimmilta. Poliisihallitus voi yhtyä esitettyyn näkemykseen ja toteaa muutosehdotusten olevan kannatettavia. Poliisihallitus pitää tärkeänä, että lainsäädäntöhanke raiskausrikoksia koskevan lainsäädännön tarkistamiseksi ja kokonaisuudistamiseksi käynnistetään arviomuistion ehdotusten pohjalta ja että tarvittavat lainsäädäntömuutokset valmistellaan heti lausuntokierroksen jälkeen. Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotettuja muutoksia raiskausrikoksia koskevaan lainsäädäntöön perusteltuina, tärkeinä ja lapsen ihmisoikeuksia vahvistavina. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta lainsäädäntö on viime vuosina jo aiemmin kiristynyt, 14
kun Suomi liittyi Euroopan neuvoston ns. Lanzaroten sopimukseen. Tämä on osoittanut entistä vahvempaa yhteiskunnallista tukea tekojen tuomittavuudelle ja rikosten ehkäisemiselle. Helsingin käräjäoikeus toteaa, että seksuaalirikoslainsäädännön uudistamiseen liittyvässä keskustelussa on korostunut uhrin seksuaalinen itsemääräämisoikeus muun muassa perusteltaessa, mitkä teot on määriteltävä raiskauksiksi. Kysymys on osin oikeuspoliittinen. Vaikka kaikki seksuaalirikokset ovat niin fyysisen kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksia, niin perusteltuna ei kuitenkaan voida pitää raiskausrikosnimikkeen liiallista sisällöllistä laajentamista, mikä viime kädessä johtaa siihen, että kaikkia seksuaalirikoksia kutsutaan raiskauksiksi. Rikoksen oikeusjärjestyksen vastainen luonne ja vahingollisuus on mahdollista osoittaa myös nykyisten rikosnimikkeiden avulla niiden rangaistusasteikkoja soveltamalla. Käräjäoikeus toteaa, että tuomioistuimissa käsiteltävien seksuaalirikosten kirjo ylipäätään on huomattavan laaja niin tekojen, tapahtumiin osallisten kuin muidenkin olosuhteiden puolesta. Tuomioistuimessa käsiteltävät konkreettiset tapaukset sisältävät myös elementtejä, jotka eivät julkisessa keskustelussa ole esillä. Tuomioistuimen näkökulmasta on korostettava sitä muistiossakin todettua, että pelkkä rikosnimike ei kerro teon yksityiskohdista. Käräjäoikeus katsoo, että seksuaalirikosten huomattavan moninaisesta luonteesta johtuen on tärkeää, että lainsäädäntö mahdollistaa tuomioistuimelle riittävän liikkumavaran kulloisessakin yksittäisessä tapauksessa. Rikoslain 20 luvun säännöksiä uudistettaessa on myös tärkeää arvioida säännösten suhdetta toisiinsa niin, että säännökset muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Oulun käräjäoikeus toteaa, että nyt esitetty rikoslain 20 luvun uudistus näyttää muuttavan tarkastelukulman enemmän rikoksen uhrin näkökulmaksi, jota Suomen sidokset kansainvälisiin sopimuksiin edellyttävätkin. Uudistushalu osoittaa lainsäätäjän tahtoa yrittää ymmärtää seksuaalirikosten todellista luonnetta myös rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Jos uudistus toteutuu, se tuo mukanaan haasteita esitutkinnalle ja näytön esittämiselle pääkäsittelyssä. Nämä haasteet eivät kuitenkaan saa vaikuttaa itse lainsäädännön uudistamiseen. Helsingin poliisilaitos pitää arviomuistiossa esitettyjä muutostarpeita perusteltuina säännösten kokonaisuudistuksen kannalta. Poliisilaitos pitää seksuaalirikoslainsäädännön yhtenä keskeisenä uudistamisperiaatteena henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden parempaa turvaamista. Lainsäädännöstä tulisi mahdollisuuksien mukaan poistaa sellaiset esteet, joiden arvioidaan vähentävän esimerkiksi nuorten tyttöjen halukkuutta rikosilmoituksen tekemiseen. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman mukaisesti tulisi myös parantaa rikosten käsittelyprosessia uhrin kannalta. Väkivaltaisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön tulisi olla tuomittavaa sekä raiskauksena että hyväksikäyttönä. Rangaistuskäytäntöä tulisi ohjata niin, että ratkaisuja voitaisiin yleisesti yhteiskunnassa pitää oikeudenmukaisina. Tämä korostuu erityisesti törkeiden rikosten osalta silloin, kun käytetään lieventämisperusteita tai arvioidaan rangaistuksen mittaamista. Myös erityisesti lapsiin ja vähentyneesti puolustuskykyisiin tai riippuvaisessa 15
