Valtiovarainministeriölle Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta Valtiovarainministeriö on varannut Perheyritysten liitto ry Familjeföretagens förbund rf:lle tilaisuuden esittää lausuntonsa otsikossa mainitusta luonnoksesta hallituksen esitykseksi. Perheyritysten liitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja kunnioittavasti esittää lausuntonaan seuraavaa: 1. Aluksi Suomi tarvitsee kestävää talouskasvua. Se voi syntyä vain yritysten kasvun avulla. Yritysten kasvu on myös ainoa tapa saavuttaa parempi työllisyys. Finanssikriisin jälkeen on ilmeistä, että yritysten on vaikeampaa saada vierasta pääomaa mm. Basel III -sääntelyn ja muiden kiristyvien pankkien vakavaraisuusvaatimusten seurauksena. Tämän realiteetin vuoksi tarve oman pääoman aseman vahvistamiseen korostuu. Yrityksillä on oltava kasvaakseen aikaisempaa enemmän omanpääomanehtoista rahaa. Verotuksen pitää siksi ohjata pääomia työllisyyttä ja investointeja tukevaan yritystoimintaan. Hallituksen esitysluonnoksen (jäljempänä luonnos) mukainen yhteisöveron laskeminen kasvun tukemiseksi on oikea ja kannatettava suunta. Se kannustaa yrityksiä tekemään investointeja Suomeen ja työllistämään täällä. Yhteisöveron laskeminen parantaa myös Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Sen sijaan päinvastaiseen suuntaan vaikuttaa ehdotettu osinkoverotuksen kiristys. Vuonna 2011 Suomessa toimivat yritykset maksoivat osinkoja yhteensä 13,3 miljardia euroa. Tästä summasta 7,7 miljardia maksettiin ulkomaille. Näihin ulkomaille maksettuihin osinkoihin osinkoveron kiristys ei ulotu. Kiristys kohdistuukin lähinnä suomalaisille luonnollisille henkilöille maksettuun 4,0 miljardin euron osinko-osuuteen. Sekä kotimaiset että ulkomaiset investoinnit ja omistajat ovat tärkeitä. Osinkoveron kiristystä ei kuitenkaan saisi maksattaa vain kotimaisilla omistajilla, koska se heikentää yritysten pääomansaantia ja siten yrittäjyyttä, kasvua ja työllistymistä. Ulkomaisesti omistetut yritykset saavat täysimääräisesti hyväkseen yhteisöveron alennuksen, mutta kotimaisesti omistetuissa yrityksissä hyöty riippuu yrityksen osinkopolitiikasta. Ero ulkomailta omistettujen yritysten hyödyksi näyttää olevan satoja miljoonia euroja vuodessa. Kotimaisen kasvollisen omistamisen kannalta on tärkeää, että vastaavaa keinulautamallia ei enää jatkossa käytettäisi.
2 2. Yhteisöverokanta Kuten edellä on todettu, Perheyritysten liitto pitää yhteisöverokannan laskemista erittäin tärkeänä Suomen talouskasvua edistävänä toimenpiteenä. Verokannan laskemiseen ehdotetaan siirtymäsäännöstä. Verovuonna 2014 sovellettaisiin 24,5 prosentin yhteisöverokantaa, jos yhtiön tilikautta on muutettu sinä päivänä, jolloin hallitus päätti yhteisöverokannan alentamisesta tai sen jälkeen. Poikkeus koskee tilanteita, joissa tilikautta on muutettu niin, ettei yhtiöllä pääty verovuotta vuonna 2013 tai niin, että verovuonna 2014 päättyvä verovuosi on alkanut edellä mainitun päivän jälkeen. Poikkeussäännös koskee vain verovuotta 2014 ja yhtiöitä, joiden tilikautta on pidennetty tai lyhennetty ko. päivämäärän jälkeen vuonna 2013. Suomessa on tehty merkittäviä yhteisöverokannan muutoksia esimerkiksi 1990-luvulla, eikä siirtymäsäännöstä ole milloinkaan ennen käytetty. Sellaista ei tule käyttää nytkään. Siirtymäsäännös vaikuttaa myös sellaisiin yrityksiin, jotka ovat muuttaneet tilikauttaan ilman verotuksen ohjaavaa vaikutusta. Näin tapahtuu esimerkiksi yritysostotilanteessa, jolloin ostettavan yrityksen tilikausi muutetaan vastaamaan ostavan yhtiön tilikautta tai päinvastoin. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan yritykset voisivat jäädä alennetun yhteisöveron ulkopuolelle myös tällaisissa, täysin liiketaloudellisten syiden ohjaamassa tilanteessa. Se ei voi olla hallituksen tarkoitus. Siirtymäsäännöksessä on kyse taannehtivasta verolainsäädännöstä. Se vaikuttaa yrityksiin taannehtivasti eli ennen kuin laki tulee voimaan. Laki vaikuttaa yrityksiin esimerkiksi niin, että jos ne ovat liiketaloudellisista syistä (esimerkiksi edellä kuvatussa yrityskauppatilanteessa) muuttaneet tilikauttaan 21.3.2013 tai sen jälkeen siten, että tilikausi päättyy vuoden 2014 puolella, nämä yritykset joutuvat huonompaan asemaan kuin ne, jotka eivät ole muuttaneet tilikauttaan. Esimerkki: - Yrityksen A tilikausi on säännönmukaisesti 1.5.-30.4. Yritys ei ole tehnyt muutoksia tilikauteensa. Yrityksen kuluva tilikausi päättyy 30.4.2014. Yritys on alennetun yhteisöveron piirissä jo kuluvalla tilikaudellaan. Siirtymäsäännös ei vaikuta yritykseen. - Yrityksen B tilikausi on säännönmukaisesti 1.1.-31.12. Yritys on muuttanut tilikauttaan 28.3.2013 niin, että sen kuluva tilikausi on 1.1.2013-30.4.2014. Muutos johtuu siitä, että yritys on vuoden 2013 alussa ostanut yrityksen A, jonka tilikausi on 1.5.-30.4., kuten edellä on mainittu. Konserniyrityksillä pitää lain mukaan olla sama tilikausi, joten yritys B:n on pakko muuttaa tilikauttaan. Ilman tilikauden muutosta yritys B:n voitto ajalta 1.1.-31.12.2013 olisi 24,5 %:n yhteisöveron piirissä ja ajalta 1.1.-31.12.2014 20 %:n yhteisöveron piirissä. Nyt yrityksen B voitto on korkeamman 24,5 %:n yhteisöveron piirissä myös ajalta 1.1.-30.4.2014. Edellä esitetyssä esimerkissä yritys B joutuu yritys A:han nähden huonompaan asemaan, vaikka niiden tilikaudet päättyvät samaan aikaan. Yritysten verokohtelu ei ole yhdenvertaista. Suomessa on perustuslain takaaman omaisuudensuojan ja yhdenvertaisuuden nimissä perinteisesti saatettu taannehtivat verolait voimaan aikaisintaan hallituksen esityksen antopäivämäärästä. Nyt siirtymäsäännöstä esitetään voimaan 21.3.2013, jolloin hallituksen esitystä ei ollut vielä annettu ja jolloin ei ollut vielä varmuutta siitä, tuleeko yhteisöveron alennus voimaan. Kehysriihessään kyseisenä päivänä hallitus teki useita alustavia verolinjauksia, joita se muutti muutaman viikon kuluttua ja jälleen budjettiriihessään syksyllä 2013 (ns. valuvikojen korjaukset).
