SEKSUAALIRIKOKSET SUOMESSA

Transkriptio

1 Opinnäytetyö (AMK) Liiketalous Juridiikka 2017 Anni Heinämaa SEKSUAALIRIKOKSET SUOMESSA Seksuaalirikoslainsäädännön viimeaikaiset muutokset

2 OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Juridiikka Anni Heinämaa SEKSUAALIRIKOKSET SUOMESSA Seksuaalirikoslainsäädännön viimeaikaiset muutokset Seksuaalirikokset ovat nykypäivänäkin merkittävä rikosoikeudellinen ongelma. Seksuaalirikoksia tapahtuu perheissä, parisuhteissa ja täysin tuntemattoman tekemänä. Lainsäädännöllä pyritään suojelemaan jokaisen ihmisen, niin miehen kuin naisenkin, seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Opinnäytetyö käsittelee rikoslain 20 luvussa säädettäviä seksuaalirikoksia. Työn tavoitteena on esitellä seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä ja laissa tapahtuneita viimeaikaisia muutoksia sekä selvittää seksuaalirikoksiemme taustaa ja kehitystä. Kolmas tärkeä tavoite on selvittää seksuaalirikosten tämänhetkistä tilannetta yhteiskunnassamme, eli rikosten esiintyvyyttä ja muutosten tarpeellisuutta seksuaalirikoksia ajatellen. Työssä hyödynnetään seksuaalirikoksia koskevaa kirjallisuutta ja erinäisiä tilastoja sekä tutkimuksia. Työssä esitellään rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksista tunnusmerkistöineen ja viimeaikaisine muutoksineen raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen ahdistelu. Lisäksi työssä esitellään seksuaalirikosten historiaa ja kansainvälisen oikeuden vaikutusta lainsäädäntöömme. Lopuksi seksuaalirikosten laajuutta ja muotoja esitellään tilastojen valossa. Työssä on lisäksi käytetty oikeustapauksia tukemaan teksteissä esitettyjä väittämiä. Etenkin työssä käytettyjen tutkimusten ja tilastojen perusteella Suomessa seksuaalirikokset voidaan nähdä yhteiskunnallisena ongelmana. Seksuaalirikoslainsäädäntöä on muutettu ankarammaksi useaan otteeseen, mutta seksuaalirikosten määrä jatkaa silti kasvuaan. Merkittävää on myös Suomen saama negatiivinen palaute koskien Suomen onnistumista toteuttaessaan kansainvälisissä sopimuksissa laadittuja ehtoja ja tavoitteita. ASIASANAT: seksuaalirikokset, rikosoikeus, raiskaus, törkeä raiskaus, seksuaalinen itsemääräämisoikeus, seksuaalinen ahdistelu

3 BACHELOR S THESIS ABSTRACT TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Business Jurisprudence Anni Heinämaa SEXUAL OFFENCES IN FINLAND Recent changes in the Legislation Concerning Sexual offences Sexual offences are a significant problem in the criminal-law. Sexual crimes happen in families, relationships and even between two persons who have not met each other before. The law aims to protect sexual self-determination, which is everyone s right. The sexual offences that this thesis deals with are rape, aggravated rape, sexual assault, sexual abuse and sexual harassment. The acts and decrees are presented in the 20 th chapter of the Criminal code. The aim of the thesis is to present the acts and decrees the latest changes in the 20 th chapter of the Criminal law. Another aim is to present the history of sexual crimes. The third aim is to research and clarify the opinions of sexual crimes by using different studies and opinion polls. By researching them it can be noticed how required the new changes in the legislation of sexual crimes actually are. The main sources used in the thesis are literature, studies and opinion polls. The themes presented are the legislation of sexual crimes and the history of sexual crimes, the legislation of the European Union focusing on sex crimes and the major changes in the Finnish sexual crime legislation. The main result of the thesis is the fact that sexual crimes are a major problem in our presentday society. The legislation has become stricter, but nevertheless the amount of sexual crimes keeps growing. A remarkable result is also the negative feedback that Finland has received while fulfilling the conditions of international agreements. KEYWORDS: Sexual offences, criminal-law, rape, aggravated rape, sexual self-determination, sexual harassment

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 SEKSUAALIRIKOKSET SUOMESSA Yleistä seksuaalirikoksista Seksuaalinen itsemääräämisoikeus Raiskaus Törkeä raiskaus Pakottaminen seksuaaliseen tekoon Seksuaalinen hyväksikäyttö Seksuaalinen ahdistelu 16 3 SEKSUAALIRIKOSTEN KEHITYS Seksuaalirikosten kehitys yleisesti Patriarkaalisen ajan vaikutus nykypäivään Raiskaussääntelyn kehitys Kansainvälisen oikeuden vaikutukset 23 4 SEKSUAALIRIKOKSET TILASTOISSA JA TUTKIMUKSISSA Yleisesti tilastoista ja tutkimuksista Poliisihallituksen puolivuosikatsaus Kansallinen rikosuhritutkimus EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Asenne esiin! mielipidekysely seksuaalisesta väkivallasta Vertailua käytetyistä tutkimuksista ja tilastoista 36 5 RANGAISTUSSÄÄNNÖSTEN KESKEISIMMÄT MUUTOKSET Yleisesti rangaistussäännösten keskeisimmistä muutoksista Sukupuoliyhteyden määritelmän muutos Muutokset syyteoikeudessa Pakottamista sukupuoliyhteyteen koskevan säännöksen poistuminen Puolustuskyvyttömyys ja tiedottomuus raiskausrikoksessa 43 6 YHTEENVETO 46 LÄHTEET 51

5 1 1 JOHDANTO Tämän opinnäytetyön aiheena on seksuaalirikokset Suomessa, eli tarkemmin rikoslain 20 luku. Aihe on ajankohtainen ja etenkin seksuaalirikosten rangaistavuus on puhututtanut yhteiskunnassamme. Lukuun on tehty useita muutoksia, joilla on yritetty yhtenäistää ja myös ankaroittaa lakia. Aiheen ajankohtaisuuden ja oman kiinnostuksen vuoksi päätin ottaa seksuaalirikokset aiheeksi tähän opinnäytetyöhön. Rikosoikeus oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista kursseista joita kävin, joten ajatus siitä että ottaisin selvää epäkohdista laajemmin, on käynyt mielessäni useasti. Lisäksi seksuaalirikoksista uutisointi on viime vuosina lisääntynyt valtavasti. Niin kotimaassa kuin ulkomailla tapahtuvat raiskaukset ja lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ovat nostaneet itsemääräämisoikeutta loukkaavat rikokset median otsikoihin ja aiheuttaneet myös keskustelua sosiaalisessa mediassa. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää rikoslain 20 luvun viimeaikaiset merkittävät muutokset ja yhteiskuntamme suhtautuminen seksuaalirikoksiin. Seksuaalisten tekojen kriminalisointiin ja niihin suhtautumiseen vaikuttaa vahvasti vallitseva ympäristö. Naisten aseman paraneminen ja naisten osa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ovat selviä syitä seksuaalisen väkivallan ymmärtämiseen ja siihen reagoimiseen. Haluan nostaa esiin myös epäkohtia, joita luvussa on ollut ja joita on pyritty korjaamaan. Epäkohtia on ollut useita, joista vain osan mainitakseni voisi keskeisimmiksi nostaa raiskauksen väkivaltaan perustuvan tunnusmerkistön ja asianomistajarikokset seksuaalirikosten näkökulmasta. Lopuksi haluan myös vastata kaikkia kiinnostavaan kysymykseen siitä, onko seksuaalirikoslainsäädäntömme ankaroitunut, ja jos on niin miten. Tavoitteena on myös tutkia miten hyvin seksuaalirikosten kriminalisointi palvelee yhteiskuntamme odotuksia hyödyntäen viimeaikaisia tutkimustuloksia ja tilastoja. Työ toteutetaan tutkimusmenetelmän valintaa ajatellen lainopillisena tutkimuksena.