asemassa oleviin kohdistettujen tekojen paheksuttavuutta tulisi korostaa ja lainsäädäntöä tältä osin selkeyttää. Suomen tuomariliitto ry:n näkemyksen mukaan tiiviiseen tahtiin tehtävien muutosten ohella tarvitaan seksuaalirikossääntelyn kokonaisvaltaista tarkastelua. Seksuaalirikosten uudistamisen jatkotyössä tulee siten kiinnittää huomiota myös koko seksuaalirikossääntelyn kokonaisuuteen ja tarkastella kaikki muutostarpeet samalla kertaa. Suomen Asianajajaliitto toteaa, että muistio on laadittu ansiokkaasti monesta näkökulmasta ja käyttäen laajasti hyväksi oikeusvertailun keinoin saatua tietoa. Tämä on luontevaa ottaen huomioon, että raiskausrikoksiin liittyvät lainsäädännölliset muutostarpeet johtuvat osin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvista velvoitteista. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja integriteettiin kuuluu perus- ja ihmisoikeuksiin, joita tulee suojata mm. kriminalisoinnein. Suomen Lakimiesliitto pitää esitettyjä uudistuksia yleisesti ottaen kannatettavina. Suomen Syyttäjäyhdistys ry:n käsityksen mukaan arviomuistiossa esille tuotujen seikkojen (yhteenveto kohdat 1 6 s. 95) jatkovalmistelu on kannatettavaa. Edelleen mikäli jatkovalmistelussa vastoin arviomuistion linjauksia raiskauksena rangaistavan käyttäytymisen alaa laajennetaan, on syytä huomioida, että esitutkintaan ja sitä kautta syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn tulevien rikosepäilyjen määrä olennaisesti kasvaa ja tämä on myös huomioitava syyttäjälaitoksen resursoinnissa. Jatkovalmistelussa on syytä kiinnittää huomiota tunnusmerkistöjen selvyyteen riippumatta säätelytavan valinnasta. Nykyisin voimassaoleva RL 20 luvun 5 on hyvä esimerkki siitä, kun tunnusmerkistö on liian vaikeaselkoinen ja "elämälle vieras", se on jäänyt käytännössä lähes kuolleeksi kirjaimeksi (kuten arviomuistiossa todettu s. 69), vaikka tosiasiallista suojan tarvetta kuitenkin juuri 16 18 -vuotiainen kohdalla on koko ajan olemassa. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta toteaa, että oikeusministeriön arviomuistio sisältää lähtökohtaisesti kannatettavia uudistusehdotuksia. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisen yhteydessä olisi kuitenkin neuvottelukunnan mielestä pohdittava nykyistä painokkaammin, miten parisuhteessa tapahtuneen seksuaalisen väkivallan tunnistamista ja tunnustamista voitaisiin vahvistaa. Tekorikollisuuden tarkastelu on usein pistemäistä ja sopii huonosti parisuhteessa pitkään jatkuvaan väkivaltaan, joka liittyy keskeisesti vallan väärinkäyttöön, toisen kontrollointiin ja alistamiseen. Tähän väkivallan jatkumoon kuuluu usein myös puolisoon kohdistuva seksuaalinen väkivalta. Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry toteaa, että seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö kaipaa monia uudistuksia, joten on hyvä, että asia on nyt käynnistynyt oikeusministeriössä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto katsoo, että arviomuistion alaikäisiä rikoksen uhreja koskevat ehdotukset ovat perusteltuja ja vahvistavat lasten ihmisoikeussuojaa. Liitto muistuttaa, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössä on riittävästi huomioitava lapsen erityisen haavoittuva asema rikoksen uhrina. Lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyy aina aikuisen vallankäyttöä, väkivaltaa ja manipulaatiota. Lapsi on suojaton rikoksia vastaan ja kykenemätön puolustamaan oikeuksiaan. 16
Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa ottamaan huomioon lapsen edun ensisijaisena ratkaisuperusteena kaikissa lapsia koskevissa lainsäädännöllisissä toimissa. Myös seksuaalirikoksia koskevien lainsäädäntömuutosten yhteydessä on huolehdittava siitä, että lainsäädäntöön valitaan ne lainsäädäntövaihtoehdot, jotka toteuttavat parhaiten lasten etua ja lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Eduskunnan lakivaliokunta (LaVM 43/2010 vp) on viitannut lapsen oikeuksien sopimukseen ja katsonut, että seksuaalirikosten uhreiksi joutuville lapsille ja heidän läheisilleen on järjestettävä auttamis- ja tukiohjelmia. Liitto katsoo, että tällaisiin tarpeisiin ja velvoitteisiin on kiinnitettävä huomiota jo seksuaalirikoksia koskevan aineellisen lainsäädännön valmistelun yhteydessä eikä jättää näitä lapsen elämään käytännössä merkittävästi vaikuttavia asioita jälkikäteen ja erikseen tarkasteltaviksi. Professori Johanna Niemi katsoo arviomuistion olevan tervetullut aloite keskustelulle raiskauksen määrittelystä lainsäädännössä. Sen keskeiset ehdotukset ovat kannatettavia, ja osa niistä voidaan toteuttaa nopeastikin. Raiskauksen tunnusmerkistöä, rajanvetoa muihin seksuaalirikoksiin sekä rangaistusasteikkoja koskevat uudistukset edellyttävät enemmän periaatekeskusteluja. Professori Pekka Viljanen toteaa, että rikosasian vastaajan oikeusturvanäkökohtien pohdinta ei ole muistiossa saanut sen ansaitsemaa käsittelyä. Viljanen katsoo, että mikäli suostumuksen puuttumista painotetaan raiskausrikosten keskeisenä