3 Edellä mainitun perustuslainmukaisuuteen liittyvän epävarmuudenkin vuoksi yhteisöverokannan alentaminen on saatettava voimaan ilman siirtymäsäännöksiä. 3. Pääomatuloverokanta Hallitus on jo kehysriihessään päättänyt, että 32 %:n pääomatuloveroon johtava 50 000 euron vuotuinen tuloraja alennetaan 40 000 euroon. Tämä pääomatuloverotuksen progression kiristäminen on jäljempänä mainituista syistä haitallista kehitystä, eikä sitä tule toteuttaa. Progressiivinen pääomatulovero: 1. Kiristää yritystoiminnan verotusta osinkoverotuksen kautta entisestään. Suomalainen omistaminen, työllistäminen ja investoinnit kärsivät. 2. Ohjaa pääomia suorista yrityksiin tehdyistä sijoituksista erilaisiin verotusta lykkääviin passiivisiin sijoitusinstrumentteihin (sijoitusrahastot, vakuutukset, PS-tilit) 3. Johtaa Suomen kilpailukyvyn heikkenemiseen pääomien sijaintimaana 4. Johtaa inflaation vuoksi usein yliverotukseen (erityisesti luovutusvoitot) 5. Kohdistua tyypillisesti keskituloisten palkansaajien saamiin luovutusvoittoihin (perheen kesämökki, sijoitusasunto) 6. Ei välttämättä kohdistu suurimpien pääomatulojen saajiin, koska heillä on usein mahdollisuus säädellä tulojensa realisointia 7. Johtaa verosuunnittelun lisääntymiseen ja erilaisten sijoitusinstrumenttien tuotekehittelyyn 8. Monimutkaistaa verojärjestelmää merkittävästi (vähennysjärjestelmä, mahdolliset verosuunnittelua estävät sulkusäännökset) 9. Käyttäytymisvaikutusten vuoksi ei todennäköisesti lisää valtion verotuloja juurikaan 10. On aukollinen järjestelmä, joka johtaa pääoman ohjautumiseen taloudellisesti tehottomalla ja kasvua aikaansaamattomalla tavalla. Valtiovarainministeriö toteaa luonnoksen sivulla 68, että pääomatulon veropohja on yhdessä yhteisöveron kanssa kaikkein liikkuvin ja suhdanneherkin. Tässäkin valossa pääomatuloverotusta kiristävä suuntaus on väärä. Se johtaa Suomen entistä syvempään pääomaköyhyyteen suhteessa muihin maihin. Tämä ei voi olla näkymättä Suomen talous- ja työllisyystilanteessa pitkällä aikavälillä. 4. Osinkoverotus Kuten alussa on todettu, osinkoverotuksen kiristäminen yhteisöveron alentamisen vastapainona on Suomen talouden kehityksen kannalta kestämätön tie. Valtiovarainministeriön laatiman lakiesitysluonnoksen sivulla 71 todetaan, miten osinkoverotuksen kiristäminen johtaa pääomien ohjautumiseen muihin sijoituskohteisiin kuin yrityksiin. Näitä passiivisia sijoituskohteita ovat esimerkiksi talletukset ja kiinteistösijoitukset. Näihin kohteisiin samoin kuin ulkomaisiin sijoituskohteisiin (esimerkiksi rahastot) kanavoituvat pääomat eivät vauhdita talouskasvua Suomessa. Tällä tavoin osinkoverotuksen kiristäminen on Suomen kasvun este. Luonnoksen sivulla 66 on käsitelty osinkoverotuksen muutosten laskennallisia verotulovaikutuksia. Onko näissä laskelmissa huomioitu se, ettei ulkomaisille osingonsaajille menevistä osingoista saada käytännössä juurikaan aiempaa enempää verotuloja? EU-oikeus ja verosopimukset useimmiten estävät Suomea perimästä ulkomaille menevistä osingoista lähdeveroa tai ainakaan kiristämästä sitä.
4 Luonnoksen mukaan osinkoverotusta koskevien muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2014 alusta lukien. Sikäli kuin näin tapahtuu, osakeyhtiöt jakavat silloin osinkoja sellaisista voitoista, jotka ovat kertyneet vuonna 2013 tai aiemmin. Näitä voittoja on verotettu 24,5 %:n verokannalla tai aiemmin sitä korkeammalla verokannalla riippuen siitä, minä vuonna kertyneistä voitoista on kysymys. Kun tällaisia voittoja jaetaan osinkoina vuonna 2014 tai sen jälkeen ja kun voittoihin kohdistuu kiristynyt osinkoverotus, osinkojen kokonaisverorasitus nousee korkeammaksi kuin mitä luonnoksessa on tarkoitettu. Listaamattoman yhtiön jakamaan 150 000 euroa alittavaan pääomatulo-osinkoon em. tilanteessa kohdistuva kokonaisverorasitus olisi n. 30,2 % eikä 26 %, kuten luonnoksessa on mainittu. 150 000 euroa ylittävään pääomatulo-osinkoon em. tilanteessa kohdistuva kokonaisverorasitus olisi puolestaan n. 43 % eikä 40,4 %, kuten luonnoksessa on mainittu. Vastaavasti, jos verovelvollisen verotettavat pääomatulot olisivat yli 40 000 euroa, osinkoon kohdistuva kokonaisverorasitus olisi n. 45 % eikä 41,8 %. Noteeratun yhtiön jakamaan osinkoon kohdistuva kokonaisverorasitus olisi puolestaan n. 43,8 % eikä 40,4 %, kuten luonnoksessa on mainittu. Kuten edellä on esitetty, ehdotetut osinkoverotuksen kiristykset johtavat siihen, että jaetun voiton kokonaisverorasitus nousee korkeammalle kuin hallitus on lakiesityksessään tavoitellut. Tämän vuoksi esitykseen olisi sisällytettävä siirtymäsäännös, jonka mukaan kolmena ensimmäisenä vuonna, jolloin uusia säännöksiä sovelletaan, yksityishenkilön saamista pääomatulo-osingoista veronalaista olisi 5 % eikä 25 % (osinko enintään 150 000 euroa) / 70 % eikä 85 % (osinko yli 150 000 euroa). Tällöin osingonjaon kokonaisverorasitus 24,5 %:n yhteisöverokannalla laskettuna vastaisi pysyvän lain mukaista 20 %:n yhteisöverokannan mukaan laskettua noin 26 % / 40,4 %:n kokonaisverorasitusta. Edellä kuvatun kaltainen perusteltu siirtymäsäännös sisältyi myös vuonna 2004 toteutettuun yritys- ja pääomatuloverotuksen uudistukseen. Siirtymäsäännöksen tarkoitus on huolehtia siitä, että yrityksen ja omistajan kokonaisverorasitus pysyy lainsäätäjän tavoittelemalla tasolla. Toisin kuin yhteisöverokannan muutosta koskevaan ehdotettuun siirtymäsäännökseen, tällaiseen siirtymäsäännökseen ei liittyisi perustuslain näkökulmasta ongelmallisia piirteitä. 5. Muun varojenjaon verotus Perheyritysten liitto pitää tärkeänä, että vuonna 2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain ja verolainsäädännön yhteensovittaminen tapahtuu lainsäädäntöteitse. Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa on tästä asiasta erinomainen, yksiselitteinen ja verraten yksinkertaisesti toteutettavissa kirjaus: Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta nostettavan pääoman palautuksen verokohtelu kirjataan lakiin nykymuodossaan. 5.1. Joustava pääomanhallinta Uusi osakeyhtiölaki sisältää lukuisia säännöksiä, jotka tekevät osakeyhtiön pääomanhallinnasta joustavaa ja nopeasti muuttuviin talouden olosuhteisiin sopeutuvaa. Ne myös parantavat suomalaisten osakeyhtiöiden kilpailukykyä samalla kuitenkin edistäen osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta ja yhtiön velkojansuojaa. Seitsemänvuotisen olemassaolonsa aikana uusi osakeyhtiölaki on osoittautunut erityisesti osakeyhtiön pääomanhallinnan oman pääoman kasvattaminen, toiseen muotoon muuttaminen ja jakaminen sekä osakkeiden vaihdettavuus kannalta hyvin toimivaksi ja käyttökelpoiseksi. Niinpä on erittäin tärkeää, että osakeyhtiölain verosopeutus toteutetaan niin, ettei osakeyhtiölakiin sisältyvien, edellä mainittujen joustavien säännösten käyttökelpoisuutta rajoiteta verotuksen keinoin.