6 2 2 SEKSUAALIRIKOKSET SUOMESSA 2.1 Yleistä seksuaalirikoksista Seksuaalirikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat rikoslain 20 luvussa. Rangaistussäännökset jakautuvat raiskausrikoksiin, pakottamiseen seksuaaliseen tekoon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön ja paritusrikoksiin. Lain lopussa on lisäksi määritelmäsäännökset, syyteoikeutta koskevat säännökset ja oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevat säännökset. Tässä opinnäytetyössä on keskitytty kuitenkin tutkimaan ainoastaan raiskausta, törkeää raiskausta, seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista häirintää koskevia rangaistussäännöksiä. Kokonaisuutena paritus, lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ja seksikauppa jäävät opinnäytetyöni ulkopuolelle. Seksuaalirikoksia koskeva luku koki täysuudistuksen vuonna Uudistus toteutettiin lailla 563/1998. Samaan aikaan käynnissä oli rikoslain kokonaisuudistus. Etenkin seksuaalirikoksia koskevia uudistuksia on kuitenkin ollut huomattavan paljon tämänkin jälkeen. Lukua onkin muutettu rikoslain muista luvuista eniten sitten jälkeen kokonaisuudistuksen. Hallituksen esityksessä HE 216/2013 mainitaan muutosten taustalla vaikuttavan yleisesti kiristynyt ja tuomitsevampi suhtautuminen seksuaalirikoksiin ja kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanovelvoite (HE 216/2013.) 2.2 Seksuaalinen itsemääräämisoikeus Seksuaalirikoslainsäädäntöä tarvitaan yhteiskunnassa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojelemiseksi. Seksuaalirikoksen tekijä loukkaa henkilön, uhrin, seksuaalista itsemääräämisoikeutta, jolla tarkoitetaan oikeutta päättää omasta ruumiistaan ja käyttäytymisestään ja ylipäänsä vapaata päätösvaltaa itsestään (Ojala 2014, 1-5.) Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on jokaisen ihmisen perusoikeus (Väestöliitto). Vakavin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on raiskaus, ja tarkemmin törkeä raiskaus. Seksuaalista itsemääräämisoikeutta pidetään seksuaalirikosten suojeluobjektina, mikä tarkoittaa sitä, että seksuaalirikoslainsäädännöllä pyritään suojelemaan jokaisen ihmisen oikeutta vapaaseen päätöksentekoon sekä sitä, että sellaista tekoa, joka ei loukkaa henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei tule säätää ran-

7 3 gaistavaksi. Seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta puhuttaessa tulee kuitenkin myös huomioida sen vaikutus ympäristöön, eli se, että jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään edellyttäen, ettei se loukkaa kenenkään toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta (Ojala 2014, 1-5.) On myös tärkeää ymmärtää, mitä seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa konkreettisesti esimeriksi seksuaalirikoksen tapahtumaketjussa. Seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojeleva lainsäädäntö näyttäytyy käytännön tilanteessa siten, että uhrilla on oikeus missä tahansa tapahtumaketjun vaiheessa kieltäytyä sukupuoliyhteydestä. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että vaikka olisi viettänyt henkilön kanssa mukavaa iltaa ja illan aikana olisikin ollut läheisessä kanssakäymisessä toisen kanssa, on silti aina mahdollisuus kieltäytyä. Kun tekoa tutkitaan raiskauksena, ei sillä ole merkitystä onko esimerkiksi ravintolasta lähdetty yhdessä käsi kädessä vai ei. Myöntävä vastaus seksuaaliseen tekoon osallistumiselle tulee olla voimassa teon alkaessa ja sen aikana. Toisaalta tekoa edeltävillä tapahtumilla saattaa olla vaikutusta esimerkiksi rangaistuksen pituuden kannalta (Ojala 2014, ) Seksuaalinen itsemääräämisoikeus nähdään jokaisen ihmisen oikeutena, minkä vuoksi sitä on puolustettava ja suojeltava. Aiheesta on viime vuosina saatu paljon keskustelua aikaiseksi etenkin raiskausrikosten rangaistussäännösten ollessa muutoksen kohteena. Esimerkiksi Lakivaliokunnan mietinnössä pohdittiin itsemääräämisoikeuden merkitystä suhteessa puolustuskyvyttömyyteen. Mietinnössä todettiin, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisen vakavuus ei välttämättä riipu siitä, miten uhrin puolustuskyvyttömyys on syntynyt (LaVM 37/2010 vp, 2; Ojala 2014,6). Viime vuosien lakimuutoksilla onkin parannettu huomattavasti itsemääräämisoikeuden suojaa. 2.3 Raiskaus Raiskausrikoksesta säädetään rikoslain 20 luvun 1 :ssä. Raiskaussäännöstä tarkasteltaessa rakenteellisesti, muodostuu sen ensimmäinen momentti pakottamalla toteutuneen sukupuoliyhteyden määritelmästä, 2 momentti uhrin pelkotilaa, tiedottomuutta tai muuta kykenemättömyyttä hyväksikäyttäen tapahtuneen raiskauksen määritelmästä ja kolmas momentti taas vähemmän vakavan raiskauksen määritelmästä (Ojala 2014, 50). Tämä vähemmän vakava raiskaus on yksi viimeaikaisista seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksista, sillä lailla 509/2014 säädettiin kyseinen uusi säännös raiskaus säännökseen ikään kuin lievimmäksi teoksi, jota voidaan pitää raiskauksena. Samalla