elementtinä, vastaajan oikeusturvan tarve korostuu huomattavasti nykytilanteeseen verrattuna. Viljanen toteaa, että julkisuudessa on aika ajoin käyty keskustelua raiskausrikosten liian alhaiseksi katsotusta rangaistustasosta. Keskustelu viriää yleensä jonkin yksittäistapauksen pohjalta. Asian arvioimista vaikeuttaa se, etteivät ratkaisut ole julkisia, eikä tapausten yksityiskohdista ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista seikoista siten ole käytettävissä riittävästi tietoa. Tästä huolimatta Viljanen on sitä mieltä, että yleisemminkin väkivaltarikosten, joiden yksityiskohdista ja tuomioperusteista on saatavissa tietoa, ja muiden henkilöön kohdistuvien rikosten rangaistustasossa todella on moittimisen aihetta. Jos nykyisten säännösten mukaan tuomittavat rangaistukset olisivat ankarampia, mihin rangaistusasteikot erittäin hyvin antaisivat mahdollisuuden, paine tunnusmerkistöjen muuttamiseen olisi huomattavasti vähäisempi. Syyttävä sormi on siten suunnattava ensisijaisesti tuomioistuimiin. Ne eivät käytä asianmukaisesti sitä valtaa, minkä laki niille suo. Raiskauksen maksimirangaistus on 6 vuotta vankeutta. Käytännön tuomiot eivät ole lähelläkään sitä. 17
3 Yksityiskohtainen lausuntopalaute 3.1 Sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavien tekojen siirtäminen rikoslain 20 luvun 1 :n alle Muistiossa esitetään, että nykyisin rikoslain 20 luvun 3 :n mukaan sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot siirrettäisiin rikoslain 20 luvun 1 :ään. Näin ollen nämä kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyt raiskausrikokset olisivat jatkossa rikosnimikkeeltään raiskauksia. Lausunnonantajista sosiaali- ja terveysministeriö, eduskunnan oikeusasiamies, Poliisihallitus, lapsiasiavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos, Pohjois-Karjalan poliisilaitos, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Lakimiesliitto, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry, Amnesty Internationalin Suomen osasto, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, professori Johanna Niemi, professori Pekka Viljanen, Exit pois prostituutiosta ry sekä Naisjärjestöjen Keskusliitto ry kannattavat ehdotusta. Sisäasiainministeriön poliisiosasto, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Helsingin käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Keski- Suomen syyttäjänvirasto, Suomen tuomariliitto ry, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja professori Johanna Niemi arvostelevat ehdotusta. Sisäasiainministeriön poliisiosasto katsoo, että sukupuoliyhteyteen pakottamisen tunnusmerkistön siirtäminen on sinällään kannatettavaa ja se samalla koventaisi nykyisen RL 20 luvun 3 :n mukaisen teon enimmäisrangaistusta. Sisäasiainministeriö kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että nykyisen rikoslainsäädännön mukainen ilmaisu "lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty" tulisi esitetyn siirron yhteydessä poistaa, sillä raiskausta koskevan kriminalisoinnin lähtökohtana on ollut ja tulee olla asianomistajan seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Yleisesti tai tapauskohtaisesti arvioiden ei voi olla käsillä tekijöitä, jotka lieventävät seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkausta. Juuri ainakin tästä johtuen on oikeuskäytännöstä julkisuuteen noussut tapauksia, joissa on perusteltu RL 20 luvun 3 :n mukaisen teon tunnusmerkistön täyttymistä esimerkiksi väkivallan määrällä tai sen muodolla, lyöntien kerroilla, teon kestoajalla tai tapahtumakerroilla. Tämä on ollut omiaan horjuttamaan luottamusta kriminalisoinnin peruslähtökohtaan, seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Huomioitavaa on myös se, että kyseinen RL 20 luvussa 3 :ssä käytetty ilmaisu ja siihen liittyvä systematiikka pitää edelleen vääristyneesti ja korostuneesti huomion rikosprosessin asianomistajassa ja hänen tekoa edeltäneessä menettelyssään, joka voi olla omiaan vaikuttamassa asiainomistajan halukkuuteen saattaa asia rikosprosessiin. 18