5 5.2. Rahoitusmuotoneutraalisuus Verotuksessa on pyrittävä eri pääomamuotojen väliseen neutraliteettiin. Oman ja vieraan pääoman verokohtelun on oltava keskenään mahdollisimman neutraalia huomioiden kuitenkin verotuksen kannustimet yritystoiminnan harjoittamiseen Suomessa. Pääoman tuoton verotukseen liittyvien kysymysten lisäksi rahoitusmuotoneutraliteettiin vaikuttaa myös yrityksen eri pääomamuotojen muu verokohtelu ja siihen liittyvien menettelyjen joustavuus ja käyttökelpoisuus. Juuri tästä on kyse ehdotetussa muun varojenjaon verotusta koskevassa sääntelyssä. 5.3. Liiketoimien taloudellinen sisältö Verotuksen keskeisiä periaatteita Suomessa ja kansainvälisesti on liiketoimen taloudellisen sisällön huomiointi verotuksen perustana. Lähtökohtaisesti liiketoimia verotetaan niiden taloudellisen sisällön mukaisesti. Jollei liiketoimen muoto vastaa sen taloudellista sisältöä, verotus kuitenkin yleensä toimitetaan liiketoimen tosiasiallisen sisällön mukaisesti. Muodon ja sisällön vastaamattomuustilanteessa voi olla kyse verotusmenettelylain 28 :ssä tarkoitetusta veronkierrosta. Sovellettuna osakeyhtiön varojenjaon nykymuotoiseen verotukseen liiketoimien taloudellisen sisällön noudattaminen tarkoittaa sitä, että pääomansijoituksesta muodostuneiden varojen palauttaminen johtaa luovutusvoittoverotukseen ja voitosta muodostuneiden varojen palauttaminen osinkoverotukseen. Nykyisin on näin: taloudellinen sisältö vastaa muotoa. 5.4. Nykytila Osakeyhtiön muiden varojen kuin osingon jakamisen verotus perustuu pääosin oikeuskäytäntöön ja Verohallinnon ohjeeseen OYL:n vaikutuksista verotukseen (Verohallinnon ohje 8.3.2007 Dnro 206/345/2007). Ohjeessa on otettu kantaa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotukseen. Ohjeen mukaan yhtiön tulee selvittää varojenjaon luonne. Sellaisten sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamista, jotka ovat alun perin syntyneet osakkeenomistajien tai muiden tahojen tekemien pääomansijoitusten myötä, on ohjeen mukaan pidettävä verotuksessa pääomanpalautuksena. Pääomanpalautusta pidetään osakkeen luovutukseen rinnastettavana tulona, joka vähentää osakkeen hankintamenoa. Varojenjakoa pidetään ohjeen mukaan osinkona, jos riittävän luotettavasti ei voida selvittää, että rahastosta jaetut varat ovat luonteeltaan pääomanpalautusta. Jos rahastoon on tehty sekä pääomansijoituksia että siirretty voittovaroja, varojenjako tulkitaan ohjeen mukaan pääomanpalautukseksi tai osingoksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston pääomansijoitusten ja siirrettyjen voittovarojen suhteessa. Nykytila on vakiintunut ja osakeyhtiön varojenjaon verotus toimii erinomaisesti. Voimassa olevan varojenjaon verotuksen kantava teema on varojen taloudellisen luonteen huomioiminen. Varojenjako verotetaan joko pääomanpalautuksena eli luovutusvoittoverotuksen piirissä tai voitonjakona eli osinkoverotuksen piirissä sen mukaan, ovatko jaettavat varat syntyneet pääomansijoitusten kautta vai yrityksen voiton kautta.
6 Nykyisin varojenjaon verotus vastaa varojenjaon taloudellista sisältöä. Jos A sijoittaa verotetuilla varoillaan yhtiöön euron ja saa sen myöhemmin pääomanpalautuksena, varojenjakoa kohdellaan vastaavasti kuin lainapääoman palautustakin. A:lle ei synny verotettavaa tuloa. Jos A sen sijaan sijoittaa yhtiöön euron, ja yhtiö jakaa A:lle euron kertyneitä voittovarojaan, A:n saamaa tuloa verotetaan osinkona. 5.5. Ehdotettu varojenjaon verotus Ehdotettu sääntely on epäonnistunut. Se on hallitusohjelman kirjauksen vastainen. Ehdotuksessa erotetaan asioiden muoto ja sisältö toisistaan. Muoto voittaa sisällön. Varojenjaon verokohtelun ratkaisee se, mistä oman pääoman erästä varat jaetaan riippumatta siitä, millä tavoin varat ovat syntyneet. Sisältönsä puolesta tietynlaista toimenpidettä kohdellaan luonnoksen mukaan sen sisällön vastaisesti. Verokohtelu perustuu toimenpiteen valittuun muotoon. Tällaisiin keinotekoisiin järjestelyihin puututaan yleensä verotusmenettelylain 28 :ään sisältyvän veronkiertosäännöksen keinoin. Nyt laki päinvastoin ehdotetaan säädettäväksi sellaiseksi, että suoritus verotetaan keinotekoisesti osinkona, vaikka kyse on sijoitetun oman pääoman palauttamisesta. Tällainen lainsäädäntö on kestämätöntä verojärjestelmän hyväksyttävyyden ja johdonmukaisuuden kannalta. Valtiovarainministeriössä työstetylle ehdotetulle sääntelylle ei ole esitetty käytännössä minkäänlaisia kunnollisia perusteluja. Ehdotusta on perusteltu luonnoksen sivulla 49 kahdella tavalla: 1. Osakeyhtiölaki on uudistunut niin, että verotuksen on vaikea pysyä perässä. Tämä pitää paikkansa siltä osin, että verolainsäädäntö ei ole pysynyt osakeyhtiölain kehityksen perässä sen sijaan oikeuskäytäntö ja Verohallinnon laadukas ohjeistus on. Lainsäädännön saattamiseksi ajan tasalle ei tarvita enempää kuin että nykyinen oikeustila kirjataan lakiin hallitusohjelman mukaisesti. 2. Varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta käytetään osingosta menevän veron välttämiseen. Jos tämä pitäisi paikkansa, peitellyn osingon verotuksen tilanteita olisi Suomessa paljon nykyistä enemmän. Verotusmenettelylain 29 :n 2 momentti sisältää peitellyn osingon verottamista koskevan säännöksen, jonka mukaan Verohallinnolla on täydet aseet puuttua osingosta menevän veron välttämisjärjestelyihin. Siihen ei ehdotettua lainsäädäntöä tarvita. Mitään muita perusteita ehdotetulle uudelle varojenjaon verotukselle ei ole esitetty. Kuten jäljempänä tarkemmin selvitetään, edellä mainitut kaksi perustelua ovat merkityksettömiä. Ehdotettu sääntely on siten vailla järkeviä perusteita. Sellaista lakia ei tule säätää. Valtiovarainministeriö ei arvioi ehdotetulla muutoksella olevan minkäänlaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Ehdotuksella ei siis ole myöskään valtiontalouden edistämiseen liittyviä perusteita. Tämä pitää paikkansa, sillä käytännössä siirtyminen luovutusvoittoverotuksesta merkitsisi ehkä joitakin kansainvälisen verotuksen tilanteita lukuun ottamatta lopulta lähes yksinomaan jaksotusvaikutuksia. Verotulot saattaisivat kertyä valtiolle jonkin verran aiemmin kuin milloin ne nykyään kertyvät.