8 4 poistettiin vanha sukupuoliyhteyteen pakottamista koskenut säännös (Ojala 2014, 42, 50.) Raiskaussäännös on kirjoitusasultaan laissa seuraavanlainen: 1 ( /509) Raiskaus Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa. Yritys on rangaistava (Rikoslaki 20 luku 1.) Raiskausrikoksen 1 :n 1 momentissa säädetään pakottamisesta sukupuoliyhteyteen. Laki näkee pakottamisen väkivaltaisena tekona, eli joko uhri pakotetaan väkivallalla sukupuoliyhteyteen tai pakotetaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla uhkaamalla. Mitä sitten on riittävä väkivalta? Ojala mainitsee teoksessaan, että väkivallan määrän on oltava sellainen, joka riittää murtamaan uhrin tahdon. Tapausta arvioitaessa tulee kuitenkin aina nähdä kokonaisuus, sillä joskus uhri voi olla niin puolustuskyvytön, että vähäiselläkin väkivallalla uhkaaminen saattaa saada uhrin alistumaan rikoksentekijän tahtoon. Esimerkiksi tilanteessa, jossa uhrilla ei ole fyysisesti mahdollisuutta toimia haluamallaan tavalla, kutsutaan vastustamattoman pakon käyttämiseksi (vis absoluta). Tällaisesta tilanteesta on kyse esimerkiksi jos uhri on sidottu niin, ettei hän pääse kaikkia voimiaan käyttämällä pois tilanteesta omin voimin (Ojala 2014, ) Yleisimmin raiskaus tapahtuu parisuhteessa olevien tai samassa ystäväpiirissä olevien tai muuten toisensa tuntevien henkilöiden välillä niin, että alkoholin nauttimisen seurauksena on syntynyt päihtymystila, jota rikoksen tekijä on käyttänyt hyväkseen olemalla sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa. Uhrin näkökulmasta hän ei ole kyennyt ilmaisemaan tahtoaan toiselle, ja taas tekijän näkökulmasta tekijä on käyttänyt hyväkseen toisen tilaa, joka on selvästi estänyt tahdonmuodostuksen. Toinen yleinen tapahtuma-

9 5 ketju raiskausrikoksen taustalla on tilanne, jossa tekijä ja uhri ovat viettäneet aikaa yhdessä ja tilanteessa, jossa rikoksentekijän mielestä tilanteen olisi kuulunut edetä sukupuoliyhteyteen saakka, mutta uhrin kieltäydyttyä siitä on tekijä pakottanut fyysisesti uhrin sukupuoliyhteyteen. Täten siis tapahtumaketju, jossa uhri on yksin ulkona ja tulee vieraan henkilön raiskaamaksi, on harvinaisempi (Ojala 2014, ) Myös Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston ylläpitämällä väkivallan vähentäminen nimisillä verkkosivuilla todetaan, että Suomessa raiskauksia tapahtuu eniten tutustumistilanteissa ja tuttavien kesken. Vain joka neljännessä raiskaustapauksessa tekijä on uhrille tuntematon (Väkivallan vähentäminen 2014.) Raiskaus on myös yrityksenä rangaistava. Tämä käy ilmi raiskaussäännöksen viimeisestä momentista. Rikoslain 5 luvun 1 :n 2 momentissa säädetään, että kun rikoksen tekeminen on aloitettu ja aloitetulla teolla on saatu aikaan vaara rikoksen täyttymisestä, on kyse rikoksen yrityksestä. Toisaalta jos tekijä luopuu vapaaehtoisesti rikoksen toteutuksesta, ei siihen mennessä aloitettuja toimia pidetä rikoksen yrityksenä (Ojala 2014, ) Raiskaus tekona täyttyy, kun teko on edennyt sukupuoliyhteyteen. Täten kaikki tapahtumat ennen sukupuoliyhteyttä ovat yritystä. Yrityksestä luopumista taas on se, että henkilö itse ilman ulkopuolisten seikkojen vaikutusta päättääkin, ettei halua viedä tekoa pidemmälle. Täten uhrin rimpuilun seurauksena vain yritykseksi jäänyt raiskaus tai ulkopuolisten paikalle tulo eivät ole rikoksen tekijän itsensä tekemästä päätöksestä johtuvia syitä. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei lainsäädäntömme ole kriminalisoinut rikoksen suunnittelua. Jos henkilö on esimerkiksi valmistellut tulevaa raiskausta, ei se ole lailla kiellettyä (Ojala 2014, ) Milloin sitten voidaan nähdä tekijän vapaaehtoisesti luopuneen teosta? Vapaaehtoisen luopumisen arvioinnissa tulee ottaa huomioon konkreettiset ja ulkoisesti havainnoitavat seikat. Ojala mainitsee teoksessaan ajatusmallin, joka tiivistää vapaaehtoisen rikoksesta luopumisen ymmärrettävästi. Ojalan mukaan jos tekijä on luopunut teon toteuttamisesta vapaaehtoisesti sellaisissa olosuhteissa, joissa hän olisi voinut viedä toteutuksen loppuun asti, on kyse vapaaehtoisesta luopumisesta. Täten esimerkiksi poliisien saapuminen paikalle ja tekijän lähteminen karkuun ennen teon loppuun viemistä ei ole yrityksestä luopumista. Myöskään se, että pelästyy uhrin saavan apua huutamalla jonkun ulkopuolisen huomion ja lähtemällä tästä syystä karkuun, ei ole yrityksestä luopumista (Ojala 2014, )

10 6 2.4 Törkeä raiskaus Törkeä raiskaus on seksuaalirikoksista ankarin. Teon rangaistusasteikko voidaan nähdä ankarana, sillä minimirangaistus on 2 vuotta vankeutta. Ankarin rangaistus, jonka teosta voi saada, on 10 vuotta vankeutta (Ojala 2014, 107.) Rangaistussäännöksestä säädetään rikoslain 20 luvun 2 :ssä. Törkeä raiskaus on kirjoitusasultaan seuraavanlainen: 2 ( /509) Törkeä raiskaus Jos raiskauksessa 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi, 4) rikos tehdään erityisen raa alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai 5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava (Rikoslaki 20 luku 2.) Törkeän raiskauksen ankaroittamisperusteet luetellaan laissa kohdissa 1-5. Kohdissa 1 ja 5 ankaroittavana tekijänä on selvästi väkivalta ja erilaisten vaarallisten esineiden käyttö tai niiden käytöllä uhkaaminen. Kohdan 5 ankaroittamisperusteen mukaan kyse on siis törkeästä raiskauksesta, jos tekohetkellä on uhattu käyttää, tai käytetty ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä. Tähän ankaroittamisperusteeseen sisältyy myös vakavalla väkivallalla uhkaaminen. Ampuma- ja teräaseen määritelmää ei ole ankaroittamisperusteessa erikseen määritelty, eikä peruste sisällä mainintaa yhteydestä mihinkään esineitä tarkemmin määrittävään lakiin. Teräaseiksi voidaan kuitenkin mainita rinnastettavan muun muassa rikottu lasipullo tai muu rikkinäinen lasiesine. Hengenvaarallisen esineen taas ei tarvitse olla