Eduskunnan oikeusasiamies toteaa, että rikosten paheksuttavuutta ja tekojen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvaa loukkausta ajatellen muutos lienee perusteltu. Oikeusasiamies kuitenkin katsoo, että lainsäädäntöteknisenä haasteena tulee olemaan muodostuvaan pykälään mahdutettavat useat vaihtoehtoiset tunnusmerkistöt, mikä ei ole omiaan lisäämään rikoslainsäädännöltä edellytettävää selkeyttä. Valtakunnansyyttäjänvirasto korostaa, että omaksutusta sääntelymallista riippumatta säännösten on oltava riittävän tarkkarajaisia. Olosuhteiden tai seikkojen, joiden vuoksi pätevän suostumuksen katsotaan puuttuvan, on käytävä riittävän selkeästi ilmi säännöksistä sekä niitä koskevista lain esitöistä. Rikoslain 20 luvun 3 :n 2 momentissa tarkoitetun uhkaamisen suhdetta painostamiseen tulisi pohtia. Säännöksen tulisi kattaa tilanteet, joissa asianomistajaa ei suoranaisesti uhata, vaan kyse on pikemminkin painostamisesta. Lisäksi Valtakunnansyyttäjänvirasto katsoo, että rikoslain 20 luvun 1 :n 2 momentin ja 4 :n 2 momentin tulisi nykyistä selvemmin kattaa tilanteet, joissa uhri on tosiasiallisesti puolustuskyvytön esimerkiksi tilanteen yllätyksellisyydestä tai nuoresta iästään johtuvan hämmennyksen vuoksi olematta kuitenkaan säännöksen tarkoittamassa ja sanan varsinaisessa merkityksessä avuttomassa tilassa. Tässä yhteydessä olisi Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan myös aiheellista tarkemmin pohtia, tulisiko lainsoveltamisen yhtenäisyyden varmistamiseksi lakiin ottaa nimenomaisia mainintoja rikoslain 20 luvun 3 :ssä tarkoitetuista muista seikoista, jotka väkivallan tai uhkauksen vähäisyyden ohella ovat raiskauksen lievyyttä kokonaisuutena arvioitaessa huomioitavia seikkoja. Teon törkeysarvioinnissa vaikuttavat seikat ovat arvosidonnaisia, jolloin myös niiden merkitys teon törkeysarvostelussa vaihtelee lainsoveltajasta riippuen. Helsingin käräjäoikeuden mukaan ei ole erityisiä perusteita raiskausrikossäännösten muutoksille. Käräjäoikeus katsoo, että muistiossa ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden perusteella selkeää ja toimivaa rikosten porrastamista kolmeen eri törkeysluokkaan omiin pykäliinsä tulisi myöskään raiskausrikoksen osalta muuttaa. Muistion kohdassa 5.2.1 esitetyt, jossain määrin kielelliset syyt eivät ole riittävän painavia syitä jo siitäkään syystä, että kielellisesti ja nimikkeenä perustekomuotoa (20 luvun 1 :n raiskaus) lievempi tekomuoto eli 20 luvun 3 :n pakottaminen sukupuoliyhteyteen on vakiintunut. Tunnusmerkistön mukaisesti kysymys on raiskauksesta, rikosnimikkeessä käytetty sana "pakottaminen" ilmaisee teon oikeudettomuuden ja rikosnimike muutoinkin kuvaa hyvin tunnusmerkistön mukaisen raiskausrikoksen. Mikäli rikosnimikkeen muutosta tältä osin kuitenkin pidetään perusteltuna, pitää käräjäoikeus joka tapauksessa parempana vaihtoehtona nykyisen rikoslain 20 luvun 3 :n mukaisen rikoksen säilyttämistä edelleen omassa pykälässään. Oulun käräjäoikeuden käsityksen mukaan rikoslain 20 luvun 3 :n tarkoittaman menettelyn siirtämisessä raiskaus-rubriikin alle olisi kyse puhtaasti signaalivaikutuksesta. Oulun käräjäoikeus ei täysin ymmärrä tällaista ratkaisua, koska rikoslain 20 luvun 3 :n teonkuvauksessa kuitenkin lausutaan raiskauksesta. Käräjäoikeus ei ole lainsoveltajan näkökulmasta nähnyt ongelmaa tässä kolmiportaisessa järjestelmässä muulta kuin rangaistuksen mittaamisen osalta, koska myös raiskausrikoksia tulee voida arvioida niiden vakavuuden suhteen. Sukupuoliyhteyteen pakottamista koskevan säännöksen rangais- 19
tusmaksimi on jo alun perin säädetty liian lieväksi; sen olisi tullut olla vähintään neljä vuotta vankeutta. Jos koko teonkuvaus siirrettäisiin raiskaus-nimikkeen alle ja rangaistusmaksimi olisi raiskauksen maksimi, tämä ongelma tietysti poistuisi. Käräjäoikeus pitää kuitenkin kannatettavampana vaihtoehtona pakottaminen sukupuoliyhteyteen -rubriikin säilyttämistä rikoslain 20 luvun 3 :ssä ja sen rangaistusmaksimin korottamista neljään vuoteen. Keski-Suomen syyttäjänvirasto pitää muutosta tarpeellisena. Nykyisen 3 :n sanamuoto kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä raiskauksesta on epäonnistunut. On syytä harkita, tarvitaanko erityistä lievän raiskauksen säännöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asetetaan eri asemaan ne asianomistajat, jotka vastustavat fyysisesti tekoa ja ne, jotka alistuvat säästyäkseen muulta väkivallalta. Pohjois-Karjalan poliisilaitos näkee erittäin tärkeänä ja tarpeellisena sen, että nykyisin rikoslain 20 luvun 3 :n mukaan sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot siirrettäisiin rikoslain 20 luvun 1 :n alle. Poliisilaitos pitää erittäin tärkeänä sitä, että lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyt raiskausrikokset olisivat jatkossa rikosnimikkeiltään raiskauksia. Suomen tuomariliitto ry toteaa, että tuomioistuinkäytännössä rikoslain 20 luvun 3 :n mukaisen sukupuoliyhteyteen pakottamista koskevan tunnusmerkistön soveltamisessa on epäilemättä tiettyä