7 5.6. Lakiesityksen vaikutuksista Perheyritysten liiton näkemyksen mukaan nyt kyseessä oleva lakiesitysluonnos on ongelmallinen kaikkien kolmen edellä kohdissa 5.1-5.3. mainitun verojärjestelmän tärkeän ominaisuuden kannalta. Kasvuyritysten ja muiden yritysten rahoituksen vaikeutuminen Pääomanpalautusten ehdotuksen mukaiset veroseuraamukset käytännössä useimmiten estäisivät osakeyhtiön pääoman palauttamisen yksityishenkilölle, jollei palauttamiselle ole pakottavaa syytä. Näin ollen verotus myös käytännössä estäisi oman pääoman sijoittamisen yrityksiin. Sijoitetun pääoman palautuksen ehdotuksen mukaisen verottamisen perusteettomuutta kuvastaa seuraava esimerkki. - Piensijoittaja A on ansainnut palkkatyöllään 2 000 euroa ja maksanut siitä veroa 50 %. Sijoitettavaa on jäänyt siis 1 000 euroa. - A sijoittaa koko määrän suomalaisen kasvuyrityksen osakkeisiin. Sijoitus merkitään kasvuyrityksen omaan pääomaan ns. SVOP-rahastoon, kuten lähes poikkeuksetta nykyisiin tehdään. - Kasvuyritys käyttää saamansa pääomansijoituksen kasvun rahoittamiseen ja työntekijöiden palkkaamiseen. Kuuden vuoden kuluttua yritys on päässyt niin hyvään vauhtiin, että se voi palauttaa sijoittajien tekemät pääomasijoitukset sijoittajille. A:lle palautetaan hänen tekemänsä pääomasijoitus. - Pääomasijoitus verotetaan A:n osinkotulona. Koska yrityksen nettovarallisuus on hyvin pieni (kaikki resurssit käytetty kasvuun eikä voiton tekemiseen), A:n saama osinko verotetaan lähes kokonaan ansiotulona. A:n ansiotuloveroprosentti on 50. Osingosta on 75 % veronalaista tuloa. A saa siis pääomanpalautuksena 1 000 euroa, josta hän maksaa 375 euroa veroa. Käteen jää 625 euroa. A on verotetuista rahoistaan tehnyt sijoituksen suomalaiseen kasvuyritykseen. Kun tuo sijoitus, ilman euroakaan tuottoa, palautetaan hänelle, hän jää sijoituksessaan 375 euroa tappiolle. Edellä mainittu esimerkki osoittaa, että ehdotettujen muutosten jälkeen käytännössä kukaan yksityishenkilö ei enää tekisi omanpääomanehtoisia sijoituksia suomalaisiin yrityksiin. Sama koskee myös useimpia yritysten välisiä sijoituksia. Pitkäjänteisten omistajien ja sijoittajien ja esimerkiksi ns. bisnesenkelien kautta yrityksille kanavoituvat oman pääoman virrat tyrehtyisivät. Kasvuyritysten ja muiden yritysten rahoitus kärsisi entisestään. Vaikutukset talouskasvulle ja kansantaloudelle olisivat haitallisia. Oman ja vieraan pääoman välinen neutraliteetti verotuksessa Luonnos tekisi osakeyhtiön omasta pääomasta entistä epäedullisempaa vieraaseen pääomaan nähden. Koska vieraan pääoman sijoittaminen ja palauttaminen olisi veroneutraalia ja vieläpä tuotto yhdenkertaisesti verotettua kuten nykyäänkin, oman pääoman käyttäminen yksityisomisteisissa yrityksissä vähenisi epäilemättä merkittävästi. Omistajien kannattaisi useimmiten tehdä uudet pääomasijoitukset vieraan pääoman ehtoisesti. Tämä kehitys heikentäisi edelleen suomalaisten yritysten vakavaraisuutta ja kestokykyä talouden laskukausia vastaan. Pitkällä tähtäimellä seurauksena olisi
8 yritysten talousvaikeuksien lisääntyminen, yritystoiminnan edellytysten heikentyminen ja verotulojen alentuminen. Perheyritysten liitto pitää tällaista kehitystä erittäin huolestuttavana eikä usko sen olevan verolainsäätäjänkään tavoitteiden mukaista. Edellä olevassa esimerkissä A:lle olisi edelleen järkevä vaihtoehto sijoittaa varat yritykseen lainana. Se tosin merkitsisi yrityksen taseen heikentymistä oman pääoman sijoitukseen verrattuna. Kun yritykselle ei kertyisi omaa pääomaa, se ei saisi pankkirahoitusta niin hyvillä ehdoilla kuin vakavarainen yritys tai mahdollisesti ei lainkaan. Osakeyhtiölain pääomanhallintajärjestelmä. Ehdotettu muutos käytännössä romuttaisi OYL:n mukaisen joustavan pääomanhallintajärjestelmän, joka on Suomelle kilpailuetu. Joustava oman pääoman korotus SVOP-rahastoon ja sen palautus tulisivat käytännössä käyttökelvottomiksi. Kukaan ei halua tehdä sijoitusta, jonka pääoman takaisinmaksu johtaa sijoitetun pääoman verottamiseen. Omanpääomanehtoiset sijoitukset käytännössä korvattaisiin lainoilla. SVOP-rahaston käyttö lakkaisi. Vertailu tilanteeseen vuonna 2009 Vuonna 2009 valtiovarainministeriö teki samasta asiasta lakiesitysluonnoksen, joka olisi johtanut yhtä lailla taloudellisen sisällön ja verotuksen ristiriitaan ja sitä kautta ongelmiin monelta kannalta. Silloisen lakiesitysluonnoksen sivulla 17 valtiovarainministeriö totesi, että varojenjaon verottaminen osakkeenomistajan osinkotulona on kohtuutonta sellaisissa tilanteissa, joissa kyse on osakkeenomistajien yhtiöön tekemien pääomansijoitusten palauttamisesta osakkeenomistajille. Tämä koskee erityisesti perheyrityksiä ja omistajavetoisia kasvuyrityksiä, joissa yhtiön omistavat luonnolliset henkilöt. Tällaisille henkilöille osinkotulo on osittain veronalaista, vaikka pääomasijoituksen tekeminen ei merkitse omistajalleen vähennyskelpoisen menon syntymistä. Silloisen lakiesitysluonnoksen mukaan tällaisissa tapauksissa varojenjakoon voitaisiin osinkotulona verottamisen asemesta soveltaa luovutuksen verotuksen säännöksiä. Mihin edellisessä kappaleessa mainittu kohtuusnäkökulma on hävinnyt? Osinkoverotus on vuoden 2009 lakiesitysluonnoksen jälkeen vain kiristynyt, joten pääomanpalautuksen verottaminen osinkona johtaisi entistä kohtuuttomampaan tilanteeseen. Miksi tällaista jo vuonna 2009 valtiovarainministeriön toimesta kohtuuttomaksi todettua veromuutosta ehdotetaan? 5.7. Eräitä huomioita ehdotettujen muutosten yksityiskohdista Muutosten päälinja Luonnoksen mukaan varojenjako vapaan oman pääoman rahastoista verotettaisiin eräitä käytännössä lähes olemattomia poikkeustilanteita lukuun ottamatta osinkona. Päälinja on edellä mainituista syistä perusteeton. Päälinjan pitää olla, että varojenjako verotetaan sen todellisen luonteen mukaisesti joko luovutusvoittoverotuksen piiriin kuuluvana pääomanpalautuksena tai osinkoverotuksen piiriin kuuluvana voitonjakona. Luonnoksen taustalla näyttää piilevän huoli siitä, että pääomanpalautuksia käytettäisiin keinona välttää osingonjaon verotusta. Huoli on aiheeton. Nykyinen lainsäädäntö sekä oikeus- ja verotuskäytäntö johtavat automaattisesti siihen, että varojenjako verotetaan osinkona aina, kun jaettavat varat ovat