11 7 rinnastettavissa teräaseeseen tai ampuma-aseeseen. Esimerkiksi erilaiset työkalut ovat luokiteltavissa tällaisiksi esineiksi (Ojala 2014, ) Kohdan 5 mukaisessa ankaroittamisperusteessa mainitaan myös väkivallalla uhkaaminen. Ensinnäkin kun kyse on raiskausrikoksista, tulee uhkauksen liittyä sukupuoliyhteyteen pääsemiseen. Ankaroittamisperuste on käsillä esimerkiksi tilanteessa, jossa tekijä uhkaa uhrin henkeä, ellei tämä suostu sukupuoliyhteyteen. Tämä uhkaus on riittävä täyttämään kohdan 5 mukaisen määritelmän ilman, että uhkauksessa käytetään minkäänlaista asetta. Täten vakava sanallinen uhkaus esimerkiksi siitä, että tekijä aikoo ottaa aseen esiin ja surmata uhrin, mikäli uhri ei sukupuoliyhteyteen suostu, on riittävä. Jotta kohdan 5 määritelmä täyttyy, tulee uhkauksen, ampuma- tai teräaseen käyttö tapahtua ennen sukupuoliyhteyttä. Tilanne, jossa uhria pahoinpidellään esimerkiksi teräaseella raiskauksen jälkeen, ei ole määritelmän mukainen ankaroittamisperuste (Ojala 2014, 130.) Ensimmäisessä rangaistussäännöksen kohdassa raiskausta on määritelmän mukaan pidettävä törkeänä, mikäli uhrille aiheutuu teon seurauksena vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila. Tällaisiksi teoiksi nähdään esimerkiksi uhrille aiheutettu luunmurtuma joka voisi olla seurausta uhrin puolustautumisesta estäessään tekoa tapahtumasta. Määritelmän mukainen sairaus voisi olla kyseessä, jos uhri saisi teon seurauksena vakavan sukupuolitaudin. Vakavana ruumiinvammana pidetään muun muassa näkökyvyn tai puhekyvyn menettämistä. Myös raiskauksen seurauksena tehty raskauden keskeytys nähdään vaikeana ruumiinvammana (Ojala 2014, ) Fyysisten seikkojen lisäksi raiskauksesta voi aiheutua henkilölle myös psyykkistä haittaa. Vaikean ruumiinvamman määritelmän ei katsota pitävän sisällään psyykkisiä sairauksia tai henkisen terveyden vaurioita. Kuitenkin hallituksen esityksessä (HE 68/1966 vp) vaikeana ruumiinvammana tai vakavana sairautena nähdään olevan myös henkisen terveyden vahingoittuminen, kunhan se on riittävän vakavaa. Täten erilaiset psyykkiset ja henkiset seuraukset, joita uhri voi raiskaustapauksen seurauksena saada, voidaan nähdä ankaroittamisperusteena, jos seuraukset ovat vakavia (Ojala 2014, ) Rangaistussäännöksen kohdassa 2 määritellään törkeäksi raiskaukseksi katsottavan myös tekoa, jossa tekijöitä on useita tai uhrille aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä. Ojala määrittelee teoksessaan kärsimyksen voivan aiheutua

12 8 esimerkiksi pelottavasta ympäristöstä, jossa rikos tapahtuu tai esimerkiksi siitä, että tekoa katselevat sivulliset henkilöt, jotka eivät kuitenkaan osallistu rikoksen tekemiseen. Teosta voi aiheutua uhrille myös kovaa kipua, ilman että siitä aiheutuu pysyvää ruumiinvammaa tai muuta rangaistussäännöksen 1 kohdan aiheuttamaa tilaa (Ojala 2014, 111.) Raiskaus aiheuttaa rikoksena kuitenkin lähes poikkeuksetta jonkinlaista henkistä ja ruumiillista kärsimystä. Teon aiheuttaman kärsimyksen tulee olla siis erityisen tuntuvaa kärsimystä, jotta itse kärsimys ankaroittamisperusteena määrittäisi teon olevan törkeä. Laki lähtee siitä näkemyksestä, että raiskaus aiheuttaa uhrille aina kärsimystä. Milloin sitten on kyse tuntuvasta kärsimyksestä? Ojala mainitsee teoksessaan, että rajaveto törkeän ja tavallisen raiskauksen aiheuttaman kärsimyksen välillä on tehtävä arvioimalla kärsimyksen aiheuttavia tekijöitä. Näitä tekijöitä verrataan raiskauksen perustekomuodon aiheuttamaan kärsimykseen, jonka jälkeen voidaan arvioida ylittääkö uhrin kokema kärsimys raiskauksesta tavanomaisesti aiheutuvan kärsimyksen tason (Ojala 2014, ) Kun puhutaan kärsimyksen aiheuttamisesta, tulee tarkasteluun loukkauksen laatu. Ensinnäkin laadulla tarkoitetaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden riistämisen tasoa, eli sitä, kuinka törkeästi itsemääräämisoikeutta on loukattu. Toiseksi laadulla tarkoitetaan myös niitä olosuhteita, joissa teko on tapahtunut. Olosuhteet taas tarkoittavat muun muassa tekijöiden määrää, tekopaikkaa, raiskauksen tekotapaa ja teon julkisuutta eli sitä, kuinka julkisella paikalla teko on tehty ja ovatko sitä seuranneet ulkopuoliset ihmiset. Merkitystä on myös sillä, loukataanko tilanteessa jotakin muutakin oikeushyvää kuin seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Ojala mainitsee teoksessaan myös uhrin ja tekijän välisellä suhteella olevan merkitystä. Myös loukatun asemalla nähdään olevan merkitystä loukkauksen laatua arvioitaessa (Ojala 2014, ) Kohta 4 taas määrittelee teon olevan törkeä, jos teko on ollut erityisen raaka, julma tai nöyryyttävä (Ojala ) Tämä ankaroittamisperusteen raaka ja julma tekotapa vastaavat törkeän pahoinpitelyn ankaroittamisperusteita. Raakuudella tarkoitetaan fyysistä väkivaltaa ja julmuudella esimerkiksi puolustuskyvyttömään kohdistuvaa väkivaltaa. Julmuuden nähdään olevan kyseessä myös tilanteessa, jossa uhri kokee silkkaa kauhua ja pelkoa. Nöyryyttävyydellä taas tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa uhri raiskataan perheenjäsenten tai muun lähipiirin edessä. (Ojala 2014, )

13 9 Teon nöyryyttävyyden arviointi on saanut viime aikoina paljon huomiota mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Etenkin Tapanilassa vuonna 2015 tapahtunut raiskaus on saanut aikaan keskustelua. Tapauksessa vastaajia oli viisi, joista neljä olivat alle 18- vuotiaita. Uhria oli lähdetetty seuraamaan juna-asemalta ja häneen oli hetken kuluttua tarrattu kiinni niin, että kaksi vastaajista oli onnistunut työntää kätensä asianomistajan housuihin ja sormensa tämän emättimeen ja peräaukkoon. Täysi-ikäinen vastaaja tuomittiin teosta 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tämän lisäksi kaksi muuta vastaajaa tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä raiskauksesta yhden vuoden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Jäljelle jäävät kaksi vastaajaa eivät saaneet tuomiota, sillä syytteet hylättiin. Hovioikeuteen valittivat syyttäjä, asianomistaja ja tuomitut (Helsingin hovioikeus 2016.) Hovioikeus ei muuttanut sitä seikkaa, että tekijöitä oli raiskauksessa kolme henkilöä viidestä. Kuitenkin hovioikeus näki teon olevan törkeä, sillä siihen osallistui useita henkilöitä, rikos oli tehty erityisen nöyryyttävällä tavalla ja myös kokonaisarvostelun perusteella hovioikeus katsoi teon törkeäksi. Rangaistuksia kovennettiin siten, että täysiikäinen tekijä sai 2 vuoden 4 kuukauden ehdottoman vankeustuomion ja kaksi muuta tekohetkellä alaikäistä tekijää saivat 1 vuoden 9 kuukauden ehdolliset vankeusrangaistukset. Alaikäisyyden vuoksi ehdottomalle vankeusrangaistukselle olisi tullut olla painavia syitä, joita hovioikeus ei tapauksessa nähnyt olleen. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus pitivät tapauksen saamaa suurta julkisuutta rangaistuksia lieventävänä seikkana (Helsingin hovioikeus 2016.) Helsingin Sanomat oli kysynyt mielipidettä törkeyden arvioinnista ja siitä, kuka viime kädessä teon törkeyden arvioi, rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriaiselta. Utriainen toteaa kirjoituksessa, että loppujen lopuksi arvion tekee tuomari, eikä se miltä uhrista tuntuu vaikuta päätökseen. Utriainen myös lisää, että nöyryytyksen tasoa tai tuntemusta ei tiedä kuin uhri itse, minkä vuoksi teon nöyryyttävyyden määrittäminen on vaikeaa. Tuomarin tulee arvioida siis subjektiivinen tuntemus objektiivisesti (Pettersson, 2015.) Mitä sitten on nöyryytys ja miten se voisi konkreettisesti esiintyä teossa? Samassa Helsingin Sanomien artikkelissa Itä-Suomen Yliopiston käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen määrittelee nöyryyttävyyden seuraavasti: Arkikielessä nöyryyttäminen tarkoittaa sitä, että toiselta viedään hänen arvonsa, kunniansa, valinnanvapautensa ja itsemääräämisoikeutensa. Nöyryytetyksi tulemisen ja häpeän kokemus on

