Terveiset kasvimatkalta Kumpulasta! Lauantaina 4.8 kello 16.00 aloitimme opastetun kierroksen Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja kuuden maissa kävelimme Kumpulan siirtolapuutarhassa. Kokoonnuimme ensin myymälä/kahvilan luona, jossa oli tarjolla hyvät pullakahvit. Kahvittelun jälkeen olimmekin valmiita lähtemään puutarhaan, jonne meidät johdatti oppaamme Laura Sandholm. Kierroksella tutustuimme Kumpulan puutarhan historiaan ja kiersimme Euroopasta aina Pohjois- Amerikan Kalliovuorille ja eksoottiseen Kaukoitään asti. Ensin menimme lääkekasvitarhaan.
Kasvit on siellä järjestetty muotopuutarhaksi, jollaisia varhaiset munkkiluostareiden pihamailla sijainneet yrttitarhatkin olivat. Ei tarkkaan tiedetä, mitä kasveja kokoelma sisälsi, kun professori Elias Tillandz vuonna 1678 sai Turun kuninkaallisen akatemian konsistorilta luvan aidata opetukseen käytetyn yrttitarhan ja täten perustaa kasvitieteellisen puutarhan. Rohdoskasvikokoelman järjestyskin saattaa olla samankaltainen kuin alkuperäisessä akatemiapuutarhassa. Kasvit on nimittäin ryhmitelty sen mukaan, mihin niitä voidaan käyttää. Immuunivastetta ja yleiskuntoa kohentavat, hengitysteiden ongelmia lievittävät, ihonhoitoon käytetyt, kipua lievittävät, limakalvoja hoitavat, loisia häätävät, naistenvaivoja parantavat, mielialaan vaikuttavat, sydän- ja verisuonitauteihin käytetyt, vatsan toimintaa ja ruoansulatusta edistävät, sekä virtsateihin ja virtsan eritykseen vaikuttavat kasvit on istutettu omiksi ryhmikseen.
Ihmiskunnan ravinnokseen käyttämät kasvit esitellään Kumpulan puutarhassa maantieteellisen alkuperänsä mukaan ryhmiteltynä. Kumpulan mäen alarinteellä kasvaa laatikoissa hyötykasveja. Syötävien kasvien keskellä kulkiessa voi oppia esimerkiksi, että tutut sipulimme ja vaikkapa raparperi ovat alun perin aasialaisia lajeja. Viimeisten 150 vuoden aikana maamme kasvimaantieteilijät ovat tutkineet varsin perusteellisesti ensin Suomen ja sitten muidenkin alueiden kasvillisuutta ja kasvistoa. Pitkien pähkäilyjen jälkeen suomalaiset tulivat kehittäneeksi bioklimaattisen vyöhykejärjestelmän. Sen avulla voidaan ennustaa, mistä päin maailmaa ulkomaiset kasvit Suomen eri osiin tulisi noutaa, jotta ne menestyisivät uusilla kasvupaikoillaan. Kumpulan puutarhan maantieteellisessä osassa, joka kantaa nimeä Hortus geobotanicus, löytyy kasveja ympäri pohjoista pallonpuoliskoa. Oman alueensa muodostavat itäinen ja läntinen Pohjois- Amerikka, Kaukoitä, Japani ja Eurooppa.
Kierroksemme päättyi lammen rannalle, josta puutarhanaiset erkaantuivat muusta joukosta ja siirtyivät Kumpulan siirtolapuutarhaan kohti Kalervonkadun porttia. Kumpulan siirtolapuutarha on keidas keskellä Helsinkiä. Kumpulan siirtolapuutarhassa on 268 palstaa, joiden koko vaihtelee 225 ja 530 m2 välillä. Palstojen keskikoko on 265 m2. Alueen koko on 12 ha, josta viljeltyjä palstoja on 8 ha. Pikkuruinen mökki osoitteessa Ruusutie 141 on Kumpulan Spy:n museomökki. Se on Kumpulan alkuperäisiä tyyppimökkejä ja sen on piirtänyt arkkitehti Antero Pernaja. Se on rakennettu 1929.
kiinnostavista yksityiskohdista! Koska viivyimme pihalla jonkin aikaa, ehdimme nähdä hyönteisiäkin vierailemassa kukkien ja kasvien luona. Siirtolapuutarhamökin rauha ympäröi meitä joka puolella, suihkulähde solisi suloisesti omaa melodiaansa. Ymmärsimme, miten onnelliseksi täällä voikaan tuntea itsensä. Muiden ihmisten seuraa voi valita itselleen halunsa mukaan toisista puutarhureista ympärillä. Yhteisiä juhlia ja tapahtumia kertyy myös kesän mittaan mukavasti. Olimme saaneet nauttia upeasta iltapäivästä Kumpulassa. Vaikka aamulla sää oli vaikuttanut pilviseltä ja sateiseltakin, niin kuitenkin lopulta päivä kääntyi tarjoamaan meille mitä kauneinta kesäistä antiaan. Kumpulaan palaamme varmasti jo syystorin aikaan, ja sitten tietenkin jälleen keväällä, jolloin pioniloisto herättää jokaisen puutarhaihmisen aistit uuteen kesään. Teksti: Merja Penttinen / Kuvat: Merja Penttinen ja Pirkko Immonen