9 voittovaroja. Verohallinto tekee tämän kontrollin pääomanpalautusten yhteydessä: Jos jaettavat varat ovat voittovaroja, ne verotetaan osinkona. Jos jaettavat varat ovat sijoitettua pääomaa, ne verotetaan luovutusvoittoverotuksen piirissä. Luonnoksen mukaan (s. 50) nykyisin pääomanpalautuksen ja osingon erilainen verokohtelu mahdollistaisi sen, että järjestelemällä varojenjako tietyistä rahastoista tapahtuvaksi ratkaistaisiin verokohtelu. Vapaan oman pääoman eri erien erottelu verotusta varten johtaa tulkinnanvaraiseen ja hallinnollisesti vaikeaan järjestelmään. Tämäkin huoli on aiheeton, sillä nykyisin, kun varojenjaon verotus vastaa johdonmukaisesti sen taloudellista sisältöä, varojenjaon verokohtelua ei voi valita valitsemalla sen, mistä oman pääoman erästä varoja jaetaan. Sen sijaan ehdotettu järjestelmä johtaisi tällaiseen valinnanmahdollisuuteen, kun erilaisista oman pääoman eristä (sidottu vs. vapaa) jaettavia varoja verotettaisiin eri tavoilla siitä riippumatta, ovatko ne syntyneet pääomasijoitusten vai voiton kautta. Luonnoksessa viitataan tilanteisiin, joissa ilmeisesti erityisesti listatuissa yhtiöissä on saatettu valita, palautetaanko pääomaa vai jaetaanko osinkoa. Näiden kahden eri varojenjakomuodon verokohtelut eroavat toisistaan, minkä vuoksi valinta vaikuttaa myös varojenjaon verotukseen. Tällainen verovelvollisen vapaus valita taloudellisestikin tarkastellen toisistaan erilaiset varojenjakotavat on tavanomaista ja hyväksyttävää. Verovelvollisen valinnanvapaus on sallittu muuallakin verotuksessa. Esimerkiksi yrittäjä voi valita, nostaako hän yrityksestään palkkaa vai osinkoa. Tähän vakiintuneesti hyväksyttyyn verovelvollisen valinnanvapauteen ei tule verotuksen keinoin puuttua. Edellä mainitusta valinnanvapaudesta huolimatta nykyinen varojenjaon verotusjärjestelmä ei johda osingosta menevän veron välttämiseen, kuten luonnoksessa ollaan huolissaan. Kyse on sijoitetun pääoman palauttamisesta, ei voitonjaosta. Jos pääomanpalautuksen keinoin pyrittäisiin jakamaan piilotellusti osinkoa ja välttämään siten osinkoverotusta, siihen voitaisiin puuttua tehokkaasti nykyisin voimassa olevilla peitellyn osingon verosäännöksillä. Niinpä tämäkin huoli on aiheeton. Varojenjaon verotuksen päälinjan on oltava taloudellisen sisällön ja verotuksen vastaavuus: Jos jaettavat varat ovat voittovaroja, ne verotetaan osinkona. Jos jaettavat varat ovat sijoitettua pääomaa, ne verotetaan luovutusvoittoverotuksen piirissä. Tämä on nykytila, joka hallitusohjelman mukaisesti on kirjattava lakiin. Luovutusvoittona verottamista koskeva poikkeussääntö Listaamattomien yhtiöiden varojenjakoon ehdotetaan poikkeusta pääsäännöstä eli varojenjaon verottamisesta osinkona tietyissä erityistapauksissa. Nämä erityistapaukset olisivat lähes olemattomia, ja ehdotettu poikkeussääntö tulisi tuskin koskaan sovellettavaksi. Poikkeussäännön soveltamisen ehtona on muiden muassa, että pääomanpalautus on tehtävä samalle osakkeenomistajalle, joka teki pääomasijoituksen. Tälle ehdolle ei ole esitetty perusteluja. Käytännössä tilanne on hyvin usein se, että henkilö A tekee pääomasijoituksen yritykseen ja myy sitten osakkeensa henkilölle B. A:ta verotetaan kaupasta asianmukaisesti luovutusvoittoverotuksen puitteissa. B, joka hankkii osakkeet, maksaa niistä hankintahinnan, johon sisältyy A:n aikanaan tekemä pääomasijoitus. Jos yritys jakaa sijoitetut pääomat B:lle, ne pitää käsitellä hänen verotuksessaan
10 luovutusvoittoverotuksen periaatteiden mukaan. B on osakkeiden ostohinnan maksamalla tullut yhtiön omistajaksi ja käytännössä pääomansijoituksen haltijaksi. Omistajanvaihdos ei vaikuta yhtiöön sijoitettujen varojen luonteeseen. Ne pysyvät edelleen pääomasijoituksena, eivätkä yht äkkiä osakekaupan seurauksena muutu voittovaroiksi. Pääomanpalautusta on verotettava taloudellisen luonteen mukaansa siitä riippumatta, onko pääomanpalautuksen saaja tehnyt pääomasijoituksen vai ei. Toinen edellytys poikkeussäännön soveltamiselle on, että sijoitettu pääoma palautetaan viiden vuoden kuluessa pääomasijoituksen tekemisestä. Tätä aikarajaa on perusteltu toteamalla, että siinä ajassa on jo pitänyt käydä selville, tarvitseeko yritys pääomasijoitusta vai ei. Perustelu on yrityselämälle ja käytännölle vieras. Pääomasijoituksen luonne ei muutu ajan kulumisen perusteella. Sijoitettu pääoma on sijoitettua pääomaa. Se ei viiden vuoden jälkeen muutu voittovaroiksi. Tältäkin osin ehdotus on ristiriidassa varojenjaon taloudellisen sisällön kannalta. Pääomasijoituksen palauttamisen verokohtelulle ei pidä säätää minkäänlaista aikarajaa. Viisi vuotta tai mikään muukaan lainsäätäjän keksimä ajanjakso ei ole oikea ratkaisemaan sitä, minkä luonteisia yhtiössä olevat varat ovat, pääomasijoituksia vai voittovaroja, ja miten ne pitää verottaa. Ainoa oikea ratkaisuperuste on nykykäytännön mukainen varojen taloudellinen luonne. Hankintamenon vähentäminen pääomanpalautuksesta Kolmas poikkeussäännön soveltamiseen liittyvä ja sen käytännössä merkityksettömäksi tekevä erityispiirre on osakkeen hankintamenon suhteellinen vähentäminen pääomanpalautuksena verotettavasta varojenjaosta. Ehdotusta ei ole perusteltu mitenkään muuten kuin