14 10 kuitenkin aina subjektiivinen. Yksi saattaa kokea jonkin asian äärimmäisen nöyryyttäväksi, toinen ohittaa sen olankohautuksella (Helsingin Sanomat 2015.) Toisin kuin tavallista raiskausrikosta, ei törkeää raiskausta ole muutettu yhtä paljon viime vuosien lakiuudistuksissa. Lailla 509/2014 kuitenkin muutettiin törkeän raiskaussäännöksen sisältöä koskien kohtaa 3. Täten alle kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön raiskaus on teon ankaroittamisperusteen seurauksena nähtävä törkeänä raiskauksena. Tämä ankaroittamisperuste on muihin perusteisiin verraten helpoin tulkittava, sillä perusteena on ikä. Ankaroittamisperusteeseen saattaa kuitenkin liittyä ongelmia, sillä tekijältä vaaditaan tahallisuutta, joka tarkoittaa tekijän tietoisuutta uhrin alaikäisyydestä. Perusteesta on löydettävissä myös toinen soveltamisongelma, sillä tekoa tulee arvioida myös kokonaisuutta katsomalla, jotta se voi olla törkeä (Ojala 2014, 115.) Kuten kaikki törkeät rikokset, tulee myös törkeä raiskaus arvioida edellä mainittujen ankaroittamisperusteiden täyttyessäkin kokonaisuutena. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka ankaroittamisperuste täyttyykin, ei tekoa välttämättä vielä ole nähtävä törkeänä. Joskus kuitenkin yhdenkin ankaroittamisperusteen täyttyminen tekee teosta kokonaisuutena arvostellen törkeän. Arvioitaessa teon törkeyttä on tietenkin selvempää että teko on törkeä, jos teko täyttää useamman kuin yhden kvalifointiperusteen. Perusteiden olemassaolo ja niiden selkeä täyttyminen teossa vähentävät kokonaisarvostelun painoarvoa ja tarvetta. Kokonaistörkeysarvostelun painoarvo riippuu myös siitä, mikä viidestä ankaroittamisperusteesta on kyseessä. Esimerkiksi jos raiskaaja aiheuttaa uhrille vaikean ruumiinvamman, voidaan sanoa että raiskausta on pidettävä jo tämänkin perusteella kokonaisuutta arvostellen törkeänä. Myös jos tekijöitä on raiskausrikoksessa useita, on kokonaistörkeysarvosteluun kiinnitettävä normaalia enemmän huomiota, sillä tekijöiden rooli vaikuttaa arviointiin. Ojalan mukaan ei ole sama asia, jos tekijät ovat kaikki olleet sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa, tai jos vain yksi heistä on ollut ja muilla on ollut jokin erilainen, selvästi vähäisempi tehtävä (Ojala 2014, ) Vuoden 2011 uudistuksessa ei tehty muutoksia törkeää raiskausrikosta koskien. Kuitenkin kuten edellisestä tavallista raiskausta käsittelevästä luvusta käy ilmi, lisättiin vuonna 2011 lakiin tiedottomaan henkilöön kohdistuvan raiskauksen rangaistus. Tätä tiedottomuuden tilaa ei törkeän raiskauksen rangaistussäännöksessä tule ilmi, mutta Ojalan mukaan tilanteessa, jossa mietitään tiedottomaan henkilöön kohdistuneen teon mahdollisesti olevan törkeä ja täten tavallista raiskaussäännöstä ankarampi, tulisi törkeyden määritelmää pohtia säännöksen kohdan 4 tai 2 avulla (Ojala 2014, 108.) Koko-

15 11 naisuutta arvioiden voimmekin sanoa, että törkeään raiskausrikokseen ei ole tehty yhtä suuria muutoksia, kuin tätä lievempään raiskausrikokseen (Ojala 2014, 134.) 2.5 Pakottaminen seksuaaliseen tekoon Seksuaaliseen tekoon pakottamisen ja raiskauksen välisenä erona on sukupuoliyhteyden vaatimus. Seksuaalisessa teossa sitä ei tapahdu, kun taas raiskauksen määritelmässä se vaaditaan. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon on seksuaalirikos, josta säädetään rikoslain 20 luvun 4 :ssä (Ojala 2014, 165.) Kirjoitusasultaan säännös on seuraavanlainen: 4 ( /563) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 :ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. ( /495) Yritys on rangaistava (Rikoslaki 20 luku 4.) Pakottamista seksuaaliseen tekoon koskeva säännös on rakenteeltaankin 1 :n raiskausrikoksen kaltainen. Säännös sisältää ensimmäisen ja toisen sekä kolmannen momentin, joista 1. ja 2. momentti ovat hyvin paljon raiskausrikoksen kaltaisia. Ensimmäisessä momentissa määritellään väkivallalla tai uhkauksella tapahtuva pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Toisessa momentissa taas määritellään tiedottomaan ja puolustuskyvyttömään uhriin kohdistuva pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Huomion arvoista on myös se, että kuten raiskausrikoksissa, myös tässä säännöksessä yritys on rangaistava (Ojala 2014, 166.) Se, onko jokin teko nähtävä pakottamisena seksuaaliseen tekoon riippuu siitä, loukkaako se olennaisesti uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Toinen määrittävä seikka on se, onko teko ylipäänsä nähtävänä seksuaalise-