varovaisuutta. Tämä johtuu osaksi säännöksen sanamuodosta. Säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että tuomioistuimen tulee katsoa raiskauksen tehdyn kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa. Tuomariliitto katsoo, että siirretäänpä sukupuoliyhteyteen pakottamista koskevan sääntelyn sisältö osaksi raiskausta koskevaa sääntelyä tai ei, jatkotyössä rikoslain 20 luvun 3 :n säännös tulee ottaa joka tapauksessa tarkemman tarkastelun kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että säännöksessä ei ole nyt otettu huomioon raiskausta koskevassa sääntelyssä tapahtuneita muutoksia. Raiskausta koskevaa sääntelyä on muutettu muun ohella säätämällä rangaistavaksi tiedottomassa tai avuttomassa tilassa olevan henkilön kanssa tapahtuva sukupuoliyhteys. Tässä samassa yhteydessä rikoslain 20 luvun 3 :n sisältöä ei ole kuitenkaan arvioitu uudestaan. Pakottamista sukupuoliyhteyteen koskevaa rangaistussäännöstä voitaisiin sanamuodoltaan muuttaa myös siihen suuntaan, että kysymys olisi raiskauksen asemesta pakottamisesta sukupuoliyhteyteen, jos raiskausta ei voitaisi pitää kokonaisuutena arvioiden sillä tavoin vakavana kuin rikoslain 20 luvun 1 :ssä tarkoitetaan. Tällöin lähtökohtana olisi raiskaus, mutta ryöstösäännöksen (RL 31:1 4 mom) tapaan teon arvostelu siirtyisi erityisen siirtosäännöksen perusteella lievempään tunnusmerkistöön, jos raiskaus ei olisi kokonaisuutena arvioiden vakava. Tuomariliitto ei pidä kuitenkaan perusteltuna sitä, että rikoslain 20 luvun 3 :n sisältö siirrettäisiin osaksi raiskausta koskevaa sääntelyä. Tämä johtaisi siihen, että samassa rangaistussäännöksessä olisi useita rangaistusasteikkoja ja sääntelytekniikka muistuttaisi ennen rikoslain kokonaisuudistusta vallinnutta tilannetta. Tuomariliitto katsoo, että rikoslain 20 luvun 3 :n sisältöä ja mahdollisesti myös rikosnimikettä tulee kehittää, mutta tämä ei edellytä rikoslain 20 luvun 3 :n sisällön siirtämistä osaksi raiskausta koskevaa rikoslain 20 luvun 1 :n sääntelyä. 20
Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry toteaa, että parisuhteessa tapahtunut väkivalta saatetaan herkästi tulkita sukupuoliyhteyteen pakottamiseksi. Tästäkin syystä ehdotus siirtää sukupuoliyhteyteen pakottaminen osaksi raiskauksen perustunnusmerkistöä on kannatettava. Suomen Asianajajaliitto toteaa, että nykyisin sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavien tekojen siirtäminen rikosnimikkeen raiskaus alle todennäköisesti vastaisi yleistä oikeustajua. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pitää ehdotettua sukupuoliyhteyteen pakottamispykälän siirtoa osaksi raiskauksen perustunnusmerkistöä riittämättömänä. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen raiskauksen lievänä tekomuotona on varsin ongelmallinen, sillä toisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ohittaminen sukupuoliyhteyteen pakottavana tekona ei neuvottelukunnan näkemyksen mukaan voi koskaan olla lievä. Tasaarvoasiain neuvottelukunta esittääkin sukupuoliyhteyteen pakottamista koskevan RL 20:3:n 1 momentin poistamista. Perustekomuotoisen raiskauksen rangaistusasteikko on varsin joustava (1-6 vuotta vankeutta), ja se mahdollistaa myös sellaisten tekojen käsittelyn, jotka aiemmin olisivat tulleet sovellettaviksi sukupuoliyhteyteen pakottamispykälän mukaan. Neuvottelukunta toteaa, että yleinen rikoslain systematiikka ei edellytä kolmiportaista törkeysasteikkoa. Muutos olisi merkityksellinen erityisesti lähi- ja parisuhteissa tapahtuvien raiskausten määrittelyn kannalta. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta korostaa, että lähi- ja parisuhteissa tapahtuvaan seksuaaliseen väkivaltaan on pystyttävä puuttumaan aiempaa tehokkaammin ja ymmärrystä siihen liittyvistä erityispiirteistä on vahvistettava niin lainsäädäntöä uudistamalla kuin viranomaisia kouluttamalla. Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry pitää ehdotusta erittäin kannatettavana. Raiskausten uhrien yhdenvertaisuuden nimissä muutos olisi hyvä tehdä mahdollisimman pian. Raiskauskriisikeskuksen käytännön työssä on havaittu vuosien varrella, että sukupuoliyhteyteen pakottamisen eli ns. lievän raiskauksen tunnusmerkistö on käytännössä epäselvä ja johtaa helposti oikeuskäytännön epäyhtenäisyyteen, ennustamattomuuteen ja uhrien eriarvoiseen asemaan. Raiskauskriisikeskus toteaa, että ns. lieväksi raiskaukseksi voidaan helposti yksipuolisesti katsoa teot, joissa ei ole käytetty voimakasta fyysistä väkivaltaa. Tunnusmerkistössä mainitaan muun muassa uhkaus eli, jos uhkaus on ollut vähäistä, pakottaminen sukupuoliyhteyteen on mahdollista. Uhkaus ei missään olosuhteissa voi Raiskauskriisikeskuksen käsityksen mukaan olla vähäistä, jos tätä termiä käytetään, eikä edes vähäisenä ainakaan hyväksyttävä peruste lieventää tekoa. Esimerkiksi alistuminen, lamaantuminen, pelko, auktoriteettiasema tai teon yllätyksellisyys ovat voineet johtaa siihen, että fyysisen väkivallan merkkejä ei synny uhrin alistuessa raiskaukseen. Jos raiskaukseen liittyy uhkausta, se tulee tulkita raiskauspykälän (RL 20 luku 1 tai 2 ) mukaisesti. Siten on aivan oikein siirtää sukupuoliyhteyteen pakottamista tarkoittava pykälä raiskausta koskevaan rikoslain 20 luvun 1 :ään. 21
Amnesty Internationalin Suomen osasto toteaa, että muistiossa ehdotetut muutokset korjaisivat epäkohtia, joihin Amnesty on kiinnittänyt huomiota lukuisissa eri lausunnoissa, raporteissa ja muissa julkisissa kannanotoissa viime vuosien aikana. Amnestyn Suomen osasto kannattaa arviointimuistiossa esitettyjä ehdotuksia. Professori Johanna Niemi toteaa ehdotuksen tarkoituksen eli tekojen moitittavuuden alleviivaamisen olevan hyvä, mutta toteutusta kannattaa vielä harkita. Sukupuoliyhteyteen pakottamisen tunnusmerkistö on epälooginen siltä osin kuin kysymyksessä on väkivalta tai sillä uhkaaminen. Jos väkivalta tai uhkaaminen on siinä määrin vakavaa, että toinen henkilö joutuu vastoin tahtoaan sukupuoliyhteyteen, ei väkivaltaa tai uhkausta voi pitää lievänä. Myöskään vammaisen, tiedottoman jne. henkilön tilaa hyväksikäyttäen tehty teko ei ole lievä. Sen vuoksi 3 :n 1 momentin mukainen pakottaminen sukupuoliyhteyteen voitaisiin Niemen mielestä poistaa kokonaan. Jos poistaminen on liian radikaalia, muistiossa ehdotettu siirto 1 :ään on kannatettava. Niemi toteaa, että rikoslain systematiikka ei edellytä kolmiportaista törkeysporrastusta. Perusmuotoisen raiskauksen minimi on vuosi vankeutta eikä sitä ehdoteta korotettavaksi. Tilanne on toinen Ruotsissa, jossa perusmuotoisen raiskauksen minimi on kaksi vuotta vankeutta, ja siitä on sen vuoksi vaikeaa tuomita ehdollista rangaistusta. Jos raiskauksen perustunnusmerkistöksi tulee suostumuksen tai tahdonmuodostuksen puute, 3 :n 2 momenttia ei tarvita. Muussa tapauksessa se tulee säilyttää, joko raiskauksen lievänä tekomuotona tai nykyiseen tapaan eri pykälässä. Professori Pekka Viljanen kannattaa RL 20:3:ssa tarkoitettujen tekojen siirtämistä (lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtyinä) raiskauksina rangaistaviksi. Raiskaus tarkoittaa normaalissa kielenkäytössä sukupuoliyhteyteen pakottamista. Pakottamiseen taas sisältyy normaalin kielenkäytön mukaan väkivaltaa tai uhkaamista, joka voi olla muullakin kuin väkivallalla uhkaamista. Viljanen ei näe riittävää syytä poiketa rikoslaissa tästä normaalista kielenkäytöstä. Pakottaminen sukupuoliyhteyteen on kuitenkin tarpeettoman kaunisteleva ilmaisu. On aivan oikein kutsua asiaa sen oikealla nimellä eli käyttää rikosnimikkeenä raiskausta silloin, kun kyse on sukupuoliyhteyteen pakottamisesta. Viljanen toteaa, että erillisen lievemmän rangaistusasteikon muodostaminen RL 20:1:n sisälle merkitsisi sekin tosin tavanomaisesta lainsäädäntötekniikasta poikkeamista, mutta ei pidä sitä merkittävänä epäkohtana. Naisjärjestöjen Keskusliitto ry puoltaa sitä, että sukupuoliyhteyteen pakottamiseksi kutsuttu teko siirrettäisiin raiskausta koskevaan pykälään. Exit pois prostituutiosta ry kannattaa rikoslain 20 luvun uudistamista siten, että sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot siirretään RL luvun 20 1 :ään. 22
3.2 Seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavien sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen siirtäminen rikoslain 20 luvun 1 :n alle raiskauksiksi Muistiossa esitetään, että nykyisin rikoslain 20 luvun 5 :n mukaan seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavat asemaa hyväksikäyttäen tehdyt sukupuoliyhteyden sisältävät teot siirrettäisiin rikoslain 20 luvun 1 :n alle raiskauksiksi. Muutos tarkoittaisi näiden tekojen siirtymistä ankarampien rangaistusasteikkojen piiriin. Lausunnonantajista sisäasiainministeriön poliisiosasto, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoasiainministeriö, eduskunnan oikeusasiamies, Poliisihallitus, lapsiasiavaltuutettu, Oulun käräjäoikeus, Keski-Suomen syyttäjänvirasto, Helsingin poliisilaitos, Pohjois-Karjalan poliisilaitos, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Lakimiesliitto, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry, Amnesty