hallinnollisilla syillä. Se on ymmärrettävää, sillä ehdotukselle ei ole löydettävissä muita perusteita. Jäljempänä kohdassa Varojenjakoon liittyvät hallinnolliset kysymykset on esitetty ratkaisu näihin ns. hallinnollisiin ongelmiin. Vakiintuneen ja ongelmattomasti toimivan oikeus- ja verotuskäytännön mukaan pääomanpalautuksesta vähennetään osakkeiden hankintamenoa ns. euro eurosta -periaatteella. Esimerkiksi jos A on sijoittanut yhtiöön 100 euroa ja saa palautuksena 100 euroa, hänelle ei synny verotettavaa luovutusvoittoa. Hän on vain saanut sijoittamansa pääoman takaisin. Jos A sen sijaan saa pääomanpalautuksena 200 euroa ja kyse on yhtiöön sijoitettuna pääomana kertyneistä varoista, häntä verotetaan asianmukaisesti 100 euron suuruisesta luovutusvoitosta. Luonnoksessa ehdotetaan, että jos poikkeussääntöä sovelletaan niissä erittäin harvinaisissa tilanteissa, joissa se ylipäätään tulisi sovellettavaksi A ei saisi vähentää 100 euron suuruisesta pääomanpalautuksesta hankintamenoaan sataa euroa vaan sellaisen määrän, joka vastaa pääomanpalautuksen suhteellista osuutta varoja jakavan yhtiön osakkeiden matemaattisesta arvosta. Jos pääomaa palautetaan 10 prosenttia siitä, mitä palauttavassa yhtiössä on omaa pääomaa, A saa vähentää verotuksessaan vain 10 euroa hankintamenoa. Hänelle syntyy 90 euron suuruinen luovutusvoitto, josta hän maksaa veroa 27 euroa. Näin siis tapahtuu, vaikka A vain saa takaisin sijoittamansa pääoman eikä euroakaan enempää. Edellä mainittu hankintamenon suhteellinen vähentäminen tekee SVOP-sijoitukset käyttökelvottomiksi myös niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa varojenjakoa ehdotuksen mukaan kohdeltaisiin
11 pääomanpalautuksena. Säännös johtaa sattumanvaraiseen verotukseen sen mukaan, paljonko yhtiössä on oman ja vieraan pääoman ehtoisia sijoituksia ja paljonko sille on kertynyt voittovaroja ja muita oman pääoman eriä. Säännös johtaa sijoitettujen varojen palautuksen verottamiseen, vaikka palautus olisi yhtä suuri tai pienempi kuin sijoitettu määrä. Perheyritysten liiton näkemyksen mukaan osakeyhtiön varojenjaon verotus on sidottava siihen, miten varat ovat kertyneet ja mistä ne ovat lähtöisin. Alun perin sijoitettuna pääomana kertyneiden varojen palautukset verotettaisiin luovutusvoittoverotuksen piirissä osakkeiden hankintahinta varojenjaosta vähentäen. Tämä vastaa nykyistä, Verohallinnon ohjeistukseen perustuvaa oikeustilaa. Jaettavien varojen todellisen luonteen säilyttäminen varojenjakotilanteessa on veroneutraali, taseiden vahvistamiseen kannustava, johdonmukainen ja yrityksiä ja niiden omistajia oikeudenmukaisesti kohteleva verotustapa. Yritysjärjestelyjen vaikutus varojenjakoon Luonnoksen sivulla 52 on todettu, että niihin tilanteisiin, joissa jaettavat varat on merkitty rahastoon esimerkiksi rahastosiirtoihin tai yritysjärjestelyihin liittyen, ei sovellettaisi luovutuksen verotusta. Näin ollen esimerkiksi yksityishenkilön 100-prosenttisesti omistamien kahden sisaryhtiön sulautuminen toisiinsa ja sulautuneen yhtiön sijoitetun (sidotun ja vapaan) oman pääoman palauttaminen omistajalle vastaanottavasta yhtiöstä ei voisi milloinkaan tulla verotettavaksi luovutuksena, vaikka molempien yhtiöiden kohdalla täyttyisivät kaikki muut luovutusvoittoverotukselle asetettavat edellytykset. Sulautumiseen sovellettava jatkuvuusperiaate sivuutettaisiin tätä liian kategorista edellytystä sovellettaessa. Tällaista rajoitusta ei perusteettomana tule säätää. Varojenjaon verotukseen liittyvät hallinnolliset kysymykset Luonnoksessa on argumentoitu lakimuutoksen tarvetta myös hallinnollisella tarkoituksenmukaisuudella ja verotuksen toimittamisen helpottamisella. Tämän tärkeän tavoitteen edistämiseen esitetyt keinot ovat kategorisia ja johtavat uusiin hallinnollisiin ongelmiin. Varojenjaon verotukseen liittyvät mahdolliset hallinnolliset ongelmat on mahdollista ratkaista niin, että verovelvollisille asetetaan velvollisuus sekä seurata yhtiön oman pääoman eri erien muutoksia että varojenjakotilanteessa selvittää jaettavien varojen alkuperä ja syntytapa. Tämä merkitsisi nykytilan kirjaamista lakiin. Velvollisuus seurata yhtiön oman pääoman muutoksia voidaan toteuttaa esimerkiksi vuosittain annettavalla veroilmoituksen liitelomakkeella, jossa selvitetään oman pääoman erä kerrallaan, mitä muutoksia erässä on tapahtunut ja mihin muutos perustuu, ts. mihin ko. erän lisäys tai vähennys perustuu. Vuosittain tapahtuva muutosten seuraaminen estäisi sellaisten tilanteiden muodostumisen, joissa pitkän ajan ja lukuisten muutosten jälkeen on vaikeaa selvittää varojen syntytapaa ja alkuperää. Jaettavien varojen alkuperä ja syntytapa olisi tämän jälkeen mahdollista yksinkertaisesti ja luotettavasti selvittää ko. veroilmoituslomakkeen perusteella. Osakeyhtiölakia säädettäessä on huomioitu verotus. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston esittäminen muusta vapaasta omasta pääomasta erillisenä on tehty pitäen mielessä myös verottajan intressiä erottaa osinkoverotus luovutusvoittoverotuksesta (Manne Airaksinen, Defensor Legis 4/2013). Osakeyhtiöillä on OYL:n nojalla velvollisuus laatia sijoitetun vapaan oman rahastoon tehtävistä