16 12 na tekona (Ojala 2014, 169.) Tärkeä seikka on myös se, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei ole riippuvainen henkilön taustasta tai iästä (Ojala 2014, 172). Mikä sitten on seksuaalinen teko? Seksuaalisen teon määritelmä löytyy rikoslain 20 luvun 10 :n 2 momentista. Ollakseen seksuaalinen teko teon tulee olla seksuaalisesti olennainen. Tämä olennaisuus määritellään teko-olosuhteiden, tekijän ja uhrin perusteella. Nykyään teossa ei tarvitse olla tavoitteena kiihotuksen tai tyydytyksen saaminen teosta, sillä uhrin näkökulmasta teon tarkoitusperällä ei ole merkitystä (Ojala 2014, ) Millaisissa konkreettisissa tilanteissa sitten on kyse seksuaalisesta teosta? Seksuaalisen teon ei tarvitse olla lainkaan fyysistä, vaan riittää, että henkilö vihjailee tai kertoo mitä haluaisi uhrille mahdollisesti tehdä. Toisaalta tosielämässä pelkkä verbaalinen viestintä ei usein riitä täyttämään toista säännöksen vaatimaa määritelmää, eli olennaista seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista (Ojala 2014, ). Toinen konkreettinen esimerkki seksuaalisesta teosta on sukupuolielimen esittely tai pakottaminen toista näyttämään sukupuolielimensä. Myös seksuaalisen teon, kuten esimerkiksi masturboinnin katseleminen tai kuvaaminen voivat kuulua tekomuotoina tähän rangaistussäännökseen. Myös seksuaalinen koskettelu muualle kuin sukupuolielimiin on laskettava seksuaaliseksi teoksi. Seksuaalinen teko voi olla kyseessä myös koskettelun kohdistuessa sukupuolielimiin tai että tekijä pakottaa uhrin koskettelemaan itseään (Ojala 2014, 170.) Yhtä lailla kuin raiskausrikoksissakin, voi seksuaaliseen tekoon pakottaminen tulla kysymykseen minkälaisissa ihmissuhteissa tahansa. Henkilöiden välisellä suhteella on kuitenkin merkitystä pohdittaessa sitä, onko teko ollut rangaistussäännöksen mukainen. Ensimmäisen momentin mukainen pakottaminen, uhkailu tai käytetty väkivalta tulee olla sen luonteista, että se saa uhrin alistumaan seksuaalisen teon kohteeksi. Kuten raiskausta koskevassa säännöksessä, tulee myös tässä säännöksessä uhrin osoittaa vastustavansa tekoa. Vastustamisen arviointi taas on riippuvainen olosuhteista, joissa teko tehdään. Väkivallalla pakottamisen arviointi tehdään samalla tavalla arvioiden kuin raiskausrikoksissa. Uhkausta ei kuitenkaan juurikaan määritellä säännöksessä. Ojala kuitenkin toteaa, että uhkauksen täytyy olla varteenotettava ja todentuntuinen, jotta uhri päättää alistua tekoon, toivoen ettei uhkaus täten toteutuisi (Ojala 2014, )

17 13 Toisen momentin mukainen määritelmä seksuaaliseen tekoon pakottamisesta kun kyseessä on tiedoton tai puolustuskyvytön henkilö on kysymys samasta asiasta kuin raiskausrikosten kohdalla. Henkilö voi siis olla tiedoton ollessaan unilääkkeiden, alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Tilanteessa rikoksen tekijä käyttää hyväkseen sitä, ettei toinen kykene passiivisuutensa vuoksi ymmärtämään mitä tapahtuu, saatikka kieltäytymään. Puolustuskyvyttömyyden määritelmässä henkilö ei ole tiedoton, mutta on kykenemätön puolustamaan itseään muilla tavoin. Esimerkiksi kehitysvammaisen henkilöön kohdistuva teko olisi tällainen. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikka henkilö olisi kehitysvammainen tai sairas, ei seksuaalinen teko ole rangaistava, jos se ei loukkaa kenenkään seksuaalista itsemääräämisoikeutta (Ojala 2014, ) 2.6 Seksuaalinen hyväksikäyttö Seksuaalinen hyväksikäyttö on seksuaalirikos, jossa tekijän asemalla on merkitystä. Tekijä käyttää asemaansa hyväkseen päästäkseen sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalisen tekoon uhrin kanssa. Myös tässä säännöksessä vaaditaan olennaista seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista (Ojala 2014, 173.) Rangaistussäännös löytyy rikoslain 20 luvun 5 :stä ja sen kirjoitusasu on laissa seuraavanlainen: 5 ( /563) Seksuaalinen hyväksikäyttö Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi 1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen, 2) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä, 3) henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai 4) henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä,

18 14 on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Yritys on rangaistava (Rikoslaki 20 luku 5.) Tässä säännöksessä olennaista on tekijän asema. Rangaistussäännös tuleekin sovellettavaksi, kun määritelmät tekijän asemasta suhteessa uhriin ja aseman väärinkäyttö täyttyvät. Aseman väärinkäyttö tarkoittaa uhrin taivuttamista tekoon, johon hän ei vapaaehtoisesti ryhtyisi. Rangaistussäännös on rakenteeltaan useampiosainen ja tekoa määrittävät kohdat 1-4. Säännöksen kohdat voidaan jakaa niin, että kohdissa 1 ja 2 säädetään teosta, jonka kohteena on alle 18-vuotias henkilö. Kohdissa 3 ja 4 ei kuitenkaan ole asetettu rajoituksia uhrin iälle (Ojala 2014, 174.) Ensimmäinen kohta säännöksessä käsittelee esimerkiksi oppilaan ja opettajan tai muun auktoriteettiasemassa suhteessa uhriin olevan henkilön uhriin kohdistamaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Säännöksen tarkoituksena on turvata ja suojella alle 18- vuotiaita mahdollisilta säännöksessä tarkoitetuilta seksuaalisilta teoilta. Säännös edellyttää iän lisäksi myös, että uhri on laitoksessa tai koulussa, jossa hän on tekijän valvonnan alainen tai tekijällä on määräysvalta uhriin nähden. Tällainen niin sanottu alistussuhde voi syntyä muun muassa peruskoulussa tai lukiossa (Ojala 2014, ) Esimerkiksi 1 kohdan mukainen seksuaalinen hyväksikäyttö voisi täyttyä, jos opettaja taivuttaisi opiskelijan seksuaaliseen tekoon lupaamalla tälle tietyn arvosanan seuraavasta kurssista tai urheiluvalmentajan lupaus urheilijalle siitä, että tämä pääsee avauskokoonpanoon (Ojala 2014, 176). Aseman hyväksikäyttö siis tarkoittaa sitä, että tekijä tarjoaa tai vihjaa jotakin, jonka tekijä voi asemansa mahdollistamana toteuttaa (Ojala 2014, 175). Se, onko asemaa käytetty väärin vai ei, riippuu useasta seikasta. Tällaisia seikkoja ovat uhrin ikä ja uhrin kypsyys sekä tekijän menettely (Ojala 2014, 175.) Myös uskonnollisissa ryhmissä voi syntyä alaikäisen ja uskonnollisen johtajan välille riippuvuussuhde, jota tekijä käyttää hyväkseen (Ojala 2014, 176). Säännöksen määritelmien täyttymisen arviointi riippuu siis kummastakin osapuolesta. Säännöksen kohdassa 2 avaintermeinä ovat valta-aseman väärinkäyttö ja uhrin alaikäisyys. Toisinkuin säännöksen ensimmäisessä kohdassa, ei tässä valta-asemalla tarkoiteta virkaa tai muuta konkreettista asemaa uskonnollisena johtajana tai urheiluvalmentajana, vaan kyse on asemasta, jossa henkilö käyttää törkeästi hyväkseen nuoren kypsymättömyyttä. Kohdan 2 täyttymisen edellytyksiä ovat myös uhrin ja tekijän välinen ikäero sekä se, että uhrin kyky päättää seksuaalisesta kanssakäymisestään on