Internationalin Suomen osasto, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, professori Johanna Niemi, Exit pois prostituutiosta ry sekä Naisjärjestöjen Keskusliitto ry kannattavat ehdotusta. Valtakunnansyyttäjänvirasto, Helsingin käräjäoikeus, Suomen tuomariliitto ry ja professori Pekka Viljanen arvostelevat ehdotusta. Sisäasiainministeriön poliisiosasto katsoo, että seksuaalisena hyväksikäyttönä tehdyn sukupuoliyhteyden sisältävän teon tunnusmerkistön siirtäminen on sinällään kannatettavaa. Ulkoasiainministeriö kannattaa ehdotusta, mutta toteaa kuitenkin, että usein tällaisissa tilanteissa ei tarvita lainkaan väkivaltaa, vaan jo uhrin haavoittuva asema yksin altistaa hänet raiskausrikokselle. Ulkoasiainministeriö esittääkin harkittavaksi, tulisiko tällainen uhrin haavoittuvan aseman tai uhrin riippuvuussuhteen hyväksikäyttö ottaa huomioon raiskausrikoksen törkeäksi tekevänä seikkana. Ulkoasiainministeriö myös toteaa, että mainittu siirto RL 20 luvun 1 :n piiriin parantaisi lasten suojaa, kuten arviomuistiossakin päätellään. Eduskunnan oikeusasiamies toteaa muutoksen olevan perusteltu rikosten paheksuttavuutta ja tekojen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvaa loukkausta ajatellen. Useat vaihtoehtoiset tunnusmerkistöt muodostuvat lainsäädäntötekniseksi haasteeksi tässäkin tapauksessa. Valtakunnansyyttäjänvirasto katsoo, että ehdotetun muutoksen yhteydessä tulisi pohtia, onko rikoslain 20 luvun 5 :ssä rangaistaviksi säädettyjen tekojen määrittelyssä ja suhteessa toisiinsa tarkistamisen varaa. Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan rikoslain 20 luvun 1 :n 2 momentti on soveltamisalaltaan laajempi ja kattaa kokonaisuudessaan 5 :n 3 kohdan tarkoittamat tilanteet, minkä vuoksi 5 :n 3 kohta voitaisiin poistaa kokonaan. 23
Valtakunnansyyttäjänvirasto kiinnittää myös huomiota rikoslain 20 luvun 5 :ssä käytettyyn ilmaisuun taivuttaa. Usein minkäänlaista taivuttamista ei tarvita asianomistajan saamiseksi sukupuoliyhteyteen. Säännös tulisi Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan muuttaa muotoon joka asemaansa hyväksi käyttäen on sukupuoliyhteydessä tai ryhtyy muuhun. Myös säännöksen 1 momentin 4 kohta on ongelmallinen edellyttäessään, että tekijä käyttää törkeällä tavalla hyväkseen asianomistajan erityistä riippuvuutta tekijästä. Säännöksen ensimmäisessä lauseessa oleva ilmaisu asemaansa hyväksikäyttäen pitää jo sinällään sisällään asianomistajan tekijään nähden vallitsevan riippuvuussuhteen hyväksikäyttöä. Valtakunnansyyttäjänvirasto toteaa, että mikäli esitetyin tavoin rikoslain 20 luvun 3 ja 5 :ien tarkoittamat teot sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen osalta siirretään yhden rikosnimikkeen alle, vaarana on, että säännöksestä tulee raskas ja vaikeaselkoinen. Valtakunnansyyttäjänvirasto pitääkin kolmiportaisen jaottelun säilyttämistä suotavana. Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että rikoslain 20 luvun 5 :n sisältämien tekojen siirtäminen rikoslain 1 :n mukaisten raiskausrikosten alle olisi omiaan vahvistamaan erityisesti 16 17 -vuotiaiden lasten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa. Helsingin käräjäoikeus toteaa, että sisällöllisesti raiskaussäännöksen laajentamista aikaisemmin seksuaalisena hyväksikäyttönä arvioituihin tekoihin, mikäli ne sisältävät sukupuoliyhteyden, on pidettävä jossain määrin ongelmallisena. Tämä koskee myös jo tehtyä rikoslain 20 luvun 1 :n 2 momentin muutosta (495/2011) ja samassa yhteydessä kumottua rikoslain 20 luvun 5 :n 2 momenttia. Raiskaussäännös on perusteltua varata vakavimmille seksuaalirikoksille, missä tekijän syyllisyys erityisesti korostuu. Tärkeää on, että käytännössä ilmenevien, luonteeltaan toisistaan huomattavasti poikkeavien tekojen rikosoikeudellisessa arvioinnissa tapaukseen liittyvät yksilölliset piirteet ja olosuhteet voidaan riittävässä määrin ottaa huomioon. Sukupuoliyhteyden rikosoikeudellinen käsite kattaa monia tekotapoja ja sitä ehdotetaan muistiossa edelleen laajennettavaksi. Todetun perusteella ei ole perusteltua pitää lähtökohtana, että sukupuoliyhteyden sisältävässä rikoksessa on aina kysymys raiskauksesta. Rikollisen teon moitittavuus ja sen sisältämä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on otettavissa huomioon myös ja ennen kaikkea rangaistuksen mittaamisen kautta. Rikosnimikkeellä on merkityksensä säännökseen sisältyvän rangaistusasteikon myötä, eli mitä tuomioistuin voi rikoksesta tuomita rangaistukseksi. Rangaistusasteikot ovat kuitenkin osin päällekkäisiä, esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä on mahdollista tuomita rangaistus rangaistusasteikon yläpäästä ja siten ylittää raiskaussäännöksessä asetettu minimi. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan ei ole erityisiä perusteita raiskausrikossäännösten muutoksille. Oulun käräjäoikeus katsoo, että uudistus on kannatettava signaalivaikutuksen näkökulmasta. Raiskauksen perusmuotosäännös muodostuisi jo tällä uudistuksella kohtuullisen runsaaksi sisällöltään. Lainsäädäntöteknisesti tällainen ratkaisu lienee helpompi kuin se, että voimassa olevan rikoslain 20 luvun 5 :n rangaistusmaksimia korotettaisiin, koska pykälän pitäisi tällöin ilmeisesti sisältää kaksi eri latitudia, toinen muille tekotavoille ja toinen sukupuoliyhteyden sisältävälle hyväksikäytölle. 24
Keski-Suomen syyttäjänvirasto toteaa, että seksuaalisena hyväksikäyttönä nykyisin rangaistavien sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen siirtäminen ainakin osittain raiskaussäännöksen alle selkeyttää 20 luvun rakennetta. Luvun 5 :n mukaisten tekojen moitittavuus perustuu kohteena olevan henkilön alisteiseen asemaan tai puolustuskyvyttömyyteen, kuten nykyisen 20 luvun 1 :n 2 momentissa säädetty toisen puolustuskyvyttömyyden hyväksikäyttö. Säännöksissä on osin päällekkäisyyttä. Myös sakkorangaistuksen mahdollisuuden poistuminen on aiheellinen muutos. Pohjois-Karjalan poliisilaitos pitää erittäin tärkeänä, että nykyisin seksuaalisina hyväksikäyttöinä rangaistavat asemaa hyväksikäyttäen tehdyt sukupuoliyhteyden sisältävät teot siirrettäisiin myös rikoslain 20 luvun 1 :n alle raiskauksiksi. Suomen tuomariliitto ry toteaa, että seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa teoissa on kysymys tekijän asemaansa perustuvasta uhrin taivuttamisesta sukupuoliyhteyteen kanssaan. Tuomariliitto toteaa, että nämä seksuaaliset hyväksikäyttörikokset ovat vakavia rikoksia, mutta luonteeltaan ne eroavat perinteisesti raiskauksina pidetyistä rikoksista. Erityisesti tämä ero korostuu niissä seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa tilanteissa, joissa uhrin tiedostamisessa ja ymmärryksessä ei ole vikaa. Tuomariliitto toteaa, että jatkovalmistelussa tulee huolellisesti pohtia, mitkä seksuaalisen hyväksikäytön tekotavat ovat sellaisia, että ne on syytä sisällyttää raiskausta koskevaan tunnusmerkistöön. Tällainen siirto voisi olla perusteltua rikoslain 20 luvun 5 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdan tilanteissa. Samalla on kuitenkin pidettävä silmällä törkeän raiskauksen kvalifiointiperusteita, joihin on kaavailtu uudeksi kvalifiointiperusteeksi raiskauksen kohdistumista alle 18-vuotiaaseen. Tällöin seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen tekotapojen siirtäminen osaksi raiskausta voisi johtaa siihen, että teko täyttäisi samalla törkeän raiskauksen tunnusmerkistön. Näin ollen aikaisemmin teko, jossa rangaistusmaksimi oli 4 vuotta vankeutta, tulee jatkossa arvioitavaksi törkeänä raiskauksena, jonka rangaistusasteikko on vankeutta 2 10 vuotta. Tällainen muutos tulee tehdä vain perusteellisen pohdinnan tuloksena eikä Tuomariliiton näkemyksen mukaan arviomuistiossa ole esitetty tällaiseen muutokseen riittäviä perusteita. Tuomariliitto toteaa, että seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen tekotapojen siirtäminen osaksi raiskausta koskevaa rangaistussäännöstä tulee jatkossa pohtia perusteellisesti, eikä nyt ole esitetty riittäviä perusteita tällaisen muutoksen tekemiseen. Suomen Asianajajaliitto toteaa, että ehdotus vaikuttaisi perustellulta ottaen erityisesti huomioon rikoslain 20 lukuun vuonna 2011 tehdyt muutokset (SK 495/2011). Vuoden 2011 muutosten seurauksena nykyinen oikeustila on jossain määrin hämmentävä verrattaessa ns. asemaan perustuvaa seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuutta muuhun aiemmin seksuaalisena hyväksikäyttönä ja vuoden 2011 uudistuksen jälkeen raiskauksena rangaistaviin tekoihin. Asianajajaliitto toteaa, että tällä hetkellä ns. asemaan perustuva seksuaalinen hyväksikäyttö, joka käsittää sukupuoliyhteyden, mutta kohdistuu esim. laitoksessa olevaan henkilöön, on rangaistavaa seksuaalisena hyväksikäyttönä, josta vähimmäisrangaistua on sakkoa (RL 20:5). Samalla muu aiemmin seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistu teko, joka sisältää sukupuoliyhteyden ja jossa käytetään hyväksi esim. toisen sairautta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa, on vuonna 2011 tehdyn lainsäädäntöuudistuksen jälkeen 25