12 sijoituksista pöytäkirja ja säilyttää se ikuisesti. Mikäli yritys ei varojenjakotilanteessa tällaista selvitystä kykenisi esittämään, varojenjako voitaisiin verottaa osinkona. 5.8. Lopuksi Ehdotettu vapaan oman pääoman rahastoista tapahtuvan varojenjaon verotus on jätettävä toteuttamatta näillä perusteilla: - Ehdotukselle ei ole kestäviä perusteita. - Ehdotettu verotus aiheuttaisi merkittäviä käytännön ongelmia yrityksille ja Verohallinnolle ja johtaisi kohtuuttomiin verotustilanteisiin. - Ehdotus tyrehdyttäisi suomalaisten kasvuyritysten rahoitusta merkittävästi. - Ehdotus johtaisi taloudellisen sisällön sivuuttavaan verotukseen, mikä puolestaan johtaa arbitraasiin ja verokeinotteluun eikä vähennä niitä toisin kuin pitäisi. - Ehdotuksen taustalla olevat hallinnolliset huolet ovat ratkaistavissa erittäin tehokkaasti kirjaamalla nykyään täysin toimiva käytäntö lakiin. - Ehdotus on hallitusohjelman vastainen. Edellä mainituista syistä Perheyritysten liitto katsoo, että luonnoksen mukaista lakiesitystä vapaan oman pääoman rahastoista tehtävän varojenjaon verotuksesta ei pidä antaa Eduskunnalle. Ehdotus on valmisteltava uudelleen vastaamaan hallitusohjelman erinomaista linjausta. Vaikka osakeyhtiölain ja verotuksen yhteensovittamista ei olisi toteutettu lailla vaan nykyisillä Verohallinnon ohjeilla, sekin olisi parempi tila kuin lähes pelkkiä ongelmia aiheuttavan ehdotetun lain säätäminen. 6. Edustuskulut Luonnoksessa ehdotetaan edustuskulujen säätämistä elinkeinoverotuksessa kokonaan vähennyskelvottomiksi kuluiksi. Edustuskulut ovat yritysten elinkeinotoimintaan liittyviä kuluja, kuten myös luonnoksen sivulla 69 todetaan. Tällaisten kulujen säätäminen verotuksessa vähennyskelvottomaksi on verojärjestelmän toimivuuden ja eheyden kannalta huono tie. Elinkeinotoimintaan liittyvien kulujen kuuluu olla vähennyskelpoisia, jollei niiden vähennyskelvottomuudelle ole erityistä perustetta. Edustuskulujen tapauksessa osittaisena vähennyskelvottomuuden perusteena on perinteisesti esitetty se, että edustaminen kohdistuu osittain yrityksen työntekijöiden ja edustuksen kohteena olevien henkilöiden elantomenojen kattamiseen (esimerkiksi majoitus tai ruoka- ja juomatarjoilut). Tämä peruste on ymmärrettävä, mutta se on jo huomioitu nykyisessä lainsäädännössä, jonka mukaan puolet edustuskuluista on vähennyskelvotonta. Edustuskulujen verovähennysoikeuden epääminen nostaisi palveluita käyttävien yritysten näkökulmasta matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluiden kustannusta. Sillä on eittämättä vaikutusta yritysten edustusbudjetteihin etenkin nykyisen laskevan talouskehityksen aikana. Niinpä edustuskulujen verovähennysoikeuden epääminen vaikuttaa matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalvelualoja ja niiden työllisyyttä heikentävästi. Edellä mainituista syistä ehdotettu muutos pienentää matkailu-, ravintola- ja vapa-ajanpalvelualojen valtiolle kerryttämiä verotuloja. Samoin veromuutokselle laskettu valtiontalouden tuloja kasvattava vaikutus jää todennäköisesti arveltua pienemmäksi. Voi olla, että tavoiteltu verotulohyöty jopa menetetään työllisyyden heikkenemisen kautta.
13 Lisäksi edustuskulujen säätäminen kokonaan verovähennyskelvottomaksi tekee vähennyskelvottoman edustuskulun ja vähennyskelpoisen markkinointi-, neuvottelu- tms. kulun välisen rajan aiempaa merkityksellisemmäksi. Se johtaa todennäköisesti siihen, että verotusta toimitettaessa ja verotarkastuksissa tutkitaan edustuskulujen vähennyskelpoisuutta entistä tarkemmin kuittitasolla. Se lisää sekä yritysten että Verohallinnon työmäärää ja aiheuttaa siten yhteiskunnalle tarpeettomia kustannuksia. Edellä mainituista syistä edustuskulujen säätämistä vähennyskelvottomiksi elinkeinoverotuksessa ei pidä toteuttaa. 7. Korkovähennysrajoitukset Vuosi sitten säädettyjä elinkeinotoiminnan korkojen vähennysoikeuden rajoituksia esitetään kiristettäväksi. Suomen veropohjan turvaamiseksi on keskeistä, että veropohjaa rapauttavat, veronvälttämistarkoituksessa tehdyt korkovähennysjärjestelyt estetään lainsäädännön keinoin. Tällainen lainsäädäntö ei kuitenkaan saa haitata Suomessa harjoitettavaa yritystoimintaa eikä vaikeuttaa sen rahoitusta entisestään. Vuosi sitten säädetyt rajoitukset johtavat juuri tähän. Nyt ehdotettu korkovähennysrajoitusten kiristys pahentaa osaltaan tilannetta entisestään. Nykyisten yleisten korkovähennysrajoitusten kiristämisen sijaan Suomessa olisi valmisteltava ja toteutettava kohdennettu korkovähennysrajoitus, joka ei nosta ilman veronminimointitarkoitusta harjoitettavan kotimaisen liiketoiminnan rahoituskustannuksia. 8. Pitkäaikaisten investointien hyödykekohtaiset poistot Luonnoksessa ehdotetaan pitkäaikaisten (10 vuotta tai yli) kone- ja kalustoinvestointien poistojen muuttamista menojäännöspoistoista hyödykekohtaisiksi poistoiksi. Muutoksen kohteena olevia investointeja ovat esimerkiksi laivat, lentokoneet, paperikoneet, voimalainvestoinnit, sahalaitosten investoinnit ja televerkot. Käytännössä muutos tarkoittaisi tällaisten investointien verotuspoistojen pienenemistä investoinnin alkuvaiheessa ja kasvamista loppuvaiheessa. Luonnoksessa muutosta kuvataan juuri näin eli että pitkäaikaisten investointien poistojen etupainotteisuus halutaan poistaa. Muutoksen perusteeksi luonnoksessa esitetään lähinnä, että poistojärjestelmä on syntynyt erilaisissa oloissa kuin missä nyt eletään, kun yhteisöverokanta on ollut korkea ja veropohja kapea. Verotuottoja lisäävää vaikutusta muutoksella arvioidaan olevan noin 20 miljoonaa euroa vuositasolla. Vastaavasti investoinnin loppuvaiheessa verotuotot pienenevät, kun poistot ovat suurempia kuin nykyisin. Olennaista verotuottoja lisäävää vaikutusta muutoksella ei siis arvioida olevan. Esitetyt perustelut ovat sinänsä ymmärrettäviä ja loogisia. Uudistuksen haittapuolella on kuitenkin se, että koska uudistus nostaa suurten teollisten investointien kustannuksia Suomessa, se saattaa johtaa investointien ohjautumiseen Suomen ulkopuolelle. Juuri tällaisia investointeja Suomi tarvitsee, kun teollisuuden alasajo, siirtäminen ulkomaille ja niistä johtuvat irtisanomiset ovat Suomessa arkipäivää. Tästä näkökulmasta ehdotettua muutosta on vaikea ymmärtää. Sitä ei pidä toteuttaa.