19 15 selkeästi heikompi kuin tekijällä. Säännöksen tarkoituksena on suojella niitä nuoria, joiden ymmärrys omasta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan ja sen suojelemisesta on olennaisesti heikompi. Tämän vuoksi teon rangaistavuus määräytyy ennen kaikkea sen mukaan, kuinka törkeästi nuoren kypsymättömyyttä on hyväksikäytetty ja miten tätä on taivutettu seksuaaliseen tekoon (Ojala 2014, 177.) Kun pohditaan henkilöiden kykyä ymmärtää tekojensa seurauksia etenkin seksuaalisen käyttäytymisen suhteen, tulee todeta että vaikuttavia tekijöitä on useita. Esimerkiksi puhtaasti ikään perustuvan vertailun lisäksi kyse on niin ruumiillisen kuin myös henkisen kypsyyden tarkastelusta ja myös henkilön elämänkokemuksesta. Puhuttaessa ikävertailusta, voidaan todeta että 16-vuotias uhri voidaan kokea kypsymättömäksi kun tekijänä on vähintään 10 vuotta vanhempi henkilö. Uhrin ollessa 18-vuotias on ikäeron oltava sen sijaan jo yli 10 vuotta. Ikäero ei kuitenkaan itsestään tee tekoa rangaistavaksi. Esimerkiksi tilanne, jossa henkilöt ovat ystävystyneet ja seksuaalisen kanssakäymisen lisäksi on tehty myös paljon muuta yhdessä ja henkilöiden välille on syntynyt aito suhde, ei tekoa välttämättä voida nähdä seksuaalisena hyväksikäyttönä. Kun taas sellaista tekoa, jossa uhrin ja tekijän ensitapaamisen syy on ollut tekijän halu päästä seksuaaliseen kanssakäymiseen uhrin kanssa, on teko tällöin nähtävä törkeänä uhrin kypsymättömyyden hyväksikäyttönä (Ojala 2014, 178.) Säännöksen 3 kohdassa määritellään uhrin kykenemättömyyttä päättää seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan siten, että uhrin kykenemättömyyden syynä on sairaus, vammaisuus tai muu heikkoudentila. Uhrin on joko oltava hoidettavana sairaalassa tai jossakin vastaavanlaisessa laitoksessa ja uhrin kyky ilmaista tahtoaan on jonkin sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi heikentynyt. Tässä säännöksessä uhrin tai rikoksen tekijän iällä ei ole merkitystä. Uhri tulee myös taivuttaa seksuaaliseen tekoon ja tämän kyky päättää seksuaalisesta kanssakäymisestään tulee olla olennaisesti heikentynyt. Sairaus ja vammaisuus käyvät termeinä ilmi jo aiemmin kuvatuissa seksuaalirikoksissa, mutta termi muu heikkoudentila ei ole vielä ollut esillä. Tällä termillä tarkoitetaan tilaa, joka ei ensinnäkään ole sairaus, vaan tila jossa puolustuskyky ja tahdonmuodostuskyky ovat alentuneet esimerkiksi vahvojen lääkkeiden seurauksena. Uhrin heikentynyt tila on kuitenkin tässä säännöksen kohdassa ratkaisevampi kuin rikoksen tekijän valta-asema. Valta-asema nähdään olevan kaikilla uhrin hoitoon osallistuvilla henkilöillä, eikä esimerkiksi vain lääkärillä. taivuttamisen tulee tapahtua henkilön kyseisessä asemassa ollessaan. Valta-aseman määrittämisessä rajaveto voidaan tehdä organisaatioon kuuluvan henkilökunnan ja satunnaisen laitoksessa käyvän

20 16 vierailijan välille. Vierailija ei enää voi olla tässä säännöksessä tarkoitetun valtaaseman käyttäjä (Ojala 2014, ) Säännöksen 4 kohdassa olennaista on uhrin erityisen riippuvainen asema rikoksen tekijästä. Sellainen teko, jossa henkilö taivuttaa riippuvuussuhteen mukanaan tuomaa valta-asemaa hyväksikäyttäen uhrin seksuaaliseen kanssakäymiseen tai alistaa tämän seksuaalisen teon kohteeksi, on rangaistavaksi säädetty tässä säännöksessä. Laissa ei riippuvuutta määritellä, mutta hallituksen esityksessä riippuvuuden on nähtävä tarkoittavan esimerkiksi taloudellista riippuvuutta, henkistä riippuvuutta tai käytännön avun tarpeesta johtuvaa riippuvuutta. Riippuvuuden tulee lisäksi olla sen tasoista, että sitä voidaan pitää edellytyksenä jokapäiväiselle arjessa suoriutumiselle. Tällöin myös rikoksentekijän valta-aseman käyttö tulee olla törkeää, eli taivuttamisen koskea sellaista seikkaa, joka ensinnäkin liittyy riippuvuussuhteeseen eikä mihinkään muuhun. Kaikkien riippuvuuden syiden tulee olla merkitykseltään erityisen suuria ollakseen rangaistavia tässä säännöksessä. (Ojala 2014, ) 2.7 Seksuaalinen ahdistelu Seksuaalinen ahdistelu on seksuaalirikoksista lievin ja siitä säädetään Rikoslain 20 luvun 5a :ssä. Säännös on kokonaan uusi rangaistussäännös ja se säädettiin lailla 509/2015. Vielä hallituksen esityksessä HE 216/2013 uudesta säännöksestä puhuttiin nimellä seksuaalinen häirintä, mutta se muutettiin myöhemmin lakivaliokunnan toimesta seksuaaliseksi ahdisteluksi. Syynä rangaistussäännöksen nimenmuutokselle oli tehdä selvä ero rikoslaissa olevalle seksuaaliselle häirinnälle ja tasa-arvolaissa olevalle seksuaaliselle häirinnälle (Ojala 2014, 187.) Rikoslaki määrittelee seksuaalisen ahdistelun seuraavasti: 5 a ( /509) Seksuaalinen ahdistelu Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi (Rikoslaki 20 luku 5a.) Uuden säännöksen lisäämisellä muiden seksuaalirikosten joukkoon ei ole haluttu tavoitella mitään lievennystä seksuaalirikoksia ajatellen. Tarkoituksena on ollut lisätä