14 Yksityiskohtana on syytä huomioida ehdotetut jälleenhankintavarauksen rajoitukset. Jälleenhankintavarauksen tehtävänä on estää investoinnin, esimerkiksi laivan, myynnistä aiheutuvan veronalaisen myyntivoiton tuloutuminen, kun samalla investoidaan uuteen eli vanhan laivan tilalle hankitaan uusi. Tällainen jälleenhankintavaraus on olemassa jo nykyisin esimerkiksi rakennuksilla. Jälleenhankintavarauksen tehtävä on kannustaa suomalaisia yrityksiä uusimaan tuotantokalustoaan ja estää uudistamiseen liittyvät poistojärjestelmän rakenteesta aiheutuvat ylimääräiset verokustannukset. Nyt ehdotettu pitkäaikaisten investointien jälleenhankintavaraus olisi paljon rajoitetumpi kuin rakennuksilla. Jotta jälleenhankintavarauksen saisi tehdä, olisi investoinnin oltava poikkeuksellisen suuri yhtiön koko investointimassaan nähden. Investoinnin myynnistä aiheutuvan voiton olisi samoin oltava poikkeuksellisen suuri. Näitä rajoituksia on perusteltu toteamalla, että kun verotuspoistot vastaavat hyödykkeen taloudellista poistoaikaa, hyödykkeen myynnistä ei pitäisi syntyä merkittävää myyntivoittoa. Tämä on tietysti looginen perustelu, joka pitänee useimmiten paikkansa mutta ei aina. Kun uusinvestoinnin tekemisestä syntyy ylimääräinen verokustannus, se osaltaan nostaa kynnystä tehdä kyseinen investointi Suomeen. Jälleenhankintavarauksen rajoittamiselle esitetty perustelu ei ole syy asettaa näitä pitkäaikaisia investointeja huonompaan asemaan kuin esimerkiksi rakennuksia. Jälleenhankintavaraus on toteutettava vastaavalla tavalla kuin rakennusten kohdalla, ts. ilman investoinnin määrään ja luovutuksesta syntyvän voiton määrään liittyviä rajoituksia. Mikäli ehdotettu poistouudistus sen ongelmallisuudesta huolimatta toteutetaan, se on saatettava voimaan niin, että se koskee vain 1.1.2014 ja sen jälkeen alkaneita tilikausia. Ehdotetussa muodossaan poistojen kiristäminen olisi kohtuuton sellaisille yrityksille, joiden tilikausi säännönmukaisesti päättyy esimerkiksi 31.1.2014 ja jotka ovat alkuvuonna 2013 tehneet kyseisiä pitkäaikaisia investointeja ilman mitään tietoa tulevasta poistomuutoksesta. 9. T&K-vähennys ja tuotannollisten investointien korotetut poistot T&K-vähennys ja tuotannollisten investointien korotetut poistot otettiin käyttöön vuodesta 2013 alkaen. Näiden verohuojennusten käyttöönottoa perusteltiin toteamalla, että niiden avulla kannustetaan yrityksiä luomaan Suomessa innovaatioita ja tekemään tuotannollisia investointeja. Kun huojennukset olivat ehtineet olla voimassa alle neljä kuukautta, hallitus ilmoitti kehysriihessään, että huojennusten voimassaoloaikaa lyhennetään vuodella. Näin lyhytjänteinen veropoliittinen linja sopii huonosti yhteen liiketoiminnan suunnittelun ja ohjauksen aikataulujen kanssa. Tällainen kohdennettujen verohuojennusten säätäminen ja välitön voimassaoloajan lyhentäminen heikentää vastaavien talouskasvun lisäämiseen tarkoitettujen kohdennettujen huojennusten uskottavuutta myös jatkossa. 10. Muutosten yhteisvaikutus vaikeuttaa sukupolvenvaihdoksia Esitystä laadittaessa ei ole laskettu eri veromuutosten yhteisvaikutusta sukupolvenvaihdostilanteisiin. Tuoreen tutkimuksen mukaan (VATT 174) valtaosa yrityksistä (67 %) toteutti sukupolvenvaihdoksen lahjana tai perintönä. Tästä aiheutuvan perintö- ja lahjaveron maksamiseksi valtaosa yrityksistä maksoi osinkoja.
15 Nyt tehdyistä muutoksista monet osinkoveron kiristys, pääomatuloveron progression kiristäminen ja muun varojenjaon verotuksen muutokset lisäävät varojenjaon verokustannuksia huomattavasti. Kun yrityksen omistuksen sukupolvenvaihdoksessa saanut jatkaja joutuu maksamaan perintö/lahjaveron ja mahdolliset muut sukupolvenvaihdoksen verot, hänen on useimmiten nostettava yrityksestä varoja verojen maksuun. Kun varojenjaon verokustannus kasvaa, jatkajan on nostettava yhä enemmän varoja yrityksestä kyetäkseen maksamaan perintö/lahjaveron. Verojen vuoksi lisääntyvän varojenjaon seurauksena yritysten vakavaraisuus heikkenee ja investointi- ja kasvukyky heikkenee. Tämä ei ole kestävä kehityssuunta, kun otetaan huomioon, että seuraavien viiden vuoden aikana 17 000 työllistävää perheyritystä tulee sukupolvenvaihdostilanteeseen (EK:n ja PL:n barometri 2012). Lisätietoja asiasta antaa veroasiantuntija Simo Valtti (0400 276 166, simo.valtti@perheyritys.fi). Helsingissä 28. päivänä lokakuuta 2013 PERHEYRITYSTEN LIITTO R.Y. FAMILJEFÖRETAGENS FÖRBUND R.F. Matti Vanhanen toimitusjohtaja Simo Valtti veroasiantuntija