21 17 mukaan rangaistussäännös, joka olisi osa seksuaalirikoksia koskevaa rikoslain 20 lukua muodostaen ehjän kokonaisuuden. Aiemmin lievempiä seksuaalirikoksia varten sopiva teonkuvaus löytyi seksuaalirikoksia koskevan luvun ulkopuolelta, kuten väkivaltarikoksista. Koska rangaistussäännös on uusi, on ennen rangaistussäännöstä tehtyjä tekoja, jotka ovat kohdistuneet henkilön kehoon ja olleet seksuaalisia, voitu pitää esimerkiksi pahoinpitelyinä tai kunnianloukkauksina (Ojala 2014, ) On hieman ongelmallista ja epäloogista, että selvästi seksuaalista tekoa ei ole aiemmin tuomittu seksuaalirikoksena, vaan väkivaltarikoksena. Tarkoituksena uuden rangaistussäännöksen voimaansaattamisessa on ollut yhä laajempi ja kattavampi oikeushyvien, eli seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden suojeleminen (Ojala 2014, 187). Lain valmistelu sai alkunsa oikeusministeriön arviomuistion laadinnan yhteydessä, vaikkakaan koko muistion tarkoituksena ei ollut kriminalisoida seksuaalista ahdistelua, vaan pohtia seksuaalirikosten sääntelyn uudistustarpeita. Arviomuistiosta pyydetyissä lausunnoissa kuitenkin nähtiin järkevänä vaihtoehtona uuden rangaistussäännöksen laatiminen koskien seksuaalista ahdistelua. Seuraavaksi rangaistussäännös liitettiinkin lausuntojen jälkeen hallituksen esitysluonnokseen, jossa nähtiin sakkorangaistus riittävänä rangaistuksena. Rangaistusasteikkoa kuitenkin kovennettiin taas pyydettyjen lausuntojen jälkeen niin, että kovin rangaistus teosta olisi kuusi kuukautta vankeutta. Myös rangaistuksen toissijaisuus rajattiin koskemaan vain seksuaalirikoksia, eli rikoksia joista säädetään luvussa 20. Rangaistussäännöksen kaavailun alkuvaiheessa seksuaalinen ahdistelu kulki vielä nimikkeellä seksuaalinen häirintä, mutta se muutettiin ennen lain voimaantuloa. Rangaistussäännös koki paljon muutoksia vielä eduskuntakäsittelyssäkin ja hallituksen esityksen mukainen esitys rangaistussäännöksestä kaventui huomattavasti. Yksi keskeisin ongelma lain valmistelussa oli määritellä säännöksen teonkuvaus, sillä hallituksen esityksessä (HE 216/2013 vp) ollut sanavalinta koskettelemalla tai muulla siihen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla ei ollut tarpeeksi tarkka ja rajaava määritelmä. Täten lakivaliokunta katsoi, että teoksi katsotaan ainoastaan koskettelemalla tapahtuva seksuaalinen teko. Tasa-arvolaissa olevana seksuaalisena häirintänä taas voidaan pitää muitakin kuin koskettelemalla tapahtuvia seksuaalisia tekoja, kuten vihjailevat ilmeet niiden ollessa toistuvia ja esimerkiksi vartaloa koskevat kommentit tai sähköposti- ja tekstiviestit (Ojala 2014, )

22 18 Tarkoituksenmukaista on myös ollut rangaistussääntöä muutettaessa, että tekoja, joita ei aiemmin voitu pitää muiden seksuaalirikosten teonkuvauksiin sopivana, pidettäisiin seksuaalisena ahdisteluna. Joskus teossa voi täyttyä seksuaalisen ahdistelun lisäksi myös esimerkiksi pahoinpitelyn rangaistussäännös. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että pahoinpitely ja seksuaalinen ahdistelu voivat tulla sovellettavaksi samanaikaisesti. Uutta rangaistussäännöstä ei kuitenkaan voida käyttää taannehtivasti. Tämä estää sen, että mikäli rikoksen tekohetkellä ei ole ollut voimassa seksuaalista ahdistelua koskevaa rangaistussäännöstä, ei teosta voida tuomitakaan rangaistusta seksuaalisesta ahdistelusta. Lain tulee olla voimassa tekohetkellä. Myöskään tilanteessa, jossa uusi säännös on tullut voimaan teon tapahtumahetken ja tuomion antamisen välisenä aikana, ei uutta rangaistussäännöstä voida käyttää. Tällainen tilanne saattaisi tulla vastaan, jos ensin pahoinpitelynä pidetty teko ei täyttäisikään pahoinpitelyn teonkuvausta, mutta sopisi seksuaalisen ahdistelun teonkuvaukseen (Ojala 2014, )

23 19 3 SEKSUAALIRIKOSTEN KEHITYS 3.1 Seksuaalirikosten kehitys yleisesti Puhekieleen seksuaalisuus terminä on ilmaantunut vasta 1800-luvun alussa. Filosofi Michel Foucault määrittelee seksuaalisuuden erityisen ahtaaksi valtasuhteiden kulkureitiksi, josta kulkevat niin nainen, mies, vanha kuin nuorikin sekä hallitus ja kansa. Seksuaalisuus on kautta aikojen ollut politiikan väline ja seksuaalisuuden voidaan nähdä olevan myös kulttuurisidonnaista vielä nykypäivän globaalissa maailmassakin. Seksuaalisuus voidaan ymmärtää siis eri tavalla erilaisissa kulttuureissa, eikä se mikä on seksuaalista kanssakäymistä toisessa kulttuurissa välttämättä ole sitä toisessa (Vilkka 2011, ) Juuri tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, että seksuaaliset teot eivät ole samanlaisia ja niistä ei ajatella aina samalla tavalla kaikissa kulttuureissa. 3.2 Patriarkaalisen ajan vaikutus nykypäivään Miesten kulttuurinen valta-asema hallitsi aina 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Tätä valta-asemaa voidaan kutsua myös patriarkaaliseksi hierarkiaksi. Kirkko on ollut länsimaisessa kulttuurissa seksuaalimoraalin ja seksuaalirikosten muovaaja ja sillä on instituutiona ollut paljon valtaa vuosisatojen ajan (Utriainen 2013, 12 & Lidman 2015, ) Patriarkaalisuus on maailmanlaajuinen ilmiö, mutta Euroopassa se näkyi uskonnollisissakin opeissa, kuten Apostoli Paavalin näkemys siitä, että mies oli naisen pää. Myös patria potestas eli isänvalta oli merkittävä tuon ajan miesvaltaa puolustava näkemys. Nämä näkemykset, tietenkin eri aikakausien viilaamina säilyivät aina modernille aikakaudelle saakka (Lidman 2015, 31.) Patriarkaalinen maailmankuva tuki miehelle ja naiselle sukupuoleen sopivien roolien olemassaoloa. Myös vielä nykypäivänäkin on nähtävissä patriarkaaliselta ajalta peräisin olevia ajattelutapoja erilaisissa puhekielessä käytetyissä lausahduksissa, kuten sanoissa perheenpää ja isän kädestä (Lidman 2015, 33.) Nämä termit kuulostavat nykypäivän ihmisen korvaan jopa humoristisilta, mutta tiedämme niiden takana olevan valtasävytteisen tarkoituksen. Kummassakin sanassa yhdistyy mies ja valta. Termien takana olevat tarkoitukset on varmasti opittu ympäristöstämme, kuten vanhemmiltamme tai isovanhemmiltamme. Heidän aikanaan kuitenkin miehen valta esimerkiksi per-